Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Muut sarjakuva-aiheet => : Joe_Smith 27.02.2007 klo 10:10:38
-
Luin tuossa aamun lehteä, niin silmään pisti professorimiehen lausuma:
Prof. Surakka:
- Ihan kuin jos lukee vain sarjakuvia, ei saa hallintaansa kunnollisia kielellisiä välineitä ja sanavarastoa, Surakka vertaa.
Itse artikkeli käsitteli sähköpostin seuraamisen tyhmistävää vaikutusta:
http://www.iltalehti.fi/uutiset/200702265792392_uu.shtml
Niin, onkos sarjakuvat köyhdyttäneet teidän kieltä? Ettekö tiedä, mikä tarkoittaa, jos joku "sojostelee"? Entäs miten pitää suhtautua ihmiseen, joka "äkäpäessään muata ätköttää"?
Pitääkö sarjisväen nyt provosoitua?
-
Niin, onkos sarjakuvat köyhdyttäneet teidän kieltä?
Ei ole köyhdyttänyt, mutta toisaalta olen lukenut paljon muutakin kuin sarjakuvaa. Lainaamasi professorisi on siis mielestäni oikeassa, mutta en usko, että kukaan noin kärjistettyyn esimerkkiin (että lukee vain sarjakuvaa) sopii. Johan sitä koulussa joutuu tavaamaan vähintään aapista.
Pitääkö sarjisväen nyt provosoitua?
Ei. Mutta sen verran täytyy kuitenkin huomauttaa, että vaikka olen samaa mieltä professori Surakan kanssa tästä tyystin teoreettisesta esimerkistä, niin siitä huolimatta sarjakuvalla voi olla hyvinkin sivistävä vaikutus. Minä esimerkiksi opin englannin pääosin lukemalla amerikkalaisia sarjakuvalehtiä (ja Kvaakista todennäköisesti löytyy esimerkkejä, jotka ovat opiskelleet sarjakuvien vuoksi mm. ranskaa ja japania).
-
:
http://www.iltalehti.fi/uutiset/200702265792392_uu.shtml
Eiköhän professori liene oikeassa.
Lukekaa kirjoja, lapset.
Ja tietysti myös sarjakuvia!
-
Nää on näitä nollajuttuja, jossa joku "mr. rent-a-quote" heittelee käsityksiään aiheeseen kuin aiheeseen.
Saman tyylisiä mielipuoliaan jauhoi Aarno Laitinenkin taannoin Iltalehden palstallaan, mutta ei maininnut sentään sarjakuvaa pahuuden ja typeryyden aihona, mistä kiitos.
Luulisi että n. 60 vuodessa "sarjakuvien kielen köyhistävyys" jo poistuisi agendasta, mutta e-ei, aina niitä pirukkaita löytyy: videot, videopelit, netti... kaikki tämä paha on tietty lähtöisin siitä kun Timo Terävä ei 1950-luvun Sarjakuvalehdessä artikuloinut tarpeeksi rikkaasti ja joku tuleva lapsinero, sittemmin LIpshizin ja Luvian yliopiston vt. vahtimestari, hoksasi sen.
Mutta lukekaa nyt toki kuvattomiakin kirjoja, vaikka Risto Isomäkeä ja Tiituksen pakinoita.
Lisäys: Muistuipa vielä mieleen, että Suomen luetuimmassa aikakauslehdessä, Valituissa Paloissa, jutuissa käytetty sanavarasto on äärimmäisen rajattu, vaikka ko. julkaisussa onkin niitä "laajenna sanavarastoasi" -tehtäviä.
-
Olisin enemmän huolissani ihmisistä jotka lukevat usein iltapäivälehtiä ja saavat pääosin tietonsa niistä
-
Niin, onkos sarjakuvat köyhdyttäneet teidän kieltä? Ettekö tiedä, mikä tarkoittaa, jos joku "sojostelee"?
En muuten tiedä. Mitä tarkoittaa "sojostella?"
