Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvantekijöiden keskustelut => Piirtäminen, tekstaus, väritys ja skannaus => : Azzy 29.12.2006 klo 14:33:51
-
Rakastan piirtämistä, mutta aina kun aloitan sarjakuvan, en jaksa piirtää! Mikä apuun? Kirjoitan koneella nyt jo 6-5 kirjaa. (En kerro niiden nimiä, joku voi matkia, eikä se ole oikein! Sorry.) Niitäkin on tuskallista kirjoittaa, olen liian KÄRSIMÄTÖN! Voisitteko neuvoa? Toivoo toiveikas tyttö.
Nyt on otsikko kuvaavampi ja useampi löytää tänne ja voi vastata ja vertailla omaa kokemustaan sinun kanssasi. Keskustelu jatkukoon ja loistakoon. Vaihtakaa mielipiteitä, kokemuksia ja tukekaa sekä neuvokaa muita. -Wade
-
Mikä tuon otsikon tarkoitus on? Siis sarjakuvat ovat väsähtäneet?
-
Mikä tuon otsikon tarkoitus on? Siis sarjakuvat ovat väsähtäneet?
Kun luet aloitusviestin, niin se selviää:
Rakastan piirtämistä, mutta aina kun aloitan sarjakuvan, en jaksa piirtää!
-
... en jaksa piirtää! Mikä apuun? ...tuskallista kirjoittaa, olen liian KÄRSIMÄTÖN! Voisitteko neuvoa? ...
Kas: olet jo tunnistanut ongelman. Nyt siihen on enää löydettävä ratkaisu.
Jos et jaksa piirtää, jätä sitten piirtämättä. Jos kirjoittaminen on tuskallista, älä ihmeessä kirjoita. Paitsi jos todella haluat. Jos kirjasi (tai mahd. sarjakuvasi) ovat sinulle tärkeitä, teet työtä niiden eteen.
Opettele kärsivälliseksi. Sekin vie tietysti aikaa... mutta sitä nuorella ihmisellä riittänee.
-
Opettele kärsivälliseksi. Sekin vie tietysti aikaa... mutta sitä nuorella ihmisellä riittänee.
Juu, se pitää opetella. Vaikka kyllä sitä vanhemmitenkin sitten tulee lisää. Ainakin mulla kävi näin. Nuorena teki kauhealla tohinalla kymmenenkin sivua päivässä ja harvoin jaksoi panostaa tosissaan. Nykyisin on sitten vähän hitaampi tahti (enimmäkseen syynä on kyllä laiskuus) ja sitä vähän yrittääkin joskus.
-
Rakastan piirtämistä, mutta aina kun aloitan sarjakuvan, en jaksa piirtää! Mikä apuun? Kirjoitan koneella nyt jo 6-5 kirjaa. (En kerro niiden nimiä, joku voi matkia, eikä se ole oikein! Sorry.) Niitäkin on tuskallista kirjoittaa, olen liian KÄRSIMÄTÖN! Voisitteko neuvoa? Toivoo toiveikas tyttö.
Ei kannata haukata liian isoa palaa heti alkuun. Romaanin sijaan kirjoita vaikka novelli.
-
"Elämä opettaa kävelemään hitaasti", tokaisi Väinö Linnakin.
-
Sarjista tehdään harvoin yhdeltä istumalta. Kokeile siis tällaista:
---
Maanantaina piirrä todella nopeasti sutkittuja ideasuttuluonnoksia (eli keksi idea ja tallenna se paperille) ja jätä sen hautumaan. Mene sitten tekemään jotain muuta.
Tiistaina. Lue suttuluonnoksesi uudestaan ja viilaa sitä tarvittaessa. Ruuduta paperi, luonnostele puhekuplat ja tekstit paikalleen. Mene sitten tekemään jotain muuta.
Keskiviikkona. Tee varsinainen luonnos ruutuihin. Mene sitten tekemään jotain muuta.
Torstaina. Tutki luonnosta ja korjaile virheitä. Viilaa oikein kunnolla. Mene sitten tekemään jotain muuta.
Perjantaina. Tussaa sarjakuva. Mene sitten tekemään jotain muuta.
Lauantaina. Väritä sarjakuva, jos se on värillinen. Mene sitten tekemään jotain muuta.
Sunnuntaina. Lepää, käy kirkossa, kävele metsässä, tapaa ystäviäsi, pieraise ja röyhtäise. Unohda koko sarjis.
Seuraavana maanantaina: Ihaile ja vihaile uutta valmista tekelettäsi! Ja aloita seuraava...
