Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Aku Ankka ja kumppanit => Aiheen aloitti: Irene - 13.08.2007 klo 12:46:19
-
Heittäydyn hurjaksi: Aku Ankka.
Luin toki lapsena itsekin Aku Ankkaa vuosikausia, mutta tällä iällä uudet Akut vaikuttavat täydellisen mitäänsanomattomilta ja merkityksettömiltä sarjakuvilta. En oikein edes ymmärrä, miksi aikuiset ihmiset tilaavat ja lukevat Akua. Tai ymmärrän tavallaan: ehkä se on niin helppoa luettavaa, ettei vaadi mitään ponnisteluja, ja viihdyttää sitä kautta.
EDIT: Tämä on siirretty Sarjakuvailmaisu ja sarjakuvan estetiikka -osastolta ketjusta Sarjakuva jota et pidä minään (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=8718.0). -joe-
-
Mahtavaa siviilirohkeutta Irene!
Olen kutakuinkin täysin samaa mieltä.
Sitten vaan väistellään yhdessä kerettiläissyytöksiä ja kiviä...
-
Heittäydyn hurjaksi: Aku Ankka.
Luin toki lapsena itsekin Aku Ankkaa vuosikausia, mutta tällä iällä uudet Akut vaikuttavat täydellisen mitäänsanomattomilta ja merkityksettömiltä sarjakuvilta. En oikein edes ymmärrä, miksi aikuiset ihmiset tilaavat ja lukevat Akua. Tai ymmärrän tavallaan: ehkä se on niin helppoa luettavaa, ettei vaadi mitään ponnisteluja, ja viihdyttää sitä kautta.
Mulle tuli Aku silloin kun Carl Barksia ilmestyi. Sitten se loppui ja kielsin vanhempia tilaamasta lehteä enää. Ero oli niin selvä jo lapsen mielestä. Nyt kun odotushuoneissa selaa akuankkoja, ihmettelee kuinka kukaan viitsii piirtää semmoista soopaa. Piirtäjän pitää olla itsekin hiukan perälle unohtunut.
-
Aku Ankan lukeminen jäi noin kaksi vuotta sitten.
Kyllähän se vieläkin joka viikko postiluukusta kolahtaa, mutta ne vaan on jäänyt jonnekin lukemattomina.
Pienenä tuli luettua kaikki Akut hiton monta kertaa.
Oi mahtavaa aikaa.
Vielä välillä vilkaisen ja syrämmeen jää kiva lämpö. :)
Ja minun Aku Ankan kulta aika sijoittuu näihin vanhojen herrojen mielestä huonoihin sarjoihin.
-
Minusta Aku Ankka on hyvä lehti. Lehti on erinomainen ponnahduslauta kohti sarjakuvamaailmaa. Varmana moni joka on mukana tässä keskustelufoorumissa on saanut alkuinnostuksensa Aku Ankasta. Minua Aku Ankka tai tarkemmin Kalle Anka lehti on sysännyt sarjakuvamaailmaan.
On totta että 70-80 luvulla lehti oli suhtkoht surkea mutta kyllä sitä joka viikko suurella innolla odotti.
Jos pitää puhua Sarjakuvasta josta minä en ENÄÄ pidä minään se on Nakke.
-
En minäkään pidä Aku Ankkaa juuri minään. Se on melko puhtaasti lasten lehti. Muksuna sitä oli kiva lukea, mutta nyt niiden lukeminen tuntuu ajan haaskuulta.
-
Itsekin aikoinaan luin akusta vain ja ainoastaa Barksit. Lopetin lukemisen jo useita vuosia sitten, nykyisellään kirjastossa Aku Ankat ovat ensimmäisenä poistolistalla jos niissä on pienikin naarmu :P Enkä edes viitsi laittaa myyntiin, vaan suoraan paperinkeräykseen kjäh kjäh.
Don Rosan palvontaakaan en ole oikeen koskaan ymmärtänyt. Ihan kivaa jälkeähän kaveri tekee, mutta kun ei vaan innosta niin ei innosta.
-
En minäkään pidä Aku Ankkaa juuri minään. Se on melko puhtaasti lasten lehti. Muksuna sitä oli kiva lukea, mutta nyt niiden lukeminen tuntuu ajan haaskuulta.
Enpä pidä Akua enkä sen enemmän Tex Willeriäkään minään, mutta supersankarihöttöä luen mieluusti. Mene ja tiedä, että mikäs järki tuossa sitten on. Ei se kyllä pelkästään sitä ole, että Aku on huonompi nykyään, kyllä se ihan hyvä porttiteoria oli kakarana.
-
Itsekin aikoinaan luin akusta vain ja ainoastaa Barksit.
Päätin jättää Barksit lukematta, kun aloin tilaamaan niitä Koottuja. En tiedä oliko siinäkään järkeä, mutta onpahan jotain, mitä odottaa :)
Mutta onhan se totta, ettei Aku enää juuri säväytä. Silti sitä pitää tilata...ehkä juuri uuden Rosan toivossa.
Samaan nostalgiahumuun kuuluvat Aku Ankan taskukirjatkin. Eivät juuri enää jaksa innostaa, mutta silti jokainen pitää ostaa. Valitettavasti ainoaa valopilkkua, Fleming Anderssenia näkyy kovin vähän nykyään. Maksimissaan joka toisessa. Ennen oli paremmin.
-
Aku Ankan taskukirjat väliltä n. 60 - 100 ovat kyllä kurjaa ankistelua. Sitten on välillä ajoittaista nousua, mutta... ja viimeisin AAn sarjisexra oli aika kamala. Viikkolehti itsessään on niin hyvä kuin on ilmeisesti nykyisin mahdollista.
-
Kun kaikesta on yleensä 90% roskaa, on sama luku ankassa 99. Yksittäisiä helmiä (sokean kanan jyvä?) saattaa tipahdella silloin tällöin. Kuukauden sarjisekstrat ovat kyllä kamalinta rutiinivetelyä, ettei pahemmasta väliä (Ellei sitten välilä jossain taskarissa), nykypäivän hollantilaistuotanto on poskettoman ponnetonta huttua verrattuna siihen mitä siellä tehtiin 1970-luvun puolivälin paikkeilla, kun Jippes oli AD:nä.
Barks on sitten varmaan se 0,99% koko Disney-sarjakuvien kokonaisuudesta jota ei käy ylittäminen. http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=806
0,01%:iin mahtuukin sitten Kaikki parhaat Rosat, parhaat Scarpat, Bottarot, jokunen Jippes ja muutama muu.
Normaalilla viikkolehdellä on tällä hetkellä sen verta hyvät piirtäjät, ettei semmosia ole ollu yli 40 vuoteen muutamaa poikkeusta lukuunottamatta (Murry, Vicar). Käsikirjoitukset on sitten mitä sattuu. Tanskanmaallako vika?
Uusin kuukauden ekstra (100) oli kyllä kelpo numero yksinomaan Jippesin ja Nadorpin vähän vanhemman tarinan takia.
Timo
-
Lapsena luin ahkerasti 80-luvun Aku Ankkoja(mitkä tulivat iso-siskolleni) silloin pidin ja pidän edelleen AA:n piirustustyylistä ja tarinoista. Myöhemmin tuli Rosa, joka oli jo aivan omaa luokkaansa.