Mutta sarjakuvat eivät aktiivisesti köyhdyttäne kenenkään kieltä: lähinnä kuvittelisin, että ihminen oppii juuri niin hyväksi kielelliseksi viestijäksi, kuin hänen mielenkiintonsa riittää. Ja jos mielenkiinto oikeasti riittää vain siihen, että katsoo kuvat, ei sarjakuvassa tarvita sille lukijalle puhekupliakaan.
Kommunikaatioksi kanssaihmisten kanssa voi riittää tavallisena työpäivänä oikein hyvin:
-Moi.
-Moi.
-Miten menee?
-Mitäs tässä. Entäs itselläsi?
-Mitäs tässä.
Ja takaisin sorvin ääreen. Ranskalaisilla, tuolla kansalla, joka on kenties ylpeintä maailmassa omasta kielestään, on vielä simppelimpää:
-Salut.
-'Lut.
-Ca va?
-Ca va. Et toi?
-Ca va.
(Tietenkään en juuri nyt (taaskaan) löydä näppäimistöstäni konstia sen C-kirjaimen ala-aksentin lisäämiseen... mutta malliesimerkistä vielä, vuosien jälkeenkin, kiitokset vanhalle ranskanopettajalleni. Tätä on käytetty muutamaan kertaan.)
Sosiaaliset tilanteet kahvitauoilla taas, niissä veri punnitaan. Silloin puhutaan mitä sylki suuhun tuo, ja lyhyet, ytimekkäät lauseet, ilman turhia kommervenkkejä, kuten virkkeen sivulauseita (tai - taivas varjele! - välimerkillä erotettuja ajatuksenharhailuja), ovat aina voittajia. Kova ääni auttaa myös pysymään mukana keskustelussa.
Eipä puheeseen tarvitakaan kielitaitoa, sitä tarvitaan erityisen kipeästi kirjoittamiseen ja lukemiseen. Mutta niihin se onkin aivan tavattoman hyödyllinen.
EDIT: Hienoviilasin vähän.
-
Lähinnä sarjakuva, porno ja runot ovat viime aikoina lisänneet murretuntemusta, joka on kielen rikastamista.
Kieltä ovat rämettäneet lehdet ja kustantamot jotka ovat tinkineet toimittajien ammattitaidossa ja luopuneet oikoluvusta.
Typerimpiä sontapaakkuja ovat urheiluseurojen johtokunnat jotka vaihtavat jonkun Kannuksen "kaupungin"osan 142. divisioonan joukkueen nimen englanninkieliseksi.
-
Ruokosenmäen kääntämien sarjakuvien lukeminen päinvastoin rikastaa kieltä!
Tyhmien tutkimusten lukeminen tyhmistää.
-
Sarjakuvien lukeminen tyhmistää ja tekee lyhytjänteiseksi? Onhan se kieltämättä melko lyhytjänteistä, jos on vaikka seurannut ainoastaan 20 vuotta ja rapiat jotain Ryhmä-X:ää. Ja kyllähän se älyä, moraalista puhumattakaan, heikentää pohtia jotain kuvitteellisten mutanttien ja tavisten välisiä jännitteitä. Tai sika ja nainen samassa vuoteessa. Kuinka helvetin typerää ja lapsellista!
Ottakaamme oppia Veikko Surakasta, joka on pitkäjänteisesti jaksanut opiskella vakavia asioita ja kohdistaa huomionsa vain niihin. Älyllään ja tarmollaan hän on edennyt professoriksi asti.
Ehdotan uudeksi sananlaskuksi: "Sanoja riittää kuin Surakan varastosta".
-
Itse artikkeli käsitteli sähköpostin seuraamisen tyhmistävää vaikutusta:
Kuten jo mainittu, tuskin kukaan lukee pelkästään sarjakuvia, tai hyvin harva. Tuskinpa myöskään yksinomaan pelkkiä sähköposteja. Kullakin omat kielelliset ominaispiirteensä, sähköpostien lyhyt, ytimekäs ja ehkä joskus puhekielenomainen ilmaisu on vain yksi lisä.
