Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Manga ja anime => Aiheen aloitti: Qsibää - 24.05.2005 klo 20:10:38
-
Itse olen kuullut puhuttavan hellsing-animen jatko-osasta hellsing oav.Jos joku ystävällinen hyypiö viitsisi vähän antaa lisätietoja siitä että tuleeko edes jatko-osaa ja jos tulee niin milloin???
-
Täältä löytynee kaikki mitä on yleisessä tiedossa:
http://www.animenewsnetwork.com/encyclopedia/anime.php?id=5114
-
Ketkä ovat lukeneet tätä loisto mangaa tai katsoneet animea (animee en oo nähny :'( ) mitä mieltä ootte ollu mun mielest mangana loistava ;D
-
Kattelin animea just äskettäin uudestaan. Se oli aikoinaan (silloin ku ilmesty) about eka koskaan näkemäni. Katsoin siis uudestaan, hieno värimaailma ja piirrostyyli, täytyy sanoa että poikkeaa aika huomattavasti keskivertoanimesta. Paljon särmikkäämpi.
En kyllä saa loppuratkaisusta (anime) mitään selvää. Mutta harvemmin saan.
-
Animet olen nähnyt kaikki, mangasta lukenut ensimmäisen kirjan. Erittäin tyylikkäästi piirretty, manga etenkin. Alucard on siinä mielessä erikoinen hahmo, että miekkosen kuolemattomuus ja hiekkoudettomuus ei häiritse pätkääkään. Vaikka koko sarjan ajan tietää, että Alucard vetää pahista turpaan juuri sillä hetkellä kun hän itse haluaa, ja pahiksella ei ole tähän mitään vastaan sanomista, jostain syystä haluaa aina katsoa/lukea seuraavan osan.
Alkuun todella hyvä sarja tosiaan lässähtää loppuun. Sekavien juonikuvioiden lisäksi Alucard jotenkin menettää suuren osan cooliudestaan (mikä on suuri miinus, se kun tuntuu kannattelevan koko sarjaa), ja se tytsy tuntuu ihan unohtavan olevansa vampyyri, mistä hän kovasti alkujaksoissa jaksoi touhottaa. Tekijöillä tuntuu vain olevan kova kiire saada sarja loppuun. Toivon, ettei samaa vikaa ole mangassa.
Mutta ihan katsomisen/lukemisen arvoinen sarja kaiken kaikkiaan. Anime oli laadukas siihen jaksojen 7-8 paikkeille, mangan ensimmäinen pokkari oli kaikin puolin laadukas.
On muuten huhuttu, että jatkoa tulisi. Toivottavasti, sillä 13 jaksoa on aivan liian vähän.
Ensimmäinen viestini muuten. Toivottavasti oli selkeä ja jonkin verran asiaakin. Toivon, etten kirjoittanut mitään, mitä joku olisi jo aiemmin sanonut, kirjoitin nääs tätä viestiä melko pitkään pituudestaan huolimatta.
-
Ensimmäinen viestini muuten. Toivottavasti oli selkeä ja jonkin verran asiaakin. Toivon, etten kirjoittanut mitään, mitä joku olisi jo aiemmin sanonut, kirjoitin nääs tätä viestiä melko pitkään pituudestaan huolimatta.
Nuoreksi anime-faniksi ja foorumin uudeksi jäseneksi kirjoitit ihmeellisen asiapitoisesti, selkeästi ja hillitysti. Hienoa. Tervetuloa.
-
Nuoreksi anime-faniksi ja foorumin uudeksi jäseneksi kirjoitit ihmeellisen asiapitoisesti, selkeästi ja hillitysti. Hienoa. Tervetuloa.
No kiitos kiitos. Oletin jo saavani jotain valitusta viestistäni, minulle kun jostain syystä tuppaa tulemaan semmoista muilla foorumeilla, jossa olen.
Mutta jottei tulisi nyt ihan offtopicia, taidanpa pistää tälläisen linkin, jossa kerrotaan kaikkea kivaa Hellsingistä, kuten Alucardin vaatetuksesta ja muusta.
www.thehellsing.org (http://www.thehellsing.org) (hämmästyttävän kekseliäs urli tuolla).
-
mistäs te ootte muuten tota animee nähny? Seuraava teksit sisältää spoilereita (aika alusta)
sit viel tost Alucardist se et siin ekas mangas ku sitä ammutaan ekan kerran sit se muuttuu sumuks nii se on vähä hullun pelottavan näkönen ku se muuttuu normaaliks ku se on niin tumma siin ja sil on kieli ulkona ja sanoo: They`re useless
sit se on aika hyvä ku se kysyy silt likalt et onks se eitsyt heti ku se vastaa et on niin saa heti luodist.
-
Anime ei pääse lähellekään mangan psykopaattista fiilistä. Manga on aivan mahtava, yksi ehdottomista suosikeistani ;D
-
Alucard. Tuossa nimessä on hämärästi jotain tuttua...
-
Alucard. Tuossa nimessä on hämärästi jotain tuttua...
no se on about kuolematon vampyyri auttaako yhes kohtaa ainaki silt vedetään pää irti mut se vaan jatkaa se kyl eka pisti päänsä paikoillee
-
no se on about kuolematon vampyyri auttaako yhes kohtaa ainaki silt vedetään pää irti mut se vaan jatkaa se kyl eka pisti päänsä paikoillee
Vitsi menee kyllä pilalle, kun sen selittää. Mutta... lue nimi takaperin.
T: Rekrul
-
Vitsi menee kyllä pilalle, kun sen selittää. Mutta... lue nimi takaperin.
T: Rekrul
juu nyt ymmärsin ;D
-
Anime ei pääse lähellekään mangan psykopaattista fiilistä.
Ei pääsekään. Animaatio on tosin aina laiskemmin piirrettyä, johtuen piirrettävien kuvien määrästä. Kun meikä on yrittänyt animaatiota tehdä, olen kyllästynyt jo 30. kuvassa, ja 20 min jaksoon tarvitaan 28800 kuvaa+taustat, olettaen siis että yhdessä sekunnissa on 24 kuvaa. Ei siis mikään ihme että sarjakuva on huomattavasti komeammin piirretty. Kyllä siitäkin silti tunnelmaa löytyy.
-
juu nyt ymmärsin ;D
tuli tost mieleen et Kohta Hiranolla on sama ongela ku mulla ei meinaa keksii nimii ku pitää laittaa Dracula toisin päin mut se sopii hyvin nimeks
-
tuli tost mieleen et Kohta Hiranolla on sama ongela ku mulla ei meinaa keksii nimii ku pitää laittaa Dracula toisin päin mut se sopii hyvin nimeks
Kyseessä on ymmärtääkseni l'hommage elokuvalle Son of Dracula, jossa Lon Chaney Jr.:n roolihahmon nimi on kreivi Alacurd. Elokuva on esitetty myös Suomen televisiossa.
Muistaakseni myös brittiläinen Hammer käytti tätä "kikkaa" jossain elokuvassaan.
-
Minä rakastan Hellsingiä :3 Omistan 2 mangana ja jaksoja on pari kappaletta koneella :P
Tajusin tuon Dracula hommelin ihan itse kun kerran katselin hellsingiä ja sitten yhtä äkkiä PLINK! Sehän on Dracula toisin päin........:o
-
Minä rakastan Hellsingiä :3 Omistan 2 mangana ja jaksoja on pari kappaletta koneella :P
Tajusin tuon Dracula hommelin ihan itse kun kerran katselin hellsingiä ja sitten yhtä äkkiä PLINK! Sehän on Dracula toisin päin........:o
ootko imuttanu tota netistä
JA LOPUKSI TIEDOTUS CANAL + OMISTJILLE SYKSYLLÄ SIELTÄ RUPEE TULEE HELLSINGII JEE :D
-
ootko imuttanu tota netistä
Kaverini lähetti ne minulle mesen välityksellä ja hän on ladannut ne itse dc++ ohjelmalla.
Minäkin olen kuullut tuosta Canal+ jutusta ja olen harmissani että meillä kanava ei näy ...:(
-
mullapa näkyy jeee ;D
Ei kaikkea varmaan tarvitse ilmoittaa, sillä tuokaan tuskin tämän keskustelun lukijoita hetkauttaa suuntaan tai toiseen :P.
