Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Sarjakuvailmaisu, sarjakuvan estetiikka ja historia => : Chemo 02.05.2007 klo 11:14:59
-
Tuommoista tuli mieleen udella. Tekstaustyylin valintahan on taiteellinen ratkaisu, ja siitä varmaan löytyy paljon erilaisia mielipiteitä.
Itse tykkään selkästä, mutta elävästä tekstauksesta; semmoisesta joka hoitaa asiansa eikä ainakaan jarruta lukukokemusta. Toisinaan hienommat jutut voivat vahvistaa kokonaisuutta, esim. sellainen että eri hahmojen puhe esitetään eri tyyleillä.
Kaunosta en yleensä tykkää. Poikkeuksia tähänkin tietysti löytyy, kuten juuri em. tyyppisistä hahmojen omista puhekuplista.
Mitens muut?
-
Perussarjakuvatekstaus toimii yleensä jumalattoman hyvin, pienin variaatioin. Koukeroisemmat tyylit on vaikeampia hallita, etenkin kaunokirjoitus ei mun makuuni toimi koskaan. Ikäviä ovat sellaiset tapaukset, joissa kuvakerronta soljuu sujuvasti ruudusta toiseen, tai soljuisi, jos suttuisia ja vinoja tekstejä ei tarvitsisi työläästi tavata. Verdammt! Luonnoskirjamaisissa systeemeissä asia on tietysti toinen, kun ideanakin on merkitä asioita nopeasti muistiin.
-
Oli tyyli millainen tahansa, tekstiä pitää olla helppo lukea. Eli kaunokirjoitus ei ole koskaan hyvä. esim. ranskalaisia Bretecherejä ei pysty lukemaan ollenkaan. Ei vaan pysty. Onneksi suomiversioissa on ihan normaalia tekstausta.
Nyt tulee mieleen:
Jean Giraud, rentoa ja eleganttia, teksti ei ole viivasuoraa, vaan "pompahtelee" mutta on niin hienostunutta, että!!! Siis hienointa mitä mä olen nähnyt missään.
Tardi, Jugendmaiseen piirustustyyliin täydellisesti sopivaa "vanhahtavaa" tekstausta. Puhekuplien muoto myös erittäin harkittu.
Franquin, Pikossa kurinalaista mutta kuitenkin mukavasti käsintehdyn oloista. Niilossa rennompaa, simppeliä, konstailematonta jälkeä
Katsotaan saisinko joskus tässä lähitulevaisuudessa esimerkkiskannaukset herrojen tyyleistä.
.
-
Muuten samantekevää, kunhan tekstistä saa selvän. Joan Sfarrin Rabbin katti jäi kyllä lyhyen selailun perusteella kirjaston hyllylle, kun en oikein pidä kaunokirjoituksen lukemisesta.
-
Muuten samantekevää, kunhan tekstistä saa selvän. Joan Sfarrin Rabbin katti jäi kyllä lyhyen selailun perusteella kirjaston hyllylle, kun en oikein pidä kaunokirjoituksen lukemisesta.
Hyvän teoksen jätit.
Joo kyllä fontilla on väliä. Ja eri yhteyksissä eri fontit. Mielestäni fontti toimii yleensä hyvin silloin kun siihen ei kiinnitä huomiota. Esimerkiksi erinomaisten Pogojen lukeminen tuottaa toisinaan tuskaa, jos lyhyt strippi sisältää vaikkapa neljää erilaista tekstausta. Ei auta, vaikka kuinka korea käsityötaidon näyte onkin.
-
Joan Sfarrin Rabbin katti jäi kyllä lyhyen selailun perusteella kirjaston hyllylle, kun en oikein pidä kaunokirjoituksen lukemisesta.
Heh, mulla se pääsi kotiin asti mutta jätin kesken harvinaisen nopeasti :)
Pitänee antaa sille toinen mahdollisuus, kaunosta huolimatta. Ehkä.
