Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Omakustanteet ja underground => : Curtvile 21.01.2007 klo 17:53:10
-
Suomen kehnoin kauppamies, hra Zum Teufel, toimitti karvaisiin tarttumaraajoihini koivusaaren piirtämän Punainen ratsumies- Verner lehtimäen tarina albumin.
Hinta on hivenen korkea hengentuotteesta, mutta aihevalinta on onnistunut.
Koivusaaren piirros on (tarkoituksellisesti?) realismin ja ekspressionismin väliltä joten perspektiiviretentiivisten ei kannata haaskata aikaansa.
Pisteet siitä että käsikirjoitus ja piirrostyö on tehty tosissaan.
Painotyö on vain pätevähkö, mutta kaltaistani ei-hifistiä se ei haitannut.
Markkinointiin kannattaisi vielä panostaa enemmän. Kokonaisuus on muutoin kasassa ja jatkoa toivoakseni seuraa.
suomen historia ei todellakaan ole niin tylsää kuin miltä kuulostaa.
Ps. Huumorintajun kirurgisesti itseltään poistaneille: "Suomen kehnoin kauppamies" termi on nk. ironiaa...
-
Kirjakaupasta hankittuna sillä on kieltämättä suolatun mansikan kilohinta- Jos olisi kukaan ilmestynyt viime torstain teekesteihin, olisivat saaneet tingata.
Markkinointiin kannattaisi vielä panostaa enemmän.
Ehtiihän sitä.
Virallinen ilmestymispäivä on vasta maaliskuussa Tampereen messuilla.
-
Jebb. Sain ko. julkaisun näppyihini jo, ja ensilukemalta voin onnitella aiheen valinnasta ja suht napakasta käsikirjoituksesta. Mutta mutta. Vaikka on hyvä asia että perinteistä 2D-korkkarikuva-asettelua rikotaan yllättävillä kuvakulmilla, on siinä tuokioittain vähän liioittelun makua. Lisäksi piirros on kovasti epätasaista, mikä toki sekin kuuluu korkkarimeininkiin. Mutta perspektiivivirheitä on aikas pahuksesti...
Päähenkilön hahmottamista olisi voinut treenata enemmän. Nyt hän jää vähän yksi-ilmeiseksi, vaikka eipä Lehtimäki mikään ilmehtijä tainnut muutenkaan olla.
-
Joo, tarina ei oo mitenkään tylsä, päinvastoin. Piirroksen epätasaisuus kyllä häiritsee, samoin hieman oudot ulkoasuratkaisut. Esimerkiksi isot puhekuplat, joissa on kuitenkin tekstiä aika niukasti. Kansi taas tuo mieleen lähinnä Noidan käsikirjan ilmassaleijuvan pään...
Joka tapauksessa, toivottavasti jatkoa seuraa. Tämä täydentää Revontulen ja Egmontin sotaosastoa mukavasti.
-
Löytyi eilen Korson kirjaston uutuushyllystä, propsit heille. Olin kuitenkin pettynyt vaikka ei tämä huono ole. Ainekset oli vaan niin paljon parempaan:pätevästi mutta huolimattomasti piirretty (kai se outo jalkaperspektiivi oli vitsi?) ja minun mielestä oikeastaan jokseenkin hyvin kirjoitettu juttu äärimmäisen mielenkiintoisesta tyypistä.
Mutta miksi ikävä ulkoasu? Miksi ahdistava korkkariformaatti?
Nämä kotimaiset Korkkarit on olleet minusta sinänsä ilahduttavan hyviä mutta silti noista tulee aina mieleen että ne pohjimmiltaan joko Donnerwetter-Scheissea tai sen parodiaa. Jo se ruutujako tekee niistä jäykkiä vaikka toimintaa olisi niinkuin tässä kieltolakijutussa, Kovanenko se sankari oli nimeltään?
