Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Toimintasarjakuvat => : Jarkko Sikiö 01.08.2007 klo 19:01:26
-
Ihmeneloset: Loppu löytyy nyt lähimarkettienkin lehtihyllyiltä. Tavoittaa varmasti kohderyhmänsä paremmin kuin kirjakaupoista.
-
Ihmeneloset: Loppu löytyy nyt lähimarkettienkin lehtihyllyiltä. Tavoittaa varmasti kohderyhmänsä paremmin kuin kirjakaupoista.
Juu sillä täällä ei ollut kuin yksi kappale jäljellä enään.
-
Juu sillä täällä ei ollut kuin yksi kappale jäljellä enään.
En usko, että näitä tulee kauppaa kohden kovin montaa kappaletta. Itsekin näin hyllyssä vain yhden.
Formaatti on lehtiin ja pokkareihin nähden erikoinen ja hinnaltaankin korkeampi.
Pikaisesti silmäiltynä värit eivät näyttäneet aivan yhtä voimakkailta kuin alkuperäislehdistä muistelin niiden olevan. Vaikutelma tosin saattoi olla väärä, kun ei ollut vertailukohdetta.
-
Tulipahan lukaistua ja täytyy sanoa että oikein hyvin tehty teos kun oli alkup. kannetkin näytetty ja tarina oli kunnon galaktista suuruutta jossa nähtiin voi sanoa että kaikki Nelkkujen wanhat viholliset vuosien varrelta (Blastaar oli ainoa joka ei ollut mukana eli oletettavasti manan majoilla) ja mukana oli myös lähes(?) kaikki ystävät vuosien varrelta ja oli hyvin kuvitettu ja tarina oli kuten sanottu todella galaksinen paukku ja ei oikeastaan mitään sen kummempaa jäänyt puuttumaan mitä nyt muutama kohta oli vähän lyhyt. Pitää ostaa tuo teos itselleen pölyttymään. Aika hyvin oli Sue ja kumppanit pitäneet muotonsa (ehkä jopa hiukan kasvaneet) mistä kiitos kuuluu Readille. Doom vs Annihillus-tarinaa ei taideta tehdä eli voittajaa voimme vain arvailla.
Ja sitten kysymyksiä: Kukas oli Tri Strangen tyttären äiti (ei ole kerrottu kaiketi)? Onkos Valerian voimia sen tarkemmin kerrottu (kun Franklinkin on ns. kaikkivoipainen niin tuskin siskokaan sen heikompi on)?
-
En usko, että näitä tulee kauppaa kohden kovin montaa kappaletta. Itsekin näin hyllyssä vain yhden.
Riippunee kaupasta ja sen koosta. Nähnyt tänään useamman otteen vastakkaista empiiristä todistusaineistoa.
Formaatin ei pitäisi olla uusi, paitsi ehkä genressään, sillä onhan mm. Jonah Hex ja Tarzan albarit egmontilta tuoneen ilahduttavaa vaihtelua hyllyihin.
-
Doom vs Annihillus-tarinaa ei taideta tehdä eli voittajaa voimme vain arvailla.
En ole suomennettua versiota nähty, mutta alkuperäisen minisarjan viimeinen sivu teki tämän kamppailun lopputuloksen hyvin selväksi.
Valeriasta voi lukea täältä: http://en.wikipedia.org/wiki/Valeria_Richards
Riippunee kaupasta ja sen koosta.
Tämä nyt on sanomattakin selvää.
Lehtiä kuitenkin missä tahansa perusmarketissa on aina useampi kappale, normaalisti pokkareitakin. Veikkaisin, että perusmarketeissa Ihmenelosia näkyy kuitenkin jokunen kappale. Eli alkuperäinen viestini sisälsi sen sanomattoman ajatuksen, että kannattaa kierrellä, ellei vakio-ostospaikassa julkaisua sattuisi näkymään.
-
En ole suomennettua versiota nähty, mutta alkuperäisen minisarjan viimeinen sivu teki tämän kamppailun lopputuloksen hyvin selväksi.
No suomennoksessa nähtiin kun Annihillus ja Doom ottivat yhteen ja Annihilluksen kätyrit seurasivat vierestä tai olivat juuri tulossa taistoon mukaan.
Sinällään erikoista että sekä Valerian että Franklin olivat yhä erittäin nuoria (veikkaus: n. 15-vuotiaita).
-
No suomennoksessa nähtiin kun Annihillus ja Doom ottivat yhteen ja Annihilluksen kätyrit seurasivat vierestä tai olivat juuri tulossa taistoon mukaan.
Nyt kyllä kuulostaa siltä, että sinun pitää tarkastella tuota viimeistä sivua hieman tarkemmin...
-
Nyt kyllä kuulostaa siltä, että sinun pitää tarkastella tuota viimeistä sivua hieman tarkemmin...
Jep, ja onhan se Blastaarkin siellä mukana joukon jatkona ellen ihan väärin näe. :)
-
Ihmeneloset Lopun loppu on oiva osoitus Alan Davisin kirjoittajanlahjoista.
Jo piirrosjälki yksin olisi riittänyt, mutta silti.
Ei maailmoja mullistava, mutta osoitus että joskus kliseenkin saa toimimaan erittäin hyvin.
