Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvantekijöiden keskustelut => Piirtäminen, tekstaus, väritys ja skannaus => : Hege 28.02.2004 klo 18:10:01
-
Kun piirtäjä sutii originaalinsa vaikkapa A3:selle ja julkaisukoko on vaikkapa A4, niin mistä tietää koska kannattaa lopettaa piirtäminen ettei kuvasta pienennöksen jälkeen tulisi tuhrua?
Oppiiko tämän vain/edes kantapään kautta vai tuhritteko edelleen ihan mutu-menetelmällä. Onko tähän olemassa semmoisia peukalosääntöjä?
Helppo ratkaisu olisi piirtää originaalit julkaisukokoon, mutta siitä tulee helposti semmoista nysväämistä, että käsi, silmät ja pää väsyvät.
Nimim. Jo pidempään asiaa ihmetellyt
-
Kemin työtä nyt useampana iltana tussauttaneena voisin sanoa, että ainakin pensselillä tussatessa monet asiat yksinkertaistuvat tussausvaiheessa. Turhaan tein luonnoksessa esim. taustoista kovin tarkkoja, sillä paljon yksinkertaisempaa on lopullinen jälki. Ja hyvä niin. Ohuilla tusseilla tietenkin saisi tarkempaa, mutta se on maku asia sitten, että mitä hakee.
- - -
Hahmojen ja muidenkin objektien ääriviivat kannattaa tehdä muita viivoja hiukan paksummalla, jotta tärkeät muodot on helppo hahmottaa pienennetystä kuvasta.
Tekstit on myös syytä olla sen verran isolla, että ne on luettavissa ja hyvännäköisiä pienennyksen jälkeen.
Mulla tää tekeminen on osaltaan opittuja periaatteita ja osaltaan yritys/erehdys meininkiä, sillä kokemusta ei ainakaan liikaa ole. Olisi hyvä, jos voisi välillä skannailla kuvia ja tulostaa niitä pienennettyinä. Siinä sen sitten tehdessä huomaisi, että mikä toimii ja mikä ei.
Yksinkertainen on usein kaunista, joskin vaikeampi tehdä hyvin.
8)
-
Tässä on yksi syy, että en osaa tehdä A3 -kokoon. Väännän väkisin yksityiskohtia samaan tahtiin siinä koossa kuin A4:ssäkin eikä hyvä ole.
Perusohje on, että kumpaankin pitäisi saada samanverran viivoja. Eli A3:een väljempää ja A4:ään tiuhempaa (mutta rupea nyt sitten laskemaan viivojesi keskiarvoa sivuissasi :D). Käytännössä se onkin sitten kova harjoituksen paikka, kun isompi koko saattaa näyttää tyhjältä, vaikka olisikin jo tarpeeksi täysi.
Mutta eiköhän sen kokeillessa opi pikkuhiljaa.
Riippuen vähän julkaisusta ja julkaisukoosta tekstit saa olla yllättävän pieniä. Esim. A3:een tekstattu n. 5mm korkea teksti on aika isoa akuankkakokoon pienenennettynä. Normaalisti lehdissä käytetään n. 10 fonttikokoa, joka tarkoittaa, että yksittäisen kirjaimen korkeus on alle 3 mm. Ja selvää on vielä. Tosin käsiala vaikuttaa suuresti luettavuuteen.
-
Suurin hyöty isompaan kokoon piirrettäessä on se, että yksityiskohdat voi piirtää rennommin, isommin liikeradoin eikä tarvii nypertää kädet täristen. Koko ajan on tietysti pidettävä mielessä julkaisukoko.
Itse piirrän noin 170% suurempaan kokoon kuin julkaisukoko.
Pienemmässä koossa on kylläkin helpompi luoda tehokkaita kompositioita.
-
Sama tekijä, kahdessa alemmassa samat sivellinhuopakynät
http://www.kolumbus.fi/jik/aktivits.htm
keskimmäinen A4-poikittain alin A2
-
Kyllä oikea originaalikoko on ihan ehdoton edellytys sille, että jälki näyttää hyvältä. Sitä taas, mikä koko kenellekin on oikea, siinä ei voi auttaa, vaan se pitää kokeilla itse. Tuo kaksinkertainen koko on kai se tavallisin.
