Jossakin vaiheessa antakaa aina välillä osa lehdistänne ja albumeistanne jollekin nuoremmalle, joka arvostaa ja rakastaa sarjakuvia.
Uskokaa huviksenne, minä näen toisinaan sellaista unta, että löydän jostain divarista järjettömän määrän sarjakuvia, joita en ole koskaan nähnytkään ja loppu unesta menee siihen, että kasaan itselleni niitä isoihin pinoihin ja ihastelen tyyliin "näin halvalla ja näin hyväkuntoisia". Koskaan en muista unessa päässeeni edes kassalle asti.
Mutta kun minä näen toisinaan unta lehdistä joita ei ole koskaan ilmestynytkään.
Minä olen nähnyt moneen kertaan unta että Non Stop on alkanut uudestaan.
Joku voisi tehdä uuden keskustelun sarjakuvaunista ja pistää nämä viestit sinne..?
Kyllä nuo "se harvinaisuus oli jo käsissäni" -unet ovat aivan kansainvälistä laajuutta omaavia. Lukekaapas jo viimein Dan Clowesin "Pussey" ja sieltä päähenkilön päiväuni -sexifantasia, joka huipentuu siihen, että unelmoiva Pussey löytääkin syrjäkujalta kaksi laatikollista keräilysarjakuvia!ilmeisesti Clowes on tehnyt siis yhden hyvänkin sarjakuvan. Allekirjoitan viimeisen lauseen, ihan joka tavalla.
F**k women, let's read comix!
paljon kiehtovampia ne sarjakuvat joita vain unissa.
Pitäisi kai tehdä pari niistä. Jäävät muuten vaivaamaan.
[...] mutta paljon kiehtovampia ne sarjakuvat joita vain unissa.
Pitäisi kai tehdä pari niistä. Jäävät muuten vaivaamaan.
Minä olen nähnyt moneen kertaan unta että Non Stop on alkanut uudestaan. Onko Tertsi?
Hetken ihmettelyn jälkeen tajusin, että kyseessähän on Hannu Eskon pää - ja jatkoin piirtämistä.
Betelgeusen aamunnousu ja Ajan vasamat
...ja hitto kun ei voi nähdä unia ennemmin vaikka Kvaakin hemaisevasta naisjäsenistöstä. ;D
Mut toi omaelämäkerrallinen sarjis kuulostaa hauskalta. Jos se oli absurdia niin se varmastikin oli suoraan mun elämästä.
Ehkä se oli enneuni, Kaltsu! Meidän sitten pitää vissiin Petterin kanssa tehhä semmonen sarjakuva. OK? :)
Ei kai se auta... ;D Harmi kun Kaltsu ei muistanut tapahtumia.
En kyllä muista että olisin ikinä nähnyt unta jossa ostaisin yhtään mitään.
Toissayönä juttelin pitkät tovit Carl Barksin kanssa. Kuolema oli nuorentanut häntä paljon ja suomeakin tuo oli oppinut. Valitettavasti keskustelun sisällöstä en muista mitn.Tollaista unta haluasin minäkin nähdä. Unelmani oli pienenpänä päästä puhumaan Carl Barksin kanssa, mutta mokoma meni kuolemaan, ennen kuin kerkesin.
Minä annoin joskus pikkuveljelle osan kokoelmaani tyyliin "myydä et saa". Tulipa sitten kannettua takaisin omalle kämpälle muutaman vuoden päästä.Mulla on Tex Willereitä hullun paljon.
Ja toinen opettavainen tarina liittyy siihen, että joskus teininä kiikutin kaikki lehteni halvalla divariin ja muutaman vuoden päästä ostin kalliilla takaisin. Vieläkin harmittaa, että tuli myytyä Tex Willerit, nyt ne ovat sellaisissa hinnoissa, että tuska ja ahdistus on valtava.
Uskokaa huviksenne, minä näen toisinaan sellaista unta, että löydän jostain divarista järjettömän määrän sarjakuvia, joita en ole koskaan nähnytkään ja loppu unesta menee siihen, että kasaan itselleni niitä isoihin pinoihin ja ihastelen tyyliin "näin halvalla ja näin hyväkuntoisia". Koskaan en muista unessa päässeeni edes kassalle asti.
Mutta ketjun aiheeseen liittyen, en varjele lehtiäni muilta kuin vierailta. Minulla normaalikäsittelykin tarkoittaa lehtien pysymistä priimakunnossa.
Unessa harrastelin kiihkeästi sitä maailman kauneinta asiaa Wolverinen kanssa.Oliko sillä iso?
Oliko sillä iso?
Oliko sillä iso?Katsoit juuri nelosen dokumentin?
