Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Strippi- ja sanomalehtisarjakuvat => : Eräs mies 24.02.2004 klo 19:32:17
-
Hei kaikille! Näin TVstä tämän sivuston olemassaolon ja päätin heti kirjoittaa todella tärkeästä asiasta ;) Kumpi on mielestäsi parempi B.V. vai V. & W. ja millä perusteilla? Arvioikaa myös piirrostyylejä.
Kiitos etukäteen!
(Lisäys: Kysyn tätä siksi, että minusta toinen on aivan huippu hyvä ja toisesta saan näppylöitä. En vielä kerro kumpi on kampi:)
-
B. Virtanen kolahtaa meikäläiselle paremmin. Viivissä ja Wagnerissa en kaikkia vitsejä aina ymmärrä tai sitten ne on vain hulluja sekoiluja. Virtasessa sadasta stripistä 95 naurattaa. Tuttuja tilanteita jopa mun ikäiselle. Virtasessa myös ilmeet, eleet ja reaktiot ovat välillä niin hienoja että saavat jo pelkästään ne hymyn suulle. Viivissä ja Wagnerissa on ehkä tilannekomiikkaa. Yleensä ilmeet ja eleet ovat tasapaksuja, mutta välillä Wagnerilla on aivan hulluja asentoja.
Viivi ja Wagner on tunnetumpi, samoin on tekijöiden laita; Juban tietää useampi kuin Ilkka Heilän. Moni "rivikansalainenkin" tunnistaisi kadulla Juban - Heilää ei.
Jos antaisin molemmille kouluarvosanan niin B. Virtanen saisi 10- ja Viivi ja Wagner 9-.
Eli: Mun pisteet Virtaselle.
-
Heh, voisin käyttää pitkälti samoja argumentteja kuin Leo, mutta vain toiseen suuntaan. Omasta mielestäni V&W vie virtasta kyllä ihan 6-0.
V&W:ssa puree juuri se hillitön absurdius mitä monissa stripeissä on. Sitä paitsi punnertava sika on klassikko:)
-
Arvostan huimasti enemmän Viivi ja Wagner -tyylistä huumoria. Minusta se on siis parempi. Ehkä tämä olisi parempi siirtää tuonne gallup-osioon, jossa voi kysellä mielipiteitä (ilman gallupiakin).
B. Virtasesta sain ehkä traumoja, kun se oli VSOP-lehdessä varsin hienojen ulkomaisten sarjojen välissä mustavalkoisena ja keskellä se, minusta huono, Richard Scarryn (rip) Touhukas maailma -pastissi.
B ei siis tehnyt hyvää ensivaikutelmaa. Se on ollut huonossa seurassa :D. Samoin Mika Mokanen -sarja ei minulta kehuja kerää (jo nimi on...). Sekin B;n naapuri ja samantapainen piirrostyyli. Ehkä pitäisi lukea B. Virtas-albumeja. Värit Avussa ovat hyväksi Virtaselle
Mutta Wagner on äijä. "Minähän olen sika".
-
thepanun kanssa samoilla linjoilla ollaan. B.Virtanen on minun makuuni liian tavallinen eikä perus toimistotyöläinen pomojen pompoteltavana jaksa naurattaa. Ei ainakaan kun vitsiä toistetaan ties koinka monetta kertaa. Sama juttu kotopuolessa. Kai B. Virtanen oli alkujaan tuoreempi mutta ehkä sarja on vain jatkunut liian kauan ja siihen ei ole saatu puhallettua uutta kipinää. Omalta osaltani voisin myös sanoa, että B. Virtanen tuntuu hyvin vieraalta vaikka itse toimistotyötä olenkin muutaman vuoden tehnyt. Ehkä minulla vain on ollut onnea työnantajien suhteen. Niin ja olen suosiolla pysynyt erossa pirttihirmuista.
Viivi ja Wagner tuntuu läheisemmältä. En sitten tiedä onko elämäni absurdia. V&W tarjoaa yleensä jotain uutta. Välillä mennään metsään mutta ainakin uskalletaan rohkeasti yrittää.
Tosin B. Virtanen on sisällöltään ja kuvitukseltaan juuri sellaista mitä odottaa ja toivookin näkevänsä sanomalehtien sivuilla. Ammattimaista jälkeä. Samalla se kuitenkin pelaa minun makuuni liian varmalla pohjalla ja osaa liian harvoin yllättää.
-
Aika pitkälti Leon linjoilla. Virtanen on tasaisen varmaa laatua, V&W välillä huumorivapaata sivuntäytettä. Toisaalta Juba osuu silloin tällöin niin napakymppiin, ettei navemmasta väliä. Koen toisinaan suurta samaistumista Wagneriin.
Puhtaasti kouluarvosanana, eli keskiarvolla mitaten, B.Virtanen veisi voiton. En kuitenkaan mittaa keskiarvolla, joten äänestän Viiviä...
-
Tää ois kyllä ehottomasti pitänyt laittaa gallupeihin, jotta olis voitu äänestää. Tahdon nähdä palkkeja ja prosentteja.
Viivi ja Wagner on minusta paljon kiintoisampi ja omaperäisempi kuin B. Virtanen. Virtasta lueskelen vain kun sattuu lehdessä silmään, mutta V&W:t olen ostanut albumeina alusta asti. Eka albumi oli tottakai paras, aivan niinkuin bändeiltä paras levy on se eka, ennen kansansuosiota tehty. ;) ;) ;)
EDIT: prosentteja, ei pronsentteja
-
Virtasesta täytyy vielä sanoa; vaikka Virtasessa pomot pompottelevat aina alaisiaan (Murikka pompottaa Virtasta) niin silti ina Lennartin käydessä näiden kimppuun nämä melkeinpä tekevät yhteistyötä taikka haukkuvat yhdessä Lennarttia. Se tuo sellaisen mukavan tunteen.
-
Heilä ja Juba on kovia tekijöitä kumpikin, joten respektit molempien suuntaan. Kyllä Viivi ja Wagner uppoaa silti meikäläiseen paremmin. Siinä on enemmän yllätyksiä ja odottamattomia oivalluksia. Virtanen on jotenkin perinteisempi. B. Virtanen on kuitenkin piirretty paremmin. Viivi ja Wagner on mielestäni piirretty paikoitellen jopa kehnosti, mutta kyllä se tyyli toisaalta siihen juttuun toimiikin omalla jännällä tavallaan. Onneksi näistä ei oo pakko valita, vaan saa nauttia molemmista!
8)
-
No niin herrat(!).
B. Virtanen tyrmää sian 100-0!
Perustelut:
-Heilän piirustustekniikka ja _-taito_ on aivan ylivertaista verrattuna Juban tökeröihin töherryksiin. Laskekaapa huviksenne kuinka monta erilaista ilmettä juba osaa piirtää. Teidän ei tarvitse osata laskea edes kymmeneen siitä suoriutuaksenne. Vaaditaan vain kärsivällisyyttä etsiessänne sitä neljättä...
Vielä kun laitatte merkille ettei juba osaa (tai "halua") piirtää asioita oikein (esim. määrämittaiset raajat) niin silmänne ehkä avautuvat ja huomaatte "ettei keisarillanne olekaan vaatteita". Toki tiedän, että "elastiset raajat" ovat "tyylikeino", mutta se on varmasti pakon sanelemaa... Jubaahan EI ole päästetty edes taidekouluun!
-Wagner (Juba) EI ole vitsikäs. Juba on itse kertonut, että jos hänen pitäisi saada piirroksiinsa joku vitsi, hänen työnsä olisi loppunut kolmen stripin jälkeen! Sen uskon! Ainakin osittain. Epäilisin nimittäin hänen yhä tuskailevan sitä kolmatta...
Juban jutuissa ei kertakaikkiaan ole mitään sellaista jujua, joka _yllättäisi_ lukijan ja saisi hänet nauramaan. Sen sijaan ne sisältävät itsestään selviä arkipäivän asioita ja ne esitetään sovinisti-feministi lausahduksien säestäminä, ilman minkäänlaista yllättävää kohokohtaa. Ja jos joku "kohokohta" onkin, se ei ainakaan ole siinä viimeisessä puhekuplassa. Se on varattu aina turhalle selittelylle, joka pilaa senkin vähän, mitä ehkä on saatu aikaan.
Mutta jos ihmiset haluavat vain, että sarja on "erilainen", he varmasti ovat W-sikaansa tyytyväisiä. Harva sarja nimittäin on niin syvältä!
T.eräs mies
-
Kyllä Viivi ja Wagner uppoaa silti meikäläiseen paremmin. Siinä on enemmän yllätyksiä ja odottamattomia oivalluksia.
8)
Oletko ystävällinen ja kerrot YHDENKIN esimerkin jossa W sisältää yllätyksen tai odottamattoman oivalluksen?!
Jään mielenkiinnolla odottamaan...
T.eräs mies
-
Harva sarja nimittäin on niin syvältä!
"Yksi tykkää äidistä
ja toinen tyttärestä
minä tahdon molemmat
ja kukaan ei mua estä."
- Irwin Goodman
-
Eräs mies: Kiitti voimakkaasta mielipiteestä. Niitä tarvitaan. Tosin kummankin voimakkaasti lähdet hyökkäämään Viiviä ja Wagneria vastaan. Mikäs sinut on niin V&W:ssä suututtanut?
Oletko ystävällinen ja kerrot YHDENKIN esimerkin jossa W sisältää yllätyksen tai odottamattoman oivalluksen?!
Jään mielenkiinnolla odottamaan...
No minulle tullee vaan mieleen, että enpä olisi osannut odottaa, että Wagner päättää perustaa TV kanavan josta tulee saman tien jättimenestys. Myönnetään kyllä, että hommasta olisi voinut myöhemmin ottaa enemmänkin irti eikä kuljettaa sitä parin stripin aikana takaisin perustilaan. En myöskään olisi osannut odottaa arvon sikamme matkaavan pariisiin. Siinä minusta on sen odottamattomuus. Tai tarkemmin sanoen V&W:n viehätys. Se liikkuu aika rohkeasti tajunnanvirran vietävänä eri suuntiin ja aina joskus sarja onnistuu eksymään mielenkiintoisille urille. Tosin V&W:kin miinukseksi voidaan laskea se että homma ei lopulta etene mihinkään. Mikään ei loppujen lopuksi muutu mihinkään vaan kun jotain erikoisempaa tapahtuu, niin lopulta kuitenkin palataan siihen normaaliin perustilaan.
Mutta allekirjoitan toki sen, että B.Virtanen on paljon paremmin piirretty. Toisaalta en ymmärrä mitä tekemistä taidekoululla on asian kanssa. Ilmeisesti ilman taidekouluopintoja ei saisi piirtää sarjakuvia tai ainakaan menestyä siinä? Allekirjoitan myös sen, että B. Virtanen on erittäin ammattitaitoista jälkeä. Melkein kuin suoraan jostain näin teet strippisarjakuvan käsikirjasta. Mutta se on minusta myös B.Virtasen ongelma. Se on jäänyt muottinsa vangiksi. Kyllä se jonkin aikaa toimii. Nyttemmin se on vain menettänyt taitonsa kehittää mitään uutta, jännää ja odottamatonta. Useimmat stripit toistavat samaa kaavaa yhä uudelleen ja uudelleen. Vastavuoroisesti voisit siis esittää milloin muka on viime vuosina sisältänyt jotain odottamattoman ja yllättävän oivalluksen ? Onhan toki niitäkin B. Virtasessa. Ei se huono sarjakuva ole.
Viivin ja Wagnerin suurimmaksi plussaksi laskisin sen, että ihmisten usein hyvinkin helppo samaistua Viiviin tai Wagneriin. Kommentti: "Toi on just niinkuin meidän parisuhteessa." tuntuu olevan useimmiten sanottu kommentti V&W:stä. Ongelmia on mm. se että stripit eivät useinkaan toimi yksinäisinä teoksina.
Odotan kyllä mielenkiinnolla meneekö tämä keskustelu ko. sarjakuvien analysoinniksi vaiko siihen kenen hiekkalaatikko on isoin.
-
Oletko ystävällinen ja kerrot YHDENKIN esimerkin jossa W sisältää yllätyksen tai odottamattoman oivalluksen?!
Jään mielenkiinnolla odottamaan...
Yleensä jo puolessa välissä B. Virtasta arvaa mihin "vitsiin" strippi tulee päättymään. Näin ei ole V&W:ssa yhtä usein. Viivissä ja Wagnerissa koko juttu voi olla niin älyvapaa, että se jo yllättää. Esim. Wagner ostaa kokonaisen lehmän ja sitten leikkaa sen puoliksi. Loput lehmästä jää köpsyttelemään ympäri kämppää. HAHAHA! Tuossa yksi esimerkki.
Jos en tajua jotain juttua niin en ensimmäisenä ajattele, että vika on siinä jutussa. Ja siksi toiseksi tästä on turha tehdä joko tai kysymys, sillä molemmat sarjoista on erittäin hyvin tehty ja luen mielelläni molempia.
Itseasiassa V&W ärsyttääkin mua aika ajoin, mutta sitten tämä tunne katoaa, kun huomaan taas kerran höröttäväni lehden äärellä. Ei sille voi mitään.
Piis! 8)
-
Hmm.. Kuten Tero tuossa jo totesikin, Heilä piirtää niin hyvin että siitä osallaan on muodostunut ongelma Virtaselle. Mulle tulee virtasesta välillä sellainen vaikutelma kuin se olisi koostettu jostina clip-art-kansiosta. Se on jotenkin kliininen. V&W:n hieman epätasainen viiva on paljon puoleensa vetävämpi ja jotenkin lämpimämpi.
Sitten tuosta reset-nappulan painamisesta tietyin välein. Minua se ei henkilökohtaisesti ainakaan haittaa. Siihen ei kiinnitä sillä lailla huomiota kun kyse kuitenkin on huumoristripistä.
Mutta mulla on kyllä kaikista isoin hiekkalaatikko, sinne kyllä saavat tulla molemma, Juba ja Heilä leikkimään.
-
No minulle tullee vaan mieleen, että enpä olisi osannut odottaa, että Wagner päättää perustaa TV kanavan josta tulee saman tien jättimenestys.
V&W on muuten aivan mainio sarja, alkukausien anarkistisuus on kyllä jo liudennut. Valitettavasti vaan tuo Wagner perustaa TV-aseman/lääkäriaseman/jonkin muun/tai aloittaa glamöörin uran ja menestyy paremmin kuin kukaan muu ikinä missään, sitten menestys ja hektinen tahti syö siasta mehut, hermot romahtavat tai Wagner kyllästyy/mokaa ja sitten palataan takaisin normaalitilaan, ei ole mikään uusi omaperäisyyden juonenkulku/teema. Jo Turhapuro (aika sika sekin) menestyi mm. viulistina kansainvälisillä areenoilla (eka Uuno-leffa), kunnes liika menestys ja työtahti veivät hermot ja kaikki palasi ennalleen. Homer SImpson tekee tuota alinomaa. Ja Aku Ankka jo 1950-luvulla.
Muutenkin muuten tuo Wagnerin ja Viivin suhde muistuttaa kovin kovasti Uunon ja ja "vaimon" (Elisabeth?) suhdetta jo lähes 40 vuoden takaa.
Nyt tämä kuulostaa jo moitteilta sarjaa kohtaan, mutta pidän kovasti V&W:stä. Ja B-Virtasesta. Haluan molemmat miettimättä sitä kumpi on parempi. Etenkin kun eivät tallo toistensa varpaille mitenkään.
Ennemmin olisi voinut kysyä, kumpi on parempi V... Ei enpä kysykään... Siitä se vasta sitten alkaisikin.... ;D
Timo
"Toi on just niinkuin meidän parisuhteessa."
Wagnerin torahampaat rikkoivat verhon. Ihan kuin meillä. Outo ovi avautui rinnakkaisulottuvuuteen. niin meilläkin. ;D sori, tiedän mitä tarkoitit ja mitä kaikki muut sanoessaan noin, mutta pitihän se tämäkin tehdä, en voinut vastustaa.
-
Apu-lehdessä oli äskettäin Virtanen-"sunnuntaisarja", jossa pomo pelottelee alaisiaan tokaisemalla näille vain: "Kiina ja Viro". Ikävän nappiin osunut toteamus. Sitäpaitsi kissaihmisenä arvostan suuresti B.:n ja Pasi-kissan yhteisiä "seikkailuja".
Wagner ei "Goaarr"-kissasta tykännyt. Wagner on sika.
-
V&W on muuten aivan mainio sarja, alkukausien anarkistisuus on kyllä jo liudennut. Valitettavasti vaan tuo Wagner perustaa TV-aseman/lääkäriaseman/jonkin muun/tai aloittaa glamöörin uran ja menestyy
Kas. Näkee etten liikaa lue Viivi ja Wagneria. Tosin tarkoitin lähinnä, että V&W:ssä on odottamatonta se, että Wagner näyttää saavan hulluja ideoita ja tapahtuvan kaikkea kummaa. Toki niin tapahtuu muissakin sarjoissa. Kyllähän sen sitten tietää että Turhapuro / AKu Ankka tms. menestystarinasta loppujen lopuksi on kyse mutta ainahan voi toivoa, että tällä kertaa mentäisiin vähän pidemmälle ja vitsillä olisi vähän pitempi kantoiset seuraukset sarjassa. Esim. tehtäisiin muutaman kuukauden TV maailmaa käsitteleviä strippejä. Siitä löytyisi kritisoitavaa. Eikä taas kerran painettaisi resettiä juuri siinä vaiheessa kun hommasta voitaisiin ottaa jotain irtikin.
Wagnerin torahampaat rikkoivat verhon. Ihan kuin meillä. Outo ovi avautui rinnakkaisulottuvuuteen. niin meilläkin. ;D sori, tiedän mitä tarkoitit ja mitä kaikki muut sanoessaan noin, mutta pitihän se tämäkin tehdä, en voinut vastustaa.
No omalta osaltani en voi sanoa voivani samaistua V&W:hen sen kummemmin. Korkeitaan rinnakkaisulottuvuuden avautuminen voisi mennä lähelle. Ei niin, että se tapahtuisi vaan että tämmösistä jutuista keskusteltaisiin. Analyyttisempää mieltäni kuitenkin kiehtoo miettiä mikä V&W:ssä viehättää ihmisiä ja se onnistuu kuvaamaan nuorten aikuisten parisuhdetta omalla absurdilla tavallaan.
Turun Sanomissa kumpikin sarja pyörii. Onneksi. Tällä kertaa tuli kumpikin luettua vähän turhankin analyttisesti. B.Virtasessa oli taas kerran joudun jäämään ylitöihin mutta kyllähän se oikeasti kotiolot voittaa. Voisi jopa naurattaa ellei sama vitsi olisi toistunut liian usein vähän ajan sisällä. Viivissä Ja Wagnerissa oli taas tyypillinen sika kertoo huonon sovinisti vitsin joka ei naurata ketään. Lopussa Viivi toteaa, että olipa huono vitsi ja Wagner että minua nauratti. Tai jotain. Kumpikin sarja mielestäni huonoimmillaan.
