Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Omakustanteet ja underground => : Mikko A 06.04.2007 klo 20:10:58
-
Onkohan aiheesta ollut keskustelua? Ei nyt hätäisenä ainakaan osunut silmään. Usein itsekin sortuu valittamaan kun "joutuu" ostamaan jotain 5€ 20/A5 lärpäkkeitä tai joku 8/a6 maksaa 2 euroa tms., mutta toisaalta hinta on yleensä varsin pieni suhteessa teoksen "arvoon".
Festareilla silmä osui Hopital+Brut 8 julkaisuun ja kysäistessä myyjältä (daada) hintaa, se oli 40€. Ne jotka tuon albumin tietävät, voivat varmasti myöntää että hinta on vähintäänkin kohtuullinen, mutta samalla herättää kysymyksen miten rajalliseksi levikki menee ja missä on se maaginen raja jonka jälkeen ihmiset ei enää edes irvistellen maksa?
Voisin kuvitella että vaikka Glömp #8 kaikessa komeudessaan voisi helposti kuvitella maksavan 30€.. tai jopa tuon 40€ (pikainen laskutoimitus kustannuksen kannattavuudesta..), mutta menisikö se enää kaupaksi samalla tavalla kuin nyt 20€ hintaisena?
Moni voi keräilylehdestä maksaa vuosien jälkeen karun hinnan, mutta moni on valmis maksamaan heti tuoreeltaan tälläisiä summia? Mahdollistaisiko ostajien pihtailematon lompakon nyörien avaus Suomessakin entistä suuruudenhullumpien projektien työstämisen?
Tähän kun vielä saisi gallupin "mitä olet valmis maksamaan".. heh
-
joku 8/a6 maksaa 2 euroa
Koska tämä vastaa kooltaan Rautarouva ja Avaruusmies -lipareitani, voinen omia mietteitäni kirjoitella. Koska en ole varsinaisesti mikään vaihtoehtolukija harvemmin ostan pienlehtiä/omakustanteita/vaihtoehtosarjakuvaa. Syynä ostamattomuudelle ei ole kuitenkaan hinta. Pidän kyllä vaikkapa viiden euron hintaa aika suolaisena jostakin A5-lehdestä, jossa on alle 50 sivua. Hinnoissa kuitenkin huomaan usein vertaavani kaupallisiin julkaisuihin, joten pienlehdet ovat hieman epäreilussa asemassa.
Mutta. Rautarouva ja Avaruusmies ovat lehtiä, jotka halusin tehdä (ja mahdollisesti teen samalla formaatilla lisääkin). Ongelmaksi muodostui kuitenkin jo alussa niiden levitys. A6/8siv. -lehtisestä ei oikein kehtaa mahottoman montaa euroa pyytää ja jos postitse toimitetaan, nousee hinta heti 70 sentillä. Niinpä päädyin siihen ratkaisuun, että lehti tulee kylkiäisenä/ilmaisena festareilla. Se ei kuitenkaan välttämättä vastaa hinta-laatusuhdetta, mutta se ehkä korjaantuu joskus hamassa tulevaisuudessa tulevassa kokoelmassa.
Mitä sitten yritän sanoa: itse omakustantajana näen mielummin lehteni leviävän mahdollisimman monelle kuin tuottavan rahaa (tai edes välttämättä pääsevän omilleen). Tietenkin rahaakin on kiva saada, mutta ei sen takia kannata pienlehtiä väkertää.
Hinnoittelu vaatii kuitenkin järkeä ja objektiivisuutta omia töitä kohtaan: onko laatu sen verran korkea, että julkaisusta voi pyytää enemmän (esim. Glömp #8 olisi sopivan hintainen 30 euron hintaisenakin, hämmästyin tosissani sen matalaa hintaa: paksu, kotimainen nelivärijärkäle ja vain 20e!).
Niin, pistetäänkö tähän äänestyskin? Mitä vaihtoehtoja laitetaan?
-
hmm.. mitähän sitä olisi..
32/A5 mustavalko niitattu lehti 1, 3, 5 €?
52/B5 m/v liimasidottu albumi 5, 10, 15, 20€?
100/B5 (osittain-?) väreissä liimasidottu albumi 10, 15, 20, 25, 30 .. enemmän?
Taitaisi tulla aika monimutkainen äänestys.
Tuosta Hopital+Brut albumista sen verran, että sehän on melkein kokonaan 4-värinen ja lisäksi sisältää reilusti ns. alkuperäisiä vedoksia. Silkkipainolla/litografia mitä lie. Jos miettii mitä yksitellen käsin painettua "oikeaa taidetta" saa ostettua 40 eurolla, niin tuossa paketissa sitä irtoaa ihan toiseen hintaan.
-
Tein äänestyksen. Jokainen voi antaa kolme ääntä ja ne jakautuvat mielellään seuraavasti:
1. ryhmä: 32/A5 mustavalko niitattu lehti 1, 3, 5 €?
2. ryhmä: 52/B5 m/v liimasidottu albumi 5, 10, 15, 20€?
3. ryhmä: 100/B5 (osittain-?) väreissä liimasidottu albumi 10, 15, 20, 25, 30 .. enemmän?
Ääniä on mahdollista muuttaa.
