Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Toimintasarjakuvat => : petteri tikkanen 03.07.2007 klo 13:44:45
-
Tapasin kesäkuussa New Yorkin MOCCA 2007 sarjisfestareilla Rick Veitch nimisen kaverin. Se oli mukana tekemässä aikoinaan Alan Mooren käsikirjoittamia Swamp Thing numeroita. Rick oli kuulemma Steven Bissetten apulainen aika ajoin kun Steven ei saanut hommia tehtyä. Se piirteli paljon niihin Alan Mooren käsikirjoittamiin numeroihin eikä sitä juurikaan mainittu tekijätiedoissa. Sitten kun Steven alkoi vetäytyä piirtäjän pallilta kokonaan niin Rickistä tuli sarjan vakiopiirtäjä. Viimein se sitten otti kokonaan haltuun Swamp Thingin (myös käsikirjoittamisen) Alan Mooren jätettyä sarjan. Eli Rick Veitch kasvoi sarjan taustalla koko ajan yhä merkittävämmäksi. En itse ole vielä päässyt lukemaan Rickin käsikirjoittamia numeroita mutta jos sinä olet niin kerropas ovatko ne hankkimisen arvoisia. Kaksi kokoelmakirjaa on ainakin nyt markkinoilla.
Kyselin myös herralta mitenkäs noiden piirrosoriginaalien jako aikoinaan DC:llä tapahtui? Eli kun siinä originaalissa oli ensin lyijykynäluonnokset ja sitten siihen tussaaja vetää musteen päälle niin mitenkä ne originaalit sitten tekijöiden kanssa jaetaan? Rick kertoi, että lehden materiaali jaettiin kolmeen osaan. DC kustantamo otti originaaleista 1/3 osaa. Lyijykynäluonnostelija otti 1/3 osaa ja tussaaja 1/3 osaa. Sitten minulle tuli mieleen, että saiko piirtäjät vaikuttaa siihen, että mitä sivuja ne saivat sitten itselleen. eivät saaneet. DC päätti asian niiden puolesta.
tv. petteri tikkanen
-
Rick kertoi, että lehden materiaali jaettiin kolmeen osaan. DC kustantamo otti originaaleista 1/3 osaa. Lyijykynäluonnostelija otti 1/3 osaa ja tussaaja 1/3 osaa. Sitten minulle tuli mieleen, että saiko piirtäjät vaikuttaa siihen, että mitä sivuja ne saivat sitten itselleen. eivät saaneet. DC päätti asian niiden puolesta.
Nykyisinhän DC (ja kai Marvelkin) jakaa sivut luonnostelijalle ja tussaajalle suhteella 2/3 ja 1/3. Jako tapahtuu niin, että vuorotellen saa sivut alusta ja vuorotellen lopusta. Kuitenkin aika randomilla.
-
Onko ketään sattunut lukemaan mestari Mooren paljon kehuttuja Swamp Thing -tradeja? Aina kun meikäläinen asioi Akateemisessa Kirjakaupassa, niin nuo helkkarin tradet jäävät kummittelemaan. Muutaman Mooren stoorin luin joskus muinoin Kalmasta ja Bissetten hieno jälki jäi mieleen, mutta vielä en ole ostanut. Minulle ehkä tökkii kaikkein eniten Swamp Thingin kasariväritys, joka nyt pilaa hyvänkin piirroksen. Millaisia kokemuksia teillä on Swamp Thingistä? Täytyy vielä loppuun sanoa, että Wes Cravenin leffa ainakin rulettaa kympillä ;D
-
Alan Mooren läpimurto, Rämeen olento (http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=1386), on arvioitu etusivulla.
Muistin Rämeen olennon Kalman sivuilta suttuisena, haaleana ja ikääntyneenä. Olin aidosti tyytyväinen, kun mikään tästä ei kuvannut käsissä pitelemääni julkaisua – teos on kuin restauroitu; syntynyt uudelleen.
Formaattinsa osalta kokoelma on samanlainen kuin viime vuonna julkaistu Spirit. Värit pyrkivät paperista lävitse, mutta mikä tärkeintä, ne toistuvat täyteläisen rikkaina ja mustan tasot ovat kohdallaan. Petteri Ojan tavoin täytyy myöntää, että tuntuma on täysin oikea, kiiltävä paperi ei olisi ollut oikea valinta tämän kohdalla.
Kokoelman ensimmäinen, Suomessa aiemmin julkaisematon tarina on hieman teatterimainen, jopa huono aloitus julkaisulle, koska Mooren oli siivottava pöytä edeltäjiensä jäljiltä. Heti seuraava jakso onkin sitten eräs huikeimpia koskaan julkaistuja sarjakuvakauhun klassikoita niin ideatasolla kuin käsikirjoituksenakin.
Kalma-lehden historia on sekin komea, lehdessä julkaistiin sen aloitusvuotena 1990 Eclipse ja Kitchen Sink -tarinoita sekä sarjakuvasovituksia Clive Barkerin kauhutarinoista. Seuraavana vuonna, numerosta 2/1991 lähtien, Kalma muuttui nykyisin Vertigo-linjana tunnettuja DC-sarjoja esittäneeksi antologiaksi. Sarjat olivat Rämeen olento, Sandman, Hellblazer, Shade: The Changing Man ja Doom Patrol, tarkemmat tiedot voi lukea Sarjakuvarockin Kalma-sivuilta (http://www.perunamaa.net/sarjakuvarock/dc/kalma.html). Lehden viimeisen numeron (6/1992) koko loppupuoli käytettiin Rämeen olennon tarinakaaren päätökseen saattamiseen.
Rämeen olento on hyvä esimerkki Egmontin laaja-alaisesta julkaisuohjelmasta, jonka ansiosta monet merkkiteokset sarjakuvan historian eri vuosikymmeniltä ovat vihdoin suomalaislukijoiden ulottuvilla – kaikki upeassa muodossa.
-
Mahtavuutta että Moorea käännetään lisää ja etenkin tuotantoa miehen parhaimmasta päästä.
Muutamia narinoita kuitenkin arvosteluun liittyen:
"Tatjana Woodin täyteläinen väritys on tavanomaista tärkeämpi kokonaisvaikutelman onnistumisessa"
Olen täysin päinvastaista mieltä.
Sarjan piirroksen hengästyttävä pikkutarkkuus muhjaantuu perinteisen wanhan värityksen alla liki tunnistamttomaksi mössöksi. En ikuna vaihtaisi Titanin jo iät ja ajat sitten loppuunmyytyjä mustavalkoisia Swamp Thing -kokoomiani värillisiin!
Kenties kotimaisessa julkaisussa on parempi paperi poistanut pahinta ongelmaa, mutta etenkin alkuperäisissä irtonumeroissa paperi sen verran huokoista ja väritys tosiaan tehty niin vanhakantaisesti (väritetään isoja alueita ja vähän miten sattuu) että se yksinkertaisesti hukuttaa nuo häkellyttävät yksityiskohdat alleen. Enkä sanoisi että DC:n kokoomissakaan, joissa paperi on parempilaatuista kuin noissa vanhoissa irtonumeroissa, värillisyys toimisi kovinkaan hyvin -kyllä mustavalkoisessa on vielä yksityiskohtien paremman erottuvuuden lisäksi hyötynä oleellisesti synkempi tunnelma.
"Nämä myöhemmin Vertigo-linjana tunnetut sarjat muodostivat kaupallisen vaihtoehdon supersankaritarinoille."
Tämä kommentti meni kyllä minulta yli hilseen.
Eikös mikä tahansa kaupallisesti myytävä ei-supersankarisarjakuva ole niille kaupallinen vaihtoehto?
Ja eikös Warrenin Creepy, Eeriet, Vampirellat jne olleet jo 70-luvulla "elvyttäneet sarjakuvan ilmaisuvälineenä Comics Coden aiheuttamilta vahingoilta" ?
Nippelitietoa jotenkin asiaa sivuten:
Mooren eka Swamp Thing (#21, helmikuu 1984)
Helblazerin ensiesiintyminen (Swamp Thing #37, kesäkuu 1985)
Hellblazer #1 (tammikuu 1988)
Sandman #1 (tammikuu 1989)
Vertigo brändin synty (1993)
Sandmanin sitoo Hellblazerin tavoin Swamp Thingiin hahmo joka jatkoi Swamp Thingin jälkeen esiintymistään uudessa sarjassa. Kyseessä oli Matthew Cable jonka Unimasa herätti korpikseen tämän kuoltua unimaailmassa.
-
"Nämä myöhemmin Vertigo-linjana tunnetut sarjat muodostivat kaupallisen vaihtoehdon supersankaritarinoille."
Tämä kommentti meni kyllä minulta yli hilseen.
Eikös mikä tahansa kaupallisesti myytävä ei-supersankarisarjakuva ole niille kaupallinen vaihtoehto?
Ja eikös Warrenin Creepy, Eeriet, Vampirellat jne olleet jo 70-luvulla "elvyttäneet sarjakuvan ilmaisuvälineenä Comics Coden aiheuttamilta vahingoilta" ?
toki kuten myös Dark horsen, Eclipsen, fantagraphicsin ja monen muun.
DCn markkinointipuoli (varsinkin mielikuva-sellaisen) hykertelee ja hieroo karvaisia käsiään.
Vertigo tuli ja pelasti aivan kaiken.
Toisaalta:
Alan Mooren läpimurto, Rämeen olento (http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=1386), on arvioitu etusivulla.
ahh, tämä selittää paljon. Minä kun luulin että Marvelman, V for Vendetta ja Skizz olivat muuta kuin koiranmakkaraa...
-
Sarjan piirroksen hengästyttävä pikkutarkkuus muhjaantuu perinteisen wanhan värityksen alla liki tunnistamttomaksi mössöksi.
Minulla ei ole mahdollisuutta verrata tätä mustavalkoiseen versioon. Yleisellä tasolla Wood on kuitenkin oman kautensa värittäjien osalta sieltä paremmasta päästä.
Vihasin aikanaan kovasti 1980-luvulla yleistä tapaa värittää peräti kokonaiset ruudut – niin etualan kuin taustakin – yhdellä värillä tai kahden väriläntin yhdistelmällä. Samoin minua vaivasi väritön yleisilme, jota hallitsivat usein sininen, keltainen, vaaleanpunainen ja lila.
Verrattuna väritystä vaikka Hellblazeriin alkutaipaleen numeroihin, on Rämeen olento eri tasoa. Woodin värivalinnat ovat tarkoituksenmukaisia ja hän on pyrkinyt korostamaan tavoiteltua tunnelmaa, ei värittämään oman mielensä mukaan.
Tällainen ekpressionismin ja orgaanisen yksityiskohtaisuuden yhdistelmä, kuten itse koetin kuvitusta arviossa kuvata, on ollut varmasti värittäjälle haastavaa. Ajoittain voimakkaat värit, joita valittu paperi pehmentää, kieltämättä myös peittää kuvituksen yksityiskohtia. Kuvitusta rauhassa tutkiva lukija kenties tässä suhteessa voisi pitää mustavalkoista versiota parempana, mutta kuvittajat eivät kai useimmille suomalaislukijoille ole kovin tuttuja tai tärkeitä. Yleisvaikutelma ei missään tapauksessa ole epäonnistunut, koska tunnelmointi toimii.
Tämä kommentti meni kyllä minulta yli hilseen.
Esittelin Rämeen olennon, sijoitin sen laajempaan kokonaisuuteen ja kuvasin sen merkitystä sarjakuvan kehityksessä yhdessä kappaleessa. En tahtonut taustoituksen haukkaavan kohtuutonta tilaa arvostelun kokonaismitasta. Linkitin arvion Comics Code -aiheiseen Kvaak-artikkeliin (http://kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=1288), joka avaa lauseiden merkityksen laveammin. Kirjoitin kyseisen artikkelin puolittain juuri tätä nimenomaista tarkoitusta varten, joten käytin tilaisuutta hyväkseni ja oikaisin hieman.
Warren piti mielestäni ensisijaisesti yllä 1950-luvulla kehittynyttä sarjakuvailmaisua, mutta lopulta se puskettiin ulos markkinoilta. Sillä oli oma markkinarakonsa, mutta suuret kustantajat sulkivat sen julkaisemalla sarjoja, joista erityisesti Savage Sword of Conan on Suomessakin tuttu ja arvostettu. Laadullisestikin Warren-sarjat alkoivat tosin myöhempinä aikoinaan jo taantua.
Rämeen olennon kaltaiset sarjat ottivat soihdun Warren-sarjojen jälkeen kannettavakseen ja kehittivät sarjakuvaa takertumatta enää menneeseen. Tässä mielessä elvytys oli minusta oikea sana, koska Comics Code on mielestäni aina edustanut ensisijaisesti pysähtyneisyyttä.
