Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvantekijöiden keskustelut => Välineet ja oppaat => Aiheen aloitti: Hazart - 02.02.2004 klo 13:49:47
-
Moi!
Aattelin aloittaa tällaisen treadin, jossa voisi kysyä ja pähkäillä yhdessä tietokoneohjelmien antia sarjakuvien tekoon liittyen.
Ensimmäinen kysymys: Mitä voi tehdä Photoshopin kanavilla? (Kaltsu kysyi tätä toisessa osassa ja innoitti pistämään...)
Toinen kysymys: Kuinka oma piirustus tehdään photoshopilla vektorikuvaksi.
Kiitos vastauksista ja pistäkää softiin liittyviä kysymyksiä ja vastauksia tänne. Ja koitetaan muistaa, että aihe on otsikon "sarjakuvien tekeminen alla". Kotisivun tekoa yms. pohditaan sekalaiset osiossa.
-
No kanavilla voi säätää mm. osavärejä ja tehdä efektejä vain tiettyy väriin... Jos haluaa esim. valokuvaa rukata tositarkkaan, niin siinä on kanavat hyvänä apuna.
Kai niillä muutakin voi tehdä.
Photarilla vektorikuva tehdään vektorityökaluilla (en nyt tietenkään muista millä nimellä ne on siellä, kun itellä on vain viitonen ja siinä ei vielä oo kunnon vektorihörhöjä).
Kuitenkin ne täytyy sitten seivata photarin omalla muodolla tai sitten oli se toinen vaihtoehto...olikohan photarin pdf...
Eiku hei tarkotit, että miten viivapiirros muutetaan vektorikuvaksi? No siihen on oma Streamline -ohjelma. Joissain vektoriohjelmissa on myös vektorointi toiminto. En suosittele käyttöä paitsi melko pienissä ja yksinkertaisissa kuvissa.
-
Yksinkertaisehkon piirroksen voi vektoroida photarilla vaikka näin: mustavalkokuva, valkkaa kaikki musta vaikka taikasauvalla (Optioneista Contiguous pois päältä) tai select> color range. Sitten vaan valinta poluksi, work path, path-paletista (make work path) sitten polku tallennetaan samasta paletista (save path) jolloin sille voi antaa nimen. Monimutkaisempia värikuvia voi vektoroida vaikka niin että klikkaa eri palat eri poluiksi ja nimeää ne (kokoaminen on vaan hankalaa). Sitten voi exportata polun Illustratoriin: File>export>paths to illustrator. Vaihtoehdoksi tulee nyt työn tallentaminen illustrator -formaatissa (kannattaa katsoa että oikea polku tulee valituksi vetovalikosta). Näin voi suositella tehtäväksi vain yksinkertaisia kuvia.
Oikea vektorointiohjelma kannattaa hankkia monimutkaisempiin hommiin. Niitä on ilmaisia verkossa.
Timo
PS. Vektorit sarjakuvissa on paholaisesta. En tykkää. Hyi. Pilaa grafiikan.
-
No, minä kysyn vuorostani (tää on kyllä tyhmä juttu):
Mitä on layerit? Vai miten se nyt kirjoitetaankaan...
-
No kun kerran vektrointi jo tyrmättiin, niin pitää sitten vastapainoksi kysyä, että mitäs hyötyä siitä voisi olla esim. puhtaassa mustavalkosarjakuvassa? Siis jos kuva olisi tallennettuna vektorina? Onko mitään hyötyä tai käyttötarkoitusta jolloin kuvan "vektoroinnista" saisi jotain merkittävää etua? Skaalattavuus tulisi ensinnä mieleen ja joskus on suositeltu tekemään esim. tekstit vektoreina.
Nimim: kysyjä ei hirveesti vektoreista ymmärrä elleivät ne liity 3D ohjelmointiin tai vektorilaskentaan.
-
PS. Vektorit sarjakuvissa on paholaisesta. En tykkää. Hyi. Pilaa grafiikan.
Muahhaahaa ;D
Vektorit on ihan yhtä toimivia kuin pikselimössötys. Pitää vain osata hommat... ;)
Kamalan laajan threadin Hazart kyllä aloitit, tähänhän voi pistää vaikka mitä... :o
-
Layerit ovat kuvatasoja/kerroksia. Niitä voi ajatella läpinäkyvinä kalvoina, joita asetetaan päällekkäin. Voit esimerkiksi piirtää yhteen layeriin taustamaiseman ja lisätä sen päälle toisen layerin, johon piirrät hahmon. Sitten voit lisätä vielä kolmannen layerin esimerkiksi puhelinkuplia varten. Eli layerit ovat erillisiä kuvakerroksia, joista jokaista voi muokata erikseen ja jotka muodostavat yhdessä kokonaiskuvan.
-
Kamalan laajan threadin Hazart kyllä aloitit, tähänhän voi pistää vaikka mitä... :o
Kyllä aloitin laajan, mutta ei voi laittaa mitä vaan! Ainoastaan asiaan kuuluvia kysymyksiä, vastauksia ja kommentteja tietsikkaohjelmiin liittyen sarjakuvan teossa. Ja se rönsyää, se rönsyää...
Leo: Layerit on hyvät värityksessä. Musteella tehdyt ääriviivat yms. säilyttävät koskemattomuutensa, jos teet värit uudelle layerille (tasolle/kerrokselle). Voit siis kokeilla kaikkea hubaa ja pieleen tehtyäsi voi poistaa vaikka koko värikerroksen ja kuva säilyy koskemattomana. Hahaa! Taikuutta!
-
että mitäs hyötyä siitä voisi olla esim. puhtaassa mustavalkosarjakuvassa? Siis jos kuva olisi tallennettuna vektorina?
Joo, no se skaalattavuus, vaikkakin todella suurennettuna näyttäisi todennäköisesti yhtä pahalta kuin tavallisen bitmapin suurennos. Riippuu vähän minkä tasoisesta kuvasta vektoroi ja millä laadulla.
Monimutkaiset ja isot vektorikuvat tarvii jo aika lailla vääntöäkin ja paisuvat isokokoisiksi helposti.
Tekstit kannattaa tietenkin muuttaa kuviksi, ettei tule sitten sitä eteen, että painossa ei olekaan tekstaukseen yms. käytettyä fonttia.
-
Ainakin meikäläiselle on tietokone antanut potkua piirtämiseen kovasti. Joskus yhdistelen irrallisia ruutuja toisiinsa. Myös värien kokeilu on helppoa. Ja tietysti kuvien siirto asiakkaalle.
Mutta myös itse piirtäminen tietokoneella on hauskaa . (Tästä on aiemminkin puhuttu) . Kokeilen mielelläni erilaisia ohjelmia .Itse pidän enemmän vektoriohjelmalla piirtämisestä ja saan sillä parempaa jälkeä. Ja skaalattavuus on monesti plussaa sekin. Joskus taas nautin jollakin yksinkertaisella ohjelmalla piirtämisestä. Täällä esimerkkiä siitä. Ohjelmana oli lähinnä lapsille tarkoitettu "Palette" http://ljug.com/sw/holopainengallery2.html (http://ljug.com/sw/holopainengallery2.html)
Holle
-
No, minä kysyn vuorostani (tää on kyllä tyhmä juttu):
Mitä on layerit? Vai miten se nyt kirjoitetaankaan...
Peleissä on spritejä, vähän sama asia. Layerit ovat objekteja, joita voi siirrellä, muokata ja tehdä niille efektejä. Esim tekstille voi tehdä kaikkia jippoja, laittaa se kasvamaan ja tehdä sille heittovarjo (Alien Skinin on parempi kuin Photarin oma). Kun tekee filtteröinnin tai vaikka värimuutoksen tai värityksen, se tapahtuu sille, ei vaikka sen alla olevalle taustalle. Kun käytät Photaria hiffaat ne heti.
Minä käytän pelkästään patheja eli vektoreita hahmonluonnissa. Sikäli ne ovat kyllä hankalia, että ne ovat kaksiulotteisia. En osaa piirtää hahmojan edestäpäin, voisiko joku piirtotaitoinen neuvoa?
(http://www.kolumbus.fi/j.sahlberg/enokone/pics/navigate/malliukot.jpg)
Muuten pathit ja vektorit ovat jees, voi kääntää pään asentoa ja silti suhteet pysyvät samoina kuten tuosta kuvasta näkeekin.
Vektoriohjelmat osaavat kyllä vektoroida bittikarttakuvia aika hyvin. Avaa vain freehandissa bittikarttakuvan ja vektoroi sen. Ei siihen photaria välttämättä tarvitse.
-
Minä taas käytän muun muassa sitä tekniikkaa, että tuon skannatun kuvan vektorigrafiikkaohjelmaan - en vektoroi tarkkaa bittikarttakuvaa, vaan pelkästään väritän vektoreilla.
Tämähän on se perinteinen koneväritystyyli, jota käytettiin ennen, ja käytetään edelleen jos koneesta ei löydy puhtia, kuten minulla.
Photarivärityksessä on se, että jos mielii todella säilyttää tarkat mustat, on koko kuva oltava vähintään se 300dpi, joka värillisenä aanelosena tarkoittaa... no, pirun isoa kuvaa pyöritettäväksi. Kun siihen lyödään kolme, neljä eri layeriä väritysvaiheessa, on minun ikivanha koneeni umpituubassa. Wacomikin hidastaa vielä toimintaa...
Usein kuitenkin teen niin, että vien vektoriväritetyn kuvan photariin erinäisiä säätöjä ja efektejä varten. Pitää vain olla hyvät hermot ja paljon kahvia, kun vanha masiina raksuttelee kuvan parissa.
Vielä vektoroinnista: sarjakuvasivun vektoroinnissa ei tosiaan ole juurikaan mieltä sillä sen minkä isolla vektorikuvalla ehkä voittaa levytilassa, häviää reilusti prossussa ja muistissa. Jos kuvaa pitää skaalailla, se pitää skannata vaan suuremmalla resoluutiolla. Pienissä kuvituskuvissa sen sijaan vektoroinnista on hyötyä, kun kuva on tällöin kevyempi pyörittää ja huomattavasti mukautuvampi esim. taitto-ohjelmien ym. kanssa.
-
Photarivärityksessä on se, että jos mielii todella säilyttää tarkat mustat, on koko kuva oltava vähintään se 300dpi, joka värillisenä aanelosena tarkoittaa... no, pirun isoa kuvaa pyöritettäväksi.
Itse teen väritykset aina 400dpi resoluutiolla ja rgb -tilassa. Sillä saa mukavasti pidettyä tiedostokoon alle 100 megan ja homma luistaa vielä mukavasti.
Sitten kun layerit tuosta flattaa ja tallentaa tiffinä, niin koko pienenee alle kymmeneen megaan.
Hassua sinänsä, että photarilla menee mutkitta noi isot väritysurakat, mutta jo rupeaa takkuaan, kun yritän vääntää jotain vähänkin isompaa Corelilla vektorimuodossa.
-
Muahhaahaa ;D
Vektorit on ihan yhtä toimivia kuin pikselimössötys. Pitää vain osata hommat... ;)
Jaa-a. Sain juuri (tai oikeammin eilen) käsiini esimerkin, miten vektorit pilaa piirroksen. Kyseessä on Päivälehden museon Minä Aku Ankka -näyttelyn esitelehtinen, jonka kanteen on väsätty hattuaan nostava Aku vektoroimalla vanha piirros. Hyi ja yöks. Ehkä hommaa ei sitten olla osattu tehdä oikein. Sulavat sivellinviivat muuttuvat epämääräisiin suuntiin sojottaviksi vänkyröiksi. Tilanne on vähän sama kuin osaamaton henkilö olisi piirtänyt läpi jonkun toisen tekemän kuvan. Vektorointi ei ole tuottanut täydellistä kopiota alkuperäisestä. Viivan paksuuden vaihtelu on muuttunut luonnottomaksi.
Timo
-
Kanavia (Channels) voi käyttää esim. sellaisessa tapauksessa, että (kun ensin on muuttanut mustan värin täysin mustaksi) kun on värittänyt sarjiksen valmiiksi ja huomaa, että tulipa tunkkaista jälkeä. Seuraavaksi sammuttaa mustan kanavan ja vaalentaa kaikkia värejä 50%. Silloin musta ei vaalene, mutta muut värit vaalenevat. Tämä on hyvä keino kun sarjis julkaistaan sanomalehtipaperilla, jossa värit menevät helposti muutenkin tukkoon. Idea on sama kuin tunkkaisen vesiväripiirroksen pesemisessä vesihanan alla.
Toinen juttu missä kanavia voi hyödyntää on tallettaa ensin kopio mustavalkoisesta sarjiksesta esim 600dpi . Sitten värittää se alkuperäinen, tallentaa se vaikka 150dpi:llä, sammuttaa muut kanavat kuin musta ja deletoida mustat viivat, sytyttää väritasot taas päälle ja tallettaa värit omaksi tiedostokseen. Sitten lähettää lehteen mustavalkopiirroksen ja värit erillisinä tiedostoina, jossa ne yhdistetään. Tässä voittaa sen, että tiedostokoot eivät paisu mahdottomiksi. Nämä vihjeet toimivat käytettäessä CMYK värejä.
-
Tattis Jpan kanavan käytön mahdollisuuksien selittämisestä. :)
Seuraavaksi kysyisin Photoshop kysymyksen: Jos täyttää alueen fill toiminnolla niin miten sen saisi tehtyä niin, että täytettävän alueen reunoihin ei jäisi maalautumaton viiva. Ja mitä se tolerance säätö vaikuttaa fill-työkalun säädöissä. En ole huomannut mitään muutosta oli se sitten 0 tai 100.
Kiitos avusta!
-
Seuraavaksi kysyisin Photoshop kysymyksen: Jos täyttää alueen fill toiminnolla niin miten sen saisi tehtyä niin, että täytettävän alueen reunoihin ei jäisi maalautumaton viiva.
Onko sulla kannusta Antialiased -toiminto pois päältä? Se kannattaa jättää ruksimatta. Toleranssilla on väliä, jos yrität kaataa maalia väriltään "epätasaiselle" pinnalle, kokeile.
Aijaa, FILL-toiminnolla. Ei siis maalikannulla? Millä valitset täytettävän alueen?
Timo
-
Timoro: Just sillä maalikannulla. Joskus valitsen alueen magicwandilla, mut jos ollaan samalla layerillä niin heitän suoraan värittömään aukkoon. En silti käytä toimintoa usein värittämiseen. Ei oikein toimi!
Kiitti Timo!
-
Minä taas värjään sarjani kaikki osat kannulla, klik, klik... ja voilá! Sävyjä ja varjoja suditaan airbrushilla, kun alueet on ensin valittu taikasauvalla.
Laitan tästä jotain kotisivuilleni, jahka saan uusittu. Olen jo muuten aloittanut. Hee. Jännää.... :P
Timo
-
Tussit ja värit saa photoshopissa pidettyä kannua käytettäessä eri layereissä, kun tökkää tuon "use all layers"-ruksin.
-
Tussit ja värit saa photoshopissa pidettyä kannua käytettäessä eri layereissä, kun tökkää tuon "use all layers"-ruksin.
Tuntuu kätevältä, mutta estääkö se oikeesti m/v-viivan rasteroitumisen RIPissä? Eikö siitä silti tule rasterisuttua? Jos haluaa pitää viivansa oikeesti todella skarppina, kannattanee pitää viivat bitmap-600dpi -moodissa omassa filessään ja värit omallaan 300 dpi. vai? Kaikki taittajat lehdissä vaan ei tykkää puljata kahden filun kanssa ja asemoida tämmösiä turhanpäiväsiä hupikuvia.
Timo
-
Tussit ja värit saa photoshopissa pidettyä kannua käytettäessä eri layereissä, kun tökkää tuon "use all layers"-ruksin.
Tuntuu kätevältä, mutta estääkö se oikeesti m/v-viivan rasteroitumisen RIPissä? Eikö siitä silti tule rasterisuttua? Jos haluaa pitää viivansa oikeesti todella skarppina, kannattanee pitää viivat bitmap-600dpi -moodissa omassa filessään ja värit omallaan 300 dpi. vai? Kaikki taittajat lehdissä vaan ei tykkää puljata kahden filun kanssa ja asemoida tämmösiä turhanpäiväsiä hupikuvia.
No tuo on varmaan se varmin tapa, mutta eikö rasteroinnin pysty tekemään niin yhdestä fileestä, että musta kanava pysyy "koskemattomana"? Voiko? Silloin tullaan tietysti taas siihen, että koko kuvan pitää olla 600 dpi, mikä on väreille ihan turhan paljon...
Joo, antaa vain taittajien nipottaa, Timon tapa on perushyvä.
Mutta voi voi kun eivät veisi nämä jotkut onnelliset mustavalkosarjakuviaan grayscalena painoon, pahaa jälkeä tulee...
-
Seuraavaksi kysyisin Photoshop kysymyksen: Jos täyttää alueen fill toiminnolla niin miten sen saisi tehtyä niin, että täytettävän alueen reunoihin ei jäisi maalautumaton viiva.
Tuossa on vielä niin, että täytettävän alueen reunaviivat eivät saa olla antialiasoituja. Grayscaletkin pitää terävöidä reippaasti tai käyttää bitmappina ennen kannuiluun ryhtymistä, muuten jää viiruja.
-
No tuo on varmaan se varmin tapa, mutta eikö rasteroinnin pysty tekemään niin yhdestä fileestä, että musta kanava pysyy "koskemattomana"? Voiko? Silloin tullaan tietysti taas siihen, että koko kuvan pitää olla 600 dpi, mikä on väreille ihan turhan paljon...
Joo, antaa vain taittajien nipottaa, Timon tapa on perushyvä.
Tavallaan tässä on turha huoli, koska ellei viivapiirrosta tehdä perinteisesti ja kuvata filmille ja siitä peltiä, menee se saman ripin läpi kuin värikanavatkin ja siis rasteroituu. Filmitulostin (ja nykyisin useimmin CTP) ovat aika pitkälle "tavallisia" tulostimia ja tulostavat kaiken rasteroituna.
-
Filmitulostin (ja nykyisin useimmin CTP) ovat aika pitkälle "tavallisia" tulostimia ja tulostavat kaiken rasteroituna.
Ei voi pitää paikkaansa. Tulevathan esim. palstojen tekstit rasteroimattomina.
Timo
-
Missä muodossa mustavalkoiset pitää toimittaa?
Itse olen jyrkentänyt mv-sarjiksen photarissa tiukasti mustaan ja valkoiseen ja lähettänyt sitten grayscalena.
En oo huomannut mitään ihmeellistä,mutta ne ovat olleet aika yksinkertaisesti piirrettyjä.
Mitä siinä grayscalessa tapahtuu painettaessa?
-
Missä muodossa mustavalkoiset pitää toimittaa?
Mitä siinä grayscalessa tapahtuu painettaessa?
Mustavalkoiset bitmap modessa. siis musta ja valkoinen. 600 dpi. Harmaasävykuva rasteroituu ja viivan vierusta on tarkkaan katsoessa "pehmeä". Eli rasterointi tarkoittaa sitä että kuva muodostuu pisteistä. RIP (raster image prosessor) kirjapainossa muuttaa kuvan pisteiksi. Ei auta paljon vaikka kuva olisi sävyiltään kuinka jyrkkä tahansa.
Timo
-
Seuraavaksi kysyisin Photoshop kysymyksen: Jos täyttää alueen fill toiminnolla niin miten sen saisi tehtyä niin, että täytettävän alueen reunoihin ei jäisi maalautumaton viiva.
Viiva täytteen päälle, ei viereen. Silloin voi olla antialiasingitkin päällä. Sitten tulee siistiä jälkeä. Itse käytän patheja joilla voi tehdä aina uudestaan selectin samaan kohtaan. Pathinhan voi tehdä selectistä. Ammattilaisetkin käyttävät toistuvassa kuvitustyössä (esim. kännykänkuoriväritys) patheja. Ei huku selecti.
-
Minä taas värjään sarjani kaikki osat kannulla, klik, klik... ja voilá! Sävyjä ja varjoja suditaan airbrushilla, kun alueet on ensin valittu taikasauvalla.
Laitan tästä jotain kotisivuilleni, jahka saan uusittu. Olen jo muuten aloittanut. Hee. Jännää.... :P
Uskoisin, että jonkun sortin antialiasointi on ongelmani perussyy (tai sitten joku lapsuuden trauma :-\). Joskus väritin kuvani tuolla klik klik-tyylillä ja kaikki näytti hyvältä. Sitten kun pienensin kuvan niin pepulleen meni. Mustien reunojen ja maalauspintojen väliin ilmestyi valkoista huttua. Vaaleita pisteitä. Silloin päätin myydä tietokoneeni. Ei kun hetkinen... päätin vaihtaa tekniikkaa ja sutia kaikki värit paikalleen ihan sutimalla. Kestää vaan vähän turhan kauan, mutta eipähän tule moisia propleemoita.
Uudet sivut :o OU JEAH! Kerro toki, kun olet valmihina!
-
Uskoisin, että jonkun sortin antialiasointi on ongelmani perussyy (tai sitten joku lapsuuden trauma :-\). Joskus väritin kuvani tuolla klik klik-tyylillä ja kaikki näytti hyvältä. Sitten kun pienensin kuvan niin pepulleen meni. Mustien reunojen ja maalauspintojen väliin ilmestyi valkoista huttua. Vaaleita pisteitä. Silloin päätin myydä tietokoneeni. Ei kun hetkinen... päätin vaihtaa tekniikkaa ja sutia kaikki värit paikalleen ihan sutimalla. Kestää vaan vähän turhan kauan, mutta eipähän tule moisia propleemoita.
