Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Lännensarjakuvat => Aiheen aloitti: Wade - 24.04.2004 klo 21:36:35
-
Niin että tähän vois kirjottaa parhaat/huonoimmat Tex tarinat. Varmaan ykköseksi laittaisin Kaukomaille. Toisena neljäs maxi tex Kalmankalinaa wyomingin luutarhassa. Huonoin varmaan erikoistex Arizona liekeissä.
Yhdistin aiheen toiseen Tex- tarina aiheeseen -Wade
-
Yks parhaista on mielestäni orjamarkkinat mikä tuli tässä muistaakseni viime jouluna sellaisena isona albumina.
Huonointa en keksi.
-
Toisaalta, Tex Willer on aina hyvyyttä, huonoimmillaanki parhautta.
Ostin eilen tuon jättikokoisen Kaupunki Ilman Lakia. Tuli vaan mieleen, että eix Italianmaalta löydy julkaisemattomia Willereitä julkaistavaxi tuossa järkkykoossa, kun ainaskii kax vimosta noista o ollu uusintoja. Toisaalta, íhan uudelta tuokin vaikuttaa, mitään mielikuvaa että ennen tuon olisin lukenu.
Miten niin viina sulattaa muistikuvia?
-
Omia suosikkeja:
-Shanghai Ladyn tragedia
-numeroissa 12-16/1982 ollut tarina
-satanisti juttu alkuvuonna 1982
-Civitellin eka juttu (Montales)
-Villan tarina jossa mukana Mustaparta
-Yama-tarina 1982
-ja monta muuta!
-
Te Tex Willerin ystävät olette innokkaita järjestämään mielipidekyselyitä toisillenne :D
EDIT: Tuo satanisti-juttu vuoden -82 alusta oli muuten minun ensikosketukseni Tex Willeriin ja kovaa se silloin kolahtikin. Vuosien varrella on hohto ehtinyt aikamoisesti himmetä mutta kyllä minultakin suosikkitarinoita löytyisi. Ei vaan jaksa ottaa selvää niiden nimiä tai ilmestymisnumeroita.
-
Noin se taisi mennä ;D Kauniiksi lopuksi [JUONIPALJASTUS] kaksi homomiestä ampuvat riukupaskalla olevan Texin ja syövät tämän maksan, jotta saisivat kuuluisan Tex Willerin rohkeuden :o
Mutta ei sen mun suosikkitarina ole. Meikäläisen TOP 5 tulee tässä
Tehtävä Great Fallsissa (1-4/1979)
Traaginen risti (2-5/1976)
Timantti-Jimin kosto (8-11/1974)
Luurankoylänkö (4-6/1974)
Paholaisaave (1-2/1974)
Hassua, kaikki ovat 70-luvulta! Top femmaan oli kyllä kovasti tyrkyllä myös Teatterimurha (8-11/1993), mutta eihän noista klassikoista voinut mitään karsia pois.
Lauri Vartiaisen Tex sivuilla http://www.bellingham.fi/tex/texhome.htm on kattavampi Tex-äänestys, mutta sitä ei ole kohta kahteen vuoteen päivitetty. Sieltä löytyvät helposti myös tarinoiden nimet, joten ei tarvitse omia lehtiä plärätä.
-
En ole Tex Willereita lukenut sitten ala-astevuosien, mutta silloin kovan vaikutuksen tekivät muistaakseni 1980-luvun alkupuolella ilmestyneet Mefiston poika- tarinat. Myös tuo saatananpalvontaa sivunnut juttu kuulostaa epämääräisen tutulta. Yliluonnolliset jutut kiinnostivat jo silloin (ja yhtä paljon ärsyttivät Kolmessa etsivässä ym. poikakirjoissa esiintyneet tarinat, jossa alkuosassa esitellyt vampyyrit ja kummitukset paljastuivat aina tavallisten rikollisten pelottelujuoniksi). Pitäisi varmaan tehdä divarikierros ja yrittää hankkia noita lehtiä käsiinsä, jotta voisi selvittää miten nuo Willerit kolahtaisivat tänä päivänä.
Ja tosiaan: lapsena kun käytiin isän kanssa ravintolassa syömässä, niin tilattiin aina "pihviä tuulensuojaan". :)
-
Noin se taisi mennä ;D Kauniiksi lopuksi [JUONIPALJASTUS] kaksi homomiestä ampuvat riukupaskalla olevan Texin ja syövät tämän maksan, jotta saisivat kuuluisan Tex Willerin rohkeuden :o
Mutta ei sen mun suosikkitarina ole. Meikäläisen TOP 5 tulee tässä
Tehtävä Great Fallsissa (1-4/1979)
Traaginen risti (2-5/1976)
Timantti-Jimin kosto (8-11/1974)
Luurankoylänkö (4-6/1974)
Paholaisaave (1-2/1974)
Hassua, kaikki ovat 70-luvulta! Top femmaan oli kyllä kovasti tyrkyllä myös Teatterimurha (8-11/1993), mutta eihän noista klassikoista voinut mitään karsia pois.
Lauri Vartiaisen Tex sivuilla http://www.bellingham.fi/tex/texhome.htm on kattavampi Tex-äänestys, mutta sitä ei ole kohta kahteen vuoteen päivitetty. Sieltä löytyvät helposti myös tarinoiden nimet, joten ei tarvitse omia lehtiä plärätä.
Kuka piirsi nuo vuoden 1974 jutut? Olen kyllä lukenut kaikki Willerit 1975 alkean, mutta vanhempia en kuin muutaman. Nuo molemmat ensinmainitut jutut ovat kyllä hyviä! Vertaapa sen vanhemman tarinan Ticciä uudempaan (1980-alusta eteenpäin).
Vartiaisen sivusto on melko puhdas Galep-vaniklubi! Sen verran yksisilmäistä on tarjonta...Mies mm. ylistää vuosikertaa 1984! Itse en ole edes yrittänyt lukea ko. vuosikerran sontaa n. 10 vuoteen! Kertakin riitti. Muut vuosikerrat on luettu jo. n. kertaa. Tällä hetkellä aloittelen 1991 kertausta.
-
Jaa-a. enpä tiedä, että innostutko asiasta ollenkaan, sillä Timantti-Jimin koston piirsi puoliväliin Galep ja homman loppupuolen teki Nicoló. Luurankoylängön (mefistotarina) piirroksesta vastasi kokonaisuudessaan Galep. Paholaisaaveen taiteesta puolestaan vastasi Letteri.
Vuosien saatossa mielipide parhiasta tarinoista vähän vaihtelee, mutta lulenpa, että Tehtävä Great Fallsissa ja Traaginen risti pysyvät top femmassa ikuisesti!!
Ja mielestäni se Vartiaisen Tex-sivusto on loistava. Paljon sellaista tietoa mitä ei saa muualta. Se on pieni "vika", että Vartiaisen suosikki sattuu olemaan Galep ;). Vuosikerta 1984, samoin 1985 ja osin vielä 1986 olivat sellaisia, että kustantaja oli ilmeisesti päättänyt julkaista kaiken saatavilla olevan vanhan, ennen julkaisemattoman materiaalin putkeen. Siinä seassa olikin sitten paljon kaikkein huonoiten piirrettyä matskua herroilta Gamba ja Muzzi. Ja taisi siinä seassa olla myös Galepin huonoimmat työt :( Ei tosiaankaan mitään huippuvuosia. Vaan makunsa kullakin. Hyvä kuitenkin, että nekin julkaistiin, sillä muuten nykyään mankuisimme kuorossa niiden julkaisemisen puolesta ;D. Ja kyllä siinäkin ryväksessä on muutama helmi seassa!
Itse aloittelin jokin aika sitten lueskelemaan willereitä uusiksi vuoden 1983 loppupuolelta. Ajanjakso sieltä lähtien on meikäläisellä kaikkein huonoiten muistissa. Vahemmat jutut on tullut luettua sataan kertaan.
-
Vi llan 96-97 vuoden Mies vailla menneisyyttä- tarina on yksi suosikeistani. Myös Goldeenan verilöyöy sekä Apachien maa ovat loistavia (ko. kaksi viimeistä tietenkinticcin piirtämiä. yllättäin).
-
En ole Tex-aktiivi, mutta aikoinaan innostuin Texistä joksikin aikaa yhden ainoan tarinakokonaisuuden takia. Se oli se, jossa Texin navajo-vaimo (ja lapsi?) kuoli kun ilkeä valkonaama myi bakteereilla tartutettuja huopia intiaaneille. Oliko se 1975 vai milloin. Ja sitten oli joku okkultti-juttu, joku poppamies tai joku.
-
Eilen luin uusimman Texin. Oikein mukava tarina kaksikolta Repetto&Nizzi. Ei kuitenkaan mikään mestariteos. Ja siitäpä rupesin miettimään , että mikähän mahtaa olla viimeisin todellinen mestariteos. Mieleen tuli kaksi tarinaa (en muista, että kumpi on viimeisin). Toinen on Aldo Capitanion ja Bosellin tekemä "Matador" muutaman vuoden takaa ja toinen on Fontin ja Bosellin Suomen eka maxitex "Läpi lyijytuulen ja luotituiskun" tms. Nizzin viimeistä mestariteosta saa hakea vähän kauempaa, vaikka viime vuonna ilmestynyt Ortizin piirtämä "Pitkä taival" oli aika hyvä.
Mainitut tarinat ovat Bosellin tuotannon kärkipäätä. Melkeinpä samaa luokkaa on suuralbumi "Tappajien verisillä jäljillä" ja on hänellä muutama muukin erinomainen seikkailu tullut. Mutta Bosellilta on myös viime vuosien typerimmät tarinat.
-
Eilen luin uusimman Texin. Oikein mukava tarina kaksikolta Repetto&Nizzi.
Tex-toimitukseen tuli tänään todella hämmentävä vihainen soitto, jossa nim. "25 vuotta Willeriä ahkerasti lukenut" oli sitä mieltä, että häntä huijataan pahasti, kun kolmosnumero (em. Nizzi-Repetto) "Taistelu kaivoksella" on vanhaa tavaraa ja sama seikkailu luettu jo kertaalleen pari vuotta sitten. Lupasi etsiä edellisen version esiin todistaakseen asian kerta kaikkisesti. Itse en saanut paljon puheenvuoroa, vaikka tiesinkin kiistää jyrkästi petollisen viekastelun. Mustapukuisia tappajia miettiessäni en keksinyt muuta vertailukohtaa kuin Hiltusen länkkärikorkkarin.
Tuleeko herroilta Tex-tarinain tuntijoilta muita näköis-seikkailuja mieleen?
Nim.
Pystyyn haukuttu sarjakuvatoimittaja
-
Aika merkillinen purkaus. Ja mielenkiintoinen. Ilmoittanet meillekin sitten, kun vedenpitävät todisteet petoksesta on lyöty pöytään :D.
Italiassa ubc:n sivuilla, missä tämäkin Nizzin tarina tavan mukaan on haukuttu lyttyyn, on lytätty myös Repetton kuvitus. Plagiaattia mukamas. Mukaan on vedetty mm. Esse Gessen tehtailema "Il comandante Mark" sekä "Giubbe rosse", josta Doneganin veljekset ovat saaneet ulkomuotonsa. Kuvatekstiin oli sitten "vahingossa" kirjoitettu veljekset Kuknass. Itselleni nuo sarjakuvat eivät ole tuttuja, joten en sitten tarkemmin tiedä.
Minusta nuo Doneganin perkeleelliset veljekset muistuttivat Suomessa 1984 julkaistun "Mormonikoplan" mormoneiksi pukeutuneita mustapartaisia lurjuksia. Mutta en menisi silti Repetton työtä plagiaatiksi väittämään.
Ja onhan kierrätys Texeissä tuttua. Lainoja on otettu muista sarkjakuvista (mm. Blueberry) ja etenkin elokuvista. Heti tulee mieleen ainakin Rio Bravo, Hyökkäys erämaassa sekä Valkoinen buffalo. Lisäksi Tex on niiiin kliseinen sarjakuva (mikä ei ainakaan minua haittaa), että tietyt flashbackit muinaisiin tarinoihin ovat ymmärrettäviä. Mutta ei ainakaan minulle tästä kyseisestä tarinasta tulut mieleen mikään muu seikkailu.
