Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Muut sarjakuva-aiheet => Aiheen aloitti: Jarkko Sikiö - 19.02.2006 klo 12:08:55
-
Jossakin vaiheessa antakaa aina välillä osa lehdistänne ja albumeistanne jollekin nuoremmalle, joka arvostaa ja rakastaa sarjakuvia.
Minä annoin joskus pikkuveljelle osan kokoelmaani tyyliin "myydä et saa". Tulipa sitten kannettua takaisin omalle kämpälle muutaman vuoden päästä.
Ja toinen opettavainen tarina liittyy siihen, että joskus teininä kiikutin kaikki lehteni halvalla divariin ja muutaman vuoden päästä ostin kalliilla takaisin. Vieläkin harmittaa, että tuli myytyä Tex Willerit, nyt ne ovat sellaisissa hinnoissa, että tuska ja ahdistus on valtava.
Uskokaa huviksenne, minä näen toisinaan sellaista unta, että löydän jostain divarista järjettömän määrän sarjakuvia, joita en ole koskaan nähnytkään ja loppu unesta menee siihen, että kasaan itselleni niitä isoihin pinoihin ja ihastelen tyyliin "näin halvalla ja näin hyväkuntoisia". Koskaan en muista unessa päässeeni edes kassalle asti.
Mutta ketjun aiheeseen liittyen, en varjele lehtiäni muilta kuin vierailta. Minulla normaalikäsittelykin tarkoittaa lehtien pysymistä priimakunnossa.
-
Uskokaa huviksenne, minä näen toisinaan sellaista unta, että löydän jostain divarista järjettömän määrän sarjakuvia, joita en ole koskaan nähnytkään ja loppu unesta menee siihen, että kasaan itselleni niitä isoihin pinoihin ja ihastelen tyyliin "näin halvalla ja näin hyväkuntoisia". Koskaan en muista unessa päässeeni edes kassalle asti.
Mutta kun minä näen toisinaan unta lehdistä joita ei ole koskaan ilmestynytkään. Selaan Jännä-Jussin vuosikertaa 1963, plaraan läpi Nakke Nakuttajia Toisen Maailmansodan ajoilta, järjestelen suomenkielisiä shoujolehtiä 1970-luvulta. Uneen liittyy äärimmäisen todentuntuinen vaikutelma siitä, että nämä olisivat olleet joskus hallussani, olen nähnyt nämä ennenkin, ja on mainiota että olen löytänyt ne kätköstään, jota myöskään ei ole koskaan ollut olemassa. Ellei sitten rinnakkaistodellisuudessa.
-
Mutta kun minä näen toisinaan unta lehdistä joita ei ole koskaan ilmestynytkään.
Samaa minäkin yritin sanoa. Ja kuvauksesi liippaa suorastaan uskomattoman läheltä omaa untani, paitsi että luulen nähneeni unta supersankarilehdistä.
Mahtaneeko tämä olla yleinenkin uni sarjisten keräilijöillä?
-
Outoa. Minäkin olen usein nähnyt unia julkaisemattomista sarjakuvista. Olen myös Jiksin tavoin kolunnut innoissani divareita ja tehnyt suunnattoman hienoja löytöjä. Pariin kertaan on unessa tullut postin mukanakin kiva paketti sarjakuvia, jotka ilmeisesti olen tilannut jostakin.
-
Säilytyksestä: Kansioissa nuo ovat, lähinnä mihin parhaiten mahtuvat. En mie niitä mihinkään muovipusseihin tunge, jollen ole niitä alunperinkin sellaisissa ostanut. Lähinnä yritän säilyttää siten, etteivät turhan paljon taivu mutkalle tai repeydy.
Unista: Aika ihmeellistä nuo teidän kuvailemanne unet, koska pakko tunnustaa että olen nähnyt monta kertaa hyvin samanlaisia unia, sekä ilmestymättömistä lehdistä, että keräilemisestä yleensä. Joskus pohdin oikein psykologisia tulkintoja näille unillekin, mutta päädyin siihen että turha vaiva, hullu olen joka tapauksessa... =) Muutama tyyppi-esimerkki näistä:
Tyypin 1 uni alkaa jostain aivan muusta (yleensä päättömästä yksityiskohdasta), mutta sitten jossain vaiheessa löydän juuri ne puuttuvat lehdet mitä oon metsästänyt vuosia jostain aivan hämärästä paikasta. Luonnollisesti tuun kovin iloiseksi tästä, mutta uni palaa sen jälkeen takaisin niihin muihin omituisuuksiin, mutta pian kuitenkin herään. Variaationa joku muu vie joskus lehdet nenän edestä.
Tyypin 2 unessa olen divarissa, jossa myydään hirveän halvalla kaikkea mitä haluan lukea, ja ihmettelen koko ajan (samalla kun kerään lehtiä pinoon) että "Ei tää voi olla mahdollista, kuka nää on tänne kantanut?". Herääminen tapahtuu aina ennen kuin pääsen kotiin asti iloitsemaan löydöistäni. Variaatioina lehdet voi olla sellaisia mitä ei ole olemassakaan, tai sitten joskus löydän koko kokoelmani sieltä divarista ja ihmettelen milloin mie sen sinne myin.
Tyypin 3 unessa myyn kokoelmani pois kokonaan, ja olen siitä joko hyvin iloinen tai hyvin surullinen, mutta aina helpottunut.
-
Minä olen nähnyt moneen kertaan unta että Non Stop on alkanut uudestaan.
Olen niputtanut Ruudun vuosikerran 1987 kasaan viedäkseni sen kirjansitomoon. ::)
-
Joku voisi tehdä uuden keskustelun sarjakuvaunista ja pistää nämä viestit sinne..?
Kannatetaan. Henkilökuntaa! Tärpättiä! ..eiku viittisikste pätkäistä tätä ketjua vähäsen, kun monilla tuntuu noita sarjakuvaunia olevan?
Itse näen silloin tällöin unta, että löydän huoneen joka on ollut pitkään kadoksissa. Paikka vaihtelee, välillä se on talo jossa vartuin, välillä tädin mökki, joskus olen jopa tainnut tehdä opiskelijakämpässä tämän löydön. Mutta tässä huoneessa en ole käynyt vuosiin ja sieltä löytyy sitten kasoittain vanhoja lehtiä, joukossa myös sarjakuvia. Osa sellaisia joita ei ole koskaan tehtykään.
Joskus lapsena näin unta Rasmus Nallen seikkailusta, jota ei oltu koskaan tehty. Muistan yhäkin joitakin sen unen kuvia.
Tämä ei enää liity sarjakuviin, mutta viime aikoina olen myös alkanut näkemään unia, joissa luen sähköpostia tai seuraan nettifoorumia. Ne ovat ilmeisesti osittain lucid-unia (http://www.hoyhensaaret.info/), sillä ainakin välillä olin tietoinen että tämä on unta ja tuumin että nythän ei tarvitse vähään aikaan mennä koneelle, kun informaatio kulkee tälläkin tavalla.
Jaa, pitäisi vissiin kohta lähteä nukkumaan.
-
No tehtiin sitten. Onks ny hyvä?
-
Kyllä nuo "se harvinaisuus oli jo käsissäni" -unet ovat aivan kansainvälistä laajuutta omaavia. Lukekaapas jo viimein Dan Clowesin "Pussey" ja sieltä päähenkilön päiväuni -sexifantasia, joka huipentuu siihen, että unelmoiva Pussey löytääkin syrjäkujalta kaksi laatikollista keräilysarjakuvia!
F**k women, let's read comix!
-
Kyllä nuo "se harvinaisuus oli jo käsissäni" -unet ovat aivan kansainvälistä laajuutta omaavia. Lukekaapas jo viimein Dan Clowesin "Pussey" ja sieltä päähenkilön päiväuni -sexifantasia, joka huipentuu siihen, että unelmoiva Pussey löytääkin syrjäkujalta kaksi laatikollista keräilysarjakuvia!
F**k women, let's read comix!
ilmeisesti Clowes on tehnyt siis yhden hyvänkin sarjakuvan. Allekirjoitan viimeisen lauseen, ihan joka tavalla.
Itse nähnyt usein unia uusista oudoista antikvariaateista/ vanhoista antikvariaateista uusissa tiloissa. joo on niitä harvinaisuuksiakin, mutta paljon kiehtovampia ne sarjakuvat joita vain unissa.
Pitäisi kai tehdä pari niistä. Jäävät muuten vaivaamaan.
-
paljon kiehtovampia ne sarjakuvat joita vain unissa.
Pitäisi kai tehdä pari niistä. Jäävät muuten vaivaamaan.
Keräily-unien yleisyydestä vielä: Kaikki ikinä unissanne näkemät sarjakuvat löytyvät tietysti (Curtvilen suuresti rakastaman) Sandman -sarjiksen mukaan unimaailman kirjastosta, kirjastonhoitaja Lucienin arkistoista... kysykääpä häneltä vaikka Ruudun vuosikertaa 1978 kun seuraavan kerran uneksitte sielläpäin.
-
[...] mutta paljon kiehtovampia ne sarjakuvat joita vain unissa.
Pitäisi kai tehdä pari niistä. Jäävät muuten vaivaamaan.
Mars tekemään sitten, minäkin haluan nähdä ne. ;D
...aiheeseen liittyen, Tähtivaeltajassahan on ilmestynyt koko joukko P.A. Mannisen piirtämiä (eri henkilöiden) unia...
Omista unistani en kerro. On ne sen verran outoja... ;D
edit: typoja...
-
Sarjakuvaunet jäävät mun kohdalla monesti vaivaamaan jälkeenpäin. Kuin ne muka olisivat merkki siitä, että missaan nyt jonkin elämää suuremman ilmestymisen.
Yleensä olen unissani komeron kokoisessa divarissa koko "päivän" eli unen ajan enkä pääse lähtemään, koska sinne ilmestyy jatkuvalla syötöllä uusia sarjakuvia. Heti kun käännän selkäni, on äskeiselle hyllylle tullut pakkohankinta. Viimeksi ilmestyi juuri minulle tarkoitettuja mangaoppaita, jotka sisälsivät juuri niitä tarinoita, joihin ihastun.
Ja joskus aurinko paistaa silmään, kun niitä yrittää lukea.
-
Minä olen nähnyt moneen kertaan unta että Non Stop on alkanut uudestaan. Onko Tertsi?
Tuota...En muista nähneeni yhtäkään sarjakuvaunta. Koskaan.
Kummaa.
-
Muistan nähneeni sellaisia unia että jostain taivaallisesta divarista löytyy lukematon kultakauden Tintti tai Asterix. Kyrpiintynyt olo sitten kun herää. Borgesin yhdessä novellissahan on kirjasto jossa on kaikki maailman kirjoittamattomat kirjat, jossain on varmaan tuo divarikin jossa on kaikki piirtämättömät sarjakuvat, luonnollisesti halpaan hintaan
-
Mullakin on unidivareita, joissa tulee vierailtuja suht usein. Viimeksi pari yötä sitten kävin tutussa uniantikassa Helsingissä ja löysin sieltä Lassin ja Leevin kakkosalbumin, suht hyvässä kunnossa ja melko halvalla. Ostin.
Osa noista paikoista perustuu oikeasti olemassa oleviin antikoihin, osaan taas en ole hereillä ollessani törmännyt koskaan. Usein noista paikoista löytyy sarjiksia joita ei todellisuudessa ole olemassa.
-
Kerran näin unta että omistin vuoden 1953 Akarin vuosikerran ja myin sen divariin 5 €
Onneksi se oli vain unta
-
Minäkin näen silloin tällöin sarjakuvaunia. Viimeksi vaelsin ullakkovarastossa, jossa oli vaatteita alennusmyynnissä rekkitolkulla ja hyllyssä pinoittain sarjakuvalehtiä. Tällainen uni on toistunutkin - tyypillisesti sarjakuvavarastot ovat jotenkin epäsiistejä ja lehdet ovat isoissa kasoissa, eivätkä kauniisti järjestettynä.
Olen löytänyt unissani vanhoja Ryhmä-X:iä tai sellaisia Asterixeja ja Lucky Lukeja, joita en ole koskaan lukenut, eli sellaisia joita oikeasti ei ole olemassakaan. Sarjisten lukeminen unessa aiheuttaa joskus sen, että joutuu mukaan sarjakuvan maailmaan. Usein ihmettelen onneani, kun teen näin hienoja löytöjä.
Joskus näen suoraan unia myös sarjakuvamaailmasta, viimeksi Asterxista ja Obelixista, jotka suunnittelivat hyökkäystä roomalaisleiriin.
-
Johan oli taas viime yönä aikamoiset visiot. Menin muka käymään McDonalds-hampurilaisravintolassa, jossa oli meneillään uusi mainoskampanja: Joka puolella oli mainoksia joissa Nemi suositteli iloinen ilme naamalla Happy Meal -lastenateriaa.
Tokaisin siinä että no kaikkea sitä ja Bic Mac -hampurilainen sanoi että tosi on.
Jos Mäkkäriltä joskus tuleekin tuollainen kampanja, niin toivottavasti tämä viesti on silloin vielä jäljellä että voin todistaa idean omaksi keksinnökseni ja vaatia miljoonakorvauksia.
-
Hetken ihmettelyn jälkeen tajusin, että kyseessähän on Hannu Eskon pää - ja jatkoin piirtämistä.
Ei hemmettiläinen, tämä kyllä pelasti koko aamun. ;D Mainio! Tuosta sais hyvän sarjakuvan...
-
Viime yönä kävin Kaskenkadun aurasillan pään antikvariaatissa vanhan apteekin vieressä, mukaan tarttuin mm. kolme Valeriania.
Hinnat olivat kohtuulliset esim. hyväkuntoiset toisilleen jatkoa olevat valerianit Betelgeusen aamunnousu ja Ajan vasamat vain 3,5€/kappale vaikka hintalapussa oli eri hinta.
Myös hyvä valikoima mm. yli 20 suomennettua Cliftonia ja englanniksi käännettyä filosofista hindu-mecha-sotasarjakuvaa.
Harmitti herätä helteeseen. Betelgeusen aaamunnousun kannessa oli muuten aivan käsittämättömän upea avaruusalus.
-
Betelgeusen aamunnousu ja Ajan vasamat
Vau, hienoja nimiä!
Nyt tuli mieleeni että muutama yö sitten sain P.A. Manniselta kirjeen joka oli kirjoitettu paperille, jonka toisella puolella oli vanha, upea ja uskomattoman törkeä kuva. Sitten törmäsin Manniseen jossain ruokalassa ja pyysin häntä signeeraamaan kuvan ja kertomaan mistä se on peräisin. En valitettavasti enää muista selitystä.
-
Sillonku Marveleita vielä keräs, näki toistuvasti unia joissa kipsalle oli tullu kerralla valtava läjä uutuksia ja lehtihyllyä penkoessa sieltä alkoi löytyä myös vanhoja keräilyharvinaisuuksia ja lehtiä joita en tiennyt suomeksi ilmestyneenkään. Siinä sitä aina meinas innosta ratketa eikä koskaan tajunnu koko homman olevan unta vaikka näitä näki tosiaan jatkuvasti.
Viime yönä näin jotain todella omituista unta Ronkaisen Timosta ja Petteri Ojasta. Petteri oli käsikirjottanu Timolle osittain omaelämäkerrallisen sarjakuvan jossa molemmat seikkailivat ja unessa siis koin koko sarjiksen. Tapahtumat olivat kovin absurdeja mutta jollain tavalla uskottavia tai ainakin loogisia ja muistan siinä unen aikana ihastelleeni Petterin loistavaa käsikirjoitusta. Hitto kun ei muista tarkemmin.
...
...ja hitto kun ei voi nähdä unia ennemmin vaikka Kvaakin hemaisevasta naisjäsenistöstä. ;D
-
Näin ihan kamalaa painajaista ennen tänvuotista Kemiä: joku oli julkaissut mun vanhat Sarjari-jutut värillisenä albumina. Unessakin 5tutti niin ettei veri kiertänyt. Hiukanko helpotti herätä ja huomata, että "kaikki olikin vaan unta" (klassikko).
Rmäki
-
Justiinsa luin taas Hipporox-albumin ja tuumin, että tää ois värillisenä ehkä vieläkin tymäkämpi...
-
Se oiskin ollut ihan kiva uni! Mutku nää oli niitä "tosissaan" tehtyjä juttuja, joita on sittemmin saanu hävetä... (opetus aloitteleville piirtäjille: älkää olko kamalan tosissanne, säästytte siten vuosien päästä nöyryytyksiltä ja painajaisilta)
Rmäki
-
...ja hitto kun ei voi nähdä unia ennemmin vaikka Kvaakin hemaisevasta naisjäsenistöstä. ;D
No nii-i! Muistan että Ronkainen on vieraillut minunkin unissani... ja sitten se Manninen. Kipeetä. Kenen unissa ne sarjakuvantekijätytöt seikkailevat!?
Mut toi omaelämäkerrallinen sarjis kuulostaa hauskalta. Jos se oli absurdia niin se varmastikin oli suoraan mun elämästä.
-
Mut toi omaelämäkerrallinen sarjis kuulostaa hauskalta. Jos se oli absurdia niin se varmastikin oli suoraan mun elämästä.
Ehkä se oli enneuni, Kaltsu! Meidän sitten pitää vissiin Petterin kanssa tehhä semmonen sarjakuva. OK? :)
TImo
-
Ehkä se oli enneuni, Kaltsu! Meidän sitten pitää vissiin Petterin kanssa tehhä semmonen sarjakuva. OK? :)
Ei kai se auta... ;D Harmi kun Kaltsu ei muistanut tapahtumia.
-
Ei kai se auta... ;D Harmi kun Kaltsu ei muistanut tapahtumia.
Joo, mutta sitten kun se on tehty, Kaltsu lukee sitä hiukset pystyssä... "tää oli just se!".... ;D
Timo
-
Mä näin ehkä about 10-vuotiaana unta Aku Ankka -sarjakuvasta. Juonta en sen tarkemmin muista, mutta laatu oli selkeästi Rosaa. Muistan vieläkin viimeisen ruudun, jonka ehdin aloittaa, mutten ikinä ehtinyt lukea sitä loppuun asti. Neiti Näpsä oli juuri sanomassa jotain tärkeää tarinan kannalta (tai näin oletan), mutta herätyskello pärähti soimaan juuri tällä hetkellä. Tänä päivänä en muista unesta mitään.
Sarjakuvienkeräilyunet eivät ole tuttuja, enkä muutenkaan tuhlaa aikaani kuin kaikista mielyttävimpiin uniin.
-
Viime yönä näin unta, jossa olin näyttelijänä Marvel-filmatisoinnissa. Yllättäen esitin Rogueta. Roguen vermeet vaan olivat kovin erikoiset: tiikeriraidalliset "samettitrikoot", jotka lörpöttivät vähemmän edustavasti päälläni.
Näytteleminen tuntui kovin vaivaannuttavalta. Kaverini (oikeassa elämässä opettaja) esitti vastustajaani, naispahista, ja hän suoriutui trikoissan ja korkokengissä taistelukohtauksista paljon paremmin kuin minä.
-
En kyllä muista että olisin ikinä nähnyt unta jossa ostaisin yhtään mitään. Mutta kaveri näki kerran Turtles unen joka loppui sanoihin "jatkuu seuraavassa unessa".
Ja kyllä noita supersankari unia on tullut nähtyä.
-
En kyllä muista että olisin ikinä nähnyt unta jossa ostaisin yhtään mitään.
näitä on nähty ja paljon. muutamaan otteeseen ihan parin viikon sisälläkin.
Viimeksi kävin Salossa jossa einoheinon tiloihin oli muuttanut sen 80-luvun good fellowsin, fennican ja alfa antikvan(puistokadun versio) lemmenlapsi.
Liikettä pyöritti leukemiaan edesmennyt peltolan divaristi, joka oli jostain syystä palannut elävien kirjoihin.
laareista löytyi sangen harvinaisia jenkkilehtiä (koska niitä ei ole olemassa) ja halpislaatikkoon päätynyt kahdenkymmenen kotimaiselle käännetyn Cliftonin nippu.
Tiesin kyllä että kyse on unesta koska oltiin Salossa, eritoten kun löytyi vielä levyihin ja sarjakuviin keskittynyt toinen antikka.
Supersankariunia ei ole tullut nähtyä. Armeijaan paluu unia senkin edestä. miten se sotilaspassi onkin aina hukassa niissä?
-
Viime yönä näin unta, että löysin sukulaisten luona ollessani hyllystä jonkun täysin tuntemattoman Franquinin Piko & Fantasio -albumin. Rupesin lukemaan sitä ja ikään kuin siirryin sarjiksen sisään ja näin tapahtumat sen sisältä. Aina välillä jokin häiritsi lukemistani ja "tietoisuuteni" siirtyi takaisin itseeni. Sitten jatkoin lukemista ja siirryin taas sarjiksen sisään.
Sarjiksessa oli juoni, aitoa Franquin-huumoria ja kaikkea, mutta en herättyäni kuollaksenikaan muistanut sisällöstä mitään. Jos siis André-vainaa yritti kanavoida tekemätöntä alppariaan kauttani maailmaan niin se on nyt iäksi kadotettu. Sori.
-
Viime yön uni oli yksi oudoimpia muistamiani, vaikka kaikki kun oli NIIN loogista koko unen keston ajan. (Unen seuraaminen vaatii hieman tietämystä Marvel-versumin mutanttihahmoista, mutta aika vähän.)
Kaikki alkaa, kun Kitty Pryde (AXM-asussa) ja Tajunta ovat jossain Xavierin kartanolla ihmettelemässä että missäs se Cable on. Pian Kitty jo vie liu'uttaa Tajunnan lattian läpi Cerebron luokse, ja etsintä alkaa. Sitten Tajunta vajoaa tajuttomana lattialle ja silmissäni mustuu...
Siirtymä: Nyt olenkin Deadpool, ja hetken ympäristöäni tutkittuani huomaan, että tämähän on jonkinlainen räiskintäpeli (mikä sopiikin hyvin, ajattelen, onhan tää sentään Deadpool). Lattialla on Legend of Zeldasta pöllityn näköisiä punaisia sydämiä, joista saa terveytta takaisin (kokeilen tätä; terveysmittaria ei jostain syystä näy missään, ihmettelen, mutta kyllä ne varmasti toimivat). Kulman takaa pomppii kimppuuni punaisia tappajapaprikoita (olen kauhuissani; Ne kyllä näyttävät tavallisilta paprikoilta, mutta tiedän niiden olevan tappajavariantteja), ja juoksen karkuun tavaratalon käytävää pitkin paniikissa ja taas on mustaa...
Siirtymä: Wolverine keskustelee kaksoisolentonsa kanssa tuopin äärellä baarissa, jotta alkaa kyllästyttää tämä itsensä tappaminen (mikä viittaa johonkin aikaisempaan unen vaiheeseen, jota en enää muista). Tähän Deadpool huomauttaa, että sinähän se klooni olet, koska (kuten kuka tahansa helposti huomaa) takataskusi on ommeltu eri tavalla kuin hänellä, ja räiskäisee luodilla vaihdokasta päähän (se olikin siis Deadpool koko ajan, ilmeisesti skippasin tässä vaiheessa muutaman tason pelistä ja Wolverinen ulkomuoto oli ovela hämäys). Olen onnellinen, koska uskon sen olleen viimeinen kaksoisolento, mutta voi! Paprikat palaavat kulman takaa pomppien! Tällä kertaa vedän aseeni ja ammun...
Siirtymä: Tajunta palaa tajuihinsa Kittyn käsivarsille, ja on sanomassa jotain tärkeää mutta sitten herään herätyskellon pirinään. Ikävää, olisin halunnut nähdä loputkin unesta.
-
Toissayönä juttelin pitkät tovit Carl Barksin kanssa. Kuolema oli nuorentanut häntä paljon ja suomeakin tuo oli oppinut. Valitettavasti keskustelun sisällöstä en muista mitn.
-
Itsekin näin hiljattain sarjakuvaunta. Kyselin divarista jotain teosta ja nuori harjoittelijatyttö vetäisi tiskin alta esiin keräilyharvinaisuuden: Susanna Clarken Jonathan Strange & herra Norrell sarjakuvaversiona. Olin puulla päähän lyöty, en tiennyt moista olevankaan! Kirja oli kovakantinen ja suuri, noin A3-kokoa. Painoi kuin synti. Tyttö ei heti muistanut tarkkaa hintaa mutta muisteli sen pyörivän 800-900 euron tienoilla.
-
Olin bileissä ja pöydällä pyöri vanhoja Marvel-lehtiä. Kaksi lehdistä oli hiljakkoin divarista ostamaani vuoden 1989 Action Forcea, lisäksi oli pari vanhaa Ryhmä-X:ää. Tiesin, että minun pitäisi viedä Ryhmä-X:t takaisin divariin, joka ne omisti, mutta samaan aikaan mietin että voisinhan kätevästi varastaa ne, eikä kukaan saisi tietää. Moraalinen dilemma oli kova! Lopulta päätin olla rehellinen.
Pöydällä pyöri myös pari 1980-luvun alun Aku Ankkaa, joissa mm. Iines esiinty isossa violetissa peruukissa.