Häly hoi!
Timo
-
Summa summarum - eikös siinä artikkelissa kirjoitettu, että sähköpostin ja tekstiviestien jatkuva seuraaminen alentaa älykkyysosamäärää kymmenellä pisteellä. Sarjakuvien "tyhmistyttävästä" vaikutuksesta ei kukaan puhunut mitään, proffakin viittasi sarjakuviin vain siinä tarkoituksessa että "jos lukee vain sarjakuvia, ei saa hallintaansa kunnollisia kielellisiä välineitä ja sanavarastoa".
Ettekste osaa lukea muuta kuin sarjakuvia?
-
Kuvateksti oli hyvä:
Tietotekniikan jatkuva käyttö alentaa brittitutkimuksen mukaan älykkyyttä kaksi kertaa enemmän kuin marihuana.
Tietotekniikka = sähköposti ja tekstiviestit. ::)
Timo
-
Niin, tyhmentääkö? Sattumalta John Byrne kertoo juuri foorumillaan (http://byrnerobotics.com/forum/forum_posts.asp?TID=17310&PN=1&totPosts=19), mitä kaikkea vahinkoa sarjakuvat aiheuttivat hänelle.
Tästä voisi siis ehkä vetää sen päätelmän, että osittain vaikuttaa sekin, että minkä ajan sarjakuvia lukee. Byrnen lapsena lukemat sarjakuvat olivat lähinnä 50-luvulta ja omituiset tieteelliset faktat niissä olivat ymmärrettävästi omituisia (koska a= ne oli tarkoitettu viihteeksi, eikä vakavaksi tiedekirjallisuudeksi ja b= vielä ei tiedetty niin paljoa, joten voitiin vapaammin keksiä omia juttuja). Nykyisin taas sarjakuvissa on näiltä osin hieman totuudenmukaisempia tietoja. Tosin edelleen niistä voi oppia kaiken, mitä Byrne luettelee ja tukun muuta.
-
Lapsena kuulin monasti miten Hessu Hopon alkeellinen kielenkäyttö haukuttiin maan rakoon. Yritin jo silloin kitistä että "se hahmo puhuu sillä tavalla" mutta ei, selityksiäni eri hahmojen puhetyyleistä ei kuunneltu.
Mut joo, aina toisinaan on törmännyt ihmisiin jotka eivät suostu lukemaan ns. oikeita kirjoja vaan pelkkää sarjakuvaa, ja sen kyllä valitettavasti usein myös huomaa... Dialogin kirjoittaminen on helpompaa kuin muun tekstin, olen huomannut, mutta yleensä sarjakuvantekijäksi pyrkivän kannattaa lukea paljon. Siitä huolimatta, että sujuvasti kirjoitettu älykäs dialogi rikastuttaa sekin kieltä. Dialogi on kuitenkin eri asia kuin esim. kaunokirjallinen teksti. Ei pelkkiä taideteoksiakaan tuijottamalla opi tekemään sujuvaa sarjakuvaa.
Olen onneksi tottunut pienestä pitäen lukemaan paljon, mutta silti ärsyttää kun ei pysty tuottamaan hyvää tekstiä. Ei ehkä olisi kannattanut nukkua tunneilla kun opeteltiin pilkkusääntöjä...
-
Dialogin kirjoittaminen on helpompaa kuin muun tekstin, olen huomannut
Robert McKee opettaa käsikirjoituskirjassaan Story että dialogilla ei pidä kuljettaa elokuvan tarinaa. Jos siis jonkin dialogin voi pudottaa leffasta pois ja tarina välittyy yhä, tuo dialogi on kelvollinen.
Ehkä sarjakuvassakin pitää yrittää kertoa tarina toiminnalla mieluummin kuin henkilöiden selittelyjen kautta.
-
Ehkä sarjakuvassakin pitää yrittää kertoa tarina toiminnalla mieluummin kuin henkilöiden selittelyjen kautta.
