Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Sarjakuvien ostaminen ja keräily => : PertK 29.09.2004 klo 21:42:21
-
Tervehdys!
Tarkoituksena olisi aloittaa suururakka ja viedä
n. 40 vuosikertaa Aku Ankkoja sidottavaksi johonkin
hyvään kirjansitomoon.
Kysymykseni kuuluu, että mitä paikkaa suosittelisitte Helsingissä
(ja miksei muuallakin Suomessa, mutta mieluiten pääkaupunkiseudulla)? Laadun pitäisi olla hyvä ja hinnan kohtuullinen. Se on hyvä tietää, että projektissani pitää 5 vuosikertaa, jotka on jo kerran sidottu, sitoa uudelleen.
Tiedän toki Kirjansitomo Jokisen Helsingissä ja käsitykseni mukaan heiltä synty laatutyötä, mutta kun asiaa tiedustelin pari vuotta sitten, heidän hintatasonsa on aika kova ja se, että tuon 5 vuosikerran uudelleensidonnan he laskuttaisivat tuntityönä, niin se tarkoittaa käytännössä sitä, että siihen minulla ei ole varaa. Tarkoitus olisi sopia könttäurakasta - yksi mahdollisuus olisi se, että sopisi 10 vuoden sitomisesta aina kerrallaan.
Se tuli mieleeni, ettei millään antikvariaattiporukalla olisi järjestetty sarjakuvien sidontamahdollisuutta Virossa, jolloin hinta ehkä olisi hiukkasen kohtuullisempi.
Joka tapauksessa, kiitoksia kaikista vinkeistä.
PertK
-
Kokeile Tuoterengasta Lahdessa. Saattaisi olla kilpailukykyiset hinnat. Muutenkin kannattanee etsiä pääkaupunkiseudun ulkopuolelta. Luulisi että ainakin yliopistokaupungeista löytyisi, väikkärithän sidotaan. Jos pyytää tarjousta muutamasta paikasta ja käy vaikka sitten parhaimmissa paikan päällä katsomassa työn jälkeä.
-
En luovalla haun käytölläkään löytänyt sopivaa keskustelua...
Eräästä vanhasta sarjakuva-albumistani (Valerian: Pariisista Kassiopeiaan) lähtivät äsken melkein kaikki sivut irti. Liimaside on vain haurastunut ja nyt se sitten petti lopullisesti. En vain oikein tiedä, miten sen korjaisin. Haluaisin kuitenkin mahdollisimman siististi ja nätisti sen tehdä, kun on melko rakas minulle tämäkin sarjis. Olisiko teillä siis mitään hyviä neuvoja?
(Hm, ovat nuo muutkin Valerianit aika huteran tuntuisia. Ää, miksi kaikki parhaat sarjakuvani ovat niin vanhoja, että niitä ei uskalla lukea? :p )
-
Vie johonkin kirjansitomoon/osaavalle kirjansitojalle korjattavaksi. Kallista (luulisin), mutta kannattavaa. Kirjansitomoja löytynee puhelinluettelosta ainakin paikkakunnilta joilla on yliopisto: opinnäytetyöt sidotaan.
-
Joku kirjastossa duunissa oleva voisi kenties kertoa millä tavalla he korjaavat kirjoja.
Eräs tuttu joka aikoinaan oli kirjastossa esitteli jotain korjaamaansa teosta ja hyvältä näytti. Muistaakseni oli joku erikoisliima tms jolla homma hoidettiin ainakin Helsingin kirjastoissa.
Duunityyppi taas on puhunut siitä että on harkinnut perustaa firman joka hoitaisi noita sitomisia Intiassa kun siellä on tolkuttoman halpaa. Ainakin näytteet mitä hänellä näin oli hienoja. Toisaalta, selkeistä syistä, suosi Suomalaista!
-
Olen ammatiltani painopinnanvalmistaja ja olen hallitsen kyllä painamisen ja sitomisen, mutta omia kirjoja en ole koskaan liimaillut. Joissain kirjoissa näkee sellaista verkkoa, se kai liimaa paremmin. Periaate on kai se, että ensin liimataan sivut ja sitten ne kanteen. Voihan ne ommellakin. Paksummissa kirjoissa on pääty irti sivuista, katsokaapa. Muuten ne taittuisi. Siksi kai sarjakuvatkin irtoavat herkästi jo liima kuivuu. Arkijärjellä ajatellen pitäisi kai kirjat säilyttää aika suht. kosteassa, mutta kelläpä nyt on humidori sarjiksille. Don Rosalla taitaa olla. Muovipussissa pitäminen pitää liiman tietysti notkeana. Voisikohan niitä kostuttaa mitenkään?
-
Siirsin tämän tänne keräilyyn, kun on enempi tätä aihetta liippaava.
Aiheeseen: Albumin voi tosiaan viedä ihan sitomoon tai sitten yrittää itse. Löysin aiheesta yhden sivunkin (http://kotisivu.dnainternet.net/joose/kirjankorjaus/). Se kyllä koskee enimmäkseen kirjojen korjausta.
