Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvantekijöiden keskustelut => Luomistyö, käsikirjoittaminen ja kääntäminen => Topic started by: Tuukka Saturi on 31.07.2007 klo 13:39:58
-
Kismittää. Minulla olisi reillu 100 strippiä odottamassa piirtämistään, ja kasa muita uusia ideoita jotka kiljuvat tulla toteutetuksi. Mutta saako sitä mitään aikaiseksi? No ei. Helvata että voi olla ihmiten välillä selkärangaton. Joulukuun jälkeen ei ole saanut taas mitään aikaiseksi. Kemin sarjakuvakisakin meni, että humpsahti ja tajusin sen vasta 2 kk jälkikäteen. Noh, ehkä ensi vuonna sitten, jos saisi projektin vaikka edes aloitettua. Perskeleen peliaddiktio! Heti kun on vähänkin tsäänssiä pelata pleikalla tai pc:llä niin eikös tämä herra suunnista niiden suuntaan.
Kuinka sitä saisi potkittua itseään perseelle, että saisi aikaiseksi taas jotain luovaa, eikä vain videopelien tahdissa hyytyneitä aivosoluja?
Kuinka usein muut kvaakilaiset kärsivät "luomishäiriöistä"? Mikä on teidän konstinne?
-
Jos elanto on siitä kiinni saako 100 strippiä tai minkä vaan valmiiksi, niin kyllä sen tekee. Työn tekeminen huvikseen jää usein tekemättä. ;)
-
Perskeleen peliaddiktio! Heti kun on vähänkin tsäänssiä pelata pleikalla tai pc:llä niin eikös tämä herra suunnista niiden suuntaan.
--
Kuinka usein muut kvaakilaiset kärsivät "luomishäiriöistä"? Mikä on teidän konstinne?
Kärsin samasta taudista. Konstina on ollut että PC:ltä on hävitetty myös Windowsin mukana tulleet pelit ja Pleikkaria en ole hankkinut vaikka mieli on tehnyt. Kummipojalla on molemmat joten lomavisiiteillä saa toteuttaa tätä puolta.
Sekin pitää muistaa että motivaation puute ei aina ole pahasta. Mulla ainakin haluttomuus paljastuu usein tekstin heikkoudeksi, eli työ ei ole alunperinkään kiinnostanut siksi että idea on ollut raaka. Jalostumisen jälkeen työkin maittaa.
-
Minun taktiikkani on ollut pelata vain yhtä peliä kerralla. Jos pidät kovalevyllä vain yhtä peliä tai roudaat varastoon kaikki konsolipelit paitsi uusimman, etkä osta uusia pelejä kuin kerran parissa kuukaudessa, niin siihen yhteen peliin kyllä kyllästyy ennemmin tai myöhemmin oli se sitten kuinka hyvä tahansa, tai sitten sen pelaa läpi ja sen voi roudata varastoon tai poistaa kovalevyltä. (Paitsi jos se on nettirope, niihin tämä ei varmaankaan päde) Joka tapaksessa, jossain vaiheessa sitä sitten miettii että pelaisiko TAAS sitä samaa peliä vai tekisikö jotain muuta, ja tällöin se muu alkaa tuntua kerta kerralta houkuttelevammalta.
-
Kuinka sitä saisi potkittua itseään perseelle, että saisi aikaiseksi taas jotain luovaa, eikä vain videopelien tahdissa hyytyneitä aivosoluja?
Kuinka usein muut kvaakilaiset kärsivät "luomishäiriöistä"? Mikä on teidän konstinne?
Itselleni motivaation puute ilmestyy, kun pitäisi tehdä kuva, mutta ei ole ideaa. Nahjusfiilis valtaa. Sitten kun idea tulee, tulee intokin.
Jos tuo on porkkana, niin keppiversio motivaation nostattajasta on deadline. Tänä iltana pitää saada sarjakuva tehtyä. Ja teen sen. Piste. (Tosi vakuuttavaa. Mitä minä täällä Kvaakissa pöpötän, kun pitäisi piirtää? Oikeasti olen kokoushuoneessa odottamassa erään kokouksen alkua. Eli tulevana yönä menee myöhään...) Keppiversio on siitä huono, että jos idean pusertaa väkisin, on piirtäminenkin vähän väkinäistä. Mutta valmista tulee.
Tietokonepelit eivät minua häiritse, koska olen niiiiiin vanha, että vain Tetris saattaa joskus koukuttaa. ;) Tv-ohjelmatkaan eivät hetkauta, koska en omista televisiota. Kätevää.
Jos Sinulla ei tahdo yksin deadline riittää, kokeile yhteistyötä. Kun tekee jonkun kanssa sarjakuvia yhteistyönä tai vaikka kumpikin yhtaikaa itsenäisesti, ei kehtaa lipsua deadlinestä (vrt. lenkkeilyharrastus ja/tai laihdutus porukalla ;D).
-
Kaipa se tyhjän paperin kammo on eräs kynnys. Voisi myös auttaa jos saisi kopiokoneella printattua valmiita A3:sia joissa on valmiit strippiruudut (tai se yksi iso pitkulainen ruutu) niin kaipa sekin auttaisi.
BTW, ostin äsken Prismasta Civilization IV:n uuden lisäosan.