No mutta se mihin olen pyrkimässä ja josta koitan sanoa jotain on yksi aika tärkeä sarjakuvan kulmakivistä ja se on hahmot ja hahmosuunnittelu. Ja tämä olisi se osa-alue jossa V&W vie voiton. Viivi ja Wagner ovat rehellisiä hahmoja joihin on helppo samaistua. Lisäksi he ovat aika sympaattisia. B.Virtasen hahmoihinkin on helppo samaistua, mutta ainakin B.Virtanen on omasta mielestäni selkärangaton kusipää ja täten minun on vaikea samaistua häneen ja vielä vaikeampi pitää hänestä. En sitten tiedä onko tässä enemmän se, että on mukava lukea raskaan työpäivän jälkeen B. Virtasta ja todeta, että no mulla menee huonosti mutta verrattuna tuohon surkimukseen minulla menee oikeasti oikein hyvin. B. Virtasen hahmosuunnittelu on ehkä liiankin laskelmoitua ja valmiiksi kirjoitettua. Mutta kyseisten sarjojen hahmojen paremmuudesta puhutaan, niin oma suosikkini on Murikka (vai mikä sen B.Virtasen lähimmän esimiehen nimi oli. En minä oikeasti kumpaakaan sarjaa niin hyvin tunne. Kunhan vain lämpimikseni ryhdyin analysoimaan.) Silloin kun B. Virtasessa ei ole mitään teräviä yhteiskuntakriittisiä vitsejä (Joita siinä toki on usein) niin mieluiten seuraan Murikan edesottamuksia. Hän on omalla yksinkertaisella tavallaan varsin sympaattinen olento. Mutta V&W:hän on humoristinen parisuhdesarjakuva joka nojaa paljon enemmän hahmoihin eikä välttämättä aina kaipaa mitään vitsejä. Riittää että aina välillä pääsee tirkistelemään Viivin ja Wagnerin keittiöön että mitäs V&W maailmaan tänään kuuluu. Ai Wagner kertoo huonon sovistivitsin.
Kai V&W:ssä kuitenkin se mikä minua eniten viehättää on se karkeus. Siitä näkee, että tekijällä on hauskaa sitä tehdessään. En sitten tiedä alkaako Juba jo kyllästymään hommaan. En tiedä miten tuoreita nuo Turun Sanoman stripit ovat ja miten paljon sarja on jämähtänyt pyörimään samaa rataa. Tämä johtaa myös siihen, että jos olisi pakko valita niin itse lopettaisin sian. Olisi mukava nähdä Jubalta välillä jotain aivan muuta. Jos Virtanen joutuisi telotuspölkylle niin eiköhän sieltä Heilältä tulisi uusi varman ammattitaitoinen strippi sarjakuva tilalle kun sitä hän osaa tehdä.
Ja mainittakoon vielä, että minusta(kin) näiden kahden sarjan vertailu on sinällään aika turhaa, että ne ovat luonteeltaan hyvin erilaisia.
-
Olin kuolla, kun Wagnerin tv kanava esitti lihavien ihmisten törmäilyjä. Ja mahtava klassikko on myös tuo ensimmäisen albumin nimi strippi sixpäkki ja salmiakkia. Sitäpaitsi eihän V&W idea perustu niihin juoniin, vaan sian repliikeihin.
Tottakai strippisarjakuva alkaa pitemmän päälle toistamaan itseään. Katsokaa vaikka Niilo Pielisen kohelluksia. Hauskoja ja hyviä juttuja, mutta kun lukenut yhden albumin, on jo tavallaan lukenut kaikki muutkin. Niilon toimistohuumori on kuitenkin minusta paljon hauskempaa, kuin B. Virtasen.
Siskoni tosin pitää B. Virtasesta ja hänen mielestään se kuvaa hyvin heidän toimistonsa elämää.
Mutta turha kiistellä.
-
Olin kuolla, kun Wagnerin tv kanava esitti lihavien ihmisten törmäilyjä. Ja mahtava klassikko on myös tuo ensimmäisen albumin nimi strippi sixpäkki ja salmiakkia. Sitäpaitsi eihän V&W idea perustu niihin juoniin, vaan sian repliikeihin.
Kiitti Jurpop. Enpä itse tuota repliikkipuolta tullut ajatelleeksikaan, mutta tärkeässä osassahan nuo sian tokaisut ovat V&W:n viehättävyydessä.
Tottakai strippisarjakuva alkaa pitemmän päälle
Miten niin tämä on ehtoton totuus? Ei minusta näin tarvitse olla. Toki se vaatii aivan uskomatonta neroa tekemään sarjakuvaa, mutta miksi tyytyä siihen, että tottakai strippisarjakuva alkaa pitemmän päälle toistamaan itseään? Joku voi vielä jonain päivänä tehdä strippisarjakuvan joka ei ala toistamaan itseään.
-
No huh huh… televisio on sitten hieno vempain silloin, kun se toteuttaa alkuperäistä missiotaan, eli tiedottamista. Heti seuraavana päivänä tulee yksi uusi heppu ja räväyttää tiskiin kysymyksen, joka ei olekaan niin kovin yksinkertainen. Tämä kirjoitus on jaettu moneen osaan, koska se on pitkä. Tiedän, etteivät kaikki varmastikaan jaksa tätä kokonaisuudessaan lukea, mutta toisaalta aihe on minulle ollut jo vuosia arka ja kun tämä ”eräs mies” nyt kerran vihdoin rikkoi jään, olen päättänyt heittää turkkini pois ja pulauttaa tämän painostavan ja stressaavan taakan syntyneeseen avantoon, muitten romppeiden sekaan. Näin niin kuin keskustelun avaamiseksi… Istukaa mukavasti, toivottavasti jaksatte lukea. Tätä kirjoitusta saa vapaasti kommentoida ja jos se herättää lukijoissa ajatuksia tai purkauksia, joita on välttämätöntä jakaa, sen parempi.
Koska Viivi ja Wagner -sarjakuva on ensimmäinen suomalainen sarjakuva, joka rikkoo täydellisesti perinteistä tapaa tehdä strippisarjakuvaa, on sen aiheuttama ”hämmennys” ymmärrettävää. Tämä on pirun mielenkiintoinen aihe ja siksi laitan kaiken energiani hetkeksi tämän aiheen käsittelyyn. Yritän myös tehdä tästä mahdollisimman ”diplomaattisen” vastineen, mutta katsotaan miten lopulta käy…
Olen pitkään ja hartaasti pohtinut Viivin ja Wagnerin suosion suuruutta Suomessa ja siihen johtaneita potentiaalisia syitä. Hämmennystäni on erityisesti lisännyt vuosi vuodelta se, että omasta mielestäni ko. sarjakuvan sisällöllinen taso on vuosi vuodelta heikentynyt. Olen miettinyt, mikä juju V&W:ssa on, jotta se on saanut sellaisen maineen ja suosion, kuin mitä sillä edelleenkin tuntuu maassamme olevan. Tällaiselle ilmiölle on vaikea löytää vastaavaa vertailukohtaa, koska V&W on täysin erilainen kuin mitkään muut strippisarjat. Tosin mitä jo pelkästään suomalaiseen linjaan tulee, ei nykyinen tarjonta täällä anna välttämättä suomalaisten mieltymyksistä täysin oikeaa kuvaa. Ainakaan kun ajattelee, millaista keskustelua aiheesta on tämänkin saitin ja Suomen Sarjakuvaseuran keskustelufoorumeissa käyty. Siis siitä, miten lukuisten julkaisujemme päätoimittajista vain harvalla tuntuu olevan mitään käsitystä siitä, mitä heidän lukijansa todella haluaisivat lukea. Luotetaan tuttuun ja turvalliseen ja siihen, mitä muutkin julkaisevat, vaikka pian jokainen alkaa olla jo sitä mieltä, että tietyt sarjakuvat ovat jo parhaat päivänsä nähneet (kyseisiä nimikkeitä sen kummemmin mainitsematta). Suomalainen on kuitenkin peruskohtelias luonne eikä valita siitä, että jokin sarjakuva on yksinkertaisesti tylsä tai muuten vain surkea (tässä kohtaa en vielä viittaa mihinkään erityiseen sarjakuvaan enkä V&W:iin, vaan puhun yleisesti sarjoista, jotka eivät enää kanna tai jotka kulkevat niin jähmeästi, että sanomalehden paperitkin muurautuvat toisiinsa). Valituksia satelee vasta sitten, jos jostain jaksosta syystä tai toisesta loukkaannutaan verisesti. Päätoimittajien on helpompaa pitää suurten syndikaattien kanssa solmittuja halpoja sopimuksia voimassa ja luottaa ns. "varmaan" aineistoon.
Mielestäni monessa kansainvälisessäkään sarjassa ei riitä enää imu eivätkä ne ole sitä, mitä ne ehkä joskus olivat. Lieneekö yksi totuus se, että päätoimittajat eivät todellakaan tiedä sarjakuvista mitään? Osittain myös siitä, että lukijat ovat laiskoja valittamaan? Osasyynä ilmiölle olen joskus esittänyt, että suurin ongelma on tuotteen ns. ”laadunvalvonta”. Oikeammin, sen puuttuminen. Päällimmäisenä ja vahvimpana ajatuksena sivakoi epäilys, etteivät useimmat suomalaiset päätoimittajat edes vilkaise oman lehtensä sarjakuvia. Nimenomaan laaduntarkkailullisessa mielessä. Ilmeisesti suurin osa stripeistä ovat julkaisuille niin halpoja, ettei niiden tasolla ole suurtakaan väliä, mutta niiden käyttämällä palstatilalla pitäisi olla. Monien ulkomaisten (esim. Yhdysvallat, Britannia) strippisarjistaiteilijoiden haastatteluja lukeneena, tiedän sanoa, että lukuisia heidän strippejään sensuroidaan jatkuvasti ja lähetetään takaisin korjattavaksi tai uudelleen piirrettäviksi. Ei vain sen takia, että ne sisältäisivät asiaankuulumatonta kieltä, kuvia tai tapahtumia, vaan välillä myös siitä yksinkertaisesta syystä, että jakson idea on liian ontuva, tylsä tai muuten vain sisällötön. Niitä voidaan lähettää takaisin myös siitä syystä, että yks ainoa kuva tai sen yksityiskohta tai yksittäinen sana on toimituksen kannan mukaan jotenkin sopimaton.
Ainakin jotkut syndikaatit tuntuvat pitävät erityistä huolta siitä, että sarjakuvan jokainen jakso on riittävän hyvä, toimiva ja ”asiallinen”. Suomessa asiat vaikuttavat olevan toisin. Näin äkkiseltään sanomalehtiä selailtaessa on vaikea uskoa, että tällaista seurantaa tehtäisiin. Kun suosittu sarja on saatu oman lehden sivulle, päätoimittaja ei sen koommin tunnu sarjaan tämän jälkeen perehtyvän tai sen laatua sen tarkemmin seuraavan. Tämä pätee mielestäni lukuisiin ulkomaisiin sarjakuviin, joita julkaistaan tuhansissa lehdissä kansainvälisesti ja jonka vuoksi niitä voidaan myydä todella halvalla. Mutta tämä pätee mielestäni myös ja ehkä erityisen hyvin juuri Viivi & Wagner -sarjakuvaan. Kyseisellä sarjalla ei ole jakelufooruminaan isoa syndikaattia, jos on lainkaan. Mikään välikäsi ei tarkasta materiaalia ja usein tuntuu, etteivät tätä tee V&W -sarjakuvaa julkaisevien lehtien toimituksetkaan. Tähän allekirjoittaneen V&W -hämmennykseen toi aikoinaan hieman lohtua se tieto, ettei jokainen jakso olekaan Juban itsensä käsikirjoittama ja nyttemmin on alkanut mietityttää, että kumminpäin se sitten lopulta on. Ovatko ne harvat hyvät (omasta mielestäni siis) stripit olleet Juban käsikirjoittamia vai juuri niitä toisten? Olen alkanut vahvasti kallistua sille kannalle, että ne harvat ”hyvät” jaksot ovat juuri niiden muiden kirjoittamia…
Mutta Viivi & Wagner nousi kuin raketti koko kansan suosioon ja se tuntuu olevan päätoimittajille yksi ja sama, mitä V&W tänä päivänä on, kun jokainen suomalainen rakastaa kyseistä sarjaa joka tapauksessa, ainakin näin yleisen käsityksen mukaan. Kaikille suomalaisille tekijöille, kenties jopa oikotietä menestykseen etsiville sarjakuvataiteilijoille, voisin esittää jotakin miettimisen arvoista: "Keskity alkupäähän. Lopulla ei ole niin suurta väliä. Jos teet ensimmäisistä vastustamattomia, se on siinä. Menestys ja tulevaisuus vain odottavat, että astut näihin johtavalle sillalle. Panosta siis niihin. Ensimmäisiin…". Tämä tuntuu olevan nykyinen ja aivan käypä selviytymisohje. Kun maine ja suosio on kerran saavutettu, sen menettäminen näyttää tapahtuvan paljon hitaammin…
jatkuu…
-
…jatkoa
Tämä edellinen juttu perustuu siihen, että omasta mielestäni V&W:n ensimmäinen albumi oli todellista tykkikamaa. Todella nautinnollista settiä. Toinenkin menetteli vielä paikka paikoin, mutta kaikissa lopuissa… joukossa on vain muutamia yksittäisiä helmiä. Muutamia, satojen strippien joukossa. Ja tämä on mielestäni aivan liian vähän ”ammattilaiselta”. Erityisesti tapauksessa, jossa kyseessä on albumi, eli tässä tapauksessa kooste parhaimmista töistä. Toisin sanoen jo albumin ulkopuolelle on raakattu yli puolet vuoden tuotannosta, jotka ovat ilmeisesti olleet vieläkin huonompia kuin nämä albumiin päässeet. Ja mitä lähemmäksi nykypäivää ja kohti uusimpia albumeita tullaan, sen vaikeampaa minun on löytää sieltä joukosta edes niitä muutamaa minuun kolahtavaa strippiä. Lisäksi Juballa on kaksi eri tyyliä tehdä kyseistä sarjakuvaa. Toinen on sellainen, jossa on jokin kiva arkipäivän ”oivallus” ja toinen puolestaan käsittelee useiden strippien ajan Wagnerin uusinta päähänpinttymää eli absurdia seikkailua mitä ihmeellisimmissä ulottuvuuksissa. Näistä jälkimmäinen voi monien mielestä olla erittäin virkistävää ja tervetullutta koheltamista ja revittelemistä, mutta henkilökohtaisesti itse olen jo niihin lopen kyllästynyt. Jos Juba haluaa revitellä absurdeja linjoja pitkin, tekisi sen edes taiten…
Uskon, että tulen saamaan näillä ja tulevilla kommenteillani paljon vihamiehiä ja erityisesti -naisia, mutta muistuttaisin yhä tässäkin yhteydessä, että makuasioista ei voi eikä kannata kiistellä, mutta huonosta mausta voi huomauttaa. Joten jokainen on tämän purkaukseni jälkeen valmis huomauttamaan minun suuntaani, koska tiettävästi kuulun ehdottomasti murskaavan ylivoiman alla kituvaan vähemmistöön. Joukkoon, joka ei syty V&W –sarjakuvasta. Älkää siis suuttuko, mutta esittäkää toki vasta-argumentteja. Niitä kuuntelen aina mielelläni, koska voi hyvinkin olla mahdollista, etten vain ole vielä löytänyt V&W -sarjakuvaan syvimpiin oivalluksiin johtaviin oviin sopivia avaimia.
En kiellä, etteikö V&W-sarjakuvaa rakastettaisi Suomessa. Olen aidosti yllättynyt ja hämmentynyt siitä ennennäkemättömästä ilmiöstä, jonka tämä sarja on saanut maassamme aikaan. En tarkoita vain myyntimääräisesti vaan kokonaisuutena. Tiedän myös sen, että lienen melkein ainoa suomalainen, joka ei ole koskaan sarjaa kovin korkealle rankannut. Myönnettävä on, että muutama yksittäinen strippi iskee minuunkin ja edelleen kyllä seuraan lähes päivittäin sarjaa Helsingin Sanomista. En siksi, että se olisi mielestäni hyvä sarja, vaan siksi, että se edustaa minulle suurta tuntematonta. Jotakin uutta, josta minulla ei vielä ole riittävästi tietoa pystyäkseni muodostamaan käsitystä siitä, onko se täydellisen huono vai onko vika tulkitsijassa. Minä seuraan sitä, koska se on ilmiönä mielenkiintoinen ja haluan nähdä, mihin suuntaan sen kehitys etenee.
Minun tämänhetkinen mielipiteeni perustuu hypoteesille, että se sittenkin on huono. Tämä on täysin teoreettista ja kyseessä on nyt siis hypoteettinen lähtöoletus: ”Mitä, jos Viivi ja Wagner onkin oikeasti paska?” Aloittakaamme tästä olettamuksesta. Käsiteltäessä strippisarjakuvia yleisesti on muistettava tosiasia, ettei jokainen strippi voi mitenkään olla aina parempi tai edes vähintään yhtä hyvä kuin edellinen. Mutta jotain on vialla, jos 85 - 90 % materiaalista ei iske eikä kolahda ollenkaan. Voihan se vika tietenkin olla myös omassa päässä. Tiedättehän lausahduksen: Voiko niin ja niin moni ihminen olla väärässä? No… historia opettaa, että jopa kymmenet miljoonat ihmiset voivat yhtä aikaa olla yhdessä tuumin väärässä. Jopa koko maapallon väestö, muutamaa ”kapinallista” lukuun ottamatta. Miettikäämme nyt vaikka aikaa, jolloin maapallo olikin räiskäle…
Tällä en nyt suinkaan tarkoittanut, että minä olen oikeassa ja koko muu Suomi väärässä. Minä en oikeasti tiedä tähän oikeaa vastausta. Voin vain esittää mielipiteitä kuten kuka hyvänsä muukin ja aina parempi, jos mielipiteitään voi jotenkin perustella. Sitä yritän nyt tehdä. Suhtautumiseni V&W -sarjakuvaan on räikeästi ristiriitainen. Tietyssä mielessä pidän sitä huonona sarjakuvana ja silti tunnen, että siinä on jotain, jota en vielä ole tajunnut tai sisäistänyt. Osittain tämä angsti perustuu jo monien Kvaakkilaistenkin tuntemaan ominaisuuteeni sen kriteerin suhteen, että vaadin todella hyvältä strippisarjalta niin sisällöllisiä ja kerronnallisia kuin myös taiteellisia ja teknisiä ansioita. Todella ansiokkaaseen työhön kuuluu upea kuvataiteellinen ja hieno sisällöllinen jälki. Vasta yhdessä näistä tulee kokonaisuus, joka on kaikin puolin ansioitunut. Huonosti piirretty täytyy olla aina perusteltavissa. Olen siinä kyllä samaa mieltä, että tiettyihin juttuihin sopii karkeampi tyyli paremmin kuin esimerkiksi realistinen ja olen vahvasti sitä mieltä, että vaikkapa kamut realistisempana ei välttämättä toimisi ainakaan yhtään sen paremmin ja V&W voisi toimia jopa huonommin, ei se ole mikään perustelu piirtää Viivi ja Wagner joka viikko eri tavalla. Itse tyyli sopii kyllä sarjaan, mutta sen jatkuva heitteleminen ja jojottelu ärsyttää harjaantuneempaa silmää. Eikä tämäkään tarkoita sitä, että harjaantuneella silmällä tarkoitettaisiin sarjakuvantekijöitä vaan kaikkia visuaalisorientoituneita tulkitsijoita, joita V&W:n lukijoistakin löytyy jo hurumykke…
Kuten jo moni Kvaakkilainen on tämän aiheen tiimoilta jo todennutkin, olen siis samaa mieltä siitä, ettei Juba osaa piirtää. Juballa on kuitenkin jotain mystistä tajua siitä, mihin hänen lukijakuntansa voi samaistua ja mihin ei. Suurin osa hämmennyksestäni kyseistä sarjaa kohtaan johtuu näin siitä, että se on sisällöllisesti eri tavalla toteutettu kuin muut sarjat. Tiedän ja uskon, että nyt joku minua paremmin sarjakuvastrippien historiaa tunteva kaivaa arkistojensa syövereistä esimerkkejä tekijöistä, jotka ovat tehneet tämän jo aiemmin tai käyttäneet kyseistä kerrontatapaa ainakin jossain määrin omissa sarjakuvissaan. Mutta se on turhaa. Älkää turhaan kaivelko arkistojanne, sillä tämä asia, onko joku muu tehnyt näin joskus jossakin, ei ole asian ydin eikä edes olennaista. Käsitykseni mukaan kukaan ei ole tehnyt strippisarjakuvaa Suomessa samalla tavalla, samassa mittakaavassa ja samalla tavalla ”orjallisesti” samaa poikkeavaa kaavaa noudattaen kuin Juba omassa Viivi ja Wagner -sarjassaan. Juba on siis näkemykseni mukaan ensimmäinen suomalainen ja Suomessa julkaiseva, joka tosissaan on ottanut tämän kerrontatavan tavaramerkikseen laajemmassa mittakaavassa. Se, miten hyvin hän siinä onnistuu, onkin sitten jo toinen juttu. Ja tähän seikkaan seuraavat kommenttini pureutuvat…
jatkuu…
-
…jatkoa
Eräs toimittaja-kriitikko totesi kerran yhdessä V&W -sarjakuvaa koskevassa esityksessään, että Juba on ansiokkaasti onnistunut välttämään jokajaksoisen pakonomaisen vitsin tai ns. pakollisen punchlinen kehittämisen sudenkuopan. Hän sanoi myös, että Juba kiskoo onnistuneesti huumoria arkipäiväisistä asioista ja monet hänen stripeistään perustuvat enemmänkin oivalluksille ja arkipäivän tilannekomiikalle… Kyseinen herra on periaatteessa oikeassa, mutta en monilta osin kuitenkaan täysin allekirjoittaisi edellisiä toteamuksia. Juba kyllä tekee näin, mutta se, miten hyvin hän siinä onnistuu, onkin jo kokonaan toinen kysymys. Toinen seikka on myös se, etteivät Juban sarjat mielestäni toimi kovinkaan hyvin albumina. Yksittäiset stripit lämmittävät ja ilahduttavat monia lukijoita päivittäin ilmestyessään yksittäisinä jaksoina sanomalehdessä, mutta albumissa konsepti ei jotenkin samalla tavalla sytytä. Ehkä tämä johtuu siitä, että strippi toisensa perään ilman mitään vatsanpohjassa aiheuttavaa kutinaa on lopulta aika tylsä ja yksitoikkoinen kokemus. Ja juuri siksi, ettei sellaiseen ole totuttu. Yksittäiset stripit sisältävät yleensä jonkin yksittäisen arkipäivän oivalluksen, joka sellaisenaan tajutaan ja leikataan jääkaapin oveen. Albumiluvussa, jossa luetaan kymmeniä strippejä toinen toisensa perään, näiden ”oivallusten” syvyys ei kestä lähempää tarkastelua. Sen sijaan perinteisiä linjoja pitkälle noudattava B. Virtanen toimii myös albumina ja ennen muuta ns. kahvipöytäkirjana. Se naurattaa ja huvittaa, koska se perustuu vitseihin tai koomisiin juonen käänteisiin.
