Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Muut sarjakuva-aiheet => Aiheen aloitti: Reima Mäkinen - 16.06.2003 klo 12:04:00
-
Täällä kun on näitä hauskoja paljastus-threadeja niin aloitetaanpa vielä yksi. Eli kertokaa ihmiset mihin fanikerhoihin olette menneet skidinä tai vähän vanhempana liittymään? Löytyykö jäsendiplomeita plakkarista?
Jostain syystä tulin liittyneeksi ainoastaan Hopeanuoli kerhoon. Saikohan sieltä jotenkin niin mahtavat edut tai jotain. Se markkinointi oli siihen aikaan rajua, edellä aikaansa, väittäisin. Oli oheistavaraa ja tapahtumiin osallistumista. Se varsinainen sarjakuvalehtihän vaikutti jo siihen aikaan hiukka köpöltä. Taisin tykätä siitä kun siinä oli niin paljon matskua.
Mustanaamiokerhon salakirjoitusta tulin ratkoneeksi ilman sitä ratkaisuavainta. Muuten olen ollut tosi huono lähettelemään mitään kirjeitä tai piirroksia julkaistavaksi mihinkään lehteen. Ihmetyttää.
-
Minä olin Mustanaamiokerhon kultajäsen. Ja kaiketi ylpeä siitä.
-
Minä olen myös Mustiskerhon kultajäsen, ja passitkin on tallella. Vanhat Herrat-passikin on. Suomen Sarjakuvaseuraan on tullut kuuluttua vuodesta 1979. Turun sarjakuvakerhossa olen kai vieläkin, ei sitä lakkautettukaan ole, se ei vain liiku enää..
-
Minäpä olen sijoittunut kolmanneksi lapsuudenaikaisen talonyhtiön järjestämissä Muumi-peikko hiihtokisoissa! ;D (Osallistujia taisi olla jopa neljä, pikataivalta 50 metriä...)
-
Kuuluin aikoinaan sekä Hopis- että Mustiskerhoihin ja olin jopa jonkin aikaa Sarjakuvakerhossakin Hyvinkäällä! Saimme kaverin kanssa väsättyä tasan yhden stripin sarjakuvaa joka sijoittui USA:n sisällissotaan, heh, se oli aika outo.
-
Hassua, en oo koskaan kuulunut mihinkään fanikerhoon. Mustiskerhon alajaosto Hippiankkapääkallomustikset perustettiin tosin opiskeluaikana, mutta sekin kuivui äkkiä ja oli vitsi.
Suomen sarjakuvaseuraa en pidä fanikerhona.
Erikseen on nämä omaehtoiset toiminnat ja sitten kustantajan tms taholta järjestämät kerhot.
Eli ei Roope-sedän miljonääriklubia, Mustis - tai Hopeanuolikerhoa. Ruotsin ankisteihin liityin joku vuosi sitten, mutta sinnekin on nyt jäänyt jäsenyys uusimatta. USA:laiseen Barks-klubiinkaan en ole liittynyt, kun jäsenmaksu tuntui kalliilta.
Timo
-
Toistaiseksi on jäänyt kuulumatta kerhoihin. Mitäköhän kerhoja, jos mitään, on nykyään olemassa? Yhdenlaisia kerhoja nämä tämmöiset palstatkin, mutta peräänkuulutan semmoisia lehdissä näkyviä kerhoja. Siis onko sellaisia enää?
-
DragonBallissahan oli pyyntö, että kersat ottaisivat yhteyttä heti kun oma dragonball-kerho on perustettu.
monikohan likainen setä otti yhteyttä..
-
Kuuluin Roope-sedän Miljonääriklubiin, jäsenkorttikin on tallella !
Mail-Manin pyörittämiin Ihmeneloset-, Hulk- ja Hämähäkkimies-kerhoihin olisi ollut kiva kuulua...
-
Hopeanuoli-kerholainen tervehtii kaikkia muita paikallisia intiaaneja.
-
Kultapossukerho? Joo siihen taisin kuulua. Parhaat sarjat sarjakuva mulle myös tuli pienenä, mutta se ei tainnu olla kerho vai oliko?
-
Tjaa, lienenkö sittenkin kuulunut yhteen kerhoon, vähän mutkan kautta tämä nyt menee, mutta edesmenneellä KOP:lla oli aikoinaan Jeans-club, johon kuuluin. Jäsenlehtenä ilmestyi Hakki Hamsteri, sarjakuva- ja puuhalehti. Ennakkoaineiston perusteella ehdin luoda itselleni vahvan kuvan siitä, että Kaapo Hönni (vai mikä se nimi nyt olikaan) on se joka myöhemmin osoittautui Hakki Hamsteriksi, ja Hakki se, joka tulikin olemaan Kaapo. Ensimmäinen lehden tultua taisin ihan porun päästää, kun maailmankuvani vastaisesti Hakki olikin se lyhyt ja ruskea, ja se pitkä tyyppi Kaapo. Sama maailmankuvan mullistus kävi aiemmin Asterixin ja Obelixin kanssa.