-
Olen Hellsingia tainnut katsoa yhden DVD-levyllisen verran. Se oli ihan mukiinmenevä ja kohtalaisen viileästi toteutettu sarja, mutta ei nyt suoranaisesti jättänyt hinkua nähdä heti samalta istumalta lisää (sama pätee aika moneen muuhunkin animesarjaan - ei taida olla oikein minun teekupilliseni). Vampyyriaihe kiinnostaa kyllä.
Ja jätetään ne waretusjutut heti tähän lähtöviivalle, eikös juu.
Muistaakseni myös brittiläinen Hammer käytti tätä "kikkaa" jossain elokuvassaan.
Jep. En ollut tietoinen, että ideaa oli käytetty sitäkin aikaisemmin, mutta Hammer-elokuva oli "Dracula A.D. 1972". Mielestäni sarjan viihdyttävimpiä osia. Christopher Lee ja Peter Cushing ottavat yhteen tällä kertaa svengaavassa Lontossa: elähtänyttä nuorisokuvausta, hippejä, svengaavaa rockia, pahis Johnny Alucard ja Stephane Beachamin esittämä, varsin povekas Jessica Van Helsing.
Elokuvan taglinea siteeraten: Never count out The Count!
-
Eikös noita Hellsing mangaa oo kuus osaa jostain vaan muistasin seittämännen osan en muista mistä no te varmaa tiiätte paremmin.
-
dark horse comicsin sivuilta selviää että, hellsingin seitsemäs osa ilmestyy käännettynä syyskuun 21. päivänä-en sitten tiä miten suomessa. ;)
-
dark horse comicsin sivuilta selviää että, hellsingin seitsemäs osa ilmestyy käännettynä syyskuun 21. päivänä-en sitten tiä miten suomessa. ;)
elikkä mä muistin oikein se on suomes varmaan vuoden parin kuluttu (kai)
-
Mistä imutuksista täällä oikeen puhutaan... sososo! :'(
MUTTA NOIN MUUTEN TUO HELLSINNGG on PIRUN HYVÄÄ KAMAA.
OLEN TUTUSTUNUT VAAN MANGAAN, MUTTA OLIS KIVA NÄHÄ ANIMEEKI!
-
Mistä imutuksista täällä oikeen puhutaan... sososo! :'(
MUTTA NOIN MUUTEN TUO HELLSINNGG on PIRUN HYVÄÄ KAMAA.
OLEN TUTUSTUNUT VAAN MANGAAN, MUTTA OLIS KIVA NÄHÄ ANIMEEKI!
Näkyykö sulla Canal + koska syksyllä sieltä rupee tulee Hellsingii jos et omista hanki
(nyt meni mainostukseks :-[)
-
Hellsing manga oli ensimmäinen manga jota koskaan olen lukenut. Tätä täytyy siis pitää suuressa arvossa, ja pirun hyvästä syystä. Animenakin tullut katsottua, mutta ei se pääse lähellekkään mangan tasoa.
Animessa Alucard on siisti ja tyylikäs pyssysankari, jota kukaan ei voi tappaa. Mangassa taas Alucardia voi kuvailla hirviöksi.
-
Hellsing manga oli ensimmäinen manga jota koskaan olen lukenut. Tätä täytyy siis pitää suuressa arvossa, ja pirun hyvästä syystä. Animenakin tullut katsottua, mutta ei se pääse lähellekkään mangan tasoa.
Animessa Alucard on siisti ja tyylikäs pyssysankari, jota kukaan ei voi tappaa. Mangassa taas Alucardia voi kuvailla hirviöksi.
MANGASSA SE ON NEMMÄN PELOTTAVA JA AIKA PELOTON HEPPU
-
On muuten alkanut tämän ketjun perusteella vähän kiinnostamaan tuo Hellsing. Ostan varmasti, jos jossain tulee eteen, mutta tilaamaan en varmaankaan mistään rupea.
-
Helsingistä on tekeillä mangaan pohjautuva sarja jonka nimi taisi olla Hellsing Ultimate
Length of episodes is supposed to be 35 minutes each, and it`s going to be based on Hellsing manga. Reliable information received from industry sources says that this series will be much more faithful to the original manga than the TV series.
As of 2005-04-19, not very much info on this.
-
Tietääköhän joku itseäni viisaampi kuinka monta Hellsingiä on eurooppaan julkaistu? Itse olen löytänyt Suomesta seitsemän osaa, ja kahdeksannen tilasin ulkomailta, kun ei täältä löytynyt :P Mutta entäs loput? Euroopan nettikaupoista ei kahdeksatta osaa enempää löydy...
-
Tietääköhän joku itseäni viisaampi kuinka monta Hellsingiä on eurooppaan julkaistu? Itse olen löytänyt Suomesta seitsemän osaa, ja kahdeksannen tilasin ulkomailta, kun ei täältä löytynyt :P Mutta entäs loput? Euroopan nettikaupoista ei kahdeksatta osaa enempää löydy...
Hellsingiä on Euroopassa julkaistu saksaksi (toistaiseksi 7 osaa) ja ranskaksi (toistaiseksi 5 osaa). Itseäni tämä ei kuitenkaan kiinnosta pätkääkään, sillä uskoisin useimpien pärjäävän itseni tapaan ihan amerikankielisilläkin julkaisuilla.
Ihmettelen vain, miten olet onnistunut löytämään Hellsingin kahdeksannen osan? Olen kyllä kuullut siitä, mutta eipä löydy tietoa. Referenssit: Anime News Network (http://www.animenewsnetwork.com/encyclopedia/manga.php?id=32), Dark Horse (http://www.darkhorse.com/search/search.php?sstring=Hellsing&nsstring=&viewmode=gallery&sortfield=onsaledate&sortmeth=desc&scope=products&genre=all&type=all&startmonth=all&startyear=all&endmonth=all&endyear=all&genre=all).
elikkä mä muistin oikein se on suomes varmaan vuoden parin kuluttu (kai)
Kyllä kotimaiset jälleenmyyjät saavat ne amerikkalaisilta julkaisijoilta ihan korkeintaan parin kuukauden viipeellä. Esim. Fantsusta (http://www.fantasiapelit.com/index.php?main=ai&etsittava=hellsing&mista=*&offset=0&yhteen=eri&alue=) seiskaosaa pitäisi saada piakkoin; ihan vielä sitä ei ole vissiin saatu. Fennica Comicsistako seiskasi löysit, Terra?
-
mistäköhän tätä hellsing mangaa voisi ostaa? ???
-
mistäköhän tätä hellsing mangaa voisi ostaa? ???
Luepas Mangaosion FAQ (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=4477.0). Siellä on osio Mistä voin ostaa englanninkielistä mangaa/animea/oheiskrääsää?.
Siinä listattujen lisäksi mm. Suomalaisessa kirjakaupassa ja Akateemisessa kirjakaupassa olen niitä nähnyt.
-
Ongelma lapsen kannattaisi myös ehkä lukea omaa viestiään edeltävä viesti. Siinä on sellainen kiva pieni linkki, jonka voisi luulla olevan aika paljonpuhuva.
(http://i14.photobucket.com/albums/a343/ptj_tsubasa/Randomi/answer.gif)
-
Ongelma lapsen kannattaisi myös ehkä lukea omaa viestiään edeltävä viesti. Siinä on sellainen kiva pieni linkki, jonka voisi luulla olevan aika paljonpuhuva.
ai sori en lukenenut koko ketjua läpi...
-
(Kun on tylsää, herätetään henkiin puoli vuotta sitten kuolleita ketjuja.)
Ei nyt ihan. Geneon Entertainment USA on sotkeutunut sarjan tuottamiseen, joten se voidaan katsoa lisensoiduksi länteen alusta alkaen. Tämä myös tarkoittaa, ettei sitä jenkkiläistä DVD-versiotakaan tarvitse varmaan kovin kauan odottaa - ehkä se saadaan jopa vuoden 2006 puolella. Sarjan julkaiseminen Japanissa siis alkaa 25.1.2006.