Muistan FoxTrotin piirtäjän joskus kertoneen, että hänen oli pakko pienentää originaalikokoa siirtyessään reprokuvauksesta skanneriin (tää ongelma lienee monille tuttu), ja seurauksena sarjakuvissa alkoivat hahmoilta leikkautua jalat ja päälaet pois - hän ei kerta kaikkiaan osannut pienentää lähikuvakokoa piirtäessään.
Enkä ihmettele, ettei osannut. Tietyn levyiset terät ja tietyn paksuiset siveltimet näyttävät yleensä parhailta just tietyn vahvuisilla viivoilla - juuri siinä tietyssä koossa. Ja se kynä, joka oli ihan mainio kaverin exlibristä piirtäessä on paras pistää kauas piiloon sarjakuvaa tehdessä, ettei suotta tuu sählättyä sen hiusviivoja kuvaan.
Opettelukysymys, josta ei sitten enää niin vain pääsekään irti. Mulla on varsinkin albumi-Saippuassa joitakin ihan väärään kokoon piirrettyjä sivuja, jotka jälkeenpäin ovat noloja ja kankeita, aivan muuta kuin mitä ne olisivat jos piirustuspaperi olisi ollut vakiokoossa.
Muuten, Suomen Kuvalehdessä ilmestyvän Saippuan originaalikoko on 320X210mm, eli vain pari milliä matalampi kuin skanneriini mahtuu. Julkaisukoko on 59%, ja suunnilleen tällä suhdeluvulla mun on henk koht helpoin työskennellä.
-
Kyllä oikea originaalikoko on ihan ehdoton edellytys sille, että jälki näyttää hyvältä. Tuo kaksinkertainen koko on kai se tavallisin.
A3 skanneri on kärkipäässä ostoslistalla.
Mutta ne MAKSAA!!!!
-
pöh. Minä olen piirtänyt kahta koulun kuviksentunnilla piirrettyää sarjista lukuunotttamatta kaikki a4 kokoon.
A3 on hyvä piirtää kun on isot ruudut, mutta A4 on helpompi hahmottaa.
Ehkä täytyy opetella tekemään luonnos a4:lle ja viimeinen versio A3:lle.
Mutta kun tuota nelos kokoista kopiopaperia löytyy niin paljon niin miksikäs ei sitä käyttäisi?
Suositteletteko a3:een siirtymistä? Minulla kun on tapana piirtää 0,1 paksuisella kynällä tussaukset niin sitten täytyy kyllä vaihtaa paksumpaan kynään.
Onko 1:1 kokosuhde liian pieni?
-
Suositteletteko a3:een siirtymistä? Minulla kun on tapana piirtää 0,1 paksuisella kynällä tussaukset niin sitten täytyy kyllä vaihtaa paksumpaan kynään.
Onko 1:1 kokosuhde liian pieni?
Kun nyt kysyit, mitä suosittelen, niin sitten suosittelen:
Piirtämistä A2 kokoon tai ainakin lähelle sitä (varsinkin jos sinulla on yhdellä sivulla neljä riviä ruutuja päällekkäin. jos kolme sitten A3 koko). Esim. siisti tekstaus helpottuu kummasti. Ongelmana on sitten kylläkin toi skannaus. Nelirivisen voi leikata keskeltä kahtia ja skannata ylä- ja allaosan erikseen. Esim. Asterixit on kahden A3-arkin kokoisia. Ja ainakin vanhemmat Mämmilät.
Tärkeintä on kuitenkin, että piirrät siihen kokoon, mikä tunruu Sinusta hyvältä.
On niitä kai sellaisiakin piirtäjiä, jotka SUURENTAVAT sarjakuvansa julkaisukokoon.
EDIT: Suosittelen vielä 0,1 kynän vaihtamista joko paksumpaan vastaavaan tai pulloon kastettavaan tussiterään.
-
On niitä kai sellaisiakin piirtäjiä, jotka SUURENTAVAT sarjakuvansa julkaisukokoon.
Kyllä. Itse suosin sarjakuvia piirtäessäni A6-kokoa.
-
Kyllähänsitä löytyy ainakin lähes vastaavan kokoinen tussiteräkin, mutta nuo pallomustekynät tuntuvat minulle paljon luonnollisemmilta.
OSaan piirtää niillä paljon varmempaa jälkeä. Ja on minulla niitä kokoja ainakin 0.1, 0.2, 0.5, ja 0.8. Tuolla kasilal saa jo hyvinkin paksua jälkeä. A4:ään tykkään piirtää ohuella viivalla niin jälkipysyy selkeänä. Ei viiva ryöstäydy liian leveäksi.