-
Kuolema tulee taivaalta on jäänyt vahvasti muistoihin (sieltä 70-luvun puolivälistä).Tarina on Texissä harvinaista scifiä. Tunnelma on jotenkin taianomainen. Nuoreen mieleen se vaikutti samalla tavalla kuin elokuva Se toisesta maailmasta. Kummatkin kauhistuttivat ja kiehtoivat samalla tavalla.
Toivottavasti Tex-kronikoita julkaistaan tähän tarinaan asti! Maltan tuskin odottaa.
-
Aika merkillinen purkaus. Ja mielenkiintoinen. Ilmoittanet meillekin sitten, kun vedenpitävät todisteet petoksesta on lyöty pöytään :D.
Italiassa ubc:n sivuilla, missä tämäkin Nizzin tarina tavan mukaan on haukuttu lyttyyn, on lytätty myös Repetton kuvitus. Plagiaattia mukamas. Mukaan on vedetty mm. Esse Gessen tehtailema "Il comandante Mark" sekä "Giubbe rosse", josta Doneganin veljekset ovat saaneet ulkomuotonsa. Kuvatekstiin oli sitten "vahingossa" kirjoitettu veljekset Kuknass. Itselleni nuo sarjakuvat eivät ole tuttuja, joten en sitten tarkemmin tiedä.
Minusta nuo Doneganin perkeleelliset veljekset muistuttivat Suomessa 1984 julkaistun "Mormonikoplan" mormoneiksi pukeutuneita mustapartaisia lurjuksia. Mutta en menisi silti Repetton työtä plagiaatiksi väittämään.
Ja onhan kierrätys Texeissä tuttua. Lainoja on otettu muista sarkjakuvista (mm. Blueberry) ja etenkin elokuvista. Heti tulee mieleen ainakin Rio Bravo, Hyökkäys erämaassa sekä Valkoinen buffalo. Lisäksi Tex on niiiin kliseinen sarjakuva (mikä ei ainakaan minua haittaa), että tietyt flashbackit muinaisiin tarinoihin ovat ymmärrettäviä. Mutta ei ainakaan minulle tästä kyseisestä tarinasta tulut mieleen mikään muu seikkailu.
En minä ainakaan kokenut tuota tarinaa miksikään kopioksi. Minusta tarina oli hyvä ja piirrokset loistavia! Ja Boselli on täyttä lantaa joten siinä olen vain puoliksi samaa mieltä kuin Janne!
-
Laittakaapa tänne suosikkitarinoitanne texistä. En viitsinyt ainakaan vielä aloittaa äänestystä aiheesta, vaihtoehtoja olisi varmasti ollut satoja... Kertokaapa suosikkitarinanne siis... Mielestäni Ticcin Kaukomaille tarina oli ylitse muiden..
-
No, muutamia:
* Suuri vehkeily
* Mefiston paluu
* Musta Tiikeri-jutut
*Rio Hondo
*Kaupunki ilman lakia
*Kuolleista noussut kostaja (Paul Balder)
*Kadonnut poliisipäällikikö (se uudempi Mustaparta-juttu)
*se loppuvuonna 1988 ollut juttu, jossa Montales on nesteessä
*Cobra Galindez-jutut
ja paljon muita, mutta ei yhtään näselli-Bosellin kuonajäämää.
-
Kenraali Arlington-tarina.
Timantti Jim.
Texin nuoruus -tarina. Ensin ruralesit tappavat texin opettajan ja sitten Texiltä katkeaa naru härällä ratsastaessaan. ;D
Ja moni muu, mitä ei enää muista.
Onneksi alkoivat julkaista Kronikka -sarjaa! ;D
-
Voi voi, valitako Traaginen risti vai tehtävä Great Fallsissa? Molemmissa on aivan upea kuvitus ja tarina on täyttä timanttia. En pistä näitä kahta ikisuosikkiani paremmuusjärjestykseen. Jos joku Tex-tarina joskus pääsee näiden kahden tasolle, lupaan repäistä ihokkaani!
Pasoleatin mainitsemmiin Musta Tiikeri juttuihin voi muuten tulla jatkoa. Käsis on jo valmis, mutta Sergio Bonellille sitä ei ole vielä esitelty. Siinä Tiikerin johtama salainen kiinalaisyhteisö kasvattaa unikkoa ja myy huumeita valkoisen rodun parhaimmistolle tietenkin tarkoituksenaan näivettää koko valkoinen kansa huumeen orjiksi. Tiedän mitä loppuun on suunniteltu, mutta taidanpa pitää yllätyksen itselläni :-X. Ja ennen kuin liikaan asiasta kannatta innostua, niin mainittakoon, että Bonelli on jo hylännyt yhden Musta Tiikeri aiheen. Siinä Texin oli tarkoitus sännätä Borneoon Mustan Tiikerin perässä. Mutta näin ei siis koskaan tule "oikeasti" tapahtumaan.
-
Toivottavasti ko. käsiksessä ei ole junia! Toivottavasti joko Villa tai Civitelli (miksei myös Repetto, Cestarot) saisi piirtää ko. jutun.
Mistä muuten johtuu näitten kronikoitten aivan ala-arvoinen painojälki? Vertailin niitä muutamaan lähes totaalisesti hajonneeseen Texiin vuosilta 73 ja 74 eikä niitten painojälki ollut lähellekään yhtä huonoa kuin näissä kronikoissa. Mikä mättää???
-
Uusista seikkailuista Boselli & Fontin Punaiset sudet (13-15/04) oli mielestäni yksi vallan kaikkien aikojen parhaista tarinoista Tex Willerissä.
Tarkalleen ottaen se ei ollut TEX-tarina, koska hänellä oli siinä kohtuulisen pieni rooli.
-
Sen kummemmin miettimättä mieleen tuli lapsuusajan hämäristä Salaperäinen susien sisar (1-2/74), jossa Mitla-niminen neitokainen aiheuttaa päänvaivaa Texille ja kumppaneille. Lisäksi Kuoleman kukkakin (1-2/75) teki vaikutuksen. Samoin tämä Texin vaimon Lilythin kuoleman kostamisesta kertova sarja (76-77)oli mieleenpainuva.
-
Uusista seikkailuista Boselli & Fontin Punaiset sudet (13-15/04) oli mielestäni yksi vallan kaikkien aikojen parhaista tarinoista Tex Willerissä.
Tarkalleen ottaen se ei ollut TEX-tarina, koska hänellä oli siinä kohtuulisen pieni rooli.
Ko. tarina on tyypillistä Bosellin mukafilosofista kuonaa. Bosellin tarinaniskennän puutteita on runsas takautumien käyttö, joka ei ollenkaan sovi Texiin. Aina kun uudemmat Texit tulevat uusintalukuvuoroon, erottelen pois lukukelvottomina kaikki Bosellin ja Marcellon tekeleet.
Jos joku nylkisi Bosellin ja ripustaisi jätökset milanolaiseen lamppupylvääseen, niin hänelle pitäisi antaa mitali ongelmajätteen vastaisesta taistelusta.
-
Voi voi, valitako Traaginen risti vai tehtävä Great Fallsissa? Molemmissa on aivan upea kuvitus ja tarina on täyttä timanttia. En pistä näitä kahta ikisuosikkiani paremmuusjärjestykseen. Jos joku Tex-tarina joskus pääsee näiden kahden tasolle, lupaan repäistä ihokkaani!
Pasoleatin mainitsemmiin Musta Tiikeri juttuihin voi muuten tulla jatkoa. Käsis on jo valmis, mutta Sergio Bonellille sitä ei ole vielä esitelty. Siinä Tiikerin johtama salainen kiinalaisyhteisö kasvattaa unikkoa ja myy huumeita valkoisen rodun parhaimmistolle tietenkin tarkoituksenaan näivettää koko valkoinen kansa huumeen orjiksi. Tiedän mitä loppuun on suunniteltu, mutta taidanpa pitää yllätyksen itselläni :-X. Ja ennen kuin liikaan asiasta kannatta innostua, niin mainittakoon, että Bonelli on jo hylännyt yhden Musta Tiikeri aiheen. Siinä Texin oli tarkoitus sännätä Borneoon Mustan Tiikerin perässä. Mutta näin ei siis koskaan tule "oikeasti" tapahtumaan.
Ihokkaasi tulevat säilymään ;D... Ainakaan enää ei julkaista parempia, kuin 70-80 luvun willerit. Ideat lopussa.. Sen huomaa uusista tarinoista, kuten juuri tästä aikaisemmin puidusta Boselli/Letteri kopioidusta elokuvakohtauksesta..
-
Väärin. Suurin osa esim. vuosien 1984-1985 tarinoista on aivan naurettavaa sontaa, etenkin piirrosjälki on ihan mahalaukunjatkeesta.
Ainoa jolla ideat on hukassa on Boselli.
-
Isoista Tex Willer -albumeista olen tykästynyt Nizzi & Magnuksen Kauhun laaksoon. Siinä tarina ja taide lyövät kättä toisilleen, kokonaisuus on upea kauhukertomus vanhan lännen aikoihin.
Rotat kuilussa -kohtaus tuo mieleen H. P. Lovecraftin tarinat ja kuvitustyyli varhaisen Rich Corbenin.
-
Aika turvallisin mielin minäkin olen ollut ihokkaitteni takia. Viimeaikaisista tarinoista paras on ehdottomasti ollut maxi Tex läpi lyijutuulen ja luotituiskun. Arvaan, että Pasoleati on eri mieltä, sillä kirjoittajana oli Boselli. Melkein yhtä haltioissani olen Nizzin kirjoittamasta Rio Hondosta. Aikalailla samalle viivalle asettuu myös mainittu Kauhun laakso.
Bosellin Punaiset sudet oli minunkin mielestäni hyvä lännen tarina, mutta ei hyvä Tex-tarina juuri siitä syystä, että Tex ei siinä juurikaan esiintynyt. Ja mielestäni Fontin tyyli ei ole parhaimmillaan aavoilla preerioilla, joita siinä tarinassa riitti. Ja pasoleatin tavoin minua heti tympäisi se takautuma. Punaiset Sudet pohjautuu osittain tositapahtumiin ja se oli kunnianhimoisesti tehty.
Letterin piirtämä Musta Tiikeri näyttäisi varmaan suunnilleen samanlaiselta kuin vajaan vuoden ikäisen tyttäreni piirtämä Musta Tiikeri ;D.
Nuo kronikat ovat muuten minunkin mielestäni aika suttuisia. Mutta kyllä niistä vielä selvän saa ja tarinoissa pysyy hyvin kärryillä :). 70-luvun alussa Suomessa julkaistut Texit, varsinkin se kaikkein vanhin osa, oli muutenkin keskimääräistä suttuisempaa ja nyt sitten skannauksessa on ilmeisesti tullut hiukan lisää ajan patinaa. 70-luvun alussa käytettiin varmaan kaikkein vanhinta saatavilla olevaa painosta. Kun 80-luvulla, juuri Pasoleatin "rakastamien" vuosikertojen 1984-86 aikana ;), julkaistiin jälleen sitä kaikkein vanhinta Texiä, niin käytössä on olllut ilmeisesti uudempi, "remasteroitu" painos, ja jälki olikin huomattavasti parempaa. Jollette usko, niin verratkaa huviksenne kahteen kertaan julkaistua tarinaa Navajoverta!! Nyt italiassa julkaistava Texin uusintasarja, nuova ristampa, on vielä entisestäänkin kirkastunut. Selaillin juuri Mefistotarinaa Luurankoylänkö, joka Suomessa julkaistiin 1974. Aijai kun kuvien laatu oli italialaisten versiossa lähes valovuoden parempaa. Onneksi Texin klassikkoseikkailut julkaistaan Suomessakin noiden ristampojen pohjalta!
-
Jotenkin arvasin, että kronikat on vaan skannattu suoraan vanhoista lehistä, eikä niitä ole sen kummemmin siistitty.
Tietysti olen eri mieltä. Tuo eka Maxi-Tex on kyllä paras Bosellin tarina, mutta on kuitenkin huonoin Maxi eikä yllä muutenkaan vaikkapa 20 parhaan tarinan joukkoon viimeisen viiden vuoden ajalta.
Traaginen risti ja Tehtävä Great Fallsissa ovat myös hyviä tarinoita.
