Ensimmäinen viestini muuten. Toivottavasti oli selkeä ja jonkin verran asiaakin. Toivon, etten kirjoittanut mitään, mitä joku olisi jo aiemmin sanonut, kirjoitin nääs tätä viestiä melko pitkään pituudestaan huolimatta.
Nuoreksi anime-faniksi ja foorumin uudeksi jäseneksi kirjoitit ihmeellisen asiapitoisesti, selkeästi ja hillitysti. Hienoa. Tervetuloa.
Alucard. Tuossa nimessä on hämärästi jotain tuttua...
no se on about kuolematon vampyyri auttaako yhes kohtaa ainaki silt vedetään pää irti mut se vaan jatkaa se kyl eka pisti päänsä paikoillee
Vitsi menee kyllä pilalle, kun sen selittää. Mutta... lue nimi takaperin.
T: Rekrul
Anime ei pääse lähellekään mangan psykopaattista fiilistä.
juu nyt ymmärsin ;D
tuli tost mieleen et Kohta Hiranolla on sama ongela ku mulla ei meinaa keksii nimii ku pitää laittaa Dracula toisin päin mut se sopii hyvin nimeks
Minä rakastan Hellsingiä :3 Omistan 2 mangana ja jaksoja on pari kappaletta koneella :Pootko imuttanu tota netistä
Tajusin tuon Dracula hommelin ihan itse kun kerran katselin hellsingiä ja sitten yhtä äkkiä PLINK! Sehän on Dracula toisin päin........:o
ootko imuttanu tota netistä
mullapa näkyy jeee ;DEi kaikkea varmaan tarvitse ilmoittaa, sillä tuokaan tuskin tämän keskustelun lukijoita hetkauttaa suuntaan tai toiseen :P.
Muistaakseni myös brittiläinen Hammer käytti tätä "kikkaa" jossain elokuvassaan.
dark horse comicsin sivuilta selviää että, hellsingin seitsemäs osa ilmestyy käännettynä syyskuun 21. päivänä-en sitten tiä miten suomessa. ;)
Mistä imutuksista täällä oikeen puhutaan... sososo! :'(
MUTTA NOIN MUUTEN TUO HELLSINNGG on PIRUN HYVÄÄ KAMAA.
OLEN TUTUSTUNUT VAAN MANGAAN, MUTTA OLIS KIVA NÄHÄ ANIMEEKI!
Hellsing manga oli ensimmäinen manga jota koskaan olen lukenut. Tätä täytyy siis pitää suuressa arvossa, ja pirun hyvästä syystä. Animenakin tullut katsottua, mutta ei se pääse lähellekkään mangan tasoa.
Animessa Alucard on siisti ja tyylikäs pyssysankari, jota kukaan ei voi tappaa. Mangassa taas Alucardia voi kuvailla hirviöksi.
Tietääköhän joku itseäni viisaampi kuinka monta Hellsingiä on eurooppaan julkaistu? Itse olen löytänyt Suomesta seitsemän osaa, ja kahdeksannen tilasin ulkomailta, kun ei täältä löytynyt :P Mutta entäs loput? Euroopan nettikaupoista ei kahdeksatta osaa enempää löydy...
elikkä mä muistin oikein se on suomes varmaan vuoden parin kuluttu (kai)
mistäköhän tätä hellsing mangaa voisi ostaa? ???Luepas Mangaosion FAQ (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=4477.0). Siellä on osio Mistä voin ostaa englanninkielistä mangaa/animea/oheiskrääsää?.
Ongelma lapsen kannattaisi myös ehkä lukea omaa viestiään edeltävä viesti. Siinä on sellainen kiva pieni linkki, jonka voisi luulla olevan aika paljonpuhuva.
Täällä Suomessa tosin uudet julkaisut ostetaan vielä hampaat irvessä vaikka sitten vain kannatuksen vuoksi...
Kertoisiko joku Hellsingin juonen pääpiirteet? En ole ite sen kummemmin tutustunut, nimeltä vain tiedän. ´Googlettamalla ei löytynyt.
En oo vielä mangaan koskenut, mutta odotan siltä enemmän ko anbimelta. anime noin jälkikäteen katottuna on aika schaissea, niin jäljeltään ko mieleltäänki.
Ai niinkö? Minulla löytyi heti esm nämä varsin pätevät linkit kun googletin:No höh. Kiitoksia Rama :-*
http://www.animenewsnetwork.com/encyclopedia/manga.php?id=32
http://en.wikipedia.org/wiki/Hellsing_%28manga%29
No höh. Kiitoksia Rama :-*
Rama,
paljon parjattu Dark Horse on vihdoinkin saamassa Hellsingin kasinumeron ulos.
