Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvantekijöiden keskustelut => Luomistyö, käsikirjoittaminen ja kääntäminen => Topic started by: Prof. 0. on 14.12.2006 klo 18:06:14
-
Olen keksinyt sarjakuvaidean, jota omasta mielestäni ei ole vielä muualla tehty (ainakaan tässä muodossa).
Tässä olisi pienimuotoinen idea:
Tarina alkaa vuodesta 1967. Päähenkilö on sotilas, joka palvelee saarivaltiota lähellä floridaa. Amerikka hyökkää saarelle, koska se ei ole antautunut USA:n osaksi. Mies lähetetään sotaan. Hän taistelee siellä puoli vuotta, kunnes hänet aiotaan päästää katsomaan vastasyntynyttä poikaansa, mutta hänen kuljetuskoneensa ammutaan alas ja hän putoaa ikijäähän.
Miehen keho vaipuu horrokseen. Hän herää tuhannen vuoden päästä vuorilla. Hän lähtee etsimäään asutusta, mutta kun hän saapuu kotikaupunkiinsa, hän saa tietää, että koko maailma on tuhoutunut ydinsodassa, ja että hän on ainoa eloonjäänyt ihminen koko maan päällä.
Mies lähtee tutkimaan tyhjää maata. Hän on aivan yksin, vai onko?...
Siinäpä se oli. Kuulostiko miltä?
-
Siinäpä se oli. Kuulostiko miltä?
Jos hän on roudassa 4 tuhatta vuotta, jää tuo pohjustus täysin turhaksi. Loppuosa, eli yksi ihminen autiossa ja oudossa maailmassa, on melko perusscifiä.
Mutta toisaalta, jos saat kerrottua tämän pohjustuksen max kahdessa sivussa, loppu voisi olla mielenkiintoista.
Ehkäpä vielä parempi vaihtoehto olisi aloittaa tästä.
Mies lähtee tutkimaan tyhjää maata. Hän on aivan yksin, vai onko?...
Miehen taustan voisi sitten selvittää takautumina. En kuitenkaan suosittele Lost-tyylisiä irrallisia takaumia, vaan jotain asioiden käsittelyn seurauksena tulevaa.
-
Hmm, tuossa on kyllä ideaa... Tämä on kuitenkin minun sivuprojekti, joten teen tätä aika hajanaisesti...
-
Päähenkilö on sotilas, joka palvelee saarivaltiota lähellä floridaa.
--
hänen kuljetuskoneensa ammutaan alas ja hän putoaa ikijäähän.
Tää oli kaikkein mielenkiintoisin osuus. Minkä Floridan ja USA:n osan välillä on ikijäätä? Muutettiinko lentokoneen kurssia ja minne se oli menossa? Liittyikö lento ydinsotaan? Mistä horros johtui (normaali ihminenhän kuolee)? Ja miks 1967 eikä 2007?
Edit: oikea vastaus ensimmäiseen kysymykseen on Alaska. Unohdin koko paikan olemassaolon.
Edit 2: ja Mt. Rainierin huipulla.
Tää muuten ei oo vielä synopsis, vaan synopsiksen alku. Ennen kuin piirrät viivaakaan pitäis jutussa olla loppu, tai et saa työtä ikinä valmiiksi.
-
Melkein helpoimmalla pääsee, kun keksii lopun ensin.
Sitten rakentelee semmoisen tarinan, joka johtaa siihen loppuun.
Ja sitten pitää kehitellä vetävä alku.
Tää on siis tällaista teoreettista pohdintaa...
-
Olen kuullut tuota ideaa aiemminkin, että keksi ensin loppu ja vie tarina siihen. Kertokaapa pari esimerkkiloppua joihin voisi kehittää alun. Minusta tämä on yhtä aikaa hyvä idea periaatteessa, että ihan järjetön käytännössä ja siksi haluaisin kuulla asiasta lisää.
8]
-
Otetaan esim. jokin lehtijuttu/pikku-uutinen vaikkapa iltapäivälehdestä ja sitten keksitään tapahtumaketju, miten tähän on päädytty.
Olen muuten kuullut sellaisen tarinan, että Blueberry-kaksoisalbumiseikkailu kultaluoteja ampuvasta aaveesta sai alkunsa, kun Charlier luki lehdestä pikku-uutisen, jossa saksalainen kaivosmies oli murhannut kaverinsa USA:n etelävaltioissa.
Korjatkaa, jos olen väärässä.
EDIT:
Tein muuten Muësliin Armottoman kostajan edellämainittua "loppu ensin" -tekniikkaa käyttäen.
Pari vuotta sitten eräs peruskoulunopettaja teki kirjan eläkkeelle jäätyään peruskouluhelvetistä. Siitä tuli mieleeni, että ehkä opettaja haluaisi kostaa kamalille oppilailleen.
Sitten muistin eräässä vanhassa Sarjainfossa olleen arvostelun Pyhimys-sarjakuvasta, jossa jäljitettiin kadonnutta henkilöä.
Sitten väsäsin ennalta sovittuun sivumäärään jotenkin sopivan tarinan rungon.
Eihän tuosta mitään mestariteosta tullut, mutta sainpahan tarinan tehtyä. Ensimmäiseni.
Ja seuraavan Arikari-seikkailun loppu ja alku on jo tiedossa!!!
Parhaillaan olen tilkitsemässä niiden väliä . ;D
-
.... Kertokaapa pari esimerkkiloppua joihin voisi kehittää alun. Minusta tämä on yhtä aikaa hyvä idea periaatteessa, että ihan järjetön käytännössä ...
Täältä pesee - härifrån tvättas:
1. "Saimme tilanteen hallintaan. Muista tästedes, että lihansyöjäkasviasi ei saa ruokkia millään kärpästä isommalla. Eikä koskaan kastella kahvilla!" - "Kiitos, Puutarhamies."
Raunioituneen kämpän ikkunalaudalla viattoman näköinen kärpäsloukku ruukussaan.
2. "Posti toi palkkalaskelman - mietin, mahtaisinko saada palkkani ulos firmasta, jonka rikolliset taustat juuri minun toimintani oli paljastanut. Ja jonka toimitusjohtaja makasi Pohjanmeren aaltojen syövereissä... Saisinko tämän kuun vuokran maksettua?"