Nykyään Aku Ankoissa on paljon lapsellisemmat tarinat ja hyvin lennokas piirustustyyli. Pitävätkö lapset todella tästä "pop" tyylistä? Tulee mieleen 60 luku(AA näköispainos 1965), jolloin AA:n piirustusten ja tarinoiden laatu teki pohjanoteerauksen. Mutta ei se kyllä yhtä huonoa ole sentään.
Normaalilla viikkolehdellä on tällä hetkellä sen verta hyvät piirtäjät, ettei semmosia ole ollu yli 40 vuoteen muutamaa poikkeusta lukuunottamatta (Murry, Vicar).
Timo
Ei minusta.
-
Niinno, taskarit ovat erikseen. Niitä luen vähän innokkaammin johtuen siitä, että niissä on nykyään taas aika paljon Scarpaa ja muita mestareita. Vaan kyllä ketutti viimeisimmän taskarin kohdalla, kun selailin sitä kaupassa. Alusta melkein loppuun saakka täyttä kökköä. Sitten viimeisenä Cavazzanon piiträmä tarina ja vieläpä miehen uran alkutaipaleelta. Tosi komeaa jälkeä. Jäi silti hyllyyn, kun oli muuten niin kammottavaa katseltavaa.
-
Kun kaikesta on yleensä 90% roskaa, on sama luku ankassa 99. Yksittäisiä helmiä (sokean kanan jyvä?) saattaa tipahdella silloin tällöin. Kuukauden sarjisekstrat ovat kyllä kamalinta rutiinivetelyä, ettei pahemmasta väliä (Ellei sitten välilä jossain taskarissa), nykypäivän hollantilaistuotanto on poskettoman ponnetonta huttua verrattuna siihen mitä siellä tehtiin 1970-luvun puolivälin paikkeilla, kun Jippes oli AD:nä.
Barks on sitten varmaan se 0,99% koko Disney-sarjakuvien kokonaisuudesta jota ei käy ylittäminen. http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=806
0,01%:iin mahtuukin sitten Kaikki parhaat Rosat, parhaat Scarpat, Bottarot, jokunen Jippes ja muutama muu.
Normaalilla viikkolehdellä on tällä hetkellä sen verta hyvät piirtäjät, ettei semmosia ole ollu yli 40 vuoteen muutamaa poikkeusta lukuunottamatta (Murry, Vicar). Käsikirjoitukset on sitten mitä sattuu. Tanskanmaallako vika?
Uusin kuukauden ekstra (100) oli kyllä kelpo numero yksinomaan Jippesin ja Nadorpin vähän vanhemman tarinan takia.
Timo
Harvoinpa paskaa mahtuu noin paljon yhteen kirjoitukseen. Kylläpä Timon arvostus silmissäni romahti pohjalukemiin.
Sarjisextran keskitaso on paljon normilehden yläpuolella. Normilehden "sen verta hyviin" piirtäjiin kuuluvat mm. Ferioli ja Bernado, joilta kummaltakin pitäisi riisua paita afgaanityyliin.
Rutiinivetelyt ovat ihan puhtaasti Egmontin tekeleitä (taskarinkin pohjonoteeraukset ovat aitoa Egmontia). >:(
-
Harvoinpa paskaa mahtuu noin paljon yhteen kirjoitukseen. Kylläpä Timon arvostus silmissäni romahti pohjalukemiin.
Mä arvostan Timoa erittäin paljon, edelleen. ;)
-
Toisin kuin monet, Timo tietää mistä puhuu ja kirjoittaa perustellusti. Sarjisekstra on numero numeron perään vain ekstramateriaalia, tai ainakin paljon viikko-Akua nuoremmille suunnattua sylttyä.
-
Ainakin minun asteikolla Bottaron nostaminen Cavazzanon, De Vitan, Gatton ja Chierchinin edelle kertoo kaiken.
Vaikea on (Akka-sarjoista, Cariocoista, Kali Veneistä ja muista ei väliä) sarjisextrasta löytyy yhtä vähämieliselle suunnattua tarinaa kuin vaikkapa Myyttien saari-lannoite, Nettisakki tai Pikku-Aku.
VesaK piti taskareita väliltä 60-100 surkeina. Sekin kertoo jo olennaisen. Onhan tuolla välillä julkaistu mm. Mikkitaskareita parhaasta päästä (62, 67, 70) ja useita muita hyviä (60, 61, 65, 69, 72, 74, 75, 76, 86, 90-100).
-
VesaK piti taskareita väliltä 60-100 surkeina. Sekin kertoo jo olennaisen. Onhan tuolla välillä julkaistu mm. Mikkitaskareita parhaasta päästä (62, 67, 70) ja useita muita hyviä (60, 61, 65, 69, 72, 74, 75, 76, 86, 90-100).
Näinhän se on, että Pasoleinon tasoisen asiantuntijan kanssa on turha väitellä. Surkeita taskareita on julkaistu myös ennen numeroa 60. Sekä useita surkeita numeron 100 jälkeenkin.
Koko sarjassa ei kovin montaa täyspainoista opusta ole, ainakaan näin aikuislukijan silmin. Camp-arvostus on sitten erikseen.
-
Taskaria nro 50 aina hehkutetaan, mutta muut kuin Barksit siinä ovat aivan kuraa.
Totta. Mutta Barks, Scarpa, Anderssen ja Carpi ovat pelastaneet monia muuten niin huonoja taskukirjoja.
Ei täydellistä taskukirjaa taida ollakaan, vanhoja vaivasi epätasaisuus sekä Perego ja uudempia vain epätasaisuus sekä juonen köyhyys (tai vaihtoehtoisesti liian monimutkainen ja mielikuviksellinen juoni, joka ei kuitenkaan kanna loppuun asti.)
-
Lopetin Ankan tilaamisen pari vuotta sitten, juuri sen vuoksi että jutut olivat melkoisen mitäänsanomattomia. Ihan sattumalta käsiini osui parinn viikon takainen Akkari, ja pitkästä aikaa johtosarja sai melkein kikattamaan ääneen.
Tarinassa tapasimme sarjakuvakäsikirjoittajan, joka kirjoitti mitäänsanomatonta eläinsarjakuvaa. Sarja oli jatkunut jo vuosien ajan, kaikki mahdollinen oli jo tehty, joten käsikirjoittajat vain kopioivat vanhoja tarinoita ja vaihtoivat muutaman yksityiskohdan, pankki vaihtui jalokiviliikkeeksi jne. Ja tarinan aikana näimme ne Ankan pahimmat ja kuluneimmat kliseet; Aku tappelee Tulpun kanssa, Hannu voittaa loistoauton ja saa Iineksen kyytiinsä, Pelle tekee hyödyttömän keksinnön...
Harvoin on Akkarissa nähty yhtä itseironista sarjaa. Tuollaisia tarvittaisiin enemmänkin.
Tosi on että lehti kaipaisi uudistumista. Mutta kun joku yrittää kehittää uutta hahmoa, se päätyy heti Ärsyttävin Ankkalinnalainen-listalle. Ts. ihmiset haluavat uudistuksia, mutta mikään ei saisi muuttua. (Okei, karkea yleistys, mutta tuohon ajatteluun syyllistyn itsekin)
-
Mutta kukaan ei vastusta vanhoja, lähes unohtuneita hahmoja, jos niitä tuodaan takaisin.
