Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Kotimaiset sarjakuvat => Topic started by: jpan on 03.03.2004 klo 20:43:36
-
Minua vähän ärsyttää tämä nykyisen kotimaisen sarjakuvan naiskuva. Parisuhteessa elävät naiset esitetään aina järkevinä, kunnollisina ja hyvätapaisina ihmisinä. Miehet sen sijaan saavat olla tyhmiä renttuja ja viisastelijoita. Silti miehet ovat "sympaattisia". Entä jos tilanne olisi toisinpäin, nainen olisi renttu ja mies kunnollinen perheenisä. Olisiko nainen silloin se sympaattinen, rakastettava hahmo?
-
En todellakaan usko että näin olisi. Varmaan niitä silloin joksikin "maailman vanhimman ammatin" edustajiksi tituleerattaisiin, jos samalla tavalla sikailisivat.
On se kummaa tämä kaksinaismoralismi.
-
En todellakaan usko että näin olisi. Varmaan niitä silloin joksikin "maailman vanhimman ammatin" edustajiksi tituleerattaisiin, jos samalla tavalla sikailisivat.
Niinpä. Maailma on musta-valkoinen: olet joko jakorasia tai pihtari, mutta et mitään siltä väliltä.
-
Maailma on musta-valkoinen: olet joko jakorasia tai pihtari, mutta et mitään siltä väliltä.
Kröhöm. Vain sen äänekkään ja huonotapaisen osan mielestä. Suurin osa meistä miehistä/sioista ei jaottele naisia tuolla tavalla. Minä en ainakaan niin tee ja tuskin esim. Kvaakkaajista moni muukaan.
Sanotaan siis, että joidenkin maailma on mustavalkoinen...
-
Minua vähän ärsyttää tämä nykyisen kotimaisen sarjakuvan naiskuva. Parisuhteessa elävät naiset esitetään aina järkevinä, kunnollisina ja hyvätapaisina ihmisinä. Miehet sen sijaan saavat olla tyhmiä renttuja ja viisastelijoita. Silti miehet ovat "sympaattisia". Entä jos tilanne olisi toisinpäin, nainen olisi renttu ja mies kunnollinen perheenisä. Olisiko nainen silloin se sympaattinen, rakastettava hahmo?
mua ärsyttää varsinkin se että naiset aina kuvataan niin kunnollisina. Tylsinä. Se on sellasta ylistämällä alistamista. Tai ainakin ne hahmot on tosi puuduttavia ja bo-o-o-o-ring. Ehkä se on kanssa sitä poliittista korrektiutta? Että ainakaan kukaan ei syytä sovinistiksi jos mimmit on tasasen turvallisen... luonteettomia. Kuin seinäpaperi. Tai sit niitä ihannekuvia. Salaperäisisä naisia jotka järjestää kaiken. Suuri äiti tulee pyyhkimään. Aivan niinkuin vastakkaisen sukupuolen hahmoja ois jotenkin vaikeampi kirjottaa kuin oman. Laiskuutta sanon minä. Voihan niille vaikka arpoa jonkun ominaisuuden. "Simsalabim! Tää ois... pihi." Kauneus, kunnollisuus tai salaperäsyys ei o kovin dramaattisia piirteitä...
Kyllä hahmolle kannattaa aina yksi vika kirjoittaa! Tulee oikeita ihmisiä eikä kiiltokuvia.
Mä oon kyllä sarjakuvissani kai aika usein esittänyt itseni renttuna kun oon sitä todellisuudessakin. Rehellisyys. Hmmm. Täytyy oikein miettiä. Mutta muista ei uskalla kirjoittaa yhtä ilkeästi. Muuten ei kohta ole ystäviä :P
-
Maailma on musta-valkoinen: olet joko jakorasia tai pihtari, mutta et mitään siltä väliltä.
Kröhöm. Vain sen äänekkään ja huonotapaisen osan mielestä. Suurin osa meistä miehistä/sioista ei jaottele naisia tuolla tavalla.
Myönnetään, että kärjistin aika pahasti, mutta pieni provosointi piristää kummasti ;)
Ne miehet, jotka ystäväpiiriini kuuluvat (mukaan lukien tietysti oma siippa), ovat juuri Wilpurin kuvaamia "hyvätapaisia", joilla aivot pelaa ja maailmankuva ei koostu ääripäistä. Ja muutenkin tuo miehet=sikoja -ajattelumalli on todella syvältä. Nykypäivänä aivan yhtä monen naisen käytös viittaa töpselikärsiin; ei tarvitse kuin mennä perjantai-iltana lähipubiin ja havaita tämä omin silmin ja hävetä oman rotunsa puolesta.
-
Aivan sattumalta mulla oli "onni" seurata sivusilmällä Subbarilta sitä kuuluisaa Miljonääri-Jussin jaksoa jossa ne mimmit puhu tuhmia. Nauroin ääneen! Se koko ohjelma on niin uskomattoman kökösti tehty ja mikä ennakkohype... ja sit ne oli just tietenkin kohun takia jättäneet tollaset jutut leikkaamatta pois ku se ohjelma on vaan niin huono ettei kukaan kattois sitä ikinä ilman sellasta iltapäivälehtikohua mikä siitä nousi. Kokonaan laskelmoitu juttu.
Mutta sitten ei kyllä naurattanut enää yhtään kun lounaalla luin Iltsikasta neljän nuoren miehen kommentteja aiheesta. IS oli kysynyt Joonas Hytösen, Markus Pöyhösen, Ville Pusan ja oliko se nyt Oskari Katajiston mielipiteitä asiasta. Ja Pusa oli AINOA joka puolusti tyttöjä sanomalla että hänen mielestään naisilla on samat oikeudet puhua paskaa kuin miehilläkin. Että ei se sen jalompaa ole. Muut kundit tosissaan kehtas paheksua ja haikailla siveiden kunnon naisten perään, jotka ei esiinny liian humalassa, syljeskele, kiroile, tupakoi ja puhu rivoja juttuja... kysynpä vaan miksei hyvä käytös koske yhtä lailla ko. nuoria miehiä?!!!