En tiedä tarkoititko tätä, mutta "trap" -komennolla saa väripinnat pursotettua mustan viivan alle. Itse annan sille arvoksi 5, joka tarkoittaa sitä, että värit "leviävät" 5 pikseliä. Skannaan 500 dpi:llä.
-
En tiedä tarkoititko tätä, mutta "trap" -komennolla saa väripinnat pursotettua mustan viivan alle. Itse annan sille arvoksi 5, joka tarkoittaa sitä, että värit "leviävät" 5 pikseliä. Skannaan 500 dpi:llä.
Mistä työ trap löytyy? Mahtavaa, jos toimii!!!
-
Ei voi pitää paikkaansa. Tulevathan esim. palstojen tekstit rasteroimattomina.
Timo
Kyllä pitää. Rippi tekee taitosta tif tiedoston ja rasteroi sen. Syy esim. tekstin tarkkuuteen on, että filmi ja CTP tulostavat molemmat yli 2500 resoluutiolla, joten pellistä tulee tarkkaa jälkeä, mutta käytännössä offsetilla saadaan vain 300 resoa.
Ja tekstissä toi filmitulostimen reso voidaan hyödyntää, koska postscriptillä teksti on vektorina ja siis tarkkaa.
-
Mistä työ trap löytyy? Mahtavaa, jos toimii!!!
Oletko kokeillut värittää niin, että olet lisännyt layerin viivapiirroksen alle, muuttanut viivapiirroslayerin multiply (suomeksi taisi olla tummenna) ja värittänyt alla olevalle layerille.
Mä teen noin.
-
Mistä työ trap löytyy? Mahtavaa, jos toimii!!!
"trap"löytyy image valikosta muistaakseni toiseksi alimmainen. Trap on helpoin tapa pursottaa. Toinen tapa on valita esim joku väri (jonka haluaa laajentaa) eli select color range, sitten laajentaa valintaa vaikkapa se 5 pikseliä Select-modify-expand komennolla. Sitten fill komennolla täyttää valinta. Väri tunkeutuu myös mustan viivan alle 5 pikseliä.
-
Oletko kokeillut värittää niin, että olet lisännyt layerin viivapiirroksen alle, muuttanut viivapiirroslayerin multiply (suomeksi taisi olla tummenna) ja värittänyt alla olevalle layerille.
Mä teen noin.
Juuri noin minäkin sen teen.
EDIT: Tuo trap on mulla koko ajan harmaana? Sitä ei voi valita...
EDIT2: Ahaa! Ohjeissa kerrotaan, että siihen tarvitaan CMYK-värillinen kuva.
Trap klip klip. Voila!
-
Tuo trap on mulla koko ajan harmaana? Sitä ei voi valita... ???
Arvatenkin syy on siinä että sinulla on käytössä RGB värit. Pitäisi olla CMYK. CMYKin ideahan on (niin olen ymmärtänyt) että musta väri on omana kanavana. RGB:ssä on kai vaikea pursottaa väriä mustan alle kun musta on sekoitus kaikista väreistä.
-
Juu nyt toimii! HAHAHA! Kiitos! Voisi tietenkin lukea aina noita ohjeita siitä ohjelmastakin, mutta toisaalta täällä keskustellessa muutkin oppivat. Ja kivempi ihmetellä yhdessä.
8)
-
Juu nyt toimii! HAHAHA! Kiitos! Voisi tietenkin lukea aina noita ohjeita siitä ohjelmastakin, mutta toisaalta täällä keskustellessa muutkin oppivat. Ja kivempi ihmetellä yhdessä.
8)
juuri näin. Itse käytin vuosikausia aiemmin mainitsemaani select color range-expand -menetelmää, kunnes viime kesänä arvostamani kollega neuvoi tämän Trapin.
-
juuri näin. Itse käytin vuosikausia aiemmin mainitsemaani select color range-expand -menetelmää, kunnes viime kesänä arvostamani kollega neuvoi tämän Trapin.
Tää oikeasti mullistaa mun digivärittämisen täysin ja nopeuttaa sitä huomattavasti. Että tarjoa sille kaverillesi sellainen virtuaalijuoma puolestani ja minä tarjoan sinulle vaikka kaksi!
Kippis! :D
-
Kyllä pitää. Rippi tekee taitosta tif tiedoston ja rasteroi sen. [...]koska postscriptillä teksti on vektorina ja siis tarkkaa.
Mitenkäs sitten esim uusimmassa Ankassa mustat viivat ovat yhtä skarppeja kuin tekstit? Paitsi joskus on photari mössövärit, jossa viiva on taas rasteroitunut. Nehän erottaa paljaalla silmälläkin. Tämmösiä on ollut mm. Barksin Ankalliskirjastoissa (eritoten joulukirja). Frank Madsen (Kurt Dunder) on kertonut jossain haastattelussaan laittavansa mustat viivat painoon bitmap600dpi, erillisinä väreistä jotteivat ne rasteroituisi. Ja skarppeja ovat. Ei näy eroa luupillakaan.
Timo
-
No sehän on just toi viivapiirroksen resoluutio, mikä vaikuttaa. Mitä isompi resoluutio sitä pienempi rasteripiste ja mitä pienempi rasteripiste sitä tarkempi kuva.
600 ppi resoluutiolla alkaa olla jo sen verran tarkkaa, että yksittäisiä pisteitä ei pahemmin näe ja toisaalta se painossa vielä "tiivistyy".
Jonkinlaisena esimerkkinä toimii CTP:llä tulostettu painolevy. Siinä tulostusresoluutio on todella yli huikeat 2500. Se tarkoittaa sitä, että paljain silmin näkyvä yksittäinen rasteripiste koostuu lukuisista pisteistä.
Eli kyllä ihan puhtaassa mv -työssä kannattaa (paperin laadusta riippuen) lähettää sivut 600:n resoluutiolla. Värityössä riittää 300-400, koska värit kuitenkin pehmentävät jälkeä (ja jälleen paperin laatu vaikuttaa ja esim. sanomalehtipaperille riittää 200 tai allekin resoluutio).
Nimimerkillä Just eilen viimeksi rippasin yhden painotyön ;)
-
No sehän on just toi viivapiirroksen resoluutio, mikä vaikuttaa.
Mutta kun alhaisella resolla taittoon tuotu bitmap -kuva on sitten pikselöitynyt, elikäs sahalaitainen. Ei rasteria. Sahalaitojen reunat ovat taasen neulanterävät. Rasteripiste näkyy vain harmaasävyissä (ja tietty värikuvissa) - ihan siis viivan vieressäkin, vaikka kuva olis kuinka jyrkkäsävyinen tahansa (eli periaatteessa ihan m/v ilman välisävyjä).
Timo
-
Alhainen resoluutio vaikuttaa sen, että pikselit ei riitä ja tulee sitä sahalaitaa eli ohjelma arvailee värejä ja viivaa.
Bittikarttakuvassa käytetään vain mustaa ja valkoista. Eli pikseli on vain musta tai valkoinen. Ja se vaikuttaa sen, että viivasta tulee yhtenäinen, jos se on musta.
Harmaasävyssä taas musta muodostuu 256 harmaan sävystä ja siis pienikin variaatio viivan sävyssä näkyy. Teoriassa jäljen pitäisi olla tarkempi, jos on skannannut kuvan bittikarttana tai välillä muuttanut sen sellaiseksi ja sitten takaisin harmaasävykuvaksi, koska se tasoittaa mustan pinnan. Rosoisuus voi kuitenkin jäädä.
Ja jälleen teoriassa harmaasävykuvan pitäisi olla yhtä tarkka kuin mv kuvankin, jos käytetään isoja resoluutioita (luultavasti harmaasävyssä joutuisi käyttämään hiukan isompaa). Harmaasävyn rasterointihan (kuten muukin) tulee siitä, kun rippi muuttaa sen painolle tarkoitettuun rasteritiheyteen (ei tulostimen omaan rasteritiheyteen). Eli jos työ tehdään offsetissa resoluutio on normaalisti 300. Rippi muuttaa taiton tif -kuvaksi, jossa on 300 ppi rasteritiheys. Filmi/CTP -tulostin sitten tulostaa homman omalla resoluutiolla (se yli 2500), mutta kuitenkin niin, että painopinnan rasteritiheys on sen 300 (eli käytännössä painolevyn jokainen rasteripiste on muodostunut n. 8 pisteestä). Tavallaan siinä on siis kaksi rasterointia...
Okei, varmaan sekoitin vaan ennestään, kun olen niin huono selittämään :)
Kuitenkin: Rasterointia ei kannata pelätä, koska kuva rasteroituu joka tapauksessa. Ja hyvän/tarkan jäljen varmistaa sillä, että käyttää tarpeeksi isoa resoluutiota.
-
Alhainen resoluutio vaikuttaa sen, että pikselit ei riitä ja tulee sitä sahalaitaa eli ohjelma arvailee värejä ja viivaa.
Bittikarttakuvassa käytetään vain mustaa ja valkoista. Eli pikseli on vain musta tai valkoinen. Ja se vaikuttaa sen, että viivasta tulee yhtenäinen, jos se on musta.
....
Okei, varmaan sekoitin vaan ennestään, kun olen niin huono selittämään :)
Uskotaan, vaan silti kannattenee tuoda taittoon mustat erikseen jotta välttyy mustien viivojen, sanotaan nyt sitten pehmenemiseltä. Mustahan koostuu kaikista osaväreistä, ellei sitä erikseen määritellä jotenkin. 300dpi on liian pieni ääriviivoille ja jos se kumminkin on samassa photoshop filussa värien kanssa, käy ikävästi. En tykkää... Tiffiä taitoissa yleensä haluavat. Ei kelpaa PSD. (BTW olen muutamankin filmitulostuksen tehnyt itsekin, mutta monta kummastusta on silti jäänyt päähän).
Timo
-
Erottelussahan jokainen osaväri rasteroidaan/ripataan erikseen, joten sillä ei pitäisi olla väliä, jos musta on erikseen... Ja kun asemointikin tehdään nykyisin koneella (useimmiten), niin ei senkään pitäisi olla este. Tietenkin, jos haluaa ihan mustaa painoväriä, niin viivapiirros kannattaa muuttaa cmyk -mustaksi (K), jolloin se ei muodostu osaväreistä. Silloin taas voi käydä niin, että viiva haalenee, koska normaalissa värierottelussa panostetaan aika paljon osaväreihin ja musta jää vähemmälle (näkyy kun katsoo eri osavärien peltejä tai filmejä. Musta on yleensä keltaisen kanssa vaalein ja magenta ja syaani tummimmat). Tästä koitin vähän aloitella keskustelua tuossa Akromaatinen -keskustelussani, mutta ei taida ihmisillä olla kokemusta (akromaattisessa erottelussa musta on paljon tärkeämpi väri ja esim. likaiset sävyt (sävyt, jotka koostuvat kolmesta osaväristä) "korjataan" poistamalla likaavan värin osuus kaikista väreistä ja korvaamalla se mustalla osavärillä, eli siinä musta oikeasti muodostuu mustasta).
-
(akromaattisessa erottelussa musta on paljon tärkeämpi väri ja esim. likaiset sävyt (sävyt, jotka koostuvat kolmesta osaväristä) "korjataan" poistamalla likaavan värin osuus kaikista väreistä ja korvaamalla se mustalla osavärillä, eli siinä musta oikeasti muodostuu mustasta).
Minä luulin, että tämä tehdään automaattisesti ihan perus-CMYKissäkin. Kokemusta asiasta ei tosin ole.
-
Erottelussahan jokainen osaväri rasteroidaan/ripataan erikseen, joten sillä ei pitäisi olla väliä, jos musta on erikseen...
Perinteinen sarjakuvavärityshän on ollut semmoinen että mustassa osavärissä ei ole muuta kuin viivaoriginaalin sisältämä kuva-aihio. Loput värit eivät sisällä mustaa prosenttiakaan. Nyt kun kattelee CMYK -tilassa olevan kuvan kanavia, mustaan kanavaan on tullut viivojen lisäksi muitten värien mukana tullutta "lisää". Eli jossain sinisessä osassa (vaikka paita tms) voi olla esim. 77% sin. (C), 33% pun. (M), 30% kelt (Y) ja 10% musta (K). Toisin sanoen, se mitä ajan takaa on se että musta kanava on erillisenä tavallaan harmaasävykuva, vaan kun ei tarviis muuta kun ne ääriviivat vaan. Terävinä ja skarppeina, please!. (kun mustan viivan vieressä on tuommoinen ed kuvailtu sininen väri on sen vieressä mustalla kanavalla 10% musta ja viiva rasteroituu "pehmenee"; raja ei ole tarkka).
Auttaako tähän nyt se akromaattinen erottelu?
Timo
Huom. cmykiä huonosti tunteville: Noista prosenteista ei pidäkään tulla 100% yhteenlaskettuina vaan ne kertovat kuinka paljon mitäkin osa-väriä missäkin värissä on.
-
Jotta en puhu lävistyksiä päähäni lainaan suoraan kirjasta:
Kromaattinen erottelu (perinteinen): "Kaikki värisävyt rakentuvat ensisijaisesti kolmella värillisellä (kromaattisella) osavärillä. Mustaa osaväriä käytetään tummimmissa sävyissä lisäämään kontrastia."
UCR eli alivärin poisto: "Tummissa neutraaliharmaissa ja mustissa sävyissä kolmella värillisellä osavärillä muodostuvaa tummuutta vähennetään ja korvataan mustalla osavärillä."
GCR eli harmaakomponentin poisto (Akromaattinen): "Vaikuttaa neutraaliharmaan lisäksi kaikissa taitetuissa (likaisissa) värillisissä sävyissä. Likaavan kromaattisen värin osuus korvataan akromaattisella mustalla osavärillä."
Erottelua pystyy säätämään Photarin Color settingistä, missä määritellään ICC -profiili (ja jos tekee vakituiseen jollekin painolle, niin kannattaa pyytää heiltä se ICC -profiili, jota käyttävät).
UCR:n ja GCR:n etuja ovat mm. halpuus (musta osaväri on halvempaa kuin CMY -värit), ns. märkää märälle painatus helpottuu ja pienet kohdistusvirheet ei haittaa (etenkin GCR:ssä).
Skannaan vielä yhden kaaviokuvan teille pällisteltäväksi eri erottelujen värinmuodostuksesta...
-
Juu, eli käytännössä tekisi viisi kanavaa? Jossain vaiheessa kuitenkin niitä pitää yhdistää, ellei halua painaa viivaa omana värinään (mikä ei poista osaväreistä muodostuvaa mustaa). Eli mustaa muodostuu väreistä pakostakin, kun cmykkinä tehdään, koska mustaa osaväriä käytetään kontrastin luomiseen.
Ja sekoittaakseni Timon prosenttilaskua, niin käytännössä värikuvan väriala on jotakin väliltä 0-400 % (100%+100%+100%+100%) eli jokaisen osavärin prosenttimäärä lasketaan yhteen. Harvemmin kuitenkin mennään kovin paljoa yli 300%, CMYK -mustakaan ei ole kuin ehkä jotain 375%.
-
Ja vielä yksi. Eli tässä tämä diagrammi:
http://www.sunpoint.net/~welzu/erotukset.jpg
Tuossa on kuvattu eri erotteluilla mustan ja tumman vihreän värimäärät.
Vasen pari on perinteinen eli kromaattinen erottelu. Keskimmäinen pari on UCR erottelu ja oikeanpuoleinen on GCR erottelu.
Edit: Nyt kun tuota tarkemmin ajattelee, niin ehkä perinteinen erottelu toimii sarjakuviin paremmin, koska akromaattinen erottelu tosiaan muodostaa värejä käyttämällä rutkasti myös mustaa.
Mutta olisi silti mielenkiintoista kuulla, onko kukaan painattanut akromaattisesti eroteltuja sarjakuvia. Paljonko eroaa tavallisesta ja miten?
-
Juu, eli käytännössä tekisi viisi kanavaa? Jossain vaiheessa kuitenkin niitä pitää yhdistää, ellei halua painaa viivaa omana värinään (mikä ei poista osaväreistä muodostuvaa mustaa). Eli mustaa muodostuu väreistä pakostakin, kun cmykkinä tehdään, koska mustaa osaväriä käytetään kontrastin luomiseen.
Miten sitten tehdään esim. Tintissä ja kaikissa muissa sarjakuvissa? Ainakaan sitten nykytekniikka ei luo helpotusta. Niissä musta on skarppi eikä ole osavärien summa. Yksin on mustalla filmillä ääriviivat. Eli muissa väreissä ei sitten olisi mustaa mukana.
Tähän voin viitata taas tuolla Madsenin Kurt Dunder -haastattelulla. Musta bitmap-filu asemoidaan pagemakerissa toisen värit sisältävän filun päälle. Tuommonen bitmaphan on valkoisilta osiltaan läpinäkyvä taitolle vietynä.
Timo
-
No toi toimii ihan puhtaissa sarjakuvissa noin. Sen sijaan lehtitaitossa täytyy ottaa huomioon, että myös teksti tulee mustalla.
Esim. tietokonevärityksessä pääsee itse määrittelemään CMYK -värit ja voi pitää huolta, että väreissä ei ole mukana mustaa. Ja silloinhan riittää, että muuttaa vain viivat cmyk -mustaksi.
Täytyy kyllä kysäistä asiasta ensi viikolla minua viisaammilta...
-
Missä muodossa CMYK-kuva kannattaa lähettää netin kautta. Kun sen muuttaa jiipekiksi niin värihävikkiä tuntuu tapahtuvan... silmissä ainakin.
(Toivottavasti ette jo puhuneet tästä. En ole lukenut kaikkia noita edellisiä viestejä, kun niissä on nippelitietoa alueelta, joka ei tässä mielentilassa uppoa millään kaaliin. Hehee!)
-
Missä muodossa CMYK-kuva kannattaa lähettää netin kautta. Kun sen muuttaa jiipekiksi niin värihävikkiä tuntuu tapahtuvan... silmissä ainakin.
jpg on häviöllinen tiedoston pakkausmuoto, eli jotain takuulla kyllä häviää. Mutta mihinkäsnää olet lähettämässä cmyk-kuvaa netin kautta? Painettavaksi? Ei sitä sitten kannata jpgixi muuttaa. Isohan tuomoinen kuva on, mutta minkäs teet.
Timo
-
TIF ja voi huoletta käyttää LZW -pakkausta, mutta jos haluat pelata varman päälle, niin voit jättää pakkauksen pois (LZW:llä on kyllä minimaalinen toi tietojen hukkaus)...
-
Mutta mihinkäsnää olet lähettämässä cmyk-kuvaa netin kautta? Painettavaksi? Ei sitä sitten kannata jpgixi muuttaa. Isohan tuomoinen kuva on, mutta minkäs teet.
Painettavaksi juu ja sanoivat, että pistä jiipegginä vain. Minusta se kuitenkin muuttaa värejä, mutta ei kuulemma heidän mielestä. Eivät halunneet ottaa isoa psd tiedostoa vastaan. No eipä sille mitään voi...
Kiitos Timo. Olet aina niin avulias :)
-
Kiitos Timo. Olet aina niin avulias :)
You're welcome :-) Mutta olethan tosiaan kai käyttänyt Tiff-tiedostoissa LZW -pakkausta? Pienentää aika roimasti tiedoston kokoa, mutta ei hävitä mitään. johtunee visiin siitä että se kai avatessa purkautuu takaisin entisiin mittoihinsa (?). Eli mitään ei poisteta.
Timo
-
Täytyy kyllä kysäistä asiasta ensi viikolla minua viisaammilta...
Olis hauskaa saada asiaan selvyyttä. Kerro tännekin sitten. Thanks!
Pitää vissiin joskus kokeilla tuota akromaattista erottelua.
Timo
-
Ja pikaisella testauksella LZW:llä meni liki puolet pienempään tilaan kuin JPG parhaalla laadulla (400 dpi väritetty A4 rgb:ä LZW=2.3 megaa JPG=4.1 megaa).
-
CMYK kuvan voi pakata näppärästi LZW-pakatuksi Tiffiksi, kuten on aiemmin mainittu. Itse olen huomannut, että paras tapa on hankkia Adoben Acrobat ohjelma. Siinä olevalla Distillerillä saa pakattua todella tehokkaasti. Esim. 30 megasta tulee helposti 300 kiloa, eikä tietoa katoa. Sitä paitsi pdf tiedostoja voi lähetellä kavereille, joilla ei ole kuvankäsittelyohjelmia, koska joka koneesta löytyy Acrobat Reader ilmaisohjelma. Lisäksi esim vuoden stripit voi kasata yhdeksi ainoaksi tiedostoksi, jota voi selata Readerilla. Ja sanomattakin on selvää, että kaikki painot ovat tyytyväisiä, jos käyttää pdf:ää.
-
Korjaus edelliseen:
51megan EPS tiedostosta tuli 1.5 megan pdf tidosto Distillerillä pakattuna. Tarkistin juuri.
-
Mikäli on kyse ihan mustavalkeasta viivakuvasta, sen saa todella pieneksi, mikäli ei ensin pakkaa LZW-pakkauksella, vaan tallentaa pakkaamattomana. Sen jälkeen ajaa sen vaikka WinZipin läpi. Tällöin koko putoaa radikaalisti. Sain päälle megan tiedostosta 130 kiloisen. Tälläkin tavalla voi tilaa säästää. Tosin viivakuvien kohdalla nyt ei puhuta monista megoista muutenkaan.
