Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Sarjakuvien ostaminen ja keräily => : ubu-kauppa 22.12.2006 klo 08:59:34
-
Suomalainen Kirjakauppa ei kirjaa halunnut valikoimaansa. Ikävä homma näin pienkustantajalle.
Ai tietääkö joku edes yhden tapauksen että Suomalainen kirjakauppa olisi ottanut valikoimiinsa pienkustanteen muuten kuin paikallisesti? Muutaman kerran olen yksittäisten Suomalaisten kirjakauppojen hankintavastaavien kuullut ottaneen myyntiin muutaman kappaleen tuttunsa kustannetta mutta valtakunnallisesti en koskaan.
Suomalaisen kirjakaupan toimintaperiaatehan on se että pienkustantajien kanssa operoidaan Kirjavälityksen kautta. Se selittää lisäyksen hinnoissa kun pitää kustantajan ja kirjakaupan ohella ruokkia myös välikäsi. Tuotteita otetaan tuskin koskaan kirjakauppojen hyllylle myyntiin vaan ne ovat tilattavissa. Akateeminen kirjakauppa sitävastoin ostaa tuotteet sisään suoraan kustantajalta ja asettaa ne esille liikkeissä. Myynti sekä hinta ovat aivan eri luokkaa kuin kilpailijalla.
Toisaalta jos on Parnassossa 6/06 ilmestyneeseen pakinaan luottamista, jopa isot kustantajat saavat esittää myyntitoiveensa nöyrinä S.K:lle. Tämä tarkoittaa järjettömiä alennuksia ja avokätisiä korvauksia kirjakaupalle siitä että tuote on esillä kaupassa.
En keksi Suomesta toista niin pienkustannevihamielistä ja kulttuurillisesti haitallista organisaatiota kuin Suomalainen kirjakauppa. Jokaisen sarjakuvanharrastajan tulisi kaikin keinoin välttää siellä asioimista ja kustantajien pitäisi yhteistuumin pyrkiä kehittämään keinoja myydä tuotteitaan jotakin muuta kautta kuin alistumalla Suomalaisen kirjakaupan alentaviin myyntiehtoihin.
-
Ai tietääkö joku edes yhden tapauksen että Suomalainen kirjakauppa olisi ottanut valikoimiinsa pienkustanteen muuten kuin paikallisesti?
Eikös toi Kapteeni Kuolio ja Pispalan vampyyrit ole sellainen (en kyllä muissa Suomalaisissa ole käynyt kuin Tampereella)?
-
Tuskin sitä Kuolioo muualla on kuin Tampereella. Jos joku on nähnyt muualla, kertokaa.
-
Tuskin sitä Kuolioo muualla on kuin Tampereella. Jos joku on nähnyt muualla, kertokaa.
Voin todistaa: ei o näkyny.
-
Suomalaisen kirjakaupan toimintaperiaatehan on se että pienkustantajien kanssa operoidaan Kirjavälityksen kautta. Se selittää lisäyksen hinnoissa kun pitää kustantajan ja kirjakaupan ohella ruokkia myös välikäsi. Tuotteita otetaan tuskin koskaan kirjakauppojen hyllylle myyntiin vaan ne ovat tilattavissa.
Glömpin tapauksessa kirjat tilattiin ihan suoraan minulta. Logistiikkakulujakaan ei ollut, kun minua erikseen PYYDETTIIN toimittamaan kirjat suoraan liikkeisiin. Fillari siis öljyttiin ja lähdettiin baanalle.
Toisaalta jos on Parnassossa 6/06 ilmestyneeseen pakinaan luottamista, jopa isot kustantajat saavat esittää myyntitoiveensa nöyrinä S.K:lle. Tämä tarkoittaa järjettömiä alennuksia ja avokätisiä korvauksia kirjakaupalle siitä että tuote on esillä kaupassa.
Edelleen, tästä Glömp <3 Suomalainen -aiheessa... olipa muuten ensimmäinen kerta, kun kauppa yrittää tingata sisäänostohinnasta. Tuli hiukan sellainen olo, että se koulupihan isoin öykkäri yrittää saada sen alempiluokkalaisen viimeisenkin karkin taskun pohjalta.
En keksi Suomesta toista niin pienkustannevihamielistä ja kulttuurillisesti haitallista organisaatiota kuin Suomalainen kirjakauppa.