-
Tyyleistä en tiedä, mutta tekstauksia on hyviä:
Savolaisen Joonaksessa ja Ronkaisen tekstaus Cho:n albumissa.
-
Aku Ankka -lehden koneladonta on alkanut häiritä, varsinkin kun albumeissa käytetään tekstausta.
-
Mitä mieltä olette Jussi Jäniksen tekstauksesta? ???
Itse pidän sitä hyvänä. Sopii tyyliin. Onko Trondheim itsekin käyttänyt vastaavaa tyyliä?
-
Jussi Jäniksien tekstaus (Jenni Rope) on varsin lähellä Trondheimin tyyliä.
Aku Ankka -lehden koneladonta on alkanut häiritä, varsinkin kun albumeissa käytetään tekstausta.
Joka kyllä on koneistettua sekin, Raimo "Remppu" Aaltosen tyylistä mallinnettua. Paitsi Ankalliskirjastossa on näämmä moodattu Barks-fontti.
Harvinaista on käsintekstaus jo nykyisin. Mikko Huusko ja Ninni Aalto tekevät hyvää jälkeä Ilta-sanomien sarjoihin.
Egmontin Kamut-albumeihin on (myös sarjan suomentajana toimiva) Asko Alanen saanut hyvin säilytettyä McDonnellin otteen, ohuen, lievästi rennon (oloisen) tekstauksen
-
Tässä lupaamani näytekuvat herrojen tekstaustyyleistä
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=8202.0;id=4576)
-
Tekstausta pitää pystyä lukemaan takeltelematta.
Jos on pakko käyttää fonttia, niinkuin silloin kun pitää yhtä mittaa muokata, käytän jarlafonttia (niin kauan kuin lupa on voimassa) kun en ole omaa saanut aikaan.
Mutta käsin kuuluu tekstata jotta kaikki vivahteet saa ladattua. Apuviivoja en harrasta vaikka Morris niitä kammalla ja kalkkeripaperilla etevästi vetelikin. Rivit saavat laineilla, koko saa paisua ja kutistua, konstailuja on lupa heittää väliin harkiten, mutta lukemisen kulku ei saa häiriintyä.
Ymmärrän kyllä kun hyvät piirtäjät eivät malta panostaa tekstaukseen ja esimerkiksi vaihtaa välinettä. Siveltimellä on vaikea vältää kirjaimien törmäilyä toisiinsa, tukkoontumista tai takertumista kuplan reunoihin. Tekstaus on eri tapahtuma kuin piirtäminen. Mutta piirtämisen riemussa haluaa myös tekstin valmiiksi.
Liian pieni ja ahdas tekstaus estää kokonaan lukemisen rillipäätapauksilta.
-
Kirjoittelin tekstausaiheisen jutun Kalervo Palsasta: http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=898
-
Kirjoittelin tekstausaiheisen jutun Kalervo Palsasta
Mainiota! Hyvä että tuotakin puolta käsitellään.
Timo
-
No sellastahan mielellään lukee, josta saa selvää, ja paksut kirjaimet myös auttavat lukemista paljon.
-
Parhaimmillaan tekstaus tukee sarjakuvan tyyliä ja kokonaisuutta. Itse yritän tekstatessani jäljitellä alkuperäistä tekstaustyyliä. Sanomalehtisarjoista esimerkiksi Jere (Zits) on omasta mielestäni hyvin toimiva - valittu tekstaustyyli sopii sarjan kokonaisuuteen ja on selkeä ja helppolukuinen.
Konetekstauksesta parhaita esimerkkejä on mielestäni Saccon Palestiina-albumin tekstaus. Albumin koon ja tekstin määrän huomioon ottaen on myös aika ymmärrettävää, miksi konetekstaukseen on tuossa päädytty.
-
Kun tätä kirjoittaessa käy kuumana toinen keskustelu oman tekstausfontin tekemisestä niin haluan kommentoida tässä toisessa ketjussa, että minua surettaa että käsintekstaaminen on katoava taiteenlaji. Mielestäni oikeanlainen tekstaus on yhtä olennainen osa sarjakuvan visuaalista puolta kuin värit tai viivatyöskentely ja vastaavat nyanssit.