Mutta niitä tyttöjä käy kyllä vähän sääliksi. Kyllähän tommosta aika ronskiakin juttua tulee heitettyä varsinkin humalassa... mutta ei sitä haluaisi tosiaan että ne toistettais joka lehden kannessa ja primetime tv:ssä. Tyttöparkoja käytettiin kyynisesti hyväksi ilman että he siitä kostuivat rahallisesti pätkääkään. Saavat kuulla siitä loppuikänsä. Vaikka ne nyt itse menikin sinne ohjelmaan, niin minusta tuollaisen roskan olisi voinut jättää näyttämättä. Ei vastaavassa jenkkisarjassa ollut tollaista; MTV oli taas vaan tehnyt niin surkean ohjelman että pakko keksiä joku tollanen ö-luokan kohu, tytöistä viis. >:(
Oho, PPPIIIIIPPP! Off topic! Sori!
-
Että ei se sen jalompaa ole.
Mutta ei kai se tasa-arvo tarkoita sitä että naistenkin pitäisi ruveta ääliöiksi. Kun naisilla nyt kuitenkin keskimäärin on enemmän järkeä päässä kuin miehillä (henkilökohtaisiin empiirisiin tutkimuksiini perustuva mielipide, en ole feministi enkä muukaan nisti), niin miksei se sais jossain näkyäkin? Jostain meidän sikojenkin olis se parempi esimerkki saatava.
Aivan sattumalta mulla oli "onni" seurata sivusilmällä Subbarilta sitä kuuluisaa Miljonääri-Jussin jaksoa
Ja kaverit kerran näytti mulle internetistä pornosivun. ;)
-
Minua vähän ärsyttää tämä nykyisen kotimaisen sarjakuvan naiskuva. Parisuhteessa elävät naiset esitetään aina järkevinä,
Parhaiden ja vakiintuneiden nettikäytäntöjen mukaisesti yleistyksiin pitää aina tarttua kovalla kädellä. Mainostan siis omaa sarjakuvaani/mme nimeltä Kivisyli. Kunnon webbisivuja ei löydy mutta jotain osoitteesta:
http://gamma.nic.fi/~kuvagra/kivisyli/
ja http://gamma.nic.fi/~kuvagra/ruuhka
Työ voisi olla parempikin samoin nais- ja mieskuva siinä. Mutta naispäähenkilö ei ole mielstäni liian kiltti tai järkevä. Kliseiden välttäminen on yllättävän vaikeaa.
Mutta lue ihmeessä vaikka Anne Muhosen Ada. Siinä luulisi löytyvän peräänkuuluttamaasi meininkiä. Samoin Anu Lavosen Kallis maku ja toinen parrakas nainen Annukka Leppäsen Anopin unelma esittävät varsin poikkeavaa kuvaa naisesta. Maria Hakkaraisen Love Kills albumista nyt puhumattakaan. Koivistolla on hienoja naiskuvia uusimmassa www.mammilassaan jne. esimerkkejä tuntuu löytyvän vaikka huru mykke.
-
Mutta niitä tyttöjä käy kyllä vähän sääliksi. Kyllähän tommosta aika ronskiakin juttua tulee heitettyä varsinkin humalassa... mutta ei sitä haluaisi tosiaan että ne toistettais joka lehden kannessa ja primetime tv:ssä.
En ole ko. sarjaa seurannut, mutta noilta ronskeja puheita koskevilta lööpeiltä ei ole voinut välttyä. Kieltämättä irvokasta nostaa tuollainen asia otsikoihin, tulee todellakin mieleen jonkinlainen 30-luvun idyllinen Martta Wendelinin piirtämä (ja hänelle kyllä kaikki respectit) kansikuva Kotiliedestä, jossa vaimo eli perheen sielu ja siveys tarjoilee kahvia töistä tulleelle miehelleen. Toisin sanoen nainen voi olla hiljaa jos ei siltä mitään kysytä ja sittenkin kun vastaa niin katsoo että puhuu siivosti ja viehkon ujosti. Näinä joltisenkin tasa-arvon aikoina ei enää luulisi tuollaiseen "rasismiin" törmäävän, mutta sitten taas lööpit kirkuvatkin kissan kokoisin kirjaimin kun pari tyttöä on puhunut tv:ssä tuhmia, aivan kuten miehetkin tekevät.
Ja jotta tämä olisi täysin off-topic, on vielä lisättävä seuraavaa:
Samanlainen asennevamma on havaittavissa naisten alkoholinkäyttöä koskevissa kirjoituksissa. Naisten alkoholinkäytön kasvua kauhistellaan, mutta unohdetaan samalla mainita kuinka miehet juovat edelleen sen kolme kertaa enemmän kuin naiset / hlö / vuosi.
Anteeks, nyt mä lopetan aiheen vierestä jauhamisen.
-
Aivan sattumalta mulla oli "onni" seurata sivusilmällä Subbarilta sitä kuuluisaa Miljonääri-Jussin jaksoa
Ja kaverit kerran näytti mulle internetistä pornosivun. ;)
Eikä? Sullekki? Ihan kauheeta! :o
... toivottavasti kukaan ei rupee pitämään MUA esikuvana. Edes sarjakuva-mua. Oon kyllä aika vakuuttunut että se on huolistani pienimpiä. ;D
Ehkä esikuvia vois just olla fiktiossa... sci fissä? Fantasiassa? Realismia kai on että naiset on yhtä ...inhimillisiä kuin miehetkin.
Reiman esimerkit oli hyviä. Parrakkaat naiset on hyviä, sanoo tää.
-
Minua vähän ärsyttää tämä nykyisen kotimaisen sarjakuvan naiskuva. Parisuhteessa elävät naiset esitetään aina järkevinä, kunnollisina ja hyvätapaisina ihmisinä. Miehet sen sijaan saavat olla tyhmiä renttuja ja viisastelijoita. Silti miehet ovat "sympaattisia". Entä jos tilanne olisi toisinpäin, nainen olisi renttu ja mies kunnollinen perheenisä. Olisiko nainen silloin se sympaattinen, rakastettava hahmo?
Nyt minuakin ärsyttää. Mutta kyse taitaa olla perinteisistä sanomalehtistripeistä, missä mies- ja naiskuva tosiaan ovat aika klisheisiä. Luultavasti ne ovat syntyneet joskus 30-40 -luvulla, silloin niitä oli elokuvissakin. Televisiossa samaa näkee sitcomeissa (Kaikki rakastavat Raymondia, esimerkiksi).