-
Itse näin kerran unen, jossa olin Akun roolissa Barksin sarjakuvassa.
Unessa oli myös mukana ankanpojat ja Bombi-zombi, joka yritti kovasti tyrkyttää minulle voodoo-nukkeaan. Omituisen unesta tekee se, että luin Barksin "Voodoo Hoodoo" -jutun ensimmäisen kerran vasta pari vuotta unen jälkeen.
-
Hmm... kun seuraavaksi saa unessa käsiinsä sen "kadonneen Tintti-albumin", joka sitten hetken päästä kaikkoaa ikuisesti, olisikohan näistä visioista lievitykseksi?
http://lifeboat.com/ex/singularities.and.nightmares
-
Tämmöinen tuli joitain aikoja sitten katseltua. Muistan, että pitkään mietin tätä "unta vai ei" aspektia. Ei vaan tullut mitään epätavallista mieleen, mistä olisi sen uneksi arvannut.
(http://www.karanteenialue.net/sarjikset/muut/uni/unipallo.png)
-
Toissayönä juttelin pitkät tovit Carl Barksin kanssa. Kuolema oli nuorentanut häntä paljon ja suomeakin tuo oli oppinut. Valitettavasti keskustelun sisällöstä en muista mitn.
Tollaista unta haluasin minäkin nähdä. Unelmani oli pienenpänä päästä puhumaan Carl Barksin kanssa, mutta mokoma meni kuolemaan, ennen kuin kerkesin.
-
Viime yönä olin kirjastossa, josta löysin teoksen Mämmilä 1950-1978. Kannessa oli Rönkä ja kirja muistutti näitä kovakantisia kokoomateoksia. Ihastuin ikihyväksi löydettyäni tämän harvinaisuuden ja lähdin kohti lainausautomaattia, mutta törmäsin jatkuvasti esteisiin enkä koskaan päässyt lukemaan kirjaa.
Aamulla herättyäni harmitti tosissaan kun en tullut avanneeksi kirjaa. Nyt en koskaan saa tietää millainen Mämmilä oli viisikymmentäluvulla. :'(
-
Nyt pitää oikein tänne kirjoittaa, kun viimeyönä näin sarjakuviin liittyviä unia, ja oikein kaksin kappalein.
Ensin ufot kaappasivat Mazziwapin ja jäin perään huutamaan "Ei! Tuokaa se takaisin, sillä on enää 2 sivua piirtämättä".
Ja myöhemmin Loponen yritti saada minut allekirjoittamaan sopimusta jossa olisin maksanut kaikista tekemistäni töistä (siis MINUN tekemistäni) Velille rahaa. En tiedä mihin neuvottelut olisivat lopulta vieneet kun heräsin, mutta ainakin alku selvittelyn aikaan Loponen oli sitä mieltä että sopimus on ihan reilu.
-
Tässä viime perjantaina lueskelin suuren kasan Ryhmä-X:ää ennen kuin nappasin pillerin naamaan ja kävin nukkumaan. Pienessä kuumeessa ja nuhassa sitten näkee kaikenlaisia unia ja tällä kertaa mukana oli ainakin Kyklooppi ja Piispa. Mitään tarkempaa en muista kuin edellä mainitut hahmot ja, että heräsin yöllä siihen kun huitaisen tyynyllä ilmaa. Lienee ollut taistelu käynnissä.
-
Vuonna 1939 Fleischerin veljekset varustivat tietoliikennesatelliitin, joka laukaistiin maatakiertävälle radalle lähettämään kotivastaanottimiin Betty Boop -piirrettyjä väreissä. Raketti käytti polttoaineenaan ammoniakkia, mutta se toimi moitteettomasti. Valitettavasti hanke oli kaupallinen floppi, koska televisiovastaanottimet jouduttiin lahjoittamaan sotatarvikekeräykseen, jossa niistä tehtiin spriikeittimiä.
Sitten heräsin. Ei olisi kyllä kannattanut.
-
Täällä voisi vaikka kerran kuussa valita parhaan sarjakuvaunen. Äänestäisin heti Jari Lehtistä.
-
Reilun viikon aikana nähnyt unta avomurtumaisen (ja syntymäpäiväasuisen)P.A.Mannisen tilityksestä kuinka kade on Ron Jeremylle (??) ja myöhemmin kirpparikierroksesta Turun sarjakuvaseuran kanssa.
Mikäli on enneuni, ei, en todellakaan anna mitään neuvoja EU-asioiden tai parisuhteiden takia kun selaan nippua jossa on 70-luvun Salamia, vihreitä nuolia, Hiltusen Susiaikaa ja amerikkalaisia atom monkeysarjiksia eritoten eka To the Rockets!
Ja vielä euron siilu.
-
Näin viime yönä unta, että tuoreimmassa Aku Ankassa oli sarjakuva jostain vaari-ankasta joka uimarannalla sai hirveän stondiksen kun se näki nuoren tipun bikineissä ja valitteli sitä, kun sellainen ei onnistu sen oman vaimon kanssa. Mutta sitten sen oma mummo-ankka otti siltä suihin ja kiipesi lopulta sen päälle. Sarjakuvassa näkyi vaari-ankan munakin, muistan oikein unessa ihmetelleeni, miten tällainen on mennyt läpi Aku Ankassa. Kun heräsin, olin oikein pettynyt kun olikin vain unta.
Että tällainen alku viikolle minulla...
-
Jos näen unta, saan usein unesta inspiraation. Nykyään tosin on vaikea saada unesta kiinni. Valvon kaikki yöt maaten sängyllä simmut kiinni. Ja päätä kolottaa koko ajan.
Unissani on aina pieniä epäloogisuuksia, joitten takia uni paljastuu uneksi. Tai voivathan ne olla täysin fantasiaakin, mitä tosin käy harvemmin. Hyödynnän näitä pieniä epäloogisuuksia tai taru-unien lähtökohtia unissani, mutta kyllä hereillä ollessani muistan ideani paremmin, joten unella ei ole yhtä suurta merkitystä sarjakuvissa. Olisi silti kiva nähdä välillä unta.
-
No nyt tuli koettua mukava uni! Kyseessä on K-18-uni, joten lapsukaiset, lopettakaa lukeminen tähän...
Unessa harrastelin kiihkeästi sitä maailman kauneinta asiaa Wolverinen kanssa. Unessa olin myös huomattavasti avarakatseisempi kuin valve-elämässä, sillä Wolverinella oli kaksi muutakin "avovaimoa", eli meitä asui samassa talossa kolme naista ja vuoroteltiin jonkun systeemin mukaan miehen jakamisessa.
Enkä edes ole katsonut Big Lovea...
-
Joskun nuorempana näin sellaista unta, että Jim Meddickin piirtämä Robottimies pimpotti lapsuudenkotini ovikelloa.
Broidini näki pienenä unen jossa hän sukelteli Roope Ankan rahasäiliössä. Uni oli muistaakseni ollut Don Rosan piirtämä :D
Samassa unessa isäni oli kuulemma jutellut Roopen kanssa asiallisesti raha-asioista ja talousnäkymistä. Siis sillälailla miten aikuiset keskustelevat, käyttävät esimerkiksi ilmauksia tyyliin "budjetti" ja "asuntojen hinnat on tosiaan noussu" ;D
-
Minä annoin joskus pikkuveljelle osan kokoelmaani tyyliin "myydä et saa". Tulipa sitten kannettua takaisin omalle kämpälle muutaman vuoden päästä.
Ja toinen opettavainen tarina liittyy siihen, että joskus teininä kiikutin kaikki lehteni halvalla divariin ja muutaman vuoden päästä ostin kalliilla takaisin. Vieläkin harmittaa, että tuli myytyä Tex Willerit, nyt ne ovat sellaisissa hinnoissa, että tuska ja ahdistus on valtava.
Uskokaa huviksenne, minä näen toisinaan sellaista unta, että löydän jostain divarista järjettömän määrän sarjakuvia, joita en ole koskaan nähnytkään ja loppu unesta menee siihen, että kasaan itselleni niitä isoihin pinoihin ja ihastelen tyyliin "näin halvalla ja näin hyväkuntoisia". Koskaan en muista unessa päässeeni edes kassalle asti.
Mutta ketjun aiheeseen liittyen, en varjele lehtiäni muilta kuin vierailta. Minulla normaalikäsittelykin tarkoittaa lehtien pysymistä priimakunnossa.
Mulla on Tex Willereitä hullun paljon.
-
Unessa harrastelin kiihkeästi sitä maailman kauneinta asiaa Wolverinen kanssa.
Oliko sillä iso?
-
Oliko sillä iso?
Unesta alkaa olla sen verran kauan aikaa että en moisia detaljeja enää muista. :)
-
Oliko sillä iso?
Katsoit juuri nelosen dokumentin?
Oletettavasti Irenen kannalta tuossa tapauksessa koolla ei ole ollut merkitystä, kunhan on toimittanut asiansa ;)
-
Vietin aamuyön tunnit keskellä Blake&Mortimer -henkistä tulevaisuuden valtakuntaa, missä kymmenien muiden joukossa juoksin kuumeisesti karkuun vihamielisten avaruuden muukalaisten lähettämiä tuhoamiskoneita.
Ajattelin vielä siinä vaiheessa, että kaikki pitää merkitä muistiin, koska tästä saa kasaan hienon käsikirjoituksen myöhemmin piirrettävään sarjakuvaan. Nyt yksityiskohdat ovat haihtuneet aivoistani.
Olin eilen ristiäisissä, missä syötiin niin paljon hyvää, että ei ihmekään, jos villejä unia näyttää. Ystäviemme poika sai nimen Otto.
-
Unessani pääsin jonkun sarjakuvia arvostelevan lehden toimittajaksi.
Päivän ollessa jo pitkällä kysyin että tehdäänkö täällä muutakin kuin luetaan sarjiksia, johon eräs toimittaja vastasi että minun juttuni seuraavaan lehteen on jo kirjoitettu ja kysyi että osaanko kirjoittaa? Vastasin vain että käykää Kvaakin sivuilta lukemassa minun sepustuksia niin näette karun totuuden.
Tästähän äijät innostui ja halusi nähdä Kvaakin jäsenkorttini(?) jonka tietysti heille ojensin, kortti kortinlukijaan ja sitä kautta ottivat kaikki henkilötietoni räkäisesti nauraen. Yksi juoksi karkuun ja kysyin lievää väkivaltaa käyttäen että mitä tässä oikein tapahtui? Vastaukseksi sain että nyt tuo äijä meni lisäilemään hymiöitä kaikkiin viesteihin. Mökötin vähän aikaa sitten siinä mutta palasin lukemaan sarjiksia sillä näin että ylemmän kerroksen ikkunasta pomo kävi katsomassa että kaikki varmasti tekevät työtänsä.
-
Viime yönä pääsin tapaamaan peräti kahta sarjakuvataiteilijaa.
Ensimmäisessä unessa olin Pertti Jarlan vieraana. Mukana oli joukko kännisiä, yläasteikäisiä poikia, joita Jarla ilmeisesti yritti palkata Fingerporia kirjoittamaan.
Seuraavaksi pääsin Alan Mooren taloon, jossa herra Moore osoitti hyllyssä olevia Corto Maltese -sarjakuvia ja puhui siitä millainen nero Hugo Pratt oli.
-
Viime yönä pääsin tapaamaan peräti kahta sarjakuvataiteilijaa.
Molemmat kuulostaa hyvin realistisilta! ;D
Timo
-
Minä taidan olla liian vähän sarjakuvakeräilijä että olisin nähnyt antikvariaattiunia ainakaan ennennäkemättömien albumien tiimoilta, mutta jotain merkillisyyksiä on täälläkin taskuun kertynyt. Tosin näen kyllä yleensä muutenkin aika kummia unia (ja jos näen unta joka ei ole kumma se on taatusti tuhottoman tylsä). Useimmiten niissä kyllä esiintyy todellisia henkilöitä jossain kummassa roolissa (tietokantaopettajani oli avaruusagentti). Tai omia hahmojani. Tai Jack Higginsin Sean Dillon.
Näin tässä hiljakkoin kuitenkin pari sarjakuvanjulkaisuun liittyvää unta. Johtuu luultavasti siitä, että olen alkanut kehitellä ideoitani hiukan kunnianhimoisemmin kuin aikaisemmin (=jokin julkaisu mahdollisesti tulevaisuudessa suunnitteilla).
Ensimmäisessä tietojärjestelmien testauksen opettajani nappasi minua yhtäkkiä hihasta kiinni ja alkoi esitellä sivuistani otettuja koevedoksia, mikä hienosta jäljestä huolimatta sai minun lähinnä ärsyyntymään koska se esti minua hoitamasta pääasiallista hommaani eli etsimästä masentunutta karhua joka oli toiminut aisaparinani. Tai jotain. Olisi kyllä hienoa kun oikeasti osaisin piirtää niin hyvin. Ehkä joskus.
Toisessa taas onnistuin kauppaamaan ylläpitämäni improsarjakuvan Egmontille, mitä kautta se sitten kuitenkin loppujen lopuksi päätyi painetuksi johonkin merkilliseen omakustanteeseen. B5-koko, kiiltäväpintainen paperi nelivärisenä (upeilla harmaasävyillä ja punaisella, vihreällä, sinisellä ja keltaisella sävytetyillä harmailla) ja uskomattoman skarppi painojälki - melkoinen saavutus kun ottaa huomioon että originaalit ovat nettilaatu-JPG:tä - ja ehdottomasti komeampi kuin alkuperäinen. Se oli hieno.
-
Eräällä kvaakkaajalla oli syntymäpäivät ja lähetin hänelle lahjan: neljä Ikeasta ostettua isoa sinistä mukia. Mukit maksoivat 13 eur/kpl, yhteenlaskettuna (unen matematiikalla) 42 eur. Eikö ole hienoa numerosymboliikkaa!
Toisessa unessa seikkaili supersankareita. Yksi sankari oli jalostanut telekineettiset kykynsä hienoon muotoon: hän pystyi vaihtamaan sukupuoltaan mielensä mukaan. Arvatkaa minkälaisiin seikkailuihin hän tätä kykyä käytti...
-
Fingerpori-albumi oli ilmestynyt ja näin sen kirjakaupan ikkunassa. Se muistutti ulkoasultaan näitä uusia Pahkasika-albumeja ollen iso, kovakantinen ja sininen. Otsikko oli Aku Ankka -fontilla. Tunsin unessa noloutta siitä, että olen näin kelkasta tipahtanut, että vasta kaupan ikkunasta tajusin albumin ilmestyneen.
-
Viime yönä näin unta, jossa seikkailin piemässä luolastossa Tex Willerin ja Kit Carsonin kanssa. ;D
Sitä se sarjakuvien lukeminen teettää...
-
Näin unta jostain sarjishuutokaupasta tai -kirppiksestä. Siellä oli jotain 70-luvun sarjakuvien vuosikertoja pakettinarulla niputettuina siisteissä riveissä nurmikolla. Lähtöhinta oli ~15€ vuosikerta ja nimikkeitä oli mm. Väiski Vemmelsääri, Nakke Nakuttaja ja monia sellaisia joiden nimiä en pystynyt lukemaan. Heräsin juuri kun aloin laskemaan rahojani varmistaakseni paljonka pystyn tarjoamaan Sarjainfon parista kymmenestä ensimmäisestä numerosta.
Heräsin kun tajusin rahapussini sisällön olevan unessa sama kuin oikeastikin, jolloin samalla tietenkin tajusin ettei mikään muu sitten totta olekaan. (10m*10m ruohikko täynnä sarjakuvanippuja keskellä jotain hämärää sisähallia?)
-
Mie oon nähny unia Jostakin oudosta sarjakuvahahmosta, joka tulee henkiin, kun olen lukenut tätä sarjakuvaa... tämä uni on toistunut, mutta ei viimeaikoina... Näen myös unia Omasta sarjakuvastani joka herää henkiin talooni :)
-
Itse en ole muistaakseni koskaan nähnyt mitään sarjakuviin liittyvää unta. Erikoista kyllä, yleensä näen unia leffoista ja kirjoista ja jopa peleistä mitä pelaan illalla mutta en sarjiksista vaikka luen niitä paljon...
-
Mitään niin erikoisia unia olekaan nähnyt vähään aikaan. :-\ Asia pitää korjata.
Lähin mikä tulee sarjakuvista mieleen on eräs Muumi-uneni, ja sitten yksi jossa seikkaili Naruton Kyuubimonsteri.
Muumiunessani tapahtumat alkoivat sen laiturin päässä, jolle on rakennettu talo. Muumipeikko, Niiskuneiti ja muistaakseni myös NIpsu uivat siellä laiturin päässä, minä rannalla. Sukelsin ja näin muumityylillä piirretyn, aika pelottavan krokotiilin. Ja sen jälkeen koko unessa se krokotiili vain jahtasi minua. Muumit häipyivät taka-alalle, ja krokotiilinkin muoto muuttui. Minun uneni kun eivät niin paikallaan pysy.
Ja Naruto Kyuubiuni sitten. Öh. No, ensinnäkin se oli vain pätkä jostakin vähän isommasta. Olin kai päässyt juuri jostain kartanosta pakoon ratkaisemalla kellopalapelin (joka oli muuten aika pirun iso) ja nyt jouduin uimaan maanalaisen järven läpi. Vesiliikennettäkin siellä oli, ja se kallio pään päällä oli erittäin, tuota, painavan oloinen. Ja sitten sellainen yhdeksänhäntäinen, sini-musta kettu ilmestyi jostakin aukosta repimään kattoa alas. Se Kyuubi, siis. Vaikka se oikeasti onkin oranssi.
Taisin mennä juttelemaan sille mukavia. Muuta nyt muistakaan.
Seuraavaa unta odotellessa!
-
Fingerpori-albumi oli ilmestynyt ja näin sen kirjakaupan ikkunassa. Se muistutti ulkoasultaan näitä uusia Pahkasika-albumeja ollen iso, kovakantinen ja sininen. Otsikko oli Aku Ankka -fontilla. Tunsin unessa noloutta siitä, että olen näin kelkasta tipahtanut, että vasta kaupan ikkunasta tajusin albumin ilmestyneen.
Kovakantisuus meni oikein.
Itse näen (stressiaikoina eritoten) usein unia, joissa olen sarjakuvafestivaaleilla jossakin päin maailmaa. En vaan ikinä löydä hotellista ulos, koska unihotellien arkkitehtuuri on samaa tyyliä kuin Tylypahkan noitakoulun. Tai vaihtoehtoisesti en löydä enää huonetta, kun pitäisi jo kirjautua ulos ja lasku kasvaa... Positiivista näissä unissa on se, että ko. unifestivaalien myyntipöydät notkuvat todella mielenkiintoisia sarjakuvia. Herättyä en vaan ikinä muista mitä ne olivat.
-
Tai vaihtoehtoisesti en löydä enää huonetta
Ei tuo ole uni, tuo on Tampere Kuplii.
-
Jos olisit vielä kännissä ja joka puolella huojuis alastomia ihmisiä, toi olis Kemi.
-
Kovakantisuus meni oikein.
Olen ennustaja! \o/
(Äkkiä! Sano joku luku I ja XII väliltä!)
-
Fingerpori-albumi oli ilmestynyt ja näin sen kirjakaupan ikkunassa. Se muistutti ulkoasultaan näitä uusia Pahkasika-albumeja ollen iso, kovakantinen ja sininen. Otsikko oli Aku Ankka -fontilla.
(http://www.sarjakuva.com/fingerpori/fingerpori.jpg)
Kovakantinen, punainen, ei ankkafonttia. 1/3 oikein. :D
(Äkkiä! Sano joku luku I ja XII väliltä!)
X
Timo
-
Näin hiljattain unen, jossa rupesin lukemaan uutta Aku Ankkaa. Ihmettelin että onpas tyyli hieman muuttunut, kun melkein jokaisessa puhekuplassa kiroiltiin. En nyt viitsi toistaa sen tarkemmin, jokainen lienee kirosanoja kuullut.
En ole kyllä Akua vähään aikaan lukenut, että tiedä sitten... jos olenkin lukenut ja luullut että näen unta?
-
Näin hiljattain unen, jossa rupesin lukemaan uutta Aku Ankkaa. Ihmettelin että onpas tyyli hieman muuttunut, kun melkein jokaisessa puhekuplassa kiroiltiin. En nyt viitsi toistaa sen tarkemmin, jokainen lienee kirosanoja kuullut.
En ole kyllä Akua vähään aikaan lukenut, että tiedä sitten... jos olenkin lukenut ja luullut että näen unta?
Tai lukenut niitä tuttuja netin pilaversioita joskus? ;)
-
Vähän aikaa sitten kamppailin unessa jotakin pahista vastaan. Uni loppui siihen, että paikalle syöksähti komisario Simo Sisu, Mikki Hiiri kannoillaan, löi pahikselle käsiraudat ja kuljetti pois.
-
Tämä ei ole ihan tarkkaan tätä, mutta läheltä liippaa: Näin viime yönä unta että ajelin polkupyörällä Maija Poppasen animaatiomaisemassa. Valitettavasti joki oli kuivunut.
-
Viime yönä tuli nähtyä sarjakuva-aiheinen uni.
Pitkästä aikaa jäi unesta jotain mieleenkin...
Pläräilin jonkin alpparin, liekö ollut joku Mooren teos, ruotsalaista versiota. Kiinnostusta siihen lisäsi se että siihen oli tehnyt värit exäni tuolta lännen ihmemaasta. Kummastutti hieman että oli sitten tehnyt kokonaan itse loppuun joitakin lisäsivuja joissa itse seikkaili. Eniten ihmetystä aiheutti se että oli laittanut koko sivun kuvan römpsästään mukaan. Mielessä kävi vaan että mitäköhän on tälläkin nyt hakenut...
-
Näin unta että eräs sarjakuvaa opettava Keijjo oli jättänyt jonkun kommuunin tms. (jossa nähtävästi asuin) pöydälle Päivän Tehtävän kirjekuoressa kuin mallikoulussa ikään.
Avasin kuoren ja sieltä paljastui muoviin kääritty ruutupaperin palanen jossa luki "Tulkaa altaalle!
LYIJYKYNÄ mukaan"
Altaalle siis menimme. Allas oli luonnon muovaama pieni lampi ja sitä oli meille esittelemässä opas. Vesi oli ruskeaa ja sameaa, mutta oppaan kertoman mukaan siellä asui 20-kiloinen meduusa. Näinkin tuon ihmeen uiskentelevan pinnan tuntumassa. Opas vielä jatkoi, että tällä meduusalla on kymmeniä tuhansia poikasia jotka seuraavat emoaan kaikkialle ja että ne ovat lähes yhtä myrkyllisiä kuin emonsa. Sitten näinkin emomeduusan perässä vanan vaahtoa, vähän kuin piraijoita näykkimässä veden pintaa.
Päivän Tehtävä olikin sitten selvä. Keijjo käski uimaan lampeen meduusoja karkuun ja jos joku niistä onnistui polttamaan ihoa niin elossa selvinneiden täytyi piirtää haavansa elävästä mallistaan samantien.
Siinä sitä sitten pulikoitiin. Itse selvisin vähillä poltoilla, enkä edes piirtänyt niitä kun olivat niin mitättömiä.
-
Mitä ihmettä?
Toissayönä lueskelin innokkaasti Tove Janssonin piirtämää Iinestä. Viime yönä oli vuorossa Wattersonin versio Masista.
Huipentuuko trilogia Crumbin Corto Malteseen?
-
Eräässä unessani tyttöystävääni vainosi jokin nuorisojengi. Hänen koulussaan oli valtava kirjasto täynnä sarjakuvia, joita luin hetkisen, mutta tajusin sitten lähteä etsimään jengiläisiä, jotka tyttöystävääni pelottivat. Jengiläiset olivat saaneet vihiä etsinnöistäni, ja yksi jengiläisistä - Hämähäkkimies - odotti vaahtosammutin aseenaan jonkin talon, jossa oletti minun olevan, ulkopuolella. Hämis ei huomannut minua, joten käytin tilaisuuden hyväksi yllätyshyökkäyksen muodossa. Nappasin itsellenikin aseeksi vaahtosammuttimen (joka oli kiinni talon ulkoseinässä) ja hakkasin sillä Hämähäkkiveijarin tajuttomaksi. Poliisit saivat salamana tietää minun pahoinpidelleen henkilön ja lähestyivät taloa pillit vinkuen. Kiipesin tai pompin talon katolle ja sieltä takapihan kautta pakoon.
Toisten unet on tylsiä siksi, koska kukaan ei kehtaa kertoa niitä unia, jotka oikeasti olisivat mielenkiintoista kuultavaa!
Pitänee paikkansa. Kerron joskus toiste uneni, jossa Batman teki temput Kissanaiselle, joka ei suostunut paljastamaan, mihin suuntaan taidevaras pakeni... ;D
Hiljattain näin unta, jossa etsin Sampo-pankkia kirjastossa. Löysinkin vahingossa kirjaston perältä pisteen, jonne osa palautetuista kirjoista vietiin sen sijaan että niitä koskaan toimitettaisiin paikoilleen. Joukossa oli kolme osaa yli A4-kokoon painettuja Juha Harjun sarjakuvia! Niiden kannet olivat mustavalkoisia lukuun ottamatta joka osassa vaihtuvaa aluetta taustassa, jota vasten sarjakuvan päähenkilö seisoi. Olin juuri avaamassa kirjaa, kun kännykän herätyskello mölysi minut hereille. Pahus!
