Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Kotimaiset sarjakuvat => : petteri 01.02.2004 klo 17:10:57
-
tuli semmoinen tässä mieleen että kokonaan suomalaisia sarjakuvia on aika vahän.montako te tiedätte kertokaa
-
Ajatteles ny hiukan. Onhan noita. Mämmilä, Viivi ja Wagner, B-Virtanen, Muumit, Kapteeni Kuolio, Joonas, Unto Uneksija, Pekka Puupää, Jurpo, Nyrok City, Hölmölä-albumit, Petri Hiltusen sarjakuva-alpparit, Vanhat Herrat, Punaniska, Peräsmies, näin muutamia heti mieleen tulleita luetellakseni. Ja lisää löytyy.
Timo
-
Ei mitään suomalaisia sarjakuvia ole olemassa. Kaikki ostetaan jenkeistä ja Japanista & käännetään.
Tunnustakaa pois, Tarmo Koivisto, Jope, Juba, Katja Tukiainen, Matti Hagelberg, Mauri Kunnas, Tove Jansson, Juha Kouvalainen, Timo Ronkainen, Kivi Larmola, Anssi Rauhala, Pentti Otsamo, Timppa Mäkelä, Kaltsu Kallio, Otso Höglund, Jenni Rope, Petri Hiltunen, Samuli Lintula, Ville Ranta, Mika Lietzen, Roju, Joonas, Kari Korhonen, Pauli Heikkilä, Wallu, Ilkka Heilä, Ville Tietäväinen ja Jii Roikonen, te kaikki vaan feikkaatte. Ei teitä oikeasti ole olemassa niinkuin ei ole hammaskeijuja, mörköjä ja savolaisiakaan.
www.sarjakuvantekijat.fi
-
Kari Leppänen on kanssa aika suuri nimi. Mutta kun lehtipisteelle menee, niin lähinnä siellä näkee vain ulkomaalaisia käännöksiä. Leppänen, Tää Kaupunki ja mitä niitä nyt onkaan, niin heidän työnsä ovat lähinnä lehdissä pieninä osina kokonaisuutta. Aina ei edes tajua, että joku juttu on kotimainen (ilmeisesti Leppäsen tarinat käännetään ruotsiksi ja takaisin suomeksi, jos oikein olen tajunnut).
Tai sitten ne ovat albumeina kirjakaupassa. Oman lehden tekeminen suomalaiselle sarjakuvalle ei mielestäni ole kovin hyvä ajatus. Lähinnä siitä tulee mieleen, että lehti pitää ostaa siksi, että se on suomalainen ja suomalaista pitää tukea, eikä siksi, että se on hyvää sarjakuvaa (jos on). Kalliimpaakin se varmasti on.
Ja onhan meillä kaikki ne Suomen Sotien korkeajännitykset ja ties mitkä.
-
Hehheh, Jukka...
-
tuli semmoinen tässä mieleen että kokonaan suomalaisia sarjakuvia on aika vahän.montako te tiedätte kertokaa
Mikäs se sitten on osittain suomalainen sarjakuva? Minä en tiedä yhtään. Paitsi Kari Korhosen käsikirjoittamat Akut. Usein sitä Pikku-Akua kirjoittaa.
Viime jaksossa oli Aatami Länsi, Metallimies = Adam West eli Batmanin kaljamahainen esittäjä. Aika korni juttu oli kuitenkin, ettei n. 9-10 -vuotias Aku ollut _ikinä_ käynyt kaupungissa eli Ankkalinnassa, joka oli kuin mikäkin New York.
Voi kun kaipaan Taliaferroa ja Barksia. Silloin ankassa oli jotain järkeä. Nyt Mortilla ja Vertillä on äiti. Huoh. Ideahan Akussa on se, ettei kukaan ole harrastanut seksiä ja saanut lapsia. Kukaan ei myöskään käy tarpeillaan eikä juo alkoholia. Rikolliset (joilla on sänki ja naamari silmillä) voivat polttaa, eivät kyllä enää nykyisin hekään. Huumeista ei olla kuultukaan. Kukaan ei kuole, hautajaisia ei ole. Tuomiokirkko kyllä on, Barksin lapsus.
-
Siinä tuomiokirkossa ei ole yhtään ristiä. Hautausmaakin löytyy, katso Trick or Treat -sarjan aloitusruutu. Pikku Hukkakin auttoi joskus kirkonrottia.