Ilmeisesti ne elävät sanomalehtistripeissä edelleen sen vuoksi, että niin se on aina niissä ollut. En usko että ne klisheet kuvastavat mitenkään tekijöiden kuvaa maailmasta. Pahimmillaan tekijöitä voi syyttää mielikuvituksen puutteesta.
Muissa kuin stripeissä en usko mihinkään punaiseen lankaan mies- tai naiskuvan suhteen. Muut formaatit eivät ole niin kaavamaisia.
-
Samanlainen asennevamma on havaittavissa naisten alkoholinkäyttöä koskevissa kirjoituksissa. Naisten alkoholinkäytön kasvua kauhistellaan, mutta unohdetaan samalla mainita kuinka miehet juovat edelleen sen kolme kertaa enemmän kuin naiset / hlö / vuosi.
Anteeks, nyt mä lopetan aiheen vierestä jauhamisen.
Mun mielestä tässä on nyt taas tahallinen väärinkäsitys.
Asiantuntijat ovat huolissaan naisten alkoholinkäytöstä siksi, että kokonaiskulutus nousee.
Ei tämä(kään) ole nais/mies -juttu.
Eiköhän noi lääkärit sun muut haluais, että MOLEMPIEN sukupuolien viinankulutus vähenis.
En mäkään enää tästä aiheen vierestä jatka.
Mitenköhän ois mennyt läpi semmoinen sarjakuva, etä Wagner ois nuori mies ja Viivi ois kana tai lehmä.
Oisko naiset diganneet...
-
Mitenköhän ois mennyt läpi semmoinen sarjakuva, etä Wagner ois nuori mies ja Viivi ois kana tai lehmä.
Oisko naiset diganneet...
LOL! Tossa JUST paljastuu se poliittinen korrektius... varmaan ero on siinä että JUST NYT, tässä historiallisessa vaiheessa, ei vielä voi olla tollasta huumoria miesten kertomana MUTTA ironisesti. Sitä ironiaa ei vaan tunnistais ja tsoukki menis sinne vanhakantaisen sovinismin laatikkoon suoraan. Mutta naisethan jo herjaa itse itseään aivan armotta: Ab Fab, Ponille kyytiä, Muodollisesti pätevä, Kumman kaa... ja edelleen, jos vaikka ne Kumman kaa-bimbot ois ollu miesten kirjoittamassa sarjassa, ei ois ehkä samalla lailla naurattanu.
Miten se menis toisin päin? Tuntuu että naiset saa repiä miehistä huumoria miten päin vaan. Ja mustat valkoisista vaan ei toisinpäin.
-
Mitenköhän ois mennyt läpi semmoinen sarjakuva, etä Wagner ois nuori mies ja Viivi ois kana tai lehmä.
Oisko naiset diganneet...
LOL! Tossa JUST paljastuu se poliittinen korrektius... varmaan ero on siinä että JUST NYT, tässä historiallisessa vaiheessa, ei vielä voi olla tollasta huumoria miesten kertomana MUTTA ironisesti. Sitä ironiaa ei vaan tunnistais ja tsoukki menis sinne vanhakantaisen sovinismin laatikkoon suoraan. Mutta naisethan jo herjaa itse itseään aivan armotta: Ab Fab, Ponille kyytiä, Muodollisesti pätevä, Kumman kaa... ja edelleen, jos vaikka ne Kumman kaa-bimbot ois ollu miesten kirjoittamassa sarjassa, ei ois ehkä samalla lailla naurattanu.
Miten se menis toisin päin? Tuntuu että naiset saa repiä miehistä huumoria miten päin vaan. Ja mustat valkoisista vaan ei toisinpäin.
Itse asiassa tässä viikko sitten juttelin yhden naisen kanssa ja siinä keskustelussa tuli sitten keksittyä tää Viivi ja Wagner asetelma toisin päin. Kyseinen nainen innostui aikalailla aiheesta (positiivisessa mielessä) ja keksi jos jonkinlaista aihetta sketsiin.
Mutta olen myös törmännyt viime aikoina siihen, että sovinismia löydetään sieltä missä itse ei näe sovinismin häivääkään. Mutta se on toinen tarina se!
-
Mitenköhän ois mennyt läpi semmoinen sarjakuva, etä Wagner ois nuori mies ja Viivi ois kana tai lehmä.
Oisko naiset diganneet...
Suomalainen mies & lehmä -sarjakuva on olemassa. Se syntyi jonkinlaisena polvennykimisreaktiona V&W:lle. En kykene nyt löytämään sitä. Muistaako joku sarjakuvan nimeä?
Onhan sitten vielä "Miehen kanssa".
-
Nais-mies-keskustelu. Hyvä juttu, aina mielenkiintoista, vaikka ennen olen aina suututtanut jonkun tällaisissa keskusteluissa. No, toivottavasti mielipiteet ovat iän myötä jalostuneet siedettäviksi.
Jos lähdetään tuosta alkuperäisestä ajatuksesta, että naiset esitetään suomalaisessa sarjakuvassa pyhimyksinä, niin kyllähän se on ihan sitä perinteistä Madonnaa ja huoraa. Harvoinpa sille mitään mahtaa, kun kotikasvatus on opettanut kunnioittamaan naista. Saa nyt nähdä, miten uudet sukupolvet asiaan suhtautuvat, jos ja kun kasvatus on muuttumassa tältä osin. Mutta vaikea sitä on lähteä tekemään hyväntahtoistakaan pilkkaa jostakin jota kunnioittaa liikaa. Ja eiköhän se kasvatus päde toisinkin päin, suurin osa tytöistä on viime vuosiin asti saanut kotoaan sen perinteisen naiskuvan.