Heh, voisinpa tosin olla valmis syömään vaikka vanhat kalsarini mikäli tuo tulee aikataulun mukaan. DH:lla kun ovat käytännössä etenkin kaikki manganimikkeet tavanneet siirtyä ainakin kerran julkaisuaikataulussa kuukausilla etiäpäin. Tai siis näin ainakin vuonna 2006.
Onko kellään hajuakaan mistä voisi hankkia hellsing vol 9???
Jos lukaiset foorumin säännöt niin sinulle toivottavasti selkeää ettei täällä kannusteta waretusta.
.....en pitänyt en lukenut edes loppuun sellasta verellämässäilyä : S
siis tuli ennenminkin ahdistunut olo koko oopuksesta.Sekä kuvitus oli aika mitään sanomatonta.
Anime ei pääse lähellekään mangan psykopaattista fiilistä. Manga on aivan mahtava, yksi ehdottomista suosikeistani ;D
Hieman ihmettelen vain piirrostyylien eroa, verrattuna ekstra-tarinaan Hellsingin piirrostyyli on jotenkin alkeellisen ja suttuisen näköistä.
Arvostelu (http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=1161) löytyy etusivulta.
Hellsing ei varsinaisesti ikinä ole loistanut psykologisella syvyydellä, mutta ainoa nipottamisen aihe on ehkä tuo lopun vertaus.
Itse toki pidän Bad taste-elokuvasta sioinä missä Undeadista tai braindeadista mujtta vertailukohta on minusta eri.
Hellsing on enemmän kuin 80-luvulla syntyneet toimintakauhuelokuvat: aliens ja sen jälkikasvu selkeimmin samanlainen olisi John Carpenterin Vampire$ joka on kirjana paljon parempi.
Minua huvitti asia, jonka tekijä itsekin nostaa eräässä sivukommentissaan esiin: hahmoilla on järjestään silmälasit. Tuntien tekijän taustan erotiikan parissa, kuvittelisin tällä olevan piilomerkitystä fetissimielessä.Noissa silmälaseissa ihmetytti, että lähes aina vasen (tai oikea, en nyt muista) linssi oli täysin valkea, kun taas toisesta linssistä näkyi selvästi läpi. Koskaan ei ollut toisin päin.
Arvostelu on hyvä, mutta näin uudelleen luettuna mieleen juolahti, liittyykö sarjakuvailmaisuun Suomessa Disney-julkaisujen kahlitseva vaikutus niin, että väkivaltaa täytyy erikseen kauhistella, vaikka elokuvissa Saw-tyyppisten elokuvien vastenmieliset kidutussessiot ovat arkea? Olen itsekin tuohon syyllistynyt, joten tämä ei ollut kritiikkiä arvostelua kohtaan, lähinnä samantyyppistä pohdintaa kuin ajatus ehdollistumisesta tuossa edellä.Tarkoitus ei ollut kauhistella väkivaltaa, ajattelin vain heti alkuun tehdä selväksi, että tämä on tarkoitettu aikuisille, niin tätien ei tarvitse kauhistella mitä lapset lukevat.
tämä on tarkoitettu aikuisille, niin tätien ei tarvitse kauhistella mitä lapset lukevat.
Onhan tuo väkivalta aikaa hurjaa muihin lehtipisteen sarjakuviin verrattuna.
... Vuosiin ei ole tullut katsottua huvittavia gore-leffoja, joten oli hieman vaikeuksia kaivaa muistin syövereistä sopivaa vertailukohtaa. Muistini mukaan Bad Taste piti kuitenkin sisällään vastaavanlaista yliampuvaa verellä mässäilyä kuin Hellsing.
Onhan tuo väkivalta aikaa hurjaa muihin lehtipisteen sarjakuviin verrattuna. Jossain ketjussa VesaK mainitsi, että joku kauppaketju kieltäytyi ottamasta XIII:ta myyntiin liian väkivaltaisena. On tainnut maailma muuttua viime aikoina, tai sitten kaupat eivät katso mitä Egmont lehtihyllyillä tarjoaa.
Länsimaisessa käsittelyssä olisi oltu joko poliittisen korrektin varovaisia tai sorruttu karkeampaan, puolivillaiseen osoitteluun.