Kaupallisella vaihtoehdolla viittasini lähinnä suurten kustantajien suoramyyntikanavaa (direct sales) hyödyntäviin sarjoihin. Suoramyynnin kautta nämä sarjat löysivät reittinsä kuluttajien käsiin ja volyymin kasvu teki niistä todellisen vaihtoehdon.
Toki saman kanavan kautta myös alternative-sarjakuva kasvatti osuuttaan, mutta sana kaupallinen toivottavasti korosti eroa näihin sarjoihin (Elfquest, Cerebus, Love and Rockets jne.).
Vertigo tuli ja pelasti aivan kaiken.
Ei varsinaisesti Vertigo-linja itsessään, vaan sen muodostaneet sarjakuvat, jotka ovat vanhempia kuin tuo markkinointitarkoituksiin kehitetty brändi.
Eclipse ja Fantagraphics olivat pienempiä pelureita, osa niiden tuotannosta lukeutuu lisäksi selkeästi alternativen puolelle. Dark Horse toki nousi nopeasti, mutta peilattuna sen julkaisuohjelmaan, ei se vähennä Vertigo-sarjojen merkitystä.
Rämeen olento on myös turvallinen valinta läpimurroksi, olihan se kuitenkin sarja josta hänet jenkeissä sittemmin tunnettiin ennen Vartijoita. V niin kuin verikosto tuli vasta myöhemmin, eikä sitä 1980-luvun alussa juuri tunnettu, kyse kuitenkin oli brittiläisen antologian sivuilla julkaistusta, kesken jääneestä sarjasta. Tuskin se ilman Rämeen olentoa ja etenkään Vartijoita olisi saanut tilaisuuttaan.
Vähän samaa voisi sanoa sarjasta Marvelman/Miracleman tuolloin 1980-luvun alussa. Brittien sarjakuvakenttä muutoinkin 2000AD-julkaisuineen on ollut vähän saarivaltion asukkien omaa touhua. Tuskin tarvitaan huutoäänestystä, moniko täälläkään on kuullut sarjasta Skizz.
-
On kyllä Rämeen Olento aivan täydellisen hieno kapine kirjaksi. Kansi on tyylikäs kun mikä ja paperi täsmälleen oikeanlaista. Saattaa olla, että tässä vielä harkinta pettää ja tulee tämäkin ostettua vaikka ulkomaalaisversio jo hyllystä löytyykin.
-
Rämeen Olento vailla vihreää on kuin, öh, tuota, no; siis joka tapauksessa, vihreätä sen olla pitää.
-
Rämeen olento on myös turvallinen valinta läpimurroksi, olihan se kuitenkin sarja josta hänet jenkeissä sittemmin tunnettiin ennen Vartijoita. V niin kuin verikosto tuli vasta myöhemmin, eikä sitä 1980-luvun alussa juuri tunnettu, kyse kuitenkin oli brittiläisen antologian sivuilla julkaistusta, kesken jääneestä sarjasta. Tuskin se ilman Rämeen olentoa ja etenkään Vartijoita olisi saanut tilaisuuttaan.
Vähän samaa voisi sanoa sarjasta Marvelman/Miracleman tuolloin 1980-luvun alussa. Brittien sarjakuvakenttä muutoinkin 2000AD-julkaisuineen on ollut vähän saarivaltion asukkien omaa touhua. Tuskin tarvitaan huutoäänestystä, moniko täälläkään on kuullut sarjasta Skizz.
missä oli missä ei.
Toki vuosien 1980-1983 sarjainfoissa viitattiin mm. Judge Dreddiin inhana fasistina joka oli "pistänyt kylmäksi Dan Daren"(ei, kyseessä ei tuolloin selkeästi ollut ironinen kommentti) mutta hahmot tekijöineen tunnettiin pitkälti saarivaltakunnan ulkopuolella.
se ettei tiedä ei muuta faktoja.
Warrior oli päättymisestään huolimatta sen verran ison kaliiperin ilmiö.
Pahuksen hyvä sarjkuvahan Mooren juoksu Swamp Thingiä on, sitä en kiistä. Myös Veitchin jatko on erinomaista sarjakuvaa kuten myös aiempi alkuperäinen Len Weinin aliarvostettu alku.
-
Toisaalta:
ahh, tämä selittää paljon. Minä kun luulin että Marvelman, V for Vendetta ja Skizz olivat muuta kuin koiranmakkaraa...
No Skizz ON koiranmakkaraa, ja sieltä toisesta päästä ulos tullutta..
-
se ettei tiedä ei muuta faktoja.
Aivan, itse ajattelin läpimurtoa ihmisten tietoisuuteen, sinä ilmeisesti läpimurtoa sarjakuva-alalle.
Onhan 2000AD-julkaisuilla komea historia ja vahva paikkansa sarjakuvakentässä, sitä en kiellä. Suomessahan erityisesti Judge Dredd nauttii jonkinlaista kestosuosiota, vaikkei se ole koskaan riittänytkään lehtijulkaisuille, albumisarja toki oli komea.
Yhdysvaltojen osalta minulla ei ole selkeää kuvaa, kuinka 2000AD-sarjoja 1980-luvulla tunnettiin. Sarjoja julkaisivat Eagle Comics (http://en.wikipedia.org/wiki/Eagle_Comics) ja sittemmin Quality Communications (http://en.wikipedia.org/wiki/Quality_Communications).
Aiheeseen palatakseni, selittäkääpä joku tosi tietäjä minulle tästä Rämeen olento -julkaisusta, miksi Rick Veitch mainitaan kuvittajien joukossa?
Itse en keksinyt hänen osuuttaan opuksesta, enkä löytänyt selitystä myöskään selaamalla ComicBookDB:n avulla alkuperäisjulkaisuja tai tätä vastaavan englanninkielisen kokoelman tietoja (http://www.comicbookdb.com/issue.php?ID=189343) (hänet sielläkin tosin mainitaan) sen enempää kuin Sarjakuvarockin Kalma-sivuilta (http://www.perunamaa.net/sarjakuvarock/dc/kalma.html). Tieto ei löytynyt myöskään Googlen avulla.
-
Veitch?
ehkä koska oli Mooren kaudella nrosta 37 eteenpäin lyikkäripuikoissa:
http://dc.wikia.com/wiki/Swamp_Thing_Vol_2_37
ja Mooren lähtiessä hän ja Alfredo Alcala jatkoivat taiteilua ja Veitch kirjoittamista aina siihen ristipuujupakkaan asti
-
Veitch?
ehkä koska oli Mooren kaudella nrosta 37 eteenpäin lyikkäripuikoissa:
Täsmennetään nyt, että tämä kokoelma kattaa alkuperäisnumerot 20–27.
EDIT: Oivalsin tätä kirjoittaessani, että julkaisun sisäsivujen grafiikka on hänen kättensä jälkeä, mikä tietysti selitti koko mysteerin, miksi hänet mainitaan julkaisun tekijätiedoissa, mutta ei alkuperäissarjojen tekijätiedoissa. Tyhmä minä.
-
Itse asiassa Veitch jeesasi koulukaveriaan Bissetteä aika usein Rämis-juttujen luonnosteluvaiheessa, mutta häntä ei kreditoitu lehtijulkaisujen aikaan - kokoelmassa kunnia annetaan sille jolle se kuuluu, ja jos tarkkaan katsoo, kyllähän sen Veitchin jäljen tosiaan erottaa Bissettestä, vaikkapa numeron 25 eka sivu on aika selkeästi hänen työtään. Toki Totlebenin tussaus tasii kuvituksen yhtenäiseksi.
Mitä tulee väritykseen, kannattaa pitää mielessä, kuinka ankeilla välineillä tuohon aikaan sarjikset vielä väritettiin -- lehtien värierottelut tehtiin ymmärtääkseni arvauspelillä, eikä nykyään niin suosittuja liukuja ja muita efektejä ollut vielä käytössä. Paremmat paperit ja painotekniikat odottivat kuitenkin ihan nurkan takana...
-
Minulla ei ole mahdollisuutta verrata tätä mustavalkoiseen versioon. Yleisellä tasolla Wood on kuitenkin oman kautensa värittäjien osalta sieltä paremmasta päästä.
Ongelmahan on, Kuten Rmäkikin tuossa ikäänkuin vahvisti jo aiemman oman kommenttini siitä että noihin aikoihin väritys oli yleisesti naurettavan ankealla tasolla. Se että Tatjana onnistui väritystyössään paremmin kuin noihin aikoihin oli tapana ei muuta sitä eseikkaa että tuon aikakauden väritystekniikka suorastaan raiskaten latistaa käsittämättömän yksityiskohtaisen piirrosjäljen.
Verrattuna väritystä vaikka Hellblazeriin alkutaipaleen numeroihin, on Rämeen olento eri tasoa.
Siksi suosittelen niissäkin Titanin neljää mustavalkoista kokoomaa.
Sarja ahdistaa sen jälkeen siten miten sen kuuluukin eikä siksi että väirtys pilaa tunnelman ;)
Kuvitusta rauhassa tutkiva lukija kenties tässä suhteessa voisi pitää mustavalkoista versiota parempana, mutta kuvittajat eivät kai useimmille suomalaislukijoille ole kovin tuttuja tai tärkeitä.
Kyllä itse kuvittelisin että kovin moni sarjakuvaharrastaja on kovasti kiinnostunut silmäkarkkia tekevistä kuvittajista. Hemmetti soikoon ihmisethän ovat täällä suorastaan hysteerisiä Barksien ja Rosien perään!
Monet vuosien saatossa kohtaamani ihmiset eivät suostu ostamaan tai edes tutustumaan sarjoihin jotka eivät miellytä heidän esteettistä silmää huolimatta siitä että käsikirjoitus saattaa olla likimain parasta mitä alalla on tarjota.
Laadullisestikin Warren-sarjat alkoivat tosin myöhempinä aikoinaan jo taantua.
Samahan pätee lähes kaikkeen. Vaikkapa myös Rämeen olentoon.
Tosin esim Mooren aikainen materiaali on kyllä käytännössä läpeensä timangia.
Kaupallisella vaihtoehdolla viittasini lähinnä suurten kustantajien suoramyyntikanavaa (direct sales) hyödyntäviin sarjoihin. Suoramyynnin kautta nämä sarjat löysivät reittinsä kuluttajien käsiin ja volyymin kasvu teki niistä todellisen vaihtoehdon.
Toki saman kanavan kautta myös alternative-sarjakuva kasvatti osuuttaan, mutta sana kaupallinen toivottavasti korosti eroa näihin sarjoihin (Elfquest, Cerebus, Love and Rockets jne.).
Eh?
Ja mainitsemasi esimerkitkö (kaikki myös direct sales tavaraa) eivät sitten olleet kaupallisia menestyksiä?
Ja Swamp Thing möi noita maninttuja paremmin?
Mennäänkö mutu-tuntumalla vai onko sulla ihan jotain statistiikkaakin väitteen tueksi?
-
Itse asiassa Veitch jeesasi koulukaveriaan Bissetteä aika usein Rämis-juttujen luonnosteluvaiheessa, mutta häntä ei kreditoitu lehtijulkaisujen aikaan - kokoelmassa kunnia annetaan sille jolle se kuuluu, ja jos tarkkaan katsoo, kyllähän sen Veitchin jäljen tosiaan erottaa Bissettestä, vaikkapa numeron 25 eka sivu on aika selkeästi hänen työtään.
Kiitos, olisin kuvitellut että tästä olisi jokin maininta osunut netissä pienellä etsimisellä, mutta eipä osunut silmiin. Ennen tunnistin kuvittajat ja tussaajat hyvinkin eroon, mutta taito näyttää harjoituksen puutteessa rapistuneen. Ehkä minusta vain on tullut eläytyvä lukija.
Wood on oman aikansa tekniikoiden taitaja ja palkittu värittäkä, siis alansa ammattilainen, joka ansaitsee kunnian työstään. Arvostetaanhan kelloseppien tuotoksiakin, vaikka ei niissä laitteissa sykemittaria ja paikannusta ollut.
Mennäänkö mutu-tuntumalla vai onko sulla ihan jotain statistiikkaakin väitteen tueksi?
Kaivelen tässä tikulla hampaitani ja pohdin kuinka välttäisin olemasta sarkastinen, kun oikeasti olen hieman ihmeissäni, että tosissasiko sinä pyydät minun tekevän jokseenkin työlästä selvitystyötä asiasta, joka ei sitä vaadi. Varma en ole edes, mikä tässä tarvitsee perusteluja, jokin näistä alla olevista kohdista se kai lienee:
Swamp Thing oli ensimmäinen DC:n sarja, josta jätettiin Comics Code -järjestelmän ulkopuolelle pysyvästi. Näin sitä myytiin vain direct sales -kanavan kautta, koska ilman leimaa ei tuolla formaatilla ollut asiaa lehtihyllyille. Kiistämätöntä lienee, että direct sales syrjäytti lehtihyllyjakelun ja Swamp Thing menestyi.