No jaa... En vieläkään ymmärrä miksi Ferioli piirtää Samu Suutaria ja sitä Lassia(?) tai mikälie luppakorva onkaan Mikki Hiiri-tarinoihin (Okei, hieman aiheen vierestä, mutta samasta lehdestä kuitenkin).
Aku Ankassa taitaa vaan olla ongelmana ettei muilla kuin Barksilla oikein ole sopivia hahmoja uusiokäyttöön. Ja Carl-sedällä yhden kerran käytettyjä hahmoja on paljon. Mutta tuskin niissäkään montaa on, joita jaksaisi enää katsoa lehden sivuilla.
-
Ja Carl-sedällä yhden kerran käytettyjä hahmoja on paljon. Mutta tuskin niissäkään montaa on, joita jaksaisi enää katsoa lehden sivuilla.
Ja vain jos Carl-setä tekisi.
Timo
-
Tosi on että lehti kaipaisi uudistumista. Mutta kun joku yrittää kehittää uutta hahmoa, se päätyy heti Ärsyttävin Ankkalinnalainen-listalle. Ts. ihmiset haluavat uudistuksia, mutta mikään ei saisi muuttua.
Tämä on staattiseen maailmaan sijoittuvien, vuodesta toiseen jatkuvien sarjakuvien suurin ongelma, oli kyseessä sitten Disney tai BD. Uusille ja nuorille lukijoille kelpaa tiettyyn pisteeseen asti, kunnes he huomaavat kaavamaisuuden; vanhat taas ovat tuskastuneet jo aikaa sitten.
Etenkin supersankarisarjakuvista puhuttaessa suurin kohderyhmä ovat vanhat harrastajat, jotka saavat nostalgiakiksejä lukiessaan samoista hahmoista kuin lapsina. Ikävä vain, että koska he eivät pääasiassa pidä uudistuksista ei sarjakuva myöskään pääse kehittymään teemallisesti, ja maailmat alkavat musertua niskaan kerättyään vuosikymmenten verran juonikaaria niskaansa. Ja se taas ei missään nimessä ole uusia lukijoita houkuttelevaa.
-
Uusille ja nuorille lukijoille kelpaa tiettyyn pisteeseen asti, kunnes he huomaavat kaavamaisuuden; Etenkin supersankarisarjakuvista puhuttaessa suurin kohderyhmä ovat vanhat harrastajat, jotka saavat nostalgiakiksejä lukiessaan samoista hahmoista kuin lapsina. Ikävä vain, että koska he eivät pääasiassa pidä uudistuksista .
Oolet 100% oikeassa! Noin se menee. Kehittelen vielä jossain vaiheessa objektiivisen riippumattoman konekielisen, eli loogisen tutkielman aiheesta: Miksi Ankka oli "silloin" parempi kuin nyt.
Timo
-
Lehti ei kaipaa minkäänlaista "uudistumista", koska yleensä tuo sana merkitsee huonontamista. Näin kävi Ase&Erälle, Aeroplane Monthlylle, Gramophonelle ym. Kaikkia näitä "uudistettiin" ja joka kerta uskollisimpia lukijoita kustiin silmään. Aeroplanessa kuvien ja värin määrä lisääntyi, artikkelit lyhenivät, tekstimäärä per sivu laski, juttujen syvällisyys laski. Kaikki "modernisoinnin" nimissä. Gramophonessa viimeinen uudistus otti käyttöön tekstin liehunnan, tuon ihmiskunnan yhden kaameimmista keksinnöistä ja jonka käyttö pitäisi painetuissa sanassa kieltää kuolemantuomion uhalla.
Eli ei uusille hahmoille.
-
Minäkään en lue enää Aku Ankkaa, paitsi Rosan ja Barksin tarinat. Muuten en lukisi niitäkään, mutta meille tulee vielä Aku Ankka, koska pikkuveljet lukevat niitä kunnolla. Kuulin muuten, että kestotilaaja joutuu pulittamaan siitä enemmän kuin tarjouksilla keplotteleva.
-
Minä luen kyllä joka keskiviikko tai torstai Aku Ankka lehteä. Suurin vika lehdessä on Mikki Hiiri. Tämä sarjakuvahahmo saataisin kyllä haudata johonkin muuhun lehteen. En ole koskaan pitänyt Mikki Hiirestä enkä todennäköisesti koskaan tule tekemään sitä.
Kyllä asia on niin että surkea Aku Ankka tarina on parempi kuin eriomainen Mikki Hiiri tarina.
-
Minä luen kyllä joka keskiviikko tai torstai Aku Ankka lehteä. Suurin vika lehdessä on Mikki Hiiri. Tämä sarjakuvahahmo saataisin kyllä haudata johonkin muuhun lehteen. En ole koskaan pitänyt Mikki Hiirestä enkä todennäköisesti koskaan tule tekemään sitä.
Kyllä asia on niin että surkea Aku Ankka tarina on parempi kuin eriomainen Mikki Hiiri tarina.
En ainakaan itse menisi Mikkiä syyttämään Aku Ankka lehden huonoudesta. Kuinkahan usein Mikki esiintyy Akussa? Ehkä kerran kuussa...
-
Ja minun Aku Ankan kulta aika sijoittuu näihin vanhojen herrojen mielestä huonoihin sarjoihin.
Tästä ilmiöstä on puhuttu tällä palstalla ennenkin. Subjektiivisesti ajatellen Akkarit ovat aina parhaimmillaan sillä vuosikymmenellä jolloin on ollut itsekin lapsi. Suuret ikäluokat ja heidän pikkusiskonsa ja -veljensä arvostavat ainoastaan 1950-60 -lukujen Akuja taskurahatehtävineen. Väliinputoajasukupolvi diggailee 70-luvun kökköilyä. Me pullamössösukupolven edustajat muistelemme lämpö sydämessämme 80-luvun hölmöilyjä, Omaa nurkkaa, Barks-kultin kasvua, ym. 90-luvun rosaistisesta ajasta kiinnostuivat jo vanhemmat polvet, mutta tätä 2000-luvun skeidaa ei voi fanittaa ketkään muut kuin vuoden 1995 jälkeen syntyneet.
-
...mutta tätä 2000-luvun skeidaa ei voi fanittaa ketkään muut kuin vuoden 1995 jälkeen syntyneet.
Otan tuon loukkauksena.
Tavatkaamme kello kaksitoista kaivopuistossa. Taistelu käydään Ankoin.
Eihän ne sinun madonsyömäsi lehdet kestä edes lyömistä. 2000-ankat ovat vielä timmissä kunnossa. Kyllä kelpaa mäiskiä. :D
-
Otan tuon loukkauksena.
Tavatkaamme kello kaksitoista kaivopuistossa. Taistelu käydään Ankoin.
Hmm, SinintheCity, kävitpä riparin nuorena. ;D
-
Luin ala-asteiässä Aku Ankkoja, Roope-Setiä ja taskukirjoja valtavasti. Kylässäkään en monesti leikkinyt muiden kanssa vaan uppouduin lehdenlukuun (miten huonoa käytöstä! :-[). Yläasteelle mentäessä tuli stoppi ja sen jälkeen hyvä jos odotushuoneessakaan tohtii Aku Ankkaan koskea.