Sitten on se heikompaa ei saa kiusata -juttu. Naiset koetaan pääsääntöisesti ainakin miesten parissa yhä heikompana, vaikka todellisuudessa ainakin naissukupuolen henkinen kantti lienee ylivoimaisesti miespuolia suurempi. Ja Yhdysvaltojen merijalkaväessähän (ja taitaa olla sama myös Israelissa) opetetaan, että jos mies- ja naissotilas hyökkäävät aseettomina kimppuusi yhtä aikaa ja aseessasi on vain yksi luoti, ammu nainen, koska hän on vaarallisempi. Tähän liittynee se väite, jota en itse täysin ymmärrä taikka hyväksy, että miehet eivät ymmärrä naisia. Miehet eivät muka pysty oman ajatusmaailmansa perusteella arvioimaan, miten nainen toimii seuraavaksi. Miten sitä sitten lähtee tekemään huumoria sellaisesta jota ei ymmärrä. Jäisi varmasti melko ulkoiseksi. Ehkä juuri tämän takia suurin osa naisia kriittisesti käsittelevistä huumoriohjelmista on naisten itsensä tekemiä, kuten Roju jo viittasikin.
Tähän asiaan liittyen, historialliset ja kulttuurilliset painot vaikuttavat varmasti myös asiaan, kuten keskustelussa jo aiemmin viitattiin. Aivan selvää on, että kun tilanne on ollut sellainen kuin on ollut tuhansia vuosia, niin ei se heti muutu. Siirtymävaiheessa vielä ollaan. Jä tässä siirtymävaiheessa tuntuu olevan se huolestuttava piirre, että jos mies arvostelee naisia tai vääntää vitsiä - hyväntahtoisakin - tai sanoo jotain väärää naisista, niin melko varmasti joku Lenita Airisto tai intofeministi leimaa kyseisen kaverin sovinistiksi. Miesten kollektiivinen itsetunto on vuosisatojen kuluessa kasvanut niin suureksi, ettei siihen saada klommoja pienellä pilkalla. Naisilla tämä panssari taitaa olla vielä hieman liian ohut. Mutta onhan tässäkin selvää parantumista ollut näkyvissä.
Kesken kaiken ponnahti mieleen mielenkiintoinen ajatus. Eli vaikka miten muuten väittäisivät, niin kyllähän miehet nostavat naisen sille jalustalle, kuten käy ilmi tässä keskustelussa aiemmin mainituista Frösen-, Hytönen- ja keitä muita siellä nyt oli -haastatteluista. Mitä nyt tapahtuu, kun naiset ovat itse kipuamassa alas sieltä jalustalta? Eivätköhän nuo naisten tekemät Kumman kaat ja Ponille kyydit muokkaa nuorempien mieskatsojien näkemystä naisista. Eli haluavatko naiset alas sieltä jalustalta ja mitä siitä seuraa? Saa nähdä.
Mutta aikaahan siinä tarvitaan, että maailmankuva muuttuu tältä osin. Muutoksiinhan menee aina vähintään sukupolvi, joten sovitaanko, että tehdään uusi tilannekatsaus parinkymmenen vuoden päästä.
-
Niinpä. Maailma on musta-valkoinen: olet joko jakorasia tai pihtari, mutta et mitään siltä väliltä.
Ehkä sarjakuvissa, mutta ei oikeassa elämässä. Pitää olla aika juntti jos noin ajattelee. Eikä ainakaan tunne naisia.
Nim. yli 10 vuotta parisuhteessa.
-
Nyt minuakin ärsyttää. Mutta kyse taitaa olla perinteisistä sanomalehtistripeistä, missä mies- ja naiskuva tosiaan ovat aika klisheisiä. Luultavasti ne ovat syntyneet joskus 30-40 -luvulla, silloin niitä oli elokuvissakin. Televisiossa samaa näkee sitcomeissa (Kaikki rakastavat Raymondia, esimerkiksi).
En kyllä tarkoittanut vanhoja sarjakuvia, joissa nainen on yleensä pirttihirmu-Justiina tyyppiä. Lähinnä tarkoitin ihan tämän päivän kotimaista huippusarjakuvaa. Esim suuresti ihailemani taiteilijat Kivi ja Otsamo ovat sortuneet omaelämänkerrallisissa sarjakuvissaan (Suomen kuvalehdessä) viljelemään kliseistä parisuhdeasetelmaa, samoin Kramppeja ja nyrjähdyksiä jutuissa on samoja piirteitä. (ja tunnustettakoon, että itsekin omissa tekeleissä teen samaa syntiä. Luettakoon tämä siksi myös itsekritiikiksi)
Ymmärrän kyllä toisaalta, kuten joku jo aiemmin mainitsi, että mies piirtäjä ei voi piirtää rumaa sohvaperuna puolisoa. Ehkäpä toivoisin, että joku naispiirtäjä ottaisi aiheen omakseen.
Ja niin kuin Reima aiemmin kertoi, myös näin on tapahtunut. Valitettavasti nämä jutut on julkaistu muualla kuin valtavirran lehdistössä.
Koko keskustelun aloitin siksi, että itseläni on kaksi pientä tytärtä ja tavallaan olen huolissani siitä, että naisen roolimalliputki on paljon ahtaampi kuin miehen ja kaikki pienetkin signaalit (kuten sarjakuvat) vain vahvistavat tätä rakennetta.
-
Kyllä naisista heitetään raakaakin juttua. Esimerkkeinä sähköpostien välityksellä kulkevat kuvat ja tekstit. Samoin miesten keskinäiset juttelut, esim. pukuhuoneissa tai saunoissa tai jopa sairaalan osastoilla ovat aika seksistisiä. Samoin ircissä, paitsi jos joku muija tulee. Tai missä tahansa. Pahkasian pt Markku Paretskoi livautti kerran avonaisen kännykkänsä kautta vaimolleen vahingossa, että jotenkin niin, että "Kylläpä jutut parani heti kun tuli naisia pöytään".... Totta.
Ja naiset puhuu miehistä samalla tavalla, kyllä me tiedetään.
Sarjakuva on vain julkinen, joten pitää olla korrektimpi. Pitää olla tasa-arvoinen jopa miestä runttaamalla. Ihmisillä on eri rooleja. Vaikkei sitä olisi itse seksistinen, joukossa on helppo mennä mukaan juttuun.
-
Olenko nyt ihan pihalla, mutta häiritseekö siis naisia se, että heitä kunnioitetan/arvostetaan? ???
Vetävätkö tytöt siis herneen nenäänsä, kun pidän heille ovea auki tai pyrin muuten olemaan kohtelias? En myöskään ikinä puhu tytöistä/naisista nykyään suosituilla termeillä muija tai emäntä.