-
Tähän voin viitata taas tuolla Madsenin Kurt Dunder -haastattelulla. Musta bitmap-filu asemoidaan pagemakerissa toisen värit sisältävän filun päälle. Tuommonen bitmaphan on valkoisilta osiltaan läpinäkyvä taitolle vietynä.
No niin. Eli Timo on tuossa oikeassa. Tuo on paras tapa tehdä, jos haluaa tarkkaa jälkeä.
Eli viivapiirrokset kannattaa painomenetelmästä riippuen skannata vähintään yli 300 resoluutiolla (hyvä suositus on kuitenkin varman päälle 600).
Väritykset tehdään omaan tiedostoon, mistä viivapiirustus -osuus heivataan lopuksi pois. Värityksen voi huoletta tallentaa 300 tai vähän alle (lisää vain tiedostokokoa eikä loppujen lopuksi vaikuta enää laadussa).
Ja sitten toimitaan noin, kuin Timo tuossa sanoi, eli asemoidaan väri ja viiva yhteen taitto-ohjelmassa.
Eli näin kannattaa toimia, jos se sopii vain asiakkaalle.
Mutta lopputulokseen ja työtapoihin vaikuttaa paljon myös, missä työ painetaan. Esim. sanomalehtistripissä on turha tehdä samaa tasoa kuin jossakin kunnon paperille tehdyssä taidepainatuksessa. Sanomalehteen riittää hyvinkin jopa alle 200 resoluutio, jälkimmäisessä se on 300 ainakin.
-
Ja koska rasteroinnista toi Timon ja mun välinen jutska alkoi, niin jatkanpa siitä vielä vähäsen.
Eli miksi 1 -bittisen bittikartan (viivapiirros) resoluution pitää olla niin julmetun iso ja miksi helposti tulee sitä sahalaitaa?
Syy on nimenomaan rasteroinnin. Sävykuvissa (mv ja väri) vain harvoin tulee 1-bittisen kuvan tavoin jyrkkkää mustasta valkoiseen kontrastia. Eikä niissä mielellään käytetäkään täysin mustaa ja täysin valkoista ja silloin siirtymä tumman ja vaalean välillä on pienempi ja heikommallakin resoluutiolla jälki näyttää hyvältä (verratkaa vaikka ulkomainoksia, joissa on todella huono resoluutio ja kuinka teräviltä ne helposti näyttää).
Viivakuvassa siis kontrasti on kuitenkin kova. Sitten lyhyt esitelmä rasterista. Rasteripiste on käytännössä resoluutiosta riippuen tietynkokoinen neliö. Sävyn tummuus (eli rasteriprosentti) määrää sen, kuinka suuri osa tuosta neliöstä on täytetty. Esim. 10% rasteripiste on vain pieni piste rasterineliön keskellä. 100% (täysin musta) rasteripiste täyttää koko neliön.
Ja näistä kahdesta syystä (kontrasti ja rasteri) viivapiirros 1-bittisenä näyttää helposti sahalaitaiselta. Koska viivan pitäisi olla yhteinäistä mustaa aluetta se muodostuu täysin 100% rasteripisteistä (erotuksena sille, että saman kuvan harmaasävyversiossa reuna saattaakin olla 50% ja keskiosa sen 100%). Ja jos resoluutio on huono nämä rasteripisteet näkyvät paljaalle silmälle ja muodostavat viivan reunaan sahalaidan. Mitä parempi resoluutio on, sitä pienempiä ja vaikeammin havaittavia rasteripisteetkin ovat.
Oppitunti päättyy tähän ;)
-
Ja muistakaamme vielä selventää että kuvan resoluutio, tulostusresoluutio ja rasterin linjatiheys ovat ihan eri asioita vaikkakin naimisissa keskenään... Rasteripisteen koko riippuu linjatiheydestä, mutta pisteen tarkkuus kuvan resoluutiosta jne...
-
Rasteripisteen koko riippuu linjatiheydestä, mutta pisteen tarkkuus kuvan resoluutiosta jne...
Ja ihan vaan, että saan "viimeisen sanan" täytyy mainita/korjata sekin seikka, että jokainen rasteripiste muodostuu lukuisista pikseleistä. Eli liittyy tuohon rasteripisteen tarkkuuteen.
Mutta ei noista ota erkkikään selvää. Kuitenkin yleensä ppi (pikseliä/tuuma) on aina oltava n. 2 kertaa isompi kuin lpi (linjaa/tuuma).
Edit: Äh. Taas Timo sai viimeisen sanan.
-
Ja muistakaamme vielä selventää että kuvan resoluutio, tulostusresoluutio ja rasterin linjatiheys ovat ihan eri asioita vaikkakin naimisissa keskenään... Rasteripisteen koko riippuu linjatiheydestä, mutta pisteen tarkkuus kuvan resoluutiosta jne...
Aivan. Vain harmaasävy- ja värikuviin tulee linjatiheydestä riippuvainen rasteripiste. Mitä tiheempi on linjatiheys sitä tiheämmässä pisteet ovat ja sitä tarkempi kuva siinä mielessä.
Timo
-
En osaa käyttää tietokoneita, joka harmittaa kyllä! Sarjakuvien tekemiseen tietokonetta käytän ainoastaan, kun etsin jotain kuvia netistä. (viimeksi kerrostalo, omakotitalo, R-kioski..) Kuinka helppoa laittaa vaan kuvahakuun etsittävä kohde ja sitten melkein aina löytyy. Ennen Internettiähän jollain sarjakuvapiirtäjillä oli omat kuvakansiot ja räpläsivät kuvia melkein kaikesta.. Harrastetaanko sitä enää?
-
Ennen Internettiähän jollain sarjakuvapiirtäjillä oli omat kuvakansiot ja räpläsivät kuvia melkein kaikesta.. Harrastetaanko sitä enää?
Harrastetaan. Tosin enemmän internetin avulla. Eli kuvia tulee keräiltyä eri aiheista aika paljon ihan netinkin kautta ja sitten lajiteltua ja säilöttyä talteen. Mutta kyllä niitä kuvia tulee kerättyä myös muussa muodossa kuin digitaalisessa. Kumpikaan (digitaalinen ja paperi) kokoelma kuvia ei ole mitenkään erityisen hyvin organisoitu. Myös kuvakirjoja tulee joskus ostettua. Viimeisin oli The Grammar of Ornament jossa on siis koristekuvioita. Myös kirjat, joissa on kuvia vanhoista vaatteista ja arkkitehtuurista kiinnostavat. Kuten myös erinäisten konsoliroolipelien luonnoksia esittelevät teokset. Kalliita yleensä ovat eikä niitä kovin usein ole varaa etsiä mutta löytyyhän noista digitaalisia versioita googleamalla.
Vielä kun ehtisi joskus käyttämään kokoelmia johonkin eli ehtisi joskus piirtämäänkin :)
-
Pakkauksista vähäsen.
LZW on mainio häviötön pakkaussysteemi jos kuvissa on paljon laakeaa pintaa. Periaatteessa sen sijaan, että tiedostoon tallennettaisiin kaikkien kuvan pikselien tiedot, ne tallennetaankin suurinpiirtein muotoon "seuraavat 26 pikseliä on punaisia, sitten 13 mustaa pikseliä jne."
Tavallisissa valokuvissa LZW pakkaa yleensä suunnilleen puolta pienemmäksi. Sopivalla kuvalla pääsee jopa johonkin 20:1 pakkaukseen.
Acrobatin PDF taas käyttää aina jotain pakkaussysteemiä kuviin. Oletusarvoisesti taitaa RGB ja CMYK kuvat pakkautua JPEG pakkauksella.
-
Jos haluaa pitää viivansa oikeesti todella skarppina, kannattanee pitää viivat bitmap-600dpi -moodissa omassa filessään ja värit omallaan 300 dpi. vai? Kaikki taittajat lehdissä vaan ei tykkää puljata kahden filun kanssa ja asemoida tämmösiä turhanpäiväsiä hupikuvia.
Tulipa nyt mieleen kommentoida tätäkin asiaa, kun ei jaksa töitäkään tehdä.
Eli minun mielestäni tuo 300dpi väreille on ihan turhaa tiedostokoon kasvattamista.
Tuskin kukaan huomaa eroa edes 300dpi ja 100dpi värien välillä, eihän väreissä yleensä
ole mitään tarkkuutta vaativia yksityiskohtia? 200dpi väritkin jo tiputtaisi tiedostokoon puoleen.
300 dpi on kuitenkin jo aika kova tarkkuus, ellei lue luupilla.
Esim. kaikki syväpainosta tulevat lehdet (pirkka, apu, yms.) on kokonaan (tekstitkin) 300dpi.
Viivathan kuitenkin voi (ja kannattaakin) tehdä 600dpi tarkkuudella.
Jos ei halua ongelmia laiskojen taittajien kanssa, kuvat voi itse ympätä
yhteen
jossain ohjelmassa (vaikka freehand) ja tallentaa tuloksen vaikka epsinä.
-
Tuli mieleen, että onko kellään kokemuksia tekstauksen (+puhekuplien yms.) tekemisestä CADilla?
Tiedän ainakin yhden henkilön, joka on näin tehnyt. Mitä hyvää ja mitä huonoa siinä on?
-
Kertokaas kaikki mitä ohjelmia käytätte.
Ainakin tässä threadissa kun on puhuttu pelkästään Photoshopista, joten ihmettelen käyttääkö kukaan mitään muuta ohjelmaa, esim. Jascin Paint Shop prota.
Tässä pitäisi hankkia jokin uusi piirto-ohjelma koneelle, kun tuo Paint Shop Pron 4 versio alkaa tuntua kivikautiselta.
Jos hintahaitariksi laitetaan 150 e ja alaspäin niin mikä ohjelma on järkevintä hankkia. Ilmeisesti kumminkin täytyy löytyä layerointi mahdollisuus, joten käsittääkseni Photoshop elements on silloin poissa laskuista.
-
värien välillä, eihän väreissä yleensä
ole mitään tarkkuutta vaativia yksityiskohtia? 200dpi väritkin jo tiputtaisi tiedostokoon puoleen.
Juu, jos kuvassa ei ole mitään tarkkoja yksityiskohtia, mutta sitten jos on, niin 300 on ainoa vaihtoehto. Ja eihän nykyaikana iso tiedosto ole ongelma.
Jos ei halua ongelmia laiskojen taittajien kanssa, kuvat voi itse ympätä yhteen jossain ohjelmassa (vaikka freehand) ja tallentaa tuloksen vaikka epsinä.
Tuo onkin näppärä juttu. Mutta kun jotkut vaativat tiffiä, eikä kelpaa mikään muu... kirotut... Ja jos saavat jotain muuta, vääntävät tiffiksi... :( vituttaa joskus nähdä varmuudella omalta koneelta oikein lähteneet kuvat muutetun joltain osin niin että tulos on kakkaa. Esim väärin tehty koon muutos taitto-ohjelmassa (miksi pitää tehdä joku 90%?)... tai sitten ovat käyttäneet oikovedoksena luettavaksi ja hyväksyttäväksi tarkoittua 75 dpin jpg:tä taitossa.
Timo
-
Kertokaas kaikki mitä ohjelmia käytätte.
Jos hintahaitariksi laitetaan 150 e ja alaspäin niin mikä ohjelma on järkevintä hankkia. Ilmeisesti kumminkin täytyy löytyä layerointi mahdollisuus, joten käsittääkseni Photoshop elements on silloin poissa laskuista.
Photoshop elementsiä pitkään käyttäneenä voin suositella. Ja on siinä layerit ja lähestulkoon kaikki mitä Photoshop kutosessa. Sen pohjalta se on rakennettu. Vain vektorit ja CMYK-värit puuttuu ja sitten jotain hienosäätöjä. Erittäin erittäin hyvä ohjelma! Mieluummin se kuin PSP.
Itselleni ostin Adoben Creative suite paketin taannoin. Siinä on uusimmat Photoshop, Illustrator ja Indesign. Myös Painter Classic on käytössä ja muutama 3d-softa.
-
Mulle oli aika järkyttävää (?) kuulla, että nykyään Photoshoppia käytetään eniten webbigrafiikan luomiseen. Ainakin mun mielestä se on sellaiseen ihan "liian" hyvä (tai ainakin vähemmälläkin pärjäisi).
Kyllä tolla Paintshopillakin pärjää. Mulla on itellä vitosversio ja sillä välillä jotakin räpellän. Tohon neloseen ei kai enää saa päivitystä? Mutta uusimman paintshopin (onko se sit 7 vai 8 versio) saa kyllä vajaalla 130 eurolla.
Photarin lisäksi itse käytän kotona myös Coreldraw kymppiä (teen mm. logot ja toisinaan taitot). Nettisivujen tekoon Netscapen compseria (versio 4.75, uudempaan en aio päivittää) ja 1stpage2000 sekä joissain tapauksissa Page plus kutosen (halpis taitto-ohjelma) nettisivueditoria (tekee hirmuisesti virheitä, mutta siinä on muutamia hyödyllisiä jutskuja, miksi käyttö kannattaa). Sivujen lataamiseen ws-ftp:tä.
Siinäpä ne.
-
Mutta kun jotkut vaativat tiffiä, eikä kelpaa mikään muu... kirotut... Ja jos saavat jotain muuta, vääntävät tiffiksi... :(
Toi on hassua, kun joitain ominaisuuksia ei pysty edes tallentamaan tiffiin ja silloin eps on ainoa mahdollisuus. Eli kyllä periaatteessa kaikkien painojen yms. pitäisi hyväksyä myös epsit.
-
Juu, jos kuvassa ei ole mitään tarkkoja yksityiskohtia, mutta sitten jos on, niin 300 on ainoa vaihtoehto. Ja eihän nykyaikana iso tiedosto ole ongelma.
Siis väreissä? Linjathan on 600dpi tarkkoja kumminkin.
Kertokaas kaikki mitä ohjelmia käytätte.
Tilanne on se, että mulla on ohjelmat töistä kotiin lainattuja.
Tarkistin joskus, ja se oli jopa ihan OK kunhan ei käytä molemmissa koneissa yhtä aikaa. Muuten käyttäisin halvempia ratkaisuja.
Photoshoppi7:lla väritykset ja sävytykset
Indesign2:lla ruudut ja kuvien sijoittelu niihin, sekä tekstit lopuksi.
Freehand9:llä puhekuplat ja efektit.
Tässä tein puhekuplat piirtämällä.
http://www.kolumbus.fi/jarmolaakso/Sarjakuvat/episodi1/komik1s1.html
.. ja tässä taas freehandilla.
http://www.kolumbus.fi/jarmolaakso/Sarjakuvat/Kuja/kuja1.html
Tykkään kyllä enemmän käsin tehdystä jäljestä, mutta kun se on niin paljon näppärämpää koneella. (vaikka vielä opettelenkin kuplien piirtämistä)
-
Itselleni ostin Adoben Creative suite paketin taannoin. Siinä on uusimmat Photoshop, Illustrator ja Indesign.
Oliko tyyris?
Mulla syttyi prosessori tuleen pari päivää sitten, ja koneen pakollisen päivityksen myötä joudun myös uusimaan ohjelmat. Tänään tilasin maahantuojalta Corel12:n, en saanut enää seiskasta (eka toimiva kolmosen jälkeen, joten pysähdyin siihen) päivityksenä, vaan piti ottaa koko paketti...
;-)
Epäilen, ettei vanhaa kunnon Photoshop 3.0:aani myöskään päivitetä kasiin, ainakaan ilman välirahaa. InDesign saa sitten luvan korvata vanhan PageMaker 6.5:ni. Ja uusi Distiller on tervetullut.
Skannausohjelma saa edelleen olla vanha DeskScanII, siinä saa ihan hyvin prosentit ja kirkkauden, muuta en kaipaakaan. Isompi skanneri olis kyl kiva....
Tuossapa nuo oli. Tai sitten kuten Hiili Hiilesmaa uudessa Riffissä: työvälineeni ovat silmät ja korvat.
Ai, että millä mä nyt tätä kirjoitan? Mulla on muutamasta "jätelavalta löydetystä" koneenraadosta eilen äkkiä yhdistelemäni avomallin häkkyrä, jossa törröttää pelastettuja kovalevyjä, tuulettimia ja muistikampoja sikin sokin, koska show must go on silläkin välin, kun uutta konetta varton... tällä saa kiireimmät duunit tehtyä.
:-)
-
Oliko tyyris?
Ei ilmainenkaan... heheh! Verkkokaupasta voi tarkistaa hinnan. Otin pienen lainan ja ostin kunnon työkalut kerralla. Myös A5 Wacomin piirtopöydän... Nyt sit makselen pois kuvitustöistä ja sarjiksesta saamilla rahoilla. Kiva tehdä kun on kunnon välineet. (opettelemista vaan on ihan liikaa aikaan nähden...)
-
Oliko tyyris?
Ei ilmainenkaan... heheh! Verkkokaupasta voi tarkistaa hinnan.
Aha, jotain 2000 ja 600 euron väliltä..? Enpä ollut tuossakaan kaupassa ennen käynyt, ja taidan vastaisuudessakin hoitaa ostokseni elävien ihmisten kanssa, kun en ymmärtänyt mitä noissa paketeissa oli eroa...
Myyjä saa tosissaan myydä mulle palkkansa eteen. ;-)
-
Onkos muuten tossa halvemmassa Creative suite -paketissa ollenkaan Distilleriä mukana? Hazart?
Jos ei, niin sitten kannattaa kyllä ennemmin ostaa Adoben vanhempi kokoomapaketti (löytyy useampana versiona, mutta niissä on yleensä Photoshop, InDesing tai PageMaker, Illustrator ja Distiller). Toi CS on tietenkin kätsympi, koska siinä päivityksessä tulee sitten päivitykset kaikkiin ohjelmiin samalla.
Hinnat on varmaan jossain 1200-1500 euroa.
InDesignissä on muutes se hyvä puoli, että se tunnistaa Photoshopin PSD -tiedostot ja niitä pystyy vielä vähäsen muokkaamaankin ID:ssä.
Kannattaa muutes, Kivi, ottaa selvää, että se sun vanha skanneri kans toimii sitten uuden koneen kanssa. Nykyisin vanhemmat vempeleet ei toimi kirveelläkään XP:n kanssa (näin kävi mun Agfan ja meillä on koulussa yks iso Smartscan, jossa on vanha Mac ja Macin käyttis, koska se ei tunne uudempaa).
-
Mulla on se standard versio. 1200 eeroa se maksoi. Distiller? Mikä se on! Imageready tosta löytyy...
Eikä niihin vanhoihin skannereihin sitten ole tehty uudempia ajureita. Ajureista se on kiinni toimiiko ne.
-
Adoben Distiller, eli se ohjelma, millä tehdään PDF -tiedostoja. Tosi hyödyllinen moneen juttuun.
Kaikki ei tee uusia ajuripäivityksiä. Esim. Agfa, joka on lopettanut skannereiden teon. Ja joissain tapauksissa päivitys, tai itse asiassa uusi skannausohjelma, maksaa maltaita (näin on sen koulun koneen laita).
-
Adoben Distiller, eli se ohjelma, millä tehdään PDF -tiedostoja. Tosi hyödyllinen moneen juttuun.
toi on siinä premiumissa.
Kaikki ei tee uusia ajuripäivityksiä. Esim. Agfa, joka on lopettanut skannereiden teon. Ja joissain tapauksissa päivitys, tai itse asiassa uusi skannausohjelma, maksaa maltaita (näin on sen koulun koneen laita).
No hiivatin samperi! Otan osastoa. Pitääkö sun pitää vanhaa konetta rinnalla ihan vain skannerin takia.
-
Ei, mulla on kyllä uus ja parempi skanneri nyt. Saatiin yllättäen häälahjaks. Ja toi Agfa kyllä toimis mun koneella, kun mulla on vaan ME, mutta oisin antanut sen mun äidille käyttöön ja niillä on tietenkin XP. Ei toimi.
Netistä löyty jopa ohje, millä XP:tä saattais pystyä huijaamaan, niin että se luulee kyseessä olevan eri skanneri, mutta ei sekään sitten toiminut.
-
Kannattaa muutes, Kivi, ottaa selvää, että se sun vanha skanneri kans toimii sitten uuden koneen kanssa.
Hyvä vinkki, kiitos Welzu. Muistan vielä sen harmin, kun Win3.1:stä siirtyessä lakkasi 22 tuuman mustavalkonäyttö toimimasta - ajureita ei ollut eikä ollut tulossakaan.
Sillä oli hyvä taittaa. Ei vipattanut, ja oli tarkka ku ...kumikäki.
:-)
Vaikka muutkin Adoben ohjelmat osaavat tehdä .pdf:ää, on Distillerin .pdf sekä kooltaan pienempi että taatusti toimivampi. Näin mun kokemuksen mukaan. Muissa on aina jotain kämmää, viimeistään jos on tekstiä, vektoria ja bittikarttaa samassa dokumentissa.
-
Kertokaas kaikki mitä ohjelmia käytätte.
Jos hintahaitariksi laitetaan 150 e ja alaspäin niin mikä ohjelma on järkevintä hankkia. Ilmeisesti kumminkin täytyy löytyä layerointi mahdollisuus, joten käsittääkseni Photoshop elements on silloin poissa laskuista.