-
Ja varmaan tyttäresi piirustus korvaisikin tämän ;D... Miksi Letteriä ei potkaista pihalle texistä? Vaikka Boselli ei Pasoleatin tavoin ole minunkaan suosikkini aiemmin mainitsemani epäteximäisyyden takia, silti Maxi-Texi oli luettava. Onkohan mr. Pasoleati kanssani samaa mieltä että Boselli ei loista kehnojen ideoiden, sekä huonon onnistumisen takia. Tässä kyseisessä ensimmäisessä Maxissa Boselli oli osannut jotenkin kätkeä surkeutensa :-\
-
Jotenkin arvasin, että kronikat on vaan skannattu suoraan vanhoista lehistä, eikä niitä ole sen kummemmin siistitty.
On niitä kyllä hiukan siistittykin. Sen huomaa siitä, että joihinkin pieniin puhekupliin, jotka 70-luvulla jostain syystä olivat jääneet tyhjiksi, on lisätty teksti. Ja on sieltä ilmeisesti muutenkin kuvista pahimpia sotkuja yritetty siivota. Lisäksi veikkaan, että iso osa sutuista menee painopaikan piikkiin. Ei timanttisinkaan kuva taltioidu kovin hyvin, kun se painetaan vessapaperille. Ainakin uusimmassa kronikassa oli paperissa tuhottomasti kaikenlaisia vekkejä ym. Lehtipisteessä kronikoita selatessani en löytänyt yhtään virheetöntä kappaletta.
-
Aika turvallisin mielin minäkin olen ollut ihokkaitteni takia. Viimeaikaisista tarinoista paras on ehdottomasti ollut maxi Tex läpi lyijutuulen ja luotituiskun. <snip>
Siinä oli hieno, vanhojen seikkailuromaanien tunnelma kuin Zane Greylla tai James Oliver Curwoodilla konsanaan. Italiassa tämä vanhan ajan seikkailutyyli on pysynyt hyvin hengissä.
-
Siinä oli hieno, vanhojen seikkailuromaanien tunnelma kuin Zane Greylla tai James Oliver Curwoodilla konsanaan. Italiassa tämä vanhan ajan seikkailutyyli on pysynyt hyvin hengissä.
J.O.Curwoodin maanmainio Sudenpyytäjät oli herkullista luettavaa... Tämäkään ei kyllä kuulu tähän ;D
-
J.O.Curwoodin maanmainio Sudenpyytäjät oli herkullista luettavaa... Tämäkään ei kyllä kuulu tähän ;D
Minäkin luin poikavuosina Riksin sarjaa (EDIT: se olikin Punainen sulka -sarja) illat pitkät, kun televisiokanaviakin oli vain yksi (se toinen ei meillä näkynyt).
Tex on yksi keino saada edes hitunen noista poikavuosista takaisin, ja siitä tunnelmasta.
-
Kun nyt oli tänne tällainen kysely laitettu (joskin aikoja sitten), niin päätimpä laittaa mukaan omat suosikkini. Aika pidettyjä taitaa kaikki minunkin suosikkini olla. Eli minun mielestäni 30 parasta Tex-tarinaa:
-Teatterimurha (8-11/93) P:Villa T:Nizzi
-Murhaajan saappaissa (8-12/92) P:Fusco & Civitelli T:Nizzi
-Petturi (5-8/93) P:Fusco T:Nizzi
-Navajon ylpeys (11-14/93) P:Ticci T:Nizzi
-Merkillinen kohtaaminen (2-6/92) P:Ticci T:Nizzi
-Paluu pilaresiin (14/93-3/94) P:Letteri T:Nolitta
-Louisianan rämeillä (5-8/90) P:Fusco T:G.L. Bonelli
-Fort Defiance (12/76-2/77) P:Galep T:G.L. Bonelli
-Painajainen (9-10/77) P:Galep T:G.L. Bonelli
-Mefiston varjo (11-15/83) P:Galep T:G.L. Bonelli
-Väijytys erämaassa (11-13/86) P:Ticci T:G.L. Bonelli
-Murha Corpus Christissä (12-15/88) P:Civitelli T:G.L. Bonelli
-Kit Carsonin rikos (8-9/89) P:Letteri T:G.L. Bonelli
-Kadonnut laiva (3-5/90) P:Villa T:G.L. Bonelli
-Carsonin menneisyys (2-4/95) P:Marcello T:Mauro Boselli
-Oklahoma! (5-7/95) P:Letteri T:Berardi
-Läpi lyijytuulen ja luotituiskun (M-T 1) P:Font T:Mauro Boselli
-Kalmankalinaa Wyomingin luutarhassa (M-T 4) P:Ortiz T:Segura
-Konfederaattien kulta (M-T 5) P:Ortiz T:Segura
-Tappajien verisillä jäljillä (albumi 4) P:Font T:Mauro Boselli
-Kauhun laakso (albumi 3) P:Magnus T:Nizzi
-Punaiset sudet (13-15/04) P: Font T:Mauro Boselli
-Texin poika (4/59-1/60 [16/04-1/05]) P:Galep T:G.L. Bonelli
-Texin menneisyys (2-3/73 [kron.13-14]) P:Galep T:G.L. Bonelli
-Lain yläpuolella (4-5/99) P:Fuente T:Nizzi
-Salaperäinen herra "p" (4/73 [kron. 14]) P:Letteri T:G.L. Bonelli
-Apashien maa (5-6/72 [kron. 9]) P:Ticci T:G.L. Bonelli
-Shanghai ladyn tragedia (1-2/89) P:Letteri T:G.L. Bonelli
-Lincolnin surmaajat (9-10/98) P:Ortiz T:Nizzi
-Athabasca-järvi (6-9/05) P:Fusco T:Nizzi
Tarinat eivät ole parhausjärjestyksessä (eikä missään muussakaan), mutta paras Tex-tarina on kuitenkin päällimmäisenä, eli Musta Tiikeri vei minut kaikkien aikojen parhaaseen Tex-seikkailuun. Parhaita Tex-pahiksia ovat mielestäni Musta Tiikeri, Mefisto, Proteus, Olivera, Mestari, Cobra Galindez, Suuri Alligaattori sekä Jaguaari miehet.
-
<snip> Eli minun mielestäni 30 parasta Tex-tarinaa:<snip>
Kolmekymmentä! No johan on lista...
Hyviä tarinoita kyllä kaikki.
Maxi-Tex -tarinoista on ehdottomasti paras tuo Läpi lyijytuulen ja luotituiskun; siinä on nostalgista, suuren erämaaseikkailun tuntua. Klassikko.
-
"Kolmekymmentä!" Joo tuollaista kommenttia osasin odottaakin, mutta mitä noista voit karsia pois? No myönnetään Oklahoma, Lain yläpuolella, Athabasca järvi,Punaiset sudet ja Lincolnin surmaajat eivät ehkä ole mitään suursuosikkeja, mutta muut ovat aivan mahtavia. Sitä paitsi ajattele asiaa siltä kannalta että valitsin kolmekymmentä noin kuudestasadasta jos enemmästäkin tarinasta.
-
Perhana. Olen missannut n. 300 Tex-tarinaa ;D. Ei taida mennä pahasti pieleen, jos väitän että Suomessa on julkaistu 332 Tex-tarinaa (Viimeisin keskeneräinen 'Puerta del diablo' mukaan laskettuna..)
-
Kolmesataakolmekymmentäkaksi? Ei voi olla! Justiinhan laskettiin että suomessa on julkaistu 900 Tex numeroa, mukaan tietysti luetaan novellit, maxit, albumit, pokkarit ja liuskat. Kait ne jotkut sitten on niiiiin pitkiä... ottaa vähän päästä. :P voi minua :-[ niin noloa :'(
-
On kyllä vaikuttava lista!! Huomio kiinnittyy siihen, että Nizzin uutta tuotantoa ei ole juurikaan mukana. Ja kyllähän se niin on, että Nizzi on tehnyt tähän mennessä parhaat työnsä 5-6 ensimmäisen vuotensa aikana. Sitten hän sai burn-outin ja kai vähän löysäsi turboruuvia :D. Toki nuo uudemmatkin ovat hyviä, mutta suurenmoisia ei ole kovinkaan monta.
-
Eniten minua miellyttäneet ovat tulleet "Filosofi" Bosellin ja "Ruttonaama" Marcellon yhteistyöstä, Voittamattomat kirkkaimpana ykkösenä, jossa ollaan selvästi Sam Peckinpahin mestariteoksen Wild Bunchin jalanjäljillä aina hahmojen tarkoitusperiä, moraalia, uskonnollisen kulkueen verilöylyä ja tietysti Grande Finale, joka jää vain hieman jälkeen Bloody Porchin silkasta tuhosta ja vimmasta. Myös Seitsemän Tappajaa, Murhenäytelmä junassa 809 sekä lähes legendaarinen Carsonin Menneisyys ovat siellä kärjessä. Myös albumina tullut Tappajien Verisillä Jäljillä oli mieleeni erinomaisten toimintakohtausten ansiosta, jotka toivat mieleen John Woon lähes balettimaiset taistelut.
Mutta eipäs kehuskella pelkästään Bosellia vaan nostetaan niitä muitakin. Vaikka inhoni Nizziä kohtaan on edelleen vahva, Salaliitto Custeria vastaan oli harvinaisen toimiva tarinana, vaikka Ticcin nykyjälki ja Nizzin tavanomaiset kirjoitukset haittasivatkin. Erityisesti pidin siitä miten Custerin hahmo oli saatu toimimaan, luoden samaan aikaan mielenkiintoisen ja inhottavan henkilön (tosin oikeassa elämässä Custer oli vieläkin pahempi. Tunnen henkilön jonka esi-isän hän määräsi teloitettavaksi karkurina, vaikka hän oli käynyt katsomassa vastasyntynyttä lastaan.) Lisäksi oli järkytys minulle, että Nizzi kirjoitti Aaveiden majatalon, Vaarallisen Washingtonin ja Kauhujen Kaivoksen, jotka lukeutuvat joiksikin eniten lukemistani tarinoista. Jos Nizzi onnistuisi palaamaan takaisin tuonaikaiseen laatuunsa, pyydän julkisesti anteeksi pahoja puheitani.
Oklahoma! oli selvästi erilainen Tex-tarina, ja täten myös maininnan arvoinen, kuten Kauhua!. Näitäkin suosittelen lukemaan jos tilaisuus sattuu, lisään myöhemmin lehtien numerot. Ja tietysti aiemmin kehumani Paholaisen Merkki on ehkä pelottavin tarina Texin historiassa. Ilmestyksen Pojat olisivat mielenkiintoinen lisäys ns. pitkäikäisempiin pahiksiin.
ps. Hemmetti, unohdin ihan Valon Avaruudesta, kunnon kauhutarina parhaasta päästä, ja sille on jopa mahdollista tehdä jatkoa. Minä ainakin tekisin.
-
Tosi puhetta Jannelta :D. Ei nääs ole Nizziltä 2000-luvulla huippu-tarinoita tullut, mutta nyt on miehen ote terästynyt, koska Athabasca järvi, Viimeiseen mieheen, Vihan laakso, Tumak leppymätön ja Puerta del diablo(vai miten lie kirjoitetaan) on ollut ihan mukavia. Mutta miehen parasta aikaa oli selvästi 1990-1995. Silloin mies oli semmosessa vedosssa että ihan pelottaa. Miettikää vuosikertoja 92-93 ja sen tarinoita. Merkillinen kohtaaminen, Texin meritaistelu, Murhaajan saappaissa, Mustat paholaiset, Väärää rahaa, Petturi, Teatterimurha ja Navajon ylpeys ovat kaikki tavallista parempia Tex-tarinoita. Vaan 2000-2004... voi voi... otetaan nyt esimerkiksi tarina "Mefisto!". Alkaa hienosti ja Mefisto pääsee takaisin maan päälle, mutta miksi Tex ja kumppanit käyttivät rannerenkaita kun Morisco teki heille paremmat ja maagisemmat sormukset. Ja myös Tigerin rengas oli tallella vaikka se hävisi alkuperäisissä tarinoissa :(. Nizzi ei ollut perehtynyt Bonellin mahtaviin Mefisto-tarinoihin ja silti teki uuden >:(. Tai vaikka 2004 ollut tarina "Kiowat". Sen lopetus oli aika huono. Miksi Tex jättäisi kapinoivat intiaanit armeijalle? En tiedä. No toivakaamme että Nizzin nykyinen vire kestäisi vielä tämän vuoden loppuun ainakin.