Kaikki mainitsemani esimerkit (Elfquest, Cerebus ja Love and Rockets) ovat kyllä taloudellisia menestyksiä, se on kiistämätöntä ja siksi otin ne esiin: direct sales oli jo valmiiksi toimiva reitti lukijoiden käsiin, siksi suuretkin kustantajat alkoivat sitä lehtihyllyjen elintilan tukahtuessa käyttää hyväkseen.
Sanalla "kaupallinen" en luonnehtisi mitään näistä sarjoista. Alternative on niille hyvä kattonimi monessakin mielessä: oikeudet kuuluivat tekijöille, ne olivat markkinoilla niche-toimijoita ja taiteellisesti ne olivat täysin vapaita kaikista rajoitteista. Samaa voi sanoa undergroundista, mutta sitä nämä taas eivät olleet.
Tässä mielessä Swamp Thing, suuren kustantajan ei-supersankarisarjakuva on minun suussani "kaupallinen vaihtoehto". Oletin näiden sanovan myös arvion lukijalle jotain, mutta jos ajatukset karkaavat niiden takia toisaalle, niin tuo nyt suoraan se esiin, niin tiedän välttää niitä jatkossa. Kritiikin tärkein anti on ohjata arvioita paremmiksi.
Eri asia sitten on, kuinka hyvin minun onnistui arviossa parilla lauseella asettaa arvioitava julkaisu vasten lähintä siihen liittyvää taustaa. Tavoitteena oli, että tuo tausta sitten olisi sijoittunut lukijan mielessä riittävän hyvin laajemmin sarjakuvakenttään.
Sen sijaan, jos oikeasti kaipasit lehtien myyntilukuja tai lukuja direct sales -kanavan osuuden kehityksestä, pahoittelen nyt sitä mainitsemaani sarkasmia, mutta omatoimisuus ja viitseliäisyys palkitaan.
-
Kaivelen tässä tikulla hampaitani ja pohdin kuinka välttäisin olemasta sarkastinen, kun oikeasti olen hieman ihmeissäni, että tosissasiko sinä pyydät minun tekevän jokseenkin työlästä selvitystyötä asiasta, joka ei sitä vaadi. Varma en ole edes, mikä tässä tarvitsee perusteluja,
Jos artikkelissaan viskoo kommentteja niin olisi mielestäni ihan hyvä että olisi jotain faktapohjaa väitteille eikä mentäisi vaan ihan mutu-tuntumalla (oletan että ajatusjuoksusi on tässä ollut jotakuinkin: "eiköhän DCn julkaisema sarja ole automaattisesti väkisinkin paremmin myyvä kuin pienempien kustantajien lippulaivatkin"). Muuten omista mielikuvista/-piteistä saattaa alkaa myöhemmin tulemaan yleisesti hyväksyttyjä faktoja. Siksi kaipailin tähän faktaa.
Mulla on itselläni sellainen perstuntuma, ja voin olla tässä totaalisen väärässä, että Swamp Thingin myyntiluvut ovat etenkin Mooren alkuaikoina olleet kevyesti pienempiä kuin monen ison alternative lehden. Kuten noiden mainitsemiesi sarjojen jotka ovat aikoinaan olleet todella hyvin myyviä nimikkeitä.
Isoin noista lienee ollut Love & Rockets, jonka ykkösnumerosta on esimerkiksi otettu viisi painosta (viides niinkin myöhään kuin toukokuussa '95, mikä on 13 vuotta ilmestymisen jälkeen) ja kakkosnumerostakin näyttää otetun 3 painosta (kolmas toukokuussa '96).
-
Jos artikkelissaan viskoo kommentteja niin olisi mielestäni ihan hyvä että olisi jotain faktapohjaa väitteille eikä mentäisi vaan ihan mutu-tuntumalla (oletan että ajatusjuoksusi on tässä ollut jotakuinkin: "eiköhän DCn julkaisema sarja ole automaattisesti väkisinkin paremmin myyvä kuin pienempien kustantajien lippulaivatkin").
Stop nyt tykkänään, Lönkka, menee nimittäin jo pahasti kakkapuheen puolelle.
Tuo ei kuulostanut lainkaan minun ajatuksiltani, joten minun oli luettava uudelleen tämä Comics Code -artikkelini (http://kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=1288) lävitse, enkä edelleen näe perustetta lausumallesi.
Artikkelissa syytetään suuria julkaisijoita siitä, että ne eivät vastustaneet Comics Codea edes tilaisuuden tullen, vaan päinvastoin käyttivät sitä hyväkseen, mikä vahingoitti koko alaa. Sen sijaan underground ja alternative esitetään hyvin positiivisessa valossa, erityisesti tekijöiden aseman suhteen. Ei kustantajiakaan tosin ole demonisoitu enempää kuin on tarpeen, kyllä nämä Vertigo-sarjat olivat kauhun tulenkantajia aikana, jolloin Warren kaatui.
Minusta nyt tuntuu, että yhdistät sen Curtvilen "Vertigo pelastaa" -heiton jotenkin minuun tai sitten viittaat johonkin tajunnanvirtana kirjoitettuun lausahdukseen, jonka merkitys sinulle on toinen kuin sen tarkoitettu sanoma.
Mielipiteitä ja tulkintoja artikkelissa kuuluukin olla, faktoista syntyy vain kuiva luettelo. Voin avata artikkelin vaikka yksitellen, jos nostat sieltä konkreettisesti kyseenalaiset kohdat ja nosta ne vaikka tähän ketjuun (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,10671.0.html), jonka artikkelin loppuun linkitin. Ellei sellaisia ole, lakkaa lyömästä vyön alle laittamalla sanoja suuhuni, jotka eivät sieltä ole lähtöisin.
-
Tuo ei kuulostanut lainkaan minun ajatuksiltani, joten minun oli luettava uudelleen tämä Comics Code -artikkelini (http://kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=1288) lävitse, enkä edelleen näe perustetta lausumallesi.
...
Minusta nyt tuntuu, että yhdistät sen Curtvilen "Vertigo pelastaa" -heiton jotenkin minuun tai sitten viittaat johonkin tajunnanvirtana kirjoitettuun lausahdukseen, jonka merkitys sinulle on toinen kuin sen tarkoitettu sanoma.
sinä et, koska kuulet ajatuksesi, me muut vain luemme sen mitä kirjoitat ja miten kirjoitat.
tässä on ero.
Vertigo ei ollut kauhun airut aikana jolloin warren kaatui. Sitä kantoivat muut PC, Aircel fantagraphics ja muut.
DC on vain isompi lafka joka tunnistetaan paremmin/yleisemmin joka oli se mitä yritit sanoa Mooren läpimurrolla mutta kun niin ei ole.
Swamp thing oli aikaisempi iso juttu joka herätettiin henkiin elokuvan myötä ja omasi alkuun hyvääkin tavaraa kuten Bruce jonesin kirjoittamat jutut mutta alkuun Moore ei ollut iso nimi.
kirjoittajan taidot omaava mutta vertigohan pelasi varman päälle á la Marvel ja X-men/daredevil jne: materiaalia on ja mahkuja mutta myynti laskee joten ei menetetä mitään jos annetaan niiden irrotella vähän.
Julokaisijat nousivat toki Comics codeakin vastaan ihan samalla tavalla kuin elokuvapiiritkin nousivat HUACia vastaan 50-luvulla. enin osa osasi kiertää lain kirjainta nähtyään mitä kovaäänisimmille kriitikoille kävi ammatillisesti.
Mooren Swamp thing oli hyvää kauhua ja älykästä sarjakuvaa joka antoi hänelle tiettyä mainetta joka yhdistettynä muuhun DClle tehtyyn työhön eritoten Watchmen ja aiempaan näyttöön oli se läpimurto.
ei silkka Rämeen olento.
Tässä on huomioitava myös yhteys Nail Gaimaniin: molemmat aloittivat uudelleentulkinnalla aiemmasta materiaalista (Sandman) mutta kulkemalla suuntaan joka oli aiemmin vain sivupolku tai täysin tutkimatonta maastoa ko. sarjkuvan osalta.
-
sinä et, koska kuulet ajatuksesi, me muut vain luemme sen mitä kirjoitat ja miten kirjoitat.
tässä on ero.
Äläkäähän nyt kiemurrelko, koko ketjuhan menee aivan kettuiluksi, sen minä erotan.
Vastaan kyllä omista sanomisistani ja perustelen sanavalinnat tarpeen mukaan. Näkemyserot ovat sitten erikseen ja niistä voimme hyvin olla eri mieltä.
Minulla on nyt kuitenkin tunne, että käytät tekstin lukemiseen yhtä paljon panoksia kuin sen tuottamiseenkin... Tämä tunne syntyy kuitenkin korvien välissäni, samoin kuin sinun tulkintasi minun tekstistäni. "Vertigo pelastaa" on sinun suustasi, vastaat siitä itse.
-
se on myös kanta jota en tunnusta todeksi.
Ja se on se mitä tekstisi ilmaisee.
Minulla on nyt kuitenkin tunne, että käytät tekstin lukemiseen yhtä paljon panoksia kuin sen tuottamiseenkin...
tietenkin se on myös syy miksi aiheeseen puutun.
Rämeen olento oli suhteellisen vieras vain suomenkielista sarjakuvaa lukeville Kalmaan asti ja sen jälkeenkin etuliitteen suhteellinen voi liittää siihen samalla auktoriteetilla kuin Mooren "läpimurron".
Swamp thingin historia on pitkä alkaen House of Mysterystä joka ylläpiti kauhun manttelia sikäli kun codea kiersi vaikka hahmohan on jossain määrin Heap-hahmon rip-off kuten marvelin Man-thingkin.
Heap edeltää muita noin kolmellakymmenellä vuodella.
tämä on nippelitietoa myönnän ja joistain jopa epäolennaista.
Mutta tekstisi sävy antaa ymmärtää että Vertigo olisi keksinyt pyörän uudestaan tai että ilman rämeen olentoa ei olisi Vertigoa mutta et ilmaise että kyseessä on mielipiteesi tai kantasi vaan absoluuttinen fakta.
swamp thing toki kuului vertigon ensimmäisiin sarjoihin lehdellä #129.
toki Karen Bergerin vaikutus oli jo aiemmin mutta sekin on pidempi prosessi eikä tee Bergerin toimittamista supersankarilehdistä Vertigoa tai siirrä taannehtivaa vastuuta/ansiota House of Mysterystä ja Swamp thingista ennen vertigoa Bergerille.
nyt itse hävität tämän näkökohdan:
Tässä mielessä Swamp Thing, suuren kustantajan ei-supersankarisarjakuva on minun suussani "kaupallinen vaihtoehto". Oletin näiden sanovan myös arvion lukijalle jotain, mutta jos ajatukset karkaavat niiden takia toisaalle, niin tuo nyt suoraan se esiin, niin tiedän välttää niitä jatkossa. Kritiikin tärkein anti on ohjata arvioita paremmiksi.
Eri asia sitten on, kuinka hyvin minun onnistui arviossa parilla lauseella asettaa arvioitava julkaisu vasten lähintä siihen liittyvää taustaa. Tavoitteena oli, että tuo tausta sitten olisi sijoittunut lukijan mielessä riittävän hyvin laajemmin sarjakuvakenttään.
painotus sanalla oletus.
Nyt tarkoituksena on poistaa se että syntyy asiavirhe puhtaasti semanttisista syistä.
-
Kilpaileva arvostelu Wiredista...
http://www.wired.com/underwire/2009/02/review-alan-moo/
Swamp Thing was on its last legs by the time DC took a chance on the relatively unknown Moore, as the history books tell it.
But the truth is that Moore had already turned out some astounding, brain-teasing work. V For Vendetta, his brilliant exegesis on fascism, media and terrorism, had been a hit upon its release in 1982; it has only grown in stature and prescience in the era of Reality TV and Terrorism_Information_Awareness. Meanwhile, Moore’s strips for 2000 AD, including the hilarious "Future Shocks" and clever "Time Twisters," helped him stick out like a sore virtuoso.
Wikipedia kertoo, kuinka kauhugenre nousi Vertigon myötä...
http://en.wikipedia.org/wiki/Horror_comics#Resurgence
DC Comics largely split their horror titles off in the late 1980s into Vertigo, their mature line, thanks to the success of Alan Moore's run on Swamp Thing which span-off their flagship ongoing series Hellblazer, starring occult detective John Constantine. A number of other horror titles carried on at Vertigo like Deadman, House of Mystery and Haunted Tank or were given a horror spin or an update like Kid Eternity and Jonah Hex.
