Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Muut sarjakuva-aiheet => Aiheen aloitti: Emiliia - 23.03.2007 klo 19:25:33
-
Luin tässä yhtä Kongo-artikkelia ja mietin, että olenkohan ikinä Suomessa törmännyt mihinkään muuhun Kongo-aiheiseen sarjikseen kuin Tintin seikkailuihin... josta pääsemme aiheeseen: Afrikkaa koskevat sarjikset.
Näin näppituntumalta Afrikkaan ja afrikkalaisiin liittyvät sarjakuvat voisi ehkä jakaa kolmeen joukkoon: afrikkalaiset, keski-eurooppalaiset (entisten siirtomaavaltojen) ja suomalaiset sarjikset. Ja näistä kolmesta veikkaisin, että keskimmäisiä (Ranska-Belgia-Englanti-akseli) on eniten. Kumotkaapa joku tämä käsitys.
Millainen mahtaa olla tilanne nyky-Afrikassa, kuinka paljon siellä on sarjakuvantekijöitä? Ainakin jotain poliittisesti kantaaottavaa voisi kuvitella sieltä löytyvän. Onkohan mitään muuta afrikkalaista sarjakuvaa suomennettu kuin Madamea ja Eveä? Anguleemissä taisi olla ainakin joitain Afrikka-aiheisia tekijöitä esillä...olivatko afrikkalaisia vai eurooppalaisia ja oltaiskohan jotakin niistä suomentamassakin?
Uudemmista eurooppalaisista tulee mieleen Joan Sfar, onko muita? Suomessa vaikuttavista Frank Odoi.
Entäs vanhempi kama? Oisko juuri jotain siirtomaa-aikaisia vielä jossain tallessa?
-
Unohdit Mustanaamion ja Tarzanin. Tarzan-kopioita on lisäksi vaikka kuinka paljon, myös naispuolisia. Useimmat amerikkalaisia. Tim Tyler, Jungle Jim, Kissalan pojat...
No juu, niin unohdin, ne kun eivät niin henk. koht. kolahda...
-
Pitää taas suositella Bourgeonin suurenmoista Tuulen matkalaiset-sarjaa jonka viimeiset albumit sijoittuu Afrikkaan. Näistä siirtomaakuvauksista on Viidakko-Jim kaukana. Ruotsiksi ja tanskaksi näitä saa jos ranska ei suju
-
Frank Odoin Golgoti itse afrikkalaisen tekemänä on muistettava. Suomennettukin. Frank kävi Kemissä ainakin kahdesti.
Timo
-
Näin näppituntumalta Afrikkaan ja afrikkalaisiin liittyvät sarjakuvat voisi ehkä jakaa kolmeen joukkoon: afrikkalaiset, keski-eurooppalaiset (entisten siirtomaavaltojen) ja suomalaiset sarjikset. Ja näistä kolmesta veikkaisin, että keskimmäisiä (Ranska-Belgia-Englanti-akseli) on eniten. Kumotkaapa joku tämä käsitys.
öö, miksi suomalaiset ovat oma ryhmänsä ja mihin muut ovat joutuneet...
Joka tapauksessa, Suomessakin on julkaistu kohtalaisen suosittua sarjakuvalehteä, joka lähes pääasiallisesti käsitteli Afrikan mantereella sattuneita tapahtumia.
-
Kyllä Joe sanoi Mustanaamion ihan kärkeen jos sitä meinaat. Juntusen sarjakuvissa on ollut kaiken maailman neekereitä jotka sanoo uga-buga, onko pahkasika Afrikan faunaa?
-
En nyt jaksa työ- ja opiskelupäivän päälle kovin kovasti muistini lokeroita kaivella, mutta eri lämpimästi voi suositella Abouet'n ja Oubrierin alpparia Aya, joka on JUURI ilmestynyt englanniksi Drawn&Quarterlyn kustantamana. Ranskaksi on ilmestynyt jo toinenkin osa ja ykkönen voitti uuden tulokkaan palkinnon Angoulemessa 2006.
http://www.montrealmirror.com/2007/031507/books1.html
http://www.tcj.com/index.php?option=com_content&task=view&id=566&Itemid=70
http://www.lasvegasweekly.com/2007/02/22/comics.html
http://www.drawnandquarterly.com/shopCatalogFeatured.php
-
Huijasin teitä, tarkoittamani lehti on tietenkin Aavikon Korkeajännitys.
Tässä taidetaan tosin puhua lähinnä Saharan eteläpuolisesta Afrikasta. Afrikan pohjoisrannathan ovat olleet aina selvästi euraasialaista geeni- ja kulttuuriperimää, koska aavikon yli eivät ihmiset, tavarat tai ideat kulje kovinkaan hyvin.
-
Argh, sait minut. Mutta älä luule että pääset nauttimaan voitostasi pitkään, valkoinen koira
edit. PO vääräuskoinen koira
-
Kémi savannien puskarotta,
Corton Etiopiaseikkailu.
(Mites Kissalan pojat?) Edit: tämä olikin jo vaahtoavan jussin viestissä...
Siiten on kaikenlaista "kristillistä" sarjakuvaa, jossa ylimielinen valkoperse vaimoineen käy pakottamassa tyhmälle neekerille oikeat tavat ajatella ja elää...
-
:DTuota osastoa en muistanutkaan. Älkää unohtako Jack T. Chickin tuotantoa jossa nälkä, sisällissodat ja AIDS on Jumalan rangaistus neekereille kun ne on tyhmiä ja epäuskoisia
-
Oivallinen kristillinen Afrikka-albumi:
Poikkesin ohi kävellessäni Lähetyskirpputorilla ja kas - euron kappale mukaan tarttuivat Jean Giraudin piirtämä Eläinten vallankumous, Raymond Briggsin Herrasmies Jim sekä sokerina pohjana Eino Ahosen Arvaamatonta Afrikkaa. Ahonenhan teki myös Matti maailmalla -klassikon 60-luvulla.