Ymmärrän kyllä, että stereotyyppiset naishahmot viihteessä voivat ärsyttää, mutta eikös pitäisi olla vähän tyytyväinenkin siihen, että stereotypia on yleensä ns. positiivinen. Miesstereotypiä tuntuu luisuvan sinne sikaosastolle monessa viihteessä... :P
Jos haluatte erilaisia naisia, niin lukekaa Dilbertiä. Sieltä löytyy Alice (kiivas väkivallan harjoittaja ja ahkera työmyyrä), Carol (raivostuttava sihterikkö, jonka elämäntehtävä on hankaloittaa muiden eloa) ja lukuisia muita, kuten (Antina - ei stereotyyppien nainen, joka purki kahvinkeittimen ihan huvikseen). Myös Dilbertin tyttöystäväehdokkaista löytyy monenlaista soutajaa ja säätäjää...
-
Olenko nyt ihan pihalla, mutta häiritseekö siis naisia se, että heitä kunnioitetan/arvostetaan? ???
Jep, sitten niitä myös häiritsee se, että niitä EI kunnioiteta ja arvosteta.
La donna est mobile, vai mites se nyt sanotaankaan.
-
Esim suuresti ihailemani taiteilijat Kivi ja Otsamo ovat sortuneet omaelämänkerrallisissa sarjakuvissaan (Suomen kuvalehdessä) viljelemään kliseistä parisuhdeasetelmaa
No, kun kyse on omaelämäkerrallisista sarjakuvista niin ehkä heidän parisuhdeasetelmansa ovat sellaisia. Tai sitten he vain kuvaavat (perinteiden vankeina) asioita klisheisesti, vain miehen näkökulmasta.
Mielestäni pojille tarjotut roolimallit ja yhteiskunnan asettamat odotukset ovat kyllä paljon pahempia. Mutta isot pojat eivät itke eivätkä valita.
-
Kyllä naisista heitetään raakaakin juttua. Esimerkkeinä sähköpostien välityksellä kulkevat kuvat ja tekstit. Samoin miesten keskinäiset juttelut, esim. pukuhuoneissa tai saunoissa tai jopa sairaalan osastoilla ovat aika seksistisiä. Samoin ircissä, paitsi jos joku muija tulee.
En ole ikinä ollut miesjoukoissa, joissa olisi keskusteltu tuolla tavalla. En edes ala-asteella. Toisaalta en koskaan käy pukuhuoneissa, yleisissä saunoissa tai sairaalan osastoilla, tai missä ne tosimiehet nyt luuraakaan.
Televisiossa ja niin, sarjakuvissa, olen kyllä törmännyt tuontapaisiin asioihin. Miesten odotetaan käyttäytyvän kuin siat.
Paitsi homojen. Ne ovat herkkiä, älykkäitä ja naisten parhaita ystäviä.
Toivotonta. Tule, ydinpommi, tule...
-
Mainitaan nyt vielä Maria Björklundin Kaksin sarjakuva. Mielenkiintoista miten kova halu ihmisillä on keskustella otsikon vierestä. Vai onkohan niin, että kotimaisia sarjakuvia ei sitten olekaan tullut luettua, kun ne ovat niitä omakustanteita ja muuta kakkia. Mutta mielikuvissa löytyy sitten senkin edestä.
Heitän tälläistä pientä provokaatiota, sillä sinänsä mielenkiintoinen aihe uhkaa minusta hieman vesittyä, kun mukaan vedetään tv-sarjat, elokuvat, tasa-arvo ja naisten ulkonäkö.
-
Esim suuresti ihailemani taiteilijat Kivi ja Otsamo ovat sortuneet omaelämänkerrallisissa sarjakuvissaan (Suomen kuvalehdessä) viljelemään kliseistä parisuhdeasetelmaa, samoin Kramppeja ja nyrjähdyksiä jutuissa on samoja piirteitä. (ja tunnustettakoon, että itsekin omissa tekeleissä teen samaa syntiä. Luettakoon tämä siksi myös itsekritiikiksi)
Jees. Tässä ny on se hassu puoli että ku elää ihmisen kanssa joka viettää päivittäin kaks tuntii meikkaamiseen, harrastaa lähes työkseen shoppailua, nalkuttaa juopottelusta eikä osaa vaihtaa edes hehkulamppua, on vaikea vääntää muunkaanlaisia parisuhdejuttuja kuin niitä hitusen "kliseisen" oloisia. Olen toki seurustellut toisenlaistenki tyyppien kanssa. Meitä on moneen junaan ja tämä on vain tämä mun tän hetkinen tilanne.
Kovasti inspiroiviin tyyppeihin kyllä törmäilee tuolla turuilla ja toreilla. On oikeasti innostavaa tehdä sarjakuvaa jostain tyypistä joka on saman illan aikana juonu sut pöydän alle, vetäny turpaan ja nainu aivot pellolle. :-X
Ja kaikkein mielenkiintoisimmat naishahmot olen itse kehitellyt oikeastaan niin että olen yksinkertaisesti kuvitellut itseni naiseksi. Kokeilkaa. Lähtekää tekemään juttua ihan normaaliin tapaanne mut kääntäkää sukupuoliasetelmat kesken kaiken päälaelleen. Unohtakaa jotenki se vastakkaisen sukupuolen mystifiointi. Ei ne naiset sen kummempia otuksia oo ku me miehetkään. Naispiirtäjillä juttu toimii tietty ihan samalla tavalla ja oon ollu huomaavinani että naiset sen usein helpommin tajuavatkin.
Mitä ovenavaus-dilemmaan tulee niin ei niitä naisia aina tarvitse hei miellyttää. Jos joku tuhahtelee sille, ettei pöljänä jaksa ovea pidellä apposenaan, niin voi ihan surutta tokaista et "vittuako ruikutat, iso ihminen". Ei siitä maailman kirjat sekaisin mee. Voisi kuitenki aina muistaa että tuntuuhan se hyvältä jos joku toinen ottaa huomioon. Meistä miehistäki. Mä oon aina ollu aika otettu ku joku mummo jää pitelemään ovea ja tokaisee vaikka että "menkää te nuoriso ensin, kyllä hällä on aikaa".
-
Mainitaan nyt vielä Maria Björklundin Kaksin sarjakuva.