-
Voisin kuvitella että vaikka Glömp #8 kaikessa komeudessaan voisi helposti kuvitella maksavan 30€.. tai jopa tuon 40€ (pikainen laskutoimitus kustannuksen kannattavuudesta..), mutta menisikö se enää kaupaksi samalla tavalla kuin nyt 20€ hintaisena?
Kustantajan kannalta järkevä hinta Glömp8:lle olisi ollut minimissään 30 euroa. 20 euron myyntihinta tarkoittaa minulle, että pääsen kutakuinkin nollille painoksen myytyä loppuun.
-
Itse sain aikoinaan haukkuja liian matalasta hinnasta! Kun euroihin siirryttiin, muutin lehteni (28s. mv B5) kymmenestä markasta yhteen euroon. Aika moni oli sitä mieltä, ettei lehdellä ole mitään arvoa, jos ei siitä pyydä riittävää hintaa. Kummallisia ihmisiä.
-
Kotimaisen sarjakuvan pien- ja omakustantajat ja tekijät eivät edes kuvittele, että he pystyisivät koskaan elättämään itseään julkaisujen myyntituloilla. Tämän takia aika moni onkin hinnoitellut kirjansa sen mukaan, mitä sen painaminen on maksanut. Tämä muodostaa nykyään käsityksen kotimaisen vaihtoehtosarjakuvan "yleisestä hintatasosta".
Kun tein kopiolehtiä Kemissä viime vuonna, annoin niitä ilmaiseksi, kun tuntui typerältä laittaa tekeleelle jotain keinotekoista hintaa. Pääasiahan on, että ihmiset lukee sen. Tämä on aika tavallinen ajattelutapa ja sellaisena hieno. Ulkomailla kadehditaan. :D
Olen kuitenkin pienkustantajana sitä mieltä, että hintataso on liian matala. Ai miksi?
Asema ei maksa palkkaa minulle eikä Lietzénille. Jotta sellainen olisi mahdollista, meidän pitäisi myydä jokaista kirjaa tuhansia kappaleita jollain keskivertoromaanin 25-35 euron hinnalla. Ja se taas olisi täysin mahdotonta. Ihmiset on tottuneet maksamaan sarjakuvasta 5-10 euroa, minkä perinteiset kaupalliset läpyskät maksaa.
Asema siis tyytyy siihen, että se pyrkii maksamaan kirjamyynnillä painatuksen lisäksi tekijänpalkkion, postituskulut, kirjanpitokulut ja muutamia muita, vähäisempiä kuluja. Mutta SEKIN on helvetin vaikeaa, kun yli satasivuinenkaan kirja ei saa maksaa yli 15 euroa tai kukaan ei sitä osta.
Se, mitä tälle asialle voisi tai pitäisi tehdä, onkin oma lukunsa.
-
Vaihtoehto hintojen korottamiselle on painosmäärien nostaminen. Tämä tietenkin edellyttäisi suurempia myyntejä mutta luulen että pienkustanteen myyntien nostaminen nykyisestä alle tuhannesta jonnekin reiluun 1500 kappaleeseen ei olisi mahdotonta. Helpompaa ainakin kuin totuttaa alennusmyyntiosteluun oppineet suomalaiset sarjakuvaharrastajat maksamaan 30 euroa sarjakuvakirjasta. Painosta lisäämällä kappalekohtaiset valmistuskustannukset pienenisivät ja jäisi täten enemmän voittoa per kirja.
Eilen tuumailin että Suomessa on noin tuhat kirjakauppaa (antikvariaatit mukaanluettuina) ja toinen mokoma kirjastoja. Sitä kun ajattelee samalla kuin tietää että Suomessa on noin kymmenen kirjakauppaa jotka ottavat vapaaehtoisesti myyntiin pienustanteita ja vain joitakin kymmeniä kirjastoja jotka ostavat pienkustantamojen sarjakuvia, alka tulla pahat vapinat.
-
Vaihtoehto hintojen korottamiselle on painosmäärien nostaminen. Tämä tietenkin edellyttäisi suurempia myyntejä mutta luulen että pienkustanteen myyntien nostaminen nykyisestä alle tuhannesta jonnekin reiluun 1500 kappaleeseen ei olisi mahdotonta. Helpompaa ainakin kuin totuttaa alennusmyyntiosteluun oppineet suomalaiset sarjakuvaharrastajat maksamaan 30 euroa sarjakuvakirjasta.
Varmasti.
Joo, ei olisi mahdotonta suinkaan kyetä ottamaan 1500 kpl:een painoksia vaihtoehtosarjakuvasta. Mutta kyllä se aika paljon on, ja aikamoista heilumista vaatisi pienkustantajalta saada sellaisesta painoksesta kunnollinen osa menemään. Eli 1000 kpl ensimmäisenä myyntivuonna. Jos ei satu jotain oheisjulkisuutta kirjalle tai tekijälle, jolloin 1000 kpl saa rikki helpostikin. Esim. Kaisa L. taisi myydä I Am Not These Feet -albumia parikin tuhatta.
Tuosta hinnasta vielä, että 30 euron hintaista kirjaa en saisi menemään MITENKÄÄN. Täysin mahdoton ajatus. En uskaltaisi tehdä koko kirjaa. Meillä meinaa tyssätä uutuuden liikkuminen, jos se maksaa edes 18 euroa.
Tämä riippuu tietysti myös kirjan paksuudesta. 192-sivuinen Sade myi taannoin kyllä 17 eurolla nopeasti, vaikka tekijä (minä) oli täysin tuntematon.