Ensisijaisesti kaikki tulisi esittää toiminnan kautta, ei henkilöiden selittelyillä. Selittelyä voi käyttää kerronnallisena elementtinä, mutta koko juttua sillä tavalla ei tule kertoa (joskus sekin toimii, mutta mielessä käy kylläkin ajatus, ettei sarjakuva ollutkaan tässä tapauksessa se oikea formaatti). Selittely toimii myös luonnollisesti tehostavana tai ristiriitaa luovana tekijänä.
-
Tottakai se vaikuttaa, ja köyhyyttää meidän kieltä. Jeren tyyliin keskustelen internetin ulkopuolella vain yhdellä tavulla "Jou", ja myös muussa keskustelussani kavereiden kanssa tulee vahvasti esiin eräiden sarjakuvahahmojen suusta tekstejä.
"Hei, Vanha huuhkain, tuliko meille Ruotsista läksyä?"
"Ugh"
"Muy Bien"
Tai kun kotona sorvin ääressä lyön vasaralla peukalooni, en huuda "Auts", vaan "Ah!"
Myös huudahuksiini kuuluu (paitsi sivutyöni puolesta, myös) Aku Ankan suustakin sanoja. Riemunkiljahdus kuului tänään Ankantekijät 7 tultua: "Kvaak!"
Eih, kyllä minäkin luen muutakin, kuin sarjakuvaa. Tämänkin voi päätellä helpohkosti rikkaan kielenkäyttöni ja multimoderneiden ja poliittisesti nykyaikaisten sanojen viljelystä:
"SAK!"
"Porvarihallinto!"
"Sasia epäillään kuolemantuottamuksesta!"
-
Ettekö tiedä, mikä tarkoittaa, jos joku "sojostelee"? Entäs miten pitää suhtautua ihmiseen, joka "äkäpäessään muata ätköttää"?
Yritin selvittää tuota "sojostelua", mutta ainoa Googlen osuma johtaa tähän ketjuun. Liekö tuota sanaa olemassakaan kun en muista koskaan aiemmin siihen törmänneeni? Jälkimmäisestä esimerkistä sentään taidan ymmärtää kaksi ensimmäistä sanaa.
Eiköhän tuo riitäkin jo esimerkiksi siitä, miten sarjakuvat tyhmentävät. Jos olisinkin käyttänyt Akuun, Kostajiin ja Nemiin tärvätyn ajan Päätalon ja Raamatun lukemiseen, niin ehkä olisin nyt vähän viksumpi.
Lol apua.
-
Ensisijaisesti kaikki tulisi esittää toiminnan kautta, ei henkilöiden selittelyillä.
Aivan totta. Lähinnä ajoin takaa sitä, että kielellinen köyhyys tulee helpommin ilmi pitemmästä kertovasta tekstistä kuin dialogista. Sujuvaa dialogia ei tietenkään pysty kirjoittamaan jos kielioppi yms ei ole hallussa, hyvä teksti on aina hyvää tekstiä ja huono replikointi taas kuraa. Olen kokenut että hahmojen puheet on helpompi saada toimimaan suunnilleen kuin kirjoittaa vaikkapa novelli.
Kirjojen lukeminen ja näissä esiintyvä paikkojen tms kuvailu voi epäilemättä auttaa sarjakuvantekijääkin. Sitä helposti unohtaa kuvata asioita tai tunnelmia kuvin jos poimii vaikutteiksi vain sarjakuvakliseet. Tai näin voisin ajatella...
-
Suomalaiset suurten ikäpolvien edustajat usein mieltävät "sarjakuvan" sanomalehtien stripeiksi ja ehkä joksikin akuankaksi, ns. taidesarjakuva on aika marginaalisen ryhmän (meidän) hallussa. Ranskassa ja Japanissa on toisin, siellä sarjakuva on kiinteä osa yhteiskuntaa.