Mefistosta sen verran että sattuisiko yli morisco tietämään milloin tulee seuraava Mefisto-juttu ja kuka sen piirtää? Omasta mielestäni paras Mefisto-seikkailu on Mefiston varjo, koska siinä on se Aryman lepakko ja Voodoo veljeskunta. Tarinassa korostuu myös ettei Yama ole läheskään niin vaarallinen vastus Texille kuin Mefisto. Tarinassa muistaakseni Aryman sanoo: "Eikö Yama todellakaan tajua isänsä vaiteliaisuutta... huolimatta isänsä arvokkaasta opetuksesta hän ei omaa edes sadasosaa suuren Mefiston voimista". Kakkosena Mefisto-jutuissa "Painajainen". Mefisto nappaa siinä Kitin, Tigerin ja Carsonin ja näin uhkailee Texiä. Mefisto tappaa muös opettajansa tuossa tarinassa. :o
-
Pentele, unohdin nuo Maxit täysin. Vaikkakin Seguran tarinat ovatkin ainoita maininnan arvoisia, huomattava muutos Texin yleiseen "kepeään" linjaan, lisää vain jos niitä on.
-
Mefistosta sen verran että sattuisiko yli morisco tietämään milloin tulee seuraava Mefisto-juttu ja kuka sen piirtää?
Ei ole ainakaan näillä näkymin tulossa. Nizzi kylläkin kirjoitti jatko-osan viimeisimmälle tarinalle, mutta S. Bonelli ei hyväksynyt sitä, koska edellinen tarina oli saanut yleisöltä niin nuivan vastaanoton. Veikkaan, että seuraavan Mefiston kirjoittaa Boselli, joka on monessa haastattalussa kertonut tykästyneensä aiheeseen. Kuvittajaa ei tietenkään ole tiedossa.
-
Toivoa siis sopii, että Boselli vihdoinkin oppisi kirjoittamaan. Liian monta tarinaa se mies on jo raiskannut.
En nyt kommentoi Hurjaa joukkoa sen enempää (täyttä ******), mutta en luokittele sitä länkkäriksi. Mielestäni oikea länkkärikausi päättyy polttomoottorin keksimiseen, siis 1800-luvun lopulle. Höyrykone ei sitten ole polttomoottori vaikka lämpövoimakone onkin.
-
En nyt kommentoi Hurjaa joukkoa sen enempää (täyttä ******), mutta en luokittele sitä länkkäriksi. Mielestäni oikea länkkärikausi päättyy polttomoottorin keksimiseen, siis 1800-luvun lopulle. Höyrykone ei sitten ole polttomoottori vaikka lämpövoimakone onkin.
Siis häh? Miten polttomoottorin keksiminen määrittää länkkäreitä? Perustele, Paso. Muutoin käsittämätöntä jorinaa.
-
Siten, että mielestäni lännenelokuva EI VOI sijoittua 1900-luvulle! Tarkemmin sanoen, "lännen" aikakausi päättyi Wounded Kneehen. Intiaanit ovat olennainen osa aikakautta ja Wounded Knee oli intiaanien vapauden menetyksen viimeinen sinetti.
AlkoTanko viittasi hieman aiemmin yhteen Pösilön tarinaan verraten sitä H(k)urjaan joukkoon.
-
Siten, että mielestäni lännenelokuva EI VOI sijoittua 1900-luvulle! Tarkemmin sanoen, "lännen" aikakausi päättyi Wounded Kneehen. Intiaanit ovat olennainen osa aikakautta ja Wounded Knee oli intiaanien vapauden menetyksen viimeinen sinetti.
AlkoTanko viittasi hieman aiemmin yhteen Pösilön tarinaan verraten sitä H(k)urjaan joukkoon.
Aika vähän sitten länkkäreitä jos oikein puristiksi rupeaa... Itse en rajaisi noin tiukasti. Hurja Joukko on ennenkin haitannut montaa länkkärifania, kuten Il grande Silencio ja muut vähemmän tunnetut italowesternit.
Makuasioistahan kiistellään ja jokainen on oikeassa. Ja väärässä. Pelkästään Texin seikkailuissa valtavia tyylieroja sysisynkistä kostoretkistä lennokkaisiin seikkailuihin.
Itse olen nauttinut oudommista sivupoluista kuten Mefisto-tarinat, mutta myös niistä joissa ei surmata puolta territorion väestä.
-
Nyt on sanottava että pasoleatin juttuja ei voi ottaa täysin vakavasti tuon mielipiteen jälkeen. Peckinpahan uudisti koko lännengenren juuri sillä, ettei Hurjassa Joukossa ollut tyypillistä hyvät cowboyt vs. pahat intiaanit - tarinaa, ja muutenkin teki selvää jälkeä elokuvan historiassa. Ja jos kerran lännenelokuvat eivät ole lännenelokuvia jos mukana ei ole intiaaneja, niin mitäpä ovat sitten dollaritrilogia, aiemmin mainittu Il Grande Silenzio, Huuliharppukostaja, Rio Bravo?
-
Luepas viestini uudelleen. Puhuin nimenomaan aikakaudesta, eli jos elokuva sijoittuu 1900-luvulle eli Wounded Kneen jälkeen, kyseistä aikaa ei millään ilveellä voi väittää "lännen" aikakaudeksi. Siis ollakseen länkkärin elokuvan on kuvattava "lännen" aikaa, ja mielestäni tuo aika päättyi Wounded Kneehen.
Peckinpah ei uudistanut yhtään mitään, korkeintaan oman nimmarinsa filmaussopimukseen. Vai oliko HJ muka ensimmäinen länkkäri ilman intiaaneja?
-
Peckinpah sai lähinnä tappouhkauksia Hurjan Joukon jälkeen, mies oli varsinaista myrkkyä studioille aggressiivisen luonteensa takia.
Mielestäni on varsin yhdentekevää sijoittuuko elokuva 1800-luvulle vai 1900-luvulle, länkkäriä ei tee ajankausi, vaan teema, jolloin ihminen haluaa elää erossa sivilisaatiosta ja määrätä itse tekemsistään, ja Hurja Joukko kuvaakin myyttisen lännen kuolinkouristuksia tuomalla mukaan nykyaikaisen teknologian, moraalin ja ajattelun. Esimerkiksi Junior Bonner, vaikka sijoittuukin 1970-luvulle, on lähinnä omaa näkemystäni westernistä.
-
Kyllä minäkin Junior Bonnerin länkkäriksi miellän, vaikka polttomoottori olikin jo ajat sitten keksitty. Mites olisi pieni yirtys määritellä länkkäri? Onko esim. Marx-veljesten Päivä lännessä länkkäri? Tai Ridley Scottin 1492?
-
Kyllä Junior Bonner menee minulta länkkäri määritteen yli. Ja kirkkaasti. Hurja Joukko sen sijaan on länkkäri. Tätyy kuitenkin sanoa, että ymmärrän Pasoleatia. Itsekin vierastin Hurjaa Joukkoa silloin kun sen ensi keraa näin. Syy oli siinä vilahtava auto. En ole pitänyt (ennen) muistakaan länkkäreistä, joissaon on auto. Nyt olen tajunnut, että melkein kaikissa Peckinpahin länkkäreissä teemana on viimeisten oikeiden lännenmiesten törmääminen uuteen aikaan. Ja uutta aikaa symboloi auto, joka on melkein kaikissa Peckinpahin länkkäreissä.
-
Muistaako kukaan nähneensä autoa Tex Willerissä? Minulla on hämärä mielikuva että jossain olisi vilahtanut, mutta en ole lainkaan varma.
-
Autoa en muista ...tosin lukemisissa on suuria aukkoja vaikka numerot hyllyssä onkin...
Jostain on jäänyt mieleen että "lentokonehalli" tai vastaava olisi jossain vilahtanut..saatan tosin muistaa väärin...
Itse muistan parhaiten ensimmäisen lukemani seikkailun Timantti-Jimin kosto ja se on minulle se paras ...
-
Ensimmäisen Willerin minkä luin sain kaverilta. Se oli Vuoden 96 tarina kaupunki ilman lakia ja siitäkin toinen osa. Hommasin sitten siihen monia vuosia myöhemmin ensimmäisen osan. Tex Willer intoni ei iskenyt läheskään silloin heti. Siihen aikaan taisin olla vielä batmanin ja mustanaamion lukija. Eritoten näitten animaatiotekniikalla tehtyjen batmanejen lukia.
-
Pat McRyanin ensimmäisessä tarinassa hän ajoi autoa, ja onnistui sen romuttamaan päin vankkureita. Tosin olen nähnyt siitä vain kaksi italiankielistä kuvaa, mutta se tarina olisi huippua nähdä ihan käännettynä.
-
Mister Fontin listasta olen muuten samaa mieltä, paitsi että Punaiset sudet, Lincolnin surmaajat ja Athabasca järvi karsittaisiin pois ja tilalle lyötäisiin Kauhujen Kaivos, Aaveiden majatalo ja Vaarallinen Washington.
-
Uusin äänestystä vähän.. Ja ehdotuksia otetaan vastaan
-
Täältä puuttuu tarina Murhaajan saappaissa (1992), joka on Texejen parhaimmistoa. Se pitää vielä lisätä.
-
Täältä puuttuu tarina Murhaajan saappaissa (1992), joka on Texejen parhaimmistoa. Se pitää vielä lisätä.
Oikeassa olet. Nyt on sekin lisätty ;)
-
Oma ääni tietty Teatterimurhalle. Se vaan on niin mahtava! ;D
-
Oma ääni tietty Teatterimurhalle. Se vaan on niin mahtava! ;D
Öö.. En niin noita tarinoiden nimiä muista.. Oliko kyseessä 1st Musta Tiikeri?
-
Kuolema tulee taivaalta on jäänyt vahvasti muistoihin (sieltä 70-luvun puolivälistä).Tarina on Texissä harvinaista scifiä. Tunnelma on jotenkin taianomainen. Nuoreen mieleen se vaikutti samalla tavalla kuin elokuva Se toisesta maailmasta. Kummatkin kauhistuttivat ja kiehtoivat samalla tavalla.
Onko tämä se, jossa kaktukset ampuvat piikkejä ja imevät ihmiset kuiviin vai se jossa ammuttiin pieniä kiviä, jotka muuttivat ihmiset muumioiksi vai joku muu? Kumpikin tarina on jäänyt lähtemättömästi mieleen.
-
Öö.. En niin noita tarinoiden nimiä muista.. Oliko kyseessä 1st Musta Tiikeri?
Kyllä ehdottomasti!
-
Kyllä ehdottomasti!
Joo, tarina oli aivan huippuluokkaa!
-
Onko tämä se, jossa kaktukset ampuvat piikkejä ja imevät ihmiset kuiviin vai se jossa ammuttiin pieniä kiviä, jotka muuttivat ihmiset muumioiksi vai joku muu? Kumpikin tarina on jäänyt lähtemättömästi mieleen.
Kyseessä on se tarina, jossa nuo kaktusmaiset piikkipallot kylvävät tuhoa. Tarina on pappa Bonellin käsikirjoittama ja Letterin piirtämä ja Suomessa se on julkaistu Tex Willerissä 1-2/1975.
Vuonna 1996 Texissä oli muuten aika samankaltainen tarina, Valo avaruudesta nimeltään. Senkin oli Letteri piirtänyt ja Boselli puolestaan käsikirjoittanut. Tämä uudempi tarina on ehkä vanhaa karmeampi, mutta ainakin itse tykkäsin siitä paljon. Pelottavia piikkejä löytyy siitäkin!
Sitten vielä tuosta äänestyksestä: annoin ääneni Villan Kadonneelle poliisipäällikölle. Tosin olisi voinut äänestää niin montaa muutakin... vaikea sanoa lopulta selvää ykköstarinaa. Lisäksi Teatterimurha ja Kadonnut laiva ovat mielestäni Villan ylivoimaisesti muut huipputarinat, oikeastaan samalla viivalla ensiksimainitun kanssa. Tietenkin myös muilta piirtäjiltä löytyy loistotarinoita!
-
Katsokaa ja ihailkaa^^ Villan tarinat ylivoimaisesti johdossa! Se on hienoa se! ja jos maxeissa alettaisiin julkaista niitä huippu tarinoita niin ehdottomasti ainakin nuo kolme Villan tekelettä julkaistaisiin.