Viime AnimeExpossa (1.-4.7.2005) näytettiin traileri, jonka joku ystävällinen paikallaolija kuvasikin (http://savefile.com/files.php?fid=7333017). Uuden sarjan virallisilla sivuilla (http://www.geneon-ent.co.jp/rondorobe/anime/hellsing/) oli ainakin vielä joku aika nähtävissä sitten toinenkin traileri, mutta se oli tuota edellistä paljon lyhyempi. Joka tapauksessa trailer(e)issa näkyneistä tutuista kohtauksista voinemme päätellä, että tämä uusi sarja seuraa mangan juonta hieman uskollisemmin kuin edeltäjänsä. (Hyvähän sen on nyt kun sitä mangaakin on jo vähän enemmän kuin kaksi osaa.)
Tässä vaiheessa turvaudun toistamaan vanhaa kulunutta klisettä: Zomg, keltainen univormu! Kuin mangassa!
-
Näin muuten juuri Mangamanian sivuilla http://www.daisuki.se/ että tanskalainen kustantamo Mangismo aloittaa Hellsingin julkaisemisen ruotsiksi elokuussa. Saa nähdä kuinka myynti luistaa; kaikki fanithan ostavat sitä jo englanninkielisenä Dark Horselta.
-
Tjaa, se voi kyllä olla. Täällä Suomessa tosin uudet julkaisut ostetaan vielä hampaat irvessä vaikka sitten vain kannatuksen vuoksi... Tiedä häntä onko lahden takana siirrytty jo sitten normaalimpaan markkinatalouteen?
Saisi Hellsinki kyllä tännekin päin rantautua. Teinien splattersarjakuvalle olisi kysyntää, kun ei sitä Preacheriakaan koko aikaa jaksa.
-
Täällä Suomessa tosin uudet julkaisut ostetaan vielä hampaat irvessä vaikka sitten vain kannatuksen vuoksi...
Erinomainen periaate.
P.S. Hei, miten niin _teinien_ splattersarjalle? :P
-
Kyllä vain (http://forums.animeunioni.org/viewtopic.php?t=1152&highlight=).
Young King Ours = n. ikävuodet 14-20, poikayleisö.
-
Rock'n roll :P
-
Kertoisiko joku Hellsingin juonen pääpiirteet? En ole ite sen kummemmin tutustunut, nimeltä vain tiedän. ´Googlettamalla ei löytynyt.
-
Kertoisiko joku Hellsingin juonen pääpiirteet? En ole ite sen kummemmin tutustunut, nimeltä vain tiedän. ´Googlettamalla ei löytynyt.
Ai niinkö? Minulla löytyi heti esm nämä varsin pätevät linkit kun googletin:
http://www.animenewsnetwork.com/encyclopedia/manga.php?id=32
http://en.wikipedia.org/wiki/Hellsing_%28manga%29
-
Luin Hellsingistä vain 6 ekaa osaa, mutta kyllähän se on koukuttava sarja. Ongelmaksi vain muodostuu se, että yhden pokkarin aikana tarina ei etene juuri nimeksikään. Piirrostyyliltään aika riski veto, jos ajatellaan suomalaista mangaa tällä hetkellä. Kiehtoisi kyllä tehdä, mutta ei auta jos ostajia on tasan 5.
-
En oo vielä mangaan koskenut, mutta odotan siltä enemmän ko anbimelta. anime noin jälkikäteen katottuna on aika schaissea, niin jäljeltään ko mieleltäänki.
-
En oo vielä mangaan koskenut, mutta odotan siltä enemmän ko anbimelta. anime noin jälkikäteen katottuna on aika schaissea, niin jäljeltään ko mieleltäänki.
Hellsing tv-sarja oli ihan sukka, mutta Hellsing Ultimate OVA:t ovat varsin pätevää väkivaltaviihdettä. Eiköhän tätä ostettua tulisi, onhan mukana protestanttien ja katolisten vampyyrintappajien veristä rähinöintiä keskenään, ja vielä natsejakin.
-
Pikkulinnut lauleskelivat, että viimeisimmissä luvuissa Hellsingin juoni on edennyt vähän pölhöön suuntaan. En sano enempää kun en mitään mistään tiedä...
-
Ai niinkö? Minulla löytyi heti esm nämä varsin pätevät linkit kun googletin:
http://www.animenewsnetwork.com/encyclopedia/manga.php?id=32
http://en.wikipedia.org/wiki/Hellsing_%28manga%29
No höh. Kiitoksia Rama :-*
-
No höh. Kiitoksia Rama :-*
Toivottavasti löysit etsimäsi :)
-
Rama,
paljon parjattu Dark Horse on vihdoinkin saamassa Hellsingin kasinumeron ulos.
Mikäli julkaisuaikataulu pitää kutinsa (heh, heh) sen pitäisi ilmestyä rapakon takana 4. heinäkuuta.
http://www.darkhorse.com/profile/profile.php?sku=14-638
Heh, voisinpa tosin olla valmis syömään vaikka vanhat kalsarini mikäli tuo tulee aikataulun mukaan. DH:lla kun ovat käytännössä etenkin kaikki manganimikkeet tavanneet siirtyä ainakin kerran julkaisuaikataulussa kuukausilla etiäpäin. Tai siis näin ainakin vuonna 2006.
-
Rama,
paljon parjattu Dark Horse on vihdoinkin saamassa Hellsingin kasinumeron ulos.
I am shocked!!! ::)
Heh, voisinpa tosin olla valmis syömään vaikka vanhat kalsarini mikäli tuo tulee aikataulun mukaan. DH:lla kun ovat käytännössä etenkin kaikki manganimikkeet tavanneet siirtyä ainakin kerran julkaisuaikataulussa kuukausilla etiäpäin. Tai siis näin ainakin vuonna 2006.
Aivan... tuoreessa muistissa edelleen Blade of The Immortalin viimeisintä osaa edeltänyt soppa.
Olen sanonut tämän jo useasti, mutta sanon uudelleen: pahinta mitä suosikkimangalle voi tapahtua on että DH alkaa julkaista sitä.
-
Onko kellään hajuakaan mistä voisi hankkia hellsing vol 9???
-
Onko kellään hajuakaan mistä voisi hankkia hellsing vol 9???
Ei mistään (jos siis puhutaan englanninkielisestä), kasikaan ei ole vielä ulkona (julkaistaan 31. heinäkuuta).
-
Jos lukaiset foorumin säännöt niin sinulle toivottavasti selkeää ettei täällä kannusteta waretusta.
Muistutetaan nyt sitten ihmisiä: lukekaa netiketti.
Paitsi ettei mennä henkilökohtaisuuksiin foorumilla ei myöskään kannusteta mitään rikoslain vastaista.
Jos joku silti haluaa itselleen lisää harmia postatkaa vielä tuplat viesteistänne suoraan seuraavaan osoitteeseen
http://www.antipiracy.fi/
jatkakaa keskustelua laadukkaasta kauhutoimintamangasta.
Edit. Ja jos joku voi selittää miten tämän sarjan ensimmäisestä osasta löytyy aina ja kaikkialta ruotsinkielinen laitos mutta ei englanninkielistä tai se on juuri myyty?
Ei etten ruotsia osaisi mutta kun nuo muut on enklanniksi....
-
Ei liene mikään uutinen, että tästä maasta löytyy enemmän englantia osaavia kuin ruotsia osaavia.
-
Olen saamassa Hellsing dvd:t 1-4. Viitsisittekö kertoa Luke Valentinesta, Jan Valentinesta ja Andersonista?
-
Ilmoitettakohon tähänkin ketjuun, että kohta sitä saa, kohta sitä saa (http://japanpop.fi/uutiset/julkaisuuutisia-animeconista).
-
Hyvä että saadaan Hellsing ja vieläpä Egmontilta!!!
Jihaa!!!!
-
Siis.
Omalla tavallaan Hellsingin juoni on aivan idioottimainen, ollakseen ihan suht suosittu (ainakin näin olen käsittänyt)
Tai, minun mielestäni siinä ei ole oikein mitään ideaa. [spoiler]Jee, vampyyri-natsiarmeija pommittaa Lontoon tuusannuuskaksi, koska robottimajuria niin huvittaa, kuhan haluavat tapella ja kuhan pitää saada gorea aikaan. Jee, mieletöntä sotimista, päitä katki ja lietsotaan ase-fetissiä.