Ja mitä mausteita siinä Sihi-juomassa oikein on, kun Aku on aivan muissa maailmoissa Sihiä ryystettyään? Eetterihumalakohtauksestaan puhumattakaan...
-
Mikäs se sitten on osittain suomalainen sarjakuva? Minä en tiedä yhtään.
Kari Leppäsen Mustanaamio ja Achilles Wiggen. Molemmat tehty ruotsalaiselle tuotantoyhtiölle. Periaatteessa myös Muumi. Tehty englantilaiselle Associated Press -syndikaatille tämän tilauksesta.
Timo
-
On se minusta hyvä. Aikuisten oikeesti.
Kyllä! Aikuisten oikeesti! Leosta tulee seuraava Juba Heilänen! Piirustusta tosin täytyy hiukan reenata.
-
Mitä te olette mieltä suomalaisen sarjakuvan nykytilasta noin kaiken kaikkiaan?
Muutamat stripintekijät (ketkähän... ;)) saavat toki julkisuutta ja sarjakuvan julkisuusarvo on kenties parantunut sitten yhdeksänkymmentäluvun alun. Muunlaiselta sarjakuvalta on julkaisukanavat vähenneet. Internet on toki tullut peliin mukaan, mutta nettisarjoja ei löydä kuin ne jotka todella etsivät ja mukana on paljon zontaa, koska tekijän ja julkaisijan välissä ei ole enää mitään filtteriä, ovathan ne yksi ja sama, tadaa..
Vanhat, vakiintuneet tekijät jylläävät pienillä markkinoilla, uudet tekijät antavat odottaa itseään. Suomalaista sarjakuvaa uudistavat lähinnä naiset, jotka ovat viime vuosina marssineet näkyvästi esiin ja saaneet jopa suomenmaassa harvinaista arvostusta osakseen...
Utelen mielipiteitä, koska miun pitäis kirjoittaa artikkeli kotimaisen sarjakuvan nykykondiksesta, ja ajattelin vain varmistaa etten ole ihan hakoteillä.
Nyt te veteraanit siellä, informoikaa rookieta, bitte! Kiitos!
-
Kustantajien "ylikorostunut" varovaisuus julkaisupolitiikan suhteen vaikuttaa myös kotimaisten sarjojen näkyvyyteen / näkymättömyyteen kirjakaupoissa saati sitten kioskien hyllyillä. Katso Kirsi Kinnusen haastattelu Sarjainfosta 4/03.
-
Minusta taas tilanne näyttää LAADULLISESTI paremmalta kuin vuosiin. 90-luvulla lisääntyneet apurahat ovat mielestäni tuottaneet tulosta: Hagelbergin, Otsamon, Turusen, Tukiaisen, Koiviston, Timpan, Navan ja Aseman ym. ym. puuhat sen todistavat. Se, ettei maassa ole varsinaista sarjakuvaBISNESTÄ on fakta jonka kanssa on elettävä. Liian pieni väestöpohja jne. Mutta laatua piisaa kun ei perinteet paina.
Minusta kustantamokenttä on ilahduttava verrattuna parin vuoden takaiseen: on sekä taiteilijaryhmävetoisia pienkustantajia että laatua julkaisevia suuria (Otava, vähän mutta hyvää) että lähinnä mainstreamia julkaisevia siltä väliltä (Arktinen Banaani). Myös kaupallisemmat kustantajat ovat taas ottaneet riskejä: tuskin esim. Maus tuottaa Tammelle tynnyreittäin rahaa, niin hyvä kuin onkin. (Varsinkin kun sitä markkinoitiin viime vuonna jossain Voima-lehden numerossa "undergroundsarjakuvan klassikkona". Au.)
Uutta ulkomaistakin on saatu. Johan tässä ehtikin pari tyylisuuntaa vaihtua jo pelkästään länsimaissa sitten 80-luvun. Siis että noi Bilal ja Crumb ei todellakaan o tuoreinta mitä maailmalta löytyy.
Suurten kustantajien markkinointi tuntuu kyllä tökkivän. Tai sitten se on levitys, en tiedä. Muutenkin sarjakuvien kustannustoiminta tuntuu olevan epäammattimaista ja linja horjuva.