-
Totta kai, äänestinhän Kadonnutta poliisipäällikköä!
-
Pat McRyanin ensimmäisessä tarinassa hän ajoi autoa, ja onnistui sen romuttamaan päin vankkureita. Tosin olen nähnyt siitä vain kaksi italiankielistä kuvaa, mutta se tarina olisi huippua nähdä ihan käännettynä.
Juu, Pat tosiaan ajoi autoa italailaisen järjestyksen mukaan serie Nevadan numerossa 14. La carica di Pat, jatkuen vielä sen sarjan viimeiseen liuskaan 15. Tex chiude il conto. Tuo ensimmäinen ilmestyi 2.11.1957 ja toinen sitten viikon sen jälkeen. Tuossa autossa oli muuten ilmarenkaat, kun rengas luodinosumasta sanoi: "pssss".
Texin henkilöiden kehityksen kannalta olisi tietysti mielenkiintoista saada tämäkin suomenkielisenä, vaikka tuntuukin, että joillekin nuoremman polven lukijoille nämä 40-60 luvulla piirretyt jutut ovat silkkaa sontaa.
Kun nyt isommassa otsikossa kysyttiin parasta tarinaa, niin kyllä minun mielestäni parhaita ovat ne liuska-aikojen seikkailut, joissa aika vielä kului; Kit vanheni. Ehkä se Tex Kanadassa olisi suosikkejani ja sitten se seuraava (Texin poika), jossa Kit pääsee ensimmäisen kerran mukaan seikkailemaan.
-
No johan, tämäpä mieluisa yllätys! Löytyy näköjään muitakin vanhoja huuhkaimia jotka osaavat arvostaa aitoa tavaraa. Liuskalehdistä ne minunkin mieluisimmat seikkailuni löytyvät, joskaan en kyllä näiden uudempienkaan päälle sylje. Hyviä seikkailuja on vaan niin pirusti, etten kyllä tähän äänestykseen mukaan taivu.
Mainitsemasi tarina olisi mukava saada suomeksikin. Lieneekö saapasmaan fumettinumeroissa 33?
-
vaikka tuntuukin, että joillekin nuoremman polven lukijoille nämä 40-60 luvulla piirretyt jutut ovat silkkaa sontaa.
Kyllä minun mielestäni liuska-ajan Texit ovat ihan hyvää ja kiinnostavaa luettavaa, vaikka olenkin kyseisen nuoremman polven texisti. Mutta eivät ne missään nimessä aivan kaikkien aikojen parhaimpiakaan tarinoita ole. Myöhemmin on nähty paljon laadukkaampaa kuvitusta, vaikka on siinä Galepin alkuaikojenkin tyylissä jotain sellaista simppelin karua lennokkuuta, joka viehättää. Loppujen lopuksi on tietenkin hyvä asia, että näitä klassikoita on julkaistu uudestaan, koska kaikki eivät kuitenkaan pystyisi alkuperäisiä liuskoja saamaan käsiinsä.
Jos taso oli liuskakaudella ainakin kohtuullista, niin se romahti saman tien silloin kun herrat Gamba ja Muzzi päästettiin puuhastelemaan Texin parissa. He ovat mielestäni Texin historian onnettomimmat töhertelijät. Sen taisi huomata myös pappa Bonelli, kun kerran määräsi Galepin piirtämään kasvoja heidän tarinoihinsa.
-
Jos minä olisin suuri taiteilija, niin piirtäisin huvikseni parhaat Muzzin ja Gamban tarinat kokonaan uusiksi. Samoilla kylmillä tussaisin uusiksi Letterin viimeisen 15 vuoden tuotannon ja Galepin viisi viimeistä haparointia.
Mikseiköhän noita vanhoja tarinoita muuten piirrätetä uusiksi? Kyllähän muutkin sarjakuvat toisinaan saavat uusia piirrosversioita. Esim. Akujen puolella Jippes kuvittaa uudelleen joidenkin tunareiden Barksin käsikirjoitukseen pohjautuvia sössöjä. Olisi vaihtelua italialaisillekin, joita on lellitty lukemattomilla uusinnoilla, jotka ovat käytännössä kaikki samaa.
-
No johan, tämäpä mieluisa yllätys! Löytyy näköjään muitakin vanhoja huuhkaimia jotka osaavat arvostaa aitoa tavaraa. Liuskalehdistä ne minunkin mieluisimmat seikkailuni löytyvät, joskaan en kyllä näiden uudempienkaan päälle sylje. Hyviä seikkailuja on vaan niin pirusti, etten kyllä tähän äänestykseen mukaan taivu.
Mainitsemasi tarina olisi mukava saada suomeksikin. Lieneekö saapasmaan fumettinumeroissa 33?
Juu, onhan meitä vanhempia vielä kehissä. Näyttää nuo piirtäjämieltymykset liittyvän paljolti siihen, kenen piirtämiä on ensiksi sattunut näkemään.
Tuo Patin autonajo osuu Gigante sarjan numeroon 34. Alkuaikoina Patin voimat tuntuivat aika rajattomilta, tuollaisen melkein kuution kokoisen kiven nostaminen tuntui sujuvan vaivattomasti. Samoin Pat oli joissain kuvissa päätä pidempi Texiä ja Carsonia, vielä tuossa Drama al Circo pituutta oli runsaasti. SItten näissä myöhemmissä tasasatasissa (värijulkaisut), joissa kaikki kaverit tulivat luokkakokoukseen (Tex, Carson, Kit, Tiger, Gros-Jean, Jim Brandon ja Pat), oli pituus jo kutistunut muiden tasalle, ehkä vähän lyhyemmäksikin.
Usein näissä kirjoittajien huomioissa mainitaan jonkin seikkailun ilmestymisajankohdasta sen julkaisu Suomessa, vaikka alkuperäinen julkaisuajankohta voi olla parikin vuosikymmentä aikaisemmin, eivätkä nämä nyt ihan järjestyksessä ole muutenkaan tulleet. Tietysti tässä nykyisessä Tex WIller lehdessäkin on vähän epäloogisesti mainittu julkaisuajankohta Suomessa (viimeisin Maxi-Tex), vaikka Italiassa oltiin samoissa lehdissä jo 10 vuotta aikaisemmin.
Joo, vähän joutavaa jorinaa tietysti tämäkin...
-
Juu, onhan meitä vanhempia vielä kehissä. Näyttää nuo piirtäjämieltymykset liittyvän paljolti siihen, kenen piirtämiä on ensiksi sattunut näkemään.
Näin sen minäkin olen ajatellut, ja varsinkin jos tuo ensikosketus tapahtuu vielä herkässä iässä eli sangen nuorena, jolloin ei vielä tiedä paljon mistään paljon mitään. Minulla ensikosketus liuskalehtiin oli alle 5 vuotiaana, sain niitä vanhemmilta veljiltäni ja vaikutus oli kyllä valtaisa.
Mutta, mitä jos mietitään jotain muuta sarjakuvaa, millaisen vastaanoton mahtaisivat saada esim. mahdolliset uudet Asterixin tai Tintin piirtäjät, jotka lähtisivät samalla tavalla tulkitsemaan Uderzon / Hergen luomuksia kuin Galeppiinin jälkeiset piirtäjät? Luulen etteivät ilman tappouhkauksia selviäisi.
-
Tämä keskustelu jatkuu tuolla: http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=2950.0
-
Muistaako kukaan nähneensä autoa Tex Willerissä? Minulla on hämärä mielikuva että jossain olisi vilahtanut, mutta en ole lainkaan varma.
Hannu,et voi olla tosissasi. Muistisi on nyt tuottanut pahemman tepposen. Ei Willerin aikakaudella ollut autoja. Ainakin olen eri asiayhteyksistä ymmärtänyt,että Willerissä eletään lähinnä 1870-vuosikymmentä. Autot kai tulivat joskus 1890-luvun lopulla.
Kolmipyöräisiä höyryautoja kyllä joku taisi kokeilla jo 1870-luvulla,joten jospa jossain texissä olisi sitten vilahtanut sellainen ajopeli.
-
Ei Willerin aikakaudella ollut autoja. Ainakin olen eri asiayhteyksistä ymmärtänyt,että Willerissä eletään lähinnä 1870-vuosikymmentä. Autot kai tulivat joskus 1890-luvun lopulla.
Auto löytyy Italian Tex-lehdestä nro 34. Näyttää (amatöörin silmään) jonkun sortin T-voortilta. Eli kyllähän Dakota oikeassa oli. Eihän tuo auto ole :-D
Ja tuo tarinahan on sama, jossa Irlannin Pat esiintyy ensimmäisen kerran, eli 'Pat, L'Irlandese '. Autosivuja tarinassa on ainakin yhdeksän erilaista, ja kymmenennessäkin on vielä Pat ja ratti... Tätä tarinaa ei olla vielä suomenkielellä nähty, joten Asko hopi hopi ;-)
-erno-
PS. Fixatkaa joku modeista tuo kuva näkymään heti, jos haluatte/viitsitte/onkos se edes sallittua? En jaksa enää opetella tänään...
-
Mahdollista kuvaa odotellessa vähän lisätietoa aiheesta. Lontoossa ajeli muuan Hancock-niminen heppuli jo vuonna 1838 höyryautolla pitkin poikin kaupunkia. Myöhemmin Bolleen-perheyhtiö rakenteli (Ranska tai Englanti) vuosina 1873-83 hyvin eristyksellisiä höyryautoja,joissa oli moottori edessä ja ohjauspyörä pystysuoraan akselin päässä. Ajopeli oli raskas ja huippunopeus vaatimattomat 20 km/tunnissa. Ehkä joku jenkeissä valmisti samanlaisia.
Enää en epäile Hannun nähneen hallusinaatioita. Varsinkin kun Ernotam valoitti tietämyksiään kyseisen asian suhteen. ;) :D
-
Nonniin, nyt on autokuvia katseltavana. Laitoin tuonne:
http://personal.inet.fi/koti/erno.tamminen/
Sivulla on aika paljon erilaisia Tex-kuvia, joten kärsivällisyyttä tarvitaan....
Mukana on myös muutama kuva Patista. Vai olikos se Hulk? vai Möykky?
-
Joo,mielenkiintoista nähtävää ylläolevassa osoitteessa. Irlantilainen Pat oli hankkinut höyryauton,joka kyllä sopii ajankuvaan. Toivottavasti Hannu huomaa autosivut. Italiaa ymmärtämättömänä en tajunnut tekstistä mitään,mutta kuvat kertoivat aika paljon.
1880-luvulla ranskalainen kreivi de Dion kaahasi höyryautolla jo 60km/tuntinopeutta. Tarkistin asian. Niin että kyllä Galeppilla oli todellista tietoa piirtäessään tarinaa. Voi olla,että kyseinen juttu on jäänyt vain italialaisten iloksi koomisuutensa takia.
-
Joo,mielenkiintoista nähtävää ylläolevassa osoitteessa. Irlantilainen Pat oli hankkinut höyryauton,joka kyllä sopii ajankuvaan. Toivottavasti Hannu huomaa autosivut. Italiaa ymmärtämättömänä en tajunnut tekstistä mitään,mutta kuvat kertoivat aika paljon.
1880-luvulla ranskalainen kreivi de Dion kaahasi höyryautolla jo 60km/tuntinopeutta. Tarkistin asian. Niin että kyllä Galeppilla oli todellista tietoa piirtäessään tarinaa. Voi olla,että kyseinen juttu on jäänyt vain italialaisten iloksi koomisuutensa takia.
Kyllähän tuo on ihan bensakäyttöinen, veivillähän Pat sen saa käyntiin. Käsittääkseni ekat polttomoottoriautot tulivat 1885, mutta tuo malli voisi olla enemmän 90-luvulta, tai myöhemminkin.
Nämä Texin seikkailut sijoittuvat aika paljolti 1880-luvulle, jos nyt ajatellaan, että Kit syntyi sisällissodan jälkeen. Noista ilmarenkaista voisi tietysti vielä haarukoida tarkemmin auton ikää.