Edellisellä tarkoitan sitä, että vaikka Juba keksikin ensimmäisenä tehdä tällä tavalla strippisarjakuvaa ja vaikka sen tekijä ”oivaltaa” kaikenlaista arkielämästä, johon lukijat voivat samaistua, soisin näkeväni, että sen voisi tehdä paljon paremminkin. Tässä tullaan asian ytimeen alkuperäisessä vastakkainasettelussa. Eli jos joku muu olisi keksinyt kaiken sen saman ennen Jubaa, olisiko tämä koko juttu parempi? Juba keksi tämän tavan ensimmäisenä ja se hämmentää monia ehkä juuri siksi, että suuri osa siitä materiaalista on yleisesti tunnettua asiaa, suorastaan itsestäänselvyyksiä. Mutta koska ne ovat juuri tällaisia, kukaan muu ei aikaisemmin ole keksinyt hyödyntää tällaista tässä mittakaavassa. Tämä on vähän sama asia kuin monen keksinnön tai Pirkka-niksin kohdalla. Monikaan ei arvaa hakea patenttia tai lähettää niksiänsä Pirkka-lehteen, koska pitää sitä itsestäänselvyytenä. Ei edes ajattele, että jotakuta toista voisi kiinnostaa se kekseliäänä uutena juttuna. ”Näin minä olen aina tehnyt ja kai monet muutkin” -tyylinen ajattelu toisin sanoen. Sitä ei tajuta, ennen kuin joku muu saa samalle asialle patentin ja toinen näkee oman ”keksintönsä” julkaistuna Pirkassa. ”En minä lähettänyt sitä sinne, kun en tosissaan ajatellut, että tämä nyt mikään varsinainen keksintö ole…”… Viivissä ja Wagnerissa vähän sama juttu. Kukaan ei ole tehnyt sarjakuvia tällä tavalla, koska kukaan ei ole ajatellut, että niitä voisi tehdä tällä tavalla. Monille on varmasti käynyt mielessä tällainen käsittelytapa, mutta se on hylätty sen vuoksi, ettei sarjakuvia yleisesti tehdä eikä tarinoita sarjakuvin kerrota tällä tavalla. Toisin sanoen jokainen tekijä on ajatellut, että eihän tämä toimi ollenkaan ja jättänyt piirtämättä loppuun tällaisia ideoita. Juba piirsi loppuun ja uskalsi vielä julkaistakin tämän ja hups, lähes kaikki suomalaiset tykkäsivätkin siitä.
Tämän aloittaja sattui nyt vain olemaan Juba ja sen tuloksia ihaillaan nyt Viivissä ja Wagnerissa, ja se siitä. Kuten jo aiemmin todettiin, on asia erikseen se, miten hyvin Juba tätä hommaa hoitaa. Puhtaasti oma mielipiteeni on se, että Juba ei minun silmiin tunnu olevan tässä kovinkaan ansioitunut. Hän nyt vain sattuu olemaan ainoa, eikä vertailukohtia siksi vielä ole. Yksi tätä ongelmaa syventävä dilemma on se, että Juba tekee edelleen aika rankkoja ”aloittelijoiden virheitä”. Viivi ja Wagner, suosiostaan huolimatta, ilmentää minun silmiini melko räikeää amatöörimäisyyttä sarjakuvastrippitaiteilun koko laajassa sisältökentässä. Eikä vähiten piirrosteknisessä vaan myös kerronnallisessa mielessä. Huonon piirrostekniikan tulee aina olla jotenkin perusteltavissa. Minua on myös hämmästyttänyt ne lukuisat esimerkit, joissa Juban amatööriys sarjakuvantekijänä kuultaa sarjasta läpi. Se, kuinka Juba edelleen kirjoittaa silloin tällöin selventäviä nuolia, kylttejä ja osoituksia piirtämiinsä asioihin, joka saa lukijan tuntemaan itsensä täydelliseksi idiootiksi. Se, kuinka Juba kirjoittaa kertojan palkkiin samoja asioita, mitkä on nähtävissä kyseisestä kuvastakin. Se, miten ainakin oman näkemykseni mukaan sarjan pointti (se asia, minkä ympärille Juba on selkeästi ajatellut strippinsä rakentaa) tulee ilmi joko toiseksi viimeisessä ruudussa tai viimeisen ruudun toiseksi viimeisessä repliikissä, ja silti Juban on heitettävä sinne loppuun vielä jotakin, joka tärvelee koko jutun terävimmän kärjen. Tämä viimeksi mainittu seikka antaa vahvaa näyttöä siitä, ettei Juballa tunnu olevan kovinkaan harjaantunutta ja jalostunutta käsitystä siitä, miten jutun ympärille rakennetaan sarjakuva ja miten se kerrotaan. Tämä viimeksi mainituin on myös seikka, joka mielestäni ehkä voimakkaimmin osoittaa, että Juba on sittenkin, kaikesta tapahtuneesta huolimatta, auttamaton amatööri. Hän oli vain oikeaan aikaan oikeassa paikassa oikeanlaisella idealla… mutta kunpa itse toteuttaja olisi ollut joku toinen! Ihailisimme tänä päivänä kenties edes hieman paremmin tehtyä V&W-sarjaa, vaikka Jubaa onkin nyt lopulta kiittäminen siitä, että se ylipäätään on olemassa. Se, että hän sen teki, ei kuitenkaan tee automaattisesti hänestä ammattilaista tai taiteilijaa. Ammattilainen ei mielestäni ole sama asia kuin ammatikseen tekevä. Ammattilaisuus on mielestäni lähempänä asiantuntijuutta ja se puolestaan on asia, joka Juballa ei mielestäni ole vielä hallinnassa. Asiantuntija, eli tämänkaltaisen käsityöammatin kohdalla enemmänkin menetelmäntuntija, ei missään oloissa tekisi Juban niin kovin usein harjoittamia Viivi ja Wagner -sarjakuvan sisältöön liittyviä rakenteellisia virheitä. No ok… poikkeusolosuhteissa, kuten Herge piirtäessään vahingossa ylimääräisen varpaan lohikäärmeelle, mutta noin yleisesti ottaen… menetelmäntuntija ei yleensä tee…
jatkuu…
-
…jatkoa
Olen samaa mieltä nimimerkin ”eräs mies” kanssa siitä, että Juba harmittavan usein ”pilaa” hyvän jutun lisäämällä loppuun jotain, joka tavallaan latistaa herkullisen idean. Tätä minä tarkoitan sillä, että kunpa joku muu olisi tehnyt tämän sarjan. Ja tuo Teron kommentti siitä, että V&W:ssa lukijat tokaisevat usein, että tämähän on ihan kuin meidän parisuhteessa, samaa voi sanoa B. Virtasesta. Heilän mukaan hänelle tulee palautetta vino pino siitä, että tämähän on ihan kuin meidän firmassa. Molemmat tekevät teräviä havaintoja oman aihepiirinsä arjesta, mutta suurin osa V&W:n itsestäänselvyyksistä ovat kyllä minun makuuni sellaisia, etten niitä itse ainakaan olisi laittanut tuollaisina sarjakuvaan. Koska kliseissä ja itsestäänselvyyksissä ei ole mitään uutta. V&W keskittyy useimmiten enemmänkin vain esittelemään parisuhteessa yleisiä asioita sellaisinaan, tuomatta siihen mitään uutta. Ja sellainen on mielestäni varsin tylsää. Timoon yhdyn siinä, että V&W mielestäni ”seikkailee” vähän liikaakin. Keksien jatkuvasti uutta, menestyen siinä huippuunsa ja romahtaen jälleen takaisin lähtökuoppiinsa. Ainoa miinus tässä on, että enemmistö näistä innovaatioista ovat minun silmissä aika mauttomia. Jos tietyistä aiheista täytyy Wagnerille lähteä vääntämään jotakin menestystarinaa, sen soisi tapahtuvan edes jonkinlaisen ajatuksen kanssa. Usein tuntuu, että Juballe tulee vain hillitön kiire ja jälki on sitten sen mukaista. Mutta kuten Tero sanoi, miksi sen tulisi olla itsestäänselvyys, että tottakai strippisarja alkaa pidemmän päälle toistamaan itseään. Sen ei todellakaan tulisi olla näin ja mielestäni se on puhdasta ammattitaidottomuutta, jos näin käy. Usein se on merkki siitä, että hanke pitäisi jo kuopata tai vähintään jäädyttää, ja keskittyä hetkeksi johonkin muuhun.
Tapa, millä Juba kertoo asioita stripeissään… on aika harvinainen Suomessa. Soisin sen yleistyvän monien muidenkin tekijöiden parissa. En suinkaan siis pidä konseptia huonona tai strippimaailmaan sopimattomana, sille kaivattaisiin vain parempia tekijöitä. Juba keksi käyttää sitä ja toimi eräänlaisena suunnannäyttäjänä. Tienraivaajana. Parempia töitä odotellaan. Sellaisia, joissa joku oikeasti osaa kertoa esim. parisuhteen arjesta ilman vitsejä, mutta aina oikeasti yllättävästi. Sellaisia, joissa loppua ei pilata amatöörimäisellä dialogikuljetuksella ja sellaisia, joissa osattaisiin nähdä, mikä on jutun kertomisen ja viestin perille laittamisen kannalta olennaista ja mikä täysin turhaa. Tämä kerrontatapa on vain vielä niin vieras, etteivät ihmiset oikein vielä tiedä, miten siihen pitäisi suhtautua. Toivon, että jollekin muullekin herää sama rohkeus kuin Juballa kokeilla tällä tavalla toteutettuja strippejä. Vertailukohtia kaivattaisiin kipeästi. Mutta koska vahvasti uskon, että sen voisi tehdä sata kertaa paremmin ja koska konsepti näyttää toimivan ja uppoavan yleisöön, soisin sen yleistyvän. Kentässä, jossa pääpaino on muualla kuin vitseissä tai punchlineissa, on vielä paljon koluttavaa…
Lopuksi muistutan, kuten jo joku muukin täällä, ettei Viiviä ja Wagneria ja B. Virtasta voida tosiasiassa asettaa kovinkaan mielekkäästi keskenään vastakkain eikä edes tarkastella samalta lähtöviivalta, koska ne yksinkertaisesti painivat kokonaan eri sarjoissa. B. Virtasta tulisi verrata samalla tavalla toteutettuihin strippeihin ja V&W -sarjaa joihinkin aivan muihin. Näiden kahden juju perustuu täysin erilaisiin asioihin ja vertailu on yhtä mielekäs kuin kumpi on parempi, pikauimari vai golffaaja -kysymys. Herää jatkokysymys: niin siis missä asiassa parempi? Viivi ja Wagner on huomattavasti paremmin vertailukelpoinen joidenkin samantyyppisten arkirealististen sarjakuvanovellien kuin perinteisten strippisarjojen kanssa, jos verrataan, millä tavalla asioita kerrotaan ihmisille. Sen sijaan jos kriteerinä on lukijan viihdyttäminen, seikka riippuu pitkälti siitä, minkä lukija kokee viihdyttäväksi. Eikä tämä asia ole suinkaan sama kuin huumori. Viihdyttävää on toki se, jos strippi herättää naurun purskahduksen tai innostaa edes lievään hymyyn. Kukaan ei kiistä tätä, mutta mielestäni yhtä viihdyttävää voi jollekin olla myös se, että jokin strippi tarjoaa naurun tai hymyilyn sijasta lämpimän tunteen, oivalluksen, samaistumisen tunteen tai jonkun muun positiivisen emotionaalisen kosketuksen. Tässä yhteydessä on sanottava, että esimerkiksi Kamuissa käytetään välillä kerronnallisena tyylinä vitsin ja huumorin sijasta ”lämmintä tunnetta”. Myös V&W:ssa tähän törmää paikoitellen. Stripin loppuratkaisua pohtiessa tulee ikään kuin sisäisesti lämmin ja jotenkin ”söpö” olo. Hymy joka tulee tällöin kasvoille, on enemmänkin liikuttunut kuin huvittunut. Jotkut tällä tavalla toteutetut stripit ovat yksinkertaisesti vain törkeän söpöjä ja sellaisenaan toimivia, koska niiden juju perustuu juuri siihen. Se iskee suoraan lukijan sydämeen. Ja jos se aiheuttaa siellä positiivisen reaktion, mikä voisi olla kunnianhimoisempi ja saavuteltavampi tavoite tässä nykyisin niin hullussa maailmassa? Jo pelkästään tämän seikan mahdollisuus tekee tällaisesta kerronnasta täysin hyväksyttävää myös stripeissä. Lukijat saavat monista stripeistä päivän piristysruiskeen, ainakin yhdet hyvät naurut ja iloisen käynnistyksen alkavaan päivään. Jos jokin strippi siinä muitten joukossa onnistuu antamaan tähän soppaan vielä ripauksen inhimillisyyttä, hyväntahtoisuutta, solidaarisuutta, empatiaa ja lämminsydämisyyttä sekä uskoa, rohkeutta ja voimaa kuin myös silloin tällöin jopa lohtua ja suloisuutta itse elämään… voiko sarjakuvalla paremmin ihmiseen vaikuttaa?
Nimim. ”Minua usein raivostuttaa lukea V&W -sarjakuvaa. Silti olen jonkun verran jäänyt siihen koukkuun. Tämä on ristiriitaista, tiedän sen. Niin kovin ristiriitaista…”
Loppu ;D
-
Tämä ei ole vastaus Axulle, vaan itsenäinen ajatusjuoksahdus.
Strippejä tulee luettua joskus albumeista ja niihin turtuu ja ne saattavat tuntua kaavamaisilta. Alunperin ne ovat kuitenkin tarkoitettu luettavaksi yksi kerrallaan. Yksi päivässä. Alkuperäisessä tarkoituksessaan niitä voi miettiä pidempään ja saada niistä paljon enemmän irti kuin jos lukee albumista useita kymmeniä kerralla.
Kumpikohan näistä kahdesta suomisuosikista kestää paremmin albumilukemista.
Ja loppuun totean toistamiseen, että en halua vertailla kahta hyvin tehtyä strippiä liian pitkälle. Molemmissa on plussansa ja miinuksensa.
Kukaan ei tule koskaan tekemään täydellistä sarjaa - paitsi ehkä omasta mielestään!
8)
-
Olihan se tiedossa että Axuz kirjoittaa pitkiä vastauksia, mutta mutta... tämä on jo ihan omaa luokkaansa.
Luulisin Hesarin toimivan V&W:n sensorina, sieltä ainakin on laitettu strippejä takaisin Juballe.
Suosin itse B. Virtasta, syystä että se on hauskempi. Toisaalta mitään erikoisen uusia latuja siinä ei suksita, joten joskus vitsit eivät enää jaksa huvittaa. Kuitenkin onnistuessaan on se paljon V&W:a terävämpi huumoriltaan.
Itse koin alkuun B:n hahmot liian tyylitellyiksi, B:n pitkä ylähuuli ja eritoten Murikan nenä, jonka alaosaa luulin pitkään ylähuuleksi (jos siellä vaikka olisi nuuskapaakku ::) ). Nyt hahmot on jo oppinut, joten enää se ei häiritse.
(Samanlainen ongelma on Dilbertin Dogbert hahmon kanssa, onko se nenä vai suu. Käsittääkseni se on nenä mutta en anna sen estää itseäni käsittämästä sitä suuksi.)
-
Luulisin Hesarin toimivan V&W:n sensorina, sieltä ainakin on laitettu strippejä takaisin Juballe.
Ahaa... tämä oli mulle uusi tieto. Tietääkö kukaan vielä, mistä syystä näitä on lähetetty takaisin?
Mullakin kesti oma aikani tajuta, mikä osa B. Virtasen hahmojen pärstäanatomiasta on symboloivinaan mitäkin osaa kasvoista. Ei se enää häiritse, mutta aluksi se kyllä pisti pahasti silmään...
Itseäni vähän harmittaa Heilän puolesta se, että B. Virtanen tuli ulos melko lailla samoihin aikoihin kuin V&W, ja se jäi samantien V&W:n varjoon. Uskoisin, että B. Virtasen suosio olisi jotakin muuta tänä päivänä, jos V&W ei olisi olemassa tai olisi tullut mukaan kuvioihin paljon myöhemmin. Kävi vähän samalla tavalla kuin monille leffoille käy, kun monta hyvää ilmestyy samaan aikaan teatterilevitykseen...
-
Axuz... tämä oli tyhjentävää. Näin pitää asioihin suhtautua! Totta puhuen, kyllä 3000 merkkiä on tarpeeksi jos haluaa vastaanottajan lukevan tekstisi alusta loppuun ruudulta.