Huoh...
-
Kaikessa luomistyössä aloittamiseen liittyy iso kynnys. Erilaisilla taiteilijoilla on omat niksinsä. Monet kirjailijat - joiden menetelmistä sattuneesta syystä satun jossain määrin mukamas tietämään - käyttävät yksinkertaista eristys- ja pakotusmenetelmää: virikkeet pois ympäriltä ja paukuttamaan vaikka väkisin.
Esimerkiksi Juha Ruusuvuorella taisi olla sellainen tapa, että mies käveli aina jonkin matkaa ulkona ennen siirtymistä työhuoneelleen, jossa mitään virikkeitä ei enää ollutkaan. Itselleni vähän samanmoinen ulkoilumetodi on tuottanut jonkun sortin tuloksia: kotoa poistuessani saan aikaan, kotona ei tule tehtyä sitten yhtään mitään.
-
Itselläni työntekoa häiritsee eniten internet. (Nytkin on kiireellisten töiden teko kesken.) Kvaak on ainoa foorumi, jota seuraan säännöllisesti, joten ei sekään vielä pahaksi ongelmaksi ole noussut.
Televisiosta luopuminen on todella kannatettava asia, pelikonsoleista nyt puhumattakaan. Niin ja kannattaa olla sen verran paska tietokone, ettei sillä tule yritetyksi pelata mitään.
Viimeisimpänä keinona olen itsekin päätynyt Timon neuvoon...
-
Esimerkiksi Juha Ruusuvuorella taisi olla sellainen tapa, että mies käveli aina jonkin matkaa ulkona ennen siirtymistä työhuoneelleen, jossa mitään virikkeitä ei enää ollutkaan. Itselleni vähän samanmoinen ulkoilumetodi on tuottanut jonkun sortin tuloksia: kotoa poistuessani saan aikaan, kotona ei tule tehtyä sitten yhtään mitään.
Sattumoisin kävin just ulkona "hakemassa" sarjisidean. Nyrkkisääntönä voi sanoa, että parhaat ideat tulee liikehtiessä, huonot väkisin pers penkissä väkertäen.
PC-pelit on deletoitu.
-
Mulla on ollut motivaatio kadoksissa viimeisen kuukauden. Nimenomaan piirtämisen suhteen. Kirjoittanut oon kyllä kaikkea paskaa kuin pieni eläin, mutta heti kun pitäis tarttua kynään niin huh huh että alkaa ahistamaan.
-
Mulla on ollut piirtämisputki päällä jostain Toukokuusta.
Olen saanut tehtyä monta sarjakuvaa. Yksi Mun ongelma on yleensä se loppuunsaattamisen pelko.
Pakollahan nyt on puserrettu yotämyöten,
kun deadlinet pukkaa viikottain päälle.
Tänäänkin tein ensimmäisen tietokoneväritetyn sarjakuvani.
Mua on motivoinut juuri uusien asioiden oppiminen ja kokeileminen.
Olen vasta viimeaikoina ahkerasti käyttänyt luonnosteluvihkoa apuvälineellä kun suunnittelen sarjakuvaa. Kädet saa tekemistä ja ideat eivät ole vain päässä.
Ma en olisi kyllä saanut mitään tehtyä kotona. Ihmiset ja aina loppumattomat kotityät (olen niitä ihmisiä, jotka voi siivota koko päivän eikä ahdista mitenkää) ja helppous karata kavereiden kanssa illalla (varsinkin kesäisin), vievät huomiokyvyn.
Kaipaan siis paljon aikaa, tilaa ja vähemman ihmisiä.. niin mä saan aikaiseksi.
-
Nyt kun taas tehnyt muutamaa sellaista sarjakuvaa jotka vaativat paljon kärsivällisyyttä suunnittelussa ja piirtämisessä, niin on todella huomannut kuinka tehokkaaksi tuo blogin pitäminen on osoittautunut. Sen lisäksi että siinä oppii tiivistämään paljon tapahtumia pieneen tilaan, siinä on oppinut ohimennen myös tekemään rennommalla otteella, ja päässyt liiallisesta itsekritiikistä.
Kyllähän se piirtämisen aloittaminen aina ne samat rituaalit vaatii. Ensin pitää plarata kaikki nettisivut läpi ja tarkistaa sähköpostit, sitten asetella välineet siististi pöydälle. (Jos aloittaa uutta projektia, muussa tapauksessa ne on pöydällä jo valmiiksi levällään.) Sitten syö paljon, unohtaa mitä oli tekemässä ja joskus monen tunnin päästä lopulta istahtaa siihen pöydä viereen ja piirtää kunnes huomaa vuorokauden vaihtuneen tai meinaa uupahtaa nälkään. 8]
-
Työhön liittyvien kuvitusten ja sarjisten kanssa olen ottanut tavaksi, että alan tehdä niitä heti aamiaisen valahdettua kurkkuun. Ei ehdi pähkäilemään, ja joskus saa päivän pakolliset kuviot puoleenpäivään mennessä tehtyä. Motivaatiota ei kannata edes miettiä, saati sitten odotella.