Photoshop elementsiä pitkään käyttäneenä voin suositella. Ja on siinä layerit ja lähestulkoon kaikki mitä Photoshop kutosessa. Sen pohjalta se on rakennettu. Vain vektorit ja CMYK-värit puuttuu ja sitten jotain hienosäätöjä. Erittäin erittäin hyvä ohjelma! Mieluummin se kuin PSP.
Itselleni ostin Adoben Creative suite paketin taannoin. Siinä on uusimmat Photoshop, Illustrator ja Indesign. Myös Painter Classic on käytössä ja muutama 3d-softa.
Niin no tuo Creative suite paketti nyt on vähän turhan tyyris. Saako vektoroinnin toteutettua jollain muulla ohjelmalla? Voisit vielä kertoa mitä ihmettä ne CMYK-värit oikein ovat. ;D
Mbnetin tuotehaku näytti Adobe Photoshop Elements 2.0
ohjelman alimmaksi hinnaksi 74 euroa. Ei paha.
Mutta mitä muuta vielä tarvitsee lisäksi?
Kysyn nyt ettei tule myöhemmin hassuja ylläreitä.. 8)
Kokeilen tuota demo-versiota elementsistä. Sitä kun ei nykyään edes voi tietää toimiiko ohjelma koneella.
Adoben sivuilla ei manittu Elementsin kohdalla tuet kuin win 2000 ja Xp käyttöjärjestelmille. Saa nähdä mitä 98 tykkää ::)
-
Saako vektoroinnin toteutettua jollain muulla ohjelmalla? Voisit vielä kertoa mitä ihmettä ne CMYK-värit oikein ovat. ;D
Olen itse kysynyt samat kysymykset aikaisemmin jossain threadissa. Löytyy varmaan kohdasta sarjakuvien tekeminen. Aiheen otsake tais olla CMYK-värit tai jotain. Vektoroinnistakin on puhuttu monissa kohdin, enkä viitsi nyt uudestaan samoja hölistä. Etsi ne aiheet ja homma selviää. Itse en ole käyttänyt vektorointia koskaan, eikä se ole minusta välttämätön ominaisuus. Lyhyesti sen etu on siinä, että kuvaa voi pienentää ja suurentaa vektoreina ilman, että kuva kärsii siitä. Toisaalta Photari pienentää kyllä kivasti.
Mbnetin tuotehaku näytti Adobe Photoshop Elements 2.0 ohjelman alimmaksi hinnaksi 74 euroa. Ei paha.
Mutta mitä muuta vielä tarvitsee lisäksi?
Loistava hinta-laatu suhde. Ei siihen mitään muuta tarvitse. Cmyk-värit on tietenkin sellainen mitä voisi ajatella tarvitsevansa, mutta olen kuullut, että vain yhdessä paikassa kuva piti lähettää cmykkinä. Muualla on kelvannut rgb (lue se cmyk-väri säie). Jos teet lähinnä itsellesi ja nettiin niin elements on kuningasidea (ja kyllä mä sillä tein lehteen kuvituksiakin). Se on myös kohtuullisen mukava käyttää.
Kokeilen tuota demo-versiota elementsistä. Sitä kun ei nykyään edes voi tietää toimiiko ohjelma koneella.
Adoben sivuilla ei manittu Elementsin kohdalla tuet kuin win 2000 ja Xp käyttöjärjestelmille. Saa nähdä mitä 98 tykkää ::)
Mulla oli se win98se:ssä ja hyvin pelitti. Mutta mulla oli ykkösversio. Luulisi toimivan, mutta tiedä häntä.
Eräs työkseen kuvittava henkilö ei edes suostunut käyttämään paint shop pron kirkkauden/kontrastin säätöä, kun häneltä tilttasi photoshop. Hän lähetti kuvansa minulle ja säädin ne elementsissä. hahaha! Photoshop on photoshop!
Tsemiä! 8)
-
Niin no tuo Creative suite paketti nyt on vähän turhan tyyris. Saako vektoroinnin toteutettua jollain muulla ohjelmalla? Voisit vielä kertoa mitä ihmettä ne CMYK-värit oikein ovat. ;D
Mbnetin tuotehaku näytti Adobe Photoshop Elements 2.0
ohjelman alimmaksi hinnaksi 74 euroa. Ei paha.
Mutta mitä muuta vielä tarvitsee lisäksi?
Kysyn nyt ettei tule myöhemmin hassuja ylläreitä.. 8)
Ehkä kannattaisi harkita jopa Corel drawia, jos olet opiskelija. Opiskelijaversion nimittäin saa puoleen hintaan (=noin 200 euroa). Ite hankin omani niin (vaikka ihan teknisesti en sillon vielä ollut opiskelija, mutta ei siitä kauaa menny ku olin ;D ). Corelilla pystyy tekemään siis vektorigrafiikkaa (ja muuttamaan kuvia vektorikuviksi) ja pikseligrafiikkaa. Ihan hyvä epeli sekin...
Photarin elements on kans ihan hyvä. CMYK -värit on neljä osaväriä (sininen, punainen, keltainen ja musta), joilla käytännössä värikuvat painetaan (eli värit muodostetaan noiden neljän yhdistelmänä).
Sen kanssa ei tarvi/kannata päätään vaivata, jos ei tee värillisiä juttuja lehtiin yms. Ja rgb -kuvatkin voi viedä painoon, ne muuttaa ne siellä sitten cmykiksi (tosin väri saattaa muuttua, ja todennäköisesti muuttuukin).
-
mutta olen kuullut, että vain yhdessä paikassa kuva piti lähettää cmykkinä. Muualla on kelvannut rgb
Niinno, jonkun se pitää CMYKiksi muuttaa kumminkin, jos se aiotaan painaa. Ja kun RGB:t eivät ihan suoraan käänny, vaan jotkut värit muuttuvat kokonaan toisiksi (Photoshop hälyttää näistä CMYK-preview -tilassa huutomerkeillä), on ainakin mun mielestäni hyvä tapa tarkistaa että käyttämäsi väripaletti on käännettävissä painokelpoiseksi.
Mä lähetän RGB-kuvaa ainoastaan yhdelle lehdelle, ja siinäkin sen vuoksi, että heillä on paremmat muuntofiltterit, suomen paras aikakauslehtipaino, ja olen määritellyt värit valmiiksi pantone-arvoina.
-
Jeah! Kuunnelkaa näitä pitkän linjan tekijöitä.
Missä muodossa sitten Kivi lähetät kuvat? PSD-cmykkinäkö. Yritin lähettää tässä muodossa, mutta ottivat kahteen lehteen sen mieluummin pienenä rgb-jiipegginä. En sitä oikein itsekään ymmärrä... Vai pysyykö cmyk värit, kun tallentaa jpg-muotoon. Kaikki kirjat, joista olen näitä yrittänyt selvittää, ovat aivan liian sekavia. Ei niistä tajua mitään!!!
-
Ymmärtääkseni nykyään jpg pystyy olemaan cmyk-modessa. Vain nettiin ja näytöllehän tarkoitettu tuo formaatti alunperin on, joten jos vahingossa lataat palvelimelle cmyk-jpgn, taitaa käydä niin, ettei kuva näy ollenkaan.
En kyllä ymmärrä miksi haluavat painoon tai lehteenkään jpg-kuvia. Ehkä vain ja ainoastaan sen pienen koon vuoksi. Sanomalehteen painettuna erot kylläkään tuskin näkyvät kovin pahasti.
Timo
-
Juu, kyllä jpg:n pystyy cmykkinä tallentaan. Mutta tosi outoa, jos haluavat jpg -tiedostoja. Kyllähän se ilman pakkausta toimii, mutta...
Kyllä kaikki kirjat ja muut suosittelee, että painoihin ja lehtiin lähetetään joko .TIF tai .EPS -tiedostoja. Joissain tapauksissa käy myös .PDF -muotoon tehdyt kuvat.
Noilla tif ja eps tiedostoilla varmistetaan, että varmasti sopii ohjelmiin ja laatu on tarpeeksi hyvää.
Edit: Itse asiassa, kun tarkistin noista mun kirjoista, niin niissä ei JPG:tä edes mainittu muuta kuin nettisivujen teon yhteydessä.
-
Tästä lähtein lähetän tiffinä. Katsotaan sitten mitä sanovat... hahaha!
-
Moninaisia ovat nuo formaatit joissa eri lehdet kuvatuksensa haluavat. Itse lähetän "teoksiani" lehdistä riippuen mm. PSD:nä, Tiffinä, PDF:nä, EPS:nä, mutta kaikki uusimmat toimeksiantajat haluavat pääsääntöisesti JPG:nä! Ja vieläpä riippumatta siitä, onko paperi huokoista sanomalehtipaperia vai sileäpintaista vahapaperia. Jokaisella lehdellä on luonnollisesti vielä omat vaatimuksensa resoluutioista ja värimuodoista.
Kovasti molemminpuolista aikaa ja vaivaa säästyisi jos jonkinlainen yhtenäinen standardi joskus näihinkin tulisi.
-
Tästä lähtein lähetän tiffinä. Katsotaan sitten mitä sanovat... hahaha!
.tiffinä lähetän, aina (paitsi silloin jos lähetän koko tulostustiedoston). Vedän kuvan WinZipillä (ilmaisohjelma!) kasaan, asetuksella "maximum-slowest", niin koko tippuu hyvinnii kymmenesosaan. WinZipin .zip -tiedoston saa auki myös Mac-koneiden StuffitExpanderilla.
JPEGinä en lähetä vaikka itkisivät. Siinä tulee liian helposti sitä "talouskelmua" jyrkkiin rajoihin, ja kuvan historian toinen jpeg-pakkaus turmelee sen jo käyttökelvottomaksi
:-(
Lempel-Ziw (LZW) -pakkaus kyllä on siisti, mutta valitettavasti se ei oo yhteensopiva eri konekantojen kanssa. Sitä kannattaa käyttää omien arkistojen kanssa, jos kovalevytila on vähissä.
-
Ymmärrän hyvin tuon jpegin haluamisen. Juuri tiedostonkoosta on kai kyse.
Epsinhän voi myös tallentaa jpeg koodattuna, ja CMYKkinä, mikä onkin minun mielestä parempi tapa. Tosin kaikissa nyrkkipajoissa ei jpeg koodaus toimi, ei edes LZW pakattu tiffi.
Eihän se yksittäisen tiedoston koko niin iso ole, mutta jotkut säilyttävät arkistoissaan kaiken ikinä vastaanotetun materiaalin, kyllä sitä kertyy...
Esim. Meitin osastolla on tiedostoja ja kuvia arkistossa jotain 1-2 teratavua.
-
mutta kaikki uusimmat toimeksiantajat haluavat pääsääntöisesti JPG:nä! Ja vieläpä riippumatta siitä, onko paperi huokoista sanomalehtipaperia vai sileäpintaista vahapaperia.
Sama täällä, joka paikkaan laitan JPG:nä.
Äärimmäisen harvoin on kuvien kassa ollut sitten painetussa lehdessä laatuongelmia. Itseasiassa ovat monesti niin hyviä, etten tiedä miten ne nyt parempia voisivat olla.
-
Tulin tälle säikeelle vasta nyt etsimään apua pariin väritysongelmaan ja löysinkin. Kiitokseksi kerron...
Ensimmäinen kysymys: Mitä voi tehdä Photoshopin kanavilla? (Kaltsu kysyi tätä toisessa osassa ja innoitti pistämään...)
... silkkipainossa (ehkä offsetissakin?) kanavilla voi tehdä kolmen pennin värierotteluja esim. kahdella värillä painettaessa. Skannataan nelivärinen kuva sisään ja napsautetaan neljästä kanavasta kaksi pois päältä, niin että jäljelle jää esim. punainen ja vihreä. Tulostetaan ko. kanavat (mieluiten kalvolle) ja valotetaan seula. Ja sitten vaan painamaan. Tämä sopii ei-hifisti -silkkipainoon, koska niinkuin silkkipainovärien kanssa aina, lopputuloksesta ei voi olla ihan varma. Siihen voi vaikuttaa esim. värien painamisjärjestyksellä (läpikuultava keltainen aina viimeisenä) tai lisäämällä esim. reilusti kuultopastaa punaiseen. Le Dernier Cri painaa kahdella värillä painetut kirjansa näin. Tsekatkaa vaikka huisi Hollywoodoo joka on näyttelyluettelo käsinmaalatuista ghanalaisista (horror)elokuvajulisteista. Angoulemessakin nähtyä näyttelyä taisikin joku jossain päin kvaakkia jo mainostaa.
Tehdessäni viimeksi vähän enemmän silkkipainoa törmäsin nelivärierottelun tyranniaan. Koska Adobe pyytää kaikenlaista palautetta kehittääkseen ohjelmiaan, lähetin piruuttaan toivomuksen että CMYKin sijaan voisi itse määritellä pigmentit joista pitäisi sekoittamalla saada tietyt värit ja toivomus olisi että ohjelma laskisi käytettävien värien sekoitussuhteen (olettaen että että värit olisivat standardivärejä, esim. speedballin värikartasta. vrt. pantonet). Suomeksi siis, haluaisin painaa esim. pinkillä, myrkynvihreällä ja keltaisella ja pitäisi saada mahd. lähellä alkuperäisen väriä olevaa ruskeaa (tai jotain ruskeaa), paljonko rasteroin käytettävissä olevia värejä lopputuloksen saamiseksi. Ei ole kuulunut vastausta... me silkkipainonäprääjät ei varmaan olla se kannattavin kohderyhmä ku vertaa kaikkiin maailman nelivärin käyttäjiin ;D
Kaikille silkkipainosta kiinnostuneille voin suositella Monipuolinen serigrafia -kirjaa (TaiKin julkaisusarja). Paras millään kielellä näkemäni alan opus. Kirjassa otetaan myös haltuun uusi teknologia ja sen käyttö silkkipainossa, mm. millaisia photoshopin rastereita kannattaa käyttää filmien tulostuksessa ym. Asenne on erittäin hifi.
-
Niin no tuo Creative suite paketti nyt on vähän turhan tyyris. Saako vektoroinnin toteutettua jollain muulla ohjelmalla? Voisit vielä kertoa mitä ihmettä ne CMYK-värit oikein ovat. ;D
Mbnetin tuotehaku näytti Adobe Photoshop Elements 2.0
ohjelman alimmaksi hinnaksi 74 euroa. Ei paha.
Mutta mitä muuta vielä tarvitsee lisäksi?
Kysyn nyt ettei tule myöhemmin hassuja ylläreitä.. 8)
Ehkä kannattaisi harkita jopa Corel drawia, jos olet opiskelija. Opiskelijaversion nimittäin saa puoleen hintaan (=noin 200 euroa). Ite hankin omani niin (vaikka ihan teknisesti en sillon vielä ollut opiskelija, mutta ei siitä kauaa menny ku olin ;D ). Corelilla pystyy tekemään siis vektorigrafiikkaa (ja muuttamaan kuvia vektorikuviksi) ja pikseligrafiikkaa. Ihan hyvä epeli sekin..
Juuri tätä pelkäsinkin ;D
Kertosditko Welzu vielä millä tavalla Corel Draw eroaa esim. Photarin elements versiosta? Eli kannattaako siitä maksaa tupla hinta?
Vaikka sen saisinkin opiskelija hinnalla saisinkin kun lukiossa olen niin on se 200 euroa yhteen ohjelmaan silti aika kova mötti. (Juuri sen takia kun joutuu itse hankkimaan kaikki koulukirjansa. Prkl mitä ryöstöä nekin ovat ;D
Onnistuuko tuo värikanavien kanssa fiksailu siis ihan rgb:lläkin?
En muuten oikeasti ymmärrä puoliakaan siitä mistä tässä ketjussa on puhuttu, mutta onneksi minulla on hyvä mielikuvitus :D
-
Onnistuuko tuo värikanavien kanssa fiksailu siis ihan rgb:lläkin?
Ei, koska RGB:n summa (100R 100G 100B) on valkoista, ja CMYK:in (100C 100M 100Y 100K) on tukkomustaa eli peittomustaa.
RGB on ikäänkuin erivärisiä lamppuja, CMYK ikäänkuin eri vesivärejä, jos tää on helpompi näin hahmottaa.
-
RGB:ssäkin pystyy värikanavia fiksaamaan, mutta sitä ei silti voi pitää samana kuin CMYK tilaa. RGB:ssä kaikki värit koostuvat kolmesta väristä (punainen, vihreä, sininen), jopa musta. CMYKissä neljästä. Nuo RGB:n ja CMYKin värit ovat vielä ominaisuuksiltaan erilaisia...
Todennäköisesti se Elements on helpompi oppia ja käyttää. Corelissa vahvuutena on monipuolisuus. Siinä on vektorieditori, bittikarttaeditori ja uusimmissa taitaa olla animaatio-ohjelmakin. Mukana tulee sievoinen määrä fontteja ja clip-arteja.
Eli jos esim. haluat ohjelman "vain" sarjakuvien väritykseen ja tekstaukseen, niin Elements kelpaa siihen hyvin.
Edit: No Kivi ehtikin tota RGB:tä selittään. Eli vielä selvennykseksi, esim. Photarissa pystyy RGB -kanavia säätämään, mutta se ei ole sama asia kuin CMYK -kanavien säätö.
-
Tuuk42: Miltä se demo siitä elementsistä tuntui? Photoshopin etuna on se, että esim. Kvaakissa sitä käyttää aika moni ja sille löytyy hurjasti ohjeistoa joka puolelta. Vaikkakin nettiaikana nyt tahtoo löytyä mille tahansa mitä tahansa.
Jos ideanasi on skannata kuvat tietokoneelle ja värittää ne koneella (hiirellä siinä ohjelmassa) ja sitten pistää esille nettiin tai tulostaa niin Elements on todella toimiva ja helppo käyttää. Mut jos olet ammattilaiskuvittaja ja töitäsi tulee esille kiiltäville papereille tasokkaisiin lehtiin niin sitten saatat tarvita jotain extraa. Mutta et välttämättä silloinkaan... Jaksan pitää elementsin puolia. Vanhoista Coreleistakin on kokemusta, mutta ei näistä uudemmista.
Mistä muuten tulee tuo 42 nicknimessäsi? :)
Et ole ainoa, joka ei tajua kauheasti näistä... Joten älä välitä. Kysy vain 8)
EDIT: Tekstityökalut elementissä on todella mukavat. Minusta paljon paremmat käyttää kuin tässä CS-versiossa.
-
EDIT: Tekstityökalut elementissä on todella mukavat. Minusta paljon paremmat käyttää kuin tässä CS-versiossa.
Ei kai ne o menny sössiin Photarin tekstityökaluja? Ainakin seiskaversiossa on ihan hyvät ja jopa paremmat kuin mun omassa vitosversiossa. En oo CS:ää vielä missään nähny käytössä (mutta eiköhän se meille kouluun jossain vaiheessa tuu), joten en tiiä...
-
Onnistuuko tuo värikanavien kanssa fiksailu siis ihan rgb:lläkin?
RGB on ikäänkuin erivärisiä lamppuja, CMYK ikäänkuin eri vesivärejä, jos tää on helpompi näin hahmottaa.
Kiitos. Selvensi kummasti.
Siinä on vektorieditori, bittikarttaeditori ja uusimmissa taitaa olla animaatio-ohjelmakin. Mukana tulee sievoinen määrä fontteja ja clip-arteja.
Eli jos esim. haluat ohjelman "vain" sarjakuvien väritykseen ja tekstaukseen, niin Elements kelpaa siihen hyvin.
Aina vaan tulee hankalammaksi päättää kumpaan kallistua. Nuo lisäjutut kuulostavat kyllä hauskoilta. Eri asia siten tarvitsisiko niitä ;D
Mistä muuten tulee tuo 42 nicknimessäsi?
Perimmäistä Vastausta Elämään, Maailmankaikkeuteen ja Kaikkeen. Jos olet lukenut Linnunradan Käsikirjan Liftereille niin tiedät varmasti tarinan ;D
Eli nickistä voi jo päätellä minun olevan suuri parodian ja science-fictionin fani 8)
Et ole ainoa, joka ei tajua kauheasti näistä... Joten älä välitä. Kysy vain
Jep, aina voi kysyä kun muistaa ettei ole olemassa tyhmiä kysymyksiä vaan ainoastaan tyhmiä ihmisiä.
-
Pakkauksista vähäsen.
Acrobatin PDF taas käyttää aina jotain pakkaussysteemiä kuviin. Oletusarvoisesti taitaa RGB ja CMYK kuvat pakkautua JPEG pakkauksella.
PDF: ää tehdessä voi asetuksista valita pakkaustavan, joko JPEG tai ZIP-pakkaus. Jälkimmäinen ei hukkaa mitään tietoa. Edelleen suosittelen piirrosten ja sarjisten tallentamista PDF:ksi. Se on muoto, jonka kaikki painot tuntevat.
-
Edelleen suosittelen piirrosten ja sarjisten tallentamista PDF:ksi. Se on muoto, jonka kaikki painot tuntevat.
Tuntevat kyllä, mutta koska PDF on luonteeltaan tulostustiedosto, jota ei sitten enää voi avata eikä korjailla (paitsi erittäin hitaasti ja hankalasti), on hemmetin tärkeää että painoon menevä PDF tehdään painon asetuksiin.
Jos et tiedä, mitä tulostusasetukset ovat ja miten ne vaikuttavat, kannattaa käyttää jotain muuta tiedostomuotoa painon kanssa kommunikointiin, kunnes olet ehtinyt opetella.