Haaveena on, että tuollaisesta 200-sivuisesta mötkäleestä voisi saada 25 euroa. Huh. Uskaltaisiko laskea markkinoille niin kallista kirjaa? Voi olla, että saisi kustantaja pitää hienot kirjansa.
Yksi hyvä vaihtoehto on myös painattaminen jossain halvassa maassa. Tommilla on kai sellaisesta kokemusta. Mulla ei ole.
-
Riippuu minkälaista painotekniikkaa kukin käyttää, että missä painosmäärässä albumin kappalehinta tippuu niin paljon että isoja painoksia kannattaa ottaa, sen sijaan että pelaa varman päälle ja painaa myöhemmin lisää jos tarvitsee.
Ottaa vaikka esimerkiksi Tehokopiointi ky (tre) jossa ilmeisesti nykyisin Sarjaria painetaan? Aikanaan tein itsekin siellä jotain juttuja. Pika-offset voi olla joskus suttuista, mutta yleensä tuolla on tullut hyvää jälkeä, olettaen että tekniikka jolla sarjakuvat on tehty, kestää ne paperimassa (?) painolevyn rajoitteet yms.
(nettisivuilla olevista hinnastoista, lienee tarjouksiakin saatavilla:)
500kpl A4/40 sivua ~ 525 euroa? + nidonta yms (a' 1,05e)
1500kpl A4/40 sivua ~ 1120 euroa? + nidonta yms (a' 0,75e)
500kpl A4/100 sivua - 1300 (a' 2,60)
1500kpl A4 100 sivua - 2800 (a' 1,87)
200 sivuisena tuplaa hinnat.
liimasidonta varmaan 50c-1e per albumi.
Kun lisää paperiin paksuutta, tai käyttää pinnoitettua, tai värikannet... kenties maksaa tekijälle.. tai tarvitsee parempaa painotekniikkaa, saahan albumille huimat hinnat. Silti jos 200 sivuisen omakustanteen tekee 500 painoksella ja pysytään painokustannuksissa 5 euron tuntumassa, 15e hinnalla se vaatisi alle 200 myyntiä omilleen pääsyyn. 30e hinta noinkin pienestä painoksesta tuottaisi vuodeksi n. 1000€/kk tulot - olettaen että myisi kaikki täyteen hintaan. Noin pienellä painoksella voisi teoriassa tekijä elää jos itse julkaisee & myy. Käytännössä tilanne on tietysti ihan jotain muuta.
-
jos 200 sivuisen omakustanteen tekee 500 painoksella ja pysytään painokustannuksissa 5 euron tuntumassa, 15e hinnalla se vaatisi alle 200 myyntiä omilleen pääsyyn. 30e hinta noinkin pienestä painoksesta tuottaisi vuodeksi n. 1000€/kk tulot - olettaen että myisi kaikki täyteen hintaan. Noin pienellä painoksella voisi teoriassa tekijä elää jos itse julkaisee & myy. Käytännössä tilanne on tietysti ihan jotain muuta.
Ei nuo painohinnat, mitä tuossa esittelit, mitenkään edullisia ole, siis verrattuna offsetiin, jolla saa selvästi parempaa jälkeä. Käsitykseni on, että digi hakkaa hinnassa offsetin vielä jossain 300 kappaleen painoksessa, mutta viimeistään 500 kpl:ssa offset alkaa olla edullisempi. Mutta tästä en nyt vanno.
Tuo (ks. lainaus) laskelma ei tosiaan ole todellista elämää. Paitsi, jos on heiluriukko ja pystyy todella myymään satoja kappaleita 15-30 euron kirjaa kädestä käteen. Muistan joitain vuosia sitten, että Glömpiä meni satoja kappaleita kädestä käteen festareilla johonkin 6-8 euron hintaan. Siinä saatiin hienosti painokulut pois! Mutta että sama tehtäisiin kerran kuussa... No way.
Ja esim. Asemalla, joka tekee useampia kirjoja vuodessa, tuo tekniikka on yksinkertaisesti liian työläs. Pakko yrittää myydä kirjakauppojen kautta. Ja silloin pienkustantajaa viedään kuin pässiä narussa! 40% jälleenmyyjäalennusta VÄHINTÄÄN ja postituskulut kustantaja saa toki maksaa itse. Festareilla myyntipöytä maksaa satasia, junamatkat, apulaisten matkat, ehkä majoitustakin tarvitaan. Jossain vaiheessa on syytä hankkia varasto. Ja kirjanpitäjä. Ja tekijöille olisi todellakin asiallista maksaa. Ja veroja!
Jotta kirjamyynnillä saa maksettua edes painatuskulut (ja tietysti postituskulut, jotka juoksee koko ajan), pitää myydä muutama sata kirjaa. Seuraavista parista sadasta kirjasta rahat menee tekijälle. Ja siitä eteenpäin vielä aika pitkään muiden juoksevien kulujen maksamiseen...
Yleisesti ottaen yli satasivuisen sarjakuvakirjan tekeminen saattaa kannattaa kustantajalle. Ei ole mitenkään mahdotonta tehdä jopa vähän voittoa.