Niin, tuntuu kyllä nykyään hiukan siltä, että Suomalaisen toiminta jarruttaa menoa pahemman kerran. Toisaalta, bisnestä tekevät ja tekevät sitä niin kuin haluavat, ei voi mitään. Ei paljon auta yritykset perustella, että Jeffreyn 'Haparointia' on yksi uuden amerikkalaisen sarjakuvan avainteoksia. Siis ihan myynnillinen hitti (käsittääkseni Top Shelf pyörii lähinnä J. Brownin ja Mooren kirjoilla) ja niitä kirjoja, jotka ovat olleet muuttamassa koko homman suuntaan nykyiseen romaaninvetoiseen julkaisutoimintaan & kirjakauppamyyntiin sarjiskauppojen sijaan. Pitäisi vissiin HUUTAA se.
-
Jostain luin että Suomessa on tasan yksi Suomalainen kirjakauppa jolla on hankinnoissa autonomia ja se on joku Helsingin liikkeistä. Että jos olisi Glömpiä ostettu sinne? Sillä en ole täällä ihmisten maailmassa eli Helsingin ulkopuolella nähnyt Glömpiä Suomalaisen kirjakaupan sarjakuvahyllyssä enkä muitakaan pienkustanteita Tampereella, Heinolassa, Lahdessa tai Kuopiossa.
Tästä tietenkin soisi kehittyvän oma keskustelunsa, kuinka olisi syytä välttää Suomalaisessa kirjakaupassa asioimista. Olisi ihan siedettävää että maassa on ketju joka myy pelkästään takuuvarmoja menestyksiä ja kyykyttää kustantajia, mutta kun tuntuu että Suomalaisella kirjakaupalla on monopoli lähes jokaisessa keskisuuressa kaupungissa. Yksityisyrittäjät tippuvat pelistä puolessa vuodessa kun Suomalainen kirjakauppa avaa punahohtoiset ovensa paikkakunnalla. Sen seurauksena pienkustanteiden tarjonnan mahdollisuus häviää jälleen yhdestä kaupungista.
Elämme epäreilussa maailmassa, ymmärrän sen, mutta soisi jonkinlaista tasa-arvoisuutta pienille ja isoille kustantajille saada kontaktia mahdolliseen lukijaan.
Mutta uskon että on mahdollista kehittää vaihtoehtoisia kanavia saada vaihtoehtoista sarjakuvaa ja muitakin kirjoja niitä haluaville (netti näistä potentiaalisin) ja toisaalta on mahdollista jopa tuhota se punahohtoinen paska tai paikottaa muuttumaan.
-
Erotin tämän Suomalainen-keskustelun omakseen. Tässä voi lisää jutskata Suomalaisen tavoista ja muistakin kirjakaupoista ja niiden suhtautumisesta pienkustantajiin.
-
Mutta uskon että on mahdollista kehittää vaihtoehtoisia kanavia saada vaihtoehtoista sarjakuvaa ja muitakin kirjoja niitä haluaville (netti näistä potentiaalisin)
Näin kai on tehtävä. Pitää hieman koota voimia ja puhaltaa samaan suuntaan. Ihan fyysisten kauppapaikkojen puute on tietty ongelma. Riittäisi kyllä, että isoimmissa kaupungeissa olisi juuri se yksi liike, kenen kanssa voi toimia. Töitä tämä vaatii. Yksittäisen pari-kolme-neljä kustannetta vuodessa tehtailevan kustantamon on turha tätä yksin alkaa rakentamaan. Pitäisi yhdistää voimat.
Mut hei, ny mentiin polulta!
-
Protestoin ketjun nimessä esitettyä kitinää vastaan! Ketjun on selvästi nimennyt kaupallisen median sylikoira!
:D Okei, otin sen pois. Ajatus oli vain se, että kun lähinnä keskustelu oli tähän mennessä ollut kritiikkiä Suomalaista kohtaan, niin se on hyvä mainita. Mutta toisaalta tuossa edellisessä viestissä kirjoitin, että tässä voi keskustella kaikista kirjakaupoista ja niiden suhteesta pienkustantajiin, joten eiköhän toi yleinen nimi ole paljon parempi.