Pienet lehdet on olleet hyvä paikaa hioa taitoja ja kasvaa; leipää on tähän saakka irronnut vain lehtijutuista (max. pituus 1 sivu) mutta nyt apurahat mahdollistavat edes joillekin pitkien tarinoiden tekemisen. Tämä taas on tärkeää koska kaikille ei lyhyt ole se luontevin. Sitäpaitsi keski-Euroopassa ei strippikokoelmia edes kutsuta albumeiksi. Sarjakuva-albumi on pitkä tarina. Vastaisuudessa se leipä voisi irrota murusina julkaisemalla sama (pitkä) tarina useammassa maassa. Niin jo tekevät maailman Crumbit, Max Anderssonit ja Jasonit.
Unohtaa ei pidä myöskään suomalaisen sarjakuvan menestystä ulkomailla: Otsamo, Hagelberg, Tukiainen, Kovacs ja Turunen nyt tulevat ensimmäisinä mieleen. Puhun tässä nyt ns. uudesta sarjakuvasta (amer. New Comics, ransk. La Nouvelle Bande Dessinee), jossa menestystä ei välttämättä siis mitata kaupallisin vaan taiteellisin mittarein tai oikeammin jotain siltä väliltä. Uuden sarjakuvan yleisö ei ole (vielä!) valtavan suurta missään maassa mutta niinpä ei ole sellaisista aiheista oletettu sarjakuvia tehtävänkään. Niinkuin nyt joku Jimmy Corrigan. Ottaa aikansa ennenkuin lukijat uskovat että voi olla oikeastikin fiksuja sarjakuvia olemassa, viimeksi kun sellaisena markkinoitiin Sandmania Jenkeissä 90-luvulla. Näen miksi sitä pidetään hyvänä, mutta... ei se tarinapuoli nyt NIIN ihmeellinen ollut. Samaa myyttihutun kierrätystä.
-
Kyllähän suomessa sarjakuvia tehdään, vaikka lisääkin saisi tehdä. Erityisesti kaipiaisin suomalaisia seikkailusarjakuvia... Ei pelkkä Hiltunen riitä. Ovathan toki Manniset ym. alan nerot tehneet vähän seikkailun tapaista menoa, mutta enemmänkin saisi olla...
Esim. Desert Rocks (vai mikä se nettisarja nyt on) olisi eri fantsua saada oikein kiiltävänä ja hienona alpparina, jota voisi hypistellä ja hiplata käsissään.
-
Lue Wilpuri suomikorkkareita ;-) Ei semmosiaakaan (tuon tason myynnillisessä sukseessa) ole ollu kuin muutaman vuoden.
O.K.:lle: Kirjoittelin aiheesta artikkelin Kvaakiin jo viime keväänä, tai oikeestaan muokkasin vähän aiemmin kirjoittamaani
http://www.kvaak.fi/naytaartikkeli.php?articleID=21
Hieman tuoreempia mielipiteitä:
http://www.kvaak.fi/naytakolumni.php?articleID=228
Kehitys on hidasta mutta nähdäkseni koko ajan parempaan sano...
-
En tiedä millaista kehitys on, kun en ole elänyt suomalaisen sarjakuvan alkuvaiheilla, mutta minusta vaikuttaa hyvältä. Innokkaita harrastajia on paljon, vaikka ammattilaisia, sarjakuvalla elantonsa tienaavia eni kauheasti olekaan. Alle 15-vuotiata sarjakuvapiirtäjiä on paljon. Mäkin. Harmillista tyttöjä ei kyllä taida olla paljoa näitä alle 15-vuotiaita? Girls??!! :-*
-
Harmillista tyttöjä ei kyllä taida olla paljoa näitä alle 15-vuotiaita? Girls??!! :-*
Nokun tyttöi kiinnostaa vaan hepat ja vaatteet, niinku. Ja ne ei kerkee piirtää ku ne meikkaa ja sillee. Ja sit tytöt pitää, että sarjakuvat on niinku iha sika lapsellisii ja et ne on ihan out. 8)
Ja minulle on sitten turha tulla kaatamaan mitään rojua niskaan. ;D
--- --- --- ---
Kyllä minäkin mielelläni lukisin tyttöjen sarjakuvia (vaikka ikäisteni... eli 18 - 20), mutta harvat piirtävät, ja jos piirtävät, niin aihepiirit liikkuvat aluilla, jotka eivät kolise... mutta ei sitä sen enempää, ettei tule uutta teurastusta.