-
Ei nuo painohinnat, mitä tuossa esittelit, mitenkään edullisia ole, siis verrattuna offsetiin, jolla saa selvästi parempaa jälkeä. Käsitykseni on, että digi hakkaa hinnassa offsetin vielä jossain 300 kappaleen painoksessa, mutta viimeistään 500 kpl:ssa offset alkaa olla edullisempi. Mutta tästä en nyt vanno.
Ihan oikeassa käsityksessä olet. Yleinen suositus on, että siinä 500-1000 kappaleen välissä muuttuu digi offsetiksi (riippuen tietenkin jonkin verran työstä). Viittä sataa siis voi pitää hyvänä rajana. Ja jos puhutaan uusintapainoksista, voi rajaa laskea vieläkin alemmaksi.
-
Haaveena on, että tuollaisesta 200-sivuisesta mötkäleestä voisi saada 25 euroa. Huh. Uskaltaisiko laskea markkinoille niin kallista kirjaa? Voi olla, että saisi kustantaja pitää hienot kirjansa.
En yhtään epäile, että sellainen saisi myytyä, mutta se asettaa jo kovia laatuvaatimuksia tarinalle/tarinoille ja piirtojäljelle. Kyllä minä mieluusti maksan 25-30 euroa esim. Chris Waren teoksista, mutta kuka kotimaisista piirtäjistä pystyy panostamaan samalla tavalla sarjakuviinsa? 200 sivun huolella tehty tuotos tarkoittaa vähintään 2 työvuotta pelkästään kirjoittamiseen ja piirtämiseen.
-
Vaihtoehto hintojen korottamiselle on painosmäärien nostaminen. Tämä tietenkin edellyttäisi suurempia myyntejä mutta luulen että pienkustanteen myyntien nostaminen nykyisestä alle tuhannesta jonnekin reiluun 1500 kappaleeseen ei olisi mahdotonta.
Ja tuo painosmäärien nostaminen ei toimi niille joilla ei ole omaa pienkustantamoa tukemassa; nuorelle opiskelijalle (lue: köyhälle) voi tulla suru puseroon jos pitäisi saada yli viisisataa kappaletta maksettua (mikä on kaiketi se hintaluokaltaan järkevin) mutta kopiokoneella koulussa tehtynä (+printtikannet) saa ehkä parikymmentä joista saa minimimäärän julkisuutta vaikka jakaisi ilmaiseksi ja edes kustannuksia ei saa umpeen (varsinkin jos kopiokonetta ei saa käyttää ilmaiseksi).
-
Muut ovat jo osin kommentoineet mutta vielä:
Vaihtoehto hintojen korottamiselle on painosmäärien nostaminen. Tämä tietenkin edellyttäisi suurempia myyntejä mutta luulen että pienkustanteen myyntien nostaminen nykyisestä alle tuhannesta jonnekin reiluun 1500 kappaleeseen ei olisi mahdotonta. Helpompaa ainakin kuin totuttaa alennusmyyntiosteluun oppineet suomalaiset sarjakuvaharrastajat maksamaan 30 euroa sarjakuvakirjasta.
- Ja mistähän ne halvat alekirjat sielä loorassa tulee? No siitä, että on painettu liikaa albumia ja kukaan ei ole sitä ostanut sen pienen ja lyhyen "elinajan" aikana minkä se ehti kaupan hyllyllä olemaan. Eli vaikka saat kappalekohtaiset kulut alemmaksi, istut helposti lopussa valtavan ylijäämäkasan kanssa, joka pitää myydä alle omakustannehinnan. Puhumattakaan siitä että rahallinen sijoitus painokuluihin on aika hurja. Voi tulla hiki otsalle kun painolasku pitää kuukauden kuluttua maksaa ja olet myynyt vasta 10 kirjaa...
- Omakustanteen myyminen itse suoraan 1500 kappaleen verran on, kuten Ville jo totesikin, (lähes) mahdotonta, tai ainakin kestäisi loppuikäsi. Eli mukaan tulevat välittäjät ja kirjakaupat jotka leikkaavat 40-50% ulosmyyntihinnasta. Plus tietenkin kirjojen veroprosentti (8%). Silloin myynnin pitäisi olla aika korkea, että katetta jäisi itsellekkin.
- Jos kirja on kirjakauppamyynnissä, myyntiaika ei ole loputon, kirjan elinikä on nykyään todella lyhyt. Samasta tilasta hyllyllä tappelevat monet uudet kirjat. Jotta kauppa ottaisi kirjaasi lisää, sen pitää myydä jo aika hyvin. Itse voit tietenkin vuosikaudet myydä festareilla yms. kirjaasi (jolloin maksat pöydästä ja matkoista). Ja lähetyskulut maksat tosiaan itse, useimmat kaupat tilaavat vain pari kappaletta = posti syö rahasi.
- Positiivista: Toivottavasti digipainotekniikka kehittyy, niin että kirjaa olisi taloudellisesti mahdollista painaa pienissä määrissä, tarpeen mukaan ja näin uusintapainaminen ei maksaisi liikoja. Painolaadun pitäisi olla sarjakuville tietysti paljon parempi kuin mitä nyt.
