Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvantekijöiden keskustelut => Piirtäminen, tekstaus, väritys ja skannaus => : Kati76 05.06.2007 klo 14:35:05
-
Moi!
Rupesin tuossa miettimään, että voisiko sarjakuvan tehdä kokonaan lyijykynällä!?
Harmaan eri asteita kun olisi valtava määrä.
Mitä mieltä olette, jos sarjakuvassa ei olisikaan niin suuria kontrastieroja (musta ja valkoinen), kuten yleensä? :-\
-
Kokeileppa onnistuuko.
-
Voi tehdä kokonaan lyikkärillä ja on tehtykin. Muutenkin harmaasävytystä on käytetty.
Ite oon miettinyt sellasta, että kun monet sanovat, että mun tussaus pilaa luonnokset, että joskus pitäis tehdä joku sarja ilman tussausta ja todistaa väitteet vääriksi. Tosin kyllähän multa onkin julkaistu sarjakuvia, joita en ole ollenkaan tussannut. Niissä en silti käyttänyt harmaasävyjä, vaan "tussasin" sen sitten koneella jyrkentämällä kontrastia, jolloin viivasta tuli melko tumma (mutta silti hieman elävämpi kuin tussattu).
-
Lyijykynäähän käytetään myös tehtäessä täysin mustaa viivaa. Silloin lyijykynäviivat vain esimerkiksi skannataan bitmappina -siis ilman harmaasävyjä- tai tummennetaan koneella. Harmaasävyjäljestä taas voi tulla hyvinkin hieno tai sitten pliisu. Molemmista saatat löytää hyvällä tuurilla esimerkkejä vaikka lähikirjastostasi. Kaikki siis on mahdollista, mutta harmaan viivan pitää ansaita paikkansa, kuten kaiken muunkin, sarjakuvassasi.
Onnea matkaan.
-
Eikös Megatokyo (http://www.megatokyo.com) ole tehty lyijykynällä? Kuin myös esim Shinsuke Tanakan kuvakirja Wings.
-
Eikös Megatokyo (http://www.megatokyo.com) ole tehty lyijykynällä? Kuin myös esim Shinsuke Tanakan kuvakirja Wings.
Joo Megatokyossahan harmaat viivat ja harmaasävypinnat luovat eloisuutta, mutta tärkeät viivat ovat hyvin mustia hahmottamisen helpottamiseksi. Sen sijaan lyijykynäsarjakuvat, joista tummat viivat puuttuvat kokonaan eivät yleensä onnistu nappaamaan mielenkiintoani. Vika tietenkin saattaa olla myös minussa.
-
Sen sijaan lyijykynäsarjakuvat, joista tummat viivat puuttuvat kokonaan eivät yleensä onnistu nappaamaan mielenkiintoani. Vika tietenkin saattaa olla myös minussa.
Kyllähän kuva useimmiten vaatii tumman ja vaalean kontrastia, en itse uskaltaisi jättää sitä pois. Tietenkin riippuu tyylistä ja on myös makuasia... Ja eihän Megatokyon kaltainen sarjakuva ilman selviä ääriviivoja toimisikaan.
-
Se on muuten totta, että tussaus pilaa luonnokset. Tähän olisi vaihtoehtoina luonnosten väliin jättäminen, mutta se ei liity tähän.
Pidän lyijykynän jäljestä, sillä se synnyttää illuusion luonnoksesta automaattisesti. Tarkoitan, että kun näen lyijykynäpiirroksen, alan vain ajatella, kuinka hieno se voisikaan olla tussattuna. "Valmiina" se saattaa kuitenkin pettää odotukset. Itselläni on koko liuta valmiita sarjiksia vain lyikkärillä. Toimii ihan hyvin. Eri harmaan sävyjä pitää miettiä tarkkaan. Toisaalta se voisi toimia, kuten Megatokyossa, taitamaton saattaisi tärvellä sarjiksensa. Yhdessä värissä pidättäytyminen on mielestäni suotavaa, tavallaan enemmän sarjakuvamaista, mutta taiteellisempaa (siitä en oikeasti tiedä mitään, taiteesta) jälkeä saa monilla värillä.