Mannisen sarjakuvakurssilla oli kerran pari tyttöä. Toinen oli ihan pikkuflikka, joka ei oikein osannut vielä piutää kynää kädessä, mutta toinen taisi tehdä ainakin jonkun ihastuttavan hämähäkkisarjakuvan... ei siis teiniahdistusta... ::)
--- --- --- ---
Reima. Olen minä suomikorkkaria vähän lukenut, mutta jotenkinse kerronta ei pure... pitäisi olla vähän lennokkaampaa menoa.
Ronkoteuskin taitaa olla seikkailusarjakuva, mutta sekin kärsii pahasta puisevuudesta...
Etkös sinäkin ole tehnyt jotain sci-fi/fantsu juttua joskus? Onko niitä missään?
-
Älkää nyt taas alkako sitä että tytöt ei piirrä. En nyt löydä sitä säiettä jossa keskusteltiin aika kattavasti mm. taide- ja naissarjakuvasta. Mutta sellainen täällä on!
Wilpurille suositin korkkaria koska hän kaipasi seikkailua ja toimintaa. Viestissäni oli ylilyönnin makua, sori. Mutta en jaksanut selittää tarkemmin kun W yltyi väittämään, että Suomessa ei ole suurin piirtein muita seikkailun tekijöitä kuin Hiltunen ja Manninen. Genrekin on niin laaja että...
Ite olen tehnyt seikkailuksikin laskettavia juttuja (m. Weltzun kanssa). Lähinnä näitä on julkaistu omakustanteissani Zipossa. Katso:
http://gamma.nic.fi/~kuvagra/sarjakuva/kannet.htm
Ellen väärin muista Zippo 5 ja 6 on edelleen varastossa.
Lehtien sisältöä voi väijyä
http://gamma.nic.fi/~kuvagra/sarjakuva/julksarj.htm
-
Tyttöjen sarjakuvat näyvät käyvän hyvin kaupaksi.: W.I.T.C.H., Iines ja Nemi...
Eittämättä buumi kasvattaa sukupolven tytöt sarjakuvafaneiksi ja -tekijöiksi.
Tuo on varmasti totta. Nyt jos joku haluaa tehdä edes vähän enemmän taskurahaa sarjakuvilla, alkakaa panostaa tytöille ja naisille suunnattuun sarjakuvaan. Käsittääkseni myös Juban viiviä ja Wagneria ostavat ennen muuta naiset. Eli mietintämyssyt päähän ja ideoimaan. Seikkailut ei pian enää myy. Jenkeissäkin perinteiset alan firmat liukuvat alas kuin saukko lumihangessa. Mutta naisten kentässä se raha liikkuu. Tälleen törkeesti on joskus sanottu, et miehet tienaa, mut naiset sen tuhlaa... 8) Nykyisinhän miehet on luusereita ja naiset pyörittää rattaita, joten se siitäkin sananparresta... Mut nyt kun naisilla on paljon omaa rahaa, ni imekää ne loput sentit pois hyvillä sarjakuvilla. Muut ovat tajunneet tämän jo ajat sitten. Vaate- ja meikkiteollisuus aikakauslehdet jne. Eli imekää ne loput, jotka näiden kaikkien jälkeen vielä naisten lompakkoihin jää. Juu juu... kyllä sinne vielä sen verran jää... Munkin puolisolla on lähes puolet enemmän kuukauslaaki, ku meikäläisellä... mut vielä mä sille näytän! ;D
Epäilemättä tuo tämänhetkinen buumi tulee kasvattamaan hieman enemmän tyttöjen puolella myös halua ite tehä sarjakuvia. Odotellaan vielä kymmenen vuotta ni nähään onko näin...