-
Minäkin olin kultapossukerholainen ja nautin Joonaksen piirtämistä lehden kansista ja sarjiksista. Tää oli vaa sillee kiero, että en muista itse liittyneeni siihen. Joko vanhempani muiluttivat minut mukaan tai sitten lehti tuli automaattisesti kun tietyn ikäinen ja oli tili kärrynpyörä pankissa?!
-
Mitäs niitä sarjakuvalehti-kerhoja aikoinaan olikaan? Mustis- ja Tarzan-kerhoihin tuli luonnollisesti aikoinaan kuuluttua ja niitten salakieliviestien selvittäminen oli tuiki tähdellistä puuhaa. Taisi muuten Pyhimys-lehdessäkin olla pyhimyskerho? Passit ja koodiavaimet katosivat itseltäni jo kauan sitten, mutta jostakin syystä tulin vielä 90-luvulla ilmoittaneeksi kaverini vasikankokoisen labradorinnoutajan Mustanaamio-kerhoon. Syytä en kuollaksenikaan muista. Posti toikin eläimelle sitten komean kerhopassi (vai oliko se diploomi) "Ramses Hurskaisen" nimellä. Koska jäsen-diploomissa oli varattuna tila kerholaisen kuvalle, kaverini otti mustetta ja kastoi labradorinsa tassun siihen aikomuksenaan läntätä tassunkuva valokuvalle varattuun tilaan. Valitettavasti eläin kuitenkin luuli että nyt aletaan leikata kynsiä ja sai hepulin. Niitä tassunkuvia sitten jynssättiin parketista ja seinistä seuraavat puoli vuotta.
-
Hei, eikö kukaan kuulu Jasso-Glubiin?
Sen lisäksi historiastani löytyy Roopen Miljonääriklubi, diploomikin lienee tallella. Ja Kultapossukerho.
-
Mustanaamio-kerhoon pronssijäsenenä :), kateeksi käy noita kaikkia hopea- ja kultajäseniä täällä. Tunteeko kukaan muuten ketään joka olisi kehdannut lähettää naamataulunsa Mustiksen jäsenpalstalle, minä en. :P
Sitten tietysti kuuluin Marlin Mehukatti-klubiin ja Syppi kerhoon, mutta siihen nuo taitavat jäädäkin.
-
Liityin jossain välissä kansakoulun ekoja luokkia Kultapossukerhoon, koska liittymällä sai vapaalippuja piirrettyihin; pätkiksiin eli nonareihin. Eli katsomaan Disneyn ja Warnerin animaatioita nonstoppina:-) - erosin heti kun lippuja ei enää tullut.
Jäsenyys hävetti, piirretyt ei. Samasta syystä olen kuulunut koulun raittiusseuraankin.
Varsinainen seuraava "jäsenyys" tais olla Suomen Sarjakuvaseuran jäsenyys, 1978 -> ikuisesti. Sitten Elmun jäsenyys, 1980- jonnekin 1990 asti. Sitten Uusi Akti ry:n jäsenyys about 1984, sillä pääsi Natsalle katsomaan bändejä. Helsingin Science Fiction -seuran jäsenyys about alusta asti. Sarjakuvantekijät ry:n jäsenyys alusta asti.
Ja tietysti kuulun Pupuankkakerhoon.
EDIT: Oliko se joku jäsenyys, jonka sai tilaamalla Merten Salaisuudet -lehden. Siitä mulla oli diplomikin kapteeni Cousteaun allekirjoituksella.
-
Mmmm... pienenä taisin kuulua kirjakerhoon ja kultapossuihin. Kerhotoiminta ei koskaan oiekin ole kolahtanut. Olen aina tehnyt mieluummin jotain omin päin, kuin ohjatussa kerhotouhussa. Kurssit ym. ovat aina tietenkin eriasia.
-
Kuuluin minäkin aikoinaan Jeans-Clubiin ja suurin osa Hakeista on
edelleenkin tallella. Vanhimmat ja pari uusinta ovat kadonneet
jonnekin. Jopa Basic-kielen opetusoppaat löytyvät! :)
Varmaan jossain laatikossa on myös vanhoja farkkukantisia
tilikirjasia. Ja arkun päällä istuva Roope -lipas tietenkin!
Punaisena kuten kuuluu.
-
Otetaan tänne nyt tämmänen nosto liittyen ajankohtaiseen ilmiöön:
Tänäpäiväinen Taloussanomat paljasti, että Tarja Turusen potretti löytyy Mustiksen Kuvanurkasta. Valitettavasti kyseisen lehden numeroa ei kerrota, mutta bongareille tiedoksi, että Kiteen tyttö näyttää kuvassa noin 10 vuotiaalta (tai alle). Vieressä on jäsen 4047 (Malminiitystä).
Lehti spekuloi sillä kostaako Kävelevä aave mahdollisesti Turusen erottamisen, ja lainaa lopuksi vanhaa viidakon sanontaa: "Mustanaamio on ystävilleen uskollinen".