Muuten, kirjapainoesimiehet / faktorit saattavat olla erittäin hankalia heti kun vaistoavat toisen olevan epävarma. Sieltä suunnalta on tullut mulle aikoinaan niin pahaa läppää, kun olin vielä graafisen opiskelija ja siis huuli pyöreänä, ettei tosikaan. Sitten aikuisena lehti-AD:nä käytös muuttui kummasti, kun molemmille osapuolille oli selvää että kaikki ymmärretään, ja herjat palautetaan sukkana takaisin.
:-)
Reilua? Ei tod.
-
Edelleen suosittelen piirrosten ja sarjisten tallentamista PDF:ksi. Se on muoto, jonka kaikki painot tuntevat.
Tuntevat kyllä, mutta koska PDF on luonteeltaan tulostustiedosto, jota ei sitten enää voi avata eikä korjailla (paitsi erittäin hitaasti ja hankalasti), on hemmetin tärkeää että painoon menevä PDF tehdään painon asetuksiin.
Jos et tiedä, mitä tulostusasetukset ovat ja miten ne vaikuttavat, kannattaa käyttää jotain muuta tiedostomuotoa painon kanssa kommunikointiin, kunnes olet ehtinyt opetella.
Hups, minulla on ilmeisesti ollut tuuria, kun kukaan ei ole valittanut. Tieto lisää tuskaa...
-
Kokeilin tuota Photoshop Elements 2.0:n testiversiota ja tälläistä jälkeä syntyi:
http://www.kolumbus.fi/tteponoj/miradorfotari.jpg
Ihan hyvältä ohjelmalata vaikuttaa, se vain kun on tottunut noita Jascin Paint Shop Pro-ohjelmia käyttämään niin tuntuu vähän kummalta.
Luin tänään artikkelin Enter lehdestä jossa vertailtiin Photarin Elements versiota Paint Shop 8:ia ja jotain kolmatta. Siinä sanottiin Elementsin häviävän vähän ominaisuuksiltaan Paint Shopille. Vaiko pitää paikkaansa? Katsoin Jascin sivuilta niin aika paljon saa Paint Shopiinkin ladattua ylimääräistä tavaraa.
Tietääkä kukaan mikä on PSP:n tilanne CMYK tuen kanssa? Vai hyödyntääkö sekin vain RBG:tä?
Ei selvinnyt ainakaan Jascin sivuja pläräämällä......
Ei hemmetti ota tästä sitten selvää. Mitä enemmän syventyy eri ohjelmien eroihin niin sitä hankalampi on päättää minkä hankkia. ;D
Ehkä täytyy heittää kolikkoa.
-
Tuntevat kyllä, mutta koska PDF on luonteeltaan tulostustiedosto, jota ei sitten enää voi avata eikä korjailla (paitsi erittäin hitaasti ja hankalasti), on hemmetin tärkeää että painoon menevä PDF tehdään painon asetuksiin.
Mutta! Kyllä me koulussa aika aktiivisesti käsitellään vielä PDF -tiedostojakin. Tehdään esim. taitto InDesignissä ja sitten muutetaan se ps:n kautta pdf:ksi ja avataan taas InDesignissä ja ilosesti toimii.
Mutta siitä huolimatta tuo Kivin neuvo on erittäin suositeltava. Painoalalla tuntuu kaikessa pätevän Murphyn laki. Jos joku voi mennä vikaan, niin se menee. Ja vaikka mikään ei voi mennä vikaan, niin se menee silti vikaan.
Ainakin viitosversiossa (PSP) pystyy tekeen cmyk -erottelun, mutta muuten toimii kuitenkin vain rgb -tilassa. Kasissa saattais hyvinkin olla jo parempi cmyk -tila. Kyllä PSP siinä mielessä on Elementsiä parempi, että se on täysi ohjelma kun Elements on siltikin vain riisuttu malli. Mutta mikset testais uusimman PSP:n demoa (varmaankin löytyy niitten kotisivulta)? Sen pitäis olla samanlainen kuin täysversio.
Niin ja PSP:ssä tulee mukana vielä toi animaatio-ohjelmakin, mikä on ihan hauska.
-
Kyllä me koulussa aika aktiivisesti käsitellään vielä PDF -tiedostojakin. Tehdään esim. taitto InDesignissä ja sitten muutetaan se ps:n kautta pdf:ksi ja avataan taas InDesignissä ja ilosesti toimii.
Mutta siitä huolimatta tuo Kivin neuvo on erittäin suositeltava
Joo, mutta se johtuu siitä, että opettajanne viisaasti on päättäneet opettaa teidät tekemään sen, mieluummin kuin että ette tarvittaessa osaisi korjata tiedostoja.
Sen sijaan kun lehti on koko ajan menossa painoon ja kiire on hirmuinen, kukaan ei aikuistenoikeesti ala korjata, vaan siellä sitten on niitä väärinpikselöityneitä näyttökuvia ja vääriä fonttikorvauksia seassa. Asiakas mokaa, asiakas kärsii nahoissaan
:-(
Tyhmää on vain se, että kun meikäläiset graafisen työn toteuttajat joutuvat lähettämään aika ajoin omia osuuksiamme "asiakkaan ohi" painoon, ja taloudellinen vastuu on kuitenkin asiakkaalla, niin arvata saattaa ketä asiakas kiittää ja taputtaa päälaelle (kunnes luu paistaa) kun oletustulostimeksi ei tullutkaan se 2400-Linotronic vaan 150dpi mustesuihkari... tai pahimmassa tapauksessa näyttö.
;-)
-
Arvaas mikä on juuri testissä? PSP 8:n trial tietenkin.
En vain ensin saanut sitä ladattua, valitti jotain korruptoitunutta tiedostoa. (kommarisoluttautuja.;D)
Kunhan kysyin laiskuuttani. Kiusaan teitä turhilla kysymyksillä, jotka voisin aivan hyvin itsekin selvittää. haluan vain aina toisen mielipitten jotta voin sitten tehdä täysin päinvastoin kuin mitä neuvotaan. (hyvin kieroutunut logiikka, mutta minnekkäs tiikeri juovistaan pääsee.)
Tökkivät aika paljon molemmat kokeiluversiot. Liina hidan prosessori. (800:n celeron)
-
Joo tuo kiirejuttu on ihan hyvä huomioitava. Ja hirmu tarkkana pitäis aina olla...
-
Jostain syystä muuten PSP vaatii enempi tehoja. Mulla on molemmista (PSP ja photari) viitosversiot ja photarilla saa vääntää vaikka minkälaista tiedostoa (melko kirkkaasti yli sadan megan menee parhaimmillaan ilman havaittavaa, tai ainakaan häiritsevää, jumitusta). PSP:llä saa ootella jo kättelyssä. Ja mulla on vaan seittämänsatanen duroni.
Koulussa on jotkut tehomyllyt ja ne nikottelee kyllä photarinkin kanssa aika herkästi ainakin tallennuksen yhteydessä (parin megan tiedostoakin saa ootella melko tovin).
-
Tota PSP:tä kun tässä veivaan niin tuntee olonsa kyllä heti paljon kotoisammaksi. On siinä Elementsissäkin muutama loisto oivallus mutta tiedä sitten kumpi on parempi.
Noiden molempien aukeaminen kestää mulla ihan törky kauan. Mutta käytössä psp nikottelee ehkä aivan pikkuisen vähemmän.
Jascin sivuilta katsoin minimit PSP 8:iin niin prossun tulisi olla minimissään 800 ramia 128 jne.
Eli rajoilla ollaan. :)
Taidan kyllä kallistua PSP:n puoleen, sen Picture Tube on niin käsittämättömän hauska!
Miten noita picture tubeja sun muita erikoisvipstaakkeleja muuten koskevat nuo tekijänoikeus hommelit? Saanhan toki käyttää ohjelmalla tekemää kuvaa kaupallisesti, vaikka olisinkin käyttänyt näitä patentoituja juttuja?
Tyhmä kysymys pakkohan sen on niin olla. Mitä järkeä niistä muuten olisi?
Kunhan taas kyselen typeriä. Mutta nykyään et oikeasti voi koskaan olla liian varma tekijänoikeuslaista tms.
-
Kyllä niitä kaikkia jutskuja pitäisi saada käyttää kaupallisesti. Tekijänoikeusjutuksi taitaa mennä vasta siinä vaiheessa, kun rupeat kopioimaan jotakin ominaisuutta omatekemään ohjelmaan. Vaikka tyyliin, teenpä uuden hienon kuvankäsittelyohjelman nimeltä Kuvakauppa.
Edit: Ja tiedän kyllä, että se shop tossa oikeesti tarkottaa pajaa.
-
Ja koska rasteroinnista toi Timon ja mun välinen jutska alkoi, niin jatkanpa siitä vielä vähäsen.
Eli miksi 1 -bittisen bittikartan (viivapiirros) resoluution pitää olla niin julmetun iso ja miksi helposti tulee sitä sahalaitaa?
Syy on nimenomaan rasteroinnin.
Minä palaan tähän aiheeseen, senkin uhalla että alan vaikuttaa jahkaajalta ;D ja koska luin juuri Johnny Knigan uusinta numeroa, ja koska luulen että puurot ja vellit eli käsitteet ovat menneet pikkuisen sekaisin.
Käykääpä hakemassa uusin JKniga (1/2004 - ei pitkään uusin, seur. tulee 27.2.) ja siitä tokavikan sivun sarjakuvat esille. Siinä näemme mitä rasterointi tekee sävykuville. Kari Sihvosen ja Marko Turusen sarjoja ei pysty lukemaan, koska teksti on rasteroitunut, samoin kaikki muutkin mustat viivat. Tämä olisi vältytty laittamalla musta värien päälle bitmappina. Tai sitten painamalla pienemmällä/tiheämmällä rasterilla.
Siitä tulemme kohtaan puurot ja vellit. Elikäs on tämä harmaasävykuvan rasteroituminen tietyllä pistekoolla ja linjatiheydellä. Eli <b>sävy</b>kuva koostuu pisteistä. Sitten on vielä pikselöityminen johon resoluutio vaikuttaa. Resoluutio ei vaikuta rasteroitumiseen, harmaasävykuva muuttuu aina rasteripisteiksi ja eri asetukset vaikuttavat pistekokoon ja linjatiheyteen kuin kuvan reso. Harmaasävykuvan rasteripiste koostuu pikseleistä ja kuvan resoluution on oltava kyllin hyvä että tästä pisteestä muodostuu pyöreä. Pienellä resolla pistepallukka on pikselinen kun sitä kyllin läheltä katsoo.
Eli tulostettava kuva koostuu ensin pikseleistä, joista koostuvat nämä rasteripisteet, joista koostuu kuva ja illuusio sävyistä.
Timo
-
Täytyy Timolle myöntää, että 1-bittinen bittikartta ei tosiaankaan rasteroidu. Mutta se kuitenkin muodostuu samoista pikseleistä kuin rasterikin (aiemmin sanoinkin, että tavallaan kaikki rasteroidaan kahteen kertaan). Ja liian pienellä resoluutiolla viivakuvakin tulee rakeiseksi vaikka se ei rasteroidukaan (itse asiassa siinä tapauksessa se näyttäisi rasteroituna paremmalta, kun rosoisuus olisi pehmeämpää).
En ole tota Knigaa nähnyt, joten en siitä voi sanoa, mutta syy huonoon laatuun voi olla myös huono resoluutio (tai sitten ne on toimituksessa skannattu originaaleista tms.). Ja resoluutio kyllä vaikuttaa myös rasteriinkin, sillä myös ppi ja lpi ovat resoluutiomääreitä.
Pikselöityminen tulee siitä, että lähdekuvassa ei ole tarpeeksi informaatiota ja ohjelma keksii itse puuttuvat palat (ja tuloksena tulee mm. epämääräisiä neliöitä). Eli käytännössä painotyön voi sössiä kolmessa eri kohtaa. 1. Skannatessa/tallentaessa kuvaa liian pienellä resoluutiolla. 2. Liian pienellä PPI resoluutiolla (PPI=pikseliä tuumalla eli näistä pikseleistä ne rasteripisteet muodostuu) ja 3. Liian pienellä linjatiheydellä (on sitten ne rasteripisteet eli LPI=linjaa tuumalla).
Ja jos rasteripisteissä näkyy pikselit, niin sillon on tulostettu ihan liian pienellä PPI -resoluutiolla. PPI:n pitäisi aina olla vähintään 2x LPI, jolloin pikseleiden ei pitäisi näkyä.
-
Skannasin nämä kuvat ko. Kniga-lehdestä. Kaikki skannattu samoilla asetuksilla ja suurennettu samalla tavalla. Toivottavasti tämä havainnollistaa aihetta.
(http://www.perunamaa.net/ankistit/colorscale.gif)
cmyk kuva, jonka ääriviivat ovat muussaantuneet eli rasteroituneet nimenomaan ja etenkin liian harvan linjatiehyden takia. Olisi vältetty tekemällä mustat erikseen bitmapina.
Vertailun vuoksi harmasävykuva, joka kärsii sekin rasteroinnista. Huomaa viivan viereen muodostuva rasteripiste, jota ei voi välttää vaikka kuva olisi kuinka jyrkkäsävyinen tahansa.
(http://www.perunamaa.net/ankistit/grayscale.gif)
ja lopuksi samalta sivulta samasta lehdestä bitmap-kuva:
(http://www.perunamaa.net/ankistit/bitmapprint.gif)
Toivottavasti tämä kuvien liittäminen onnistui taas. :-)
Timo
-
No tossa ekassa kuvassa on tehty vihoviimenen virhe ja menty tekemään teksti cmyk -mustana. Mustaa tekstiä ei ikinä saa tehdä cmyk -mustana. Tässä syy. Aina pitää muuttaa vaikka käsipelillä puhtaaksi mustaksi (esim. photarissa nollaa kolme muuta väriä ja mustan arvoksi antaa 100). Eli tuossa olisi riittänyt jo sekin, että tekijä/skannaaja olisi muuttanut mustan oikeasti mustaksi ja tulos olisi ollut luettavampi (lähempänä kakkoskuvaa). Tossa kun on asemointikin ihan pielessä.
Toinen on taas esimerkki rasteroituneesta viivapiirroksesta. Ei oo enää niin paha "virhe" ja toisaalta jälki muistuttaa etäisesti syväpainoa (jos katsotte tarkkaan esim. Pirkan painojälkeä, niin kaikessa on sellainen hento sahalaita. Tekstissäkin).
Ja viimeisestä kuvasta nähdään miksi viivapiirrokset kannattaa aina tehdä 1-bittisinä korkearesoluutiokuvina. Tulee tarkkaa jälkeä.
Kiitos skanneista, Timo.
-
Tämä olisi vältytty laittamalla musta värien päälle bitmappina. Tai sitten painamalla pienemmällä/tiheämmällä rasterilla.
Timo
Miten mustan voi laittaa bitmappina värien päälle? Eikö piirros ole aina joko grayscale tai bitmap ? Vai tarkoititko, että värit ja mv-viivat ovat eri tiedostoja ? Jos on näin, miten pääset vahtimaan, että nämä kohdistuvat oikein?
-
Miten mustan voi laittaa bitmappina värien päälle? Eikö piirros ole aina joko grayscale tai bitmap ? Vai tarkoititko, että värit ja mv-viivat ovat eri tiedostoja ? Jos on näin, miten pääset vahtimaan, että nämä kohdistuvat oikein?
Ne asemoidaan toisessa ohjelmassa. Eipä se muuten onnistukaan. Esim. vaikka PageMakerissa tahi Illustratorissa. Semmoisen voi sitten laittaa lehteen/painoon semmoisenaan tahi väsätä eps-muotoon tai PDF:ksi, jos haluaa tai semmoista vaaditaan. Voi myös pyytää taittajaa tekemään (eli siis tosiaan kaksi tiedostoa) sen, vaikka eivät kyllä aina tykkää tehdä "ylimääräistä" työtä.
Timo
-
Mites toi Welzun mainitsema CMY-värien vetäminen nollaan ja mustan sataan? Tuleeko silloinkin viivan viereen rasteria, kuten harmaasävy-esimerkissä?
-
Mites toi Welzun mainitsema CMY-värien vetäminen nollaan ja mustan sataan? Tuleeko silloinkin viivan viereen rasteria, kuten harmaasävy-esimerkissä?
Todennäköisesti, jos on sävykuva. Eli rasterit saa pois vaan muuttamalla mustan korkearesoluutioiseksi 1-bittiseksi bittikartaksi.
Eli toimimalla, niin kuin Timo tuossa sanoi. Tallettaa viivat omaksi tiedostokseen 1-bittisenä ja esim. 600 resoluutiolla. Ja sitten värityksen (voi vielä varmuuden vuoksi tyhjätä mustan kanavan) tallettaa omaksi tiedostokseen cmyk -tilassa (resoluution ei tarvitse olla suuri, 300 maksimissaan). Sitten ne tiedostot yhdistetään jossakin taitto tms. ohjelmassa.
Eli toi mustan muuttaminen mustaksi auttaa mm. siinä, että värityksessä musta pysyy omana kanavanaan eikä sitten kummittele myöhemmin. Ja jos ei halua sekoilla monien tiedostojen kanssa, niin tuo mustan muuttaminen mustaksi selventää kuvaa ja sen pitäisi toimia ihan hyvin esim. 300 resoluutiolla.
-
Ne asemoidaan toisessa ohjelmassa. Eipä se muuten onnistukaan. Esim. vaikka PageMakerissa tahi Illustratorissa. Semmoisen voi sitten laittaa lehteen/painoon semmoisenaan tahi väsätä eps-muotoon tai PDF:ksi, jos haluaa tai semmoista vaaditaan. Voi myös pyytää taittajaa tekemään (eli siis tosiaan kaksi tiedostoa) sen, vaikka eivät kyllä aina tykkää tehdä "ylimääräistä" työtä.
Timo
Voisinko pyytää vielä pientä vihjettä, miten ne voidaan asemoida pagemakerissa käytännössä ? Entä miten taittaja voi taittaa pagemaker-tiedoston page-maker-tiedoston sisään ?
tjpan
-
Mallataan vaan päällekkäin, sävyt alle ja viivat päälle. Nehän on periaatteessa just samankokoisia elementtejä, joten ei pitäisi olla mahdottoman vaikeaa. Varsitenkin kun viivakuva on läpinäkyvä viivattomilta osin.
Pagemaker pagemakeriin? Kopsataan kai toisesta toiseen.
Omppu-c ja sitten omppu-v. Peeseisiin sortuneet käyttäkööt controllia.
-
PageMaker-tiedosto on vain asemointitiedosto. Sen mukana pitää tuoda myös kuvat, jotka on linkitetty siihen tiedostoon. Joo, kopsaamalla ne saa, kunhan vaan pitää huolen ettei linkit katkea. Mutta se onkin sit taittajan onkelma.
Timo
-
Öööö... Tää juttu ei periaatteessa kuulu tähän, eikä mihinkään olemassaolevaan säikeeseen, mutta ongelma on sen verran vähäinen, mutta sen verran ärsyttävä, että laitan sen nyt tähän, ku tämän takia ei kannata uutta säiettä aloittaa, edes tuonne "sekalaiset jutut" -kansioon...
Sanokaa joku älykäs tietsikkanero, mistä johtuu, et mun näyttö ei pidä yhtä tiettyä asetusta päällä? Joka ikinen kerta, ku tää vehe menee valmiustilaan ja sen palauttaa aktiivitilaan, näyttö on muuttunu tiimalasin malliseks. Nää on siis niitä ominaisuuksia, joita säädetään näytön kyljestä, mutta vaikka ne joka kerta säätäis uudestaan, tää kone muuttaa ne ominpäin takasin tiimalasiks valmiustilassa. Ongelma ollu ny muutaman viikon... :'(
Toisessa koneessa on puolestaan sellanen näyttöongelma, et joka kerta ku tietokoneen käynnistää uudelleen, korjatut näytönasetukset on virheelliset. Se kyllä ilmottaa siitä ja käskee vaihtamaan tarkkuuden ja värit, mut sitten kun sen sammuttaa ja käynnistää vaikka huomenna uudelleen, ni ne on taas päin persettä, vaikka ne uudet asetukset säädettäessä vahvistettiin ja hyväksyttiin. Kummatkin koneista muuttaa niitä ominpäin lepotiloissaan. Missä täällä koneella on sellainen juttu, missä pääsee käsiks tällasiin koneen omavaltasiin terroritekoihin?
Virusstentorjuntaohjelmat on päivälleen uusinta uutta ja palomuurit ja kaikki on, joten ei johu niistä...
YHYYYY... Ollapa tietsikkanero... Jälkeenpäin harmittaa, ettei siellä koulussa menny syömään sinne nörttien pöytään. Ei olis näitä ongelmia nyt...
-
[quote author=Axuz link=board=12;threadid=Sanokaa joku älykäs tietsikkanero, mistä johtuu, et mun näyttö ei pidä yhtä tiettyä asetusta päällä? Joka ikinen kerta, ku tää vehe menee valmiustilaan ja sen palauttaa aktiivitilaan, näyttö on muuttunu tiimalasin malliseks. Nää on siis niitä ominaisuuksia, joita säädetään näytön kyljestä, mutta vaikka ne joka kerta säätäis uudestaan, tää kone muuttaa ne ominpäin takasin tiimalasiks valmiustilassa. Ongelma ollu ny muutaman viikon...
