Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Lännensarjakuvat => Aiheen aloitti: Wade - 27.05.2007 klo 11:02:44
-
Historian kirjoja selaillessani kiinnitin huomioni muutamaan faktaan:
"sisällissodan arvet eivät ole tyystin parantuneet vielä tänäkään päivänä" ja "Etelä ei tunnustanut tappiotaan".
Jos kerran arvet eivät ole korjautuneet vielä tähänkään päivään mennessä, kuinka sitten länkkärisarjakuvissa, jotka juuri ajoittuvat tähän aikaan, mm. Tex Willer, Jonah Hex, Luutnantti Blueberry, entinen Ken Parker jne. näkyy sisällissodan arvet? Onko alkuperäiskustantamot/ tekijät salailleet ko. aihetta? Onko kapakkatappeluiden ja kaksintaisteluiden aiheena todellakin kitkaa tuollaisesta?
Mieleen tulee rangeripari Tex W ja Kit C, jotka juuri rajaseutua kiertävät ja käyvät useissa kylissäkin. Kun sodan jälkeen pohjoisen ja etelän kannattajat muuttivat hiukan sekaisin, voi johtua rajaseudun ravintoloiden epäjärjestys siitä. Vai pelkästään siitä, että rajaseutu on sitä aluetta, johon rikolliset tulevat molemmista maista (nyt tarkoitan Mexikoa ja Yhdysvaltoja). Willerissä olen kiinnittänyt huomiotani myös siihen, että vaikka Tex itse taisteli sisällissodassa (70- ja 80- luku on sitä täynnä), ei siihen ole jälkeenpäin palattu ollenkaan.
Luutnantti Blueberryyn on hiukan vähemmän kontaktia, mutta vaikka se kaikessa realististisuudessaan onkin aina "aidompi", kuin italo-kollegansa, en ole huomannut, että olisi palattu sisällissotaan. Tai että perheiden ja yhteisöjen välillä olisi kitkaa. Vaikka "sodan arvet eivät ole tyystin parantuneet vielä tänäkään päivänä". Ja silti Blueberryn sotakokemus oli aika rankka: vaihto etelästä perheen ja ystävien puolelta pohjoisten joukkoihin.
Jonah Hex sen sijaan palaakin jossain vaiheessa asuinalueelleen, jossa joutuukin entisten etelävaltalais- kollegoidensa tossun alle ja saa jopa kuolemantuomion, (josta kuitenkin selviää). Näinpä voisi kenties väittää Hexin olevan realistisin lännensarjakuva Suomessa julkaistuna. Ratsastaahan Hex vielä tänäpänä konfederaattien rotsi päällä. Ja pohjoisen tapettua Hexin parhaat ystävät, katosi miehestä viimeisetkin inhimillisyyden ja moraalisuuden piirteet. Eli sinänsä siellä näkyykin sodan arvet.
Ken Parkerissa taasen ei palatajuurikaan sisällissotaan, muuta kuin unissa. Mutta silloin se osoittaakin niin suurta todentuntua, että väistää itse sohvan taakse etelän tykkitulta piiloon. Parkerhan onkin realistisempi versio kilpailijastaan.
Mutta silti! Ei ihme, ettei Amerikoissa hyväksytä euro-westerniä, joka ei uskottavastikaan ole realistista heidän näkökulmastaan. Kovan sodan kokeneista päähenkilöistä lienee ainoana Hex, joka on saanut selkeästikin vaurioita sodan jäljiltä.
Olenko täysin hairahtanut? Enkö näe sitä kaikkea, mitä oikeasti tapahtuu? Vai onko euro-westernissä onnistuttu kätkemään sisällissota pois? Ja jos, niin miksi?
-
Onhan Texissä ollut tarinoita, joissa vanhat etelän kurjimukset ovat koittaneet saada aikaan uutta sisällissotaa.
Luulisin kuitenkin Texin kohdalla sisällissotaviittausten vähyyden johtuvan siitä, että sarja on tarkoitettu aika kepeäksi seikkailujatkumoksi. Liiaksi sisällissodan traumoihin paneutuminen vähän synkistäisi tuota. Samalla sarjaan ehkä koitetaan tuoda tiettyä ajattomuutta.