Isot kustantamot (joilla olisi vara palkata kunnon tekstaaja albumisuomennoksia varten) ovat siirtyneet lähes täysin käsialaa imitoiviin tietokonefontteihin ja se kuvottaa minua. Asiallinen fontti osana liukuhihnasarjakuvaa on vielä ihan siedettävää, mutta vähänkään omaperäiseen piirräntään ladonta ei istu. Kauheimpina esimerkkeinä tulee mieleen melko tuore Rabbin katti 1 (jossa on alunperinkin huonolla ranskaa varten optimoidulla käsialafontilla ladottu kohtalokkain seurauksin suomea) ja Puikkosen fontilla "tekstaamat" Liken Blueberryt. Hyi saatana millaista pyhäinhäväistystä!
Pienkustantajilla onneksi on sen verran kunnioitusta sarjakuvan kaikkia osa-alueita kohtaan että jaksetaan tehdä suomennokset myös tekstausten osalta hyvin.
Nuorille tekijöille jotka luette tätä keskustelufoorumia etsien mahdollisia vippaskonsteja päästäksenne mahdollisimman vähällä työllä mahdollisimman ammattimaiseen lopputulokseen totean että helppoa tietä ei ole. Opetelkaa tekstaamaan ketaleet! Kaikenlainen laiskottelu harjoitteluvaiheessa kostautuu myöhemmin.
-
Ei mnua haittaa kelvollisen näköisen tietokonefontin käyttö...
mutta kun monen isonkin kustantajan jenkkilehdessä on sitten pääsetetty teksti pikselöitymään niin se kyllä syö miestä.
Mutta toki joo, mielummin edes OK tasoista "oikeaa" tekstausta kuin koneilua.
-
mutta kun monen isonkin kustantajan jenkkilehdessä on sitten pääsetetty teksti pikselöitymään niin se kyllä syö miestä.
Tosi outoo, kun se yleensä tehdään taitto-ohjelmassa (tms.) ja pitäisi siis tulostua vektorina.
Mutta ei mennä siihen. Musta se on aika sama millä tehdään, kunhan on luettavaa ja suht hyvän näköistä. Monesti kyllä nykyään tietokonefontti näyttää omaan silmään paljon paremmalta kuin tavalliset tekstaukset. Toki tosi hyvä tekstaaja päihittää sellaiset, mutta niitä on todella harvassa.
-
Fontilla "tekstaaminen" voi parhaillaan toimia hyvin ja on sekin ikään kuin taitolaji. Ensinnäkin fontin tulee olla ko. sarjakuvaan sopiva. Useinhan se ei ole. Parhaimmillaan fontti on räätälöity sarjakuvaan sopivaksi elli tehty vartavasten. Liian usein tyydytään rätkäisemään jollakin vakiofontilla (pahimmillaan Comic Sans, miedompana varianttina Whiz Bang) teksti semmoisenaan paikoilleen. Ei hyvä. Useimmissa tekstausfonteissa häiritsee aina niiden kliinisyys, ovat liian siistejä. Rivit ovat viivasuoria ja kirjaimet aina samankokoisia. Luonnollisessa siistissäkin käsintekstauksessa on vaihtelua, joka tekee siitä elävää ja mukavan näköistä. Tietokonefonttia voi ja oikeastaan pitääkin "tekstatessa" (tai latoessa) muokata. Rivinvälistystä, merkkivälistystä, kirjainten kokoa, perusviivalta poikkeamista yms. voi muokata vaikka ja mielellään kirjain, sana tai kappale kerrallaan (mutta ei ainakaan yksinomaan skaalaamalla ja litistämällä tekstiä ns. kahvoista vetämällä, tulee rumaa).