Yhdestä asiasta arvostan Aku Ankka -lehteä. Sitä on kehuttu - ja palkittu? - hyvästä suomen kielestä. Tästä pisteet! :)
-
Etenkin supersankarisarjakuvista puhuttaessa suurin kohderyhmä ovat vanhat harrastajat, jotka saavat nostalgiakiksejä lukiessaan samoista hahmoista kuin lapsina. Ikävä vain, että koska he eivät pääasiassa pidä uudistuksista ei sarjakuva myöskään pääse kehittymään teemallisesti, ja maailmat alkavat musertua niskaan kerättyään vuosikymmenten verran juonikaaria niskaansa. Ja se taas ei missään nimessä ole uusia lukijoita houkuttelevaa.
Mietin, että mikä saisi minut palaamaan Aku Ankan ääreen, jota sentään tilasin noin puolet elämästäni.
Jos tehtäisiin sarjoja, jossa joitain asioita muutettaisiin virallisesti ja pysyvästi, niin ehkä silloin. Jos tehtäisiin tarina, jossa Roope kuolee ja perintö päätyy lopullisesti henkilölle X, tai tarina, jossa ratkaistaisiin PYSYVÄSTI Akun ja Hannun kiista Iineksestä, tai ylipäänsä tarina, jossa olisi jonkunlaista Akun ja Iineksen välistä ihmissuhdetoimintaa joka olisi syvällisempää kuin romanttinen-illallinen-tai-Akua-käsilaukulla-kaaliin -tyyppinen vakioloppu niin silloin ehkä nappaisi. "Muutetaanko yhteen - mutta entä veljenpojat?" -tyyppinen keskustelu olisi hienoa nähdä Aku Ankassa.
Jopa siitä huolimatta että Aku pari numeroa myöhemmin heräisi ja toteaisi sen kaiken olleen unta. (Dallas)
Pysyviä muutoksia kaivataan. Rosan jutut ovat mielestäni kekseliäitä ja hienoja, mutta status quon ylläpitäminen yli puoli vuosisataa on jo vähän liikaa...
Ehdotan siis että:
1. Roopen on kuoltava. (ja tehtävä päätös omaisuutensa jaosta)
2. Iineksen on tehtävä päätös Akun ja Hannun välillä.
3. Veljenpoikien on aika muuttaa erilleen opiskelijasoluihinsa. (ja alettava hengaamaan Leenun, Liinun ja Tiinun kanssa)
4. Akun on muutettava joko yhteen Iineksen kanssa tai kimppakämppään Touhon kanssa Iineksen valinnasta riippuen.
Mikki... hamkala sanoa, kun Mikillä ei ole persoonallisuutta. Hessun pitäisi ehkä muuttaa Akun ja Touhon kämppikseksi. ( Sikäli kun Iineksen tunnen. )
-
JJ NAAS: "Mietin, että mikä saisi minut palaamaan Aku Ankan ääreen, jota sentään tilasin noin puolet elämästäni."
Vastaus: Omat lapset... eiköhän suurin osa tilaa Akkarin ja siinä sitä tulee taas lueskeltua itsekin.
-
JJ Naasin listan toiveiden läpimeno saattaisi saada minutkin taas Aku Ankan aktiivilukijaksi... :)
-
Jos tehtäisiin sarjoja, jossa joitain asioita muutettaisiin virallisesti ja pysyvästi, niin ehkä silloin. Jos tehtäisiin tarina, jossa Roope kuolee ja perintö päätyy lopullisesti henkilölle X, tai tarina, jossa ratkaistaisiin PYSYVÄSTI Akun ja Hannun kiista Iineksestä, tai ylipäänsä tarina, jossa olisi jonkunlaista Akun ja Iineksen välistä ihmissuhdetoimintaa joka olisi syvällisempää kuin romanttinen-illallinen-tai-Akua-käsilaukulla-kaaliin -tyyppinen vakioloppu niin silloin ehkä nappaisi. "Muutetaanko yhteen - mutta entä veljenpojat?" -tyyppinen keskustelu olisi hienoa nähdä Aku Ankassa.
Aku Ankka on sarjakuva joka alusta asti on toiminut sillä samalla status quo-kaavalla. Kaikki pysyy ennallaan, mikään ei muutu. Jos haluan lukea esim. ihmissuhdesarjakuvaa, silloin en lue Aku Ankkaa vaan tartun vaikkapa Love and Rocketseihin tai Mämmilään.
Jos noita muutoksia tehtäisiin, aikuisetkin tarttuisivat ehkä taas Akkariin, mutta parin numeron jälkeen alkaisivat mankua että entinen oli parempaa. Sellainen ihmisluonto vain on.
Ehkä meidän pitäisi vain hyväksyä se tosiseikka että Aku Ankka on lasten sarjakuva, meidän aikuisten ei tarvitse pitää siitä.
-
Olisihan tietysti mahdollista, että Akua tehtäisiin erilaisia lehtiä eri ikäisille. Näinhän tehdään nykyään Hämähäkkimiestäkin.
Loistava idea. Kunhan SanomaEgmontDisneylle saisi tämän markkinoitua niin a vot.
Nykyisen akun voisi pitää sinä lehtenä joka nauttii kaikkien lastenmielisten suosiota(jostain syystä yhtä lukuunottamatta kaikki datanomit ja it-ammattilaiset nauttivat ankasta)
ja sitten olisi se varttuneempien Aku Ankka. Ongelma olisi että liian moni mielsi juuri Arne Ankan disney version seksillä, ei variaatioita Ankardosta tai Blacksadista.
Aku Ankka on sarjakuvissa sama kuin joku Star trek scifissä: opettaa kerronnan perusteet, auttaa tutustumaan muuhun lajityyppiin ja muodon tarjoamiin mahdollisuuksiin mutta on loppujen lopuksi hyvin rajattu johtuen staattisuudestaan ja tarinain lopun reset-napin käytöstä.
Molemmat myös ovat se jonka enin osa nk. taviksia tuntee ja voi harrastaa satunnaisesti leimaantumatta välittömästi hörhöiksi.
Sarjakuvat kun ovat suomessa suurelle yleisölle yhtä kuin Aku Ankka.
Mutta JJ Nääsin ehdotusten ja aikuisten ankan läpimeno olisi tervetullutta.
Täysin mahdotontakaan se ei ole, äärimäisen epätodennäköistä kylläkin.
-
Aku Ankka kasvoi aikuiseksi ja mitä silloin tapahtui. Hän muutti pois Ankkalinnasta, vaihtoi niemä ja rupesi alkoholisoituneeksi runoilija/kirjailija joka iski naisia kaikissa kapakoissa.
Ei. Minä haluan Aku Ankan niin kun hän on eikä mitään muutoksia. Katsokaa nyt mitä tapahtui Musta Naamiolle kun hän meni naimisiin. Lehti muuttui väriksi ja muuten vaan ihan surkeaksi.
-
Ratkaisu olisi siis fan fiction. Esimerkiksi Harry Potterista liikkuu käsittääkseni netissä valtava määrä lukijoiden tuottamia omia Harry-tarinoita, joissa ilmeisesti esimerkiksi ihmissuhteet saattavat mennä mitä mielenkiintoisimmin (Harry rakastuu Draco Malfoyhyn jne).
-
Olen yhä sitä mieltä että Aikuinen Ankka kiinnostaisi kuriositeettina muutaman numeron verran, ja unohdettaisiin sitten. Realistista ihmissuhdesarjaa ilmestyy jo niin paljon että valinnanvaraa on kaikille, ei siihen enää Ankkoja tarvita.