Jos itse lähtisin albumia korjaamaan, niin toimisin varmaankin seuraavasti (perustuu hataraan muistikuvaan siitä, miten itse olen kirjoja sitonut, ohjeeseen kannattaa siis suhtautua tietyllä varauksella enkä vastaa tuhoista ;) ):
Irrotetaan sivut ja puhdistetaan niistä liima. Tehdään sivuista siisti pino sellaiseen paikkaan, missä pinon voi liimata pelkäämättä sen liimaantumista johonkin ylimääräiseen. Hyvä vaihtoehto voisi olla jonkinlainen laatikko, josta yksi reuna on irti, niin että pinon liimattava reuna tulee ulos. Laitetaan pino myös puristuksiin. Päälle siis vaikka kirjoja tms. Kannattaa kuitenkin varmistaa, että ne ei liimaannu myös. Jos pinon liimattava pinta ei ole karhea, raaputetaan siihen vähän rosoa vaikka veitsellä (riittää, kun viiltelee siihen viiltoja).
Sitten sivellään liimaa pinon reunaan (olisi kätsyä, jos pino olisi korkea, joten kerralla voisi liimata useamman albumin, jos on). Liimaksi pitäisi valita joku hyvä ja joustava, joka ei kuivuttuaankaan muutu kovaksi (muuten se lohkeaa). Annetaan liiman kuivua seuraavaan päivään.
Otetaan pino ja erotetaan osat toisistaan (siis jos on kerralla liimannut useamman albumin, niin albumit irti toisistaan nyt). Se käy helposti vaikka voiveitsellä. Sitten otetaan kansi ja levitetään se pöydälle. Sivellään liimaa kannen selkämykseen (jos etu- ja takakannessa on taitekohdat n. 5 mm. selkämyksestä, kuten usein on, niin liimaa kannattaa laittaa melkein sinne saakka) ja sisäsivujen selkämykseen. Kannen selkämykseen leikataan sopivan kokoinen pala harsoa (se voi olla Justuksen kuvaamaa verkkoa tai sitten vain jotakin ohutta harsoa). Yhdistetään kansi ja sisäsivut. Ensin kannattaa laittaa selkämykset yhteen ja siitä varovasti kaataa pino ja taittaa kannen selkämys mukana. Lopuksi taitetaan toinenkin kansisivu, niin että albumi on kasassa. Päälle voi taas pistää painon (lehtiä, kirjoja tms. pääasia, että paino on tasaisesti koko selkämyksessä). Annetaan taas kuivua seuraavaan päivään ja työ on valmis.
-
Mulla ei oo niittejä Nukketaloissa. Ostin molemmat uutena silloin kun ilmestyivät. Järjettömän huonot liimat kyllä, eikä oo ees mikään nyrkkipaja tehnyt vaan Gummerus Kirjapaino.
-
Hmm. Kiitos vinkeistä, etenkin Veli Loposelle. Pitää kokeilla jossain vaiheessa. Tosin taidan harjoitella jollain toisella teoksella ensin... :p
(Kirjansitomo olisi tietysti hyvä vaihtoehto, mutta pelkään vain niitä hintoja... Tosin olisi vähän kestävämpi ratkaisu ehkä... Pitää varmaan ajatella asiaa tarkemmin seuraavana palkkapäivänä.)
-
Velin ohje oli hyvä, noin se pääpiirteissään menee. Kannattanee kumminkin katsella netistä sama kuvina tai lainata kirjastosta /ostaa kirja kirjansidonnasta. Akateemisessa oli hyviä. Kurssejakin järjestetään aika ajoin. Hommassa tarvittavia liimoja, verkkokankaita ym. on joskus hankalampi löytää.
Kirjansitominen on sarjassamme hommia, joita olisi mukava tehdä enemmän... jos olisi tilava työhuone jossa välineet voisivat olla leveästi saatavilla. Ompeleminen ja silkkipaino kuuluu samaan kastiin...
-
Hmm. Kiitos vinkeistä, etenkin Veli Loposelle. Pitää kokeilla jossain vaiheessa. Tosin taidan harjoitella jollain toisella teoksella ensin... :p
Ole hyvä. Harjoittelu toisella, vähemmän arvokkaalla kappaleella on tosiaan suotavaa. Itse unohdin sen mainita tuossa edellisessä viestissäni.
Rojun mainitsemat mallikuvat olisi hyvä olla olemassa työvaiheista. Kannattaa siis googlettamalla koittaa etsiä, josko löytyisi. Pistäisi tähän itse, mutta valitettavasti kaikki koulumateriaali on kotona Suomessa pakattuna siististi laatikoihin.
Niin ja Rojun ehdottamat kurssitkin ovat hyvä vaihtoehto. Esim. kansalais- ja työväenopistot järjestävät aika usein kirjansidonnan kursseja.
-
Laitanpas minäkin tänne korjausohjeeni. Tämä ei paljoa poikkea Velin ohjeesta, on ehkä vähän malttamattomammalle korjaajalle, ja soveltuu VAIN yksittäisen albumin korjaamiseen, ei kirjaksi sitomiseen, mutta laitanpa kumminkin. Kokeilut omaa järkeä käyttäen :)
Tätä ohjetta siis silloin, kun KANNET OVAT EHJÄT, mutta sivut lähteneet irtoilemaan. Harsot yms. ovat tarpeellisia kirjoissa, tai jos kannet täytyy uusi / vahvistaa, mutta yksittäistä sivunsa menettänyttä sarjisalbumia varten ei tarvita IMHO lisälujuutta. Eihän niitä albumeihin laiteta alun perinkään.