Henkilöllä, joka tekstiä kupliin latoo tulee olla jonkinlaista kokemusta käsintekstaamisesta. Sarjakuvatekstauksessa eivät päde enää ns. tavalliset typografian säännöt. Kirjaimia saa litistääkin tai venyttää hiukan, jos se näyttää hyvältä. Perinteisille ns valimofonteille ei semmoista saa tehdä ikinä.
Lisäksi liian usein näitä tehdään kiireessä ja liian vähällä rahalla.
Hyvin tehty fonttitekstaus voi olla mainio. Taitavasti käsin tehty on tietysti ylittämätön. Onneksi opettelin tekstaamaan ihan oikeasti käsin jo 80-luvulla. Silloin ei tämmöisistä tietokonehommista osattu uneksiakaan. Mutta niihinkin aikoihin tekstauksia piti tehdä liian nopeasti, pipertää liian pieneen kokoon (1:1, eli julkaisukokoon) ja liian pienillä korvauksilla. Otan ennemmin selkeän tietokonefontin kuin jonkun käsintuhrauksen, joka on pitänyt yrittää survoa postimerkin kokoiseen kuplaan.
Timo
-
Fontilla "tekstaaminen" voi parhaillaan toimia hyvin ja on sekin ikään kuin taitolaji. Ensinnäkin fontin tulee olla ko. sarjakuvaan sopiva. Useinhan se ei ole. Parhaimmillaan fontti on räätälöity sarjakuvaan sopivaksi elli tehty vartavasten. Liian usein tyydytään rätkäisemään jollakin vakiofontilla (pahimmillaan Comic Sans, miedompana varianttina Whiz Bang) teksti semmoisenaan paikoilleen. Ei hyvä. Useimmissa tekstausfonteissa häiritsee aina niiden kliinisyys, ovat liian siistejä. Rivit ovat viivasuoria ja kirjaimet aina samankokoisia.
...
Tähän liittyen... Voiko tietokoneella tehdä jollain ohjelmalla fontteja, joissa esim. A:lla on kolme erilaista ulkoasua? Siis niin, etteivät kaikki aat olisi samannäköisiä vaan ihmiskäden jälkeä muistuttavia? Vai onko se aina pakko venyttää, kuten Timo viestissään myöhemmin neuvoo? Mutta venyttää hienosti.
-
Tähän liittyen... Voiko tietokoneella tehdä jollain ohjelmalla fontteja, joissa esim. A:lla on kolme erilaista ulkoasua?
Eipä oikein. Jos tekstaus on versaalia eli kaikki isoilla kirjaimilla, voi siftin alle laittaa variantin, mikä tekee tuplat kaikista kirjaimista. Englannin kieleen valmistetuissa fonteissa on useimmiten ainoastaan I (iii) muista poikkeava. Se on päättellinen, koska persoonapronomini "I" kirjoitetaan aina isolla ja sen on erotuttava muista i-kirjaimista. Tämä tuo ruman ja hämmentävän yksityiskohdan useimpiin suomenkielisiin tekstauksiin, jotka on vissiin tehty caps lock päällä.
Tekstin vaihteluista vrt: http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,9859.msg213245.html#msg213245 (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,9859.msg213245.html#msg213245)
-
Onko hyviä käsintekstaajia Suomessa enää olemassa? Aaltonen oli mutta sekin on nyt kutistettu fontiksi.
Jos hyvä tekstaaja löytyisi (osaisi mukauttaa tyylinsä kuhunkin sarjaan, Mämmilä vaatii erilaista kuin Krampit), saattaisin jopa ottaa syndikaattini yhdeksi erottautumisen keinoksi laadukkaan käsintekstauksen. Nykyäänhän lähes kaikki tehdään koneella ja se on siinä mielessä hassua, että sarjakuva on muuten käsityötä alusta loppuun. Miksei siis tekstaaminenkin?
Hyvät käsintekstaajat, ilmoittautukaa!
-
Onko hyviä käsintekstaajia Suomessa enää olemassa? Aaltonen oli mutta sekin on nyt kutistettu fontiksi.