-
Voisi kai melkein sarjakuvauneksikin laskea, kun unessani kolme jänistä kiipesi puuhun hyppäsi pää edellä alas. Itsemurhapupuja...
-
Voi kuulkaa: olin perinyt joltain amerikantädiltä kokonaisen upean Ever Meulen -tyylisen autotallin, yläkerta oli varastoa ja alhaalla olivat huoltotilat. Kaikki autot olivat sellaista 40-luvun mallia, paitsi, että ne tietenkin myös uivat vedessä ja lensivät. Vanha mekaanikko toivotti minut tervetuleeksi ja selitti, mitä kaikkea nyt omistinkaan, ja oli huolissaan työpaikastaan. Niinkuin uusi omistaja voisi tulla toimeen ilman alan asiantuntijaa. Tajusin, että tällaisesta aikoinani uneksin: elin Rocco Vargasin elämää.
Sitten heräsin. :'(
-
Pari yötä sitten unessani vieraili itse Teräsmies ja kokonaita kolme kappaletta Ihmenaisia. Tosin kaksi niistä Ihmenaisista oli huijareita, vain yksi oli aito.
Sitten Madonna ja Gwen Stefani lauloivat dueton. Muuta en unesta muistakaan.
-
Hotellihuoneeseeni tuotiin laatikollinen painotuoreita albumeitani (sitä, joka ei ole ilmestynytkään) ja ne näyttivät aivan naurettavilta läsyiltä. Olin järkyttynyt, koska tuotantokoneisto oli mokannut jotakuinkin kaiken, mitä mokattavissa oli. Kansikuvanakin oli mustavalkoinen leiskaluonnos, eikä valmiiksi tekemäni originaali.
Käsikirjoittajani Jude Law ::) sanoi, että ei hätää, koska tässähän on kumminkin hänen nimensä kannessa. Minä olin vain piirtäjänä siinä sivussa, hän voi hoitaa homman kotiin pelkällä karismalla, ja se taatusti menee yleisöön kuin häkä. Olin hiukan epäilevä. Koko albumi oli aivan p***a.
Onneksi heräsin.
-
Tää on kyllä yksi Kvaakin parhaita ketjuja. Erityisesti tämä geneerinen yleisuni: menee paikkaan X ja löytää hienoja divariaarteita, upeita vanhoja lehtiä ja jopa semmoisia, joita reaalitodellisuudessa ei ole koskaan ilmestynytkään. Haalii niitä kasapäin ja ihmettelee onneaan.
Voisin kuvitella että muidenkin alojen harrastajilla näkyy vastaavia unia omista keräilyn kohteistaan.
-
Toi geneerinen divariuni on erittäin tuttu kyllä.
Fingerpori-ketjussa kerrottiin Pertin piirtäneen Nissisestä pilakuvan Eläinsipsiin. Viime yön unessa Jyrki naureskellen kosti ja piirsi pilakuvan Jarlasta Fingerpori-albumiin! Tämmöinen battlehan voitais joskus festareilla toteuttaa...
-
Luettuani Tove Janssonin elämäkerran näin kaksi yötä peräkkäin "janssonmaisia" unia. Suosittelen, paitsi kun niissä on se Mörkö. Toisaalta, muistaakseni, Mörkökin oli ihan ystävällinen - unessa.
Borgtron Fingerporissa, ohhh noooooooo...
-
Voisin kuvitella että muidenkin alojen harrastajilla näkyy vastaavia unia omista keräilyn kohteistaan.
Minäkin epäilen, että tämä on jokin erityisesti keräilijöiden alitajunnasta kumpuava epäilys siitä, että jotain jää aina puuttumaan, oli kokoelma sitten kuinka laaja hyvänsä.
Mutta kyllähän näissä unissa huvittaa nämä itse keksityt keräilykohteet. Mahtavatkohan numismaatikot nähdä unta hopeamarkan sijaan hopeamarkkakymmenenpennin kolikosta...
-
Tämän tarkistin vielä varmasti käymällä kaikki tämän keskustelun läpi. En ole vielä sitten vissiin kertonut. Kun menen huvikseni divariin, siis tässä unessa... niin löydän aina siitä tietystä Tintti-albumista sen tietyn vanhan version, joka on pitkään ollut pinon alimmaisena. Se on se pitkään piilossa ollut versio siiitä, jonka kaikki tietää, mutta albumi on jo kadonnut, mutta nyt, yhtäkkiä... Muuten sama albumi kuin se joka on.. ja sitten herään. Se muistuttaa Mustaa saarta, josta on kolme versiota, mutta, ei... Tuhatkaunon tapaus, jossa on erilainen loppu, kyllä!... ei... Mutta hienointa on se että Tintistä on uusi Seikkailu, edes, sen verran, että loppu on eri! :D Jos sen alpparin saisin...
Erikoisinta tästä on se, että samanlaisia unia ovat nähneet muutkin. Tiedän kun on kerrottu. Däng.
Timo
-
Kohtuu taajaan näkyy unia apokryfisistä albumeista, joissa erikoisia cross-over-juttuja. Eräässä unessa Asterixin kylän koko väki lähti yhdessä strumffien kanssa merille sotimaan viikinkejä vastaan.
Pienenä kun keräsin Aku Ankkoja, näin hyvinkin usein unen, jossa löydän meidän pihan lehtilaatikosta ison läjän vanhoja Akkareita. Joskus tämä tapahtui sen verran lähellä heräämista, että yritin epätoivoisesti viedä lehdet unimaailmasta valvetodellisuuteen; heräsin puristaen olematonta lehtipinkkaa rintaani vasten.
Nykyään, kun kerään lähinnä kirjallisuutta, näen toisinaan unta vähän kulahtaneesta divarista, sen hyllyillä havaitsen vanhan ja kunnianarvoisan volyymin, jonka aavistan sisältävän diagrammeja, joista kaikki maailmankaikkeuden arvoitukset ja mytologiat selviävät. Mutta jokin tulee minun ja halajamani opuksen väliin: divari ei olekaan enää divari vaan jotain muuta, olenkin siellä töissä enkä asiakkaana tms.
-
Noita divariunia varmasti kaikki keräilijät näkevät.
Tämä ei ole sarjakuvauni mutta aika hauska... Aina kun meikäläisellä on stressiä, näen unta että olen taas tiskijukka. Levy on jo loppumassa, enkä saa mitenkään seuraavaa levyä lautaselle. Plärään ja plärään levyjä, mutta levyä ei vain löydy! Hiki nousee otsalle. Sitten ravintelissa on yhtäkkiä ihan hiljaista ja kaikki tuijottavat odottavasti minua. - Tässä vaiheessa herätään.
-
Unessa katselin U-255-animaatiota. Tunnari oli suoraan repäisty Tintistä ja muistan introsta kohdan, jossa laiva uppoaa ja kohdan, missä kapteeni ajaa partansa. Ehkä sitten joskus...
-
Hämmentävää. Näin unta, että olin luonnostellut Mignolan kirjoittaman Hellboy-tarinan ja tussaajana toimi Kevin Nowlan. Kyse oli ilmeisesti yksiosaisesta lehdestä, koska en jatkoa ollut piirtämässä. Outoa unessa oli se, että en oikein ollut tyytyväinen Nowlanin tussaukseen. Lähinnä odottelin, että originaalit tulee takaisin DH:lta, että saa myytyä ne isolla hinnalla...
-
Näin unen, jossa joku kustantamo oli alkanut julkaisemaan Aku Ankan Taskukirjoja kovakantisina painoksina. Mietin, että onpa nerokas idea, kuinka tätä ei ole tehty aiemmin.
-
Näin unen, jossa joku kustantamo oli alkanut julkaisemaan Aku Ankan Taskukirjoja kovakantisina painoksina. Mietin, että onpa nerokas idea, kuinka tätä ei ole tehty aiemmin.
Onhan niitä ainakin yksi tehty myös kovakansiversiona.
Necron jälkitunnelmissa aloin jostakin syystä muistaa vanhoja uniani keskellä päivää, mikä ei ollut kivaa. Ilmeisen stressiperäisiä juttuja lähinnä muuttoon liittyen, miten sarjakuvapinot kaatuu ylle. Sarjakuvahahmoja vierailee öissäni harvemmin, mutta noita "vitsi miten halpoja keräilyalbumeita/lehtiä" -unitelmia kyllä pukkaa melko tasaisesti.
[Sanoo "keräilijä", joka muuton loppuvaiheessa suoritti viimeiset "keräilykohteiden" siirrot kahvallisilla jätesäkeillä - toimiva ratkaisu, muuten...]
-
Joskus tulee uneksittua oudoista divarireissuista. Kyseisiin uniin saattaa liittyä jopa ahdistavia elementtejä. Divarit ovat unissani yleensä myös vähintäänkin erikoisia. Joskus niistä löytyy sarjakuvia ja kirjoja silmien kantamattomiin. Kirjavuoria, joiden huippua ei näy. Joskus taas unieni divarit ovat tavallisten divarien kaltaisia, mutta täynnä helmiä ja todella äärimmäisen houkuttelevia ostokohteita. Tietysti minulla on käytettävissäni vain rajallinen määrä rahaa, joten siinä sitten tuskailen unessani mitä ostaisin ja mitä jätän taakseni ikuiseen unohdukseen ja kadotukseen. Unissani olen myös vieraillut antikvariaatissa, joka oli kuin valtava lentokonehalli täynnä pelkkiä Marvel-julkaisuja eri vuosikymmeniltä, joiden seassa möyrin kuin Roope rahasäiliössään ja koetan valkata sopivaa nippua ostettavakseni. Koskaan en muista divariunissani selvinneeni kassalle asti.
-
Hämmentävää. Näin unta, että olin luonnostellut Mignolan kirjoittaman Hellboy-tarinan ja tussaajana toimi Kevin Nowlan.
Kai vielä muistat kässärin?
Ei kun kynä käteen vaan,
ei haittaa vaikka sen tussaisi joku muu kuin Nowlan :)
-
Kai vielä muistat kässärin?
En valitettavasti muista. Semmoinen vaikutelma on jäänyt, että ei siinä kuitenkaan jostain syystä hirveästi Hellboyta ollut.
-
Ööh.
Näin unta että olin matkustanut Japaniin. Matkarahat olin kerännyt myymällä japanilaisiin divareihin kaksoiskappaleitani Aku Ankan taskukirjoista.
Ei tämä vielä mitään, sillä siellä palloillessani ostin ne myymäni kirjat takaisin ja jaoin ne kotona tuttaville tuliaisina Japanista.
Kätevää.
-
Semmoinen vaikutelma on jäänyt, että ei siinä kuitenkaan jostain syystä hirveästi Hellboyta ollut.
Herr Kaltsu on käsitellyt näitä unitilanteita hyvin napakasti:
http://www.kaltsu.net/2008/07/lhelt-liippasi.html
Tässä on se kirottu ongelma, että unen sisällä ei ole muistia, vaan tilanne muuttuu koko ajan kun päänsisäinen elokuva-ohjaaja lykkää uutta visiota armottomasti putkeen.
-
Näin unta, että uusin Tähtivaeltaja-lehti ilmestyi. Todellakin, alitajunta on paikka täynnä kiehtovia mysteerejä.
-
Toi Kaltsun sarjis... Repesin. :D Onneksi ainakin omalla kohdalla kaikki unessa saadut maailman parhaat ideat ovat tuntuneet herättyä varsin typeriltä, jos niistä nyt on paljoa enää edes muistanut.
Viime yönä näin unta jossa olin sisällä jonkinlaisessa Tintti-seikkailussa. Seisoin vanhan rakennuksen käytävällä kun Milou säntäsi portaita ylös ilmeisesti karkumatkalla ja Tintti perässä. Asiassa oli suurta draamaa mutta unohdin jo että mistä oikein oli kyse...
Joku aika sitten näin unta jossa näin kaupassa Yotsuban viitospokkarin, vaikka tiesin ettei sitä ollut vielä ilmestynyt. Yritin katsoa oliko kyseessä todella viides, mutta selän numero näytti kummalliselta ja venkoili katsoessa niin etten millään tahtonut saada selvää. Lopuksi päätin että kyllä se oli selkeä viitonen, joskin todella kummallisen näköinen sellainen.
-
Viime yönä lueskelin Baby Blues-sarjakuvia, jossa henkilöt touhusivat niin tuhmia että! Unessa ihmettelin miten perhesarjakuvassa saa näyttää tällaista, ja vielä jenkkilehdissä.
-
Näin unta että olin samassa bussissa Antti Vainion kanssa. Pikavuoro jonnekin, varmaan helvettiin...
-
Näin unta jossa luin jotain vanhaa Viivi & Wagner albumia ja huomasin yllätyksekseni että juoni oli oikeasti hyvä, Viivi oli piirretty kauniisti, väritys oli pehmeää. Alpparin tarinasta en muista muuta, kuin että se oli jatkuva, eikä ollenkaan ilkeilevä. Piirrostyylillisesti alppari oli ihan erilainen kuin V & W oikeasti... Jouduin laskemaan alpparin käsistäni, kun menin ihmettelemään talon ulkopuolelta raikuvaa marssisävelmää, ja huomasin että talon ohi marssii puna-oranssisissa asuissa olevia henkilöitä, natsistisen viirit ja liput liehuen...
-
Divari vanhassa kivitalon kellarissa. Haisee homehtuneelle. Muistan että olihan täällä yläkertakin, ja menen rappusia pitkin sinne.
Tuntematon nuori opiskelijan näköinen kundi tiskin takana. Hyllyssä huonokuntoisia Aku Ankan taskukirjoja. Joistain puuttuu kannetkin. Järkyttävän resuinen Mikki kiipelissä, 5 painos. hintaa 30 e - johan on vitsi. Löytyy myös sekopäisiä taskareita 1990-luvun alusta, joita en muistanut olevankaan, ja joita voisinkin ostaa.
Siinä taskukirjoja plärätessä on hylly meinannut romahtaa vähän väliä, ja olen sitä myyjän avustuksella korjannut. Jostain syystä olen myös juonut pari kuppia kahvia kirjojen selailun lomassa. Nyt myyjä vaatii korvausta kahvista, mutta ei huoli rahaa. Haluaa että osallistun humorististen t-paitojen tilaukseen. Toisessa on jotain "neekereistä".
-
Olin jossain kokouksessa Helsingissä, mukana ainakin Kataisto. Kyselin juuri mahdollisia ruokailuaikeita ihmisiltä kun Vesa nousi ylös ja haki c-kasettinauhurin pöytään sanoen: "Nyt kuunnellaan Hectorin tekemiä lastenlauluja maailmanlopusta".
Kasetilta alkoi Paul Ankan Dianan sävelellä kulkeva biisi, jonka venyttelevässä kertosäkeessä ("Oh, please stay by me, Diana") laulettiin että "Manninen, Pekka Manninen, jotain kuolee..."
Tällä ei kai viitattu kehenkään ihmiseen vaan siihen maailmanloppuun... Pekkaan viitattiin laulussa jonkinlaisena noitatohtorina, jolla on asiasta enemmän tietoa.
-
Viime yönä pelasin Ken Parker-peliä. Herätessä olo oli niin pettynyt että tyyny lenti, oli se melkoisen autenttisen tuntuinen (mm. pitkä dialogi sheriffin kanssa monivalintoineen ja kohtaus jossa ammuttiin tykillä intiaaneja)
-
Näin unta sarjakuvablogista, joka sijoittui vuoteen 1953 ja jonnekin Texasiin, Arizonaan tms. Piirtäjä oli päättänyt alkaa piirtää oikeaa päiväkirjaansa noilta vuosilta nyt uudestaan sarjakuvaksi, tavoitteenaan löytää uudelleen ihana Suomi-neito, joka tuolloin oli ollut vaihto-oppilaana Amerikassa... Tunnelma oli jotenkin unenomainen, meininki tosi kliseinen, vähän kun Nuoresta kapinallisesta. Ajeltiin avoautolla, typyillä oli huivit ja aurinkolasit, aurinko paahtoi autiomaata, välillä pysähdeltiin bensa-asemalle kokikselle. Tummatukkainen kaveri vonkasi ihanaa Armia (tms) treffeille, Armi vaan nauroi. Blogia säesti möreä kertojaääni (piirtäjä eli tumma kaveri vanhana) joka vähän väliä jotenkin ironisesti kommentoi viatonta nuoruuttaan.
Mutta hassuinta oli että kuvat oli piirretty ihan selkeesti Grezenin tyylillä!
-
Näin hyvin realistisen tuntuista unta, jossa taannoinen Kvaakiin kirjoittamani sarjakuva-arvostelu lytättiin foorumilla ihan täydellisesti. Lisäksi siitä paisui laajempikin skandaali, minun kai epäiltiin ottaneen korruptiorahaa vastaan ja ties mitä muuta. :P
-
Jokin aika sitten näin unta, että Tampereesta vähän etelään oli Carl Barksin piirtämä vuori. Eli tavanomainen maisema loppui jostain kohtaa, ja siitä eteenpäin ruoho, kivet, värit, kaikki olivat kuin ankkamestarin piirrosjälkeä. Liekö ollut se Peikonhammas?
-
Jokin aika sitten näin unta, että Tampereesta vähän etelään oli Carl Barksin piirtämä vuori.
Tuohan on oivaa parodiaa joskus överiksikin menevälle Barksin taiteen ihanoinnille!
-
näen usein sarjakuva-aiheisiä unia, yleensä Alfa tms muu antikvariaatti on muuttanut laajentunut jne.
Mutta nyt viimeksi olin matkalla turusta bussilla saloon, mutta talvella jääramppi hyydytti vossikan joten kelkkailin Paimioon. ylävistalle oli pistetty parikin uutta divaria pystyyn.
toisessa oli runsas sarjakuvavalikoima, kotimaisia ja BDtä, niin ranskaksi kuin saksakin("kaikki saksankieliset on 50c/kpl, ne ei myy muuten") ja myös jenkkilehtiä.
iso ongelma on että voinkohan käyttää Batman Blood & coal albumin juonen, vain muuttamalla päähenkilön?
vaikka tämä harmaasävyinen, lisävärinä vain tummasininen kertoi 30-luvun kaivoskaupungin ahdingosta.
työläiset lakkoilivat ja vaativat oikeuksiaan, liitoja jne. mutta iso raha oli palkannut kovaotteiset "rikkurinmurtajat" musertamaan nämä.
batman ei ollut elementissään yhtään mutta tarina toimi.
Alitajunta on selkeästi reilukerhon jäsen...
-
Egmontin supersankaritarjonta 2010 -ketjua lukiessani muistui mieleen pari päivää sitten näkemäni uni:
12 kertaa vuodessa ilmestymään ruvenneesta X-menistä oli ilmestynyt kioskille ensimmäinen numero, mutta hämmästys oli suuri, kun 100-sivuisessa lehdessä jatkosarjana olikin Piko ja fantasio (Tempo oli ilmeisesti yhdistetty tähän lehteen) ja koko lehden päätoimittaja oli vaihtunut nimimerkki Tertsiksi!
En ihan äkkiä tajua mitä päänsisäistä ongelmaani tällä käsittelin.
???
-
lehden päätoimittaja oli vaihtunut nimimerkki Tertsiksi!
Oliko lehdessä pahoja pikseli ongelmia?
-
12 kertaa vuodessa ilmestymään ruvenneesta X-menistä oli ilmestynyt kioskille ensimmäinen numero, mutta hämmästys oli suuri, kun 100-sivuisessa lehdessä jatkosarjana olikin Piko ja fantasio (Tempo oli ilmeisesti yhdistetty tähän lehteen) ja koko lehden päätoimittaja oli vaihtunut nimimerkki Tertsiksi!
Jos Tertsi pääsisi päätoimittamaan X-Meniä niin noinhan siinä kävisi. ;D
-
Näinpähän eilen unta että joku hieman vinksahtanut vanhahko mies olisi lahjoittanut minulle kaikki Non Stop-lehden vuosikerrat... Olivat todella hyvää luettavaa kunnes sitten heräsin ja huomasin ettei minulla ollutkaan niitä enää :'(
Lieneeköhän tämä merkki siitä että olen lukenut liikaa belgialais-ranskalaisia sarjakuvia?
-
Olen nähnyt monia sarjakuviin liittyviä unia,esim:Kävelin Riihimäen Ankkapuiston luona ja löysin uuden Divarin.Siinä on todellisuudessa joku Kahvila/vastaava.Niin löysin 70-luvun Kostajat Sarjakuvapokkareita 1e per kpl.Olin ihan innoissani,hyvässä kunnossa ja halvalla.Herättyäni todellisuus iski..se oli hirveää..
-
Näin unta, että Stan Lee pyysi minut luokseen omaan studioonsa ja tarjosi paikkaa uuden sarjakuva lehden piirtämiseen. Sanoin, ettei minulla ole rahaa tulla johon Stan kuittasi puhelimessa "pakkaa kassisi, rahat ovat tililläsi kunhan saan yhteystietosi". Saavuin illan suussa Yhdysvaltoihin, jossa Moebius oli minua vastassa. Lentokone terminaalissa yhtiö hukkasi kassini jossa oli kaikki tärkeät tavarani piirustusvälineineen. Onneksi lompakko ei hävinnyt. Moebius sanoi, että älä huoli, Stan Lee on etsinyt Euroopasta uutta lahjakasta piirtäjää ja sinä olet yksi heistä. Toinen kaveri tulee Ruotsista myöhemmin ensi viikolla. Moebius jatkoi, että "Stanilla on rahaa kuin roskaa, kaikki kulusi korvataan". Voit käyttää vaikka Stanin vanhoja puseroita tarpeen vaatiessa.
Lähdimme terminaalista sokkeloiselle valtatielle, jossa oli päällekkäin useita kaistoja. Jonkin ajan kuluttua saavuimme keskustaan ja Moebius sanoi: "Tuossa rakennuksessa minulla on ateljee". Sanoin, että "please, voisimmeko käydä ateljeessasi. Haluaisin nähdä kaikki ne mahtavat Blueberry originaalit, jotka olet tehnyt. Innoissani sanoin vielä, että olet mun idoli ja innoittajani. Tähän Moebius sanoi, että " kuulehan, kaikki Originaalit on myyty Heritagen huutokauppaan viime viikolla könttäsummalla". "Yhtään kappaletta ei ole enää minulla tallessa. Muutama tosin voi olla kustannustalo Dargaudin yhdysvaltain arkistoissa eikä ole nyt aikaa mennä sinne. Kauhistuin ja kysyin että "Täh....miksi"? Moebius vastasi, että asun yhdessä poika ystäväni kanssa joka teki minulle miljoona velat jotka minun on maksettava. Selviän juuri ja juuri tekemällä pieni muotoisia juttuja paikalliselle kustantajalle ja tietenkin Stan Lee tukee minua rahallisesti. Mutta tiedän todella, mitä on elää tiukilla.
Sitten juuri jännittävimmän tapahtuman kohdalla herätyskello pahus soi.
-
Mä näin unessa juuri ennen heräämistä Fingerpori-stripin.
Siinä oli Velho-sarjiksen tyyppinen kuninkaanhovi, ihmisiä seisoi rivissä hovivaatteissaan. Keskellä oli Heimo Vesa. Ekassa ruudussa Heimo toteaa "Minäkö nihilisti?" Tokassa ruudussa mies ja nainen kättelevät ja Heimo kommentoi. "Hei, minä yritän irrottaa teidät erikseen."
(Repliikkejä en muista ihan sanatarkasti, mutta sinnepäin...)
-
Toissa yönä olin unessani päätyä naimisiin. Häävieraina oli edellisistä unistani tuttua porukkaa, joihin kuului muutama sarjakuvasankarikin, kuten esim. Teräsmies joka muutama kuukausi sitten taisteli unessani Keanu Reevesiä vastaan, tapellessaan siitä kumpi saa pelastaa minut poliisien kynsistä, räjäyttäen Pasilan poliisiaseman.
Morsiamen kasvoja ei missään vaiheessa paljastettu. Jokatapauksessa, Vihreä Lyhty sarjakuvista tutut universumin vartijat tarjosivat minulle pelastusta tästä tukalasta cliff-hangeria pelottavasti muistuttavasta tilanteesta, jossa uljasta vapauttani uhmattiin, ja kansallisoikeuksiani rikottiin. He antoivat minulle 6h aikaa todistaa, että kyseessä olisi uni. Jos tähän pystyisin, ei pieni mutta rakas elämäni vapaudessa loppuisi, vaan saisin liihottaa vapaana.
Tietenkin minä naureskelin, että helppoahan tuo on, katsokaa nyt häävieraitakin. Arvoisat universumimme vartijat eivät kuitenkaan jostain syystä vakuuttuneet.