Sinällään erikoista että sekä Valerian että Franklin olivat yhä erittäin nuoria (veikkaus: n. 15-vuotiaita).
No, ottaen sen huomioon että Möykky palveli jo toisessa maailmansodassa ~1942/1943 lentäjänä (Captain Savage & leatherneck raiders #7 ) eivät ihmeperh.. ihmenelosten lapset eivät ole yhtä hyvin säilyneitä.
-
Jep, ja onhan se Blastaarkin siellä mukana joukon jatkona ellen ihan väärin näe. :)
Siellähän se. Taustoihin kannattaa muutoinkin kiinnittää huomiota, jos tahtoo huvittaa itseään niissä esiintyvillä hahmoilla.
Ja sitten kysymyksiä: Kukas oli Tri Strangen tyttären äiti (ei ole kerrottu kaiketi)?
Puolessa välissä Tohtori Outo kutsuu häntä nimellä Clea. Hiustyylistä olettaisin, että tytär on nimetty äitinsä mukaan. Toisaalta en tunne Tohtori Oudon seikkailuja nimeksikään, mutta wiki auttaa: http://en.wikipedia.org/wiki/Doctor_Strange
-
Siellähän se. Taustoihin kannattaa muutoinkin kiinnittää huomiota, jos tahtoo huvittaa itseään niissä esiintyvillä hahmoilla.
Puolessa välissä Tohtori Outo kutsuu häntä nimellä Clea. Hiustyylistä olettaisin, että tytär on nimetty äitinsä mukaan. Toisaalta en tunne Tohtori Oudon seikkailuja nimeksikään, mutta wiki auttaa: http://en.wikipedia.org/wiki/Doctor_Strange
Pitänee sitten kun kerkiää ostaa tuon opuksen lukea se suurennuslasin kanssa.
Clea on täällä viimeksi nähty Tri Oudon ekassa(?) soolotarinassa (tai pikemminkin team uppi) joka nähtii jossain 84-hämiksessä ja sen jälkeen ei ko. neitoseen ole täällä juuri viitattu kun tohtori on vilahdellut.
-
Mitä tekemistä Doomilla on tuossa opuksessa?
-
Mitä tekemistä Doomilla on tuossa opuksessa?
Mitä jos ostaisit ja lukisit sen itse.
Sain omani luettua eilen ennen nukkumaan menoa. Oli hyvä pläjäys! Davis on ihan uskomattoman hyvä piirtäjä ja tarinakin vei mukanaan. Hahmojen paljouskaan ei haitannut. Jes. Näitä lisää!
-
Clea on täällä viimeksi nähty Tri Oudon ekassa(?) soolotarinassa (tai pikemminkin team uppi) joka nähtii jossain 84-hämiksessä ja sen jälkeen ei ko. neitoseen ole täällä juuri viitattu kun tohtori on vilahdellut.
Numero oli Hämähäkkimies 11/1984. Kyseinen Clea ei ollut kuitenkaan Strangen tytär.
Perunamaa (http://www.perunamaa.net/sarjakuvarock/marvel/hamis/hamis1984.html) ilmoittaa alkuperäisjulkaisusta seuraavaa: Dr. Strange: To Steal the Sorceror's Soul Marvel Fanfare 5 (Nov 1982).
-
Numero oli Hämähäkkimies 11/1984. Kyseinen Clea ei ollut kuitenkaan Strangen tytär.
Ei vaan äitee.
-
Tykkään lukea tarinat kokonaisina yhteen pötköön, joten nappasin tämän hyllystä hetkeäkään empimättä, vaikka en edes Ihmenelkuista tykkää. Johan kolahti! tarina on yllättävän hyvä ja viihteellinen sekä pysyin juuri ja juuri kärryillä minimalisen Marvel tuntemukseni kanssa. Kirja-formaatti on mielestäni se ainoa oikea, mitä täällä suomessa pitäisi julkaista aikuisempaan makuun. Lisää tälläisiä.
Tarina oli erittäin viihdyttävää luettavaksi ahmittavaksi mökillä juuri ennen nukkumaan menoa. Tykkään sci-fistä paljon, mikä myös selittää mieltymystäni. Luettavaa riitti, eikä sivuja tullut kahlattua eteenpäin liian nopeasti. Miksi muuten Hämis ja kaverit oli kaivaneet naftaliinistä vanhat kuteensa eivätkä tulleet loppu hippaloihin sen ajan kledjuissa?
Mitäs seuraavaksi?
-
Mitäs seuraavaksi?
Ihan sama. Jos laatu on tätä, niin ostan samantien. Voin laittaa jos ennakkotilaukseen, vaikka aihekaan ei olis selvillä.
-
Miksi muuten Hämis ja kaverit oli kaivaneet naftaliinistä vanhat kuteensa eivätkä tulleet loppu hippaloihin sen ajan kledjuissa?
Mitäs seuraavaksi?
Taitavat Hämis ja kumpp. käyttää samanlaisia asuja tulevaisuudessakin kuin tänä päivänä (siis pre-CW) ja Marvel ei varmaan halunnut liikaa uudistaa hahmoja joks olisi voinut karkoittaa pot. ostajat.