Ensin hajonneen albumin jokainen lehti irrotetaan erilleen ja poistetaan kaikki vanha kuivunut liima. Reunaa voi huoletta kohdella vähän väkivaltaisesti, kaikki alle millin repeämät ja paperin venymiset vain parantavat lopputulosta (siis kuitenkin vain noin millin marginaalin alueella). Päinvastoin taas mitättömältä tuntuva pieni murunen kovaa vanhaa liimaa voi estää päädyn puristumisen tasaiseksi.
Kun jokainen vihoviimeinenkin muru kovaa vanhaa liimaa on poissa, niputetaan lehdet tasaiseksi nipuksi (päälle ja alle jokin albumiin kuulumaton suojasivu) ja pidetään paikoillaan kolmelle reunalle asetettujen pyykkipoikien avulla. Vain liimattavan sivun puolelle ei luonnollisesti esteitä laiteta. Turha säästellä pyykkipojissa, eivät ne tästä kulu. 24 pitää paremmin kuin 10.
Liimaksi valitaan kirjansitojan liimaa, eli sellaista, joka ei kovetu kuivuessaan, vaan säilyttää kumimaisuutensa (vältä viimeiseen asti, ja sen ylikin Erikeeperiä). Ohut kerros liimaa hierotaan karheaan pintaan siten, että varmasti jokainen lehti saa liimaa. Odotetaan muutama minuutti, että tahmaantunut tarttuminen ehtii tapahtua. Tämän jälkeen lorautetaan uusi liimakerros, joka on niin kukkurainen, kuin pystyasennossa olevan nipun päällä pysyy (älä missään tapauksessa käytä Erikeeperiä).
Nyt lisätään pyykkipoikia liimatulle sivustalle niin paljon kuin niitä sopii. Ne puristavat nätisti liimaa pursuavan sivustan tiukaksi. Muut pyykkipojat voidaan lisäyksen jälkeen poistaa. Nippu jätetään kuivumaan esimerkiksi kirjoista tehdyn pikatelineen väliin siten, että liimattu pinta sojottaa ylöspäin.
Parin tunnin päästä, kun liimaus on selvästi pintakuiva poistetaan pyykkipojat ja suojapaperit. Liimaa lisätään kannen sisätaitteeseen ohuelti, siten, ettei määrää pääse puristaessa pursuamaan, mutta riittävästi, että koko tartuntapinta on vähän kostunut. Sitten survotaan nippu kansien väliin. Liimakerros on lehdissä riittävän kuivaa, ettei nippu enää hajoa, eikä liima kauheasti leviä, mutta on riittävän tuoretta, että kiinnittyminen kansiin tapahtuu täysimittaisesti.
Sitten vain puristuksiin ahtaaseen kirjahyllyyn tai kirjapinon alle seuraavaksi päiväksi.
-
Olen kuullut että tapettiliisteri olisi hyvää tex:ien tai muiden albumien korjauksessa kun ei kovetu silleen kun erikeeperi jota ei kannata missääntapauksessa käyttää...
Antaa joustavan liimauksen ja ei kovetu tönköksi...
-
Mulla on 52 isokokoista sarjakuvakirjaa jotka haluaisin sidotuttaa kahdesta järkäleeksi.
Kirjat on isoja n. 30 x 40 cm mutta kussakin kirjassa on vain noin 16 sivua.
Onko kokemuksia hyvästä kirjansitojasta sekä tietty hinnasta mitä tuollainen saattaisi kustantaa.
PS. jos joku mahtaa tiedustella niin kyseessä on Buck Rogersin ensimmäiset about 625 värillistä sununtaisivua reprintattuina ja neglanniksi.
-MTT
-
Tarkoituksena olisi aloittaa suururakka ja viedä
n. 40 vuosikertaa Aku Ankkoja sidottavaksi johonkin
hyvään kirjansitomoon.
Helpottaahan tuo sitominen lehtien säilytystä, mutta mielestäni silti huono idea.
Maksat hirmusumman sidonnasta ja samalla lehtien keräilyllinen sekä rahallinen arvo putoaa murto-osaan.
40-vuosikertaa- niin vanhimmilla lehdillä on jo keräilyarvoa. Tietysti jos lehdet ovat huonokuntoisia niin sitominen ei niin haittaa, mutta muutamia tällaisia olen nähnyt ja ne ovat aika rumia.
-
Maksat hirmusumman sidonnasta ja samalla lehtien keräilyllinen sekä rahallinen arvo putoaa murto-osaan.
Mutta jos se keräilyllinen arvo on siinä, että ne ovat suosikkilehtiäsi, jotka haluat säilyttää itselläsi tulevaa lukemista ja selailua varten, se voi olla perusteltua.
Sain taannoin haltuuni Ruudun kaikki numerot. Ne ovat säilyneet ihmeen hyvin ja tasalaatuisina siihen nähden, että ne eivät ole olleet kenenkään keräilijän omistuksessa, vaan ihan tavallisessa lukukäytössä.