Vasta kun lopulta itse Tony Halme tuli onnittelemaan minua naimisiinmenon johdosta, universumin vartijat uskoivat minua, ja tuolloin oli tietenkin kulunut jo 5h jostain kumman syystä. Samassa kaikki muuttui valkoiseksi, ja heräsin keskeltä Pohjoisnapaa. Nousin pystyyn, ja kävelin jonkin matkaa. Törmäsin itse Lokiin, joka totesi minulle: "Jos pysytyt 6h:n aikana vakuuttamaan minut, että sinulla ei ole kylmä, päästän sinut pois täältä, omaan kotiisi."
Tässä kohtaa heräsin oikeasti. Unissani minulle käy aina lopussa huonosti. Julmaa.
-
Usein tulee nähtyä sellaista unta, että keskeltä metsikköä/Kuusamoa/lukiota löytyy tuntematon tönö/huone täynnä sarjakuvia. Niitä sitten innoissani selailen ja ihastelen kansia. Ja herään aina ennen kuin pääsen aloittamaan mittavan luku-urakan. Sääli, sillä toisinaan näkemissäni kirjaunissa juonet ovat jotain todella jännää...
-
Ennen muinoin tiesi aina alamaista nousua, kun näki unen, jossa mukamas löysi divarista kohtuuhintaan kasapäin mieleisiä sarjakuvia sekä muita kirjoja. Nykyään vain nukkumatti tekee kiusaa ja näyttää kyllä noita unosia, vaan eipä silti nouse suksi suosta.
-
Minun piti ennen nukkumaanmenoa (joskus yökahden aikoihin) vastata tähän sarjakuvan arvaamisketjun viestiin (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,10715.msg288022.html#msg288022), mutten enää jaksanut. Yöllä kuitenkin näin unta, että ketjun albumia oli arvuutellut usea kvaakilainen monilla eri Asterix-albumien nimillä, kunnes kysyjä lopulta totesi, ettei kyseessä ole mikään Asterix-tarina.
Nyt, kun hetki sitten kävin itse esittämässä säikeeseen veikkaukseni, oli outo tunne kun ei voinut olla ihan varma, olinko nähnyt unta, vai olisiko Asterix-luettelo tosiaan siellä.
-
Hmm.... Muistan unen jossa ratsastin kirkkaan punaisella tyranniliskolla Devil Dinosaur sarjan hengessä. Ji-huu! *tömps* *tömps*:laugh:
Aamulla pohdiskelin miten Freud olisi tulkinnut asiaa, päädyin tulokseen että kirkuvan punainen jättilisko joka on ruumiinrakenteeltaan pelkkiä sääriä ja valtavaa sylkeä valuvaa kitaa edustaa kontrolloimattomaksi koettua naisen seksuaalisuutta ja sen selässä keikkuva pieni apinamies edustaa miestä eli itseäni, muistaen Kirbyn sarjakuvan kaksikon luonteen joka välittyi myös uneen totesin että minulla ei ole muuta huolta kuin kenties kyseenalainen maku nukkumaanmenoa edeltävien viihdelukemistojen suhteen.
-
Aamulla pohdiskelin miten Freud olisi tulkinnut asiaa
Eikö olisi vain helpompaa nähdä suoraan seksiunia? ;D
-
Eikö olisi vain helpompaa nähdä suoraan seksiunia? ;D
Niin, toisaalta siinä seksiunessa ei välttämättä ole sitten kyse ollenkaan seksistä, uneksit vaikka jonkun Wonder Woman amatsoonihahmon hahmon niputtamaksi joutumisesta mutta tajuat että kyse on vain epävarmuudesta muuttuvassa yhteiskunnassa ja siitä kuinka yliminään iskostetut käsitykset sukupuolirooleista eivät välttämättä ole ihan ajan tasalla. :-\
-
...viime yönä näin kauhumangaunta, autiohkossa korttelissa slasherin uhriksi joutui joku vanhempi nainen ja voileipiä myyvä poika...jälkimmäinen melkein ehti juosta karkuun mutta sitten kävikin ilmi että niitä slashereita oli ihan samannäköisiä kaksi. Tai sitten se teleporttasi, en ole ihan varma kun heräsin pojan kuoleman jälkeen.
Ja uni oli siis mustavalkoinen ja piirretty mangatyyliin (Junji Iton Museum of Horror -kokoelmat tuli mieleen), ja vaikka siinä olikin sellainen "tämä on sarjakuvaa" olo, niin immersio oli sen verran voimakas että itse en unessa esiintynyt edes lukemassa sitä sarjakuvaa.
-
Tenavista näin unta, jossa Jaskalla oli kuuma. Jaska yritti avata nostettavaa ikkunaa siinä onnistumatta. Kun viimein onnistui, Tellu sanoi "Täällä on kylmä." Tämän jälkeen ikkuna putosi Jaskan sormille. Tellu kommentoi:"Paljon parempi."
Paras strippi ikinä.
Viime yönä näin sarjakuvia sivuavaa unta siinä mielessä että siinä oli Simo Frangen. Frangen veti visailuohjelmaa, jossa esitti kysymyksiä itselleen. Simo kysyy:"Ovatko Simo ja Rosa eronneet?" Yleisöön tulee hiljaista. Näytetään Rosaa, jonka silmät kostuvat ja huuli alkaa väpättää. Myös Simon sekä koko studioyleisön silmät kostuvat. Lopulta Simo vastaa:"Eivät ole." Yleisö kiljuu ja itkee riemusta, myös Simo ja Rosa itkevät ja syleilevät toisiaan ja taustalla soivat viulut.
-
Näin viime yönä unta, että löysin Kempeleen työväentalon vintiltä kaksi kovakantista ja ilmeisen ikääntynyttä alpparia Paavo Väyrysen käsikirjoittamaa sarjakuvaa. Piirtäjä oli tyylistä päätellen Erkki Tanttu. Sarja kertoi ilmeisesti suomalaisesta maalaisnuorukaisesta. Uni loppui kuitenkin ennen kuin ehdin lukemaan sitä. :)
-
Kivoja sarjakuvaunia on olleet nämä tällaiset missä päädyn sarjakuvien maailmaan (Gotham, Ankkalinna, Digimonmaailma for example), tai no, ainakin melkein kaikki niistä. Ja sitten tietysti ne, missä joku ihkpihk sarjishahmo pitää jotain miesmallinäytöstä tms. Nyan, minunkin sisälläni piilee pieni fanityttö, joo.
Kamalia unia on sitten ne, missä löydän halvalla uskomattoman paljon hyviä sarjakuvia, mutta kun herää, niitä ei ole. Siinä sitten "DAMMIT soli unta", miettii oliko se enne, menee kiertämään kaikki mahd. divarit, ei mitään.
-
Kamalia unia on sitten ne, missä löydän halvalla uskomattoman paljon hyviä sarjakuvia, mutta kun herää, niitä ei ole.
Minulla unien sarjakuviin liittyvät kamaluudet ovat olleet lähinnä sitä, että löydän lehtipisteen hyllystä jonkin aivan käsittämättömän hienon sarjan suomijulkaisun. Yhdessäkin unessa löytyi Battle Royale, Blade of the Immortal ja Lone Wolf and Cub kaikki kolme kerralla. Sitten seurasikin pettymys heräämisen muodossa. Joitain vastaavia, mutta hämärämpiä, muistikuvia taitaa olla myös Absolute Sandmanin suomenkielisestä versiosta.
-
Minulla unien sarjakuviin liittyvät kamaluudet ovat olleet lähinnä sitä, että löydän lehtipisteen hyllystä jonkin aivan käsittämättömän hienon sarjan suomijulkaisun
Itse näen usein unia, jossa matkustan junalla jonnekin H:gin lähiöön tai lähikaupunkiin, jonka divarista löydän sarjakuva- ja kirjahelmiä. Muistan erityisen hyvin Laikku 05-antologian inspiroiman unisaagan, jossa löytyi paksu, keltaisiin kansiin sidottu kokoelma unohtuneen suomalaisen mestarin strippejä.
-
Sarjakuvaunissani lueskelen aina omia tekeleitäni ja ihmettelen, kuinka hyviä juonet ja piirrosjälki ovat - ja kuinka olenkaan voinut unohtaa tuonkin tarinan joskus piirtäneeni. Toisinaan kyse on selkounesta, jolloin tajuan, että tämähän on reaaliajassa luomista ja koetan kovasti jäljentää unisarjakuviani (muka) puolihereillä paperille. Pettymys on aina suuri, kun herään - ei niitä ollutkaan fyysisesti olemassa, jopa unesta valveille kopiointiyritykset olivat unta nekin vain :sleepy:
-
Viime yönä näin unta jossa Scott Pilgrimin suomijulkaisu oli peruuttu. Olen ollut tosi täpinöissäni sen julkaisusta. Viikko sitten näin unta jossa Fingerporista oli tehty elokuva. Elokuvassa hahmot olivat toteutettu samallalailla kuin Howard The Duck yms. eräänlaisina nukkeina. Ohjaajana elokuvalla oli itse Jim Henson. Heräsin siihen, kun leffateatterissa yhtäkkiä muistin, että Jim Henson on kuollut...
-
Viikko sitten näin unta jossa Fingerporista oli tehty elokuva.
Hei, muistin juuri - olenpa minäkin nähnyt sarjakuvan elokuvasovituksen unissani. Päänsisäinen animaatio oli toteutettu samalla tyylillä kuin Don Rosa piirsi aiemmin (esim. Vaarojen vuori) ja ankat seikkailivat jossain sademetsässä. Juonesta en herättyäni muistanut mitään, mutta liikkuva kuva Rosan grafiikalla oli aika jännä kokea :)
-
Minä näin juuri unta että olin asioimassa lehtipisteellä, jossa huomasin siellä myytävänä olevan niitä isoja, mustavalkoisia Essential -kokoelmia kaikesta mahdollisesta. Siellä oli niitä ihan oikeitakin joukossa, mutta lisäksi oli Essential Alf, Essential G.I.Joe ja jokin mystinen minkä nimi oli Essential Women of G.I.Joe... ota tuosta sitten tolkkua.
-
En tunne Milla Paloniemeä oikeassa elämässä. Ainoan kerran kun olen hänet 'tavannut' oli kun taannoin jonotin vaimon työkaverillleen lahjaksi ostamaan Kiroileva Siili -kalenteriin omistuskirjoituksen Tampereen kirjamessuilla. En oikein tule lukeneeksi siiliä muutenkaan tahi noteeranneeksi Millan tekemisiä ylipäätään. Täällä Kvaakin puolella tietty joskus tulee nähneeksi hänen kirjoituksiaan, mutta siinä kaikki.
Siitä huolimatta - tai ehkä juuri sen takia - Milla oli viimeöisessä unessani erittäin läheinen ystäväni. Jopa niin läheinen, että pääsin näkemään hänen upouutukaista kirjaansa, joka kertoi vompatista. Viiva oli aika lailla erinäköistä kuin siilissä, ja se oli väreissä. Vähän (mutta vain vähän) tuli mieleen Beatlesin Yellow Submarine -taide. Kyseessä lieni jonkinlainen eläinaiheinen lastenkirja, ja se oli painettu hassusti tosi pieneen kokoon, tyyliin 10 x 10 cm. Sisäsivuilla oli jonkinlaisia luukkuja, joiden alla olevat piirrokset veivät tarinaa eteenpäin, vähän niin kuin Muumipeikko Eksyy -kirjassa.
Nimi oli vielä jotenkin hauska väännös vompatti-sanasta, ja ärsyttää todella, etten sitä enää muista. (Norpatti-sanalla oli taatusti tähän unessa joku vaikutus.) Vompatus? Vompauttaja? Aargh, mikään ei tunnu oikealta.
-
Aina silloin tällöin käyn unissani sarjakuvakaupassa, joka on aina jostakin syystä Fennica. Tosin se on aina erilainen ja eri paikoissa. Ainoa yhdistävä tekijä on se, että se on yleensä valtavan iso, toisin kuin todellinen Fennica. Kerran esimerkiksi se laajeni jonkun kerrostalon kellariin ja parkkihalliin (ja sieltä pääsi myös johonkin outoon puistoon, jossa oli motoristeja ja grillikioskeja). Viime yönä taas menin sarjakuvaostoksille Fennicaan. Tällä kertaa se sijaitsi jonkun vanhan kartanon tai vastaavan alueella, niin että lehdet oli näytillä eri huoneissa ja jopa eri rakennuksissa. Löytyi myös, kuten aina, valtavan hyviä tarjouksia (50 senttiä ja 1 euro kokoelmista) sarjakuvista, joita ei ole edes olemassa.
-
Tähän asti muistan selkeästi nähneeni vain yhden unen, joka toteutui päässäni sarjakuvatyylisenä. Uneen liittyi tarina, jossa kaksi päähenkilöä haaksirikkoutui Tyynellä merellä sijaitsevalle saarelle. He kokivat jonkinlaisen romanssin ja onnettoman lopun.
Unen twist oli siinä, että kyseinen tilanne toistui seuraavissa inkarnaatioissa. Samat kasvonpiirteet omaavat hahmot löysivät tiensä saarelle - vain aika ja rooli vaihtui (esimerkkejä mm. toisen maailmansodan aikainen lentäjä-ässä, englantilainen seikkailija-arkeologi, posliinivaaseja Hollantiin kaupannut kiinalainen merimies...)
Sarjakuvaunen tästä saarisekoilusta teki ennen kaikkea se, että henkilöt ja miljöö olivat aivan kuin Hugo Prattin siveltimestä. Herättyäni olin erittäin inspiroitunut.
-
Vastaavalla tavalla kuin Veli Loponen olen nähnyt unia paikoista, joista tavallisesti hommaan sarjikseni. Unissa löydöt ovat harmittavalla tavalla huomattavasti parempia kuin tosielämässä...No; onneksi unet eivät ole valveunia, eli saa pitää illusionsa unen ajan.
-
Muuntunut tuttu divari, josta löytää julkaisemattomia sarjakuvia lienee sarjakuvaharrastajalle arkkityyppinen uni. Itsekin näen niitä ajoittain.
-
Aiheesta saisi varmasti hyvän fantasia sarjakuvan! Ellei useammankin!
-
Unessani olin luultavasti kirpputorilla,siellä katselin muovipusseissa olevia 80-luvun Ryhmä-X lehtiä.Luultavasti kolmealehteä katselin tarkemmin ja kun näin hinnan;3,50e niin järkytyin ja uni loppui.Olisi ollut kiva jäädä katselemaan pidemmäksi aikaa..ehkä ensiyönä sitten.
-
Unessani olin luultavasti kirpputorilla,siellä katselin muovipusseissa olevia 80-luvun Ryhmä-X lehtiä.Luultavasti kolmealehteä katselin tarkemmin ja kun näin hinnan;3,50e niin järkytyin ja uni loppui.
Aika osuvaa. Kävin nimittäin eilen, siis ihan hereillä, läheisellä kirpputorilla jossa myytiin tuolla hinnalla vuoden 1997 Aku Ankkoja. Siis kappalehinta oli tuo, meinasin nauraa ääneen kun huomasin. Sarjis oli eri mutta reaktio sama. :D
-
Tää ketju on parhautta. :)
-
Hei Haplo!,outosattuma todellakin. :) Voisin sen verran kertoa että näin menneenäviikkona unta Marvel-lehden kannesta mihin olin piirtänyt Thanoksen kutomassa villasukkia ja molemmat käteni olivat piirretty Thanoksen yläpuolelle.
Tätä on vaikea selittää,kumminkin nauratti vähän tuo uni.
Ehkä teen liikaa töitä? kun uniin asti sarjakuvat tulevat..
-
Ma oon nahnyt unia aivan hengastyttavan hienoista sarjakuvateoksista taynna mm.kasittamattoman taidokkaita yksityiskohtia, olen selannut niita kirjoja suu auki...ja olen uskonut, etta sellaisia oikeasti on olemassa.
Hirvea tyhjentynyt tunne sitten kun on herannyt, olematon ja petetty. Tai voihan sellaisia jossain olla...
Olen myos nahnyt unta Robert Crumbista jolla itsellaan on ollut piirtamiensa naisten kaltaiset paksun muhkeat pohkeet :-*
-
Voisin sen verran kertoa että näin menneenäviikkona unta Marvel-lehden kannesta mihin olin piirtänyt Thanoksen kutomassa villasukkia ja molemmat käteni olivat piirretty Thanoksen yläpuolelle.
Perhana! Tuossa olisi kyllä Marvel kansi jonka haluaisin joskus nähdä!
-
Näin unta, jossa Jack Kirby esitteli minulle työtilojaan. Jack valitteli silmiensä olevan huonossa kunnossa. Kohta paikalle pöllähti kaiketi Jackin lapsenlapsenlapsi, pikku piltti, joka pyysi minua piirtämään kanssaan. Moinen hellytti Jackin piirtämään minulle kolme kuvaa paperisuikaleella. Kaksi kuvaa oli ylärivissä, ja yksi alarivissä, ilman ruutuja. Ja tietysti kokonaisuutta koristi Jackin nimmari.
Pistäkää paremmaksi!
-
Kerrankin näin sarjakuva-aiheisen unen, josta oli mukava herätä - luin näet uutta Mämmilä-albumia, jonka sisältö vaikutti 100% Pääkaupungilta. Ahdisti alppua lehteillessäni, että jopa Tarmo Koivistokin on onnistunut täysin menettämään tarinankertojan taitonsa... Luojan kiitos oli vain pelkkä painajainen!
-
Näin viime yönä unta jossa oli useampiakin sarjakuva ja populaarikulttuuri viittauksia. Kaikki eivät ole jääneet mieleen. Jokatapauksessa unessa siis minua ja jotain kaveriani jahtasi koko maa/sen poliisi. Juoksimme helkkarin moisella vauhdilla pakoon ympäri kaupunkia, viemäriverkostoja, tavaratalon henkilökunnan huoneen kautta ja ties mistä, ja joka kulman takaa pompahti esiin jokin populaarikulttuuri/sarjakuva viitaus.
Milloin oli Star Trekin Data tiskaamassa ravintolan keittiössä, tai Peter Parker valokuvaamassa kadulla tai Tintti juoksemassa kiireen vilkkaan jonnekin. Ja koko uni lopulta päättyi helkkarin isoon alamäkeen, josta ajoimme täysillä autolla valtavaan piirrettyyn Batman ja Robin teemaiseen hyppyriin, joka kyltin mukaan oli 3D. Laitoimme 3D lasit päähämme, ympärillämme avautui valtava määrä Batmanin eri piirtäjien luonnoksia 3D:nä.
Hyppyri johti ylittämään kokonaisen järven, jonka takana meitä odotti itse Bob Kane, joka kertoi suunnitelleensa hyppyrin. Sitten hän otti taskustaan kaukosäätimen, ja totesi, että nyt sinun on aika herätä, ja painoi nappia.
Ja tähän minä siis heräsin. Epäselväksi jäi, että miksi meitä sillälailla jahdattiin.
-
Unessani olin Riihimäen Säästökari/Kirppis/SALE-rakennuksessa.yhtäkkiä huomasin ison lehtihyllyn,kävelin joitain rappusia pitkin hyllylle ja siinä oli yksi asiakas ja myymälän myyjä joka hyllytti hyllyjä.Sattumalta toinen asiakas otti Spider-manin hyllystä,muistan vain että siinä oli hienokansi ja ajattelin ostavani kyseisen lehden.
Sain viimeisen Spider-manin siitä hyllystä,hyvä säkä.Sitten vieressä oli X-MEN ja sama homma.Sitten aloin keskustelemaan tyyliin pirtelöistä myyjän kanssa mikä hyllytti.
Sitten näin Xena-sarjkauvan,Dark Horse oli kustantaja.Näin vain yläreunan tästä albumista.Ajattelin mielessäni että Egmontilla on nähtävästi rahaa koska yleensä kun tulee elokuva niin tulee just joku spessupaksukovakantinen stydeemi.
Sitten heräsin..
-
Tää ketju on parhautta. :)
Hymiö! Pakko kertoa ainoa sarjisuni, jonka olen ikinä nähyt:
Toissa syksynä näin unen, jossa oli Batman-sarjakuvan elokuvahahmoja. Mulle joku siinä unessa sanoi että seuraavassa Batman-elokuvassa on BM, ihmettelin että mikä hemmetin BM, ja siinä oli mustiin pukeutunut mies silmänaamio kasvoillaan salkku kädessään. Ja siinä toistettiin: BM, BM. Heräsin ja ajattelin että olipa kumma uni. Kerroin sen siipalleni heti aamulla, ja hän haki kätköistään Black Mask -hahmofiguurin. Että tämmöinen. En tiennyt tällaisesta hahmosta mitään ennen tätä unta. Hassua. Nyt jännätäänkin, onko Black Mask sitten seuraavassa Batman-elokuvassa. Toki enneunia olen nähnyt ennekin, mutta ne eivät koskaan ole liittyneet sarjakuviin.
-
Tässä joku yö sitten näin unta, jossa kylläkään ei ollut sarjakuvaa, sen sijaan unessa oli tyyppi joka ilmeisesti yritti tunkeutua ihmisten koteihin ja syödä näiden eksoottiset lemmikit, mm. jonkun tyypin kalmarin tämä ensin mainittu kaveri salakuljetti ravintolaan ja yritti syödä. Kyseessä oli ilmeisesti kuitenkin jonkinlainen dokumentti, sillä taustalla kuului Kvaakin käyttäjäkuntaankin kuuluvan Jari Lehtisen tyypillisen mielekkääseen tapaansa imperfektissä etenevä selostus tapahtumista...
-
Näin unta, että minut suostuteltiin osallistumaan johonkin sarjakuvaharrastajien häppeninkiin Leppävaarassa. Tilat oli varattu 600 ihmiselle, mutta kaikkiaan siellä oli vain kuusi henkilöä. Osallistuin arvontaan, jonka pääpalkintona oli punainen skootteri tai mönkijä tai joku outo ajopeli. Kotona minulle soitettiin, että olin voittanut sen arvonnan ja läksin takaisin noutamaan palkintoani. Sekin oli lopulta vain kämmenen kokoinen lelu.
-
Eilisessä unessani olin olutta juomassa jossain tapahtumassa kaupungissa X, josta lähti myöhään yöllä sarjakuvaväen bussikuljetus takaisin Helsinkiin. Rojun oli määrä ajaa bussia, mutta oli pelottavan väsyneen näköinen ja torkahteli ratissa kun sisään tultiin. Totesi, että mennään vain Helsingin keskustaan kun ei jaksa ajaa pidemmälle.
Bussissa oli sekä penkkejä että kerroslavereja, joista yhdelle asetuin lojumaan. Kohdalleni käytävälle seisahtui vieras naisihminen valittamaan kuinka ruma olen. Kanssani samalle laverille tuli Ville Ranta yläruumis paljaana, ja hänen kauneuttaan nainen kehui. Menin siitä sitten etuosaan koska hirvitti matkustaa nukahtamaisillaan olevan kuskin kyydissä, Roju sanoi että jää Oopperalle, pidemmälle olisi vastuutonta yrittää.
Tässä vaiheessa kissa herätti.
-
Näin unta että olin ikäänkuin animoidussa versiossa Sam & Max: Freelance Police sarjakuvan maailmaa, tosin amatöörimäisemmin ja tökerösti piirettynä (en siis osaa edes unissani), erikoiseksi tuon teki että olen nähnyt sarjakuvasta vain näytteitä verkossa ja ainoastaan pelisarja on tuttu. Itse olin samaa rotua oleva koira (tai kenties sama) kuin toinen sarjakuvan päähenkilöistä. Pakenin mafian koiria sairaalasta ja hurjastelin kaupungilla amerikanraudoilla suoritetun takaa-ajon merkeissä, olin samaan aikaan sekä ulkoperspektiivistä tarkkailija sekä henkilö jonka toimintaa seurasin.
-
Minäpä näin taas sarjakuviin monellakin tasolla liittyvän unen.
Ekana oltiin kioskilla ostamassa sarjakuvia. Siellä oli jotain lapsuudesta tuttuja Isäni nuoruuden aikaisia Mikki Hiiri -aiheisia Aku Ankan Taskukirja -seikkailuita mutta sellaisissa about 100 -sivuisissa A4 -albumeissa. Syystä tai toisesta ostin sieltä muutaman.
Sitten en muista mitä tapahtuu, mutta olen vanhempieni luona ja on jotain skismaa Isäni kanssa? Ehkä jopa liittyen edellisiin sarjakuviin.
Seuraavaksi olemme koko perhe valtavassa avaruusaluksessa, jonka on rakentanut itse Reed Richards. Ja sen vehkeen kanssa on tarkoitus pelastaa universumi. Siellä aluksen sisällä liikutaan sellaisilla matkatavaroiden liikutteluun sopivilla liukuhihnoilla. Ja niillä seuraa kaikenmoista kommellusta kun ihmiset astuvat väärille liukuhihnoille, juoksevat niitä pitkin väärään suuntaan yms.
Ja sen aluksen kulkua galaksin halki valoittaa sellainen valtava karttascreeni, missä on Silja Linen tyyliin valoja, jotka merkitsevät aluksen matkaa universumin halki.
Näin.