Nopea analyysi ongelmasta: Epäyhteensopivia laitteita. Näyttökorttien ja ilmeisesti näyttöjenkin ja muidenkin PC laitteiden yhteensopivuus ja muu laadunvalvonta ei ole ollut kovinkaan tärkeää laitevalmistajilla viime aikoina. Semmoisia ongelmia voisi näyttökorttien valmistajien laadunvalvonnassa esimerkkinä mainita, että suunnittelipa joku vähän aikaa sitten näyttökorttihirviön jonka tuuletusraudat olivat niin suuret, että kuukaudessa parissa väänsivät kortin niin, ettei se enää kunnolla sopinut korttipaikkaansa. Paljon muutakin haukuttavaa olen kuullut kummankin ison näyttökortteja valmistavan uusista ihme vimpaimissa. Taitavalla olla samaa laatua kun McLarenin uusi auto.
Toisaalta jos homma on ennen toiminut kunnolla mutta ei enää niin silloin voi olla, että Windows (oletan, että kyse on PC:n romusta ja Wintoosasta) on jotenkin ominpäin mennyt sotkemaan asetuksia.
Monitoriongelmilta nuo vaikuttaa, mutta kannattanee nyt kuitenkin käydä päivittämässä näyttökorttien ajurit uusimpiin ja ehkä nöytönkin jos vain ajureita niihin löytyy. Eli katon minkä merkkisiä laitteita sinulla on ja käyn firman kotisivulta hakemassa uudet ajurit. Tai sitten sitten siirryt suosiolla Mac käyttäjäksi. Virukset saisivat aika kovia olla jos monitorin asetuksia lähtisivät rukaamaan.
Oikein muuta ratkaisua en tuohon keksi kun en nyt kuitenkaan tunne laitteistoasi enkä kuitenkaan ole mikään laitteistopuolen expertti.
-
Kun aiemmin oli puhetta jpg:stä, niin satuin eilen siitä kysymään koulussa. Ja:
JPG on ihan kelvollinen tiedostomuoto jos:
1. Sitä ei pakkaa lainkaan
2. Tallennuskertoja jpg muodossa on mahdollisimman vähän (=1), koska jpg hukkaa tietoja tallentaessakin. Siis kuva ensin muokataan vaikka psd:nä ja sitten kun se on valmis, niin jpg:ksi ja matkaan.
Ja vielä tifistä. Tif sellaisenaan on hyvä ja suositeltava, mutta mm. lzw pakkauksen kanssa voi tulla yhteensopivuusongelmia PC:n ja Macin välillä.
-
Ja vielä tifistä. Tif sellaisenaan on hyvä ja suositeltava, mutta mm. lzw pakkauksen kanssa voi tulla yhteensopivuusongelmia PC:n ja Macin välillä.
Photarissahan on siinä tallentaessa mahdollisuus valita tiff-optioista byte order, että onko IBM-PC vai Mac. Luulis että sillä homma hoituu vaikka lzw:n päälle klikkaiskin. Ei ainakaan kukaan ole vielä valittanut mistään päin. Eli pitää tietää onko vastaanottajalla mac vai pc. (eikä kyllä ole sillonkaan kukaan valittanut)
Timo
-
Eli pitää tietää onko vastaanottajalla mac vai pc. (eikä kyllä ole sillonkaan kukaan valittanut)
Timo
Näinhän se on. Ja toi yhteensopivuusongelma tosiaankin on vain mahdollisuus ei vakio. Eli kyllä suosittelisin edelleen tiffiä lzw pakattuna.
-
LZW:n kanssa voi tulla muutenkin joskus ongelmaa. Jotkin sotienaikaiset ripit jumittaa niitä käsitellessään. Ei yleistä, mutta mahdollista.
Tosin aika pitkälti ovat niissä painoissa jo tottuneet ja vääntävät kuvat itse LZW:ttömiksi. Siitäkin voi tietty tulla harmia jos ronkkivat muunnokset väärin. Esim. yhdessä paikassa muuttivat kaikki freehandilla tehdyt epsit tiffeiksi erikseen kysymättä. Kuulemma alan yleinen käytäntö. Olen eri mieltä.
-
En tiedä tarkoititko tätä, mutta "trap" -komennolla saa väripinnat pursotettua mustan viivan alle. Itse annan sille arvoksi 5, joka tarkoittaa sitä, että värit "leviävät" 5 pikseliä. Skannaan 500 dpi:llä.
Elvytetäänpäs vähän tätä vanhaa threadia tällä Trapilla. Tuon Trap-komennon käyttäminen pakottaa ainakin mut flattaamaan kuvan eli yhdistämään tasot. Haluaisin pitää mustat viivat täysin erillisinä. Eli värityksen jälkeen poistaisin ääriviivat kokonaan väri-filestä ja liittäisin 600 dpi -viivatyön (erillisen tiedoston) 300 dpi -värien päälle vasta Illustratorissa. Ilman Trap-komentoa värialueiden väliin jää pieni valkoinen tila, joka "irvistää"(vanhaa kirjapainotermiä käyttääkseni) mustien viivojen alta. Millä helpolla konstilla saisin nyt levitettyä väripintojen reunoja (väripinnat eivät ole siis tasaisia vaan käsiteltyjä)? Ymmärsikö kukaan mitä ajan takaa? ::)
Timo
-
Elvytetäänpäs vähän tätä vanhaa threadia tällä Trapilla. Tuon Trap-komennon käyttäminen pakottaa ainakin mut flattaamaan kuvan eli yhdistämään tasot. Haluaisin pitää mustat viivat täysin erillisinä. Eli värityksen jälkeen poistaisin ääriviivat kokonaan väri-filestä ja liittäisin 600 dpi -viivatyön (erillisen tiedoston) 300 dpi -värien päälle vasta Illustratorissa. Ilman Trap-komentoa värialueiden väliin jää pieni valkoinen tila, joka "irvistää"(vanhaa kirjapainotermiä käyttääkseni) mustien viivojen alta. Millä helpolla konstilla saisin nyt levitettyä väripintojen reunoja
Öh.. en ole varma ymmärsinkö, mutta entä jos hävität Photoshopissa CMYK-kuvan mustan kanavan käytettyäsi ensin Trap-komentoa? Tasot täytynee kyllä joka tapauksessa litistää. Jaa, mutta sitten häviää myös mustan kanavan kaikki prosenttivärit. Hm.
Entä jos Trap-komennon jälkeen valitset mustasta kanavasta kaikki 100% mustat kohdat vaikka taikasauvalla ja select similar-käskyllä ja deletoit ne. Sitten sulla on CMYK-kuva ilman mustia viivoja, mutta harmaasävyjen kera. Illustratorista en tiedä mitään, eli en tiedä toimisko tämä näin.
-
Hetkinen. Siis itse ainakin teen värityksen omalle (tai pikemminkin omille) tasoilleen ja viivapiirros jää siis omalle tasolleen koskemattomana.
Siispä mustan poistamiseksi riittää, kun tuhoan viivapiirroksen tason.
Timon kuvaamaa valkoista rajaa tulee, jos on käyttänyt paljon vaikkapa maalikannua. Ite teen lassolla väritettävät alueet ja ne on aina viivan sisällä. Valkoista rajaa ei siis tule.
-
Mutta eikös tuommoinen lasson kanssa ährääminen ole kauhean rasittavaa ja pitkäpiimäistä touhua?
Kun kannulla klikkailu on niin helppoa.
Ääriviivat on toki omalla tasollaan, mutta haluan eliminoida ne pois värifilestä just sen takia kun ne rasteroituu, muuttuu rasteripisteeksi. Tahtoo skarpin viivan mustalle. Kun vaan keksis miten sen väripinnan saa pikkuisen laajemmaksi. Automaattisesti. Miks se trap ei voi toimia layereitten kanssa...?? >:(
Timo
-
Mutta eikös tuommoinen lasson kanssa ährääminen ole kauhean rasittavaa ja pitkäpiimäistä touhua?
Samaa mieltä. Teen kaikki väritykset samalle tasolle ja värikannulla. Helppoa, nopeaa ja ei-niin-täydellistä, mutta menettelee.
Eikö Illustratorissa ole mitään Trap-komentoa vastaavaa? Corelissa puhutaan muistaakseni termistä kohdistusvara, mutta sitä voi kai käyttää vain vektorikuvissa.
Aikakauslehdet painetaan (tai ainakin ne joihin itse piirrän) 300 dpi tarkkuudella, ja musta ei silloin ole ihan terävää. Eri asia häiritseekö se ketään muita kuin itseä. Sarjakuvat on kai kerta kaikkiaan hankalia painettavia juuri sen takia että niissä on mustaa viivaa, tekstausta ja vielä väritkin.
-
Njoo, yöllä keksin ratkaisun.. kun en unta saanut ;D
Mää valkkaan ne mustat ääriviivat kaikki taikasauvalla (contiguous pois päältä) ja käännän valinnan sitten toisinpäin eli "reverse". Sitten laajennan valintaa parilla pikselillä (select >modify> expand) ja pistän CtrlX eli leikkaan pienen siivun joka viivan vierestä pois. Näin saan sitten valkosen osuden kasvamaan, eli sen, jolle värit tulee. Sitä ennen olen tietenkin tallettanut saman kuvan muokkaamattomana 600dpi muodossa. Nyt kun länttään värit tähän 300dpi -kuvaan jonka ääriviivoista on pikkuisen poistettu (ja ne on eri layerilla) niin värialueethan ovat sitten hiukan isommat, eli menevät himpun verran ääriviivojen alle siinä vaiheessa kun ne asemoidaan päällekäin Illustratorissa (myös pagemaker käy). Illussa lisään puhekupliin tekstit (mikäli en ole niitä käsin tehnyt). Siksi että siellä teksti muodostuu vektoripoluista ja on sitten sekin nätin skarppia vaikka mihin aikakauslehtipainoon. Kunhan eivät sitten vaan väännä sitä missään vaiheessa tiff-kuvaksi, kierot siat.... :-X
Tätä kokeilenkin heti seuraavassa sopivassa työssä.
Timo
-
Eikö Illustratorissa ole mitään Trap-komentoa vastaavaa?
Illun versiosta riippuen pathfinderissa (Windows>Show Pathfinder / Shift+F9) on trap-komento. Options-ikkuna pitää klikata vain auki ja hepp!. Toimintaa en ole testannut kun ite teen väritkin Illussa poluilla. Se se vasta hidasta touhua onkin.
Ja hra Ronkainen: säästäisi tietysti pari työvaihetta valita suoraan taikasauvalla kaikki muu kuin ääriviivat. Ei tartte käännellä valintoja.
-
Ja hra Ronkainen: säästäisi tietysti pari työvaihetta valita suoraan taikasauvalla kaikki muu kuin ääriviivat. Ei tartte käännellä valintoja.
Jaa, niin, tuota.. heh.... :P Niinpä tietysti. Köh.. Olenko liian älykäs vai liian tyhmä? ;D
Timo
-
JPG on ihan kelvollinen tiedostomuoto jos:
1. Sitä ei pakkaa lainkaan
2. Tallennuskertoja jpg muodossa on mahdollisimman vähän (=1), koska jpg hukkaa tietoja tallentaessakin. Siis kuva ensin muokataan vaikka psd:nä ja sitten kun se on valmis, niin jpg:ksi ja matkaan.
Nettikuvat kyllä kärsivät aika reilunkin pakkauksen. Photari osaa JPEGissä on hyvä pakkaus eikä se tee laatikoita kuin ihan alimmilla tasoilla useammalla kerralla tallennettuna. Paino lienee eri asia, mutta webkuvat voi ihan huoletta tallentaa asteikolla 5 ja wrappauksella. Säästää kotisivutilaa ja mukavampaa lukijoille kun ei tarvitse odotella vuotta kuvan latausta vaikka eroa ei olisi kuin karvan verran. Katsoin niitä kerran, eroa ei huomaa vaikka koko tippuu puolella. Mutta useampaa tallennuskertaa ne eivät tosiaankaan kestä. Croppaus tai koon muutos onnistuu vielä mutta isompaa ei kannata tehdä, sitä paitsi JPEG on flat image ettei sille nyt oikein voikaan tehdä mitään. PSD:t kannattaa säilyttää.
Jos haluaa kunnon kuvia nettiin kannattaa käyttää PNG:tä. Senkin osaavat web-selaimet näyttää ellei nyt ole ihan antiikkinen selain käytössä. Jos jollain on niin vaihtakaa. Menee paljon hukkaan netissä turhan takia.
-
Mä käytän nettiin pistettävissä jpg:ssä kolmostason pakkausta. Tosin resoluutiota on yleensä 300-400 ja vähimmilläänkin kai 100.
Mutta lassolla värittäminen. Mun mielestä se on kätevämpää. Maalipurkilla saa sitten läträtä hirveesti, jos on paljon pikku koloja. Lassolla saa väritettyä nopeesti koko alueen.
Yleensä teen vielä silleen sarjakuvia värittäessä, että heti ekana väritän marginaalit ja ruutujen välit valkoiseksi (väritasolle). Sen jälkeen on helppo tehdä ruudut yksittäin jopa maalipurkilla, kun ei tarvi pelätä, että koko sivu värjäytyy. Tähän vielä malliksi omaa väritystäni:
(http://members.surfeu.fi/welzunet/luisk.jpg)(http://members.surfeu.fi/welzunet/luism.jpg)(http://members.surfeu.fi/welzunet/luisv.jpg)
Ensimmäisessä valmis kuva. Toisessa ääriviivat. Kolmannessa on omalle tasolle tehty väritys. Alueet on valittu lähinnä polygonal lassolla (mikä se on suomeks?) ja väri sisään (käytän pikanäppäimiä, niin ei tarvi koko ajan vaihtaa lasson ja maalipurkin välillä).
Irvistystä ei tule paitsi kun on ite laiskuuksissaan vetänyt mutkat suoraksi. Mutta sillonkin irvistää joku toinen väri, ei valkoinen.
-
Mutta lassolla värittäminen. Mun mielestä se on kätevämpää. Maalipurkilla saa sitten läträtä hirveesti, jos on paljon pikku koloja.
No juu. Taitaa olla mieltymyskysymys ja onpa sitten vähän piirrostyylistäkin kiinni. Itse on oppinut tekemään selkeitä yksinkertaisia viivoja ja niiden välissä on selkeitä pintoja. Ne täyttyy kertaklikkauksella. Monimutkaisempia kuvia tehdessä tuleekin sitten koloja ja muita semmosia, paljon yksityikohtia jne. Eli tilanteen mukaan. itsekin käytän toki joskus lassoa värityksen apuna, jep.
Timo
-
Värit ja viivat kannattaa muutenkin laittaa eri tasolle itse laitan sävytkin eri tasoille kuin puhtaan värin tason. Mitä resoluutioon tulee niin käytän 600dp nykyään ja kuvan koko A4 jos se lopullinen koko.
Kannataa testata mihin oma kone hytyy koska itsellä ainkin onnistuu sitä paremmin mitä isompi kuva on.
-
Mä teen värityöt yleensä 400 resoluutiolla ja mustavalkotyöt (jos ei ole harmaasävyjä) 600.
Toi 400 riittää värikuviin oikein hyvin ja pienempikin, riippuen vähän mihin ja miten se työ menee.
Tosin mulla on syynä koneen tehottomuus. 600 resoluutioista kuvaakin voin värittää, mutta siinä rupee jo sen verran hidastelemaan, että ei kannata.
-
Njoo, yöllä keksin ratkaisun.. kun en unta saanut ;D
Mää valkkaan ne mustat ääriviivat kaikki taikasauvalla (contiguous pois päältä) ja käännän valinnan sitten toisinpäin eli "reverse". Sitten laajennan valintaa parilla pikselillä (select >modify> expand) ja pistän CtrlX eli leikkaan pienen siivun joka viivan vierestä pois. Näin saan sitten valkosen osuden kasvamaan, eli sen, jolle värit tulee. Sitä ennen olen tietenkin tallettanut saman kuvan muokkaamattomana 600dpi muodossa. Nyt kun länttään värit tähän 300dpi -kuvaan jonka ääriviivoista on pikkuisen poistettu (ja ne on eri layerilla) niin värialueethan ovat sitten hiukan isommat, eli menevät himpun verran ääriviivojen alle siinä vaiheessa kun ne asemoidaan päällekäin Illustratorissa (myös pagemaker käy). Illussa lisään puhekupliin tekstit (mikäli en ole niitä käsin tehnyt). Siksi että siellä teksti muodostuu vektoripoluista ja on sitten sekin nätin skarppia vaikka mihin aikakauslehtipainoon. Kunhan eivät sitten vaan väännä sitä missään vaiheessa tiff-kuvaksi, kierot siat.... :-X
Tätä kokeilenkin heti seuraavassa sopivassa työssä.
Timo
Ennen kuin opin trapin käytön, hoidin asian seuraavasti. Valikosta "select colorrange" ja sen jälkeen expand valinta 5 pikseliä. Sitten kävin jokaisen värin tällä tavalla läpi. Tämän homman "automatisoin " yhdeksi "actioniksi".
Toistuvia komentosarjoja kannattaa muutenkin kerätä yhdeksi komennoksi. Nopeuttaa hommaa huomattavaksi.
Ja kannattaa valita "button mode", se on siistimpi.
No nämähän te kaikki tietysti tiesitte itsekin.
-
Osaisiko joku Illustratorin taitaja auttaa?
Kun olen tehnyt viivat valmiiksi (ovat siis suljettuja polkuja, täyttöväri musta) onko mitään keinoa täyttää viivojen rajaamaa aluetta maalikannu-tyyliin ryhmittämällä tai yhdistämällä valitut viivat? Nyt värit pitää piirtää tommoisiksi läiskiksi (viimenen kuva) ja monimutkaisemmassa viivasokkelossa se käy rasittavaksi.
(http://members.surfeu.fi/luikuri2/kuvat/temp/apua.gif)
edit: niin värit ovat tietysti eri layerissa viivojen alla.
-
Mää käytän kanssa sitä select color rangea. Se toimi varsin hyvin. Mikä se trap on? Joku nappifiltteri vai? Mitä plugineja teillä muuten on tai mitä käytätte? Onko jollain KPT? (se oli hyvä, ei ole enää). Alien Skinin uudemmat ovat kanssa jees. KPT:llä oli muuten jopa Vector Effects, sillä sai vektoreihin efektejä... Aika kylmä. Idolini se Kai Krause.
-
no okei sitten; helpompi Illustrator-kysymys:
Tuo objekstien eteen- ja taaksepäin lähettämisen pikanäppi on Ctrl+[ ja Ctrl+]
Eli skandinäppiksessä mikä? Eivät tunnu liikkuvan millään.
-
InDesignissä yksi taaksepäin on ctrl+ö (tain on vielä +shift)
yksi eteen on ctrl+ä (eteen vielä +shift)
Noita siis kannattaa kokeilla, sillä saman firman laitteitahan ovat ja tykkäävät aika usein laittaa samoja pikanäppäimiä.
-
eipä ollut nuo mutta nyt löysin, mistä ne saa ite määritää. kiitos kuitenkin.
edit: ei hiivatti. ei toimi silti. tässä mättää nyt joku muu...
-
Nuo on kyllä ärsyttäviä nuo Adoben komentohässäkät. Photarissakin tuntuvat vaihtavan joka versiossa näppäinkomentoja. Ei toimi ysi-Illustratorin arrange-komennot skandeilla minullakaan Macissa. Itse vaihdan aina suosiolla näppäinjärjestyksen USAlaiseksi piirtelyn ajaksi, sillä tavalla saa kaikki komennot käyttöön. Pitää vain tietysti tietää, miten USAnäppiksen napit menee...
-
Rupesivat pikanäppäimet toimimaan, kunhan ei käytä noita puolipisteitä ynnä muita eli laittaa komennot reilusti kirjaimille. Joitain toimintoja täytyy tietysti korvata, mutta eihän niitä kaikkia tule muutenkaan käytettyä.
-
Onko Illustratorissa jotain omia fontteja? Jos on niin miten ne saa käyttöön?
8)
-
... Onko Illustratorissa jotain omia fontteja? ...
Jaa joo, kaiketi on mutta nehän löydät kaikki ohjelman >Font< mapista. Ne mitä voit käyttää siis
mutta krypteerattuja on ollut nimikkeet kaikissa versioissa mitä niit´ oon kurkkinut, en oo mä niistä viisastunut yhtään ...
Sitähän ei pirullakaan tiedä mikä on mikä jos (joskus joutuu) lähettelee Illu-fiilejä painohommiin!! Kaikki fontit laitettava mukaan, kaiketi ... tai sit mä oon vaan tyhmä, mutta selittäkää toi ..
Mut´kaikki ne fontit mitä oon imuroinut verkolta taas on myös ajautuneet samalla Illustraattoriin!! (Ja Photariin. Mutta --ne fontit mitä on [oli alkuaan] mun Illussa[7.] ei taas ole samoja mitä on mun Photarissa[5.] Kieroa!!)
Mut eipä kai toi suakaan viisastanut ...
-- j --
-
Kyllä niitä fontteja tuossa asennuksen aikana mainostettiin mutta mitään ei koneelle tullu. Ja hyvä niin. Olisko ne tuolla kakkos-cd:llä sitten oman harkinnan mukaan siirrettävissä.
-
Jostain *kröhöm* syystä etsiskelin tuossa uutta fonttia sarjiskäyttöön ja aattelin että muitakin voisi kiinnostaa ääkköselliset ilmaiset fontit tähän tarkoitukseen.