Wilpurin kommentti sai mun monitorin taas huuruun! Pitänee nostaa toimiston lämmitystä... ;D
-
saisi tehdä. Erityisesti kaipiaisin suomalaisia seikkailusarjakuvia... Ei pelkkä Hiltunen riitä. Ovathan toki
No tehdäänhän niitä. Alainia 1 ilmestyi vähän aikaa sitten ja kakkonen on työn alla ja kolmosesta on synopsis. Sen jälkeen tarina kokonaisuudessaan on päässä ja koitan saada sen käsikirjoitettua valmiiksi niin että voisi antaa useammalle piirtäjälle samaan aikaan piirrettävää ja saisi julkaisutahdin paremmaksi. Julkaisutahtia häiritsee vain se ettei oikein ole painoon maksaa rahaa. Koitan tällä hetkellä neuvotella lehteä myyntiin ainakin Fantasiapeleihin. Parista kirjastostakin löytyy ja jos käytte paikallisessa kirjastossa kysymässä niin ehkä tilaavat lehteä sinne. Tarjous on lähetetty ja muutama on tilannutkin. Ja ne joilla on varaa sijoittaa hirveitä summia suomalaiseen seikkailusarjakuvaan niin kipin kapin tilamaan suomalaista sarjakuvaa osoitteeseen http://www.alainia.org/sarjakuva/ (vai pitäiskös kaiken lisäksi saada sitä suomalaista seikkailusarjakuvaa ilmaiseksi? No tuolta sivulta saa 3 sivua ilmaiseksi.)
Alainian tärkein kohdeyleisö taitaa kuitenkin olla teini ikäinen Tolkien fani ja suomen live-roolipelaava kansa.
Niin ja käsittääkseni se Weltzunkin sarjakuva on ainakin jossain määrin seikkailusarjakuvaa. vai?
Niin ja jonkinlaista seikkailusarjakuvaa olisi luvassa myös FinnMangassa kun se heinäkuun tietämillä ilmestyy (toivottavasti) Finconin yhteydessä järjestävässä Mangaconissa. Ainakin siinä on mukana allekirjoittaneen 12 sivuinen käsikirjoittama scifi seikkailu Aavelaiva.
Älkää tuomitko sarjakuvaa siksi että se on omakustannetta. Eihän ne oikeat kustantajat kuitenkaan usko muuhun kuin ihmissuhde sarjakuvaan tällä hetkellä. Mikäli seikkailusarjakuvalle olisi kysyntää niin kyllä sitä ihmisille tarjottaisiinkin.
Pahus. Meni mainospuheen puolelle.
Edit: Tarttis vielä keksiä miten saisin taas Koivusaarenkin huijattua tekemään yksi numero Alainiaa...
-
Lisäisin vielä tyttöjen tekemään sarjakuvaan se, että Suomi(kin) on täynnä nuoria mangasta ja animesta pitäviä tyttöjä, jotka käyttävät paljon rahaa How to draw mangoihin jne. Ne myös tekevät jotain. Ei välttämättä mitään omaperäistä, mutta jos niistäkin ihmisistä 1% pääsee matkimisesta eteenpäin, niin eiköhän sieltäkin jotain synny. Niin ja Alainia 2:n tekijätiimistä 3/4 on naisia.
-
Älkää tuomitko sarjakuvaa siksi että se on omakustannetta. Eihän ne oikeat kustantajat kuitenkaan usko muuhun kuin ihmissuhde sarjakuvaan tällä hetkellä. Mikäli seikkailusarjakuvalle olisi kysyntää niin kyllä sitä ihmisille tarjottaisiinkin.
Eihän me tuomitakaan, mutta tuon lainauksen viimeinen lause kyllä antaa ajattelemisen aihetta...
Jibii... Axuz on vihdoinkin oppinut vastaamaan myös lyhyesti! :D
-
Älkää nyt taas alkako sitä että tytöt ei piirrä. En nyt löydä sitä säiettä jossa keskusteltiin aika kattavasti mm. taide- ja naissarjakuvasta. Mutta sellainen täällä on!
Niin on. Kommenttini aiheesta olikin tarkoitettu lähinnä viittaukseksi kyseiseen vääntöön...
Wilpurille suositin korkkaria koska hän kaipasi seikkailua ja toimintaa. Viestissäni oli ylilyönnin makua, sori. Mutta en jaksanut selittää tarkemmin kun W yltyi väittämään, että Suomessa ei ole suurin piirtein muita seikkailun tekijöitä kuin Hiltunen ja Manninen. Genrekin on niin laaja että...
Joo... onhan niitä. Enkä toki halua, että ne jotka tekevät jotain muuta, kuin äksöniä tai seikkailumeisinkiä vaihtaisivat siihen vaan, että kustantajat ym. rohkenisivat julkaista myös niitä vain viihteeksi tarkoitettuja jättimutanttikökkömömmö juttuja... tiedän, että niitä on varmasti tarjolla. Laadukkaitakin.