Ihan sama. Jos laatu on tätä, niin ostan samantien. Voin laittaa jos ennakkotilaukseen, vaikka aihekaan ei olis selvillä.
Koppakuoriainen: Loppu?
X:ien lopun voisi julkaista kirjana.
-
Marvel ei varmaan halunnut liikaa uudistaa hahmoja joks olisi voinut karkoittaa pot. ostajat.
Jotenkin musta tuntuu, että Davis sai aika vapaat kädet Lopun teossa, joten arvaisin, että Hämiksen ja muiden originaalipukujen käyttäminen oli ihan sen päätös. Ja hyvä päätös olikin, koska se lisäsi sitä vanhan ajan hyvien tarinoiden tunnelmaa.
-
Davis on ihan uskomattoman hyvä piirtäjä ja tarinakin vei mukanaan. Hahmojen paljouskaan ei haitannut. Jes. Näitä lisää!
Hankin kans tuoreeltaan. Lähimarketissa tais olla 5:n lätyn pino. Davisin ohella suitsutusta tussaajalle ja värittäjälle. Enpä muista nähneeni jenkkilässä tehdyissä lehdissä ennen näin onnistunutta tietokonevärjäystä. Paperivalintakin on onnistunut. Jokohan olis aika kypsä siihen että värittäjät keskittyy värjäilyyn eikä kikkailuun. Nyt koneen mahkuja oli hyödynnetty hyvin taustoissa ja esim. Möykyn pinnoituksessa mutta missään vaiheessa ei näyttäisi menevän överiksi.
Olen vasta aloittanut ja hieman on vaikeuksia pysyä kärryillä kun olen niin huonosti M-universumia seurannut. Juoni vaikuttaa minusta tässä vaiheessa vielä aika kökkeröltä, mutta katotaan nut kun pääsen noista IN-hahmojen esittelyistä läpi ja sillee. Että käynnistyykö se vai ei... Sinänsä hämääviä voimasuhteitakin jo het alussa kun Mustekala... eiku Doom, niin helposti pätkii nelosia kuonoon. Ei kauheesti koskettanut se kakaroiden poismenokaan ;) Tuli semmoinenkin niissä turpajuhlissa mieleen että onkohan Reedin aivotkin kumia?
Mut hieno läsy, kiitos Rmäki taas kerran.
-
Yritän kovasti lukea tätä Ihmeneloset-sekoilua, mutta jotain on pahasti pielestä... jotenkin kuvien "rytmitys" ja tarinankerronta on täysin pielessä. Perusasetelmakin tulevaisuuden utopiasta on niin kovin teennäinen ja osoitteleva.
Moni kakku päältä kaunis.
-
Perusasetelmakin tulevaisuuden utopiasta on niin kovin teennäinen ja osoitteleva.
Mä luulen, että se on tarkoituskin. Reed on siis ihan kirjaimellisesti saanut aikaan tuollaisen utopian.
-
Mä luulen, että se on tarkoituskin. Reed on siis ihan kirjaimellisesti saanut aikaan tuollaisen utopian.
Juu ei mutantteja (tosin Franklin ja kaiketi myös Valeria ovat mutantteja eli säästettiin koska ovat Reedin lapsia) mutta sitä ei kerrottu miten koko mutanttipopulaatiosta päästiin eroon (tai no eihän heitä ollut kovin paljoa Wandan tekosten jälkeen).
-
Kannattaa lukea Kvaakkia. Täältä foorumilta hoksasin että tämmöinen teos on ylipäänsä olemassa, ja että sitä olisi jopa saatavana kirjakaupasta. Pitihän se käydä ostamassa, koska Ihmenelosista olen aina tykännyt. Luin Loppua iltalukemisena, kolme iltaa siihen meni. Olisin voinut toki lukea nopeamminkin, mutta nautin kuvituksesta koko rahan edestä.
Jotenkin tuli Lopusta mieleen Alan Mooren kirjoittama Teräsmiestarina "Mitä tapahtui huomispäivän miehelle", ehkä sen takia että molemmissa vilisee päähahmojen vanhoja kavereita ja vihollisia.
Lisää tämmöistä. Lisää Kostajia!
-
Mä luulen, että se on tarkoituskin. Reed on siis ihan kirjaimellisesti saanut aikaan tuollaisen utopian.
Sehän se juuri siinä ällistytti. Luulin, että jossakin vaiheessa oli alettu rankasti kritisoimaan moista kaikille-kaikkea-kivaa-ja-melkein-ikuinen-elämä -maailmaa, mutta ei. "Mikään muutos yhteiskunnassa ei voi poistaa inhimillisten tarpeiden ristiriitoja", kirjoitettiin tänään Hesarissa utopioiden loppua pohtineessa jutussa (perustuen John Grayn kirjaan (http://www.politicos.co.uk/books/246230.htm)). Mainiota Ötökkäpartiota kävi suorastaan sääliksi, heille ei seikkailuja suotaisi, ei koskaan.
No, onneksi Doomin kannalta Loppu ja loppu oli omalla tavallaan onnellinen... mutta eipäs spoilata, lukekaa itse.
-
Yritän kovasti lukea tätä Ihmeneloset-sekoilua, mutta jotain on pahasti pielestä... jotenkin kuvien "rytmitys" ja tarinankerronta on täysin pielessä.