-
Galep on piirtäjänä vain ottanut taiteellisia vapauksia ja piirtänyt auton ajattelematta sen enempää istuuko aivan kaikki sen ominaisuudet ajankohtaan. Missään nimessä hän ei ole osannut aavistaa Texin suosion yltävän pitkälle 2000-luvulle. Nykyään piirtäjiltä vaaditaan paljon enemmän ja siksi heidän on tänä päivänä pakko perehtyä yksityiskohtiin. Esimerkiksi otan Repetton piirtämän "kalkkarot ja pahemmat käärmeet",jossa Meksikolaisten hallussa on Gatling-konekivääri,kymmenella pyörivällä piipulla varustettu aseteollisuuden 1860-luvun taidonnäyte. En minä aseitten päälle paljon ymmärrä,mutta vaikutti siltä,että Repetto oli tarkkaan perehtynyt Gatlingiin.
-
Esimerkiksi otan Repetton piirtämän "kalkkarot ja pahemmat käärmeet",jossa Meksikolaisten hallussa on Gatling-konekivääri,kymmenella pyörivällä piipulla varustettu aseteollisuuden 1860-luvun taidonnäyte. En minä aseitten päälle paljon ymmärrä,mutta vaikutti siltä,että Repetto oli tarkkaan perehtynyt Gatlingiin.
Mutta oli se vaan aika hurjan näköistä, kun Tex tempaisi kyseisen Gatlingin sylkköönsä, juoksi katonharjaa pitkin ja lahtasi sitten yhden konnan ihan seulaksi. ;D
Totta on varmaan se, että ei Galep ole paljoa perehtynyt kaikkiin teknisiin yksityiskohtiin, vaan on piirtänyt autonkin vain suunnilleen oikean näköiseksi. Sama juttu oli aseiden kanssa. Oli klassikko-Texeissä välillä aika veikeän näköisiä revolvereja mieheltä. Vasta myöhemmin hän sitten alkoi kiinnittää niihin enemmän huomiota.
-
Totta on varmaan se, että ei Galep ole paljoa perehtynyt kaikkiin teknisiin yksityiskohtiin, vaan on piirtänyt autonkin vain suunnilleen oikean näköiseksi. Sama juttu oli aseiden kanssa.
Itse ajattelin, että Galep piirsi autot (ja muut vempeleet) lukijoita varten, ehkä vähemmän historialliselta kantilta.
Jos auto olisi hirveän tarkasti vanhoja piirustuksia noudattanut, keskustelisimme täällä nyt, miten se onkin niin huonon saanut aikaan.
Ja Galep piirsi tuohon aikaan kaik tarinat yksin, ettei siinä varmaan jäänyt paljon pähkäilyille aikaa, että millainen tuo oikeasti mahtaisi olla. Sarjakuvapiirtäjän ensimmäinen sääntö riipustuksissaan ajatella lukijaa!
-
Mutta oli se vaan aika hurjan näköistä, kun Tex tempaisi kyseisen Gatlingin sylkköönsä, juoksi katonharjaa pitkin ja lahtasi sitten yhden konnan ihan seulaksi.<snip>
Tästä keskusteltiin aikoinaan paljonkin (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=5745.msg36906#msg36906)... sen verran painavakin on tuo tuliase.
-
Huh, löytyihän se auto sieltä, hetken jo epäilin omaa muistiani. Kyllä kai tuo rakkine sentään autojen kategoriaan voidaan laskea?
Kiitos Ernolle kuvista, ja yhdyn kuoroon Pat Irlantilaisen ensiesiintymisen suomeksi ilmestymisen puolesta!
-
ja yhdyn kuoroon Pat Irlantilaisen ensiesiintymisen suomeksi ilmestymisen puolesta!
Muuan kaverini väittää,että Pat Irlantilainen on seikkaillut suomalaisissa Texeissä 70-luvulla. Pettääkö hänen muistinsa? Minä kun sain vaikutelman,että Pat on Suomessa tuntematon!
-
Muuan kaverini väittää,että Pat Irlantilainen on seikkaillut suomalaisissa Texeissä 70-luvulla. Pettääkö hänen muistinsa? Minä kun sain vaikutelman,että Pat on Suomessa tuntematon!
Onhan Irlannin Pat esiintynyt Suomessa ties kuinka monta kertaa, myös 70-luvulla. Vain se ensimmäinen tarina on jäänyt väliin. Ja toinen välistä.
Tuossa on pikaista listaa, toivottavasti ei suurempia Virheitä/puutteita löydy? Joku uudempi tarina saattaapi puuttua...
-Pat, L'Irlandese (ei julkaistu suomessa)
-Aavikon arvoitus 72/03ja kro 2004/8
-Murhayritys Montezumassa 84/01
-Rettelö Fullertownissa 84/02
-Rautatie helvettiin 71/01 ja Kro 2001/01
Mormonikopla 84/14
Mustaa kultaa 73/05 ja kro 2006/15
Rajaseudun rosvot 72/10
Il ritorno di Montales (ei julk suomessa)
Trapperi 78/03
Shanghai Ladyn tragedia 89/01
Tex suuri 96/01
Huuto myrskyssä 94/11
Voittamattomat 97/14
Kultasola 2000 / 02
-
Olinpas todella hölmö. Pat Irlantilainen on tietenkin yhtä kuin nyrkkeilijä Pat McRyan,joka auttoi Texiä ja kumppaneita mm. Shanghai ladyn tragediassa. Tämän asian olisi sylilapsenkin pitänyt tajuta,mutta eipä vain välähtänyt.
-
Ei tuo nyt vielä mitään. Kerran eräs (eli minä) väitti että Tex tarinoita on yli kuusisataa. :o :o
Kyllä Irlannin Patti pitää suomeen saada. (Nälkä kasvaa syödessä)
-
Ei tuo nyt vielä mitään. Kerran eräs (eli minä) väitti että Tex tarinoita on yli kuusisataa. :o :o
Ja eihän tuo nyt vielä mitään. Minä väitin 1998 Tex Willer -aiheisessa tutkielmassani, että G. L. Bonelli on kuollut, vaikka mies kuoli vasta vuosia myöhemmin :o :o :o. Puolustuksekseni on mainittava, että lähdeaineisto oli luotettavin mahdollinen: Tex Willer lehti...
Pliis, säästäkää hymiöitä muillekin. -Wade
-
Paso kehui toisessa keskustelussa vuosikertaa 1979, joten otin kokeeksi tarinan Kotka ja salama uudelleen luettavaksi. Todella hyvä seikkailu, riittävän monipolveinen ja vauhdikas. Galepin piirros oli jo vähän horjuvaa, mutta silti ihan ok muutamia kohtia lukuunottamatta. Tätä ei tuolla äänestettävien listalla ole, saattaisi olla kelpo ehdokas parhaasta tarinasta taistelemaan. En kuitenkaan vielä ole läheskään valmis ääntäni antamaan.
Tarinassa Tex ja kumppanit esiintyivät peitenimillä, joten tässä taas muutama (Jannehan noita kyseli Länkkäritrivian puolella): Tex ilmoitti olevansa Texas ja Kit Carson Kansas, ja Kit Willer esiintyi palkkionmetsästäjä Indio-Billynä. Tiger oli Indion kaveri, jonka nimestä Kit totesi että "se on niin pitkäkin että unohtaisitte sen saman tien".
Tarinassa oli myös muuta loistavaa sanailua, tässä
yksi mehevimmästä päästä:
Kit Carson: Miten minunlaiseni rehellinen mies on joutunut moisten lurjusten seuraan?
Tex: Sanoitko rehellinen?
Carson: Sanoin! Mitä sitten?
Tex: Kun sinä tulet kaupunkiin, niin naiset kätkevät tyttärensä ja kauppiaat telkeävät ovensa.
-
Hannun ylläkuvaama Texin ja Carsonin sanailu on loistava otos kaksikon lennokkaasta huulenheitosta,joka tuntuu toimivan erinomaisen hyvin Galepilla,Letterillä,Ticillä ja Fuscolla. Noissa sanailuissa on epäilemättä yksi tärkeä osatekijä Tex Willerin suosioon. Ikävää vain,että huumorin osuus on vähentynyt.
Oli minulla yksi kysymyskin,johon varmaan joku osaa antaa valaisevan vastauksen. Kysymykseni koskee kirjoittajaa nimeltä Canzio. Olen lukenut häneltä "Klaatun kulta"-nimisen tarinan. Jutun kuvittajana toimi vanha tuttumme Fusco ja sijoitan tämän seikkailun aivan Willerien kovimpaan kärkeen. Mutta minne tämä kyseinen tekstinikkari katosi? En muista lukeneeni häneltä mitään muuta tarinaa,tai sitten kyseessä on ollut joku selvästi vähäpätöisempi juttu. Canzio ei vaikuttanut turhalta tekstittäjältä.
-
Hannun ylläkuvaama Texin ja Carsonin sanailu on loistava otos kaksikon lennokkaasta huulenheitosta,joka tuntuu toimivan erinomaisen hyvin Galepilla,Letterillä,Ticillä ja Fuscolla. Noissa sanailuissa on epäilemättä yksi tärkeä osatekijä Tex Willerin suosioon. Ikävää vain,että huumorin osuus on vähentynyt.
Jep, Nolittan tarinoissa sitä onneksi vielä näkyy
Oli minulla yksi kysymyskin,johon varmaan joku osaa antaa valaisevan vastauksen. Kysymykseni koskee kirjoittajaa nimeltä Canzio. Olen lukenut häneltä "Klaatun kulta"-nimisen tarinan. Jutun kuvittajana toimi vanha tuttumme Fusco ja sijoitan tämän seikkailun aivan Willerien kovimpaan kärkeen. Mutta minne tämä kyseinen tekstinikkari katosi? En muista lukeneeni häneltä mitään muuta tarinaa,tai sitten kyseessä on ollut joku selvästi vähäpätöisempi juttu. Canzio ei vaikuttanut turhalta tekstittäjältä.
Canzio tekstitti muistaakseni vielä toisenkin tarinan, tarkistan! Joka tapauksessa ns. "vierailevat" kirjoittajat saivat tilaa Nizzin burnoutin aikoihin. Niistä vain Boselli ja Medda on tehnyt enempikin tarinaa.
-
Klaatun kulta on Canzion ainoa kokonaan itse kirjoittama tarina, mutta hänet mainitaan Nizzin ohella toiseksi kirjoittajaksi tarinaan Salasanoma (94). Täällä (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=7246.msg129495#msg129495) Janne valotti aikaisemmin hieman Canzion taustoja. Ei muuten Meddallakaan ole kuin vain kaksi Tex-tarinaa ansiolistallaan.
-
Klaatun kulta on Canzion ainoa kokonaan itse kirjoittama tarina, mutta hänet mainitaan Nizzin ohella toiseksi kirjoittajaksi tarinaan Salasanoma (94). Täällä (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=7246.msg129495#msg129495) Janne valotti aikaisemmin hieman Canzion taustoja. Ei muuten Meddallakaan ole kuin vain kaksi Tex-tarinaa ansiolistallaan.
Ja toinen Meddan tarinoista oli "Kilpailevat koplat". Piirrostyön hoiteli Blasco,jonka pehmeä tyyli oli saanut hivenen rajuutta ja persoonallisuutta lisää. Tässä tarinassa pistäydyttiin iloisten tyttöjen talossa ja paljas pintakin vilahteli. Vaan tähänpä sitten päättyivät Meddan ansiot Tex-kirjoittajana. Kuka tietää millainen tarinankertoja hänestä olisi kehittynytkään jatkossa.
-
Ja toinen Meddan tarinoista oli "Kilpailevat koplat". Piirrostyön hoiteli Blasco,jonka pehmeä tyyli oli saanut hivenen rajuutta ja persoonallisuutta lisää. Tässä tarinassa pistäydyttiin iloisten tyttöjen talossa ja paljas pintakin vilahteli. Vaan tähänpä sitten päättyivät Meddan ansiot Tex-kirjoittajana. Kuka tietää millainen tarinankertoja hänestä olisi kehittynytkään jatkossa.
Muistaakseni toinenkin Meddan tarina perustui samanlaisiin tapahtumiin, tarina Kauhua.
Muistaaksein se oli myös Meddan, mutta entä tuo toinen? Mitä numeroa?
-
Meddan Texit:
Kilpailevat koplat TW 14-16/1994, piirros Blasco, pituus 220 s.
Kauhua! TW 8-9/1995, piirros Letteri, pituus 220 s.