Jos hyvä tekstaaja löytyisi (osaisi mukauttaa tyylinsä kuhunkin sarjaan, Mämmilä vaatii erilaista kuin Krampit), saattaisin jopa ottaa syndikaattini yhdeksi erottautumisen keinoksi laadukkaan käsintekstauksen. Nykyäänhän lähes kaikki tehdään koneella ja se on siinä mielessä hassua, että sarjakuva on muuten käsityötä alusta loppuun. Miksei siis tekstaaminenkin?
Hyvät käsintekstaajat, ilmoittautukaa!
Mikko Huusko! Hän onpi mitä mainioin sälli tuolla saralla. Tekstailee nykyään Helsingin Metro-lehteen Nemiä ja Ilta-Sanomien sarjissivun tekstauksetkin ovat olleen jo iät ja ajat hänen käsialaansa, puhumattakaan lukuisista käännössarjakuva-albumeista.
-
Kunhan saa selvää eikä häiritse menoa.
Kyllähän hyvin käsintekstattu tuo lisäarvoa, mutta esimerkiksi Tertsin ensimmäisen sivun Moebius-giraudin tekstaus on jo sillä rajalla että mielummin comic sanssilla vaan. Uusien Asterixien fontin voisi myös vaihtaa vaikka helveticaan.
Mitä röpelömpää hienostelua, sen varmemmin häiritsee. Kaunokirjoitettu jää lukematta.
Sori vaan jos se täydentää tarinaa ja sopii tyyliin, ei voi tietää kun jätän lukematta.
-
Onko hyviä käsintekstaajia Suomessa enää olemassa? Aaltonen oli mutta sekin on nyt kutistettu fontiksi.
Jos hyvä tekstaaja löytyisi (osaisi mukauttaa tyylinsä kuhunkin sarjaan, Mämmilä vaatii erilaista kuin Krampit), saattaisin jopa ottaa syndikaattini yhdeksi erottautumisen keinoksi laadukkaan käsintekstauksen. Nykyäänhän lähes kaikki tehdään koneella ja se on siinä mielessä hassua, että sarjakuva on muuten käsityötä alusta loppuun. Miksei siis tekstaaminenkin?
Hyvät käsintekstaajat, ilmoittautukaa!
En oikein tiedä miten tähän viestiin pitäisi suhtautua. Toisaalta olen iloinen että pyrkimystä "erottautumiseen laadukkaalla käsintekstauksella" löytyy, toisaalta sen pitäisi minusta olla, varsinkin ammattilaiselle, itsestään selvää.
Kyllä hyviä tekstaajia löytyy. Huomaat sen kyllä jos luet esimerkiksi suomalaisten pienkustantajien käännössarjakuvia, muutamien isompienkin. Mutta mikset herra Kähkönen tarttuisi itse härkää sarvista? Eivätkös esimerkiksi Alphan sarjakuvasi olleet käsin ja siististi tekstattuja?
Myönnän kyllä että sarjakuvien tekstaaminen voi tuntua kovalta työltä varsinkin jos luonnostaan tekee kauheita harakanvarpaita kuten minä ja senkin voin myöntää että hyvällä fontilla hyvin ladottuna voi saada aikaan siedettävää jälkeä. Kaikesta huolimatta soisin että kaikki näkisivät sen vaivan että erottuisivat muista myös tekstauksen saralla. On suorastaan hämmentävää miten näinkin pieni asia voi vaikuttaa koko sarjakuvan ulkoasuun ja tunnelmaan.
-
Itse olen ainakin omasta mielestäni kehittynyt käsintekstaajana tämän sarjakuvaprojektini myötä. Jopa sen verran, että alkupään sivuihin on pitänyt tehdä puhekuplia uusiksi harakanvarpaiden päälle. Mutta ei tähän juttuun konefontti sopisi, karkeaan jälkeen karkea fontti. Muutama näyte vanhemmasta uudempaan.
(http://i27.tinypic.com/29at928.jpg)
(http://i30.tinypic.com/6zu8g6.jpg)
(http://i28.tinypic.com/25stv84.jpg)
-
Vielä on piirrosjälki paljon hienompaa kuin tekstaus...