Punainen ratsumies onkuivimmillaan vielä aika pedagogisen oloinen, kerrotaan faktat ja siinä on sitten joku kuva kun sellainen pitää olla. Miksette jätkät tehneet tästä enemmän, öh, sellaista niinkuin sarjakuva-sarjakuvaa jos tajuatte mitä meinaan. Ja ehkä käyttäneet vähän enemmänkin mielikuvitusta tarinassa kun faktatkin noista ajoista on sangen kyseenalaisia?
-
Vaikuttaa ainakin aiheensa puolesta ihan kiinnostavalta ja tuo vähän vaihtelua tähän "sotiemme sinivalkoinen sankarigalleria sarjakuvina" -linjaan. Sarjainfossa näytti olevan ainakin mainos, pitänee ottaa suoraan yhteyttä tekijöihin, jos tämänpäiväinen kaupunkireissu ei tuota tulosta.
-
Miksi ahdistava korkkariformaatti?
Ensikseen siksi, kun aloittaessa julkaisukanava oli täysin auki . En halunnut sulkea sanomalehtijulkaisua pois ja valitsin tasakorkuiset ruudut helposti stripeiksi koottavissa pätkissä.
Toisekseen käsikirjoitukseen piti alussa varautua tekemään muutoksia jälkikäteen. Piti olla taitollisesti joustava formaatti. ( Ja aloittaessa kolme vuotta sitten mulla oli ruppanen A4 skanneri , jonka piti syödä originaalit kivuttomasti)
Joka tapauksessa, toivottavasti jatkoa seuraa. Tämä täydentää Revontulen ja Egmontin sotaosastoa mukavasti.
Jatko-osa jäi vuosi takaperin kahteen (http://www.kolumbus.fi/jik/o2s1.jpg) vähän keskeneräiseen koesivuun (http://www.kolumbus.fi/jik/o2s2.jpg) . Jatko riippuu tämän ensimmäisen osan vastaanotosta kaupallisessa mielessä.
-
Vihdoin ja viimein tärppäsi. "Punaista ratsumiestä" oli otettu Tampereen Lenin-museon myymälän valikoimiin ja sieltähän se piti sitten ostaa iltalukemiseksi. Viisitoista euroa oli kyllä aika kova hinta, ellen sanoisi riistokapitalismia, mutta kaipa tuota aina sen verran voi sarjakuvaan sijoittaa.
En aina ollut ihan vakuuttunut piirrosjäljestä, pahiten silmään särähti sivulla 24 kuvattu jääkäriupseeri. Sarjakuva oli sen sijaan ihan mainiosti käsikirjoitettu. Lehtimäen persoona kuvattiin hyvin, ja lukijalle välittyi kuva aidosta, paikoin ristiriitaisesti ja tarpeettoman väkivaltaisesti toimivasta ihmisestä, ei mistään sotahistoriallisesta ihanne-kiiltokuvasta.
Lisäksi sarjakuvassa pystyttiin käsittelemään tunnetusti vaikeaa ja tunteita herättävää kansalaissotaa varsin taitavasti, kumpaakaan osapuolta sen erityisemmin jalustalle nostamatta. Vaikka näkökulma olikin punaisessa leirissä, niin senkin teot osattiin kyseenalaistaa.
Pidin "Punaisesta ratsumiehestä" enemmän kuin Kansalaissodan korkeajännityksestä. Ehkä syynä oli juuri tuo mustavalkoisen maailmankuvan ja hyvä/paha-jaottelun välttäminen - tosin sehän kuuluu Korkeajännitysten formaattiin kuin miljoona volttia, mutta käy pitemmän päälle vähän puuduttavaksi. Siksi onkin hauska lukea välillä vähän monisyisempaa sotasarjakuvaa.
Toivottavasti jatkoa seuraa. Lehtimäen elämänvaiheissa olisi nimittäin aihetta laajempaankin sepustukseen!
-
Viisitoista euroa oli kyllä aika kova hinta, ellen sanoisi riistokapitalismia,
Riistäjä on kirjavälitys, ei siitä meillekkään paljoa jää.
