Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Omakustanteet ja underground => : paffe 21.03.2007 klo 19:05:59
-
Hello!
Uunituore Kuti no 3 on jaossa eri puolilla Helsinkiä mm.:
Kiasma, Myymälä2, Lux, Napa, Helsinki10, Fennica, Stupido, We Got Beef, 9 Bar, Corona, mBar, Loose, Korjaamo, Heinähattu, Kola, Pieni Leffakauppa, Toveri
Kuti-lehti ilmestyy myös Tampereella, Turussa ja Lahdessa.
Kutin saa tilata myös suoraan kotiin!!!
(pientä korvausta vastaan)
-
Laita, ihmeessä näytettä!
Mua ainakin rupesi kiinnostamaan.
-
(http://www.boingbeing.com/flyers/kuti3_flyer.jpg)
-
Erittäin suositeltava julkaisu
-
Kuti-lehti ilmestyy myös Tampereella, Turussa ja Lahdessa.
Tässä tarkempi lista levityspaikoista:
HELSINKI
9 Bar
Baari
Corona
Exodus
Fennica
Filmifriikki (keskusta)
Heinähattu
Helsinki10
Jangva
Keltainen jäänsärkijä
Kantis
Kiasma-kauppa
Korjaamo
Kola
Kulkukatin poika
Like-kauppa
Loose
Lux
Mambo
Mbar
Meet In
Myymälä2
Napa Shop
Pieni leffakauppa
Rikhardinkadun kirjasto
Stupido Shop
Toveri
U. Kaleva
We Got Beef
TAMPERE
Artturi
Bukra
Klubi
Niagara
Rajatila
Telakka
TTVO
Vanha kirjastotalo
Vastavirta
Voltti
Yo-talo
TURKU
Sammakon myymälät
Pieni Leffakauppa
Sirkus sirkus
Hempsteri
Levykauppa Kaakko
Levykauppa 8raita
Levykauppa Blue Cow
Levykauppa Äx
Levykauppa Ikipop
Nuorisokeskus Wimma
Turun yliopiston alue
Turun taideakatemian alue
Turun pääkirjasto + 13 sivukirjastoa
Musiikkikirjasto
Ravintola Kuka
Kirjakahvila
Ravintola Kerttu
Cosmic Comic Cafe
Dynamo (klubi)
TVO (klubi)
Päiväkoti (klubi)
Ravintola Pikku Torre
Ravintola Alvar
Kasvisravintola Keidas
Kino Thalia
Galleria Titanik
B-Galleria
LAHTI
Kirjasto
Muotoiluinstituutti
Kino Iiris
Taidemuseo
Taidepanimo
Lahden Antikvaarinen kirjakauppa
Misirlou
Divari Kajo
Superfly
Suomalainen Kirjakauppa
WWW
Boing Being
Daada
Pitkämies
Kolmea ensimmäistä numeroa tullaan jakamaan myös tulevan viikonlopun Tampere kuplii -festivaaleilla. Hommatkaa omanne ennen kuin loppuvat.
-
Uunituore Kuti no 3 on jaossa
Vähissä on taas kommentit. Eikö lehti löydä käsiin vai meneekö sisältö vain Kvaakkilaisilta täysin ohi? Kaikki kommentit ovat tervetulleita eli kirjoitelkaapa.
-
Meni ainakin multa ohi. Vähiten itseäni miellyttävää luettavaa tähänastisista numeroista.
-
Enemmän tarinallisuutta
Rapin takakansijuttu kelpas.
-
Tämän kanssa otin mukaan Tampereelta, mutta Mannisen juttua lukuun ottamatta lehti ei kyllä tarjonnut minulle yhtään mitään. Tai sitten en vain tämmöistä ymmärrä...
Erityisesti Onnelan perhe, vai mikä olikaan, lähinnä ällötti.
Tämä on ainoa lukemani KUTI, joten en kuitenkaan pelkästään tämän perusteella silti lehteä lynkkaa. Ja olihan se toisaalta ilmainen, mutta siitä taas tulee mieleen Dodger.
-
Nimenomaan onnelan perhettä kuulin festareilla ihmisten ääneen kehuvan. Kiitettävän häiriintynyttä tavaraa. Vähän niinkuin värikynillä runkkaaminen ylipäänsäkin. Kuti tuntuu minun gategorioittamisessa tippuvankin enemmän kuvataiteen kuin sarjakuvan puolelle.
-
Ihan tuoreelta tähän törmäsin ja tykkäsin paljon.
Kuti 3 kansi avautui lähes ensi katsomalla ja tarinat olivat mielenkiintoisia/erillaisia. Lemppari tällä hetkellä on Rapin takakansi tarina.
Kutin toivoisi tosiaan kehittyvän kohti tarinallisuutta, mutta kyllä se psykedelia puree tietyssä mielentilassa.
Kuti3 ei aiheuta epilepsia oireita, mutta kyllä paljon riemua ja iloa.
-
Kespa:
> Erityisesti Onnelan perhe, vai mikä olikaan, lähinnä ällötti.
Hehe, hienoa, jos zombien ystävää ällöttää. Maipin sarjahan on aivan loistava! Tämä on ehkä pelottavinta materiaalia, mitä olen lukenut. Sen täysi viattomuus taistelee samassa sarjassa kuin hymypoikapatsaan ikuinen hymy.
Kespa:
> Ja olihan se toisaalta ilmainen, mutta siitä taas tulee mieleen Dodger.
Dodger taisi tosiaan olla se ensimmäinen kunnollinen yritys sarjakuvaa sisältävästä ilmaislehdestä. Mitään muita yhtymäkohtia Kutiin ei sitten olekaan. Aiemminkin olen tainnut mainita, että ajatukseen ilmaislehden tekemisestä ovat inspiroineet enemmän saksalainen Moga Mobo ja jenkkiläinen Paper Rodeo. Edellinen on sikäli hyvä esikuva, että lehti on muistaakseni pyörinyt jo yli kymmenen vuotta, reilun sadan numeron verran. Jälkimmäinen taas on vielä aika montakin harppausta enemmän kohti täydellisen vapaata muotoa. Tykkään kyllä itse noista. Vapaus inspiroi. Kutissa kuitenkin pyritään jakamaan sivumäärä selkeämmin tarinallisten ja vapaamuotoisemman kerronnan kanssa. Tuo raja nyt on tietty häilyvä. Harmi, jos Kespa ja KGB eivät saa lehdestä enemmän irti kuin Mannisen sarjan.
Dodger on jo ajat sitten kuopattu. Yhden numeron verran ilmestyneestä Pala -lehdestä sen sijaan elää vielä toive. Miten on - kuuleeko toimitus - näemmekö vielä jatkoa? Se olisi nimittäin hienoa. Pala ja Kuti eroavat linjoiltaan ja varmasti tarkoitusperiltäänkin selvästi, joten kyllähän ne tähän maahan mahtuisivat molemmat.
Mikko:
> Kuti tuntuu minun gategorioittamisessa tippuvankin enemmän kuvataiteen kuin sarjakuvan puolelle.
Voitko tarkentaa - miksi? Kyllä Kuti minusta on selkeästi lähempänä sarjakuvaa. Ei niin, että sillä olisi liiemmin väliä. Joku muu saa vedellä rajoja. Tarkoitus on kyllä tehdä ihan sarjakuvalehteä. Vapaa muoto on kuitenkin tärkeää. Venytellään vähän rajoja ja etsitään siltoja.
Warda:
> kyllä se psykedelia puree tietyssä mielentilassa.
