Se on harmi, ettei neljättä ja ilmeisesti viimeiseksi jäänyttä albumia koskaan saatu suomeksi. En ole sitä koskaan lukenut. Lieneekö sekin tarkoitettu pidemmän tarinan ensimmäiseksi osaksi vai toimiiko itsenäisesti? Hienoa kuitenkin, että kaikki nuo yhtenäisen jutun muodostavat kolme ensimmäistä albumia julkaistiin täälläkin.
Kolmannen albumin lopussa tarina Keskiyön maailmassa saa selkeän lopetuksen, mutta jotakin jää selittämättä.
Kasparin eli oikeasti Riku-pojan paluu alkuperäiseen meidän maailmamme kotiin olisi kiva nähdä. Kuinka hänen vanhempansa ovat suhtautuneet hänen poissaoloonsa? Vai onko aikaa Keskiyön maailmassa seikkaillessa kulunut meidän maailmassamme niin vähän, että poissaoloa ei ole edes huomattu? Ja miksi se aikuinen ensimmäisen osan alussa tiesi Keskiyön maailmasta ja oli saanut haltuunsa naamioita? Tietääkö joku selviävätkö nämä seikat neljännessä albumissa?
Olen miettinyt sitä miksi tämä sarja jäi monen tutkan katveeseen. Ehkä kustantaja olisi aikoinaan voinut kiinnittää enemmän huomiota albumien järjestyksen ja yhtenäisyyden osoittamiseen. Näissä suomalaisissa albumeissa ei lue selkeästi numerointia, ja yksittäisen albumin lukija voi siksi olla tarinasta aivan pihalla. Otsikkofontti onneksi on joka albumin kannessa samanlainen luoden yhtenäisyyttä, mutta ”Semic” lukee hassusti aina eri tavalla.
Sivuhahmoista jäi mieleen ilkeän ruhtinaan tytär, jonka tarina jää jotenkin pikkuisen kesken.
Totta. Tämä tyttö jää lopussa varjosta katsomaan Kasparia toisen tytön kanssa. Onko hän mustasukkainen toisesta tytöstä vai miettiikö hän vain, että valitsi toiminnassaan väärän puolen?
Integraalia ei ole taidettu tehdä edes Ranskassa/Belgiassa?
Kasparin käsikirjoittaja Stephen Desberg on muuten kirjoittanut myös seikkailusarja Skorpionia (Le Scorpion), jota on julkaistu viime vuosina Fantomenissa nimellä Skorpionen. Mielestäni se ei ole hassumpi sarja, mutta ei ihan huippukaan.
Osa aiemmin mainituista kysymyksistä saattaa saada vastauksensa, osa taas ei. Ja vaaleahiuksinenkin nainen tekee huikean paluun tarinaan.
Tarkoitat siis sitä herttuattaren tytärtä, Balia. Hänen jonkinlaisen mukanaolonsa voi päätellä jo albumin kansikuvasta – kopsaan sen netistä ja liitän tähän.
Eniten minua kiinnostaisi tietää: Palaako Kaspar eli oikeasti Riku takaisin ihmisten maailmaan?
Katsoin suomennetuista albumeista kohtia, joissa taikanaamiolle tapahtuu jotakin ja sain niistä jonkinlaisen vastauksen kysymykseeni.
Totesin, että Rikun paluu kotiinsa tuntuu vaikealta, jollei jopa mahdottomalta. Myös alkuperäisen Kasparin kohtalo on raju.
Toisessa albumissa nimittäin naamio melkein tuhoutuu tulessa. Sen jälkeen esineellä ei ole enää Rikun kasvojen muotoa, vaan vain puinen pohja. Tämä saattaa tarkoittaa sitä, että Riku-Kaspar ei voi enää koskaan muuttua takaisin Rikun näköiseksi!
Kolmannen osan ihan lopussa todetaan, että Kasparin ruumista ei löytynyt, joten naamion jäännökset yhdistettiin nuken kehoon taikuudella. Oikea Kaspar siis näyttäisi jäävän pysyvästi nuken olomuotoon.
Mihin ruumis muuten hävisi? Sitä ei tiedetä. Ensimmäisen albumin alkupuolella puhuvat naamiot kertovat, että heiltä on revitty sisukset irti ja heidät on täytetty oljilla (ei kerrota miksi). Kaspar oletti, että hänen ruumiinsa löytyisi jostakin läheltä linnaa, ehkä juuri täytettynä. Jos ruumis olisi löytynyt, ilmeisesti taikuuden avulla hän olisi päässyt takaisin kehoonsa.