Viime yönä pääsin tapaamaan peräti kahta sarjakuvataiteilijaa.
Fingerpori-albumi oli ilmestynyt ja näin sen kirjakaupan ikkunassa. Se muistutti ulkoasultaan näitä uusia Pahkasika-albumeja ollen iso, kovakantinen ja sininen. Otsikko oli Aku Ankka -fontilla. Tunsin unessa noloutta siitä, että olen näin kelkasta tipahtanut, että vasta kaupan ikkunasta tajusin albumin ilmestyneen.
Tai vaihtoehtoisesti en löydä enää huonetta
Kovakantisuus meni oikein.
Fingerpori-albumi oli ilmestynyt ja näin sen kirjakaupan ikkunassa. Se muistutti ulkoasultaan näitä uusia Pahkasika-albumeja ollen iso, kovakantinen ja sininen. Otsikko oli Aku Ankka -fontilla.
(Äkkiä! Sano joku luku I ja XII väliltä!)
Näin hiljattain unen, jossa rupesin lukemaan uutta Aku Ankkaa. Ihmettelin että onpas tyyli hieman muuttunut, kun melkein jokaisessa puhekuplassa kiroiltiin. En nyt viitsi toistaa sen tarkemmin, jokainen lienee kirosanoja kuullut.Tai lukenut niitä tuttuja netin pilaversioita joskus? ;)
En ole kyllä Akua vähään aikaan lukenut, että tiedä sitten... jos olenkin lukenut ja luullut että näen unta?
Toisten unet on tylsiä siksi, koska kukaan ei kehtaa kertoa niitä unia, jotka oikeasti olisivat mielenkiintoista kuultavaa!Pitänee paikkansa. Kerron joskus toiste uneni, jossa Batman teki temput Kissanaiselle, joka ei suostunut paljastamaan, mihin suuntaan taidevaras pakeni... ;D
Voisin kuvitella että muidenkin alojen harrastajilla näkyy vastaavia unia omista keräilyn kohteistaan.
Näin unen, jossa joku kustantamo oli alkanut julkaisemaan Aku Ankan Taskukirjoja kovakantisina painoksina. Mietin, että onpa nerokas idea, kuinka tätä ei ole tehty aiemmin.
Hämmentävää. Näin unta, että olin luonnostellut Mignolan kirjoittaman Hellboy-tarinan ja tussaajana toimi Kevin Nowlan.Kai vielä muistat kässärin?
Kai vielä muistat kässärin?En valitettavasti muista. Semmoinen vaikutelma on jäänyt, että ei siinä kuitenkaan jostain syystä hirveästi Hellboyta ollut.
Semmoinen vaikutelma on jäänyt, että ei siinä kuitenkaan jostain syystä hirveästi Hellboyta ollut.
Jokin aika sitten näin unta, että Tampereesta vähän etelään oli Carl Barksin piirtämä vuori.
lehden päätoimittaja oli vaihtunut nimimerkki Tertsiksi!
12 kertaa vuodessa ilmestymään ruvenneesta X-menistä oli ilmestynyt kioskille ensimmäinen numero, mutta hämmästys oli suuri, kun 100-sivuisessa lehdessä jatkosarjana olikin Piko ja fantasio (Tempo oli ilmeisesti yhdistetty tähän lehteen) ja koko lehden päätoimittaja oli vaihtunut nimimerkki Tertsiksi!
Aamulla pohdiskelin miten Freud olisi tulkinnut asiaa
Eikö olisi vain helpompaa nähdä suoraan seksiunia? ;D
Kamalia unia on sitten ne, missä löydän halvalla uskomattoman paljon hyviä sarjakuvia, mutta kun herää, niitä ei ole.
Minulla unien sarjakuviin liittyvät kamaluudet ovat olleet lähinnä sitä, että löydän lehtipisteen hyllystä jonkin aivan käsittämättömän hienon sarjan suomijulkaisun
Viikko sitten näin unta jossa Fingerporista oli tehty elokuva.
Unessani olin luultavasti kirpputorilla,siellä katselin muovipusseissa olevia 80-luvun Ryhmä-X lehtiä.Luultavasti kolmealehteä katselin tarkemmin ja kun näin hinnan;3,50e niin järkytyin ja uni loppui.
Voisin sen verran kertoa että näin menneenäviikkona unta Marvel-lehden kannesta mihin olin piirtänyt Thanoksen kutomassa villasukkia ja molemmat käteni olivat piirretty Thanoksen yläpuolelle.
Tää ketju on parhautta. :)Hymiö! Pakko kertoa ainoa sarjisuni, jonka olen ikinä nähyt:
En voi muuta kysyä kuin: miten kummassa te muistatte nuo unenne?
Yritin joskus pitää unipäiväkirjaa, pitäis kyl aloittaa uudestaan.