Tässä on muuten asia, josta voisi keskustella. Kutin (ja viimeisimmän Glömpinkin) kanssa törmää usein sanaan 'psykedeelinen'. Minusta tuntuu, että sanaa käytetään usein aika löyhin perustein. Syynä voi olla vaikkapa sarjan värikkyys tai sitten termillä siirretään ymmärtämättä jäänyt teos muiden epämääräisten joukkoon. Minulle 'psykedeelinen' tarkoittaa yksinkertaista sitä, että koettava asia on monitulkintaisempi. Sen lukeminen on sitä myöten osittain henkilökohtainen kokemus. Tämä voi olla tietty hankala asia, jos lukija on odottanut saavansa sen selkeän tarinan kaaren.
Kutia lukiessa on varmasti helpompaa, jos avaa lehden avoimin mielin. Niin sen pitää meidän mielestä ollakin.
-
Kespa:
> Erityisesti Onnelan perhe, vai mikä olikaan, lähinnä ällötti.
Hehe, hienoa, jos zombien ystävää ällöttää. Maipin sarjahan on aivan loistava! Tämä on ehkä pelottavinta materiaalia, mitä olen lukenut. Sen täysi viattomuus taistelee samassa sarjassa kuin hymypoikapatsaan ikuinen hymy.
Toisaalta kyllä, jos ajattelee tuolta kannalta niin sarja saattaakin olla todella nerokas ja pelottavampi kuin mikään mitä olen koskaan lukenut. Ehkä asennoiduin/ymmärsin sarjan ensilukemalla väärin. Täytyykin lukea uudestaan vielä...
-
Toisaalta kyllä, jos ajattelee tuolta kannalta niin sarja saattaakin olla todella nerokas ja pelottavampi kuin mikään mitä olen koskaan lukenut. Ehkä asennoiduin/ymmärsin sarjan ensilukemalla väärin. Täytyykin lukea uudestaan vielä...
Tässähän tuo asetelma on hyvin lähellä sitä, mistä traktaatit lähtevät liikkeelle. Onnellinen perheidylli, joka on kaiken perusta. Erona on vain se, että Onnelan perhe EI pala helvetissä vaan porskuttaa läpi arjen täydellisen valaistuneessa tilassa.
Välillä raivostuttaa ja välillä on tippa linssissä!
-
Paikoin Kuti ei ollut sarjakuvaa koska se ei ollut kerrontaa.
Toki siitä voi väitellä. Mutta vaikka kiina on kaunista, en lue sitä koska en ymmärrä. Katselen kyllä merkkejä mielelläni, mutta se ei ole kertomataiteesta nauttimista vaan kalligrafiasta.
Jos sarjakuvan kuusikulmaisten ruutujen välillä ei ole jatkuvuutta (tai ainakaan sitä ei ole osattu välittää tälle avomieliselle lukijalle), menetän mielenkiintoni enkä arvosta.
Kannatan ja arvostan toki Kutin julkaisemista jotta voin tuhahdella.
-
Tässä on muuten asia, josta voisi keskustella. Kutin (ja viimeisimmän Glömpinkin) kanssa törmää usein sanaan 'psykedeelinen'. Minusta tuntuu, että sanaa käytetään usein aika löyhin perustein.
Eipäs nyt kainostella. Kun julkaisun tekijälistauskin on päätetty taiteilla lukukelvottomaan muotoon, niin sitä psykedelian leimaa kannattaisi vain kantaa ylpeästi. En tarkoita, että ilmaisun tekeminen ymmärrettäväksi allekirjoittaneelle olisi mikään itseisarvo, mutta mieluummin pitäisin Kutia julkeana kuin säälittävänä.
Onnelan perheestä taisin ensireaktiossani käyttää adjektiivia "karmiva".
Jos sarjakuvan kuusikulmaisten ruutujen välillä ei ole jatkuvuutta (tai ainakaan sitä ei ole osattu välittää tälle avomieliselle lukijalle), menetän mielenkiintoni enkä arvosta.
En ole täysin varma yksityiskohdista, mutta minulle tuli sellainen vahva tuntu, että sen lukemisessa tarvitaan muovinappuloita ja arpakuutiota.
-
Onnelan perheestä taisin ensireaktiossani käyttää adjektiivia "karmiva".
Ehkä tämä johtuu mun uskonnollisesta taustastani, mutta mielestäni Onnelat oli aika kesy. Kyllä niistä sen idean tajusi, mutta sitä ei oltu onnistuttu viemään loppuun asti imho.
-
Paikoin Kuti ei ollut sarjakuvaa koska se ei ollut kerrontaa.
Toki siitä voi väitellä. Mutta vaikka kiina on kaunista, en lue sitä koska en ymmärrä. Katselen kyllä merkkejä mielelläni, mutta se ei ole kertomataiteesta nauttimista vaan kalligrafiasta.
Jälkimmäisessä osuit asian ytimeen. Kysyisin sinulta, tartutko sarjakuvaan vain ja ainostaan sen vuoksi, että haluat lukea sarjakuvaa?
Kerronnasta. Kolmannen Kutin sisällöstä Mark Delongin sivu jää selkeän kerronnan ulkopuolelle. Katri Sipiläisen puolen sivun kuva sisältää monta tapahtumaa, mutta ei sinällään muodosta kronologista jatkumoa. Keskiaukeama on Oubabon hengessä tehty kerronnallinen kokeilu, jossa on mukana kymmenen tekijää. Korostan sanaa kokeilu. Toimii osittain, välillä huonommin. Harmi, että paino mokasi taas värit... magenta ja keltainen katoavat puolessa välissä aukeamaa.
Suurin osa kolmannesta numerosta on kerrontaa. Mutta kuten aiemmin Mikolle vastatessani sanoin, minua ei itseäni kiinnosta, teenkö sarjakuvaa vai jotain muuta. Nämä luokittelut ja rajojen vedot ovat aina teennäisiä, joskin monessa tapauksessa tarpeellisia.
Enemmän ehkä pännii monissa tulkinnoissa se, että sarjakuva koetaan taidemuotona edelleen hyvin ahtaaksi. Jos nyt verrataan vaikkapa elokuvaan tai kirjallisuuteen, niin se 'hyväksyttyjen' muotojen kirjo on selkeästi laajempi. Tämä lienee nuoren äpärätaiteen ongelmia. Eri asia on sitten, mistä pitää. Kaikesta ei katos tarvi pitää, sehän onkin hienoa.
Jos sarjakuvan kuusikulmaisten ruutujen välillä ei ole jatkuvuutta (tai ainakaan sitä ei ole osattu välittää tälle avomieliselle lukijalle), menetän mielenkiintoni enkä arvosta.
Tämä Oubabo-kokeilu on mielenkiintoinen. Olen aiemmin ollut mukana muutamassa ketjusarjakuvassa, jotka ovat poikkeuksetta olleet fiaskoja. Joissain työstettiin tarinaa sivu kerrallaan aina uuden tekijän voimiin, toisessa näytettiin seuraavan sivun tekijälle viimeinen ruutu omasta sivusta. Ei toiminut.