- Hinnoista: Paksut uudet kirjat maksavat parhaimmillaan 25-30 euroa. Miksei sitten paksut sarjakuvaromaanit? Kyllä minä Villen Sateen mieluummin 30 eurolla ostaisin kuin Dan Brownin uusimman... Jota muuten myydään aivan s****nalliset määrät ympäri maailmaa, painosmäärä varmaan triljoona - ja silti maksaa noin paljon! Ja on vielä huono! ;D
-
Vähän kaartaa aiheesta, mutta koskettaa sitä. Nimittäin tuossa taannoin kauhistelin keskustan kirjakaupassa sarjakuvien hintoja. WC-paperille painettu pokkari: Max Cannon - Raakaa lihaa taisi olla silloin vielä 14,90. Todella suolainen hinta tälläisestä käyttösarjakuvasta. Nyt on tainneet hinnat vähän tippua ajan kuluessa ja pokkareiden pölyttyessä, mutta silti.
Toisaalta kyllä ne normaalien romaanien hinnatkin alkavat olla kovin pöyristyttäviä. Niin se vaan on että ne ostavat jotka harrastavat, oli hinta sitten 10e tai 30e. Ihmiset maksavat elämyksestä ja viihteestä. Kirjan lukeminen nopeimmillaankin vie 4-12 tuntia (riippuen tekstin vaikeudesta ja sen ymmärrettävyydestä) ja yleensä lukuhetket pätkittyvät ja pitkittävät lukemista. Kolmen viikon lomalla tuli luettua joku kymmenisen kirjaa. Sarjakuva-albumin lukee huomattavasti nopeammin. Paksuun novellityyppiseen menee enemmän aikaa. Mutta mikä on sitten minkäkin arvoista?
Jos lähdetään insinöörityyppisestä ajattelusta voidaan miettiä viihteen tuntihintaa. Jostain pelistä 50e ei ole paha hinta, jos pelaaminen maistuu. Helposti pelattavaa on enemmän kuin 30 tunniksi vaikka nopeimmillaan pelin läpäisisi tässä ajassa. Mikä sitten on käytetty aika ostettavan teoksen tekemiseen? Kirjailija kirjoittaa kirjan yksin mahdollisesti 3-12 kuukaudessa ja siihen vielä kustannustoimittajan huomautukset ja muutokset. Painosmäärät eivät ole suuria ja vaikka suosittujen nimikkeiden kohdalla olisivat, saavat tunnetut kirjailijat suuremmat rojaltit ja kustantamo haluaa silti tietyn tuoton teoksesta.
Sarjakuva on ainakin suomessa edelleen paarialuokkaa. Kun on kaksi vaihtoehtoa sijoitaa 15-20e todennäköisesti jokin toinen vaihtoehto voittaa sarjakuvan. Suurimmalle osalle ihmisistä sarjakuva on akuankkaa tai sitä jotain ihme mankkaa.
Lopulta kyllä se sisältö ratkaisee. Kansalaiset ostavat B.Virtasta, Kiroilevaa Siiliä sekä Viivia ja Wagneria. Niihin on hyvä samaistua. Eipä silloin hinta tunnu olevan este suurelle myyntimäärälle. Mutta. Huomionarvoista on se, että ei varmaan monikaan sarjakuvaharrastajien ulkopuolinen hankkisi, mikäli painos olisi tuore xerox läpäre. Kaikesta huolimatta kertakäyttösarjakuva ei voi maksaa paljoa. 3e on kyllä kipuraja mustavalkoiselle kopiokonetuotokselle oli siinä sitten vaikka 1600s. Sellainen jonka voi huoletta pistää kirjahyllyyn on aina vähintään 5e arvokkaampi. On niitä mukava vain selailla myöhemminkin jos ne ovat säilyttämisen arvoisia.
-
On niitä mukava vain selailla myöhemminkin jos ne ovat säilyttämisen arvoisia.
Kirjoihin verrattuna sarjakuvia tulee luettua useammin uudelleen.
Keskivertokirja on kertalukemisella vainaa. Sarjakuviin tulee palattua useammin, lapsuudessa ja nuoruudessa sarjikset tuli luettua puhki, kirjat keräsivät pölyä hyllyssä ekalukemisen jälkeen.
Hintoja mäkin olen viime aikoina pohtinut.
n. 60 sivuinen A4 mustavalkosarjakuvalehti, mikä on kohtuuhinta? 3 vai 5 euroa? Vai jotain siltä väliltä?
Hmm...
-
Itse täytyy miettiä hintapolitiikkaa tarkkaan, jos tulen koskaan saamaan omaa tuotostani valmiiksi. Tottakai haluaisi sen leviävän mahdollisimman laajalle, mutta laskemalla hintaa tietyn rajan alapuolella ei lisääkään enää menekkiä. Jos ei se kiinnostus vaan herää niin ei sitä osta vaikka se olisi vain 5 tai 3 euroa.
Nykyinen rahan todellinen inflaatio on kyllä vaikea asia. Ennen ei olisi tullut mieleenkään iskeä yli 100 markan seteliä pöytään mistään sarjakuvasta. Nyt 15e ei tunnukaan kovin suurelta summalta, sillähän tuskin saa mitään muuta enää kaupasta kuin kaljaa. Kun palkat eivät ole samassa suhteessa nousseet kuin vuokratasot, niin ei kyllä paljon enää ole varaa sijoitella paperiin. Se kansalaisryhmä jolla olisi sijoittaa taitavat kantaa ne rahansa niihin Dan Browneihin ja Remeksiin.