Otteita:
"Kaukana Afrikassa, tarkemmin sanottuna Keniassa, missä julmat mau mau miehet vielä muutama vuosi sitten tekivät kauhutekojansa, on muutamia suomalaisia lähetysasemia. Ne ovat vaatimattomia rakennelmia, joissa lähetyssaarnaajat asuvat ja joista käsin he levittävät kristinuskon suloista sanomaa pimeitten pakanoitten keskuuteen."
"Hiljaisena ja mietteissään hajaantui hääväki kotimatkalleen. - Kyllä oli kaunista, sanoi muuan neekerinainen miehelleen. Se oli ihan toista kuin meidän julmat häämenomme. Minä uskon, että valkoisten Jumala antaa paremman siunauksen kuin meidän omat jumalamme.
Ihme kyllä ei mies virkkanut mitään, käveli vain hiljaisena vaimonsa rinnalla. Sekin oli ihmeellistä neekerien maailmassa."
-
Barry Windsor-Smith on tehnyt hiljan Adastra in Africa- tarinan, josta en tiedä kuin sen, että se on idealtaan jatke vanhaan Afrikkaan sijoittuvaan Ryhmä-X -tarinaan Elävä kuolema II, joka nimestään huolimatta ei ole supersankarihaahuilua, vaan herkkävireinen pieni stoori afrikkalaisen heimon sukupolven vaihdoksesta - BWS:n upealla kuvituksella.
-
Adastra in Africa
Meinasi unohtua Ada viidakossa! Yksi parhaista koskaan lukemistani sarjakuvista, julkaistiin Tapiireissa -86.
-
öö, miksi suomalaiset ovat oma ryhmänsä ja mihin muut ovat joutuneet...
Taisin olla vähän epäselvä. Suomalaiset ovat oma ryhmänsä ihan sen takia, että ois kiva tietää, kuinka paljon Suomessa aihetta on käsitelty.. (ja jenkit ja muut rajasin vaan kylmästi pois ::) )
Tuolta kristilliseltä puolelta aineistoa taitaa riittää, Martti Pentin tuotoksiin törmäsinkin jo.
Mutta kiitos kiinnostavista vinkeistä! Ayaan ja Villiin Jonneen ja Bourgeoniin ja Adaan ainakin pitää nyt tutustua...
Tässä taidetaan tosin puhua lähinnä Saharan eteläpuolisesta Afrikasta. Afrikan pohjoisrannathan ovat olleet aina selvästi euraasialaista geeni- ja kulttuuriperimää, koska aavikon yli eivät ihmiset, tavarat tai ideat kulje kovinkaan hyvin.
Tästä me voidaan ehkä siirtyä tappelemaan johonkin toiseen ketjuun...
-
metakeskustelua: Onpas tämä kvaak tyhmä kun ei tue monitasoisia lainauksia. Ei niistä toki yleensä mitään iloa olekaan ja vaatisi enemmän editointia joka vastauksessa, mutta joskus voisi selventää missä mennään.
Tästä me voidaan ehkä siirtyä tappelemaan johonkin toiseen ketjuun...
Ei kai tässä mitään tappelemista ole, keskustelun aihetta ehkä enemmänkin. Ei kai Kvaakista nyt hetimiten muste ja paperi lopu, joten Afrikkaa käsittelevissä sarjakuvissa voidaan kai miettiä sitäkin, että mikähän se tämä Afrikka nyt sitten oikein on.
Maantieteellisestihän Afrikka on tosiaan se vähän pääkallon muotoinen kasa maata Euroopan eteläpuolella, mutta se ei varmaan meitä kiinnosta kovastikaan. Saharan eteläpuolinen Afrikka on pitkään näyttäytynyt meille eksoottisena, kuumana ja kosteana mantereena, jossa asuu paitsi niitä neekereitä (joilla on rytmitajua ja laiska luonne, paitsi silloin kun pitää laittaa tutkimusmatkailija pataan), myös viidakossa vaanivia leijonia ja mitä kummallisimpia muitakin petoja.
Toisaalta taas selvimpänä esimerkkinä Egypti on historian alkumetreiltä lähtien ollut hyvinkin läheisessä kanssakäymisessä muiden Välimeren maiden takia enkä minä sen takia listaisi tähän mitään sarjakuvaa, jossa tongitaan faaraoiden aarteita.
Aavikon korkeajännityskin käsitteli kaiketi vain toisen maailmansodan Afrikan-taisteluita, jotka rajoittuivat Egyptin, Libyän, Marokon, Algerian ja Tunisian alueelle.
-
Suurin osa albumeistani on pakattu nyt pahvilaatikoihin ja saavuttamattomissa joten en pysty tarkistamaan asiaa mutta eikös Sami Toivonen piirtänyt joskus vallan mainion Afrikka-seikkailun joka sitten julkaistiin jossain Kurpitsa-albumissa?
-
http://www.africacomics.net/eng_index.shtml
Löytyy afrikkalaisten tekemiä sarjakuvia. Siellä on ollut jo kolme kilpailua mantereen tekijöille. Näytteitä on esillä linkkien takana ja voittajien töistä on tehty antologiat. En ikävä kyllä omista niistä yhtäkään.
-
Ei kai tässä mitään tappelemista ole, keskustelun aihetta ehkä enemmänkin. Ei kai Kvaakista nyt hetimiten muste ja paperi lopu, joten Afrikkaa käsittelevissä sarjakuvissa voidaan kai miettiä sitäkin, että mikähän se tämä Afrikka nyt sitten oikein on.
No pohritaan sit vähäsen. Tuohon Sahara-jakoon ja ihmisten ja aatteiden ja ajatusten kulkuun oisin vähän puuttunut...
Tässä taidetaan tosin puhua lähinnä Saharan eteläpuolisesta Afrikasta. Afrikan pohjoisrannathan ovat olleet aina selvästi euraasialaista geeni- ja kulttuuriperimää, koska aavikon yli eivät ihmiset, tavarat tai ideat kulje kovinkaan hyvin.
Kyl ne muuten kulkee! Ootkos ikinä kuullut tuareegeista?