Selitän tämän Kuti3:n aukeaman tekotavasta hieman. Lähtökohtana meillä oli Latva-Nikkolan Jarnon tilauksesta luomat kaksi hahmoa. Tekijät eivät saaneet tuoda mukaan muita hahmoja, statistit hyväksyttiin. Sovimme, että sarja tulee olemaan kauttaaltaan mykkää. Teimme kokonaisuuden kolmessa vaiheessa. Ensimmäisessä tekijöille annettiin lähtökohdaksi toinen hahmoista ja ruudun muoto. Toista hahmoa ei näytetty saati muuta kerrottu. Aukeamamuodossa hahmot lähtivät liikkeelle toinen vasemmasta yläkulmasta, toinen oikeasta alakulmasta. Ensimmäisessä vaiheessa tekijät piirsivät vapaavalintaisen tapahtuman ruutuihin, jotka eivät olleet kosketuksissa toisiinsa. Toisessa vaiheessa tekijöille annettiin lähtökohdaksi toinen hahmo, sekä ruutu, jonka ympärillä jo oli tapahtumia. Tehtävänä oli yhdistää 2-3 ruudun tapahtumat yhdellä uudella niin, että tarinaa voisi lukea jokaiseen suuntaan. Aikakäsitys oli siis jo tässä vaiheessa monisuuntainen. Kolmas vaihe seurasi aiempia, mutta tekijöiden tuli yhdistää 4-6 ruudun tapahtumat. Tämä ei sinällään ollut ehkä edellistä vaihetta hankalampi, sillä esim. kuudella ympäröivällä ruudulla oli kaikilla jo jotain yhteistä viereisiin ruutuihinsa. Kuhunkin vaiheeseen käytettiin viikko aikaa ja lopputuloksesta tuli nyt sellainen mitä tuli. Olen tähän kuitenkin paljon tyytyväisempi kuin aiempiin kokemuksiini ketjusarjakuvasta. Mietimme, josko tekisimme jonkinlaista jatkoa. Elementtejä pitänee edelleen karsia ja korvata ehkä lopussa heikoimmat lenkit pois. Mutta joo, katsotaan.
-
Nyt on kivempaa kun selittelit.
Saattoi silti olla aika vaativa. Tai olenhan minäkin tyhmä: erään opiskelijamme 16-sivuisen sarjiksen sivuja en osannut koota oikeaan järjestykseen vaikka se oli perinteinen juonijuttu. Ilmeisesti olen tottunut odottamaan *mitä hyvänsä, siis mitä hyvänsä* ja tulkintamahdollisuuksien kohotessa ännänteen potenssiin, murrun nyyhkien nurkkaan.
Jopa Chinatownin kerronta-analyysi paljasti juttuja joita en ollut parilla katsomiskerralla hokannut. Häpeä. Häpeä.
-
Eipäs nyt kainostella. Kun julkaisun tekijälistauskin on päätetty taiteilla lukukelvottomaan muotoon, niin sitä psykedelian leimaa kannattaisi vain kantaa ylpeästi. En tarkoita, että ilmaisun tekeminen ymmärrettäväksi allekirjoittaneelle olisi mikään itseisarvo, mutta mieluummin pitäisin Kutia julkeana kuin säälittävänä.
Et tainnut Rami ymmärtää, mitä aiemmin kirjoitin. Voitko selittää, mitä psykedelialla tarkoitat? Sitä kartoittamaanhan aiempi viestini oli tarkoitettu. Kerroin siinä oman näkemykseni. Olisi kiinnostavaa kuulla vastaava sinulta. Minusta Kutin sisällössä on yhtä paljon naivismia ja avantgardea kuin psykedeliaa, eikä mikään näistä tyylilajeista hallitse julkaisua.
Lainaan tässä suoraan Pitkänmiehenkin sivuilta löytyvän Comics Reporterin haastattelusta poimitun Dan Nadelin kommentin:
"People are recently obsessed with comics as literary fiction, and they feel so marginalized themselves they tend to kind of rearguard comics against non-traditional forms of narrative storytelling. Which is why I think there are still arguments like, "Gary Panter can't draw, dude." Stuff like that, which is really just ignorant and close-minded. To me that's like saying "The earth is flat". I think it's better, but not a lot better. There's still a lot of stuff that's ignored because people don't know what to do with it. It's sort of narrative picture storytelling, but it's not comics, and it doesn't fall into a genre of literary fiction, which is now very popular in terms of graphic novels."
Kokonaisuudessaan juttu löytyy täältä:
http://www.comicsreporter.com/index.php/resources/interviews/3287/
Mitäs vielä... Niin, julkeus kyllä säilyy ainakin siinä mielessä, että teemme lehteä juuri niin kuin itse haluamme. Palaute luetaan ja käsitellään... ja sillä voi olla jopa jotain vaikutusta.
Meillä on periaate, että kaikki lehteen tehtävä piirretään käsin. Käden jälki saa näkyä. Tekijälista taitaa olla tähän mennessä lukukelvollisin. Tekijänä minulle on aika sama, mainitaanko nimeäni vaiko ei. Ymmärrän kyllä, että se saattaa kiinnostaa vaikkapa insinööriä. Hänen tai minun lukukokemukseen se ei kuitenkaan vaikuta. Vai onko jokin juttu parempi, jos tiedät sen tekijän?
-
Vai onko jokin juttu parempi, jos tiedät sen tekijän?
Vastaan Ramin puolesta, että ei, mutta ainakin itse tykkään tietää tekijän, koska jos satunkin tykkäämään tarinasta, niin saman tekijän töitä on helpompi löytää, jos nimi on tiedossa.
-
Niin, kuvataide Kutista tuli mieleeni lähinnä mielentila/lähtökohta/kohderyhmä/diipadaapa/ennytkeksi oikaatermiä juttujen takia. Tahtoo sanoa että uppoaa varmaan paremmin keskimääräiseen Rajatilan kuin Lukulaarin asiakkaaseen.
Mikä on varmaankin hyvä juttu. Kaikki gategoriarajat kuuluisikin jonkun julkeasti talloa. Kuvataiteilijatuttujakin on aina hauskaa viedä sarjakuvaihmisten näyttelyihin ja kuunnella niiden tuhinaa.
-
Et tainnut Rami ymmärtää, mitä aiemmin kirjoitin. Voitko selittää, mitä psykedelialla tarkoitat? Sitä kartoittamaanhan aiempi viestini oli tarkoitettu. Kerroin siinä oman näkemykseni. Olisi kiinnostavaa kuulla vastaava sinulta.
Niin, no, jos toteamuksesi, että sinusta "sanaa [psykedelia] käytetään usein aika löyhin perustein" ei tarkoittanut, että sitä käytetään aika löyhin perustein Kutin yhteydessä, niin sitten minulla ei ole mitään nokan koputtamista.
Mutta en voi olla huomauttamatta, että on aika vaikea keksiä paljon löyhempää määritelmää psykedelialle kuin "että koettava asia on monitulkintaisempi". Nyt jos vain saataisiin naulattua kiinni, että monitulkintaisempi kuin mikä, niin ei tarvitsisi luonnehtia päivän Rip Kirbyä psykedeliseksi liian löyhin perustein.
Itselleni kuitenkin tuli äkillinen tarve tarkistaa sanakirjasta, että mitä minä sillä psykedeelisellä oikein tarkoitankaan, ja tämä (http://dictionary.reference.com/search?q=psychedelic) sai minut nyökyttelemään: Mielentila, jossa ilmenee voimistuneita aistihavaintoja, joskus havaintojen vääristymistä ja hallusinointia sekä äärimmäistä euforiaa tai epätoivoa. Ei edelleenkään mikään maailman tiukin määritelmä, mutta onnistuu rajaamaan ulos ainakin Rashômonin. Ja rohkeat värivalinnat nyt kaikista helpoiten sujahtavat tuohon aistihavaintojen voimistumiseen ja vääristymiseen, ja kiemurtelevat tekstirivit siinä vanavedessä. Euforian ja epätoivon tunnistaminen on jo vähän subjektiivisempaa.