Curtivile, kaikki on hyvin, ei mitään hätää. Jiksin jutut ovat ihan totta. Tulkitsette vain todellisuutta omalla tavallanne.
Ja vielä tämä tärkeä tieto Wikipediasta...
http://en.wikipedia.org/wiki/Vertigo_(DC_Comics)#Debut_authors
Although regularly cited as one of the major forces behind the creation of Vertigo comics, none of the launch titles were written by Alan Moore (he having long-left Swamp Thing, and only created the character of - but never written the spin-off solo title - Hellblazer). But neither were any of the initial launch titles written by Grant Morrison, who had similarly finished his seminal runs on both Animal Man and Doom Patrol under the DC logo.
Instead, the key launch Vertigo writers were part of the "second wave" of British talent, focused in large part around Gaiman, whose Sandman was so critical to the decision to create Vertigo, and whose Death miniseries launched it.
Mooren vaikutus Vertigon syntyyn oli suuri, mutta hän ei ollut mukana sen "lähtölaukauksessa".
Vertigo oli keskeinen osa kauhun uushyökyä Warrenin väistyttyä.
-
Paitsi etteivät ole.
vertigo = kauhu on hyvää myyntipuffia ja wikipediaan päteen sama kuin muuhunkin informaatioon: lähdekritiikki.
myös wikipedia on väärässä ja turvautuu rajattuun tietoon.
Vertigo ei olisi noussut ilman pääosin 2000ADn kirjoittajakaartia ja lahjakkaita piirtäjiä.
mutta Jiksi antaa ymmärtää ettei warrenilla ACllä, Pacific Comicsilla tai sellaisella pienellä kustantamolla kuin Marvel ollut osuuta kauhugenren nousuun toisin kuin Vertigolla.
painotus "antaa ymmärtää".
mikäli tarkoitus oli eri niin hienoa.
Ilman Marvelin niin sisäisiä kauhusarjoja EPICistä (wikipediaa niille jotka eivät voi elää ilman) (http://en.wikipedia.org/wiki/Epic_Comics) puhumattakaan joka siis oli ison kustantamon Comics code vapaata aikuisempaan makuun(tarkoittamatta pornoa) olevaa sarjakuvaa [alkaen vuodesta 1982] olisi koko kauhugenre DCllä sivuutettu.
-
Artikkelissa syytetään suuria julkaisijoita siitä, että ne eivät vastustaneet Comics Codea edes tilaisuuden tullen, vaan päinvastoin käyttivät sitä hyväkseen, mikä vahingoitti koko alaa. Sen sijaan underground ja alternative esitetään hyvin positiivisessa valossa, erityisesti tekijöiden aseman suhteen. Ei kustantajiakaan tosin ole demonisoitu enempää kuin on tarpeen, kyllä nämä Vertigo-sarjat olivat kauhun tulenkantajia aikana, jolloin Warren kaatui.
Warren kyllä alkoi kaatua, tai ainakin horjua jo hyvissä ajoin ennen Mooren Swamp Thing-kautta, Vertigosta nyt puhumattakaan. Ja jos saa saivarrella, niin Swamp Thing on alusta alkaen ollut "vaihtoehto" supersankareille, koska se sijoittui DC:n kauhu- tai ns. "Mystery"-lehtien joukkoon.
Ennen Moorea Swamp Thing kai oli aika lailla vailla suuntaa, mikä oli ongelmana lehden alusta saakka. Periaatteessa tarinat olivat tyyliä ST ruikuttaa menetetyn ihmisyytensä vuoksi, miettii keinoja sen palauttamiseksi, pyörii päättömästi ja kohtaa kaikenlaisia kummia örkkejä matkan varrella. Jos lehden myyntiluvut olisivat olleet toisen kierroksensa numeron 19 tienoilla huikeat, ei puolituntematon britti olisi todennäköisesti päässyt siitä jatkamaan, eikä hän todennäköisesti olisi myöskään saanut kovin vapaita käsiä toteuttaa visvaisia visioitaan. Sama varmaan pätee myös Bissetteen, joka aloitti lehdessä vähän ennen Moorea. Lehtihän menetti Mooren aloitettua Comics Code-leiman noin kymmenen numeron sisällä - muistaakseni numeron 30 tienoilla. Osa kunniasta pitää antaa myös Swamp Thingin toimittajalle, joka uskalsi ottaa riskejä.
Aiemmin ketjussa mainitulla Warrior-lehdellä kyllä varmaan oli vaikutusta Mooren päätymiselle DC:lle ja Swamp Thingiin. Lehdellähän oli jakelukanavat myös Amerikkaan, mutta muistaakseni Dez Skinn kävi DC:n kanssa neuvotteluja Warriorin sarjoista. Skinnin idea taisi olla saada kaupatuksi kaikki sarjat könttänä, mutta joku sarja ei DC:tä tainnut kiinnostaa, tai jotain sen suuntaista ja oikeudet menivät Pacificin kautta Eclipselle.
Periaatteessa minusta Mooren Swamp Thing edustaa amerikkalaisen valtavirtasarjakuvan 80-luvun kasvuprosessia, johon kuului myös vaikkapa Millerin Daredevil. Molemmissa logiikka on hieman samankaltainen. Nuori lahjakas tekijä, jolla on tuoreita ideoita ja uusi näkökulma saa työkseen (oletettavasti) huonosti myyvän lehden, joka sitten alkaa vähitellen myydä paremmin ja pikku hiljaa muuttaa koko systeemiä. Periaatteessa tuo uusi, tuore näkökulma on Mooren suurimpia ansioita - hienoja tarinoita unohtamatta - ja tällä nyt tarkoitan tässä tapauksessa juuri Swamp Thingiä. Sittemmin samoilla linjoilla jatkoivat mm. Neil Gaiman ja Grant Morrison.
Hyvä suomennos hahmolle olisi muuten voinut ollut Hesarissa 16.2. mainittu Suonuljaska.
Ja mainittakoon vielä varmuuden vuoksi, että yllä oleva sisältää olettamuksia, mielipiteitä ja huonosti muistettuja faktoja sekä se, että vastaukseni lähti samanaikaisesti Curtvillen, Lurkerin ja Jiksin viestien kanssa. En kuitenkaan jaksanut kirjoittaa omaani uusiksi, joten siihen ehkä jäi jotain päällekkäisyyksiä edellä mainittujen kanssa.
-
Swamp thingin historia on pitkä alkaen House of Mysterystä joka ylläpiti kauhun manttelia sikäli kun codea kiersi
Hassu yksityiskohta, mutta tämä mainitsemasi Heap on esiintynyt Suomessa (http://en.wikipedia.org/wiki/Heap_(comics)) Spawn-lehdessä, joskin hahmo taisi olla Image-versiona etääntynyt alkuperäisestä. Tuo Wikipedian mainitsema Spawn 98 on esitetty Suomessa numerossa 3/2001, mutta kun en hahmoa heti bongannut, en tarkemmin sitä viitsinyt lukea varmistuakseni oliko numero oikea.
Minua hämää/raivostuttaa tapa, jolla keskustelet kanssani: aivan kuin kuvittelisit, etten ole lainkaan tietoinen kauhusarjakuvan vaiheista, kun tiivistän ja rajaan asioita. Tarkoitan tätä:
Jiksi antaa ymmärtää ettei warrenilla ACllä, Pacific Comicsilla tai sellaisella pienellä kustantamolla kuin Marvel ollut osuuta kauhugenren nousuun toisin kuin Vertigolla.
Miten ihmeessä minä näin annan ymmärtää, kun meillä on tämä ketju (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,10671.0.html), johon olen kirjoittanu laajan summauksen Comics Code -artikkelia syventämään. Siinä summataan milloin mikäkin yritys on julkaisuineen ollut liikenteessä, ohessa vielä valitut palat ko. viestistä:
Markkinoilla sääntöjen kiistaton vaikutus oli, että EC:n julkaisujen kadottua hyllyiltä alkoi lähes välitön supersankarisarjakuvan nousu. Kun Warren Publishing puolestaan aloitti menestyneiden kauhusarjojensa julkaisun 1960-luvun lopulla, ei kestänyt montakaan vuotta ennen kuin Comics Coden muutoksen yhteydessä 1971 vampyyrit ja ihmissudet vapautettiin muidenkin käsiteltäviksi. Erityisesti DC oli jo ottanut varaslähdön kauhun suhteen, ja genrestä muodostui tärkeä yrityksen tulevaisuudelle.
DC oli nimittäin jäänyt altavastaajaksi supersankarien puolella ja sittemmin Vertigo-linjana tunnettujen sarjojensa voimalla se jo hyödynsi ns. suoramyyntiä.
...
* Elokuvateollisuuden luopuminen Production Code -säännöstöstä 1968 vaikutti myös sarjakuvan puolella. Esimerkiksi DC:n House of Mystery (http://en.wikipedia.org/wiki/House_of_mystery) palasi numerosta 174 (1968) lähtien kauhuaiheisiin. Vuotta myöhemmin sen sisarjulkaisu House of Secrets (http://en.wikipedia.org/wiki/House_of_Secrets) kaivettiin uudelleen esiin. Uusiin lehtiin kuului myös The Witching Hour (http://en.wikipedia.org/wiki/The_Witching_Hour_(DC_Comics)) (1969–1978).
* Vuoden 1971 uudistus laukaisi Marvelin kauhuun painottuvien sarjojen tulvan, jotka julkaistiin Curtis Magazines (http://en.wikipedia.org/wiki/Curtis_Magazines) -linjan alla. Nämä lehdet olivat syy, miksi Marvel esti asemaansa hyväksikäyttäen Skywald Publications (http://en.wikipedia.org/wiki/Skywald_Publications) -kustantamon (1970–1975) toiminnan. Skywald julkaisi Warren Publishing -mallin mukaisia kauhusarjoja.
Minusta tässä ketjussa on paljolti käsitelty sarjakuvan kehitystä, mille aivan yhtä oikea paikka olisi voinut olla tuo ketju.
Periaatteessa minusta Mooren Swamp Thing edustaa amerikkalaisen valtavirtasarjakuvan 80-luvun kasvuprosessia, johon kuului myös vaikkapa Millerin Daredevil.
Juuri näin, tietyllä tavalla valtavirtasarjakuva oli vahingoittunut niin paljon, että taiteellinen umpisolmu tarvitsi uudet avaajat. Muistan useammankin haastattelun, parhaiten mieleen on jäänyt Herb Trimpe, joka totesi tehneensä vain rutiinisuorituksen ja vältti käyttämästä vähääkään mielikuvitustaan töihin, koska kaikesta omistusoikeus lähtökohtaisesti siirtyi kustantajalle.
Tätä puolta en viittaamassani artikkelissa niin käsitellyt (Moore, Gaiman ja vastaavat ovat artikkelissa "tuleva polvi", vaikka olivat jo parhaimmillaan undergroundin aikaan alalla), mutta tämä kehitys on mielestäni alkanut undergroundista ja voimistunut alternativen ansiosta, mitä tuki direct sales -kanava. DC vain yksinkertaisesti asteli valmiiseen pöytään, eli antoi alternativen mallin mukaisesti lahjakkaille ja nouseville kyvyille käytännössä vapaat kädet valituilla hahmoilla ja kokeili direct sales -mallin mukaista jakelukanavaa näille sarjoille. Malli toimi ja ala muuttui.
-
Juuri näin, tietyllä tavalla valtavirtasarjakuva oli vahingoittunut niin paljon, että taiteellinen umpisolmu tarvitsi uudet avaajat. Muistan useammankin haastattelun, parhaiten mieleen on jäänyt Herb Trimpe, joka totesi tehneensä vain rutiinisuorituksen ja vältti käyttämästä vähääkään mielikuvitustaan töihin, koska kaikesta omistusoikeus lähtökohtaisesti siirtyi kustantajalle.
Tätä puolta en viittaamassani artikkelissa niin käsitellyt, mutta tämä kehitys on mielestäni alkanut undergroundista ja voimistunut alternativen ansiosta, mitä tuki direct sales -kanava. DC vain yksinkertaisesti asteli valmiiseen pöytään, eli antoi alternativen mallin mukaisesti lahjakkaille ja nouseville kyvyille käytännössä vapaat kädet valituilla hahmoilla ja kokeili direct sales -mallin mukaista jakelukanavaa näille sarjoille. Malli toimi ja ala muuttui.
Joo, mutta valtavirtasarjakuvaan tuli suht' säännöllisesti nuoria lahjakkaita tekijöitä. 60-luvun lopussa mm. Barry Smith, Jim Steranko, Neal Adams. 70-luvun alussa Berni Wrightson, Len Wein (jotta nyt pysyttäisiin aiheessa), Jeff Jones, Mike Kaluta, Jim Starlin, Howard Chaykin, Steve Gerber... 70-luvun lopussa Frank Miller, Claremont, Byrne jne... Näistä moni kanssa venytti Comics Coden rajoja ja
aiheutti harmaita hiuksia toimittajilleen.