-
Onks Suomessa siis muitakin kirjakauppoja kuin Suomalainen kirjakauppa, heh heh? Infoja on siellä täällä mutta niiden suunta on koko ajan lähemmäs Suomalaisen kirjakaupan linjauksia ja syön alushousuni jos Info ei sulaudu Suomalaiseen tämän vuosikymmenen aikana. Kipa kirjakaupat ovat pelkkä vitsi ja Akateemisia kirjakauppoja vain muutamassa kaupungissa joten niillä ei kokonaisuuden kannalta ole pahemmin merkitystä. Suomessa näet luetaan sarjakuvia muuallakin kuin pääkaupunkiseudulla!
-
Onhan niitä pienempiä yksittäisiä kirjakauppojakin. Sekä sitten Kirjatorin tapaisia poistomyyntipaikkoja. Pienkustantajalle ainakin ne pienemmät ja yksityiset voisivat olla otollisia myyntipaikkoja divareiden ohella, mutta siinä on sitten oma työnsä, kun niitä ettii ja ottaa yhteyttä. Isommilla on etuna yhteiset varastot tms.
Luulisin, että muutenkin divareiden osuus pienkustantajien jälleenmyyjinä on koko ajan nousussa. Onhan ne muutenkin näköjään suuntautumassa siihen, että valikoimasta löytyy myös uusia julkaisuja.
Pitäisköhän tän otsikko muuttaakin muotoon Pienkustanteiden jälleenmyyjät?
-
No nyt se on se.
-
Onhan niitä pienempiä yksittäisiä kirjakauppojakin. Sekä sitten Kirjatorin tapaisia poistomyyntipaikkoja. Pienkustantajalle ainakin ne pienemmät ja yksityiset voisivat olla otollisia myyntipaikkoja divareiden ohella, mutta siinä on sitten oma työnsä, kun niitä ettii ja ottaa yhteyttä. Isommilla on etuna yhteiset varastot tms.
Luulisin, että muutenkin divareiden osuus pienkustantajien jälleenmyyjinä on koko ajan nousussa. Onhan ne muutenkin näköjään suuntautumassa siihen, että valikoimasta löytyy myös uusia julkaisuja.
Tässä on kokemukseni mukaan juuri se ongelma, että jos uusia tuotteita tulee vaikkapa pari kertaa vuodessa, ei kiinnostusta näiltäkään kaupoilta juuri heru. Isommalla volyymilla saa kaupan ainakin muistamaan, että tällainenkin kustantaja on olemassa.
Divareita enemmän näkyy tulevaisuudessa pieniä erikoistuneita putiikkeja isommissa kaupungeissa. Siis tällaisen meidän tekemän sarjakuvan kannalta. Tämäkin olisi hyvä, mutta tarkoittaisi sarjakuviemme jäävän pienemmän piirin jutuksi. Elitismiä. Tällä hetkellä tärkeää olisi saada uutta sarjakuvaa juuri KAIKEN KANSAN näkyville ja sitä kautta löytää se uusi sarjakuvaa lukeva yleisö. Siis jos Jenkeissä esim. Fantagraphicsin, Top Shelfin ja D&Q:n ovat siirtyneet suurimmaksi osaksi sarjakuvakaupoista kirjakauppoihin niin Suomessa Suomalaisen kirjakaupan toiminta plokkaa juuri tämän. Siis plokkaa juuri sen yleisön, minkä haluaisimme tavoittaa. No, tilanne ei tietenkään ole näin mustavalkoinen. Netti toimii ja kirjastotkin tilaavat taas teoksia enemmän kuin muutama vuosi sitten. Ainakin ollaan sillä tasolla, että julkaisut ruokkivat uutta tekijäpolvea.
Napa Books muuten avaa nyt alkuvuonna liikkeen täällä Helsingissä. Hienoa!
-
Itse kauppiaana näen ehkä suurimmaksi ongelmaksi kentän pirstaloituneisuuden. Paljon olisi kaikenlaista mielenkiintoista sarjakuvaa tarjolla, mutta siitä tiedottaminen jää vaillinaiseksi. Olisi hienoa, jos olisi jonkinlainen yhteinen lista, jolle pienkustantajien tuotteet tulisivat näkyville. Ja jos tällainen jo jostain löytyy, niin kertokaa ihmeessä tännekin.
Olisi hienoa, kun pystyisi tilaamaan edes muutaman eri pienkustantajan tekeleitä samassa lähetyksessä, jolloin esim. mahdollisesti säästäisi postikuluissa.
