Kvaak.fi - keskustelu

Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Eurooppalaiset sarjakuvat => Aiheen aloitti: Anssi Rauhala - 14.06.2007 klo 21:27:04

Otsikko: Bob de Moor
Kirjoitti: Anssi Rauhala - 14.06.2007 klo 21:27:04

Kun kerran Bob de Moor oli jossain vaiheessa näissä B&M -kuvioissakin mukana, niin mainittakoon häneltä vielä riittäneen tarmoa omiin Barelleihinsa ja sarjaan Johan & Stephan. Osuin ihan sattumalta huutokaupassa yhteen albumiin, mutta koska en tahtonut maksaa kymppiä enempää, livahti se kätteni ulottuvilta. Näitäkin näyttää ilmestyneen useampia alppareita, mutta enempää en oikein tiedäkään. Onks tietoo? Kellään?

Otsikko: Re: Blake & Mortimer
Kirjoitti: Timo Ronkainen - 14.06.2007 klo 22:25:30

Lainaus käyttäjältä:   - 14.06.2007 klo 21:51:30

http://www.bedetheque.com/serie-2886-BD-Johan-et-Stephan.html

Mulla on tuo nelosalbumi ruåttiksi.

Mullakin on just tuo ruotsiksi. Onko se muita yleisempi? Vai ainoa ruotsinnettu? Onhan nuo hienoja ihan vain visuaalisesti. Jos muita löytyis, vois halavalla ottaa. Mutta eihän tämäkään nyt aiheessa pysyny.  :P

Timo

Otsikko: Re: Blake & Mortimer
Kirjoitti: Anssi Rauhala - 14.06.2007 klo 22:45:38

Lainaus käyttäjältä: Timo Ronkainen - 14.06.2007 klo 22:25:30

... Mutta eihän tämäkään nyt aiheessa pysyny.  :P

Ai joo, sori. Liukkaita peeveleitä Kvaakissa.

Entäs nämä sitten? JC Carbonel pitää pystyssä Modelstories -sivuja, missä on kohtuupaljon sarjakuvien mukaan rakennetuja pienoismalleja, kuten esmes Espadon mittakaavassa 1/72:
http://modelstories.free.fr/analyses/avions/MS2003_12P/SCRH_Espadon/index.html

Ja sivulta pääsee muitakin Blake et Mortimer -tarinoiden pohjalta viriteltyjä pienoismalleja katsomaan (alalaidassa "Héros d'Aventures"), ja vielä muidenkin sarjakuvien, kuten esim. Bob Moranen... ja taas livetään pois Blake & Mortimerista.  ;D

Otsikko: Re: Bob de Moor
Kirjoitti: Timo Ronkainen - 14.06.2007 klo 22:59:39

Lainaus käyttäjältä: Anssi Rauhala - 14.06.2007 klo 22:45:38

ja taas livetään pois Blake & Mortimerista.  ;D

Eikun Bob de Moorista... Tää siirtyi.
De Moorin ilmeisesti Belgian kemianteollisuuden yhdistykselle (federation?) tekemä vihkonen kertoo matkasta vuoteen 2009. Joka on kohta:
(http://www.bedetheque.com/Couvertures/RendezvousEn2009_19092004.jpg)

Timo

Otsikko: Re: Bob de Moor
Kirjoitti: Anssi Rauhala - 15.06.2007 klo 10:40:15

Federaatio on just joku semmoinen liitto, joo.

Mutta jatketaan Bob Moranesta...  ;) Ei vaan, siis Bob de Moorista. Kun mies lähti Hergéltä, ja teki jossain välissä joutessaan ne Jacobsilta jääneet keskeneräiset Blake&Mortimer -jämät pois, rakentuiko de Moorin ympärille semmoista "oikeaa" studiota? Vai oliko Bob ihan itsekseen noiden omien sarjojensa kanssa? onko jossain julkaistu esim. listaa yhteistyökumppaneista?

Johan Bobinpoika de Moor saattoi kenties aloittaa isän assarina, kuten ilmeisesti monetkin tekevät, mutta hänen sittemmin vakiintunut piirrostyylinsä on hyvin kaukana siitä ligne clairesta, josta Bobkin oli niin tunnettu.

Otsikko: Re: Bob de Moor
Kirjoitti: pappa-sami - 15.06.2007 klo 11:42:45

Monet pitävät Bobin parhaana työnä neljättä Lefranc-albumia Le repaire du loup.