-
Onko hyviä käsintekstaajia Suomessa enää olemassa? Aaltonen oli mutta sekin on nyt kutistettu fontiksi.
Huusko. Tuskin on sekään ainoa. AapoK:n tekstaus on muuten tosiaan silminnähden parantunut. Apuviivat ja toinen tussi, ja se ois siinä.
-
Apuviivojen ohella kätevä on sellainen kalvolle kopioitu millimetripaperi, jonka teippaa valopöytään. Ka siinon erikokoista riviä vallan mallilla.
-
Itte tekstaan Pekan sarjakuvia samoilla kynillä millä hän piirtää. Apuviivat on pakko olla! Helppoa tekstattavaa, paitti että Pekka tekee luonnokset huomattavasti vauhdikkaimmilla, isommilla kirjaimilla kuin millä tekstaan, eli kuplat pakkaa välillä jäämään turhan isoiksi.
-
AapoK:n tekstaus on hyvin luettavaa ja paranee koko ajan (kuten piirroskin). Itse tuskailen tekstauksen kanssa ja olen osin ratkaissut sen niin etten käytä tekstiä ollenkaan tai mahdollisimman vähän. Muuten yleensä tekstaan käsin mutta Naapureissa fonttina Action man.
Tuosta Comic sansista , kyseessä on tosiaan grafiikanopiskelijoiden trauma. Moni sen moittijoista ei tietäisi sen olevan puhkikäytetty, ruma ja out jos ei sitä hänelle erikseen olisi sanottu. Onko se sitten Windowsin vakiofonttien harvoja löysempiä kirjasimia vai mistä johtuu sen runsas käyttö? Tökeröhän se on mutta varmaan nostetaan parinkymmenen vuoden päästä trendifontiksi.
-
Tuosta Comic sansista , kyseessä on tosiaan grafiikanopiskelijoiden trauma.
Jep. Ihan jees fontti. Mutta ei läheskaan paras tekstaukseen. Ja sarjakuvien kanssa sillä ei ole muuta yhteistä kuin nimi.
-
Tuosta Comic sansista , kyseessä on tosiaan grafiikanopiskelijoiden trauma.
Comic sans on graafikoiden inhokkifonttina jo niin viime vuosituhatta. Tuoreempia sylkykuppeja ovat mm Sand (http://www.myfonts.com/fonts/apple/sand/) ja Mistral (http://www.fonts.com/FindFonts/detail.htm?pid=201684). Itse saan aika pahoja puistatuksia oikeastaan kaikista "rentoa kädenjälkeä" imitoivista fonteista.
-
No, vaikka tällaisista tekstaustyyleistä. Näytteet ovat Blazing Combat -sarjakuvalehdestä, josta on ilmestynyt hieno uusintapainos.
Ja aivan oikein ja syystä tekijätiedoissa ovat mukana myös lettering by. Mestareita kaikki. Alex Toth silti ehkä paras ja persoonallisin, mutta uskallusta on tietty enemmän kun omaa sarjaa tekstaa. Ei huonoa rasterin käyttöäkään.
Alex Toth tekstasi itse.
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=8202.0;attach=17239)
Joe Orlandon sarjakuvan tekstasi Rocco Mastroserio.
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=8202.0;attach=17243)
John Severinin sarjakuvan tekstasi Ben Oda.
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=8202.0;attach=17241)
Äänitehosteissa saatettiin kyllä jonkin verran liioitella, krhm.
-
Äänitehosteissa saatettiin kyllä jonkin verran liioitella, krhm.
ei itse asiassa, aseista lähtee ihan aikuisten oikeasti ääntäkin.
Sinällään osuit asian ytimeen: ainakin aiemmin juuri ääniefektit olivat Tekstaajan, eivät piirtäjän, kädenjälkeä.
Poikkeusena mm. Howard Chaykin ja Walter Simonson joilla ääni on vahvasti osa kuvaa.
