Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Kotimaiset sarjakuvat => Topic started by: Lurker on 13.02.2007 klo 10:16:43
-
Johanna Rojola on nuoresta iästään (syntynyt 1970) huolimatta ehtinyt jo jonkin aikaa piirtää sarjakuvia (http://www.nbl.fi/~nbl436/sarjakuvat/sarjakuvat00.html). Hänen tyylinsä on vaihteleva mutta hyvin tunnistettava. Hän on tunnettu myös kansainvälisesti.
Helsingin Sanomat on tänään (13.2) omistanut "Rojulle" melkein puoli sivua Kulttuuri-osiossa (otsikolla Vilpitön kiukku yhdistää Rojun sarjakuvia, Heikki Jokinen).
Erityisen koskettavasti jutussa siteerataan piirtäjän havahtumista elämän todellisuuteen, sitä kuinka hän näkee sanojen taakse, ohikulkijoiden tajuntaan. "Grafiikka elää tekijän mielen mukana, on terävää, herkkää silloin kuin sisältökin."
-
... jutussa siteerataan piirtäjän havahtumista elämän todellisuuteen, sitä kuinka hän näkee sanojen taakse, ohikulkijoiden tajuntaan.
Ja aivan aavistamattamme Roju lukee ajatuksiamme kulkiessaan keskuudessamme kuin kuka tahansa meistä.
Hyvä juttu Jokiselta, ja mainio puffi Täti Jaksaa Heilua -kokoelmalle (joka tietysti on jo ollut markkinoilla eräitäkin kuukausia, mutta Hesarissahan juttuja säilytetään pakkasessa toisinaan kauankin).
Onnea ja menestystä toivotan omastani ja edustamieni tahojen puolesta.
-
No onko se hyvä kirja, onko? Onhan?!!
Kukaan (edes artisti itse) ei maininnut koko kirjasta Angoulemessa mitään! Kiitti vaan kaverit! Liika vaatimattomuus on pahasta ;)
Nyt pitää odottaa iäisyyden (=kesään), että saa kirjan käsiinsä...
-
No onko se hyvä kirja, onko? Onhan?!!
Kukaan (edes artisti itse) ei maininnut koko kirjasta Angoulemessa mitään! Kiitti vaan kaverit! Liika vaatimattomuus on pahasta ;)
Nyt pitää odottaa iäisyyden (=kesään), että saa kirjan käsiinsä...
Sehän on siis kokoelma aiemmin ilmestyneitä juttuja... että jos olet lukenut Suuria Kurpitsoja ja uudempia Rojun juttuja eri lehdissä, tiedät mitä odottaa.
-
Kivointa on, että tämä on retrospektiivi aika pitkältä ajalta: mukana on 90-luvun alun ihanan kreisejä sarjiksia, jotka oli ainakin mulle uusia. Erilaisia kuin uudemmat, joissa väreillä ja fiilistelyllä on suurempi osa.
En tiedä muuten voisko millään alpparilla olla ikinä osuvampaa nimeä.
-
En tiedä muuten voisko millään alpparilla olla ikinä osuvampaa nimeä.
Nimi on hauska. Albumi on hauska. Jostain syystä Hesarissa ollut juttu nosti kuitenkin karvat pystyyn. Tuntui ettei sitä olisi aivan niin imelästi tarvinnut kehua. Mutta on se silti hyvä.
Vielä kun saisin tekijän ja oman kappaleeni samaan paikkaan aika-avaruudessa - signeerausta varten. Edellinen yrityksen tuhosivat liikennevälineiden aikataulut, nuo julmat ja säälimättömät, sieluttomat tietokokoelmat, teknokraattiset taiteen vihaajat.
-
Sehän on siis kokoelma aiemmin ilmestyneitä juttuja... että jos olet lukenut Suuria Kurpitsoja ja uudempia Rojun juttuja eri lehdissä, tiedät mitä odottaa.
Jep, tiedossa oli mitä homma sisältää mutta epäilen, etten osaa ko. jutuista ole koskaan lukenut kun aika-akseli ja julkaisualue on ollut niin laaja. Hyvä homma saada kaikki samojen kansien väliin. Näin on pitkä odotus palkittu. Ja hieno homma jos HS huomioi noin näkyvästi...
-
Itse olen luultavasti lukenut kirjan kaikki sarjat muualtakin, mutta ajattelin hankkia kokooman jo kannatussyistä. Menin sit alan vanhimpaan erikoisliikkeeseen eli Fennicaan - jossa kuitenkin pahoiteltiin, ettei kirjaa ole "ehtinyt vielä" tulla heille asti. Siis se ei ollut esim välillä loppunut, vaan ehtimisestä oli kyse. Vaikka kirja julkaistiin pari-kolme kuukautta sitten?
Eikö Sammakko tyrkytä tavaraansa erikoisliikkeisiin, vai onko erikoisliike noin pihalla alan ajankohtaisista kotimaisista julkaisuista?
-
Kyllä ne vaan on niin pihalla!
-
Punavihreää hörhöilyä, joka kuuluu Barksin ja Hergén lukijalla sarjaan EVVK.