-
Koskaan en saanut aikaiseksi omaa Mustanaamiokerhon alajaostoa - kukaan ei leikkiny mun kaa - niin en sitten viitsinyt liittyä ollenkaan. Öö, tyhmä kysymys, vieläkö Mustanaamiokerho on olemassa? Entä alajaostoja?
Miljonääriklubissa kyllä olin. Diplomin ja jäsenkortin pitäisi olla vieläkin tallella. Ei ole kyllä kukaan tullut sanomaan että olisin erotettu, joten lienen sitten jäsen vieläkin.
Nyt aikuisiällä olen taas kiinnostunut järjestötoiminnasta ja olen liittynyt Klu Klux Klaniin ja AA-kerhoon. Edellinen on jonkinlainen supersankarikerho, puvuista päätellen ja jälkimmäinenhän on tietenkin Aku Ankan fanikerho. Se kyllä pitää mainita että kovin innokkaita tuntuvat nämä ankkakerholaiset olevan dokaamaan, mitä olen juttuja heidän tapaamisissaan kuullut.
-
Mustanaamiokerhon kultajäsen (tietenkin) ja Hämähäkkimieskerhoon tuplajäsenenä. Jälkimmäinen johtuu siitä että kun ei ekaa diplomia tullut about 6-8 viikon odottelun jälkeen niin otin Semiciin yhteyttä ja sitten viikon sisällä sain kaksi diplomia. No onhan Hämikselläkin seittisingot molemmissa ranteissa...
Kaikki diplomit SAATTAVAT vielä olla jossain laatikonpohjalla tallessa, mutta olen kyllä hieman skeptinen asian tiimoilta.
Niin ja tietenkin olen S.P.A.T. -agentti.
-
Öö, tyhmä kysymys, vieläkö Mustanaamiokerho on olemassa? Entä alajaostoja?
Kun tähän ei ole tullut vastauksia, niin onko tästä nyt pääteltävissä, että Mustis-kerhoa ei enää ole? No voihan höh.
Piti liittää kaveri siihen synttäriyllätykseksi...
-
Juuri numero tai pari sitten Mustanaamio-lehdessä selitettiin, että kerhopalsta lopahti kun lehden pitkäaikainen suomentaja ja toimittaja jäi eläkkeelle kymmenen vuotta sitten.
Nykyinen Mustiksen artikkelimateriaali on pääosin ruotsista käännettyä, toki varsin hyvin suomalaiseen versioon toimitettua.
Eikä oo ennää Jasso-glubiakaan... saati Kultapossukerhoa, jonka jäsenlehden kannet piirsi muinoin Joonas, vaikka en uskonut niitä suomalaisen piirtämiksi. (Niin aivan aivan - sanokaa nyt että olivatkin Savolaisen piirtämiä, mielenne kuitenkin tekee...)
Suomen sarjakuvaseuraan pitää tietenkin kuulua. Suomen länkkäriseuraan myös ja Black Racer Appreciation Society of Helsinki:n. Sarjakuvantekijöihin, Turun sarjakuvakerhoon, SARViin, ja ja... onhan näitä kaikkia.
-
Ja Jope Pitkäne Puutsi Sössäejötiin.
-
Ja Jope Pitkäne Puutsi Sössäejötiin.
Helteellä meinaa itsestäänselvät asiat unhottua ensin. Tietenkin olen senkin juu.
-
Joo en ole paljon kerhoissa ollut, mutta nämä muistan.
Varmaankin ihan tarhaikäisestä asti olin Säästöpankin Kultapossukerhossa...sieltähän sai sen kultaisen säästöpossun, jonka menin hajoittamaan kun tahdoin karkkirahaa...mutsi oli kyllä vähän vihainen.
Kotiin tuli kultapossulehti ja säästämällä sai kai pisteitä ja jonkun onnenlantin.
KOP eli Kansallis-osake-pankin Jeans-kerho on myös tuttu ja Hakki-lehti, mut yhtään lehteä ei ole enää mulla...outoa!
Jos muistatte pikkuiset leikkiautot, niin Matchbox-autot oli kaikista laadukkaimmat 80-luvulla. Olin jossain Matchbox-kerhossa ja sieltä tuli lelulehtikin kotiin.
Niin tietysti on myös Alkon Etikettiklubi, johon kuuluin 10 vuotta sitten, sieltä tulee vieläkin sähköpostia.
Koulussa yläasteella ja lukiossa oli joku elokuva-kerho...käytiin kattomassa leffoja ja keskusteltiin henkeviä.
Nykyään en ole missään kerhossa...en ainakaan muista olevani. En kyllä haluisikaan olla...ei vaan aika riitä.
-
En ole kuulunut muuhun kuin SYPPI-kerhoon, mikä oli sinänsä itsestäänselvä valinta koska lähin SYP-konttori sijaitsi kivenheiton päässä.
Säästölippaan lisäksi sain kotiin SYPPI-lehden jota muistelen lämmöllä. Siinä oli artikkeleita mm. luonnosta ja ympäristöstä muutenkin, musiikkipalsta jossa kerrottiin sen hetken kuumista suomalaisbändeistä, nuorten ajatuksia ym. Jotain pikku novellejakin taidettiin julkaista.