Ja kaikki on kuorrutettu symboliikalla, viittauksilla taruihin ja historiaan, jolla ei itse asiassa ole muuta ideaa kuin se, että se on coolia (olen kuullut että tekijä itse myönsikin tämän) [/spoiler]
Mutta silti seuraan Hellsingiä, ja se on yksi lempimangoistani. Onhan se erittäin nätisti tehty ja siinä on mielenkiintoisia henkilöhahmoja. Ja jotenkin koko (minun mielestäni) juonen päämäärättömyys ja kornius on tavallaan ihan huvittavaa. Paljon tapahtuu, mutta loppujen lopuksi, koko homman idea on niin yksinkertainen, ja vähän hölmö :D
Ah, rakastan Hellsingiä.
-
Peesaan: ei juonta, silti kiehtova ja varmasti tulee hankittua (englanniksi luettu 6 ekaa osaa, pakko tietää kuinka päättyy).
-
kunhan ajattelin huomauttaa että Hellsing osa 1 on jo myynnissä.
7,95€ suomennoksesta varmaan lisää myöhemmin.
-
Ostin hellsing 1:sen,ja en pitänyt en lukenut edes loppuun sellasta verellämässäilyä : S
siis tuli ennenminkin ahdistunut olo koko oopuksesta.Sekä kuvitus oli aika mitään sanomatonta.
-
.....en pitänyt en lukenut edes loppuun sellasta verellämässäilyä : S
siis tuli ennenminkin ahdistunut olo koko oopuksesta.Sekä kuvitus oli aika mitään sanomatonta.
Täysin päin vastainen kanta.
Kōta Hirano mitään sanomaton? Kuvitukseltaan mitään sanomaton?
Ihan niin juu. Jack Kirby oli aikaansaamaton samalla periaatteella.
-
Anime ei pääse lähellekään mangan psykopaattista fiilistä. Manga on aivan mahtava, yksi ehdottomista suosikeistani ;D
Totta.Anime on roskaa suoraan sanoen.Loppuu ennen aikojaan, mutta manga, sitä suosittelen. :-*
-
Kirjamessuilta tuli ostettua eka Hellsing suomennos hintaan 5,50.
Sen kummemmin en ole vielä kerennyt sarjaan tutustumaan kuin että vilkaissut tuota pokkaria ja hyvältähän tuo ainakin näyttää ja kuulemani kehut tuskin pahentavat asiaa ollenkaan =)
-
Toista osaa odottelen jo kuola suupielestä valuen... En ollut aiemmin tämän sarjan mangaan tutustunut, koskapa sen englanninkielinen painos oli niin ylihintainen (olikohan parhaat hintapyynnöt jopa 18 euron luokkaa per osa...). Joten minulle tarina oli tuttu vain animesta. Anime tuntui melko sekaiselta räpellykseltä, vaikka itse tarinan pohja kiehtoikin. Imho.
Mangan ensimmäinen osa koukutti heti! Silmät suurina katselin kaikkea sitä verenroisketta... ja ihastuin. *ryntää ikkunaan ja huutaa; Oi Alucard, take me now!*
Öh.. Mutta siis kuitenkin. Tarina vaikuttaa mangassa paljon selkeämmältä kuin animessa, jossa ryntäiltiin vähän siellä sun täällä. Ehkäpä animesarjan lyhyys oli tähän syypäänä; olisi kenties kaivannut enemmän jaksoja, jotta asioita oltaisiin saatu selvitettyä paremmin ja hahmot olisivat saaneet enemmän syvyyttä.
-
Hieman ihmettelen vain piirrostyylien eroa, verrattuna ekstra-tarinaan Hellsingin piirrostyyli on jotenkin alkeellisen ja suttuisen näköistä.
-
Hieman ihmettelen vain piirrostyylien eroa, verrattuna ekstra-tarinaan Hellsingin piirrostyyli on jotenkin alkeellisen ja suttuisen näköistä.
Kenties tarkoituksella?... ;D
-
Arvostelu (http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=1161) löytyy etusivulta.
-
Arvostelu (http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=1161) löytyy etusivulta.
Ja oivallinen arvostelu onkin.
Hellsing ei varsinaisesti ikinä ole loistanut psykologisella syvyydellä, mutta ainoa nipottamisen aihe on ehkä tuo lopun vertaus.
Itse toki pidän Bad taste-elokuvasta sioinä missä Undeadista tai braindeadista mujtta vertailukohta on minusta eri.
Hellsing on enemmän kuin 80-luvulla syntyneet toimintakauhuelokuvat: aliens ja sen jälkikasvu selkeimmin samanlainen olisi John Carpenterin Vampire$ joka on kirjana paljon parempi.
Mutta itse vain nautin siitä että moista herkkua(Hellsing) on saatavilla suomeksi.
-
Hellsing ei varsinaisesti ikinä ole loistanut psykologisella syvyydellä, mutta ainoa nipottamisen aihe on ehkä tuo lopun vertaus.
Itse toki pidän Bad taste-elokuvasta sioinä missä Undeadista tai braindeadista mujtta vertailukohta on minusta eri.
Hellsing on enemmän kuin 80-luvulla syntyneet toimintakauhuelokuvat: aliens ja sen jälkikasvu selkeimmin samanlainen olisi John Carpenterin Vampire$ joka on kirjana paljon parempi.
Olen kyllä samaa mieltä, ettei tuo lopun vertaus ollut täysin osuva, mutta en vain keksinyt parempaa. Vuosiin ei ole tullut katsottua huvittavia gore-leffoja, joten oli hieman vaikeuksia kaivaa muistin syövereistä sopivaa vertailukohtaa. Muistini mukaan Bad Taste piti kuitenkin sisällään vastaavanlaista yliampuvaa verellä mässäilyä kuin Hellsing.
-
Itse olin lukenut joskus aiemmin kaksi ensimmäistä Hellsing-pokkaria. Ostin tämän uuden tavanomaista kookkaamman formaattinsa vuoksi.
Tiesin siis ennalta suhtautua tähän puhtaana toimintaviihteenä. Kuten Mielonen totesi, nopeaan tahtiin luettuna Hellsing toimii mainiosti. Fiksu huomio. Tällaista rehellistä toimintakauhua ei järin paljon olekaan tarjolla.
Minua huvitti asia, jonka tekijä itsekin nostaa eräässä sivukommentissaan esiin: hahmoilla on järjestään silmälasit. Tuntien tekijän taustan erotiikan parissa, kuvittelisin tällä olevan piilomerkitystä fetissimielessä.
Pidin myös katoliset vs. protestantit -asetelmasta ja karkeasta tavasta, jolla esim. Pohjois-Irlannin kysymystä sivuttiin. Kirkkoa, erityisesti paavin johtamaa katolista kirkkoa kohtaan tunnetaan nykyisin melkoisesti epäluottamusta, mikä viihteen puolella näkyy tällaisinä höpsöinä Opus Dei -tyyppisinä iskuryhminä. Niissä on kuitenkin omaa vetovoimaa ja länsimainen ihminen on niin ehdollistunut kristilliseen kuvastoon, että sen yhdistäminen tiettyihin elementteihin (kuten kauhuun itseensä) toimii kuluneisuudestaan huolimatta takuuvarmasti.
Arvostelu on hyvä, mutta näin uudelleen luettuna mieleen juolahti, liittyykö sarjakuvailmaisuun Suomessa Disney-julkaisujen kahlitseva vaikutus niin, että väkivaltaa täytyy erikseen kauhistella, vaikka elokuvissa Saw-tyyppisten elokuvien vastenmieliset kidutussessiot ovat arkea? Olen itsekin tuohon syyllistynyt, joten tämä ei ollut kritiikkiä arvostelua kohtaan, lähinnä samantyyppistä pohdintaa kuin ajatus ehdollistumisesta tuossa edellä.