Ja itseäni tukistan sen vuoksi, että nimikemäärän ollessa liikkeessä jo varsin mittava kirja- ja sarjakuvapuolella, niin aina ei muista täydennystilata sitä tiettyä pienkustannetta lisää liikkeeseen.
-
Pienkustannetukusta on ollut puhetta ja se olisi tarpeellinen. Sen lisäksi että antikvariaattien suhtautuminen kaikkeen vähemmänkaupalliseen on nuiva, ovat myös monet pienkustantajat haluttomia myymään tuotteita sellaisella alennuksella tukulle että se voisi toimia EDES nollavoitolla. Jälleenmyyjälle kun pitäisi antaa 35-40 prosenttia alennusta. Tukulle pitäisi jäädä jokunen pennonen kuluihin. Monet pienkustantajat puuhaavat lehtiään maksamatta veroja. Arvonlisävero jää täten tukun maksettavaksi. Siitä tulee vielä lisää kuluja. Pitäisi saada silloin tuotteet tukulle puoleen hintaan ulosmyyntihinnasta (vähintään). Ehdotin tällaista liudalle kustantajia ja vastaus oli että pystyvät kyllä itsekin hoitamaan myynnin, kiitos vaan.
Joidenkin omakustantajien kanssa kuitenkin saatiin jonkinlaista yheistyötä aikaiseksi ja minulta voi kysellä nykyistä listaa osoitteesta kreegahbundolo(at)gmail.com.
-
minusta tuo hintakysymys on melkeimpä kaikkein oleellisin.
Vaikka olisi miten hyvä lehti ja kysyntääkin mukavasti, jos ohjehinta on joku 5e ja siitä ollaan valmiit antamaan kaupalle a' 3,50e + lähetyskulut ja tämä verottomana, en usko että moni KAUPPA näkee sitä tarpeelliseksi ottaa.
Jos kuluineen olisi 4e (+ alv = 4,88), kauppa nettoaisi n. 10c jos haluaisi kilpailla tarjoamalla samalla hinnalla kuin muut. Nostamalla hinnan sellaiseksi että siitä jää jotain oikeasti käteen, että edes omaat saa pois muutenkin kuin myymällä hyllyn tyhjäksi, hinta taas nousee niin korkeaksi ettei sitä kukaan osta.
Itse olen tuota joskus omien julkasujen kohdalla miettinyt. Täysi Q #11 (36/A6 liimasidottu = "kirja", joten alv 8%) kohdalla mietin hintaa. 2-3e on ihan hyvä hinta suoraan asiakkaalle, mutta tukkuna pitäisi pystyä siis myymään 1e tai alle, että mikään kauppa voisi myydä 3e:llä. Pyytämällä 2e ja tulos 4e kansihinta ja epäilyttää maksaisiko kukaan 4e tuon kokoisesta läpyskästä. Reilu 100 painos sitä tehty ja eipä tuota ole montaa jäljellä, joten ei sinänsä moinen stressaa.
Halpojen lehtien markkinointi on varmasti todella hankalaa verrattuna hinnakkaampien albumien suhteen joista kaikille voisi teoriassa jäädä jotain käteen. Divarit ei tunnu olevan kiinnostuneita mistään a' 10-20€ hintaluokan albumeista.
Mutta jos nyt jälleenmyynnistä ja "rakentavista ideoista" kiukuttelun sijaan puhutaan, niin....
Jos minulta kysyttäisiin mikä olisi kokeilemisen arvoinen projekti, olisi "sarjakuvien poptori", heh... Tuo käsittämätön levy-yhtiöhän myy varsin hyvin levyjä ja todella edullisilla hinnoilla. Toiminta perustuu (kuulemma) siihen ettei myyntipaikat saa myydystä tavarasta voittoa, vaan Poptori maksaa vuokraa siitä että levystandit saa olla kaupassa.
Sarjakuvien kohdalla tämä takaisi sen että kusinenkin divari / kirjakauppa / levykauppa / baari / kahvila / galleria tms, saisi aina jotain voittoa itselleen vaikka lehdet ei menisi kaupaksi.
Standin voisi siksi saada helpommin mihin vaan, missä on edes hieman tyhjää tilaa. Paikalle sen hyväksyminen olisi lähinnä pelkkä bonus, jossa ei häviä mitään (paitsi jos kuluttaja tuhlaa ainoat roponsa "muiden lehtiin", eikä ostakkaan kaupan omia tuotteita joita ehkä tuli alunperin hakemaan).