-
Olen tehnyt pari sarjakuvaa lyijykynällä ja sitä voi käyttää harmaana, metallinvärisenä ja mustana jos painaa kovaa. Täytyykin alkaa tekemään tuolla tavalla se sarjakuva jonka lähetin Kemiin.
-
Se on muuten totta, että tussaus pilaa luonnokset.
Et vaan osaa tussata.
Laitetaanpa parit vanhat kommentit tähän linkiksi niin en toista itseäni liikaa.
http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=368.msg9595#msg9595
http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=255.msg2683#msg2683
Loppukevennykseksi täytyy kyllä myöntää että Alfons Mucha osoitti mulle viime vuoden Amos Anderson-näyttelyssään että lyijykynälläkin voi tehdä kaunista jälkeä. Mucha osasi jotenkin todella taiturimaisesti ja määrätietoisesti käyttää vuoroin vahvoja ja vuoroin keveitä viivoja niin että lopputulos oli aivan uniikkia ja jotain mitä muilla välineillä ei kykenisi edes tekemään. Jos teillä joskus on mahdollisuus päästä näkemään miehen lyijykynätöitä alkuperäisinä tai hyvinä vedoksina, suosittelen tarttumaan tilaisuuteen.
-
Jos teillä joskus on mahdollisuus päästä näkemään miehen lyijykynätöitä alkuperäisinä tai hyvinä vedoksina, suosittelen tarttumaan tilaisuuteen.
Komppaan Kaltsua. Mucha teki kyllä suuren vaikutuksen, kun näyttely tuli tänne Turkuun. Kiinnitin itsekin huomiota upeisiin lyijykynäpiirroksiin (kaiken muun hienouden ohella).
Ja Mucha piirtämissä jaloissa on parhautta.
-
Et vaan osaa tussata.
...
Tietenkään en. Muutenhan en suosisi lyijykynää. Simppeliä.
-
Onhan se totta että tussatessa kuvasta usein tuppaa häviämään jotain. Itse olen koittanut eliminoida haitan olemalla tekemättä luonnoksista liian yksityiskohtaisia ja tekemään varsinaisen piirrostyön vasta tussausvaiheessa. Mutta en pitäisi lainkaan mahdottomana sitäkään että tekisin joskus kokonaisen sarjakuvan lyijykynällä. Onhan sen jälki nättiä ja siitä saa kelvollista viimeistään fiksaillessa hieman koneella... Vaikka saahan terälläkin luonnosmaista jälkeä, ei siinä mitään. Animaatioprojektia tehdessä teimme piirrostyön lyijykynällä ja skannasimme reippaasti tummennettuna, ja viivasta tuli siistiä ja eläväistä.
-
Onhan se totta että tussatessa kuvasta usein tuppaa häviämään jotain. Itse olen koittanut eliminoida haitan olemalla tekemättä luonnoksista liian yksityiskohtaisia ja tekemään varsinaisen piirrostyön vasta tussausvaiheessa. Mutta en pitäisi lainkaan mahdottomana sitäkään että tekisin joskus kokonaisen sarjakuvan lyijykynällä. Onhan sen jälki nättiä ja siitä saa kelvollista viimeistään fiksaillessa hieman koneella... Vaikka saahan terälläkin luonnosmaista jälkeä, ei siinä mitään. Animaatioprojektia tehdessä teimme piirrostyön lyijykynällä ja skannasimme reippaasti tummennettuna, ja viivasta tuli siistiä ja eläväistä.
Joo tuohan on lähes muotia tällä hetkellä myös sarjakuvan alalla ja kieltämättä paljon on hyvännäköistä jälkeä tuolla tekniikalla tehty. Mutta onhan sullakin aika elävännäköistä jälkeä myös tussipuolella, mitä olen nähnyt. Jossain määrin tahdon vastustaa kyllä tuota käsitystä että tussaus tekisi kuvasta jähmeän -siinähän elävyys syntyy vain osittain eri asioista kuin lyijykynällä: lyijykynällä pelataan enemmän sävyillä, tussilla elävyys rakentuu viivan muodolla, leveyden vaihteluun jne. Kyllä ammattitaitoinen tussaus näyttää yleensä melko elävältä. Vaatiihan se tietysti harjoitusta...