Ruutujen malli ja muoto vaihtuu on uusimmassa projetissani ainakin mallia manga (kaikki ruudut eri pituisia ja kokoisia), eli paperin katkominen ei onnistu.
Kauhean isolta tuo A2 kyllä vaikuttaa. Siinähän menee mustetta kahdeksan litraa sivua kohti ;D
Täytyy jossain vaiheessa ostaa pari A2 nivaskaa ja kokeilla miten niille piirtäminen onnistuu.
Tuo tilojen puute on pahin ongelma. Niin iso paperi mahtuu juuri ja juuri pöydälle.
kaltsu eikös A6 ole jo melkein postimerkki? ;D
A4 puoliksi ja puolikas puoliksi eikö näin?
-
Piirrän nykyjään kaiken A5 kokoon.
Ensin yhdelle hahmotelman sivusta ja sitten aina yhden ruudun yhdelle A5:lle. Yhdistelen ruudut jälkeenpäin. Sillai on varaa tuhria ruutu pilalle tuhoamatta koko sivua.
-
Täytyy jossain vaiheessa ostaa pari A2 nivaskaa ja kokeilla miten niille piirtäminen onnistuu.
Tuo tilojen puute on pahin ongelma. Niin iso paperi mahtuu juuri ja juuri pöydälle.
Monissa ranskalaisbelgialaisissa sarjkuvissa on toisessa ruuturivissä usein merkintä esim. 2A ja neljännessä rivissä 2B tai esim. 5A ja 5B tai 43A ja 43B jne...
se tarkoitta sitä, että sivu koostuu kahdesta eri planssista, eli A ja B -osiosta. Tämä juuri siksi, että esim. lähellä A2 kokoa oleva kokonainen sivu on niin hankala käsitellä. Katso esim. Asterix, Valerian, Blueberry, Sammy ja moni muu.
-
Aloin tässä miettiä originaalin kokoa ja oikeita mittasuhteita. Onko kannattavaa tehdä originaali aina A-kokoon?
Albumissahan marginaalien pitää olla sisäreunassa isommat. Ongelmia ei taida tulla jos ei käytä bleedejä, mutta jos käyttää mitat pitänee olla suunnileen oikein.
Olen ajatellut pitää originaalikokoni uusiksi, sillä haluaisin sarjakuvien pienenevän niin että ne voisi julkaista A5-kokoisena alpparina. Aiemmin olen vain vetäissyt 2 cm marginaalin A3:n joka sivuun, (tuloksenahan ei näin ole A-koko, joten ongelma ei ratkea sillä että vastaisuudessa vedän 3-4 centin marginaalit) mutta tällöin originaali on kovin iso yli 70% pienennykseen, varsinkin kun viiva on tehty terällä. A4 on liian pieni joten joudun käyttämään A3:sta isommilla marginaaleilla, ongelmana on vain nuo mittasuhteet.
-
Minä olen tehnyt (En julkaissut) niin että olen pistänyt kaksi a4 poikittain ja yhteen teipillä, sitten kun piiros on valmis, irroitan teipit. Skannaan kummatkin ja photarilla yhdistän a4 kokoon.
Tadaa!! Helppoa eikö?
Köyhän mienen a3 skanneri.
Idea on tietenkin lähtöisin sarjakuvista esm: lucky luke joissa lukee
puolessavälissä että esm: sivu 1a ja toisessa puolessa sivu 1b.
Tein itsestäni pellen enkö?
Myöhässä, niinkuin aina... :'(
-
Aloin tässä miettiä originaalin kokoa ja oikeita mittasuhteita. Onko kannattavaa tehdä originaali aina A-kokoon?
En kannattavuudesta tiedä, mutta välttämättä mitään pakkoa ei ole. Itse olen tehnyt vähän kaikenkokoisiin ja siinä on sitten mittasuhteetkin heitelleet.
Albumissahan marginaalien pitää olla sisäreunassa isommat.
Hmm. Minkä takia? Tai tarkemmin sanoen: mitä tarkoitat tällä? Vaihtelua on kuitenkin aika paljon. Teräslilja-kokoomassa oli kolmen eri hepun piirtämiä sarjoja ja tietenkin kaikilla oli eri mittasuhteet sivuissa. Jopa Pekan tekemissä tarinoissa oli eroja. Tämä esimerkkinä siis vaihtelusta.