-
Minua huvitti asia, jonka tekijä itsekin nostaa eräässä sivukommentissaan esiin: hahmoilla on järjestään silmälasit. Tuntien tekijän taustan erotiikan parissa, kuvittelisin tällä olevan piilomerkitystä fetissimielessä.
Noissa silmälaseissa ihmetytti, että lähes aina vasen (tai oikea, en nyt muista) linssi oli täysin valkea, kun taas toisesta linssistä näkyi selvästi läpi. Koskaan ei ollut toisin päin.
Arvostelu on hyvä, mutta näin uudelleen luettuna mieleen juolahti, liittyykö sarjakuvailmaisuun Suomessa Disney-julkaisujen kahlitseva vaikutus niin, että väkivaltaa täytyy erikseen kauhistella, vaikka elokuvissa Saw-tyyppisten elokuvien vastenmieliset kidutussessiot ovat arkea? Olen itsekin tuohon syyllistynyt, joten tämä ei ollut kritiikkiä arvostelua kohtaan, lähinnä samantyyppistä pohdintaa kuin ajatus ehdollistumisesta tuossa edellä.
Tarkoitus ei ollut kauhistella väkivaltaa, ajattelin vain heti alkuun tehdä selväksi, että tämä on tarkoitettu aikuisille, niin tätien ei tarvitse kauhistella mitä lapset lukevat.
Onhan tuo väkivalta aikaa hurjaa muihin lehtipisteen sarjakuviin verrattuna. Jossain ketjussa VesaK mainitsi, että joku kauppaketju kieltäytyi ottamasta XIII:ta myyntiin liian väkivaltaisena. On tainnut maailma muuttua viime aikoina, tai sitten kaupat eivät katso mitä Egmont lehtihyllyillä tarjoaa.
-
tämä on tarkoitettu aikuisille, niin tätien ei tarvitse kauhistella mitä lapset lukevat.
Hyvä pointti.
Onhan tuo väkivalta aikaa hurjaa muihin lehtipisteen sarjakuviin verrattuna.
Sitähän se on. Elokuva-analogiaa hyödyntäen Disney on kenties lasten animaatioleffa, Hellsing splatter-kauhua. Eli kuten totesit, kohderyhmät ovat erilaiset. Henkilökohtaisesti toivotan Hellsing-sarjan tervetulleeksi, aivot nollille viihdettä ei oikein sarjakuvina tule etsittyä erikseen käsiinsä.
Mutta ehkä tämän keskustelun avaus sinun arvostelusi kohdalla ei ollut lainkaan oikeutettua, olen vain pariin otteeseen katsonut omia arvostelujani ja jälkikäteen miettinyt, miksi olen käsitellyt väkivaltaa ikään kuin tuomitsevasti. Ettei taustalla olisi kuitenkin jokin yleismaailmallisempi reaktio: kun sarjakuvan hardcore-harrastajatkin tuomitsevat graafisen väkivallan sarjakuvissa, eikö taustalla pilkotakin jokin yleisasenne siitä, ettei väkivaltaa tulisi esittää sarjakuvissa?
-
... Vuosiin ei ole tullut katsottua huvittavia gore-leffoja, joten oli hieman vaikeuksia kaivaa muistin syövereistä sopivaa vertailukohtaa. Muistini mukaan Bad Taste piti kuitenkin sisällään vastaavanlaista yliampuvaa verellä mässäilyä kuin Hellsing.
Onhan tuo väkivalta aikaa hurjaa muihin lehtipisteen sarjakuviin verrattuna. Jossain ketjussa VesaK mainitsi, että joku kauppaketju kieltäytyi ottamasta XIII:ta myyntiin liian väkivaltaisena. On tainnut maailma muuttua viime aikoina, tai sitten kaupat eivät katso mitä Egmont lehtihyllyillä tarjoaa.
tavallaan on, tavallaan ei.
Jokin Hellsingin kuvastossa näemmä haittaa sen huomioimista mikä eniten erottaa Hellsingin Bad tastesta: Hellsing on tosikkomainen väkivallassaan.
Hellsing ei yritä pehmentää huumorilla verenlennätystä ja kuolemaa vaan terävöittää sitä.
Mutta itsesuojelureaktiona kieltää sen missä määrin hurme lainehtii ja tulkitsee sen vain yliampuvuudeksi.
Hirano on fetisisti monessakin mielessä. Itse en osaa pitää silmälasi- tai asefiksaatiota pahana asiana, mutta se onkin henkilökohtainen onneni.
Hyvä että kiinnitätte huomiota sarjan maailmankuvaan:
Jollei Hellsing olisi alkperältään japanilainen olisivat moralistit takajaloillaan enkä puhu seksistä ja kuolemasta vaan uskonnon käsittelystä.
Länsimaisessa käsittelyssä olisi oltu joko poliittisen korrektin varovaisia tai sorruttu karkeampaan, puolivillaiseen osoitteluun.
-
Länsimaisessa käsittelyssä olisi oltu joko poliittisen korrektin varovaisia tai sorruttu karkeampaan, puolivillaiseen osoitteluun.
Minusta japanilaisilla on höpsöjä stereotypioita länsimaista (kuten myös päinvastoin) tai sitten he vain aidosti näkevät asiat toisin. Nyt en saa hyvää esimerkkejä mieleeni, mutta joskus riemastuttavan epäkorrekti tapa käsitellä tuttua asiaa on joskus lyönyt aivan puun takaa.
Hellsing sijoittaa katoliset vs. protestantit -selkkauksensa niin huolettoman epäkorrektisti Irlantiin (ettei kyse olisi kuitenkin Pohjois-Irlannista, molemmat kun näyttävät pitävän aluettaan omanaan), että länsimaisen käsissä asiaan suhtauduttaisiin ärtyneesti.
-
Minusta japanilaisilla on höpsöjä stereotypioita länsimaista (kuten myös päinvastoin) tai sitten he vain aidosti näkevät asiat toisin.
Ero on siinä mikä kulttuuriympäristö on, japanilaisilla on erilaiset kulttuuriset käsitteet ja kuten itse mainitsit länsimainen käsitys japanista ja muusta aasiasta ei ole aivan kliseevapaa.
On tietenkin mahdollista että kaikki japanilaiset ovat ninjamestareita ja harrastavat budolajeja aamusta iltaan....
Oma riemu tulee siitä että vertailen Hellsingia, Priestia ja Vampire hunter Dta keskenään.
Kaikkien lähtökohta on enemmän tai vähemmän sama jopa graafisia valintoja myöten.
täytyy jossain välissä demonstroida kuvanäytteiden myötä, mutta lyhyen pohdinnan jälkeen syy vampire hunter Dn tappioon on sen täysi kiihkottomuus, kauhun muuttaminen valoissa säästäväksi satufantasiaksi.
Priest on uskollisempi kopio, paitsi että sen ilmiasu on rupisempi ja terävämpi.
Silti siinä ja Hellsingissä on selkeästi adrenaliinin makua.
Kuten tmielone oikein sanoi niiden funktio on saada syke ylö ja pitää siellä.
Mutta tarkkasilmäiset ehkä huomaavat että sarjoilla on toinenkin pohjavire.
-
Jokin Hellsingin kuvastossa näemmä haittaa sen huomioimista mikä eniten erottaa Hellsingin Bad tastesta: Hellsing on tosikkomainen väkivallassaan.
Hellsing ei yritä pehmentää huumorilla verenlennätystä ja kuolemaa vaan terävöittää sitä.
Pistin tämän kyllä merkille, ja siksi en ollut itsekään täysin tyytyväinen tuohon vertailuun.
Ehkä Hellsingissä minua vaivaisi eniten tuon huumorin ja tosikkomaieen toiminnan karkea erottelu. Pääasiassa meno oli vakavaa, mutta lukujen loppuun oli sjoitettu sivun/puolen sivun mittainen loppukevennys. Tuli mieleen Police Squad! -sarjan "loppuvitsit", joita porukka jäi nauramaan lopputekstien ajaksi. Itse pidän enemmän Ennismäisestä toiminnasta, jossa huumoria on ripoteltu tasaisesti toiminnan sekaan. Silloin tarina tuntuu olevan enemmän linjassaan ja kerronta eheämpää.