Minä en ole Ruutuja aiemmin lukenut ja haluaisin kyllä nämä käydä läpi. Mutta: vaikka ne ovat kohtuu siistissä kunnossa nyt, minusta ne näyttävät vähän siltä, että kovin paljoa lisäkulutusta ne eivät välttämättä enää kestä menemättä huonommiksi. Siksi olen minäkin ajatellut, että nämä lehdet voisin kyllä sidotuttaa.
Yhdestä paikasta Helsingistä kysyin ja siellä hinta oli kyllä jotain sellaista järkyttävää kuin 50-60 euroa kirja! Näistä niitä kertyisi kahdeksan-yhdeksän kappaletta Non Stopien kanssa.
Joten todellakin: jos joku tietää huokeamman paikan, minuakin kovasti kiinnostaisi kuulla!
-
Joten todellakin: jos joku tietää huokeamman paikan, minuakin kovasti kiinnostaisi kuulla!
Tuossa asiassa ei oikein voi eikä kannata pihdata. Hyvin tehty työ on aikaa vievää ja maksaa. "Halpa" paikka voi tuhota lehdet lopullisesti, tällaista tiedän käyneen.
Eestissä tiedän joidenkin sidottaneen kirjojaan ja lehtiään, mutta tarkemmin en aiheesta tiedä.
-
Ehkä viisainta olisi mennä itse työväenopiston (vai mitä ne nykyään ovat?) kirjansidontakurssille ja opetella taito. Divarista voisit sitten ostaa vanhoja Akuja halvalla ja tehdä harjoitusmielessä pari-kolme kirjaa. Ne saat varmasti kaupaksi ja saat ainakin materiaalikulut takaisin.Jos homma näyttää toimivan voit alkaa väsätä omia Akujasi kirjoiksi vaikka uudemmista vuosikerroista aloittaen. Jos taas homma on jo harjoitusvaiheessa hirmu työlästä voi idean haudata. Jos homma toimii voit tehdä sidonnasta jopa mukavan sivuelinkeinon ja alkaa mainostaa osaamistasi kvaakilaisille.
-
Ehkä viisainta olisi mennä itse työväenopiston (vai mitä ne nykyään ovat?) kirjansidontakurssille ja opetella taito.
Hyvä idea, minäkin kannustan tekemään näin!
Minä olin kerran Lahden muotoiluinstituutissa sitomassa kirjan Matti Kodan johdolla, mutta ei se vielä ihan yhdestä kerrasta päähän jäänyt niin hyvin, että sitä lähtisi omin päin toistamaan...
(Siellä sidottiin luonnoskirja monistuspaperista, mikä osoittautui loistavaksi ajatukseksi: sopii sarjakuvapiirtäjän huopiksella luonnosteluun paljon paremmin kuin mikään kaupasta löytämäni luonnoskirja).
Kun eräs oppilas kysyi, tuleeko kirjan kanteen kankaan päälle vielä jotain, Kota sanoi siihen kuolemattoman kommentin:
"Joo, aika monella siihen on tullut vielä liimatahroja".
Niin kuin tulikin.
-
Omasta kokemuksesta voin sanoa että nuorempana sidotutin muutaman vuosikerran olikos ne mustanaamioita ja myöhemmin kaduin. Ei se ollutkaan niin komea juttu kuin olin idyllisesti etukäteen ajatellut.
-
Päivitetty puutelista:
Dracula:
• 2, 3, /1976
Frankenstein & Ihmissusi:
• 2, 5, 8, /1975
• 2, 3, 6, 8, /1976
Shokki:
• 5, 6, 12, /1976
Tarzan:
• 2, 6, 9, 12/1977
inbox: petri.aarnio (at) gmail.com
-
Comics like dirt!
-
Respect!
-
Kiitos. Tuleva kansi. Puutelista päivitetty.
-
Jos on joku kansi etsaantunut aivopoimuihini, niin tuo Shokin kansi, jossa ihmissusi ja vampyyri ottavat matsia hautuumaalla...
Petrin ennen-jälkeen-kuvat ovat kuin sarjakuvalehtien pelastuskuvia. - Tulkaa luokseni, minä annan teille tulevaisuuden...
-
Comics like dirt!
Tuo kovakantinen on kyllä messevän näköinen. Kyllä kelpaa.
Ekku
-
Siinä ne valmiina jököttävät. Kaikesta teknisestä työstöstä nipin napin selvinneenä. Varaosilla tuunattuina. Liimaus on kaiken A ja O.
-
Jumankekka, on kyllä upea ilmestys.
Ekku
-
Oli ihan pakko tulla tänne hehkuttaan posketonta mäihää! Puoli vahingossa tullut Shokit täyteen. -72, -73, -74 ja -75 on kaikki. Ja vieläpä ihan pilipali hinnoin! Seitenkutosista puuttuu enää puolet. Äskettäin fb sarjakuvakirppiksellä hankin 2,50€/kpl läjän lehtiä. Osin hankala tämä mun keräilykonseptini koska risat sarjikset esim. antikvariaateissa päätyvät roskiin.
-
Yhtä lehteä vajaa valmis sarja.