Kumpikin tarina ilmestynyt Italiassa 1994. Hyviä tarinoita nuo ovat, joten sikäli on harmi ettei Medda saanut sen enempää vastuuta niiden jälkeen. :(
-
Kolmas kässäri oli jo tekeillä. Piirtäjäksi oli valittu Letteri. Sitten hätäapuja ei enää tarvittukaan, kun Bosellista tehtiin vakkari. Kolmas käsis jäi Meddalta siis vaiheeseen.
-
oho, laitoin vahingossa väärään. Laitoin muu...., mutta tarkoitin carsonin menneisyys.
-
Tulipa luettua aika upea Nizzi/Ortiz tarina "suuri junaryöstö". Tämä taisi olla Ortizin ensimmäinen Tex (ei Suomessa.) Muistan,että joku tätä tarinaa ja varsinkin kuvitusta moitiskeli joskus aiemmin. Olen kyllä tästä täysin eri mieltä, sillä kyseessähän on eräs Ortizin parhaista. Kuvallinen ilmaisu on vahvaa ja Ortizin rajuus tulee hyvin esiin. Pidän hänen tummanpuhuvasta tyylistään, joka on selvästi eroittuvaa ja taatusti persoonallista. Tarinan loppukohtaus Willer-historian eräs sykähdyttävämpiä. Paha saa palkkansa totutusta poikkeavalla tavalla.
-
Suuri junaryötö pitäisi kait tulla meillä suuralbumina ensi vuonna. Se on tosiaan Ortizin ensimmäinen Tex-tarina ja Italian Texone nro 6. Mukava on sitten aikanaan nähdä, miltä Ortizin tummasävyinen taide näyttää isossa koossa. Veikkaan että hyvältä!
-
<snip>Tarinan loppukohtaus Willer-historian eräs sykähdyttävämpiä. Paha saa palkkansa totutusta poikkeavalla tavalla.
Minä sitä ainakin kehuin aika äskettäin, ja juuri tuota loppukohtausta. Tosin eräs taisi sanoa poikkinaisen sanan...
-
Minä ainakin olen moittinut siitä tarinasta Carsonin tukkatyyliä. Myöhemmin sekin on Ortizilta hioutunut mahtavuuteen.
-
Ja minä olen moittinut texin ja carsonin vaatetusta.. Ihan niinku kalsarit jalassa juoksisivat! Muutenkin yksi heikoimmista Ortizin tarinoista..
Tosin ei Ortizin taide vieläkään nosta mulla kovin suuria tunteita pintaan, mutta sehän on vain makuasia.
-
Kun nyt muistelen, niin Ortizin Suuri junaryöstö on tainnut kirvoittaa koko joukon mielipiteitä joskus aiemmin. Jannelta taisi olla juuri se "Carsonin hintahtava takatukka", jota joskus naureskeltiin suuremmassa porukassa, kun näitä juttuja luettiin. Pat veisteli jotain Texin ja Carsonin ulkoasusta verraten kaksikkoa ryysyläisiin. Ja ihan varmaan joku heitti, että pääkonna oli kuin ilmetty Lee Marvin.
Kaikki edelläluetellut huomiot pitävät paikkansa. Ja kaikista edellämainituista seikoista huolimatta: Upeaa Ortizia. ;D
-
Suuri junaryöstö on huipputarina juuri sopivalla piirrostyylillä. Linch Weyssin roistomaisuus vain korostuu Ortizin käsissä!
-
Todella vaikea näitä on paremmuusjärjestykseen pistää, varmaan joku tarina vielä unohtuikin, mutta pienen miettimisen jälkeen listani näyttää tältä:
TRAAGINEN RISTI 1976
LOHIKÄÄRMEEN PALUU 1980
SUURI VEHKEILY 1985
TEATTERIMURHA 1993
KELTAINEN KOIRA 1981
-
Tervetula Sprottisportti keskusteluihin mukaan. Mukava saada ns. uutta verta ja tuoreita mielipiteitä mukaan!
-
Tervetuloa myös minunkin puolesta. Tosin tosifanin asema edellyttää, että suuri osa omassa hallussa olevista Tex-tarinoista on oltava luettu vähintään 5 kertaa!
-
Hieman eloa tähänkin ketjuun. Äänestin muuta. Pitkään taiteilin Tehtävä Great Fallsin ja Kaukomaille välille. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että jos listassa olisi ollut Kahden lipun välillä niin se olisi saanut puoltoääneni. Omia suosikkeja kaikki tosin. Samaten kuin Mormonikopla ja kaikki kädenväännöt Mefiston kanssa.
-
Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että jos listassa olisi ollut Kahden lipun välillä niin se olisi saanut puoltoääneni.
Kaikin puolin hyvä tarina, mutta jos tuntee saagan varhaisemmat vaiheet, ei voi sanoa muuta kuin paha vikatikki pappa Bonellilta.
PS. Väärä ketju, muta ilmoitusluontoisena asiana, että pistän piakkoin huuto.nettiin italo-Texin, jossa on juuri tähän tarinaan kuuluva komea kansi. Italot ovat äänestäneet sen kannen kaikkien aikojen parhaaksi kanneksi. Ja sitä ei ole siis Suomessa julkaistu. Innokkaat huutamaan!
-
Kaikin puolin hyvä tarina, mutta jos tuntee saagan varhaisemmat vaiheet, ei voi sanoa muuta kuin paha vikatikki pappa Bonellilta.
Sivistätkö uusherännäistä TW-lukijaa, että miksi hyvä tarina on vikatikki..
-
Koska aiemmin Tex, Carson ja Kit olivat sissällissodan aikana puolueettomina rangereina. Nyt siis nuorempi Kit ei ollut edes syntynyt, Carsonista ei ollut tietoakaan ja Tex oli pohjoisen puolella. Tarinassa on myös lievää ristiriitaa hiukan varhaisempaan tarinaan Texin menneisyys.
-
Koska aiemmin Tex, Carson ja Kit olivat sissällissodan aikana puolueettomina rangereina. Nyt siis nuorempi Kit ei ollut edes syntynyt, Carsonista ei ollut tietoakaan ja Tex oli pohjoisen puolella. Tarinassa on myös lievää ristiriitaa hiukan varhaisempaan tarinaan Texin menneisyys.
Thänks, nyt sitä taas ollaan hivenen viisaampia. Jotain tällaista oinastelinkin ja jälkeenpäin tajusin myös lukeneeni mutten sitä älynneeni. Tosin täällä annetaan ymmärtää toisin..
http://www.huvipuisto.net/tex/tarinat/willer60.htm
Itse näkisin, että tex on tuotteena kehittynyt ja tarina on elänyt, jotta se saataisiin paremmin sopimaan texin nykyhetkeen.
-
Tuota kirjoitettaessa ei oltu julkaistu ensimmäisiä klassikko-maxeja, joista käy hyvin selville, että sisällissotaan on enemmänkin kuin pieniä viittauksia.
-
Äänestin muuta kun en löytänyt omia suosikkejani, jotka ovatkin
Suuri vehkeily -85
Navajoverta -84 (ilmestyi ensin -71 nimellä navahon kosto?)
Mefiston poika + Yaman paluu -82
Fort Defiance -76 jatkui tosin seuraavalle vuodelle, jos oikein muistan
Muitakin helmiä on, mutta nuo nyt tulivat mieleen näin kaffetauolla ykskaks...
EDIT 4.8.08 parit typot
-
Äänestys nollattu. Nyt on mahdollisuus myös poistaa oma ääni. Lisäsin Mefistot vaihtoehdoiksi.
-
Olisihan se hienoa, jos muistaisi kaikki lukemansa textarinat. Muuten, jos alkaisi lukemaan yhden texin päivässä, niin parissa vuodessa tulisi luettua omat texit.
Ne, joilla on nuo liuskat, lukisivat texiä vielä melkein vuoden pidempää, jos lukisivat yhden liuskatexin päivässä.
Joo, pitäis päästä eläkkeelle ensin että onnistuis kun jos laskee ulkomaanjulkaisut päälle niin menee neljännelle vuodelle.... :P
-
Itse aloitin lukemaan n. 3 vuotta sitten Texejä vuodesta -71 alkaen. Nyt olen menossa vuoden 2003 lopulla. Maxit ja suuralbumit olen lukenut sitä mukaa kun ovat ilmestyneet.
Muutama tarina nousee äkkiseltään mieleen mutta tuntuu hankalalta, miltei mahdottomalta etsiä tarinoiden joukosta yksi suosikki. Mutta pitänee tarinaluettelon kanssa kertailla ja mietiskellä. Ensimmäiseksi mieleen tulevat jaksot joita on lukenut lapsena 70-luvulla ja nyt sitten kerrannut. Mutta ovatko ne parhaita? Saattaa mennä vielä aikaa ennen kun olen valmis äänestämään.
-
Kaukomaille luettu muutamaan kertaan ja Ticcin hyvä kynänjälki ja seikkailut viidakkossa ym. tekevät tarinasta loistavan :)
-
Olen lukenut paljon tex willereitä. Olen lukenut melkein kaikki lehdet vuodesta 1978 lähtien ja myös jotain sitä ennen. Halusin siis kysyä muilta ihmisiltä mielipidettä parhaista tarinoista. Huomasin kyllä että tuolla oli toinen foorumi missä käsiteltiin parhaita tex willer tarinoita, mutta siellä oli niin paljon muutakin keskustelu, että päätin tehdä uuden ja kirjoittaa niin hyvän analyysin kuin vain pystyin. :)
No tässä on kuitenkin oma top 5 parhausjärjestyksessä
1.Punaisen käden paluu 1988
2.Tehtävä Great falls 1979
3.Timantti-Jimin kosto 1974
4.Kiinalaiskortteli 1978
5.Kadonnut poliisipäällikkö 1991
Perusteluna voisin sanoa, että tuo 1. Punaisen käden paluu on vain henkilökohtainen suosikko, ite tykkään paljon sellaisita tarinoista missä te menee Meksikoon. Vastassa oli siis uudelleen organisoitunut punaisen käden kopla joka ei kaihtaa keinoja yrittäessään tappaa texiä ja carsonia. Tuossa tarinassa on niin paljon jänniä juonteenkäänteitä ja jännitystä alusta loppuun siksi se on ehdoton ykkönen. 2.Tehtävä great falls on minusta loistava tarinassa on todella yllättävä ja hyvä alku, siis yksi punatakkikersantti Donovan pettää Texin ja Jim Brandonin ja samalla vapauttaa vaarallisen vangin. Tästä alkaa seikkailu missä on myös paljon odottamia tilanteita ja paljon taistelua intiaanijen ja punatakkien välillä. Tehtävä Great falls oli muuten todella loistava tykkäsin erityisesti siitä kun näin Jimin ja Texin parina. Ite en vain tykännyt Tehtävä Great Fallsin lopusta. Ite en siis tykkää semmoisita "armeija tulee apuun"-lopuista. Semmoiset loput ova vähän mauttomia. Sitten nuo sijoilla 3-5 ovat sellaisia että ne kaikki ovat loistavia ja pitkiä tex seikkailuja. Seikkalupaikka on mitä parhain eli San Francisco. Tämä kyseinen kaupunki tekee seikkaluista loistavia, koska San Franciscossa on texin hyviä ystäviä, Tom Devlin poliisipäällikö, Mike Tracy hotellin omistaja, Lefty Potreroon kuntosalin pitäjä. Lisäksi tässä kaupungissa sattuu ja tapahtuu vaikka minkälaista, aina kun Tex ja sen kaverit sattuvat paikalle. 3.Timantti-Jimin kosto on siksi parempi kuin Kiinalaiskortteli ja Kadonnut polisiipäällikkö koska siinä on paras piirrustusjälki, etenkin ne kuvat siellä merellä seilatessa oli parhaita mitä oon koskaan Texissä piirrettävän nähnyt. Kiinalaiskortteli oli Kadonnut poliisipäällikköä parempi, koska siinä oli toiminnallinen ja tuhoisa loppu. Tämä Kiinalaiskorttelin kopla siis tuhottiin oikein perusteellisesti. Kadonnut poliisipäällikkö oli myös hyvä tarina.
-
Minun mielestä ykkönen on Kalmankukka,vai mikä sen sarjan oikea nimi oli.
Siinä piikkipallopahiskukkaset ampuivat tappavia piikkejä onnettomiin uhreihin.Tex teki niistä rehuista sitten käristettyä salaattia.