Suuri osa ei tullut niinkään undergroundin vaan sarjakuva-fandomin ja fanzineiden kautta. Ongelma monen kohdalla oli se, että he sitten usein lähtivät omille teilleen tekemään omia juttujaan sarjakuvan ulkopuolelle. Kaikki kuitenkin vähitellen kypsytti lukijoita siihen, mikä 80-luvulla seurasi, mikä oli independent-kustantamojen tulo, direct sales-jakelu ja valtavirtasarjakuvan muutos...
-
Claremont, Byrne jne... Näistä moni kanssa venytti Comics Coden rajoja ja
aiheutti harmaita hiuksia toimittajilleen.
...
Kaikki kuitenkin vähitellen kypsytti lukijoita siihen, mikä 80-luvulla seurasi, mikä oli independent-kustantamojen tulo, direct sales-jakelu ja valtavirtasarjakuvan muutos...
Oikeassa olet, minua hymyilyttää erityisesti Claremontin ja Byrnen kausi, jolloin toimituksen silmien alta livahti kaikkea hassua. Wolverine selasi miestenlehteä lehtihyllyllä, Kolossi epäsuorasti pelehti alkuasukastyttöjen kanssa Kadonneessa valtakunnassa, nämähän on Suomessakin nähty. Claremontia närästi kun suosio toi tiukemman toimituksellisen kontrollin.
Valtavirtasarjakuva tietenkin on täynnänsä lahjakkuuksia, heitä en tietenkään tarkoittanut väheksyä. Osa menestyi hyvin kustantajien säännöillä ja oli erinomaisen innostunut työstään, mikä näkyi työn jäljessäkin. Vastapaino Herb Trimpen haastattelulle on jokin mieleen putkahtava Neal Adamsin haastattelu.
Kyllähän valtavirtasarjakuvakin muuttui, kuten nuo Comics Code -säännöt itsekin, sen osalta vaiheet on tarkemmin summattu artikkelissa. Kovimman kritiikin kohdistin itse kustantajiin, en valtavirtasarjakuvan parissa työtään tehneisiin.
(Tämä on erinomaista keskustelua, itse rönsyilen jo vallattomasti, joten jääköön valvojien harkintaan, pitäisikö Rämeen olentoon liittymätön keskustelu leikata esim. Comics Code -ketjuun (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,10671.0.html).)
-
Minua hämää/raivostuttaa tapa, jolla keskustelet kanssani: aivan kuin kuvittelisit, etten ole lainkaan tietoinen kauhusarjakuvan vaiheista, kun tiivistän ja rajaan asioita. Tarkoitan tätä:
Miten ihmeessä minä näin annan ymmärtää, kun meillä on tämä ketju (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,10671.0.html), johon olen kirjoittanu laajan summauksen Comics Code -artikkelia syventämään.
tiivistäminen ja rajaaminen käyvät mutta silloin kun se lähentelee revisionismia : älähdän.
siteeraan sitaattiasi:
Markkinoilla sääntöjen kiistaton vaikutus oli, että EC:n julkaisujen kadottua hyllyiltä alkoi lähes välitön supersankarisarjakuvan nousu. .....
DC oli nimittäin jäänyt altavastaajaksi supersankarien puolella ja sittemmin Vertigo-linjana tunnettujen sarjojensa voimalla se jo hyödynsi ns. suoramyyntiä.
ensiksikin supersankarisarjakuva ei noussut, se jäi.
Jos lähikaupastasi poistaa kaiken muun kuin lakritsin se ei tarkoita että lakritsi lähtee nousuun, vaan että salaattia ei myydä.
tässä on lievä ero.
DC jäi altavastaajaksi. Ihan totta.
Markkinoiden toiseksi suurimman asema on selkeästi kova paikka ja konkurssikypsyyden osoitus.
Jos ilmaiset ehdottomasti älä hämmenny jos vastineet ovat yhtä ehdottomia.
DC on toki osannut markkinoida ajatuksen aikuisemmasta ja varttuneemmasta sarjakuvasta ja vertigobrädi sopii (heille) tähän kuvaan kuin nenä päähän.
Mooren merkitys swamp thingin nousussa on merkittävä ja tänään työpäivän jälkeen tutkiskelin suomi-laitosta ja toden totta nimiösivujen muunnos on tehty yllättävän hyvin. Mutta tämäkin on yhä, lukuisien suomennosten jälkeen sille peräänkuuluttamallesi suurelle yleisölle vieras nimi.
Kannessa mainitaan varoiksi yksi myöhempi Mooren sarjakuvateos, markkinoinnillisessa mielessä.
direct salesin kohdalla olet kyllä aivan oikeassa, mutta kyseessä ei ole innovatiivisuus tai se miten Karen Berger luotsasi "bergerworldia" (vertigon esiaste ) vaan sellainen asia kuin saatavuus.
tämä puolestaan vertautuu tuohon supersankarien nousu teoriaan.
kauhu ja rikossarjakuva eivät ikinä täysin kuolleet, mutta kauhufanit ovat näistä uskollisempia ja kärttivät niitä pienkustantajien tuotteita ja sarjakuva-alan kirjo olikin 80-luvulta 90-luvun noin puoleen väliin ahdetumpi kuin sen jälkeen.
Ja useampi kauhusarjakuvan ystävä hyväksyi että mukaqn on lakritisia tai etsi kivijalkakaupan josta sai jugurttirusinoitakin..
isot köhivät ja päätyivät selvitystiloihin vaikka ulkosarjakuvallisista lisenssilähteistä rahaa virtasikin.
henkiinjäänti ei ollut taiteellisen meriitin mitta, vaan firma joka pystyi maksamaan laskunsa ja palkkansa jäi pystyyn.
Heap ei Spawn inkarnaatiossaan muistuta alkuperäistä tai 80-luvun versiotaan paljoakaan. Suohirviöiden samankaltaisuudet ovat silti melko ilmeisiä.
Mutta ulkosarjakuvallisuus vaikuttaa siinä missä Mooren ja kumppaneiden lahjatkin: Swamp Thing lanseerattiin uudestaan Wes Cravenin elokuvan jälkeen.
Ja se on nyt jälleen saamassa elokuvaa Joel Silverin puljulta Akiva Goldsmithin tekstillä.
Meidän markkinoillamme on vaikea välttyä monimediaisuuden vaikutukselta, vaikka Moore olisi kuinka tunnettu nimi.
On melko julmaa sarkasmia että, käyttäen samaa typistävää ilmaisua, Alan Moore on tunnettu lähinnä sarjakuvistaan tehtyjen elokuvien pohjalta.
(hypoteesin aukkoja voi ampua ManThing elokuvan aikaansaamalla paineella julkaista suomeksi kokoomaa siitä)
Rämeen olennon julkaiseminen suomeksi on tervetullutta joskin väistämättömin kysymys on halutaanko julkaista uudelleen ne jotka on jo julkaistu Kalmassa ilman varmuutta julkaistaanko jatkokin.
Kauhu, Kalma ja moni muu aiemmista yrityksistä on ollut lähinnä koekiluja ja ilman vahvistusta on vain julmaa spekulaatiota sanoa että suurin syy lienee ollut taloudellinen kannattamattomuus.
Nyt tilanne on sama kuin mistä Jiksi puhui mutta suomessa yhdysvaltain sijaan: direct sales.
Elämme nettiaikaa ja egmontshop on vain klikkauksen päässä, mutta erikoiskauppoihin ja kirjakauppoihin rajaamalla kovakantisen julkaisun ollaan taas siinä tilanteessa että useimmille koko keskustelu näyttäytyy egojen välisenä ristiinvirtsauskisana elitistisestä aiheesta.
Minusta on hienoa että Rämeen olento on palannut, mutta olisin tervehtinyt päivitettyä versiota Kalmasta enemmän.
Se olisi minun mielestäni näkynyt pitkäkestoisemmin sarjakuvakentässä.
-
tiivistäminen ja rajaaminen käyvät mutta silloin kun se lähentelee revisionismia : älähdän.
ensiksikin supersankarisarjakuva ei noussut, se jäi.
Ja kun he avasivat kassakaapin, he huomasivat priimakuntoisen Showcase #4:n kadonneen jälkiä jättämättä.
-
Bernie Wrightson sitoo tekijänä Warrenin ja DC:n tiukasti yhteen. Hänhän aloitti DC:n House of Mystery -lehdessä 60-luvun lopulla (Suomessa niitä taisi ilmestyä Kauhu-lehdessä), teki hommia myös Marvelille ja siirtyi 70-luvun puolivälissä Warrenille. Minusta Eeriet ja Creepyt ja Vampirellat olivat parhaimmillaan juuri tuolloin (suurin piirtein Creepyn numerot 60-100), 70-luvulla, jolloin niitä sai Suomenkin lehtikioskeista. Silloin mukaan tuli myös paljon loistavia espanjalaisia taiteilijoita; Creepy oli kansainvälistä tasoa!
Tuolloin Wrightson oli kimpassa Michael Kalutan, Jeff Jonesin ja Barry Windsor-Smithin kanssa. He perustivat yhteisen lafkankin, Studion, joka pyrki toimimaan kaupallisten rajoitteiden ulkopuolella.
Kun Creepy teki paluun viime vuonna, kukapa muu oli taas mukana kuin Bernie!
Mitä Alan Mooreen tulee, tämän arvostelun (http://www.flamesrising.com/future-shocks-review/) kirjoittaja käyttää varsin osuvia laatusanoja: "Each Future Shock is a little strange, eerie or creepy and has a twist ending… or twisted ending… usually both! And anyone who’s even remotely aware of Alan Moore’s work will fully know that many of the best Future Shocks were written by him."
Mooren "Tulevaisuusshokit" olisivat hyvinkin voineet ilmestyä Warrenin lehdissä.
Kaikki liittyy kaikkeen.
-
Stop nyt tykkänään, Lönkka, menee nimittäin jo pahasti kakkapuheen puolelle.
Kakkapuheita siis on se että kaipaa selkeitä faktoja esitettyjen väitteiden tueksi?
Right.
Tuo ei kuulostanut lainkaan minun ajatuksiltani, joten minun oli luettava uudelleen tämä Comics Code -artikkelini (http://kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=1288) lävitse, enkä edelleen näe perustetta lausumallesi.
Paitsi että tuolla kommentillani ei ollut mitään tekemistä Code artikkelisi kanssa.
Viittaan vaan Swamp Thingin kaupalliseen vaihtoehtoon Rämeen olento arvostelussasi ja myöhempiin perusteluihisi siitä miksi nimikkeet alternate puolelta eivät olisi oleet kaupallisia vaihtoehtoja vaikka on mahdollista että ne möivät vaikkapa Swamp Thingiä paremmin. Faktaa Swamp Thingin kaupallisen vaihtoehto väittämän tueksi sinulla ei näytä olevan esittää eli eikös silloin operoida mutu-tuntumalla?
Lopetan nyt tähän absurdiksi degeneroituneeseen keskusteluun osallistumisen.
Palatkaa norsunluutorniinne julistamaan Totuutta TM
-
Nyt on kohtuullisuudentaju hukassa, jos puhut revisionismista.
ensiksikin supersankarisarjakuva ei noussut, se jäi.
...
DC jäi altavastaajaksi. Ihan totta.
Sarjakuvien, ja aivan erityisesti supersankarien kokonaismyynti, laski toisen maailmansodan huippulukemista. Comics Coden vuoksi kauhunimikkeiden määrä laski ja supersankarinimikkeiden määrä kasvoi – kuten niiden osuus kokonaismarkkinoista. Supersankarisarjakuvat eivät siten ainoastaan jääneet, ne nousivat. Kehitys kulki ylös Marvelin voimalla 1960-luvulla, kun taas 1970-luvulla mentiin heti alas.
Tämä on yleisesti tunnettua ja toisin kuin kirjoituksillasi toisia kohtaan osoitat, tiedän sinulle tämän olevan tuttua ja oikeasti tässä jauhetaan semantiikasta.
Semantiikkaa on myös tuo toteamukseni, että DC jäi altavastaajaksi – ja niin se jäikin, kun Marvelin noustua supersankariareenalla DC ei enää ollut suurin tai kaunein, saati taiteellisesti ensimmäinen (ja tässä kohden riittää, että molemmat tiedämme voivamme pudotella vasta-argumentteinä pitkän listan DC:n taiteilijoita jne.).
Altavastaajana oleminen ei millään alalla entisille markkinajohtajille passaa ja siksi lähdettiin rohkeasti hakemaan uutta.