Ankkalinnalaiset ovat loppujen lopuksi aika yksiulotteisia karikaryyrejä, niin että heitä pitäisi muuttaa aika tavalla. Ja tässä taas se kompastuskivi, silloin he eivät enää olisi niitä samoja hahmoja joihin lapsina tutustuimme ja joita yhä alitajunnassamme pidämme niinä Ainoina Oikeina, vaikka muutoksia haluamme.
Mutta ajatusleikkinä hauska. Kuka sopisi kirjoittajaksi? Joku ennestään Ankkoja tehnyt vai joku ulkopuolinen? Olisiko Pauli Kalliolla aikaa? Tai vaikka Koivistolla. ;D
-
JJ Nääsin toiveitten läpimenon suurimpana seurauksena olisi äkillinen ruumishuoneitten kysynnän kasvu kun tuholaisten ja diversanttien tuomiot pantaisiin täytäntöön kenttätribunaaleissa.
-
Mustanaamio meni naimisiin vuonna 1978 suomalaisissa Mustiksissa (sanomalehdissä jo edellisenä vuonna). Lehti muuttui värilliseksi vasta 90-luvulla.
Mutta muuten olet oikeassa, Mustiksesta tuli perhesarja.
Mustanaamiohan (ihan off-topicina) olisi siitä hauska sarja, että päähenkilöhän jopa voisi ihan luontevasti vanhentua ja mennä naimisiin ja jopa kuolla, koska sisäinen historia osoittaa, että näin on tapahtunut ennenkin. Ilmeisesti vain nykyinen Mustis (http://en.wikipedia.org/wiki/Mustis) on kuitenkin status quo (http://en.wikipedia.org/wiki/Status_Quo)on juuttunut?
Aku Ankassahan on se ongelma, että se on niin iso kokonaisuus ja niin monen ihmisen tekemä, että Sturgeonin laki (http://en.wikipedia.org/wiki/Sturgeon%27s_law) vaikuttaa jo sen sisälläkin. Tekijänimistä juurikin niin arvattavat valinnat kuin Barks ja Rosa ovat jotain mitä pitää minään, muitakin saattaa olla, mutta tähän hätään ei ainakaan tule ketään mieleen. (ei, Scarpa ei minulle semmoinen ole)
Aikuisten Aku Ankka? Kieltämättä voisi olla ihan piristävää, jos joukon tunnettuja taikka muuten tasokkaita kirjoittajia ja piirtäjiä annettaisiin tehdä Akulle ihan mitä tahansa. Tämähän voitaisiin ihan yksittäisinä albumeina toteuttaa, ei niiden mihinkään kaanoniin ja jatkumoon tarvisi mahtua.
-
Aikuisten Aku Ankka? Kieltämättä voisi olla ihan piristävää, jos joukon tunnettuja taikka muuten tasokkaita kirjoittajia ja piirtäjiä annettaisiin tehdä Akulle ihan mitä tahansa.
Tulisi nyt se aikuisten Mikki Hiiri, chandlermaisia tarinoita sijoitettuna ikuisesti jatkuvaan vuoteen 1955. Siihen olisi mahdollisuuksiakin.
-
Eivätkö nuo toisaalla mainitut (Hesarin sarjakuvat -ketju) eli Gottfredsonin & co. Mikki Hiiret edusta sitä aikuisinta mahdollista Disney-sarjakuvaa? Tai se yksi kuriositeetti, realistisesti piirrettyjen hahmojen taustoittama Mikkiseikkailu.
Hitsin ihkua olisi, jos julkaisisivat meillä Disney-mangaa Aku- ja Mikki-hahmoin, sellaistakin kun on...
-
Aku Ankan tiimoilta kiinnostaa nykyään vain Barks ja Rosa. Juniorina tuli luettua melkein mitä vain, mutta ei enää. Taskareita en ole ostanut enää pitkään aikaan ja näkkäreiden keräily on myös lopahtanut. Lisäksi suuresta osasta Ankka-matskua on tullut hankkiuduttua tavalla tahi toisella eroon.
Vaikea sanoa tarkalleen, mikä on Ankan taso tänä päivänä, kun olen 2000-luvulla sitä niin vähän lukenut. Mutta kai sekin kertoo jotain, että ei tee oikeastaan yhtään mieli edes tarttua muihin kuin Barksin ja Rosan tuotantoon. Ehkä Aku Ankan kohtaloksi on koitunut liukuhihnatuotanto eli materiaalia tuotetaan niin paljon eri julkaisuihin, ettei taso voi pysyä kovin korkeana. Mutta kiva tietysti, jos etenkin junioreille jutut vielä maistuvat. Alaikäisethän lienevätkin edelleen Disneyn pääkohderyhmä.
-
Niin, ainakin Taskukirjojen sarjat on pyritty suuntaamaan entistä nuoremmalle kohderyhmälle. Kaikki on nykyään Disneylläkin niin normitettua, ja uusia hahmoja luodaan "komiteamietintöinä" (Pikku-Aku, Lauri Lokki).
-
Mielessäni oli vakavahko film noir -Mikki, jossa saa olla mojovaa huumoriakin. Ja Hessu mukana hyvää tarkoittavana apulaisena totta kai. Mutta se edellyttäisi tosiaan - ei strippareita eikä suolenpätkiä - vaan tarinoiden ujuttamista reipasotteisen lahjomattoman yksityisetsivän kirkasotsaisista seikkailuista hieman hämärämmille kujille, jossa Hertta-neitikin olosuhteiden pakosta on valmis ilmiantamaan poikaystävänsä Mustan Pekan ja ryyppää sen perään suruunsa.
-
Musta nää tarinat joita on nyky-Aku Ankka lehessä on vähän sellaisia että ei tekisi aina mieli lukea, vanhemmat ovat parempia, ja nyky-Mikki on myös sellainen että ei oikee jaksaisi lukea.
-
Lauri Lokki eli Sonny Seagull ilmaantui Ankkalinnaan noin 10 vuotta sitten. Ensimmäisen sarjan D 96408 tekijät
Juoni: Paul Halas
Käsikirjoitus: Charlie Martin
Luonnostelu: Daniel Branca
Eli ei Branca ollut yksin siinä. Eikä mikään poista sitä mahdollisuutta, että jossain Egmontin toimitusneuvoston kokouksessa päätettiin luoda tämänkaltainen hahmo, "pistäkääs poijjaat aivonystyrät ja kynät sauhuamaan, katotaan sitten minkälaista tuli ja miten sitä vois korjata vielä, kyllä me tiedetään."
Timo
-
Kulttuurisnobit nyrpistelevät nenäänsä, mutta kansa rakastaa Aku Ankkaa. Hyvä lehti.
-
Olisihan tietysti mahdollista, että Akua tehtäisiin erilaisia lehtiä eri ikäisille. Näinhän tehdään nykyään Hämähäkkimiestäkin.
Eikös Italiassa ollut joskus joku Mickey Mouse Mystery Magazine -kokeilu? Voi että, kun sen saisi lukea suomeksi. Kannet ainakin ovat erittäin houkuttelevan näköisiä.
-
Eikös Italiassa ollut joskus joku Mickey Mouse Mystery Magazine -kokeilu? Voi että, kun sen saisi lukea suomeksi. Kannet ainakin ovat erittäin houkuttelevan näköisiä.
Taikaviitta 2000:n (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,4581.0.html) tapaan. Sääli.