Sitten oli Hannu Kuukkasen piirtämä sarjakuva Pii, joka syntyi lukijakilpailun tuloksena. Lukijoita pyydettiin ideoimaan lehdelle maskotti, ja joku poika piirsi robotin joka sai nimekseen Pii. Sarjakuvat olivat sivu kerrallaan julkaistuja jatkotarinoita, joissa Piin lisäksi seikkailivat ainakin keksijäprofessori ja jokin Piin kannoilla herkeämättä vipeltänyt pikkuotus. Mieleeni on jäänyt seikkailu, jossa aikakone tuli tempaisseeksi professorin Alexander Graham Bellin aikaan juuri kun tämä oli keksinyt puhelimen. Tällä puhelimella proffa otti yhteyttä Piihin ja pyysi palauttamaan takaisin nykyaikaan. Eikä seikkailu tähän jäänyt...
SYPPI-lehdellä oli ruotsinkielinenkin vastine nimeltä FIFFI, mutta minä sain suomenkielisen vaikka olen suomenruotsalainen.
Valitettavasti niin säästölipas kuin SYPPI-lehdetkin ovat hävinneet teille tietymättömille. Kerhoon liittymisen muistan, mutten sitä miten ja miksi jäsenyyteni loppui.
-
Tunteeko kukaan muuten ketään joka olisi kehdannut lähettää naamataulunsa Mustiksen jäsenpalstalle, minä en. :P
Totta kai lähetin, ja kaverikin lähetti. Molemmat julkaistiin. Sen jälkeen ei enää mikään oikein kiinnostanut, saavutin kai liian paljon liian nuorena. :'(
-
Meillä oli serkkujen kans oma Star Wars-fanikerho penskoina. Jäseniä oli parhaimmillaan 4. Jäsenkortti saattaa olla vielä tallessa jossain.
-
Säästöpankin Kultapossukerhossa...sieltähän sai sen kultaisen säästöpossun...
Kultapossukerho oli kylläkin silloisen Postipankin juttuja. Kultapossulehdessä nähtiin myös Juba Tuomolan Viivi ja Wagner -sarjakuvan ensiesiintyminen joskus 90-luvun alussa. En kuulunut vakituiseen lukijakuntaan enää tuolloin. Kultapossulehden ristikko oli pitkään ainut ristikko, jonka osasin aina täyttää kokonaan.
-
Kultapossukerho oli kylläkin silloisen Postipankin juttuja. Kultapossulehdessä nähtiin myös Juba Tuomolan Viivi ja Wagner -sarjakuvan ensiesiintyminen joskus 90-luvun alussa.
Tässä yhteydessä minun on pakko kehua muistavani ensimmäisen Kultapossussa (tuolloin lehteä taidettiin julkaista nimellä Kultis) julkaistu V&W - siinä Wagner halusi lentää Saturnukseen. Viivillä oli vielä saparot tukassa, mutta Wagnerin shortsilook oli samanlainen kuin nykyäänkin. Muistan ajatelleeni, että sarjakuvan tekijää oli varmaan käsketty tekemään possusarjakuva, kun sellainen sopi hyvin yhteen kerhon nimen kanssa. Kultapossussa julkaistiin myös Joonaksen "Leoa ja kavereita", jossa seikkaili (kummallisesti harjapäinen) leijonanpentu. Leijonahahmoja käytettiin tuolloin 90-luvun alussa Postipankin mainoksissa.
Kultainen säästöpossu oli kyllä hieno, vaikka vielä kiintyneempi olin Osuuspankin Hippo-klubiin, joka Kultapossukerhosta poiketen on yhä voimissaan. Virtaheposäästölippaitakin oli montaa eri mallia. Vanhempani olivat aluksi Osuuspankin asiakkaita, mutta pankin vaihtuessa Postipankkiin vaihtui myös kerho Hippo-klubista Kultapossukerhoon.
-
(Jos tästä on jo olemassaoleva ketju, niin yhdistäkää sellaiseen.) Kossina kuuluin parin sarjiksen tilaaja/lukijakerhoon, Tarzanin ja Teräsmiehen. Liittyessä sai mm. jäsenkortin tai diplomin ja muutakin krääsää. Yhä on nuo tallessa apinainkielen sanakirjaa myöten. Tulipa sitä sitten tilailtua kerhosta kaikenlaista, hihamerkkiä, tarraa, julistetta, medaljonki, sormus ja lannevaatekin! Varmaan moni täälläkin on ollut jäsenenä, vieläkö on prujut tallessa? Olin ja olen huono piirtäjä, joten en laittanut tekeleitäni lehtiin. Mukava oli silti katsella kerhopalstoilta muiden tuotoksia ja tulkita vain jäsenille tarkoitettuja viestejä viidakkopassissa olevalla koodiavaimella. Kateeksi kävi sitä onnellista, joka voitti safarin Afrikkaan...
-
http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,84.0.html
-
Mustanaamiokerho, 70-luvulla, jotenkin #9428 tuntuu tutulta, voisiko joku sanoa suunnilleen miltä vuodelta kyseinen numero on? Sain sellaisen A4-julisteen jonka ripustin seinälle.
