Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Sarjakuvien ostaminen ja keräily => : Wilde 12.01.2007 klo 13:15:00
-
Itseäni aikoinaan mietitytti, mitä tapahtuisi sarjakuvakokoelmalleni kun vihdoin potkaisisin tyhjää. En tiedä onko asiasta täälä jo keskusteltu, mutta heitän aiheean kuitenkin ilmaan.
Eli mitä tapahtuu teidän sarjakuvakokoelmille kuolemanne jälkeen? Kärrätäänkö kallisarvoinen kokoelmanne kaatopaikalle vai saunan sytykkeiksi? Löytääkö se ehkä uuden paremman kodin?
-
Kärrätäänkö kallisarvoinen kokoelmanne kaatopaikalle vai saunan sytykkeiksi? Löytääkö se ehkä uuden paremman kodin?
Mun perilliseni eivät ole niin dorkia että heittäisivät hyvää, helposti realisoitavaa tavaraa roskikseen. Voi olla että he säilyttävät jotain itsellään, tai ehkä myyvät kaiken pois johonkin fiksuun paikkaan. Päättäkööt itse.
-
Minun kaikki omaisuuteni pannaan samaan kuoppaan.
Tuleeko isokin kuoppa? ;)
Samaa olen joskus ajatellut itsekin, että lehdet joutavat samalle roviolle kuin allekirjoittanutkin. Luulempa kumminkin minun sarjikset jäävät jälkipolvien iloksi/taakaksi. Saavat sitten myydä lehdet tai jättää omiin hyllyihinsä, mutta tuhota ei saa tai palaan takaisin.
-
Minä testamenttaan jollekin Kvaakkilaiselle kaikki sarjikset.. Tai, ehkäpä jopa muutama onnellinen pääsee niitä jakamaan.
Enpä vain ole vielä päättänyt ketkä ovat sen arvoisia.
-
Jos jään huomenna auton alle ... Arvaisin niiden päätyvän "divariin" noin vuoden sisällä.
-
Hauskaa että muutkin ovat miettineet tällaisia... Itseäni on jo pitkään huolettanut, miten käy rakkaille kirjoilleni ja sarjakuvilleni kun potkaisen tyhjää (toiv. myöhään). Omia lapsia ei ole, joten pitäisi bongata joku sukulaislapsi, jolla olisi sama rakkaus kirjoihin, jotta hän osaisi arvostaa niitä.
Jos tällaisia sukulaisia ei sattuisi olemaan (mikä ei olisi ihme), niin parasta olisi että kokoelmani vietäisiin divariin muiden lukijoiden iloksi. Tällöin tietysti kokoelma hajoaisi ympäri maata, mutta kirjat sentään toivottavasti saisivat rakastavan omistajan.
-
Miksi ei testamentata paikalliselle mielenterveysseuralle?
Omani päätyvät kouluni sarjakuvakirjastoon. Mikä on melkein sama asia.
-
Miksi ei testamentata paikalliselle mielenterveysseuralle?
Omani päätyvät kouluni sarjakuvakirjastoon. Mikä on melkein sama asia.
Hyvä idea. En ole varma täkäläisten mielenterveysongelmaisten lukuharrastuneisuudesta (tai no, minkä tahansa muunkaan jonne voisin vetäytyä kuolemaan), mutta pitänee visioida joku järkevä kohde, jossa ihmiset arvostavat lukemista! Näin siis siinä tapauksessa että geenilotto tekee tehtävänsä ja kaikki suvun lapset ovat jotain passiivisia television töllöttäjiä, jotka sanovat kirjoille ja sarjakuville "mröhö".
-
Ainakin toistaiseksi oma jälkikasvu vaikuttaa kiinnostuneelta sarjakuviin.
-
Tämän foorumin vanhemmat raahaavat lapsensa psykiatrille, jos ne osoittaa sairaalloista kiinnostumattomuutta liiallisesta sarjakuvien nauttimisesta. ::)
-
Tämän foorumin vanhemmat raahaavat lapsensa psykiatrille, jos ne osoittaa sairaalloista kiinnostumattomuutta liiallisesta sarjakuvien nauttimisesta. ::)
Jaa. Poika on vielä pientä verrattuna minuun hänen ikäisenään ja hieman vanhempi tyttö lukee kirjoja huomattavasti enemmän kuin aikuiset keskimäärin. En siis ole järin huolissani lasteni kehityksestä, ainakaan tässä vaiheessa. Todetaan vielä että ikäänsä nähden molemmat lukevat poikkeuksellisen paljon.
-
Tähän ongelmaan löytyy yksinkertainen ja yleishyödyllinen ratkaisu: Suomen Sarjakuvaseuran Kokoelma. Toimii nykyisin Helsingissä Arabianrannassa TAIK:in kirjaston yhteydessä.
http://sarjakuva.kapsi.fi/joomla
Tuonne voi kärrätä sarjakuvia jo eläessään jos tilan ahtaus alkaa vaivata. Plussana antikvariaattiin tai noutolavaan verrattuna on se, että niitä voi halutessaan käydä lukemassa.
Nostalgialla muistelen miten 80-luvulla tuli vietettyä lukuisia hetkiä arkistolla vanhojen Tintin-lehden vuosikertojen parissa. Ranskalaisia albumeita ja fanzineita löytyi jo silloin paljon.
Joten ei kun testamenttia päivittämään...
-
Lahjoitus kirjastolle oli aikoinaan minunkin päätös, mutta esikoiseni synnyttyä pitää seurata osoittaako kiinnostusta sarjakuvia kohtaan. Toivottavasti. Toinen vaihtoehto on että poika raahaa lehtiä salaa divariin jo ennen kuin meikäläisen aika on täysi. Siinä tapauksessa pitää toivoa, että osaa edes pyytää hyvän hinnan.