-
Uneni oli lyhyt ja ytimekäs.Ajallisesti uneni tuntui kestävän jotain 15-sekunttia,unessani selasin pöydällä olevaa lehti/manga pinoa ja yhtäkkiä käteen osuu Vagabond volume 7 mitä EN omistan.En ole löytyänyt tuota numeroa mistään,kun en aloittanut alusta seuraamaan VAGABONDIa. 'Enneuni'?
-
Minusta EsaO:n näkemän unen kaltaiset unet, joissa on jokin selkeä "tarina" ovat mieluisampia, ja niitä on mukavampi nähdä. Minusta unet ovat parhaimmillaan kuin elokuvia...
Itse näin Smallville sarjan 7. tuotantokauden katsomisen vuoksi unta jossa oli vähän samaa henkeä. Unessa oli mysteeri, joka minun tuli ratkaista ennen kuin on liian myöhäistä. Kyseinen mysteeri oli, että kuka minun kavereistani on minun tulevaisuuteni arkkivihollinen. Kavereita oli 4. Yksi suomen-ruotsalainen, yksi kalju, yksi naapurini ja yksi ex-tyttöystäväni. Smallville sarjan mukaisesti veikkasin kaljupäätä.
Kokoajan viitattiin siihen suuntaan, että kuka vain noista voisi olla se paha. Lopussa paljastui että paha olikin naapurini ja suomen-ruotsalaisen yhdistelmä. Olin juuri aikeissa tuhota kyseisen suuren pahuuden ilmentymän kuumakatseellani Smallvillen tyyliin, kun huomasin että jostain syystä se ei toiminutkaan. Jotenkin onnistuin kuitenkin pistämään tämän suuren pahuuden ilmentymän vankilaan.
Kertoessani unestani mainituilla henkilöille, he nauroivat. Toinen tosin huomautti vitsillä, että olisi kyllä helpompikin tapa ilmaista että en pidä hänestä.
-
En voi muuta kysyä kuin: miten kummassa te muistatte nuo unenne? Minä en millään muista. Ehkä n. 30 minuuttia saattaa pysyä mielessä heräämisen jälkeen mutta sitten ZOOM, gone in 60 seconds. Yhden ainoan uneni muistan elämäni varrelta (painajaisen 40 asteen kuumeessa pienenä), muut ovat kadonneet ajan harsoihin. Oh well.
(saati vielä SARJAKUVAunia)
-
Unia muistaa kun muistelee... Siis tuo ne "unimuistista" (tälle on kyllä joku tieteellisempikin nimi) toiseen muistiin (tälle myös. Työmuisti?) Eli kertoo aamulla herätessään ne jollekin tai vaikka vaan ittelleen. Yritin joskus pitää unipäiväkirjaa, pitäis kyl aloittaa uudestaan.
Oon huomannut myös sen, että nykyään kun teen kotona töitä ja aamut saattaa vähän venähtää, muistan uniani paljon paremmin. Ennen heräämistä uni on kevyessä rem-vaiheessa, jolloin niitä unia juuri näkee. Ja siitä kun herää luonnollisesti, saattaa unen muistaakin. Silloin kun kello ravistaa väkivalloin hereille, en kyllä muista yhtään mitään.
Ne päivät on hassuja, kun jää unen tunnelmaan moneksi tunniksi. Ja niinkin on sattunut että aamun uni on palannut illalla jälleen mieleen. Jatko-osia vasta olis kiva nähdä.
Näin ekan kerran selkounta (http://www.hoyhensaaret.info/) muutama viikko sitten. Olin Tampereella Pispalassa ja äkkiä siellä olikin kaksi Haulitornia, toinen kulunut, vino ja huojuva. Siitä kekkasin et eihän tää oo totta. Unen hallitsemista pitää kuitenkin vielä harjoitella. Mähän olisin voinut tehdä vaikka mitä jännää, jostain syystä päätin kuitenkin mennä seikkailemaan johonkin ihme keskiaikaiseen kylään, joka sijaitsi siinä Haulitornin kupeessa. Ehkä se oli vähän kuin Asterixin kylä.
-
En voi muuta kysyä kuin: miten kummassa te muistatte nuo unenne?
Tämä varmaan kuuluisi Unet ketjuun...mutta...
Muistan jotkut unet jotka olen nähnyt 10 vuotta sitten vieläkin.
Jos uni on ollut kiinnostava se on jäänyt mieleen.
Periaatteessa painajaisia en ole nähnyt sitten lapsuuden, johtuen osin siitä että suhtautumiseni niihin on muuttunut. Nykyiset painajaiseni ovat enemmänkin kuin kauhuelokuvia. Olen luonut unissani jopa kokonaisen maailman elämäni aikana kohtaamistani paikoista! Yleensä uneni joissa menen kyseisiin paikkoihin, sijoittuukin juuri tuohon maailmaan. Loput ovat Elseworld tarinoita.
Ei tuommoiset asiat unohdu...
Yritin joskus pitää unipäiväkirjaa, pitäis kyl aloittaa uudestaan.
Itse olen luonut pöytälaatikkoon kokonaisen antologian tarinoita unistani.
(tietysti olen muokannut joitakin hiukan enemmän tarinamaisemmaksi, ja vaihtanut tekijänoikeus lakeja rikkovat hahmot itse keksittyihin, samankaltaisiin.)
Ja onhan suosikki uniaan mukava lukea sadepäivinä
Eli unipäiväkirjan pitäminen ei ole mitään muuta kuin hyvä juttu!
Jatko-osia vasta olis kiva nähdä.
Olen nähnyt muutaman. Yhdessä unessani olin semmoinen Batmanin kaltainen hyypiö. Kyseisessä unessa minut kloonattiin, ja kloonini oli ns. "ilkeä minä".
Taistelimme keskenämme koska...toinen oli paha (?).
Osittain koomistakin taistelua jatkui parin viikon päästä uuteen paikkaan, avaruuskeskukseen, sijoittuvassa unessa. Muistan jopa one-linerin jonka jatko-osassa sanoin. Se oli tarttunut alitajuntaani Justice League sarjan jaksosta jossa Batman oli vähän samankaltaisessa tilanteessa. Kyseinen lause oli "You should know, i do my best work in a dark" ja asian yhteys oli aikalailla samanlainen kuin kyseisessä Justice League jaksossa.
Lisäksi Star Trek The Next Generationin Data on tehnyt omituisia cameoita unissani jo moneen kertaan viimeaikoina. Siitä taisin jo mainita aiemmin.
-
Minusta on tullut realisti/pessimisti unissakin.
Unen pitkällisen TurSan pyörittämän ruokaravintolan ja siinä käymisen(älkää kysykö) jälkeen kävin unessani kirjakaupassa.
Sinnepä oli tullut iso nippu Eric Powellin erinomaista GOON sarjakuvaa.
Ongelmana se että oli euroalbumikoossa ja mustavalkoisena ja käännetty suomeksi.
kannessa luki Ammatti: Hirviö
Oli maalattu photarilla kanteen "Guassivärein"
ja käännös oli muutenkin yhtä tasokasta ja loistavaa ja etsinkin tästä teoksesta vastuulista tahoa. Se ei kuitenkaan ollut esipuheen kirjoittanut Vesa Kataisto.
Mutta muuten painoasu oli hyvää, mitä nyt että ilman upeita värejä ja taulapäisessä käännöksessä mm. Frankiesta oli tehty Reiska nosti verenpainetta
(kyllä muistan kustantajan. Ei Arktinen tai Apollo vaan näitä isompia kustannustaloja)
Minulle on jo perheen toimesta kerrottu että pitää vähentää kvaakkaamista.
-
Toisaalta...en minä kehtaisi uniani kertoa...paitsi ehkä lääkärille :-[
Voin sanoa että nyt muistan kaksi untani, just näin pari päivää sitten unta eräästä naisesta. Ei ollut edes pervo uni.
Ois kyl kivaa jos näkis sarjisunia.
-
Näin melko tyypillisen sarjislöytöunen. Siinä jossain kolkossa, pelkästään Yamaha-merkkisiä laitteita myyvässä kaupassa (joka näytti kyllä ulkoapäin mielenkiintoiselta) tuli yhtäkkiä vastaan hieno sarjishylly. Sieltä silmiin osui Darwyn Cooken Parker osa 1 suomeksi komeana kovakantisena spesiaalipainoksena. Häkellyin, kun huomasin hintalapussa lukevan vain 8.90€! Parker käsissäni aloin käydä läpi alahyllyä, jossa oli Sandman-albumeita. Etsin turhaan the Wakea (joka kokoelmastani vielä puuttuu) ja taakseni ilmaantui ihmisiä jotka huomauttivat, että kai tajuan näkeväni unta. Kirosin huonoa säkääni, ja siirryin kaupan muihin osiin. Uni jatkui vielä pitkään, ilman että tajusin kaiken muunkin olevan unta.
-
Minäkin näin taas kerran sarjakuvaharrastajien stereotyyppisintä unta. Päädyin johonkin tuntemattomaan divariin, missä oli isot pinot sarjakuvalehtiä. Ryhdyin selaamaan niitä ja näin kaikenlaisia vanhoja numeroita, joissa oli yllättäviä, tuntemattomia tarinoita. Selailin lehtiä ja lueskelin tarinoita.
-
Jaa-a, näitä divariunia tuntuvat kaikki nähneen. Itsekin moniaisia kertoja. Usein joku pian lopettava divari on myymässä hyllyjensä loppuja pilkkahintaan ja siinä sitten divarin puoliautioilla käytävillä, vähiä jäljellä olevia lehti- ja kirjalaatikoita selatessani löydän superharvinaisuuksia tms. pilkkahintaan. Ja ne ovat sitten luokkaa jotain julkaisematta jääneitä erikoisversioita tms. koskaan en herättyäni niitä tarkemmin muista.
Mutta ovatkos sarjakuvantekijät nähneet unia siitä miten piirretään ja kirjoitetaan mualiman paras sarjakuva? Herättyään muistaa sen fiiliksen, miten hienoja strippejä teki tai muuta vastaavaa, mutta tarkempia muistikuvia sisällöstä ja käsikirjoituksesta ei enää ole. Hmm..
Timo
-
Mutta ovatkos sarjakuvantekijät nähneet unia siitä miten piirretään ja kirjoitetaan mualiman paras sarjakuva? Herättyään muistaa sen fiiliksen, miten hienoja strippejä teki tai muuta vastaavaa, mutta tarkempia muistikuvia sisällöstä ja käsikirjoituksesta ei enää ole. Hmm..
ei kyllä näitäkin on. Ne joista juoniaihiot tai ruutujaot ovat jääneet mieleen on tallennettu käyttöä varten visusti.
Osaa aion käyttääkin. Alitajunta on parempi senttari kuin muut.
Ne fantasiat joissa osaakin piirtää ihan mielettömän hyvin, "hei, ei treenausta! Näin se tehdään!JEE!" , taas eivät pahemmin auta.
Minulla on ollut jopa sarjakuva-aiheisia väittelyitä ihan oikeasti tuttujen sarjakuvaihmisten kanssa unissani ja Timo ollaan mekin oltu samalla kirpparilla unessa.
Sinulla oli muuten unessakin hyvä huumorintaju ja käsittämättömän ensyklopedinen tietous sitten kun oma oli jo tyssännyt kuin seinään .
Ja sitten on vielä ns. kynäpornounet.
Paksua hyvää paperia, unkarilaisia siveltimia ja jostain epämääräisestä aasialaisesta maasta tuotuja kuitukärki/marker/terä piirtovälineitä joiden tuntuma on kirjamellisesti ihan toisesta maailmasta.
-
Timo ollaan mekin oltu samalla kirpparilla unessa.
Sinulla oli muuten unessakin hyvä huumorintaju ja käsittämättömän ensyklopedinen tietous sitten kun oma oli jo tyssännyt kuin seinään .
Tsot. Tsot. Tosielämässä teikäläisen ensyklopedinen tietous on paljolti parempaa ja isompaa kun meikäläisen, jota krooninen amnesia vaivaa (virolaista valuuttaa isossa kylpypaljussa?).
Timo
-
Heräsin aivan jumalattomaan päänsärkyyn, ja syy on selvillä:
Olin ollut jossain suuren maailman isommassa sarjakuvatapahtumassa, ja yhtäkkiä naamani eteen oli työnnetty joku suomalainen värialppari, ja sanottu, että "käännä tää mulle lennosta, että voidaan tehdä julkaisupäätös tästä, ja odota vähän, mä laitan ton mikrofonin päälle, että koko sali kuulee ja saa tietää, miten nerokasta tää suomalainen sarjakuva on, ja mä muuten nauhoitan tän, että me käytetään sitten sitä englanninnosta. Artikuloi selkeästi ja muista kielioppi."
Voi tietenkin olla, että se päänsärky olikin syy eikä seuraus, ja oli saanut aikaan näin elämänmakuisen painajaisen. Otin tyhjään mahaan parasetamolin ja ibuprofeenin, ja nyt tippui just valmiiksi pannullinen kahvia.
Jo tässä tulikin melkein kuusi tuntia yöunta täyteen. Hauskaa tiistaita kaikille.
-
Jo tässä tulikin melkein kuusi tuntia yöunta täyteen.
Työunta, herra Rauhala. Työunta.
-
Mä näin unta että suunnittelin hahmoja, vaikka oikeasti koko työ on vielä edessä. (Kunhan on aikaa ja jaksamista.)
Kivempaa tosin kuin ne muutamaan kertaan toistuneet unet, joissa erinäiset unihenkilöt käskevät mua lopettamaan sarjakuvani koska se on niin huono.
-
Unessani olin (luultavasti) Riihimäen Citymarketissa.En tiedä mistä olin tulossa mutta kun kävelin lehtihyllyä kohti se olikin desaing- hylly missä oli sarjakuvat sekalisissapinoissa.Katsoin alinta hyllytaso ja löysin Viikinki-albumin.Taisi olla englanniksi,kustantaja taisi olla IDW.Gabriele Dell'Otto oli kuvittanut kyseisen tradenkannen.Sen jälkeen löysin 'jonkun' X-men lehden.Shokki oli lähellä kun samassa hyllyssä oli Ihmesarja 18:Ryhmä-x.Pynnönne oli kuvittanut kannen tähän ihmesarjaan.
Herättyäni petyin koska tajusin ettei tuo ole mahdollista jos Egmont ei saa ahaa-elämystä.
(+ lopuksi olin jollain asemalla,en ole varma olisinko matkustanut junalla tai metrolla. Unessani joku sanoi että Helsingistä-Tampereelle kestää 3min.)
-
Äsken näin unta siitä kuinka AapoK:oon viimeisin osaa oli yksi jäljellä, tämä paikka oli joku marketti.Otin marketissa hyllystä tämän oopuksen ja sanoin ääneen tyyliin ;'olin halunnutkin lukea tämän'. Ja uni loppui.
-
Minulla lienee tylsät unet, mutta... Näin unta jossa luin kvaakia! Unessa heräsin aamulla, laitoin aamukahvin tulemaan, avasin tietokoneen ja luin kahvia odotellessani kvaakia. Tämän jälkeen heräsin oikeasti ja olin varma että nyt täytyy jo lähteä yliopistolle kun kahvitkin on juotu. Onneksi katsoin kelloa, sillä se näytti vasta noin kolmea yöllä.
-
Joskus tässä menneenä talvena näin sarjakuvamuotoisen Aku Ankka-unen, jossa Akulla ja Hannulla oli keskenään jotain perin romanttista meneillään. Sarjakuva sisälsi myös aukeaman kokoisen, mustavalkoisen fiilistelyn jonkun sivuhahmon kuristumisesta.
-
Itse näin noin viikko sitten aika aidon tuntuisen ja hyvin "käsikirjoitetun" elokuvan...ei kun siis unen:
Takaumassa näytettiin kuinka isoisäni olikin ollut salaa Alan Scott, ensimmäinen Vihreä Lyhty, ja että Alan Scott henkilöllisyys olikin pelkkä huijaus jolla peittää oikea henkilöllisyys. Heräsin, ja vaikka oli päivänselvää että kyseessä oli uni, olin aivan vakuuttunut että se oli totta. Kerroin isoisälleni tietävän hänen henkilöllisyytensä, mutta tämä vain nauroi. Myöhemmin kun isoisäni meni nukkumaan, hiivin ullakolle penkomaan hänen tavaroitaan, ja lopulta löysin kuin löysinkin Vihreä Lyhty sormuksen, joka oli naamioitu kameleonttimaisesti mustalle pöydälle. Sormus oli saman mallinen kuin tulevan elokuvan trailerissa.
Otin sormuksen, ja lähdin ulos kamppailemaan rikollisia ja öykkäreitä vastaan. Mutta sormuksen käyttö osoittautuikin vaikeammaksi mitä aluksi luulin: lentäessä oli hankalaa keskittyä sormuksen käyttöön, ja se tuntuisi kuin ajaisi täysillä autolla, mutta ohjaus oli käännetty toisinpäin, niin että kääntyessään vasempaan kääntyikin oikealla jne. Joten tästä johtuen pyörin spiraali muodostelmassa eteenpäin, samalla kun valtava vihreä vasara roikkui sormuksesta. Sain lopulta vaivalla konnat hoideltua, konnat jotka siis olivat tekemässä pankkiryöstöä Mellunmäen ostarilla.
Sitten heräsinkin oikeasti siihen kun naapurini koira haukkui huoneessani allergisen kämppikseni karjuessa suuna päänä. Todella aidon tuntuinen ja yksityiskohtainen uni.
jossa Akulla ja Hannulla oli keskenään jotain perin romanttista meneillään.
Voin vain kuvitella minkälainen parisuhde kaksikolla syntyisi. Nyt kaikki joukolla kirjoittamaan romanttista fani-fictiota Akusta ja Hannusta!
-
Voin vain kuvitella minkälainen parisuhde kaksikolla syntyisi. Nyt kaikki joukolla kirjoittamaan romanttista fani-fictiota Akusta ja Hannusta!
Aku Ankka-lehden uusi liitenumero Dōjinshi-Aku! ;D
-
Keväällä näin riemastuttavan unen, jossa olin evankelis-luterilaisen kirkon huippusalaisen eksorkistiryhmän jäsen. Sain tehtävän Turun Raunistulaan, jossa omakotitalotalossa asuva sarjakuvapiirtäjä oli valittanut poltergeist-toiminnasta. Piirtäjä muistutti Tuuli Hypéniä, jonka ulkonäöstä minulla on käsitys vaikka en henkilökohtaisesti tunnekaan. Hän tosin poistui unesta pian, lähti muistaakseni "Turun sarjakuvakorkeakoulun" pääsykokeisiin.
No, talossa remusi kauhuolio, jota voisi luonnehtia Suuren Cthulhun ja Timo Soinin välimuodoksi (näin unen eduskuntavaalien jälkeen). Uni eteni siihen malliin että olin luultavasti saamassa köniin. Heräsin kuitenkin ennen kuin mihinkään lopputaisteluun ehdittiin.
Voi kun minulla olisi edes rippusen verran käsikirjoittajalahjakkuutta...tuossa olisi hulvattoman tarinan ainekset.
-
Voi kun minulla olisi edes rippusen verran käsikirjoittajalahjakkuutta...tuossa olisi hulvattoman tarinan ainekset.
P.A. Manninen piirtäisi jo tuosta kuvauksesta aika mojovan Uniaika-sarjiksen Tähtivaeltajaan.
Itse näin toissayönä unta, jossa Tampereen paras antikvariaatti Lukulaari oli muuttamassa uusiin isompiin tiloihin. Kyseessä oli ilmeisesti punatiilinen kerrostalo Hämeenpuistossa ihan lähellä nykyistä Lukulaaria. Saatoin olla itsekin auttamassa muutossa (uni oli tältä osin hieman epäselvä), ja uuteen paikkaan oli tulossa mm. iso hylly, joka oli omistettu pelkästään Beatles-aiheiselle tavaralle.
Sarjakuvia uni sivusi siten, että pääsin penkomaan Lukulaarin ikivanhoja, pitkään koskemattomina olleita kirja- ja sarjakuvapinoja, joiden seasta löysin hienoja, ennestään itselleni täysin tuntemattomia zombisarjakuvia.
(Unessa oli epäilemättä kaikuja parin viikon takaisesta ensivisiitistäni lahtelaiseen 'hullun divariin', josta löytämiäni hienoja, ennestään itselleni täysin tuntemattomia zombisarjakuvia olen tässä iltaisin ennen nukkumaanmenoa lueskellut.)
-
Sain tehtävän Turun Raunistulaan, jossa omakotitalotalossa asuva sarjakuvapiirtäjä oli valittanut poltergeist-toiminnasta. Piirtäjä muistutti Tuuli Hypéniä, jonka ulkonäöstä minulla on käsitys vaikka en henkilökohtaisesti tunnekaan.
Hah! Mulla on yks kaveri, joka asuu pienessä puutalossa Raunistulassa. Paikalliset räyhähenget tuntuvat tosin olevan aika sovinnollisia, sikäli kun siellä on tullut istuttua iltaa.
-
Tuosta unestani sen vielä verran, että muinaisen pimeyden isojytky oli ottanut sarjakuvapiirtäjän hampaisiinsa sen takia, että tämän teoksissa oli SAIRAALLOISIA viittauksia...päähenkilönä kun oli tyttö joka asuu tytön kanssa. En kuitenkaan muista, oliko sillä ketun korvat ja häntä.
-
Vanhat muinaiset edustavat varmaan aika konservatiivisia arvoja. Ei siis mitään pelleilyä, kaikki sarjakuvapiirtäjät ja muut alkeelliset oliot vaan ruuaksi tai orjiksi. Korvineen häntineen.
-
Vanhat muinaiset edustavat varmaan aika konservatiivisia arvoja.
eivät ainakaan kun viimeksi otin R'Lyehiin yhteyttä.
Kuten toinen panteistinen Jumaluus johon uskoa, Crom, eivät välitä.
Muutama uni perhekunnastamme:
Osallistuin johonkin mystiseen 24H sarjiskisa tmans ja olin vihdoin hanskannut jopa harmaasävyjen ja seepian käytön tussitöissä mutta totta kai kisaan osallistui myös Anssi Rauhala jonka työn jälki ja nopeus sai unessakin aikaan ansaittua alemmuuskompleksia.
aivan eri yönä tuli käytyä eräässä puolitutussa lähikirjastossa, joskin sen vanhassa nykyisin muussa käytössä olevassa tilassa, jossa oli poistomyynti jossa paljon sarjakuvaa mm. jenkkilehtiä ja ranskaksi Klorofylliä.
Kirjastovirkailijakin selitti miksi: edellinen kirjastonhoitaja oli tarvinnut hankintoja kun kunta meinasi leikata määrärahat tyystin ja sai pidettyä budjetin ylhäällä mutta "eihän näille nyt täällä lukijoita ollut..."
viime yönä nähtiin molemmat sarjakuvaisia unia. Kässäsin johonkin Kespan hyvinkin Preacher/hellblazer henkiseen sarjakuvaan yhden osuuden erään naispiirtäjän kanssa. Päähenkilöt, mies ja kaksi naista, olivat minusta vaan vähän tavanomainen okkultistitutkijaryhmä joten saivat kumppanikseen reinkarnoituneen Jeesus Kristuksen.
Tosin on nykyisin lehmä.
Hyvin rauhanomainen uuden testamentin versio: kulkee vetten päällä ja laiduntaa ja puhuu tietty.
Oli minulla tarinassani antikristuskin, noin kolme kertaa normaalin kokoinen härkä.
Täytyy varmaan puhtaaksikirjoittaa alitajunnasta mutta piirtäjä lienee hiukan epätoivoinen ihan reaalimaailmassakin.
Jos kohta piirtää kyllä juuri noin hyvin kuin unessanikin.
Naisenpuoli näki sarjisunta myös. Oltiin Helsingin sarjisfestareilla mutta mystisesti hotellihuoneessa, johon oli muutamiakin kvaakistakin tuttuja naamoja kutsuttu ja jotenkin oudosti Matti Nykänen esiintymään.
Tuntien sarjakuvapiirit tuo on pelottavan lähellä kulttuurista makua ja todentuntuista, siis Nykänen. Ei kylläkään minun tilaamanani.
sarjakuvaihmisisssä on sama kuin homoseksuaaleissa: ihan mukavia ihmisiä mutta enimmällä osalla on täysin mystisesti käsittämättömän surkea musiikkimaku.
Ja kyllä: nainen heräsi vihaisena kuin ampiainen koska minun vikanihan se Nykänen on. Ei sitä hotellihuonetta olisi siivota tarvinnut silti
-
Oho, taas divari ja Beatles samassa unessa! Viime yönä olin nimittäin vaimoni ja kaverini (joka tunnetaan tällä palstalla nimimerkillä J.Suominen) kanssa jonkinlaisessa vanhojen tavaroiden myymälässä. Tutkailin innostuneesti hyllyillä olevia vanhoja Star Wars -leluja, ja mietin minkä arvoinen kotonani oleva isohko Millennium Falcon mahtaa olla.