-
Kultapossuun ja Roopen kerhoon kuuluin aikanaan. Nykyään kerhotoiminta rajoittuu Automobile Citroen ry:hyn. Toki seuratoiminnassa urheilun tiimoilta olen vielä aktiivisesti mukana.
-
Automobile Citroën ry:n jonkinlainen edeltäjä oli Club Citroën Finlande, ja isäni oli 80-luvulla sen puheenjohtaja. Kokoontumisia oli tiuhaan eri puolilla Suomea. Pääkokoontumiset pidettiin kahdesti vuodessa, Iso-Syötteellä (vuoteen 1987 asti) ja Joutsassa.
Isän ehdoton silmäterä oli musta Citroën DS 21 Injection Electronic vm -72. Sitä mallia ei paljon valmistettu, koska siinä oli hydraulinen ohjausjärjestelmä ja auto oli hankala ohjattava. Ihana muotoilu, valkoiset, pehmeät lampaanvillaistuimet, kaunis kojelauta ja kehräävän pehmeä käynti. Kun auton käynnisti, se hyrisi pehmeästi, sitten korin takaosa nousi hitaasti ylöspäin ja auto lähti pehmeästi liikkeelle. Sillä autolla ajoimme kaikkiin Citikka-klubin kokoontumisiin. Ala-asteella luokkatoverini kuulemma kadehtivat sitä hiukan. Auto ryöstettiin kerran, siitä särjettiin ikkunat ja vietiin ainakin autoradio. Radio oli merkkiä, jota ei enää valmistettu, mikä oli todella sääli. Noh, olihan uusikin jonkinlainen korvike. Mutta siitä lähtien isä piti talvisin muovipeitettä auton suojana.
Isä toimitti kotona kerhon lehteä, Kissa-Postia. Koti oli usein täynnä paperiarkkeja, taittovalmiita lehden sivuja joista hän kokosi lehtiä.
Citroën-klubi tuotti minulle paljon hupia. Oli todella tiuhaan kokoontumisia ympäri Suomea, ja silloin kun asuin jonkin aikaa isän luona enkä isäpuoleni ja äitini kanssa, olin aina mukana. Onkohan yhtään Suomen kuntaa, jossa en olisi isän kanssa käynyt? Tuntui ainakin siltä ettei ollut. 1988 todettiin, että koska monet Citroën-klubin jäsenet eivät halunneet maksaa jäsenmaksuaan eikä heitä näkynyt koskaan missään kokouksissa tai tapahtumissa, perustettiin aktiiveille uusi kerho nimeltä "Automobile Club Citroën". Isä ei halunnut olla uuden kerhon hallituksessa. Kerhon lehden nimeksi tuli "Citikka".
Kokoontumisista muistan parhaiten sen, että vaikka ne periaatteessa olivat ihan kivoja, niillä oli joskus tylsää. Jos olin itse ainut alaikäinen ja kokoontuminen pidettiin jossain isossa automyymälässä, en voinut muuta kuin vaellella ympäriinsä autojen keskellä tai sitten myymälän ulkopuolella. Aikuiset höpisivät keskenään jossain kokoushuoneessa.
Joutsan kokoontumiset olivat hauskimpia, ne kun pidettiin joutopäivien aikana ja virkistyspuuhaa, kuten petankin peluuta, riitti. Kerran kävin Iso-Syötteelläkin, se oli ikimuistoinen parin päivän kokemus.
EDIT: Typo.
-
Automobile Citroën ry:n jonkinlainen edeltäjä oli Club Citroën Finlande, ja isäni oli 80-luvulla sen puheenjohtaja. Kokoontumisia oli tiuhaan eri puolilla Suomea. Pääkokoontumiset pidettiin kahdesti vuodessa, Iso-Syötteellä (vuoteen 1987 asti) ja Joutsassa.
Isän ehdoton silmäterä oli musta Citroën DS 21 Injection Electronic vm -72. Sitä mallia ei paljon valmistettu, koska siinä oli hydraulinen ohjausjärjestelmä ja auto oli hankala ohjattava.
Ensimmäiseen kappaleeseen totean, että myös minun isäni on tuohon aikaan kuulunut samaiseen yhdistykseen. Meillä oli useita CX:iä sekä D-Super vm -74. D-Superin (käytännössä siis DS) kyydissä olin ainakin yhdessä tapaamisessa Lahdessa - tai jossain siinä lähistöllä.
Mitä tuohon jälkimmäiseen pätkään, niin oliko DS:n jossain mallissa jo Diravi? SM:ssä ja CX:ssä oli sekä yhdessä varustetasossa XM:ssä. Paras ohjaus ikinä!
Onneksi kaasunestejousitus on säilynyt tuotannossa.
-
Otetaan tänne nyt tämmänen nosto liittyen ajankohtaiseen ilmiöön:
Tänäpäiväinen Taloussanomat paljasti, että Tarja Turusen potretti löytyy Mustiksen Kuvanurkasta. Valitettavasti kyseisen lehden numeroa ei kerrota, mutta bongareille tiedoksi, että Kiteen tyttö näyttää kuvassa noin 10 vuotiaalta (tai alle). Vieressä on jäsen 4047 (Malminiitystä).