Tekstaustyyli on aina myös kerronnallinen ratkaisu, kaunokirjoituksella korostetaan henkilökohtaisuutta, intiimiyttä, Kirjoituskonefontti tuo heti raportin makua ja tarinasta riippuen se voi toimia lisäpontena, vaaankielenä hyvän ja täydellisen välillä.
Kirjallisuudessa tätä on käyttänyt mm. Terry Pratchett, fontti on ääni.
Itse en kylläkään kaunosta perusta, Rabbin katti oli minusta muutenkin vain ja ainoastaan kehno, mutta vaikeaselkoinen koukeromassa ei auttanut asiaa sitten pätkän vertaa.
selkeys on ensiarvoista, mutta arvostan käsintehtyä jälkeä.
Windsor Mckay oli puolestaan malliesimerkki "ei näin" ideat ja kuvitus ovat jumalaisia ja tekstaus näyttää siltä kuin olisi saanut epileptisen kohtauksen tekstatessa painiessaan yhtä aikaa gorillan kanssa.
-
Aika monessa jutussa noissa on ääniefektit niin kovasti osa varsinaista grafiikkaa, että olisipa mielenkiintoista nähdä originaaleja ja tietää tarkemmin miten usein ne olivat piirtäjän kontolla ja miten usein tekstaaja tuuppasi pang pangit, kraakit, pow pow't yms grafiikan päälle ja millä perusteella juuri siihen mihin laittoi, vaikka piirtäjä olisikin laittanut sentin verran alemmas, jos olisi saanut.
Timo
-
ei itse asiassa, aseista lähtee ihan aikuisten oikeasti ääntäkin.
Sinällään osuit asian ytimeen: ainakin aiemmin juuri ääniefektit olivat Tekstaajan, eivät piirtäjän, kädenjälkeä.
Ja otin tosiaankin tuohon malliksi koko rivin, koska jumalattoman jytinän jälkeen kysymys "onks' kaikki ookoo" on jotenkin... just' eikä melkein. Tajuttoman hyvää rytmitystä niin kuvassa kuin tekstissä. Että ne osasivat.
-
Tähän liittyen... Voiko tietokoneella tehdä jollain ohjelmalla fontteja, joissa esim. A:lla on kolme erilaista ulkoasua? Siis niin, etteivät kaikki aat olisi samannäköisiä vaan ihmiskäden jälkeä muistuttavia? Vai onko se aina pakko venyttää, kuten Timo viestissään myöhemmin neuvoo? Mutta venyttää hienosti.
Vanha kommentti yllä mutta ehkä uutta infoa: Opentype-formaatin fontteihin voi tehdä vaihtoehtoisia merkkejä joita saa vaikka eri kirjainyhdistelmiin reagoivasti käyttöön. Varsinaista satunnaisuutta ei saa tehtyä mutta huomattavasti elävämpää tekstiä kuitenkin. Ohjelman pitää tietysti tukea Opentype-ominaisuuksia. Monissa hyvin tehdyissä script-fonteissa (tietysti muissakin) on näitä käytössä.
Erittäin monipuolisesti käyttäytyvä esimerkki:
http://www.underware.nl/site2/index.php?id1=liza&id2=info
Ylläoleva ei tosin ole hirveän yleiskäyttöinen, mielestäni se on liian tunnistettava jotta se antaisi neutraalin vaikutelman.
Helppoa ja vaivatontahan tämä ei ole missään nimessä mutta mahdollista kuitenkin. Fontlab vaan käteen ja värkkäämään!
-
Kuplaladonnan historiasta. Tarzan-sarjakuvassa tekstaus vaihtui koneladonnaksi 1970/71 taitteessa. Tarzanin pojassa samoin. Zagorissa vasta vuoden 1976 2/3 numeroiden välissä.
Tekstaajaa ei merkattu copysivulle. Olikos kullakin kustantajalla oma tekstaajansa? Spekuloin että tyylillisesti vanhat tekstaukset vosivat olla monet vaikkapa saman tekijän.