Kyse ei ole varmaankaan sarjakuvan halventamisesta vaan siitä, ettei sarjakuvan kaikki muodot ole suuren yleisön tiedossa. Suuri osa sarjakuvista on suunnattu lapsille ja nuorille, eihän Marveleissakaan näy verta tai muuta eritettä. Hikeä joskus. Tuollainen lausunto kyllä osoittaa aikamoista tietämättömyyttä, on sentään professori. Tai että tietotekniikka olisi pelkkää sähköpostia ja tekstiviestejä. Ehkä se briteille sitten on. Selaimet kielletty, jännää.
http://www.cs.uta.fi/henkilosto/henkilo.php?uid=psvesu
-
Robert McKee opettaa käsikirjoituskirjassaan Story että dialogilla ei pidä kuljettaa elokuvan tarinaa. Jos siis jonkin dialogin voi pudottaa leffasta pois ja tarina välittyy yhä, tuo dialogi on kelvollinen.
Ehkä sarjakuvassakin pitää yrittää kertoa tarina toiminnalla mieluummin kuin henkilöiden selittelyjen kautta.
Kyllä tuossa jotain ideaa on mutta en ihan tuollaisenaan allekirjoittaisi. Esimerkiksi sellaiset ihan mestariluokan sarjakuvantekijät kuin Lauzier, Bretecher ja Pekar harrastaa melkoisia tekstivyörytyksiä eikä tuo ylläoleva päde niihin. Sarjakuvaan ja elokuvaan ei päde samat säännöt.
Muutenkin kyllä vähän karsastan tuota McKeetä, se on pätevä kyllä puhuessaan Hollywood-elokuvista mutta ihan naurettava kun se alkaa soveltaa teorioitaan johonkin Bergmaniin.
Oletteko muuten nähneet Adaptationin jossa se esiintyy yhtenä henkilönä? Koko elokuva kyseenalaistaa hauskasti nämä amerikkalaiset ahtaat ja vähän väsähtäneet konventiot
-
Tyhmentyminen etenee koko ajan. Mitä enemmän minä olen sarjakuvia elämässäni lukenut, sitä vähemmän kukaan minua ymmärtää, kun niistä horisen.
-
Tyhmentyminen etenee koko ajan. Mitä enemmän minä olen sarjakuvia elämässäni lukenut, sitä vähemmän kukaan minua ymmärtää, kun niistä horisen.
Tuttu tunne. Minulta pyydettiin tuossa pari päivää sitten kirjoittamaan 24 syytä miksi luen sarjakuvaa. Mutta tyhmentyminen on edennyt jo siihen pisteeseen että tuskin kykenen tuohonkaan. Ja vaikka kuinka kirjoittaisin tuon, niin kuitenkin se sama kaveri jankkaisi vielä ens vuonnakin sitä samaa kysymystä: "Miksi sinä luet sarjakuvia?"
-
Tyhmentyminen etenee koko ajan. Mitä enemmän minä olen sarjakuvia elämässäni lukenut, sitä vähemmän kukaan minua ymmärtää, kun niistä horisen.
En usko että sillä sarjakuvien lukemisella on korreloivaa vaikutusta suuntaan tai toiseen.
Valitettavasti ensimmäinen lauseesi on totta ja ollut niin jo iät ja ajat.
-
Olen lukenut kauan sitten jostakin, että ne lapset jotka kuluttavat aikaansa pää sääntöisesti lukemalla Aku Ankkaa ja muita sarjakuvalehtiä, heillä on vaikeuksia koulun oppi tunneilla. Johtopäätöstä ei voitu suoraan vetää siihen, johtuuko se pelkästään tuosta seikasta. Mainittiin samaa myös TV:n turmelevasta vaikutuksesta nuoreen mieleen, jos näytetään aina vaan ampumista. Tottakai se heikentää oppimista kouluissa, jos Aku on kiinnostavampaa kuin lukea seuraavan viikon kokeisiin.