-
Onhan Texissä ollut tarinoita, joissa vanhat etelän kurjimukset ovat koittaneet saada aikaan uutta sisällissotaa.
Luulisin kuitenkin Texin kohdalla sisällissotaviittausten vähyyden johtuvan siitä, että sarja on tarkoitettu aika kepeäksi seikkailujatkumoksi. Liiaksi sisällissodan traumoihin paneutuminen vähän synkistäisi tuota. Samalla sarjaan ehkä koitetaan tuoda tiettyä ajattomuutta.
Voi ollakin näin. Ja olihan Maxi- Tex Konfederaattien kullassa Ku-Klux-Klan, joka tappoi mustia.
Mutta vaikka ei päähenkilöillä olisikaan kovia traumoja, niin edes taustalla saisi tapahtua ja näkyä ajan henki.
-
Se oli syy nimen vaihtoon, ja tuon sanoinkin muistaaksein tuolla ylhäällä. Kuinka joutui vaihtamaan puolta kesken kaiken syytettynä kaverinsa murhasta.
Kuten sanoin, ei mulla ole suurempaa kontaktia mustikkaan. Mutta loistavaa, jos siellä tosiaan palataan vanhoihin tilanteisiin ja ajan tapahtumiin.
-
Mielenkiintoinen kysymys.
Ja tokihan ne näkyvät siinä missä klassisissa länkkäreissä (Etsijät) tai spagettiwesterneissä (Hyvät, pahat ja rumat).
Mielestäni suurin sisällissodan jättämä arpi on koko Villin lännen kulttuurin jakautuminen kahtia ennen sotaa elettyihin pioneeriaikoihin, eräseikkailuihin ja intiaanikahakoihin sekä sodan jälkeisiin epävakaisiin oloihin. Painotus on pitkin matkaa siirtynyt näihin myöhempiin aikoihin.
Aiemmin taustalla arpeili Amerikan vallankumous eli sodat "Uudesta maailmasta" patrioottien, englantilaisten ja ranskalaisten kesken. James Fenimore Cooperin "Viimeinen mohikaani" on näistä tarinoista tunnetuin, mutta paljon on kirjoja ja sarjakuviakin (Tom Hawk) näiltä ajoilta.
-
Finlay petti jenginsä, kun ei suostunut Blueberryn järkkäämään armahdukseen. Hän ei halunnut yhteiseloa jenkkien kanssa.
(Kohtalokas kaivos, Balladi ruumisarkulle)
-
Omat näkemykseni kenen olisi kuulunut voittaa voi päätellä allaolevasta laulunpätkästä.
-
Vaikka ei olekaan EUROlänkkäri niin kannattaa lukaista Azzarello Frusin parin Loveless.
Sisällissodan jännitteet väreilet pinnalla ja ihan vereslihalla.
Muutoinkin amerikkalaisissa länkkäreissä aihetta ei unohdeta hevillä, tai muullakaaan kansanmusiikilla.
desperadoesin päähenkilökaarti erottuu juuri monikulttuurisen taustansa takia.
Ja vaikka se ei täytäkään kaikkia Westernin piirteitä on Preacherin maailmankuvassa paljon yhtymäkohtia sisällissodan kaikuihin.
-
Mainittakoon nyt sekin, että yksi sisällissotaan sijoittuva Tex-seikkailu on kokonaan suomeksi julkaisematta. Mutta kyllä Wade on siinä oikeassa, että euro-länkkäreissä sisällissotaan suhtaudutaan selvästi kepeämmin kuin esim. Hexissä, jossa sisällissota on koko sarjan kantavia teemoja.
-
Esim. Texissä särähtää juuri se, että hän taisteli sodassa omiaan vastaan pohjoisen joukoissa, mutta sodan jälkeen toimi sitten muina miehinä Rangereissa. Todellisuudessa taitaisi ollut olla mahdoton yhtälö.