Täältä niitä ainakin löytyy:
http://johancb.se/en/ (http://johancb.se/en/)
http://www.donald.org/de/barks/font/ (http://www.donald.org/de/barks/font/)
http://www.moorstation.org/typoasis/designers/shyfonts/shy_a.htm (http://www.moorstation.org/typoasis/designers/shyfonts/shy_a.htm)
http://members.aol.com/fontner/marker.html (http://members.aol.com/fontner/marker.html)
http://www.fonts.com/findfonts/detail.asp?pid=206467 (http://www.fonts.com/findfonts/detail.asp?pid=206467)
http://www.fonts.com/findfonts/detail.asp?pid=243111 (http://www.fonts.com/findfonts/detail.asp?pid=243111)
http://www.blambot.com/menu.html (http://www.blambot.com/menu.html) <-eivät valitettavasti sisällä skandeja. muuta tavaraa kyllä löytyy.
Kaikki sivut karsittu listasta:
http://hans.presto.tripod.com/links004.html (http://hans.presto.tripod.com/links004.html)
kuolleet ym linkit poimittu poies. kaikkia fontteja ei kuitenkaan testattu ääkkösten osalta.
Henkilökohtaista kosketusta kaipaavat voivat tietysti tehdä fontin omista harakanvarpaistaan. Ohjelmia tähän tarkoitukseen on mm. Font Creator Program (shareware) http://www.high-logic.com/fcp.html (http://www.high-logic.com/fcp.html) ja onhan noita...
ja ei sitten rohmuta noita fontteja koneelle järettömiä määriä; Windows hidastuu. (Macin käyttäjät voivat jäälleen onnitella itseään)
edit: poistin font magicin.
-
Henkilökohtaista kosketusta kaipaavat voivat tietysti tehdä fontin omista harakanvarpaistaan. Ohjelmia tähän tarkoitukseen on mm. Font Creator Program
Juuri tuolla ohjelmalla olenkin muutaman tehny omaan käyttööni, tekstaushommia varten. Lisääkin teen tarpeen mukaan. Font Creator on helppo käyttää ja nopeasti saa uuden fontin aikaseksi. Jotain bugeja tuossa on ja valmis fontti voi käyttäytyä vähän eri tavalla eri ohjelmissa. On siinä kyllä jotain advance-säätöjä ja semmosia, mutta niistä en ota tolkkua. Ja Macciin sillä ei tee mitään. Font Creatorilla tehdyt fontit ei toimi siellä.
Timo
-
Tää oli eka ohjelmia käsittelevä keskustelu, minkä löysin, joten tähän pistän kysymykseni:
Eli onko kellään kokemusta Canvas-ohjelmasta ja erityisesti sen seiskaversiosta? Kokeilin iteltä löytyvää kuutosversiota ja haluasin tietää, onko seiskaversiossa paljonkin uutta ja parannusta.
Syy kiinnostukseeni on se, että olen jo pitkään etsinyt värittämiseen sopivaa vektoriohjelmaa, joka olisi myös suhteellisen kevyt. Canvas näyttäisi olevan juuri sellainen ja voisin sen uusimman version hankkia, jos se vain kannattaa. Siispä apuja, jos löytyy, kiitos.
-
Eli onko kellään kokemusta Canvas-ohjelmasta ja erityisesti sen seiskaversiosta? Kokeilin iteltä löytyvää kuutosversiota ja haluasin tietää, onko seiskaversiossa paljonkin uutta ja parannusta.
Canvaksesta oli jotain puhetta joskus... Itse olen Canvas-käyttäjä henkeen ja vereen, mutta omistan vain vitosversion. Ysi on siis uusin.
Mielestäni seiskaversiossa tuli uusia ominaisuuksia vektori- ja bittikarttagrafiikan integrointiin, eli bittikarttaominaisuuksia vektoreille, läpinäkyvyys ym. juttuja. Pelkässä vektorihommassa toimii hyvin jo tuo minun vitonenkin, mutta kaikkea silmäkarkkikivaa on tietysti uudemmissa enemmän.
Omien kokemusten mukaan Canvas toimii vakaammin kuin Freehand ja nopeammin kuin Illustrator, uusista versioista ja PC-puolesta ei ole kuitenkaan kokemusta.
Canvaasissa oli jo varhain paljon ominaisuuksia niin tekstin kuin bittikarttagrafiikankin käsittelyyn ja exporttaus onnistuu sun vaikka mihin tiedostoihin. Vektorit on helppo renderöidä esim suoraan tiffiksi.
Tulipas mainostekstiä, mutta olenkin tyytyväinen asiakas...
Uusista versioista löytyy tietoa täältä (http://www.deneba.com/), vanhoista ei näköjään paljon puhuta...
-
Tuolla Deneban sivuilla kävinkin.
Ehkä sen seiskan voisi hankkia. Tuntu niin kivalta ohjelmalta...
-
Auttakeehan ja kertokaa, että millä tavalla Illustratorissa voi napata vektoriviivalla olevasta pisteestä kiinni ja siirtää sitä niin, että viiva muokkautuu sen mukana. Itselläni Illu CS.
Tacks!
8)
-
Valkosella nuolityökalulla. Ellei oo muuttunu aikasemmista versioista.
-
Valkosella nuolityökalulla. Ellei oo muuttunu aikasemmista versioista.
Siitä siirtyy koko viiva. Haluaisin kuitenkin, että voisin siirtää pelkkää pistettä. Onko muuten mahdollista tehdä viiva pisteitä asettamalla?
8)
-
aktivoi ensin viiva. Sitten menet pisteen kohdalle. valkoinen pieni neliö ilmestyy kursorin paikkeille. Klikkaa.
Ja kas, piste on muuttunut kompaktiksi eli aktivoitunut.
muistaakseni se menee noin.
Kun viiva on aktivoitu, tee valkoisella nuolella "neliö" pisteen ympärille. Piste aktivoituu. Voit siirtää esim.nuolinäppäimillä.
Semmoinen kirja on hyvä kuin illustrator for dummies.
Mulla on se.
EDIT: muokkasin vähän ymmärrettävämpään muotoon. Tuli kirjoitettua kiireessä työn lomassa.
-
On mahdollista. Pen toolilla. Pen tool toimii siten, että suoraa viivaa tulee kun pistät vaan pisteitä. Jos haluat mutkan, niin sitten pidät hiiren napin pohjassa ja väännät sinne minne haluat.
Siis siinä pisteen siirtämisessä, niin se piste täytyy valita ensin. Eli ei riitä, että koko hoito on valittuna. Ja jos se valkoinen nuoli ei auta, niin sitten siellä on toinen työkalu, jolla sitä voi muokata ja se luultavasti löytyy muiden vektorityökalujen yhteydestä.
Kokeilin just itellä, niin kyllä sillä valkosella nuolityökalulla saa muokattua myös yksittäisiä pisteitä.
Kannattaa tarkistaa, ettei viiva oo gruupattu tms.
Äh. Tertsi ehti ensin. Mutta mäpä asensinkin Illun tässä välissä. Siks kesti.
-
Kiitos teille. Kokeilen.
8)
-
Pitäis hankkia tehokkaampi kone. Tarkoitus olisi kasata osiltaan korkealaatuinen kokonaisuus. Onko tietoa/ kokemuksia minkälaisia osia kannattaisi hankkia, kun tärkein tehtävä koneella on sarjakuvien työstäminen.
Näytönohjaimen lienee ainakin oltava hyvä(?)
-
Näytönohjaimen lienee ainakin oltava hyvä(?)
"Hyvää" näytön ohjainta ei mun käsittääkseni tarvitse kuin pelaamiseen. Sarjakuvien tekemiseen kelpaa kyllä rupuisempikin ohjain. Kunnon monitori voisi olla merkittävämpi hankinta. Ohjelmistoon kannattanee myös satsata.
Itse kyllä piirtelen ja kuvia käsittelen niin köykäsellä laitekokoonpanolla etten ehkä ole paras ihminen neuvomaan asiassa yhtään ketään. ::) Muut jatkakoot.
-
"Hyvää" näytön ohjainta ei mun käsittääkseni tarvitse kuin pelaamiseen.
Kyllähän se edes auttaa myös muun grafiikan piirrossa. Atin kortit on omien kokemuksieni mukaan parempi 2D-grafiikassa.
-
"Hyvät" näytönohjaimet ovat nykyään täynnä kaikenlaisia 3D-ominaisuuksia, jotka ovat täysin virattomia kuvankäsittelyssä. Eroja on kyllä muitakin, ja MikroBitin vertailuissa taitaa olla edelleenkin mukana "hyötykäyttö"-nopeustestit, joten jonkin verran varmaan kannattaa kiinnittää huomiota siihenkin puoleen.
Oleellisimmat asiat kuitenkin lienevät muistin määrä ja prosessoriteho. Monitasoiset täysvärikuvatukset syövät hurjasti RAM:ia, joten sitä koneeseen reilulla kädellä. Prosessoriteho ei ole niin tärkeää, mutta kuvien skaalaukset, pyöritykset ja kaikenlaiset suodatukset ovat sellaista raakaa numeronmurskausta, johon kuluvaa aikaa saa vähennettyä kellotaajuutta kasvattamalla.
-
Pitäis hankkia tehokkaampi kone. Tarkoitus olisi kasata osiltaan korkealaatuinen kokonaisuus. Onko tietoa/ kokemuksia minkälaisia osia kannattaisi hankkia, kun tärkein tehtävä koneella on sarjakuvien työstäminen.
Näytönohjaimen lienee ainakin oltava hyvä(?)
Jep, piirrosten työstöön riittää vähempikin näyttömuisti, ei tarvitse olla ihan kovinta kärkeä näyttiksen. Kannattaa tutkia, mistä näyttiksestä löytyy hyvä 2D-tuki. Kuten sanottua, näyttö on syytä olla hyvä, mutta kannattaa silti harkita laittaako kaikki rahansa huippu-Eizoon, kun perusduunissa välttää vähempikin.
Grafiikan työstössä yleissääntönä on että muistia niin paljon kuin vain kärsii laittaa. Photoshop esim. on muistille hyvin perso. Nykyprossut eivät perustyössä enää nikottele, joten muistin määrä ja nopeus merkitsee sitäkin enemmän. Työskentelyä helpottaa ja verisuonten pullistumia ehkäisee riittävän iso ja nopea kovalevy. Suosittelen myös kahden erillisen levyn käyttöä, toiselle levylle ohjelmat, toiselle dokumentit. Jotkut Photoshop-expertit osioivat vielä yhdeltä levyltä tilan pelkille photarin scratch-filuille ja jättävät sen muuten tyhjäksi.
-
Grafiikan työstössä yleissääntönä on että muistia niin paljon kuin vain kärsii laittaa. Photoshop esim. on muistille hyvin perso.
Muisti ei käytännössä uudessa koneessa edes maksa mitään. Yhtä gigaa vähemmällä ei uutta konetta ainakaan rahan takia kannata enää ottaa.
Suosittelen myös kahden erillisen levyn käyttöä, toiselle levylle ohjelmat, toiselle dokumentit. Jotkut Photoshop-expertit osioivat vielä yhdeltä levyltä tilan pelkille photarin scratch-filuille ja jättävät sen muuten tyhjäksi.
Ja näitä varten riittävän korkea kotelo. Kotelokaan ei juuri hinnassa tunnu, että pari kolme turhaakin lisälevyaseman paikkaa voi surutta ottaa varalle.
Peräpäähän reilusti USB-reikiä oheislaitteille, joihin kannattaa sijoittaa ne näytönohjaimesta säästynet rahat.
Pelkällä tietokoneellahan ei paljoa ilman skannereita , piirtopöytiä ja digikameroita tehdä.
-
Eikun experteillä on koko levy (tai mielummin 2 nopeaa SCSI levyä raidina) photoshopin scratchille varattuna. Mutta pääpiirteittäin ei kyllä tarvitse olla, ellei työstä monen gigan kokoista kuvaa.
Muistintarpeesta juuri keksimäni nyrkkisääntö:
Käyttikselle 100 megaa.
Photoshopille 100 megaa + työstettävän kuvan vaatima.
A4 kokoinen nelivärikuva 300dpi vaatii n. 33 megaa,
mutta jos työskentelee useammalla kuvatasolla, vaatii saman verran/taso. Eli esim. 5 kuvan yhteenymppääminen ottaisi mieluusti 165 megaa.
Elikä normaaliin ja keskiraskaaseen käyttöön riittää hyvin 512 megaa, mikä on keskitasoisissa koneissa nykyään vakiona.
Mutta jos aikomus on työstää esim. A0 kokoisia julisteita samalla tarkkuudella, ei 2 gigaa oikein riitä.
Näytönohjaimissa on kyllä eroja, mutta ei niinkään 2D nopeudessa. Kuvan terävyyteen ja värikylläisyyteen hyvä ohjain kyllä auttaa. Ei yhtä merkittävästi kuin monitori, mutta kuitenkin. Hyvä 2D ohjain ei välttämättä ole lainkaan sama kuin hyvä 3D ohjain. En osaa suoralta kädeltä mitään ohjainta suositella, esim. ATIn ohjaimista jotkut ovat hyviä ja jotkut eivät. Jos kiinnostaa, kannattaa etsiä joku vertailu jossa myös kuvanlaatua on mitattu.
Sanoisin kuitenkin, että mikä vain rupuohjain ajaa asiansa riittävän hyvin. Ja lisäisin, että "huippuohjaimen" tuulettimen vinkuna alkaa aika pian ärsyttämään.
Näytöistä kehtaisin suositella Samsungin CRT-malleja. Hyvä valmistaja nykyjään, edullisia testivoittajia. Omaan 19" pompulaani olen oikein tyytyväinen.
Litteitä ei oikein malttaisi ehdottaa, ellei rahaa tursua joka puolelta, tai tilasta ole tukahduttava pula. 15" litteän hinnalla saa 19" perinteisen ja jää vielä satanen ylikin.
Jonkinlaiseen (DVD-RW?) varmistussysteemiin kannattaa myös panostaa. Aina harmittaa hiukkasen, kun kuukauden työt mossahtavat taivaan tuuliin.
Melkein suosittelisin ulkoista kovalevyä ja jotain automaattivarmistusohjelmaa. Automaattisesti tapahtuva varmistus tulee tehtyä, muunlaista ei.
Prosessoritehot tosiaankin riittävät nykyään peruskäyttöön. Mutta kyllä *Isolla* pensselillä tupeltaessa saa vieläkin piirrosohjelmat polvilleen.
-
Vastaukseksi jpanin parin viikon takaiseen kysymykseen ja kommentiksi vielä muille...
Ma sanoisin, että 512 megaa ei riitä, ellei sitten tosiaan ole sitä erillistä kiintolevyä scrachina käyttömuistin jatkoksi. Ja se swappaaminen hidastaa toimintaa, eli siihen ei kannattaisi kauheesti perustaa. Ite teen hommia mieluummin huonollakin nestekidenäytöllä kuin CRT-putkella. Monitori välkkyy aina ja rasittaa silmää eri tavalla kuin nestekidetyyppinen ratkaisu. Eikä tietokoneen näyttöön koskaan voi täysin luottaa printtigraffaa tehdessä, tästä pitävät huolen jo eri tekniikoiden erilaiset gamut-avaruudet.
Monitorissa ja näytönohjaimessahan ei oikeastaan ole oleellista se fyysinen koko vaan resoluutio, se montako pixeliä (täysvärisenä ja CRT:ssä hyvällä virkistyksellä) siihen mahtuu. Siispä voisi ajatella, että kahden näytön käyttö olisi järkevää kuvankäsittelyssä, varsinkin jos mielii harjoittaa valikkojumppaa ja käyttää uusia ohjelmia joissa on miljuuna kelluvalikkoa. Apple-puolellahan tämä on yleistä, mutta löytynee noita tuohon sopivia näytönohjaimia PC:llekin.
Kannattaa myös muistaa, että vektoripohjaiset ohjelmat (Illu, Freehand, Corel, yms.) on perinteisesti olleet kevyempiä käyttää, vaatineet vähemmän tehoa, mutta uudet versiot varmaan ei enää (!?). Muinoin pärjäsi hyvin 32Mt:n ja pienemmälläkin käytömuistilla. Bittikarttaohjelmat (esim. Fotari) ja etenkin niiden käytämät tasot tosiaan syövät sitä käyttömuistia. Jossain olen nähnyt suositeltavan jopa 1200dpin originaalitarkkuutta (varaa pudottaa kuvien tarkkuutta myöhemmin ja kikkailla). Myös taitto-ohjelmat (esim. InDesign) vaativat rutkasti muistia toimiakseen kunnolla.
Ilmeisesti näytönohjaimissa on eroja juuri siinä, mikä toimii paremmin/nopeammin vektorikuvilla, mikä bittikartoilla. Paras tapa olisi kellottaa itse vertailuja omalla monimutkaisella testikuvalla ja niillä ohjelmilla joita aikoo käyttää, mutta tälläiseen optimiin on hankala päästä, koska kaikkia haluamiaan koneita ei pääse välttämättä testailemaan. Ylipäätään näytönohjaimet ja ajurit ovat minusta aika persiistä. Niiden bugit ovat hankalia jäljittää koska niitä esiintyy vain tietyilla ohjelmilla tietyissä tilanteissa, eikä korjaussarjaa useinkaa saa. Omissa koneissani en ole nähnyt virheettä toimivaa näyttöä sitten ensimmäisen PC:ni. Mutta tämän asian kanssa vaan pitää oppia elämään.
-
Näytönohjaimista itse suosittelen muutaman vuoden työkokemuksen perusteella graafiseen perushommaan sellaista wanhaa valmistajakonkaria kuin Matrox, malleja G450 tai G550.
Vielä muutama vuosi sitten muut valmistajat jahtasivat parempia 3D-tuloksia kuvanlaadun kustannuksella, ja tuolloin Matrox oli graafikolle käytännössä ainoa vaihtoehto. Nykyisin nuo muutkin ovat näköjään petranneet tuota laatupuolta, eivätkä välttämättä jää siinä enää kovin pahasti jälkeen, mutta Matrox on silti yhä kova sana.
400/500-sarjan ohjaimet ovat vanhoja, mutta toimivia laitteita, ja iästä on ainakin sellainen hyöty, että ajureista on karsittu lastentaudit jo aikaa sitten pois. Lisäksi ne taitavat olla ainoita tuon hintaluokan laitteita, joihin saa kytkettyä 2 putkinäyttöä niin, että kummassakin on omat resot, virkistystaajuudet ja värisyvyydet, mikä on hyvin kätevää, jos nurkista löytyy vanhoja monsuja pölyä keräämästä.
Ehkä tärkeimpänä ominaisuutena kuitenkin vanhat Matroxit pitävät huolen siitä, ettei työkoneesta tule pelipömpeliä: tämän vuosituhannen puolella tehtyjä pelejä ei niillä kovin sulavasti pelata...
-
Jasc on julkaissut Paint Shop Pro 9:n ilmaisen beta
version.
Ohjelma löytyy täältä: http://www.jasc.com/community/beta/pspdownload.asp
Ei muuta tällä kertaa.
-
Näytöistä sen verran että kahden näytön komboa kannattaa harkita, jos on pöytätilaa. Useimmissa nykykorteissa on optio tähän. Yleensä liittimiin sopii laatikko + littu kombo. Tästä saattaa on paljon iloa piirto-ohjelmissa, kun työkalut saa toiselle näytölle ja kuva saa möllöttää yksin toisessa. Vanhan malliset monitorit ei paljoa maksa ja monella on sellainen jo ennestään. Varsinaista kuvaa on varmasti mukavampi möllöttää tuntitolkulla litulla kun se ei rasita silmiä samalla tavalla. LG:n 17 litut on noin mutu-tuntumalta kelpoja vehkeitä jollei halua maksaa huippulaadusta, ne vaan vievät useimmissa malleissa muistakkseni vanhantyyppisen liitännän, joten dual-käytössä niiden kaveriksi miltei tarvii toisen litun.
Matrox on huippu 2D-käytössä, mutta ATi pääsee aika lähelle. (mun "kaupan halvin" Club3D Radeon 9200 SE on kelvannut hyvin monipuoliseen käyttöön 128mb muistillaan.)
-
"Yleensä liittimiin sopii laatikko + littu kombo."
Voitko tarkentaa? Miten tämä kombinaatio oikein ilmenee. Onko noissa monitoripiuhoissa jotenkin erilaiset liittimet vai? Vai vieläkö monitorit on voittopuolisesti niitä perinteisiä ysipiikkissellä(!?) plugilla kiinnitettäviä vai joko nekin käyttää USBia? Hommaan tarvii ilmeisesti jonkun erikoisen ajurinkin, vai onko näytönohjain niin fiksu että se tunnistaa toisen monitorin? Entä mitä tämä tarkoittaa ohjeimen muistintarpeen kannalta?
"Nykykorteissa on optio tähän."
Kauankohan noita "nykykortteja" on myyty?
-
Joo, erilaiset liittimet. Laatikoihin menee se 9-piikkinen (vai mikä lienee, se joka näyttää c-64 joystickin liittimeltä). Lituissa on tavallisesti semmoinen leveämpi.
Näytönohjaimen ajurin tunnistaa ainakin Radeonissa toisen vehkeen varsin näppärästi. Sen kun klikkaa sen näytön ominaisuuksista päälle. Sillekin pitää tietty tehdä oletusasetukset resoluutiosta ym. samalla tavalla kuin päänäytölle. Ei mitään rakettitiedettä, kun mäkin onnistuin saamaan sen toimimaan ilman apua.