Minusta japanilaisilla on höpsöjä stereotypioita länsimaista (kuten myös päinvastoin) tai sitten he vain aidosti näkevät asiat toisin.
Jokin Hellsingin kuvastossa näemmä haittaa sen huomioimista mikä eniten erottaa Hellsingin Bad tastesta: Hellsing on tosikkomainen väkivallassaan.
Hellsing ei yritä pehmentää huumorilla verenlennätystä ja kuolemaa vaan terävöittää sitä.
Hellsingin perusidea on sen verran loppuun kulunut, että kirjoittajan pitää olla todella lahjakas saadakseen siitä jotain uutta irti. Valitettavasti Hiranon kyvyt eivät siihen riitä. Esimerkiksi Dampyr on kasattu hyvin samantyylisistä aineksista, mutta paljon onnistuneemmin.
Hellsingissä on kuitenkin eräs mielenkiintoinen piirre; mitä nopeammin sarjakuvaa lukee, sitä paremmin se toimii. Jos tarinaa lukee rauhassa ajatuksen kanssa, se tuntuu tympeältä. Juoni on ohut ja hahmot mielenkiinnottomia. Nopeammalla lukemisella mitäänsanomaton tarina ei häiritse niin paljoa ja toiminta tuntuu vauhdikkaammalta.
Tarinan jakaminen episodeihin ja eriaikajatkumoihin ei ole sarjakuvassa niin helppo homma kuin luulisi. Ei myöskään kauhu tai huumori. Yleensä varsinkin länsimaiset huippusarjikset on hyvin tiukasti kiinni yhdessä genressä tai näkökulmassa. Silloin onnistuminen on nhdäkseni helpompaa, kuin tuollainen (mangalle tyypillinen) lajityypeillä leikittely.
Mutta sinänsä erittäin mielenkiintoista kuinka eri lailla ja eri odotuksin sarjaa voi lukea.
...arvostelijan esiin noukkimat asiat saavat sarjakuvan kuulostamaan paljon paremmalta kuin se sitten omalla lukukerrallaan onkaan.
Arvostelijan mielipidettä siitä että hahmot jäisivät etäisiksi ja olisivat mielenkiinnottomia en ymmärrä laisinkaan.Ennätin jo ihmetellä etteikö kukaan ole eri mieltä kanssasi noista väitteistä. Siinä olen kanssasi samaa mieltä, että Integran ja Alucardin ensitapaaminen oli pokkarin kiinnostavin osa. Valitettavasti minusta se ei vain ollut tarpeeksi kiinnostavaa, jotta jaksaisin tarttua seuraavaan osaan. Koko ajan oli vain sellainen Deja vu -tunne, että minähän olen nähnyt tämän tarinan ennenkin.
Hellsingin nyt tuskin on tarkoitus on olla Sota ja rauha-tyylinen pohdiskelu. Sen sijaan hyvin harva sarja yhdistelee näin hienosti natseja, kiihkokatolisia, palkkasotilaita, vampyyrejä ja ihmissusia. Dampyr on niin pitkästyttävää pätemistä etten edes jaksa selittää miksei se yllä Hellsingin tasolle ;DNatsit kyllä pelastavat useimmat tarinat. Harmi, ettei niitä nähty jo tässä ensimmäisessä osassa.
Mutta sinänsä erittäin mielenkiintoista kuinka eri lailla ja eri odotuksin sarjaa voi lukea.Jokainen lukija on erilainen, joten myös odotukset ja lukutottumukset ovat erilaisia. Itse yritän lukea mahdollisimman paljon sarjakuvia, jotten jämähdä yhteen tiettyyn lokeroon ja huutele sieltä, että kaikki muu on roskaa, koska sitä ei ole tehty samalla tavalla kuin omia suosikkejani. Vaikkaa mangaakin on tullut luettua ihan kohtuullisesti, niin pääpaino on ollut länsimaisella sarjakuvalla, joten mangustit voivat varmaan armahtaa outoja johtopäätöksiäni.
Heh, tuohan onkin aika ongelmallista! Arvostelija kertoikin vain oman mielipiteensä...
Mukava lisä olisi se, että arvosteluihin tulisi mukaan toinen mielipide, ja mielellään hyvinkin erilainen, koska tällaisenaan en näe arvosteluilla itselleni juuri tarjottavaa. Toistakin mielipidettä on kokeiltu esim. JapanPopissa, mutta harvoin se kovin toimivalta on tuntunut, vaan jopa referoinut pidempää arvostelua.