Olimme jo lähdössä, kun paikalle tuli henkilö, joka tunnetaan tällä palstalla nimimerkillä Asko AA. Hän kehotti paikalla olijoita ostamaan 'jotain lukemista' vähintään 15 eurolla. Tarkoitus oli ymmärtääkseni valistuksellinen; ihmisten pitää lukea enemmän. Hänellä itsellään oli kädessään 50 euron seteli. (Luulin aluksi, että hän halusi vain rikkoa sen pienemmäksi.) Tutkin hyllyä, jossa oli vanhoja opetusmateriaaleja, ja löysin kummallisen vanhan vihon, jossa oli Beatlesin sanoitusten suomennoksia kuvitettuna. Piirtäjän tyyli muistutti vanhoja mainospiirroksia tai Pekka Puupää -sarjakuvia á la Ola Fogelberg. Kirjanen oli hyvin humoristinen, ja muistan siellä olleen joitakin hyvin 30-lukulaisen stereotyyppisesti piirrettyjä mustaihoisia alkuasukkaita. (Tiedä sitten, mihin Beatles-biisiin ne liittyivät. Ehkäpä The Continuing Story of Bungalow Billiin.)
Kirjanen maksoi 22,13 euroa, ja minulla oli seteleinä vain tuo 15 egeä. Asko tarjoutui lainaamaan minulle erotuksen, mutta löysin kuitenkin puuttuvan summan taskuni pohjalla olevista kolikoista. Mietin, saisinko kassalta 2 senttiä vaihtorahaa. Tässä kohdassa uni kävi jo aika epäselväksi, mutta paikalla oli myös Askon tytär (aikuinen) ja tämän tytär (ehkä 10-vuotias lapsi), jotka kommentoivat jotenkin kaupankäyntiä.
(Olen tavannut Asko AA:n tosielämässä aivan ohimennen, eikä minulla ole siis kunniaa tuntea häntä oikeasti. Unessa ilmenneet sukulaisuussuhteet ovat siis mitä todennäköisimmin mielikuvitukseni tuotetta. Kuten Askoa itseään, sekä J.Suomista, vaimoani ja Millennium Falconia lukuun ottamatta kaikki muukin.)
-
Näin viime yönä unta että Hans Nissen yritti kaupitella minulle 70-luvun Aku Ankkojen liitteitä. Ne olivat sikäli hienoja liitteitä että niissä oli Barksin sarjoja, joihin en ole tosielämässä koskaan törmännyt. Mulla oli jo yhdet kappaleet enkä oikein innostunut kun hintakin oli niin korkea (12e/kpl ja Hans tarjoutui vielä lukemaan niitä ensin sen verran että kuluvat vähän enemmän), jolloin Hans alkoi kaataa sokeria siideriinsä. Yritti kaataa minunkin siideriini mutta estelin.
-
Yäh. Näin viime yönä unta Kiroilevasta siilistä, paitsi että se ei kiroillut sanallakaan, vaan laski koko unen ajan äänekkäästi ulos suolistokaasujaan. Onneksi unessa ei ollut hajuefektejä mukana.
-
Vau! Sinä näit varmaan unessasi minun pääni sisään, sillä minä en ihan totta ole lukenut yhtään Kiroilevan siilin strippiä jossa tämä kiroilisi.
-
Tutkin hyllyä, jossa oli vanhoja opetusmateriaaleja, ja löysin kummallisen vanhan vihon, jossa oli Beatlesin sanoitusten suomennoksia kuvitettuna. [....] ja muistan siellä olleen joitakin hyvin 30-lukulaisen stereotyyppisesti piirrettyjä mustaihoisia alkuasukkaita. (Tiedä sitten, mihin Beatles-biisiin ne liittyivät. Ehkäpä The Continuing Story of Bungalow Billiin.)
Josku voi käydä näin. ;D
-
Vau! Sinä näit varmaan unessasi minun pääni sisään, sillä minä en ihan totta ole lukenut yhtään Kiroilevan siilin strippiä jossa tämä kiroilisi.
Jos näet useinkin unia Pierevästä siilistä, niin voisinpa melkein sanoa, että ne unet saat kyllä pitää ihan itselläsi...hyh hyh. ;D
-
Josku voi käydä näin. ;D
Mielenkiintoista... :)
-
Josku voi käydä näin. ;D
Osa ruuduista on napattu Sirkka-lehdessä julkaistusta sarjakuvasta Simban urotyö. (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,4823.msg77709.html#msg77709) (Sirkka 3 ja 4/1926)
Vitsi toimii hyvin. Ironiaa vissiin?
-
Koko konsepti oli vaan niin kiehtova ajatuksena, että se oli tekaistava. Ja vinoiltava Saarikosken typerille Lennon-käännöksille. En muista oliko siinä lennon-kirjassa just tätä Bungalow Billiä, joten väkersin pastissin, "nokkelasta" käännöksestä.
Timo
-
Ei Afrikassa ole tiikereitä. :-\
-
Eikä ko. kuvassa ole edes tiikeri vaan sarvikuono.
Sarjahan 1930-luvulta. Älä kysy miten siinä on 1960-luvun biisi.
Tai joo... sehän on unta. ;D
Timo
-
Koko konsepti oli vaan niin kiehtova ajatuksena, että se oli tekaistava. Ja vinoiltava Saarikosken typerille Lennon-käännöksille. En muista oliko siinä lennon-kirjassa just tätä Bungalow Billiä, joten väkersin pastissin, "nokkelasta" käännöksestä.
Timo
Kirjasin on tosi hyvä, oikeesti vanhan näköinen. Täysin uskottava.
-
Viime yönä näin oikeussalidraamaa: Bruno Brazil oli oikeutta pakoillakseen käynyt sukupuolenvaihdosleikkauksessa, mutta oli kuitenkin jäänyt kiinni. Unen aikana ei selvinnyt mistä häntä oikein syytettiin...
-
Koko konsepti oli vaan niin kiehtova ajatuksena, että se oli tekaistava. Ja vinoiltava Saarikosken typerille Lennon-käännöksille. En muista oliko siinä lennon-kirjassa just tätä Bungalow Billiä, joten väkersin pastissin, "nokkelasta" käännöksestä.
Jösses, Ronkainen. Valahdin kalpeaksi. Tekele ei sinänsä näyttänyt samalta kuin unessani, mutta ihan eka ajatukseni oli, että onko tuollainen oikeasti olemassa, ja jos on niin en varmana ole nähnyt!
Me ei tunneta toisiamme, mutta tuosta hyvästä tarjoan oluen, siiderin, lonkeron tai jäätelön preferenssisi mukaan, kun seuraavan kerran tapaamme.
Mikäs se Saarikosken suomennosjutska oli? Minulta löytyy kyllä Anselm Hollon luomentamat John Lennon panee omiaan (kahtena eri painoksena) ja Hispanialainen jakovaani.
-
Heh ;D
Saarikoski suomensi joukon Lennonin biisinsanoituksia kirjaan Lennonin muisto vuonna 1981 ja pilasi koko Lennonin muiston. Kun en omista koko kirjaa, niin en ole varma oliko tuo Bungalow-Bill ollenkaan tuossa. Tein Saarikoski-pastissin.
Timo
-
Tietyllä tavalla arvostan Eero Raittisen suomennosta, joka levytettiinkin.
Hei Viidakko-Jim,
pyssys on pam,
pääsi on pim.
Käännösiskelmät.
Kamaluuksien kamaluus: http://www.youtube.com/watch?v=BNdhm94dTF8
-
Käännösversioista puhuttaessa omIa suosikkejani ovat tuon edellä mainitun Viidakko-Jimin ohella Manifestin versio Hendrixin Fire-kappaleesta ("hei beibi, pannaan puita sun kaminaas"), Kirkan I Shot the Sheriff ("taa-as nousen junaan") ja tietysti Lasse Mårtenssonin uudelleenrunoilema Walk on the Wild Side. Varsinaista Fingerpori-soundtrackia. Onkohan Fingerporissa oma Reservoir Dogs -tyylinen alamaailmansa, jossa gangsterit kuuntelevat Kirkaa ja MårtenssonIa?
Eipä olisi kannattanut tehdä kotipizzaa. Näin unta, jossa levitin jonkin oudon pakkomielteen vallassa Turun Sarjakuvakaupan täyteen halvan sinihomejuuston murusia.
-
Eipä olisi kannattanut tehdä kotipizzaa. Näin unta, jossa levitin jonkin oudon pakkomielteen vallassa Turun Sarjakuvakaupan täyteen halvan sinihomejuuston murusia.
Luin viestin istuskellen Turun Sarjakuvakaupan tiskin takana ja syöden sinihomejuustopizzaa.
-
Näin viime yön unessani sarjakuvan nimeltä Karvinen miinus Karvinen miinus Karvinen. Jäi vähän epäselväksi mitä tuo lisämiinus teki sarjakuvalle.
-
Näin viime yön unessani sarjakuvan nimeltä Karvinen miinus Karvinen miinus Karvinen. Jäi vähän epäselväksi mitä tuo lisämiinus teki sarjakuvalle.
...siihen tulee anti-Karvinen? Jostain söpöstä kissasarjakuvasta leikataanliimataan joku söpö kissa leikkimään narukerällä ja jahtaamaan perhosia samalla kun Esko höpisee itsekseen?
Käännösiskelmistä, niiden morkkaaminen perustuu käsitykseen että sen käännöksen pitäisi olla yksi yhteen alkikielisen kanssa, mikä on tietysti täyttä roskaa, tai sitten on kyse siitä että morkkaaja haluaa brassailla hienolla englannintaidollaan joka on selvästi parempi kuin Mårtensonin, kun tajuaa että "walk on the wild side" ei olekaan aivan sama asia kuin "miltä meno maistuu". No shit Sherlock.
Sitäpaitsi "panna puita kamiinaan" on hieno eufemismi, onkohan kukaan vanha bluesmies ( tai -nainen) sitä keksinyt käyttää...
-
Suomennos oli Juha Vainion laatima, Eero vain tulkitsi.
Parhaillekin sattuu. Sutta ja sekundaa.
Tosin Toivo Kärki oli antanut Vainiolle Fazerilla sapiskaa siitä, että tämä oli kirjoittanut kuolemattoman tekstin Kolmatta linjaa takaisin, joka oli b-luokan brittihumpan käännös, parempi kuin alkuperäinen. Kärjen mielestä oli anteeksiantamatonta, että ulkomaiseen kappaleeseen tuhlataan noin hyviä tekstejä. Viidakko-Jim olkoon osoitus siitä, että Vainio otti opikseen.
Tosin sitten Kärjen mielestä Daa-daa-da oli "vastenmielinen", koska siinä sanottiin "hiki pintaan täytyy saada", eikä naiset Kärjen mukaan kuuntele tuollaisia sanoituksia.
Ja tämähän ei liittynyt taaskaan asiaan lainkaan. ;D
-
Mitähän alitajuntani yrittää minulle kertoa? Taas oli divari ja Beatles samassa unessa.
Kyselin unidivarista Hei, anna nimmari! Eki-sedän stoori -nimistä teosta, ja sellainen olikin tullut juuri sisään yhdessä mielenkiintoisen Beatles-aiheisen kirjan kanssa. Olin pettynyt, kun käytetty Eki-kirja oli hinnoiteltu lähes parinkympin arvoiseksi, kun kyseistä opusta saa uutena Huuto.netistä reilusti alle kymppiin. Mietin, onko minun nyt sitten pakko ostaa tämä kirja näin kalliilla, kun kerta sitä oikein kyselin. Ja se Beatles-kirjakin kiinnosti.
Ehdin myös selailla vanhoja Crumbin ja Sheldonin sekä Jymy-lehtien kansia, joiden kulmat oli rei'itetty ja niputettu narulla yhteen. Ilmeisesti kansinipun tarkoitus oli auttaa ostajia tekemään ostopäätös, ja varsinaisen lehden sai sitten muualta, mene ja tiedä. Divarissa oli töissä pari nuorta naista, joista tuli vähän mieleen Fassbinderin Herra R:n amok-juoksu -leffan levykauppiaat. En muista unen jatkuneen varsinaiseen ostotapahtumaan saakka.
-
Heh ;D
Saarikoski suomensi joukon Lennonin biisinsanoituksia kirjaan Lennonin muisto vuonna 1981 ja pilasi koko Lennonin muiston. Kun en omista koko kirjaa, niin en ole varma oliko tuo Bungalow-Bill ollenkaan tuossa. Tein Saarikoski-pastissin.
Timo
Bongasinkin kyseisen opuksen divarista tänään. Jäi kuitenkin sinne, hetken harkitsin pitäiskö täydentää Saarikoski-kokoelmaa sillä, mutta annoin olla. Pikavilkaisulla suomennokset vaikuttivat kyllä vähän koomisilta. :)
-
Olin viime yönä puhumassa Helsingin sarjakuvafestivaaleilla jostakin, ilmeisesti sarjakuvavinkkauksesta tai muusta työhön limittyvästä. Kauhuni oli sitten suuri, kun avasin seuraavan Sarjainfon: se nimittäin sisälsi Ville Rannan, Aapo Kukon ja Johanna Rojolan reportaasisarjakuvat festivaaleista, ja kaikissa niissä lytättiin minun osuuteni täydellisesti. Roju oli erityisen häijy. Aapo oli sentään sijoittanut minut festariohjelmien ennakko-odotusten Top10:een, mutta pettyi sitten kauheasti.
Bongasinkin kyseisen opuksen divarista tänään. Jäi kuitenkin sinne, hetken harkitsin pitäiskö täydentää Saarikoski-kokoelmaa sillä, mutta annoin olla. Pikavilkaisulla suomennokset vaikuttivat kyllä vähän koomisilta. :)
Hei, jos satut tuohon divariin uudemman kerran ja kirja on vielä siellä tallessa, niin hankipa se kuitenkin ja myy sitten minulle. Nimim. Beatles-fani '79. :)
-
Helsingin yliopiston kirjastoon oli ilmestynyt hyllyllinen evakoiden Karjala-muistoista tehtyjä, traktaattimuotoisia sarjakuvalehtiä. Ne piti digitoida ja sitten tuhota alkuperäiset -?
-
Viime yönä näin unta että yritin saada kerättyä KAIKKI smurffit pehmoleluina. Luoja. Olin manian partaalla kun sain lopulta kaikki. Lisäksi sain käännettävän asunnon, joka siis kääntyi samallalailla kuin pyörittäessä kahta neliön muotoista palikkaa ympäri, paitsi että kattoa ja yhtä seinää ei ollut. Toisella puolella oli sarjakuvani yms. ja toisella puolella elokuvat sänkyni ja muut. Tämä tila juttu alkaa muodostua minulle pakkomielteeksi.
-
Minä näin viime yönä unta, että Aku Ankan taskukirjojen uusintapainoksia alettiin ottamaan numerosta yksi edespäin. Mikki kiipelissä oli myyty loppuun, kun olin unessani Prismassa, Aku Ankka ja Karhukopla maksoi 5,90€, Mikki ja Viidakon vaarat sekä Lälä hermoile, Roope-setä kumpikin 16,90€ ja olivat vielä albumimuodossa. Kamalaa. Muita numeroita ei vielä ollut tullut.
Uni ei päättynyt tähän, mutta muut jutut eivät liity sarjakuviin, joten jääköön ne kertomatta.
-
Näen omituisen paljon sarjakuvaunia siihen nähden, etten ole mitenkään kiihkeän intohimoinen asianharrastaja. Kiva juttu sinänsä, mutta kun ne unet eivät yleensä ole kovin fiksuja. Toissayön satoa:
Luin unessa Hugo Prattin harvinaisuutta Once Upon a Sky, jota en valveilla ole nähnytkään (sellainen kuitenkin on Pratt-ketjun mukaan oikeasti olemassa: http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,5567.30.html (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,5567.30.html)). Vastoin odotuksia ja Pratt-ketjun tietoja albumi ei kertonutkaan ilmasodasta Pohjois-Afrikassa toisen maailmansodan alkuvaiheessa, vaan valonheitinsilmäisiin Godzilla-asuihin pukeutuneesta hirviöhevibändistä. Yhtyeen nimi oli American Faggots.
Olen vieläkin vihainen alitajunnalleni. Prattin kustannuksella ei, perkele vieköön, lasketa leikkiä!
Viime viikon loppupuolella näin unta turkulaisen sarjakuvaväen tapaamisesta CCC:ssa. Esiteltiin uutta Turun sarjakuvaseuran antologiaa, jonka teemana oli se, miten samat kaupungin kadut ja maamerkit voivat merkitä eri ihmisille aivan erilaisia asioita. Selailin antologiaa. Jostain syystä se näytti kokonaan Timo Mäkelän piirtämältä, vaikka mies ei tietääkseni ole mikään turkulainen. Joku pöydässä oli sitä mieltä, että vuoden 2011 turkulaisessa sarjakuvatuotannossa taiteilijanimimerkin Colossus of Porn uusi albumi on ehdottomasti merkittävin teos. Petteri Ojan universio kuitenkin oli sitä mieltä että ei ei, kyllä tämä antologia on merkittävämpi.
Joskus nuorena minullakin oli haaveita sarjakuvapiirtäjän urasta. Ehkä turhautunut kunnianhimo nyt kostaa minulle tämmöisten unien välityksellä.
Edit.
Katos. Kuukausi takaperin olen listannut suosikkejani suomi-käännösbiisien joukosta - ja saanut siitä hyvästä osakseni hirveät huudot käännösversioiden "morkkaamisesta". Jos ei unimaailmassa ole kauheasti järkeä, niin ei tätä valvemaailmaakaan aina ihan kybällä ymmärrä.
-
Jösses, Ronkainen. Valahdin kalpeaksi. Tekele ei sinänsä näyttänyt samalta kuin unessani, mutta ihan eka ajatukseni oli, että onko tuollainen oikeasti olemassa, ja jos on niin en varmana ole nähnyt!
Me ei tunneta toisiamme, mutta tuosta hyvästä tarjoan oluen, siiderin, lonkeron tai jäätelön preferenssisi mukaan, kun seuraavan kerran tapaamme.
Se on täytetty.
-
Näin unta siitä kuinka olin jossain virtuaalimaailmassa. Pystyin muokkaamaan puhekuplia mitä kirjoitin. Siis jopa sen jälkeen kun puhekupla on siunattu entteriä painamalla , aika jännää(?) Yritin tulla Kvaak.fi:hin. En osannut kirjoittaa KVAAK-sanaa , kirjoitin KRAAH.FI. En päässyt tietenkään tänne unessani. : (
En tiedä pitäisikö olla olla ylpeä, en osaa kirjoittaa sanaa KVAAK.
-
Minä näin yksi yö unta että Kvaakkilaiset kaappasivat minut juna-asemalta Tampereen junaan ja sanoivat että se on paljon mukavampi juna. Kvaakkilaiset näyttivät kovasti eräältä WOW porukalta, jonka kanssa olin risteilyllä vuoden alussa. Tampereella oli unessa siis jonkinsortin sarjakuvafestarit täysin mustan värisessä linnassa.
-
Sarjakuva-aiheisia unia näen hyvin harvoin. Tosin en juuri koskaan muista uniani, joten kenties ryöstän Roopen rahasäiliön säännöllisesti joka torstai, enkä vain muista sitä. Yhden sarjakuviin liittyvän unen kuitenkin muistan (se on melko tuore, ja oli harvinaisen elävä).
Odottaessani Föriä nousi Aurajoen syvyyksistä eteeni valtava Nautilus. Astuin sisään. Kohta istuin yksin kapteenin hytissä. Oli lähes täysin pimeää: Ilmavaaran vuoksi valoja ei saanut sytyttää, sillä valmistauduimme meritaisteluun. Kapteeni Nemo kävi välillä vaatimassa että teen jotain tärkeää, mutten ymmärtänyt mitä (hän huusi ranskaksi ja osoitteli seinällä olevaa Davidin maalausta "Napoleon ylittää Alpit"). Taistelu alkoi: Nautilus osasi lentää ja hyökkäsimme ilmalaivoja vastaan lonkeroillamme. Puosu, joka olikin oikeasti Henry Kissinger, saapui ja selitti että olimme hyökänneet liian aikaisin: kaikki oli menetetty. Minun piti korjata Napoleonin taskukello: sen ihmeellisten ominaisuuksien avulla keisari saattaisi estää Blücherin ilmalaivojen saapumisen ja voittaa sodan. Edessäni oli hirveästi hammasrattaita, jousia ja muita vipstaakeja: osasin pelkän tahtoni avulla leijuttaa niitä ilmassa, mutten tiennyt miten ne pitäisi koota yhteen. Tuli yhä pimeämpää. Kellon korjaaminen oli tärkeää ennen kuin oli liian myöhäistä. Huomasin leijuvani tyhjässä, mustassa avaruudessa ainoana seuranani hammasrattaat ja tohtori Manhattan. Istuin alas, sillä Jon (olimme tehneet sinunkaupat) oli tuonut meidät Marsin pinnalle. Katselin ihmeissäni kuinka helpon näköisesti Jon korjasi taskukelloa, ja keskustelimme syvällisistä asioista. Heräsin.
-
Luin taannoin kovasti fanittamani Anni Isotalo -albumit uudelleen. Viime yönä näin unta, että viides Isotalo on ilmestynyt! Hämmennys oli suuri, sillä sankaritarta oli uudistettu oudolla tavalla: hänestä oli tehty hakaristitatskoilla koristautunut skinhead-puliakka, joka kiroili hyvin rumasti.
-
Näinpä sitten unta, jossa sain kuulla Takehiko Inouen kuolleen. Suomessa mies on parhaiten tunnettu sarjasta Vagabond.
Sen lisäksi että olin uutisesta surullinen, ihmettelin sen ajankohtaa. Inoue kun on oikeastikin ilmoittanut lopettavansa osittaisen sairaslomansa, jonka aikana Vagabondkin on ollut tauolla.
Onneksi tuo ei kuitenkaan totta ollut vaikka jotensakin todentuntuinen olikin.
-
Viime yönä nähtyä oli että Pelle Pelottomalla oli huuliherpes. Herättyäni tuli sitten pohdittua enemmänkin noita sarjakuvalintujen nokkia...
-
Tämä ei ole varsinainen sarjakuvauni, mutta...sekoitetaankohan Turun vesijohtoveteen jotain omituista?
Näin unta, että katsoin DVD:ltä Pirates of the Caribbean V -elokuvaa. Elokuvan alkukohtauksessa kamera näytti hiekkarantaa, jolla kohosi R'Lyehin mieleen tuovia painajaisrakennuksia. Taustalla John Lennonin ääni lauloi: "Mannerheim was really low...Mannerheim was gay".
Onneksi heräsin, ennen kuin uni ehti tämän pidemmälle. En ehtinyt menettää vihoviimeisiä sanity pointsejani. Mutta nyt en halua enää koskaan nähdä unia.
-
Näin unta, että olin vanhempieni kanssa kirjakaupassa, jossa huomasin viidennen Blacksad-alpparin juuri ilmestyneen valikoimiin. Selatessani sitä yllätyin, sillä piirrosjälki oli kumman pelkistettyä aiempiin albumeihin verrattuna. Värityksessä oli joitakin kivoja kohtia, mutta muuten piirrostyö oli vähän latteata eikä niin hyvää kuin Guarnidolta on totuttu odottamaan. Vanhempani hävisivät tänä aikana jonnekin, mutta ajattelin löytäväni heidät hetken päästä joka tapauksessa. Blacksad-albumi oli samalla palapeli, josta puuttui vielä muutamia paloja. Yritin laittaa loputkin palat paikoilleen, mutten pystynyt löytämään oikeita paloja oikeisiin kohtiin. Luovutin ja olin juuri aikeissa hajottaa palapelin, kun joku kirjakaupan täti riensi paikalle ja ilmoitti, että se on hänen tehtävänsä.
Yhtäkkiä olin sitten lähijunassa matkalla kotiin. Vanhempani olivat edelleen tiessään. Kotiin päästyäni ajattelin ilmoittaa Kvaakissa Blacksad-albumin ilmestymisestä...
Juuri sillä hetkellä minut herätti unestani kännykän soitto. Pomo kyseli, olenko tulossa töihin tänään. Voi helkkari, olin unohtanut että minulla oli aamuvuoro tänään. Saavuin sitten töihin kolme varttia myöhässä. Uni ja arkitodellisuus kohtasivat karulla tavalla.
-
Jostain syystä ainoa tunnistamani hahmo unessa oli Petteri Ojan (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=profile;u=206) avatari. En ole Petteriä tavannut tai tuskin edes täällä Kvaakissa hänen kanssaan viestinyt, mutta ilmeisesti hänen avatari on vaan ollut niin mielenkiintoinen.
Tule Turkuun niin tarjoan kahvit!
-
Näin unta että Jarla oli julkaissut pitkän tarinan nimeltä Ester Fägerlundin tarina. (Vaikutteensa nimi sai epäilemättä Ester Pärbergin tarinoita-alpparista.) Albumi oli suunnilleen saman kokoinen kuin Fingerpori-albumit ja kovakantinen. Kansi oli tuommoinen:
-
Unessani selasin sarjishyllyä luultavasti kirjakaupassa. Jostain syystä jäi fiilis että olin Tampereella. Selattuani hetken hyllyä löysin - New Avengers volume 13 Ms.Marvel traden.