(edit: edellisen viestin vakuuttavuutta saattaa syödä se, että se on kirjoitettu töiden lomassa)
-
Hyvä keskustelu tämä. Sitä elää niin fiiliksellä, että sellainen systemaattinen tekeminen tahtoo jäädä. Sitten ei saa oikein mitään aikaiseksi, vaikka hetkittäin on ihan liekeissä jostain prokkiksesta. Olen ajatellut, että pitäisi ottaa työhuone jostain tai tehdä tämä nykyinen huone virikevapaaksi alueeksi. Jos siirtäisi netin pois, työteho lisääntyisi varmaan aivan huikeasti. Mutta ei sitä viihti, kun tämä on niin helppoa. Työyhteisö voisi olla kanssa kova sana. Yksin tehdessä kukaan ei potki perssiille tai kannusta. Kaikki pitää aina repiä itsestä. Ja yritäppäs potkia itseäs...
Tilattujen töiden deadline on paras motivaattori. Omat projektit jää yksi toisensa jälkeen unholaan, kunnes mies muuttuu jämäkämmäksi. Siitä ei taida päästä mihinkään.
Telkkari tai pelit ei ole kyllä koukuttanut minua koskaan, vaikka vähän pelailenkin välillä. Että jotain hyvääkin kait...
8]
-
Jos töikseen tekisi noita, niin voisi edes deadline toimia pelokkeena, mutta kun huvikseen tekee harrastupohjalla niin ei ole minkäänlaista talutusnuoraa. Kaipa sitä pitäisi vaan yrittää psyykata isteään kaikin keinoin.
-
Jos töikseen tekisi noita, niin voisi edes deadline toimia pelokkeena, mutta kun huvikseen tekee harrastupohjalla niin ei ole minkäänlaista talutusnuoraa. Kaipa sitä pitäisi vaan yrittää psyykata isteään kaikin keinoin.
Anna seuraavan kuun vuokranmaksuun varatut rahat luotettavalle henkilölle ja vannota häntä antamaan ne sinulle vasta, kun olet saanut sarjiksesi tehtyä. Jos painetta haluat...
8]
-
Tämä vuosi on ollut henkisesti raskas, eikä kirjoittaminen ole ollut päällimmäisenä mielessä, mutta kaikki olen saanut väännettyä, vaikka väkisin. Nyt alkaa helpottamaan ja olen löytänyt taas intoa kirjoittamiseen ja uusien projektien haalimiseen.
-
Anna seuraavan kuun vuokranmaksuun varatut rahat luotettavalle henkilölle ja vannota häntä antamaan ne sinulle vasta, kun olet saanut sarjiksesi tehtyä. Jos painetta haluat...
8]
Tuo kuulostaa niin hyvältä idealta, että voisi toimiakin. :)
-
Ääh! Ikävystyttävää! odotan, että menee ohi. Pidä päivä tai 2 vapaata, älä edes mieti!
rentoudu...Yleensä auttaa ja päivän jälkeen on ihana aloittaa työt :)
-
Ääh! Ikävystyttävää! odotan, että menee ohi. Pidä päivä tai 2 vapaata, älä edes mieti!
rentoudu...Yleensä auttaa ja päivän jälkeen on ihana aloittaa työt :)
Olen pitänyt vapaata about ... 7 ja ½ kuukautta.
-
Niin... Minullakin on juuri tämän kaltainen ongelma ollut tässä.... Varmaan vuoden verran, hieman päälle.
En ole piirtänyt Sarjakuviakaan oikeastaan moneen vuoteen kunnolla.
Ahdistaa, miten paljon luovuutta menee hukkaan artblockin iskiessä taiteilijaan! :P
Harmittaa kauheasti.
Minullakin saattaa internet olla syynä tähän ihmeelliseen stoppiin luovuuteni kanssa. Ja sisällä nyhjöttäminen. Vaikka käynkin ulkoilemassa, mutta nyt ystäväni ovat töissä, poikaystäväkin pian menee takaisin kouluun ja minulla ei ole mitään. Ei edes töitä vielä.
Ystävien kanssa seikkaileminen helpottaisi kummasti paineita pään sisällä .....
-
Lukekaa ajatuksella Patricia Highsmithin novelli Mies, joka kirjoitti kirjoja päässään.
Jos motivaatio ei palaa, kannattaa harkita muuta alaa.
-
Pitäkää päivä silleen että huijaatte aivojanne.
Se käy näin.
Ajatelkaa että haluaisitte piirtää, mutta kieltäkää se itseltänne sinä päivänä.
Itsellä ei kyllä mene kovin kauaa ennenkuin kynä alkaa suhisemaan.
Psykologiaa on hyvä kokeilla itsellä.
-
Lukekaa ajatuksella Patricia Highsmithin novelli Mies, joka kirjoitti kirjoja päässään.
Jos motivaatio ei palaa, kannattaa harkita muuta alaa.
---- Mä haluaisin tehdä tätä harrastuksena, en ammattina.... Ja nautin piirtämisestä... Mut joku artplokki on
-
Mut joku artplokki on
Artplokit murskataan aloittamalla tekeminen. Tyhjä paperi ei ole enää tyhjä, kun vedät muutaman randomviivan siihen. Sit kun siitä tulee mieleen jotain ja alat vähän veistellä, plokki on tiessään (blokki myös).