Mukava lisä olisi se, että arvosteluihin tulisi mukaan toinen mielipide, ja mielellään hyvinkin erilainen, koska tällaisenaan en näe arvosteluilla itselleni juuri tarjottavaa. Toistakin mielipidettä on kokeiltu esim. JapanPopissa, mutta harvoin se kovin toimivalta on tuntunut, vaan jopa referoinut pidempää arvostelua.
Tähähän Kvaak tarjoaa erinomaisen ratkaisun. Jokainen arvostelu on linkitetty teokseen liittyvään keskusteluun, josta kiinnostunut lukija voi käydä katsomassa muita mielipiteitä. Useimmiten näissä keskusteluissa tulee hyvin ilmi noudattaako arvostelu yleistä mielipidettä vai oliko se tyhjänpäiväistä jorinaa. Keskusteluissa voi myös tulla esiin asioita, jotka ovat itselle tärkeitä, mutta jotka arvostelija onnistui täysin sivuuttamaan.
Noista aineksista tulee pakosti mieleen Hellboy, joka mielestäni pesee niin Hellsingit kuin Dampyritkin. Rehellisyyden nimissä pitää myös tunnustaa, että mielestäni Dampyr on ihan toimivaa viihdettä, mutta ei niitäkään tarinoita jaksa montaa kertaa lukea.
Että...?Niin olen minäkin osan niistä ja ihan ilman kipuja. Pointtini oli vain se, että jos hyllyssä on Dampyr, Hellsing ja Hellboy rinnakkain, niin mieluiten tartun Hellboyhin.
Outoa olen ihan kivuitta lukenut useampaanotteeseen niin Dampyrit kuin Hellsingit ja Hellboyt.
Tämä on erinomaisen hyvä idea, mutta täysin riippuvainen siitä että arvostelijoilla on toisistaan poikkeava mielipide ;)
Tuosta tulikin mieleen löyhä vertaus dialektiikkaan. Voisiko tätä menetelmää soveltaa arvosteluihin, eli annettaisiin kahdelle eri arvostelijalle sama arvostelukohde, jota he työstäisivät eri näkökulmista?
Niin olen minäkin osan niistä ja ihan ilman kipuja. Pointtini oli vain se, että jos hyllyssä on Dampyr, Hellsing ja Hellboy rinnakkain, niin mieluiten tartun Hellboyhin.Ymmärrän toki kannan, kunhan kauhuharrastajana nipotin.
on ja näin on tehtykin.
Itse asiassa se on aina väistämätöntä kun on kaksi eri arvostelijaa. Näkökulma ei ikinä ole sama.
Kaikki ovat laadukkaita jas nyt ei ole kyse toinen tykkää äidistä toinen tyttärestä. enemmänkin yksi pitää blondista, toinen tummasta kolmas punapäästä.Näinhän se yleensä tuppaa olemaan.
...syy vampire hunter Dn tappioon on sen täysi kiihkottomuus, kauhun muuttaminen valoissa säästäväksi satufantasiaksi.
Mielestäni tuo juuri on Vampire Hunter D:n hyvä puoli!Mun mielestä se luo tietynlaisen koomisen tunnelman koko sarjaan ja animeen verrattuna tietenkin manga on paljon enemmän vitsejä, niin visuaalisesti kuin kerronnallisestikin. Toki kun animen oli nähnyt ennen mangan lukemista, olihan tämä huima totuttelukysymys, mutta sitten kun ymmärsi, että ilmapiiri oli muutenkin hieman kieliposkella tehtyä, niin eeppiset ja irrelevantit posetuksetkin alkoivat naurattamaan sitäkin enemmän. Enpähän ole taas vähään aikaan nauranut niin makeasti kuin tota Hellsingin ykkösosaa lukiessa.
Hellsing sisältää käsittämättömän määrän infantiilia (?) poseerausta ja perspektiivikuvia pyssynpiipusta - mikä tietty voi olla jonkun mielestä hyvä juttu.
Mielestäni tuo juuri on Vampire Hunter D:n hyvä puoli!
Ja ymmärrän kyllä, että sarjakuva on liioittelun taidetta, mutta siltikin Hellsingin anatomiat ovat joskus vaan jotenkin niin outoja. Yläruumis venyyyyyy...
P.S. Pahoitteluni myöhäisestä kommentoinnista, Lurker, tämä oli jotenkin päässyt livahtamaan ohitse ;)
Ja nyt täytyy sitten tyhjentää selaimen välimuisti ja historiatiedot...