Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Muut sarjakuva-aiheet => : Antti Vainio 16.02.2007 klo 22:42:41
-
Kommarikammohan tunnetusti teki yhtä hyvää sarjakuvalle kuin hullun lehmän tauti Euroopan maanviljelijöille mutta haeskelen kiinnostavia sarjakuvia aiheesta. Modesty Blaise tulee mieleen sellaisena joka on vain parantunut aikojen saatossa, samoin Johnny Hazard on minusta aina ollut kaikessa pöhköydessään aika hyvä kun taas Bond-viritelmät ovat jättäneet täysin kylmäksi. Ja Barksin Aku ja atomivakoojat on luonnollisesti huippu. Mutta onko kukaan esimerkiksi tehnyt kiinnostavia moderneja sarjakuvia siitä että KGB paljastui jälkikäteen laumaksi ilkeitä ja typeriä tunareita eikä miksikään Blofeldin tapaisiksi neroiksi?
-
KGB paljastui jälkikäteen laumaksi ilkeitä ja typeriä tunareita
Missä näin?
-
Vladimir Mitrokhin:The Sword and the Shield
ja The World Was Going Our Way
Mitrokhin oli duunissa KGB:ssä 30 vuotta arkistonhoitajana, kopioi salaa hurjimman matskun ja toimitti koko paketin englantilaisille. En ole kahlannut edes tuota ekaa järkälettä läpi mutta se touhu on tragikoomista
http://en.wikipedia.org/wiki/Mitrokhin_Archive
Se missä nämä jaakkolaaksot ovat pystyneet noita noita tietoja arvostelemaan on se että jotkut detaljit ei aivan täsmää (ymmärrettävää) ja tyylivirheistä. Sekin on varmaan totta, stalinistit on aina ollut tyylin avantgarde. Perusjutut on kuitenkin valitettavasti totta
Suomalaisiakin näissä seikkailee, herrat Maki ja Hayhanen, tosin ainoaa aitoa meikäläistä oli vissiin niiden passit
-
Sittenhän on olemassa tämä Oktobriana joka on peräti kummallinen väärennöshuijaustuote mutta ihastuttava sellainen. Näin kerran sen ekan kirjan Kampintorin divarissa halvalla mutta en älynnyt ostaa
-
Minun lukemistani teoksista über-paras kylmä sota -sarjis on Blake ja Mortimer -albumi "S.O.S. meteoreita". Se on ehkä yksi maailman raskaslukuisimmista sarjakuvista, koska joka ikisessä ruudussa (ja niitä on nelirivisillä sivuilla paljon) kuvan tapahtumat kerrotaan myös tekstilaatikossa. Mutta jos sen jaksaa kahlata läpi, niin välittyvä tunnelma on aivan uskomaton. Paranoidia ja ahdistavaa. Jacobs näytti jännittävän atomiaikaa ihan tosissaan.
Albumin viimeisessä ruudussa - kaikkien pimeiden ja sateisten film noir hetkien vakoojajahdin jälkeen - radiokuuluttaja toteaa, että vihollisjoukkojen maahanlasku on saatu estettyä, joten "olkaa hyvä: Marseljeesi". Todella tiukkaa settiä!
Ja sarjan suomentamattomissa jaksoissa touhu eikun ilmeisesti kovenee: ainakin jossain näkemässäni ranskankielisessä Blake & Mortimer sivussa sienipilviä poksahteli oikein rivissä.
(Mutta sehän eikai sitten enää oikeastaan olekaan pelkkää "kylmää" sotaa...)
Niin ja sitten on tietysti Raymond Briggs, jotka jatkoi vielä SIITÄ pitemmälle!
-
Nuo on todellakin ihan niitä oleellisimpia teoksia, Minne tuuli kuljettaa tuli minullekin mieleen. Se Yves Chalandin Budapest-albumi on edelleen lukematta ja jotkut Charles Burnsin paranoiafiilistelyt ehkä sopisivat otsikon alle. Sarjakuvissa ei vissiin ikinä seikkailtu Berliinissä siihen malliin kuin vakoojakirjoissa?
Edit. Tuo Joen mainitsema Fighting American kuulostaa todella kiehtovalta
-
Ei ehkä aivan tätä haettu, mutta kai oelt plärännyt jo Enki Bilalin "Metsästysretken" läpi?
Edit. Katsos vain, osio olikin Toimintasankarit. Sori että tuli mainostettua täällä laatumatskua ;D
Heko heko...
-
Ehkä tämä olisi syytä tosiaan siirtää tuonne yleiselle puolelle, esim. Briggsin kirjassa on suhteellisen vähän actionia
-
Ehkä tämä olisi syytä tosiaan siirtää tuonne yleiselle puolelle, esim. Briggsin kirjassa on suhteellisen vähän actionia
haluamatta tehdä välimerkeille suvunjatkoon liittyviä toimia, miten ydinsota luokitellaan "vähäksi actioniksi"?
Toki samaa sarjaa kuin replan:
Ei ehkä aivan tätä haettu, mutta kai oelt plärännyt jo Enki Bilalin "Metsästysretken" läpi?
Edit. Katsos vain, osio olikin Toimintasankarit. Sori että tuli mainostettua täällä laatumatskua ;D
Heko heko...
"huumori" samalla linjalla jatkaen ilman Christinin käsistä olisi metsästysretki sarja nättejä tyhjiä kuvia.
Aiheeseen liittyen Antti vainio ei jostain syystä maininnut Greg Ruckan & con:n Queen & Country:Declassified 1 albumia.
Kylmää sotaa ja fiksusti toteutettua vakoilumenoa, ei ainuttakaan sankaria.
muuta toiveen mukaan: siirretty.
-
Edit. Katsos vain, osio olikin Toimintasankarit. Sori että tuli mainostettua täällä laatumatskua ;D
Heko heko...
Niin, vaikkapa Matrix-leffaa katsova on AINA vähemmän lapsellinen kuin vaikkapa Mazzuchellin Daredevilia lukeva.
-
Modesty Blaise tulee mieleen sellaisena joka on vain parantunut aikojen saatossa, samoin Johnny Hazard on minusta aina ollut kaikessa pöhköydessään aika hyvä
Ylen Elävässä arkistossa on kuunneltavissa oikein radio-ohjelma Johnny Hazardista.
Ohjelmasta voipi aistia "ajan henkeä".
-
Jyrki, Meteoreissa todellakin välittyy kylmän sodan viesti ja fiilis.
Blake ja Mortimer on yksi parhaimmista vaihtoehdoista näyttää tällaista! Parhaimmillaan B&M on yksi parhaimmista eurosarjiksista kautta maailman! Aikaa ja keskittymistä lukeminen vaatii, mutta se on sen arvoista.
-
Vaaran vuosien Korkeajännityksiä on kolme; kylmän sodan kehyksinään 1948 kiperä Valpo-vuosi, 1961 Noottikriisi ja 1968 Euroopan hullu vuosi. Myös Rauhanturvaajien korkkarissa on kylmän sodan kiristyminen motiivina operoinnille.
Oiva opus "Niin kylmää että polttaa" kuului taustalukemistoon, muiden muassa.
-
Menee sivuraiteille, mutta minusta hyytävin ja riemukkain kylmän sodan kuvaus, mikä ikuna on tehty, on Maantiekiitäjä.
-
Ja Barksin Aku ja atomivakoojat on luonnollisesti huippu.
Aku Ankkojen puolelta tulee vielä mieleen legendaarinen Bombastium-tarina, jossa Ankkalinnan väli kävi arvokkaasta aineesta kovaa kisaa "Brutopian onnellisen kansan" kanssa. Lapsena tarinan sisältämiä viittauksia itäblokkiin ei tietenkään tajunnut.
Tintti ei tainnut joutua missään vaiheessa tekemisiin kylmän sodan kanssa?
-
Piko ja Fantasio:
Buddhan vanki.
Kiinalaiset ja venäläiset ovat kiinnostuneita ihmevempaimesta.
Ai, niin onhan siellä engelsmannejakin.
Vainukoirissa on vakoilua säännöllisesti.
-
Enin osa tinteistä on kylmänsodan sävyttämiä, kuten itsestäänselvyys Piko & Fantasio S.O.S. Bretzelburg.