-
Joo tuohan on lähes muotia tällä hetkellä myös sarjakuvan alalla ja kieltämättä paljon on hyvännäköistä jälkeä tuolla tekniikalla tehty. Mutta onhan sullakin aika elävännäköistä jälkeä myös tussipuolella, mitä olen nähnyt. Jossain määrin tahdon vastustaa kyllä tuota käsitystä että tussaus tekisi kuvasta jähmeän -siinähän elävyys syntyy vain osittain eri asioista kuin lyijykynällä: lyijykynällä pelataan enemmän sävyillä, tussilla elävyys rakentuu viivan muodolla, leveyden vaihteluun jne. Kyllä ammattitaitoinen tussaus näyttää yleensä melko elävältä. Vaatiihan se tietysti harjoitusta...
Anteeksi, tämä on vähän offtopic, mutta minkä kokoiselle paperille tussilla pitää oikein tehdä sarjakuvaa? Meikän mustekynästä tulee sen verran paksua jälkeä, että A3:llakin meinaa mennä sotkuksi kaikki. Lyijykynissä on se hyvä puoli, että niitä voi teroittaa.
-
mutta minkä kokoiselle paperille tussilla pitää oikein tehdä sarjakuvaa? Meikän mustekynästä tulee sen verran paksua jälkeä,
Minkäslainen piirrin kyseessä mahtaa olla? Saatko kuvaa siitä?
Kyllähän esmes hiusterällä saa hyvinkin ohutta jälkeä.
Timo
-
Anteeksi, tämä on vähän offtopic, mutta minkä kokoiselle paperille tussilla pitää oikein tehdä sarjakuvaa? Meikän mustekynästä tulee sen verran paksua jälkeä, että A3:llakin meinaa mennä sotkuksi kaikki. Lyijykynissä on se hyvä puoli, että niitä voi teroittaa.
Sama vika rahikaisella.
A3 piirrän ja terä sylkee varsinkin kastamisen jälkeen aika paksua viivaa. Varmaan on kyllä välineissä vika.
Pitäisi varmaan opetella tietokoneella tussaamisen taito, tai sitten lyijykynä piirränän taito.
-
Minkäslainen piirrin kyseessä mahtaa olla? Saatko kuvaa siitä?
Kyllähän esmes hiusterällä saa hyvinkin ohutta jälkeä.
Timo
Eipä löydy digikameraa kotoa, joten piirsin tähän nämä. Perus mustekynähän tämä on, mutta aika paksu on terä, enkä osaa kääntää sitä kädessäni niin, että viivasta tulisi vaihtelevan kokoista. Paksuus on joku 1B päätellen kahdesta muusta terästä, jotka ovat paksumpia ja kokoa 2- ja 3B. En tiedä sitten, ovatko nuo mitään paksuutta edes. Muutenkin ihan hämärä kynä, ostin vasenkätisten kaupasta Englannista. Pitäsi ostaa vain kotimaista. ;) Onneksi siinä on muste sisällä. Sen lisäksi käytän tuollaista ohutta tussia, mutta rakkain työväline on vielä tällä hetkellä lyijykynä.
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=8382.0;id=4724)
-
Kovin paksun oloisia kumpikin. Ja tuo mustekynä on kalligrafiakynä?
A3 piirrän ja terä sylkee varsinkin kastamisen jälkeen aika paksua viivaa. Varmaan on kyllä välineissä vika.
Ainakin G-terä on sen verran jähmeä että sillä saa aikaan hyvinkin ohutta jälkeä, myös kun se on juuri kastettu tussiin. Tietenkin kannattaa varoa kastamasta terää koko pituudelta, liika on aina liikaa ja tapahtuu noita sylkemisonnettomuuksia.
Jossain määrin tahdon vastustaa kyllä tuota käsitystä että tussaus tekisi kuvasta jähmeän -siinähän elävyys syntyy vain osittain eri asioista kuin lyijykynällä
Totta, kyse on pitkälti siitä miten välinettä käyttää ja millaista viivaa tekee. Samalla välineellä voi saada aikaan joko muovisen kuollutta tai hyvin elävää viivaa. Lyijykynäviiva on kuitenkin luonteeltaan erilaista kuin eläväkin tussiviiva, ja näyttää esim värikuvissa tummennettuna usein hyvinkin mukavalta.