Epäilemättä tuo tämänhetkinen buumi tulee kasvattamaan hieman enemmän tyttöjen puolella myös halua ite tehä sarjakuvia. Odotellaan vielä kymmenen vuotta ni nähään onko näin...
Toivottavasti ei mene niin kauaa...
Japanissa taitaa ollakin jo aika paljon naisia sarjakuva-alalla.
Wilpurin kommentti sai mun monitorin taas huuruun! Pitänee nostaa toimiston lämmitystä... ;D
Häh? Mistäs moinen? Mitä minä taas sanoin... ???
No tehdäänhän niitä. Alainia 1 ilmestyi vähän aikaa sitten ja kakkonen on työn alla ja kolmosesta on synopsis. Sen jälkeen tarina kokonaisuudessaan on päässä ja koitan saada sen käsikirjoitettua valmiiksi niin että voisi antaa useammalle piirtäjälle samaan aikaan piirrettävää ja saisi julkaisutahdin paremmaksi.
Tuota Alainiaa kävin jo aiemminkin tirkistelemässä. Vaikuttaa erittäin lupaavalta. Täytynee ostaa, vaikka rahaa ei olekaan...
-
Erityisesti kaipiaisin suomalaisia seikkailusarjakuvia
http://www.geocities.com/leolehtinen/kallekotka ;D <-ei oikeasti kannata mennä... Karmeaa!
Desert Rocks olisi eri fantsua saada oikein kiiltävänä ja hienona alpparina, jota voisi hypistellä ja hiplata käsissään.
Samaa mieltä! Vielä kun Suomeksi saisi...
-
Reima. Olen minä suomikorkkaria vähän lukenut, mutta jotenkinse kerronta ei pure... pitäisi olla vähän lennokkaampaa menoa.
Ronkoteuskin taitaa olla seikkailusarjakuva, mutta sekin kärsii pahasta puisevuudesta...
Olen kai aiemminkin hehkuttanut Ilpo Koskelan Aleks Reveliä sieltä jostain 15 vuoden takaa. Hehkutetaan taas. 1930-luvulle sijoittuvaa stailia gangsteridraamaa, jossa liikutaan varsinkin Helsingin ja Tallinnan maisemissa. Epookki on tehty tyylikkäästi ja uskottavasti, mutta samalla juonet ovat ainakin minun makuuni riittävän lennokkaita.
Itseeni ei puhdas eskapistinen fantasia enää nykyisin pure. Historiallisilla aiheilla leikittely taas on haastavaa. Todelliseen miljööseen sijouttuvan tarinan pitää olla mielenkiintoinen, mutta realistista ajankuvausta ei saa rikkoa liikaa. Ronkoteus on esimerkki sarjakuvasta, jota ei enää voi pitää realistisena historiakuvauksena, mutta joka ei fantasiaksikaan ole riittävän huikeaa.
-
Se on kyllä kumma mihin ne piirtävät tytöt sitten jossain vaiheessa katoaa... nyt reilut puoli vuosikymmentä sarjakuvaa opettaneena kaikenikäisistä oppilaista on kyllä ollut tyttöjä +-puolet, kuvataidekouluista muotoiluinstituuttiin - MI:ssa oli viime vuonna ukkovalta, nyt akka-.) Ehkä tytöt ei löydä /osaa etsiä julkaisukanavia eikä sitten viitsi alkaa itse kustantamaan? Vaikka luulisi että tuo ongelma olis pojillakin, omiiin alkuaikoihin verrattuna ei antologialehtiä juuri enää ilmesty. Silloin kun Naarassarjat lopetettiin, saatiin paljon palautetta että "mihin me nyt piirretään". Mutta toisaalta oli aivan mahdotonta saada aktiivisia ihmisiä mukaan itse lehdentekoon (sama ongelma on ollut nettiversiossa!!!) eikä kukaan sellasta kovin pitkään jaksa yksin /pienellä porukalla tehdä. Liekö tuo reiluakaan. No anyway, odotin että jotain vastaavaa olisi tullut tilalle vaan eipä tullut.... tytöt piirtelee kai sit pöytälaatikkoon tai ei ollenkaan. Tai nettiin nykyään.