Ajatellaampa vaikkapa Tex Willeriä. Mitä oikeastaan voimme tarinoista oppia? Ehkä hivenen historiaa jos tarina sivuaa jotakin todellista tapahtumaa, mutta sekin tehdään viihteellisellä aksentilla usein liitoitellen ja lisättynä viihteellisiä elementtejä tarinan kulkuun. Texhän on tuotettu pääasiassa tuottamaan lukijoille viihdyttäviä kokemuksia.
Siksi minusta sarjakuvien jatkuva lukeminen tyhmentää koska se ei sivistä millään tasolla ihmistä. Mitä voimme oppia tarinasta, jossa vain ammutaan ja ukkoa kaatuu kun heinää? Löytyy myös sarjakuvaa jolla on sitten sivistävä, kasvattava ja opettava vaikutus. Mutta näin on harvemmin tosin.
Kysymys on minusta vaikea ja absoluuttista totutta kait ei ole olemassakaan. Asiaa pitäisi jotenkin tutkia tieteellisesti.
-
Laitetaan piruuttaan nyt Comics in education sivuston sarjakuvan vahvuudet opettamisessa (http://www.geneyang.com/comicsedu/strengths.html)
kannattaa lukea myös historiaosuus (http://www.geneyang.com/comicsedu/history.html)
linkit ovat englanninkielisiä ja niiden kautta löytyy lähdeluettelo aineistosta.
Olennaisin osuus lienee se että sarjakuvan "haitallisuus" on vanhahtava ajattelutapa/piirre, mutta istuu mielikuvan tiukassa.
Populismihan etsii nopean "oireen" koska varsinaiset syyt ovat useimmiten vaikeampia työstää ja pakottavat muuttamaan omaksuttuja konventioita.
Werthamkin vanhetessaan liittyi sarjakuvan puolustajiin.
-
Ei tyhmennä. Yleensä ihmiset jotka lukee paljo sarjakuvia lukee paljo kaikkee muutaki. Ite oon penskasta asti ollu kiinnostunu historiasta ja tämä pohjaa luultavimmin Asterixeihin ja Lucky Lukeihin joita luin jo ennen kouluun menoo. Sarjakuvista myös oppii paljo. Muutama tietovisa on tullu voitettua kiitos Don Rosan historiallisen tarkkuuden.
-
Mitä voimme oppia tarinasta, jossa vain ammutaan ja ukkoa kaatuu kun heinää? Löytyy myös sarjakuvaa jolla on sitten sivistävä, kasvattava ja opettava vaikutus. Mutta näin on harvemmin tosin.
Mutta kun sarjakuva on taidemuoto. Vielä tärkeämpää, se on keino kertoa fiktiivisiä tarinoita.
Minua ällöttää, kuvottaa ja vihastuttaa se, että fiktion pitäisi toimia jonkinlaisena moraalisena kompassina ihmiselle. Jos sarjakuvassa tapahtuu pahoja asioita, tai on paha hahmo, on sarjakuva silloin itsessäänkin paha. Ja että elokuvassa ei sankari saa polttaa edes tupakkaa K18-elokuvassa, etteivät ne lapset, jotka eivät edes elokuvaa saisi nähdä, alkaisi tupakoida.
Minusta tarinankerronnan päätarkoitus on liikuttaa emotionaalisesti johonkin suuntaan, sekä viihdyttää. Totta kai on hienoa, jos se herättää kysymyksiä tai innostaa tutkimaan esim. historiaa. Itsekin allekirjoitan laajan kiinnostukseni Antiikin ja erityisesti Rooman historiaan lähteneen juurikin Asterixista aikoinaan. Mutta ei se ole syy, miksi luemme/katselemme kuvitteellisia tarinoita; syy on se, että ne näyttävät meille uusia näkökulmia vanhoihin asioihin ja/tai kokonaan uusia maailmoja ja ihmiskohtaloita. Se tekee tarinoista mielenkiintoisia.
Se, sekä seksi ja zombiet.