-
Arvostelussa yksi asia hyppäsi silmiin, nimittäin Hellsingin ja Dampyrin vertaaminen lyhyesti ja jälkimmäisen 'voitto'.
Hellsingin perusidea on sen verran loppuun kulunut, että kirjoittajan pitää olla todella lahjakas saadakseen siitä jotain uutta irti. Valitettavasti Hiranon kyvyt eivät siihen riitä. Esimerkiksi Dampyr on kasattu hyvin samantyylisistä aineksista, mutta paljon onnistuneemmin.
Mielipide asiahan tämä on, enkä siitä ala kiistelemään. Kunhan tuon oman näkökulmani esiin. Hellsingin tekee paremmaksi Dampyrista eräs tietty asia, joka sekin tuodaan esiin arvostelussa (vaan jota tuskin olisin osannut itse ilmaista yhtä selkeästi, jos ollenkaan):
Hellsingissä on kuitenkin eräs mielenkiintoinen piirre; mitä nopeammin sarjakuvaa lukee, sitä paremmin se toimii. Jos tarinaa lukee rauhassa ajatuksen kanssa, se tuntuu tympeältä. Juoni on ohut ja hahmot mielenkiinnottomia. Nopeammalla lukemisella mitäänsanomaton tarina ei häiritse niin paljoa ja toiminta tuntuu vauhdikkaammalta.
Tämä asia tekee juuri Hellsingistä paremman. Dampyr on kelpo viihdettä, mutta nopeasti en sitä saa luettua, jolloin tämä ei toimi, ja jos taas siihen tartun rauhassa ajatuksen kanssa, en saa senkään vertaa irti.
-
Hellsingin yksi plussapuolista on nimenomaan sen huumori. Toinen on se ettei väkivaltaa ja roisketta koko ajan pyydellä anteeksi.
Tietyntyyppiset lukijat tarttuvat aina epäolennaisuuksiin eivätkä näe metsää puilta (kuten ”onks tää muka Irlanti? hei, eiks ne tarkoita oikeesti POHJOIS-Irlantia?? Who cares!)
Arvostelijan mielipidettä siitä että hahmot jäisivät etäisiksi ja olisivat mielenkiinnottomia en ymmärrä laisinkaan. Jo ykkösvolassa [spoiler]nuoren Integran pako sedän kätyreiden kynsistä ja Alucardin herääminen esitteli loistavasti sarjan kaksi päähenkilöistä sekä heidän välisen suhteensa.[/spoiler]
Hellsingin nyt tuskin on tarkoitus on olla Sota ja rauha-tyylinen pohdiskelu. Sen sijaan hyvin harva sarja yhdistelee näin hienosti natseja, kiihkokatolisia, palkkasotilaita, vampyyrejä ja ihmissusia. Dampyr on niin pitkästyttävää pätemistä etten edes jaksa selittää miksei se yllä Hellsingin tasolle ;D
Mutta sinänsä erittäin mielenkiintoista kuinka eri lailla ja eri odotuksin sarjaa voi lukea.
Kulttuuriteko Egmontilta! Hirano Kohta presidentiksi! (tai ainakin jakamaan sarjakuvafinlandia)
P.S. Luin juuri Reiman kirjoituksia FMA-ketjusta, ja lainaankin tähän röyhkeästi pätkän hänen tekstiään, sillä se näyttäisi kiteyttävän hyvin miksi harvemmin japanilaista sarjakuvaa lukevilla usein on mangafanin mielestä niin ”outoja” vertailuja länsimaisiin sarjoihin, joista he sitten vielä tekevät mangustin mielestä vielä oudompia johtopäätöksiä... ;)
Tarinan jakaminen episodeihin ja eriaikajatkumoihin ei ole sarjakuvassa niin helppo homma kuin luulisi. Ei myöskään kauhu tai huumori. Yleensä varsinkin länsimaiset huippusarjikset on hyvin tiukasti kiinni yhdessä genressä tai näkökulmassa. Silloin onnistuminen on nhdäkseni helpompaa, kuin tuollainen (mangalle tyypillinen) lajityypeillä leikittely.
-
Mutta sinänsä erittäin mielenkiintoista kuinka eri lailla ja eri odotuksin sarjaa voi lukea.
Ja tämä on lähes ainoa syy miksi edes luen arvosteluja. Tavallisesti en edes viitsi lukea sellaisen sarjakuvan/kirjan/minkä tahansa arvostelua, johon en ole itse tutustunut. Perustiedot saa muualta ja jos luen sarjaa, johon en ole tutustunut, käy turhan usein niin että arvostelijan esiin noukkimat asiat saavat sarjakuvan kuulostamaan paljon paremmalta kuin se sitten omalla lukukerrallaan onkaan. Tai ainakin kiinnitän itse erilaisiin asioihin huomiota.
Mutta näitä odotuksia ja niiden eroavaisuuksia on mukavaa vertailla, mahdollisesti niistä syntyy joskus jonkun kanssa jopa antoisia keskusteluja.
Toinen syy arvostelujen lukemiseen on tietenkin se, että niistä saa usein selville, onko sarjan (mahdollinen) suomennos ja laatu muutenkaan ostamisen arvoista.
Mutta itse Hellsingistä (siis suomenkielisestä) täytyy todeta sen verran palautteena että kannet ja pokkarin koko lämmittivät mieltä huomattavasti enemmän kuin Dark Horsen julkaisussa, johon olen aiemmin tutustunut. Egmontin julkaisuissa, varsinkin kirjakauppa-sellaisissa, on muutenkin niin hyvää painojälkeä että jään jo sitä usein ihmettelemään. (Sarjan toimivuus on tietenkin sivuseikka... ;) )
-
...arvostelijan esiin noukkimat asiat saavat sarjakuvan kuulostamaan paljon paremmalta kuin se sitten omalla lukukerrallaan onkaan.
Heh, tuohan onkin aika ongelmallista! Arvostelija kertoikin vain oman mielipiteensä...
-
Arvostelijan mielipidettä siitä että hahmot jäisivät etäisiksi ja olisivat mielenkiinnottomia en ymmärrä laisinkaan.
Ennätin jo ihmetellä etteikö kukaan ole eri mieltä kanssasi noista väitteistä. Siinä olen kanssasi samaa mieltä, että Integran ja Alucardin ensitapaaminen oli pokkarin kiinnostavin osa. Valitettavasti minusta se ei vain ollut tarpeeksi kiinnostavaa, jotta jaksaisin tarttua seuraavaan osaan. Koko ajan oli vain sellainen Deja vu -tunne, että minähän olen nähnyt tämän tarinan ennenkin.
Tietysti tilanne voi muuttua ihan toisenlaiseksi tulevien osien myötä. Ehkä viiden osan jälkeen hahmotkin ovat aivan toisella tavalla kiinnostavia, kuin tämän ensimmäisen osan jälkeen.
Hellsingin nyt tuskin on tarkoitus on olla Sota ja rauha-tyylinen pohdiskelu. Sen sijaan hyvin harva sarja yhdistelee näin hienosti natseja, kiihkokatolisia, palkkasotilaita, vampyyrejä ja ihmissusia. Dampyr on niin pitkästyttävää pätemistä etten edes jaksa selittää miksei se yllä Hellsingin tasolle ;D
Natsit kyllä pelastavat useimmat tarinat. Harmi, ettei niitä nähty jo tässä ensimmäisessä osassa.
Noista aineksista tulee pakosti mieleen Hellboy, joka mielestäni pesee niin Hellsingit kuin Dampyritkin. Rehellisyyden nimissä pitää myös tunnustaa, että mielestäni Dampyr on ihan toimivaa viihdettä, mutta ei niitäkään tarinoita jaksa montaa kertaa lukea.
Mutta sinänsä erittäin mielenkiintoista kuinka eri lailla ja eri odotuksin sarjaa voi lukea.
Jokainen lukija on erilainen, joten myös odotukset ja lukutottumukset ovat erilaisia. Itse yritän lukea mahdollisimman paljon sarjakuvia, jotten jämähdä yhteen tiettyyn lokeroon ja huutele sieltä, että kaikki muu on roskaa, koska sitä ei ole tehty samalla tavalla kuin omia suosikkejani. Vaikkaa mangaakin on tullut luettua ihan kohtuullisesti, niin pääpaino on ollut länsimaisella sarjakuvalla, joten mangustit voivat varmaan armahtaa outoja johtopäätöksiäni.