Ko. menettelyllä olisi mahdollista vaikuttaa radikaalisti lehtien & albumien saatavuuteen. Harva kauppias osaa vaihtoehtosarjakuvan puolelta katsoa mitä kannattaa ottaa hyllyyn. Enää ei pieni myynti tai ennakkoluulo myynnin suhteen olisi tekosyy sille, etteikö hyllyssä voisi olla 1-2kpl lehteä varmuuden vuoksi. Jos olisi omat rahat kiinni siinä, vastaus olisi "ei me oteta kun ei tuollaiset myy", eikä tuota ikinä pääsisi käytännössä kokeilemaan.
Lehtien muovittaminen & hieman speciaalimpien & ammattinsa hyvin osaavien levykauppojen tapa laittaa muovin alle lisäksi esittely tekstinä toimisi hyvin selauskappaleen lisäksi. Lehdet pysyisi hyvässä kunnossa ja sen sijaan että myyntipaikan äijän pitäisi osata kertoa mitään albumista / lehdestä, voit lukea kaikki avainasiat pienen (A8/A7) lappusen myyntipuheesta.
Ongelmat lienee :
1) mikä olisi sopiva vuokrahinta lehtistandille että paikat saa kelvollisen määrän rahaa, mutta standi kannattaa pitää?
2) kuka hoitaa standien täyttämisen (tai tyhjentämisen siitä kamasta mikä ei oikeasti mene) sitä mukaa kun niitä ympäri Suomea alkaa tyhjenemään ja millä maksetaan ne kulut?
3) Kenen kukkaro on varautunut siihen melko mittavaan odotukseen että ihmiset alkaa huomata ko. julkaisujen saatavuuden, ja hiljaiselon aikana standivuokrat juoksee ihan normaalisti?
4) Miten raha jakautuu lehden tekijöiden kesken - vai pyörittääkö tätä bisnestä ihan vaan sitä varten perustettu firma ja joku yksittäinen henkilö, joka maksaa viulut tai hyötyy voitoista itse.
5) Miten voisin jo nähdä että asiasta vastuussa olevat tahot ennenpitkää katsoo velvollisuudekseen valita hyvin tarkkaan että mikä on hyvää ja mikä roskaa ja sen sijaan että promotoidaan yleisesti omakustanne-/pienkustannesarjakuvaa. Päädytään tilanteeseen missä ne "halvat rupulehdet" siivotaan pois hyllystä ettei ihan maine mene muiltakin lehdiltä. Ja jäljellä on sitten ne julkaisut jotka tavallaan muutenkin kelpaisi kauppiaille?
Painamalla 1000000000000000000 flyeriä missä lista kaupungeista ja myyntipaikoista, ehkä jopa pienien karttakuvien kera (esim. 2 kertaa taitettu A4 joka menee taskuun, mutta pystyy sisältämään paljon infoa) joka on jaossa niin myyntihyllyissä josta muiden kaupunkien divareita / gallerioita tms koluavat ihmiset tajuaa että nyt tapahtuu jo kotinurkillakin. Postimyyntien mukana / tapahtumissa tai ihan minne vaan jätettynä. Moisella projektilla voisi saada kiinnostusta oikeiltakin lehdiltä jutun tekoon & ilmaiseen promootioon.
Idea on ihan vapaasti käytössä, jos jollain on aikaa ja rahaa jalostaa se toimintakuntoon. En usko että sitä tapahtuu, heh...
Jos itse olisi jotenkin epätoivoisessa tilanteessa työttömänä, voisin ihan huvikseni kokeilla moista vähintään vuoden, starttirahan turvin ;)
-
Mielenkiintoinen visio. Yks juttu divaripuolelta tulee näin Alfan asiakkaana mieleen, että läheskään joka puljusta tuskin löytyy tilaa sille ständille, vaikka halukkuutta oliskin. Mutta ehkäpä tässä suunnitelmassa onkin kiintoisinta se että lehtiä voisi saada saatavilla myös niihin kahviloihin ja muihinkin paikkoihin, jotka eivät normaalisti sellaisia myy.