-
Pitäisi varmaan ruveta opiskelemaan italiaa, niin ei jäisi kaikesta kivasta paitsi. Tuota Taikaviittaa en ole lukenut, kun noihin aikoihin oli niin kova mangabuumi päällä, ettei mihinkään länsimaiseen uskaltanut koskea, mutta ilmeisesti sitäkin on italiaksi paljon enemmän kuin mitä on suomennettu.
-
Aikuisten Aku Ankka? Kieltämättä voisi olla ihan piristävää, jos joukon tunnettuja taikka muuten tasokkaita kirjoittajia ja piirtäjiä annettaisiin tehdä Akulle ihan mitä tahansa. Tämähän voitaisiin ihan yksittäisinä albumeina toteuttaa, ei niiden mihinkään kaanoniin ja jatkumoon tarvisi mahtua.
Frank Miller voisi tehdä The Dark Papernik Returnsin. ;)
Hannu on ihan selkeä Jokeri ja Mikki Hiiri kävisi Yön ritarin Teräsmiehestä.
Tosin ei taida Milleriä kauheasti Disney-sarjakuvat kiinnostaa...
-
Aku Ankka ei enää ole lukulistani kärkipäässä, mutta rinnassani on aina hieman hellä paikka tälle kuvasarjalehdelle sillä opinhan lukemaan Aku Ankkaa tavaamalla. Tiettävästi ensimmäiset sanani, jotka osasin lukea olivat Kääk! Räks! ja Pum!
Vaikka AA ei olisikaan enää maailman parasta luettavaa, niin tällaiset (http://www.kaleva.fi/plus/keskustelu1_1416474_1_25_1_15_page0.htm) hyökkäykset ovat silti aika koomisia ja lähinnä todistavat, että sarjakuvista keskustelevat ei-fanitkin osaavat kirjoittaa Kova Länsi II -tasoisia viestejä julkisille foorumeille ;)
-
Aku Ankka ei enää ole lukulistani kärkipäässä, mutta rinnassani on aina hieman hellä paikka tälle kuvasarjalehdelle sillä opinhan lukemaan Aku Ankkaa tavaamalla. Tiettävästi ensimmäiset sanani, jotka osasin lukea olivat Kääk! Räks! ja Pum!
Vaikka AA ei olisikaan enää maailman parasta luettavaa, niin tällaiset (http://www.kaleva.fi/plus/keskustelu1_1416474_1_25_1_15_page0.htm) hyökkäykset ovat silti aika koomisia ja lähinnä todistavat, että sarjakuvista keskustelevat ei-fanitkin osaavat kirjoittaa Kova Länsi II -tasoisia viestejä julkisille foorumeille ;)
Kylläpä siinä linkkissä oli harvinaisen negativinen kirjoittaja Varmaan jos sais päättää polttais kaikki sarjakuvat.....
-
pikkulapsena Akuja tuli luettuna aivan hulluna, varsinkin Mikit ja Rosat iski kovaa, mutta nykyään ei voisi vähempää kiinnostaa ja tilaaminenkin tuli lopetettua. Tarinat on vain niin tylsiä ja ennalta-arvattavia. Kun lukee tarinan niin muistaa sen viellä vuosienkin jälkeen niin selvästi, että ei oikein lukeminen innnosta. Joskus tulee vanhaa Aku kokoelmaa selailtua, mutta pitemmän päälle en niitä lue enää ollenkaan.
Pitää muuten lisätä vähän offiksi, että toisin kuin suurinpiirtei kaikki täällä niin itse en ole koskaa pitänyt Carl Barksista. Tarinat on ihan sitä Akujen peruskamaa (jopa vähän huononpaa), piirrokset eivät ole mitenkään erikoisia ja tarinat ovat myös usein todella tekopyhiä.
-
(...) en ole koskaa pitänyt Carl Barksista. ...tarinat ovat myös usein todella tekopyhiä.
Osaisitko perustella tätä väitettä?
-
Vaikka AA ei olisikaan enää maailman parasta luettavaa, niin tällaiset (http://www.kaleva.fi/plus/keskustelu1_1416474_1_25_1_15_page0.htm) hyökkäykset ovat silti aika koomisia ja lähinnä todistavat, että sarjakuvista keskustelevat ei-fanitkin osaavat kirjoittaa Kova Länsi II -tasoisia viestejä julkisille foorumeille ;)
Voi ei, keskustelu on poistettu, referoikaa.
-
Osaisitko perustella tätä väitettä?
No se on vähän tekopyhää, että aina, kun Aku ja kumppanit tapaavat, jonkun kadonneen kansan, niin kyseisellä kansalla ei ole minkään sortin valuuttaa. Myöskään kullan tai vastaavan päälle ei ymmärretä. Ja tarinan lopuksi, jopa Roope saattaa heittäytyä filosofioimaan sitä, kuinka onnekas kyseinen kanssa on ja kuinka se saa kaiken tarvitsemansa elämän yksinkertaisista iloista. Olisihan tuo ihan lämminhenkistä muuten, mutta, kun noin käy aina ja on järjella ajateltuna mahdotonta ettei kyseinen kansa alkaisi lopulta mittaamaan arvojärjestyksiään jonkinsortin arvoesineillä.
-
No se on vähän tekopyhää, että aina, kun Aku ja kumppanit tapaavat, jonkun kadonneen kansan, niin kyseisellä kansalla ei ole minkään sortin valuuttaa. Myöskään kullan tai vastaavan päälle ei ymmärretä. Ja tarinan lopuksi, jopa Roope saattaa heittäytyä filosofioimaan sitä, kuinka onnekas kyseinen kanssa on ja kuinka se saa kaiken tarvitsemansa elämän yksinkertaisista iloista. Olisihan tuo ihan lämminhenkistä muuten, mutta, kun noin käy aina ja on järjella ajateltuna mahdotonta ettei kyseinen kansa alkaisi lopulta mittaamaan arvojärjestyksiään jonkinsortin arvoesineillä.
Tässä voi ehkä vaikuttaa se että Barks teki tarinansa noin puoli vuosisataa sitten (jolloin käsitys mystisistä alkuasukaskulttuureista oli ehkä niin ja näin) ja teki niitä tosiaan aika helkutisti, joten sama loppu varmasti tapahtui useammassa tarinassa.
Nyt saattaa muistikin jo pettää kun en ole kaikkia Barksin töitä useasti lukenyt läpi, mutta en tiedä onko kyseisten kansojen rahan/kullankäytöllä suurta tarinallista merkitystä joten asukkaiden oikea valuutta on saatettu sivuttaa silläkin syyllä.
Itse kuitenkin muistan Barksin tarinoista ainakin muutaman kadonneen tai alkuasukaskansan joille rahakin kyllä kelpasi tai sitä käytettiin.
-
Itse kuitenkin muistan Barksin tarinoista ainakin muutaman kadonneen tai alkuasukaskansan joille rahakin kyllä kelpasi tai sitä käytettiin.
niin, ainakin Tralla Lassa oltiin kovin innoissaan Roopen pullonkorkeista! :D
On muuten hyvä muistaa, että Barks teki sarjakuvaa nimenomaan lapsille. Ja mahdollisen opetuksen mukana hän pystyi sitten satirisoimaan omaa yhteiskuntaansa. Jos Barksin tarinoissa oli jonkinlainen opetus, niin mielestäni hän pystyi yleensä tuomaan sen esille nokkelalla ja hauskalla tavalla eikä hän ollut koskaan liian saarnaava ja harvoin opetus on liian itsestäänselvä.