Ehkä teen jo siinä kohtalokkaan virheen, että pistän kaikki sarjakuvat tekopaikasta riippumatta samalle viivalle, ja muodostan mielipiteeni sen mukaan miten hyvin aika kului sarjakuvaa lukiessa.
Reiman mielipide vaikutti ihan järkeenkäyvältä. Lajityypeilla on hyvä leikkiä, mutta onnistuneen lopputuloksen aikaansaaminen voi olla työn ja tuskan takana.
-
Heh, tuohan onkin aika ongelmallista! Arvostelija kertoikin vain oman mielipiteensä...
Tottahan se mielipide on. Mikäs muukaan.
Tuohon sanomaani, jonka lainasit, olisi ehkä pitänyt laittaa sanan 'arvostelijan' tilalle sana 'arvostelijoiden' koska tarkoitin sitä (vaikka ei se esille loppujen lopuksi tullutkaan) että usein törmään saman sarjakuvan parissa hyvinkin samankaltaisiin arvosteluihin, mikä saa mahdollisesti odotukset turhan korkealle ja sitten sen sarjakuvan lukemisen jälkeen seuraa turhan kivulias matka maanpinnalle. Harvoinpa esimerkiksi olen törmännyt Hiroshiman pojan/Barefoot Genin kohdalla muuhun kuin ylistykseen (mikä ei tietenkään haittaa, se on edelleen se arvostelijan mielipide) mutta neljä osaa lukeneena koko sarjakuva tuntuu jo lähes ainoastaan puuduttavalta luettavalta. Eikö todellakaan ole arvosteluissa vastakkaisia näkemyksiä?
Tuntuu ihmeelliseltä kuinka paljon samankaltaisia mielipiteitä arvostelijoilla usein on. Varmasti löytyy useistakin asioista eriäviä mielipiteitä, niitä ei tarvitse nyt alkaa ketjuun lähettelemään, mutta minulle on jäänyt mielikuva että arvostelut tuntuvat vain toistensa kopioilta, mistä on seurannut se, etten viitsi niitä yleensä lukea. Enkä syytä ketään kopioinnista, siihenkään ei tarvitse tarttua, ihan varalta vain.
Mukava lisä olisi se, että arvosteluihin tulisi mukaan toinen mielipide, ja mielellään hyvinkin erilainen, koska tällaisenaan en näe arvosteluilla itselleni juuri tarjottavaa. Toistakin mielipidettä on kokeiltu esim. JapanPopissa, mutta harvoin se kovin toimivalta on tuntunut, vaan jopa referoinut pidempää arvostelua.
-
Mukava lisä olisi se, että arvosteluihin tulisi mukaan toinen mielipide, ja mielellään hyvinkin erilainen, koska tällaisenaan en näe arvosteluilla itselleni juuri tarjottavaa. Toistakin mielipidettä on kokeiltu esim. JapanPopissa, mutta harvoin se kovin toimivalta on tuntunut, vaan jopa referoinut pidempää arvostelua.
Tämä on erinomaisen hyvä idea, mutta täysin riippuvainen siitä että arvostelijoilla on toisistaan poikkeava mielipide ;)
-
Mukava lisä olisi se, että arvosteluihin tulisi mukaan toinen mielipide, ja mielellään hyvinkin erilainen, koska tällaisenaan en näe arvosteluilla itselleni juuri tarjottavaa. Toistakin mielipidettä on kokeiltu esim. JapanPopissa, mutta harvoin se kovin toimivalta on tuntunut, vaan jopa referoinut pidempää arvostelua.
Tähähän Kvaak tarjoaa erinomaisen ratkaisun. Jokainen arvostelu on linkitetty teokseen liittyvään keskusteluun, josta kiinnostunut lukija voi käydä katsomassa muita mielipiteitä. Useimmiten näissä keskusteluissa tulee hyvin ilmi noudattaako arvostelu yleistä mielipidettä vai oliko se tyhjänpäiväistä jorinaa. Keskusteluissa voi myös tulla esiin asioita, jotka ovat itselle tärkeitä, mutta jotka arvostelija onnistui täysin sivuuttamaan.
Jos tietyn arvostelijan arvosteluita on seurannut pidemään, voi arvostelusta suoraan vetää tiettyjä johtopäätöksiä. "Viimeksi kun tuo heppu hehkutti teosta, niin minusta se oli todella huono. Koska hän piti tästäkin teoksesta, niin voin hyvin mielin jättää sen lukematta." Ja joiden kohdalla päinvastoin. Tietysti tuohonkaan ei voi sokeasti luottaa.
-
Tähähän Kvaak tarjoaa erinomaisen ratkaisun. Jokainen arvostelu on linkitetty teokseen liittyvään keskusteluun, josta kiinnostunut lukija voi käydä katsomassa muita mielipiteitä. Useimmiten näissä keskusteluissa tulee hyvin ilmi noudattaako arvostelu yleistä mielipidettä vai oliko se tyhjänpäiväistä jorinaa. Keskusteluissa voi myös tulla esiin asioita, jotka ovat itselle tärkeitä, mutta jotka arvostelija onnistui täysin sivuuttamaan.
Tämän vuoksi Kvaak onkin monia muita arvosteluja tehtailevia tahoja parempi, ja siinä yksi syy että luin Hellsing-arvostelun. Toinen toki se, että olin jo Hellsingiin aiemmin tutustunut. En tosiaan halua lukea muiden mielipiteitä jostain sarjakuvasta ennen kuin olen omani luonut, koska vähintään se luettu mielipide jää jonkinlaisena etäisenä ennakko-odotuksena kummittelemaan.
-
Noista aineksista tulee pakosti mieleen Hellboy, joka mielestäni pesee niin Hellsingit kuin Dampyritkin. Rehellisyyden nimissä pitää myös tunnustaa, että mielestäni Dampyr on ihan toimivaa viihdettä, mutta ei niitäkään tarinoita jaksa montaa kertaa lukea.
Että...?
Outoa olen ihan kivuitta lukenut useampaanotteeseen niin Dampyrit kuin Hellsingit ja Hellboyt.
Kauhu ja huumori ovat klassisesti ne vaikeimmat tarinankerronnan lajit. Eri mieltä saa olla, tämä on vapaa maa, väärässä saa olla.
Itse arvostan Hellsingissä sitä että vaikka huumoria on se ei ole sitä rasittavaa vinkataan lukijalle silmällä me-nyt-vaan-vähän-hassutellaan.... vaan sitä mustempaa.
Hellsingin ongelma on itse asiassa sama kuin juuri Dampyrin ja myös Hellboyn: alku on todella vain sitä: alku.
Se ettei jäädä pyörittämään status quota(tila, ei bändi) ikiajoiksi paikalleen kuin enin osa mangoista ja muista sarjakuvista vaan henkilöille todella tapahtuu jotain on suhteelisen harvinaista.
-
Että...?
Outoa olen ihan kivuitta lukenut useampaanotteeseen niin Dampyrit kuin Hellsingit ja Hellboyt.
Niin olen minäkin osan niistä ja ihan ilman kipuja. Pointtini oli vain se, että jos hyllyssä on Dampyr, Hellsing ja Hellboy rinnakkain, niin mieluiten tartun Hellboyhin.
-
Tämä on erinomaisen hyvä idea, mutta täysin riippuvainen siitä että arvostelijoilla on toisistaan poikkeava mielipide ;)
Tuosta tulikin mieleen löyhä vertaus dialektiikkaan. Voisiko tätä menetelmää soveltaa arvosteluihin, eli annettaisiin kahdelle eri arvostelijalle sama arvostelukohde, jota he työstäisivät eri näkökulmista?
-
Tuosta tulikin mieleen löyhä vertaus dialektiikkaan. Voisiko tätä menetelmää soveltaa arvosteluihin, eli annettaisiin kahdelle eri arvostelijalle sama arvostelukohde, jota he työstäisivät eri näkökulmista?
on ja näin on tehtykin.