-
Alkuperäisen juonikuvion mukaan hän, kuten myös Kit Willer ja Carson, oli ranger jo sisällissodan aikana ja tutki puolueettomana roistosakkien toimia. Sitten Bonelli halusi kirjoittaa sisällisotatarinan. Hyvän kirjoittikin, mutta meni pistämään tarinaansa myös Texin ja koko varhainen ja ihan kelvollinen juonikuvio romahti.
-
Jessus. Mää ko luulin että on syntynyt ketju jossa käsitellään sisällissodan arpia sarjakuvassa mutta eikö perkele täsäkin ole tietty kysymys Ameriikan historiasta.
Jos ei kerran olla kiinnostuneita omasta historiasta tai muista sisällisodasta kärsineistä maista niin huomioidaanpa tuo koko ihmiskunnan isänmaan tarkentaminen edes otsikossa.
-
Keijo, kannattaa huomata myös alue, millä keskustelu on. Mitä todennäköisimmin länkkärialueella olevalla sisällissota-ketjussa puhutaan juuri Yhdysvaltojen sisällissodasta. Vai? Mutta jos haluat laajempaa keskustelua aiheesta, voit toki aloittaa sellaisen tuonne Muihin sarjakuva-aiheisiin.
-
Jessus. Mää ko luulin että on syntynyt ketju jossa käsitellään sisällissodan arpia sarjakuvassa mutta eikö perkele täsäkin ole tietty kysymys Ameriikan historiasta.
Jos ei kerran olla kiinnostuneita omasta historiasta tai muista sisällisodasta kärsineistä maista niin huomioidaanpa tuo koko ihmiskunnan isänmaan tarkentaminen edes otsikossa.
Tällä kertaa se oli ketjun sijainti lännensarjat puolella (joka tosin ei ilmene foorumin etusivulta)
Periaatteessahan vaikka aika ja poliittiset vaikuttimet ovat eri on tilanne ja sen aikaansaamat vauriot ja yksilöiden kykenevyys tai kykenemättömyys päästä tilanteen yli ja elää ihmisarvoista elämää yleisinhimillisiä.
Muut sarjakuvat ketjuun voi toki aloittaa aiheesta ketjun.
(kas Veli ehti ensin.....)
Ja jottei eurooppalaista sarjakuvaa moitittaisi aiheen käsittelystä: Blueberry ja Prattin Kersantti Kirk.
-
Äkillinen Deja Vu kokemus.
Vaikka ei ole yksi yhteen otsikon kanssa on Kvaak tarjonnut etelän laulua (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=841.0) ennenkin.
Sinällään loogista tuo miten moni sankari on alunperin etelästä: Tex, Hex, Blueberry jne.
Se tuo sisäänrakennettuna paitsi altavastaaja asetelman, niin myös inhimillistää vähän.
Tuo sankareille muutaman luurangon jos ei ihan kaappiin niin ainakin keinumaan keveästi tuulessa köydenpäästä ranchin syrjäisimmäissä liiterissä.
Edit. typoja
-
Frusinin ja Azzarellon "Loveless" -sarjakuvasta on näemmä ilmestynyt toinen trade "Thicker Than Blackwater". Luin ensimmäisen osan, mutta en erityisemmin innostunut siitä ja möin albumin pois.
http://www.popmatters.com/pm/comics/reviews/34085/loveless-vol-2/
Jessus. Mää ko luulin että on syntynyt ketju jossa käsitellään sisällissodan arpia sarjakuvassa mutta eikö perkele täsäkin ole tietty kysymys Ameriikan historiasta. Jos ei kerran olla kiinnostuneita omasta historiasta tai muista sisällisodasta kärsineistä maista niin huomioidaanpa tuo koko ihmiskunnan isänmaan tarkentaminen edes otsikossa.
Et aina jaksaisi jauhaa tuota samaa. Jos vuodesta 1918 keskusteleminen kiinnostaa, niin sitä varten on ihan oma ketju tuolla muissa aiheissa. Sarjakuvaa sivutaan myös.