Tapa jakaa Afrikka Saharan kautta Saharan etelänpuoleiseen alueeseen ja arabialaishenkiseen Pohjois-Afrikkaan on aika perinteinen, mutta pitää muistaa, että kyllä ne vaikutteet ja ihmiset ovat kulkeneet suuntaan ja toiseen jo kauan ennen kuin eurooppalaiset tunkivat mukaan.
-
Onko muuten Villiä Jonnea tullut suomalaisessa Mustiksessa? Ruotsalainen Fantomen kuulemma on julkaissut kaikki alpparit myöhemmin jatkiksina. Ruåts. Johan Vilde.
Joo, nimellä Johan Villikko (http://mbnet.fi/tynninen/mustanaamio_index/indeksit/indeksi_johan_villikko.html). Tynnisen sivuilta.
Vaan nuo oli vielä m/v. Alpparit oli muistaakseni aika hyviä.
Timo
-
Kyl ne muuten kulkee! Ootkos ikinä kuullut tuareegeista?
Jo tokkiinsa!
Tapa jakaa Afrikka Saharan kautta Saharan etelänpuoleiseen alueeseen ja arabialaishenkiseen Pohjois-Afrikkaan on aika perinteinen, mutta pitää muistaa, että kyllä ne vaikutteet ja ihmiset ovat kulkeneet suuntaan ja toiseen jo kauan ennen kuin eurooppalaiset tunkivat mukaan.
Kumminkin, jos Jared Diamondin mainiota teosta Tykit, taudit ja teräs on uskominen, ei autiomaan läpi niinkään paljoa asioita mennyt ennen eurooppalaisen laivaliikenteen alkua. Vuorovaikutusta ja ihmisten siirtymistä toki ilmeni (jostainhan meidän esi-isiemme piti Euraasiaan päästäkin), mutta kuten voidaan ihan silmällä havaita, geeniperimä ns. mustassa Afrikassa on erilaista kuin pohjoisosissa.
Ennen eurooppalaisten tuloa Afrikassa ei esimerkiksi ollut hevosia (ja vaikka miten luulisi, seepra ei kelpaa korvikkeeksi, se kun ei oikein kesyynny) eikä monia meille tuttuja viljelykasveja - jotka ovat usein parempia kuin Afrikan alkuperäiset, meille kävi hyvä tuuri kun satuimme niin lähelle Kaksoisvirtainmaata. Tällaisilla arkipäivän seikoilla on suuri merkitys kaikkien ihmisten elämään ja yhteiskuntien ja kulttuurien syntyyn ja kehittymiseen.
-
Krhmmm. Erilaisia berberiheimojahan aavikolla on asustellut iät ja ajat. Kuten voidaan ihan silmällä havaita, geeniperimä Saharassa ja Saharan etelänpuoleisessa Afrikassa on varsin kirjavaa, esim. Malissa, Mauritaniassa, Senegalissa. Ensimmäinen eurooppalainen, joka seuduilla harhaili, René Caillé (tai Caillié) kertoo kirjassaan Matka Timbuktuun monenlaisista ihmeistä, joita on matkallaan nähnyt, ja joissa ei eurooppalaisilla ole osaa eikä arpaa... Arabian kielellä ja islamin uskolla (ja kameleilla!) sen sijaan paljonkin.
Suomen kielellä tietoa tästä aiheesta on mm. Juha Vakkurin kirjassa Kulta, islam ja pyhä käärme
Afrikan perinteiset viljelyskasvit - esim. hirssi, durra, maniokkikin 1500-luvulta lähtien - kokivat viljelyssään aikamoisen alasajon siirtomaa-aikana, jolloin Euroopan siirtomaavallat päättivät keskittää tuotantonsa tietyille alueille ja mm. Senegal keskittyi vain ja ainoastaan maapähkinän tuotantoon.
-
Ensimmäinen eurooppalainen, joka seuduilla harhaili, René Caillé (tai Caillié) kertoo kirjassaan Matka Timbuktuun monenlaisista ihmeistä, joita on matkallaan nähnyt...
Réné Caillié oli ensimmäinen, joka palasi kertomaan näkemästään. Hänen matkastaan on tehty ranskaksi hieno kahden albumin kokonaisuus nimeltä Abdallahi (http://www.bedetheque.com/serie-13139-BD-Abdallahi.html). Tekijöinä Pendanx ja Dabitch.
Sain juuri luettua ensimmäisen osan. Taidesarjakuvaa, mutta tykkäsin silti. Onnistuneen värityksen ansiosta ruudut ovat kuin fauvistisia maalauksia. Caillién (alias Abdallahi) paljastumisen uhka on koko ajan läsnä ja hän selviää eteenpäin (jalkaisin!) vain kohtaamiensa ihmisten hyvyyden ansiosta.
Toisessa osassa, jota en ole vielä hankkinut, meno muuttuu sitten kertaluokkaa tylymmäksi.
-
Etelä-Afrikan sarjakuvasta ja tekijöistä tulee juttua seuraavassa Sarjainfossa.
-
Niin, että käyttävät ne sarjakuvaa monenmoisissa opetuskampanjoissakin nykyään tuolla Afrikan-maalla. Uunituore opus aiheesta on Grassroots Comics - a development communication tool. Lisätietoa täällä (http://formin.finland.fi/Public/default.aspx?contentid=92255) ja täällä (http://formin.finland.fi/Public/default.aspx?contentid=92260&nodeid=34606&contentlan=1&culture=fi-FI)
-
Tämä on siis Maailman sarjakuvat ry:n projekti
Tekijöinä Leif Packalen ja Sharad Sharma (World Comics India))
Järjestön sivuilta voi ladata teoksen ilmaiseksi.
www.worldcomics.fi
-
Etelä-Afrikan sarjakuvasta ja tekijöistä tulee juttua seuraavassa Sarjainfossa.
Pitää paikkansa, ja nyt on lehti viimein painossa. Sinä on sitten monenlaista näkökulmaa ja näytettä vallitsevaan (sarjakuva)tilanteeseen. Madam & Evestä on ollut juttua myös kvaakissa (http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=487)
Hugo Prattin "Aavikon skorpionit" on poukannut keräilyalbbareiden raskaaseen sarjaan, "edullisin" pyyntö ko. albbarista oli 80 euroa. Onhan se laatuteos, mutta en kyllä kahtakymppiä enempää maksaisi. Näytepalan voi lukea huomattavasti edukkaammin saatavilla olevasta "Sarjakuvan maailmat" -teoksesta.