Jatko-osia vasta olis kiva nähdä.
Mutta ovatkos sarjakuvantekijät nähneet unia siitä miten piirretään ja kirjoitetaan mualiman paras sarjakuva? Herättyään muistaa sen fiiliksen, miten hienoja strippejä teki tai muuta vastaavaa, mutta tarkempia muistikuvia sisällöstä ja käsikirjoituksesta ei enää ole. Hmm..
Timo ollaan mekin oltu samalla kirpparilla unessa.
Sinulla oli muuten unessakin hyvä huumorintaju ja käsittämättömän ensyklopedinen tietous sitten kun oma oli jo tyssännyt kuin seinään .
Jo tässä tulikin melkein kuusi tuntia yöunta täyteen.Työunta, herra Rauhala. Työunta.
jossa Akulla ja Hannulla oli keskenään jotain perin romanttista meneillään.
Voin vain kuvitella minkälainen parisuhde kaksikolla syntyisi. Nyt kaikki joukolla kirjoittamaan romanttista fani-fictiota Akusta ja Hannusta!
Voi kun minulla olisi edes rippusen verran käsikirjoittajalahjakkuutta...tuossa olisi hulvattoman tarinan ainekset.P.A. Manninen piirtäisi jo tuosta kuvauksesta aika mojovan Uniaika-sarjiksen Tähtivaeltajaan.
Sain tehtävän Turun Raunistulaan, jossa omakotitalotalossa asuva sarjakuvapiirtäjä oli valittanut poltergeist-toiminnasta. Piirtäjä muistutti Tuuli Hypéniä, jonka ulkonäöstä minulla on käsitys vaikka en henkilökohtaisesti tunnekaan.
Vanhat muinaiset edustavat varmaan aika konservatiivisia arvoja.
Tutkin hyllyä, jossa oli vanhoja opetusmateriaaleja, ja löysin kummallisen vanhan vihon, jossa oli Beatlesin sanoitusten suomennoksia kuvitettuna. [....] ja muistan siellä olleen joitakin hyvin 30-lukulaisen stereotyyppisesti piirrettyjä mustaihoisia alkuasukkaita. (Tiedä sitten, mihin Beatles-biisiin ne liittyivät. Ehkäpä The Continuing Story of Bungalow Billiin.)
Vau! Sinä näit varmaan unessasi minun pääni sisään, sillä minä en ihan totta ole lukenut yhtään Kiroilevan siilin strippiä jossa tämä kiroilisi.
Josku voi käydä näin. ;D
Josku voi käydä näin. ;D
Koko konsepti oli vaan niin kiehtova ajatuksena, että se oli tekaistava. Ja vinoiltava Saarikosken typerille Lennon-käännöksille. En muista oliko siinä lennon-kirjassa just tätä Bungalow Billiä, joten väkersin pastissin, "nokkelasta" käännöksestä.
Timo
Koko konsepti oli vaan niin kiehtova ajatuksena, että se oli tekaistava. Ja vinoiltava Saarikosken typerille Lennon-käännöksille. En muista oliko siinä lennon-kirjassa just tätä Bungalow Billiä, joten väkersin pastissin, "nokkelasta" käännöksestä.Jösses, Ronkainen. Valahdin kalpeaksi. Tekele ei sinänsä näyttänyt samalta kuin unessani, mutta ihan eka ajatukseni oli, että onko tuollainen oikeasti olemassa, ja jos on niin en varmana ole nähnyt!
Eipä olisi kannattanut tehdä kotipizzaa. Näin unta, jossa levitin jonkin oudon pakkomielteen vallassa Turun Sarjakuvakaupan täyteen halvan sinihomejuuston murusia.
Näin viime yön unessani sarjakuvan nimeltä Karvinen miinus Karvinen miinus Karvinen. Jäi vähän epäselväksi mitä tuo lisämiinus teki sarjakuvalle.
Suomennos oli Juha Vainion laatima, Eero vain tulkitsi.
Heh ;D
Saarikoski suomensi joukon Lennonin biisinsanoituksia kirjaan Lennonin muisto vuonna 1981 ja pilasi koko Lennonin muiston. Kun en omista koko kirjaa, niin en ole varma oliko tuo Bungalow-Bill ollenkaan tuossa. Tein Saarikoski-pastissin.
Timo
Bongasinkin kyseisen opuksen divarista tänään. Jäi kuitenkin sinne, hetken harkitsin pitäiskö täydentää Saarikoski-kokoelmaa sillä, mutta annoin olla. Pikavilkaisulla suomennokset vaikuttivat kyllä vähän koomisilta. :)
Jösses, Ronkainen. Valahdin kalpeaksi. Tekele ei sinänsä näyttänyt samalta kuin unessani, mutta ihan eka ajatukseni oli, että onko tuollainen oikeasti olemassa, ja jos on niin en varmana ole nähnyt!Se on täytetty.