Martin oli Hergelle käärmeissään kun tämä ei antanut Bobille lupaa jatkaa Lefrancin parissa. Herge halusi varata Bobin itselleen vaikka studiolla ei ollut juuri mitään hommia kun uusia Tinttejä ilmestyi aina vaan harvemmin.

Siinä meni mielestäni hyvä tekijä ihan haaskuuseen.

Otsikko: Re: Bob de Moor
Kirjoitti: Timo Ronkainen - 15.06.2007 klo 13:58:04

Lainaus käyttäjältä: Anssi Rauhala - 15.06.2007 klo 10:40:15

Johan Bobinpoika de Moor saattoi kenties aloittaa isän assarina, kuten ilmeisesti monetkin tekevät, mutta hänen sittemmin vakiintunut piirrostyylinsä on hyvin kaukana siitä ligne clairesta, josta Bobkin oli niin tunnettu.

Kyllä se vaikutus näkyy ihan La Vachessakin. Viivassa, vaikka muuta tyyliä onkin kammettu poispäin.
Mutta joo, Bob de Moor haaskuuseen kyllä kun ei kerenny kunnolla keskittymään omiin juttuihinsa. Le repaire du loup löytyy ruotsinkielisenä. Hienosti osasi muunnella Bob tyyliään.

Timo

Otsikko: Re: Bob de Moor
Kirjoitti: pappa-sami - 15.06.2007 klo 14:52:31

Bob olisi Hergen kuoleman jälkeen halunnut jatkaa Tintin piirtämistä yhdessä Martinin kanssa. Hän kysyi Hergen leskeltä voisiko hän viimeistellä kesken jääneen Alph Artin ja oli kovasti pettynyt kun lupa jäi saamatta.

Millainen parivaljakon Tintti sitten olisi ollut? Siitä voi saada aavistuksen kun klikkaa seuraavaa linkkiä.

http://perso.orange.fr/prad/a-bob-planche_bidon.htm

Vinkki: klikkaa oikeasta marginaalissa pientä olevaa m/v sivua ja esiin ponnahtaa iso värillinen Tintti-sivu, tekijöinä de Moor ja Martin.

Tarina on seuraava: Vuosi on 1965. Herge oli lomalla ja studiolla vieraili sveitsiläinen lehtimies kyselemässä tietoja seuraavasta Tintistä. Mitään ei ollut sillä hetkellä tekeillä. Mutta parivaljakko päätti tehdä pikku käytännön pilan ja parissa päivässä syntyi kyseinen sivu. Ensin Martin luonnosteli ja sijoitti hahmot. Sitten de Moor lisäsi taustat. Lopuksi Martin tussasi hahmot ja de Moor taustat. Kun lehtimies kävi studiolla uudestaan niin Bob ja Jacques kertoivat että kyseessä on tulevan Tintti-seikkailun eka sivu. Lehtimies oli innoissaan ja kuva julkaistiin sveitsiläisessä lehdessä.

Herge ei ollut todellakaan innoissaan kun sai kuulla asiasta. Arvellaan, että kyseinen sivu sai hänet ilmoittamaan että Tintti olen minä ja kukaan ei Tinttiä kuolemani jälkeen piirrä.

Otsikko: Re: Bob de Moor
Kirjoitti: Timo Ronkainen - 20.06.2007 klo 23:30:59

Tämän verran Bob de Moor pääsi ainakin piirtämään Tinttiä ihan virallisesti:

(https://www.naufrageur.com/themes/bob_de_moor/tintin1.jpg)

une planche réalisée pour un album "Les magiciens d'eau" destiné à la campagne de la fondation Daniel Balavoine (1987) .

Timo

EDIT: hah! Onnistuin löytämään kuvan uudestaan netin syövereistä.

Otsikko: Re: Bob de Moor
Kirjoitti: Anssi Rauhala - 18.07.2007 klo 19:17:22

Nyt lintsasin töistä sen verran, että sain luettua läpi de Moorin Johan&Stephan -albumin Les Boucs Émissaires. Löytyi sen verran järkihintaan, että nappasin tämän itselleni neteitse Belgiasta.
(http://www.bedetheque.com/Couvertures/JohanetStephan06_25102002.jpg)

Minua tämmöinen viihdyttää! Osaan hyvin kuvitella suuren enemmistön toivottavan tämmöisen vanhanaikaisen tinttiplagiaatin hornan kuuseen, mutta minulle nämä kyllä menevät nyt kaikki ostoslistalle... sitä mukaa, kun vain onnistun kehittämään jostain irtainta rahaa.