-
Hugo Prattin "Aavikon skorpionit" on poukannut keräilyalbbareiden raskaaseen sarjaan, "edullisin" pyyntö ko. albbarista oli 80 euroa. Onhan se laatuteos, mutta en kyllä kahtakymppiä enempää maksaisi. Näytepalan voi lukea huomattavasti edukkaammin saatavilla olevasta "Sarjakuvan maailmat" -teoksesta.
Näytepala ei ole skorpioneista vaan Eedenistä länteen-albumista. Kuuluu Seikkailujen mies sarjaan.
-
Vaikuttaa oikeasti kiinnostavalta
http://www.popmatters.com/pm/comics/reviews/43597/aya-by-marguerite-abouet-and-clement-oubrerie/
-
Pitää paikkansa, ja nyt on lehti viimein painossa. Sinä on sitten monenlaista näkökulmaa ja näytettä vallitsevaan (sarjakuva)tilanteeseen.
Eli tiivistettynä Etelä-Afrikan sarjakuvista, jos et lue Sarjainfoa (hyi!):
Karlien de Villiersin naivistiseen tyyliin piirretty albumi valkoisen tytön lapsuudesta Etelä-Afrikassa -
Saksaksi:
Meine Mutter war eine schöne Frau
www.arrache-coeur.ch/page.htm
Ranskaksi:
Ma Mère était une très belle femme
www.caetla.fr
www.caetla.fr/mamereetaitunetresbellefemme.html
Espanjaksi:
Mi madre era una mujer hermosa
http://www.edicionesglenat.es/asp/serie.asp?pSer=278
Englanniksi Bitterkomix-ryhmän (mm. Conrad Botes & Anton Kannemeyer) sarjakuvia: The Best of BitterKomix 1 ja 2 (BitterKomix Pulp). Näitä ei kyllä varmaan löydy enää mistään... Siis pornoilua, huumoria, väkivaltaa ja sellasta yleistä tabut rikki-meininkiä. Valkoisten nuorten miesten tekemää mutta näissä noustiin siis vallitsevaa yhteiskuntajärjestelmää ja rasismiakin vastaan ihan kunnolla.
Bitterkomix-ryhmän radikaalia historiaa englanniksi luotaa kaunis paksu kuvaopus, siis ei sarjakuva-albumi: The Big Bad BitterKomix Book (Jacana Media 2006). Samantyyppinen kirja tulossa ranskaksi l'Associationilta 2008 keväällä.
Nuoren miehen huume(?)hörhöilyä ja muuta hämärää seikkailua englanniksi:
Joe Dalyn Scrublands (Fantagraphics Books 2006)
Ranskaksi pitäisi myös olla tulossa jumalattoman hyvän Conrad Botesin kirja.
-
Mua ei pitäisi päästää monen vuoden tauon jälkeen ranskalaisiin sarjiskauppoihin, kun shoppailu pääsee vähän käsistä...
Réné Caillié oli ensimmäinen, joka palasi kertomaan näkemästään. Hänen matkastaan on tehty ranskaksi hieno kahden albumin kokonaisuus nimeltä Abdallahi (http://www.bedetheque.com/serie-13139-BD-Abdallahi.html). Tekijöinä Pendanx ja Dabitch.
Voi vitsi, kun on hieno tuo Abdallahi! Jokainen ruutu kuin yksittäinen maalaus. Vau. Olen aivan ihastuksesta mykistynyt. Googlailin hiukan lisää ja löytyi tämmöinen blogi (http://www.special.sudouest.com/bd/index.php?/plugin/tag/pendanx), jossa videota Abdallahin synnystä.
Tähän mun ihastukseen vaikuttaa totta kai henk. koht. syyt, Afrikka-harrastus ja kolonialismi-mielenkiinto (että joku ymmärtää tehdä Cailliésta sarjiksen, kulttuuriteko...!! nyt ei tahdo oikein isot kirjaimet ja huutomerkit riittää tähän innostukseen.. ). Mutta kun vielä piirrokset ovat niin hienoja, että oksat pois.
Sit tarttui mukaan myös mulle uusi löytö, Ferrandez ja häneltä Les Fils du Sud (http://bd.casterman.com/isbn/2-203-38847-1/), omaelämäkerrallinen tarina lapsuudesta Algeriassa, Carnets d'Orient -sarjan kolmas osa tosin.
Ja Aya piti myös hankkia, kun sitä oli täällä niin hehkutettu. Eikä kyllä pettänyt odotuksia. Koskas sitä saadaan suomeksi? Mie voisin kyllä erittäin innokkaasti ilmoittautua kääntäjäksi...
-
Ne julkaisee aikuisten (melkein k-18) fotonovelleja Aminassa! Joka on aikas ihana afrikkalainen naistenlehti. Vaiks tämä numero kyl tarttui mukaani Ranskasta.
Oli pakko vähän skannailla...
-
"Et ils se laissent emporter par le plaisir de l'union exquise des corps..."
Loistavaa! Näitä lisäää!!!
-
Täältä pesee... taisin postata jo mehevimmän kohdan, mutta tästä selviää mm. romanttinen ensikohtaaminen ja taskulaskinkaupan tarjoamat rajattomat mahdollisuudet.
-
Tulipas ihan muuta etsiessä vastaan tämmöinen:
http://www.comicbase.com/CSL/csl-2007-11-28.asp (http://www.comicbase.com/CSL/csl-2007-11-28.asp)
(http://www.drawnandquarterly.com/imagesProduct/a45115b75a5f9e.jpg)
http://www.drawnandquarterly.com/shopCatalogLong.php?st=art&art=a4511616c673cf (http://www.drawnandquarterly.com/shopCatalogLong.php?st=art&art=a4511616c673cf)
Vaikuttaa hyvinkin mielenkiintoiselta.