Aika tylyjä asioita tässä lastensarjassa. Kolmannessa osassa pahiskin kohtaa loppunsa rankalla tavalla.
Joo. Paljonko aikaa on kulunut kolmannen ja neljännen albumin välillä, en osaa sanoa. Moni aiemmasta tuttu hahmo on yhä edelleen mukana, lisäksi uusiakin hahmoja on useita. Taikamaailmassa jonkinlaisilla maskoteilla, leikkikaluilla ja naamioilla on oma elämänsä, ja niitä ilmeisesti pidetään jonkinlaisina artefakteina tms. Ja meno alkaakin melko hilpeänä siihen saakka, kunnes tarina muuttuu... murha- ja rikosmysteeriksi. Matkusteluakin on ympäri taikamaailmaa.
Kielimuuri vaan vaikeuttaa sen ymmärtämistä, että mistä oikein on kyse.
Mitä tulee Rikun takaisinpalaamiseen, niin sitä ei tässä tarinassa tapahdu. Ja onko tämä enää edes mahdollista, ovet ihmisten maailmaan taidettiin sulkea edellisissä albumeissa aika lailla pysyvästi. Ja naamio tuhoutui melkein, tosin jälleenrakennettiin. Sitä ei tietysti tiedä, olisiko tekijöillä ollut suunnitelmissa tehdä lisääkin jatkoa vielä, sillä vaikka neljäs albumi päättyy juonellisesti eheästi ja järkevään loppuun, niin jatkomahdollisuuksiakin olisi. Albumin loppu on eeppinen yhteenotto, tosin ei järin suuri yllätys että kansleri Deno on hänkin ihan roisto. Sen sijaan pari muuta tarinan roistoa ovat vielä salaperäisempiä, outo naamiomies ja sitten todella ylläri, yksi vanha hahmo.
Ja pieni lisäspoileri: Jos joku miettii, että onko prinsessa Bali tarinan konnia, niin....ei ole. Kaikkea muuta.
Ja pieni lisäspoileri: Jos joku miettii, että onko prinsessa Bali tarinan konnia, niin....ei ole. Kaikkea muuta.
Tuo ei ole valtava yllätys, koska hän jo pelasti Riku-Kasparin tyrmästä aiemmin. Lisäksi hän alkoi pitää Rikua söpönä. Alkujaan hän oli selvästi julma.
Rikuhan olisi päässyt kotimaailmaansa takaisin ensimmäisen albumin lopussa. Ehkä hän pääsisi myöhemminkin, jolleivät sitten vallankumouslaiset tuhonneet maailmojen välisiä portteja, mutta hän saattaa jäädä pysyvästi Kasparin olomuotoon.
Tämä on kyllä sellainen sarja, jonka tapahtumia on vaikea ennustaa.
Luin nyt sitten tämän sarjan uudestaan, niitä suomalaisia olin lukenut aiemminkin mutta muistin lähinnä vaan vähän alkua.
Ja tämä on tosiaan hyvin kummallinen sarja, aika lailla lasten satufantasiaa ja sitten ei kuitenkaan, väliin tulee hyvinkin raakoja tai surrealistia käänteitä, kaikissa juonenkäänteissä en ehkä edes pysynyt kauhean hyvin mukana ja paljon jää myös selittämättömäksi.
Ja tosiaan hyvin vahvaa tunnelmaa, erityisesti kuvituksessa.
Nelososa Jää vähän samalla tavalla avoimeksi kuin kolmonenkin, periaatteessa tarina saadaan pakettiin dramaattisessa loppukonfliktissa, mutta lopullinen tarinan paketointi jää tekemättä: varmaan ajatuksissa oli ehkä tehdä vielä lisääkin. Bali jää vähän samaan tilaan, sivustakatsomaan Gaspardin ja prinsessan onnea, vaikka vähän paremmissa asemissa (ja muutenkin on ambivalenttina hahmona kiinnostava, miksikään hyvishyvikseksi muuttumisesta ei ole pelkoa).
Mutta ajatukselle Gaspardin muutoksesta takaisin vanhaan muotoonsa sentään laitettiin dramaattisesti päätepiste.