Mutta Wilpuri: ei mikään takaa että ne piirtävät tytöt tekee sellasia sarjakuvia mitkä sua kiinnostaa. Ei se tietty sukupuolesta ole kiinni mitä tyylilajia harrastaa. Mutta kai sitä ensin saa sen innostuksen jostain lukemastaan. Nyt se tuntuu olevan manga, ja Witch ja sellaset jutut. Johan sitä monta vuosikymmentä haikailtiinkin naisia sarjakuvan ostavaksi yleisöksi. Japanilaisilta tuo on näyttänyt onnistuvan.
-
Mutta Wilpuri: ei mikään takaa että ne piirtävät tytöt tekee sellasia sarjakuvia mitkä sua kiinnostaa. Ei se tietty sukupuolesta ole kiinni mitä tyylilajia harrastaa.
Ei takaa ei, mutta esim. Nemi ja Ranma ainakin kolahtelevat ja Clampinkin tuotoksia olen ajatellut hankkia, joten uskoisin, että löytyisi minuakin miellyttäviä tuotoksia, jos vain alalle tulisi lisää neitokaisia.
...sitä paitsi makuni laajenee koko ajan. Esimerkiksi viisi vuotta sitten olisin vain tuhahtanut Reiman Ruska-teokselle, mutta nyt ylistän sitä sylki suusta roiskuen.
-
Japanissa taitaa ollakin jo aika paljon naisia sarjakuva-alalla.
Joo... mut Japanissa pystyy elättämään itsensä sarjakuvia tekemällä... jopa vaurastumaan...
-
Kyllähän niit naispiirtäjiä on. Kaiken maailman Tove Janssoneista alkaen. Eikös arkkifemmarilta Trina Robbinsilta tullut joku kirjakin aiheesta hiljakkoin, A century of women cartoonists tai jotain? MI:n kirjastossa näin sen. Mulle tuo kysymys sukupuolesta tekijänä on yhdentekevä, joten en ole jaksanut opuksesta kiinnostua selailua enempää. Suosikkitekijöissäni on luonnollisesti miehiä ja naisia. Nykyäänhän miehetkin tekee sarjakuvaa jostain muistakin aiheista kuin ankoista tai lentävistä trikooheeboista, kiitos mm. Crumbin. ;) Tosielämä on tarua ihmeellisempää. Kyllähän sitä voi kuvitella mitä vaan... muutta miten asiat menee oikeesti, se on vasta kummaa.
Mutta kyllä mua myös aivan erikoisesti kiinnostaa jos jollain on jotain jännittävää sanottavaa siitä miltä tuntuu olla just nainen tässä maailmassa. Vaikka Debbie Drechsler, Anke Feuchtenberger tai Phoebe Gloeckner, niistä jotenkin tunnistaa sen oudon olon, vaikkei mulla niin rankkoja kokemuksia olekaan taustalla. Ja kumma juttu, jos tästä alkaa puhua niin heti se on poliittista.
Mutta onhan Blutchkin Petit Christianissa pohtinut miltä tuntuu olla poika! Ja sit tietty kaikki loppu maailman kirjallisuudesta /sarjakuvista /elokuvista... Whatever. Mä olisin myös tyytyväinen jos ois lisää tyttöjä jotka tekis kaikenlaisia sarjakuvia. Ja poikia. Ja viel sellasia sarjakuvia mist mä tykkään ja. Mut tuleehan niit koko ajan. Vaikka tuo Rannan Ville. Ja Kaltsu.
-
Kyllähän niit naispiirtäjiä on. Kaiken maailman Tove Janssoneista alkaen.
Mutta nuoria, tai onhan niitäkin Katja Tukiainen, Anne Muhonen, Kaisa Leka.....
Otin ensi vuoden valinnaiseksi sarjakuvapiirustuksen, tiedä vaikka meidän koulusta löytyisi joku tyttö, joka on innokas sarjisfani!!! :)
-
Edit: Tarttis vielä keksiä miten saisin taas Koivusaarenkin huijattua tekemään yksi numero Alainiaa...
Jos neljänteen tai viidenteen osaan löytyis kohtasillään käsikirjoitus. Oisi mukavempaa , kun ei tarttis pitää niin kauheeta kiirettä.
Toisaalta , jos sitä ennen tarviit semmosen vallejo-achilleos henkisen kansikuvan , niin vähintään 6 viikkoa ennen tarvepäivää pitäis saada aihe ja mallikuvat.
-
myrkky nyt ainakin on
En tiedä, minkä maalainen Myrkky on, koska en kuulu lukijakuntaan, mutta hyvä lehti se, silti on omassa sarjassaan; paras.