Se, että Juba piirtää "väärin", johtuu hänen tyylistään. Vertauskappaleena voisi pitää Mauri Kunnaksen Nyrok Citya. Virheet, osoittelevat nuolet jne. ovat mukana tahallisesti ärsyttääkseen tiedostavaa sarjakuvanlukijaa.
Virtanen on myös hieno sarja, vaikka onkin ohjeistetumpi. Pienikin muutos tärskäyttää siinä enemmän. Eikä B. ole ollenkaan niin luuseri kuin miltä aluksi näyttää.
Viiviä ja Wagneria on tosiaan "sensuroitu", tosin tietääkseni vain yksi strippi on "sopimattoman kakkahuumorin" takia jätetty julkaisematta. Pitäisikin tehdä diili ko. originaalista, sen arvo tulee vielä nousemaan...
(Toista se oli Jopella: "Joka kuukausi mä lähetän Tolvaselle 30 Lempi-strippiä ja Tolvanen lähettää ne mulle takaisin.")
Viivin, Wagnerin ja Virtasen suosio on vakaassa nousussa, että ei hätää, olitte sitten mitä mielipuolta tahansa.
Lisäys: Juban tuoreita kommentteja: http://www.egmont-kustannus.fi/nayta_uutinen.phtml?id=1028
-
Kuten jo moni Kvaakkilainen on tämän aiheen tiimoilta jo todennutkin, olen siis samaa mieltä siitä, ettei Juba osaa piirtää.
Hah! No, minä olen ihan eri mieltä. Minusta Juba osaa piirtää ja hyvin. Heilästä en ole ihan niin varma(olettamukseni perustuu b.virtaseen, joka on turhan yksinkertainen piirustustaidon arvioimiseen). Onhan toki B.Virtanen ihan kelvollisen näköinen, joten hommansa Heilä kyllä taitaa.
Mutta Jubahan on tehnyt komeita juttuja aikoinaan suomen MADiinkin. Kyllä se osaa kuulkaas piirtää!
-
Huhuu! Kyllä Heilälläkin kynä kädessä pysyy, hänkin on tehnyt komeita kansia ym. mm. MADiin. Karikatyyrien tekijänä Heilä on huippuluokkaa.
-
Karikatyyrien tekijänä Heilä on huippuluokkaa.
Ahaa, tuopa onkin mielenkiintoista. Olispas kiva nähdä Heilän karikatyyrejä.
Minä pohjaan arvioni B.Virtaseen. Sen yksinkertaisuuden vuoksi ei pysty hirveitä johtopäätöksiö tekijän taidoista tekemään.
Muuta Heilän tuotantoa en ole nähnyt.
-
Kaipa minä tuota sikaa kannatan. Herra B on ihan ok, mutta ajastaan jäljessä.
-
Axuz... tämä oli tyhjentävää. Näin pitää asioihin suhtautua! Totta puhuen, kyllä 3000 merkkiä on tarpeeksi jos haluaa vastaanottajan lukevan tekstisi alusta loppuun ruudulta.
Se, että Juba piirtää "väärin", johtuu hänen tyylistään. Vertauskappaleena voisi pitää Mauri Kunnaksen Nyrok Citya. Virheet, osoittelevat nuolet jne. ovat mukana tahallisesti ärsyttääkseen tiedostavaa sarjakuvanlukijaa.
Kiitos Vesa! Juuri tällaista keskustelua kaipasinkin. Epäilinkin jo lyhykäisen kommenttini alussa, että tuskin kukaan jaksaa lukea sitä kokonaan, mutta ei sen väliä, kirjoitin kuitenkin...
Tuo oli uusi näkökulma, enkä ole ajatellut sitä tuosta vinkkelistä, että Juba tekisi näitä "marginaalivirheitä" tarkoituksella. Voi hyvinkin olla totta. Kuten sanoin, mun suhde V&W:iin on vielä ristiriitainen. En osaa vielä sanoa, mikä siinä lopulta on tietoisesti valittua ja mikä johtuu ammattitaidon puutteesta, jos ylipäätään johtuu... Arvostan itse suuresti Mauri Kunnasta ja tuo esimerkki Nyrok Citystä ei musta ole ihan sama juttu, koska se "tietoinen ärsyttäminen" tulee Nyrok Cityssä tässä tapauksessa selkeästi ilmi. Viivin ja Wagnerin kohdalla en ole läheskään aina niin varma ja nuo minun mainitsemani "virheet" ja "amatöörimäisyydet" olivat vain eräitä esimerkkejä...
Tarkoitin tällä väärin piirtämisellä enemmänkin Juban piirrostyylin jatkuvaa vaihtelua ja jojottelua. En sitä yleistä tyylillistä ulkoasua, miten hän piirtää Wagnerin tai Viivin vaan sitä, ettei hän tunnu aina osaavan päättää, millä tavalla hän niitä piirtää. Tätä voi pitää tietenkin luontaisena ja samantyyppisenä hahmokehityksenä, mitä esimerkiksi Aku Ankka on vuosikymmenten saatossa kokenut, mutta Juban kohdalla tilanne on vähän toinen, kun tekijä sahaa tyylinsä kanssa edestakaisin. Aku sentään kehittyi yleisesti ottaen tiettyyn suuntaan palaamatta juurikaan takaisin entiseen, mutta Juban Viivi ja Wagner näyttävät molemmat eri stripeissä jatkuvasti erilaisilta. Jos kyseessä ei olisi näinkin karrikoidut hahmot, tästä tulisi huomattavasti suurempi tunnistettavuusongelma. Voimakas karrikointi pelastaa paljon...
Lopuksi lisäisin, että luulisi Vehnän karikatyristinä olevan tietoinen Heilän karikatyyreistä. Heilän piirustustaito B. Virtasessa ei niinkään liity siihen, miten B. Virtanen on yleisesti toteutettu, vaan siihen, että hän piirtää tasaisen varmasti jokaisen Virtasensa aina hahmoista materiaan asti. Sen sijaan Juba ei vaikuta osaavan aina päättää miten piirtäisi minkäkin asian kuhunkin strippiin. Vaikka Juballa on selvä ja tunnistettava tyyli, mielestäni se silti yhä sahaa laidasta laitaan. Olen edelleen sitä mieltä, ettei Juba ole kovin lahjakas piirtäjä eikä hän aina tunnu ymmärtävän, miten sarjakuvaa tehdään. En minäkään aina tajua. Usein sitä on sokea omille töilleen ja on myönnettävä, että Jubakin osuu joskus nappiin, mutta silloin kun ei osu, se usein paljastaa, ettei Juba sittenkään vielä ammattimaisesti tätä hallitse. Ja silloin saman mokan huomaavat monet muutkin. Riippumatta siitä, hallitsevatko he itsekään sitä vai eivät. Juuri omille töille sitä kaikkein eniten sokea on. Kuten sanoin jo joskus aiemmin, ei tarvitse olla ammattilainen nähdäkseen, mikä on piirretty väärin tai kerrottu huonommin, kuin sen voisi kertoa. Ammattilainen täytyy olla siinä, että huomaa saman asian omissa töissään. Joko itse, tai muiden avustuksella...
Ei tässä olla Viiviä ja Wagneria lyttyyn lyömässä. Ihan kiva ja tervetullut sarja se minustakin on. Yritän vain epätoivoisesti löytää siitä jotakin lisää, joka auttaisi pitämään sarjasta nykyistä enemmän...
-
Huh, tulipa Axuzelta tekstiä. Aika toimittaja taidat olla ;D Poikkeuksellisesti kyllä jaksoin lukea koko setit alusta loppuun, aiheen ollessa näin mielenkiintoinen ja huomasin itsekin olevani osassa mielipiteistä samoilla linjoilla.
Lisään kuitenkin Aksulle seuraavaa:
Viiviä ja Wagneria markkinoi syndikaatti, PiB Copenhagen, jota suomessa kai edustaa Reijo Rouvinen. Julkaisu kai kuitenkin alkoi Helsingin Sanomien yksinoikeudella.
Helsingin Sanomilla on käsittääkseni ollut/voi olla edelleen ensijulkaisuoikeus V&W -strippeihin. Ainakin johonkin aikaan heillä oli jopa puolen vuoden yksinoikeus uusimpiin piirrettäviin strippeihin. Joitain strippejä he ovat sensuroineet, juttujen mennessä liian härskiksi
Melkoisesti menestykseen tuntuu vaikuttavan se, että lehteen kuin lehteen sarjan valitseva päätoimittaja/sarjakuvatoimittaja pitää sarjasta. Uskonpa, että monet potentiaalisesti menestyneet kotimaiset sarjatkin ovat karahtaneet karille sen vuoksi, ettei syndikaatin ja/tai sanomalehden päättäjä ole pitänyt sarjasta tai nähnyt sitä myyvänä. Vaikka todellisuudessa julkaisun toteutuessa tilanne saattaisi olla ihan toinen.
B. Virtasen "miedompaan menestykseen" verrattuna Viiviin ja Wagneriin, voisin ehdottaa syyksi nimenomaan sitä, ettei Helsingin Sanomia kiinnostanut sarjan julkaisu. Mikäli Virtanen olisi Hesarissa, tilanne olisi voinut olla aivan toinen.
Ja mitä tulee tuohon lehtien laadunvalvontaan, niin ainakin omasta kokemuksestani voin sanoa, että ainakaan pienempiä lehtiä ei tunnu juurikaan kiinnostavan se, onko sarjakuva hyvä vai ei. Tärkeintä on, että se ei maksa paljon. (En siis tiedä onko allekirjoittaneenkaan miten kauan mahdollista/motivoivaa piirtää sarjakuvaa yhteen lehteen korvaussummalla kymmenen euroa per strippi.)
Omasta mielestänikin Viivin ja Wagnerin parin ensimmäisen albumin stripit olivat iskevimpiä ja jollakin tavalla ideoiltaan vielä tuoreita. Nykyisin tuntuu, ettei sarjalla ole tarjota enää mitään uusia ideoita, vaan se lämmittelee vanhoilla ja toistaa itseään. Stripeissä on myös tietynlainen massatuotannon maku - ehkä osittain juuri toistuvasta kolmiruutuisesta formaatista. Muistaakseni viime kesänä Juba muutamissa stripeissä rikkoi tämän kolmen ruudun formaatin - miksi ei enää? Minusta 2-4 riviset Wagnerit olivat piristäviä jo dynamiikan vaihtelun vuoksi. Jatkuva kolmen rivin formaatti latistaa jokaisen stripin samalle juonenkululle ja puuduttaa ainakin albumeita lukiessa.
Axuz, täytyy myös muistaa, että Juba Tuomola on pitkän linjan sarjakuvantekijä - hän kyllä osaa piirtää (olen nähnyt esim. 90-luvun alun töitä) - luulen, että Wagnerin yksinkertaistettu tyyli on tietoinen valinta. Strippisarjakuvan täytyisi olla senkin vuoksi yksinkertainen, että sitä olisi mahdollista tehdä tarvittaessa nopeallakin aikataululla. Kyllähän strippisarjakuva on valitettavasti aina enemmän "tuote" kuin esimerkiksi sarjakuvanovelli. Tosin eihän sekään tarkoita, että sarjakuvaa pitäisi tehdä mentaliteetilla "paskaahan tämä on mutta kelvatkoon".
-
Viiviä ja Wagneria markkinoi syndikaatti, PiB Copenhagen, jota suomessa kai edustaa Reijo Rouvinen. Julkaisu kai kuitenkin alkoi Helsingin Sanomien yksinoikeudella.
Ja mitä tulee tuohon lehtien laadunvalvontaan, niin ainakin omasta kokemuksestani voin sanoa, että ainakaan pienempiä lehtiä ei tunnu juurikaan kiinnostavan se, onko sarjakuva hyvä vai ei. Tärkeintä on, että se ei maksa paljon.
Omasta mielestänikin Viivin ja Wagnerin parin ensimmäisen albumin stripit olivat iskevimpiä ja jollakin tavalla ideoiltaan vielä tuoreita. Nykyisin tuntuu, ettei sarjalla ole tarjota enää mitään uusia ideoita, vaan se lämmittelee vanhoilla ja toistaa itseään. Stripeissä on myös tietynlainen massatuotannon maku - ehkä osittain juuri toistuvasta kolmiruutuisesta formaatista. Muistaakseni viime kesänä Juba muutamissa stripeissä rikkoi tämän kolmen ruudun formaatin - miksi ei enää? Minusta 2-4 riviset Wagnerit olivat piristäviä jo dynamiikan vaihtelun vuoksi. Jatkuva kolmen rivin formaatti latistaa jokaisen stripin samalle juonenkululle ja puuduttaa ainakin albumeita lukiessa.
Axuz, täytyy myös muistaa, että Juba Tuomola on pitkän linjan sarjakuvantekijä - hän kyllä osaa piirtää (olen nähnyt esim. 90-luvun alun töitä) - luulen, että Wagnerin yksinkertaistettu tyyli on tietoinen valinta. Strippisarjakuvan täytyisi olla senkin vuoksi yksinkertainen, että sitä olisi mahdollista tehdä tarvittaessa nopeallakin aikataululla. Kyllähän strippisarjakuva on valitettavasti aina enemmän "tuote" kuin esimerkiksi sarjakuvanovelli. Tosin eihän sekään tarkoita, että sarjakuvaa pitäisi tehdä mentaliteetilla "paskaahan tämä on mutta kelvatkoon".
Totta totta joka sana Juha... Olen samaa mieltä tuosta pikkulehtilinjasta. Omastakin kokemuksestani asia tuntuisi olevan näin... Kiitos myös syndikaattitiedoista.
Juuri tämä Juhan mainitsema yksitoikkoisuus on yksi Viivissä ja Wagnerissa itseäni ärsyttävä tekijä. Miksi Juba ei tosiaan enää riko näitä kaavamaisuuksiaan? Ne olivat aina piristävä ja tervetullut yllätys...
Kyllä minä Juha Juban työhistorian tunnen ja pidän kyllä sen mielessä näitä asioita kirjoittaessani ja olenpa jopa ollut hänen Tuomari-isänsä loukattavanakin raastuvassa todistajan aitiossa, mutta se, että on pitkänlinjan sarjakuvatekijä, ei automaattisesti tarkoita, että osaa piirtää. Osaahan hän nyt totta vie kynää kädessään pitää ja tehdä sillä kuvia, mutta mutta... ääh.. antaa olla... :-\
Tuo viimeinen Juhan kommentti kyllä sai mut hekottelemaan täällä pienen tovin... Ja vaikka strippisarjakuvaa pitääkin voida tehdä nopealla aikataululla, ei se silti tarkoita, että sen ulkoiseen ilmiasuun ei voisi panostaa vähän enemmän, siitä huolimatta, että se julkaistaan sanomalehdessä. Esimerkkejä löytyy maailmalta hurymykke. Miten ne toiset ehtivät sarjansa piirtää ajallaan? Huonosti piirretty pitää aina olla perusteltavissa... Edelleen...
;)
-
Lopuksi lisäisin, että luulisi Vehnän karikatyristinä olevan tietoinen Heilän karikatyyreistä.
Niinhän sitä luulisi. Totuus on, että en tunne, enkä tiedä juurikaan ketään suomalaisen sarjakuvan tekijää. Eikä kovin moni minuakaan tunne/tiedä sarjakuvapiireissä(tietääkseni). Vaikka olen elantoni tiennut tällä allalla jo reilut kolme vuotta. En seuraa juuri ollenkaan sarjakuvia. En ole vuosiin lukenutkaan kuin muutaman albumin. Satunnaisesti saatan joskus jostain lehdestä stripin lukea. Tämä onkin hupaisaa tietää, kun joku joskus uumoili, että olen ottanut Kamala luonto-strippisarjaani vaikutteita jostain ulkomaansarjasta(en nyt muista sarjan nimeä).
Sama tietty koskee kaikkia muitakin piirtämisen aloja, myös karikatyyrejä.
Oikeastaan vasta tämä Kvaaki on ensikosketus muihin alan tekijöihin ja piirustelijoihin. Ja kivaa on ollut.
-
Tämä onkin hupaisaa tietää, kun joku joskus uumoili, että olen ottanut Kamala luonto-strippisarjaani vaikutteita jostain ulkomaansarjasta(en nyt muista sarjan nimeä).
Siinä paha missä mainitaan.
Niin sehän oli minä, joka sinulle kerran palautelomakkeella mainitsi, että mielestäni sarjassa on samankaltaista tunnelmaa kuin Michael Fryn & T. Lewisin Aidan takaa (Over The Hedge) -strippisarjassa.
-
VAU! Kylläpä tuo TV on tosiaan mainio vekotin! Ilman sen tuomaa informaatiota ei tätäkään (erityisesti Axuzin) keskustelua olisi syntynyt.
(Toisena V&W-kriittisenä henkilönä saanen luvan Axuzin tuttavalliseen nimittelyyn. Kiitos Aksu, sinä voit sanoa minua äijäksi. :) Ja V&W-fanit sanokoot vain herra eräs mies!)
Aksun jutun luettuani (huh) voin sanoa, että tuo minunkin piti sanomani, mutta pidin sitä itsestäänselvyytenä enkä vaivautunut... ;) Ei vaan - olen lähes sanaton noin intelligentistä analyysistä!
Muutamia lisäkommentteja haluaisin vielä heittää, ilman sen parempaa järjestystä. Jokainen ottakoon itselleen tarkoitetut henkilökohtaisuuksina. Tai ehkei sentään.
-Itse luen VW:tä koska se on niin huono ja saan jotain alkukantaista tyydytystä sellaista surkeutta ihmetellessäni. Siis ihmetellessäni. Enkä siis tosiaankaan ymmärrä sen suosion syytä! Se, että lukija voi samaistua sikaan/mieheen tai naiseen ja heidän itsestäänselvään arkipäiväiseen tilanteeseensa, ei pitäisi riittää kovin pitkälle. Se mitä Aksu sanoi hyvänolon- tai lämmön tunteesta, lieneekin ehdottomasti järkevin kuulemani selitys yritys! Mutta kun olen mies (ja sika), en tunne niin! Naisilla asia voi olla toinen. Ihmettelen kuitenkin, että tässä keskustelussa taitaa olla mukana vain miehiä ja suurin osa heistäkin tuntee lämpöä kuin ämmät... :-X?
-Juban typerät(?) osoittelevat nuolet yms harmittavat minuakin, vaikka niitä saatetaan tosiaan käyttää osin tarkoituksellisen ärsyttävästi. Se olisi Jubalta pientä terävyyttä. Siksi pidän sitä kuitenkin epätodennäköisempänä.
-Hauska juttu: Minustakin B.Virtanen vaikutti ensinäkemältä vastenmieliseltä sen ylähuulensa vuoksi! Meni pitkään ennen kuin suostuin sitä lukemaan. Negatiivinen ensivaikutelma siis. Nykyään kun olemme tutustuneet, on kaikki B:ssä täydellistä ja voin vain ihailla sitä taitoa, jolla siihen huuleen ja sillä huulella saadaan aikaan erilaisia ilmeitä!
-Vertaus B:n Masi-hierarkiasta on _melko_ osuva, mutta Masilla ei ole vaimoa eikä poikaa. Vertaus on siis huono! Mutta anteeksiannettava.
-Hesarin kieltäytyminen B:n julkaisemisesta tuntuu käsittämättömältä. On vaikea uskoa, ettei sitä päätöstä olisi kaduttu. Nyt lienee vaikea perua päätöstä ja aloittaa julkaisu "liian myöhään".
Jatkuu, kunhan muistan loput sanottavani...