Otsikko: Re: Bob de Moor
Kirjoitti: Spip-orava - 31.07.2007 klo 11:55:10

Bob de Moorin Barelli sopisi hyvin tänäkesänä Suomen säähänkin.

(http://img518.imageshack.us/img518/6779/barellizc2.jpg)

Otsikko: Vs: Bob de Moor
Kirjoitti: AstroBoy - 25.07.2008 klo 18:35:34

Bob de Moor teki Herra Tricin ja Barellin Tintti lehteen.
Vuonna 1950 hänestä tuli Hergen studion jäsen (Jacques Martin, Roger Leloup, Edgar P. Jacobs) kun Päämääränä kuu oli tekeillä.
Barelliahan on julkaistu suomeksi vaikka ei tosin aivan kaikkia albumeita.
Suuresti olen kuitenkin ihmetellyt miksi Johan et Stephan sarjaa ei koskaan julkaistu Suomessa. Tarinoissahan on enemmän vauhtia kuin Anu ja Antti sarjassa.
De Moorilla oli taito omaksua toisten piirtäjien tyylejä ja siksi hän olisi ollut paras piirtäjä viimeistelemään Tintti ja aakkostaide.
Ranskasta nuo kuitenkin saa ja vielä kovakantisina (Ruotsissa pehmeät).
Omani ostin eBayn kautta.
Suosittelen Johan et Stephan sarjaa lämpimästi.

Otsikko: Vs: Bob de Moor
Kirjoitti: Lurker - 17.04.2018 klo 22:16:06

Bobista kiinnostuneille: http://www.bobdemoor.info/

(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=8429.0;attach=37182;image)

Otsikko: Vs: Bob de Moor
Kirjoitti: Timo Ronkainen - 17.04.2018 klo 22:43:55

Onpas tuolta ketjusta hävinny kuvia kymmenen vuoden sisällä.
Bobilta löytyis vieläkin jotain kivaa suomennettavaa.

Timo

Otsikko: Vs: Bob de Moor
Kirjoitti: Darzee - 06.10.2018 klo 12:13:15

Opin hiljan, että työnantajansa Hergén tavoin myös Bob de Moorilla oli taustaa kansalliskonservatiivisessa belgialaislehdistössä, tosin hollanninkielisellä puolella.

Lambiek (https://lambiek.net/artists/d/de-moor_bob.htm) tietää, että de Moor teki omaa sarjaa myös Het Nieuws de Dag -lehdelle 1950-1951. Kyseessä oli modernisoitu versio keskiaikaisten veijaritarinoiden päähenkilöstä Till Eulenspiegelistä. Hahmosta oli tullut eräänlainen flaamilaisen kansallistunteen ilmentymä kirjailija Charles de Costerin 1800-luvulla julkaistun, tapahtumat Alankomaiden vapaussotaan siirtäneen romaanin myötä. Näin kävi siitä huolimatta tai sen vuoksi, että teoksessa on aika ronskia huumoria ja runsaasti raakuuksia*. De Moorin Till kyllä seikkailee ihan tekohetkensä nykyajassa.

Het Nieuws de Dag taas oli hollanninkielinen katolilainen lehti, jossa toisen maailmansodan jälkeen arvosteltiin miehittäjien kanssa jonkinlaista yhteistyötä tehneisiin kansalaisiin kohdistuneita oikeustoimia "vainoamiseksi" ja puolustettiin liiallisesta natsien myötäilystä syytettyä kuningas Leopoldia, joka lopulta joutui luopumaan kruunusta.

Olisikin hauskaa tietää, missä määrin de Moor mahdollisesti itse kannatti työnantajiensa aatteita, vai oliko kyse käytännöllisestä kenen leipää syöt -lähestymistavasta. Tässäkin asiassa hän on jäänyt Hergén varjoon.

Toisessa (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,8320.150.html) ketjussa mainitsin de Moorin 1950-luvun alussa tekemän sarjakuvaversion flaamilaista kansallishenkeä uhkuvasta historiallisesta romaanista "Flanderin leijona". Teoksessa suhtaudutaan ranskankielisiin sen verran nuivasti, että se julkaistiin sarjakuvana vain Tintin-lehden hollanninkielisessä versiossa. Ranskankielisessä tuli tekstiversio.