-
Jaa-a. Toivon, että näin 20-vuotissynttäreistä toipuneena perinnönjaon miettiminen ei olisi omalla kohdalla kovin ajankohtaista. Kokoelma on kyllä karttunut ihan hyvää vauhtia ja kokoakin alkaa hiljalleen olla. Kun aika minusta joskus jättää, niin toivon, että sarjakuvat jäisivät omille lapsilleni ja mikäli eivät satu kovia sarjakuvaharrastajia olemaan, niin möisivät hyvään hintaan pois ja ostaisivat jotain hyödyllistä. Vaikka tuskin yhdellä mangakokoelmalla vielä talolainaa pois maksaa.
Täytyy aloittaa se materianpalvontakoulutus jo pienestä pitäen, että oppivat pitämään huolta tavaroistaan ja arvostamaan hyvää ylläpitoa. ("Älä syö sitä tuttia, sen jälleenmyyntiarvo laskee!")
Oma isäni antoi minulle vanhoja sarjakuvia askartelumateriaaliksi. Oi ja voi. :'(
-
Todennäköisesti joko veljenlapsille tai sitten itse "kärrää" ne divariin ja elelee niillä rahoilla kuin viimeistä päivää.
-
Minun kaikki omaisuuteni pannaan samaan kuoppaan.
Teen samoin. Siitä tulee minun tapauksessani helkkarinmoinen kuoppa. Vaadin vielä testamentissa että hautakiveeni tintin Haddockmaiseen sävyyn "Turskatteen merisiat, painukaahan #&%#*¤ siitä mun kuopalta pyörimästä!!!" :D
-
Minulla taasen on kolme lasta ja yksi niistä saa sarjakuvat, yksi vanhat keräilylelut ja yksi uudet keräilylelut ja patsaat. Tai sitten tapelkoot keskenään, hittoako minä enään välitän.
-
Minulla taasen on kolme lasta ja yksi niistä saa sarjakuvat, yksi vanhat keräilylelut ja yksi uudet keräilylelut ja patsaat. Tai sitten tapelkoot keskenään, hittoako minä enään välitän.
Mulla jokaiselle omat niinkun noita Rosan kansia 3 kpl "kun ton avatarkannen ostan" tapelkoon sit aikanaan patsaita on 3 pronssisii 5 =) halvempia ostin 3kpl nahkakirjoja 3 sarjaa tietty se Sammon salaisuus puuttuu koottuja 3 settii,ja muutromut päälle on noilla saanut paremmin voittoa kun säästöillä kun on myynyt. :=)
ELI SAMMON SALAISUUS EDELLEEN OSTOSSA JOS JOLLAI ON. ;)
-
hitto, ei siitä ole kuin kuukaus kun roudasin sammon tuonne *piip* nimiseen (ainoa divari jota en paljasta) divariin.
-
hitto, ei siitä ole kuin kuukaus kun roudasin sammon tuonne *piip* nimiseen (ainoa divari jota en paljasta) divariin.
Nahkakantinen versio epäilen. :=)
Q=<>
-
Tätä asiaa minun ei tarvitse miettiä vielä pitkään aikaan, jos ei auto aja päältä...
Joko annan ne jollekin suvussani joka on kiinnostunut tai... en tiedä.
-
Toisaalta voisin vaan tuikata koko roskan tuleen selvittääkseni vihdoin kuinka korkeat liekit se saisi aikaseksi. Tai veljeni ehdotuksena tunkea ne silppuriin ja katsoa kuinka iso kasa silppua syntyisi.
Toki on myös päiviä jolloin minulla ei ole aavistustakaan millä ruokin jänikseni...
-
Mitään ei kukaan täältä mukaansa saa... tämä tuli mieleen, kun taannoin kuulin tarinan kaveristani, joka oli Salon Fida-lähetyskirpputorilla vahingossa tehnyt havainnon, että varaston puolelle oli kannettu laatikkokaupalla (lähinnä) englanninkielisiä scifi-kirjoja ja pokkareita. Aluksi henkilökunta ei halunnut edes päästää katsomaan lootia lähempää, "ei myö olla vielä hinnoteltu niittä", mutta lopulta kaverini sai tahtonsa läpi, ja osti 40snt kappalehintaan oivan läjän 1950-1960 -luvun tieteisfiktiota.
Koska kirjojen perushinta on kyseisellä kirpparilla juuri tuo 40snt, väite "ei olla vielä hinnoteltu" hämmensi hetken - kunnes sitten selvisi, että "hinnoittelun" yhteydessä 'epäkristilliseksi' katsottu materiaali raakataan pois ja hävitetään. Kyllä, näin toimii lähetyskirpputorin väki vielä a.d. 2008, tai mitä vuotta Salossa sitten eletäänkään...
Myöhemmin selvisi, että kyse oli erään helsinkiläisen keräilijän kokoelmista, miten sitten lienevätkään päätyneet Saloon. Sarjakuvia ei ollut joukossa, ne oli varmaan rienaavuutensa vuoksi poltettu jo aiemmin.
-
Sarjakuvia ei ollut joukossa, ne oli varmaan rienaavuutensa vuoksi poltettu jo aiemmin.
Varmana jos oli Aaveajajaa ja/tai Helvetin Poikaa joukossa.
-
Älytöntä idiotismia. He lyövät minua raamatulla, minä lyön heitä yli 200 hämis lehdelläni. :D