Ongelmia ei taida tulla jos ei käytä bleedejä, mutta jos käyttää mitat pitänee olla suunnileen oikein.
Joo, leikkausvarojen kanssa voi tulla ongelmia, jos mittasuhteet ei toimi. Sitä voi yrittää korjata sillä, että vain suurentaa sivua, mutta jos on kovin kapea originaali, voi ylä- tai alapäästä joutua leikkaamaan liikaa. Ongelmia tulee sitten myös julkaisukoon suhteen. Ensijulkaisu saattaa olla eri kokoinen ja kokoelma toisen kokoinen. Jommassa kummassa pitäisi sitten tehdä kompromissi: joko tekee ensijulkaisun mukaan tai kokoelman mukaan. Tai sitten ihan oman pään mukaan.
-
En kannattavuudesta tiedä, mutta välttämättä mitään pakkoa ei ole. Itse olen tehnyt vähän kaikenkokoisiin ja siinä on sitten mittasuhteetkin heitelleet.
Lähinnä siis tarkoitan ruutujen rajoja, en koko paperin kokoa. A3:selle tehdessä sivusta tulee aika kapea kun marginaalia on se tasainen 2 cm joka puolella. (Tietenkin homman tasaisi jos yhden reunan marginaali on hieman muita isompi.)
Hmm. Minkä takia? Tai tarkemmin sanoen: mitä tarkoitat tällä? Vaihtelua on kuitenkin aika paljon.
Lähinnä sitä että albumin liimaselkähän syö osan aukeaman keskeltä koska koko sivujen pinta-alaa ei saa näkyviin survomatta alpparia auki väkivalloin. Osassa alppareita sisämarginaalia on sen verran niukasti että ruutujen laita menee melkein piiloon ja taitto tuntuu ahtaalta. Tosin olen niitäkin alppareita lukenut ihan onnellisena, tuli vain mieleen.
Tai sitten ihan oman pään mukaan.
Näin yleensä tullut tehtyä. Jos bleedejä käyttää lienee A-mittasuhteet kaikkein turvallisin ratkaisu, jos mahdollinen julkaisukoko yms on vielä epävarmaa? Muutenhan sivulle saa tungettua lähes minkä muotoisen sarjakuvan hyvänsä.
-
Lähinnä siis tarkoitan ruutujen rajoja, en koko paperin kokoa. A3:selle tehdessä sivusta tulee aika kapea kun marginaalia on se tasainen 2 cm joka puolella.
Totta, mutta eipä se kai haittaa. Tai ainakin itse tykkään enemmän siitä, että kuva-ala on kapea kuin leveä. Etenkin vähän vanhemmat eurooppalaiset sarjat on tehty johonkin ihme kokoon, niin että esim. Mustanaamiossa olevat jatkikset näyttää karseilta (ja on kovin pieniä).
Lähinnä sitä että albumin liimaselkähän syö osan aukeaman keskeltä koska koko sivujen pinta-alaa ei saa näkyviin survomatta alpparia auki väkivalloin.
Totta. Mutta tässähän tuo kapea A3 kävisi.
Jos bleedejä käyttää lienee A-mittasuhteet kaikkein turvallisin ratkaisu, jos mahdollinen julkaisukoko yms on vielä epävarmaa?
Eiköhän se ole. Ja jos haluaa olla varma, niin kannattaa välttää tekstien ja muiden tärkeiden elementtien sijoittamista kovin lähelle reunoja.
-
Hmmn, tämä vastaus on ehkä vähän enemmän tuohon ihan ensimmäiseen ja vanhentuneeseen viestiin mutta toimii kai muillekin... Jos tekee A3 kokoon ja alkaa epäilyttää että näkyykö yksityiskohdat tai meneekö tukkoon niin ihan varmuudeksi kannattaa vetäistä välillä kopiokoneella pienennys vaikka kirjastossa jos sinne viitsii lähteä kuviaan raahaamaan tai työpaikalla jos jollain porvarilla sellainen on.
Itse teen kaiken A4 kokoon luultavasti sen takia että lähikuvat menevät täysin persiilleen jos pitää piirtää A3:seen (enkä millään viitsi harjoitella, en) ja myös tahmaiset tassuni on helpompi pitää pois paperilta kun se ei peitä koko työpöytää. Hikiset kämmenet on ikävä asia.
Niin joo ja kyllä pienellä viilauksella saa A3:senkin skannattua A4 skannerilla.