EDIT: no höh, Rojuhan sen jo mainitsikin...
Timo
-
Hankin tuon Ayan. Se on mainio. Tarina on ihan tavallinen - teinien sähläilyä, pöhköjä vanhempia, arkisia kommelluksia - mutta jotenkin virkistävän todellisesti kerrottu. Ja on hauska kurkistaa afrikkalaiseen arkeen, Yopougonin kortteli tuntuu pian kuin miltä tahansa pikkukylältä. Ja on hauskaa, että kirjan loppuun on ujutettu kaiken maailman nippelitietoa, reseptei ja muuta kivaa. Tämmöistä lisää!
-
Albumia on nähty ainakin Helsingin Akateemisessa.
Selailun puolesta turhan "tavallinen" tarina jotta ostaisin.
-
Hankin tuon Ayan. Se on mainio. Tarina on ihan tavallinen - teinien sähläilyä, pöhköjä vanhempia, arkisia kommelluksia - mutta jotenkin virkistävän todellisesti kerrottu. Ja on hauska kurkistaa afrikkalaiseen arkeen, Yopougonin kortteli tuntuu pian kuin miltä tahansa pikkukylältä. Ja on hauskaa, että kirjan loppuun on ujutettu kaiken maailman nippelitietoa, reseptei ja muuta kivaa. Tämmöistä lisää!
Samaa mieltä! Lisäplussaa tulee siitä, että Afrikankuvaus ei tartte aina olla nälkää, kärsimystä ja aidsia vaan ihan tällästä hauskaa, inhmilillistä ja tragikoomista elämää. Lisäksi todella kauniisti piirretty.
Ja kakkososa oli myös hyvä. Ja tarina jatkuu... Huom. ykkösalppari toimii kyllä ihan hyvin omana kokonaisuutenaan.
-
Lisäplussaa tulee siitä, että Afrikankuvaus ei tartte aina olla nälkää, kärsimystä ja aidsia vaan ihan tällästä hauskaa, inhmilillistä ja tragikoomista elämää.
Myös Tuomas Soukka arvosteli tämän (http://www.sarjakuvanteko.fi/wiki/index.php/Abouet_Marguerite%2C_Oubrerie_Cl%C3%A9ment:_Aya), piirtämällä.
-
Ja nyt tuli vastaan info- ja hyötysarjoja etsiessä vastaan tämä:
Afrikkalaista sarjakuvaa ja piirtäjiä esittelevä Picha-sivusto (http://www.picha.nl/)!
Enemmänkin kuvanäytteitä katselisi.
Itse asiassa tuommoinen näyttely sopisi vaikka Hesan festareille. Leif Packalen kuulolla?
Timo
-
Syksyllä Ayaa voi lukea myös suomen kielellä. Eka alppari ilmestyy silloin Banaanilta.
-
Ekstrakuul! Syksyksi sitten ylempänä mainittu näyttely Festareille ja artikkelit afri-sarjiksista Infoon?
Timo
-
Ihailkaa upeaa kuvitusta.
Ehdottomasti. Etenkin varjostukset ja yksityiskohdat miellyttivät silmää.
-
Kukaan ei ole vielä maininnut Prattin varhaistyötä Anna ja Dan viidakossa. Se sijoittuu siirtomaa-aikaan, mutta ei sisällä juurikaan rasismia afrikkalaisia kohtaan. Harmittavaa, että Pratt ei koskaan kynäillyt näitä enempää, tarinat ovat nimittäin sen verran loistavia.
-
Jean-Philippe Stassen: Deogratias
http://lambiek.net/artists/s/stassen.htm (http://lambiek.net/artists/s/stassen.htm)
-
Olen miettinyt tätä aihetta ja kuinka paljon sarjiksissa esiintyy Afrikka. Mieleeni tuli Hellboy tarina Makoma josta vastaa Mike Mignolan lisäksi Richard Corben. Löytyy kokoelma albarista Hellboy: The Troll Witch and Others.
Afroamerikkalaisen kulttuurisfäärin sisältä afrikkalaisia asioita kommentoivasta blogista Bombastic Elementistä löytyi kuvia:
http://bombasticelements.blogspot.com/2010/04/africa-hellboy-in-africa.html (http://bombasticelements.blogspot.com/2010/04/africa-hellboy-in-africa.html)
Kuten myös Dark horsen omilta sivuilta:
Previkka 1:
http://www.darkhorse.com/Comics/Previews/12-467 (http://www.darkhorse.com/Comics/Previews/12-467)
Previkka 2:
http://www.darkhorse.com/Comics/Previews/12-468 (http://www.darkhorse.com/Comics/Previews/12-468)
-
Tuorein Unknown soldierin inkarnaatio sijoittuu Ugandaan.
Perinteisestä toimintasarjakuvasta ei ole kyse: päähenkilö palaa afrikkaan pakolaisjuurilleen lääkärinä mutta Lords Resistance Armyn lapsisotilaiden hyökkäys muuttaa kaiken.
Ruotii länsimaita siinä missä näyttää unohdetun kriisin koko kauheudessan ja kauneudessaan.
mutta ei silittele päitä : lapsisotilaat hyökkäävät orpokotiin hankkiakseen pikkutytöistä itselleen sotavaimoja ja hallituksen vastaus raajojen irtihakkaamiseen on yhtä ymmärtäväinen.
Vaikka on "vain sarjakuva" käsitellyt aiheet ovat todellisuudesta.
-
Afrikkahan tosiaan oli 2. Tintissä, niinkuin ensimmäisenä mainittiin. Aika rasistinen albumi jos saan sanoa :o
-
Kyseinen Tintti on aikakautensa tuote. Minä luin joskus sen vanhan, missä sarvikuonokin räjähtää, ja missä Tintti luennoi tyhmistetyille kongolaisille suuresta isänmaasta Belgiasta. Joskus nämä asiat olivat eurooppalaisten mielestä täysin hyväksyttäviä. Eikä Hergéllä ollut tuohon aikaan paljoa lähdetietoa afrikkalaisten oikeasta tilanteesta, vaan hän joutui turvaamaan eurooppalaisten omaan tietoon, mikä oli toki rasistista muita kuin eurooppalaisia kohtaan.