-
Puhumattakaan siitä että miltei kaikki muut Barksin tarinat liittyvät rahaan jollain tavalla, joten rahattomat kansat olivat varmaan myös mukavaa vaihtelua.
-
niin, ainakin Tralla Lassa oltiin kovin innoissaan Roopen pullonkorkeista! :D
... eikä hän ollut koskaan liian saarnaava ja harvoin opetus on liian itsestäänselvä.
Samaa mieltä. Barks oli tarinoissaan oikeastaan tekopyhyyden vastakohta. Vincent-hyvä, nyt olet kyllä täysin hakoteillä.
Kruunukorkki-tarinassa Roope yritti tehdä hyvää mutta sai aikaan pahaa. Ja joissakin tarinoissa Roopen "pimeä puoli" tuli hyvinkin esiin.
-
pikkulapsena Akuja tuli luettuna aivan hulluna, varsinkin Mikit ja Rosat iski kovaa, mutta nykyään ei voisi vähempää kiinnostaa ja tilaaminenkin tuli lopetettua.
Kuten myös. Itse en edes vaivaudu maksamaan moisesta nykyään. En millään muotoa. Kirjastossa lukasin joskus joka viikko Aku Ankan, ja vanhempien luona käydessä otin Roope-Sedät lainaan. Taskarit vilkaisin kaveriltani. Vaan ei enää edes näin:
Myin omat kaikki Ankka/hiiri aiheiset teokset, jotka tuolla kotona lojui parempaan kotiin, joka noita osaa arvostaa. Nykyään ostaisin Ankkoja vain, jos divarissa osuisi tarpeeksi harvinainen pilkkahintaan, ja voisin sitten tuon myydä huuto.netissä tms.
Roope-setää ei ole ollenkaan ikävä. Vessapaperiksi joutais enemmistö tarinoista. Tosin on tuollakin muutama nokkela tarina ollut...
Kuten esimerkiksi se kun Hessua ja Kaasua luultiin Mikin ja Simon sijaan poppoon aivoiksi, ja se jossa Aku törmäsi vanhaan bändikaveriinsa, jonka kanssa nämä lähtivät etsimään hittikappaleensa puuttuvaa viimeistä "sanaa".
Aku Ankka lehden tarinat ovat olleet peräti kaaottisen hirveitä, eikä sieltä ole löytynyt edes yritystä. Juoni ei loksahda järkeen, ja ne "nokkeluudet" ovat hirveän väkinäisiä. Huumorin kammottavasta huonoudesta puhumattakaan.
Pahinta AA:ssa lienee tämä älytön opetetaan koiralle uusia temppuja kuvio, jossa Mortti ja Vertti pistetään potkimaan palloa, tai Ankan pojista tehdään bittineroja. Mukaan paiskataan muutama uusi kaveri, ja kas kummaa, koira on oppinut olemaan entistä laiskempi. Toisin kuin oli tarkoitus.
Mikki tarinat, Don Rosa ja Bass Heymans (toivottavasti muistan nimen oikein...) pitivät jossain vaiheessa tasoa yllä.
Heymansilta jäi esimerkiksi mieleeni tarina, jossa Aku rehvasteli olevansa nappuloita älykkäämpi, ja lopulta hänestä tuli semmoinen, ja loppu oli taattua "Rahat vai kolmipyörä" meininkiä. Piirrostyylihän jäi myös mieleen...
Uudemmista Mikki tarinoista hauskimmat ja nerokkaimmat ovat olleet tarinat Musta Pekan kanssa. Esimerkkejä voinen mainita 2: Toisessa Musta Pekka muuttui ipanaksi, ja joutui Mikin vastuulle. Toisessa taas viholliset joutuivat jonkinsortin käsiraudoilla toisiinsa kiinni, ja siinä sitä sitten mentiin...
Taskukirjat lienevät näistä kuitenkin kaikkein pahimpia. En edes viitsi enää avata noita. Noissa oli jo aikoinaan hirveää töpeksimistä, mutta heti teemanumeroiden tultua kuvioon, on meininki laskenut kuin lehmän häntä.
Yksinkertaisesti mitään ei ole jäänyt päähän, vaikka on Taskareillakin joskus hetkensä ollut...
Tarinat on vain niin tylsiä ja ennalta-arvattavia.
Totta, mutta ennen kaikkea mielikuvituksettomia, ja väkisin tehtyjä.
Aku Ankasta ja sen sisarjulkaisuista puuttuu nykyään täysin sen kosmisuus ja kosminen energia, jolla sain joskus vuosia sitten kappaleita kirjoitettua. Ai mutta hetkinen...nehän olivatkin Barksin ja Rosan tarinoita! Ja vielä vanhoja...eli voin huoletta sanoa, että viimeisen 19 vuoden ajalla tulleissa tarinoissa ei ole mitään kosmista. Ei mitään. Ei ylipäätänsäkään yhtään mitään.
Kun lukee tarinan niin muistaa sen viellä vuosienkin jälkeen niin selvästi, että ei oikein lukeminen innnosta.
Toisaalta, juuri tämän on ollut parhaiden Ankkatarinoiden voima. Niissä on ollut jotain niin päähän jäävää, että ei ole edes väliä, lukeeko tarinan, sen vain muistaa.
Mutta ennalta-arvattavuus on sitten asia erikseen.
-
ennalta-arvattavuus
Pitää mainita yksi jakso pari kuukautta sitten akussa, jossa Aku osallistui suurimman savikipon tekokilpaan. Aku sitten jakson edetessä sai työllä ja vaivalla tehtyä suurimman, mutta välittömästi kun näin melko lopussa kilpailuun vielä ryntäävän jonkun 5@@7@n@n tantan kaikista pienin kuppi hyppysissään, lehti meni kiinni. Alkoi v17u77@m@@n. Barks sentään olisi palkinnut Akun kovan työn.
Luin sen sitten kumminkin loppuun, nähdäkseni vain että kävi täsmälleen niinkuin arvasin.
-
Alkoi v17u77@m@@n. Barks sentään olisi palkinnut Akun kovan työn.
Tuossa on yksi syy miksi keräsin Taskareita niin pitkään, Taikaviittana Akullakin oli oikeus onnistua. Olisivat vaan jatkaneet TK 2000:n julkaisua niin olisi lehti ja pokkarit jääneet tilaamatta/ostamatta varmaan paljon nopeammin.
Itse on paha puhua enää kaikkein uusimpien Ankkojen tasosta kun en ole enää muutamaan vuoteen tilannut, mutta lämpöisiä muistoja herättää yhä Van Hornien älyvapaat tarinat, jotka eivät nyt ihan huipputasoa tarinallisesti olleet mutta aiheuttivat ahdistuksensekaista ihailua, sekä vanhemmat Karhukopla-tarinat.
-
Pitää mainita yksi jakso pari kuukautta sitten akussa, jossa Aku osallistui suurimman savikipon tekokilpaan. Aku sitten jakson edetessä sai työllä ja vaivalla tehtyä suurimman, mutta välittömästi kun näin melko lopussa kilpailuun vielä ryntäävän jonkun 5@@7@n@n tantan kaikista pienin kuppi hyppysissään, lehti meni kiinni. Alkoi v17u77@m@@n. Barks sentään olisi palkinnut Akun kovan työn.