Itse asiassa se on aina väistämätöntä kun on kaksi eri arvostelijaa. Näkökulma ei ikinä ole sama.
Niin olen minäkin osan niistä ja ihan ilman kipuja. Pointtini oli vain se, että jos hyllyssä on Dampyr, Hellsing ja Hellboy rinnakkain, niin mieluiten tartun Hellboyhin.
Ymmärrän toki kannan, kunhan kauhuharrastajana nipotin.
Kaikki ovat laadukkaita jas nyt ei ole kyse toinen tykkää äidistä toinen tyttärestä. enemmänkin yksi pitää blondista, toinen tummasta kolmas punapäästä.
Oma makuni taitaa kattaa kaikki.
-
on ja näin on tehtykin.
Itse asiassa se on aina väistämätöntä kun on kaksi eri arvostelijaa. Näkökulma ei ikinä ole sama.
Ei tietenkään näkökulma ole koskaan täysin sama, mutta harvoinpa se on täysin vastakkainenkaan, johon siis ajatuksellani mahdollisimman pitkälle pyrin.
Tähän kaipaisin esimerkkiä. Löytyisikö niitä netistä kun lehtiä en viitsi alkaa käsiini haalimaan?
-
Nyt kun ei enää keskustella Hellsingistä vaan sisällöntuotannosta, niin keskustelu oikeaan threadiin: Kvaakin sisällöntuotanto (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,8510.msg239317.html#msg239317).
-
Kaikki ovat laadukkaita jas nyt ei ole kyse toinen tykkää äidistä toinen tyttärestä. enemmänkin yksi pitää blondista, toinen tummasta kolmas punapäästä.
Näinhän se yleensä tuppaa olemaan.
Eilen illalla tajusin, että Takeshi Kitano sekoittaa leffoissaan genrejä samaan tapaan kuin mangakat omissa tuotoksissaan. Esimerkiksi Zatoichissa oli rujoa väkivaltaa ja (länsimaalaisen kulttuurin kyllästämän henkilön mielestä) hieman irrallisilta tuntuvia koomisia kohtauksia. Ehkä leffan viehätys osittain perustuukin totutusta poikkeavaan kerrontakulttuuriin. Varmaan sama koskee myös sarjakuvia.
-
Toinen osa luettu.
Aikaisemmin kritisoimani piirrosjälki on mielestäni tässä kakkososassa parempaa, tarinakin alkaa saada paremmin vauhtia, kun se japanikauhun yksi peruspahoista, eli [spoiler]VANHAT IRSTAAT NATSIT[/spoiler] tulevat mukaan kuvaan.
Se vain pisti silmään, että naispoliisia nimitettiin kirjan alussa nimellä Celas, kun taas lopussa käytettiin muotoa Seras.
-
...syy vampire hunter Dn tappioon on sen täysi kiihkottomuus, kauhun muuttaminen valoissa säästäväksi satufantasiaksi.
Mielestäni tuo juuri on Vampire Hunter D:n hyvä puoli!
Hellsing sisältää käsittämättömän määrän infantiilia (?) poseerausta ja perspektiivikuvia pyssynpiipusta - mikä tietty voi olla jonkun mielestä hyvä juttu. Efektit ehkä toimisivat paremmin, jos tarinaa lukisi luvun mittaisina episodeina. Mutta kun sitä tykitystä on peräjälkeen paksun pokkarin verran niin se on liikaa, kerta kaikkiaan liikaa. Ainakin minulle.
Ja ymmärrän kyllä, että sarjakuva on liioittelun taidetta, mutta siltikin Hellsingin anatomiat ovat joskus vaan jotenkin niin outoja. Yläruumis venyyyyyy...
-
Mielestäni tuo juuri on Vampire Hunter D:n hyvä puoli!
Hellsing sisältää käsittämättömän määrän infantiilia (?) poseerausta ja perspektiivikuvia pyssynpiipusta - mikä tietty voi olla jonkun mielestä hyvä juttu.
Mun mielestä se luo tietynlaisen koomisen tunnelman koko sarjaan ja animeen verrattuna tietenkin manga on paljon enemmän vitsejä, niin visuaalisesti kuin kerronnallisestikin. Toki kun animen oli nähnyt ennen mangan lukemista, olihan tämä huima totuttelukysymys, mutta sitten kun ymmärsi, että ilmapiiri oli muutenkin hieman kieliposkella tehtyä, niin eeppiset ja irrelevantit posetuksetkin alkoivat naurattamaan sitäkin enemmän. Enpähän ole taas vähään aikaan nauranut niin makeasti kuin tota Hellsingin ykkösosaa lukiessa.
-
Kohta tulee Hellsingin kolmas osa, hiano juttu!
-
Muistan joskus muinoin opetelleeni piirtämään verta Hellsingin avulla. Ei ehkä malli sieltä realistisimmasta päästä, mutta ainakin oli hauskaa.
-
Luin juuri ysivolan (kolmannen kerran) ja iho on vieläkin kananlihalla. Suurenmoista hulluutta!
[spoiler]Konsepti luoda kasa erinomaisen mielenkiintoisia, toinen toistaan hullumpia hahmoja on mieleeni, ja ottaa heidät kaikki hengiltä apokalyptisellä verenvuodatuksen hyökyaallolla kerrassaan suurenmoinen!
[/spoiler]
Hiranon dynaaminen musta piirrostyyli on sekin kovin mieleinen. Huoh, miten ihmeessä jaksan odottaa seuraavaa osaa??!
”Miauen!!" <- ei voi selittää, täytyy nähdä ;D
-
Mielestäni tuo juuri on Vampire Hunter D:n hyvä puoli!
Haha, en olisi uskonut muiden kuin yaoista tykkäävien lukevan Deetä, sen verran tämä sarja panostaa vain ja ainoastaan kauniiden profiilien esittämiseen (itse sisältö on pelkkää tuubaa)... Eipä sen puoleen, katson mielelläni kauniita profiileja, ja saatanpa jopa maksaakin niistä ;D
Ja ymmärrän kyllä, että sarjakuva on liioittelun taidetta, mutta siltikin Hellsingin anatomiat ovat joskus vaan jotenkin niin outoja. Yläruumis venyyyyyy...
Et luultavasti arvosta myöskään El (http://onecowmedia.com/images/el_greco.jpg) Grecoa (http://www.michaelarnoldart.com/El%20Greco%20Laocoon.jpg) (Caravaggion lisäksi ehkä parasta mitä maalaustaiteelle on koskaan tapahtunut)? Kuten sanottu, parasta Hellsingissä on sen huumori, verenhurmio (jota ei pyydellä anteeksi) ja lähes groteski piirrostapa. Jos näitä ei osaa arvostaa Hellsing tuskin kolahtaa. Sarja vaatii luultavasti aika erikoista huumorintajua...
P.S. Pahoitteluni myöhäisestä kommentoinnista, Lurker, tämä oli jotenkin päässyt livahtamaan ohitse ;)
-
P.S. Pahoitteluni myöhäisestä kommentoinnista, Lurker, tämä oli jotenkin päässyt livahtamaan ohitse ;)
No juuh, vastahan tuosta on rapiat päälle puolisen vuotta. Ja koska El Grecosta tykkään, niin lasken, öh, aseeni. Piti oikein Googlella tarkistaa mitä se yaoi on. Ja nyt täytyy sitten tyhjentää selaimen välimuisti ja historiatiedot...
-
Ja nyt täytyy sitten tyhjentää selaimen välimuisti ja historiatiedot...
Sweet! ;D
-
Nyt kun Hellsingin kahdeksaskin osa on ilmestynyt suomalaisfanien hyllyille, suosittelen vertailemaan sen piirrosjälkeä ensimmäisen pokkarin vastaavaan. Hellsing on minusta vallan loistava esimerkki siitä miten amatööriltä vaikuttava sarjakuvailija oppii piirtämään. Viimeisimmät pokkarit ovat olleet täynnä sellaisia ruutuja joista olen pitänyt kovasti.
Ja mitä sarjan juoneen tulee... Jaa-a. Itse luen koko sarjaa huumorimielessä enkä ole koskaan ottanut sitä täysin vakavasti. Kertonee jotain.