-
Kalligrafiakynähän se. Eikö pitäisi olla? Uaahh! :o
Miltäköhän näyttäisi muuten kalligrafialyijykynän jälki? Voisi kokeille. Tarvitaan vain paksu kynä ja terävä veitsi ja kaveri, joka jaksaa teroittaa kynän eikä pelkää, että saa haavan.
-
Ainakin G-terä on sen verran jähmeä että sillä saa aikaan hyvinkin ohutta jälkeä, myös kun se on juuri kastettu tussiin. Tietenkin kannattaa varoa kastamasta terää koko pituudelta, liika on aina liikaa ja tapahtuu noita sylkemisonnettomuuksia.
Siinäkös se vika olikin.
Olen aina kastanut terää oikein reipahasti. :D
Välillä menee varteen asti.
No eihän siinä mennyt vasta kun kaks ja puoli sivua sarjakuvaa pashkaks.
-
Niin! Tusseillahan kannattaa yleensä testata koepaperiin jäljen laatu, jottei ylläty. Lyijykynää voi aina/usein kumittaa. Siinä on sekin etu.
-
Voihan sitä kalligrafiakynälläkin piirtää, tosin sillä tulee kovin paksua jälkeä ja se on tarkoitettu lähinnä kirjoittamiseen. Kuinka yleisesti niitä edes käytetään piirtämisessä? Ei tule nyt mieleen ketään (Lätän lisäksi).
Niin! Tusseillahan kannattaa yleensä testata koepaperiin jäljen laatu, jottei ylläty. Lyijykynää voi aina/usein kumittaa. Siinä on sekin etu.
Olen itse piirtänyt tässä koko illan hiuterällä eikä ole kertaakaan tarvinnut testipaperia. Hyvä terä tuo. Tosin virheitä tuli, ja nyt sitten odottelen tässä että valkoinen tussi kuivuu...
-
Kuinka yleisesti niitä edes käytetään piirtämisessä? Ei tule nyt mieleen ketään
Rauli Nordberg piirsi mm. Taneliaan lattapää galligrafiaterällä
(http://www.elvisry.fi/022002/kuvat/golf.jpg)
Eihän se kamalan yleistä ole.
Saako tuohon kynään vaihdettua terää?
Timo
-
Minulla ainakin on kolme. Mutta en tiedä sitten, mistä niitä löytää, koska tämä on englantilainen... Ja kaikki terät ovat samanmuotoisia, vain erilevyisiä.
-
Voihan sitä kalligrafiakynälläkin piirtää, tosin sillä tulee kovin paksua jälkeä ja se on tarkoitettu lähinnä kirjoittamiseen. Kuinka yleisesti niitä edes käytetään piirtämisessä? Ei tule nyt mieleen ketään (Lätän lisäksi).
Ainakin Rike (Nurisalo) piirtää ohuella kalligrafiaterällä. Runtelia ja Puutaheinää.
Itsekin pidän ohuen kalligrafiaterän jämäkkyydestä. Sillä voi piirtää jämptejä ja rentoja viivoja aika helposti. Ongelmana on esim. se, että hahmoista ja taustasta tulee helposti liian samanarvoisia, kun viiva on aika samanlaista molemmissa. Jos siis molemmat on piirretty samalla kalligrafiakynällä. Taidokas mustien pintojen ja hiusviivoituksen lisääminen toki poistaa ongelman.
Tuollainen Lätän leveä kalligrafiakynä on ihan pers**stä. Toki sillä voi tekstata. Ehkä.
-
Itse olen käyttänyt lyijykynää The Broken Mirrorin (http://the-broken-mirror.net/files/story/comic.php?id=39) piirtämiseen.. värikynällä ensin luonnostelua, lyijärillä päälle ja sitten Photoshopissa häivytetään muut paitsi lyijärin harmaasävyt. Ei se jälki näinkään aivan yhtä lennokasta ole kuin jos vain piirtäisi suoraan, mutta on siinä oma rentoutensa, kun pieleen menneitä ääriviivoja voi vielä kumittaa ja piirtää uudestaan.