Kohta 5 on hyvin todennäköinen. Jos kuvittelisin vaikkapa itseni ylläpitämässä tarjontaa, todennäköisesti joutuisin oikein taistelemaan etten rupeaisi valikoimaan liikaa myytäviä lehtiä niiden tason perusteella. Luultavasti ständien ylläpitäjän pitäisi olla just sun kaltaisen henkilön, joka ihan oikeesti tykkää niistä rupisimmistakin kopiokoneomakustanteista. Jos siis oikeesti halutaan että KAIKKI voivat päästä telinemyyntiin. Onko siinä sitten järkeä on eri juttu.
-
Jos tuota ständi hommaa pyörittäisi tulosta tekevä "firma", silloin olisi selvä että sitä duunikseen tekevä olisi se joka sisällöstä päättää.
Jos taas kyseessä olisi joku "skenen" sisäinen järjestäytyminen. siinä systeemissä olisikin kehittäminen millä perusteella pääsee mukaan, koska tilaa on varmasti edelleen rajoitetusti. Omakustanne firman oleminen standeissä "alivuokralaisena" (-> kimpassa maksettu standivuokra) karsii varmaan äkkiä sen kaman mikä sieltä ei myy.
Minusta tuntuu että ainakin Lahdessa olisi useita paikkoja jonne voisi helpostikin saada junailtua. Jotkut paikat taas voi unohtaa heti juuri saman asian vuoksi miksi esim. Alfaan ei pysty millään laittamaan.
-
(36/A6 liimasidottu = "kirja", joten alv 8%)
Ihan sivuhuomautuksena, että sidontatapa ei määritä sitä, että mikä lasketaan kirjaksi (vaikka tokihan TäysiQ kirjana menisi). Itse asiassa uusin TäysiQ on nidottu. Sidottu tarkoittaa kovakantista (riippumatta siitä, että mitä siellä selkämyksessä on).
Mutta pointtisi noista hinnoista on kuitenkin oiva. Ellei satu tekemään vähän hinnakkaampia albumeita (lähempänä kymppiä) on vaikea lähteä myymään omaa julkaisua 50% alennuksella, kun ei niitä hintoja muutenkaan voi kovin korkeaksi nostaa ja kuitenkin pelkät painokustannuksetkin vie jo osan. Ja koskeehan tämä niitä hinnaakaampia albumeitakin. Isoissa painoksissa, missä se painos kanssa myydään, se toimii, mutta ei oikein muuten.
-
tuntuu että Suomalaisella kirjakaupalla on monopoli lähes jokaisessa keskisuuressa kaupungissa.
Mä veikkaisin että monella paikkakunnalla Suomalaisen tärkeimmät kilpailijat ovat Prisma ja Citymarket - niistäkin saa ne helpoimmin myytävät hittikirjat haettua, kätevästi kauppareissulla, helpommin kuin erillisestä kirjakaupasta.
Tomu tuossa oli jo todennut että Suomalaiset tekevät bisnestä niinkuin haluavat. Näinhän asia juurikin menee. Liikeyritys on liikeyritys ja jos valinta on jättää joku liiketoiminnan kannalta epäkiinnostava tuoteryhmä huomiotta niin sitten se menee niin.
Toimittajien "kyykyttäminenkin" lienee itse asiassa ihan normaalia (en oo ollut tarjoamassa heille mitään joten omakohtaista tatsia ei ole). Suuren ketjun kanssa neuvotteleminen on aivan eri asia kuin jos puhutaan pikkuerästä - alhaisemmista ostohinnoista vastineeksi heillä on tarjota tehokkaan jakelun tuomaa näkyvyyttä tavalliselle kansalle ja (ehkä mahdollisesti) myyntivolyymia, eli juuri niitä asioita mitä tässäkin ketjussa on kaipailtu. Kun neuvotellaan ammattiostajan kanssa näitä lisäarvoja ei saada tosta noin vaan.
Synkkää? Ehkei. Kaikkien kulttuurituotteiden paikka ei vain ole kaikkialla. Eihän vakavampi musaharrastajakaan levyjään löydä mistään Prismasta tai Free Record Shopista. Silti monet marginaaligenret elävät ja voivat hyvin, varsinkin netin ansiosta.