-
Orjan Mayn kirjoitusta täytyy kyllä nyt hieman kritisoida. Aku Ankkaa luin lapsena paljon ja Tex Willeriäkin kun jostain käsiini sain. Vielä nykyäänkin silti toisinaan huomaa että on oppinut jonkin nippelitiedon juuri Aku Ankasta ja etenkin äidinkielellisesti kyseinen lehti on erittäinkin sivistävää. Ankassahan suhtaudutaan aika antaumuksellisesti juuri tuohon kieleen ja kirjoitukseen, ja se kyllä näkyy.
Muutenkin sarjakuvat ovat olleet kimmokkeena myöhemmille lukuharrastuksille, sillä ne saivat kiinnostumaan hyvistä tarinoista mutta samalla myös innostumaan kuvien voimasta tarinankerronnassa.
En muutenkaan ihan kauheasti usko, että jokin yksittäinen asia kuten TV tai sarjakuvat vaikuttaisivat tyhmistävästi. Kautta aikojen suurin osa ihmisistä vain ei ole koskaan kiinnostunut älyllisistä harrastuksista ja näin uskon nykyisinkin olevan. Sen sijaan sarjakuva ehkä tällaisia ihmisiä voisi oikeasti sivistääkin viihdyttävyyden ohella, kuka tietää.
-
Sitä mukaa kun sarjakuvien lukeminen on vähentynyt, ihmisten älykkyys on noussut! ÄO-mittauksia pitää joka vuosi kalibroida keskiarvon suhteen.
Todennäköisesti tietokonepelit tekevät ihmisiä älykkäämmiksi. Täytyyhän näiden asioiden jotenkin korreloida keskenään...
-
Jos professoritason ihminen alkaa lukea sarjakuvia niin, tyhmeneekö hän?
ÄO:n kohoaminen viime vuosisadan aikana lie kytköksissä jatkuvasti kohoavan elintason kanssa. Äidin nauttima ravinto vaikuttaa yllättävän paljon sikiön aivojen kehittymiseen ja lapsen myöhempään kehittymiseen. Mutta se ei kuulu tämän aiheen piiriin.
Aku Ankasta ainakin oppii hyvää kieltä ja sitä miten sitä pitää kirjoittaa. Mutta jos senkin lehtensä lukee huolimattomasti vain nopsasti pläräten, niin...
Timo
-
Aku Ankasta oppii myös mikä on Etelä-Afrikan rahayksikkö, kuka oli ensimmäinen ihminen pohjoisnavalla ja milloin ensimmäisen kerran Yhdysvaltain istuva presidentti matkusti ulkomaille. :)
-
Jos professoritason ihminen alkaa lukea sarjakuvia niin, tyhmeneekö hän?
ÄO:n kohoaminen viime vuosisadan aikana lie kytköksissä jatkuvasti kohoavan elintason kanssa. Äidin nauttima ravinto vaikuttaa yllättävän paljon sikiön aivojen kehittymiseen ja lapsen myöhempään kehittymiseen. Mutta se ei kuulu tämän aiheen piiriin.
kyllä ja ei. Älykkyysosamäärätesteissä mittaa vain tiettyä osaa älykkyydestä ja sen lisäksi tuohon vaikuttaa muitakin ulkoisia tekijöitä.
Enin osa nykyisistä opiskelijoista ei osaa latinaa kuten ennen toisaalta nyky-yhteiskunnassa on vaatimuksia joihin viime vuosisadan opeilla yksin ei vastata.
Sarjakuva on monille sopivan marginaali peikko ja riittävän vastakulttuurinen ollakseen pelottava ja "vaarallinen". Mikä kenenkin diskurssiin sopii
Ongelma on klassinen medialukutaidon ja kritiikittömyyden malli lähtien otsikosta "tyhmentääkö sarjakuvien katselu (lukeminen)"
kysymykseen on sisäänrakennettu valmis arvotus ja maailmankuva.
Jos kysymys olisi "Miksi sarjakuvan lukeminen korreloi keksimääräistä suurempaan älykkyyteen" olisi otanta erilainen. Tai edes" onko sarjakuvalla vaikutusta älykkyyteen?" se olisi relevantimpi.