Tekisi mieli lyödä päätä seinään. Pähkäilin tovin Spy vs.Spy, Älli ja Tälli-idiotismin kautta mitkä olisivat aihetta oikeasti käsitteleviä sarjoja kunnes äkisti:
Charyn Boucq- Pirun huuli
Chaykin American Century-sarja ja myös American flagg
ja niin tyhmältä kuin se kuulostaakin dark horsen Predator Cold war.
eniten suosittelisin Pirun huulta, mutta american century antaa 1950-luvusta vähemmän pullantuoksuisen kuvan myös.
-
Milton Caniffin Steve Canyon on sitä itseään. Sankari palaa armeijan leipiin ja vierailee vapaan maailman etummaisissa etuvartioissa kampittamassa kiinalaisten ja neukkujen inhoja juonia. Välillä etsitään vakoojia kotoiselta yliopistokampukselta ja painotetaan länsirannikon ilmavalvonnan tärkeyttä.
Berthet & Yannin Pin-up sarjan toisessa syklissä (albumit 4-6) seikkaillaan myös kylmän sodan tunnelmissa.
-
Useammassakin kuin jo mainituissa Barksin sarjassa mennään kylmän sodan aihelmissa. Have Gun Will Dance (http://coa.inducks.org/story.php/x/W+WDC+278-02//Have+Gun+Will+Dance+++_) -tarinassa ilkeät brutopialaiset tanssivat ripaskaa. Paljon vakoilua.The Swamp of no Returnissa (http://coa.inducks.org/story.php/x/W+US+++57-02//Swamp+of+no+Return+++_) Brutopian konna vie keksinnön. Kai vielä muitakin on.
Kylmää sotaa myös Scarpan Ravut punaviinissä: tiedemies kaapataan itään.
Charyn Boucq- Pirun huuli on kyllä hyvä. Ottakaa jos löydätte vielä.
Timo
-
Aku Ankkojen puolelta tulee vielä mieleen legendaarinen Bombastium-tarina, jossa Ankkalinnan väli kävi arvokkaasta aineesta kovaa kisaa "Brutopian onnellisen kansan" kanssa. Lapsena tarinan sisältämiä viittauksia itäblokkiin ei tietenkään tajunnut.
Tintti ei tainnut joutua missään vaiheessa tekemisiin kylmän sodan kanssa?
Tintti Neuvostojen maassa ?
-
Tintti Neuvostojen maassa ?
Kylmä sota alkaa vasta toisen maailmansodan jälkeen. Tuo Tintti on valmistunut 1929.
Timo
-
Good point. Tintti siis teki ennaltaestävän iskun jo ennen kuin koko termi tuli käyttöön.
-
Kumma kun ei Tintti vieraillut 30-luvulla Saksanmaalla.
Hommahan piilotettiin Ottokarin valtikassa Syldavia Borduria piilokuvan alle. Kirja kertoo Hitlerin/Müsstlerin epäonnistuneesta Anschlussista eli Itävallan kaappauksesta. Se oli kirjaa tehdessä meneillään/suunnitteilla. Oli niin lähellä että oli parempi käyttää keksittyjä valtioita. Lisäksi Le Petit Vingtiemen päätoimittaja katolinen pappi (nimi katosi muistista) oli fasistimielinen ja suoraa kritiikkiä ei kai olisi voinut ajatellakaan. Sittenhän Belgia valloitettiin ja em. pappi pantiin ihailemiensa fasistien toimesta vankilaan ja lehti lakkautettiin. Ah ironiaa.
Timo
-
Good point. Tintti siis teki ennaltaestävän iskun jo ennen kuin koko termi tuli käyttöön.
USA yritti kuristaa neuvostoliiton kehtoonsa jo 1917-1919 (lähteestä riippuen, joissain jopa 1922), mutta tällä tulkinnalla Corto maltese siperiassakin olisi genreen kuuluva.
Varsinaiseen kylmään sotaan liittyen hra Vitikainen on turhan vaatimaton: jälkimmäinen Törni-albumi ja enin osa kersantti Napalmeista pyörii tiiviisti aiheen ympärillä.
Myös muutama Clifton albumi on kylmän sodan värittämä 7 päivää elinaikaa-opuksen paranoiasta kääntämättömään "muistinmenetys" albumiin.
Marvelin Nick Fury-seikkailut menivät liian yli ja suoraan häröön popkulttuuriin mutta Black widow oli onnistuneempi viritys.
Toki aiheesta on esim. ECn sotasarjakuvat korean sotaan sijoittuen.
Herge ei ollut aivan yhtä rohkea kuin luomuksensa.
-
Michael Farr esittää Tintti-teoksessaan mielenkiintoisen skenaarion:Mitä jos Herge olisi paennut Englantiin kun Belgia miehitettiin ja jatkanut siellä työtään?
Olisimmeko saaneet lukea Tintin seikkailuista vastarintaliikkeessä, olisiko Haddock vetänyt Hitleriä pataan?
-
Haikaralaivueen lentäjät ovat aina jollain tavalla sekaantuneina kylmään sotaan vaikka päällimmäisenä olisikin jotain "pienempää". Esimerkkinä juutalaisvaltio/sen naapurit, tai kuvitteelliset Latinalaisen Amerikan maat, toinen läntisen, toinen itäisen leirin aseita ostamassa.
-
Eikös Tintti ja Ihmeellinen tähti kuvannut jotenkin symboolisesti Hitlerin nousua ja uuden maailmansodan uhkaa?
Eikö muuten Kylmäksi Sodaksi pitäisi käsittää se varsinainen kylmä, näkymätön, ideologinen ja kulissientakainen "sota" eikä niitä kuumia, oikeita sotia joita siihen aikaan eri puolilla käytiin? Aivan niin kuin ei Suomen taistelut 1918 liittyneet ensimmäiseen maailmansotaan vaikka sen tapahtumiin tietysti monin tavoin muuten kytkeytyivätkin.
-
Tuhatkaunon tapaus oli silkkaa sitä.
Mietin vähän samaa, mutta voidaanko Borduria / Syldavia -konflikti liittää kuitenkaan sujuvasti osaksi kylmää sotaa vai onko kyse vain kahden fiktiivisen pikkuvaltion välisestä nahistelusta? Kumpi maista kuuluisi itä- ja kumpi länsiblokkiin?
Toki aiheesta on esim. ECn sotasarjakuvat korean sotaan sijoittuen.
... ja sitten japanilaisen Motofumi Kobayashin "Apocalypse Meow", varsin realistinen Vietnamin sotaan sijoittuva sarjakuva - jossa henkilöhahmot on vain piirretty kaniineiksi, kissoiksi ja muiksi söpöeläimiksi. Kuten Kivik tuossa edellä totesikin, niin tämä sota on kyllä harvinaisen kuumaa, mutta omat kylmän sodan aspektinsa siihen tuovat Vietnamissa olevat venäläiset sotilasasiantuntijat, "miehet joiden ei pitäisi olla siellä" (sarjakuvassa luonnollisesti karhuja).
-
Voisikohan Brutopiaa pitää kylmän sodan toisena osapuolena?
-
Mietin vähän samaa, mutta voidaanko Borduria / Syldavia -konflikti liittää kuitenkaan sujuvasti osaksi kylmää sotaa vai onko kyse vain kahden fiktiivisen pikkuvaltion välisestä nahistelusta? Kumpi maista kuuluisi itä- ja kumpi länsiblokkiin?
Syldavia on selvästikin tarkoitettu vapaakai ja Borduria vankilaksi, joskin Syldavia ei niinkään ole iloinen demokratia kuin onnellinen monarkia. Borduria taas on ensin fasistinen ja myöhemmin kommunistinen sotilasdiktatuuri, joka esimerkiksi tukee banaanitasavalta San Theodorosin sotilasdiktaattori Tapiocaa.
Syldavia ei ilmeisesti kuulu kumpaankaan blokkiin vaan on puolueeton. Maa ei välttämättä ole myöskään mikään iloinen pikku demokratia, vaan se voi olla hyvinkin autoritaarinen kuningaskunta. Kannattaa huomata että tällä hyvin pienellä maalla on oma salainen avaruusohjelmansa.
Mielenkiintoisena piirteenä Syldaviaan tuotavista alkoholijuomista maksetaan kovat tullit. Alkoholipolitiikan puolesta maa tuntuisikin sijaitsevan aivan muualla kuin Balkanilla...