Paitsi että tuolla kommentillani ei ollut mitään tekemistä Code artikkelisi kanssa.
Tarkoitit siis arviota, mutta tästä kommentista ymmärsin sinun viitanneen artikkeliin:
Jos artikkelissaan viskoo kommentteja
Jos nuo kaksi sanaa ("kaupallinen vaihtoehto") nyppivät noin pahoin, niin melkoista sanojen punnitsemista ja pyörittelyä tässä saisi harrastaa, että siihen olisitte tyytyväisiä.
Valtavirta nyt määritelmällisesti on kaupallista. Jos tahdotte kääntää asian siten, että kaikki muu olisi epäkaupallista, niin olkaa hyvät. Minun suuhuni, ette sitä laita, koska olen artikkelissani sivunnut sitä, että alternative-/independent-tekijät tahtoivat hyötyä taloudellisesti töillään ja toteuttaa taiteellisesti itseään, millä oli alaa tervehdyttävä vaikutus.
Samalla tavoin on turha länkyttää, että minusta nuo mainitsemani sarjat eivät olisi muka myyneet. Elleivät olisi, ei meistä kumpikaan niistä mitään tietäisi.
-
Kauhusarjakuvasta melko tietämättömänä en voi muuta kuin ihmetellä tätä jo melko vihamieliseksi käynyttä, toisaalta erittäin asiantuntevaa, keskustelua. Mutta onko tässä jo metsä kadonnut puilta, kun verissäpäin tapellaan muutaman lauseen merkityksestä?
Jiksille tiedoksi, että kaltaiselleni tavalliselle tallaajalle arvostelu kertoi sen, mitä halusinkin opuksesta tietää.
-
Minusta arvostelun teksti on hyvää, mutta se on turhan lyhyt. Lyhyys korostuu, kun luin äsken Joen superpitkän Taskarin juhlakirjan arvostelun http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=1389. Rämeen olento -sarjakuvan yleistunnelma välittyy erinomaisesti, mutta myös olisi voinut kertoa sen alkuasetelman niille, jotka eivät tiedä tätä klassikkoa, ja poimia sisällöstä yksityiskohtia ja skannata arvosteluun pari kuvaa lisää. Tässä on kuitenkin paksu kirja kyseessä. ”Lokalisoidut avaussivut” jäivät minullekin epäselväksi, ennen kuin ne selitettiin tässä ketjussa, eli sen asian olisi saanut kuvata tarkemmin.
Tunnelman lisäksi Swamp Thingin tärkeys amerikkalaisen sarjakuvan historiassa tuli arvostelussa hienosti selväksi. Kummallisen kiivaassa väittelyssä edellä Jiksi mielestäni perusteli kantansa.
Rick Veitchin osallisuudesta Swamp Thingin taiteeseen oli aiemmin täällä päivänsankari (Sarjakuva-Finlandian voittaja) Petteri Tikkasen kertomana: http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,8507.0.html. Joe antoi linkin tämän ketjun alussa.
Vanhemmasta Len Weinin ja Berni Wrightsonin Swamp Thingistähän julkaistiin yksi jakso Jätissä toissa vuonna. Siinä Rämeen olento kohtasi Batmanin.
-
tämä ole vielä kiivasta keskustelua nähnytkään.
Joskus parilla sanalla on merkitystä ja semantiikalla väliä, paljonkin. Silloin kun sarjakuvalla on väliä(=se on aidosti HYVÄ) ja arvostelu on muutoin ansiokas : jos syytä on minusta lähtee ääntä.
Toivoa vain voi että Egmont jatkaisi tästä siihen suomeksi aiemmin julkaisettomaan materiaaliin.
-
Enpä aio tätäkään käännöstä ostaa, koska koko Alan Mooren treidit ovat löytyneet kirjahyllystä jo useita vuosia. Kuitenkin aikoinaan, kun sarjaan tutustuin, koin lukevani ehkä parasta Alan Moorea ikuna. Pesunkestävä klassikko, joka minun mielestäni päihittää Sandmaninkin (tappelu!tappelu!).
Mutta ehkä suomenkielinen laitos pitää tsekata jo ihan painojäljen vuoksi. Kuten joku edellä jo mainitsikin, esim. Titan Booksin mustavalkoiset Hellblazer-kokoelmat hakkaavat väriversiot mennen tullen. Eli MUN mielestäni tuon ajan väritykset on yleisestikin sieltä, syvältä ja poikittain. Ja mustavalkoinen nyt vaan sopii kauhuun erinomaisesti. 8]
-
Toivottavasti kukaan ketjua sivusta lukenut ei ahdistunut sanailusta, vanhat tässä vain intoutuivat nokittelemaan, minä kieltämättä hieman liian kärkevästi Lönkkaa kohtaan.
Rämeen olento -sarjakuvan yleistunnelma välittyy erinomaisesti, mutta myös olisi voinut kertoa sen alkuasetelman niille, jotka eivät tiedä tätä klassikkoa, ja poimia sisällöstä yksityiskohtia ja skannata arvosteluun pari kuvaa lisää.
Kiitos kritiikistä, tasapaino taustoituksen ja arvottamisen välillä on toisinaan vaikea löytää, joten palaute auttaa sen hakemisessa.
Tässä tapauksessa pohdin, että Mooren alku merkitsi myös hahmon uudelleensyntymää, joten en tahtonut kääntää katsetta sitä edeltäneeseen aikaan.
Sarjakuvan historiaa tai Moorea tuntematta julkaisusta nousevat esiin tunnelma, joka syntyy kauhuelementeistä ja älyllisestä käsikirjoituksesta. Korostin näitä puolia ja sivuutin vähemmän keskeisinä pitämäni elementit.
Avaussivua/nimiösivua, kumpi vain paremmalta tuntuu, epäröin kommentoida lopussa, mutta toimitustyö oli niin ilahduttava yllätys, että tahdoin sen lisätä silläkin uhalla, että asia jäisi epäselväksi.
Kuvien vähyyttä pohdin itsekin, skannaan yleensä pari ylimääräistä, mutta nyt ei sopivia tahtonut millään löytyä valittaviksi, kaikki tunnetuimmat kun esiintyvät joka yhteydessä. Tämän (liitteenä) lopulta valitsin, mutta tajusin kuvan näyttävän satunnaisen lukijan silmissä paljaalta peffalta, mikä olisi tuonut tahatonta komiikkaa mukaan.
-
Sain luettua Rämeen Olennon,toivon mukaan tulee jatkoa(?) kuka tietää.
Alan Moorea en aluksi tajunnut kuten olen kirjoittanut,nyt pikku hiljaa tässä aikuistumis kynnyksellä olen alkanut pitämään Mooresta.Kuvitus oli erittäin hyvin toteutettu kuvituksesta tuli mieleen Thriller lehden Denys Cowan.
(Tarkemmin katsottuna ei niin selvästi tule mieleen mutta tuo oli ensi reaktio.)
Tämä ansaitsee paikkansa hyllyssä,arvio:8/10.
-
Eli MUN mielestäni tuon ajan väritykset on yleisestikin sieltä, syvältä ja poikittain. Ja mustavalkoinen nyt vaan sopii kauhuun erinomaisesti. 8]
Minusta taas väritys on jopa onnistunut, varsinkin kun vertaa muihin sen aikaisiin sarjakuviin. Ei tainnut olla värittäjällä kovin suuri skaala käytettävissä, mutta sai välillä melko ahdistavaa tunnelmaa aikaan.
-
Ennen Moorea Swamp Thing kai oli aika lailla vailla suuntaa, mikä oli ongelmana lehden alusta saakka. Periaatteessa tarinat olivat tyyliä ST ruikuttaa menetetyn ihmisyytensä vuoksi, miettii keinoja sen palauttamiseksi, pyörii päättömästi ja kohtaa kaikenlaisia kummia örkkejä matkan varrella. Jos lehden myyntiluvut olisivat olleet toisen kierroksensa numeron 19 tienoilla huikeat, ei puolituntematon britti olisi todennäköisesti päässyt siitä jatkamaan, eikä hän todennäköisesti olisi myöskään saanut kovin vapaita käsiä toteuttaa visvaisia visioitaan.
Aiemmin ketjussa mainitulla Warrior-lehdellä kyllä varmaan oli vaikutusta Mooren päätymiselle DC:lle ja Swamp Thingiin. Lehdellähän oli jakelukanavat myös Amerikkaan, mutta muistaakseni Dez Skinn kävi DC:n kanssa neuvotteluja Warriorin sarjoista. Skinnin idea taisi olla saada kaupatuksi kaikki sarjat könttänä, mutta joku sarja ei DC:tä tainnut kiinnostaa, tai jotain sen suuntaista ja oikeudet menivät Pacificin kautta Eclipselle.
Periaatteessa minusta Mooren Swamp Thing edustaa amerikkalaisen valtavirtasarjakuvan 80-luvun kasvuprosessia, johon kuului myös vaikkapa Millerin Daredevil. Molemmissa logiikka on hieman samankaltainen. Nuori lahjakas tekijä, jolla on tuoreita ideoita ja uusi näkökulma saa työkseen (oletettavasti) huonosti myyvän lehden, joka sitten alkaa vähitellen myydä paremmin ja pikku hiljaa muuttaa koko systeemiä. Periaatteessa tuo uusi, tuore näkökulma on Mooren suurimpia ansioita - hienoja tarinoita unohtamatta - ja tällä nyt tarkoitan tässä tapauksessa juuri Swamp Thingiä.
"RA: You appeared (to me anyways) to be the first British comic to be heavily distributed in the USA. Do you know what brought this about? Warrior's appearance certainly seems to have been the proverbial floodgates for British writers & artists to show their work in the US. Before Warrior, the only British artist I remember ever seeing on a regular basis was Ken Barr.
DS: Actually, Paul Neary (in Warren's Creepy, Eerie & Vampirella magazines) and Barry Smith (on Marvel's Daredevil, X-Men and Conan) predated Warrior in the US, too. Although both did, ironically, work for Warrior too--Barry on the first series, Paul on the second. As for US sales, direct distribution was just kicking in when we were producing Warrior. With Diamond being a relatively small latecomer, there were about 14 competitive suppliers for the comic shop market... it was fantastic. And we supplied them all! It really helped make up for the high percentage of unsolds through the UK federated trade (aka: newsagents). But more importantly, it was a takeaway menu for US publishers looking for the next big thing after Spanish and Filipino creators. Brits had the historical discipline of doing black and white weekly one, two, or three page serials, so they tended to work much tighter than people in US comics, with their luxury of 20 to 25 pages per episode and colour to fill in the gaps.
I'd get calls from pals like Dick Giordano, then editorial director at DC Comics, asking for Warrior contributor phone numbers, saying such-and-such a writer wanted to work with one of our artists, or such-and-such an editor wanted to work with one of our writers... if they had the time. Couldn't really refuse, even though it cost me. Len Wein was a keen Warrior reader, that's how he singled out Alan Moore to take over on the dying Swamp Thing book. In a similar way to Stan Lee’s take on Amazing Fantasy with the launch of Spider-Man in the final issue, it was the "it's going down, so let's try something different just for the hell of it" approach. "
http://www.enjolrasworld.com/Richard%20Arndt/Warrior.htm
-
Onkos kirjakaupoista havaintoja Rämeen olennosta? Olen katsellut sarjishyllyjä vähän sillä silmällä, mutta vielä ei ole tätä matkan varrelle osunut.
-
Onkos kirjakaupoista havaintoja Rämeen olennosta? Olen katsellut sarjishyllyjä vähän sillä silmällä, mutta vielä ei ole tätä matkan varrelle osunut.
Omani ostin Helsingin Akateemisesta. Oli siellä niitä vielä muutama muukin. Hyvä kirja. Jänniä tarinoita, vähän outoja kylläkin.
-
törmäsin tähän Steve Bissetten haastatteluun (http://www.avclub.com/articles/steve-bissette,30751/) AVclub.comissa.
ja tämä laajentaa Rämeen olennon luomisen taustaa ja sitä millaista on tehdä töitä Alan Mooren kanssa kuten myös kuinka päästä ko.miehen viholliseksi.
Kubertin koulusta ja Bissetten muusta urasta puhutaan paljon mutta Swamp thingiin ja Bissetten supersankarivihaan liittyvät osiot kuten myös kuka loi alunperin Hellblazerin ovat mielenkiintoisimpia.
Osaltaan epäilen että kyseessä on se että Moore nousi suureen tietoisuuteen kun taas Bissette sai vasta tappelujen jälkeen rojaltinsa.
Tietenkin se että Moore vaikenee kaikesta kuin hauta tekee faktojen objektiivisen tulkinnan vaikeaksi.