Minusta Kutin sisällössä on yhtä paljon naivismia ja avantgardea kuin psykedeliaa, eikä mikään näistä tyylilajeista hallitse julkaisua.
Näistä psykedeelisyyden määritelmien löyhyydestä seuraa, että en pysty mitenkään ymmärtämään psykedeliaa naivismista ja avantgardesta erillisenä tyylilajina (hei, yritetään seuraavaksi määritellä naivismi ja avantgarde). Lisäksi psykedeelisyys on aika tarttuvaa: Myrkyn sivuilla Onnelan perhe olisi vain rutikuivaa satiiria, mutta Kutissa se on se kaikista pahin trippi.
Lainaan tässä suoraan Pitkänmiehenkin sivuilta löytyvän Comics Reporterin haastattelusta poimitun Dan Nadelin kommentin:
Ja tuon siteeraaminen saa minut ajattelemaan, että ymmärsin täysin oikein sen, mitä aiemmin kirjoitit. Suojakilvet täydellä teholla, kapteeni!
Jos joku ilmaisee karsastavansa psykedeliaa, ei se ole mikään syytös, että sarjakuvaa ei saisi tehdä noin. Eikä sarjakuvan lukijalta voi odottaa avomielisyyttä ja samalla kieltää, että sarjakuvassa olisi jotain, minkä suhteen tulisi olla avomielinen. Jos tarkoitus on olla välittämättä rajanvedoista, mennä marginaaleille, niin silloin mennään marginaaleille, ja tulee sen sortin palautetta, että "tää on liian omituista mulle". Jos ei tulisi, niin sehän olisi merkki siitä, että on oltu liian varovaisia!
Mutta jos lukija ei ymmärrä sarjakuvaa, hänen on vaikea myöskään arvioida, johtuuko se hänen vai sarjakuvantekijän epäonnistumisesta. Hänen on annettava palautteensa välittämättä tuosta erottelusta.
Tekijälista taitaa olla tähän mennessä lukukelvollisin. Tekijänä minulle on aika sama, mainitaanko nimeäni vaiko ei. Ymmärrän kyllä, että se saattaa kiinnostaa vaikkapa insinööriä. Hänen tai minun lukukokemukseen se ei kuitenkaan vaikuta. Vai onko jokin juttu parempi, jos tiedät sen tekijän?
Ja insinöörejä syytetään siitä, että he eivät osaa ottaa suunnittelussa huomioon peruskäyttäjän näkökulmaa. Tekijöiden listaamisen ei ole tarkoitus parantaa lukukokemusta. Sen on tarkoitus kertoa, keitä tekijät ovat. Se on hyvin karua, sivumerkityksetöntä informaation välittämistä, mutta jos tarkoitus on hämärtää merkityksiä ja haitata informaation välittymistä, niin siitä vain.
-
Näistä psykedeelisyyden määritelmien löyhyydestä seuraa, että en pysty mitenkään ymmärtämään psykedeliaa naivismista ja avantgardesta erillisenä tyylilajina (hei, yritetään seuraavaksi määritellä naivismi ja avantgarde).
Äläpä houkettele keskustelua jaaritusten suohon.
Värikkyys, muoto, tulkinnallisuus. Paljon yhtymäkohtia. Mieleen tulee eräs kuva, missä lapsi oli piirtänyt epämääräisen kasan värejä, vihanneksia, ritareita, aseita ja muuta. Kuvan hän kertoi kuvaavan päänsä sisältöä.
Lapsi tuskin nautti aistiharhoista. Enemmän kyse oli siitä, että lapsi uskaltaa tehdä täysin henkilökohtaisen tulkinnan kaikesta, abstraktista ja ymmärtämättömästäkin. Toisena hetkenä kuva olisi varmaan sisältänyt jotain täysin muuta.
Saksalaisessa blogissa keskustelu Kuti-lehdestä pyörii avantgarden ympärillä. En allekirjoittaisi tätäkään. Ei ole tarkoituksellista pyrkiä eroon kaikesta totutusta. Annamme kuitenkin luvan kokeilla uutta. Noin ylipäätään lehdessä on kuitenkin niin monia tekijöitä, että sitä on turha määritellä yhden termin alle. Tässä ei ole kyse mistään koulukunnasta kuitenkaan. Naivismista voi ottaa mukaan leikin. Se on näet tekemisen avaimia.
Mutta jos lukija ei ymmärrä sarjakuvaa, hänen on vaikea myöskään arvioida, johtuuko se hänen vai sarjakuvantekijän epäonnistumisesta. Hänen on annettava palautteensa välittämättä tuosta erottelusta.
Tämä on täysin totta.
Kyse on juuri siitä, mitä Pictureboxin Nadelinkin sanoi... eli ei ymmärretä täysin, kun muoto ei ole totuttu, eikä oikein tiedetä miksi tätä nyt pitäisi kutsua. Silloin valitaan termi, jossa on jotain osuvaa, mutta joka ei kuitenkaan osu kuvaamaan oikein. Tämän jälkeen asia on ikään kuin ymmärretty, laitettu nippuun ja pinoon. Näin ihminen vain toimii.
Epäonnistuminen on sitten tosiaan toinen juttu. Pitääkin tästä mennä...
Tekijöiden listaamisen ei ole tarkoitus parantaa lukukokemusta. Sen on tarkoitus kertoa, keitä tekijät ovat. Se on hyvin karua, sivumerkityksetöntä informaation välittämistä, mutta jos tarkoitus on hämärtää merkityksiä ja haitata informaation välittymistä, niin siitä vain.
Kuten aiemmin sanoin, sillä ei ole ollut meille itsellemme merkitystä. Tekijöitä pyydetään signeeraamaan työnsä itse. No, tämä ehkä voidaan korjata, jos lukijat kokevat ongelmaksi.
Itselleni kuitenkin tuli äkillinen tarve tarkistaa sanakirjasta, että mitä minä sillä psykedeelisellä oikein tarkoitankaan: Mielentila, jossa ilmenee voimistuneita aistihavaintoja, joskus havaintojen vääristymistä ja hallusinointia sekä äärimmäistä euforiaa tai epätoivoa.
Juuri näin! Tässähän oli puhe siitä, mitä ihmiset tarkoittavat määritellessään sarjakuvan psykedeeliseksi. Siitä, että sanaa käytetään väärin. Lähinnä sitä käytetään kuvaamaan kaikkea värikästä ja monimutkaista, joka ei ole selvästi kytköksissä todellisuuteen. Hyvä, että tarkistit. Mark Delongin sivu tippuu tähän määrittelyyn, muu ei siihen sovi. Värikkyys ja vapaa muoto on Kutissa kuitenkin suurimmalle osalle tekijöistä tapa tehdä, eikä sen kummempaa termiä avukseen tarvitse.
"Jos luovuus on halua luoda, on aistikas virtaus elämää."
on aika vaikea keksiä paljon löyhempää määritelmää psykedelialle kuin "että koettava asia on monitulkintaisempi". Nyt jos vain saataisiin naulattua kiinni, että monitulkintaisempi kuin mikä, niin ei tarvitsisi luonnehtia päivän Rip Kirbyä psykedeliseksi liian löyhin perustein.