-
Osin hankala tämä mun keräilykonseptini koska risat sarjikset esim. antikvariaateissa päätyvät roskiin.
Niinpä. Ja se on nimen omaan keräilykonsepti. Niistä vähistä, jotka eivät päädy roskikseen tulee sitten keräilykappaleita joita ei enää osteta luettavaksi, eli sarjakuva sarjakuvana menettää merkityksensä. :(
-
Niin. Toisin kuin homoutta tai heteroutta, niin sarjakuvia voi eheyttää. Suoristettuja Shokkeja ja Draculoita. Näissä selkämykset on monesti ajansaatossa muodottomiksi painuneet. Kannet skannaten ja tulostetaen ja avot.
-
Puolivuosikertaa nastamuumioita (Ilmaisu, jota kammoan) matkalla kansitukseen.
-
nastamuumioita! (Ilmaisu jota kammoan)
Kun pyramidin käytävät vetää jäähän, nastamuumio saa hätäsemmän lähdön kuin kitkamuumio.
Vanha viidakon sananlasku.
-
Kävi tsäkä & mäihä! Menköön tämä vaikka Steve Ditkon muistolle.
Kopposelle oli tullut kontaktimuovilla ja hiukan omintakeisella sidonnalla tehdyt Spiderman-vuosikerrat, jotka lunastin. Ei muuta kuin kostutusta sisäsivuihin ja paketti vuorokaudeksi painoihin jolla saa pakotettua muodottomat selkämykset vinkkeliin ja sitten vaan kovat kannet kehiin!
P.S. Korjasin samassa pinossa olleet Kaappari ja Flash Gordon -vuosikerrat. Kuvissa vielä ennen puhtaaksileikkuuta ja ei tuossa Kaapparissakaan tuollaista vekkiä enää kuivuttuaan ole. Kopposelta voi kysellä. Ne eivät ole kovakantisina.
P.P.S. Ja muutenkin hei kun käytte ACV:ssä ja josko teillä on tämmöistä entrattavaa matskua niin ottakaa mukaan. Mä näen Kopposta viikottain.
-
Miten/missä sä noi kannet teet/teetätät?
-
Ihan Laser / mustesuihku tulostelen. Ja käsin laminoin + kontaktiliimaan pahville. Joskus kun haluan paksumpia (200-300gr) materiaaleja digitulostan kirjapainossa.
-
Mitenkäs kansien liimaus? Onko siihen joitakin erikoisniksejä?
-
• Silloin kun selkämys liimasidotaan tapahtuu kansien liimaus samalla sivujen kanssa.
• Sidottaessa ommellen tulostan kannet kanvaasimateriaalille (muovi/kangasmainen sisustustaulumateriaali) joka toimii samalla kluuttina. Vahvistan spinen ja etu- sekä takapuolet pasi millisellä pahvilla jonka kontaktiliimalla liimaan paikalleen.
Minulta on jonkinverran kysytty että myisin näitä kovakantisia, mutten tosiaan uskalla sitä tehdä juurikin tuon selän kestävyyden takia.
-
Kirjoja pukkaa.
-
Eka Frankenstein ja Ihmissusi vuosikerta.
-
On kyllä upeita noi sun sidokset. :) ::)
-
Vuosikirjan rakentuminen vaihe vaiheelta. Lopullisesta 1967 Pecos Bill pakasta puuttuu vielä muutama nro.
-
TOISET ne OSSOOP!!Hienoa työtä ja jälkee. :=)
-
Kyllästyneenä repaleisiin jättialbumeihin entisöi hän kolmosen. Näissä on sen verran isot marginaalit että hyvin kestävät uudelleenliimauksen ja leikkauksen.
-
Perjantai-illan ja lauantai-aamun huumaa. Frankut sidottuina painosta. Viimeinen puuttuva Teräsnyrkki antikvariaatista ja ei kun läjä kansitukseen.
-
Joulun kunniaksi pitkään retusointia odottaneet Tarzan Jättialbumit saivat vuoronsa. Kannen digitaalinen korjailu. Tulostus polymeeritarralle ja teippaus 300gr kartongille. Eipä enää ikinä hajoa. Kestävät isältä pojalle. Kolmonen tehtynä.
-
Vuosi päättyy mainiosti Pecos Bill-vuosikirjoja korjaten.
-
Asiakastöitä.
-
Jeff Hawke on minulle tärkeä. Kolmessa Jalava-albumissa on niin köppöset kannet. No onneksi aina voi tehdä itse! Ja mikä parasta nämä oli kirjaston poistoja joten pääsin kontaktimuoveistakin eroon.
-
Päivän Pecosien sivupakat ja kluutit on paikkailtu. Joukossa yksi orpo apinamieskin. Kontaktiliima on hyytävän hyvä väline repsahtaneisiin ja hajonneisiin kluutteihin kun se on kuivanakin taipuisa. Sisään vaan kevyt vahvike.
Huutelen tämänkin kautta onko kenelläkään 1/1957 Pecos Billiä myydä? (Tomin antikvariaatissa se on mutta kun se ei vastaa). Samoin Tarzan 6/1967 puuttuu sivut. Vuosikerrassa on vain kannet.