Me ei tunneta toisiamme, mutta tuosta hyvästä tarjoan oluen, siiderin, lonkeron tai jäätelön preferenssisi mukaan, kun seuraavan kerran tapaamme.
Jostain syystä ainoa tunnistamani hahmo unessa oli Petteri Ojan (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=profile;u=206) avatari. En ole Petteriä tavannut tai tuskin edes täällä Kvaakissa hänen kanssaan viestinyt, mutta ilmeisesti hänen avatari on vaan ollut niin mielenkiintoinen.
Näin unta että mun piti arvostella "Mega-Titaanit" -niminen albumi. En yhtään tiennyt mikä se on enkä löytänyt sitä mistään. Herätessäni luulin hetken että mulla on sellainen oikeasti jonossa.
Näin kerrassaan veikeän sarjakuvaunen Watchmen-tyylisistä naamioituneista vigilanteista 1930-luvun Suomessa.
Minä näin tuollaista unta jo ekaluokalla. Minäkin olin koulussa sisällä kun purku alkoi. Purkumiehet lupasivat hiihtolomaa kun ei ole enää koulua.
Oho, taas divari ja Beatles samassa unessa!Tuon taannoisen uneni jo toinen sarjakuvaversio ilmestyi juuri uusimassa Tähtivaeltajassa (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,2167.msg400606.html#msg400606) P.A.Mannisen tulkitsemana. Ensimmäinenhän oli Timo Ronkaisen tekemä, unen innoittama Saarikoski-pastissi (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,8316.msg340579.html#msg340579).(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
Sen nimi oli "Lihava osa". Hyvä biisi.
Ollaan saavutettu se vaihe jossa sarjakuvaunissakin antikvariaatit ja divarit ovat laittamassa lappuja luukulle.
Kivijalkahinnat jne.
Toki silloinkin etsii sarjakuvia joita ei oikeasti ole ja aamuntunteina koettaa raapustaa ylös mitä ne olivat.
Mutanttiviikinkisiilien seikkailut olivat jostain syystä hitti myös sarjakuvapiireissä vaikka itseä ne kiinnostivat kuten jäkälä kiven alla(tai mahdollisesti vähemmän).
Näin unta, että RW kustannuksen toimitusaikatauluista tuli eksaktia tietoa ja Egmontin tulevat sarjakuvakirjajulkaisut julkistettiin. Kaikki kvaakkailijat oli aivan innoissaan varsinkin tuon Egmontin julkistuslistasta. Ainakin Hulkkia siellä oli ja Kung Fua.Oliko myös Punapartakin mukana?
Sitten heräsin.
Oliko myös Punapartakin mukana?
Oli moniosainen paksujen kovakantisten kirjojen kokoelma. Osassa 3 esiintyivät Teräsmies ja Aku Ankka samassa tarinassa.Ei sattumalta ollut Curt Swanin piirtämiä? Jos, niin ollaan ehkä uneksittu samaa unta. Mun unessa jossain vaiheessa törmäsin moniosaiseen kovakantiseen (taisi olla tota omnibus-formaattia) sarjaan Curt Swanin Teräsmiehistä. En selaillessa nähnyt tosin Teräsmiehen ja Akun yhteisseikkailua, mutta mun selaama osa olikin enemmän kirjallinen. Se sisälsi aika vähän sarjakuvaa ja enemmän artikkeleita ja varmaan Swanin haastatteluja.
Harmillisesti en herättyäni muistanut kuin yhden kohdan unessa lukemastani sarjakuvasta: Daltonit ryöstivät saluunan, jossa sattumoisin oli juuri menossa Miss Daisy Town-kilpailu. Averell vaati saada osallistua siihen ja lyijymyrkytystä pelkäävä tuomaristo julisti Averellin kauniimmaksi kuin kisaan osallistuneet neitoset. Daltonien ratsastaessa saaliin kanssa karkuun Averell söi kinkkua tiara päässä ja totesi "Tiesinhän olevani vastustamaton".
Liippaa tätä aihetta kun animaatioihin ja kuvituksiin liittyen on tullut nähtyä unia. Esim. Aku Ankka -videokansia joita ei ole olemassa. On hämmästyttänyt kuinka mieli pystyy unessa luomaan kaikki nuo piirrokset ja graafiset kannet logoineen ym. yksityiskohtineen! Ja välillä ison määrän kerralla divarin hyllyihin. Siis aivan "tyhjästä" - mieli luo sellaisia kuvia joita ei ole ennen nähnyt.