-
Uunituore Pullapelto sarjakuva-albumi Amanda Vähämäeltä on piirretty lyijykynällä. Jälki on luonnollista, sujuvaa ja kaunista. Kirja on varmasti yksi hienoinpia mitä suomeksi on ikinä sarjakuvaa julkaistu (oma lehmä ojassa). Jos mahdollista niin kannattaa ainakin käydä vilkaisemassa kirjakaupassa.
Näytteitä:
http://www.daadabooks.com/daada/2005/people/amanda/sarjakuvat/?duuni=1&kuva=4
http://www.daadabooks.com/daada/2005/store/daada/
MarkoT
-
Ei tunnu onnistuvan viestit tänne kvaakkiin ilman virheitä. Toinen edellisen viestini linkeistä ei ollut Pullapellon vaan Puutarhasarjakuvan. Tässä oikea linkki.
http://www.daadabooks.com/daada/2005/people/amanda/sarjakuvat/
MarkoT
-
Ei tunnu onnistuvan viestit tänne kvaakkiin ilman virheitä. Toinen edellisen viestini linkeistä ei ollut Pullapellon vaan Puutarhasarjakuvan. Tässä oikea linkki.
http://www.daadabooks.com/daada/2005/people/amanda/sarjakuvat/
Voit käyttää myös muokkaa-komentoa niin ei tarvitse kirjoittaa joka kerta uutta viestiä.
Hyvältähän tuo näyttää. Ja tuntuisi tuokin perustuvan vahvaan mustaan viivaan ja selkeisiin kontrasteihin. Jep, lyijykynä on taitolaji siinä missä muutkin välineet, kuten täällä onkin jo tullut todettua.
-
Takaisin lyijykynäpiirtäjiin: rapakon takana on vaikuttanut legendaarinen sekopää Neal Adams, jonka nimi on lyijykynäpiirtämisestä puhuttaessa ennenkin mainittu, ja sitten on melkoinen osaaja omalla alueellaan espanjalainen Luis Garcia: http://lambiek.net/artists/g/garcia_luis.htm
Tuolla Lambiekin Garcia-sivulla näkyy selvästi, miten sävykästä voi olla pelkkä viivavarjostettu tussipiirroskin, ja sitten siinä Nova 2 -näytteessä pehmeät lyijärivivahteet antavat ihan oman tatsinsa. Nova 2 julkaistiin joskus 80-luvulla Heavy Metalissa, mutta en ole nyt arkistoni ulottuvilla, jotta voisin tarkistaa tarkemmin.
täällä Kvaakissahan liikkuu mm. Kain1, joka on erinomaisen kehityskelpoinen lyijärikuvittaja. Odotamme näkevämme lisää, ja yhä enemmän ja useammin... Jos piirtäjä ei ole rikas, hänen on opittava nopeaksi.
Ja olinpa aivan unohtaa: maailman kuuluisin suomalainen lyijykynätaituri oli tietenkin Tom of Finland.
-
Takaisin lyijykynäpiirtäjiin: rapakon takana on vaikuttanut legendaarinen sekopää Neal Adams, jonka nimi on lyijykynäpiirtämisestä puhuttaessa ennenkin mainittu, ja sitten on melkoinen osaaja omalla alueellaan espanjalainen Luis Garcia: http://lambiek.net/artists/g/garcia_luis.htm
Tuolla Lambiekin Garcia-sivulla näkyy selvästi, miten sävykästä voi olla pelkkä viivavarjostettu tussipiirroskin, ja sitten siinä Nova 2 -näytteessä pehmeät lyijärivivahteet antavat ihan oman tatsinsa. Nova 2 julkaistiin joskus 80-luvulla Heavy Metalissa, mutta en ole nyt arkistoni ulottuvilla, jotta voisin tarkistaa tarkemmin.
täällä Kvaakissahan liikkuu mm. Kain1, joka on erinomaisen kehityskelpoinen lyijärikuvittaja. Odotamme näkevämme lisää, ja yhä enemmän ja useammin... Jos piirtäjä ei ole rikas, hänen on opittava nopeaksi.