Luin sen sitten kumminkin loppuun, nähdäkseni vain että kävi täsmälleen niinkuin arvasin.
Heh, muistan tuon myös. Kyllähän Barkskin jätti useinkin Akun palkitsematta, mutta tuon jutun loppu oli kyllä niin mielikuvitukseton ja väkisin väännetty, että hoh hoijaa!
-
Olisivat vaan jatkaneet TK 2000:n julkaisua niin olisi lehti ja pokkarit jääneet tilaamatta/ostamatta varmaan paljon nopeammin.
Tuon ainoa ongelma oli oikeastaan konsepti. Ankkalinnan hahmot eivät ole järin sopivia oikeiksi supersankareiksi. Uskottavuus on suurin ongelma.
TK 2000:nessa ei oikein osattu päättää milloin olla vakavia, milloin ei.
Käsikirjoitus oli kuitenkin loistava, ja jos homma olisi tapahtunut jonkun ihmismäisemmän hahmon kanssa, olisi tuo ollut parasta supersankari viihdettä pitkään aikaan.
-
Tuon ainoa ongelma oli oikeastaan konsepti. Ankkalinnan hahmot eivät ole järin sopivia oikeiksi supersankareiksi. Uskottavuus on suurin ongelma.
TK 2000:nessa ei oikein osattu päättää milloin olla vakavia, milloin ei.
Käsikirjoitus oli kuitenkin loistava, ja jos homma olisi tapahtunut jonkun ihmismäisemmän hahmon kanssa, olisi tuo ollut parasta supersankari viihdettä pitkään aikaan.
Ei se minua ainakaan innokkaana 13-vuotiaana haitannut :D
Silloin ärsytti kun Hämiskään ei ollut "oikea" hämähäkki eikä siinä ollut juuri huumoria, joten TK upposi kuin häkä. Varsinkin kun myöhemmin sarjassa esiteltiin ihmismäisemmät avaruusoliot jolloin tarinasta tuli miltei synkkä.
Yhdyn tuohon "vakava-ei vakava" hommaan kyllä, varsinkin kun aloitusnumero oli suorastaan humoristisen näköinen tyyliltään (olikos se ny Flemming Andersenin piirtämä...) joka saattoi liittyä siihen ettei perusfaneja haluttu karkottaa liialla vakavuudella heti alkaen. Eikä niitä täällä edes taidettu julkaista oikeassa järjestyksessä...
Superhessusta en kyllä halua koskaan nähdä samanlaista.
-
Siis Faktahan on se että akuankantaskukirjat #1-100 on ne missä on jotain lukemistakin. Niissä pistää Roope-setäkin sellasta nöyryytystä kehiin että vois hirvittää nykyajan kermassa lilluvia jäätelöpyllyjä. Ne on kai italialaista alkuperää kaikki? Siis taskarit, ei jätskiperseet.
Vaan kyllä tuota Ankkaa tulee edelleen tilattua. Etenkin kun niin mukavan kuulonen savolaistyttö sitä kaupitteli. Ja myöskin näitten Korhosten ja Van Hornien takia lähinnä, sekä Barksien uusintojen (joita oli kaikkia kolmea upeesti koko viime numero täynnä).
Hyvä se on.
-
Silloin ärsytti kun Hämiskään ei ollut "oikea" hämähäkki eikä siinä ollut juuri huumoria
Kyllähän Hämiksessä on huumoria, ja paljon. >:(
Ymmärsin kuitenkin mitä tarkoitit...
Yhdyn tuohon "vakava-ei vakava" hommaan kyllä, varsinkin kun aloitusnumero oli suorastaan humoristisen näköinen tyyliltään (olikos se ny Flemming Andersenin piirtämä...) joka saattoi liittyä siihen ettei perusfaneja haluttu karkottaa liialla vakavuudella heti alkaen. Eikä niitä täällä edes taidettu julkaista oikeassa järjestyksessä...
Jep. Järjestys oli omituinen jo muutenkin, mutta sen lisäksi Suomessa hypättiin useampi vuos tarinaa, ja siirryttiin sillä hetkellä Italiassa (Vai miten se taas oli?) julkaistaviin, jotta pysyttäisiin heidän kanssa samassa aikataulussa.
Mikäli muuten oikein muistan, niin TK:tahan yritettiin tyrkyttää alunperin Jenkeille, jotta nuo saataisiin innostumaan Ankoista...ei tainnut toimia.
Superhessusta en kyllä halua koskaan nähdä samanlaista.
Todentotta. Tuo olisi jo peräti ärsyttävä. Siis kyllähän olisi hauska nähdä SuperHessu ryhdikkäämmissä kalsareissa, mutta joo...
Yleensäkin ottaen Hessun paikka on mielestäni enemmän tuolla piirroselokuvien puolella, vaikka onhan Hessulla ollut myös mainioita hetkiä joskus.
Mutta saisivat kuitenkin tunkea nuo kehnot Hessuilut sinne minne Veli Kanin, Sepe Suden ja useat muut hölmöt lisäsotkut...eli roskikseen.
Ei vain yksinkertaisesti yleensä kolahda.
Vaan kyllä tuota Ankkaa tulee edelleen tilattua. Etenkin kun niin mukavan kuulonen savolaistyttö sitä kaupitteli. Ja myöskin näitten Korhosten ja Van Hornien takia lähinnä, sekä Barksien uusintojen (joita oli kaikkia kolmea upeesti koko viime numero täynnä).
Kiteytit juuri aika sopivasti miksi en tuota vaivaudu ostamaan.
Korhonen tekee mielestäni liian monia tarinoita, ja niistä ei ole ollut edes kovinmoni järin hyviä. Aika juosten kustuja.
Van Horn on ok, mutta ei silti silmissäni tarpeeksi hyvä, eikä ole tehnyt vielä yhtäkään todella mieleen painunutta tarinaa.
Barksit on kaikki pääosin luettu, ja miksi minä haluisin uusintoja lukea? Nähty mikä nähty.
-
No onhan Akkari minunkin mielestäni aika huono verrattuna vanhoihin. Erityisesti taskarit ovat mielestäni ihan kuraa koska niin kuin täällä on jo mainittu ne tarinat ovat ennalta-arvattavia ja mielikuvituksettomia.
Mahtaisikohan taso nousta jos julkaisujen määrää vähennettäisiin...?
-
Mahtaisikohan taso nousta jos julkaisujen määrää vähennettäisiin...?
Enpä usko. Saataisiin korkeintaan kaikki hölmöimmät tarinat pois, koska luonnollisestihan täytyisi myydä parhaimpia tarinoita sisältäviä julkaisuja, jotta tuo myisi parhaiten...
Toisaalta, Suomen Ankistit ostaa joskus ihan mitä tahansa. Tällä hetkellä tunnen valtavaa häpeää siitä että olen Suomalainen. Oho, väärä ketju.
-
Van Horn on ok, mutta ei silti silmissäni tarpeeksi hyvä, eikä ole tehnyt vielä yhtäkään todella mieleen painunutta tarinaa.
Van Horn on se kolmanneksi paras piirtäjä/tarinoitsija. Tupokierros on hänen ehkä parhaansa ja yksi yleensäkin parhaista Akutarinoista koskaan. Otan myöhemmin selvää missä numerossa se oli.