En ehtinyt juurikaan selata kun kannessa luki: Immonen/Bendis. Kuvituksen takia en olisi kumminkaan ostanut.
-
Viime viikolla olin lomalla ulkomailla ja sain hävetä siellä huonoa englantiani. Tietenkin tämä häpeä kehitti unen, jossa tapasin hotellin aulassa don rosan. Se oli taas nimmarikierroksella ja mä menin juttelemaan sille. yritin solkata sille englanniksi, että mitä se israelissa tekee, kun täällä ihmiset ei tykkää mikki hiirestä ( ???). Se sanoi ettei saa selvää mun puheesta ja lähti harppomaan muitten fanien luokse nimmaroimaan t-paitoja. Ennen sitä se kuitenkin vetäs taskusta tökerösti hutaistun pelle pelottoman kuvan ja antoi sen mulle. Olin hyvin pettynyt, siinä ei ollut edes nimmaria :(
-
Sarjakuvaseura oli vallannut Helsinki-Vantaan lentokentän aikeinaan räjäyttää tämä -ja koko seuran jäsenistö siinä mukana - ilmaan vastalauseena kohoavalle arvonlisäverolle, joka riistäisi ihmisarvoisen elämän niin sarjakuvantekijöiltä kuin -harrastajiltakin. Yritin saada seuran luopumaan suunnitelmastaan, mutta mustaan jätesäkkiin pukeutunut Otto Sinisalo sai minut vakuuttuneeksi suunnitelman järkevyydestä. Erosin seurasta, hyvästelimme seuran jäsenten kanssa toisemme lämpimässä hengessä, toivotin kaikille hyvää jatkoa ja juoksin pois. Helsinki-Vantaan räjähtäessä taustalla tajusin kuinka typerää oli ollut toivottaa hyvää jatkoa ja tajusin ettei minulla ollut enää tilaisuutta korjata asiaa.
-
Keskelle metsää oli rakennettu kolossaalinen betoni- ja teräsrakennelma, sellainen 'Sara Hildénin museo steroideissa' -tyyppinen ratkaisu. Astelin teräsverkkoportaita ylös. Sisällä oli Pertti Jarla -museo, joka käsitti useita saleja Jarlan töitä eri aikakausilta. Fingerporia oli vain murto-osa kokoelmasta. Muistan esimerkiksi huoneellisen vahakopiokoneella monistettuja piirroksia (epäilemättä Jarlan varhaiselta siniseltä kaudelta).
Yhdessä huoneessa oli oluthana, jonka luulin olevan vain rekvisiittaa, mutta ällistyksekseni paikalle tuli Vesa Kataisto joka alkoi valuttaa tuoppeihin Fingerpori-olutta ja ojentelemaan niitä meille museokävijöille. Yhden alaikäisen Kataisto ajoi kovin sanoin pois. Itse hän ei ottanut hanaolutta, vaan loihti jostain itselleen pullo-oluen, mikä suoraan sanoen oli vähän epäilyttävää. Olin kuitenkin kiitollinen saamastani tuopista. VesaK sanoi minun lihoneen 'vähän joka suunnasta' sitten viime näkemän. Kuvittelin kasvoihini joka puolelle kahden sentin ihrakerroksen lisäyksen ja sopersin, että pyöräilin kyllä kesällä paljon, mutta että harrastus on vähän jäänyt tässä syksymmällä. Että siksi varmaan.
-
Luin unessani yhtä realistisesti piirrettyä sarjakuva-albumia, jonka juonena oli, että nuori miespilotti opetti yhtä naista lentämään hävittäjällä. Sitten katsoin, kuka albumin oli piirtänyt: Milo Manara!
Kun luin albumin toisen kerran, se olikin muuttunut ihan pornosarjakuvaksi, mitä se ei ensimmäisellä lukukerralla taatusti ollut.
-
Noin itseasiassa minulle on kläynyt joskus. Siis että toisella lukukerralla sarjakuva onkin ihan erilainen kuin ekalla. Tai ainakin se tuntuu siltä. Samoin on käynyt leffojen suhteen. Ja kirjojen. Se on outoa.
-
Unessani selaisin pienlehti SÄILÄn numeroa 6. Selasin lehteä ja etsin Juha Veltin 'VERENPERINTÖ'-osuutta. En löytänyt, uni ehti loppua. Kannessa oli Säilässä esiintyneet Viikingit? Joka tapauksessa.
-
Olin norjalaisessa kirjakaupassa, jossa oli hyllyt notkollaan norjankielistä eurosarjakuvaa, sellaistakin mitä ei ole suomeksi saatavilla. Keräsin itselleni mukavan pinon, mm. Natasha-albumit Instantanes pour Caltech ja Les machines incertaines sekä pari Johannes ja Pirkaletta. Oli siellä ranskankielistäkin tarjolla. Hinnatkin olivat kohtuulliset. Kanniskelin myös isoa, valkoista, leveää koristemaljakkoa ja jotain toista esinettä, mutta ne ajattelin laittaa takaisin hyllyihin. Hiukan minua kuitenkin huoletti heikko rahatilanteeni sekä se, miten ulkomailla onnistuisi luottokortilla maksaminen.
-
Näin kerrassaan veikeän sarjakuvaunen Watchmen-tyylisistä naamioituneista vigilanteista 1930-luvun Suomessa.
-
Näin unta että mun piti arvostella "Mega-Titaanit" -niminen albumi. En yhtään tiennyt mikä se on enkä löytänyt sitä mistään. Herätessäni luulin hetken että mulla on sellainen oikeasti jonossa.
Näin kerrassaan veikeän sarjakuvaunen Watchmen-tyylisistä naamioituneista vigilanteista 1930-luvun Suomessa.
1+1=2?
Jossain pöytälaatikon uumenissa tuollainenkin raapale, ehkä enemmän kuitenkin Shadow/Spider-henkinen kuin Watchmen.
Enemmän Pulppia kuin supersanterimeisinkiä.
Vaikka kaikkine tuon ajan "antiikin kreikkalaiset kopioivat Kalevalan" kansallisromanttisine tuntemuksineenkin Mega-Titaanit on lajissaankin hiukan...ylitsepursuavan pompöösi.
Sarjakuva-aiheisia unia tulee nähtyä harva se yö, joko niiden keräilyyn, lukemiseen tai tekemiseen liityviä.
Tai sarjispiireihin.
VesaK:ta on tullut öisin nähtyä useammin kuin elävässä elämässä.
Kylläpä tuo kuulosti väärältä, väärällä tavalla väärältä.
-
Minäkin näin pitkästä aikaa sarjakuvaunen, joka tosin ei alkanut sellaisena.
Näin unta, että olin purkamassa omaa ala-astettani, tai ainakin jotakin siellä puuhastelin samaan aikaan kun sitä purettiin. Siellä roikkui helikopterista sellainen järkyttävän kokoinen purkupallo aivan käsittämättömän pitkän vaijerin varassa. Jostakin syystä minulle annettiin tehtäväksi vetää sen purkumörssärin laukaisunarusta, joka oli myös kammottavan pitkä ja paksu kaapeli, joka johtaa ylös sinne helikopteriin. Sen helikopterin piti vaan saada se purkupallo asemoitua siihen koulurakennuksen katon ylle, ja sitten kiskaisin siitä kaapelista, niin se hökötys rysähtäisi alas ja tuhoaisi koko pytingin.
No, sen asemoiminen ei sitten ollutkaan niin simppeliä, se helikopteri kaarteli ja kierteli ja se purkupallo heilui pääni päällä kuin joku Damokleen miekka. Jossain vaiheessa jouduin talon sisällekin, en muista miksi, ja joskus se kaapeli lähti käsistäni, kun ei sitä uskaltanut kovaa pitää kiinni, ettei se pallo tipu sieltä ennen aikojaan. Sitten se piti taas juosta pihan poikki pyydystämään uudestaan.
No, sitten jossakin vaiheessa ne purkumiehet tuli ja otti sen köyden minulta, ja päätti sitoa sen puuhun kiinni, varmuuden vuoksi. Juuri sillä hetkellä olin jäädä trukin alle, mutta onnistuin hyppäämään turvaan, koska minulla olikin yllättäen Hämähäkkimiehen kyvyt. Mutta kun laskeuduin alas, joku huusi, että iik, sillä on Venom-symbiootti. Sitten aloin jahdata ihmisiä mielipuolisesti.
Tässä vaiheessa uni muuttui sarjakuvaksi, jota vain luin. Ja siinä leikattiin Kingpinin toimistoon (sarjakuva oli piirretty vähän Miller-tyyliin, mutta ikään kuin piirtäjällä olisi ollut hirmuinen kiire). Kingpin potkaisi jotakin kätyriään mahaan koska oli tälle vihainen. Seuraavassa ruudussa Kingpin istui huoneensa nurkassa ulisemassa, kuinka jalkansa tuli kipeäksi, kun piti potkaista niin kovaa.
Öh, paha sai palkkansa?
-
Nähnyt unia jotka päätyvät vielä sarjakuviin mutta ihan sarjakuva-unikin viime yöltä:
oli jotkut festarit, jossain, mutta eniten hämmennystä aiheutti Lännentie 4/82n lähes näköisjulkaisu.
Italopokkarin jatkeena kun oli se varsinainen täky: kotimaista lännensarjakuvaa jatkomuotoisena.
Piirrosjäljen perusteella kynänvarteen oli hankittu Sami Kivelä tai Jussi Piironen. Realistista ja nättiä jälkeä.
Itseä häiritsi hivenen että tsaarin valtaa amerikkaan paenneen vastentahtoisen revolverisankarin lisäksi tarinaan oli tungettu Julie Walker.
Kyllä: naispuolinen mustanaamio.
Lännentarinassa.
Ei että sarjakuvassa ollutta bondagea vastaan olisi mitään mutta kun koko nastamuumiotar oli selkeä tyylirikko muuhun kertomukseen.
Unessani Asko Alanen selitti asian minulle: yhteispainatus Ruotsin kanssa, ilman Mustanaamiota ei kauppoja = Julie Walker trikoissa Nevadassa.
Selitti kyllä miksi juuri aloitetaan numerosta 4/82 mutta enhän tätä enää herättyäni muistanut.
Alitajunnallani(kin) on jotain minua vastaan.
-
Minä näin tuollaista unta jo ekaluokalla. Minäkin olin koulussa sisällä kun purku alkoi. Purkumiehet lupasivat hiihtolomaa kun ei ole enää koulua.
Hmmm... tässä on ilmiselvästi jonkinlaista psykologista symboliikkaa olemassa.
-
Koulu edustaa poliisia joka vie ihmisen kahlittuna vankiloista kaikkein kamalimpaan, eli yhteiskuntaan. Tuo vankila on se jossa joudut tekemään orjatyötä päivät pitkät sillä aikaa kun joku rikas saa rahaa ja sinä saat sen verran että voit elättää perheesi. Tämä kaikki on osa aikuisten maailmaa. Jokainen lapsi pelkää aikuisten maailmaa. Minäkin olen nähnyt tuommoisen unen. Jokainen lapsi ymmärtää alitajunnassaan, mikä on Peter Pan ja Mikä-Mikämaa. Vapautus aikuisten maailmasta.
Lapset eivät ymmärrä aikuisten maailmaa, koska siitä ei kerrota oikealla tavalla. Lapsen suurin haave on, että ei tarvitsisi mennä kouluun, koska se vaatisi heiltä asioita, joihin he eivät ole valmiita vielä, ja joista he eivät ole vielä kiinnostuneet. Minä pidän Bruce Willisin The Boy elokuvasta. Juuri siksi, että siinä aikuinen mies kohtaa kirjaimellisesti lapsuuden minänsä, ja he molemmat tarkastelevat, missä eivät ole tyytyväisiä toisissaan, eli itsessään.
Minä en ole aikuinen. Minä olen saavuttamassa kypsyyden. Kypsyys on sitä kun on kypsynyt itseensä sellaisena kun on, ja lähtee muuttamaan niitä piirteitä joista ei pidä. Jokaisen ihmisen pitää olla tasapainossa lapsellisen minänsä ja aikuisen minänsä kanssa. Kukaan ei elä aikuisten maailmassa käskemällä. Siispä meidän on itse haluttava elää siellä.
-
Oho, taas divari ja Beatles samassa unessa! [spoiler]Viime yönä olin nimittäin vaimoni ja kaverini (joka tunnetaan tällä palstalla nimimerkillä J.Suominen) kanssa jonkinlaisessa vanhojen tavaroiden myymälässä. Tutkailin innostuneesti hyllyillä olevia vanhoja Star Wars -leluja, ja mietin minkä arvoinen kotonani oleva isohko Millennium Falcon mahtaa olla.
Olimme jo lähdössä, kun paikalle tuli henkilö, joka tunnetaan tällä palstalla nimimerkillä Asko AA. Hän kehotti paikalla olijoita ostamaan 'jotain lukemista' vähintään 15 eurolla. Tarkoitus oli ymmärtääkseni valistuksellinen; ihmisten pitää lukea enemmän. Hänellä itsellään oli kädessään 50 euron seteli. (Luulin aluksi, että hän halusi vain rikkoa sen pienemmäksi.) Tutkin hyllyä, jossa oli vanhoja opetusmateriaaleja, ja löysin kummallisen vanhan vihon, jossa oli Beatlesin sanoitusten suomennoksia kuvitettuna. Piirtäjän tyyli muistutti vanhoja mainospiirroksia tai Pekka Puupää -sarjakuvia á la Ola Fogelberg. Kirjanen oli hyvin humoristinen, ja muistan siellä olleen joitakin hyvin 30-lukulaisen stereotyyppisesti piirrettyjä mustaihoisia alkuasukkaita. (Tiedä sitten, mihin Beatles-biisiin ne liittyivät. Ehkäpä The Continuing Story of Bungalow Billiin.)
Kirjanen maksoi 22,13 euroa, ja minulla oli seteleinä vain tuo 15 egeä. Asko tarjoutui lainaamaan minulle erotuksen, mutta löysin kuitenkin puuttuvan summan taskuni pohjalla olevista kolikoista. Mietin, saisinko kassalta 2 senttiä vaihtorahaa. Tässä kohdassa uni kävi jo aika epäselväksi, mutta paikalla oli myös Askon tytär (aikuinen) ja tämän tytär (ehkä 10-vuotias lapsi), jotka kommentoivat jotenkin kaupankäyntiä.
(Olen tavannut Asko AA:n tosielämässä aivan ohimennen, eikä minulla ole siis kunniaa tuntea häntä oikeasti. Unessa ilmenneet sukulaisuussuhteet ovat siis mitä todennäköisimmin mielikuvitukseni tuotetta. Kuten Askoa itseään, sekä J.Suomista, vaimoani ja Millennium Falconia lukuun ottamatta kaikki muukin.)[/spoiler]
Tuon taannoisen uneni jo toinen sarjakuvaversio ilmestyi juuri uusimassa Tähtivaeltajassa (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,2167.msg400606.html#msg400606) P.A.Mannisen tulkitsemana. Ensimmäinenhän oli Timo Ronkaisen tekemä, unen innoittama Saarikoski-pastissi (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,8316.msg340579.html#msg340579).
-
Taas sarjakuvauni. Luin Iltalehdestä, että B. Virtasen Armi-vaimo oli murhattu raa'asti (en muista kenen toimesta), ja B. löytänyt rinnalleen uuden naisen nimeltä Elne, joka vaikutti kuvauksen perusteella Armia lempeämmältä. Eestissä, joka oli unessani myöskin sarjaa julkaiseva maa, ei katsottu moista käännettä hyvällä, vaan sarja pistettiin väliaikaisesti jäähylle. Suomessakin jotkut puhuivat, että Heilän pitäisi ottaa välillä lomaa B. Virtasen piirtämisestä.
-
Uneni oli jopa minun mielestäni outo. Unessani olin kaupungilla Sami Makkosen kanssa (vaikken tunne koko tyyppiä) kävelimme grafittien ja graafisenbetonisen kaupungin katua. Olimme aukiolla, keskellä kaupunkia.
Yhtäkkiä 3kpl nuorianaisia tuli ja minun ja Samin piti haastatella heitä. (Syystä mitä en tiedä) Yksi daameista oli Taidekouluni luokkalaisen serkku. (Varmasti fiktiivinen?) Tämän naisen hiukset olivat täysin pinkit. Yhtäkkiä muutamat sanat vaihdettua oli toimistossa missä minun piti kytkeä pc-hiiri läppäriini.
Kun laitoin johdon paikoilleen läppärini olikin väärinpäin pöydällä. Uneni loppui.
-
Harvinainen tapaus, tiedä sitten onko lentsulla tähän osasyynsä, mutta a) muistan jotain viime yön unestani ja b) siinä oli jopa sarjakuvia, joka onkin vielä hämmentävämpää koska yleensä en uneksi mistään sarjakuvista.
Siis, muistan tämän verran että löysin siinä unessa 2 kpl sarjakuvia joista toinen oli Korak-sarjakuvapokkari (nykyisen Tex Willerin mallinen siis) vuodelta 1959 ja toinen oli mustakantinen Aku Ankka - albumi vuodelta 1961 jonka nimi oli jotain tyyliin (oikeasti, täysin absurdia tiedän mutta muistan tämän elävästi): Auschwitz/Mustat kalat. Nimenomaan muistan tuon Auschwitzin ja tuon jakoviivan ja Mustat...jotakin...saattoi olla muutakin kuin kalat.
Mitään muuta ei unesta jäänyt mieleeni.
Unet ovat kyllä todella kummallisia...
(ja luulenpa ettei noita sarjakuvia ainakaan noissa muodoissaan ole olemassa, paitsi Sandmanin Valtakunnassa siis)
-
Tohtori P.A. Manninen kuvitti tämän Divari-Beatles -aiheisen unitrilogiani ensimmäisen osan uusimpaan Tähtivaeltajaan.
[spoiler][...] näin toissayönä unta, jossa Tampereen paras antikvariaatti Lukulaari oli muuttamassa uusiin isompiin tiloihin. Kyseessä oli ilmeisesti punatiilinen kerrostalo Hämeenpuistossa ihan lähellä nykyistä Lukulaaria. Saatoin olla itsekin auttamassa muutossa (uni oli tältä osin hieman epäselvä), ja uuteen paikkaan oli tulossa mm. iso hylly, joka oli omistettu pelkästään Beatles-aiheiselle tavaralle.
Sarjakuvia uni sivusi siten, että pääsin penkomaan Lukulaarin ikivanhoja, pitkään koskemattomina olleita kirja- ja sarjakuvapinoja, joiden seasta löysin hienoja, ennestään itselleni täysin tuntemattomia zombisarjakuvia.
(Unessa oli epäilemättä kaikuja parin viikon takaisesta ensivisiitistäni lahtelaiseen 'hullun divariin', josta löytämiäni hienoja, ennestään itselleni täysin tuntemattomia zombisarjakuvia olen tässä iltaisin ennen nukkumaanmenoa lueskellut.)
[/spoiler]
-
Näin unta, että Tuuli Hypén näytteli jossain tv:n sketsiohjelmassa. Sketsien lomassa näytettiin välillä tuoreita Nanna-strippejäkin.
Siinäpä lisäleiviskää taiteilijalle.
-
Nähnyt viime aikoina unia vain niistä kahdesta asiasta joihin omaan epäterveen mielenkiinnon: Naisista ja Sarjakuvista.
Netiketin takia voin ottaa esiin vain kaksi: vajaa viikko siten näin unta että oli pistetty pystyyn tuoreehko sarjishäppenki.
Täysin loogisesti Paraisilla, perusteena oli kai todistaa että on jokin syy tulla paraisille. Vaikka myynnissä oli lähinnä kotimaista omakustannepuolta ja harrastajien omia tuplakappaleita oli ihan kelpo tapahtuma.
Joskin se oli paikallisella koululla joka teki virvoikemyynnistä hivenen ongelmaisen. tästä kävin keskusteluja useammankin tutun sarjistyypin ja scifistin kanssa pitkin unta.
Toinen oli se pikkukriisi että tapahtuma oli suomenkielinen (jos olet käynyt paraisilla tiedät miksi)
Ja itse luonnollisesti päädyin jonkun tyypin kanssa selvittämään välit klassisella nyrkkirysyllä.
Viime yönä taas näin unta siitä että eräästä harvoista omista sarjakuvaluomuksistani oli saanut jatkoa. Mustavalkoisena A4 kokoisena mustavalkolehtenä mutta tutun sarjakuvantekijän toimesta "kun tykkäsi ykkösestä" Mutta tietty "eiks tää olekin näin hauskempana parempi?"
Kaunein hetki oli kun kysyin miksi sarjakuvassa on niin paljon kielioppi- ja kirjoistusvirheitä? Vastaus oli "Ajateltiin että olisi siten vakuuttavammin sun itses tekemän oloinen"
Kiitos alitajunta.
-
Jostain syystä olin mukana Canadian Pickersissä tonkimassa latoja ja etsimässä stuffia. Romahdushenkisestä kanadalaisesta ladosta löytyi paksu nippu suomalaisia 1950-luvun Kippari Kalle-lehtiä.
Iloni vaihtui tyrmistykseksi. Kaikki olivat samaa numeroa. Jokaisen kannessa Ratsupoliisi King.
En ymmärrä edes itseäni. Olisi parasta mennä takaisin nukkumaan.
-
VesaK etsi Tampereelta vuokrayksiötä, varastoa tai vastaavaa, johon voisi joulukuussa lukittautua lukeakseen kaikki Aku Ankan taskukirjat yhteen menoon. Kyseessä oli jokin Arktisen Banaanin tempaus. Vesa kyseli lukuprojektiinsa myös 'sitä Sir Francis Drake -taskukirjaa'. En ollut kuullutkaan sellaisesta, ja selitin etten juurikaan seuraa Kvaakin keskustelupalstan ankkaosastoa. Ojensin kuitenkin käteni kirjahyllyäni kohti ja vedin sieltä kaksi taskaria, joista toinen oli kuin olikin tämä huippuharvinainen Drake-taskukirja.
Unen loppumetreillä olin ilmeisesti jo itsekin ankkamaailmassa, sillä sain tehtäväkseni kylvää Roope Ankan eteen kolikoita ruusun terälehtien tavoin hänen tullessaan puhumaan isolle ihmisjoukolle. Roope kuitenkin konttasi perässäni keräten kolikoita nokkaansa.
-
Sen nimi oli "Lihava osa". Hyvä biisi.
Vaikuttaa hyvältä! Mikä oli musiikkityyli?
Timo
-
Olin unessani Tampereella, ylitin Hämeensiltaa.
Sillan toisessa päässä oli Rikhard Ronkainen Mämmilästä.
Hänellä oli käynnissä työhaastattelu nuoremman miehen
kanssa. Ronkainen oli työnantaja. Ei selvinnyt mistä työstä
oli kyse (tai mistä edes tiesin kaiken tämän). Nuorukainen
puhui aikansa, ja sitten Rikhard Ronkainen sanoi ovelan
näköisenä: "Mulla ei ole tapana tuijottaa silmiin silloin
kun puhutaan".
-
Ollaan saavutettu se vaihe jossa sarjakuvaunissakin antikvariaatit ja divarit ovat laittamassa lappuja luukulle.
Kivijalkahinnat jne.
Toki silloinkin etsii sarjakuvia joita ei oikeasti ole ja aamuntunteina koettaa raapustaa ylös mitä ne olivat.
Mutanttiviikinkisiilien seikkailut olivat jostain syystä hitti myös sarjakuvapiireissä vaikka itseä ne kiinnostivat kuten jäkälä kiven alla(tai mahdollisesti vähemmän).
-
Ollaan saavutettu se vaihe jossa sarjakuvaunissakin antikvariaatit ja divarit ovat laittamassa lappuja luukulle.
Kivijalkahinnat jne.
Toki silloinkin etsii sarjakuvia joita ei oikeasti ole ja aamuntunteina koettaa raapustaa ylös mitä ne olivat.
Mutanttiviikinkisiilien seikkailut olivat jostain syystä hitti myös sarjakuvapiireissä vaikka itseä ne kiinnostivat kuten jäkälä kiven alla(tai mahdollisesti vähemmän).
Mäkin näin unta, että Kampintorin antikva oli lopettamassa. Liikettä muutettiin samalla asunnoksi. Kiertelin puolityhjiä hyllyjä ja muuttolaatikoita selaillen sohvien ja muiden huonekalujen lomassa löytämättä mitään. Toinen antikan pitäjistä totesi lakonisesti että parhaat on menneet jo.
-
Mäenjuuressa ympyränmuotoinen aukio. Siellä
oli betoninen jalusta, jonka päällä iso kosketusnäyttö,
josta pystyi selaamaan digitalisoitua versiota Kalervo Palsan
v. 1965 tekemää omakustannetta. (Muuttui heti kohta
fyysiseksi lehdeksi, jota lueskelin)
Lehdessä oli paljon abstrakteja vesivärimaalauksia, jotka
näyttivät tyylitellyiltä pohjoisen maisemilta. Ne olivat
paljon herkempiä ja runollisempia kuin ne maalaukset, joista
Palsa yleensä tunnetaan. Väreissä paljon tummia
sävyjä ja akvamariinia.