Jos lisätään tähän, että tekijä on selkeästi tarkoittanut teoksen monitulkinnalliseksi. Tämä on oma määritelmäni itselleni. Olet Rami niin monitulkintainen, etten ajatellutkaan sen sopivan sinulle.
Tässä ajassa Kuti on kyllä aika iisiä kamaa. Kun oikea elämä on eskapismin välineiden hallinnassa, on arjesta tullut surrealismia. Ja vielä se Karvinen - hahmon teesejä on jo vitseissä toistettu niin kauan, ettei sillä ole mitään kosketuspintaa todellisuuteen. Niinpä luen stripit yhtenä täydellisen käsittämättömänä virtana.
-
Avantgardella on taiteessa aika kova traditio, eikä termiä ole leväperäisyyden puolustelua varten kehitetty.
-
Avantgardella on taiteessa aika kova traditio, eikä termiä ole leväperäisyyden puolustelua varten kehitetty.
No hyvä, nyt minä ymmärrän paljon paremmin, mitä se tarkoittaa.
Äläpä houkettele keskustelua jaaritusten suohon.
Syvemmälle, tarkoitat.
Värikkyys, muoto, tulkinnallisuus. Paljon yhtymäkohtia. Mieleen tulee eräs kuva, missä lapsi oli piirtänyt epämääräisen kasan värejä, vihanneksia, ritareita, aseita ja muuta. Kuvan hän kertoi kuvaavan päänsä sisältöä.
Ja siihen se sitten päättyisikin, jos taiteilija itse olisi teoksensa ainoa kokija. Mutta teos ei ole enää taiteilijan vallassa sen jälkeen, kun se on päästetty yleisön koettavaksi. Ei yleisö voi tietää, mitä taiteilija on teoksella tarkoittanut, ellei hän ole siinä rinnalla sitä selittämässä. Ja sitähän te ette tahdo tehdä, vai mitä? Joten antakaa yleisön kuvailla teosta oman kokemuksensa kautta, ilman että rupeatte tuomitsemaan yleisön tulkintaa vääräksi.
Noin ylipäätään lehdessä on kuitenkin niin monia tekijöitä, että sitä on turha määritellä yhden termin alle.
Nyt kun vielä joku olisi yrittänyt tehdä niin! Mutta tietenkin, jos tahdot sanoa, että tämä on tulkintasi Wardan sanoista "kyllä se psykedelia puree tietyssä mielentilassa", ja että sinulla on oikeus tulkintaasi riippumatta siitä, mitä hän oikeasti mahtoi tarkoittaa, niin olen täysin avoin tälle näkökulmalle...
Kyse on juuri siitä, mitä Pictureboxin Nadelinkin sanoi... eli ei ymmärretä täysin, kun muoto ei ole totuttu, eikä oikein tiedetä miksi tätä nyt pitäisi kutsua. Silloin valitaan termi, jossa on jotain osuvaa, mutta joka ei kuitenkaan osu kuvaamaan oikein.
Juuri näin! Tässähän oli puhe siitä, mitä ihmiset tarkoittavat määritellessään sarjakuvan psykedeeliseksi. Siitä, että sanaa käytetään väärin.
Oikein kenen mielestä? Väärin kenen mielestä? Älä yritä omia teoksen kokemista.
Jos lisätään tähän, että tekijä on selkeästi tarkoittanut teoksen monitulkinnalliseksi. Tämä on oma määritelmäni itselleni. Olet Rami niin monitulkintainen, etten ajatellutkaan sen sopivan sinulle.
Jos olet niin valmis hyväksymään käsitteen subjektiivisuuden, miksi olet niin innokas tuomitsemaan, että ihmiset käyttävät sitä väärin? Tuossa ei ole mitään järkeä. Hups, sanoinko pahan sanan?
-
Avantgardella on taiteessa aika kova traditio, eikä termiä ole leväperäisyyden puolustelua varten kehitetty.
Öö, ... selitätkö hieman, kuka puolustelee ja mitä tällä termillä? Saksalaiset meitä vai? Sehän olisikin jännää. He ovat nostaneet termin esiin Kutista keskustellessaan, emme me. Edellisessä postauksessa sanoin, etten itse allekirjoita tätä.
Avantgardella on taiteen spektrissä yhtä suuri osa kuin sitä ympäröivillä määritellyillä suuntauksilla, mutta tämänhän Veltti kuvataiteilijana ymmärsitkin.
-
Syvemmälle, tarkoitat.
En, vaan näen silmissäni kauhukuvan, missä istun tässä kirjoittamassa loputkin pääsiäislomastani. Jos jaksat kaivaa jostain termien nasevat määrittelyt niin siitä vaan. Ehkä niillä keskustelu aukeaa.
Ei yleisö voi tietää, mitä taiteilija on teoksella tarkoittanut, ellei hän ole siinä rinnalla sitä selittämässä. Ja sitähän te ette tahdo tehdä, vai mitä? Joten antakaa yleisön kuvailla teosta oman kokemuksensa kautta, ilman että rupeatte tuomitsemaan yleisön tulkintaa vääräksi.
Eihän tässä kenenkään kantaa ole vääräksi sanottu. Kertaan: poimimani keskustelun aloitus oli se, että lehti helposti niputetaan yhden termin alle, tässä tapauksessa vaikkapa psykedelian. Samalla tavalla siis miten Dan Nadel kokee Comics Reporterin haastattelussa käyvän Pictureboxin julkaisuille. Tämä niputus ei ole osuva. Esimerkkeinä uudesta numerosta... Jyrki Heikkinen, Reijo Kärkkäinen, Maippi Ketola, Manninen, Jari Vaara tai oma juttuni... ei niillä ole mitään tekemistä psykedelian kanssa. Vai väitätkö Rami muuta?
Sanot, että tuomitsen yleisön tulkinnan vääräksi? Siis minkä yleisön tulkinnan? Mielestäni tulkinta ei ole sitä, että niputetaan jokin asia termillä, joka piti tässä tapauksessa sinunkin tarkistaa jostain muualta. Tai ainakaan se ei ole sellainen tulkinta, josta olisi meille lehdenteossa hyötyä ("Pyh! Runoutta!"). Se, mitä kaivataan on selkeästi omakohtaisia mielipiteitä siitä miten jokin sarjakuva on koettu. Keijo lupasi koettaa keskiaukeamaa uudelleen, kun jaksoin selittää sen tekotavasta. Ongelmana on tietty se, että lehti koetaan näköjään monessa kohtaa liian vaikeaksi. Sitä se ei mielestäni kuitenkaan ole.
Poimin Wardan kommentista VAIN psykedelia -sanan. Keskustelun aloitus ei liity hänen kommenttiinsa muuten, eikä tietenkään määrittele Wardan mielipidettä. Eihän se ole edes mahdollista, kokijahan on aina oikessa... se miten kokemus kommunikoidaan ulos on sitten eri asia ja tämän keskustelun lähtökohtia. Poimin siis sanan, koska tuntuu, että omina kokemuksina kerrotun palautteen sijaan saamme juuri enimmäkseen kommentteja tyyliin 'värikästä - lasten tekemää', 'avantgardea - liian vaikeaa ilmaisjakeluun' (saksalaiset), 'psykedeelistä - liian hippiä' jne. Näitä palautteita voimme tietty toimituksessa miettiä, mutta ainakin oman kokemukseni mukaan tärkeimmät pointit löytyvät usein juuri yksittäisen ihmisen pienistä havainnoista.
Jos olet niin valmis hyväksymään käsitteen subjektiivisuuden, miksi olet niin innokas tuomitsemaan, että ihmiset käyttävät sitä väärin? Tuossa ei ole mitään järkeä. Hups, sanoinko pahan sanan?