Abbyn ulkoisen olemuksen lainaaminen upealta Sigourney Weaverilta oli yllätys mutta tarkemmin ajateltuna sen olisi pitänyt olla selvää.
Swamp Thingin/Rämeen olennon muutos uuden tiimin käsissä niin kirjallisine, elokuvallisine ja sosiaalisine vaikutteineen on oivaa luettavaa ja artikkelissa mainittu kirjeenvaihto ja käsikset tekisi mieli lukea.
"I've decided to kill the beetles"
-
Omani ostin Helsingin Akateemisesta.
Jes, mä piipahdin Porissa käydessäni paikallisessa Suomalaisessa ja sielläkin oli Rämeen olentoa hyllyssä.
Hieno julkaisu. Ja hyvin ovat kestäneet Swamp Thingit aikaa (ja liimaselkäiset Kalma-lehdetkin saavat nyt kestää aikaa pykälää paremmin, kun niitä ei tarvitse ainakaan näiden tarinoiden takia kaivaa hyllystä - ja keräillä putoavia sivuja sylistä). Eipä tarvitse kahta kertaa miettiä ennen ostopäätöksen tekemistä, jos Egmont julkaisisi tätä lisääkin ;)
-
törmäsin tähän Steve Bissetten haastatteluun (http://www.avclub.com/articles/steve-bissette,30751/) AVclub.comissa.
Mielenkiintoista on herrojen palkat:
"We got paid dirt by page-rate standards at DC.
AVC: What was your page rate?
SB: I got $63 a page to pencil, John Totleben got $45 a page to ink, and I believe Alan was getting in the vicinity of $50 a page to script. "
Muistelen, että Brian Bolland olisi joskus 90-luvun alussa kertonut, että lopetti sarjakuvien piirtämisen, kun sai vain 600 taalaa sivulta ja kannesta sai tonnin. (Bollandilla meni sama aika kumpaankin.)
Aikamoista riistämistä DC:ltä sillon 80-luvulla.
EDIT: Ettei ihan topiciksi mene, niin onhan Egmontin sarjalle luvassa jatkoa? Näitähän olisi kai kuusi osaa englanniksi?
-
Muistelen, että Brian Bolland olisi joskus 90-luvun alussa kertonut, että lopetti sarjakuvien piirtämisen, kun sai vain 600 taalaa sivulta ja kannesta sai tonnin. (Bollandilla meni sama aika kumpaankin.)
Olisko ollut kun kävi sarjisfestareilla aikoinaan kunniavieraana.
Summista en sano mitään, mutta tutulta kuulostaa muuten.
EDIT: Ettei ihan topiciksi mene, niin onhan Egmontin sarjalle luvassa jatkoa? Näitähän olisi kai kuusi osaa englanniksi?
Ei kannata ostaa kun ei tiedä tuleeko jatkoa.
Ja kun jättää ostamatta niin ei tule jatkoa.
Noidankehä on valmis ;)
-
Ei kannata ostaa kun ei tiedä tuleeko jatkoa.
Ja kun jättää ostamatta niin ei tule jatkoa.
Noidankehä on valmis ;)
Paitsi turhan usein onkin toiminut niin, että on ostanut ja jatkokin on jäänyt tulematta. No, Rämeen olennon ostin kuitenkin ja tyytyväisenä luin. Sisällöltään taattua Moorea jälleen kerran, joten jatkokin olisi enemmän kuin tervetullut.
-
Kyllä minä ostin jo omani pois kulkemasta, vaikka hyllystä löytyy jo Saga of the Swamp Thing ja Kalmat. Mutta niissähän ei ole sitä ensimmäistä Mooren juttua.
Mietin vain, että joko uskallan myydä englanninkielisen toisen albumin pois. Ja sen enempää ei niitä mulla olekaan. Eli varmistusta jatkosta odotetaan innolla.
-
Huikean haikean hirmuisen hyvää sarjakuvaa, ottaen huomioon että kukaan ei alkuun odottanut Rämehörköltä mitään.
Neil Gaimankin, joka 1980-luvun alussa yritti elättää itsensä freelancer-poptoimittajana ja oli hyljännyt sarjakuvat, meni ja luki kun kehuttiin: "Hey, comics are not supposed to be this good!"
Siitäpä Gaimaani ottamaan Mooreen yhteyttä: "Miten sä teet tämmöisiä käsikirjoituksia tämmöiseen?" Moorehan kertoi koska Niilo oli onnekseen ajoissa liikkeellä.
Ja loppu on... no, loppu ei ole vielä koittanut.
-
Viikolla 40 ilmestyy Egmontilta Rämeen olento 2 (216 sivua / 34,95 €), hienoa että jatkavat tätä.
-
Oliko ekassa kovakantisessa suomeksi jo Kalmassa nähtyjen Saga of the Swamp Thing 21-31 ja Saga of the Swamp Thing Annual 2:sen lisäksi vielä muuta, vai pitääkö minun hankkia kovakantinenkin?
-
Oliko ekassa kovakantisessa suomeksi jo Kalmassa nähtyjen Saga of the Swamp Thing 21-31 ja Saga of the Swamp Thing Annual 2:sen lisäksi vielä muuta, vai pitääkö minun hankkia kovakantinenkin?
Ensimmäisessä olivat numerot 20–27, kuten arvostelussa mainittiin (http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=1386). Vastaus kysymykseesi on, että pitää. Erityisesti siitä syystä, että suttuiset Kalmat kuuluvat komeron perukoille.
-
Erityisesti siitä syystä, että suttuiset Kalmat kuuluvat komeron perukoille.
itse laitan ennemmin kovakantisen albumin(en Rämeen olentoja) vaikka keikkuvan pöydänjalan alle ja pidän paraatipaikalla lehteä jossa oli mm. Doom patrolia, Swamp thingia ja aliarvostettua Shadea.
Tuo kulttuuritekohan tavoitti koko maan lähikauppojen hyllyjä myöten.
-
Tuo kulttuuritekohan tavoitti koko maan lähikauppojen hyllyjä myöten.
Sisältö on hyvä, mutta ovathan ne vanhat lehdet kieltämättä jo kulahtaneen ja nuutuneen näköisiä hyvin säilytettyinäkin.
-
Viikolla 40 ilmestyy Egmontilta Rämeen olento 2 (216 sivua / 34,95 €), hienoa että jatkavat tätä.
Nii! Nyt on viikko 40. Onko Rämis kakkonen jo myynnissä?
-
Nii! Nyt on viikko 40. Onko Rämis kakkonen jo myynnissä?
Egmontin julkaisukalenterin mukaan ilmestyy huomenissa; Perunamaan sarjakuvalistauksissa se on merkitty perjantaille. Malta nyt hetki, vielä.
-
Malta nyt hetki, vielä.
Hyvää kannattaa odottaa, mutta kun ei millään malttaisi :D
-
Egmontin blogin mukaan Suo-asia on kaupoissa.
Klikkaa >> http://blogi.egmontkustannus.fi/2010/10/12/rameen-olento-2/
-
Toinen Rämeen olento tuli säästeltyä sunnuntain huviksi. Tässä nähdään loppuun Suomessa Kalmassa aikanaan esitetyt tarinat ja mennään jo niiden ohitse, eli osa tarinoista ovat Suomessa aiemmin julkaisemattomia.
Toinen kokoelma koostaa ne tarinat, jotka monelle ovat kaikista tärkeimmät Mooren Rämeen olento -rupeaman tarinoista. Minulle ensimmäinen kokoelma on henkilökohtaisesti tärkein, erityisesti sen esittämää ruumiinavausta kauhistuttavampaa ja taidokkaampaa tarinaa ei monia omissa kirjoissani olekaan.
Jälleen kokoelman kauhu on psykologista laadultaan, mutta ensisijaisesti näiden tarinoiden arvo ei ole kauhuelementeissä, vaan ideoinnin rikkaudessa ja tarinankerronnallisissa ansioissa. Tosin onhan kokoelman nokkelimman ja kepeimmän tarinan (nimeltään Pog) hahmojen kohtalo sangen kammottava, joten kauhua tässä on sen ystäville kylliksi.
Kokoelma on Mooren ystäville, sekä laajemmin laadukkaan sarjakuvan ystäville, siis tärkeä opus, ja ovathan juuri nämä niitä tarinoita, joissa DC pudotti Comics Coden kahleet kunnolla harteiltaan. Tämä on siinä mielessä oleellista, että suuret kustantajat ottivat tarpeellisen askeleen siihen suuntaan, jossa underground ja alternative olivat eläneet. Kun seuraavalla vuosikymmenellä supersankarit olivat juoksuttaneet koko sarjakuvan alana taiteelliseen, laadulliseen ja taloudelliseen lamaan, ei kustantajien tarvinnut etsiä ulospääsyä, koska nämä Vertigo-sarjat sen heille jo osoittivat.
-
Olenko ainut, jonka mielestä Rämeen olennon ykkösosa oli tylsähkö? En taida hommata kakkososaa...
-
En taida hommata kakkososaa...
Kakkoskokoelma on todella hyvää sarjakuvaa, taso tosiaan nousee vielä ekasta osasta (joskin täytyy sanoa että ekan kokiksen kakkosstoori Anatomian oppitunti on edelleen suosikkini). Ja suomenkielinen on hieno kovakantinen versio, kuten ykkönenkin.
Mutta suosittelisiko tätä sellaiselle joka ei innostunut ekasta kirjasta? Ehkä ehdottaisin ekan lukemista vielä kertaalleen - jos se ei edelleenkään kolahda niin voi ihan hyvin olla että Rämeen olento ei vain ole sinun juttusi. Ei kaikkien tarvitse, tai ole käytännössä mahdollistakaan, tykätä kaikista klassikoistakaan.
-
Itse olen lukenut Swamp Thingit aikoinaan liki tuoreeltaan. Parhaiten on muistissa säilynyt numeroiden 48-54 tapahtumat: Moorea parhaimmillaan.
Eli suomeksi mun näkökulmasta parhaat tarinat ovat vielä edessäpäin. Erinomaista Egmontilta, että julkaisevat Rämeen Olentoa suomeksi.
-
Rämis on minustakin kyllä suhteessa Mooren muuhun tuotantoon aika tylsää tavaraa. Mutta tylsä sana ei minun mielessäni hahmotu huono sanan synonyymiksi. Minusta se vain tarkoittaa hankalasti luettavaa. Itsellä kesti pitkään, että sain Rämistä luettua, eikä asiaa meinannut auttaa tuo suomeksi lukeminenkaan, mikä on yleensä helpottanut juuri näissä tapauksissa. Lopulta sain kuitenkin kaikki Mooren Swamppikset luettua, eikä kaduta yhtään. Toivottavasti loputkin julkaistaan suomeksi, niin niihin voi palata vielä vuosienkin päästä helpommalla kielellä.
-
Rämeen Olento-tarinat Alan Moore kirjoitti luomisvimmansa (sarjakuvakäsikirjoittijista äärimmäisen harva kuuluu minun papereissani luova-osastoon) huippukautena. Tämä näkyy myös tarinoissa, joita täytyy peilata 1980-luvun ajankuvaan. Moore otti käsittelyyn harvoin käsiteltyjä aiheita, ja otti aivan outoja näkökulmia normitapahtumiin.
Mooren Swamp Thingit ovat niitä harvoja( niitä on tasan kaksi) sarjakuvatarinoita, joiden parissa olen tuntenut pelon(vai pedon) hiipivän puserooni.Parhaat Swampit ovat Mooren kauden alussa, ja sitten, kuten jo aiemmin hehkutin, numeroissa 48-54.
-
Jos Egmont jatkaisi tällaisten Mooren Rämeen olento -kokoelmateosten julkaisua, niin kuinka monta niistä kaiken kaikkiaan tulisi? Kuinka paljon on siis vielä suomentamatta?
-
6 yhteensä.
-
Alan Mooren juoksusta tulisi kuusi, jos jatketaan muiden tekijöiden tekosilla, niitä tulisi paljon lisää.
Luonnollisesti herää kysymys, että ovatko nuo Millarin Rämikset mistään kotoisin? Jo pitkään nuo ovat tulleet vastaan eri yhteyksissä, mutta vielä en ole mokomia lukenut. Olisiko syytä, ja olisiko nuo suomentamisen arvoisia?
-
Minusta tarina jatkuu mielenkiintoisena ja säilyttää tason Rick Veitch:in käsissä. Sävy vaan on hieman erilainen.
Vähän harmittaa ostaa suomenkielistä kovakantista sarjaa kun eka kirjassa oli suora selkämys ja kakkososassa pyöreä? Todella ärsyttävä moka.
-
Vähän harmittaa ostaa suomenkielistä kovakantista sarjaa kun eka kirjassa oli suora selkämys ja kakkososassa pyöreä? Todella ärsyttävä moka.