-
Jostain kuulin että tuota kyseistä albumia ei saa Englannin kirjastoissa lainata ellei ole yli 18 vuotias. Tässä varmaankin tarkoitetaan juuri sitä jossa sarvikuono saa dynamiitin sisäänsä.
-
Olisi kyllä asteikolla aivan parasta, jos tästä lähtien albumi julkaistaisiin muodossa "Tintti Ruotsissa". Sarvikuonon tilalle voisi piirtää hirven.
-
Kyseinen Tintti on aikakautensa tuote. Minä luin joskus sen vanhan, missä sarvikuonokin räjähtää, ja missä Tintti luennoi tyhmistetyille kongolaisille suuresta isänmaasta Belgiasta. Joskus nämä asiat olivat eurooppalaisten mielestä täysin hyväksyttäviä. Eikä Hergéllä ollut tuohon aikaan paljoa lähdetietoa afrikkalaisten oikeasta tilanteesta, vaan hän joutui turvaamaan eurooppalaisten omaan tietoon, mikä oli toki rasistista muita kuin eurooppalaisia kohtaan.
Jesh, ja juuri tuollaisena aikakautensa asenteiden dokumenttina se onkin arvokas teos joka pitäisi olla saatavilla täysin sensuroimattomana. Ei sitä silloin kannattaisi ehkä laittaa lasten sarjakuvahyllyyn ja ikäraja olisi ihan hyvä idea...
Mutta jos haluaa tietää imperialismin ja rasismin historiallisista taustoista niin tuo kirja on kultakaivos...
-
Mutta jos haluaa tietää imperialismin ja rasismin historiallisista taustoista niin tuo kirja on kultakaivos...
Alkuperäinen m/v-laitos esipuhein varusteltuna. Artikkelit Belgian Kongosta ja kaikesta mitä Leopold-setä sai aikaan, ynnä "maltillisemmasta" 1900-luvun alun kolonialismista peilattuna Tinttiin ja maailmanhistoriaan. Olis hyvä kyllä semmoinen kirja.
Timo
-
Joo, koska nuo aikalaiskuvaukset on kuitenkin usein mielenkiintoisempia kuin jälkeenpäin laaditut fiktiiviset esitykset...kun menneisyyden synnit halutaan tuomita liian innokkaasti niin ne ilmiöt ja henkilöt esitellään pahapahoina ja lukija pääsee liian helposti ajattelemaan että kyllä ne belgit oli kauheita, en minä vaan olisi tuollainen ollut...mutta kun se on Tintti, saattaa jopa joutua samaistumaan.
Mutta vaatisi kyllä rinnalle kattavan esittelyn siitä mitä Kongossa oikeasti tapahtui...
-
Aminan fotonovelleja nyt online, ou jea!
http://www.amina-mag.com/romans_photos.html
-
Näytepala ei ole skorpioneista vaan Eedenistä länteen-albumista. Kuuluu Seikkailujen mies sarjaan.
Onko kukaan maininnut vielä muita Seikkailujen mies -tarinoita? Ainakin Zulumaan kesyttäjä oli kuvitukseltaan hieno. Juonesta en muista mitään, lukemisesta on reilusti yli 10 vuotta. Olisiko liittynyt buurisotiin...? Todennäköisesti myös Aavikon sankari sijoittuu Afrikkaan. Jälkimmäistä albumia en ole lukenut.
Prattiltä on myös suomentamaton Cato zulu -albumi. Hyvä sekin on, mutta ei ihan Eedenistä länteen tasoa.
-
Jean-Philippe Stassen: Deogratias
http://lambiek.net/artists/s/stassen.htm (http://lambiek.net/artists/s/stassen.htm)
tähän tuli törmättyä FirstSecondin englantikäännöksenä.
Ruandan kuvaus on hätkähdyttävä ja esittää ihmiset pelottavimmillaan, ihmisinä.
Erittäin hyvä, eikä yksioikoinen kuvaus tämä. Ei kyllä jätä mitään mukavaa oloa.
-
Tuo Deogratias on mennyt minulta totaalisen ohi, mutta jälkihän on Lambiekin linkissä ihan absoluuttista herkkua eli pitäneen pistää välittömästi hankintaan.
Nyt on loppu banaanit ja lakritsat... >:D
-
Ikävä uutinen. :( Moninkertainen suomenkävijä Frank Odoi kuoli auto-onnettomuudessa viikko sitten. Sekä The Nation että The Nairobi Star uutisoivat (http://www.the-star.co.ke/national/national/72654-veteran-akokhan-cartoonist-frank-odoi-dies) tämän aika näyttävästi.
Allekirjoittanut esittelee muutamia muitakin afrikkalaisia tekijöitä Tampere Kupliin ohjelmistossa lauantaina klo 15 alkaen.
-
Niinpä. Odoi oli hieno tyyppi. Puujalkavitsaili Jopen kanssa Kemissä. Afrikan ensimmäinen ns. moderni sarjakuvapiirtäjä. Etsikää esim. Kirjastosta ainoa suomennettu albuminsa Golgoti.
-
Voi surku. :( Symppis mies oli. Tuli tutuksi jo Kemissä muinoin. Oh, tämä tapahtui jo 21.4.
Timo
-
Ikävä uutinen, Odoi on turhan tuntematon.
Ketjun aloittajaa seuraavat maininnat tuskin kiinnostavat DCn tuore Batwing kun sijoittuu Afrikkaan, tarkemmin Kongon demokraattiseen tasavaltaan.
Ajatus lepakkomiehen afrikkalaisesta versiosta kuulostaa kieltämättä enemmän kuin köpöiseltä mutta vaikkei eturivin tarjontaa ole tarjoaa monipuolisemman kuvan kuin että kaikki merkittävä tapahtuisi yhdysvaltain maaperällä.
David Zavimben tarina ei silti ole kehno missään määrin.
Ja kun mietin tätä tajusin ettei ketjussa ole mainittu Black Pantheria.