T.eräs mies
-
B. Virtanen kolahtaa meikäläiselle paremmin. Viivissä ja Wagnerissa en kaikkia vitsejä aina ymmärrä tai sitten ne on vain hulluja sekoiluja. Virtasessa sadasta stripistä 95 naurattaa. Tuttuja tilanteita jopa mun ikäiselle. Virtasessa myös ilmeet, eleet ja reaktiot ovat välillä niin hienoja että saavat jo pelkästään ne hymyn suulle. Viivissä ja Wagnerissa on ehkä tilannekomiikkaa. Yleensä ilmeet ja eleet ovat tasapaksuja, mutta välillä Wagnerilla on aivan hulluja asentoja.
Viivi ja Wagner on tunnetumpi, samoin on tekijöiden laita; Juban tietää useampi kuin Ilkka Heilän. Moni "rivikansalainenkin" tunnistaisi kadulla Juban - Heilää ei.
Jos antaisin molemmille kouluarvosanan niin B. Virtanen saisi 10- ja Viivi ja Wagner 9-.
Eli: Mun pisteet Virtaselle.
Leo, jos tosiaan olet vain 12v, nostan Sinulle hattua! Kirjoitat erittäin hyvää tekstiä! Ja jopa mielipiteesikin on oikeampi kuin monella vanhemmalla... :)
Älä anna tämän kehun kuitenkaan nousta hattuun, silloin sitä olisi raskaampi nostaa...
T.eräs mies
-
Itse en tajua V & W:n huumorista yhtään mitään, joten sanoisin että B. Virtanen on parempi.
-
Mitä tulee kommentteihin po. sarjojen vertailun mielettömyyteen tai vaikeuteen, en ole aivan samaa mieltä. Koska ne _ovat_ niin erilaisia, niitä voi aivan hyvin verrata. Pitääkö muka verrata vain kahta lähes samanlaista sarjakuvaa? Ja mitkä sitten olisivat sellaisia?
Ja sitä paitsi: sekä B että W ovat miesasiasarjakuvia! Niiden mieskuva on vain täysin erilainen. Ja siksi, tai siitä huolimatta, ne ovat hyvin vertailukelpoisia.
-Kysyttiin miksi hyökkään niin voimakkaasti V&W:a vastaan. Se onkin mielenkiintoinen kysymys, eikä edes ensi kertaa esitetty. En oikein osaa siihen vastata, mutta jotenkin minua ärsyttää sen tason ja suosion suhde. Tai enemmän pelkästään se taso. Minulla ei ole omaa lehmää ojassa eikä mitään syytä olla kateellinen Juballe, mutta jos jotain voisin muuttaa, soisin Heilälle parempaa arvostusta. Hän on sen ansainnut.
-Olen kuullut VW:n "ottavan kantaa" (yhteiskunnallisiin?) asioihin. Sekin väite on minusta virheellinen. Hiljattain W:n parvekkeella oli ydinjätevarasto. Minä en kuitenkaan saanut selvää ottiko Juba kantaa sellaista vastaan, vai sen puolesta. Jos joku sen ymmärsi jommin kummin, se on vain hänen ajatuksensa, eikä varmaankaan Juban. Ja jos Juba _yritti_ ottaa kantaa, hän teki sen huonosti, koska tyhmemmät eivät sitä tajunneet...
T.eräs mies
Ja tämäkin jatkuu. Ehkä.
-
Heti alkuun on todettava että B.Virtasta en ole lukenut kuin muutaman stripin. Rhkä noin sivun tai kahden verran. Korkeintaan. Siksi olenkin Viivin ja wagnerin puolella. Kun nyt Axuz mainitsi tuon tökerösti vaihtuvan piirrostyylin niin rupesin hiukan ihmettelemään. Sittemn kaivoin uusimman Hesarin esille ja luin uusimman W&V:n jota en vielä ollut nähnyt. Ja nyt kun osasin kiinnittää siihen huomiota, niin myönnettäköön, Hahmojen ulkonäkö vaihtelee hämmästättyttävän paljon yhdenkin stripin sisällä. (Tokihan sitä tekijä aina strippi sarjassa ajan myötä muuttaa hahmojaan luontevampaan näköön, mutta että yhdessä stripissä..)
Mutta siitä en siltikään pääse minnekkään että minua Viivi ja Wagner naurattaa (ainakin lähes) joka kerta. Johtuen juuri V&W:n absurdeista käänteistä. Tai sitten nauran vain sillä kuinka pökkelö Wagner osaa välistä olla. Mitä samastumiseen tulee niin sitä ei kyllä minun kohdallani ainakaan liieemmin V&W:n kohdalla ole.
Juban jutut ovat aina naurattaneet minua muutenkin. Etenkin Suomen MADissa julkaisut jutuista osa on aivan ikimuistoisia.
Koska en ole B.Virtasta paljon lukenut, niin en osaa siitä siis paljoa sanoa, mutta yksi asia kävi kyllä mielessä.
Eli Virtasessahan huumori perustuu enemmän juuri tuttuihin tilanteisiin, esim. pomon ja alaisen erimielisyyksiin kun taas Wagnerissa huumori on paljon absurdimpaa, ja tilannekohtaista.
Jäi vaivaamaan tämä keskustelu nii etsiskelin internetin ihmemaasta vähän aikaa ja lukekaapas tarkaan läpi seuraavan linkin juttu:
http://www.turkulainen.fi/JUBA&HEILA.php3 (http://www.turkulainen.fi/JUBA&HEILA.php3)
Siinähän tekijät lopussa sen itse sanovat miksi joku pitää Heilästä ja joku Jubasta.
-
Niin sehän oli minä, joka sinulle kerran palautelomakkeella mainitsi, että mielestäni sarjassa on samankaltaista tunnelmaa kuin Michael Fryn & T. Lewisin Aidan takaa (Over The Hedge) -strippisarjassa.
Minä sanoin muuten ihan samaa ihan täällä Kvaakin foorumissa.
-
Leo, jos tosiaan olet vain 12v, nostan Sinulle hattua! Kirjoitat erittäin hyvää tekstiä! Ja jopa mielipiteesikin on oikeampi kuin monella vanhemmalla... :)
Älä anna tämän kehun kuitenkaan nousta hattuun, silloin sitä olisi raskaampi nostaa...
12 vuotta olen, uskoit tai et ;)
En mä kyllä usko että mun pipo tuosta enää raskaammaksi tulee...
-
Tunnen pakottavaa tarvetta ilmaista henkilökohtaisen mielipiteeni. Tässä se tulee:
Mielestäni Viivi ja Wagner on oikeasti todella huono sarjakuva. Siinä ei ole mitään oivaltavaa. Siinä ei ole mitään "omasta elämästä tuttua", vaikka olen asunut parisuhteessa neljä vuotta ja risat. Se on piirretty törkeän huonosti. Se, että sarjakuva vetoaa olevansa "epäsovinnainen" tai "tavallisuudesta poikkeava" ei auta, jos se on muuten vaan huono ja typerä. En todellakaan pelkää leimautuvani juntiksi tai moukaksi, kun ilmoitan peittelemättömän mielipiteeni.
Minun teoriani mukaan ainoa syy sarjan suureen suosioon on, että se on onnistunut pääsemään julkaistavaksi Helsingin Sanomiin, ja sitä kautta tullut tutuksi monille ihmisille. Ja tuttua tavaraa on helppo myydä massoille. Millä ansioilla se HeSaan on alkujaan päätynyt on minulle täydellinen mysteeri
Taustatiedoksi minusta: kaikkien aikojen suosikkini sanomalehtisarjoista on Krazy Kat. Ei mitään kaikkein tavanomaisinta tusinatuubaa ole se.
Jos joku haluaa ajautua kanssani suulliseen väittelyyn aiheesta, olen valmis. Enempää en jaksa tältä erää kirjoittaa.
Onnea heille, jotka ovat jaksaneet lukea koko threadin kaikki viestit. Minä en jaksanut ;)
-
Juma tuota Axuzin sanatulvaa. Täyttä asiaa toki, mutta uskoisin että saman voisi kyllä sanoa HIEMAN lyhyemmästikin. Eli jos saa esittää kainon toivomuksen niin tiivistä pliis ens kerralla...
Pari juttua:
a) Miten niin Juba ei juoni kaikkia strippejä??? Oikeestiko? ???
b) Eikös niissä albumeissa ole kaikki stripit? Vai muistanko ihan väärin.
Tuntui myös hiukan ristiriitaiselta siihen nähden kuinka heikkona tai ymmärryksen ulkopuolella olevana sarjana V&W:tä pidit, että kuitenkin sanoit ensimmäistä albumia "tykkikamaksi". Mutta sanoithan toki myös että suhteesi sarjaan on ristiriitainen...
Itse pidän myös eniten eka albumista. Sen jälkeen taso on pikkuhiljaa laskenut. Samaa mieltä siis siitä olen kuin jotkut muutkin täällä.
-
Ei Viivi & Wagner ole huono. Ei sarjakuva, jossa nainen elää sian kanssa, voi olla huono. Sarja onnistuu piristämään kummasti, ja siitä löytyy oikeasti yhtäläisyyksiä oman elämän kanssa. Vaikka taidan samaistua enemmänkin Wagneriin kuin Viiviin. Ja rosoinen, kömpelöhkö piirrostyyli tekee mielestäni sympaattisesta sarjasta entistä sympaattisemman.
B. Virtanen taas on yksinkertaisesti tylsä.
-
Minä pidän omaperäisyydestä, mutta sekin voi mennä överiksi. Menikö se Viivissä ja Wagnerissa? Ei minun mielestäni. Viivissä ja Wagnerissa on vain tästä omaperäisyydestä tehty tusinatavaraa (aika hassusti sanottu vai mitä). Se on nimittäin sitä "omaperäisyyttä" mitä on monessa muussa "omaperäisessä" sarjassa. Hyvin tehty omaperäisyys on siis parempaa kuin "normaali" sarjakuva kuten Virtanen, mutta huonommaksikin voi mennä. Minä pidän Viivistä ja Wagnerista - enemmän tosin Virtasesta. Siinä tämä threadi onkin vähän huono, joko minut mielletään Virtasen vihaajaksi tai faniksi. Pidän enemmän Virtasesta, mutta myös Viivistä ja Wagnerista. Mitä väliä vaikka ette pitäisi VW:stä? Se että se on suosittu kertoo siitä että suomalainenkin sarjakuva voi menestyä! Myytiinhän Wagner-possuja jo Japanissakin (näin kvaak kertoi).
Esimerkki siitä miten omaperäinen voi olla hyvää on mielestäni mielipiteet jakava Jasso. Omituiset kirjaimet ja muutenkin tavallisesta poikkeavaa sarjakuvaa. Ei tosiaan tusinatavaraa. Ensivilkaisulla sekin vaikuttaa sotkuiselta ja överiksi menneeltä, mutta juuri äskettäin luin Jasso lemmenkissan ja pidin todella! Hyvä Jii! Tuollaista enemmän.
Viivissä ja Wagnerissa on hyvä omaperäinen piirrostyyli ja oikeastaan sarja onkin aika omaperäinen, mutta pariskunta kerrostalossa taitaa olla aika klisee aihe? Tosin ei ole normaalia että kerrostalossa asuu sika, mutta onko se vain kuvainnollistamista Wagnerin sikaluonteesta? Vai onko Wagner oikeasti sika?
P.S. Minä luin koko threadin :)
-
Axusiksellle tiedoksi, että hyvin jatkoi lukea pitkänkin jutun, kun se vaan oli asiaa ja hyvin kirjoitettu. Tällaista mun kirjoittamaani rötvää puolisuomea tuskin edes kappaleen.
Ja kommentoisinkin tekstiäsi seuraavasti:
Olet Väärässä.
-
Jos kriteeri strippisarjista arvioidessa on piirustustaito niin huh huh! Mielestäni riittää, että piirustustyyli tukee stripin ajamaa asiaa ja V&W:ssa se tukee jo muutenkin hiukan absurdia juttua. Ja näin puhun, vaikka en voi yleensä sietää huonosti piirrettyjä sarjiksia tai muitakaan kuvia. Tässä tapauksessa tyyli kuitenkin sopii täysin meininkiin ja realistisesti ja taiteen sääntöjä noudattava tyyli ei minusta edes sopisi tähän sarjikseen.
En pidä threadin otsikosta. Siinä pitäisi olla vs.-merkinnän tilalla &-merkki.
Piis 8)
-
Niin, Hazart ja muut. Asiaa jonkin verran itsekin opinnäytetyössäni tutkineena olen samaa mieltä, että ei strippisarjakuvaa voi mitata yksittäisen osa-alueen perusteella - se on kokonaisuus. Kömpelö piirustustyyli voi toimia tehokeinona ja on monesti tietoinen valinta: Esimerkiksi Dilbert tuskin edes toimisi yhtä loistavasti, mikäli se olisi piirretty vimpan päälle. Yhden ilmeen hahmot ja vääristyneet perspektiivit tekevät Dilbertistäkin symppiksen - sarjan visuaalinen ilme siis sopii sarjan luonteelle ja "eleettömät" hahmot ja tökkivä kuvakerronta korostavat itse sarjan absurdia maailmaa ja stripin gagia, suuriyrityksen byrokraattisen toimintatavan hengessä. Tätähän B. Virtanenkin ivaa.
-
Jos ette pidä Viivistä ja Wagnerista tai ette ole pahemmin sarjaan tutustuneet niin Helsingin Sanomien sivuilla on varsin kattava arkisto V&W:tä.
http://www.helsinginsanomat.fi/viivijawagner
Ja Kouvalainen ja hazart sanoivat tuon kyllä aivan nappiin. Ei yksi alue ratkaise, vaan kokonaisuus.
-
Joku voi vielä jonain päivänä tehdä strippisarjakuvan joka ei ala toistamaan itseään.
Lassi ja Leevi ei mielestäni alkanut kymmenessä vuodessa toistamaan itseään, vaan kehittyi loppuun asti.
Off topic:
Sitä tuoreinta kovakantista L&L -kirjaa, Sunnuntaisarjat, sai muuten Huokeista Kirjoista 9 eurolla. Watterson puhuu pitkähkössä esipuheessa oikein kiinnostavia mm. piirtämistekniikoistaan sekä niistä kuuluisista taisteluistaan syndikaattia ja muita tuulimyllyjä vastaan. Mies ei ole Lassin ja Leevin jälkeen piirtänyt lainkaan sarjakuvaa vaan opiskellut maalausta ja musisointia.
-
Hmmm… Petteri Oja… Juuri tällaisista vastineista pidän. Vastineista, jotka osoittavat, että jonkun toisen teksti on luettu tarkkaan. Ja nostan hattua siitä, että todella jaksoit lukea sen, vaikka en toden totta sitä keneltäkään odota. Jos sitä ei jaksa lukea kokonaan, siihen on mielestäni turha kenenkään kommentoida yksittäisillä lainauksilla, koska moniin käsiteltyihin asioihin tulee selventäviä tai täsmentäviä lisäyksiä tuonnempana. Olen aidosti pahoillani, että se tosiaan vähän venähti, mutta ilmeisesti jotkut silti jaksavat sen lukea. Lupaan Petterille kirjoittaa ensi kerralla tiiviimmin ja lyhyemmin. Itse asiassa järkevääkin, koska keskustelu jatkuu joka tapauksessa ja uusia tekstejä joutuu aiheesta kiinnostunut lisäilemään kaikesta huolimatta. Petterin teksti kuitenkin osoittaa, että teksti on luettu aika tarkkaan ja kiitos siis diplomaattisesta vastauksestasi. Sen vielä lisään, etten ymmärtänyt, mitä tarkoitit tuolla a -kohdalla, mutta b -kohtaan täsmennän vain, että toden totta, näin se on. Vain osa vuoden sarjakuvista päätyy albumiin ja muistaakseni kuulin kerran Juban sanoneen jossain haastattelussa, että hän ne sinne valitsee…
Leolle tiedoksi, että samaa mieltä Jassosta. Joskin vähän suutahdin Roikoselle, kun se onneton heitti Jasson isännän jossain vaiheessa ulos sarjasta, sillä Jasson ja isännän keskinäiset keskustelut olivat mun mielestä kaikkein nautinnollisinta luettavaa… Leo, Juba on moneen otteeseen korostanut lähes jokaisessa haastattelussa, että lukijoiden pitää muistaa, että Wagner on oikea sika, eikä vain sikamainen mies…
Jarmon kommentti on aivan huippu! Lyhyt ja ytimekäs, kertoo suoraan, minkä leirin miehiä Jarmo on. Eikä siinä mitään. Viiviä ja Wagneriahan rakastaa kaikki muut Suomessa, paitsi minä, äijä ja Gamma…
Ja nyt haluaisin kysyä Hazardilta, Kouvalaiselta ja Tuuk42:lta, että oliko tuo piirrosasunootti jotenkin viittaus minun tekstiini? Jos oli, olkaa kilttejä ja lukekaa se uudestaan, kuten Petteri teki ja huomaatte, etten minä noin ole missään vaiheessa sanonut. Että strippisarjan arvioinnin kriteerit lepäävät puhtaasti visuaalisessa toteutuksessa. Jos sieltä haluaa yksittäisen lauseen poimia ja tulkita sen omalla tavallaan, niin en tietenkään voi estää, mutta ilmeisesti kirjoitan edelleen sekavasti, kun monet muut lukijat käsittävät sanomiseni päin rämettä. Minähän sanoin, että se on vain yksi tekijä, ja kuten Tuuk42 jo totesikin, lopullinen arvio muodostuu kokonaisuudesta. Näitä eriteltiin tekstissäni moneen kertaan kutakin erikseen. Puhuttiin visuaalisesta toteutuksesta, tyylin vakiintumisesta ja sen vastavuoroisesta jojottelusta, juonen kuljetuksesta, kerronnasta, ja siitä, miten tarina ja kuva tukevat toisiaan. Se, että täällä on kiistelty siitä, osaako Juba piirtää vai ei, ei sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, onko Viivi ja Wagner huono sarjakuva siksi, ettei Juba osaa sitä piirtää. Kun puhutaan Juban piirtämistaidosta, puhutaan vain Juban piirtämistaidosta. Itsekin sanoin, jos tarkkaan luitte, että Juban tyyli sopii Viiviin ja Wagneriin. Oma kommenttini pureutui enemmänkin siihen, ettei Juba säilytä tyylillistä tasoaan jokaisessa stripissä, vaan se heittelee tämän tyylin sisällä laidasta laitaan. Ei missään vaiheessa ole sanottu, että V&W on paska sarjakuva pelkästään siksi, että se on huonosti piirretty. Ei se huono piirtäminen tässä tarkoita sitä, että V&W pitäisi näyttää jotenkin muka realistisemmalta tai pikkutarkemmalta tai millään muullakaan tavalla paremmin piirretyltä. Se on ihan hyvä sellaisena kuin se nyt on, mutta miksi Juba piirtää sen joka kerta eri tavalla? Miksi Viivi ja Wagner on kuin muotoaan jatkuvasti muuttava ”Barbapapa”, joka ei osaa pysyä kasassa? Samanlaisena stripistä toiseen? Luulisi, että aikaa hahmosuunnittelulle on jo annettu kylliksi. Enkä nyt tarkoita mitään elastisia käsiä tai jalkoja. Ne ovat luku erikseen ja sekä Viivin että Wagnerin asennot ovat usein fyysisiä mahdottomuuksia. En kuitenkaan tarkoita tätä. Milloin Juba esim. lyö lukkoon sen, minkä kokoiset rinnat Viivillä on? Tai minkä kokoinen pää suhteessa vartaloon? Milloin hän päättää, minkä kokoinen ja minkä korkuinen pää Wagnerilla on? Miten pitkä kärsä suhteessa päähän, minkä malliset korvat? Välillä esimerkiksi Wagnerin silmät ovat tietyssä kohtaa päässä ja toisessa samankokoisessa piirroksessa ne on joko otsassa, poskella tai siinä, missä korvat ainakin edellisessä kuvassa vielä olivat... Jne. Jne…
Juhalle tiedoksi, ettei minulla ole kömpelöä piirrostyyliä mitään vastaan, jos se palvelee tiettyä sarjakuvaa parhaiten. Kömpelö piirrostyyli on ok, jos se on perusteltu tehokeino, mutta siinäkin tapauksessa se pitäisi edes voida jollain tasolla vakiinnuttaa. Tästä minä olen puhunut. Juba ei tunnu osaavan päättää, miten hän sitä sarjaa piirtää…
Ja mitä tulee äijän esille nostamiin esimerkkeihin siitä, miten Juba ”yrittää” ottaa kantaa joihinkin asioihin, mutta tekee sen melko kehnosti, olen samaa mieltä. Juuri tämä on yksi niistä asioista, joita olen yrittänyt omassa tekstissäni viestittää. Kyse on juuri siitä amatöörimäisyydestä, miten Juba näitä juttujaan yrittää kertoa. Ärsyttävintä on usein havaita juuri se, että selvästi stripistä on nähtävissä, mitä Juba ajaa takaa, mutta lopputulos ei tue tätä. Hän ikään kuin epäonnistuu tässä. Ja kuten äijää, minuakin ärsyttää ehkä kaikkein eniten juuri tämä V&W:n tason ja suosion ristiriitaisuus, vaikka tämä ”taso” onkin vain minun subjektiivinen mielipiteeni. Jotenkin vain on vaikea mieltää muiden väittämiä Juban tahallisia ratkaisuja ja tyylillisiä tehokeinoja ansioiksi, kun ne joka kerta ainakin minun silmiin tuntuvat pilaavan koko stripin. Ja juuri siksi se tuntuu niin amatöörimäiseltä…
-
Axu: En ottanut kantaa sinun kirjoitukseesi, vaan siihen yleiseen keskusteluun, jota tästä piirustustyyli kysymyksestä on ollut tässä threadissa useissa vastauksissa. Jos lainaan tai kommentoin jotain yksittäistä tekijää niin yritän kyllä laittaa sen esille vastaukseeni, kuten tässä nyt. :)
Piis!