*Ja siitä huolimatta, että romaani on alkuaan ranskankielinen. Mutta niinhän ne 1800-luvun fennomaanitkin olivat lähinnä ruotsinkielisiä.

Otsikko: Vs: Bob de Moor
Kirjoitti: Ligne claire - 17.06.2021 klo 22:18:20

En ole vieläkään lukenut kaikkia suomeksi ilmestyneitä Barelleja, mutta Bob de Moorin piirrosjälki on kyllä parhaimmillaan totaalisen upeaa. Tässä joitain ajatuksia niistä albumeista, joita olen lukenut...

"Arvoituksellinen Herra Barelli" on mielestäni piirrosjäljeltään liiankin Hergémäinen, ja juoneltaan melko huono. Silti, kuvitus on kuitenkin melkoisen loistelias ja sitä katselee ilolla.

"Barelli ja salaiset agentit" yrittää yllättäen tehdä viivasta hieman lennokkaampaa, comic-dynamique tyylin suuntaan, joka ei tunnu ihan toimivan. Juoneltaan se on jo varsin hyvä, vaikkakin verrattuna "Tintti ja Picarot"-albumiin se on silti astetta yksinkertaisempi (hyvä mutta idiootti kuningas ja paha suurvisiiri on aika kulunut ratkaisu, mutta kapinallisjohtajan sankarillisuus on jotenkuten saatu uskottavaksi laittamalla hänet sorretun alkuperäiskansan edustajaksi... verrattuna pleksy-gladzistien tukemaan vallanhimoiseen Tapiocaan ja International Banana Companyn tukemaan vallanhimoiseen Alcazariin, asetelma on kuitenkin vähän lapsellinen). Tarina on silti hyvä, ja Guatamon todellisuus vs. mediatodellisuus on hyvä teema ja hyvin esitetty.

"Barelli ja jurottava buddha" onkin jo parasta luokkaa sekä taiteeltaan että tarinaltaan. Vaikuttaa selvältä, että näitä kahta aasialaista valtiota (olivatkos ne Crounchir ja Yogadhor...) manipuloivat itäblokki ja länsiblokki (eli nyt on otettu opiksi "Tintti ja Picarot"-albumista?) Onko niin, että "Tintti ja Picarot"-albumin pessimismi jotenkin ahdisti Bob de Mooria, joka koittaa löytää sankarillisia vastauksia sen albumin asettamiin ongelmiin? En jaksa nyt googlaa aikajanaakaan, mutta siltä jotenkin tuntuisi. Hippi/vastakulttuuriliikkeen osa on tässä albumissa tärkeä, ja BdM tuntuu uskovan sen voimaan. Ainakin se on itä- ja länsiblokkien ulkopuolinen voima, ja Tinttikin tuntui olevan sinne päin kallellaan mainitussa albumissa (rauhanliikkeen merkki kypärässä, joogaaminen...)! Lopullinen ratkaisu järjestyy teatterilla, silmänkääntötempulla, hieman vastaavalla tavalla kuin "Auringon Temppelissä". BdM tykkää selvästi siitä, että ongelmat ratkaistaan ja optimismi voittaa. Piirrosjälki on ihanaa, rakastan tätä. Ja Barellin vastaus matkustajalentokonetta uhkaaville hävittäjille on mahtava: "Menkää muualle leikkimään ilmarosvoa, pahus soikoon!!!" Todellista rohkeutta tuo - hän saa uhan vaikuttamaan aivan naurettavalta.