-
Frusinin ja Azzarellon toka kokooma ei ollutkaan Frusinin ja Azzarellon vaan Azzarellon ja ynnämuiden, kolme eri piirtäjää ainakin.
Juurikaan muista sarjiksesta kuin että aika vaisuksi meni mutta loppu on kyllä yksi synkimmistä lukemistani vaikkakin hieman töksähtävä.
Ainakin Jack Jacksonin pyssysankari John Wesley Hardinista kertova sarjakuva-alppari kertoo juuri siitä ajasta kun nk. "reconstruction" oli sisällisodan jälkeen käytössä eli pohjoisvaltiolaisia laitettiin hallinnoimaan etelää ja mm. kokonaan mustista - paitsi tietenkin upseeristo - koostuvia "Buffalo Soldier"-rykmenttejä komennettiin etelään pitämään jöötä.
Joku voi pitää Jacksonin kuvausta ehkäpä jopa rasistisena koska osin mustien sotilaiden "jöönpito" muuttui melkoisen raa'aksi ja ylimieliseksi "alkuperäisväestöä" (; as if, jos intiaaneja ei oteta huomioon) kohtaan. Raakuudet molemmin puolin olivat melkoisia. Kyseinen sarjakuva (jonka nimeä en nyt millään saa päähäni täällä työkoneen ääressä) yllätti kyllä juuri sen takia että ruumiita syntyi TODELLA tiuhaan, tosin ajanjakso jota käsitellään on myös melko pitkä.
-
Enemmän mielestäni lännenseikkailuissa (fiktioissa), kuten Willerissä dramatisoidaan
intiaani- sotien tuhoja ja seurauksia. Ja silti Willer on täysin intiaanien puolella.
Silti Tex on ensimmäisiä lännenviihteellinen sarjoja kronologisessa järjestyksessä, jossa intiaanit eivät ole altavastaajana, vaan peräti sankarina. Ja kuitenkin jenkkejen oma sota, jossa kuoli eniten amerikkalaisia(, vaikka Persian sota ynnä muut lasketaan mukaan) jätetään varjoon ja dramatisoidaan alkuperäiskansojen sotia.
Vaikka italia tässä uskalsi laittaa ameriikkalaiset uudisraivaajat hieman kyseenalaiseen asemaan (intiaanien sortoon- siitähän ei puhuttu), painostiko silti tämä poliittisesti ja vakaumuksellisesti vapaa maa niskaan sodan puhumisen suhteen?
-
Hmmm...muuten, tarkoitin toki "alkuperäisväestöllä" siis ETELÄN valkoihoista asujaimistoa, siis alkuperäistä siinä mielessä. Käytin termiä hieman ironisessa valossa.
Luultavasti selittelen taas turhia 8]
-
Ainakaan minun viestini ei ollut mitään siihen viittaavaa. Todellisuudessa en edes jaksanut lukea loppuun sitä. Edellinen viestini oli pitkään tuumittu kannanottoni.
-
Et jaksanut lukea omaa viestiäsi loppuun? ;)
-
Uusimmassa Willerissä mennään kiitettävästi takaisin siihen, mistä on vain muutama vuosi, mutta jota ei juurikaan ole huomattu. Ainakaan Texissä, kymmeniin vuosiin.
Tässäkään Tex- tarinassa ei ole sisällissotaa rangerduon omalta kannalta, tosimielessöä. Vaikka Tex näytteleekin jollekin mahtavalle herralle sotahullua jne., kuitenkin koko tarina pohjautuu hiukan koomisesti samaan kuin muutaman kerran Knallissa ja Sateenvarjossa: yksi sotilas on unohdettu vartioon, eikä ole muistettu kertoa, että sota on ollut ohi jo monta vuotta.
Erittäin värikäs ja mielenkiintoinen tarina (4-5 2008). Suosittelen ostamaan. Nizzi antaa parastaan pitkästä aikaa sitten Mefiston (vuosituhannen alussa julkaistu), ja liki kahdeksankymppinen Repetto kuvittaa kuin nuorena miehenä.