Mä taas tykkään tästä kun tää on niin mangaa. Must toi tv-sarjamainen tapahtumapaikkojen tiuha vaihtelukin toimii tosi hyvin. Monestihan sitä näkee yritettävän. Lisäksi ei ole juuri ollenkaan sellaista useammasta lehdestä kasatun jatkotarinan ongelmaa että samoja asioita jauhettaisiin kestauksen vuoksi liikaa.
Perusasetelmakin tulevaisuuden utopiasta on niin kovin teennäinen ja osoitteleva.
Siit en sano vielä mitään kun on edelleen lukeminen kesken. Mut kyllä grafiikka tässä on parasta. Tykkään myös siitä miten Reedistä annetaan tosi nörttiskitso kuva. Realistista? Metusalem hoito on aika LOL keksintö. Onko juuri sen avulla Suestakin (kahen lapsen äidistä?) saatu noin herkku? Entäs Benin muija sitten. Siihen on kanssa panostettu hienosti.
Tekis nyt mieli katella vähän noita viime vuosina ilmestyneitä Nelosiakin joita olen hamuillut, mut en vielä lukenut. Tää kun kumminkin on mulla niitä ihan ekoja juttuja jotka johdatti sarjakuvien pariin ja sekotti lapsen pään. Lähinnä Kirbyä seuranneena, jonnekin (sinänsä ansiokkaaseen) Byrnen kauteen hiipuu mun Nelostuntemus. Ja kun M-universumi on muutenkin hiukka outo, niin aika ufoo tarinaa tää on paikotellen. Se perusolettamus että pystyis seuraan juonta kyl onneks toteutuu. Pitää jossain määrin kyllä respekteerata myös sitä miten Davis on saanut ympättyä mukaan kaiken mahdollisen.
Mut hei, onko sille annettu joku selitys miten liekki voi palaa avaruudessa? Ja miksi ihmeessä Hopeasurffari on nyt niin salvettu? Sehän oli aikanaan melko mahtava heppu, mut nyt ainakin tossa alussa näyttäytyy ihan statistina. ???
-
Mut hei, onko sille annettu joku selitys miten liekki voi palaa avaruudessa? Ja miksi ihmeessä Hopeasurffari on nyt niin salvettu? Sehän oli aikanaan melko mahtava heppu, mut nyt ainakin tossa alussa näyttäytyy ihan statistina. ???
Liekki sanoi että nova-muodossaan pystyy olemaan avaruudessa eli on pojun voimat kehittyneet vuosien varrella (ed. non-ultimaatti seikkailu on vuonna 2005 täällä julkaistu Mega). Ehkä Surffari oli salvettu siksi että ei varastaisi showta Nelkuilta.
-
Mä taas tykkään tästä kun tää on niin mangaa. ...
Niin Mangaa?? Alan Davis? Ostitko Reima varmasti saman tuotteen kuin minä?
Minusta rytmitys toimi, muutama jako poikkesi "aina samalla sivulla" kaavasta mutta ei häiritsevästi.
Ultimate Fantastic four on suositeltava jos Alan Davisin tarina tippui. Karumpi mutta samalla tasolla.
Liekin kyky lentää avaruudessa on myöhempi keksintö mainitun "novaliekin" myötä, aiemmin voimat olivat riippuvaisia ympäristön hapen määrästä.
Sittemmin fysiikan kirjat on enimmääkseen heitetty romukoppaan. muistetaanpa hetki että alle miljoonan celsiusasteen lämpötila ei vahingoita ko. hahmoa.
Siltä pohjalta.
Alan Davisin naulat ja Excalibur-kausi osoittivat herran hallitsevan suurtenkin hahmojoukkojen tarinallisen hallinnan.
-
Ja hyvä päätös olikin, koska se lisäsi sitä vanhan ajan hyvien tarinoiden tunnelmaa.
Jep, retroa kuvituksessa oli enemmänkin, kun jaksaa katsella taustoissa vilahtelevia hahmoja.
jotenkin kuvien "rytmitys" ja tarinankerronta on täysin pielessä.
Tämä on kyllä täysin käsittämätön kommentti, kun nimenomaan tässä Lopussa Davis on viimeinkin saanut kuvakerronnan toimimaan loistavasti.
Tarinankuljetuksen osalta vapaammissa formaateissa julkaistut Nail ja Another Nail ovat selvästi heikompia, mutta tämä kuusiosainen minisarjaformaatti onnistuu pitämään Davisin tarinan mainiosti kasassa. Varsinaisesti kuvakerronta ei mielestäni ole Davisin ongelma koskaan ollutkaan, vaan puutteet tarinankertojana.
Täydellisen eheä Loppukaan ei ole (tarinan osalta), mutta jos se olisi nykyistä parempi, Davis kuuluisi jo kirjoittajien ykkössarjaan. Eli summattuna vahva työ, jopa siinä määrin, että nostan tämän itse Davisin parhaammaksi työksi.