8]
-
Mä kerään ja kerään uusia ideoita, pistän ne heti "ylös" ja hyllyyn kasaantuneena tälläkin hetkellä taas ihan komea pino tekemättömiä juttuja.
Yöunet jo melkein menee, kun miettii miten paljon on kertynyt noita prokkiksia...
Itselläni on kai joku ihan pakonomainen tarve heittäytyä tekemään -ei mitään.
Että osaankin olla saamaton ihminen.
Jokin järjen hiukkanen tuolla takaraivossa kertoo, että kannattaisi samantien edes aloittaa tekemään ne tai ei ainakaan kerätä niitä pölyttymään.
(...pitäisiköhän miettiä ammatinvaihtoa, ehkäpä olisinkin hyvä arkistoija...)
-
Artplokit murskataan aloittamalla tekeminen.
Näinhän se on. Taisi olla Charles Schulz, joka sanoi siihen tapaan, että tuommoinen plokki (mikäköhän olisi hyvä suomenkielen vastine sanoille artblock ja writers block) on amatöörien ongelma.
-
Artplokit murskataan aloittamalla tekeminen.
Tuo kuulostaa myös toimivalta. Pitänee toteuttaa tuo seuraavaksi, kun iltavuorot on ohi.
-
Ja nyt pitäisi alkaa käsiksiä väsäämään niin sais sit joskus tethyä noita sarjakuvia valmiiksi jne jne jne.......
;D
-
Jos ois rahnaa niin muuttais, pitäis yhtä huonetta pelkästään taidetta varten.. Itsellä menee aina vartti nykyisessä järjestelmässä ensinnäkin sen piirrustuspöydän löytämiseen... Jos inspis päällä niin just se paras piikki menee siihen perhanan siivoamiseen, joten yleensä puran sen vain lehtiöön....
Jostain tohon aina vaan kertyy sitä tavaraa >:(
Mutta jos motivaatio (ei siis inspiraatio) on hukassa niin itse vietän päivän ulkona tai jossain yleensäkin virkistävässä paikassa..
-
Olen pitänyt vapaata about ... 7 ja ½ kuukautta.
Ehkäpä pulma piilee just tuossa. Jos sä et VOIS piirtää, ni sitte kyllä inspais, paljonki varmaan. Itellä meni kans niin, että kesällä ei tullu tehtyä viivaakaan, kirjaimellisesti. Ei ainuttakaan. Mutta annahan kun koulu alkaa niin tulee vihkoihin kokeiltua kaikenlaisia varjostuksia ja piirreltyä ja raapusteltua. Tunneilla tulee joskus ideoitaki. :]
-
*Luomishäiriöistä* kärsin juu .. tai oikeammin eräänlaisen työkurin puutosta. En tuolle ole löytänyt [vieläkään] mitään hyvää keinoa päästä siitä eroon. Ne tulee, ne *blokit* .. mutte ne myös menee! .. Siihen oon vaan oppinut että JOS SE tosissaan on .. vie aikansa ennen kuin huvittaa mitään taasen tehdä. Pari päivää, viikkoja, kaksi kuukauttakin .. Mutta koska tiedän sen että se on vain tilapäistä, en nykyään herpaannu siitä!
Oiretta voi lieventää tekemällä tosiaan täysin jotakin muuta .. joskus luin kirjoja viikon päivät, piirtämättä mitään. Näpertelen myös ajoittain pienoismalleja tai rakentelen Lego-palikoilla .. kolmiulotteisesti kehittäväähän sekin on. Ei niin ajan tuhlausta kuin esim. pelien rassaaminen tai täälä Kvaak-illa [tai muilla foorumeilla] hilluminen .. Voi myös koittaa vaihteluksi ihan eri tekniikka mitä yleensä käyttää. Vaikka muovailla savimöykkyä tai veistellä kaarnaveneitä. Suttailla hiilinpalasilla silmät kiini .. Mikään ei ole turhaa eikä *kynä* ole mikään se ainoa pyhä.
Ja en allekirjoittaisi V. Loposen *Schulz*-lainausta .. tulleepa ne *blokit* ammattilaisillekin, koska yksilöllistä se kuitenkin on!
Oiretta, omaa *blokkiani* kevennän nykyään että lähes joka päivä [aamiaisella, päiväteellä, mutta ei muuten syödessä] mulla on aina kynää ja paperia keittiön pöydällä esillä. Ja siinä sitten puolivahingossakin aina tuhertelen .. Luulen että *huijaan* hieman itseäni, piirteleen! Muuten työpöydälle välineiden esiin ottamisella ja *pakkotekemällä* EI SIIS tuu yhtikäs mitään .. Mutta aina kun ideoita sattumoisin synttyy, suttailen ne heti ylös.
Pakosta vaan ei mitään synny. Oli se sitten työhommaa tai omaa huvia. Mutta sitten kun taasen kaikki luistaa, sitä voi puuhailla vuorokauden ympäri.