-
Suomalaisen kirjakaupan sisäänostopolitiikasta keskutellaan myös Parnasson sivuilla:
http://www.parnasso.fi/index.php?itemid=418
-
Taitaa olla kallista hommaa tuollaisen järjestäytyneen myynnin organisointi. Kertapläjäys onnistunee mutta jatkuvana toimintana se taitaa vaatia liikaa aktiiveja puuhamiehiä.
Minun mielestäni olisi parempi viidakkorummuttaa jonkin Zum Teufelin kaltaisen puolesta. Kyllä nykyajan ihmisistä jo merkittävä osuus notkistuu verkosta tilaamiseen ja ne jotka eivät, voivat käyttää välikäsiä.
Semmoinen lista divareista ym. kaupoista voisi kyllä olla näppärä, joka kertoisi omakustanneystävälliset luolat kussakin kaupungissa. (Esim. Tampereella ehkä Lukulaari, Voltti ja (jossain määrin) Makedonia?)
-
Lukulaari on kyllä Tampereen parhaita antikvariaatteja, sen myönnän, mutta kaukana pienkustanneystävällisestä. Vaimoni koitti tarjota sinne kustantamiani julkaisuja kuten Ubuja ja Marko Turusen albumeja, ja sai osakseen niin jäätävää kohtelua että tuskin enää asioin siinä liikkeessä. Yhdet kappaleet olisi kuulemma voinut ostaa euron kappalehintaan tarjottuja tuotteita joiden painattaminen oli maksanut minulle 4-6 euroa per lätty. Toivoisin toki kustanteitani myytävän liikkeissä ja tunnen kuten monet omakustantajat tarvetta taloudellisesti järjettömiin tempauksiin mutta en ole kuitenkaan ihan sataprosenttisen älyllisesti vajaa ja halukas myymään painatteitani viiden euron tappiolla jollekin kotkankatseiselle sisäänostajalle!
Makedoniaan sitävastoin ostetaan kaikkea yksi kappale. Kulkukatin poika taasen ostaa jopa kolme kappaletta. Tai siis on osatanut tähän mennessä kaikkea mitä olen keksinyt sinne tarjota. Mahtava paikka!
-
Jees. Minun virheeni. Olen nähnyt omakustanteita Lukulaarissa, mutta ilmeisesti ne ovat olleet käytettyjä.
-
Semmoinen lista divareista ym. kaupoista voisi kyllä olla näppärä, joka kertoisi omakustanneystävälliset luolat kussakin kaupungissa. (Esim. Tampereella ehkä Lukulaari, Voltti ja (jossain määrin) Makedonia?)
Antikvariaatti Lukuhetki Jyväskylässä ostaa mielellään pienkustantajien kustanteita/omakustanteita myyntiin.
-
Tampereella Bukrassa ja Rajatilassa on omien kokemuksieni mukaan suht paljon omakustanteita myynnissä.
-
Rajatilaan (http://www.saunalahti.fi/rajatr/gallery/fr_gallery_laitapuoti.html) kannattaa tarjota. Aiemmin pienkustannevalikoima uusittiin kaksi kertaa vuodessa mutta tänä vuonna on siirrytty vapaamuotoisempaan myyntitoimintaan ja kamaa otetaan sisään koko ajan. Muista pienkustanteita kaupittelevista pikku putiikeista poiketen Rajatilan ylläpitämä Laitapuoti saa myytyä kustanteita ja ajoittain on odotettavissa siis tilityksiä.
-
[Lukulaari on kyllä Tampereen parhaita antikvariaatteja, sen myönnän, mutta kaukana pienkustanneystävällisestä.
Lukulaarin myyjänä voisin kommentoida tätä:
Yleensä otetaan (jos niitä tarjotaan) tuoreita pienlehtiä myyntiin 1-2 (enemmänkin jos...) kappaletta -40% ovh:sta. En tiedä/muista mitä tässä oli tapahtunut, lieneekö väärinkäsitys.. jos on luultu että on käytettyjä pienlehtiä, niin siinä on voinut moka tulla. Ongelmana on myös se, että pienkustanteita on hemmetin vaikea sijoittaa hyvään paikkaan... tuntuu että vaikka niitä yrittää pitää etualalla ja näkyvissä niin hyvin harva asiakas ostaa niitä! Omasta mielestäni meille kyllä sopii tarjota pienlehtiä.... Vanhempia/käytettyjä pienlehtiä ostetaan ihan sen mukaan miten arvioidaan että ne menis kaupaksi...