Tämä on totta! Ja painopaikka on sama, mistä lienee kyse.
-
Egmontiltahan on muutenkin noi tullu ihan miten sattuu, yksi pyöreä- ja toinen suoraselkäisenä. Sama koskee myös kansien pintaa, osa on mattaa, osa kiiltävää ja osa molempia. Vaikka tää jälkimmäinen ei ookaan niin oleellista, mutta silti.
-
Tämä on totta! Ja painopaikka on sama, mistä lienee kyse.
Erikoista, ainakin minun kakkosalbumissa musta oli todella valjua, ovatko muut huomanneet saman?
-
Onko musta valjua kannessa vai sisäsivuilla?
-
Onko musta valjua kannessa vai sisäsivuilla?
Sisäsivuilla, ihan huomattavissa määrin.
-
Rämeen Olento 2 arvioitu Kvaakissa. (http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=1675)
-
Onkohan egmontilta tulossa uutta Alan Mooren Swamp Thingiä tänä vuonna?
-
Toistetaanpas Saukin kysymys, johan tässä on taas odoteltukin.
-
Tuskin.
-
Viimeisin tieto (http://blogi.egmontkustannus.fi/2012/02/20/sarjakuvan-riemua-toukokuussa-tarahtaa/#comments):
"Älä nyt vielä pyörry, vaan sitten vasta, kun kerromme, että myös kaivattu Rämeen olento III saapuu suomeksi tämän vuoden aikana…"
-
Yay!
-
No, enpä osanut kieltämättä odottaa...hyvä näin. Kyynikko ei pety koskaan jne.
-
Viimeisin tieto (http://blogi.egmontkustannus.fi/2012/02/20/sarjakuvan-riemua-toukokuussa-tarahtaa/#comments):
"Älä nyt vielä pyörry, vaan sitten vasta, kun kerromme, että myös kaivattu Rämeen olento III saapuu suomeksi tämän vuoden aikana…"
Jess! Tätä tietoa onkin odoteltu ja toivottu varpaat suussa!
-
Ensimmäinen kirja luettu.
http://routakoto.com/2012/11/25/rameen-olento/
-
Tämä kolmas ei ollut tarinaltaan yhtä hyvä kuin kaksi ekaa. Toisaalta 1)saastumisaihe pelottavan ajankohtainen, ja kai ikuinen.Toisaalta 2)Bissette et company olivat kyllä tutun erinomaisia. Tarinoiden taustoitustiedot olivat kyllä mielenkiintoisia.
Mutta parhaat tarinat ovat vielä tulossa: omat suosikkini ovat numerot 48-54. Asiaan kyllä vaikuttaa se, että luin ne aikanaan tuoreeltaan, kuukauden aina seuraavaa numeroa odottaen.
-
Kolmannen kimppuun pääsen heti kohta, nyt kun kakkonenkin on luettu & arvosteltu.
http://routakoto.com/2012/11/29/rameen-olento-toinen-kirja/
-
Niille, jotka eivät jaksa odottaa Shimon aikaansaannosta: uusin Rämeen Olento on muuten arvioitu lyhyehkösti myös uusimmassa Portti-lehdessä (3/2012). Portissa on muutenkin päteviä sarjisarvosteluja.
-
Heh, olihan tämä maininnan jälkeen pakko hoitaa pian pois alta.
http://routakoto.com/2012/12/10/rameen-olento-kolmas-kirja/
Ripustelen tuon etusivulle ehtiessäni.
-
http://hellblazer.wikia.com/wiki/John_Constantine
Moore osasi kirjoittaa Constantinen niin hienosti että hahmo itsekin arvostaa.
-
Varsin metka tuo tarina todellisesta John Constantinesta! ;D
Nyt on arvostelu ripustettu myös etusivulle:
http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=1858
Tämä sai odottamaan malttamattomana neljättä kirjaa!
-
Minäkin odotan neljättä osaa. Tämän väliosalta tuntuneen kolmosen jälkeen. Opuksen mielenkiintoisin osa oli piirtäjän esipuhe.
Mutta kiitos Shimolle hienosta arvostelusta. Tuollaisia on mukava lukea.
-
Sarjakuvaharrastus on vakavaa.
http://www.theonion.com/articles/jesus-what-is-it-now-says-man-putting-down-swamp-t,28763/
-
Sources confirmed that later that night Bogen received another call from his wife and pretended he had been sleeping when he had really been watching Firefly on Netflix
:D Aika epeli
-
Onko Nestor Redondon sarjakuvia julkaistu Suomeksi? Olen vasta ihan hiljattain tutustunut tämän loistavan piirtäjän sarjakuviin internetissä tarkemmin ja ihastuin hänen realistiseen tyyliinsä oitis. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
-
Väittäisin, että ei ole.
-
Nyt vasta luin Egmontin kolmannen koostealbumin. Ei kolahtanut niin paljon kuin kakkososa mutta enemmän kuin ykkönen. Joten ihan riittävästi tykkäsin, että jatko-osia jäin kaipaamaan. Montakohan näitä Mooren kirjoittamia tarinoita olisi maksimissaan vielä tulossa?
-
http://www.stara.fi/2015/03/26/nainen-rakastui-puuhun-elamani-parasta-seksia/
Asiaan liittyen, onkohan oletettavaa että RW kustannus jatkaisi Egmontin kesken jäänyttä Rämeen Olento -kirjasarjaa?
-
Asiaan liittyen, onkohan oletettavaa että RW kustannus jatkaisi Egmontin kesken jäänyttä Rämeen Olento -kirjasarjaa?
Jos sarjaa aletaan julkaista muissa yhteistyömaissa, lienee mahdollista (ja todennäköistä) että Suomen osalta hypätään kelkkaan nelososassa. Pelkästään Suomea varten ei varmastikaan Rämeen olentoa tuoda.
-
Jos sarjaa aletaan julkaista muissa yhteistyömaissa, lienee mahdollista (ja todennäköistä) että Suomen osalta hypätään kelkkaan nelososassa. Pelkästään Suomea varten ei varmastikaan Rämeen olentoa tuoda.
Niin, kirjasarjan toinen osa, ilmeisesti täällä aikaisemmin julkaistua Egmont-albumia vastaava versio, pöllähti myyntiin ainakin "saapasjalkamaassa" helmikuun puolivälissä. Tiedä sitten hollantilaisista tai tanskalaisista käännöksistä...
Grandi Opere Vertigo – Swamp Thing 02 (http://www.rwedizioni.it/negozio/lion/grandi-opere-vertigo-swamp-thing-02)
-
Nostetaanpa tämä ketju esiin RW:n mainion neloskirjan kunniaksi. Itse tykkäsin tästä osasta oikeinkin kovasti, ja se oli erityisen mielenkiintoinen myös muiden Vertigo-sarjakuvien kannalta.
-
RW:n neloskirja on mahtavuutta, kuten Egmontin kolme ekaa osaa. Toisessa ketjussa koivumäki jo sanoikin että pyrkimyksenä on julkaista Mooren olennot loppuun. Viitoskirja on jo suomennettu. Mutta minkälaista on New52 Rämis? Snyder tekijänä ainakin lupailee hyvää.
http://www.amazon.com/Swamp-Thing-Vol-Raise-Bones/dp/1401234623/ref=sr_1_3?s=books&ie=UTF8&qid=1444577752&sr=1-3&keywords=swamp+thing
Tästähän voisi sitten jatkaa kun Mooren juoksu tulee loppuun...
-
Rämeen olennon neljäs kirja tosiaan olin vallan mainiota luettavaa, kuten Kvaakin (http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=2261) arviosta voi lukea.
-
Rämeen olennon neljäs kirja tosiaan olin vallan mainiota luettavaa, kuten Kvaakin (http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=2261) arviosta voi lukea.
Sen volyymin kohdalla Mooren Swamppis
pääsikin parhaaseen vauhtiin. Ja meno
pitää kutinsa loppuun saakka.
-
Sen volyymin kohdalla Mooren Swamppis
pääsikin parhaaseen vauhtiin. Ja meno
pitää kutinsa loppuun saakka.
Hyvä kuulla, että meno pysyy tasokkaana! Näitä tarinoita lukee oikein mielellään.
-
Totta, Veitch on yleensäkin omaperäinen
ja jokseenkin aliarvostettu kirjoittaja.
-
Ympyrä sulkeutuu vihdoinkin tammikuussa, kun Len Wein palaa vuosikymmeniä kestäneen tauon jälkeen kirjoittamaan luomansa hahmon seikkailuja. Ja itse Kelley Jones on onnistuttu houkuttelemaan kuusiosaiseksi tarkoitetun minisarjan kuvittajaksi!
LEN WEIN's SWAMP THING Returns (http://www.newsarama.com/27305-early-preview-len-wein-s-swamp-thing-return.html)
-
valivalivali
Kelley jones hiuksista huitsin nevadaan ja Wrightson tilalle.
valivalivali
Ostan toki tämänkin ;D
-
Nyt myös suohirviön viides kirja arvioitu Kvaakissa (http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=2289).
Mooren jouksu lähenee loppuaan, mutta vauhti on kestänyt hyvänä.
-
Italiassa mennään nähtävästi pidemmälle kuin rapakon takana, RW kokoaa loputkin Rick Veitchin SW-tarinat koviin kansiin...
Grandi Opere Vertigo – Swamp Thing di Rick Veitch 10 (http://www.rwedizioni.it/negozio/lion/grandi-opere-vertigo-swamp-thing-di-rick-veitch-10)
-
Ja täältä löytyy mietteitäni Mooren viimeisistä Rämeen olento -tarinoista (http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=2389).
-
Ja täältä löytyy mietteitäni Mooren viimeisistä Rämeen olento -tarinoista (http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=2389).
Ja vihdoin sain päivitettyä myös Tähtivaeltajablogiin lyhyen arvosteluni vikasta Mooren Rämeen Olento -kokoelmasta:
http://tahtivaeltajablogi.com/2017/05/04/sarjakuvat-rameen-olento-6/ (http://tahtivaeltajablogi.com/2017/05/04/sarjakuvat-rameen-olento-6/)
-
Ja vihdoin sain päivitettyä myös Tähtivaeltajablogiin lyhyen arvosteluni vikasta Mooren Rämeen Olento -kokoelmasta:
http://tahtivaeltajablogi.com/2017/05/04/sarjakuvat-rameen-olento-6/ (http://tahtivaeltajablogi.com/2017/05/04/sarjakuvat-rameen-olento-6/)
Mukava huomata, että oltiin melko samoilla linjoilla. ;D
-
(https://68.media.tumblr.com/3f5964c66ad7455686af2e24ded679e6/tumblr_ow383uQZIU1qhr3djo1_500.jpg)
-
Mulle tuo viimeisen osan lukeminen oli tervanjuontia, kun noita tekstilaatikoita oli ruudut ja sivut täynnä sekä korkealentoista proosaa vilisi silmissä. Olen enemmän dialogin ystävä. Lisäksi scifi ja avaruusjutut eivät innosta niin paljoa. Ehkä saisin enemmän irti päivälukemisena mutta tällä hetkellä ainut mahdollinen lukuaika on myöhään illalla.
-
https://www.youtube.com/watch?v=V8TKZu5PbdA
Tommosen huomasin!
-
Tilasin itselleni Max suoratoiston (entinen HBO max) ja ajattelin katsoa Swamp Thing (2019) TV-sarja.
Mutta eihän sitä enää ole tuolla Max:lla. Vähänkö suututti.
Olisin halunnut nähdä tän!
-
Oon tilannu HBO:ta jo pari kolme vuotta, eikä Rämeen Olentoa ole siellä mielestäni tänä aikana ollut.
-
Googletuksen perusteella Swamp Thing -tv sarja ei tosiaan ollut lainkaan HBO:lla eikä ole tulossakaan. Ilmeisesti DC/Warner koittaa vain unohtaa sen.
-
Oon tilannu HBO:ta jo pari kolme vuotta, eikä Rämeen Olentoa ole siellä mielestäni tänä aikana ollut.
Ai jaa!
Muistelin vaan, että se olisi ollut HBO:lla.
Onkohan tätä missään suoratoistolla? Ei väliä vaikka olisi umpisurkea...haluisin katsoa kuitenkin sen. Kirjastosta alkupään Rämeen olento-kirjat lainassa.
-
Ei se mitenkään umpisurkea ole.
Itselläni on kyseinen sarja blueraymuodossa.
En pidä laatua ongelmana, jos pitäisi arvata se on joko sarjan lopetus kesken kaiken joka on tätä kts Batgirl elokuva josta Warner Brothers päätti tehdä verovähennyksen ja nakata 90 miljoonaa $ mäkeen tai se että jotain pitäisi maksaa, edes tonni sekä Len Weinin perikunnalle ja osin Alan Moorelle.