Paitsi että on musta sankari, ensimmäinen isolta kustantamolta ja maamerkki 60-luvulla niin tärkeämpi näkökohta on sen kuvaus Wakandasta, anti-kolonialistinen kuvaus afrikan maasta jota on yritetty valloittaa, alistaa ja länsimaistaa mutta epäonnistuttu.
Sarjakuvan Wakanda on säilyttänyt oman identiteettinsa ilman länsimaista tai islamista vaikutusta koska on teknologisesti edistyneempi kuin kumpikaan noista.
(oikea historia tarjoaa oikeastaan ainoastaan Liberian maana jota ei ole vallattu ja alistettu, Italia kun valtasi Etiopian ennen toista maailmansotaa[koska afrikan ja asian maita ei lueta "maailmaan" vrt Mongolia 1933])
Adifilu Nama Northridgen yliopistosta panafrikan osastolta selittää paremmin kuin minä (http://www.youtube.com/watch?feature&v=bOdB5dHxTE0#!)
-
Kémi taitaa olla vielä mainitsematta. (http://kauppa.tietosanoma.fi/epages/Kaupat.sf/fi_FI/?ObjectPath=/Shops/Tietosanoma/Products/9518871213)
"Afro-afrikkalainen, alati nälkäinen ja janoinen puskarotta Kémi tekee kaikkensa saadakseen savannilla sijaitsevan baarinsa tuottamaan. Paha kyllä, köyhällä baarinpitäjällä ei ole mitään tarjottavaa asiakkailleen, kunnes Kémi keksii pyytää helpotusta ahdinkoonsa kehitysavulta. Hilpeän anarkistinen tarina savannien puskarotista, leopardista ja piikkisioista."
-
Villi Jonnea minullakin on yksi albumi. Vaikuttaa aika realistiselta kuvaukselta sen ajan menosta. Joskaan en voi olla kiinnittämättä huomiota siihen, että kaikki sarjan naiset on kuvattu hoikkina ja isotissisinä.
-
Tämmöistä varsin kiinnostavanoloista albumia tuli juuri myyntiin:
Sunday Ngakama & Sanna Hukkanen: Karkuteillä
Karkuteillä vie lukijan Viktorian-järvelle Tansaniaan. 12-vuotias Shida karkaa kotoaan ja suuntaa toteuttamaan unelmiaan miljoonan asukkaan Mwanzan kaupunkiin. Kaupungin kova todellisuus paljastuu Shidalle, kun hän päätyy monien muiden tavoin kadulle.
Sarjakuvan tarina perustuu mwanzalaisteen katulasten haastatteluille. Albumin toteuttamisen roolijako poikkeaa hieman perinteisestä kirjoittaja-piirtäjä -asetelmasta, sillä molemmat tekijät ovat osallistuneet kaikkien työvaiheiden tekemiseen käsikirjoituksesta puhtaaksipiirtämiseen.
http://www.sarjakuvakauppa.fi/karkuteilla.html
-
Sunday Ngakaman & Sanna Hukkasen Karkuteillä on nyt arvioitu (http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=1859) ja etusivulla.
-
Tezukan Viidakon valtias. Tavallaan aika realistista Itä-Afrikkaa, mutta lopulta kuitenkin sitten ihan fantasiaa.
Mielenkiintoiseksi tämän tekee ajankuvan lisäksi pyrkimys realistiseen maantieteeseen/seikkailuympäristöön. Pyrkimykseksi se jääkin, mutta kohtuullisen tarkkaan kuitenkin pystyy seuraamaan missä mennään.
Alussa lähdetään laivalla Sansibarista (joka on saarella), jonne ei varsinaisesti olla saavuttu mantereelta (Dar es Salamista?) missä tapahtumat oletettavasti käynnistyivät.
Ollaan siis periaatteessa Tansaniassa (entisessä Saksan Itä-Afrikassa joka oli vielä brittien hallinnassa vv.1946–1961), mutta myöhemmin myös Ugandassa ja Sudanissa tai Etiopiassa. Hauskasti tarinassa on ruutu jossa Ham Egg sanoo: "Vasemmalla näkyvät Rwenzorivuori ja Elgonvuori, kaukana oikealla siintää Kilimanjaro." Oikeassa maailmassa ei kyllä millään näe Länsi-Ugandaan, syvälle Länsi-Keniaan ja lähemmäs rannikkoa Kenian ja Tansanian rajalle, muuten kuin avaruudesta.
Kirjassa puhutaan myös Rhodesiasta ja Belgian Kongosta (selittävin alaviittein) koska nuo maat eivät vielä siihen mennessä olleet itsenäistyneet. Niilikin on tärkeässä roolissa ja Tangajika-järvellä seilataan.
Mukana on muistaakseni mm. saksalainen, engelsmanneja sekä japanilaisia, eli meininki on varsin kansainvälistä. Mustat kuvataan yhtä "realistisesti" kuin Disneyn ensimmäisissä Mikki Hiirissä.
Nuori Tezuka (21-22v) on selvästi koonnut tarinan taustoituksen hajanaisista palasista. Tunnettua on myös se että jälkeen päin juttua on parsittu ja kudottu uusiksi.
Varsinaisia "asiavirheitä" löytyi maantiedesekoilun lisäksi semmoinen että puhutaan Mau mau -heimosta. Alkuperäisen tekoaikaan Mau mau-kapina ei ollut kuitenkaan vielä edes alkanut, eli tämä detalji on lisätty myöhemmin. Lisäksi Mau mau oli pikemminkin sissijärjestö (Kenian kikuju-heimolaisia, vrt vaikka IRA tai Vietkong) kuin heimo. Niitä muita mainittuja heimoja en tsekannut.