Hyvä veto. Björklundin nais- (ja mies-) kuva ei ole ihan sieltä sovinnaisimmasta ja perinteisimmästä päästä. Hänen sarjakuvissaan naisetkin voivat olla tatuoituja, lävistettyjä ja reilusti ylipainoisia.
-
Tuo sun juttus tuntuu hiukan takaperoiselta. Enpä usko että se ois hyvä.
-
Tuo sun juttus tuntuu hiukan takaperoiselta. Enpä usko että se ois hyvä.
Öh... ???
-
Tuo sun juttus tuntuu hiukan takaperoiselta. Enpä usko että se ois hyvä.
Öh... ???
Älä kysy. En itekkään tajuu.
-
Ja kaikkein mielenkiintoisimmat naishahmot olen itse kehitellyt oikeastaan niin että olen yksinkertaisesti kuvitellut itseni naiseksi. Kokeilkaa.
No huh, en kyllä varmaan kokeile!
-
Vetävätkö tytöt siis herneen nenäänsä, kun pidän heille ovea auki tai pyrin muuten olemaan kohtelias?
No hei, yritäppä tarjota päivällinen niin saat turpiis. Voi tätä nykyaikaa. :(
toivoo Nimim. "En ole katkera, mutta kuitenkin"
-
Tuo sarjakuvia tyttärille juttu pisti miettimään. Tytöille ei ole tarjolla kovin hääppöisiä sarjakuvia. Onko ikinä ollutkaan? Itse luin pienenä tavissarjakuvien (Akkarit, Asterix, Lucky Luke yms.) lisäksi Hevoshulluua. Siinä suurin osa sarjoista oli puuduttavaa kökköä, varsinkin kun en tykännyt sinänsä lehden keskitasoa paremmista huumorisarjoista Hirnu ja Polle, mutta Lena Furberg! Se nainen osaa kuulkaas piirtää sielukkaita arabeja ja kertoa koskettavia villihevoiskohtaloita. Vertailukohtana voisin kertoa että ahmin myös Jack Londonin kirjoja. Furberg vertautuu parhaimmillaan niihin. J.London ultra light.
Muumeja luin kanssa uudelleen ja uudelleen. Aika paljon kai nekin sarjakuvan valtavirrasta poikkeaa. Pepistä tehdyt sarjakuvat on kanssa ihania, se kuvittaja kuuluu suosikkeihini pienestä asti. Tietty en muista nimeä, höh. Näkömuisti.
Mutta surullisen usein tytöille tehdään Barbia tai Herttasarjaa. Kun ei olisi sitä pelkästään... Kuitenkin lastenkirjojen ja muiden puolella on paljon enemmän valinnanvaraa. Miksiköhän kukaan näistä nuorista naistekijöistä ei ole tehnyt sarjakuvaa tytöille? Itse tarjosin sellaista aikoinaan Koululaiseen. Ei mennyt läpi mutta kuvituspalstan sain. Saapa nähdä muuttaako suuri sarjakuvakilpailu tilannetta... Onko uudenlaisia ideoita ja meneekö ne läpi.
Nyt aloin kuvitella ihanaa sarjakuvalehteä tytöille jossa olisi ainakin Tukiaisen Katjan ja Ekebomin Terhin sarjiksia... Ehkä tuollainen ei olisi ihan mahdoton markkinoitava, tarkka kohderyhmän rajaus ja äidithän eli naiset ostaa paljon (naisten) lehtiä ja suhtautuu myönteisesti ja ennakkoluulottomasti kulttuuriin. Uusia lukijoita sarjakuvalle!
-
Onhan tytöille W.I.T.C.H ja Iines...
-
Onhan tytöille W.I.T.C.H ja Iines...
No niin mut onks ne nyt sit niin hyviä. Että jos niitä erilaisia roolimalleja haluaa hakea. En tiä kun en käytä enkä tunne sopivan ikäisiä joilta voisi kysyä.
-
Onhan tytöille W.I.T.C.H ja Iines...
No niin mut onks ne nyt sit niin hyviä. Että jos niitä erilaisia roolimalleja haluaa hakea. En tiä kun en käytä enkä tunne sopivan ikäisiä joilta voisi kysyä.
8 vuotias lukee Aku Ankkaa, Tenavia ja Nalle Puhia. 12-vuotias W.I.T.C.H :iä. Olen yrittänyt tyrkyttää kaikennäköisiä hyviä sarjiksia, mutta lukevat kuulemma mielummin kirjoja .
-
Että jos niitä erilaisia roolimalleja haluaa hakea.
Elämmekö niin vaikeita aikoja, että roolimallit haetaan sarjakuvista? :P
No onneksi miehillä on sitten runsasta tarjontaa. Voisin ottaa mallikseni Kapteeni Kuolion tai vaikka 17-vuotiaan Reima Mäkisen. ;D Toki myönnan, että kykenen samaistumaan esim. Turvatarhan Reijoon tehokkaasti, mutta oikein roolimalleja?
Ensin tällä peräänkuulutetaan, että pitää olla naisia, jotka syljeksii, kiroilee ja mellastaa, mutta nyt pitäisi olla roolimalleja? Olen pihalla. ???
Ovatko nämä reilusti ylipainoiset, tatuoidut ja lävistety ("erilaiset") naiset sitten niitä hienoja roolimalleja, jos hyvä käytöksiset ja älykkäät eivät kelpaa...
Tuli yhtäkkiä mieleeni Nemi. Ei suomalaista, mutta tarjoilee aika kivan naishahmon. Ei mikään perus prinsessa, mutta ei kuitenkaan mikään sika tai öykkärikään.
...ja pyydän jo valmiiksi anteeksi jos olen vahingossa kirjoittanut jotain sellaista, mistä herkempi imaisee patongin sieraimeensa...
-
Ei woe mitn. Pakostakin tulee mieleen Jukka Murtosaaren piirustama sarja "Naarasparat" (Sarjainfo 4/93, Sarjainho-liite). Onneksi on aika muuttunut ja taipunut monella tapaa 10+ vuodessa.
-
Muutama kommentti on tullut mieleen tätä säiettä seuratessa:
1) Tuntuu oudolta, että äijäporukoissa puhuttaisiin törkeyksiä vastakkaisesta sukupuolesta. Kai sitä armeija aikana muutamia rivoja juttuja tuli puhuttua, mutta kuitenkin. Ehkä me miehet olemme shokissa kun joku voi puhua niin rivoja kuin siinä mikä se nyt miljardööri jussissa . Oli kyse sitten miehistä tai naisista. Ehkä hieman kaukaa haettua. :) Ja toki sitä perinteistäkin stereotyyppistä mies kuvaa ympäristöstä löytyy.