-
Esim. asukkaiden pukeutuminen ja kaupunkikuvassa näkyvät minareetit sijoittavat sen kuitenkin ilman epäilyksen häivää Balkanille. Bordurian fasisteista tulee minulle mieleen ensimmäisenä Kroatian pahamaineinen Ustasha
-
Ihmeellisessä tähdessä on sellainenkin ihmejuttu, että alkujaan meteorisaarelle kisaava "toinen joukkue" oli amerikkalainen. Myöhemmissä painoksissa tähtilippu muutettiin mikävaanmaan lipuksi.
Vanha juttu jo täällä kvaakissakin tämä, mutta vielä kerran: oliko se "Pako kuumailmapallolla" -seikkailuelokuva, Disney-tuotantoa elävin näyttelijöin, jossa perhe pakenee DDRstä iloiseen länteen. Elokuva kiellettiin Suomessa mutta sarjakuvaversio tuli jatkiksena APU-lehdessä, tietyissä piireissä protestiääntä nostattaen.
Mika Svensk teki (Oulun sarjakuvaseuran lehti) Kuplaan nykynäkökulmasta katsoen aika hölmön, tok ilmestymisaikanaan "rohkean" neuvostovastaisen Herpertti-sarjiksen, jossa kovasti Tintti/Mikki/Aku-henkinen Herpertti kaapataan toviksi "Neukkuslaviaan".
Eikä klingoni ole enää mittään, opetelkaapas puhumaan syldaviaa: http://www.zompist.com/syldavian.html
-
"Syldaviasta" ja "Borduriasta" saa kyllä hakemalla hakea balkanilaista (jos edes minkäänmoista) miljöötä... Muutenkin fiktiivisten stereotyyppisten nimiväännösmaiden käyttö tarinassa paitsi että se on loukkaavaa, osoittaa vain kirjoittajan idioottimaisuutta ja epäpätevyyttä.
-
Hehe, onko keskuudessamme vannoutunut Tintti-vihaaja vai mistä moinen tylyys?
-
Ei varsinaisesti... Tarkoitin tuota nimillä ja stereotypioilla kikkailua yleensäkin, Barksista ja Mustanaamiosta ö-luokan elokuviin.
-
Ei varsinaisesti... Tarkoitin tuota nimillä ja stereotypioilla kikkailua yleensäkin, Barksista ja Mustanaamiosta ö-luokan elokuviin.
Kieltämättä olisi ollut hienoa jos Tintti olisikin estänyt Anschlussin.
-
Hergellä varmaan oli ulkoisia paineita mutta olen oikeastaan samaa mieltä noista mielikuvitusmaista, ne on ihan suolesta. Yleensä tuntuu että seikkailut on sijoitettu niihin mukavuudenhalusta, tekijät on ollut liian laiskoja kaivamaan faktoja (Hergeähän ei siitä voi syyttää ettei se olisi tehnyt kotiläksyjään). Esim. muuten mainio Bernard Prince minusta kärsii tästä ja toisaalta iso osa Corto Maltesen viehätystä on siinä että maantiede ja historia on hallussa.
-
(Hergeähän ei siitä voi syyttää ettei se olisi tehnyt kotiläksyjään)
...Sinisen Lootuksen jälkeen.
Sitä ennen heitti kehiin ihan mitä sattuu.
-
Aivan, ja nuo tapahtui ihan oikeasti olevissa maissa
-
Tintti Neuvostojen maassa hävetti syvästi Hergéä itseään jälkeenpäin, sen kaikki paljastukset bolsevikkien rappiotilasta ovat peräisin Joseph Douilletin, entisen Belgian Venäjän-konsulin "muistelmasta" Moskova ilman verhoja. Vain neuvostomaan seksuaalista villiintymistä eli riettautta koskevia kohtia Hergé ei yllättäen käyttänyt...
Uusi valta pisti herkuttteluun ja ylellisyyteen tottuneen Douilletin telkien taa useammaksi vuodeksi, eli kirjan "värittynyt" sävy on jotenkin ymmärrettävä. Partiopoika Hergé ei jutun kaikkia nyansseja tajunnut tarinaa muokatessaan.
Pour créer Tintin au pays des Soviets, Hergé n'a pas eu le loisir de visiter le pays dans lequel Tintin était envoyé, ni de s'inspirer d'une documentation abondante. Tous les éléments que contient cet épisode furent fournis par Moscou sans voiles, écrit par Joseph Douillet, ancien consul de Belgique en Russie, à Rostov-sur-le-Don. Dans son ouvrage, Douillet a un grand parti pris contre le communisme et Tintin au pays des Soviets est en quelque sorte la mise en BD de Moscou sans voiles.
-
Kertoiko Herge mikä häntä siinä hävetti? Josko häntä hävetti se, että hän olisi voinut saada aiheesta taiteellisesti enemmän irti ja kirjasta sillä tavoin myös puhuttelevamman. Nyt se jäi pamfletin asteelle. Sodan jälkeen oli kai sitten jo vanhanaikaista, epäreilua ja epämuodikasta kuvata Neuvostoliiton alkuaikojen mustia puolia eikä aiheeseen kai silloisessa ilmastossa enää voinut muutenkaan palata. Sinne olisi kuitenkin ollut luotettavaa ja eksoottista sijoittaa Tintti seikkailemaan.
Borduriasta ja Syldaviasta löytyy muuten wikipediasta mukavasti tietoa. Kyllä se Herge on taustatyötä tehnyt.
Vaikea muuten käsittää ajatusta, että fiktiiviset paikat taiteessa ovat "stereotypioilla kikkailua". Hui hai!
-
Hergéä hävetti ennen kaikkea se sokea uskominen Douilletin "faktoihin" - myöhemmissä albuissa suunnattiin jo selvästi kohti realistisempaa kerrontaa.
Aikuistumista tapahtui Tintti Afrikassa (Kongossa) ja Tintti Amerikassa -albumien välillä. Huomatkaa suhtautuminen kongolaisiin "belgian kansalaisiin" verrattuna miten on esitetty intiaanien kohtalo USA:ssa.
Kirjeenvaihtoystävä, sittemmin kuvanveistäjä Tsang opasti Hergéä asiallisempaan suhtautumiseen kiinalaisia kohtaan - japanilaiset olivat sitten ihan eri juttu.
Mutta Tuhatkaunon tapauksesta vielä, sitä ennen tai sen tilalla piti ilmestyä aivan toinen albumi, jonka käsikirjoituksen kirjoittamiseen tympääntynyt Hergé tilasi Gregiltä. Kyseistä tarinaa Herzee jaksoi luonnostella kuitenkin vain muutaman sivun verran, se kun ei tuntunut omalta.
No, myöhemmin Gregin yhteistyö esim. Franquinin kanssa sujui mutkattomammin.
-
Vaikea muuten käsittää ajatusta, että fiktiiviset paikat taiteessa ovat "stereotypioilla kikkailua". Hui hai!
Taiteella ei ole noiden kanssa mitään tekemistä, Borduria, Brutopia, Palombia, Syldavia, Lugash ym. mielikuvittuspaikat on ladattu täyteen omia niukkoja tietoja ja sitä enemmän stereotypioita. Oikea taiteilija ottaa korkeimman omakätisesti selvää asioista, jos hänellä oikeasti on jotain sanottavaa.
-
Jos jokin on "kylmää sotaa sarjakuvissa", niin suomalainen sensuuri.
Ihmenelosten ensimmäisessä seikkailussa 1961 Sue sanoo Benille:
"Ben, we´ve got to take that chance... unless we want the commies to beat us to it!"
Vuonna 2005 ilmestyneessä Ihmesarja-pokkarissa Sue sanoo:
"Ben se riski meidän on pakko ottaa... muuten kommarit ehtivät ensin".
Mutta vuonna 1982 suomennoksessa saattoi sanoa vain näin:
"Ben, meidän täytyy ottaa riski... ellemme halua heidän lyövän meitä".
Mitään vihjettä siitä, keitä nämä "he" ovat, tai miksi "he" löisivät avaruusmatkaa suunnittelevia tulevia ihmenelosia ei lukijalle paljastettu.
Vuonna 1961 ilmestyneen sarjakuvan klassikon saattoi siis kääntää sanasta sanaan Suomessa vasta 45 vuotta myöhemmin! Kaksi vuotta sitten! Tämä jos jokin on kylmää sotaa sarjakuvissa. Ei se mitä sanottiin ja kuvattiin, vaan mitä ei saanut sanoa tai kuvata...