Värityksenkin suhteen olen sitä mieltä, että Kalisz tekee erinomaista työtä, parempaa kuin Another Nailin kohdalla (joka sopii muutoinkin verrokiksi, koska tekijöinä ovat kolmikko Davis-Farmer-Kalisz). Davisin taiteeseen onkin aina kuulunut, että se vaatii leiskuvia värejä. Haaleampi tai muutoin tasaisempi väritys vain latistaisi Davisin jäljen.
-
Nailista Davisin tarinankerronta on kehittynyt. Mutta miksi ihmeessä tähän(kin) Davisin oli pitänyt ängetä nin jumalaton määrä hahmoja? Sama ongelma oli The Nailissa, mutta tässä oli sentään yritetty keksiä jotain pointtia hahmoille.
Hahmoja oli kuin Marvelin kuka kukin on-kirjassa mutta vähempikin olisi riittänyt tosiaan. Kumma että tarina mahtui tuohon sivumäärään (oletus: Egmont ei ole leikellyt sitä).
-
Nailista Davisin tarinankerronta on kehittynyt. Mutta miksi ihmeessä tähän(kin) Davisin oli pitänyt ängetä nin jumalaton määrä hahmoja? Sama ongelma oli The Nailissa, mutta tässä oli sentään yritetty keksiä jotain pointtia hahmoille.
Vähä tulee sellainen fiilis että halutaan tarjota jokaiselle (eri hahmojen faneille) jotain ja et sillä yritetään myös saada substanssia muuten aika ohkaiseen juttuun?
Jossain määrin alkoi poliittinen korrektius tossa häiritä. Furylta nyt on varmaan siivottu sikari suusta jo aikoja sitten, mutta vähemmän kun olen asioita seurannut, niin eihän sitäkään ukkoa meinannut tuosta (olennaisen propin puuttuessa) meinannut tunnistaa. Mutta just nää perhekuviot veti meiningin aika pahuksen lässyksi loppua kohden. Lopetustakaan en kuvailisi sanalla terävä tai ytimekäs. Sen jälkeen kun asia oli ratkaistu, täysin jännitteetön kohtaus oli venytetty yli 10 sivun mittaan!? Doh. Kukin tyylillään.
Sarjan tapahtumien suhteellinen hitaus, kuplatekstien niukkuus, jotkut efektit (muutaman muun jutskan ohella) viittaa minusta mangaan. En kyllä sano että Davis oli japskikamaa mitenkään erikoisesti lukenu (ellei sitten silloin X-meninsä aikaan). Kyllä se trendi on koko ajan ollut vahvistuva amerikkalaisessa sarjakuvassa.
Rukottu ruututaitto vinoine ruutuineen toimi yllättävän hyvin. Ja kyllä sitä piirrosta jaksoi katella jopa niin pitkään että löysin yhen hassun fiban. Doomille oli piirretty ja väritetty siinä aika alussa selkeesti muodokasnenä näkyviin, mut sit taas myöhemmin siinä oli se peltilätkä päällä. :)
-
Mutta just nää perhekuviot veti meiningin aika pahuksen lässyksi loppua kohden.
Minä puolestaan pidin Davisin ratkaisusta, jossa Loppu merkitsee jotain positiivista. Poikkeavan ratkaisun ansiosta tämä toimikin minusta paremmin kuin esim. Wolverinen ja Hulkin loppu.
Etenkin jälkimmäisessä Peter David ja Dale Keown onnistuivat vääntämään kovin tunkkaiselta 90-luvulta leyhähtävän tarinan, joka ei innostanut millään tasolla.
-
Furylta nyt on varmaan siivottu sikari suusta jo aikoja sitten
Näinhän se on. Muutama vuosi (= 5-10 vuotta) sitten Marvelilla tehtiin periaatepäätös, että hahmot eivät enää polta. Siinä lähti sikarit Wolverinelta, Möykyltä ja Furyltä.
-
Tänään ostin uuden DC spesiaalin kanssa. Hyvä kun oli paljon klassisia vihollisia, mutta eikö Lumoojatar ole kuollut ja Diablo, Hullu Haihattelija, Molekyylimies ja Klaw lopettaneet rikolliset toimet? Mikä se Kriiden vartija oli ja onko niitä Mutanttisotia ollut sarjakuvissa? Paljon kysymyksiä ja vielä 1:Oliko tässä esiintynyt Super-Skrulli Paipok vai se toinen?
-
Loppu tuli luettua mökillä ja oikein hyvät fiilikset jäivät siitä.
Ensin ruutujako näytti hyvin erikoiselta, mutta hyvän tarinan ja vielä paremman kuvituksen se unohtui. Ja kirja on oikein hyvin painettu, oli mukava lukea.
Ja ei muutakuin Egmontilta lisää; seuraavaksi vaikka Rautamiestä, Surffaria tai Daredevil(/Punisher). Jonkun näistä olen nähnytkin jossain, oiskohan ollu DD/Punisher ja DC:n Flash Saksassa käydessä. Otsikkona 100% Marvel/DC.
Joonas
-
Loppu tuli luettua mökillä ja oikein hyvät fiilikset jäivät siitä.
Ensin ruutujako näytti hyvin erikoiselta, mutta hyvän tarinan ja vielä paremman kuvituksen se unohtui. Ja kirja on oikein hyvin painettu, oli mukava lukea.