Ja olinpa aivan unohtaa: maailman kuuluisin suomalainen lyijykynätaituri oli tietenkin Tom of Finland.
Oho, komeeta settiä tossa linkissä.
tää oli erityisesti mieleen:
(http://lambiek.net/artists/g/garcia_luis/garcia_cronicas.jpg)
-
[Mahdollinen Tyhmä Kysymys]
Mites tekstaus lyijärisarjiksessa? En viitsinyt alottaa omaa ketjua, ja ajttelin, että tähän saattaisi sopia. Kokeilin toista vuotta sitten sarjiskurssilla piirtää koko stoorin lyijärillä, enkä silloin pahemmin ajatellut teknisiä kysymyksiä. Nyt kyseinen "teos" ollaan kuitenkin julkaisemassa pienkustanteena, ja rupesin pohtimaan, miten tekstauksen saisi parhaiten näkymään.
Originaalien koko on varsin pieni, yksi sivu on vaaka A7. Olen skannannut originaalit rgb:nä korkealla resolla ja muuttanut grayscaleen sekä siivoillut pahimmat sutut veks. Nyt sitten oivalsin, että originaalin - myös lyijärillä - tekstatut puhekuplat eivät varmaankaan edustaisi painettuna mitään suurta lukunautintoa. Mikä mahtaisi olla kätevin tapa ratkaista tämä? Tekstaanko uusiksi tussilla, skannaan ja läimin omalle layerilleen, vai miten?
-
Tekstaanko uusiksi tussilla, skannaan ja läimin omalle layerilleen, vai miten?
Tuo kuulostaisi ihan järkevältä ratkaisulta. Nehän voi sitten helposti muuttaa joksikin harmaan sävyksi jos pikimusta tuntuu liian voimakkaalta. Vaikkakin en usko, että se lyijäritekstaus lukukelvotonta olisi. Vaikea näkemättä sanoa. Tai sitten tekstaa uudelleen pehmeällä lyijykynällä tussin sijaan.
Mutta A7? Huh! Mites siinä ylipäätään mahtuu tekstiä olemaan? Tai edes kuvia :)
-
Muistaakseni Warrenin lyijykynäkeekoilu Empowered:issa teksti on samanlaista harmaasävyä kuin muutkin viivat. Eikä se siinä niin haittaa. Noin niin kuin esimerkkinä kaupallisesta tuotteesta, jossa on tekstaus lyijärillä.
(Ok, mua oikeestaan kiusaa Empowered:in jälki, se ei kestä läheltä kattomista, mut ei sen tekstaus näytä muita viivoja kurjemmalta.)
-
Amanda Vähämäen Pullapelto on loistava esimerkki siitä kuinka lyijykynällä voi saada lisää syvyyttä piirrustustyyliin. Kun luin Pullapeltoa tuntui kuin lukisin oikeaa luonnosta ja varoin etten sotkisi omilla sormilla sivuja. Se oli vaikuttavaa.
-
Samuran Blade of the Immortal-sarjan alussa on käytetty aika lailla lyijykynää, sekä yhdessä tussin kanssa että ihan yksinään. Jälki on todella vaikuttavaa.
(Yritän kaivella tähän linkin mutten oikein jaksaisi ruveta scannaamaan old school-tyyliin kirjoistani)
Pekka, oletko muuten nähnyt Emp kolmosen? Warren tekee siinä muutaman sivun tussilla, mutta ne eivät mielestäni olleet läheskään yhtä hyvännäköisiä eikä Empin iho yhtä persikkainen...
-
(sisältää Off-Topicia, pahoittelen)
Mutta A7? Huh! Mites siinä ylipäätään mahtuu tekstiä olemaan? Tai edes kuvia :)
Heh... Täpärästi. Jutussa on yleensä osapuilleen yksi tai kaksi ruutua per sivu. Pieni koko johtuu siitä, että tarkoitus oli alunperin tehdä kurssin aikana pienkustanne per päivä, ja kun kässäri venähti, päätin piirtää pieneen kokoon ja yksinkertaisesti. Minuskuuli formaatti on myös syy, miksi tekstin selkeyteen on pakko kiinnittää erityistä huomiota - onneksi minulla puoliammattilaisena on siisti tekstauskäsiala.