2) Ihmetyttää miksi tytöille pitäisi varta vasten tehdä sarjakuvaa kun sitten olisi tyttöjen sarjakuvaa ja "oikeaa sarjakuvaa" joka olisi suunnattu kaikille. Aika vähän niitä varsinaisesti "poikien" sarjakuviakin on. Tai no onhan niitä mutta ei niidenkään taso päätä huimaa. Ainakin minulla ja siskollani on kautta linjan ollut aika samanlainen maku sarjakuvien suhteen. Tosin Manga on kolahtanut paljon enemmän kuin siskooni. En sitten tiedä onko hän aikuistunut minua nopeammin tai jotain. Eroavaisuudet laskisin johtuvan ihan muista syistä kuin sukupuolesta. Keskimäärin ajatellen melkein voisin väittää, että naiset vaativat parempia tarinoita kun miehet joille keskimäärin useammin tuntuu riittävän se että pari isoa roboa mättää toisiaan. Mutta minulla on vain sellainen kuva, että kun varta vasten lähdetään tekemään sarjakuvaa jommalle kummalle sukupuolelle niin siitä tulee aika huonoa kun sitten kuitenkin kaivetaan esiin ne stereotypiat ja kuvitellaan että tytöt on tällaisia ja pojat tällaisia. Toki mielelläni näkisin että joku kumoaisi epäilykseni.
3) Kyllä minun vaatimattoman näkökulmani mukaan aika erilaisia naiskuvia suomalaisessa sarjakuvassa tarjotaan. Ei niitä varmaan yhtäpaljoa löydy kuin erilaisia naisia ja osa on varmasti aika epäuskottavia. Aika harvassa ovat pahimmat supersankarisarjakuvien naiskuvat ja jos niitä löytyy niin kyse on yleensä ainakin vähän parodiasta esikuviaan kohtaan.
4) Toki tässä täytyy vähäisen tuotannon omiakin naiskuvia jäädä miettimään ja todeta, että aika kapea tuo oma naiskuva taitaa olla. Pitkät mustat hiukset. Joko konsoliropeltava laiska semigootti tai sitten hyvä papitar riippuen siitä minkälaisessa kulttuurissa ovat kasvaneet. Tosin kun kerran yleisesti ottaen fantasiasarjakuvia teen niin kai ne naiskuvat enemmän niitä ihanne yksilöitä ovat samoin kuin mieskuvat. Tai yleisemmin ottaen ihmiskuva. Ei niitä hahmoja aina välttämättä tartte sukupuolen mukaan kahteen karsinaan jakaa. Ainakin fantasiasarjakuvissa voi tehdä ihanteellisempia kulttuureja, jotka kasvattaisivat ihmiset käyttäytymään "sivistyneemmin." Omaan ihmiskuvaani toki kuuluu, että ihmiset ovat heman keskimääräistä rauhallisempia ja sovinnaisempia koska loppujen lopuksi on aika hankala tehdä uskottava hahmo, joka olisi täysin ristiriidassa tekijänsä kanssa. Uskoisin, että jos tekisin ryyppäävän rivoja huutelevan tatuoidun naisen ainakin sarjakuvan päähenkilöksi niin siitä tulisi teennäistä moskaa joka ei uppoisi kehenkään.
Minun neuvoni siihen, että saatte hyväksyttävämpi naiskuvia on, että kirjoittakaapas kymmenen vuotta live-roolipelejä. Yleensä ainakin puolet pelaajista on kauniimman sukupuolen edustajia ja he kyllä valittavat jos hahmo ei miellytä. :)
-
Mitenköhän ois mennyt läpi semmoinen sarjakuva, etä Wagner ois nuori mies ja Viivi ois kana tai lehmä.
Oisko naiset diganneet...
Jos tekijä olisi nainen niin se olisi ihan ok. Itseään voi aina pilkata. Sitten kun alkaa tekemään pilaa muista niin seurauksena voi olla sarja syytöksiä ja lenteleviä kananmunia (viivin munia)...
-
Että jos niitä erilaisia roolimalleja haluaa hakea.
Ensin tällä peräänkuulutetaan, että pitää olla naisia, jotka syljeksii, kiroilee ja mellastaa, mutta nyt pitäisi olla roolimalleja? Olen pihalla. ???
Ovatko nämä reilusti ylipainoiset, tatuoidut ja lävistety ("erilaiset") naiset sitten niitä hienoja roolimalleja, jos hyvä käytöksiset ja älykkäät eivät kelpaa...
Tuli yhtäkkiä mieleeni Nemi. Ei suomalaista, mutta tarjoilee aika kivan naishahmon. Ei mikään perus prinsessa, mutta ei kuitenkaan mikään sika tai öykkärikään.
Hyvä Wilpuri,
kyse on yksinkertaisesti siitä, ihmiset voivat olla kunnollisia ja hyvätapaisia tai sitten jonkunsortin renttuja. Tai jotain siltä väliltä. Jokainen valitkoon itse osansa. Miehet (tai sarjakuvamiehet) voivat olla symppiksiä kuulumalla mihin tahansa em. kategoriaan tahansa, mutta naisilla on ahtaampaa.
Asia jonka halusin tuoda esiin on se, että pitääkö sarjakuvapiirtäjien omilla töillään ylläpitää tällaista asennetta. Ja toiseksi voisiko sarjakuviin saada jotain uutta rikkomalla näitä rooleja.
Todettakoon vielä, etten ole minkäänlainen "feministi", vaan yksinkertaisesti haluaisin lukea sarjiksia, joissa asetelmat eivät ole aina niin kliseisiä.
Nemi on tosiaan erilainen nainen, mutta aloitin keskustelun parisuhteessa olevasta naismallista, jossa yleensä nainen on kunnollinen ja mies kunnoton.
-
Asia jonka halusin tuoda esiin on se, että pitääkö sarjakuvapiirtäjien omilla töillään ylläpitää tällaista asennetta. Ja toiseksi voisiko sarjakuviin saada jotain uutta rikkomalla näitä rooleja.