"Barelli ja merirosvoradio" on paras lukemistani Barelleista ja mielestäni mestariteos, joka voidaan hyvin mainita samassa lauseessa parhaiden Tintti-albumien kanssa. Se on oikeastaan sarjakuva säästä. Sateesta ja tuulesta alkukesällä. Vaikeudet, joita sää aiheuttaa, ovat realismissaan nerokkaita (sateen kastelema, voimaisen pehmeäksi muuttunut pahvinen tienvarsimainos! tuulen eteenpäin työntämä pyöräilijä, joka mennessään repäisee epäkäytännöllisen monitaitoksisesta maantiekartasta 90% mukanaan! moninkertainen eksyminen maantiellä, joka venyttää matkan yömyöhään!). Tämän albumin pointti on nimenomaan realismi. Lukija tuntee kurjan sään aivan iholla, sarjakuvaan pääsee mukaan Barellin vierelle kanssakärsijäksi. Tarina on myös täynnä mainioita persoonallisuuksia. Juoni on aika lailla sivuosassa, kun realistinen kuvaus ja mehevät persoonat tempaavat mukaansa. Tyyni ja optimistinen täti, hermoherkkä pommimies, impulsiivinen ja väkivaltainen juoppo, suuruudenhullu ja pikkumainen pääpahis... Barelli itse esiintyy tässä vahvana ja rohkeana jokamiehenä. Hän ryhtyy päättäväisesti toimeen rikollisia vastaan, mutta välillä pelkää, kauhistuu, turhautuu tai polttaa päreensä, on siis samaistuttava, ja vastapaino näille kärjistetymmille hahmoille. Erityisesti täti on mainio hahmo, vahva mutta pehmeä vanhempi nainen; hän on samaan aikaan ihailtava ja hauska. Juonikin nivoutuu enemmän persoonallisen rikoksen kuin politiikan ympärille, ja on paljon uskottavampi kuin muissa lukemissani Barelleissa. Työyhteisön kitka, henkilökohtaisen elämän rappio... ne ovat rikokselle virtaa antavat voimat tässä tarinassa. Tämä albumi on todellinen elämys... "Mikä päivä! En ikinä unohda matkaani Dunabaieen", sanoo Barelli, ja lukija voi olla täysin samaa mieltä.

"Barelli ja Gonobutzin valtias" ja "Barelli Jaavanmerellä 1-3" tulossa postipaketissa...

Otsikko: Vs: Bob de Moor
Kirjoitti: Timo Ronkainen - 21.06.2021 klo 11:57:35

Barelli-tarinoista tämä erikoisalppari on (ymmärrettävästi) jäänyt suomentamatta. Se on jonkun sortin tilaustyö, matkailumainoksen tyyppinen juttu, joka on tehty Brysselin kaupungille. Ei kauhean ihmellinen tarina, mutta on kaunista piirrosta! Tämä löytyy ranskaksi, flaamiksi ja englanniksi ainakin. Vuodelta 1990, 28 sivua.

Timo

Otsikko: Vs: Bob de Moor
Kirjoitti: Timo Ronkainen - 21.06.2021 klo 12:12:03

Suuri Goscinny ehti kirjoittamaan käsiksiä myös Bob de Moorille!

Timo

Otsikko: Vs: Bob de Moor
Kirjoitti: Ligne claire - 21.06.2021 klo 22:24:21

Onpa komeita kansia! Ja tuo Goscinny + BdM yhdistelmä ei voi olla huono!!!

Otsikko: Vs: Bob de Moor
Kirjoitti: Ligne claire - 04.08.2021 klo 22:54:24

"Barelli ja Gonobutzin valtias" luettu. Aivan parasta A-ryhmää Barelli-albumien joukossa! Saamme tietää lisää Georges Barellin taustasta ja lapsuudesta. Kyseessä on hyvin kansainvälinen perhe, jossa on esiintyviä taiteilijoitakin jo useammassa sukupolvessa. Vanhemmat ovat kuolleet traagisessa onnettomuudessa, niin kuin sankareiden kohdalla useasti onkin. Useasta albumista tuttu täti Sofia on Barellin isän sisko, ja albumissa tavataan vielä yksi setä, "Gonobutzin valtias" itse. Barellihan asuu Ranskassa ja on töissä siellä kansallisteatterissa, mutta hänen nimensä kuulostaa italialaiselta. Ja "Valtias" (on hänellä etunimikin, mutta en muista sitä ja sarjakuva ei ole edessäni nyt, kirjoittelen muistista) kutsuu Georgesia italialaisella nimellä Giorgio. Toisaalta "Valtias" puhuu itse ennenkaikkea saksaa, ja viljelee saksankielistä termistöä puheessaan! Gonobutzin kaupungista hän hallitsee perinteisenä monarkkina Rocca-Negron maata, joka vaikuttaa lähinnä balkanilaiselta, Syldavian ja Bordurian hengenheimolaiselta. Eli Georges Barelli on Ranskassa asuva italialainen joka on balkanilaista aatelia? Mielenkiintoista! Asiaa ei kuitenkaan avata sen enempää.