Lehti spekuloi sillä kostaako Kävelevä aave mahdollisesti Turusen erottamisen, ja lainaa lopuksi vanhaa viidakon sanontaa: "Mustanaamio on ystävilleen uskollinen".
Olen vuosikausia elänyt tämän harhaanjohtavan tiedon vallassa. Jos uutisankka on jossain korjattu, en ole sitä ainakaan huomannut. Nightwishin Tarja Turunen ei ole kyllä kyseessä edellä mainitussa Mustiksen kuvanurkassa. Huomasin juuri, että tuon Mustanaamion numero on 9/1974 ja tuolloin ei Nightwishin Tarja Turunen liene ollut syntynytkään. Tämä tiedoksi teille muillekin, joille kyseinen tieto on ollut tärkeä hahmottaessanne omaa paikkaanne suhteessa ympäroivään maailmankaikkeuteen.
-
Huomasin juuri, että tuon Mustanaamion numero on 9/1974 ja tuolloin ei Nightwishin Tarja Turunen liene ollut syntynytkään.
Joo, Turunen on syntynyt 1977. Kiinnostaisi tietää, että mistä sait selville, että kyseessä on juuri numero 9/74? Löysitkö siitä numerosta tuon jäsen 4047:n?
Jäsen 4047:ssä voi kyllä olla numerotypo. Täällä (http://murobbs.muropaketti.com/threads/virallinen-tsaettithreadi.529827/page-294) (viesti #7345) joku kertoo nähneensä Turusen 80-luvun lopun Mustiksessa. Joten eipä siis kumota urbaanilegendaa ennen kuin kaikki 80-luvun lopun Mustikset on tsekattu. :)
-
Muutama vuosi sitten kävin läpi kaikki Mustikseni alusta loppuun (joitakin 60-luvun numeroita puuttuu). Läheskään kaikkia sarjakuvia en niistä jaksanut lukea, mutta kerhosivut olivat minusta hupaisia ja erityisesti nuo kuvanurkat. Niistä oli mukava yrittää bongata tuttuja nimiä ja naamoja. Tarja Turunenkin Kiteeltä tuli vastaan ja laitoin keräilymuovin sisään muistilapun, että tässä numerossa Tarja Turunen, jos joskus tarvitsen tietoa, että mistä numerosta tämäkin hassu tapaus löytyy.
Nyt suunnittelen noiden Mustisten myymistä ja kyseinen lehti tuli vastaan. Nyt vasta järki leikkasi, ettei tämä voi olla SE Tarja Turunen, koska lehti on tosiaankin nro 9/74. Ja viereisessä kuvassa on jäsen 4047 Malminiitystä.
Epäilen vahvasti, että linkittämässäsi viestiketjussa oleva henkilö on lukenut juuri tuon Mustiksen, sillä niin summittainen on hänen muistikuvansa luetusta lehdestä. Lisäksi iso mahdollisuus on, että olisin kyllä huomannut oikean Tarja Turusen, jos hän olisi ollut 80-luvun lehdissä. Kaikkihan on toki mahdollista, mutta itse en usko Nightwishin Tarja Turusen esiintymiseen Kuvanurkka-palstalla ennen kuin joku esittää numeron, josta hän löytyy. Ismo Alanko sieltä kyllä löytyi. Siitäkin kyllä epäilen, että joku hänen kaverinsa on pilailumielellä kuvan lähettänyt, sillä muistaakseni Alanko oli tuossa kuvassa jo lähes aikamies... Parasta oli kuitenkin bongata palstalta kunnanjohtaja. Nyt hänen vakavahenkiset puheenvuoronsa kunnan tilasta asettuvat jotenkin erilaiseen perspektiiviin, kun niitä palavereissa kuuntelen.
-
Papja, olet mitä todennäköisimmin täysin oikeassa. Hyvä kun korjasit asian!
Itse asiassa ymmärsin ensimmäisen viestisi niin, että kyseisessä vuoden 74 Mustiksessa ei olisi mitään Tarja Turusta, vaan vain tuo tietty jäsennumero, mutta ok, siinä lehdessä on siis joku ihan toinen TT Kiteeltä kuin tulevan Nightwishin TT.
-
Ismo Alanko sieltä kyllä löytyi. Siitäkin kyllä epäilen, että joku hänen kaverinsa on pilailumielellä kuvan lähettänyt, sillä muistaakseni Alanko oli tuossa kuvassa jo lähes aikamies...
Melkein kymmenen vuoden jälkeen palataan asiaan. Sopinee kuitenkin näin. Sillä:
"Soundin toimitus kysyi aiheesta Alangolta, joka avasi hieman tarkemmin, miten hänen kuvansa päätyi komistamaan kerhogalleriaa:
”Kyseessä oli käytännön pila. Olin muistaakseni lähettänyt ystäväni ja tuonaikaisen bändikaverini Cyde Hyttisen kuvan Aku Ankka -kerhoon, ja vastavetona Cyde lähetti kuvani Mustanaamio-kerhoon. Olin tuolloin kuusitoistavuotias ja luin lähinnä Kafkaa ja Vonnegutia. Kuva Mustanaamio-kerhossa oli siis todella nolo homma nuorelle muusikon- ja lauluntekijänalulle”, Alanko paljastaa.