-
Taiteella ei ole noiden kanssa mitään tekemistä, Borduria, Brutopia, Palombia, Syldavia, Lugash ym. mielikuvittuspaikat on ladattu täyteen omia niukkoja tietoja ja sitä enemmän stereotypioita. Oikea taiteilija ottaa korkeimman omakätisesti selvää asioista, jos hänellä oikeasti on jotain sanottavaa.
Eiköhän se ole määräävää ennemminkin, miten noita mielikuvituspaikkoja käyttää. Hergeä ei voi kamalasti stereotypioista mennä syyttämään enää Sinisen lootuksen jälkeen tehdyistä albumeista. Parhaimmillaan paikan päälle laitettiin asiamies kuvaamaan ja dokumentoimaan oikeita paikkoja. Mielikuvitusvaltioiden avulla voidaan sanoa enemmän "rivien välistä".
Timo
-
Ihmenelosissa on aivan ihku se tarina, jossa kommarivakooja hukkaa lompakkonsa - Johnny Storm löytää sen, ja hoksaa heti että vakoojahan tässä on kyseessä, koska lompsassa on kommunistityhdistyksen jäsenkortti!!
Eivät ne Lee ja Kirby niin kauhean vakavissaan saatikka poliittisin ambitioin noita tarinoita tehneet, kommunismin vastaisuus nyt vain sattui myymään.
Kylmästä sodasta Suomessa vielä sen verran, että kestihän se jonkun tuokion ennen kuin "Tintti Neuvostojen maassa" ilmestyi meillä... Vasta 1986, ko. opus oli ilmestynyt ruotsiksi jo kymmenen vuotta aiemmin, heti Hergén päästettyä sen pannasta.
Johnny Hazard sai lemput Suomen Sosiaalidemokraatista jo 1960-luvun lopulla, kun tarinaan ilmestyi "Kuuban klikkiä" edustanut vasemmistosissi "Bolo Guerrero". Uudessa suomessa Jonni Huimapää sai jatkaa lehden ilmestymisen loppuun asti.
Niin, mutta muuten, myös Ruotsissa siistittiin Jonnin meininkiä 1970-luvulla, Agentti X-9ssä "tarkistettiin käännöksiä" ja rajattiin ruutuja uudelleen, esim. "kirottujen kiinalaisten vinosilmien" tulittaminen päin naamaa leikattiin pois.
-
Mielikuvitusvaltioiden avulla voidaan sanoa enemmän "rivien välistä".
Ei, jos jollain on jotain sanottavaa, hän ei sano sitä "rivien välissä"... Kannattaa miettiä miksi joidenkin maiden käyttäminen on arka asia, mutta kukaan ei vääntele Amerikkaa tai Ranskaa (miksi Disneyn maailmassa ei ole esim. Vietnamia, Kolumbiaa, Somaliaa tai Romaniaa?). Saa olla täydellinen idiootti ellei tajua että moinen tyhmyys ja ajattelemattomuus loukkaa ihmisiä. Ensinnäkin nuo osoittavat vain mielikuvituksen puutetta, toisekseen niitä esiintyy vain tarinoissa joiden kohderyhmä jää alle 10 ikävuoden.
Ja kaiken muun sonnan lisäksi ne ovat vielä niin naurettavan epäuskottavia.
-
Taiteella ei ole noiden kanssa mitään tekemistä, Borduria, Brutopia, Palombia, Syldavia, Lugash ym. mielikuvittuspaikat on ladattu täyteen omia niukkoja tietoja ja sitä enemmän stereotypioita. Oikea taiteilija ottaa korkeimman omakätisesti selvää asioista, jos hänellä oikeasti on jotain sanottavaa.
Aivan. Muakin vituttaa kun Tähtien Sodan tapahtumat ovat joillakin mielikuvitusplaneetoilla. "Tatooine, Kuolemantähti.." HAH! Ei ole mitään syytä miksei Star Warsia olisi aivan hyvin voitu sijoittaa tapahtumaan vaikkapa Jyväskylään.
Kylmän sodan sarjakuvista mieleen tulee Verta ja värityksiä -lehdessä ollut tarina 50-luvun kommariparanoian ajalta. Tarinassa opiskelijapoika yrittää päästä oppilaskunnan jäseneksi ja keksii että parhaiten se onnistuisi jos lavastaisi epäsuositun opettajan kommunistiksi. Harmi vain että pojan sisko onkin mennyt naimisiin tämän open kanssa..
"Luuletko tosiaan että voisimme ottaa jäseneksi jonkun, jonka perheessä on pahamaineisia kommunisteja?"
-
Mämmilä loukkaa myös jokaista ajattelevaa kvaakilaista. Onneksi Koivistolla ei ole mitään sanottavaa kellekään.
-
Näin se on juuri! Epäuskottavia ovat sarjakuvat jotka eivät kerro suoraan vallitsevasta todellisuudesta.
Missä muka on oikeasti Tralla la ja Nelikulmaisten munien laakso! Enkä usko että ankat puhuvat tosielämässä!
Kaivakaapas esille Vappu Taipaleen mietelmät iloiselta 1970-luvulta, olikohan se "Rauhan asialla", kirja, jossa hirviteltiin kuinka raakoja ja julmistavia ovat "lastenlehdet". Hannu Taanila kävi kiparilla ostamassa läjän lehtiä, analysoi niiden tapahtumia ynnä juonikuvioita ja löysi kymmenestä lastenlehdestä vaikka kuinka monta kiristystä, murhaa, tappoa ja silkkaa v*****lua.
Se se on todella harmi ettei sosialismissa juuri sarjakuvaa ymmärretty, animaatioita sentään, joten Pikkukakkosen Nukkumatti kävi oikeasti mm. Vietnamissa levittämässä unihiekkaa. Mutta ei koskaan länsimaissa käynyt Matti, sillä porvarien lapsilla oli syytäkin nukkua huonosti!
Ja koska Tintti ja Haddokki virallistavat suhteensa, mitä!?
-
Syldavia ei ilmeisesti kuulu kumpaankaan blokkiin vaan on puolueeton. Maa ei välttämättä ole myöskään mikään iloinen pikku demokratia, vaan se voi olla hyvinkin autoritaarinen kuningaskunta. Kannattaa huomata että tällä hyvin pienellä maalla on oma salainen avaruusohjelmansa.
Jokuhan väitti Syldaviaa slaavimaaksi muutetuksi Belgiaksi. En tunne maata kovin hyvin, olisiko Herge vaan ottanut itselleen tutun yhteiskunnan ja heittänyt sinne vain balkaninmakkaroita koristeiksi?
Aikuistumista tapahtui Tintti Afrikassa (Kongossa) ja Tintti Amerikassa -albumien välillä. Huomatkaa suhtautuminen kongolaisiin "belgian kansalaisiin" verrattuna miten on esitetty intiaanien kohtalo USA:ssa.
USA noin muuten kyllä aika ihastuttavaa puutaheinää yhdessä yössä nousevine kaupunkeineen ja eläviä liukuhihnalla lehmiä syövine tehtaineen.
-
USA noin muuten kyllä aika ihastuttavaa puutaheinää yhdessä yössä nousevine kaupunkeineen ja eläviä liukuhihnalla lehmiä syövine tehtaineen.
Aikaa Simpsoneihin oli vielä 60 vuotta!
-
Vaikka jaankin kannan että mielikuvitusvaltioiden avulla voi sanoa rivien välistä enemmän olematta epäuskottavia, niin ehdotan pysymistä alkuperäisessä aiheessa: kylmä sota sarjakuvissa.
Se on toki toiminut mcGuffinina lukuisille tarinoille ja mahdollistanut moni myös mielikuvivaltioiden, järjestöjen ja hyvänen aika sentään fiktiivisten hahmojen kautta käsittelemään teemoja jotka ovat olleet liian arkoja niin idässä kuin lännessäkin.
Miksei kukaan ole mainninnut Murrosta? Berliinin muuri kun oli yksi merkittävistä ajan hengen kuvaajista.
Totaalisen ydintuhon ohella.
-
Koska Murros oli ihan paksa. Kuvistunnin ryhmätyö.
Kun taas Raymond Briggsin "Minne tuuli kuljettaa" (Otava 1982) on edelleen loistava.