-
b) Eikös niissä albumeissa ole kaikki stripit? Vai muistanko ihan väärin.
Noin puolet vuoden aikana ilmestyneistä Viivi ja Wagner stripeistä päätyy albumiin. tai ainakin viimeisimpään albumiin, muistan jostain tämän oikein lukeneeni.
Vuodessa ilmestyy hiukka päälle 300 strippiä, albumiin sopii about reilut 170 strippiä.
Ehkä aikaisemmat albumit ilmestyivät tieheämmin ja kenties sisälsivät kaikki stripit.
Tämmöstä tällä kertaa.
-
Lassi ja Leevi ei mielestäni alkanut kymmenessä vuodessa toistamaan itseään, vaan kehittyi loppuun asti.
Off topic:
Sitä tuoreinta kovakantista L&L -kirjaa, Sunnuntaisarjat, sai muuten Huokeista Kirjoista 9 eurolla. Watterson puhuu pitkähkössä esipuheessa oikein kiinnostavia mm. piirtämistekniikoistaan sekä niistä kuuluisista taisteluistaan syndikaattia ja muita tuulimyllyjä vastaan. Mies ei ole Lassin ja Leevin jälkeen piirtänyt lainkaan sarjakuvaa vaan opiskellut maalausta ja musisointia.
Watterson käsittääkseni lopetti sarjakuvan toisen viisivuotissopparikauden päätyttyä nimenomaan siitä syystä, että hän koki sanoneensa kymmenen vuoden aikana kaiken sanottavansa eikä halunnut alkaa toistaa itseään, jottei sarjakuvan taso laskisi.
Bill Watterson lopetti huipulla ja ehkäpä siksikin Lassi ja Leevi jää sarjakuvahistoriaan yhtenä parhaimmista nykysanomalehtisarjakuvista.
Valitettavaa, miten monet hyvät TV-sarjatkin on pilattu monien sarjakuvien lisäksi lypsämällä sarjaa viimeiseen hengenvetoon asti (vrt. esim. X-files, Frendit ja monet muut). Esimerkiksi Salaisten kansioiden tenho oli jo kauan sitten ennen lopettamista kadonnut - tuottajien olisi pitänyt ymmärtää viedä homma finaaliin jo siinä vaiheessa kun David Duchovny päätti jättää sarjan.
Mutta raha ratkaisee, sanoi Irwin Goodmankin... ::)
-
Kyllä omasta mielestäni B. Virtanen Viivin ja Wagnerin päihittää, joskin kyllä B:ssäkin vikoja on.
Viivissä ja Wagnerissa minua häiritsee se, että siinä ei ole hausko juttuja, joille voi nauraa, mutta se ei toisaalta ole tarpeeksi outokaan. Mielestäni Jasso hoitaa outoilut paljon VW:ia paremmin ja hauskemmin. En myöskään voi millään ymmärtää näitä "tänään tanssin ripaskaa" -vitsejä, koska ne ovat selvästi silkkoja vartin huitaisuja, kun ei ole kunnon ideaa syntynyt.
Myöskin Wagnerin ulkonäkö on häirinnyt minua alusta asti. Miksi hitossa hänellä on sellaiset karmeat silmäripset, jotka saavat hänet näyttämään joltain viinaan ja tupakkaan menevältä vanhalta ämmältä? :P
Alussa jaksoin välillä nauraakin VW:lle, mutta suosikkeihini se ei ole koskaan kuulunut. En kuitenkaan pidä sitä huonona sarjakuvana... minä vain en taida olla kohderyhmää.
B. Virtanen oli alussa rautaa, mutta liiallinen toisto ja ennalta-arvattavuus on pudottanut pisteitä. Virtasessa on kuitenkin välillä nerokkaita oivalluksia, joille jaksaa nauraa uudestaankin.
Omasta mielestäni Parhaita strippisarjakuvia ovat Lassi ja Leevi (koska piirrosjälki, rytmitys ja vitsit pelaavat lähes jokaisessa stripissä aivan loistavasti), Dilbert (koska olen ollut karsinassa töissä ja koska Adamsin vinksahtanut, mutta oivaltava ja ajankohtainen huumori kolisee) ja Turvatarha (Koska Cho on nero kuvittamaan ja pystyn samaistumaan Reijoon ehkä paremmin, kuin yhteenkään muuhun sarjakuvahahmoon). Ulkomaisia kaikki, mutta johtunee varmaan ihan siitä tosiasiasta, että ulkomailla on enemmän sarjakuvataiteilijoita, kuin Suomessa. ;D
Virtanen tulee sitten näiden jälkeen Nemin, Loikan Vuoksin (taivutetaanko se noin? ???) ja muiden ihan hyvien juttujen kanssa. Alkupään Virtaset sijoitan kyllä korkeammalle.
Ja kyllä VW:kin aina Tiikerille pärjää...
-
Jarmon kommentti on aivan huippu! Lyhyt ja ytimekäs, kertoo suoraan, minkä leirin miehiä Jarmo on..
Niin... paitsi että kuten jo ensimmäisellä sivulla sanoin, pidän myös Virtasesta kovasti.
-
Dilbert on kyllä yks jota en oo koskaan tajunnu, sen suosiota ja silleen. Ei naurata ja kuvatkin on kökköä. Aiheuttaa suorastaan allergisen inhoreaktion. Ei se tosin kuulu tähän muuten kun että B. päihittää D:n täysillä.
Timo
-
Kerron kaikilta terveisiä Heilälle kun näen hänet tuossa parin tunnin päästä. Juballekin kertoisin, mutta oletan että kustantajansa on jo välittänyt tiedon.
Juoru: Kaikki Seiskan 12-vuotisjuhliin kutsutut voivat kertoa omat terveisensä livenä Juballe, hän on läsnä siellä tänään. Minulle ei kutsua tippunut...
Lisää: Jaa niin, niistä sensuroinneista. Yhtään seksijuttua ei Viivi&Wagnerista ole sensuroitu, ainoastaan kakkavitsi, koska "se ei ollut hauska" HS toimituksen mielestä. Katsokaapa vaikka tämän päivän juttua, eipä olisi Kinkkufeaturesilta tai muulta ameriikan syndikaatilta mennyt läpi: Potta olisi poistettu 1. ruudusta ja Viivin kommentti "...ja lakanoissa vaihteeksi sian verta." olisi aivan varmasti pitänyt muuttaa.
Oliko se hauska strippi? No jaa, mutta ainakin vastakommenttia niille, jotka väittävät Juban hahmoja ilmeettömiksi...
-
Dilbert on kyllä yks jota en oo koskaan tajunnu, sen suosiota ja silleen.
Siinä kanssa semmoinen, jossa taso vaihtelee mahdottoman paljon.
Ite tykkään ihan täysillä, albumit on kaikki tullut ostettua.
Samaistumista helpottanee, jos on töissä suuressa korporaatiossa niinku minä.
Ja vielä lisää helpottaa, jos tietotekniikka on uravalintana.
Piirrosjälkihän nyt on mitä on, mutta sopii kyllä ja asiansa ajaa.
AnimaatioDilbert oli mölö.
-
AnimaatioDilbert oli mölö.
Tsih. Musta se oli ihan ok. Strippiä parempi! :o
-
Hervoton jakso Dilbert-animaatiosta oli esimerkiksi se, jossa "downsized" ex-toimistolaiset kiikuttivat tusseja tarvikevarastosta imppaustarkoituksiin.
Lisäksi alku"teksti"jakso sekä tunnari (Danny Elfman taas asialla) oli loistava.
-
Eksyy taas vähän alkuperäisestä aiheesta...
Dilbert muuten toimii paljon paremmin kirjasta luettuna
kuin satunnaisesti strippi kerrallaan. Muodostavat semmoisia
suuria kokonaisuuksia...
-
Nopeasti silmäilin tämän threadin viestit, mutta kirjoitan kuitenkin.
B.Virtanen on aika perinteinen strippisarjakuva, joka muistuttaa amerikkalaista sarjakuvaa. (ei piirustustyyliltä) Ei se tarkoita, että se olisi huono, ei lainkaan. Se on täynnä hauskoja juttuja: Virtasen alistumiset Murikalle ja vaimolleen.. B.Virtanen oli mun mielestä ainoa hyvä juttu V.S.O.P:ssa, vaikka joku täällä sanoi aivan päinvastoin. Ne Apu-lehdessä ilmestyvät sunnuntai-sarjat eivät kyllä ole hyviä mun mielestä, siis juttuina.
Viivin ja Wagnerin huumori on vaan niin loistavaa kaikessa yksinkertaisuudessaankin! Wagner muuttaa jääkaappiin asumaan.. ja kaikkia muita loistavia ideoita! Stripit ovat niin yllättäviä! Tosin jotkut ovat sitten kyllä b-kamaa, mutta ei mun mielestä sarjakuvan aina pidä ollakaan niin elämänhauskaa! Juban piirustustyylikin vaihtelee, melkein joka stripissä, mutta se vaan on hyvä juttu! Mutta ei kyllä Viivi ja Wagner pärjäisi ulkomailla. Vain suomalaisilla on näin outo huumorintaju!
-
Kuten jo moni Kvaakkilainen on tämän aiheen tiimoilta jo todennutkin, olen siis samaa mieltä siitä, ettei Juba osaa piirtää.
Hah! No, minä olen ihan eri mieltä. Minusta Juba osaa piirtää ja hyvin. Heilästä en ole ihan niin varma. Onhan toki B.Virtanen ihan kelvollisen näköinen, joten hommansa Heilä kyllä taitaa.
Anteeksi nyt vaan, mutta jos joku ei ole Heilän piirustustaidoista vakuuttunut, olisi syytä miettiä onko mukana itselleen sopivassa keskustelussa! (Ja ihan vaan vinkkinä: ei ole!)
Kyse on lähes samasta asiasta, kuin jos joku olisi suivaantunut Matti Nykäsen "laulutaidon" arvostelusta ja sanoisi Matin kyllä osaavan laulaa, mutta Karita Mattilasta ei olisi niin varma...
Niin kauan kun Juba ei minulle osoita osaavansa piirtää, pidän häntä samanlaisena kuin Matti Nykänen on "laulajana". Näin siksi, että Juban tyyli perustuu väärin ja huonosti piirtämiseen, eikä V&W:stä selviä osaako hän piirtää oikein ja hyvin!
Kukapa muuten tietää, etteikö Matti osaisi laulaa kuin arkkienkeli, mutta hän vain tahallaan laulaa - kuten Juba piirtää? Heillä vain saattaa olla aivan samanlainen "tyylitaju" ja yleisön viehättämisen taito!
Eikä yhtäläisyydet heidän välillään siihen lopu. Myös Matin kommentit ovat samaa luokkaa kuin Juban tekstit. Tosin "fifty-siksty" on Juballe ylittämätön oivallus...
T.eräs mies
-
Kuten jo moni Kvaakkilainen on tämän aiheen tiimoilta jo todennutkin, olen siis samaa mieltä siitä, ettei Juba osaa piirtää.
Hah! No, minä olen ihan eri mieltä. Minusta Juba osaa piirtää ja hyvin. Heilästä en ole ihan niin varma. Onhan toki B.Virtanen ihan kelvollisen näköinen, joten hommansa Heilä kyllä taitaa.
Anteeksi nyt vaan, mutta jos joku ei ole Heilän piirustustaidoista vakuuttunut, olisi syytä miettiä onko mukana itselleen sopivassa keskustelussa! (Ja ihan vaan vinkkinä: ei ole!)
Kyse on lähes samasta asiasta, kuin jos joku olisi suivaantunut Matti Nykäsen "laulutaidon" arvostelusta ja sanoisi Matin kyllä osaavan laulaa, mutta Karita Mattilasta ei olisi niin varma...
Niin kauan kun Juba ei minulle osoita osaavansa piirtää, pidän häntä samanlaisena kuin Matti Nykänen on "laulajana". Näin siksi, että Juban tyyli perustuu väärin ja huonosti piirtämiseen, eikä V&W:stä selviä osaako hän piirtää oikein ja hyvin!
Kukapa muuten tietää, etteikö Matti osaisi laulaa kuin arkkienkeli, mutta hän vain tahallaan laulaa - kuten Juba piirtää? Heillä vain saattaa olla aivan samanlainen "tyylitaju" ja yleisön viehättämisen taito!
Eikä yhtäläisyydet heidän välillään siihen lopu. Myös Matin kommentit ovat samaa luokkaa kuin Juban tekstit. Tosin "fifty-siksty" on Juballe ylittämätön oivallus...
T.eräs mies
Ilmeisesti vihjaat silleen kauniisti, että en ole kykenevä arvioimaan toisten piirustustaitoa. Taidan kuitenkin olla. Korjaankin nyt(uutta tietoa ammentaneena), että kumpainenkin herra osaa piirtää. Toinen vaan hiukan paremmin. Ja minä langetan ääneni Juballe. Tämä on äärimmäisen vaatimaton mielipiteeni, varsinkin kun en hirveesti näistä piirustustekniikoista ymmärrä. Onneksi jotkut ymmärää.
-
Heilältä itseltään kommenttia:
"Juu, kyllä B. Virtasen hahmoasetelma on Masista peräisin, mä olen sen itte sanonut jo jossain haastattelussakin."
Muita Virtasen (ulkonäköön) vaikuttaneita: Pulteri, Runteli, Mauri Kunnaksen sarjat. Lisäksi Orm Onnekkaassa on paljonkin samaa näköä.
Mutta näkisittepä millaisia ovat supersankari-Virtanen, barbaari-Murikka, valkyyria-Armi, ooze-Nilken ja jääneito-Jantunen! Heilä osaa piirtää millä tyylillä haluaa, tämä tuli taas huomattua mukanaan olleista näytteistä.
-
Mutta näkisittepä millaisia ovat supersankari-Virtanen, barbaari-Murikka, valkyyria-Armi, ooze-Nilken ja jääneito-Jantunen! Heilä osaa piirtää millä tyylillä haluaa, tämä tuli taas huomattua mukanaan olleista näytteistä.
Noitapa oliskin tosi kiva nähdä! Missä niitä, tai Heilän muita tekosia vois nähdä? Voisin sitten taas tarkistaa mielipidettäni...
-
Tjaa, sepä onkin vaikeampi kysymys. Pitää järkätä vielä näyttelykin B.:n suurien 15-vuotisjuhlallisuuksien oheen. Turun kirjamessuille? Helsinkiin? Cosmicciin?
-
Lainaus: "lmeisesti vihjaat silleen kauniisti, että en ole kykenevä arvioimaan toisten piirustustaitoa. Taidan kuitenkin olla. Korjaankin nyt(uutta tietoa ammentaneena), että kumpainenkin herra osaa piirtää. Toinen vaan hiukan paremmin. Ja minä langetan ääneni Juballe. Tämä on äärimmäisen vaatimaton mielipiteeni, varsinkin kun en hirveesti näistä piirustustekniikoista ymmärrä. Onneksi jotkut ymmärää."
Kyllä, vihjaisin silleen kauniisti arviointikyvystäsi, mutta ensi kerralla voin sanoa pahasti. Jos nimittäin teet saman mokan uudestaan. Mutta ilmeisesti et tee, vaikka vieläkin sanot Jubaa hiukan Heilää taitavammaksi piirtäjäksi.
Kyllähän arvosteluun kykenee jopa asiantuntija, mutta ei aina tarvitse olla lehmä voidakseen sanoa maidon olevan hapanta. Ei varsinkaan, jos se haisee tänne asti. Joskus on jopa syytä epäillä lehmän kykenevyyttä arvosteluun...
Jos minäkin joskus saan ammentaa uutta tietoa ja nähdä Juban jäljiltä lennokkaan ja sulavalinjaisen viivan, perun tähänastiset puheeni oitis, ja tunnustan hänenkin osaavan piirtää.
Ehkä lähes yhtä hyvin kuin Heilä osaa.
T.eräs mies
-
Kyllähän arvosteluun kykenee jopa asiantuntija, mutta ei aina tarvitse olla lehmä voidakseen sanoa maidon olevan hapanta.
Niin... minähän olen jo monta kertaa sanonut useiden kuukausien ajan aina silloin tällöin täällä Kvaakissa, että ei tarvitse osata piirtää nähdäkseen, että jokin on piirretty väärin... Tämän joudun usein laittamaan, kun porukalta alkaa aina jonkin työtä kriittisesti arvioitaessa satelee kärttysiä vastineita, että piirrä ite sitten paremmin jos osaat -tyyliin. Kun ei kyse ole alunperinkään ollut siitä... Kuten jo aiemmin sanoin, eihän kukaan sano Hesarin Harri Römpötillekään, että tee jätkä ite leffa paremmin, jos osaat...
En minä itsekään osaa aina välttämättä paremmin asioita tehdä, mutta en silti voi sille mitään, että jokin mun silmiin näyttää enemmän linnunpaskalta kuin orkidealta... ::)
-
Jos minäkin joskus saan ammentaa uutta tietoa ja nähdä Juban jäljiltä lennokkaan ja sulavalinjaisen viivan, perun tähänastiset puheeni oitis, ja tunnustan hänenkin osaavan piirtää.
Mitä, sinä siis et pidä Juban sarjakuvista? Voitko kertoa lisää?
-
Miksi jomman kumman pitäisi olla parempi? Eikö riitä, että molemmat ovat oman genrensä laadukkaita edustajia?