Yhdellä sivulla oli sarjakuvakollaasi, johon oli leikelty
muistaakseni Taika-Jimia ja/tai Rip Kirbya. Ajattelin heti postata
Kvaakiin kuvan siitä.
Sitten herätyskello soi. Olen pannut useasti merkille, että unet
muuttuvat visuaalisesti tavattoman kiintoisiksi juuri ennen kyseistä
tapahtumaa, aivan kuin unien ohjaaja päättäisi ladata lisää paukkuja
tuotantoon ennen kun joutuu luovuttamaan vuoron valveminälle.
-
Sarjakuvaunia varsinkin sitä "divari/näitä sarjakuvia ei ole" näen usein.
No, hiljan sitten unessa onnistuin telomaan itseäni ja päädyin arvauskeskukseen. Saatu ruumiinvamma oli lievähkö mutta lekurilla oli huonoja uutisia: olen muuttunut olemassaolevaksi sarjakuvahahmoksi.
Ja kaikista mahdollisista Ankardoksi. Jolla on parta.
Mietin unessa miten selittää tämä mm naisystävälle, ex-vaimolle ja pojalle kun onnistuin törmäämään laumaan kuulapäitä, joiden tapausta Ankardo viissin tutki ja kävi ilmeiseksi etten ole räpylöillä ihan yhtä tehokas kuin normaalisti.
Pataan tuli jotta soi.
Tutuhko goottihoitsu paikkaili isoimpia naarmuja ja kommentoi ulkoasua, sulat ja housuttomuus kuulemma sopivat hyvin. Kyseli onko tarttuvaa kun on aina ollut itse iso Nemi Montoya fani.
Kun en tiennyt.
Kiittelin ja halailin( tapojeni vastaisesti) ja soitin kaverille. Kerroin tapahtuneesta. Otti aika hyvin, kysyi vaikuttaako kummankaan ystävyyteen mitenkään ja mennäänkö silti sorsametsälle vielä. Sovittiin näkevämme.
Kävin kävelymatkalla Turun sarjiskaupallakin, jossa kukaan ei huomannut mitään muutosta olemuksessani.
Kirjaston luona tapasin isokokoisen tutun näyttelijän joka on myös sarjisnörtti. Oli sitä mieltä että kuitenkin oli käynyt flaksi: olisin voinut olla joko Disneyn häviäjät tai Howard the Duck. Jatkoimme keskustelua sarjakuvaelokuvista aikamme kunnes menin kauppaan.
Keräsin ostoksia mutta myyjä kieltäytyi ottamasta maksua vastaan. Eivät myy elikoille.
Löysin jostain leipäveitsen ja tuikkasin singerin lailla jäppistä keskivartaloon.
Lähdin ostosteni kanssa verisen leipäveitsen kanssa Tuomiokirkkopuistoon istumaan penkille.
Join istuessa punkkua pullosta ciabattan kanssa. Veitsi oli mukana jos vaikka tulee tarvis. Alkoi sataa vettä.
Uni jatkui vielä hyvän tovin mutten vaan muista miten.
-
Näin unta, että RW kustannuksen toimitusaikatauluista tuli eksaktia tietoa ja Egmontin tulevat sarjakuvakirjajulkaisut julkistettiin. Kaikki kvaakkailijat oli aivan innoissaan varsinkin tuon Egmontin julkistuslistasta. Ainakin Hulkkia siellä oli ja Kung Fua.
Sitten heräsin.
-
Näin unta, että RW kustannuksen toimitusaikatauluista tuli eksaktia tietoa ja Egmontin tulevat sarjakuvakirjajulkaisut julkistettiin. Kaikki kvaakkailijat oli aivan innoissaan varsinkin tuon Egmontin julkistuslistasta. Ainakin Hulkkia siellä oli ja Kung Fua.
Sitten heräsin.
Oliko myös Punapartakin mukana?
-
Oliko myös Punapartakin mukana?
En nähnyt punapartaa, mutta vaikka olisin nähnytkin niin olisin herännyt silti.
-
Pari yötä sitten meni silleen, että huomasin Jopen tehneen jatkuvajuonista sarjakuvaa Alibiin. Oli seikkailullista rikossarjista, tyyli muistutti jonkin verran Sammy Day -sarjista vauhdikkaine pottunokka-ukkeleineen, vaikka oli kyllä muuten jopemaista ja mustavalkoista. Ajattelin skannata siitä Kvaakiin näytteen, mutta skanneri toimi jotenkin aivan oudosti, eikä mikään sujunut oikein.
Teen siis ainakin joskus unissani ihan samoja asioita kuin hereillä ollessanikin. :-[
Sikäli hauskaa että Jopehan ei ole tainnut Alibiin tehdä vaikka muuten on kaikki ihmelehdet ja pornoaviisit avustanut. Alibissa ei lie koskaan sarjakuvia ollutkaan? Vai onko? Sikäli jännää olis jos toimituksen huumorintaju riittäisi johonkin Torisevan Jannen Betonisaappaiden tai Keijo Teuraan julkaisemiseen.
Timo
Edit: typo
-
Beatles/divari -trilogian lisäksi olen uneksinut VesaK double featuren, joista jälkimmäisen kuvitti jälleen PA Manninen uusimmassa Tähtivaeltajassa. Unethan olen kertonut tässä ketjussa jo aiemmin.
Eka uni:
[spoiler]Keskelle metsää oli rakennettu kolossaalinen betoni- ja teräsrakennelma, sellainen 'Sara Hildénin museo steroideissa' -tyyppinen ratkaisu. Astelin teräsverkkoportaita ylös. Sisällä oli Pertti Jarla -museo, joka käsitti useita saleja Jarlan töitä eri aikakausilta. Fingerporia oli vain murto-osa kokoelmasta. Muistan esimerkiksi huoneellisen vahakopiokoneella monistettuja piirroksia (epäilemättä Jarlan varhaiselta siniseltä kaudelta).
Yhdessä huoneessa oli oluthana, jonka luulin olevan vain rekvisiittaa, mutta ällistyksekseni paikalle tuli Vesa Kataisto joka alkoi valuttaa tuoppeihin Fingerpori-olutta ja ojentelemaan niitä meille museokävijöille. Yhden alaikäisen Kataisto ajoi kovin sanoin pois. Itse hän ei ottanut hanaolutta, vaan loihti jostain itselleen pullo-oluen, mikä suoraan sanoen oli vähän epäilyttävää. Olin kuitenkin kiitollinen saamastani tuopista. VesaK sanoi minun lihoneen 'vähän joka suunnasta' sitten viime näkemän. Kuvittelin kasvoihini joka puolelle kahden sentin ihrakerroksen lisäyksen ja sopersin, että pyöräilin kyllä kesällä paljon, mutta että harrastus on vähän jäänyt tässä syksymmällä. Että siksi varmaan.
[/spoiler]
Ja toinen:
[spoiler]VesaK etsi Tampereelta vuokrayksiötä, varastoa tai vastaavaa, johon voisi joulukuussa lukittautua lukeakseen kaikki Aku Ankan taskukirjat yhteen menoon. Kyseessä oli jokin Arktisen Banaanin tempaus. Vesa kyseli lukuprojektiinsa myös 'sitä Sir Francis Drake -taskukirjaa'. En ollut kuullutkaan sellaisesta, ja selitin etten juurikaan seuraa Kvaakin keskustelupalstan ankkaosastoa. Ojensin kuitenkin käteni kirjahyllyäni kohti ja vedin sieltä kaksi taskaria, joista toinen oli kuin olikin tämä huippuharvinainen Drake-taskukirja.
Unen loppumetreillä olin ilmeisesti jo itsekin ankkamaailmassa, sillä sain tehtäväkseni kylvää Roope Ankan eteen kolikoita ruusun terälehtien tavoin hänen tullessaan puhumaan isolle ihmisjoukolle. Roope kuitenkin konttasi perässäni keräten kolikoita nokkaansa.
[/spoiler]
-
Liippaa tätä aihetta kun animaatioihin ja kuvituksiin liittyen on tullut nähtyä unia. Esim. Aku Ankka -videokansia joita ei ole olemassa. On hämmästyttänyt kuinka mieli pystyy unessa luomaan kaikki nuo piirrokset ja graafiset kannet logoineen ym. yksityiskohtineen! Ja välillä ison määrän kerralla divarin hyllyihin. Siis aivan "tyhjästä" - mieli luo sellaisia kuvia joita ei ole ennen nähnyt.
Peruspohjana toimii tietenkin se visuaalinen materiaali hahmoineen joka on tuttua ja muistiin tallettunut ja sitä unen näkö yhdistelee uusin tavoin, myös kolmiulotteisesti. Ja tämä kaikki käsittömättömällä laskennallisella teholla ja "freimi-määrällä" reaaliaikaisesti :).
Tämä herätti ajatukseen mitä jos tulevaisuudessa olisi unikone tai ajatuskone, joka tallentaisi tai jopa tuottaisi unia ja ajatuksia todeksi? Jospa ajatuskone pystyisi luomaan esineitä tai jopa elämää? Kirjoitin tänne aiheesta (http://www.jukkaeronen.com/blog/kirjoitus-unikone/) laajemmin.
PS. Talletuskone tullut ihan siitäkin mieleen, koska ei niitä unien erikoisia kansikuvituksia enää pysty valveilla muistamaan ja se aina harmittaa.
-
Juu. Tuttua puuhaa on uneksiminen. Keräilyssä sydänkäyrää nostattavinta on juurikin kohteista unelmoiminen ja metsästys. Monen hankitun kohteen ongelma on hiukan hyllyihin pölyttymään jääminen. vaikka onhan hieno kokoelma aina hieno.
Vuosikirjoiksi sitomisen ja kansittamisen myötä, jota olen tehnyt kouralliselle keräilijöitä on minulle tullut käsitys siitä että jotkut haluavat alkuperäisten minttikuntoisten lisäksi kerätä myös jotakin kustomoitua.
Itselleni juurikin eniten sydämentykytyksiä aiheutti taannoinen huutoneistä huutamani huonokuntoinen Batman 1968 -vuosikirja jonka kolmellakympillä huusin ja jonka konservoin kuntoon.
-
En nyt tiedä liittyykö tämä sarjakuvauniin, mutta menköön.
David Lynchin Twin Peaksin uudet jaksot alkavat 21.toukokuuta 2017 Jenkkilässä.
No meikä näköjään aloitti pikkasen aikaisemmin.
Näin unta, että touhusin keittiössä. Varasin itselleni olutta, suklaata, shipsejä ja banaanikakkua ja siirryin nojatuolin ääreen. Laitoin television päälle. Muuten televisiokin oli uusi...melkein 100-tuumanen jättiläinen. Sen paikkakin oli muuttunut, koska ei mahtunut enää vanhalle paikalle.
No sitten aloin katselemaan televiisiota ja MTV3:sta. Omituista kyllä MTV:llä oli ns. kuuluttaja (ei ole ollut moneen vuoteen), joka sohvalla istuen kertoi mitä seuraavaksi tulee tv:stä. No sieltähän tuli tietenkin uusi Twin Peaks.
Mainokset kun alkoi tulemaan...kiirehdin äkkiä kuselle ja takaisin. TV-sarja alkoi, mutta mitä ihmettä. Twin Peaksin tunnusmelodian paikalle oli istutettu joku hirvee teknojumputus. Meikää alkoi heti suututtamaan. Sitten sarja alkoi todella. Oltiin öisessä metsässä ja joku juoksi läähättäen metsän läpi. Näki vain kuin edessä risuja kaatuili ja pari kertaa juoksija kompuroikin. Itse juoksijaa ei näytetty. Jokin siellä takaa tuli kovaa. Yhtäkkiä pakomatka päättyi aukiolle, jossa oli mummeli, joka työnsi lastenvaunuja . Tämä takaa ajettava juoksi hänen luokseen ja kysyi tietä kaupunkiin. Mummo ei puhunut mitään vaan näytti kädellä suuntaa. Pakenia katsoi vaunuihin ja näki siellä puupölkyn, jolla oli silmät ja suu. Hän sai sätkyn ja juoksi karkuun. Sarja olisi jatkunut siitä vielä niin, että pakenija juoksi takaisin metsään, mutta sitten heräsin.
Toivon nyt kuitenkin, ettei tämä ollut mikään enneuni, meinaa se tunnusmelodia oli ainakin ihan hirveetä.
-
Hirveä painajainen. Kävi ilmi, että Tex Willerin alkuperäismatskut eivät olleetkaan alkuperäisiä, vaan alkuperäiset oli sellaisia, joissa seikkaili Texin koira mukana. Siis prikulleen samanlaisia kuin ne julkaistut, mutta niistä oli aina se koira häivytetty veks. No, nyt sitten koko Tex kirjasto piti painaa uusiksi, ja meikä myös joutui aloittamaan ostamisen alusta.
-
Oli moniosainen paksujen kovakantisten kirjojen kokoelma. Osassa 3 esiintyivät Teräsmies ja Aku Ankka samassa tarinassa.
Ei sattumalta ollut Curt Swanin piirtämiä? Jos, niin ollaan ehkä uneksittu samaa unta. Mun unessa jossain vaiheessa törmäsin moniosaiseen kovakantiseen (taisi olla tota omnibus-formaattia) sarjaan Curt Swanin Teräsmiehistä. En selaillessa nähnyt tosin Teräsmiehen ja Akun yhteisseikkailua, mutta mun selaama osa olikin enemmän kirjallinen. Se sisälsi aika vähän sarjakuvaa ja enemmän artikkeleita ja varmaan Swanin haastatteluja.
-
Näin unta, että Lucky Lukesta oli tehty spinn-off-sarjakuva, jossa oli pääosassa Averell. Vähän niin kuin oikeasti on tehty Rantanplanista. Ostin kokeeksi yhden.
Harmillisesti en herättyäni muistanut kuin yhden kohdan unessa lukemastani sarjakuvasta: Daltonit ryöstivät saluunan, jossa sattumoisin oli juuri menossa Miss Daisy Town-kilpailu. Averell vaati saada osallistua siihen ja lyijymyrkytystä pelkäävä tuomaristo julisti Averellin kauniimmaksi kuin kisaan osallistuneet neitoset. Daltonien ratsastaessa saaliin kanssa karkuun Averell söi kinkkua tiara päässä ja totesi "Tiesinhän olevani vastustamaton".
-
Harmillisesti en herättyäni muistanut kuin yhden kohdan unessa lukemastani sarjakuvasta: Daltonit ryöstivät saluunan, jossa sattumoisin oli juuri menossa Miss Daisy Town-kilpailu. Averell vaati saada osallistua siihen ja lyijymyrkytystä pelkäävä tuomaristo julisti Averellin kauniimmaksi kuin kisaan osallistuneet neitoset. Daltonien ratsastaessa saaliin kanssa karkuun Averell söi kinkkua tiara päässä ja totesi "Tiesinhän olevani vastustamaton".
Saakutti! Kirkkaasti parempi ja hauskempi kuin tämänhetkiset Lucky Luke -räpistelyt!
Timo
-
Harmillisen mukavan unen näin. Siinä John Byrne palasi Marvelille oikein rytinällä. Tosin jujuna oli se, että toimi salanimen (tosin ihan julkisesti kuitenkin, joten en tiedä, mikä merkitys sillä oli) turvin. Sai työstettäväkseen oman "universuminsa", jossa pystyi käyttämään vapaasti omia versioitaan Marvelin sankareista sekä omia hahmojaan.
Aloitus oli tarkoitus tehdä näyttävästi varmaankin neljän kuukausittaisen lehden ja useamman yksittäisjulkaisun voimin. Osan lehdistä Byrne kirjoitti ja osan piirsi. Yksi sarjoista oli jonkun muun käsikirjoittama ja Byrne piirsi sen.
En muista enää siitä salanimestä muuta kuin, että Se oli Kari jotakin. Ei kuitenkaan Leppänen, vaan viisikirjaiminen ja lähellä Kirbyä, mutta alkoi ceellä.
Aamulla heräsin pettymykseen, kun se olikin unta. Ehkä tää oli joku mun alitajuntani keksimä aprillipila.
-
Viime yönä näin unta, että televisiosta tuli Fingerpori-animaatio.
Siinä Allan Kurma juoksenteli kuusimetsässä ja takoi nyrkeillään puiden runkoja. Heimo Vesa tuli kyselemään, että mitäs hommaat, mihin Allan vastasi yhden isännän palkanneen hänet puunhakkuuseen.
-
Näin unta, että olin aloittanut koulun jossain uudessa tai ainakin minulle ennestään vieraassa koulurakennuksessa. Oli kesä, mutta niin vaan koulua käytiin siitä huolimatta. Lukuvuoden alku oli ollut hyvin epämääräistä touhua enkä ollut päässyt vielä sisälle koko systeemiin, ja tämä vielä yhdistettynä siihen, etten kunnolla tuntenut tiloja. Ajattelin kuitenkin, että kyllä tämä tästä, kunhan kaikki asettuu uomiinsa.
Oli kaksi piirustustuntia, ja meillä oli tehtävänä piirtää sarjakuva. Ainakin minä piirsin. Ideoin kolmirivisen sunnuntaistripin, josta ajattelin tehdä oikein kunnolla kikkailevan. Päätin piirtää muutaman hajaruudun sinne sun tänne normaalin kolmen ruuturivin ulkopuolelle, ja piirsin lattiaan ruutujen kehyksiä hajanaisiin paikkoihin lyijykynällä. Taisin ympyröidä lattialla olleita likatahroja ja kuivunutta purukumimoskaa. Ehkä lopulta tosin mietin, että menee liiallisuuksiin tuommoinen.
Sen verran halusin silti kikkailla, että joissakin kohdissa - varsinkin stripin vasemmassa laidassa - käyttäisin rohkeasti ja ronskisti mustaa vaikkei kuvainformaatio sitä vaatisikaan, ja piirtäisin paikoitellen epämääräisemmin, paikoin taas työstetymmin.
Stripin ideointi oli yllättävän helppoa. Aiheeksi otin sen, että kaksi hahmoa menee lopultakin pitkän jahkailun jälkeen naimisiin (40-50-lukujen Hesareista Aikakone-palvelussa lukemani Kippari-Kalle -stripit selvästi tunkeutuivat uneeni, Olka kun usein koetti painostaa Kallea avioliittoon). Strippi kuvaisi muiden hahmojen höpinöitä ja hyörimistä tämän asian ympärillä. Hahmot olisivat inhimillistettyjä eläimiä ihmisten maailmassa.
Seuraavana oli vuorossa kaksi tuntia, jotka jollain hämäräksi jääneellä tavalla liittyivät Karviseen ja sen piirtäjään Jim Davisiin. Olin kävelemässä kohti luokkahuonetta, jossa nämä tunnit pidettäisiin. Mietin kyllä, että menivätkö ne molemmat piirustustunnit todellakin, vai onko vielä yksi. Kävelin kuitenkin kohti toista luokkahuonetta seuraten paria muuta tyyppiä. Sitten heräsin.
-
Sarjakuvaharrastamisessa joutuu niin usein pettymään, että se näkyy heijastuvan myös eräiden harrastajien uniin.
Sarjispaikan surullinen kohtalo (http://arua.sarjakuvablogit.com/2020/03/05/sarjispaikan-surullinen-kohtalo-2/)
-
Liippaa tätä aihetta kun animaatioihin ja kuvituksiin liittyen on tullut nähtyä unia. Esim. Aku Ankka -videokansia joita ei ole olemassa. On hämmästyttänyt kuinka mieli pystyy unessa luomaan kaikki nuo piirrokset ja graafiset kannet logoineen ym. yksityiskohtineen! Ja välillä ison määrän kerralla divarin hyllyihin. Siis aivan "tyhjästä" - mieli luo sellaisia kuvia joita ei ole ennen nähnyt.
Unessa: Pino sarjiksia kaatui lattiallla mitä sitten niitä kerätessä manasin kun kansiin ja reunoihin oli tullut taitoksia (hirvee painajainen siis :). Herätessä kummastelin että mikäs "Tuomarin" numero se olikaan kun kansikuva täysin ennestään tuntematon. Varmaan sekoitus jostain kokosivun kuvasta ja ite hahmokin mahdollisesti joku muu. Mutta todella siisti kuva se jokatapauksessa oli..
-
Unessa tuli tavanomaista suurempi Kalkkaro-kirjekuori, jossa oli sisällä viisi uutta liuskanumeroa ja suurikokinen tilaajalahjaprintti. Että jos Petteri luet tätä säiettä...
-
Tuli tuossa jonain yönä luettua Lucky Lukea.
Luke oli saluunan esiintymislavalla ja lauloi "Marilyn, Marilyn, milloin riisut jumpperin..."
Siihen tuli sitten yksi saluunan tanssitytöistä vihaisen näköisenä sanomaan: "Riisuin siltä pahuksen kaakilta satulan jo tunti sitten, ja olen siitä asti istunut huoneessani laulamassa: Lucky Luke, Lucky Luke, milloin riisut Marilynin?"
-
Viime yönä oli vuorossa Lassia ja Leeviä.
Lassi huomasi uutisen, jonka mukaan Suomessa on tehty Väinö-restauraatio ja valtaan nousi presidentin tilalle kuningas Väinö II. Hän sai tästä idean leikkiä kuningasta, askarteli pahvista kruunun ja haki jonkun kepin valtikaksi.
Susanna ei suostunut puhuttelemaan Lassia hänen majasteetikseen, vaan sanoi "Hänen pahanhajuisuutensa, jota ympäröi suolikaasujen pilvi". Lassi suuttui ja alkoi ajaa valtikalla huitoen Susannaa takaa, mutta kaatui päälleen pystyyn kuralammikkoon.
Susanna totesi: "Kuningas Lassi ei tarvitse hovinarria, vaan hoitaa itse pelleilemisen". Lassi makasi mudassa ja mutisi jotain. Leevi nauroi vieressä.
-
Viime yönä näin taas ihan ihme unen. Luultavasti en itse ollut tässä jutussa. Jossakin maapalloa kiertävässä avaruusasemassa insinöörit oli kehittänyt androidin, joka vastasi 99,99 % täysin ihmistä. Ekaksi tehtiin nainen ja sitten mies. Insinöörit sitten parittivat nämä, koska halusivat nähdä, että voiko nämä lisääntyä. No vaikka kuinka monta kertaa yrittivät ja käyttivät kaikkia vippaskonsteja, niin ei onnistunut.
Sitten yksi näistä insinööreistä keksikin, että jospa yritettäisiin tämä naispuolinen androidi saada raskaaksi oikealla miehellä. No sitten onnistuttiin saamaan naisandroidi raskaaksi. Sikiö kasvoi androidin sisällä, mutta jostain syystä se ei ns. elänyt. Ei liikkunut tai sillä ei ollut minkäänlaista aivotoimintaa. Insinöörit kokeilivat monta kertaa, mutta aina sama lopputulos. Kokeiltiin myös toisin päin, että oikea ihmisnainen rakasteli androidimiehen kanssa, mutta sekään ei tuottanut tulosta.
Lopulta insinöörit luovuttivat ja tulivat siihen lopputulokseen, että lapsen synnyttämiseen tarvitaan 2 kpl sekä mies, että nainen ja molemmpien pitää olla oikeita ihmisiä, eikä androideja. Insinöörit, eivät ymmärtäneet miksi 99,99 % ihmisandoidit eivät voineet tulla raskaaksi, koska kyseessä oli vain 0,01 % ero oikeaan ihmiseen. He kysyivät tätä asiaa kansainväliseltä tiedeyhteisöltä ja pian eräs Vatikaanissa toimiva tutkija soitti heille ja selvitti, että androideilla ei ole sielua, vaikka ovat muuten melkein ihmisiä. Lapsen syntymään tarvitaan kahden eri vastakkaisen ihmisen sielu, jotka yhtyvät yhdynnässä ja siitä muodostuu uusi sielu ja lapsi syntyy.
Kun heräsin…menin katsomaan peliin, että olinko muuttunut yhtäkkiä katolilaiseksi tai Päivi Räsäseksi. Oli sen verran uskonnollinen uni. Oli kyllä ihan hörhö uni!
-
Olen ollut runsaan vuosikymmenen erossa kokoelmastani.
Jo lähikirjastossa käynti on jännä kokemus, kun lastenkirjojen lisäksi voi rahdata niin paljon loistosarjakuvaa kuin jaksaa kantaa. Sen sijaan oman kokoelman pariin pääsy oli kuin todeksi muuttunut sarjakuvauni. Karkea päällinen silmäys oli sellaista epäuskoista äimistelyä, että onko tällainenkin todella julkaistu suomeksi. Hassua, miten paljon sitä ihminen pystyy unohtamaan.
-
Pääsin lukemaan uutta Lucky Lukea, valitettavasti lukeminen keskeytyi ja heräsin ennen kuin pääsin palaamaan teoksen ääreen. Jäin siihen kohtaukseen, jossa Luke harrastaa sadomasokistista seksiä kiinalaisen prostituoidun kanssa. Kaikkea näihin nykyään hyväksytäänkin.