Sen sijaan harvinaisen hienoa ajankuvaa edustaa ekan osan loppupuolella varhainen Land Rover. Jäin miettimään että onkohan Tezuka nähnyt tämän filminpätkän (http://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=bwCK-eSPH60), vai mistä se on peräisin. Joka tapauksessa jo 50-luvun ensimetreillä ekat lantikat rymysivät noilla seuduin.
edit: typo
-
Alpha 1/92 sisältää näköjään Timo Varpion kässäämän ja Timo Kähkösen kynäilemän 11 sivuisen jutun afrikkarallista (Valo yössä) sekä J. Loustallin 4 sivuisen tarinan 10 päivää Afrikassa. Vanhempi pariskunta käy lomalla jossain pseudokohteessa eikä se olekaan ihan sitä auvoisinta idylliä mitä odottivat.
-
Yksinpuheluksi menee, tämä ketju, mutta menköön.
Länsi-Sahara – viimeinen siirtomaa -näyttely (http://www.rauhanpuolustajat.org/tapahtumat/#86)yn liittyen Rauhanpuolustajat julkaisi Mauro Entrlgon piirtämän läpyskän joka muistuttaa erehdyttävästi sarjakuvalehteä. Nappasin tämän mukaan Sanomatalosta. Ja tosiaan, se nyt on vähän maku asia että onko tämä sarjakuvaa vai ei. Ei ainakaan mitään kovin jouhevasti kulkeva sarjista sillä "seikkailevat hahmot" puuttuvat. Tekstiä ja vuosilukuja on paljon, kuva vain toistaa ja koristelee sitä mitä kirjoitus esittää. Tykkään silti perusrujosta tyylistä ja pragmaattisesta värityksestä.
-
Dargaud on kustantanut Leo:n afrikkapainoitteista scifisarjaa Kenya. Sitä on ehtinyt tulla jo 5 albumillista ja lisänä toinen samankaltainen sarja nimeltään Namibia. Jota on tullut kolme albumia. Muinaisia dinoja, extraterrestiaalien ilmiöiden tutkimista ja tietysti sitä siirtomaakolonismia. Aiheet toistavat Leo:n Aldebaraan sarjaa jossainmäärin.
(http://www.renaud-bray.com/ImagesEditeurs/PG/1159/1159901-gf.jpg)
-
Kaikenlaista...
Cowboy in Africa (http://www.westernclippings.com/comics/oneshotcomics_comicbookcowboys.shtml)
Mielenkiintoinen blogikirjoitus aiheesta (http://bookshybooks.blogspot.fi/2012/09/african-graphic-novels_6.html). Kirjoittajana Bookshy syyskuussa 2012. Tuossa jutussa on myös linkki toiseen kirjoitukseen. African comics from 1970s to 2010 - An English Reader's List of African Comics by Bombastic Element. (http://www.scribd.com/doc/31628351/A-Top-10-List-or-So-of-African-Comics) As for African Graphic Novels, here are a few I'd like to read. Sisältävät osin tässäkin ketjussa mainittuja sarjiksia.
The Telegraphissa oli kuukausi sitten juttu Ayasta ja sen käsikirjoittajasta (http://www.telegraph.co.uk/expat/expatnews/6866166/Graphic-novels-show-another-Africa.html).
Captain Africa (http://www.amazon.com/Captain-Africa-Josiah-Golojuh-ebook/dp/B00BBG006G/ref=sr_1_fkmr1_2?s=books&ie=UTF8&qid=1384320376&sr=1-2-fkmr1&keywords=kenya+africa+comics)
Ancient Africa (http://www.amazon.com/Ancient-Africa-Chester-Comix-Content/dp/193312203X/ref=sr_1_fkmr1_1?s=books&ie=UTF8&qid=1384320430&sr=1-1-fkmr1&keywords=kenya+africa+comics)
The Adventures of Freddy Lombard: The Elephant Graveyard toinen alpparin tarinoista on An African Adventure
Mutta turkanen en nyt vaan löytänyt sitä mitä hakukoneella hain. Kattelin Nykin kaupoissa ranskisalbumia jonka nimi oli muistaakseni Africa tai Afrika ja mielestäni se oli Humanoides Publishingin julkaisema. Ko. lafkan sivuiltakaan (http://www.humanoids.com/work/114#.UoMOvCcUaNd) ei löydy. Se oli vaan niin perusranskista eikä kuitenkaan mielestäni tuo Kenya? Löytipäs kun muistin tekijän eli hänen omasta Wikipediasivustaan lainaan:
Afrika, 2007, Hermann. Kustantaja olikin Le Lombard ja se on siis tanskan lisäksi käännetty ainakin enkuksi. Melkein ostin. :) Täällä kansi (http://avaxhome.ws/comics/hermann_-_africa_2007_one_shot.html)
Muuten olen sitä mieltä että tähän rihmaan kirjoittaneiden pitäisi lihavoida tai muuten hailaitata mainitsemansa nimikkeet (myös Ylläpito voisi), muuten ei ihminen jaksa ja kykene listaa hahmottamaan.
-
Joseph Conradin Pimeyden sydän on nyt näköjään adaptoitu (http://www.theguardian.com/books/2010/aug/31/heart-of-darkness-graphic-novel). Lukaisin tekstin englanniksi nelisen vuotta sitten ja tykkäsin.
Ja sitten tietysti Pappa Afrikassa (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,16433.msg433383.html#new), joka ilmestyi juuri Suomeksi.
-
Lasketaankos Richard Kleistin An Olympic dream (https://www.amazon.com/Olympic-Dream-Story-Samia-Yusuf/dp/1910593095)
(https://66.media.tumblr.com/aa75a7415f4041898e4c1569e27ec99d/tumblr_ob1inyrNBy1u496xso4_540.jpg)
-
Tänään alkoi vuoteen 2024 jatkuva projekti BDPALOP, joka on tarkoitettu portugalia puhuvan Afrikan – tarkemmin Mosambikin, Angolan ja Kap Verden – sarjakuvantekijöille.
Vaatimuksena on sarjakuvien tuottaminen tasaiseen tahtiin, ja ohjelma vastaa sarjakuvien viennistä kansainvälisille, nimellisesti Portugalin ja Brasilian, markkinoille.
Tässä tarkempi kuvaus (https://es.globalvoices.org/2022/05/03/lanzan-primera-iniciativa-de-historieta-para-paises-africanos-lusofonos/) (espanjaksi ja portugaliksi).