Kuten tässä ja aiemmin kirjoitin, tässä keskustelussa usein esiin tullut termi pätee ehkä pariin-kolmeen juttuun uuden kolmannen Kutin jutuista. Silloin on mielestäni oikeutettua puuttua sanomiseen, joka on virheellinen. Määrittelit näet koko lehden saman sanan alle.
Kyllä, olet oikeassa, kokemus on yleensä subjektiivinen - heh. Hienoa. Voimme kokea vielä kokea tämän mediakeskeisyyden keskellä jotain täysin omaa. Psykedeelisuuden lähtökohta voi vapaamuotoisena olla hyvinkin objektiivinen, siis se voi antaa monta erilaista kokemusta.
Tähän kohtaan keskustelua haluaisinkin kuulla esimerkkejä. Siis miten koit psykedeelisiksi luokittelemasi sarjat?
-
Warda:
> kyllä se psykedelia puree tietyssä mielentilassa.
Tässä on muuten asia, josta voisi keskustella. Kutin (ja viimeisimmän Glömpinkin) kanssa törmää usein sanaan 'psykedeelinen'. Minusta tuntuu, että sanaa käytetään
usein aika löyhin perustein. Syynä voi olla vaikkapa sarjan värikkyys tai sitten termillä siirretään ymmärtämättä jäänyt teos muiden epämääräisten joukkoon. Minulle 'psykedeelinen' tarkoittaa yksinkertaista sitä, että koettava asia on monitulkintaisempi. Sen lukeminen on sitä myöten osittain henkilökohtainen kokemus. Tämä voi olla tietty hankala asia, jos lukija on odottanut saavansa sen selkeän tarinan kaaren.
Kutia lukiessa on varmasti helpompaa, jos avaa lehden avoimin mielin. Niin sen pitää meidän mielestä ollakin.
Toivottavasti tämä alkuperäinen viesti ei ole hukkunut matkassa keskustelusta määritemistä yms.
En antanut mielestäni ymmärätä että niputan koko kuti ja Glömp julkaisun sarjakuvat ja "kuvataiteen" samaan käsittämättömään nippuun jota luen vain statuksen vuoksi
Ymmärrän psykedelian tässä tapauksessa värien, tyylin ja kerronnan tyylin valinnan kautta jossa tulkinnallisuutta ja lukutapaa yms ei ole valittu lukijalle valmiiksi. Silloin luulisi että sarjakuvan tulkinta on omissa käsissäni.
Kutin on ymmärtääkseni juuri kokeilukenttä, mutta teettekö te sitä yhtä vakavalla otteella kuin esim. Glömpiä? ja onko se edes tärkeä kysymys?
Kutista löytyy hyvin erillaista sarjakuvaa, mutta se ei tarkoita että minun tai kenenkään pitäisi osoittaa kultivoituneisuutamme diggaamalla Kutia estoitta.
Kutin hienous taitaa minusta olla sen moninaisuus, arvostan sitä että julkaisu vaikka onkin ilmaisjakelu yms. antaa mielenkiintoisea ja erillaisia lukuhetkiä.
Luulisi olevan hyvä asia, että Kutia lukee pitkän ajan.
Uskon ettei Kutia vaivaa väärinymmärrys. Julkaisu on teidän ja teidän näköisenne. Tehty tuomaan erillaista sarjakuvakulttuuria Suomeen ja tarjoamana tätä ennakkoluulotonta sarjakuvataidetta.
OK, Se hyväksyttänee ja jokainen lukee Kutinsa ja ajattelee siitä mitä mielii.
Öö, ... selitätkö hieman, kuka puolustelee ja mitä tällä termillä? Saksalaiset meitä vai? Sehän olisikin jännää. He ovat nostaneet termin esiin Kutista keskustellessaan, emme me. Edellisessä postauksessa sanoin, etten itse allekirjoita tätä.
Avantgardella on taiteen spektrissä yhtä suuri osa kuin sitä ympäröivillä määritellyillä suuntauksilla, mutta tämänhän Veltti kuvataiteilijana ymmärsitkin.
Kaikki nämä ongelmat poistunevat, kun taideväki löytää Kutin ja osaa arvoistaa sitä oiken?
Olenko oikeassa Tommi siinä ettet halua lokeroida Kutia tai Glömpi mihinkään? Ymmärrettävää sikäli, että kyseessä on monen erillaisen tekijän julkaisuja.
Tästä lähiten lupaan olla yleistämättä.
-
Warda:
Kirjoitimme päälekkäiset viestit. Poimin vain termin lähtökohdaksi keskustelun aikaansaamiseksi. Onnistuin ;)
Kutin on ymmärtääkseni juuri kokeilukenttä, mutta teettekö te sitä yhtä vakavalla otteella kuin esim. Glömpiä? ja onko se edes tärkeä kysymys?
Glömp pyörii vain ja ainoastaan minun oman intuitiivisen tekemiseni kautta. Jos Kutin päätoimittaja Pauliina on siellä jossain, hän voinee vastata Kutin linjasta. Saisimme samalla myös toisen äänen, jotten yksin minä vastaa 8-henkisen toimituksen suuna.
Uskon ettei Kutia vaivaa väärinymmärrys. Julkaisu on teidän ja teidän näköisenne.
Tässä olet oikeassa. Tämä on hyvin Kutikuti -työhuoneen ja meidän kanssa läheisesti tekevien taiteilijoiden näköinen julkaisu. Kaikki kuitenkin tekevät mitä haluavat. Tähän mennessä tekijöitä on Kutissa tainnut olla n. 40-50. Rajoja ei ole vedetty mihinkään, hyviä juttuja on monenlaisia.
Tässä välissä voisinkin muistuttaa, että meille saa ja pitää lähettää sarjoja tarjolle:
Työhuone Kutikuti, 4. Linja 24 (katutaso), 00530 Helsinki / info@kutikuti.com
Olenko oikeassa Tommi siinä ettet halua lokeroida Kutia tai Glömpi mihinkään? Ymmärrettävää sikäli, että kyseessä on monen erillaisen tekijän julkaisuja.
Tästä lähiten lupaan olla yleistämättä.
En halua saati pysty lokeroimaan. Joku muu tehköön sen, jos näkee oleelliseksi. Koetan keskittyä tekemiseen. Sinällään on hauska lukea lokerointiyrityksiä arvioista. Glömpin kohdalla puhutaan usein runollisesta kerronnasta, jossa onkin totuuden siemen. Tässä keskustelussa esiin tulleet termit ovat kaikki vilahdelleet myös Glömpin yhteydessä. Tekijäkunnat ovat molemmissa julkaisuissa moninaiset, tyylit ja tarinat monisyiset. Vapaus on tärkeää.
Kaikki kommentit yleistyksistä yksityiskohtiin tänne vaan edelleen. Tämä keskustelu tekee hyvää.
-
Saisimme samalla myös toisen äänen, jotten yksin minä vastaa 8-henkisen toimituksen suuna.
No jos mää sit sanon vaiks sen verran, että lehden päätoimittajuus on kiertävä posti, muutenkin enemmänkin yhdessä päätetään mitä mihinkin numeroon tulee ja totta kai lopputulokseen vaikuttaa myös millaisia sarjoja meille tarjotaan. Toki me niistä sitten valitaan ne mitkä milloinkin sattuu miellyttämään tai sopimaan pakettiin. Viime numeron valinnoista Paffe tietänee eniten.