---
Enää viikko ja se on valmis!!!
8]
-
Sarjista tehdään harvoin yhdeltä istumalta. Kokeile siis tällaista:
---
Maanantaina piirrä todella nopeasti sutkittuja ideasuttuluonnoksia (eli keksi idea ja tallenna se paperille) ja jätä sen hautumaan. Mene sitten tekemään jotain muuta.
Variaatio: Tee samana päivänä noita nopeita luonnoksia seuraavaan sarjikseen mutta piirtele puhtaaksi tai väritä jo aloitettua, niin tulee vaihtelevaa puuhaa samalle päivälle, saa jotain valmiimman näköistä tulokseksi ja puuhassa tuntuu jatkuvuus. Mene sitten vasta tekemään jotain muuta.
-
Itse en jaksa ikinä tussata (sellaista mitä ei osaa, ei jaksa tehdä. Vrt. Ruotsi koulussa), joten luonnostelen aina kun sietokyky ylittyy tussaamisesta (jos taas ei jaksa luonnostella, vaihdan kuvakässärin tekemiseen).
Eli jos tulee tunne ettei jaksa piirtää jotain sivua enää, kokeile aloittaa toinen ja viimeistellä se edellinen myöhemmin.
-
Variaatio: Tee samana päivänä noita nopeita luonnoksia seuraavaan sarjikseen mutta piirtele puhtaaksi tai väritä jo aloitettua, niin tulee vaihtelevaa puuhaa samalle päivälle, saa jotain valmiimman näköistä tulokseksi ja puuhassa tuntuu jatkuvuus. Mene sitten vasta tekemään jotain muuta.
Variaatioita voi toki olla vaikka kuinka.
Oma kokemukseni on, että idealuonnosten on hyvä hautua jonkin aikaa. Kun niiden ääreen palaa uudelleen seuraavana päivänä, siinä on lähes aina jotain muutettavaa ja viilattavaa, jonka huomaa vasta 'tuoreella silmällä'. Muutosten tekeminen on vaikeampaa, jos on jo edennyt kovin pitkälle, kun huomaa, ettei perusta ole kunnossa. Siksi pidän tuollaisia pausseja eri työvaiheiden välillä. Varsinkin alkuvaiheessa.
Mutta kukin löytää oman tyylinsä. Pääasia, että tekee ja yrittää.
8]
-
Joskus teininä oli se vaihe että halusi saada jotain aikaan mutta ei jaksanut piirtää. Kaikki pitisaadavalmiiksi-HETI-NYT!!!!! Tuloksena... no, arvaahan sen. Myöhemmin opin kärsivällisemmäksi ja lopulta huomasin viettäväni pitkiäkin aikoja nysväämällä yhtä ja samaa kuvaa, vajonneena siihen mukavaan transsiin johon piirtäjät pääsevät kun työ alkaa sujua.
Nykyäänkin on työvaiheita tai kuvan osia joiden tekemisestä en ole niin innostunut, mutta kun sivu on tylsää viimeistelyä vaille valmis saa tylsästäkin tekemisestä intoa kun asiat tulevat valmiiksi. Monta keskeneräistä sivua on rassaavampi vaihtoehto kuin tasaisesti valmistuvat keskeneräiset.
-
Kun kirjoitin tuon ehdotelman, ei ollut pienintäkään tarkoitusta väittää miten (juuri oikein) sarjis pitäisi tehdä. Lähinnä antaa vinkki, millä tavalla kärsimätön tekijä voi saada jotain aikaiseksi. Tekemällä jotain vähän joka päivä. Suunnitelmallisesti ja systemaattisesti!
Ei ole oikoteitä...
8]
-
"Elämä opettaa kävelemään hitaasti", tokaisi Väinö Linnakin.
Tämä on erittäin totta (ja joinakin hetkinä tekisi mieli lisätä: valitettavasti).
Minulla menee vähänkin pidemmissä jutuissa aina suunnattomasti aikaa tarinan miettimiseen päässä ennen kuin vedän viivaakaan paperille. Sitten saatan suunnitella jotain yksityiskohtia syyksiä, että löydän juuri oikean ratkaisumallin.
Ja aina täytyy ensiksi opetella tuntemaan hahmot, ne määrittelevät vahvasti myös tarinan kulun. Kaikkea ei tarvitse alleviivaten kertoa lukijalle, mutta kun itse tuntee hahmojen taustat, se auttaa huomattavasti itse piirtovaiheessa, kun tietää miten hahmot reagoivat eteen tuleviin tilanteisiin.