En tekisi sarjakuvaa vain sen itsetarkoituksellisen tekemisen vuoksi, vaan siksi että joku sitä lukisikin ja saisi siitä viihdettä ja hyvää mieltä. Siksi aionkin myöhemmin tarkkaan harkita mitä painaa. Jos on pakkomielteenä saada jotain valmiiksi isken sitten nettijakeluun. Se on loistava markkinointikanava, jos tilausta on tarpeeksi ja lukijakuntaa voi myöhemmin ottaa sitten sen painoksen. Ei tule turhaan metsiä kaadettua itsensä korostamisen vuoksi.
-
- Ja mistähän ne halvat alekirjat sielä loorassa tulee?
Ne tulee suurien kustantamoiden varastoista. Isot kohtelee sarjakuvaa kuin paskaa. Sarjakuvan julkaisupäätökset tehdään kaupallisissa kustantamoissa (kaikki kustantamot ovat kaupallisia) siltä pohjalta, että voisiko tästä tulla voittoa. Aikaa kirjalle annetaan suurin piirtein kaksi kuukautta. Painos on odotuksista (esim. onko tekijä ollut julkisuudessa) riippuen 2000-5000 kpl. Jos natsaa, ja kirja myy 5000, otetaan 10000 kpl:n lisäpainos. Jos se ei enää myykään, loput annetaan kirjakaupoille melkein ilmaiseksi (->alelaari). Ja se osa, mikä ei kelpaa minnekään, silputaan.
Myös useimpien romaanien kohdalla homma menee näin, mutta useimmissa perinteikkäissä kustantamoissa (kuten Otava tai Wsoy) on yleensä pari ihmistä, jotka arvostavat kirjallisuutta, ja se saattaa hiukan pidentää kirjan elinikää. Mutta sarjakuvaa isot kustantamot lähtökohtaisesti vihaavat. Kevyt seksisuhde sarjakuvan kanssa on mahdollinen, jos se tuottaa rahaa, mutta kyllä se pariin kunnon panoon yleensä jää - korkeintaan.
Kustantajien liiton ja Kirjailijaliiton laatimassa tekijänoikeussopimuksessa on kohta, jossa kustantaja varaa itselleen oikeuden tuhota painos kahden vuoden päästä julkaisemisesta. Ja tiedän, että tätä oikeutta käytetään ahkerasti.
2000-5000 kpl:een painokset ovat useille kirjoille liian suuria. Ylisuuren volyymin takia kirja on aluksi ylihintainen, sitten alihintainen, sitten se on pelkkää roskaa. Kirjojen hintakulttuurin takana on tällainen sohiva kapitalismi, joka pohtii keinoja vetää kirjasta mahdollisimman paljon rahaa mahdollisimman lyhyessä ajassa.
Ja tämän takia tarvitaan oma- ja pienkustanteita. Ei esim. Asemalle ole mitään ongelmaa säilyttää vaikkapa kolmeasataa kirjaa varastossa vaikka 25 vuotta. Lyhyellä tähtäimellä suurten kustantamoiden kirjat näkyy ja elää ja pienkustanteet katoaa meteliin, mutta pitkällä tähtäimellä asetelma muuttuu.
Tuo viimeinen kappale oli osin idealismia. (Toim. huom.)
-
Jos ei se kiinnostus vaan herää niin ei sitä osta vaikka se olisi vain 5 tai 3 euroa.
...ja jos palaan varsinaiseen aiheeseen, niin näinhän asia juuri on. Kyllä on tuskaa maksaa joistain romaaneista yli 30 euroa, ja moni todella kiinnostava kirja jää ostamatta tällaisen hinnan takia, mutta tietyissä kehyksissä ihminen on valmis maksamaan julkaisusta, jonka arvelee olevan hyvä.
Esim. Helsingin sarjakuvafestivaaleilla on tarjolla paljon pienkustanteita eurolla tai kahdella tai kolmella. Jos mulla sattuu olemaan mukana sanotaan 8 euroa, voin ihan hyvin ostaa monta. Mutta ostanko?
Jos taas löydän esim. (joku tähän jo viittasikin) Chris Waren kirjan, joka maksaa 20 euroa, lähden käymään Pikku Roban päässä pankkiautomaatilla, ja jos tilillä vain on 20 euroa, ostan sen kirjan.
Muutaman kymmenen sivun kopio/digiläpäreen sopiva hinta on minusta jossain 5 euron tuntumassa. Ei sitä siitä paljon kannata ainakaan laskea.
Mutta jos se on huono, niin hintaa ei AUTA laskea. Eihän sitä kaikkia ilmaislappusia ota kadulla vastaan ilmaiseksikaan.
Jos tekijä on tunnettu, se voi maksaa vähän enemmän, mutta aika harvan tekijän kopioläpäreestä maksaisi esim. kympin. Juban tai Mauri Kunnaksen läpäreestä saattaisi maksaakin, mutta ylihintaahan siinä saisi maksaa. Kuten ainakin Kunnaksen kirjoista saa maksaa muutenkin.
-
Ja tämän takia tarvitaan oma- ja pienkustanteita. Ei esim. Asemalle ole mitään ongelmaa säilyttää vaikkapa kolmeasataa kirjaa varastossa vaikka 25 vuotta.
Samoin ajattelen itsekin, ja pyrin välttämään omien kustanteideni päätymisen alelaareihin viimeiseen asti. Mutta onko se aina omissa käsissä? Vai mistä johtuu, että myös Aseman kirjoja löytyy ainakin Turun kahden Kirppis-Centerin uusien kirjojen pöydistä halpishintaan? Esimerkiksi Nuutisen puolen vuoden ikäistä Luonnonhistoriaa-kirjaa saa vitosella, ja valikoimaa löytyi kovakantisiin sekä Minä Lewis Trondheimiin asti.