”Luin toki Mustanaamiota lapsena, pidin sitä hyvinkin kiehtovana vaihtoehtona Teräsmiehelle.”
Täällä. (https://www.soundi.fi/uutiset/kukas-nuori-muusikonalku-se-siella-mustanaamion-kerhogalleriassa-oikein-komeilee-kyseessa-oli-kaytannon-pila/)
Mitään Aku Ankka -kerhoa ei ollut olemassakaan, ja Oma Nurkkakin aloitti vasta pari vuotta myöhemmin. Epäilisin että kyseessä oli Nakke-lehden kerhopalsta. Ajatuksissa olisi käydä yliopiston kirjastossa selailemassa vuoden 1977 Naket läpi, jotta näkisi oliko näin.
Timo
-
Mutta sitten asia, jota alun perin tuli tänne laittamaan. Elikäs...
Välillä kannattaa hankkia ja tutkailla näitä vanhojen suomalaisten sarjakuvalehtien alkuperäisiä ruotsalaisia vastineita ja niiden "kerhopalstoja" tai lukijainkirjeosastoja. Mikä huima ero!!
Olivatko ruotsalaiset Seriemagasinet-lehden lukijat sitten vanhempia kuin suomalaiset Sarjakuvalehti-lehden yleisö? Vai julkaistiinko Suomessa vain harmittomia pikkulasten tekstejä?
Tässä ruotsalaisen Seriemagasinet-lehden Klotterplanket (=aita, johon kirjoitellaan, sutataan) -palstaa vuodelta 1971. Tämähän on kuin somea ennen somea! Kirjoittelua Vietnamin sodasta - mainitaan mm. Etelä-Vietnamin kansallinen vapautusrintama (FNL), jutustelua maahanmuutosta, viikkorahojen sopivasta määrästä ja rahankäytöstä yleensä, politiikasta... ja vähän kaikkea. Keskustelua puolesta ja vastaan monenlaisista asioista. Ja yllättävää: esim. maahanmuuttokeskustelu tuntuu pyörivän melko samoja polkuja kuin nytkin.
Esim: Vastaus nimimerkille "Stoppa invandringen" (lopettakaa maahanmuutto) otsikolla:
"Tarjolla vain huonosti palkattuja paskaduuneja tänne houkutelluille maahanmuuttajille
Väität viestissäsi ulkomaalaisten työntekijöiden varastavan ruotsalaisten työpaikkoja. Et ehkä tiedä, että suuret ruotsalaiset yritykset, kuten Volvo lähettävät rekrytoijia mm Jugoslaviaan värväämään ulkomaalaista työvoimaa. Miksikö? Koska me ruotsalaiset emme halua noita surkeita ja kehnosti palkattuja paskaduuneja, joita ulkomaalaiset joutuvat ottamaan vastaan.
Entä mitä tapahtuu nyt kun sitä työvoimaa tulee tänne? Ulkomaalaiset laitetaan omille asuinalueilleen ja ghettoutuminen voi alkaa. Kouluissa on kiusattu pahasti ulkomaalaistaustaisia lapsia. Kirjoitat myös että ulkomaalaiset juopottelevat ja puukottelevat. Tähän voin vain sanoa, että olet lukenut liikaa ja kritiikittömästi sensaatiolehdistön otsikoita. Orastavaa rasismia rotuongelmista vapaassa Ruotsissa?"
Toinen kirje (viikkorahoista):
"Sinä, "Kommunistien vihaaja" numerossa 11, painu hemmettiin! Olet hemmotelluin ihminen, jonka tiedän. Eikö 50 kruunua muka riitä sulle? Olen itse vuoden vanhempi, mutta saan vain 10 kruunua ja se on ihan tarpeeksi. Sinun pitäisi opetella säästämään, sen sijaan että tuhlaat hullun lailla! Hitto sun kaltaisiasi ihmisiä!"
Yksi kirjoittaja vetää sarkasmi- ja satiirivaihteen päälle viikkorahakeskustelussa:
"Hitto näitä kitsaita vanhempia! Mulla menee yhtä huonosti kuin sullakin. Saan vain kymppitonnin kuussa, kun tarvitsisin ainakin 35 tuhatta kruunua! Näin minä kulutan rahani: Väritelevisio 3997,50; mopo 990; välipalat 4000; hiirenloukut 10 ja hammasharja 2,50." Nimimerkki "Che Guevaran ihailija".
Samaan aikaan Seriemagasinet-lehden suomalaisversiossa Sarjakuvalehdessä ja sen vastaavalla Sarjakerho-palstalla (1973):
"Olavi Viikinki on huisin jännä, kun se kertoo viikinkiajoista. Se oli jännä kohta kun Olavi kipusi Pääkallovuorelle. Jänniä taisteluja ja seikkailuja."