Saa käyttää niinkuin huvittaa. Jos natsaa, kertokaa, kun on nähtävissä. :)
Prof. O:n alkuasetelma on tosiaan vasta alkuasetelma. Tai sitten kenties moniosaisen sarjaeepoksen ensimmäinen osa? Pikkuongelman tekee tietysti se, että jos lukija on alkanut lukea kansainvälistä thrilleriä 60-luvulta, miten hänet saadaan lukemaan myös se jääkaudenjälkeinen osa väsymättömällä mielenkiinnolla. Aihehan on ratkaisevasti muuttunut... mutta ei päähenkilö: se on nyt siis oltava heti uskottava ja koskettava.
-
Tuo lopun miettiminen on hyvä idea, mutta itse toimin siten, että mietin ensin teeman ja sitten lopun. Näiden kahden asian yhdistelmällä tarinan rakenteen tekeminen on huomattavasti helpompaa, koska loppuun tähtäämisen lisäksi voi koko ajan seurata tukeeko tarinan rakenne haluttua teemaa.
Esimerkkinä voisi olla vaikkapa tämä:
Teema: Paha ei saa läheskään aina palkkaansa.
Loppu: Paha diktaattori kuolee onnellisena vanhuuteen perheensä ympäröimänä.
P.S. Papukaijamerkki sille, joka yhdistää tämän lopun oikeaan uutiseen viime päiviltä ;)
-
Tapaus Pinosetti.
-
Riekko Pinoaa pahan.... mikä kadonnut tapahtuma olisikaan kyseessä?
No täytyy juntata päätä seinään.
molempi parempi, eli hyvä jos on sekä alku että loppu selvillä ja vielä sopivat samaan teemaan.
Alun pitää olla sen verran vetävä että kiinnostaa, mutta monesti asia kuivuu kasaan eikä lopetus nouse alun tasolle.
Päinvastaisiakin esimerkkejä on.
Muistaakseni Abel on hyvä esimerrki sarjakuvasta jossa on vetävä alku ja joka toimii isolti juuri ennakko-odotuksia vastaan toimimalla.
Kliseet on, eivätkä ne päde.
yksi tapa kirjoittaa: keksi loppu, miten sinne yleensä päästään ja muuta tilanne sitten päinvastoin, mutta samalla tuloksella.
-
Curtvilelle ja Tertsille wanha kunnon:
(http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/archive/3/34/20060130121634!Papukaijamerkki.png)
-
Pikkuongelman tekee tietysti se, että jos lukija on alkanut lukea kansainvälistä thrilleriä 60-luvulta, miten hänet saadaan lukemaan myös se jääkaudenjälkeinen osa väsymättömällä mielenkiinnolla.
Tuon takia multa jäi aikanaan Twin Peaksin katsominen kolmanteen jaksoon.
" - Punakolttuinen pöllö tanssii puhuvan halkopinon kanssa
- Mitä sille dekkarille tapahtui ? "
Ja Prof. O:n alkuasetelmasta tuli heti mieleen Lawrence&Dunnin "Storm".
- Liitteenä yhden pöytälaatikossa pyörineen kahdeksansivuisen tarinan viimeinen ruutu
-
Oma ideani
taas on, että (kun minulta nyt näitä eläinhahmoja piisaa) sarvikuonojen keisari suuttuu pesukarhuille, kun eräs pesukarhu tappaa tämän veljen, joka kävi käsiksi kyseisen pesukarhun vaimoon. Niinpä sarvikuonot julistavat sodan pesukarhuja vastaan. Sodan päätyttyä vain kaksi pesukarhua on tiedettävästi elossa: tarinan päähenkilö ja eräs pieni tyttö. Nyt tämä päähenkilö päättää kostaa sarvikuonoille yms. tarinan aikana. Miljöö on 1930-1940-lukujen meidän maailmaamme vastaava Maa, jossa on lähes jokaisella eläinlajilla maansa, mutta toki pakolaisia ja siirtolaisiakin on.
En kerro vielä, mitä kaikkea tämän ns. intron jälkeen, koska en ole itsekään varma... Tapahtuuko mitään?
Niin että onko liian samanlainen juoni jo teidän tiedossanne? Päähenkilö on tämä:
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=7471.0;id=3850)
-
Kyllähän noita kostokierre -> enää vain yksi jäljellä -> toinenkin löytyy -kuvioita on vaikka millä mitalla. Idea ei ole juoni, joten paha sanoa.
Pesukarhujen suvunjatko kuulostaa epäilyttävältä. Hengissä on enää karski pyssysankari sekä pieni tyttö.
-
Joko heidän jälkeläisistään tulisi melko sisäsiittoisia (ja ymmärtääkseni siten ei niin kehittyneitä), tai sitten heitä pitäisi kloonata lopun elämäänsä... Tulisi skifiä... :o
-
Suvuttomassa lisääntymisessä on tulevaisuus ;)
Toi tarina kuulostaa hyvältä, vähän Sly, mutta ei liikaa, koska siinä on se pikkutyttö. Yksi asia (mistä huomaa että olen istunut liikaa historiantunneilla) pistää silmään, 1930-40 luvuilla meidän maailmassamme ei ollut keisareita, vaan diktaattoreita kutsuttiin valtakunnankanslereiksi tai presidenteiksi tai joksikin sellaiseksi. Hmm, ilkeät sarvikuonot joukkomurhaavat 1930-40 luvulla pesukarhukansan, joka on saapunut sarvikuonojen maahan jostakin aivan muualta. Mitäköhän kävisi jos sarvikuonot kuvittelisi kissoiksi ja pesukarhut hiiriksi... ;)
-
Yksi asia (mistä huomaa että olen istunut liikaa historiantunneilla) pistää silmään, 1930-40 luvuilla meidän maailmassamme ei ollut keisareita, vaan diktaattoreita kutsuttiin valtakunnankanslereiksi tai presidenteiksi tai joksikin sellaiseksi
Ei tainnut VIIDAKONKORKEAJÄNNITYS kuulua tuntikehykseen.
-
Kyllähän noita kostokierre -> enää vain yksi jäljellä -> toinenkin löytyy -kuvioita on vaikka millä mitalla. Idea ei ole juoni, joten paha sanoa.
Pesukarhujen suvunjatko kuulostaa epäilyttävältä. Hengissä on enää karski pyssysankari sekä pieni tyttö.
Tarinan keskipistettä voi vaihtaa toki kostosta vaikka siihen kysymykseen, miten mahdollisesti planeetan viimeiset pesukarhut aikovat hyödyntää elämäänsä.
Ja historiallisesti tarinassa voi tulla paljonkin vääriä detaljeja, sillä en tiedä paljonkaan sen ajan elämästä. Siihen ei olla vielä kunnolla tutustuttu lukiossa. Pyrin emotionaalisesti vahvaan eepokseen.
-
Tuohon minun sarjakuvaani olen kehittänyt pahikset, jotka ovat vaikuttaneet jatkumoon. En ole keksinyt vielä ryhmälle nimeä, mutta sen jäseniä on seitsemän: Uni, Elämä, Kuolema, Varjo, Hiljaisuus ja vielä kaksi, joille en ole keksinyt nimiä.
Tässä olisi luonnos yhdestä hahmosta, Unesta:
(http://img167.imageshack.us/img167/918/skannaa0001hf1.th.jpg) (http://img167.imageshack.us/my.php?image=skannaa0001hf1.jpg)
-
Anteeksi tuplapostaus, mutta halusin vastata näihin kysymyksiin erikseen:
Tää oli kaikkein mielenkiintoisin osuus. Minkä Floridan ja USA:n osan välillä on ikijäätä? Muutettiinko lentokoneen kurssia ja minne se oli menossa?
Vastaan nuihin kahteen kysymykseen:
Tällä saarivaltiolla on pienoisilmasto, joka johtuu merivirtojen vaihtelusta, ja eikös vuoristoissa (Mihin se tippuu) ole useimmiten kylmää ;D?
Lentokone oli menossa saarivaltion pääkaupunkiin (Joka todellakin auttaa, koska teillä ei ole edes tietoa, missä kaupunki on jne. ::) ), mutta sille tapahtui jotain outoa(selviää tarinassa), ehkä sitä ei ammuttukaan alas?
Loput kysymykset selviää sarjakuvasta.
Ai niin, siihen kysymykseen vastaus vielä, että miksi 1967, eikä 2007: Silloin tämä ei sopisi kronologisesti minun sarjakuvieni aikajatkumoon, koska yksi sarjakuvani tapahtuu samassa saarivaltiossa, mutta nykyajassa.
Ymmärsittekö?
-
Juonellisesti kuulosti ensin tosi vakavalta, mutta tuo jäätymis juttu laittoi miettimään onko sarjakuvasi sellainen synkkä ja vakamielinen vai vähän sellainen humoristinen seikkailu Juoni kuulosti muuten ihan hyvältä. :)
-
Olen keksinyt sarjakuvaidean, jota omasta mielestäni ei ole vielä muualla tehty (ainakaan tässä muodossa).
Tässä olisi pienimuotoinen idea:
Tarina alkaa vuodesta 1967. Päähenkilö on sotilas, joka palvelee saarivaltiota lähellä floridaa. Amerikka hyökkää saarelle, koska se ei ole antautunut USA:n osaksi.
Tää oli oikeesti järkytys. :o
Mun kehittelemässä sarjakuvassa on nimittäin saarivaltio (jolla on nimikin) läähellä Floridaa..
-
Star Wars :P Uusi itea.
-
Mun kehittelemässä sarjakuvassa on nimittäin saarivaltio (jolla on nimikin) läähellä Floridaa..
Muuta nimi Grenadaksi! :-)
-
Tuohon minun sarjakuvaani olen kehittänyt pahikset, jotka ovat vaikuttaneet jatkumoon. En ole keksinyt vielä ryhmälle nimeä, mutta sen jäseniä on seitsemän: Uni, Elämä, Kuolema, Varjo, Hiljaisuus ja vielä kaksi, joille en ole keksinyt nimiä.
Neil Gaimanin "Sandman" tulee auttamattomasti mieleen, vaikka en suunnittelemistasi hahmoista sen enempää tiedäkään.
-
Eipä niitä ennää suunnitellakkaan. Tarinan kulku on hieman vaihtunut tässä parin vuoden aikana ja nykyään tarinassa on reilusti erilaisempi aloitus, hahmoja enemmän ja tarinankuljetus on painottunut suurimmalti osin 22. vuosisadalle, jonka loppupuolella sodat tuhoavat maailman, ja 50 vuotta siitä eteenpäin, jolloin päähahmo herää mystisissä olosuhteissa. Hahmokaarti on vaihtunut lähes täysin, ja herramme ei taistele USA:ta vastaan vaan Vietnamin sodassa, ja sekään ei ole enää mitenkään samanlaista, miten sankarimme joutuu uneen. Mutta sama asia on säilynyt jo parin vuoden ajan: En ole saanut mitään aikaiseksi. :sleepy:
EDIT:
Ja sitten tarinan osat tulevat takautumina ja tarinassa ei ole enää vain yksi päähahmo, vaan lähemmäksi kolme-neljä, eri aikakausille, vaikkakin sotilas onkin niistä keskeisimmässä osassa.
-
Vähän mausmainen näkökulma:
Tarina siis kerrotaan eläimillä, jotta tulee sitä mausmaista näkökulmaa ja koska en osaa piirtää immeisiä. Tämä on vasta karkea synopsis, koska aina kun jotain tulee päähän, seuraava asia hyppää ajatuksissani sen tielle, ja kumpikin tietenkin lopulta unohtuu. Mutta siis...
On vuosi 2050 ja tarina alkaa hautajaisista, joiden loputtua muuan poliisikomisario/konstaapeli/murhatutkija/jokusellainen tulee kyselemään suretun vaimolta yksityiskohtia murhaan liittyen. Vaimo alkaa muistella miehensä (joka on päähenkilö) ja hänen yhteistä polkua, joka alkaa about nykyhetkestä ja päättyy sinne vuoteen 2050, jolloin mädän elämän elänyt protagonisti murhataan. Ideana olisi keksiä Suomelle, johon tarina sijoittuu, tulevaisuus, ja siellä heitellä päähenkilöä kuin hernesäkkiä ja kuvata hänen elämäänsä elämäkertamaisesti.
Ehkä Suomi ei liittyisi lähivuosina Natoon, vaan painostuksen alla suostuisi taistelemaan Venäjän rinnalla, kun Sarah Palinin johtama USA aloittaisi kolmannen maailmansodan Venäjää vastaan. Tai sitten Suomi pysyisi puolueettomana ja joutuisi kaksipäisen kotkan vallan alle taas kerran. Tai sitten koko sotaa ei tapahtuisi, ilmasto vain lämpenisi hirmuisesti. Tai ehkei sitäkään... Vaihtoehtoja vain on niin hirveän paljon, siksi pidänkin ideastani.
Vaan onko se minun ideani?
-
Minun sarjikseni aihe olis robotti joka luodaan uusimaan maata ja keksimään ympäristölle parempia keinoja selviytyä kuin hybridi autot. Robotti kuitenkin alkaa määrätä omia tekosiaan pienen teknisen vian takia ja alkaakin ryöstää ihmisiä
tyhjentämällä heidän tilinsä...
-
Sellainen mytologinen, Atlantiksesta kertova (nykypäivänä) joka on merenpohjassa ja atlantislaisten ja ihmisen välille syttyypi sota parin mutkan jälkeen jne.
-
Sellainen mytologinen, Atlantiksesta kertova (nykypäivänä) joka on merenpohjassa ja atlantislaisten ja ihmisen välille syttyypi sota parin mutkan jälkeen jne.
Tehty mm Image comicsin Seal team seven kts mm täältä CBRsta (http://www.comicbookresources.com/?page=article&id=6577)
voit toki tehdä oman versiosi mutta ei se uusi ole.
Muista: uusi idea ei ole yhtä kuin hyvä idea.
-
Tätä olen työstänyt jo kohta 10 vuotta:
Eletään vuotta 2011. Maailma on korruptoitunut, rikollisuus kukoistaa ja vain rahalla on väliä. Ihmiskunnan luomat kultturit, tieteet ja teknologia ovat menettämässä merkitystään, ja viiseimmät teknologiset välineet ovat aseita. Mitään mikä on viatonta, ei tehdä enää mistään muusta syystä, kuin oman edun vuoksi. Päähenkilömme on 15 vuotias poika, nimeltä Maxwell Manson. Hän on poikkeava yksilö siitä, että hän on lapsinero, ja on kehittänyt jo useita keksintöjä, joista me omassa ajassa vain uneksimme. Hän asuu perheessä, jossa vanhemmat ovat kuuluisia rikollisesta taustastaan, ja ovat tunnettuun mafiaan kuuluvia moraalittomia ed. main. ihmistyyppiä edustavia. Tarina alkaa päivästä, jolloin kyseiset vanhemmat ovat kyllästyneet poikansa outouksiin, ja ovat päättäneet lähettää tämän mielisairaalaan. Samaan aikaan Maxwell on saanut uusimman keksintönsä valmiiksi, ja aikoo juuri testata sen. Psykiatri, joka on tullut noutamaan poikaa, kävelee vanhempien kanssa kohti Maxwellin huonetta. Juuri kun nämä ovat avaamassa suunsa...BUM!! Koko huone tuntuu räjähtävän. Savun rauhoituttua huone on kuitenkin entisellään. Maxwellin isä jää tuijottamaan mielenkiinnolla kyseistä keksintöä.
Mitä Maxwellille sitten tapahtui? No, hän päätyi rakentamallaan AIKAKONEELLA 1000 vuotta ajassa eteenpäin. Aikaan, jossa Dinosauruksilla on oma saari, vamppyyrit ja ihmissudet ovat yhdistäneet voimansa, fantasia-olennot jylläävät pitkin maita ja mantuja ja Helvetti ja Taivas (Tarinassa nimellä Eeden.) ovat KIRJAIMELLISESTI maanpäällä.
Ihmissudet ja vampyyrit ovat siis nousseet kapinaan Helvetin tyrannia, valtias Hadestä (Pirujen mafian pomo) vastaan. He ovat rantautuneet kaukaisemmalle saarella, ja ovat jääneet odottamaan ennustuksessa luvattua pelastajaa. Nyt he uskovat, että Maxwell on ennustuksen pelastaja (Tietysti tuo vaatii ensin vanhempien ihmissusien ja vampyyreiden välistä neuvonpitoa). Maxwell tekee näiden kanssa sopimuksen, jossa hän lupautuu auttamaan heitä, mikäli he hankkivat hänelle oikeat varusteet, joilla hän pystyisi rakentamaan uuden aikakoneen, jotta hän pääsisi takaisin omaan aikaansa. Kolmikko (1 ihmissusi, 1 vampyyri ja Maxwell) kokoavat 9 muuta fantasia olentoa, joista jokainen on jonkun rikollisen alan expertti (kuljettaja, teknologian asiantuntija, vakooja, varas, räjähde-asiantuntija, viettelijä, nilkki (eli jokapaikan höylä), huijari ja koko homman rahoittaja.). Tiimi aloittaa ensimmäiseksi kidnappaamalla pirujen suuresti odottaman anti-kristuksen, jonka olisi tarkoitus tuoda valta lopullisesti Helvetille.
Hades suvun nuorin, jonka oli tarkoitus vahtia ja toivottaa tervetulleeksi mainittu pirulainen, epäonnistuu tehtävässään, ja saa siitä haukut. Helvetin valtias päättää soittaa enkeleiden luotsaamaan poliisi-yksikköön, ja täältä laitetaankin tehtävään Linda Fox-niminen ylennystä vailla oleva poliisi, ja tälle paiskataan apuriksi ed.main. nuorin Hades. Näistä ensimmäisellä ei ole tietenkään mitään aavistusta siitä että mitä he ovat hankkimassa takaisin. Tämän kaksikon lähtiessä selvittämään rikosta, Maxwell ottaa Helvetin valtiaaseen yhteyttä, ja uhkaa paljastaa koko Eedenille tämän aikeensa, mikäli hän ei heti luovu vallasta.
Maxwell piinaa Hades pitkään (Tämän enempää en kerro, koska tämän piti olla LYHYT esittely), kunnes tilanne kärjistyy Hadeksen hermoromahdukseen, ja tämä möläyttää itse anti-kristusta koskevan salaisuuden. Hades vangitaan.
Eli näistä asetelmista lähdetään liikkeelle. Tämä oli siis jonkinsortin käsikirjoitus-tiivistelmä. Tarinaan tulee myöhemmin mm. Maxwellin isä aikakoneella, Hades palaa kostamaan jne.
Tämä oli alunperin kirjan muotoon tarkoitettu, mutta päätin lopulta alkaa kirjoittaa tästä vielä sarjakuva "sovitusta".
Sanokaapas mitä mieltä? Ehkä liikaa tavaraa, mutta toisaalta niitä tullaan hyödyntämään. Olisko piirtäjäksi kiinnostusta? Tutut piirtäjät todenneet että liian vaikea. Luonnokset ja kuvakäsikirjoitus alkutekijöissä, niin kuin meillä käsikirjoittajilla aina.
-
Jos eläisimme 1970-lukua, Hammer-yhtiö pystyttäisi jo elokuvakameraa.
Henk. koht. karsastan ihmissusia, vampyyrejä, aikakoneita sekä Taivaan ja Helvetin konfliktia sen vuoksi ettei niistä saa enää irti mitään uutta. Mutta tarina itsessään vaikuttaa hyvin rakennetulta.
-
Ehkä hieman sekavalta. Ymmärrän ettei nuo mainitsemasi uppoo, itse taas tungen ne jokaiseen kuin kliseenä. :D
Kokeilepa lukaista lähinnä nuoremmille suunnattu Eoin Colferin Toivomuslista-kirja. Ehkä saat tuosta itsekin uutta näkökulmaa tai tuon jälkeen jotain lähtee itellä irti. Jos ei auta, unohda että olen sanonut mitään. ;D
Aikakoneesta en minäkään saa revittyä paljonkaan. Juuri sen takia se on tuossakin vain sivuosassa. Ja mahdollistaa uusien hahmojen tuomisen kehiin (Eipä tarvii tuon jälkeen kuin keksiä että mitä tuo iso uusi paha haluaa. Kieroa, eikö vain? ) myös menneisyydestä. Toki pitäisi vielä kehittää joku keino millä saa tuon aikakoneen muutenkin hyödynnetyksi. Mutta se on sitten tulevaisuuden murhe.
-
Eoin Colferin Toivomuslista-kirja.
Kiitos vinkistä, Colferia luen mielelläni.
-
Toivomuslista luettu. Kyllä se ammensi samalla tavalla perinteisistä Helvetti-käsityksistä kuin kaikki muukin. Ei siinä mulle ainakaan ollut mitään ihmeellistä. Colfer kyllä osaa kirjoittaa kun sille päälle ryhtyy, juoksevaa tekstiä.
-
Jos nyt olen oikein ketjun tajunnut:
Tapahtumapaikkana toimii aavikkomaailma, joka on sekoitus fantasiaa (ehkä jopa scifihtävää) ja realismia. Paikka itsessään on valtava aavikko, eikä sen ulkopuolella ole mitään. Aavikolla on ensivilkaisulla varsin epäuskottavalta vaikuttavia kaupunkeja (esimerkiksi viljelmiä ja vesistöjä tullaan näkemään erittäin vähän kartat mukaanlukien), mutta siitä huolimatta ainakin sarjakuvan alkupää vedetään siitä täysin välittämättä.
Kaupunkien sisäistä kulttuuria en ole tarkemmin miettinyt, pohjana kuitenkin kliseinen lähi-itään perustuva viihdekakka, jota sitten muokataan uskottavampaan suuntaan itse tarinan lähestyessä lopullista muotoaan.
Sarjakuva itsessään keskittyy kuitenkin yhden kaupungin apaattiseen nukkehallitsijaan (kutsuttakoon vaikka Apaatikoksi), joka on menettänyt kaiken uskonsa ja halunsa elämään. De facto -hallitsijana toimii yksi maailman ainoista velhoista. Joka tapauksessa tarkoituksena on seurata Apaatikkoa, joka ajatuksissaan epätoivoisesti etsiä merkitystä kaikelle ja käydä läpi tapahtumaketju, joka johti tyypin siihen tilanteeseen.
Apaatikkoa seurataan pääasiassa tämän pään sisällä sen jälkeen kun tämä löytää kellotornista kuolleen naisen vangitun sielun ja mädänneen ruumiin, jonka muistaa nuoruudestaan (sanotaan nyt vaikka Kummitustytöksi). Tämän jälkeen hulluuden jumala Psykedeelinen Alpakka tarjoaa apuaan naisen mielen vapauttamiseksi (sijaitsee kuolleiden ulottuvuudessa) ja ruumiin uudelleenrakentamiseksi, mutta matka onkin sitten monimutkaisempi. Ensin Apaatikon on löydettävä itsensä omasta mielestään, tulla tietoiseksi kaikessa itsessään, herättää tunteensa uudestaan henkiin ja lopulta ottaa ne hallintaansa. Tämän takia Apaatikko joutuu matkaamaan symbolisissa mielensä ulottuvuuksissa ja kohdattava itsensä puolet kerta toisensa jälkeen.
Päästyään tavoitteeseensa Apaatikko kulkee omien päänsisäisten ulottuvuuksiensa kautta kuolleiden maailmaan noutamaan Kummitustytön mielen. Sitä ennen kuitenkin tämän on voitettava erään kuolleiden maailmaan karkoitetun jumalan peli, jotta tämä luovuttaisi Kummitustytön mielen Apaatikolle, olihan tyttö toiminut tälle keskustelukumppanina jo vuosien ajan.
Päähenkilön pään ulkopuolella tätä hallitseva velho pitää vetää omaa juontaan. Tyyppi on suuruudenhullu narsistinen kusipää, joka ohjaa kaupungin tapahtumia verhojen takaa. Velhon tarkoituksena on päästä jumalaksi (maailmassa jumalaksi pääsy edellyttää vain yhden jumalan tappamista ja tämän paikan ottamista, ei mikään mahdottomuus maagikolle) ja lopulta kaiken hallitsijaksi matkaamalla aikaan ennen kaiken alkua ja luomaan kaiken. Apaatikko astuu mukaan tämän suunnitelmiin, kun Velho huomaa tämän voivan aukaista portteja ulottuvuuksien välille. Siitä lähtee käyntiin sarjakuvan loppuhuipennus, joka johtaa herkullisiin taistelukohtauksiin jumalten välillä, aavikon metsäksi muuttumiseen ja lopulta surrealistiseen kaiken luomiseen (jätän avoimeksi sen, kuka kaiken tulee luomaan, sarjassa on monta potentiaalista henkilöä, joka siihen voi päästä)
Editattu. Tarvitaan kommentteja siitä, onko tarinassa liikaa kliseitä vai suoranaista kopiointia. Olisihan se ihan kivaa tietää kanssa onko hommalla potentiaalia.
-
Teille paljastettu idean ranka on hyvin hapuilevaa, pimitän tärkeimmät yksityiskohdat ideavarkaiden pelossa.
Älä, älä, älä panttaa. Ideoita ei varasteta. Ilman tärkeimpiä yksityiskohtia jutustasi ei saa mitään irti.
-
Älä, älä, älä panttaa. Ideoita ei varasteta. Ilman tärkeimpiä yksityiskohtia jutustasi ei saa mitään irti.
Muokkasin edellistä viestiä. Katsotaan sitten ensi vuonna kun joku laiska kakkiainen on vienyt huonot ideani.
-
Kiitos! Ei tuossa tarinana ole mielestäni mitään vikaa, kiinnostava ja minun korvaan (siis silmään) ihan tuore ja omaperäinen. Tosin en ole lukenut kauheasti fantasiaa. Tuosta saisi hyvää Moebius-tyylistä häröilyä. Ongelmanahan saattaa olla pituus, olisi ehkä hyvä jos sen saisi pilkottua pienemmiksi episoodeiksi, niin saisit valmistakin aikaiseksi?
-
Juu, ajatus on ollut päässä jo kolme vuotta, enkä missään vaiheessa aikonut tehdä siitä mitään kauhean lyhyttä yhden albumin juttua. Luultavasti julkaisen monessa osassa, mutta tietysti sillä ehdolla jos saan julkaistua.
Häröily on aina kivaa. Mitä kummallisempaa, sitä syvemmäksi lukijat sen luulevat.
-
Toivomuslista luettu. Kyllä se ammensi samalla tavalla perinteisistä Helvetti-käsityksistä kuin kaikki muukin. Ei siinä mulle ainakaan ollut mitään ihmeellistä. Colfer kyllä osaa kirjoittaa kun sille päälle ryhtyy, juoksevaa tekstiä.
No, Colferillahan ei sinänsä ollut uusia ideoita, mutta hiukan uudemmassa muodossa, joka siis sinänsä tekee siitä uuden. Huomioipa esimerkiksi Pietarin ja Belsebubin rooli ikään kuin vastaanotto virkailijan tyyppisinä hahmoina. Eli ei paljon uutta, mutta se pieni tippa, joka saa veden sakenemaan. Tarinassani pyrin samalla tavalla modernisoimaan helvetin ja eedenin välistä "konfliktiä" muotoon, jossa ne ovat pikemminkin 2 valtiota, joilla on erilaiset moraali-käsitykset. Toinen tahtoo yhteistä hyvää, toinen taas valtaa. Mutta hyvä ja paha ei esiinny kummassakaan. Tarinan Hades (Huom! Sukunimi!) on kuten tänäkin päivänä diktaattorit ovat. Hän on vain mafiiooson rikollinen, joka on vaaleissa voittanut itselleen tien diktaattoriksi.
Mitä tulee Ad Absurdum:in ideaan, siinä näyttäisi olevan monta hauskaa uutta ideaa ja vanhoja ideoita yhdistettynä uuteen. Paikoin tosin vaikutti hiukan sekavalta
-
Huomioipa esimerkiksi Pietarin ja Belsebubin rooli ikään kuin vastaanotto virkailijan tyyppisinä hahmoina.
Tää mulla just pisti silmään, ja se että Pietari haaveilee läppäristä. Vaaanha vitsi. Mutta ei siitä sen enempää.
Tarinassani pyrin samalla tavalla modernisoimaan helvetin ja eedenin välistä "konfliktiä" muotoon, jossa ne ovat pikemminkin 2 valtiota, joilla on erilaiset moraali-käsitykset. Toinen tahtoo yhteistä hyvää, toinen taas valtaa. Mutta hyvä ja paha ei esiinny kummassakaan. Tarinan Hades (Huom! Sukunimi!) on kuten tänäkin päivänä diktaattorit ovat. Hän on vain mafiiooson rikollinen, joka on vaaleissa voittanut itselleen tien diktaattoriksi.
Toisin kuin yleensä ymmärretään, diktaattorit tahtovat yhteistä hyvää. He vain haluavat itse päättää mitä se hyvä on. Valta ei ole päämäärä, vaan väline, joka mahdollistaa asioiden muuttamisen. Valta korruptoi, joten diktaattorit haalivat yleensä omaisuutta ja valtaa itselleen enemmän kuin alunperin tarkoittivatkaan.
Mikset kirjoittaisi tarinaa niin, että sekä Taivas että Helvetti tahtovat yhteistä hyvää, mutta eri tavoilla. Toinen kepillä: vallan keskittämisellä ja määräyksillä, toinen porkkanalla: vallan hajauttamisella ja ohjaamalla. Molemmissa on ongelmansa, niin kuin tiedetään.
Mehukkaan konfliktin saat aikaan sillä, että demokratia käyttää päämääränsä tavoittamisen välineenä diktatuuria (tietysti salaa kansalta), ja diktatuuri demokratiaa.
-
Toisin kuin yleensä ymmärretään, diktaattorit tahtovat yhteistä hyvää.
Voi sinnuu kilttii ihmistä. ;) :laugh:
:'(
-
Voi sinnuu kilttii ihmistä.
Pois se minusta. Mutta mietipäs tätä:
- Hitler halusi luoda täydellisen, paratiisimaisen valtion, jota kansoittaisi yli-ihmiset, joidenka ei tarvitsisi kärsiä alempien rotujen läsnäolosta.
- Kaddafi halusi luoda demokratian, jossa ei ole lainkaan auktoriteetteja, vaan kaikki asiat selvitetään keskustelemalla.
- Stalin, Mao, Pol Pot... Kaikilla on sama päämäärä, mutta erittäin väkivaltainen ja erittäin epäonnistunut ohjelma sen toteuttamiseen.
-
Olen samaa mieltä diktaattoreista, vaikka tosin joku saattaisi hirttää minut tuosta. Se on toki eriasia että mihin tosiaan vallan käyttö johtaa. Teoriassa tietenkin riippuvaisuuteen tuosta.
Mikset kirjoittaisi tarinaa niin, että sekä Taivas että Helvetti tahtovat yhteistä hyvää, mutta eri tavoilla. Toinen kepillä: vallan keskittämisellä ja määräyksillä, toinen porkkanalla: vallan hajauttamisella ja ohjaamalla. Molemmissa on ongelmansa, niin kuin tiedetään.
Mehukkaan konfliktin saat aikaan sillä, että demokratia käyttää päämääränsä tavoittamisen välineenä diktatuuria (tietysti salaa kansalta), ja diktatuuri demokratiaa.
Juu, sinänsä hyvä, mutta tarkoitus olisi välttää konfliktia. Kaikkinaista. Siis se konflikti siinä Taivaan ja Helvetin välillä muuttuu kuitenkin ärsyttäväksi. Ja sitä paitsi toisaalta, pitäähän pläjäyksessäni pahis olla, ja se kävisi ongelmalliseksi sillä samalla sekunnilla kun lähtetään liittämään politiikka: Silloin homma muuttuu lopulta niin puolueettomaksi, että se yksittäisen pahan merkitys häviää kokonaan.
Mutta toisaalta, voin muuttaa Helvetin poppoon ikään kuin anarkisteiksi, joka tekisi samalla hommasta tuoretta...silloin saisin liitettyä mainitsemasi poliittisen asetelman, ilman että homma muuttuu liian poliittiseksi. Mafia hommaa taas pitää vähän kääntää organisoiduksi anarkismiksi (?).
Äh, pitää miettiä tätä jahka kerkiän...
-
Juu, sinänsä hyvä, mutta tarkoitus olisi välttää konfliktia. Kaikkinaista. Siis se konflikti siinä Taivaan ja Helvetin välillä muuttuu kuitenkin ärsyttäväksi. Ja sitä paitsi toisaalta, pitäähän pläjäyksessäni pahis olla, ja se kävisi ongelmalliseksi sillä samalla sekunnilla kun lähtetään liittämään politiikka: Silloin homma muuttuu lopulta niin puolueettomaksi, että se yksittäisen pahan merkitys häviää kokonaan.
Tarkoitankin sisäistä konfliktia: Saatana (tai Jeesus) tekee toisin kuin sanoo, tai jotain sellaista. Hahmon idealismi ja teot eivät kohtaa, hahmo on kriisissä. Tällöin hän on myös kiinnostava.
Politisoiminen ei tee tarinaa puolueettomaksi, jos kirjoitat päähenkilön niin, ettei se hyväksy eikä ymmärrä vastapuolen keinoja. Silloin vastustaja on automaattisesti arkkipaha, mutta ei yksioikoinen, vaan ymmärrettävä paha. Lisäksi politisoiminen mahdollistaa yllätyksiä, uskottavuutta ja pistää lukijan ajattelemaan.
-
No, teit juuri onnistuneen "myyntipuheen". :D Eli sait miettimään tuota hiukan positiivisemmin. Pitää tosiaan pohtia asiaa tarkemmin. Jäänyt jotenkin sivuun tuo pirulaisten ja enkuleitten hommat. Vaikka kuitenkin loppujen lopuksi ovatkin iso osa tarinaa. Mietin vielä, että olisiko muita parannusehdotuksia kellään? (Joo, tiedän että tässä on mennyt jo normaaliakin isompi ketjun osa tälle aiheelle.)
-
No, teit juuri onnistuneen "myyntipuheen". :D
Päivän hyvä työ.
Aina kannattaa rakentaa hahmot konfliktille, ja varsinkin jos käyttää kliseitä. Jutun kehysten ei tarvitse olla kummoisetkaan jos vain hahmot ovat vetäviä.
-
Se Atlantis idea on nyt syrjässä (sinänsä)...
Ja ellen jo kertonut tätä ideaa, aikaa kun viimeksi kirjootin, enkä jaksanu lukea aiempia viestejä :)
Eli siis normi fantasy (eli haltioita, hiisiä, ihmisiä jne..), joka sijoittuu nykyaikaan tai lähitulevaisuuteen (meidän tasolla katsoen). Tällästä. Tarinaa oon jo kolmisen sivua kirjaillut.
-
Ainakin Artemis Fowl sijoittuu lähitulevaisuuteen tai nykyaikaan ja on normi fantasya omalla tavallaan. Idea ei sinänsä ole siis huono, mutta kuvailusi oli sen verran suurpiirteistä, ettei siitä voi sanoa oikein mitään.
-
Nykyaikaan, ellei peräti menneisyyteen. Sanoisin modernia fantasiaa. Ei täytä kaikkia normi fantasian ehtoja...
Tuo sinun tarinasi kaipaisi kyllä lisä-valotusta, sillä tuo kuulostaa aika perus kirjakaupan mainokselta, tai kuvaukselta fantasia-kirjoistaan.
-
Nykyaikaan, ellei peräti menneisyyteen. Sanoisin modernia fantasiaa. Ei täytä kaikkia normi fantasian ehtoja...
Tuo sinun tarinasi kaipaisi kyllä lisä-valotusta, sillä tuo kuulostaa aika perus kirjakaupan mainokselta, tai kuvaukselta fantasia-kirjoistaan.
Enkai mä nyt voi kaikkea paljastaa :D
Tarinaa on jo about 4 sivua. Jos tarina tarvitsee lisävaloitusta niin siin olis :D paitsi et ne on salaisia!
-
Enpäs tiedä Snowman, aika kliseiseltä kuulostaa kuvauksen perusteella. Ihminen-haltia-kääpiö on osapuilleen loppuunkaluttu juttu, samoin fantasia yleensäkin, mutta mistäs sitä tietää jos oletkin keksinyt jotain uutta.
-
Enpäs tiedä Snowman, aika kliseiseltä kuulostaa kuvauksen perusteella. Ihminen-haltia-kääpiö on osapuilleen loppuunkaluttu juttu, samoin fantasia yleensäkin, mutta mistäs sitä tietää jos oletkin keksinyt jotain uutta.
Endeed.
Olen saanut positiivista palautetta tiukimmiltakin tyypeiltä, jotka eivät yleensä pidä ideoistani :D
-
Pähkäilin strippisarjakuvaa tossa yöllä, jonka jutut aluksi perustui pitkälti lapselliseen "olisko kivaa jos sulle tehtäisiin niin..." väittelyyn.
Eli esim. poika on astumassa murkkujen päälle niin yhtäkkiä joku jättiläinen astuu tämän pojan päälle.
Tästä se idea venyi siihen että lopulta meillä on ihmishahmoinen "Helsinki" sahaamassa maalaisjuntti "Sipoolta" jalkaa poikki
Tai laittomasta musiikin lataamisesta valittamiseen käytän esimerkkinä omakustanne-taidemaalaria jonka tauluja ihmiset törkeästi pöllivät kadulla samalla sanoen taiteiljalle päin naamaa "20 euroa on aikas kallis hinta tällaisesta" "Taidetta ei tulisi tehdä rahasta" "Jos ensi kesänä näitä on jossain galleriassa näkyvillä, niin käyn katsomassa siellä. Taide on parasta livenä"
Vakiokasvona tietysti "noviisi", joka hankkii MM-voiton Suomeen kun menee möläyttämään katsomossa olevansa taatusti kovempi pelaaja kuin koko Suomen joukkue yhteensä ja toteuttaa väittämänsä. Noviisin kuollut mummo voittaa tennisottelun tai kädenväännön jne...
Eli onko tuore vai käytetty juttu?
-
Ideoita minulla on iso kasa, ja niistä suurinosa lentää menemään, mutta aina välillä löytyy joku joka toimii. Mutta toimiiko tämä idea oikeastaan sittenkään?
Creepers
Tarinassa on neljä päähenkilöä. Heistä jokainen murhataan jollakin tavalla. Kaksi murhataan kaivamalla heidät päähän asti hiekkaan odottamaan nousuvettä. Yksi kuolee kun hänet haudataan tahalleen elävältä. Yksi kuolee omituisen kasvimaiseksi tekevän kemikaalin vuoksi, tehdessään itsemurhan pelon vuoksi. Hahmot kuitenkin herättää henkiin kolme erilaista henkeä, jotka ovat vihastuneet näin röyhkeistä kohtaloista. Ensimmäiset 2 herättää vedenhenki, toisen herättää itse kuolema ja maanhenki ja kolmmannen kuolintapauksen uhrin herättää henkiin metsänhenki, raivoissaan siitä, miten ihminen ensin tuhoaa luonnon ja kopioi sen, vain tuhotakseen omiaan.
Henget vaativat herättämiltään, että nämä käyvät kostoon, kostaen niin omasta kuin henkien puolesta moisen röyhkeyden. Nämä antavat kullekin herätetylle erityisiä kykyjä, joilla voittaa vastustajansa. Vedenhenki antaa toiselle herättämistään kyvyn hallita ja tuottaa vettä, ja toiselle kyvyn hallita ja tuottaa hiekkaa. Kuolema ja maanhenki antavat herättämälleen kyvyn parantaa ja tuhota kosketuksellaan. Metsänhenki antaa herättämälleen kyvyn tuottaa ja hallita ihmisen luomia kemikaaleita.
Nämä sankarimme sitten lähtevät selvittämään, että kuka heidät oikeastaan murhasi tarkalleen ottaen. Selviää, että kunkin tapauksessa murhaaja on jostain syystä vaihtanut henk., asuinpaikkaa jne. Heistä jokainen saa kuitenkin saman vinkin, kysyttäessä työpaikkaa: Jokainen näistä on samassa yhtiössä töissä. Kukin sankareistamme päättää lähteä etsimään johtolankoja kyseiseltä työpaikalta. Siellä he käyvät (toisiinsa törmäämättä) yksi kerrallaan, ja saavat selville, että murhaajansa ovat siirretty Kanadaan, pohjoisemmalle seudulle.
Kukin taho lähtee matkaan eri keinoin. Vesi/hiekka kaksikko menee laivalla jäniksenä, koskettelija haluaa välttää ylimääräisiä ihmisiä ja matkustaa liftaamalla, ja kemikaalimies menee lentokoneella. Samaan aikaan poliisi tutkii kolmea perin kummalista yhtiöön tunkeutumista. He saavat johtolangakseen Kanadan, ja pyytävät yksiköitä niin rajalle, satamaan kuin lentokentälle.
Laivaan hyökkää merirosvoja, ja pienen nujakan jälkeen lopulta laiva uppoaa, ja koko laivan väki laitetaan pelastusveneisiin. Lentokoneessa taas sattuu olemaan sosiopaatti, joka päättää kaapata koneen. Rytäkän keskellä koneen kapteeni kuolee, mutta sosiopaatti menettää tajunsa.
Kemikaalimies saa hädällä ja tuskalla ohjattua koneen Kanadaan. Koskettelijan kanssa samaan autoon päätyy toinen liftaaja, joka osoittautuu kannibalistiseksi. Juuri Kanadan rajalla Koskettelija saa kannibaalin potkaistua poliisiaseman kohdalla ulos, ja rajalla odottavat poliisit nappaavat kannibalistisen kahjon ja Koskettelija pääsee ylittämään rajan.
Lentokonetta ohjannut saa koneen ohjattua halutun kaupungin keskustaan, ja välttää sillä lentokentän. Pelastusveneellä kulkevat välttävät sataman ohjattuaan veneensä huomiota herättämättä sivummalle. Hiekkavoimainen ja vesivoimainen kuitenkin riitaantuvat, koska hiekkavoimaisen mielestä he ja kaikki muutkin ihmiset ansaitsevat kuoleman. He ajautuvat erilleen. Nyt kuitenkin vesimies, kemikaalimies ja Koskettelija pääsevät Kanadalaiseen yhtiön rakennukseen.
Yhtiössä he viimein törmäävät toisiinsa, ja paljastuu, että heillä on saman yhtiön työntekijät murhaajinaan. Poliisi kuitenkin nappaa kolmikon, ja vie heidät vankilaan, jossa heitä odottaa...kappas, kappas...sosiopaatti, kannibalisti ja merirosvojen päällikkö. Samaan aikaan Pahahenki on lyönyt vetoa muiden kolmen hengen (ja kuoleman) kanssa siitä, että onnistuuko nelikko kostossaan. Mikäli Pahahenki voittaa vedon, hän saa tuhota koko maailman ihmisineen. Mikäli hyvät henget voittavat, Pahahenki lakkaa härnäämästä ihmisiä ja vaikuttamasta sen historiaan.
Pahahenki menee, ja houkuttelee hiekkamiehen unohtamaan koston, ja keskittymään muiden kolmen tuhoamiseen, sillä se on kuulemma heidän parhaaksi. Sitten hän vielä menee kolmen etsityn murhaajan ja yhtiön pomon luokse, ja antaa näille kaikille voimat. Nyt kaikki on päin mönkää, ja ihmiskunnan tulevaisuus riippuu kyseisestä nelikosta, miten käy?
Tarina on jaettu kolmeen osaan. Ensimmäinen osa keskittyy itse kuolemiin (kuolemat näytetään), ja muistellaan hahmojen taustaa ja tarinaa ennen tapahtumaa. Toisessa osassa keskitytään murhaajien etsintään ja kolmannessa keskitytään noiden kohtaamiseen. Tarina esitetään Pulp fiction hengessä niin, että kolme tarinaa yhtyy toisiinsa loppu vaiheessa.
Mietin, että mikä tässä tarinassa on liian käytettyä, kliseistä jne. missä voisi ylipäätään parantaa?