-
Öö, ... selitätkö hieman, kuka puolustelee ja mitä tällä termillä? Saksalaiset meitä vai? Sehän olisikin jännää. He ovat nostaneet termin esiin Kutista keskustellessaan, emme me. Edellisessä postauksessa sanoin, etten itse allekirjoita tätä.
Avantgardella on taiteen spektrissä yhtä suuri osa kuin sitä ympäröivillä määritellyillä suuntauksilla, mutta tämänhän Veltti kuvataiteilijana ymmärsitkin.
Sinä sitä termiä käytit ensin lehden sisältöä kuvaamaan, ja toistit sen saksalaisten yhteydessä.
Avantgarde on tietysti termi, jolle voi antaa hyvin erilaisia arvoja ja merkityksiä - rasittaa silti se, että sanaa käytetään synonyyminä mille tahansa hutulle. En tarkoita nyt niinkään (vain) sinun terminkäyttöäsi, Tommi.
Minä en ole uutta Kutia nähnyt, kahdesta ensimmäisestä voin sanoa sen verran, että tabloidiformaatti, huono painojälki ja sekava taitto söi ison osan sarjakuvista, ja yleistunteeksi läpyskästä jäi lähinnä harmin ja myötähäpeän tunne siitä, että niin hyvät tekijät ovat tehneet niin keskenkasvuisia juttuja. Hyvätkin pätkät upposivat jotenkin yleisen hysterian alle.
-
Sinä sitä termiä käytit ensin lehden sisältöä kuvaamaan, ja toistit sen saksalaisten yhteydessä.
Avantgarde on tietysti termi, jolle voi antaa hyvin erilaisia arvoja ja merkityksiä - rasittaa silti se, että sanaa käytetään synonyyminä mille tahansa hutulle. En tarkoita nyt niinkään (vain) sinun terminkäyttöäsi, Tommi.
Tuo viittaus liittyy nimenomaa Orang-blogin keskusteluun. Tähän asti Kuti on lokeroitu siis jo tuossa aiemmin sanotusti lasten tekemäksi, psykedeliaksi ja avantgardeksi. Siinä on näitä kaikkia, mutta mikään ei kuvaa julkaisua yleisesti. Ihan hyvä kolmikko oikeastaan... tai pahemminkin voisi olla.
Minuakin rasittaa se, että termejä käytetään usein siksi, että päästään itse helpolla. Tämän mukanaan tuoma inflaatio syö sanojen voiman ja merkityksen. Lopputuloksena alkujaan selkeiksi määritellyt sanat merkitsevät loppujen lopuksi eri ihmisille eri asiaa. Tämä keskustelu lienee myös esimerkki siitä.
Nyt taidan jo kirjoittaa samoja asioita kolmatta kertaa. Parempi vetäytyä pullan ääreen.
Sisällöstä: lähettäkää meille parempia juttuja niin lehti paranee! Tähän mennessä on saatu pyytämättä yksi (1) sarja.
-
Kutin tekemisen lähtökohtaa voisi kuvailla sanoin leikkimielisyys, avaramielisyys, rohkeus, hauskanpito, ilmaisun vapaus, kokeilunhalu, rajattomuus, luovuus... Eli tiukkaa linjausta lehdellä ei ole, joka on niin ikään lehden lähtökohta. Emme kuitenkaan julkaise "diibadaabaa" omasta mielestäni, oli työ sitten kerronnallinen tai ei, Kuti ei ole värikäs tapetti, vaan sillä on oikeasti myös sisällöllistä arvoa jos jaksaa paneutua (ei ole pakko). Tätä sisällön merkitystä haluaisin myös tulevissa numeroissa korostaa. Se minkälaisen kokemuksen lehti lukijalle antaa, on tietenkin täysin yksilöllistä, emmekä pyri miellyttämään, vaan teemme rehellisesti omannäköistä julkaisua. Olen kuitenkin aina ajatellut omassa tekemisessäni, että jos se koskettaa itseäni jollain tasolla, se taatusti löytää vastakaikua muissakin ihmisissä. Jos saisin päättää, niin lehteä voisi viedä vielä villimpään suuntaan. Ai niin, siis mähän olen päätoimittaja! Be ware, kaivakaa sanakirjat valmiiksi esiin seuraavaa numeroa varten! Mutta vakavasti haluan kuitenkin sanoa, että "vaikealukuisuus", jos sellaista termiä haluaa käyttää, ei ole itseisarvo tekemisessämme. Mielestäni oli aika hauska se Tommin vertaus lapsesta, joka piirtää ja havainnollistaa täten päänsä sisältöä paperille kaikkien ihmisten nähtäväksi. Itseäni ainakin kiinnostaa, mitä kaikkea ihmisten päästä löytyy, oli se sitten hienosti jäsennelty tarina tai jotain outoja assosiaatioita tai ihmeellisiä maisemia. Olisi sääli jos ei tällaisia vapaamuotoisempia julkaisuja tehtäisi, niin paljon jäisi sanomatta asioita jotka eivät mahdu valtavirtaan.
Mutta oikeasti on hienoa kuulla kaikenlaisia kommentteja ja saada palautetta. Eikä kaikesta tarvi olla samaa mieltä, eikö ole hienoa! Toki pyrimme kehittämään lehteä koko ajan, emmehän julkaise 5000 kappaleen painosta vain omaksi huviksemme.
Kuti on sellainen nuori varsa, se kirmaa ja poukkoilee ja hypähtelee keväästä hullaantuneena, se on sellanen arvaamaton poni, että vaikka se kerran juoksee sähköaitaa päin ja säpsähtää, niin kohta se juoksee päin toisen kerran ja kolmannenkin, tahallaan ja hienosti laukaten.
joopajoo, nukkumaanmenoaika...
-
Joku valitti painolaadusta. Voin lohdutukseksi kertoa, että olemme vaihtamassa painoa, joten toivottavasti jälki paranee. Myös Kutin toimitus on ollut käärmeissään nykyisen painon törkeistä mokista.
Jos joku osaa suositella laadukasta ja edullista painotaloa, otamme mielellämme vinkkejä vastaan.
-pau
-
Joku valitti painolaadusta. Voin lohdutukseksi kertoa, että olemme vaihtamassa painoa, joten toivottavasti jälki paranee. Myös Kutin toimitus on ollut käärmeissään nykyisen painon törkeistä mokista.
Jos joku osaa suositella laadukasta ja edullista painotaloa, otamme mielellämme vinkkejä vastaan.
-pau
Onko rotaatiopainossa mitään mahdollisuutta saada kunnollista värijälkeä? Kun on paksusti väriä, paperi kostuu ja venyy. Kohdistus heittää. Kun väri ei pääse kuivumaan kuten arkkipainossa, se leviää toisille sivuille. Onko paperin laadulla vaikutusta?
Lisäys:
hauska se Tommin vertaus lapsesta, joka piirtää ja havainnollistaa täten päänsä sisältöä paperille kaikkien ihmisten nähtäväksi.
Lapsetkaan ei tykkää lukea toistensa töherryksiä vaan "oikeita" sarjakuvia. Siksi on merkillistä että tarjolla on joko läpikaupallista viihdettä tai ylitaiteellisia kokeiluja, vaikka monet sekä lukisivat että piirtäisivät helppolukuisia kuvakertomuksia, joiden ymmärtämiseen ei tarvitse varata vapaapäivää ja valmistautua tajuntaa laajentavin kemikaalein.