Ja ei muutakuin Egmontilta lisää; seuraavaksi vaikka Rautamiestä, Surffaria tai Daredevil(/Punisher). Jonkun näistä olen nähnytkin jossain, oiskohan ollu DD/Punisher ja DC:n Flash Saksassa käydessä. Otsikkona 100% Marvel/DC.
Joonas
Ehdottomasti ei yksittäisten sankareiden kirjoja vaan ryhmien ja DC:ltä Oikeuden Puolustajia.
En huomannutkaan että Doom piti kädessään tuota Annihiluksen naamiota, mutta hyvä että tämä ei tapahtunut normaalissa jatkumossa. Mutta olisihan se ollut hyvä kun Galactus suostuisi suojelemaan Maata. Mutta haluaisin tietää, että mitä niille roistoille oikein tapahtui? Miten ne voivat alkaa sulamaan noin vain? Koska muuten Richardsilla ja Suella on ollut toinenkin lapsi?
-
Ketkä ovat sulaneet?
Valeria syntyi vuonna 2002, mutta hän olikin se keskenmennyt sikiö vuodelta 1984. Franklin oli siirtänyt sikiön voimillaan toiseen todellisuuteen turvaan, josta se siirrettiin takaisin Suen kohtuun vuonna 2002. Marvel-ajassa tietenkään ei noin pitkää aikaa kulunut.
Siis kun ne roistot alkoivat sulaa. Klaw, Lumoojatar, Velho, Hiekkamies, Molekyylimies, Radioaktiivinen Mies, Punainen Haamu. Keitä muuten olivat ne 2 muuta roistoa tuossa kohdassa?
-
Siis kun ne roistot alkoivat sulaa.
Ne eivät olleet ne oikeasti vaan niitten toisten tekemiä "robotteja". Lue se tarina.
-
Ne eivät olleet ne oikeasti vaan niitten toisten tekemiä "robotteja". Lue se tarina.
Olen lukenut sen tarinan. En kai minä jätä mitään Alan Daviksen tekemiä Ihmenelosia jättämään väliin. Mutta ketkä ne 2 muuta roistoa olivat? Kummatkin näyttivät tutuilta. Sitä toista luulin Arnim Zolaksi tai Sammakoksi.
-
Mutta ketkä ne 2 muuta roistoa olivat? Kummatkin näyttivät tutuilta.
Edelleen, jos luet tarinan, niin se käy ilmi aika selvästi. Dialogia yhdestä ruudusta:
- ...Mutta sitä ennen meillä on uusi tehtävä Diablo.
- Olen utelias, Hullu haihattelija...
-
Edelleen, jos luet tarinan, niin se käy ilmi aika selvästi. Dialogia yhdestä ruudusta:
- ...Mutta sitä ennen meillä on uusi tehtävä Diablo.
- Olen utelias, Hullu haihattelija...
En tarkoittanut noita vaan niitä jotka olivat Velhon, Klawn ja muiden roistojen mukana sabotoimassa sitä avaruusasemaa.
-
Ne kaksi näyttävät Quasimodolta ja Psykomieheltä.
-
minä sain ihmeneloset"loppu" kirjan luettua ja täytyy sanoa että oli positiivisesti yllättynyt.olin aluksi hieman skeptinen kirjaa kohtaan koska mielestäni alan davisin kuvitusta on nähty liiankin kanssa 2000-luvulla.mutta täytyy sanoa että davisin kuvitus oli parempaa kuin koskaan.kirja oli oiken mukavaa luettavaa ja hahmojen paljous ei ainakaan minua haitannut.päinvastoin, oli mukavaa nähdä vanhoja hahmoja joihin en ole vuosiin törmännyt.ainoa suurempi miinus mielestäni oli että hahmojen kykyjä tai pukuja ei oltu viety sen enempää eteenpäin.ainoa joka aidosti tuntui vanhentuneen oli tohtori outo.
toinen miinus on mielestäni että ei voitu näyttää hahmojen nykyisyyteen sijoittuvia tarinoita.itse en ole uusia ihmenelos tarinoita lukenut ja j.michael straczynskin kirjoittamia stooreja olisi ollut hienoa nähdä suomeksi varsinkin kun civil war on parhaillaan suomessa menossa.
pieniä asioita nämä kuitenkin on joten kiitos vain egmontille ja lisää tämmöisiä peliin!hahmosta riippumatta...sitten planetaryn kimppuun.
-
.ainoa suurempi miinus mielestäni oli että hahmojen kykyjä tai pukuja ei oltu viety sen enempää eteenpäin.ainoa joka aidosti tuntui vanhentuneen oli tohtori outo.
Noh klassiset puvut toimivat ainakin omasta mielestäni tässä stoorissa paremmin kuin hyvin, kuitenkin tietynlaista kulta-ajan tunnelmaa yritettiin tavoitella. Tuo Tohtori Oudon vanheneminenhan / muiden hahmojen nuorena pysyminen, oli selitetty kohtalaisen selkeästi ja jopa järkevästi itse tarinassa.