-- j --
-
Ehkäpä pulma piilee just tuossa. Jos sä et VOIS piirtää, ni sitte kyllä inspais, paljonki varmaan. Itellä meni kans niin, että kesällä ei tullu tehtyä viivaakaan, kirjaimellisesti. Ei ainuttakaan. Mutta annahan kun koulu alkaa niin tulee vihkoihin kokeiltua kaikenlaisia varjostuksia ja piirreltyä ja raapusteltua. Tunneilla tulee joskus ideoitaki. :]
No perskeles. Se on juuri näin. Nyt minulla on inspiraatiota ja motivaatiota ja uusia ideoita. Mutta onko aikaa? No ei! Pitää käydä duunissa, hoitaa muksuja ja pakata muuttovalmiiksi kamoja. Taekwondo harrastuskin pitää kiireisenä.
Oh this cruel life! :P
-
No perskeles. Se on juuri näin. Nyt minulla on inspiraatiota ja motivaatiota ja uusia ideoita. Mutta onko aikaa? No ei! Pitää käydä duunissa, hoitaa muksuja ja pakata muuttovalmiiksi kamoja. Taekwondo harrastuskin pitää kiireisenä.
Oh this cruel life! :P
Eikö siis pitäisi kysyä itseltä onko noista mistään mahdollista luopua?
Lasten hoidosta ei nyt ainakaan. Eikä oikeestaan duunistakaan. Eikä pakkaamisestakaan. Liikuntaakin on hyvä harrastaa.
Kuljeta vaikka aina mukanas lehtiötä sellasta mikä mahtuu taskuun ja kynää.
Silloin kun ei ole mitään niin piirrä.
Vaikea neuvoa, kun omaan elämän tilanteeseen kyllä sitä piirtämistä mahtuisi, mutta en siltikään aina muista/jaksa.
-
Itsellä tuntuu olevan liian usein pätkiä että piirtäminen vain ei suju eikä kynä "tottele". Kun viimein pääsee vauhtiin tuntuu useimmiten kuitenkin siltä että on mystisesti oppinut jotain...
Nyt on kuitenkin ongelmana että motivaatio ei muutenkaan tahdo riittää, ei tule harjoiteltua eikä tehtyä ja sitä huomaa tekevänsä mieluummin jotain muuta kuin istuvansa piirustuspöydän ääreen. Liekö piirtämisestä sitten tullut pakko, vaikka vauhtiin päästyä se yleensä onkin kivaa ja rentouttavaa. Aloittaminen on vain vaikeaa ja pahimmillaan "käynnistyminen" vie useita päiviä. Pitäisi vain ottaa itseään niskasta kiinni. Mutta mitä tehdä kun harrastus muuttuu "pitäis tehdä"-asiaksi?
-
Mutta mitä tehdä kun harrastus muuttuu "pitäis tehdä"-asiaksi?
Eli siitä on tullut työtä. Tervetuloa ammattilaiseksi ;)
Tee itsellesi deadline. Jos on pakko saada jotain tiettyyn päivään mennessä se tulee tehdyksi.
Timo
-
Jes. Deadline on hyvä kannustin. Mulla on ens maanantaina yksi deadline. Viime viikonloppuna en ehtinyt hommaa tekemään yhtään, joten suurin osa jäi tälle viikolle (ajattelin, että viisi päivää riittää neljän sivun värittämiseen, tekstamiseen ja parin kuvituskuvan tekemiseen). Ja hip hei, eilen ja tänään väänsinkin hommia hiki hatussa ja valmista tuli. Jäi vielä aikaakin.
-
Eli siitä on tullut työtä. Tervetuloa ammattilaiseksi ;)
Tee itsellesi deadline. Jos on pakko saada jotain tiettyyn päivään mennessä se tulee tehdyksi.
Sehän tässä mättääkin, deadline on olemassa. Viimeksi sain hommat valmiiksi viime minuutilla, tuloksena alkava jännetupentulehdus ja parin päivän myöhästyminen. Tosin ehdin tehdä kunnolla taustoja, kiitos syysloman. Ironista sinänsä, sarjiksesta tykättiin pitkästä aikaa kunnolla, viime aikoina suurin osa palautteesta on ollut hieman negatiivisempaa.... joten ihan metsään ei mennyt. ;)
-
Hmm, olen tiennyt että tauon pitäminen auttaa, flunssan takia oli pakko levätä pari päivää ja nyt tuntuu siltä että motivaatio on palannut ainakin osittain. :) Liekö kyse sitten siitä että aina tekee mieli tehdä juuri sitä mitä ei voi, eli asioiden tärkeyden tajuaa vasta sitten kun ne menettää, vaikkakin hetkellisesti... Katsoin putkeen telkasta nauhoitetut Ammatti: sarjakuvapiirtäjä-dokkarit ja piirtäjien ajatusten kuuleminen oli mielenkiintoista ja osittain hyvin ajatuksia herättävää. Olikos se Joann Sfar joka sanoi että jos piirtäminen on vaikeaa niin silloin on väärällä alalla? Sillä logiikalla yli puolet sarjakuvantekijöstä olisi, sillä useimmat tuntuvat kärsivän blokeista aina toisinaan. En ihan allekirjoita, mutta mietin.
Nyt on sitten taas kiire.
-
Mä ainakin lähen yleensä esim. vaikka oikein pitkälle kävelylle... ja jokunen idea siinä lenkin aikana saattaa syntyä, Suomen luonto on monesti inspiroinut mua, Vaikken yhtäkään sarjakuvaa ookkaan julkassu.