Minuun kolisee B enemmän, mutta ei sekään ihan kybällä enää. Viivi kolisee johonkin taas ihan himona. Miksi pitää aina selvittää kaikesta paremmuus? ???
-------------------
Axuz:
Voisin muuten sanoa Tapani Maskulalle joskus, että tee parempi leffa... mitenkä voi olla elokuvakriitikolla niin rajoittunut maku, että kaikki elokuvat, joiden tarkoitus on viihdyttää katsojaa ovat yhden tähden kökköä? :P
Periaatteessa olen kuitenkin sitä mieltä, että ei tarvitse itse osata piirtää, että näkee, etä jokin on kökköä. Välillä on tosin makuasioita, kuten esim. Don Rosa, joka jakaa mielipiteitä, eikä kukaan voi väittää häntä kuitenkaan ehdottomasti surkeaksi, mutta ei välttämättä myöskään maailman lahjakkaimmaksikaan (tosin kehumisessa ylisanat ovat aina suotavampia, kuin haukuissa). Rosa on kuitenkin oman tyylinsä nero, joka saa aikaan mahtavaa jälkeä sinnikkäällä puurtamisella.
Ja palatakseni suomalaisiin taiteilijoihin, niin mielestäni Juba on ihan OK piirtäjä, mutta mielestäni hänen hahmonsa ovat tylsän näköisiä ja ilmeettömiä (väärällä tavalla). Dilbertissä moinen ei (minua) haittaa, kun kyseessä on kuivia insinöörejä käsittelevä sarjakuva. B. Virtasen hahmot ovat lennokkaita ja sulavia.
-------------------
Danny Elfman ruuls! 8)
-
Tähtiportin suosiota
Sen suosio perustuu siihen, että se ei ota itseään vakavasti ja tietää olevansa silkkaa hömppää. ;)
-------------
Mistä lähtien Wagner typerien silmäripsiensä kera on ollut karismaattinen? Naurettava pelle ja sika hän kyllä on. :)
-
Mitä, sinä siis et pidä Juban sarjakuvista? Voitko kertoa lisää?
Sinä kun näköjään kuulut ylläpitäjiin, niin saanko kysyä onko tämä kuulustelu? Ja mistä minua epäillään?
No vastaan kuitenkin, että en onneksi(?) tunne Juban muita töitä kuin V&W:n. Ja se on visuaalisesti niin kuvottavan kammottava, että aivan hirvittää.
Tunnen syvää sääliä sellaisia V&W:n lukijoita kohtaan jotka eivät ole edes huomanneet kuinka tökerösti se on piirretty. Toisaalta tieto tuo tuskaa ja tietämättömyys on heidän onnensa salaisuus...
Tekstisisällöltään se on niin mitään sanomatonta arkipäivän jutustelua, että ihmettelen miten joku saa viihdykettä lukiessaan sellaista lehdestä. Puhumattakaan albumista!
Kaikkein eniten ihmettelen kuitenkin Juban omia valituksia luomisen vaikeudesta! Tuollaista sian p....a nyt luulisi suoltavan alta aikayksikön!
Yleisvaikutelma VWstä on samanlainen kuin peruskoululaisten tekemät luokkalehdet ja niiden lapselliset, omatekemät sarjakuvat. Mistään ei voi päätellä, että V&W olisi ammattilaisen tekemä.
No, makunsa on kullakin, enkä minä voi kansan enemmistön makua parantaa. Kuunnelkaa vain Matti Nykästä ja katselkaa Kauniita ja rohkeita ynnä Salattuja elämiänne ja lukekaa päälle vähän Oho:a!
Niin tekee moni. Liian moni! :'(
T.eräs mies
-
Lainaus: "Täytyy kuitenkin loppuun todeta, että viime aikoina V & W:n taso on laskenut huimasti."
Minä en usko tuota jatkuvasti kuultua väitettä.
Minä sen sijaan väitän, että V&W on aina ollut samanlaista, mutta lukijat alkavat tulla järkiinsä...
T.eräs mies
-
Sinä kun näköjään kuulut ylläpitäjiin, niin saanko kysyä onko tämä kuulustelu? Ja mistä minua epäillään?
[...]
No, makunsa on kullakin, enkä minä voi kansan enemmistön makua parantaa. Kuunnelkaa vain Matti Nykästä ja katselkaa Kauniita ja rohkeita ynnä Salattuja elämiänne ja lukekaa päälle vähän Oho:a!
Niin tekee moni. Liian moni! :'(
Irvailen, koska sinulla on hassunhauskan holhoava tapa kertoa, että V&W:stä pitävät ovat typeriä, tai sokeita, tai tietämättömiä - tai vähintään Matti Nykäs-faneja. Nimimerkin takaa. Toistat myös itseäsi.
Koitahan ottaa iisimmin, niin minäkin otan.
-
Hyvä Otto! Hakkaa se! 8)
Tässähän alkaa jo kohta tykkäämään Juban sarjakuvista.
-
Lupaan Petterille kirjoittaa ensi kerralla tiiviimmin ja lyhyemmin.
Kiitän ja kumarran ystävällisestä eleestäsi. ;)
Sen vielä lisään, etten ymmärtänyt, mitä tarkoitit tuolla a -kohdalla
Tuota, yritin juuri etsiä sitä tarkoittamaani kohtaa, mutta en enää löytänyt sitä. ??? Mystistä. En tosin ole enää kovin varma, mahtoiko se ollakaan sinun viesteissäsi vaiko jonkun muun, mutta jossakin se oli tai sitten olen taas sekoittanut punaiset ja siniset pillerin aamulääkityksessäni. Idea oli joka tapauksessa se, että Juba ei käsikirjoittaisi kaikkia strippejään itse, mikä tuntui minusta oudolta väitteeltä.
mutta b -kohtaan täsmennän vain, että toden totta, näin se on. Vain osa vuoden sarjakuvista päätyy albumiin
Höh! Huijausta.
Juba ei tunnu osaavan päättää, miten hän sitä sarjaa piirtää...
Itse pidän kovasti Juban muuttuvasta tyylistä. Tykkäsin aikoinaan miehen Mad-jutuista kovasti, ja olinkin Viivin ja Wagnerin suosion myötä jokseenkin yllättynyt ja iloinen että se oli juuri hän joka nousi näin kovaan suosioon suuren yleisön keskuudessa. Mad-jutut olivat kuiteskin niin hervottomia ja anarkistisia ettei niillä olisi voinut mitään mahottoman isoa yleisöä saavuttaa.
Tunnen syvää sääliä sellaisia V&W:n lukijoita kohtaan jotka eivät ole edes huomanneet kuinka tökerösti se on piirretty.
Siis onko se Juba vienyt sinulta naisen vai mistä tässä on kyse? Kerro jo. :P
Ja Tapani Maskula on Suomen paras ja lähes ainoa elokuvaKRIITIKKO.
-
Tunnen syvää sääliä sellaisia V&W:n lukijoita kohtaan jotka eivät ole edes huomanneet kuinka tökerösti se on piirretty.
Siis onko se Juba vienyt sinulta naisen vai mistä tässä on kyse? Kerro jo. :P
Ehkä "Eräs mies" on käänteispsykologiaa käyttävä Juba. Katso, Kaltsukin melkein kääntyi jo.
-
Ehkä "Eräs mies" on käänteispsykologiaa käyttävä Juba. Katso, Kaltsukin melkein kääntyi jo.
Mäkin olen koko ajan aatellut, et eräs mies on takuulla Juba tai Heilä itse. Tai sitten se Huovuttaja. hiivatti... siitä jäi traumoja :'(
HAHAHAHAHA!
-
Haluaisin muistuttaa kaikkia kanssavalvojiani ja ylläpitäjiä, että asemansa takia he eivät saa esittää kysymyksiä muille keskustelualueelle kirjoittaville. Oikeastaan on parempi, jos ette edes kirjoita yhtään mitään tänne. Tehkää vain sitä, mitä teidän on tarkoituskin tehdä: Sensuroikaa viestejä mielivaltaisesti.
Huh, onneksi muuten olen sellainen V&W:n (säännöllinen, tyytyväinen) lukija, joka on huomannut, kuinka tökerösti se on piirretty. Läheltä liippasi. Nyt jos joku menee paljastamaan minulle, että Pablo Picasson teokset ovat tökerösti maalattuja...
-
Maskula tuntuu todella traumatisoineen Wilpurin. Oletko lukenut niitä hänen arvostelujaan? Aina siellä näkökanta perustellaan, ei ole pakko olla samaa mieltä, en minäkään läheskään aina ole. Hyviä arvosteluja ne siitä huolimatta ovat.
-
Haluaisin muistuttaa kaikkia kanssavalvojiani ja ylläpitäjiä, että asemansa takia he eivät saa esittää kysymyksiä muille keskustelualueelle kirjoittaville. Oikeastaan on parempi, jos ette edes kirjoita yhtään mitään tänne.
No nyt ollaan asian ytimessä. ;D Minun mielestäni tosin sinun ei olisi kannattanut kirjoittaa tuota viestiä itse, koska on sopimatonta, että valvojana kirjoittelet tänne foorumille... Hus! Häivy Rami, jätä meidät rauhaan!!!! ::)
Hieman ihmetyttää tuon T/Peräsmiehen asenne. Miksi hän säälii niitä, jotka kykenevät nauttiman jostakin, mistä hän ei itse pidä?
Pitääkö Napparinkin nyt ruveta säälimään minua, kun hän itse ihmettelee sitä, että joku kykenee katsomaan Stargåtea, mutta minä kykenen katsomaan sitä ilman suurempia vaikeuksia? Pitääkö minunkin nyt ruveta säälimään niitä, jotka pitävät Miinasta ja Kustista? Mihin Erämies on unhoittanut käsitteen makuasia.
------------
Ei minulla traumoja ole Maskulasta. Olen vain huvittunut (huh.... sensuuri on poissa) siitä, että on joitakin kokonaisia elokuvan tyylilajeja, jotka saavat heti rangaistukseksi huonon arvosanan. Tulee sellainen tunne, että hollywoodin ohjaajat ovat heittäneet Tapsan pipon koirankakkaan... tokihan Hollywoodissa sontaa tehdään, mutta jos kaveri ei pidä mistään muusta, kuin Riemulomasta Rivieralla, niin kannattaisi pitää taukoa elokuvien katsomisessa.
Olisinko minä hyvä sarjakuvakriitikko jos pystyisin hienosti perusteleman, miksi minun mielestäni loistavat Luupäät, Akirat, Kerrassaan Merkillisten Herrasmiesten Liigat, Watchmenit, B. Virtaset, Ranmat jne. ovat täyttä jöötiä, joka olisi pitänyt jättää tekemättä, ja kaikkien pitäisi lukea vain vanhoja Puupäitä tai Keltaista kakaraa? En hitossa.
Maskulakin saa toki olla mitä mieltä tahansa, mutta on merkillistä, että kaverille maksetaan noista ennalta-arvattavista mielipiteistään...
Jarkko kuittaa ja jättää Maskulan rauhaan, koska hän on varmaan ihan hyvä jätkä. Nyt voitte jatkaa taistoa siitä, että onko eräsmies Muad'Dib, joka on tullut vapauttamaan mediät sorrosta... 8)
-
Jatkamme keskustelua leffakritiikistä täällä:
http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?board=11;action=display;threadid=857;start=0 (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?board=11;action=display;threadid=857;start=0)
-
....Pitääkö Napparinkin nyt ruveta säälimään minua, kun hän itse ihmettelee sitä, että joku kykenee katsomaan Stargåtea, mutta minä kykenen katsomaan sitä ilman suurempia vaikeuksia?...
Jarkko kuittaa ja jättää Maskulan rauhaan, koska hän on varmaan ihan hyvä jätkä. Nyt voitte jatkaa taistoa siitä, että onko eräsmies Muad'Dib, joka on tullut vapauttamaan mediät sorrosta... 8)
Hah. Paljonkos jarkko katsot Stargåtea kun noin pahasti asioita sekoitat? Muad`Dib on Dyynistä eikä Stargåtesta.
Ja Tähtiporttihan on aivan loistava sarja. MacGyver mies on aina yhtä täynnä itseironista sarkasmia.. Mutta tästä voimme jatkaa jossain toisessa ketjussa..
Nyt voitte jatkaa kinastelua.
8) <- Tuuk42 leikkimässä Jack O´Neilliä. ;D
-
Tämän alkuperäinen tarkoitus oli ylistää toista, mutta päättyikin siihen että haukutaan toista 8)
Toinen tarkoitus oli vertailla kyseisiä sarjoja, mutta päättyikin piirtäjien arvostelemiseen 8)
Hyvä me!
-
Hah. Paljonkos jarkko katsot Stargåtea kun noin pahasti asioita sekoitat? Muad`Dib on Dyynistä eikä Stargåtesta.
Ei tuo Muad'Dib kommentti liittynyt enää Stargåteen... Dyynit on kyllä luettu ja katseltu. Ei siitä sen enempiä, ettei Tricky Dick herppaa...
Jep... nyt voi tärkeä kamppailu siitä, että ovat poikkeavat mielipiteet hyväksyttäviä vai eivät...
Minä kannatan mielipiteenvapautta. ;D
-
Juba varmaan nauraa partaansa (no, ei hänellä oikeasti nyt ole sellaista) tätä keskustelua, uskoisin, mikä ei tarkoita sitä, etteikö hän ottaisi kritiikkiäkin huomioon. Kun tekee kuusi strippiä joka viikko, ei aina ole parhaimmillaan. Mutta sekin on kimurantti juttu. Joskus tulee kovasti kehuja stripistä jota tekijä pitää pahimpana rimanalituksenaan. Sekä päinvastoin.
Heilä taasen kommentoi asioita näin: "Jos aihe vielä jatkuu ja kirjoitat sinne jotain, niin voit kertoa minun sanoneen että minä pidän VW.sta. Minullahan on työhuoneen seinällä Juban piirtämiä kuvia ja jopa alkuperäinen VW-strippi josta maksoin ison läjän rahaa. Ja sitäpaitsi, Timo Mikama on paras!"
-
Vielä ennen asian hautaamista haluan lisätä muutaman kommentin eräisiin aiempiin vastauksiin. (Yrittäen edes hieman välttää itseni toistamista.)
Useasti sanotaan, että V&W:n huumori olisi "absurdia". Absurdi on niin hieno sana, että helposti saattaa kuvitella sen olevankin jotain oikein hienoa. Mutta ei; se on suomeksi sanottuna vain järjettömyyttä. Sitä on monenlaista ja valitettavasti vw:ssa se on sitä ikävimmässä muodossa, eli tahattomasti, vailla mitään perusteltua syytä. Hiljattain näkynyt "kissanhiekkalaatikkokissa" ei ollut tahaton absurdius, vaan pelkästään totisen järjetön juttu. Jos tuollainen naurattaa niin onpa piirtäjän homma helppoa! Senkun piirtelee mitä älyttömyyksiä tahansa ja kansa nauraa. Ei onneksi senkään koko kansa. Vain "absurdein" osa siitä...
Banaali (=arkipäiväinen, lattea) ja groteski (=luonnottomasti liioiteltu) ovat minusta paljon sopivampia vw:n yhteydessä. Eivätkä ainakaan minusta kuullosta yhtään niin hienolta...
Joku epäili asianomaisten piitäjien olevan nimimerkkini takana. Tai että Juba olisi vienyt naiseni. Voi jumankekka! Eikö Juban yliarvostuksella ja palvonnalla ole mitään rajaa!? Juballa ei näet olisi "munaa" kumpaankaan! Eikä Heilä tällaiseen sortuisi.
Leolle sanoisin että hyvä Sinä! Heitit taas oikein hienon kommentin. Siksi sanonkin tähän loppuun, että on todella kunnioitettavaa ja jopa merkillistä, miten Heilä onnistuu vuosi vuoden jälkeen puristamaan "loppuunkalutusta" aihepiiristä aina uusia ja hervottoman hauskoja perusvitsejä! Sellaisia ei voi keksiä helposti, toisin kuin absurdin banaaleja groteskiuksia.
Ja Juballa kyllä on parta. Samanlainen kuin minullakin...
Iisisti
T.eräs mies
Unohtui vielä sanoa, että en minä sääli vw:stä pitäviä, vaan niitä jotka eivät edes tajua kuinka väärin/huonosti se on piirretty.
Ja minulle kyllä saa kommentoida myös ylläpitäjät. Ja jopa valvojat.
-
Eikö Juban yliarvostuksella ja palvonnalla ole mitään rajaa!?
Eikö Heilän yliarvostuksella ja palvonnalla ole mitään rajaa!?
8)
-
Eikö Juban yliarvostuksella ja palvonnalla ole mitään rajaa!?
Eikö Heilän yliarvostuksella ja palvonnalla ole mitään rajaa!?
8)
On. Taivas.
-
Unohtui vielä sanoa, että en minä sääli vw:stä pitäviä, vaan niitä jotka eivät edes tajua kuinka väärin/huonosti se on piirretty.
Missä/miten tällaiset mielenilmaukset/ajatukset esiintyvät?
Tuo kommentti oli osoitettu Wilpurille, joka sanoi minun säälivän vwstä pitäviä. No eihän sekään tietysti kaukana ole... Mutta minä olen aiemmissa viesteissäni tarkoittanut sellaisia "silmän" puutteesta kärsiviä lukijoita, jotka muistuttavat suuresti sävelkorvattomia Nykäs-faneja... Heitä minä säälin.
Ja sitten vielä muistui mieleeni eräs kommentti jossa annettiin _törkeästi_ >:( ymmärtää, että Juban piirrostyyli on samaa laatua kuin Picassolla! Nimien mainintakin samassa yhteydessä tuntui irvokkaalta! Voi vain kuvitella sitä luiden kolinaa Pablo-paran haudassa, kun hän siellä hädissään kääntyilee!
T.eräs mies
-
Mutta minä olen aiemmissa viesteissäni tarkoittanut sellaisia "silmän" puutteesta kärsiviä lukijoita, jotka muistuttavat suuresti sävelkorvattomia Nykäs-faneja... Heitä minä säälin.
T.eräs mies
Kävikö missään vaiheessa mielessä, että jengi kyllä tajuaa, että Juba ei piirrä Viiviä ja Wagneria "kunnolla" vaan on VALINNUT tyylikseen tuollaisen roiskimisen. Jos et ymmärrä jotain asiaa niin se ei vielä oikeuta ylimieliseen tylyttämiseen.
(Miksi edes kiusaan itseäni...???)
Piis 8)
-
Ja sitten vielä muistui mieleeni eräs kommentti jossa annettiin _törkeästi_ >:( ymmärtää, että Juban piirrostyyli on samaa laatua kuin Picassolla!
Huikeaa väärinlukemista. Missään vaiheessa en (eikä nähdäkseni kukaan muukaan) verrannut Juban piirrostyyliä Picasson piirrostyyliin. Sikäli kuin Jean Leymarien kirjasta "Picasso: The Artist of the Century" voin päätellä, Picassolla oli hyvin vivahteikas ja naturalistinen piirrostyyli. Silloin kun hän sille tuulelle päätyi. Yleisesti ottaen kuitenkin hyvin kaukana Viivistä & Wagnerista.
Sen sijaan hänen maalauksensa, siis ne jotka häneltä yleisesti tunnetaan, ja joiden kautta hänet taidemaalarina yleisesti tunnetaan, ovat tökerösti maalattuja. Säälin niitä, jotka eivät edes tajua, kuinka väärin/huonosti ne on maalattu. Anatomia ja perspektiivi ovat täysin päin honkia. Sääliä täytyy sellaisia ihmisiä, jotka eivät sitä huomaa. Sääliä täytyy...
Hei, haluan sääliä sellaisia ihmisiä. Tietäisikö joku, mistä niitä löytyisi?