-
Noh klassiset puvut toimivat ainakin omasta mielestäni tässä stoorissa paremmin kuin hyvin, kuitenkin tietynlaista kulta-ajan tunnelmaa yritettiin tavoitella. Tuo Tohtori Oudon vanheneminenhan / muiden hahmojen nuorena pysyminen, oli selitetty kohtalaisen selkeästi ja jopa järkevästi itse tarinassa.
joo, samaa mieltä olen että puvut toimivat ja auttoi varmasti tarinan seurattavuutta.jos kuitenkin ajattelee että tarina sijoittuu hahmojen "loppuun" niin hieman radikaalimpi hahmojen muokkaus ei olisi ollut pahitteeksi.itse en sitten varmaan huomannut sen kummempaa selitystä, kuitenkin tiettyjen hahmojen lapset oli ikääntynyt normaalisti?
-
Ne kaksi näyttävät Quasimodolta ja Psykomieheltä.
Niin tietenkin! Sori kun en muistanut. Ultronin esiintyminen oli hienoa.
-
joo, samaa mieltä olen että puvut toimivat ja auttoi varmasti tarinan seurattavuutta.jos kuitenkin ajattelee että tarina sijoittuu hahmojen "loppuun" niin hieman radikaalimpi hahmojen muokkaus ei olisi ollut pahitteeksi.itse en sitten varmaan huomannut sen kummempaa selitystä, kuitenkin tiettyjen hahmojen lapset oli ikääntynyt normaalisti?
Eikös siinä puhuttu siitä Metusalem-hoidosta (tjsp) jonka avulla ihmisten ei juurikaan tarvitse vanhentua. Outo oli kieltäytynyt kyseisistä mömmöistä ja tästä johtuen oli sitten vanhentunut normisti.
-
Eikös siinä puhuttu siitä Metusalem-hoidosta (tjsp) jonka avulla ihmisten ei juurikaan tarvitse vanhentua. Outo oli kieltäytynyt kyseisistä mömmöistä ja tästä johtuen oli sitten vanhentunut normisti.
luin kirjan alkupään uudelleen ja näinhän se tosissaan oli.
kaiikea sitä viikossa ehtii unohtaa ::)
-
Ostin juuri itsekin kyseisen julkaisun ja voin sanoa yllättyneeni pääasiassa varsin positiivisesti. Ensinnäkin juoni oli kiehtova ja jännitys vain tiivistyi loppua kohti, ja toiseksi Alan Davis on myös piirtäjänä kehittynyt muutaman vuoden takaisista Ryhmä-X-ajoistaan. Etenkin kuva Reedistä huutamassa hajoilevista tietoliikenneyhteyksistä oli harvinaisen elävä (ja itse kullekin nörtille tuttu :) ), ja Davis osasi tehdä yhtälailla dramaattisia paljastuksia "sivua kääntämällä" kuin myös tyylikkään rauhallisia mutta henkeviä kohtauksia Oudon Clean keskustellessa. Tietysti iso ansio kuuluu John Kaliszin väreille.
Davis on myös ihailtavan hyvin saanut tuotua vanhojen Kirby-hahmojen ulkoasun nykyaikaan ilman, että kuvitusero paistaisi räikeästi silmään. JRJR ei onnistunut siinä piirtäessään Tuhoajaa ja Replicusta Thoriin vuonna 2000, vaan siinä näkyi selkeästi, että nyt tuon yhden tyypin ulkoasun on suunnitellut joku ihan muu.
Juonessa Davis tuntuu saaneen inspiraatiota Gaimanin ja Kubertin "1602"-sarjakuvasta, jossa yhtä lailla outoon maailmaan ilmestyy uhka, joka laajenee tarinan edetessä monimutkaisemmaksi ja aiheuttaa sivujuonia kunnes uhkaa koko todellisuutta. Kummassakin lähtötilanne on hyvin arkinen ja hahmot vähitellen ns. lämmitellään kunnon taisteluun. Tosin Davis supersankaritaiteilijana fantasian sijaan on tehnyt juonesta paljon toimintapainotteisemman ja tiiviimmän.
Davis on onneksi kehittynyt Ryhmä-X-ajoistaan siinä, ettei pistä hahmojaan _ihan_koko_ajan_ latelemaan itsestäänselvyyksiä (lukaisin vastikään uudestaan vuoden 2002 taitteen Ryhmä-X:iä - se teki välillä suorastaan pahaa) ja selittämään lukijalle sanoin kaikkia pikkujuttuja. Kuitenkin samansuuntaista tyyliä on havaittavissa tästäkin tarinasta, kun hänen on pakko selittää (usein todella surkuhupaisan väkinäisesti) kaikkien hahmojen meneillään olevat harrastukset ja voimien tilanne. Ketä kiinnostaa, miksi Kehittäjä hengaa Plutossa? Ihan kuin se tyyppi olisi muutenkaan koskaan ollut kaikkein selväjärkisin heppu Marvel-maailmassa. Kun juonen isompiakaan elementtejä ei viitsitä vääntää rautalangasta, miksi kaikkia epäoleellisia pikkujuttuja sitten täytyy? Ja miten _ihmeessä_ Ihmeneloset voivat tarinan alussa samaan aikaan sekä keskustella Doomin kanssa filosofiastaan ja taistella henkensä edestä nyrkein?