-
Kylvyssä ja paskalla tulee yleensä ideoita päähän.
-
Kylvyssä ja paskalla tulee yleensä ideoita päähän.
Voin allekirjoittaa. Tosin korvaan kylvyn suihkulla.
Kummassakin on vaan jotenkin niin rentoutunut ja hiljainen olotila.
-
Joo, vessassa saa monesti ideanlangan päästä kiinni. Sit äkkiä vaan jonnekin ylös notta idea on tässä. Ja tietysti sekin auttaa että käyttää ihan puhdasta järkeä. "Jos tapahtuisi näin niin miten siihen reagoitaisiin vaikka oikeassa elämässä?"
-
Kylvyssä ja paskalla tulee yleensä ideoita päähän.
Saunassa.
Siksi saunaeteisessä on muistilehtiö, ja tietysti vessassa. Ja ruokapöydässä. Ja vuoteen vieressä. Totta puhuen ulkoseinässä naulassa roikkuu yksi muistilehtiö ja lyijykynä pyykkipojan avulla.
-
Juu voihan sitä pöntölläkin ideoita syntyä tai lämpimässä vedessä...
-
Oma suosikkini on nousta väkisin aamutuimaan ja puoliunessa kuulostella, mitä holtiton alitajunta lähettää eräänlaisessa m.e.r. -tilassa päähän. Kaheleimmat jutut ovat tulleet juuri aamulla, ja yllättävän suuri osa toimii. Täytyy vain saman tien kirjoittaa ne ylös. Aina, muuten unohtaa.
Mutta aiheeseen vielä liittyen. Vuoden sisällä oli pieni elämänvaiheen muutos, osin sairastelua. En piirtänyt oikeastaan lainkaan, mutta kässäreitä tuli pirunmoinen määrä.
Nyt tilanteen rauhoituttua painiskelen sen kanssa, pitäisikö ne "piirtää ulos". Ongelma on se, että matsku on perkeleen synkkää, ihan silkkaa darksidea, kolmenkympin ketutustakin, eikä välttämättä edes hauskaa/napakkaa millään tasolla, en tiedä: olen tullut näiden kanssa sokeaksi. Mutta koko ajan kaivelevat päässä nuo ainakin toistaiseksi toteutumattomat, maailmantuskaiset ideat.
Onko teille tullut samantyyppistä juttua vastaan? Pitäisikö tehdä tili lähimenneisyyden kanssa ja piirtää nuo tuskallisen kaivelevat jutut paperille omiksi "mustiksi sivuiksi", hauskan jätkän imagon menettämisenkin uhalla, vai siirtyäkö suosiolla tähän hetkeen?
-
Nyt tilanteen rauhoituttua painiskelen sen kanssa, pitäisikö ne "piirtää ulos". Ongelma on se, että matsku on perkeleen synkkää, ihan silkkaa darksidea, kolmenkympin ketutustakin, eikä välttämättä edes hauskaa/napakkaa millään tasolla, en tiedä: olen tullut näiden kanssa sokeaksi. Mutta koko ajan kaivelevat päässä nuo ainakin toistaiseksi toteutumattomat, maailmantuskaiset ideat.
Onko teille tullut samantyyppistä juttua vastaan? Pitäisikö tehdä tili lähimenneisyyden kanssa ja piirtää nuo tuskallisen kaivelevat jutut paperille omiksi "mustiksi sivuiksi", hauskan jätkän imagon menettämisenkin uhalla, vai siirtyäkö suosiolla tähän hetkeen?
Tee ainakin yksi, jos ei muuta niin itsellesi(juu, ainahan ne täytyy tehdä itselle, mutta ei ole pakko näyttää muille).
Maailma on paljon muutakin kuin hyväntuulista höpönassupullamussua.
Koska muuten on vaarana että jollain tasolla ne haittaavat tähän hetkeen siirtymistä.
Niin tai näin, helppoa se varmastikaan ole.
Motivaatio ja blokit on hankalia, blokeista pääsee yli tekemällä. Kaiken tehdyn raakkaaminen kuosiin onkin toinen vaativampi osuus.
Aina ei tule takkia, joskus liivit tai käsineet.
Joskus alkaa tehdä takkia ja huomaa rakentaneensa kaupunginosan.
Eikä takkia vieläkään.
-
Mulla paras motivaattori on luova leikkimisen, keksimisen ja kokeilemisen ilo. Toinen on tietysti maksullinen deadline, mutta niistä sarjiksista tulee yleensä mielestäni huonompia.
-
Itselläni toimii ainoastaan "Pavlovin koira" tapa.
Otan jonkin tietyn päämäärän (esim. yksi kokonaan valmis sivu tai kolme valmista strippiä) ja ostan berliininmunkin. Enkä saa syödä sitä ennen kuin tavoite on valmis.
Ja saan hommat yleensä aika nopeasti tehtyä kun en kestä nähdä yksinäistä mehukasta munkkia jääkaapissa istumassa.
Tietenkin tämä toimii paremmin kun tietokone on ollut rikki jo kuukauden tai kaksi mutta palkkio voi sitten olla nettiä tai pelaamista tai jotain kivaa.