-
Kaikki kunnia Briggsille, itsekin pidän teoksesta mutta oli Murroksellakin hetkensä kuten Bane Keracin hellä kuvaus maailmasta silloin.
edit. sen verran takapakkia keskustelussa otan että minusta Valerian Päiväntasauksen sankarit on yksi kivoimmista kylmän sodan kulttuurien kuvauksista koskaan.
Vaikka onkin mielikuvitusta ilman sen syvempää sanomaa.
-
Ei, jos jollain on jotain sanottavaa, hän ei sano sitä "rivien välissä"...
Siispä Herge tekee Ottokarin Valtikan 1939. Albumissa Syldaviaksi naamioitua Belgiaa/Tsekkoslovakiaa/Itävaltaa vastaan kalistelee sapelia Messerchmitt-hävittäjien voimalla ei mikään Pleksi-Lasi, ei edes Gourmenian diktaattori Heiler, vaan Saksan johtaja Hitler. Eräänä aamuna 1940 Herge pyrkii työpaikalleen Petit XXiemeen ja katoaa sen sileän tien. Ei tule enää Salaperäistä tähteä, ei Auringon temppeliä, ei Tuhatkaunon tapausta, eikä Tinttiä Tiibetissä, monista muista puhumattakaan. Onko maailma nyt parempi paikka?
Suoraan sanotussa on sekin heikkous, että se on niin armottoman tylsää. Mikä on tämän päivän Syldavia? Mikä on päivän Borduria? Kai sentään yksi osa taiteilijan taidosta on yrittää tehdä teoksestaan ajaton. Selvien paikannimien ja vuosilukujen ripustaminen upottaa useimmiten ne yritykset.
Kaiken voi tehdä hyvin tai huonosti, mutta on aika mahdotonta ryhtyä moralisoimaan tekijöiden ratkaisuja. Harvey Keitel joskus sanoi, että taiteilijan tärkein velvollisuus on syödä. Kvaakiin kirjoittavilla on syytä tyytyväisyyteen sen suhteen, että meillä on varaa siihen, mihin useimmilla eurooppalaisilla viime vuosisadalla ei ole ollut. Ehkä tämän asiantilan muuttumiseen on ollut oma osuutensa myös niillä idiooteilla, jotka ovat henkensä kaupalla levittäneet tuotantoaan ja ajatuksiaan rivien väleissä.
-
Kylmän sodan jakolinjoja voisi tietenkin käsitellä myös se Smurffi/Strumffi-sarjakuva, jossa kylä jaettiin maalatulla viivalla kahtia. Oikeastihan siinä kuvattiin belgian kielellistä jakoa, mutta sopii se jotenkin myös kahden Saksan kysymykseen ja sitä kautta länsi-itä -antagonismiin. Mistäs Asterixin syvässä kuilussa oli pohjimmiltaan kyse? Kuiluhan muuten oli Mämmilässäkin tielinjauksen jälkeen.
"Rajat, kuilut, kahtiajaot, vastakkainasettelut ja me/ne sarjakuvassa"?
-
Robert Crumbin Fritz-Kissa kurmotti aikanaan kiinalaisrottien iljettäviä laumoja.
-
Aivan. Muakin vituttaa kun Tähtien Sodan tapahtumat ovat joillakin mielikuvitusplaneetoilla. "Tatooine, Kuolemantähti.." HAH! Ei ole mitään syytä miksei Star Warsia olisi aivan hyvin voitu sijoittaa tapahtumaan vaikkapa Jyväskylään.
Löysitkin Kapu oivan esimerkin, Haijärvi ja Tähtien sota voidaan ilman muuta rinnastaa. Tuntuuko vain minusta vai leikitäänkö täällä tyhmää? Toivottavasti vain sentään leikitään... Harva lienee eri mieltä kanssani räikeimmistä mielikuvitusmaista, kuten Amerzoniasta tai Palombiasta, joiden tekijät tuskin ovat Latinalaista Amerikkaa nähneet edes telkkarista.
Mitäköhän Kvaakin väki tykkäisi Fennoskandian tasavaltaan sijoittuvasta poliittisesta trilleristä, jossa jääkarhut tallustelevat Volvojen ja Saabien rinnalla Svenien ja Ericien ryystäessä akvaviittia mustamakkaran painikkeeksi ja turistessa Nokian kännyköihin?
-
Mitäköhän Kvaakin väki tykkäisi Fennoskandian tasavaltaan sijoittuvasta poliittisesta trilleristä, jossa jääkarhut tallustelevat Volvojen ja Saabien rinnalla Svenien ja Ericien ryystäessä akvaviittia mustamakkaran painikkeeksi ja turistessa Nokian kännyköihin?
Jos se olisi vaikkapa Manga-sarjakuva tai BD, tekijöille ei olisi mitään merkitystä, mitä me täällä tykkäämme.
Kaikkia ei voi miellyttää.
Modesty Blaise seikkailee ympäri maailmaa.
Helsinkiin sijoittuva jakso on mielestäni täysin epäuskottava.
Samoin Jamaicalle sijoittuva jakso on varmaankin täynnä virheitä jamaicalaisen mielestä.
Huvittavaa, että Modesty ei koskaan seikkaillut Espanjassa, vaikka piirtäjä on espanjalainen. (Korjatkaa jos olen väärässä)
-
Eksymme aiheesta, mutta moderaattorit riehukoot ja uusia ketjuja luokoot jos niin näkevät parhaaksi.
Toivottavasti vain sentään leikitään... Harva lienee eri mieltä kanssani räikeimmistä mielikuvitusmaista, kuten Amerzoniasta tai Palombiasta, joiden tekijät tuskin ovat Latinalaista Amerikkaa nähneet edes telkkarista.
Hetkinen, mitä mieltä olitkaan? Ankardo nyt on täysin puhtaasti fantasiamaailmaa muutenkin, missäs nyt ankat olisivat poplaria ja revolveria käyttäneet, Akussakaan ei ketään ammuta ainakaan. Kuvasto ammennetaan jostakin kovaksikeitetyistä dekkareista ja Etelä-Amerikka joistain kirjoista, en ole lukenut, mutta joku vaisto arvaisi, että Hemingwaylla voi olla jotain tekoa asian kanssa. Romantiikkaa. Romantiikkaa.
Mitäköhän Kvaakin väki tykkäisi Fennoskandian tasavaltaan sijoittuvasta poliittisesta trilleristä, jossa jääkarhut tallustelevat Volvojen ja Saabien rinnalla Svenien ja Ericien ryystäessä akvaviittia mustamakkaran painikkeeksi ja turistessa Nokian kännyköihin?
Tässä on pitkälti sitä jujua. Jos ottaa oikean valtion, pitää tehdä taustatyötä ja saada kaikki näyttämään aidolta. Myös vaikutukset historiaan pitää miettiä ihan eri tavalla. On tietenkin ihailtava vaikkapa Prattia, joka marssittaa Corton milloin mihin historian taitekohtaan pällistelemään, mutta taidehan olisi tylsää, jos kaikkien pitäisi tehdä aina samalla tavalla. Jos sankari menee ja aiheuttaa vallankumouksen olemassaolevassa maassa, kyseessä on vaihtoehtohistoria ja tämän jälkeen joutuu suunnittelemaan koko omaa maailmaansa toiseen suuntaan.
Jos taas keksii mielikuvitusbanaanivaltion, voi sopia että siellä keikautetaan kaikki ylösalaisin ja tapahtuu vaikka mitä, mutta kun ei turhaan painoteta tarkkaan, missä mokoma maa sijaitsee ja niin edespäin, voi jatkossakin ottaa vastaan historian suuret ääriviivat kerrontaa vievänä elementtinä - niinkuin vaikka ottaa mukaan juuri tehtyjä tosimaailman keksintöjä.
Minusta on uskottavampaa, että marsupilameja asuu Palombiassa kuin Brasiliassa.
-
Mitäköhän Kvaakin väki tykkäisi Fennoskandian tasavaltaan sijoittuvasta poliittisesta trilleristä, jossa jääkarhut tallustelevat Volvojen ja Saabien rinnalla Svenien ja Ericien ryystäessä akvaviittia mustamakkaran painikkeeksi ja turistessa Nokian kännyköihin?
Sehän riippuu täysin siitä millaisen tarinan kertomiseen sitä maata käytettäisiin.