Tampereen messuille tullaan kuun lopussa myymään. Messutarjouksista ei ole Markkulan kanssa puhuttu, mutta hinta on korkeintaan suoramyynti-ovh:mme mukainen 12e.
-
Olen samaa mieltä kuin tähänastiset arvioijat. Pidän Punaista ratsumiestä tarpeellisena ja onnistuneenakin lähihistoriallisena sarjakuvana esitetyin nikotteluin. Käsikirjoitus on pätevä mutta kaipaisi riskejä ja rosoja. Kun lukija ei voi jännittää lopputulosta, pitäisi vetovoiman perustua lähikerrontaan. Piirrostyössä on paljon hyvää mutta ei tarpeeksi, jotta lukija voisi antautua tarinan liidäteltäväksi.
Olisipa jännä nähdä millaista jälkeä tekijät saisivat aikaan jos laatisivat tämän uudestaan kymmenen vuoden päästä. Tasalaatuisen realistisen piirtämisen opettelu kun ottaa aikaa.
-
Ensimmäinen osa lainattu ja luettu, pisteet Oulun pääkirjastolle.
Samoihin juttuihin yhdyn pitkälti kuin aikaisemmatkin, käsikirjoitus on hyvä
mutta kuvitus kovin epätasaista. Suurta päätä pienessä vartalossa ja jäykkiä asentoja on turhankin paljon, ylisuuret puhekuplat suhteessa tekstin määrään ottivat silmään parissa kohtaa. Taustojen osittainen niukkuus/tyhjyys yhdistettyinä suuriin ruutuihin eivät myöskään tehnyt oikeutta tarinalle.
Mutta mutta, mielenkiintoinen mies on tämä Lehtimäki ollut ja hänen persoonansa on hyvin saatu paperille. Eikä aiheesta ole liikaa sarjakuvia joten hemmetin hienoa saada sitä luettavaksi. Mielenkiinto lukea tuo toinen osa on kasvanut ja se pitää onkia käsiinsä mahdollisimman pian.
-
, käsikirjoitus on hyvä
... Taustojen osittainen niukkuus/tyhjyys yhdistettyinä suuriin ruutuihin eivät myöskään tehnyt oikeutta tarinalle.
Tuossa huomiossa on hienoinen ristiriita. Mutta mainostetaan nyt jatko-osaa sen verta, että tällä kertaa meillä oli loppuun asti mietitty käsikirjoitus, budjetti, aikataulu ja projektisuunnitelma eli hiukan on laatupuolta päästy petraamaan.
-
Jatko on yhtä hyvä mutta siinä on tiettyjä ongelmia.
Tarina itsessään on toteutettu pieteetillä, mutta piirrosjälki vaihtelee melkoisesti.
Perspektiivit ovat paremmin hanskassa ja varsinkin tasitelukohtaukset maisemat ja koneet ovat kateutta herättäviä.
Kerronnasta on karsittu turha sokerointi, olematta yliäijäilevä kahden-pennin korkkariklooni.
kehtaa suositella, mutta pakettina, yksittäisten osin toiminta on heikompi.
Tämä on luonnollista koska on kokonaisuus.
-
Olen samoilla linjoilla Curtvilen kanssa. Ykkösen lukemisesta on jo aikaa, mutta sanoisin tämän kakkososan imaisseen mukaansa ykköstä vaivattomammin. Käsis oli itse asiassa oikein hyvä ja mielenkiintoinen. Lehtimäen tarinan olisi hyvin suonut päästä Korkkariksi tai Revontuli-sarjaan mukaan ja näin suuremmalle yleisölle, sen verran kiinnostava se on.
Piirrosjäljessä on ongelmansa vaikka se on tasalaatuisempaa kuin ykkösosassa. En silti tahtonut erottaa esim. Lehtimäen veljeksiä toisistaan.
-
En silti tahtonut erottaa esim. Lehtimäen veljeksiä toisistaan.
??. Jalmari oli se pienempi,tummempi ja pitkänenäisempi, jolla on pystysuora otsaryppy.