Kovasti suretti nähdä niitä siellä. :'(
-
Jos kauppa on ostanut kirjan oikella hinnalla ja päättää myöhemmin ettei saa sitä ovh:lla myytyä=> iskee aleen omalla tappiolla, et voi asialle mitään. Yleensä taas kustantajat myyvät ne "ylimääräiset" halvalla suoraan kauppaketjujen aleisiin. Tällöin kauppa ei menetä mitään vaan saa kirjasta normaalin voittoprosentin (vaikkakin pienemmän kappaletuoton), kustantaja tietysti häviää. Tähän et voi vaikuttaa, ellet tietysti itse ole se kustantaja. Vanhaa (eli nykyään yli 3-6kk vanhaa) kirjaa tosin saattaa jo olla vaikea saada alkuperäisellä hinnalla myytyä, niin tottuneita sisäänostajat ovat kirjan arvon nopeaan katoamiseen.
Omakustannehinnoista: Itse maksan varmaan 5e normaalista m/v kopioläpyskästä, 10e jos on jo "albumimaisempi" kokooma. Pauliina Mäkelän kauniista kovakantisesta ja värillisestä omakustannealbumista taisin maksaa jotain 30e (?) mikä oli ihan oikea ja hyvä hinta, oli niin hieno.
-
Ei nuo painohinnat, mitä tuossa esittelit, mitenkään edullisia ole, siis verrattuna offsetiin, jolla saa selvästi parempaa jälkeä. Käsitykseni on, että digi hakkaa hinnassa offsetin vielä jossain 300 kappaleen painoksessa, mutta viimeistään 500 kpl:ssa offset alkaa olla edullisempi. Mutta tästä en nyt vanno.
täytyy ohimennen mainita että hinnat oli, kuten sanottu, (pika)offset hinnat, ei digi- tai kopiokone hinnat. Ko. painomenetelmässä painolevyt ei ole metallia ja se laskee aloituskustannuksia. Isoissa määrissä ei varmasti ole mitään eroa.
Minusta etenkin vaihtoehtosarjakuvan piirissä ei tarvitsisi kuluttaa liikaa aikaa tosiasioiden kauhisteluun ja siihen miten muualla menee paremmin, vaan hyväksiä pienen maan markkinoiden todellisuus ja etsiä ne vaihtoehtoiset menetelmät ja/tai vaihtoehtoiset myyntipaikat.
Se on kyllä mielenkiintoista miten voi olla kaupallisesti kannattavampaa tuhota kirjoja kuin pitää varastossa - vaikka kaupaksi menisi vain muutama vuodessa.
-
digistä tulikin muuten mieleen, joskus vuosi/pari sitten neuvottelin erään firman kanssa "digipainon" liisauksesta. Diilit tehdään 2-5 vuodeksi. Kuukausittainen hinta meni johonkin 200-250e nurkille riippuen diilin pituudesta ja sisältää 24h huolto, värit, ja olikohan vielä perus paperin. Perus kuukausimaksun jälkeen itse tulostuskulut oli muutama sentti per arkki (verrattuna painojen parinkymmenen centin --- jopa euron per arkki hintoihin). Jos sielu kestää 4-väri digi tulostuksen jäljen (joka sentään on kehittynyt roimasti vuosien varrella, eikä välttämättä enää edes rapise pois raaputtaessa tai kiillä ilkeästi!), hinnat jopa värillisten pienkustanteiden tekoon olisi varsin kohtuulliset. Ongelma on tietysti se, että pahimmassa tapauksessa 5 vuotta joka kk juokseva kustannuksen takia koneella on oltava kokoajan käyttöä. Toisena ongelmana tietysti se ettei se yksinään riitä, vaan lisäksi hankittava leikkuria, nidontakone/sidontakone jne. Ja paikka missä noita vempeleitä pitää, koska kyse ei ole mistään pöydän kulmalla olevasta hima tulostimesta.
Jos useampi aktiivinen kustantaja kimpassa liisaisi koneet, joilla tekeminen onnistuu, voisi digipainaminen olla kaupallisesti entistä kannattavampaa. Yksi välikäsi poissa joka ottaisi painamisesta merkittävän siivun.
Toisaalta pääsee myös kysymykseen että miksi narista suomalaisten painojen liian kalliista hinnoista yms. kun moni paikka varmasti ihan sarjakuvapienkustantajaan verrattavia paikkoja, jossa vain yritetään jollain ilveellä pysyä plussan puolella ja niistä valittaminen on samaa kastia kuin sarjakuvien hinnoista valittaminen. Itse asioin mielelläni parin ihmisen yksityisessä paikallisessa painossa, oli sitten hinta jossain parempi vai ei.
-
Se on kyllä mielenkiintoista miten voi olla kaupallisesti kannattavampaa tuhota kirjoja kuin pitää varastossa - vaikka kaupaksi menisi vain muutama vuodessa.