Timo
-
--
Samaan aikaan Seriemagasinet-lehden suomalaisversiossa Sarjakuvalehdessä ja sen vastaavalla Sarjakerho-palstalla (1973):
"Olavi Viikinki on huisin jännä, kun se kertoo viikinkiajoista. Se oli jännä kohta kun Olavi kipusi Pääkallovuorelle. Jänniä taisteluja ja seikkailuja."
Heh! 🤣
-
Kiinnitin huomioni myös tähän: "Kirjoitat myös että ulkomaalaiset juopottelevat ja puukottelevat." (Du skriver också att utlänningarna super och drar kniv.)
Etteikö kyse olisi suomalaisista? En Finne igen.
Timo
-
No, jos ollaan 70-luvun Ruotsissa, niin suomalaiset olivat varsin iso ja näkyvä ulkomaalaisryhmä, joista revittiin kyllä "en finne igen"-uutisointia...
-
Kuinka ollakaan, satuin äskettäin lukemaan tämän jutun https://stellanbeckman.wordpress.com/2020/07/19/en-finne-igen-i-kungliga-bibliotekets-tidnings-arkiv/ Stellan Beckman oli Ruotsin Kuninkaallisessa arkistossa digitoimassa ja samalla yritti sanomalehdistä "en finne igen" -otsikoita ajalta 1950-79. Niitäpä ei sitten löytynytkään eli kyseessä on jonkin sortin urbaani legenda. Muistan meille koulussakin kerrotun, kuinka Ruotsin lehdistössä olisi noita otsikoita muka jatkuvasti.
-
Minä löysin tuolla En Finne Igen -lausehaulla tämmöisen Gunnar Sandelinin kirjoituksen, että kyllä siinä jotain on ollut:
De etniska skärmytslingar som förekom på femtiotalet gällde nästan bara zigenare (som man sade då) och finländare. Sommaren 1957 hade den svenska veckotidningen Se en ledare med rubriken ”En finne igen”. Innebörden var att vi borde akta oss för att fälla generella omdömen om hela finska folket eftersom finnarna i Sverige inte var mer kriminella än andra, men ofta uppfattades så. Trots artikelns försonande tonläge väckte den en livlig debatt i Finland med ”det argaste angrepp mot svensk opinion som setts på länge i finsk press”. Detta enligt Se:s finländske skribent Kai Brunila när tidningen sammanfattade finsk medias upprördhet under rubriken ”Varför vi drar kniv mot svenskarna!”.
Upphovet till presskriget mellan Finland och Sverige var den så kallade ”Storforsaffären”, vilken lite raljant uttryckt var ett slags svensk-finsk Black Lives Matter-historia, där en finländare anhölls för ett dråp som en svensk var skyldig till. Finsk press skrev att orsaken till att en finländare anklagades ”torde vara det ömsesidiga hat som odlats under sekler” och att ”samma människor som hade krävt att finländaren skulle hängas tycker nu synd om den svenska pojken, som har att vänta tio års straffarbete.”
Samma på automagiskt translättet på engelska, jos ruåtsi ei suju:
The ethnic skirmishes that occurred in the fifties were almost exclusively between Gypsies (as they were called then) and Finns. In the summer of 1957, the Swedish weekly magazine Se ran an editorial with the headline “A Finn again”. The implication was that we should be careful not to make general judgments about the entire Finnish people, since Finns in Sweden were no more criminal than others, but were often perceived that way. (Tarkoituksena oli, että meidän tulisi varoa tekemästä yleisiä arvioita koko Suomen kansasta, koska Ruotsin suomalaiset eivät olleet sen rikollisempia kuin muutkaan, mutta heidät usein miellettiin sellaisiksi.) Despite the conciliatory tone of the article, it sparked a lively debate in Finland with “the angriest attack on Swedish opinion seen in a long time in the Finnish press”. This was according to Se’s Finnish writer Kai Brunila when the magazine summed up the outrage in the Finnish media under the headline “Why are we taking the knife to the Swedes!”
The origin of the press war between Finland and Sweden was the so-called “Storfors affair”, which, to put it bluntly, was a kind of Swedish-Finnish Black Lives Matter story, where a Finn was arrested for a murder that a Swede was guilty of. The Finnish press wrote that the reason a Finn was accused “is probably the mutual hatred that has been cultivated for centuries” and that “the same people who had demanded that the Finn be hanged now feel sorry for the Swedish boy, who faces ten years of hard labor.”
Täällä koko juttu (https://detgodasamhallet.com/2020/06/05/gunnar-sandelin-varfor-vi-drar-kniv-mot-svenskarna/). En tiedä mikä julkaisu tuo Det Gåda Sämhellet -nettilehti on. Jotain kai kertoo, että "år 2017 skrev frilansskribenten Mikael Nyberg på Aftonbladets kulursida att Det Goda Samhället sprider vanföreställningar om muslimer, bland annat genom att hävda att "det pågår ett asymmetriskt krig mellan islam och Väst"." Mänkee ja tietäkää. Vissiin se on jonkun verran oikealle källellään.
Timo