Olen ensimmäinen myöntämään syyllistyväni liiankin verkkaaseen työtahtiin, mutta suunnitteluvaihe on perustavalla tavalla ratkaiseva lopputuloksen kannalta.
t: Nim. "3 vuotta strippisarjakuva työn alla, eikä vieläkään julkaista missään vaikka materiaalia olisi kohta jo vaikka kuinka tuhottomasti."
Vastapainoksi kannattaa myös perustaa sarjakuvablogi, sinä oppii väkisinkin jonkinlaisen pikatyylin tekemisen ;)
-
Ei kannata haukata liian isoa palaa heti alkuun. Romaanin sijaan kirjoita vaikka novelli.
Hyvä neuvo. Itsekkin haukkasin aluksi liian ison palasen, kun aloitin fantasiasarjakuvani tekemistä ;)
-
Kun luet aloitusviestin, niin se selviää:
Niin joo. Mutta eikös silloin otsikon pitäisi olla "sarjakuvantekijän väsymys" tai "mitä sitten, kun väsymys yllättää?", tai "Entä, jos koittaa burnout?"
-
Tällä ketjulla on kvaakin historian toiseksi typerin nimi...
8]
-
Tällä ketjulla on kvaakin historian toiseksi typerin nimi...
8]
Sori, pakko kysyä. Mikäs sitten on typerin?
-
Sori, pakko kysyä. Mikäs sitten on typerin?
Typerin on se, joka niillä on mielessä, joiden mielestä tämä ei ole typerin.
8]
-
Typerin on se, joka niillä on mielessä, joiden mielestä tämä ei ole typerin.
8]
Puhut vertauksin!
;)
-
Puhut vertauksin!
Kiitos. Repesin. Päivä pelastettu, kun saa yhdet kunnon naurut.
(Eiköhän palata taas aiheeseen sarjakuvan väsymys.)
8]
-
No itselleni toimii se että joko jätän kesken tai sitten painan töitä SUOMALAISELLA SISULLA!! *roar*
-
Rakastan piirtämistä, mutta aina kun aloitan sarjakuvan, en jaksa piirtää! Mikä apuun? Kirjoitan koneella nyt jo 6-5 kirjaa. (En kerro niiden nimiä, joku voi matkia, eikä se ole oikein!
Sorry.) Niitäkin on tuskallista kirjoittaa, olen liian KÄRSIMÄTÖN! Voisitteko neuvoa? Toivoo toiveikas tyttö.
Ehkä minä en ole välttämättä oikea henkilö neuvomaan, koska olen umpihullu sarjakuvan teon suhteen, käytän vaikka 12 tuntia päivässä sarjakuvaan, jos on pakko. Mutta olen itsekkin nuori, 15-vuotias (tyttö itsekkin), ja olen itsekkin kokenut samalaista väsähtämistä.
Tärkein neuvoni on, että usko sarjakuvaasi. Usko, että jos saat sen valmiiksi, siitä tulee jotain lukemisen arvoista.
Piirtäminen vaati kyllä aikaa ja pitkäjänteisyyttä, perään-antamattomuutta, ja sisua. Sinun pitää vain oppia tekemään se työ, minkä olet itsellesi antanut.
Äläkä vaadi itseltäsi liikoja. Älä yritä päihittää kaikkein kokeneimpia tekijöitä jos olet itse vasta aloittelija.
Et tule saamaan sarjakuvaasi valmiiksi nopeasti yks kaks, sarjakuvat eivät tipu tyhjästä, jokainen vaihe on käytyävä läpi, ja sinun on itse tehtävä ne kaikki vaiheet.
Älä ole kärsimätön, se ei auta sinua, jos et käytä kärsimättömyyttäsi oikein ja tee sarjakuvaa itsepäisesti.
Jälkeenpäin kun tekeminen on saatettu loppuun, on suurin palkinto vain päästä ottamaan taas rennosti
(tai tehdä uusi).
Itse olen tehnyt jotain, mitä 14-vuotiaan ei pitäisi edes yrittää tehdä, väsymys iski, mutta sain työni tehtyä ja jälkeenpäin olen tosi iloinen, että suurin sarjakuva-projektini tähän mennessä on ohi. Ja uutta matoa koukkuun, sarjakuvan tekoon en kyllästy, vaikka tarina voi alkaa kyllästyttämään hyvinkin nopeasti.
(Jos et jaksanut lukea viestiä loppuun, olet joko kärsimätön tai minä vain perinpohjainen)