"Valtias" kidnappaa Barellin täteineen Rocca-Negroon auttamaan maan sisäisessä ongelmassa, joka liittyy modernisointiin. Modernisoijat ovat tässä pahiksia, virkamiehiä jotka ovat valmiit rahasta antamaan maansa kulttuuriperintöä tuhottavaksi uuden megasillan alta, jota kansainväliset yhtiöt rakentavat. "Valtias" itse vastustaa hanketta, samoin kuin tavallinen kansa, mutta hän on jo vanha ja sairas, eikä kykene fyysisesti toimimaan taistelussa tarvittavalla tavalla, joten hän toivoo Georgesista itselleen "kaksoisolentoa", joka saisi kansan innostumaan ja kumoamaan kansainvälisen siltahankkeen. Armeija on virkamiesportaan kanssa samoilla linjoilla, ja muodostaa pääosan albumin pahiksista. Tykkään kovasti tästä asetelmasta - perinteinen aateli ja kansa vastaan ahne keskiluokka, jota eivät oman maan kulttuuri ja perinteet kiinnosta.

Tintit ovat taas esikuvina, tällä kertaa kaikki Syldavia/Borduria-albumit, mutta myös Sininen Lootus, josta onkin napattu tosi hauska kohta - turhautuneet ja raivokkaat armeijan upseerit, jotka soittelevat puhelimella toisilleen kertoen siitä, miten kaikki operaatiot sankarin nappaamiseksi ovat epäonnistuneet, ja huutavat toisilleen naama punaisina päin korvia. Ne toimivat Sinisessä Lootuksessa ja toimivat tässä!

"Valtias" itse on mainio tyyppi, poliittisesti vakaumuksellinen taistelija, mutta samalla eksentrinen käytännön pilailija. Muutkin sivuhenkilöt ovat hyviä, esimerkiksi vakava ja tunteensa kurissa pitävä puolihirviömäinen miespalvelija, sekä opportunistinen ja lievästi sadistinen armeijan upseeri. Rocca-Negrolaiset puhuvat kummaa murretta, joka näyttää tekstissä hieman typerältä, mutta äänen lausuttuna kuulostaakin ihan hyvällä tavalla hassulta. Tosin he tiputtavat sen pois aina välillä. Muuttuuko tässä puhuttu kieli vai murre, se jää epäselväksi. Eräs outo sivuhahmo on apaattinen sotamiehen toope, joka on täysin Hitlerin näköinen (oliko nimikin peräti Adolf?), ja joka ainoastaan maalaa esineitä ja unohtelee maalipurkkeja. Tämä vitsi ontuu pikkuisen. Mutta neuvokas ja kaunis naissivuhenkilö, menestynyt näyttelijätär Anne Nannah, tuo albumiin hieman kipinöintiä. Hän auttaa Barellia (jolla ei leikkaa tilanteessa läheskään yhtä hyvin kuin Annella) tämän omilla aseilla - näyttelemistaidolla. Parilla on selvää kemiaa!

Teatteri ja illuusiot ovat taas se voima, joka aikaansaa muutoksen yhteiskunnassa. Se sopii hyvin, sillä onhan G. Barelli teatterimies, ja ehkä parhaimmillaan niissä jaksoissa, joissa hän saa käyttää näyttelijän taitojaan. Kansan sydän on oikealla paikallaan, he tarvitsevat vain johtajan, jonka Barelli heille naamioitumistempullaan antaa. Jos tätä verrataan "Barelli ja jurottava Buddha"-albumiin, tai "Tintti ja Picarot"-teokseen, huomataan, että ongelma aiheutuu taas siitä, kun mahtavat ulkomaiset tahot puuttuvat pienen suvereenin valtion sisäpolitiikkaan. Toisaalta samoin kuin albumissa "Barelli ja salaiset agentit", ylin johto on enkelten puolella, mutta pahuus löytyy johtajan ja kansan välistä (virkamiehet tässä, ministeri tuossa). Ratkaisuksi ei käy se, että liittyisi ulkomaista tahoa vastustavaan toiseen kansainväliseen blokkiin (tämä todetaan toimimattomaksi sekä "Buddhassa" että "Picaroissa"), vaan siinä, että palautetaan yhteys johtajan ja kansan välille (kuten "Salaisissa agenteissa"). Kuitenkin, mikä tuossa albumissa tuntui hieman naiivilta ja sadunomaiselta, tuntuu tässä uskottavammalta (Guatamon presidentti oli jaloudestaan huolimatta tyhmä ja tietämätön, Gonobutzin valtias puolestaan on fyysisesti vanha ja heikko, joka selittää hänen toimintaan kykenemättömyyttään paremmin. Hän on myös täysin tietoinen siitä, mitä maassa tapahtuu).