-
Pelkkä katsominen tyhmentää, mutta koskettelu ja lukeminen tyhmentää potenssiin 10 :laugh:
-
Hah! (ks. kuvaliite) ;D
Enin osa nykyisistä opiskelijoista ei osaa latinaa kuten ennen, toisaalta nyky-yhteiskunnassa on vaatimuksia joihin viime vuosisadan opeilla yksin ei vastata.
Aivan. Tämä ketju herättikin kaivamaan esille tässä ketjussa (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,14359.0.html) olevan Harvardin pääsykokeen. En tiennyt olisiko se pitänyt litaa tähän vai ei, uudessa ketjussa se ei herättänyt keskustelua. Nooh... Yksi viesti ei ole ketju.
Timo
-
Heh!
Haluatko olla älykkäämpi? (http://www.mtv3.fi/koti/arki/artikkeli.shtml/2011/12/1456780/haluatko-olla-alykkaampi-kokeile-naita-vinkkeja)
(...)
Lue mahdollisimman monipuolisesti: maantietoa, rakkausromaaneja, tiedekirjoja ja sarjakuvia. Käytä myös nettiä hyödyksesi.
-
Heh!
Haluatko olla älykkäämpi? (http://www.mtv3.fi/koti/arki/artikkeli.shtml/2011/12/1456780/haluatko-olla-alykkaampi-kokeile-naita-vinkkeja)
(...)
Lue mahdollisimman monipuolisesti: maantietoa, rakkausromaaneja, tiedekirjoja ja sarjakuvia. Käytä myös nettiä hyödyksesi.
Jos noudattaa näitä vihjeitä muuttuuko yhtä tyylikkääksi ja kauniiksi kuin kuvan nainen? >:D
-
Jos noudattaa näitä vihjeitä muuttuuko yhtä tyylikkääksi ja kauniiksi kuin kuvan nainen? >:D
Sitä tarkoitusta varten ei tarvitse kuin juosta kovaa seinää päin.
-
Minä tiedän jo kaiken fraktaaligeometriasta ja superfysiikasta, minä en tarvitse muuta tietoa. Minä aion myös perustaa uskonnon ensiksi mainitulle, jotta vältän kaiken kaamean ruumiillisen työn, ja etenkin älyllisen työn.
Toisaalta, voin suostua tuohon, mikäli muutun naiseksi.
-
Muistin parantaminen kannattaa.
Ja se näyttää tapahtuvan kynän työntämisellä ohimolohkoon.
Timo
-
Jos professoritason ihminen alkaa lukea sarjakuvia niin, tyhmeneekö hän?
ei.
Siitä tulee yliopiston kurssi, 30 op (http://www.dundee.ac.uk/english/current/undergraduates/modules/en41024/)
-
Heh... "emerging area of contemporary literature". Emerging huvittaa tässä yhteydessä aina. Vastahan tämä "kirjallisuuden laji" ilmaantui maisemiin noin reilut 160 vuotta sitten.
Timo
-
Heh... "emerging area of contemporary literature". Emerging huvittaa tässä yhteydessä aina. Vastahan tämä "kirjallisuuden laji" ilmaantui maisemiin noin reilut 160 vuotta sitten.
Timo
nykykirjallisuushan rajaakin siihen toisen maailmansodan jälkeiseen "nykyaikaan". Kirjalllisuus nykymuotoisenahan on max 300 vuotias, toki se mielellään laskee ulottuvansa yhtenäisenä sanataiteen jatkumona Iliakseen ja mesopotamian Gilgameshiin mutta sitten saa samalla väitteellä hyväksyä Lascaux'n luolan sarjakuvaksi.
-
Niin no, sarjakuva kun ei ole "contemporary literature".
"Contemporary comics" tai "contemporary graphic novel" perhaps ja siinäkin joku 70-luvun jälkeen tehdyt. ::)
Äh... nevermind. Mitäpä näitä vatkaamaan.
Timo