Lisäksi koko juttu olisi omakustanteena monistunut "kätsästi" yhteen A4:ään molemmin puolin - yhteensä 16 sivua kansineen siis. (Eihän se siinä päivässä valmistunut - jäi jonkin verran vajaaksi ja pyöri vuuoden verran repussa, ennen kuin otin hommaksi piirtää ne muutamat puuttuvat ruudut). Nyt kun saan kiittää Zum Teufelia siitä, että lopputulos lienee monisteliparetta laadukkaampi, mukaan tulee myös tuntemattoman nuoren taiteilijan originaaliteos ("Muumion hyökkäys"), johon oma käsikirjoitukseni pohjautuu.
Mutta onpahan nyt tullut tuokin kokeiltua - sekä lyijärin käyttö originaalissa, että aidosti pieni pienkustanne :P Avaruusmuumiot tulevat, olkaa varuillanne.
-
Olet oikeassa, on tosi makeaa jälkeä. Ajattelin piirtää oman Calamity Kid aiheisen sarjakuvani suoraan lyijykynillä ja ehkä vähän mustallakin? Saa nähdä. Jos kokeiluni ei heti ala sujua toivotulla tavalla, niin palaan perinteisiin kyniin ja sieltimeen. Mutta tuo näyte on todella komeaa.
redman
-
Tuota tuota, en tiedä onko nyt ihan oikea paikka postata, mutta...
Osaisiko joku suositella, jotain mustan puuvärin tyylistä kynää "tussaukseen", eli jotain ehkä vahamaisempaa, jolla saisi aikaan jotain tällaista:
(http://www.kcs-production.com/jerome/images/l'idole%20Vol%202/modranaked.jpg)
ps. En nyt tarkoita, että haluaisin välttämättä piirtää alastomia miehiä ;)
-
Pekka, oletko muuten nähnyt Emp kolmosen? Warren tekee siinä muutaman sivun tussilla, mutta ne eivät mielestäni olleet läheskään yhtä hyvännäköisiä eikä Empin iho yhtä persikkainen...
Joo. Jollain kolholla Sharpiella. Warren on vissiin kokeillut tuollaista jälkeä omaksi ilokseen. Kylhän sen lyijäri on sen verran töötevää jälkeä, että näyttää paremmalta.
Vaikka mikäs minä olen mollaamaan toista välineillä leikkimisestä.
Warren juttelee Empin tekemisestä devianARTissa (http://adamwarren.deviantart.com/journal/17179154/)
-
Warren juttelee Empin tekemisestä devianARTissa (http://adamwarren.deviantart.com/journal/17179154/)
Oho, täytyypä lukea vaikka miehellä näyttääkin olevan huono pelimaku.
Sika: Itse piirtelin paljon näillä Berolin Karismacolour-kynillä taidekouluaikoihin. Löytyy tummaa grafiitinharmaata, seepiaa, umbraa jne... vahamaisempi tunne kuin peruspuuväreissä ja luistaa hyvin esm ruskealla, öh, pakettipaperilla (siis ruotsiksi omslagspapper, sellaista johon ennen vanhaan pultsarit kääri kossupullon)
(http://www.ramaform.com/berol.jpg)
Ja mikset piirtäisi alastomia miehiä??
-
(siis ruotsiksi omslagspapper, sellaista johon ennen vanhaan pultsarit kääri kossupullon)
[
Voimapaperiksi tuota taidetaan suomen kielessä kutsua.
Jos ei, niin sille on kuitenkin aika kiva piirtää värikynillä.
-
Kyllä lyijykynä kunniaan! itse käytän h2 hahmotteluun ja tussaamiseen hb,b3 ja ääriviivoihin blackimpää esim 7b.
-
Itse käytän lyijykynää hahmotteluun, sitten vahvistan ja väritän vesiväreillä. Vesiväreillä saa hienosti eläväisen kuvan.