Kuti on kuiteski ihme. Ja jos se kehittyy näitten jutteluitten ja paremman painotuloksen myötä, se on joskus iso ihme.
-
Se että Kutissa on tapahtunut tuon painon ansiosta muutoksia tarkoitettuun (kuviteltuun) lopputulokseen ei ole ainakaan vielä tähän mennessä haitannut lukukokemustani. Kohdistuksen heitot saattavat joissain teksteissä haitata lukemista mutta kuvien suhteen tämä ei ole niin iso asia. Tietysti on tarkoitus että Kuti painettaisiin oikein mutta kämmit ovat lähinnä olleet värien suhteen sellaisia että ainoastaan kuvien intensiteetti ja sen tuomat vaikutukset ovat poikenneet intentioista vain hieman. Tästä saattaa (marginaalisesti) johtua että sarjakuvissa voi tapahtua erilaisia tulkintoja jotka liittyvät asioihin kuten että onko jokin asia kuvassa lähempänä katsojaa vai kauempana jne. Tällaisten tulkinnanvaraisten asioiden vaikutusta itse tarinoihin ja siihen miten ne välittyvät lukijalle en ole kuitenkaan havainnut tapahtuvan lukukokemusta hankaloittavassa merkityksessä (paitsi siis tuo edellämainittu tekstinkohdistus). Ajattelen että tämä on sanomalehtipaperia ja ilmainen joten ei tässä nyt mitään painolaatuorgasmia kaivatakaan.
Värit ovat varmasti usealle yksi osatekijä mikä saa Kutin vaikuttamaan psykedeeliseltä. Värit eivät aina mukaile totuttua "taivas on sininen, puut ovat vihreitä, aurinko on keltainen" litaniaa ja niiden yhdistäminen surrealismia hipovaan muotokieleen ja toisinaan absurdiin kerrontaan luovat yleisvaikutelman monelle vaikeasti lähestyttävästä julkaisusta. En ota kantaa tässä threadissa aiemmin väiteltyihin kantoihin, haluaisin lähinnä innostaa lukemaan Kutia ja kertomaan mielipiteitä siitä. Eli mitenkään ei voi sanoa vielä että esimerkiksi jatkossa ei Kuti tulisi lähentymään sitä tavanomaisemmin omaksuttua sarjakuvaa mihin lähinnä Kutin kokeilevuutta on rinnastettu vastakohtaisesti. Nostan kuitenkin esiin sen pyynnön että vastaisuudessa jos tällä foorumilla arvioidaan, kritisoidaan, miten vaan keskustellaan Kutista, niin jaksakaa ihmiset luonnehtia ja analysoida sitä niin monipuolisesti kuin mahdollista. Kokeilevuus perustuu siihen miten kaiku vastaa. Jos mielipiteesi on että Kuti on psykedeelinen kymmenen numeron jälkeen niin kenties se on ja se meidän täytyy hyväksyä. Ei siinä ainakaan minun mielestäni ole mitään vikaa joten entäs sitten? Jos Kuti on ja tulee olemaan vaikeaselkoisin ja "psykedeelisin" suomalainen (köh) sarjakuvajulkaisu niin ainakin se kantaa harteillaan meriitin olla se vastakohta kaikelle HYVÄLLE ja ainiin SARJAKUVALLE jota ilman emme tietäisi mihin mikin sijoittuu.
ps. jos tähän mennessä on Kutin lukemiseen tarvittu kuudensadan silmälasit, vapaapäivä ja tujaus miestä vahvempaa niin odotan mielenkiinnolla miten lukijat suhtautuvat siihen kun joka toinen ruutu on ylösalaisin ja teksti on painettu takaperin... niin ja siinäpä itseasiassa onkin ratkaisu uuden painon löytämiseen eli kosmisen painamisen ammattilaiset... Cosmo Print! :D
-
(Sorry en jaksa lukea koko ketjua...)
Sanonpa nyt miltä Kuti näyttää vähän täältä "ulkoapäin":
USAssa pitkä-aikaisen tylsän stagnaatio-ajan jälkeen ilmestyi vihdoin uusi sukupolvi tekijöitä, jotka Radikaalisti Ravistelevat sarjakuvan/kuvataiteen/piirrostaiteen Rajoja. Puhun tietenkin Kramers Ergot- porukasta ja siihen liittyvistä ryhmistä, mm. Paper RAD. Analyysi Kramersin töistä veisi todella pitkän ajan mutta lainaan tässä Christian Gasseria:
...
„Kramers Ergot“
No doubt about it: “Kramers Ergot” is the most spectacular and exciting comic-anthology in America at present. Now in its sixth edition, publisher Sammy Harkham invites us to join him and take a dizzy trip through a colourful, never-ending picture world, through comics, newspapers and illustrations.
“I don't think in terms of any sort of balance between narrative or "decorative" comics. I publish stuff I think is exciting and good.“
That’s why Sammy Harkham shows no fear of breaks and contradictions when putting narratives with abstracts, naivety with intellect, virtuosos with scribble, crudity with stylized, colourful with black & white, autobiographical with fantasy; he seeks the point where modern art discovers narration (and in reverse). He confronts the big, and not so big names (like Gary Panter, Marc Bell, Elvis Studio, Ron Régé Jr.) with very interesting newcomers and has also opened up his anthology to European artists including the Frenchman, Fabio Viscogliosi and the Swiss, Xavier Robel & Helge Reumann (who drew the spectacular sixth edition cover). The depth of content and graphic in the pieces is impressive, and also the individuality and maturity of the artists published as well – such combinations promise a very interesting, variety-packed future.
“I am glad when I meet someone and they say they discovered someone's work in Kramers. That's the point, isn't it?“
The enthusiasm. The passion. The devotion. The possessiveness. That’s what drives Kramers Ergot, this great love of drawing and drawn stories. That also comes across to the reader and observer. It’s for that same reason that one agrees with Art Spiegelman when he says: “If there is to be a future for comics, then it is somehow hidden in Kramers Ergot. A waste of packaging, in which the whole is actually better than the number of pieces it entails.”
* The quotes from Sammy Harkham were taken from interviews in the Comic Journal and www.comicreporter.com
...
Aika monta samaa sanaa voi käyttää Kutista, Kutikuti-Studiosta, Tommi Musturista jne.
"The enthusiasm. The passion. The devotion. The possessiveness."
Tarkoituksenani ei ole suoraan verrata näitä kahta taiteilijaryhmää, vaan todeta että kyseessä on kansainvälinen liike - ja tyypillisellä tavalla Suomi on, kuten aina sarjakuvissa, eturintamassa a) autenttisen omaperäisillä b) ehdottoman itsenäisillä c) vaikuttavan laadukkailla sarjakuvillaan ja artisteillaan.
Täällä tulee kuulkaa usein mummolle kyynel silmäkulmaan kun saa kestää jatkuvia kehuja oman maan sarjakuvaihmeistä... Esmes kun Tommi & co esitteli töitään Angoulemen festareilla, ja kaikki (ok, tosi moni) olivat aivan ällikällä lyötyjä siitä, kuinka uutta ja freesiä ja aitoa ja ihmeellistä tyypit tekee.
"Nothing less than a real, sense-wracking and inspiring kaleidoscope of modern comics."
-
Kuti on hyvä! Varsinkin tämä uusin, jossa on Aapo Rapin aivan loistava kansikuva: "Uusi kivikausi uhkaa!"
Toimiva lehti on se myös: Yksi mainos Kiroileva siili -albusta Kutissa riitti, loppu on hysteriaa!