On tietenkin ihailtava vaikkapa Prattia, joka marssittaa Corton milloin mihin historian taitekohtaan pällistelemään
Aivan, Pratt passittaa Corton kerran toisensa jälkeen nimenomaan pällistelemään. Corto on sivustakatsoja, statisti. Onnensoturin osa ei ole muuttaa historiaa vaan olla sen todistaja - vaikka toisinaan saattaakin räjäyttää satunnaisen japanilaisten kasakkapäällikölle lainaaman rautatietykin.
Sen sijaan Tintti voi mainiosti pistää viralta kuvitteellisen banaanitasavallan sotilasdiktaattorin ja siinä sivussa kiusata vanhaa vihamiestään itäeurooppalaisesta kommunistidiktatuurista.
\input{aasinsilta}
Minne tuuli kuljettaa on hieno sarjakuva ja eittämättä nimenomaisesti kylmän sodan tuote. Se kuvaa sitä todellisuutta johon kahdeksanvuotiaana tiesin maailman päättyvän.
Kylmän sodan kuvaus se ei kuitenkaan varsinaisesti ole.
-
Minne tuuli kuljettaa sai aikaan kyselyn Ison-Britannian parlamentin alahuoneessa, kun Briggs oli käytellyt "halventavasti" oikeita "kansalaisten turvallisuus- ja suojautumisohjeita". Vasta sitten havahduttiin joustamaan edes pikkuisen, ja myöntämään, että aika järjettömiähän ne ovat - tyyliä Duck and cover (http://www.youtube.com/watch?v=C0K_LZDXp0I).
Sivumennen, samoista viboista lähti myös V for Vendetta syntymään.
-
Vasta sitten havahduttiin joustamaan edes pikkuisen, ja myöntämään, että aika järjettömiähän ne ovat
Väitätkö ettei taikaviitta suojaakaan, tai ettei atomilaskeumaa voisi ropsia pois kuusenhavulla? Vaikka onhan se aika naivi ohje, sillä mistäs kuusenhavun nykäiset, kun vieressä on atomipommi paukahtanut huomiota herättävän kovaa.
-
Minusta oli kaunista kun Tohtori No -elokuvassa Bondista ja böönasta pestiin paha radioaktiivisuus pois vaahtosuihkulla.
Mutta niinhän se on, että jos et ole kilpikonna ja atomipommi paukahtaa korvan juuressa, ei siinä paljon muuta voi kuin hyräillä rauhanlaulua ja ajatella Englantia.
-
Missä muka on oikeasti Tralla la ja Nelikulmaisten munien laakso! Enkä usko että ankat puhuvat tosielämässä!
Kävimme Ateneumin näyttelyssä, poika kertoi että kun painaa päänsä sitä munaa vasten siellä pesässä niin joku sanoo että siellä on pimeää ja se haluaa ulos. Walt Disney?
-
Mämmilä loukkaa myös jokaista ajattelevaa kvaakilaista. Onneksi Koivistolla ei ole mitään sanottavaa kellekään.
Aivan! Miksei se pentele tehnyt suoraan Orivedestä tai muusta oikeasta paikasta. Lapsellista!
Timo
-
Aivan! Miksei se pentele tehnyt suoraan Orivedestä tai muusta oikeasta paikasta. Lapsellista!
Siksikin, että Koivisto jo meinasi joutua maksamaan miljoonan markkaa orivetiselle kaffilanpitäjälle, kun tällä meni Hilkan paari ja oma paari päässä sekasin.
-
Siksikin, että Koivisto jo meinasi joutua maksamaan miljoonan markkaa orivetiselle kaffilanpitäjälle, kun tällä meni Hilkan paari ja oma paari päässä sekasin.
Aivan! Mitä olisi tapahtunut jos Koivisto olisi tehnyt 100% todellisuutta? Kaikki hahmot suoraan kirkonkylältä. ;D
Timo
-
Vaikka jaankin kannan että mielikuvitusvaltioiden avulla voi sanoa rivien välistä enemmän olematta epäuskottavia, niin ehdotan pysymistä alkuperäisessä aiheessa: kylmä sota sarjakuvissa.
Minä aloitin aiheen siksi että joku saattaa kertoa olennaisen sarjakuvan joka minulta on lukematta. Älä ole kuitenkaan kuiva turkulainen, keskustelu näin epämääräisestä aiheesta saakin rönsyillä
-
saa toki, niin vaikka harvinaisen kuiva turkulainen olenkin, aihepiiri on kiinnostava sillä jos sitä ei rajaa tiukasti historialliseen aikaan ja paikkaan niin sen teema ja henki leijuu melko monen sarjakuvan yllä.
Dark horsen Thing from other world sarjakuvat ovat omassa HPL-henkisyyden sävyttämässä paranoiassaan allegoria amerikkalaisesta kommunismin pelosta.
Mutta se menee jo todella rivien välistä lukemiseksi.
Mikähän olisi suomen vastine kylmän sodan sarjakuvalle ( ei, ei Mämmilä vaikka onkin suomi pienoiskoossa)?
-
Askon tiukat Kekkosen korkeajännitykset ja Herra Hagelbergin Kekkonen
-
vaihteeksi olen epäselvä näemmä, siis jo mainittujen lisäksi oli mitä tarkoitin.
Hagelbergin Kekkonen. Suomalaiset eivät ilmeisesti kykene käsittelemään aihetta ilman kaljupäätä.
outoa kyllä kylmä sota profiloituu tiettyihin polittikkoihin sarjakuvissa USAn Nixoniin ja überkylmis Reagan, brittien Thatcher ja neuvostojohtajista Nikita ja Brezhnev.
Aina samat kansikuvapojat (ja se yksi tyttö)
Toinen mielenkiintoisuus olisi jos jollakulla olisi esiripun toisen puolen sarjakuvista tietoa.
-
Olihan Mämmilässä kaksi kilpailevaa rauhanmarssikulkuetta. Se sivu oli ihan 100% kylmäsota-matskua.
Tihkui kai sen ajan fiilikset Mämmilässä pintaan joissain muissakin "jaksoissa". Vai muistanko väärin?
-
Nämä ekat eivät ole kyllä Antin kaipaamaa modernia settiä, mutta sitä itseensä. Piti oikein scrullata vanhat linkki-muistiot läpi kun muistin, että kaveri oli joskus lähettänyt jonkun linkin missä oli pirun viileitä kylmän sodan sarjakuvien kansia. Löytyihän se se sitten lopultakin, ja olipas ne sotaisia kaikki: http://www.esquirecomics.com/index.php?page=collection&collection=3
Olen mä näiden perään kuolannut, mutta ties minkälaista matskua ne sisältää. Varmaankin pelkkää amerikkalaisille suunnattua propagandaa, jolla saatiin haluttua pelonilmapiiriä aikaiseksi... ja kyllä me ne kuitenkin voitetaan -asennetta.
Kaverilta joskus luin nämä kylmän sodan Predatorit ja oli ne melkoisia. Jenkit, iivanit ja avaruusoliot niittasivat toisiaan urakalla jossain Siperian kolkassa: http://members.tassie.net.au/~jaherne/thehunted/comics-books/09-coldwar.php
Idiootit ulkomailla (Friikkilän veljekset) on kai varmaan kylmän sodan "trilleri" (huumorin huuruinen) vaikka se enemmänkin kertoo militanteista, terroristeista ja uskonkiihkoilijoista. Eversti Cornbelt: "Minä eversti Cornbelt. Uuden vapaanmaailman johtaja. Ensin minun pitää vaihtaa sotilasasvoni." "Puhelu, sir!" "Älä häiritse! Luon strategiaa!"
System (Peter Kuper) sijoittuu New Yorkin kaduille, mutta siinä mielestäni leijailee ilmassa jonkun asteinen kylmän sodan fiilari. Hyvä sarjakuva kuiteski.
Oliskos Shokeissa joskus ollut jotain kylmään sotaan viittaavia tarinoita? Emmiemuista...
-
Suomi näyttäisi kuuluvan punaisiin maihin v. 1948:
http://www.esquirecomics.com/resources/collection_images/Theplottostealtheworld.jpg
-
Suomi näyttäisi kuuluvan punaisiin maihin v. 1948:
Tai sitten kartta on piirretty Itämeren koilliskulman osalta totutulla tarkkuudella.