-
Hopeanuolista löytyneistä Turokeista saa uskottavasti kaksiosainen kokooma-albumin kaverille. Vallvén piirtämät Fantomit päätyvät kronologisesti yksiin kansiin omaan hyllyyn.
(edit) Kansifilu lisätty mistä näkee indeksoinnin. Mulla on muutama ylimääräinen kansi, josko sulta löytyy seikkailut. Nämä seikkailut muuten löytää halvalla kun koluaa antikvariaatteja.
-
Hopeanuolista löytyneistä Turokeista saa uskottavasti kaksiosainen kokooma-albumin kaverille. Vallvén piirtämät Fantomit päätyvät kronologisesti yksiin kansiin omaan hyllyyn.
Vautsi, tuo Vallvé-kokooma kelpaisi meikäläisellekin. Ehkä se paras Team Fantomen -taiteilija!
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=18242.0;attach=38744;image)
-
Karmaisevan fantastisia kansituksia asiakkaalle. Hrr...
-
Moro! Viimeisten tehtyjen vuosikirjojen oheen mainospala: Olen KUPLII2019 -tapahtumassa esittelemässä tekemiäni vuosikirjoja.
"Puhetta sarjakuvan entisöinnistä eli kun homma lähti lapasesta
Sopraano klo 11:00–12:00
Sarjakuvaentusiasti ja talttumaton, Tarzaniakin toimittanut Petri Aarnio kertoo sarjakuvaharrastamisen, graafisen alan ja opettamisen kieroutuneista suhteista. Esillä käsityönä ja kirjapainossa sidottuja uniikkeja vuosikertoja Tarzanista, Batmanin kautta Shokkiin, Pecos Billiin ja vaikka mihin."
https://kompassi.eu/events/kuplii2019/programme
-
https://www.youtube.com/watch?v=yWyFfQulK_Y&feature=youtu.be&fbclid=IwAR2quzKNYe37oteqzFdzjIc-4L_y7mz3E3CQXu1yxeawneBiGVxQAu7xiuk (https://www.youtube.com/watch?v=yWyFfQulK_Y&feature=youtu.be&fbclid=IwAR2quzKNYe37oteqzFdzjIc-4L_y7mz3E3CQXu1yxeawneBiGVxQAu7xiuk)
Kupliista innostuneena päätin kokeilla tätä nuorisomediaa.
-
https://www.youtube.com/watch?v=yWyFfQulK_Y&feature=youtu.be&fbclid=IwAR2quzKNYe37oteqzFdzjIc-4L_y7mz3E3CQXu1yxeawneBiGVxQAu7xiuk (https://www.youtube.com/watch?v=yWyFfQulK_Y&feature=youtu.be&fbclid=IwAR2quzKNYe37oteqzFdzjIc-4L_y7mz3E3CQXu1yxeawneBiGVxQAu7xiuk)
Kupliista innostuneena päätin kokeilla tätä nuorisomediaa.
Uusi tubettajatähti on syttynyt internetin taivaalle. Vavise, Roni Bäck! 8] ;)
-
https://www.youtube.com/watch?v=yWyFfQulK_Y&feature=youtu.be&fbclid=IwAR2quzKNYe37oteqzFdzjIc-4L_y7mz3E3CQXu1yxeawneBiGVxQAu7xiuk (https://www.youtube.com/watch?v=yWyFfQulK_Y&feature=youtu.be&fbclid=IwAR2quzKNYe37oteqzFdzjIc-4L_y7mz3E3CQXu1yxeawneBiGVxQAu7xiuk)
Kupliista innostuneena päätin kokeilla tätä nuorisomediaa.
Heti aloitus on iskevä: moro! Hyvää settiä.
-
Kiitos. Vaikeinta on saada lause loppuun.
-
Hyvä ensimmäinen video. Itse odotan mielenkiinnolla näkeväni liimauksesta yms enemmän seuraavalla videolla
-
Se on aina kiva katella kun joku osaa käyttää käsiä johonkin, kun sellaiset on meille annettu. Toisilla ne roikkuu melkeinpä haittona ;)
-
https://www.youtube.com/watch?v=yWyFfQulK_Y&feature=youtu.be&fbclid=IwAR2quzKNYe37oteqzFdzjIc-4L_y7mz3E3CQXu1yxeawneBiGVxQAu7xiuk (https://www.youtube.com/watch?v=yWyFfQulK_Y&feature=youtu.be&fbclid=IwAR2quzKNYe37oteqzFdzjIc-4L_y7mz3E3CQXu1yxeawneBiGVxQAu7xiuk)
Kupliista innostuneena päätin kokeilla tätä nuorisomediaa.
Todella hienoa työtä! Video on myös hyvä ja luontevan havainnollinen.
Helsingissä Pasilan kirjastossa on muuten hienoja sidottuja vuosikertoja 70-luvun lehdistä. Ainakin Non Stopia ja John Carteria löytyy. Siellä on muutenkin hyvä kokoelma yksittäisistä Shokeista yms.
Toista videota odottelen mielenkiinnolla!