-
Kai varmaankin viittaa DVI-liittimiin, joita käytetään osassa littunäytöistä -- ei kaikissa, esimerkiksi minun littunäytössäni on vanha VGA-liitin. Näyttökorteista on usein tarjolla eri versioita, joissa on eri liitinyhdistelmät. Eli kun hankit DVI-liittimellä varustetun näytön, varmista, että myös näytönohjaimessa on DVI-liitäntä. Myös kahden DVI:n näyttökortteja varmasti löytyy.
-
Ha haa! Koneeni tilttasi tasan tuon viestin kirjoittamisen jälkeen. Emo/Poweri/prossu meni. Viikon siinä (itkuakin)väänsin, että pääsin taas takas suurin piirtein normi-tilanteeseen.
Rahaa paloi semmoiset 180e ja lopputuloksena mulla on nyt ekstrana polttava rommi ja 512Mt (133mhz)sijoittamatonta rammia sekä ylimääräinen 4G kiintolevy. Hitto, että tota roinaa kertyy nurkkiin! Mutta minkäs teet. Kaikkea vanhaa roinaa ei välttämättä saa minnekään tungettua järkevästi. Että jos jotakuta moiset rautatavarat kiinnostaa...
-
Ei voi pitää paikkaansa. Tulevathan esim. palstojen tekstit rasteroimattomina.
Timo
Mun mielestä ne tekstit ei ole sen takia rasteria kun ne on vaan yhtä väriä niin voidaan painaa puhdasta tasasta jälkeä..en ole kyllä varma
-
...Ensimmäinen kysymys: Mitä voi tehdä Photoshopin kanavilla? (Kaltsu kysyi tätä toisessa osassa ja innoitti pistämään...)
Täyteläisimmät harmaasävykuvat saat muuttamalla kuvamuodon LAB Coloriksi, kopioimalla "Lightness" kanavan, luomalla uuden dokkarin ja peistaamalla sen kopioimasi kanavan siihen - tulee kauniimpi kuin grayscale käännöllä.
Kanaviin voidaan myös lisätä "spottivärit" so. 4-v duuniin pantoneita, lisämustaa, metallivärejä erikoispainoduuneissa.
-
Kanaviin voi tallentaa erilaisia valintoja=maskeja.
Televisiossa käytettävässä grafiikassa alfa-kanava on välttämätön apuväline. Sillä syvätään kuvia ja tekstiä.
-
Yksi tyylihän vielä oli tämä hs-kuukausiliitteen satiirisarjakuvan tekotapa ottaa digikameralla taustakuvat, viedä ne Painteriin ja piirtopöydällä piirtää päälle "clone" asetuksilla, lisätä siihen sitten hahmot.
Kohtuuhyvää vektorointia tekee FlashMX:n trace komento, lopputuloksen voi viedä vaikka Illu-muotoisena vektori ohjelmaansa. Väänsin liitteeksi nopeasti mallin.
T. Paddy
-
...Televisiossa käytettävässä grafiikassa alfa-kanava on välttämätön apuväline. Sillä syvätään kuvia ja tekstiä.
Filmiduunissa homma tehdään vähän toisella tavalla - hommaa nopeuttaa Alphat, mutta jos lisätään grafiikka HDTV/DVD tasoisiin töihin käytetään yleensä SHAKEa tms. ja KeyColoria/eita jotka antaa reaaliaikaisia säätömahdollisuuksia.
Alpha on kyllä yleensä syväykseen parempi kuin polku.
-
Kohtuuhyvää vektorointia tekee FlashMX:n trace komento, lopputuloksen voi viedä vaikka Illu-muotoisena vektori ohjelmaansa.
Nuo vektoroidut valokuvat (fiksailuineen) on nyt niin trendinä että oikkeen. Joka paikassa puskee vastaan. Ei niin, et niis mitään vikaa olis, mut blaah. Mitähän seuraavaksi :P
-
Tämmöinen on nyt tullut markkinoille.
Comic life (http://plasq.com/comiclife) (Mac)
Kiinnostaa kovasti koska jotain tällaista olen odotellut.
-
Tuon edellisen lisäksi myös Juan salvatierra on saanut Scattered points (http://www.supercable.es/~cuenca/scatteredpoints.html) -ohjelmansa (Mac) valmiiksi.
Alla ohjelma toiminnassa. Ei ole samalla tavalla ammattitasoa kuin Comic life mutta mukava ohjelma. Oikealla paletti johon voi itse piirtää elementtejä, joita voi sitten siirtää sarjoihin.
(http://www.verikoirat.com/sarjakuva/pic/scattered.jpg)
-
Alla Scattered Points -ohjelmalla tehtyä testisarjaa.
(http://www.verikoirat.com/sarjakuva/pic/ziivet.gif)
-
Comiclifen (http://plasq.com/) Uudessa Beta-versiossa on uusi ominaisuus l. samaan ruutuun voi upottaa useita eri elementtejä. Alla kokeilua.
(http://www.verikoirat.com/cute/data/upimages/lupaus.jpg)
-
Joutessani piirsin jonkunlaisen kuvagallerian jota voi käyttää tuon ComicLifen kanssa. Se on vapaasti ladattavissa (http://www.verikoirat.com/ok/koirat.zip) omaan käyttöön (lataus alkaa suoraan linkistä, koko n. 4 Mt). Jos tuotoksia laittaa esille jonnekin niin toivottavasti mainitset myös lähteen.
Alla mallia kuvista.
(http://www.verikoirat.com/cute/data/upimages/koirasarja1.gif)
-
Nyt ladattavissa Windows Beta2 (http://plasq.com/component/option,com_joomlaboard/Itemid,55/func,view/view,threaded/id,6582/catid,21/)
-
Hyvä, että Kvaak toimii taas. Kysynpä vaikka täällä, että ovatko kaikki Wordin fontit vapaita käyttää, vai pitääkö niiden käytöstä omassa tekeleessä maksaa?
-
Eiköhän nuo ole?! En vannoon mene .. koneessasi olevat [../Windows/Fonts] esiasennetut kuuluu käyttöjärjestelmään, ja pitäisihän noi myös löytyä kaikissa Win OS pyörittävissä pöntöissä. Eri versioista MS OS kyllä on erilaiset fontit! Kaikissa EI siis ole samoja! Ja M.Softan omia ne on.
Mutta huomio .. jos siirrät tekstiä jonkin muun koneeseen [eikä oman, eri ohjelmien välillä] niin tekstisi voikin olla muuttunut sekasilpuksi. Word on loistava ohjelma .. jos et sitä käytä! Ja Murphyn laki pätee AINA! Eri printteritkin voi siitä alkaan nikotella ..
Vapaasti käytettäviä fontteja löytyy verkoltakin, esim Täältä >> (http://www.bancomicsans.com/fonts.html) tai Tuoltakin >> (http://www.downloadheaven.co.uk/default.asp) Noista jokunen aihe on joskus jo ollutkin. Koita haku-toiminalla.
-- j --
-
Vähän pelkäsinkin, että niistä on keskusteltu. Hakusanoja on vain vaikea keksiä. Minä heitän aina jotain tyyliin: "vapaat maksuttomat fontit word omissa tarpeissa tieotokone"... jos ymmärrätte idean.
-
Vähän pelkäsinkin, että niistä on keskusteltu. Hakusanoja on vain vaikea keksiä. Minä heitän aina jotain tyyliin: "vapaat maksuttomat fontit word omissa tarpeissa tieotokone"... jos ymmärrätte idean.
Tai sitten käytät hakusanoina freeware fonts tai shareware fonts
Freewarea saat käyttää ilmaiseksi vapaasti kaupallisiinkin tarkoituksiin, sharewarea vain omaan käyttöön, jollet maksa erikseen.
Eikös se näin mene?
-
No kas .. *piirtäminen*-osiossa asiaa on puitu. Katso esim Tänne >> (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,320.0.html) taikka Tuonne >> (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,1696.0.html)
Ja kurkkaa e.m. osio läpi, hyvä kun aiheisiin on laitettu täsmäävät otsikot!
-- j --
-
Freeware-merkintä ei oikeuta kaupalliseen käyttöön. Luullakseni koneen mukana tulleita fontteja saa käyttää, mutta varma tästä en ole. Ainakin tyyliin kaikki Arialit ja Trebuchet MS voisivat mielestäni hyvinkin olla täysin vapaita..?
Mainioita fontteja on netti pullollaan, ja niiden tekijöiden sähköpostiosoitteet löytyvät usein paketista fonttitiedoston kanssa. Heiltä itseltään voi kysäistä, josko antaisivat käyttöön tai pyytävätkö jotakin vastineeksi työstään. :)
-
Niin joo sharewarehan tarkoittikin että sai kokeilla ilmaiseksi, mutta pitää ostaa jos jatkaa käyttämistä.
Freeware-merkintä ei oikeuta kaupalliseen käyttöön.
Onko tuo varmasti tarkistettu fakta? Tiedän että "Free Software"-termillä merkittyjä ohjelmistoja ei saa "muokata" eteenpäin kuten Open Source-materiaalia, mutta olen elänyt siinä käsityksessä, että Freeware-termiä käytetään yleensä täysin ilmaista matskusta. Esimerkiksi kuvien jakelussa perittäessä maksua, mutta ei royalteja erotetaan puhutaan usein royalty-freestä, ei freewaresta..?
-
Freewarea saat käyttää ilmaiseksi vapaasti kaupallisiinkin tarkoituksiin, sharewarea vain omaan käyttöön, jollet maksa erikseen.
Termit freeware ja shareware eivät sano lainopillisesti yhtään mitään ja niitä käytetään iloisesti ristiin ihan miten sattuu. Ainoa varma keino on tarkastaa joka tapauksen kohdalla erikseen mitä lisenssiehtoihin onkaan kirjoitettu.
-
Termit freeware ja shareware eivät sano lainopillisesti yhtään mitään ja niitä käytetään iloisesti ristiin ihan miten sattuu. Ainoa varma keino on tarkastaa joka tapauksen kohdalla erikseen mitä lisenssiehtoihin onkaan kirjoitettu.
Näinhän se taitaa olla eli parasta aina tarkistaa se pieni printti. Freeware, fonts, comic ovat silti olleet melko hyviä hakusanoja, suurimmat ilmaisfontteja tarjoavat sivustot tuntuvat löytyvän näillä. Esimerkiksi www.blambot.com (http://www.blambot.com) sanelee seuraavanlaisia ehtoja freeware-fonttiensa käyttämiseen:
· Anyone may use these fonts for non-profit projects.
· If you are a self-publisher/creator you may use these fonts for any independently published project, for profit or non profit.
· If you are an independent creator, publishing comics through a mainstream company (see above) there is a license fee.
· If you are not an independent comic creator and you intend to use these fonts in a commercial project, there is a license fee.
Eli esimerkiksi omakustanteisiin saa tämän sivuston freeware-fontteja käyttää ilmaiseksi, mutta Disneylle ei niillä parane tehdä töitä.
-
Mulla olisi väliin pari "piristävän" yksinkertaista kysymystä Photarin käytöstä (taito, jota tässä parhaillaan yritän opetella, mutta en nyt pääse eteenpäin).
Kun olen ensin skannannut mustavalkoisen tussipiirroksen linearttina resoluutiolla 600 dpi, niin kannattaako korjaukset ja säädöt tehdä mieluummin grayscale vai RGB-tilassa? En siis väritä piirrosta, vaan sen on tarkoitus jäädä mustavalkoiseksi.
Kun valitsen Layer/New Adjustment layer/Levels ja teen säädöt, ne kuitenkin häviävät, kun tasot lopuksi yhdistetään. Miten ihmeessä saan säädöt pysymään? Kai tasot kuitenkin kuuluu yhdistää? Jos taas yritän tehdä levels-säätöjä Image-valikosta, ne häviävät heti, kun olen klikannut OK.
Softa on Photoshop CS2 täysversio. Jääkö joku pikku juttu jossain huomioimatta, osaisiko joku kertoa mikä se voisi olla?
Lopuksi: jos mustavalkoinen sarjakuva lähetetään lehteen painettavaksi, kuuluuko sen olla bitmappina ja tiedostomuoto TIFF? Onko tarpeen tiedustella lehdestä heidän käyttämäänsä CMYK-profiilia (eli onko CMYK:llä mitään tekemistä mustavalkoisten kuvien kanssa)?
-
Kun olen ensin skannannut mustavalkoisen tussipiirroksen linearttina resoluutiolla 600 dpi, niin kannattaako korjaukset ja säädöt tehdä mieluummin grayscale vai RGB-tilassa? En siis väritä piirrosta, vaan sen on tarkoitus jäädä mustavalkoiseksi.
Itse skannaan viivapiirrokset 1200 dpi:llä bitmappina, jolloin en tuollaisia korjauksia tee, mutta ei sillä hirveästi merkitystä ole, kummalla ne tekee. RGB-tilassa on enemmän säätömahdollisuuksia, mutta lopputuloksen muutat kumminkin lopuksi bitmapiksi, joten väliäkö tuolla.
Kun valitsen Layer/New Adjustment layer/Levels ja teen säädöt, ne kuitenkin häviävät, kun tasot lopuksi yhdistetään. M iten ihmeessä saan säädöt pysymään? Kai tasot kuitenkin kuuluu yhdistää? Jos taas yritän tehdä levels-säätöjä Image-valikosta, ne häviävät heti, kun olen klikannut OK.
Image-valikon kautta tehdessä muutokset säilyvät. Jos haluat toimittaa mustavalkoisen (ei harmaasävyjä!) sarjakuvan painettavaksi, tulee muodon olla bitmap eli kuvassa on vain valkoista ja mustaa. Bitmapissa ei voi layereitä, joten työstövaiheessa syntyeet layerit yhdistetään lopuksi.
Sanoit säätöjen häviävän. Jos teet Levelsissä jotain muutoksia ja hyväksyt ne klikkaamalla OK, muutokset säilyvät. Näin ilmeisesti kuitenkaan tapahdu. Näkyykö History-ikkunassa tekemäsi Levels-säätö?
Lopuksi: jos mustavalkoinen sarjakuva lähetetään lehteen painettavaksi, kuuluuko sen olla bitmappina ja tiedostomuoto TIFF? Onko tarpeen tiedustella lehdestä heidän käyttämäänsä CMYK-profiilia (eli onko CMYK:llä mitään tekemistä mustavalkoisten kuvien kanssa)?
Bitmappina ja Tiffinä mustavalkoiset sarjakuvat lehtiin. Itse tykkään toimittaa matskun 1200dpi:llä, vaikka vähemmäläkin pärjäisi. CMYK tulee painoissa käytettävistä väreistä (cyan, magenta, yellow ja key (black)). Niistä ei tarvitse mustavalkosarjakuvan kanssa murehtia.
-
Kun olen ensin skannannut mustavalkoisen tussipiirroksen linearttina resoluutiolla 600 dpi, niin kannattaako korjaukset ja säädöt tehdä mieluummin grayscale vai RGB-tilassa? En siis väritä piirrosta, vaan sen on tarkoitus jäädä mustavalkoiseksi.
RGB-tilaan muuttamisella ei ole mitään hyötyä (paitsi Ramin mainitsemat muutamat lisäsäätömahdollisuudet). Kuvan laatuun se ei vaikuta (ainakaan parantavasti), koska 1-bittinen skannaus on jo kaiken (todellisen) yksityiskohdan muuttanut pelkäksi mustaksi ja valkoiseksi.
Kun valitsen Layer/New Adjustment layer/Levels ja teen säädöt, ne kuitenkin häviävät, kun tasot lopuksi yhdistetään. Miten ihmeessä saan säädöt pysymään?
En oikein ymmärrä mitä tarkoitat. Sitäkö, että layer/levels -ikkunoissa lähtöasetukset muuttuvat samoiksi, kun muokkauksen jälkeen avaa sen uudelleen? Jos näin, niin sitten on ihan ok eikä mikään katoa. Eli käyrien ja tasojen ikkunoissa se alkuasetelma muuttu aina samaksi, vaikka olisi tehnyt muutoksia. Eli muutoksen jälkeen ohjelma pitää muokattua versiota alkuperäisenä ja siksi ne säädöt "nollautuvat".
Jos taas tarkoitat sitä, että mitään ei oikeasti tapahdu, niin sitten on jotain vikaa. Eli tarkista se History-valikko, että näkyykö muokkaus siellä.
Lopuksi: jos mustavalkoinen sarjakuva lähetetään lehteen painettavaksi, kuuluuko sen olla bitmappina ja tiedostomuoto TIFF?
Riippuu siitä, että mitä kuvassa on. Jos se on pelkkä viivapiirros, niin silloin 1-bittinen kuva (korkealla resoluutiolla = 600-1200) on paras, jos taas kysee on harmaasävykuvasta (ei koske kuitenkaan tavallista rasteria), niin sitten harmaasävytila on paras (ja resoluutioksi riittää 300). Tiff (+ mahdollisesti LZW-pakkaus) on aina paras tallennusvaihtoehto.
Onko tarpeen tiedustella lehdestä heidän käyttämäänsä CMYK-profiilia (eli onko CMYK:llä mitään tekemistä mustavalkoisten kuvien kanssa)?
Mustavalkoisissa kuvissa ei tosiaan tarvita CMYK-profiilia, mutta myös harmaasävykuville on oma profiilinsa. Yleensä sillä ei hirveästi ole vaikutusta, joten sitä ei tarvitse pyytää lehdeltä/painolta.
-
Kun teen säädön layer-valikon kautta, se säilyy siihen asti, kunnes tasot lopuksi yhdistetään. Kun taas teen Image-valikon kautta, viivojen sävyt kyllä säädettäessä muuttuvat, mutta häviävät heti, kun klikkaan OK. Eli kuva palaa samannäköiseksi kuin ennen säätöyritystä. Molemmissa tapauksissa säädöt näkyvät history-ikkunassa. Ihan sama juttu muuten myös brightness/contrast-säätöjen kohdalla. Muuten softa toimii moitteettomasti.
En tunnusta olevani mikään tekniikan ihmelapsi, joten saattaahan olla, että johonkin jossain olisi tehtävä joku säätö (kenties ruksi jostain puuttuu tai olisi otettava pois)? Se voi olla sellainenkin, jota useimmat pitävät itsestäänselvyytenä.
-
Nyt se selvisi! Pitää skannata suoraan harmaasävynä (jälki kaikin tavoin laadukkaampaa) ja sitten kyllä kaikki säädöt pysyvät, vaikka vaihdankin lopuksi 1-bittiseksi. Kumma juttu, ilmeisesti kaikilla ei ole näin, mutta tällä vempaimella näyttää olevan. :laugh:
Taitaa olla myös niin, että levelsiä parempi on säätää brightness/contrast:lla, jos haluaa tummentaa himmeät viivat.
Kiitos myös neuvoista, joita sain tuossa edellä. :)
-
EazyDraw-ohjelmalla (http://www.eazydraw.com/index.htm) voi nyt sujuvasti kasata sarjakuvaa. Ohjelmassa voi itse kasata "kirjaston" omista hahmoistaan. ohjelman demossa on mukana myös meikäläisen käsialaa oleva satakuvainen "kirjasto" josta peräisin allaoleva kooste. Haluttu tausta, hahmot ja puhekuplat vain vedetään kirjastosta työn alla olevaan sarjaan. Ohjelma on vain Macille.
(http://www.verikoirat.com/export/07/kooste2.jpg)
-
Tässä hieman lisää kirjaston kuvagalleriasta. Tarkoitus on lisätä materiaalia tulevaisuudessa.
(http://www.verikoirat.com/export/kooste21.jpg)
-
Ohjelman sivuilla nyt asiasta. (http://www.eazydraw.com/comics.htm)
-
ComicLifen ihmiset muokkasivat kuvista ohjelmaa varten gallerian joka on vapaasti ladattavissa ohjelman sivuilta (http://plasq.com/component/option,com_joomlaboard/Itemid,55/func,view/catid,9/id,9000/#9000). Macille PDF- ja Windowsille PNG-muodossa.
Toivottavasti tuota joku innostuu kokeilemaan ja tuo virityksensä näkösälle.
Näytestrippejä ohjelman galleriaosastolla. (http://plasq.com/comiclife/gallery/)
(http://www.verikoirat.com/export/08/move.gif)
-
MacUpdatePromo (http://www.mupromo.com/) tarjoaa päivittäin mac-ohjelmia reilusti alennettuun hintaan. Tämän päivän tarjous on Scribbles-piirrosohjelma (http://www.atebits.com/scribbles.html) .Hintaa kymmenen dollaria (7€?) mikä on tuosta pilkkahinta. Ostin ja testailin. Lisää kuvia ohjelman jossa niitä voi myös arvioida.
(http://www.verikoirat.com/export/ranta.jpg)
-
Dave "Watchmen" Gibbons puhuu aiheesta mielenkiintoisia, ja erityisesti vielä eräästä fontista:
http://www.guardian.co.uk/technology/2009/aug/12/dave-gibbons-watchmen-interview (http://www.guardian.co.uk/technology/2009/aug/12/dave-gibbons-watchmen-interview)
Timo
-
Lähiaikoina tulossa päivitys tuohon ComicLife-kuvagalleriaan (http://plasq.com/).
Tässä kuitenkin kokeiluja uusilla aiheilla.
(http://www.verikoirat.com//export/2010/page.jpg)