-
Periaatteessa osan Itävaltaakin pitäisi 1948 poliittisella kartalla olla punaista maata...
Edit. 8 se onkin eikä 9.
-
Suomi näyttäisi kuuluvan punaisiin maihin v. 1948
Tai sitten kartta on piirretty Itämeren koilliskulman osalta totutulla tarkkuudella.
Olen kertonut tämän toisaalla ennenkin, mutta se ei estä kertomasta uudestaan: olin nuornamiesnä (1986) Belgiassa remeltämässä sarjakuvaporukoissa, ja taisi olla Durbuyn festivaaleilla, kun eräs sarjakuvan ammattilainen kohteliaasti kysyi minulta, oliko ollut kovinkin vaikea päästä länteen sieltä Suomesta. Että häh? "Niin, eikö Suomi olekin kommunistinen maa?" Nnnnno eii nyt aivan suorastaan... Kekkoslaisuudesta en viitsinyt alkaa pitkällisesti selittämään, ja koko juttu liukui tutkan alle, kun jatkoimme oluenjuontia. Mutta jäipä tämä veikeä tarina kerrottavakseni. Kylmän sodan hengessä.
-
Paljastetaanpa nyt että olen nuoruudessa loukannut yhtä Jugoslavialaista merimiestä ihmettelemällä samaa (loukkaantui verisesti, ne oli ainoat jotka sai itäblokissa matkustaa suhteellisen vapaasti ulkomaille. Edellytys oli ilmeisesti että oli rahaa ostaa vaadittava leima ko. viranomaiselta, jotka olivat lahjomattomia).
Yhtä irlantilaista loukkasin myös kun luulin että ne kuuluvat NATOOn ("Ainoat vieraat joukot tässä maassa ovat Belfastissa!")
-
Durbuyn festivaaleilla, kun eräs sarjakuvan ammattilainen kohteliaasti kysyi minulta, oliko ollut kovinkin vaikea päästä länteen sieltä Suomesta. Että häh?
Sinähän taisit olla Murtsin kanssa USA;ssa Frank Filmsin hommissa samaan aikaan? Jukka kertoi haastattelussani Disneyllä työskentelystään:
"Ulkomaalaisena minua kohdeltiin amerikkalaisella vieraanvaraisuudella toimittajien osalta. Suomesta tulleena minua kohdeltiin muutenkin uteliaan kunnioittavasti, kuin avaruusoliota. Syy tähän selvisi nopeasti: sikäläisille, jotka olivat kuulleet Suomesta maan nimen lisäksi vain yhden lauseen muutakin tietoa, minun kuviteltiin loikanneen ulos jostakin kommunistivaltiosta! Amerikkalaisten Suomi-kuva oli yhtä punainen kuin niissä näkemissäni amerikkalaisissa kartoissa ja karttakirjoissa, joissa Suomi kuului Neuvostoliittoon!!!"
Timo
-
Eräs englanninopettajani kertoili saaneensaa kiertomatkalla olevilta amerikkalaisilta purukumia vaivannäöksi oppaana toimimisesta. Mistäs me itäblokkilaiset purkkaa salakuljettaisimme?
Luulisi, että edes joillain vanhimmilla jenkeillä (jos ei nyt sentään punaniskoilla) olisi edes toisen sukupolven muistikuvia Helsingin olympialaisista ja Coca Colaa ryystävistä suomalaisista katukuvassa.
-
Kylmän sodan sarjakuvista puhuttiin, enkä ollenkaan muistanut kehumaani Yves Chalandin Freddy Lombardia:
http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=1414.msg121835#msg121835
Timo
-
Paljastetaanpa nyt että olen nuoruudessa loukannut yhtä Jugoslavialaista merimiestä ...
Yhtä irlantilaista loukkasin myös ...
Osataan sitä näköjään meilläkin olla tietämättömiä muiden asioista.
Minä loukkasin kesällä erästä serbiä kommentoimalla pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan kansalaisena turhan ylimielisesti Serbian asemaa globalisoituneessa taloudessa. Jotenkin vain nykyhetki tuntui olennaisemmalta kuin 60-luku...
Tapaamillani serbeillä on yleisesti tuntunut olevan varsin traumaattinen suhde historiaansa ja asemaansa maailmassa. Tarve korostaa Jugoslavian eroavuutta muusta itäblokista on suuri, vaikka rautaesirippu on niin viime vuosituhatta.
-
Ei mennä monenko eri maan henkilöitä olen loukannut, matkailu avartaa sano....
Muistin unohtaneeni Brian Michael Bendisin Fire albumin.
Kylmän sodan agenttitoiminnan kuvioita Reaganin kaudella.
Myös nuoren miehen kasvutarina.
Siis ei se tavallinen ryyppäjäistarina vaan "miten päädyin vakoojaksi?"
Makuni tunteville ei tulle yllätyksenä että maailmankuva on iloinen ja hilpeä ja albumin loppu (ja moni muu osuus..) antaa aihetta nauruun ja lauluun.
Joka hyllyyn Q& C sarjan viereen.
-
Mitenkäs minä nyt Chalandin Vacances à Budapestin unohdin, vaikka sitä tuolla hehkutin:
http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=1414.msg121835#msg121835
Kylmää sotaa kuumana. Eli Unkarin kansannousua.
Timo
-
Välähti oikealla !
Väitätkö ettei taikaviitta suojaakaan, tai ettei atomilaskeumaa voisi ropsia pois kuusenhavulla?
VesaK taitaa olla sivari. Siltä on jäänyt taikaviitta , mikkihiiri, smurffit ja näiden yhdisteenä syntyvä mustanaamio kokematta.
Ja tämähän jopa liittyy aihepiiriin noin kääntäen : "Sarjakuvat kylmässä sodassa" tai ainaskin kylmän sodan aikaiset sarjakuvanimiset sotavehkeet.
-
VesaK taitaa olla sivari. Siltä on jäänyt taikaviitta , mikkihiiri, smurffit ja näiden yhdisteenä syntyvä mustanaamio kokematta.
Pöh, olisinkin. Mustanaamio on kaikkien aikojen suurin sarjissankari itselleni, ylpeänä muistan miten esitin Mustista Kymmenen uutisissa iloisen 1990-luvun alussa... eikä edes loppukevennyksessä.
Ja Johnny Hazard on parasta kylmää sotaa ikuna.
-
... Johnny Hazard on parasta kylmää sotaa ikuna.
No niin on! Ihmeellistä, miten pääsikin tuollainen unohtumaan vallan. Ja niin itsestäänselvä tapaus vielä. Johnny Hazardistahan oli 1970-luvun alussa suomalaisten (Seppo Lindqvist ja kukas se tekstimaakari oli...) tekemä parodiakin: Johnny Hassinen, jonka tehtävänä oli puolustaa vapaan maailmaan etuja kaikkialla muualla maailmassa.
-
Ylen elävässä arkistossa on Johnny Hazardia käsittelevä radio-ohjelma. Kesto jotain puol tuntii. ;D
-
Välähti oikealla !
VesaK taitaa olla sivari. Siltä on jäänyt taikaviitta , mikkihiiri, smurffit ja näiden yhdisteenä syntyvä mustanaamio kokematta.
Ja tämähän jopa liittyy aihepiiriin noin kääntäen : "Sarjakuvat kylmässä sodassa" tai ainaskin kylmän sodan aikaiset sarjakuvanimiset sotavehkeet.
Kun muistat Jukka vain heittää vuoden '75 Supermanin muovipussista ja kömmit sinne itse, saavat Rooseveltit haamuineen pommittaa sitä vaikka minkälaisilla aseilla... Se on uskomattoman läpipääsemätön suoja, kunhan keksit miten nuo keräilijöiden muovipussit saadaan auki.
-
No niin on! Ihmeellistä, miten pääsikin tuollainen unohtumaan vallan. Ja niin itsestäänselvä tapaus vielä.
Ei kun Johnny ja Modesty oli heti minun aloitusviestissä sellaisina peruslähtökohtina. Mutta yllättävän paljon näitä on löytynyt (ja hyviä). Amerikkalaiset (?) Cherkas & Hancock on vissiin mainitsematta, eurooppalaisennäköistä ja laadukasta tavaraa kommarivakoojista, ydinkokeista ja aina ajankohtaisesta lentävien lautasten uhasta
-
Amerikkalaiset (?) Cherkas & Hancock on vissiin mainitsematta, eurooppalaisennäköistä ja laadukasta tavaraa kommarivakoojista, ydinkokeista ja aina ajankohtaisesta lentävien lautasten uhasta
No jpas, näyttävät tekevän ligne clairea:
http://www.silentinvasion.com/silent.html
pitänee tutustua tarkemmin.