Piirosjälki on upeaa, kunnon selkeän viivan sarjakuvataidetta, joka ei peittele velkaansa Hergelle. Erityisesti maisemat ovat mahtavia. Viivan paksuus pysyy tyylikkäästi samana, ja värit ovat vahvoja ja täyteläisiä.

Parasta Barelliahan tämä on, kuten sanoinkin jo. Ainoastaan "Merirosvoradio" on mielestäni vielä upeampi.

Otsikko: Vs: Bob de Moor
Kirjoitti: Janne - 30.08.2021 klo 23:06:35

Sain tänään luettua ensimmäisen Barellini. Oli juuri tuo Gonobutzin valtias. En tykännyt lainkaan. Piirrokset olivat enemmän Hergeä kuin Hergellä itsellään, mikä nyt vättämättä ei kovin huono asia ole. Mutta vitsit eivät naurattaneet tippaakaan. Tuli sama fiilis kuin olisi esimerkiksi lukenut Fournierin Pikoa tai Uderzon kirjoittamaa Asterixia. Väkinäistä.

Otsikko: Vs: Bob de Moor
Kirjoitti: Sampsa Kuukasjärvi - 02.09.2021 klo 17:00:23

Barelli tunnetusti on köyhän miehen Tintti. Ensimmäisissä albumeissa on selvää pientä kökköyttä sekä taiteessa että juonissa. Pidän paljon enemmän studion (kliinisemmin) piirtämistä myöhemmistä albumeista, vaikka eivät niidenkään tarinat aivan huippuja ole.

Otsikko: Vs: Bob de Moor
Kirjoitti: Hurja Rakham - 20.08.2023 klo 17:45:05

Luin juuri Barellin ja merirosvoradion, kyllä oli kovaa kamaa! Outoa, etteivät Barellit tasostaan huolimatta vaikuta juuri niittäneen mainetta, verrattuna vaikkapa Blakeen ja Mortimeriin.
Sääli on myös se, ettei niitä löydy ollenkaan kirjaston valikoimasta, ainakaan täälläpäin. Saahan niitä sentään useimmista antikvariaateista parin euron pilkkahintaan, mutta silti...

Otsikko: Vs: Bob de Moor
Kirjoitti: Darzee - 21.08.2023 klo 10:31:55

Lainaus käyttäjältä: Hurja Rakham - 20.08.2023 klo 17:45:05

Luin juuri Barellin ja merirosvoradion, kyllä oli kovaa kamaa! Outoa, etteivät Barellit tasostaan huolimatta vaikuta juuri niittäneen mainetta, verrattuna vaikkapa Blakeen ja Mortimeriin.

Ks. Sampsan luonnehdinta yllä. Barellit ovat tavallaan laatutyötä, mutta nimenomaan tällaisin vähän valjuin Tintti-vaikuttein. Huumori on Tintteihin verrattuna vähän sordiinolla, hahmokavalkadi ei ole ihan yhtä herkullinen jne. Kuvituksessa päästään tietenkin lähimmäksi, kun de Moorilla oli suuri vastuu Tintissäkin tällä saralla.

Blake ja Mortimer on erityylinen, Tinttiin ja Barelliin verrattuna vakava ja jaaritteleva, mihin sen viehätys perustuukin.

Otsikko: Vs: Bob de Moor
Kirjoitti: hdc - 21.08.2023 klo 17:38:27

Barellit on ranskalaisessakin näkökulmassa vaikuttaneet jääneen sivuun, hollanniksi ovat hieman paremmin esillä, koska flaamilainen tekijä tekee ligne clairea.

Mutjoo, pari Barellia olen lukenut, ja tosiaan vaikutelma on että ammattitaitoista mutta...

Ja kuitenkin harmittavaa että omaa tuotantoa ei tosiaan ole enempää, nyt taitava piirtäjä on jäänyt vähän alaviitteeksi muiden tekijöiden apumiehenä ja paikkaajana (ja poikansakin on tehnyt omintakeisemman uran...)