Toisaalta nyt en voi syödä berliininmunkkeja ilman hirveää ahdistusta että pitäisi saada sarjakuvaa piirrettyä.
-
Jos Sinulla ei tahdo yksin deadline riittää, kokeile yhteistyötä. Kun tekee jonkun kanssa sarjakuvia yhteistyönä tai vaikka kumpikin yhtaikaa itsenäisesti, ei kehtaa lipsua deadlinestä (vrt. lenkkeilyharrastus ja/tai laihdutus porukalla ;D).
Äläs sano. Tämä sarjakuvaprojekti, joka nyt on työn alla, on noin kuukauden ollut jäissä ihan vain koska minä olen tällainen lusmuaja. Yhteistyön mukanaan tuoma lojaalius saattaa olla hyvä motivaationlähde, mutta sattumoisin työparini on hyvinkin joustavaa tyyppiä. "Tota, mä en kyllä saa näitä sivuja vielä tällä viikolla..." "Joo, tee sitten ens viikoks". ::) Vieressä odottaa kasa paperia ja käsikirjoitus ruutujakoineen, mutta internetin ihmemaailma vetää puoleensa jälleen enemmän. Voi kerpele.
Mutta hyväksi motivaationlähteeksi olen havainnut muiden sarjakuvien lukemisen. Blokkiksen vallatessa keskityn etenkin niiden tekijöiden töihin, jotka eivät niinkään kuulu omiin suosikkeihin. Joidenkin sarjakuvatekijöiden töissä taasen näkyy innostus hommaan niin, että se nappaa minutkin mukaansa ja omaa juttua on pakko päästä jatkamaan.
-
Juu, kiitos wowin ja muiden pikseli hirviöiden, itselläni on ollut motivaatiot kaivon pohjalla ja olen unohtanut todellisen luomisen tuoman tyydytyksen... Mutta jotenkin kaiken tuon elektronisen hömpäm jätettyäni alkaa taas tuntumaan siltä että voisi rustailla ja jatkaa omia "eeppisiä" (välillä liiankin) versumeitaan :)
Saas nähdä miten tästä ojasta kipuaa ylös...
-
Niinkuin nimikin kertoo että inspis on ollut vaarallisen kauvan poissa :( . Voitte kertoa omia kokemuksianne siitä kuinka inspiraatio on ollut poissa ja miten se taas ilmeni takasin jne..
-
inspiraatio on ollut poissa ja miten se taas ilmeni takasin
Pakkotyöllä. Ei kun väkisin vääntöä, niin kyllä se palaa; jos ei palaa, niin ala puutarhuriksi.
Jos jonkun tietyn sarjakuvan kanssa ei oo inspistä, niin sitten se on mennyt väärään suuntaan, ja pitää palata siihen kohtaan missä vire vielä oli hyvä, ja alkaa tehdä uudelleen siitä kohti eri suuntaan. Tai sitten tuomitsee tekeleen tunkiksi ja vaihtaa kokonaan uuteen sarjaan.
edit: pidä lomaa, niin inspis palaa!
-
Onko teille tullut samantyyppistä juttua vastaan? Pitäisikö tehdä tili lähimenneisyyden kanssa ja piirtää nuo tuskallisen kaivelevat jutut paperille omiksi "mustiksi sivuiksi", hauskan jätkän imagon menettämisenkin uhalla, vai siirtyäkö suosiolla tähän hetkeen?
Mulla oli vähän samantapainen juttu viime vuonna, kässäreitä tuli paljon, piirtämistä vähemmän. Nyt olen alkanut piirtää noita juttuja. Muutosprosessissa syntyneistä oivalluksista voi tulla hyviä tarinoita, jotka saavat merkitystä oman kokemuksen ulkopuolellakin. Pelkkä angstifiilistely taas ei ainakaan vielä ole ollut mun juttu, mut kun sitä paljon tehdään, niin monet saa juttuja irti siitäkin.
Läheltä on vaikea nähdä, mikä toimiia ja mikä ei, joten kannattaa antaa ajan vähän kulua ja katsoa myöhemmin mikä tuntuu toimivalta. Tai sit voi vaan alkaa piirtä ja katsoa lopputulosta, toimiiko vai ei. Synkkyys ja hauskuus eivät välttämättä ole toisensa poissulkevia asioita, päinvastoin.
-
Itellä on kans motivaatio tiuhempaan kuin usein hukassa mut mä aattelen asiaa aika fatalistisesti. Jos mulla ei oo intoa tehdä jotain juttua, se ei välttämättä oo tekemisen arvoinenkaan. Ehkä mun juttu onki pitsin nypläys.
-
Kyllä ainakin tuo pakkotyö on hyväksi ja jos hommassa on joku takaraja, antaa se tarpeeksi motivaatiota tehdä työt kunnialla loppuun määrätyssä ajassa. Taustalla myös usko siihen, että pystyy toteuttamaan sen mitä tahtoo. Se kai on ajanut meikäläisenkin piirtämään melkein 100 sivua tämän vuoden puolella.