-
Punavihreää hörhöilyä, joka kuuluu Barksin ja Hergén lukijalla sarjaan EVVK.
Luen sekä Barksia että etenkin Hergéä ja silti Rojun albumi oli oikein miellyttävä tuttavuus.
Monipuolinen maku on päivän sana.
-
Punavihreää hörhöilyä, joka kuuluu Barksin ja Hergén lukijalla sarjaan EVVK.
Jokaisella on oikeus mielipiteeseen, tämä on faktaa, mutta perustelu olisi paikallaan.
Toki Barks ja Hergé omasivat omat kantansa jotka sitten olivat sinimustiako?
Enkä tiedä miten se näkyy lukijoissa.
Itse olen kokenut Rojun yhtenä harvoista omaelämänkerrallistaiteellisen suuntauksen tekijöistä joiden töitä on jaksanut lukea useampaan kertaan.
-
Punavihreää hörhöilyä, joka kuuluu Barksin ja Hergén lukijalla sarjaan EVVK.
Ettei kyseessä vain ole Kivik, joka on ottanut toisen pseudonimen, mutta pitänyt 70-lukuisen roolihahmonsa ummettuneine asenteineen?
Niiden pohjalta turautetut "mielipiteet" kun eivät vaadi tutustumista itse aiheeseen. Itseriittoiset ennakkoluulot riittävät.
Muita Hergen ja Barksin ystäviä ei kuitenkaan tarvitse sotkea samaan sylttyyn!
-
Luonnosmainen tyyli saattaa hämätä tottumatonta, mutta itseasiassa Roju on erittäin hyvä piirtäjä. Ainakin ihmisten, en ole nähnyt esim. Rojun piirtämiä aseita ja avaruusaluksia. Ihan huippua eurotasoa. Juttuihin en ole hirveästi päässyt tutustuun, pitänee hankkia tämä.
-
Hei, kiitos kaikista kommenteista! Aika silkkihansikasosastoo, mutta kyllä passaa. En ensin aatellu kommentoida kun tuntuu kummalliselta kommentoida sellaista ketjua, johon ihmiset kirjoittavat mun jutuista - jos minä sanon jotain, ei kukaan uskalla enää kirjoitella mitään kun aattelevat että luen näitä ja suutun/loukkaannun/pahastun/ylpistyn... mutta kyllähän "kaikki" tietää joka tapauksessa että luen Kvaakkia. Enkä piittaa kritiikistä. Ja kerta Perttikin puuttuu koko ajan Fingerpori-ketjuun ja sitä on ollut itse asiassa tosi kiinnostavaa lukea, tekijän avautumisia juttujen taustoista.
On ollut ihana yllätys että kirja on herättänyt niin paljon kiinnostusta! Kun toisaalta se kumminkin on "vain" kokoelma ja monelle albumin mitta on se pitkä jatkuvajuoninen tarina. Mutta minusta on mukavaa tehdä just noita pieniä havaintoja lehtiin. Se on ihan eri laji kuin pitkä albumi. Niistä osa kestää sitten vielä lukemista myöhemminkin, hyvässä lykyssä. Tuon albumin matsku karsittiin 120 sivusta. Ja aika pieniähän ne on ne lehdet olleet missä noita pääsääntöisesti on julkaistu, joten monelle ennennäkemättömiä juttuja kumminkin.
Varsinkin tämä ilahdutti (kursivointi minun):
Johanna Rojola on nuoresta iästään (syntynyt 1970) huolimatta ehtinyt jo jonkin aikaa piirtää
...minullako ikäkriisi? ;D
-
...minullako ikäkriisi? ;D
Tai sitten olet ulkoistanut sen?
-
Tai sitten olet ulkoistanut sen?
Ai miten sen voi ulkoistaa?
-
Kun toisaalta se kumminkin on "vain" kokoelma ja monelle albumin mitta on se pitkä jatkuvajuoninen tarina. Mutta minusta on mukavaa tehdä just noita pieniä havaintoja lehtiin. Se on ihan eri laji kuin pitkä albumi.
Kyllähän se ajattelu näin menee että vasta pitkässä albumissa se munan pituus mitataan (sinun tapauksessa kai tissin). Mistähän se idea on peräisin ellei hanurista, vaatii taitoa sanoa asiansa lyhyesti. Jos todisteita kaipaatte niin lukekaa maailman paskinta kirjallisuutta mikä on amerikkalaiset lukihäiriöiset vääntämässä järkälemäisiä fantasiatrilogioita
-
Ai miten sen voi ulkoistaa?
Ettei sun itse tarvitse sitä mainostaa, vaan Lurker tekee sen puolestasi.
-
Ettei sun itse tarvitse sitä mainostaa, vaan Lurker tekee sen puolestasi.
Aa, siistii, itse en enää määrittelisi itseäni nuoreksi, mutta ehkä olen nuorempi kuin Lurker.
-
Aa, siistii, itse en enää määrittelisi itseäni nuoreksi, mutta ehkä olen nuorempi kuin Lurker.
Apua, nyt mulle tulee ikäkriisi... täytyy tästä mennä laskemaan harmaita hiussuortuvia. ;-)