-
https://www.youtube.com/watch?v=M3WCCcz4FMY&feature=youtu.be&fbclid=IwAR1CxQSaChJE66yRQCNxqPhncrx_ge3S6ct68bKoQIgPyI4zms8LmHg88GM (https://www.youtube.com/watch?v=M3WCCcz4FMY&feature=youtu.be&fbclid=IwAR1CxQSaChJE66yRQCNxqPhncrx_ge3S6ct68bKoQIgPyI4zms8LmHg88GM)
Yleisön vaatimuksesta. Kolmonen saa jakka pakka on puhtaaksileikattu ja kannet tulostettu.
-
En ehtinyt ykkösvideota kommentoimaan, kun jo tuli kakkonen! Todella mielenkiintoista seurattavaa. Hieman itsekin asiaa harrastaneena ja aina halukkaana uutta oppimaan oli kiva nähdä, kuinka tuo sidonta tapahtuu käytännössä (sidontavideo sai hymyn huulille :D). Tämän verran omakohtaisista toimintatavoista: vanha höyrysilitysrauta ja hyvin alhainen lämpötila saa ainakin vanhojen Aku Ankkojen sivut suoristumaan, selkämykset saavat alkuperäisen ryhdin ja pienet taitokset katoavat näppärästi ja huomaamatta. Sivuefektinä vanhan lehden pölyinen tuoksu, joka leijailee asunnossa päivän verran...
-
Oli mukava nähdä Kupliissa, mutta eipä siinä kerennyt juuri ajatuksia vaihtaa. :)
Videolla hyvin puhuttu ja kätevästi kasattu. Myös erittäin hyvän säväyksen teekee se kun sulla on kuvaja.
Mut ajatuksia tuosta sidonnasta. Taustaksi, abaut 5 kirjaa olen itsekin sitonut, ja useamman käsin nitonut irtoarkeista. Sitomisesta oli jotain kurssiakin lahdessa.
Ykkösvideon kohdassa n. 1:11 "sivut aukee suhteellisen hyvin". Ymmärsin että siinä selässä on vain se tulostuspaperi? Vai miten se meni? (ja eiks kluutti ole kangasta eli kansimateriaalia?) Kuitenkin, jos noita aukoo normaalisti kokonaanauki esimerkiksi pöydälle, niin eikös tuo selkä mene aika outoon taitokseen? Ja ylipäätään tuollaisen monsterin lukeminen? Puhuit että teet luettavaksi? Eikö olis viksumpaa sitoa vain joku 3-5 lehteä yhteen, olisi paljon helpompi käsitellä. Eri asia on jos meinaa vain säilytellä hyllyssä?
Kakkosvideolla sitten... Tuo käpristyneen selän suoristaminen kostuttamalla on hyvä idea. Mut et noin nopeasti sitä sitomaan. Luulis että kannattais antaa kuivua abaut vuorokauden tai kuivattaa silitysraudalla ennen kuin tekee sitä "pakkaa"? (Joku joskus naureskeli Makedonian silitettyjä lehtiä, mutta nyt hiffaan kupletin juonen)
Hieman hämmentää myös tuo, että teet vain yhden neuloksen (2 reikää) siihen selkään. Luulis että nyt vähintään kaksi "tikkiä" kannattaisi (esimerkiksi poistettujen niittien reikiin jos haluaa säästellä lehteä). Tuohan tarkoittaa sitä että käytännössä se liimaus pitää kirjaa kasassa (ja se lanka on vain siinä hieman apuna).
-
Jeah. Kiireessä nähtiin. Joskus sitten ajan kanssa.
Kakkosvideolla sitten... Tuo käpristyneen selän suoristaminen kostuttamalla on hyvä idea. Mut et noin nopeasti sitä sitomaan. Luulis että kannattais antaa kuivua abaut vuorokauden tai kuivattaa silitysraudalla ennen kuin tekee sitä "pakkaa"? (Joku joskus naureskeli Makedonian silitettyjä lehtiä, mutta nyt hiffaan kupletin juonen)
Jep. Tein tuon hivenen nopeutettuna tuohon. Normaalisti annan kuivua puolisen tuntia. En hifistele kauheasti. Ja pakan kokoontuessa lavastepaino on koko ajan tärkeässä osassa.
Hieman hämmentää myös tuo, että teet vain yhden neuloksen (2 reikää) siihen selkään. Luulis että nyt vähintään kaksi "tikkiä" kannattaisi (esimerkiksi poistettujen niittien reikiin jos haluaa säästellä lehteä). Tuohan tarkoittaa sitä että käytännössä se liimaus pitää kirjaa kasassa (ja se lanka on vain siinä hieman apuna).
Alkuperäisiä metallilanka-stiftejä en poista. Kerran poistin ja se aiheutti efektin, että lehtien sisukset alkoivat valua. Ylipäätäin stiftireikien käyttö ompeleeseen on mahdotonta koska reikien paikat lehdestä toiseen eivät ole samoilla paikoilla ja ne vääntäisivät lehtiä eri tahtiin.
Joo kokonaisuus on liiman ja ompeleen fuusio. Luotan yhteen ompeleeseen. En väitä että tämä on oikeaoppinen tapa. Mutta ihan toimivia kirjoja tulee.
Just lähden kirjapainoon kuvaan kolmosta.