-
Meikäläisestä tuntuu siltä, että jos ei ole takarajaa ei tule tehtyä ikinä mitään (muuta kuin sotkuja luonnoskirjaan). Jotenkin on koko ajan liikaa tekemistä joten ei jaksa keskittyä mihinkään ylimäräiseen isoon projektiin vapaa-ajalla. Piirtäminen on toki rentouttavaa kun saa hommat alkuun, mutta sitä huomaa aina etsiytyvänsä kirjan tms pariin kun haluaa rentoutua... Ei tule aloitettua sitä "isoa projektia" kun se tuntuu liiaksi työltä. Väärä asenne, tiedän. :(
-
Monesti piirtämisen aloittaminen on iso kynnys, eikä hommasta aina välttämättä tulekaan mitään, vaikka olisi hyvällä päällä. Nyt olen opetellut piirtämään aamupäivälläkin aina edes jotain. Joskus olen huomannut, että silloin melkein pitäisi aina piirtää kun ei innostaisi ollenkaan. Kesällä tuli opeteltua piirtämistä ja keskittymistä ja pantattua päähän se asia, että kyllä minäkin pystyn piirtämään ihan mitä vain kunhan kovasti opettelen. Ongelman kohdattua ei missään nimessä saa kääntyä takaisin. Ei piirtämisen pidäkään aina olla helppoa. 8]
-
Mulla työt jumittaa aina, jos pitäisi tehdä joku ruutu /kuva uudelleen. Välillä ehtii unohtaa millainen uudesta kuvasta piti tulla ja alkaa stressata.
-
Joskus olen huomannut, että silloin melkein pitäisi aina piirtää kun ei innostaisi ollenkaan. Kesällä tuli opeteltua piirtämistä ja keskittymistä ja pantattua päähän se asia, että kyllä minäkin pystyn piirtämään ihan mitä vain kunhan kovasti opettelen. Ongelman kohdattua ei missään nimessä saa kääntyä takaisin. Ei piirtämisen pidäkään aina olla helppoa. 8]
Erittäin totta joka sana.
-
Mulla Don Rosan Aku Ankkojen lukeminen on antanut motivaatiota taustojen piirtämiseen. En ole mikään Ankka-fani, mutta yksityiskohtaiset ruudut (ja tarkasti taustoitetut tarinat) tekivät vaikutuksen. Luin Roope Ankan nuoruudesta kertovia seikkailuja, aikamoinen ero standardiakujen tarinoiden laatuun.
-
Mulla Don Rosan Aku Ankkojen lukeminen on antanut motivaatiota taustojen piirtämiseen. En ole mikään Ankka-fani, mutta yksityiskohtaiset ruudut (ja tarkasti taustoitetut tarinat) tekivät vaikutuksen. Luin Roope Ankan nuoruudesta kertovia seikkailuja, aikamoinen ero standardiakujen tarinoiden laatuun.
Ne tosiaan on hienompia verrattuna esim Hornin piirroksiin, mutta ei riitä antamaan motivaatiota :/
-
Jostain syystä ammattilaisten sutut ja luonnokset on itselle harvinaisen inspiroivia, en ole pitkään aikaan ollut yhtä innostunut piirtelemään kuin suomennetun Hellboyn luonnossivujen tutkailujen jälkeen.
-
Jostain syystä ammattilaisten sutut ja luonnokset on itselle harvinaisen inspiroivia,
Ja varhaistyöt, joista näkee tekijän kehityksen.
Mulla blogin (http://rakkaatsiskot.blogsome.com/) pitäminen toimii nykyisin hyvänä piirtämisen motivaattorina ja strippikokoelman teon kirittäjänä.
-
Minun taktiikkani on ollut pelata vain yhtä peliä kerralla. Jos pidät kovalevyllä vain yhtä peliä tai roudaat varastoon kaikki konsolipelit paitsi uusimman, etkä osta uusia pelejä kuin kerran parissa kuukaudessa, niin siihen yhteen peliin kyllä kyllästyy ennemmin tai myöhemmin oli se sitten kuinka hyvä tahansa, tai sitten sen pelaa läpi ja sen voi roudata varastoon tai poistaa kovalevyltä. (Paitsi jos se on nettirope, niihin tämä ei varmaankaan päde) Joka tapaksessa, jossain vaiheessa sitä sitten miettii että pelaisiko TAAS sitä samaa peliä vai tekisikö jotain muuta, ja tällöin se muu alkaa tuntua kerta kerralta houkuttelevammalta.
Mun isällä oli peliongelma, mun pikkuveljellä on peliongelma, minullakin, jos en taistele sen kanssa ja nyt kun vihdoin ja viimein pääsin tutustumaan Pleikka kolosen ihmeelliseen maailmaan, niin ne pirut ovat keksineet jakaa demoja liiankin helposti. Ne kirotut onnistuivat koijaamaan minua, rär.
Sinänsä olen tyytyväinen, että ettei minulla ole omille projekteille nyt aikaa ja kun työtä pukkaa joka luukusta, niin pakko on tehdäkin, mutta muuten...oon todennut, että komeronatsi olisi erittäin kätevä (sellainen oli, mutta karkas perkele Helsinkiin). Toisten asettamat deadlinet on kyllä sellaisia, mistä voisi kiittää ketä tahansa, ite vaan olen niin lusmu, ettei omat deadlinet tunnu vaivaavan omatuntoa laisinkaan.