Toinen ikävä puoli taas muistuttaa ikävästi Kurt Busiekin säälittävyyttä, eli mieletön nostalgiatrippailu ja viittaukset vanhoihin juttuihin. Tarvitseeko kymmenien vuosien päästä tulevaisuudessa pyöriä tasan samat sankarit ja roistot kuin nykyäänkin? Liekki ja kumpp. ei edes ihmettele, miksi sellaiset luuserit kuten Psykomies ja Punainen aave hengaavat kosmisissa matseissa vielä tuolloin. Sen vielä ymmärtäisi, jos kyseessä olisi vain Ihmenelosten päävihulaisten esittely, mutta että jumalauta taas Ultronia! Lisäksi Davis ihannoi Byrnen Ihmenelosia siinä missä Don Rosa Barksia aina _täysin_älyttömiä_ kampauksia myöten. Tjeu Liekki ja Kapu. Tarinassa jopa esiintyvä Galactisen yhtenäisyyden parlamentin tila on tuttu Reed Richardsin oikeudenkäynnistä Marvel 1/88:sta. Galactinen taistelu tietysti muistuttaa Kriiden ja Skrullien sotaa, jaloissa pyörii edelleen Herbie ja koko Metusalem-hoitokin tuntuu ripatulta Davisin omasta Ryhmä-X-tarinastaan numerosta 1/2002, jossa Ryhmä-X päätyi Tuhon luomaan kuvitteelliseen tulevaisuuteen.
Vaikka joku täällä jo aiemmin kehui, että sankarien klassisten asujen käyttö oli tyylikäs valinta uudistamisen sijaan, minusta se on vain tuota samaa 80-luvulle jumittumista. Rautamieskin on vaihtanut haarniskaansa useammin kuin sukkiaan, ja nyt sillä on edelleen tuo 80-luvun aikainen kotelo. Ja oliko Visionkin pakko herättää henkiin ja raiskata Avergers Finalen tunnelma?
Joitakin plussia: Benin lapsen nimi on Yancy. Ylipäätään Möykyn kohdalla oli hauskaa huomata, miten Davis on pystynyt kuvittelemaan varsin loogisen ja henkisesti tasapainoisen tulevaisuuden hahmolle, joka nykyajan tarinoissa on vielä aivan hajalla. Myös Näkymättömän naisen voimien kehittyminen vuosien saatossa oli nerokas ja ihan järkevä idea. Myös Ihmenelosten persoonia Davis oli osannut aikuistaa siten, että kaikki olivat kehittyneet puolillaan, eivätkä etenkään Johnny ja Ben olleet enää vain Reedin tyhmiä juoksupoikia.
Sen sijaan siitä, että Alicialle annettiin näkö, en tykännyt yhtään. Davis on selvästikin suhtautunut Aliciaan pelkkänä vammaisena unohtaen, kuinka tämä on juuri sokeutensa vuoksi niin lahjakas taiteilija, eikä yleensäkään huomioi sokeiden kulttuuria. Haluaisiko Alicia välttämättä edes näköään takaisin?
Tarina itsessään oli pienistä puutteistaan huolimatta varsin hyvä ja parhaimpia Ihmenelos-tarinoita, mitä olen koskaan lukenut. Suomen toimitukselle iso kiitos nopeasta toimitusajasta.
-
Davis on onneksi kehittynyt Ryhmä-X-ajoistaan siinä, ettei pistä hahmojaan _ihan_koko_ajan_ latelemaan itsestäänselvyyksiä (lukaisin vastikään uudestaan vuoden 2002 taitteen Ryhmä-X:iä - se teki välillä suorastaan pahaa) ja selittämään lukijalle sanoin kaikkia pikkujuttuja.
Sen verran tarkennan, että noihin Ryhmä-X:iin Davis laati vain juonirungon. Terry Kavanagh vastasi käsikirjoituksesta eli myös dialogista.
-
Ostin tämän hetken mielijohteesta. Olen viime vuosina lukenut aika vähän mitään supersankarisarjakuvaa, ja ajattelin että tässähän on nätti paketti, kiva yksittäinen stoori jolla voi tsekata olisiko tällä genrellä mulle enemmänkin annettavaa taas.
Moni kakku päältä kaunis.
...mutta valitettavasti tämä jäi mullekin päällimmäiseksi fiilikseksi. Jotenkin se kerronta ja suunnaton hahmomäärä ei vain napannut. Piirrosjälki oli kyllä tosi hienoa tähän tyylilajiin.
Ei vaan ihan mun juttu, mutta ne jotka diggaavat tätä genreä enemmän saavat tästä varmastikin enemmän irti.
-
Mielestäni FF:the end oli ihan ässä!(tai on vielläkin) koska kuvitus oli melkenepä parasta mahdollista ja juonikin erosi paaaaaljooon Marvelin muusta matskusta,vaikka en olekkaan lukenut Xmenien loppuja niin en tiedä onko FFän loppu ja Xmenien loppu hommat tai kenennkään muun hahmon/joukon loppu jutut samanlaisia.
-
Hmmm... Tänään tipahti yllätyksekseni postilaatikosta Egmontin kuoressa kyseinen albumi ja vielä tekijöiden allekirjoituksilla varustettuna. En edes muistanut, että olin kesällä osallistunut johonkin kilpailuun jossa tämä oli ollut palkintona. Kai sen voisi lukaistakin :P.