Timo
-
Muistin unohtaneeni Brian Michael Bendisin Fire albumin.
Kylmän sodan agenttitoiminnan kuvioita Reaganin kaudella.
Myös nuoren miehen kasvutarina.
Korjaa jos olen väärässä, mutta pikavilkaisun perusteella "Fire" sortuu samaan kuin moni muukin realistisen kyyninen vakoilustoori: kylmän sodan aikainen vakoilu kuvataan toimintana, jossa agentteja lahdattiin surutta ja ahkerasti, omia ja vihollisia. Tällainen tylyn "realistinen" kuva vakoilutouhuista on syvään juurtunut ja osaltaan ihan yhtä fiktiivinen kuin James Bondit. Todellisuudessa tappamiseen turvauduttiin perin harvoin, ja ainakin KGB:ssä sitä varten piti anoa erikseen lupa ylimmältä johdolta.
Tiedustelupalveluilla (ainakin CIA, KGB, MI6) oli keskinäisenä käytäntönä olla tappamatta toistensa virkailijoita. Nehän olivat kiinni saataessa arvokkaita tietolähteitä ja valuuttaa vankeinvaihtoa varten. Lännen vakoilu- ja vastavallankumoustehtäviin värväämiä kommunistiblokin maiden kansalaisia tietenkin kohdeltiin kiinni saataessa kuin skeidaa ja teloitettiin iloisesti.
Otsikkoon palatakseni, "Pirun huuli" on ollut ehkä meitsin makuun paras kuvaus näistä vakoilutouhuista. Kuivan kovista vakoilujutuista "Queen & Country" perustuu suosikkisarjaani "Sandbaggers", mutta ei onnistu olemaan niin vakuuttava kuin mielestään ehkä on, ja piirrostyö on etenkin alkupuolella köpelöä.
-
Korjaa jos olen väärässä, mutta pikavilkaisun perusteella "Fire" sortuu samaan kuin moni muukin realistisen kyyninen vakoilustoori: kylmän sodan aikainen vakoilu kuvataan toimintana, jossa agentteja lahdattiin surutta ja ahkerasti, omia ja vihollisia. Tällainen tylyn "realistinen" kuva vakoilutouhuista on syvään juurtunut ja osaltaan ihan yhtä fiktiivinen kuin James Bondit. Todellisuudessa tappamiseen turvauduttiin perin harvoin, ja ainakin KGB:ssä sitä varten piti anoa erikseen lupa ylimmältä johdolta.
Totta kyllä Fire on kyyninen ja siinä syntyy raatojakin.
Pitäisi varmaan lukea se uudestaan mutta muistini mukaan Firen kuvaus on enemmän sitä karua tylsää arkea jossa välillä pistää esiin järjettömiä toimia ja järjetömämpää toimintaa.
Firen lunastava piirre on tämä " ei ole varmasti meidän puolella, mutta voi heilahtaa vihollisen puolelle"-tilanteiden ratkaisumalli, eli arvokkaiden siviilien mustamaalaus ja eliminointi.
Ja siitä miten omat koirat purevat kovimmin.
Onneksi tällaista ei käy todellisuudessa...
Olet oikeassa tiedustelupalveluiden käytännön suhteen, mutta vaikka samoja piirteitä on niin Queen & Country siis ei perustu Sandbaggersiin.
Molemmissa kylläkin karsitaan kaikki glooria vakoilutyöltä ja käsittelevät brittien asemaa vanhana maalimanvaltiaana ja vehkeilyn ykkösmaana.
Pirun huulen lisäksi tahtoisin itse nostaa rinannlle myös Koston veljeskunnan. Vaikka kylmä sota on siinä vain viitteellinen tausta vanhalle vihalle se antaa minusta hyvän kuvan kylman sodan euroopasta ja historian painolasteista.
-
Pirun huulen lisäksi tahtoisin itse nostaa rinannlle myös Koston veljeskunnan. Vaikka kylmä sota on siinä vain viitteellinen tausta vanhalle vihalle se antaa minusta hyvän kuvan kylman sodan euroopasta ja historian painolasteista.
Ja tuo albumin poliittinen väkivalta on yhä pelottavan totta muutamilla alueilla Etelä-Euroopassa, eli sikäli mielenkiintoinen opus. On jäänyt hyvin mieleen, astetta luontevammin etenevä kuin Metsästysretki.
-
Aiheeseen liittyen Antti vainio ei jostain syystä maininnut Greg Ruckan & con:n Queen & Country:Declassified 1 albumia.
Aihetta sivuten, mistähän tuon em. opuksen saisi itselleen, nimittäin tuntuu olevan todella monesta nettikaupasta loppu? Normaalit eli play, bookdepository, amazon ja caimanzone tuuttaa eioota. Lisäksi katsastin suomalaiset nettikaupat eikä sielläkään tunnu olevan.
Muut osat on jo hallussa.
-
Oho, ovatpas nekin siipikarjan edustajat joilta silmät ei toimi näemmä olleet maailmalla aktiivisia.
Oman declassified 1n hommasin jo pari vuotta sitten, joten nykytilanteesta en tiedä, pahoittelut, ja sehän ainoana noista declassified-alumeista sijoittuu ajallisestikin kylmään sotaan.
-
Tästä aiheesta kiinnostuneille voi mainostaa Mark Askwithin käsikirjoittamaa ja R G Taylorin piirtämää Silencers albumia.
Tällä kertaa seuraamme brittiläiskanadalaista tiedustelutoimintaa. Askwithin tapa kirjoittaa viipyilevää kertomusta jossa lukijaa ei varsinaisesti aliarvioida kiehtoo.
Päähenkilöistä tulee Queen & Country mieleen: päähenkilöt kun ovat kenttäagentteja, vaientajia.
James Bondeista ei ole kyse, enemmän Le Carren ja deightonin hengenheimolaisia.
Itse kertomus ajoittuu kylmän sodan viimeisiin päiviin persianlahden kaikujen kiiriessä eurooppaan.
Kosto ei tuo sovitusta, hyvät tarkoitusperät eivät täytä tyhjyyttä.
lisäpisteitä siitä miten paljon omistetaan menetetyn agentin poismenosta tämän perheelle kertomisesta.
ei mässäile toiminnalla, mutta tarjoaa laityypille sopivia koukkuja.
rautaesirippuun kohdistettu vakavuus ja hartaus miellytti myös.
ai niin mv-albumin julkaisija Image comics.
-
Quinon "Mafaldaa" ei olla taidettu mainita vielä tässä ketjussa. Kylmä sota, yhteiskunnallisuus ja kolmas maailmahan ovat oleellinen osa strippejä siinä missä the Beatles ja keiton syömisen kamaluuskin.
-
Olihan Mämmilässä kaksi kilpailevaa rauhanmarssikulkuetta. Se sivu oli ihan 100% kylmäsota-matskua.
Nyt meni kaksi tarinaa sekaisin. Mämmilässä oli kilpailevat kulkueet vuoden 1918 sodan muistelijoille, ei rauhanmarssijoille. Sen sijaan kylän nuoriso järjesti kylmä sota -henkisen tiernapoika-performansin keskustassa ja saivat aikuiset keskustelemaan kylmästä sodasta ja politiikasta kesken joulukiireiden.
-
John Byrne pistää haisemaan ketjussa mainittiin lokakuussa alkavan IDWlta Cold war-sarjakuva (http://news.yahoo.com/john-byrne-crafts-period-piece-set-cold-war-063535096.html)
ajanjakso on harvinaisen hedelmällinen maaperä joten toivoa sopii että tämä Byrnenkin sarja saisi lahjakkaita apinojia liikkeelle, niin meillä kuin maailmallakin.
-
Watch made in the "Worker's Paradise"!
-
Tuostapa tulikin mieleeni...
http://www.jouniheikkila.fi/mainokset/sovgum.html
...että sovgumilla Vladivostokiin ajelevan traktoritehtaan työläisen tapauksessa copy on pitänyt pokkansa.
Edit: aiheessa pysyäksemme kertaus siitä, mistä oli kyse: