Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Aku Ankka ja kumppanit => Aiheen aloitti: Tomppeli - 18.02.2004 klo 12:56:04
-
Onko kukaan tutkinut tarkemmin Aksareiden painamista? Tietääkseni ensimmäinen vuosi Aku painettiin jollain loistomenetelmällä, sitten muutettiin hieman arkisempaan, 50-luvulla värit vähenivät ja kirkastuivat ja jostain 60-luvusta 80-luvun alkuun käytettiin karkeata CMYKiä, josta kaikki muistavat miten painopinnat heittelehtivät viivojen yli.
80-luvun puolivälissä vaihdettiin tarkempaan ja samalla kokeiltiin pari vuotta ruskeasävyisempää värimaailmaa. Jostain 80-loppupuolelta eteenpäin painoasu on pysynyt samanlaisena tarkkana ja tyylikkäänä. Mielestäni joskus 90-luvun alussa värittäjillä oli harmaa kausi, ja sen ajan akut aika jännän keveitä väritykseltään.
-
Onko kukaan tutkinut tarkemmin Aksareiden painamista? Tietääkseni ensimmäinen vuosi Aku painettiin jollain loistomenetelmällä,
Vuosi tai pari ekaa (1951-52 [ok. -51 tuli vain näytenro]) painettiin kivipainossa, joka tuo melko hyvän jäljen. Sittemmin siirryttiin offsetiin. Painofilmit (1950-60 -luvuilla painopellit tai vastaavat) saatiin valmiina ulkomailta. Sarjakuvat väritettiin karkeilla rastereilla joka mahdollisti 16-64 eri värisävyä. Homma oli puoliksi käsityötä. Jossain Tanskassa varmaan neidit (aivan! Tämä oli semmoista konttorityötä, joka ainakin USAssa oli nuorten naimattomien naisten työtä - näin se aikoinaan meni) varmaan sommittelivat värejä erilaisten rasterien avulla, (värikartoista katsottiin montako prosenttia mitäkin kolmesta osaväristä käytettiin mihinkin sävyyn) jotka sitten filmattiin tai muuten saatettiin painolevyille tahi -pelleille. Niin, "värit" syntyvät kolmesta eri väristä CMY ja K eli musta oli ja on yhä pelkkä viivapiirros. Oli mahdollisuus käyttää kustakin osaväristä esim kolmea eri prosenttimäärää 10% 25% ja 100%, jolloin sävyjä tulee... no, laskekaa itsse. Tekniikka kehittyi ja värisävyjä saatiin aikaan lisää. Nykyisin käytetään jotain tietokoneväritysohjelmaa joka on kehitetty vartavasten sarjakuviin. Periaatteessa kyseessä on kai jonkin sortin softaversio vanhan ajan CMY -systeemistä, jossa musta on yhäti erillään muista. Tosin onpa nykyään näkynyt Ankassa noita Photarilla väritettyjä sarjoja luvattoman usein, jotka möyhentävät piirrosviivan. :(
Timo
-
Nykyisin käytetään jotain tietokoneväritysohjelmaa joka on kehitetty vartavasten sarjakuviin. Periaatteessa kyseessä on kai jonkin sortin softaversio vanhan ajan CMY -systeemistä, jossa musta on yhäti erillään muista. Tosin onpa nykyään näkynyt Ankassa noita Photarilla väritettyjä sarjoja luvattoman usein, jotka möyhentävät piirrosviivan. :(
Hmm... Ainakin ameriikassa ehdottoman suuri osa värittäjistä tekee työnsä Photoshopilla. Pieni osa käyttää Illustratoria ja lopuista en tiedä.
Luulisin siis, että melko poikkeuksetta Ankatkin on väritetty Photarilla ellei sitten käsin.
-
Hmm... Ainakin ameriikassa ehdottoman suuri osa värittäjistä tekee työnsä Photoshopilla. Pieni osa käyttää Illustratoria ja lopuista en tiedä.
Luulisin siis, että melko poikkeuksetta Ankatkin on väritetty Photarilla ellei sitten käsin.
Jos katsot ankka-lehden väripintoja, niissä kaikissa on vain CMY-värejä. Ei yhtään mustaa. Onko siis yhdistetty kaksi filua (kuten toisessa säikeessä oli puhetta), musta korkearesoinen bitmap ja duo(tri?)tone sävyvärikuva, jossa on siis vain cyani, magenta ja keltainen? (eli käytännössä cmyk-kuva josta musta kanava on poistettu).
Timo
-
Kyllä ne varmaan on tehty just noin (yhdistetty kaks tiedostoa) taitossa tms.
Luultavasti väritys on kuitenkin tehty ihan tavallisessa cmyk -tilassa ja valmiista työstä on vaan heivattu musta osaväri pois (eli musta kanava on tyhjä, kuten sanoit). Toi duo/tritone -väritys kuulostais niin hankalalta (vaikka se varmaan vastais entisaikojen väritystä).
-
Eikös Timo tuota juuri äskettäin kysynyt DCML:ssä? Varmaan ihan vaan sen takia että pääsisi Welzulle näyttämään tietävänsä vastauksen ;)
-
Eikös Timo tuota juuri äskettäin kysynyt DCML:ssä? Varmaan ihan vaan sen takia että pääsisi Welzulle näyttämään tietävänsä vastauksen ;)
Jep näin tein. No ihan vaan saadakseni asiaan valaistusta. Muistaakseni jostain joskus luin että niillä on omat ohjelmat. Ainakin kuplateksteihin on joku, en-muista-enää-minkä-niminen-mutta-kumminkin-niitten-oma-ohjelma, joka sitten läväyttää tekstit kupliin automaattisesti.
Timo
-
Lähemmäs alkuperäistä aihetta palataksemme, niin mun mielestä Aku Ankassa päästiin vasta 90 -luvulla kunnon painojälkeen (vähän ennen puoliväliä). Se on hyvä saavutus, kun Egmontilla supersankarisarjoissa päästiin samaan vasta tällä vuosituhannella!
Siihen vaikutti todennäköisesti tietokonevärityksen yleistyminen. Myös paperin laatu vaikuttaa huimasti ja viime vuosina Ankassa on ollut tosi hyvää paperia.
Osansa on varmaan ollut siinäkin, että enää ei (ainakaan niin paljoa) olla riippuvaisia ulkomailta tulevista filmeistä ja käsiasemoinnista.
-
Näytenumero ja kuusi ensimmäistä v.52 akua painettiin tuolla kivipainomenetelmällä.
Noissa lehdissä on ehkä hienoimmat/kirkkaimmat värit mitä olen nähnyt.
Tässä esimerkki yhdestä sivusta 3.sivu AA5-52 http://koti.welho.com/apuska/akuankat/page3.jpg (http://koti.welho.com/apuska/akuankat/page3.jpg)
huomatkaa ettei siinä ole lainkaan rasterointia .
-
Magic Eye Studioilla Disneyn USA-lehtiin (Disney Adventures), ei siis Egmontille, värityksiä tekevä Fabricio vastasi privaatisti off the list ja ytimekkäästi:
How Egmont colors their Disney-comics? With Photoshop?
As far as I know, with Photoshop.
How are the black key films kept separate from color file and how the black line is kept clean and sharp? Is black line art scanned in with very high resolution (600dpi?) in bitmap mode and kept separate from rasterized color CMY-plates/file
Yes.
--------
Kaveri lupasi laittaa jotain sampleja. Saas nähdä.
Timo
-
Okei, olin unohtaa koko jutun. Edellisessä viestissä mainitsemani kaveri lähetti joitakin näytteitä, mutta kaikki olivat taskukirjoihin tehtyjä värityksiä. Eivät ollenkaan sellaisia kuin normaali-Ankassa. Esimerkiksi ääriviivat oli väritetty.
Mutta, Sarjainfon (84 - 3/1994) artikkelissa Taina Kumpulainen kirjoittaa:
"Egmont on ollut uranuurtajana tietokoneiden ottamisessa käyttöön sarjakuvatuotannossa, ja kesästä 1991 lähtien kaikki yhtiön tuottamat sarjakuvat on väritetty tietokoneen avulla. Väritys tapahtuu sveitsiläisen Digital Image Systemsin kehittämällä maalausohjelmalla. Se toimii periaatteessa aivan samoin kuin tavalliset maalausohjelmat, jotka käsittävät piirustuksen eri osat objekteina."
Samassa artikkelissa mainitaan tekstauksessa käytetystä QuarkExpressin puhekuplaohjelmasta, jonka avulla tekstit tipahtavat kupliin indeksinumeroinnin avulla automaatisesti.
Tosin osa kirjoittajan lähteistä on vanhoja. Ja ehkä epäluotettavia ja/tai vanhentuneita. Kumpulainen kirjoittaa myös mm:
"Mutta taiteilijat saavat jäädä kulisseihin - sen harvan kerran kun taiteilijat saavat kunnian vierailla EPS:n (Egmont Publishing Service) päämajassa, heitä ei saa haastatella, fanitapaamisista puhumattakaan."[...]"Jos joku onnistuisikin saamaan esim. piirtäjän haastattelun, niin siihen pitää ensin saada lupa EPS:ltä. Haastattelu pitää lisäksi antaa yhtiön tarkastettavaksi ennen julkaisua."
Kuten tiedämme, haastatteluja on julkaistu nykyisin paljon ja fanitapaamisiakin on pidetty. Kari Korhonen ei esimerkiksi ole kuullutkaan mitään mistään haastattelukiellosta. Tiedot lienevät vuodelta 1973 peräisin olevasta lähteestä.
Timo
-
Samassa artikkelissa mainitaan tekstauksessa käytetystä QuarkExpressin puhekuplaohjelmasta, jonka avulla tekstit tipahtavat kupliin indeksinumeroinnin avulla automaatisesti.
Saattavat hyvinkin Quarkilla tekstata edelleen. Saahan samalla ohjelmalla tehtyä taiton ja tekstauksen, niin on kätevämpää kuin esim. tehdä tekstaus erikseen jossain vektoriohjelmassa.
Mutta olisikohan Photoshop muodostunut jo sen verran ylivertaiseksi ohjelmaksi 10 vuodessa, että on syrjäyttänyt tuon toisen ohjelman?...
-
Oliskos jollakulla tietoa, onko tuo painopaperin laatu vaihtunut AA 10/1954:stä eteenpäin? Eli paperi muuttunut ohuemmaksi ja hienojakoisemmaksi, ehkä hieman kiiltävämmäksikin. Myös lehtien reunoissa on selvä "rusketusraja" tuosta numerosta lähtien. Näinollen olisi AA 9B/1954 eli Ovela Roope-setä viimeinen paksummalle ja karkeammalle paperille painettu numero.
-
Aku Ankan painopaperi ja kannet ovat nykyään laadukkaat. samoin oli viisikymmentäluvulla. Mitä paperi kertoo Ankan julkaisuhistoriasta ja ajan suhdanteista? Joskushan painopaperi on ollut aika laadutonta etenkin myöhempää säilymistä ajatellen, varsinkin jos vertaa samana aikana ilmestyneisiin muihin julkaisuihin. Menikö kaikki Suomen parhaat paperilaadut vientiin ja kotimaassa painettiin bulkille? Joskus lamaisella 90-luvulla paperi oli muistaakseni aika rypistymis- ja repeämisherkkää jne. Ajan Ankat olivat edeltäjiään selvästi ohkaisempiakin. Nyt 2000-luvulla muuten tasokkaita sivuja on välillä vaivannut outo staattinen sähköisyys, joka taivuttaa sivuja rullalle. Mainosmateriaalin laadusta ei sen sijaan ole milloinkaan tingitty. Onneksi suomi-ankkaa ei tänä päivänä kuitenkaan paineta kiiltopaperille kuten esim. Tanskassa (ja Virossa?)
-
Ankathan painettiin pitkään Vilppulassa Exprintillä, jossa tehtiin myös huomattava osa kaikista 1970-luvulla Suomessa ilmestyneistä (erit. värillisistä) sarjakuvalehdistä. Myös muualle Eurooppaan tehdyistä sarjis- (ja esim. ristikko-) lehdistä.
Ekat 1950-l. Ankat painettiin kivipainossa, jos joku vielä muistaa mikä semmoinenkin oli... nykyisin kaikki tehdään digiltä suoraan painokoneeseen.
-
Tänä päivänä rasterin näkyminen painetussa aineistossa vähenee erittäin paljon kiitos CTP-tulostimien käyttö sekä stokasterisen rasterin käyttö. Stokastisen rasterin käyttö on myös suositeltavaa jos julkaisee aineiston joka on skannattu vanhasta materiaalista.
QuarkXPress tai InDesign ohjelmat ovat erinomaisia tekstitykseen jos joku toinen henkilö esim kääntää tekstin tekstinkäsittelyohjelmalla. Silloin voidaan jokainen teksti tagata ja merkata vain paikka sekä alue mihin teksti tulee ja kun taittoohjelman avaa niin teksti tulee automaattisesti oikeiseen kohtaan. Myös jos tekstiä myöhemmin korjataan niin sitä ei tarvita enää paikottaa.
Itse olen leikannut rasterista värejä sekä käsin veitsellä maskannut eri värit sarjakuvalehteen monta, monta, vuotta sitten. Erittäin työläistä istua ja leikkaa punaista maskifilmi ennen kun painolevyä tehdään. Nykyään kaikki on niin paljon helpompaa. :D
-
Luin juuri kovakantisen Roope Ankan rahasäiliö-aiheisen kokoelman vuodelta 2006, otsikkoa en harmikseni muista. Painojälki näytti jotakuinkin siltä kuin jos sarjakuvat olisi faksattu painoon. Eli siis taisi olla huonoresoluutioinen bitmappi? Lieneekö yleistä moinen Ankka-julgaisuissa?