Me edistyksellisemmät jo luomme aikansa eläneet sukupuoliroolimallit ohittaneita hahmoja.
(http://www.kolumbus.fi/jik/kj_vr_r.gif)
-
googletin lena furbergilla ja päädyin tänne. ai että mä rakastin (ja rakastan edelleen) sen sarjakuvia. mitään muuta en hevoshullusta koskaan jaksanukkaa pikkulikkana lukee. vieläki haaveilen et osais joskus itte piirtää joitain yhtä kauniita heppasarjiksia. pikkusena piirtelin niitä vaikka ja kuinka mutta ei enää riitä mielikuvitus, liian korkee itsekritiikki tjsp. mut ne lenan jutut ne oli oikeesti ihan omaa luokkaansa! luen niitä vieläki, uudestaan ja uudestaan vaan :) tietääkö kukaan muuten onko furbergilta ilmestyny minkäälaisia kokoelma-albumeita tai mitään? vai onko tyytyminen vanhoihin hevoshulluihin. sori, tais mennä vähä ohi aiheen.. :o
-
minäkin allekirjoitan björklundin albumin kaksin. kun sen aikoinaan luin yllätyin erilaisesta naiskuvasta. en siinä vaiheessa ollut tullut ajatelleeksi, että se voi olla näinkin.
tuosta oven auki pitämisestä olen sitä mieltä, että saan sen auki kyllä itekkin. ei täällä mitään pikkunaisia olla.... mä en tykkää, jos mua kohdellaan naisena, kun olen ihminen
-
Olen joskus ajatellut että sarjakuvien piirtäjät kävelevät jonkinlaiset suodattimet silmillään ulkona ollessaan ja aiheita etsiessään. Yleensä nainen on alle kolmekymppinen sinkku ja hoikka. vaikka kadulla kävellessä näet ylipainoisia, lapsien kanssa käveleviä, yli kolmekymppisiä naisia. Nämä hahmot on pääsääntöisesti hävitetty täysin sarjakuvamaailmasta mutta oikeassa maailmassa he ovat enemmistönä.
-
Olen joskus ajatellut että sarjakuvien piirtäjät kävelevät jonkinlaiset suodattimet silmillään ulkona ollessaan ja aiheita etsiessään. Yleensä nainen on alle kolmekymppinen sinkku ja hoikka. vaikka kadulla kävellessä näet ylipainoisia, lapsien kanssa käveleviä, yli kolmekymppisiä naisia. Nämä hahmot on pääsääntöisesti hävitetty täysin sarjakuvamaailmasta mutta oikeassa maailmassa he ovat enemmistönä.
Semmoinen säännönmukaisuus on tullut ilmeiseksi, että karikatyyrin piirtäminen naisesta merkitsee ystävyyden viilenemistä vaikka nainen olisi pyytänyt sitä. Miehet naureskelevat mitä hurtimpi kuva on ja ovat tyytyväisiä.
"Ei mun jalat oo noin lyhyet. Ei mulla ole tommonen leuka jos mä nostan päätä, kato."
-
Saman olen huomannut itsekin. Jos otan naisesta valokuvan, se on pääsääntöisesti jotakuinkin onnistunut, mutta jos piirrän tämän saman valokuvan mukaan kuvan, sitä ei kannata näyttää mallille koska eihän se ole yhtään näköinen.
-
Kyllä Mämmilä vaan on loistava sarja. Siinä on kaikki ihmistyypit mukana. Ulkonäöllisesti ja henkisestikin.
Tuo Kojoccin kirjoitus toi mieleen sen vanhan perustotuuden, että on hankala opetella piirtämään kunnolla edes jonkinlainen ulkonäkö/ihmistyyppi kummastakin sukupuolesta. Jos niitä pitäisi opetella monia, alkaa duunia tulemaan melko runsaasti. Siis harjoitus on kivaa tiettyyn rajaan asti, mutta... Ja jos pitää valita vain yksi tyyppi, noh, kaikki haluaa varmaakin aloittaa jostain jota tykkää piirtää.
-
Jatkuu...
Monella sarjakuvan tekijällä tuntuu olevan käsitys että sarjakuvia lukevat alle, noh sanotaan kolmekymppiset, mutta tilanne on aivan toinen. Kahdeksankymppinen mummokin on lukenut nuoruudessaan sarjakuvia ja ei iän karttuminen vaikuta lukuharrastuksen laantumiseen. Olen kuullut monen vanhemman naishenkilön valittelevan sitä tosiasiaa, ettei heidän ikäluokalleen tahdo löytyä sarjakuvamaailmasta tulkkia joka siirtäisi paperille heidän tuntojaan. Jos katsotte Suomen ikärakennetta niin huomaatte miten suuri potentiaalinen ihmisryhmä jää ulkopuolelle. Tässä tilanteessa on vain yksi este.
Monet sarjakuvan piirtäjät ja tekijät siirtyvät muihin ammatteihin silloin kun heillä olisi esittää omakohtaisia kokemuksia "aikuisen elämästä" ja ongelmista.
-
Olen kuullut monen vanhemman naishenkilön valittelevan sitä tosiasiaa, ettei heidän ikäluokalleen tahdo löytyä sarjakuvamaailmasta tulkkia joka siirtäisi paperille heidän tuntojaan.
nämä naiset eivät ilmeisesti ole koskaan törmänneet maisaan ja kaarinaan.
-
Sitä varten esim. Näkymättömän Viänäsen Lempi mummo osui monen iäkkäämmään (oho mikä sana) naisen tuntoihin. Jos nurempana on sanonut v**** niin miksei sitä voi vanhempana sanoa.
-
Mutta mites se itse piirtäminen? Onko niin, että miesten on hankala piirtää naisia ja päinvastoin?
-
Mutta mites se itse piirtäminen? Onko niin, että miesten on hankala piirtää naisia ja päinvastoin?
Ei kai muuten kuin jos tarvitsee mallia ja kaljamahainen peilikuva ei suostu taipumaan hoikaksi tytöksi... ;D
Oikeasti, monessa tapauksessa täällä Kvaakissa näkee että vastakkaisen sukupuolen kuvaaminen onnistuu oikein hyvin. Katso vaikka S.K:n tai ökpön töitä.