-
Viivi ja Wagner on paljon parempi kuin B.virtanen koska se on paljon hauskempi.
-
Viivi ja Wagner on paljon parempi kuin B.virtanen koska se on paljon hauskempi.
Kertoisitko hieman lisää...?
-
Mmm.. no jaa. Katsokaa ensi viikon 7Päiväästä onko Juubaksella partaa vai ei.
-
Mmm.. no jaa. Katsokaa ensi viikon 7Päiväästä onko Juubaksella partaa vai ei.
Älkää nyt vain sanoko, että se mies on menny ittensä myymään vielä sinnekin...? Vihoviimeinen paikka...
-
Ähää, myymään ja myymään, mutta kyllä Juubas siellä oli. Hän ei sekaantunut Jasmin-jupakkaan tms. julkkiskähinöihin, asiallinen mies kun on. Mutta loput Seiskassa...sekä tulevissa Viivi& Wagnerei:ssa.
-
Heilä taasen kommentoi asioita näin: ".... Ja sitäpaitsi, Timo Mikama on paras!"
Nimmuuten onkin . Prof. Tuumivainen rulettaa ! :D :D
-
Ja sitten vielä muistui mieleeni eräs kommentti jossa annettiin _törkeästi_ >:( ymmärtää, että Juban piirrostyyli on samaa laatua kuin Picassolla!
Huikeaa väärinlukemista. Missään vaiheessa en (eikä nähdäkseni kukaan muukaan) verrannut Juban piirrostyyliä Picasson piirrostyyliin.
Säälin niitä, jotka eivät edes tajua, kuinka väärin/huonosti ne on maalattu. Anatomia ja perspektiivi ovat täysin päin honkia. Sääliä täytyy sellaisia ihmisiä, jotka eivät sitä huomaa. Sääliä täytyy...
Hei, haluan sääliä sellaisia ihmisiä. Tietäisikö joku, mistä niitä löytyisi?
Todellakin; huikeaa väärinYMMÄRTÄMISTÄ! En väittänyt sinun sononeen kyseisten herrojen piirrostyylejä samanlaisiksi. Oletin - valitettavasti turhaan - sinun ymmärtävän "tuohtumukseni" leikkimieliseksi ylireagoinniksi, sanoessani Juban ja Picasson samanaikaisen maininnankin olevan "irvokasta". Tjsp. Mutta eihän se ole kuin syntiä...
Enkä minä ole myöskään väittänyt, että vwstä pitävät olisivat Nykäs -faneja. Ainoastaan heihin verrattavia.
Jengi jota tarkoitin - siis niitä sokeita - on olemassa, mutta ei ehkä täällä. Olen kyllä kuullut kommentteja, että "en ole huomannutkaan mitään piirrosvirhettä". Se tuntuu - säälittävältä.
Minä en tunne kiusaavani itseäni, vaikka vielä kerran yritän kertoa olevan mahdollista, että Juba piirtää PELKÄSTÄÄN tahallaan noin groteskisti päin peetä. En vain ole milloinkaan nähnyt häneltä hyvää piirrosta, ja olen vetänyt sellaisen rohkean johtopäätöksen, että hän yrittää liioittelullaan peittää olevansa vain sellainen kouluarvosanalla yhdeksikön piirtelijä, ei täyden kympin taiteilija!
Voitteko osoittaa minulle jonkun nettilinkin, josta näkisin taiteilija-Juban töitä? Se olisi nopein tapa ratkaista tämä piirustustaito -kysymys. Ainakin mikäli asia olisi makuasiat ylittävä selviö...
Eilisessä lehdessä näin kuvan Jubasta parrakkaana. Se saattoi tietysti olla vaikka kuinka vanha kuva ja partoja tulee ja menee. Itselläni on ja pysyy.
;)
T.eräs mies
-
Älkää antako tämän aiheen kuolla ;D !
Äidilleni ostin Virtasen kissakirjan jouluna ja nytten kun sitä selailin niin huomasin, että minullahan on sama syntymäpäivä kuin Virtasen kissalla(30.5)! Osaisiko joku sanoa onko Heilän kissalla oikeasti tuo syntymäpäivä? Ja jos on niin kuinka vanha se on ;D ?
-
Älkää antako tämän aiheen kuolla ;D !
Älä pelkää, ei anneta.
Ainakaan ennen kuin V&W kuolee!
;D
T.eräs mies
-
(http://mysite.verizon.net/res75vc1/sitebuildercontent/sitebuilderpictures/charlie_brown.jpg)
-
Ei niissä kummassakaan mitään vikaa oo mun mielestä.
Enkä mä ainakaan odota että Viivi ja Wagner kuolee.
-
Tarkoitin siis tota "Erään miehen" kommenttia, kolme ylöspäin tästä viestistä.
-
Ville, vastaisuuden varalle:
Jos unohdat viestissäsi mainita jotain pientä niin näet siinä viestisi yläpuolella linkin "muokkaa". Siitä voit sitten lisätä kirjoituksesi edelliseen viestiin.
-
Just.
-
"(p)Eräsmiehen Viivi ja Wagner -kritiikki sai minut etsimään virheitä Wagnerista ja lukemaan sitä sillä silmällä. Harmillista, nyt meni ilo siitäkin sarjasta. Teit haljun tempun. "
Pitäisikö taas olla pahoillaan. Tuskin, mutta sorry nyt kuitenkin.
En ole oikeastaan pyytänyt etsimään mitään virheitä vaan "näkemään". Se riittää.
Ja vaikkei V&Wtä rakastaisikaan, ei se ole ollenkaan lukukelvoton. Sen banaaliutta voi hyvinkin naureskella. Vaikka sitten väkinäisestikin...
T.eräs mies
-
Täytyy sanoa että tässä olen (ei millään pahalla) V&W:n puolella, sillä noita B. Virtasia ei ole tullut luetuksi montaa kertaa, kun ei ole sattunut silmiin, ja taas V&W ilmestyy jokaisessa hesarissa joka päivä, niin sitä tulee luettua niin paljon useammin. En taida olla oikein hyvä kommentoimaan tätä? Palataan asiaan kun olen lukenut enemmän B. Virtasia... :P
-
Tästähän on kehkeytynyt suorastaan klassinen, Beatles vs. Rolling Stones -tyyppinen kahakka! Tai Kiss vs. Wasp veroinen mittelö!
Hienoa, nimittäin tällaisten juttujen seuraaminen on vähän kuin juustoraastimen rakastelu: Tuskallista, mutta huvittavaa. ;D
Hei, pitäisikös seuraavana keskustella siitä kumpi on parempi, Laineen vai Mollbergin, Tuntematon?
-
Hei, pitäisikös seuraavana keskustella siitä kumpi on parempi, Laineen vai Mollbergin, Tuntematon?
Ei siitä tarvitse keskustella. Laineen versio on parempi ja minä _säälin_ kaikkia jotka ovat kanssani eri mieltä.
-
Ei siitä tarvitse keskustella. Laineen versio on parempi ja minä _säälin_ kaikkia jotka ovat kanssani eri mieltä.
Niin mutta onko Laineen Tuntematon Viivi ja Wagner vai B. Virtanen?
-
No joo, mielenkiintoinen keskustelu.
"Eräs mies" väittää B.Virtasen päihittävän V&W:n 100-0. Samaa mieltä. Olen ihmetellyt V&w:n suosiota todella, miten noin surkeat tarinat+piirtotekniikka kolahtavat jopa aikuiselle yleisölle.
Luen päivittäin V&Wtä Hesarista, jossa se onkin kovassa seurassa - tasoero muihin strippeihin (kamut, tiikeri, valtiaat, rip kirby) näkyy niin selkeästi. Itseasiassa V&W:n huonoudesta saa tyydytystä - jonkinlaista vahingoniloa joka päivä - taas surkeasti töherrettyä roskaa...hahahaa.
Pitääkin tutkia voisiko hesarille lähettää palautetta ko. sarjasta, olisi jo aika antaa kenkää viiville&wagnerille.
-
Strippisarjakuvan harrastajana minua ilahduttaa nähdä, että yhä vieläkin sanomalehtisarjat pystyvät nostattamaan näin suuria tunteita puolesta ja vastaan! Niin se vaan päivittäinen altistuminen parin sekunnin erissä samalle sarjakuvalle aamiaispöydässä vuodesta toiseen syövyttää mieliä, vaikka sitä ei yleensä tulekaan ajatelleeksi!
Olen seurannut B.Virtasta siitä lähtien, kun se alkoi ilmestyä Turun Sanomissa, olisiko ollut vuonna 1993. Meidän strippipiirtäjistämme Heilä on minusta korkea- ja tasalaatuisin. Piirrostyyli on huopakynäviivoineen pettävän yksinkertaista, mutta kun sitä katsoo tarkaan, niin pienistä yksityiskohdista näkee, että kaikki on kyllä juuri oikealla kohdallaan. Katsokaa, kuinka herkällä otteella Heilä piirtää hahmojen kädet. (Tai vieläkin tarkemmin Murikan käden karvat, jotka Heilä joskus mainitsi sarjan hauskimmaksi asiaksi piirtää!)
Kirjoituspuoli on sarjassa myös vahva: joka stripissä on takana selvä ajatus, joka esitetään selkeästi. Tällaista sarjaa ei pysty feikkaamaan: siinä missä joku Kamut tai Tenavat omalla tunnelmoinnillaan pystyy kuittamaan monta strippiä pelkällä "hiljaisuudella", ilman mitään vahvaa yksittäistä ideaa, silloin kun Heilän tapaan tehdään aivan rehellistä perinteistä huumoristrippiä, joka ikisen jakson on osuttava maaliin. Joka kerta on oltava taustalla ihan oikea ajatus, jokin väläys, muuten ei homma toimi ollenkaan! Se on erittäin haastavaa työtä ja minusta Heilä suoriutuu siitä erittäin kunnioitettavasti. Paljon paremmin kuin kukaan muu Suomessa tällä hetkellä. Minusta on kummallista, että sellainen tasalaatuisuus leimataan sitten yllätyksettömyydeksi! Olisiko sitten virkistävämpää, että väliin tulisi täydellisiä ohilyöntejä, että ne paremmin erottuisivat joukosta ja rikkoisivat laadun monotoniaa?
Vähintään yhtä kummallisena pidän kyllä ajatusta siitä, että Juba ei osaa piirtää. Tarkistakaapas vähän taustoja, mieshän on teknisesti Suomen lahjakkaimpia piirtäjiä. (Tiedättekös helsinkiläiset, että Juba aloitteli uraansa 90-luvun alussa Turun Sanomien pilapiirtäjänä? TS on julkaissut niistä kuvista piirroskokoelmankin - jaettuna erään lehden pakinoitsijan kanssa - ja siitä näkee, että Juba tekee muun muassa myös erinomaisia karikatyyrejä!)
Tyyliä on kyllä selvästi aiemmista töistä karsittu, mutta vankkaa taitoa siellä on takana. Katsokaa, kuinka ilmeikäs hahmo Wagner on, vaikka se pääpiirteissään näyttääkin aina samalta: esimerkiksi kun se on hämmästynyt ja sen silmät ovat selällään. Ei ole ollenkaan helppoa saada pelkkään ympyrään ja mustaan pisteeseen sen keskelle noin paljon tunnetta!
Kirjoituspuolella V&W onkin sitten kimurantimpi juttu. On jännää, että siitä suosion myötä on tullut todellista sarjakuvan mainstreamia Suomessa, vaikka sisällöllisesti se minusta on kaikkea muuta! Sehän on jutuiltaan hyvin kokeilullinen strippisarja, koska se niin tyystin on luopunut perinteisestä vitsirakenteesta. Itseni on ainakin vaikea löytää useimmista jaksoista mitään varsinaista pointtia lainkaan. Siinä onkin mielestäni sarjan merkittävin ero vaikkapa juuri tuohon B.Virtaseen.
Piirtäjälle on kyllä varmasti herkullinen tilanne, että on saanut läpi noin kokeellisen sarjan. Siis siihenhän voi laittaa IHAN mitä vain! Ei tarvitse olla varsinaista pointtia tai punchlinea, jos sellaista ei satu löytymään, vaan kummallisella tunnelmoinnilla saa täytettyä kolme ruutua aivan yhtä hyvin. Ja kummallista kyllä, kansa näkyy pitävän, vaikka ei välttämättä tajuaisikaan.
(Kuten jo mainitsin, myös muut strippisarjat, Kamut ja Tenavat etunenässä, ovat osittain hyödyntäneet vastaavan tyyppistä tunnelmointia, mutta V&W on varmaan kyllä vienyt sen kaikkein pisimmälle).
Omana kantanani summaisin siis, että pidän Viivin ja Wagnerin tunnelmasta ja hahmoista (etenkin Wagner on aivan erinomainen sarjakuvahahmo - nimeä myöten!) mutta perinteisen mainstream-sarjakuvan ystävänä kunnioitan kyllä tuota Heilän luomusta vielä enemmän.
Tuntuu, että näillä kahdella sarjakuvalla on aika erilaiset yleisöt, jotka eivät välttämättä kauheasti kohtaa toisiaan: Virtasella "aikusempi" (tai, sanotaanko suoraan keski-ikäisempi?), työssä käyvä yleisö, joka ei välttämättä asu pääkaupunkiseudulla ja V&W:llä sitten nuorempi ja urbaanimpi yleisö. Jälkimmäisellä tuntuu olevan aktiivisempi rooli mediassa ja siksi B. ei ole saanut osakseen kaikkea ansaitsemaansa huomiota.
Minusta se on kovin valitettavaa.
-
(http://www.verikoirat.com/imgnaapurit3/wagner.gif)
-
Viivi ja Wagner.
lyhyesti ja ytimekkäästi.. ;D
-
Viivi ja Wagner.Wagnerilla on aina niin pirun hauskat jutut,ja oudot keksinnöt.Piirrosjälkikin on paljon hienompi V&W:ssä kuin B.V:ssä.Kyllähän B.Virtanenkin hyvä on.Jotenkin se vaan on niin hauskaa, kun Wagner on sika.
Ja jos joitain kiinnostaa ensimmäinen V&W juttu niin tossa allaalla on linkki.
C:\Documents and Settings\Omistaja\Local Settings\Temporary Internet Files\Content.IE5\OPEJOLMJ\Kultis_v&w_01[1].jpg
-
Mitenpä me se tuolta sinun koneeltasi muka saataisiin?
-
Mitenpä me se tuolta sinun koneeltasi muka saataisiin?
Se käy näin:
(http://www.viivijawagner.net/Kultis_v&w_01.jpg)
hah... no, ei se sieltä ole. ;)
Timo
-
Wagner salmiakkina...
>>http://www.helsinginsanomat.fi/viivijawagner/1101979390773
Juballa on silmää keksiä visuaalisia gageja.
B. Virtanen on ehkä verbaalisesti kekseliäämpi.
Molempi parempi. Itse pidän sekä että.
-
No vastaukseni kallistuu b.virtaseen syitä:
B.virtanen
+Hyvin piiretty!
+Pääsääntöisesti kaikki stripit hyviä.
+Monta ovelaa ja verbaalista hauskaa strippiä
+Yllättävä paikoitellen.
+Hauskaa luettavaa...
-Hahmon olemuksen vaihtelut tai miten nyt sen sanoisin no annan esimerkin:Murikkalla ei ole perehttä vaan työ hän tykkää olla työssä ja lomaltakin haluaa pois äkkiä. No kuitenkin joissain stripeissä (albumista löytyvät ja lehti...) Lähtee töistä pois. Esim: Lennart nilken ajattelee ja puhuu samaan aikaan:"Eiköhän lopeteta työt tältä päivältä." Johon Reino murikka vastaa:"Kerrankkin päästäään ajoissa kotiin".
Virtanen:"Niin kellohan ei ole vielä kahta." Tässä vaiheessa murrikka tulisi sanoa virtaselle lisätöitä tai jotain ja ei lähteä pois. Tuollaiset ärsyttää joskus. (ei suuermissa määrin, mutta kuitenkin...)
-Pari strippiä tullut vastaan, jotka ei olleenkaan olleet hyviä.
Lopputulos:87/100. :)
Viivi&Wagner
+Osa stripeistä naurattaa pitkään, vielä ilallalakin jos aamulla lukenut.
+Wagner on hauska hahmona ja sitä sikana olemista hyödynnetään jonkin verran. (Jopa b.virtasen albumista köytyy wagner heilän piirtämänä.1 stripissä.)-Suttuisia strippejä jonkin verran, ei niin tarkaa piirtojälkeä.
-Eduskunta wagner homma oli hauska ja samoin osa muista teemoista.
Lopputulos:71/100. :-\
------
Eri näkyy noiden välillä minulla siinä, että b.virtasen kaikki albumit 1-11 löytyy ja kissakirja sekä juhlakirja. Kirjastoa en viitti hankkia koska se sisältää vain nuo 1-3 albumit. Myös nro12 tulossa nettikaupan kautta lähipäivinä. Myös lehdistä leikattuja strippejä. Heilän nimmarri ja kohta sen signeeraama lyijykynä piirros. 8]
Viivistä ja Wagnerista ei ole yhtään mitään paitsi itse leikattuja sarjis strippejä hesarista pari kappaletta. (Toki voisin ehkä hankkia sen salmiakkia ja sikspäkki albumin (oliko noin...), ehkä.)
-
Juban tyyli on erillainen joka vetää lukijaa puoleensa vitsit ovat eri asia. Mutta joillekkin (esim. isälleni) Viivi ja Wagner naurattavat kunnolla.
Heilän tyyli on siisti mutta se toistaa itseään eikä se kiinnosta ketään. Jos Heilä ei toistaisi itseään, olisi se minun lempi sarjakuvani.
Sika voittaa!
Vielä kommentteja V&W:sta:
+Erillainen tyyli (eli ei sellainen arkipäiväinen, ruudutkin ovat erillaisia ja hienoja (kunhan pysyy vain V&W:ssa))
+Parisuhde vitsit hauskuuttavat vaikka tosin ei kaikki. Mutta useilla voi heittaa vaimolleen vitsin 8].
-Jotkut eivät sisällä edes vitsiä.
-
Viivi ja Wagner voittaa ehdottomasti, sillä:
-Viivi ja Wagner kuvaa parisuhdetta, joka temppuilee välillä. B. Virtanen ja Armi ovat olleet vuosia naimisissa, ja aikoja sitten he tajusivat etteivät sovi yhteen. B Virtasen sarjakuvat ovat aina samantyylisiä, mutta Viivissä ja Wagnerissa voi tapahtua mitä vain.
- Viivi ja Wagner on piirretty paremmin.
- Viivin ja Wagnerin vitsit ovat (yleensä) parempia.
- Wagnerin sikamaisuus jaksaa naurattaa, mutta B. Virtasen nynnyily ei hetkauta mitään.
-
Nyt en kyllä osaa päättää. B.Virtasessa on hyvä piirrostyyli ja hyvä idea.
Mutta taas Viivissä ja Wagnerissa paremmat vitsit. Jos on pakko valita, ottaisin
Viivin ja Wagnerin. Vaikka kyllä B.Virtanenkin on mainio sarjakuva.
-Judea-
EDIT: Juban V&W on niin yksinkertainen ja siinä on hyvät vitsit.
Virtasessa pidän piirrostyylissä, sitä on rentoa lukea.
-
B.Virtanen on minusta parempi, koska piirrostyyli on hyvä ja sarjakuva hauska, lisäksi päähenkilö saa kaikki sympatiani. ;)
Ei sillä että Viivissä ja Waagnerissa olisi jotain vikaa, räkätän stripeille aina, vaikka olisin lukenut kyseisen stripin tuhat kertaa... :P