-
https://youtu.be/4pJVK-Ckyto (https://youtu.be/4pJVK-Ckyto)
Kolmonen. Pakan puhtaaksileikkuu. Vierailulla kirjapainossa.
-
https://youtu.be/fKRTSdSQleE (https://youtu.be/fKRTSdSQleE)
Nelonen. Tuli höpötettyä mitä sattuu niin piti ratkaista tuo audio noin.
-
https://youtu.be/fKRTSdSQleE (https://youtu.be/fKRTSdSQleE)
Nelonen. Tuli höpötettyä mitä sattuu niin piti ratkaista tuo audio noin.
Ratkaisu oli aika toimiva, kuvittelin että se oli alunperinkin noin tarkoitettu! ;D
-
Kiva kuulla. Emmin jatkon kanssa. Liimasitomisesta ainakin voisi tehdä...
-
1987 Batman-vuosikerta.
-
https://youtu.be/Mhb-I2fTYsc (https://youtu.be/Mhb-I2fTYsc)
Video. Osa viisi. Yön ritarin liimaus.
-
https://youtu.be/Mhb-I2fTYsc (https://youtu.be/Mhb-I2fTYsc)
Video. Osa viisi. Yön ritarin liimaus.
Arvostan paitsi videota myös t-paidan valintaa. Yksityiskohdat!
-
Huomasitko kupin?
-
Huomasitko kupin?
Kappas! No en, oli sen verran alareunassa.
-
Battiskuumeilu alkoi puutteesta. 1970-luvun puolenvälin aikaan käsissäni oli vain muutama veljiltä jäänyt irtosivu 60-luvun lopun lehdistä. Carmine Infantino taisi säväyttää jo tuolloin. Mieli täydensi puuttuvat tarinat huikeiksi seikkailuiksi. Nyt omasta mielestä essentiaaliset Lepakkomiehet ovat hyllyssä.
-
Vappu kuluu näitä väsäten. Kiitokset videopalautteista.
-
Integraalit, joita ei ole! Taas halpuus edellä mennään. Sisällöt on pääosin kirjastojen poistoja muutamalla eurolla hankittua kamaa. Eli käytännössä keräilemisen vinkkelistä arvotonta ryönää. Tämä on leikittelyä sillä että mitä voisi tehdä josko olisi kustannustoimittaja. "Tarzan Maan uumenissa" sisältää Manningin piirtämät Eurooppa-julkaisut. Muissa ei mitään ihmeempää olekaan. Kokoavat yksiin kansiin käännetyt albumit.
-
Lisäsin muutaman tuplavuosikerran huutonettiin myyntiin. Kohta valmistuu 1969 Tarzan sekä Teräsmiehiä. Löytyy paarnio nimellä.
-
Löytyy paarnio nimellä.
Tämä on varmaan kaikille muille selvä juttu, mutta mä en löytänyt mitään tapaa etsiä Huudosta myyjän nimellä?
-
klikkaa punaista suurennuslasia niin vasemmalle puolelle tulee hakuvalintoja. Sieltä löytyy myyjän tunnus. Kirjoita myyjä siihen ja paina sitten sen vieressä olevaa näytä kohtaa. Sitten paina alempaa tarkenna hakua
-
Joku pro-ominaisuus? Hyvin on kumminkin piilotettu?
-
klikkaa vielä tuosta näytä lisää niin sieltä pitäisi löytyä tuo myyjan tunnus kohta
-
Siellähän se on. :laugh: Kiitos.
-
Oletteko teetättäneet millään suomalaisella sitomolla sarjislehdistä omia "omnibus" kirjoja. Jos olette niin suosituksia/kokemuksia otetaan vastaan ja hintatietoja paljonko maksoi jenejene. 8]
-
Oletteko teetättäneet millään suomalaisella sitomolla sarjislehdistä omia "omnibus" kirjoja. Jos olette niin suosituksia/kokemuksia otetaan vastaan ja hintatietoja paljonko maksoi jenejene. 8]
Tässä ketjussa on paljon keskustelua asiasta kuvien kera tekijän esittelemänä:
http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,18242.0.html
Petri antaa varmasti mielellään lisätietoja yv:llä.
-
Saakohan semicin liimanidotuista 90-luvun lehdistä mitenkään värkättyä sidottuja kokoelmia.
-
Saa. Lankasidonta ei tietenkään onnistu, mutta kovien kansien väliin kokoaminen on mahdollista.
-
Juu ei kannata sitoa, mutta uudelleen kansitus kyllä onnistuu.
-
Lehdet Vs. Kirjat.
-
Edelliseen viitaten. Itsekin olen kirjojen kannalla juurikin siitä syystä,että vanhemmista hieman heppoisista numeroista tulee napakoita ja hyvin lukua ja säilytystä kestäviä.
Ekku
-
Itse suosisin kovia kansia. Jos vain ylipäätään jaksaisin tehdä. ;D
Timo
-
Synkkiä asiakastöitä.
-
Aika jännästi tuossa on tuollainen päätteellinen i-kirjain keskellä sanaa, vaikka muissa kirjaimissa ei ole päätteitä. Outo fontti.
-
Jep. Simuloi jota varhaisten tulostimien postscript kieltä tai jotain...