Hyvä pointti. Varastointi (ja sen logistiikan ylläpito) on tosiaan niin kallista, ettei sitä isot firmat enää harrasta. Kirjat kannattaa tosiaan myydä nopsaan superalella pois tai toimittaa silputtavaksi... Tästä seuraa tietenkin se, että kuluttaja ei vuoden kulutta löydä ko. kirjaa enää millään ilveellä, paitsi divarista, hyvällä onnella.
Omakustantajalla samaa ongelmaa ei välttämättä ole, ellei tule asuttua yksiössä ja painatettua albumia ihan liikaa.
-
Vai mistä johtuu, että myös Aseman kirjoja löytyy ainakin Turun kahden Kirppis-Centerin uusien kirjojen pöydistä halpishintaan? Esimerkiksi Nuutisen puolen vuoden ikäistä Luonnonhistoriaa-kirjaa saa vitosella, ja valikoimaa löytyi kovakantisiin sekä Minä Lewis Trondheimiin asti.
Tuollaisia yksittäisiä kappaleita saattaa pyöriä, mutta ei Aseman kirjoja ikinä sillä lailla kaupata kuin Otsamon Pientä olentoa tai Mäkelän Vaaleanpunaista pilveä, että saisi parilla eurolla ostaa vaikka 30 kpl jostain laarista.
Meidän kirjoja jää toki joskus lojumaan kirjakauppojen hyllyihin (kirjakauppiaan mielestä) liian pitkäksi ajaksi, ja sitten ne myy ne jollain alehinnalla pois, ehkä jollekin kirjakirppikselle tms. Mutta ei tällaisia kappaleita kovin paljon pitäisi olla.
Ja Asema ei myy varastonpohjia mega-alennuksella pois.
-
En äkkiseltään löytänyt keskustelua tästä aiheesta, joten oletan, ettei se ole Kvaakin ikuisuusdebaatteihin kuuluvia (kirjoitan ensimmäistä viestiäni).
Paljonko olette valmiit maksamaan omakustanteesta, joka a) ostetaan kaupasta ja b) ostetaan hypistelemättä (laittamalla rahat ilmoitetulle tilille ja odottelemalla postiluukun räpsähdystä)? Entä mitä tietoa jälkimmäisessä tapauksessa toivoisitte tuotteesta saatavan etukäteen ja minkälainen tekninen laatu on ylipäätään riittävää/suositeltavaa?
-
Yhdistin tähän keskusteluun, joka lienee aika lähellä sitä, mitä etsit.
-
Menee hieman aiheen sivusta, mutta periaatteessa "painosten loppuminen" on nykytekniikalla vähän tekosyy. Esimerkiksi pieni Myllylahti-kustantamo kuvaa menetelmiään seuraavasti:
"Kirjat painetaan digipainossa kysynnän mukaan. Jokaista kustantamaamme kirjaa saa meiltä tilaamalla vielä vuosienkin kuluttua. Painomenetelmästä johtuen kirjan todellinen painosmäärää selviää vasta kirjan elinkaaren loppussa."
http://www.myllylahti.fi/kustantamo.htm
Ok, ja saahan niitä omakustanteitakin, kunhan on originaali tallessa ja kopiokone käytössä...
-
Menee hieman aiheen sivusta, mutta periaatteessa "painosten loppuminen" on nykytekniikalla vähän tekosyy.
Joo, ihan totta, mutta. Digipaino toimii vähän isommillakin kustantamoilla hyvin tavallisten kirjojen kanssa, mutta sarjakuvissa se ei vielä kuitenkaan pääse ihan offsetin tasolle. Niinpä vähänkin isommat ja kunnianhimoisemmat kustantamot painattavat offsetilla ja julkaisulla siis käytännössä on rajattu painos.
Mutta kyllä digi sarjakuvien julkaisemistakin mullistaa ja helpottaa huomattavasti omakustantamista.
-
Paljonko olette valmiit maksamaan omakustanteesta, joka a) ostetaan kaupasta ja b) ostetaan hypistelemättä (laittamalla rahat ilmoitetulle tilille ja odottelemalla postiluukun räpsähdystä)? Entä mitä tietoa jälkimmäisessä tapauksessa toivoisitte tuotteesta saatavan etukäteen ja minkälainen tekninen laatu on ylipäätään riittävää/suositeltavaa?
Asetetaanpa kysymys toisinpäin: paljonko olet valmis pulittamaan omaa rahaa omakustanteesi paino- yms pakollisiin kustannuksiin? Meillä meni viimeksi 2200€ painokustannuksiin, 400 kpl digitekniikalla.
-
Asetetaanpa kysymys toisinpäin: paljonko olet valmis pulittamaan omaa rahaa omakustanteesi paino- yms pakollisiin kustannuksiin? Meillä meni viimeksi 2200€ painokustannuksiin, 400 kpl digitekniikalla.
Mistäs tuosta pystyy sanomaan kun se riippuu paperin ja kansien laadusta, värien käytöstä ym tekijöistä.
Totta puhuen, tärkeintä ei olekaan enää halvin hinta vaan se ettei tarvitse tapella huonon painon kanssa. Siis maksaa vapaaehtoisesti ylimääräistä siitä että on minimaalinen riski saada kelvotonta painotulosta, jolloin sitä ei voi viedä esimerkiksi festareille joille se oli tähdätty. Lisäksi ei ole kiva käyttää aikaa ja varoja virheen korjaamiseen jos firma on vastuuton.
-
Tarkoitin sitä, että omakustanteen budjetti määrittelee myyntihinnankin aika hyvin.