Tämä oli minun mielestäni lapsena niin järkyttävän brutaalia kohtelua vihanneksia kohtaan, jotta tarina jäi mieleen ikuisiksi ajoiksi.
Muita sijoja en oikein voi mainita, kun en muista tarinoiden nimiä.Minä vain luen niitä.
-
Tervetuloa foorumille, Rogeri ja sila.
Yhdistin vasta-aloitetun top-5 ketjun tähän vanhaan, koska molempien sisältö on sama. Omista suosikkitarinoista voi siis vapaasti kertoa tässä ketjussa. Ja äänestääkin.
-
Timantti-Jimin kosto on siksi parempi kuin Kiinalaiskortteli ja Kadonnut polisiipäällikkö koska siinä on paras piirrustusjälki, etenkin ne kuvat siellä merellä seilatessa oli parhaita mitä oon koskaan Texissä piirrettävän nähnyt.
Minäkin arvostan tuon tarinan kuvituksen todlla korkealle. Ehkäpä se on itselleni ykkönen sillä saralla. Vaan on kumma, kun lähes samoihin aikoihin tehty Montalesin paluu ei säväyttänyt samaan malliin.
-
Keltainen koira täytyy aina mainita parhaista tarinoista keskusteltaessa. Itse pidän 'vanhoja' intiaanien parissa tapahtuvia seikkailuja parempina kuin näitä nykyisiä kaupunkiseikkailuja.
-
Äänestin "Carsonin menneisyyttä". Muita suosikkitarinoitani ovat "Valo avaruudesta" ja "Red Hillin verilöyly".
-
Oma TOP - 5 , jos sellaista nyt yleensä pystyy Tex Willerin kyseessä ollessa nimeämään , kun hyviä tarinoita ( juoni + kuvitus ) on useita kymmeniä , on seuraava :
1. Kaukomaille 12-15 / 82
2. Traaginen risti 2-5 / 76
3. Tehtävä Great Fallsissa 1-4 / 79
4. Keltainen koira 5-8 / 81
5. Rautanaamio 2-4 / 81
Lyhyet perustelut valinnalleni ovat : Kaukomaille tarinassa Ticcin kuvitus on kohdallaan kun liikutaan Arizonan autiomaista Panaman trooppiseen sademetsään . Tarina on todella hyvä , oikeasti alkaa jännäämään retkikunnan kohtaloa viidakosta pois selviytymisessä. Tarinassa on draaman aineksia vaikka kuinka ja paljon , suurvaltapolitiikkaakin on sekoitettu joukkoon. Upseerien nyrkkitappelu Kolumbia vs USA:n merijalkaväki + pari Willeriä on loistavaa toimintaa . Texin otettua ohjat käsiinsä pieni ryhmä selviää vain vaivoin verenhimoisten intiaanien ja kuuman sademetsän otteesta . Traaginen risti on Ticcin varhaisempaa kuvitusta , mutta pystyy jo näkemään , mitä tuleman pitää . Hienoa kuvitusta Kanadan havumetsistä . Seikkailu on täynnä monia vaiheita ja jännitystä ennenkuin pahat saavat palkkansa. Tehtävä Great Fallsissa on omassa tilikirjassani hyvin tasoissa Traagisen ristin kanssa . Koettuaan monia vastoinkäymisiä onnistuu Tex ja Jim Brandon kukistamaan julmat kapinalliset Britti armeijan avustuksella. Keltainen koira on myös sen verran hyvä , että ansaitsisi tulla kuvattavaksi valkokankaalle. Kahden rosvointiaaniheimon ryöstöretki Navajo - heimon alueelle on hyytävää seurattavaa . Paholaiskallioilla tapahtunut sitkeä puolustustaistelu ylivoimaista vihollista vastaan on kuin Suomen talvisodasta . Keltainen koira ilmeisesti jatkaa vihollisuuksia Italiassa ilmestyvässä uudessa seikkailussa.
Rautanaamio on myös hurja tarina laajasta rikollisjoukkiosta New Orleansissa , jonka Tex kukistaa oman sakkinsa lisäksi parilla sheriffillä vahvistettuna . Myös tässä seikkailussa yllätyksiä piisaa , ei vähiten pääkonnan henkilöllisyyden paljastumisessa.
-
Tosta puuttuu khyl niin monta kärkinimeä ja jopa terävin huippu, ettei voi khyl lähteä äänestämään
puuttuvia
El Muerto
Kahden lipun välillä
Virginia City
Uhka rajan takaa
Vieras Elk Cityssä
Arpiotsainen soturi
Katkaistu Nuoli
Sodan liekit
Hautajaiset Silver pinessä
Murhaajan Saappaissa
Paluu Pilaresiin
Klaatun kulta
Yukonin erämaa
Red Hillin verilöyly
Suuri Hyökkäys
ym....
-
Lapsena mun suosikki oli sellainen tarina, missa Tex ja Carson soluttautuivat joihinkin kapinajoukkoihin, missa sitten yksi "konna" tunnisti Texin rangeriksi. Mikahan tarina mahtaa olla kyseessa? Myos Mefisto ja Yama oli tietysti kovaa kamaa. Nyt en oo lukenut Texeja vuosiin, mutta starttailen taas, mihin sita juuristaan paasee.
-
Lapsena mun suosikki oli sellainen tarina, missa Tex ja Carson soluttautuivat joihinkin kapinajoukkoihin, missa sitten yksi "konna" tunnisti Texin rangeriksi. Mikahan tarina mahtaa olla kyseessa?
Ihan tuolla vinkillä en ainkaan minä osaa vielä vastausta antaa; jos voit hieman tarkentaa, esim. milloin olit lapsi? 70-luku, 80-luku?
-
Tosta puuttuu khyl niin monta kärkinimeä ja jopa terävin huippu, ettei voi khyl lähteä äänestämään
Lisäsin Victorion listalta neljä ensimmäistä. Samoin lisäsin äänestyksissä parhaiten menestyneet maxit ja suuralbut (ja niiden uusimmat edustajat) sekä mielestäni kaksi merkittävää 90-luvun tarinaa. Samalla poistin pari tarinaa, jotka eivät oleet ääniä saaneet.
Mikä tärkeintä, muutin äänestystä siten, että nyt voi äänestää viittä parasta tarinaa. Poistakaa ensin antamanne ääni, niin pääsette äänestämään uusiksi.
Jos listalle pitää saada ehdottomasti vielä joku tarina, niin antakaa kuulua.
Mainittakoon nyt vielä, että Lauri Vartiaisen Tex-sivuillahan on äänestetty parasta Tex-tarinaa jo monta vuotta sitten. Tuskin tilanne on siitä hirveästi muuttunut.
-
Ihan tuolla vinkillä en ainkaan minä osaa vielä vastausta antaa; jos voit hieman tarkentaa, esim. milloin olit lapsi? 70-luku, 80-luku?
Juu olin lapsi 80-luvulla, mutta saattaa kyseessa olla joku 70-luvunkin tarina. Muistelen, etta tarinan nimessa oli "kapina", mutta saattaa muisti tehda tepposetkin..
-
Carsonin (Casonin) menneisyys on listalla kaksi kertaa.
Hävisikö se Punaiset sudet listalta? Sehän on yksi parhaista.
-
Jos Punaiset sudet on ollut listalla eikä enää ole, niin sitten poistin sen, koska se ei ollut saanut ääniä. Haluatko sen takaisin? Poistan tuon Casonin menneisyyden (vaikka se onkin saanut äänen).
EDIT. Jaa, ei voinutkaan poistaa. Muutin Casonin menneisyyden Paholaisaaveeksi. Se, joka on sitä äänestänyt voi helposti vaihtaa äänensä.
-
Omia ehdottomia suosikkejani puuttuu listalta pari.
Jo aiemmin mainittu "Keltainen koira" ja toisena vielä "Suuri vehkeily".
Mutta johan tuosta listastakin tulisi pitkä, jos jokainen tarina lisättäisiin mukaan. Mennään näillä :)
-
Lisäsin ne nyt kuitenkin. legendaarisia tarinoita molemmat.
Mitäs mieltä raati on, nollataanko äänestys ja aloitetaan alusta? Saisi sitten poistettua nuo epämääräiset "joku mefisto-tarina" tai "joku kronikka", jotka ovat kuitenkin ääniä saaneet. Pistin sinne nyt kuitenkin (jo eilen) Luurankoylängön yhdeksi vaihtoehdoksi.
-
Varmaan selkeintä tehdä noin kuin ehdotit.
-
Nollattu. Jos jotakuta harmittaa tämä, niin pahoittelen. Yritetään nyt saada tähän äänestykseen joku järki. Ehdokkaita voi vielä lisätä, joten ehdotuksia kehiin.
-
Tämä on ihan ok. Tosin kaikki minulle rakkaimmat seikkailut sieltä puuttuivat, eli suomen liuskalehdet suurinpiirtein 1961-65. Mutta enpä tiedä kuinka monta niistä sitten loppujen lopuksi olisin ihan kärkiviisikkoon rankannut. Viiden parhaan valitsemisessa joutuu kumminkin heittämään vähintään 95 lähes yhtä hyvää pois. Mefistot ja Ticcin Kadonnut pueblo ynnä Traaginen risti (+dakotojen sanoma)) ovat kyllä huippua; samoin Letterin Paholaisaave. Ja onhan näitä...
-
Mainittakoon nyt vielä, että Lauri Vartiaisen Tex-sivuillahan on äänestetty parasta Tex-tarinaa jo monta vuotta sitten. Tuskin tilanne on siitä hirveästi muuttunut.
Tuossa äänestyksessähän Luurankoylänkö on jaetulla ykkössijalla, mikä hieman kummastuttaa. Minusta melkein mikä tahansa nykyaikainen Willer-seikkailu on parempi kuin vanhanaikainen ja lapsellinen Mefisto-hömpötys. Ehkäpä nyt lukijoiden uudempi sukupolvi äänestää ahkerasti ja kärkeen kiilaa uudempia seikkailuja.
No, toki ymmärrän ettei näissä kaikkien aikojen -äänestyksissä välttämättä äänestetä sitä absoluuttisesti parasta vaan pikemminkin sitä itselle nostalgisinta tarinaa.
-
Kyllä se Luurankoylänkö oli aidosti pelottava, kun sen pikkupoikana ensimmäisen kerran luin. Onhan tarinalla heikkouksia, mutta kyllä siinä edelleen sama teho tuntuu olevan.
-
Lueskelin taannoin Luurankoylängön ja Lyijytuuli-Maxin perätysten. Siinä missä Luurankoylängön kanssa sai tuskailla, että jaksoi loppuun asti, imaisi Lyijytuulen jännittävä Alaska-seikkailu heti mukaansa. Vaikka Texiä on tullut luettua lapsuudessa ja olen nostalgiaan taipuvainen, niin kyllähän tuo Luurankoylänkö on tosiaan auttamattoman vanhentunut ja lapsellinen. Ykköspaikka nykyvalossa ilman nostalgialisää vähintäänkin kyseenalainen.
-
Eipä näy tässä äänestyksessä vielä kovin korkealle kivunnen kyseinen tarina.
-
Tuossa äänestyksessähän Luurankoylänkö on jaetulla ykkössijalla, mikä hieman kummastuttaa. Minusta melkein mikä tahansa nykyaikainen Willer-seikkailu on parempi kuin vanhanaikainen ja lapsellinen Mefisto-hömpötys. Ehkäpä nyt lukijoiden uudempi sukupolvi äänestää ahkerasti ja kärkeen kiilaa uudempia seikkailuja.
No, toki ymmärrän ettei näissä kaikkien aikojen -äänestyksissä välttämättä äänestetä sitä absoluuttisesti parasta vaan pikemminkin sitä itselle nostalgisinta tarinaa.
Nostalgiaksikin sitä voi kutsua. Olen toki täysin eri mieltä spiritin kanssa, "nykyaikaisista", 2000-luvun seikkailuista saa hakemalla hakea vanhojen veroista. Noissa vanhoissa seikkailuissa oli mukavasti yllättäviä käänteitä ja ehkä jonkinlaista reipashenkisyyttä, mikä näistä uusista, usein aika suoraviivaisita ja myös usein turhan raaoista tarinoista puuttuu. Luurankoylänkö on aivan erinomainen esimerkki tuon ajan hengestä- ja tietysti Galleppiinin parasta aikaa. Tällaisia Tex-seikkailuja minä ainakin voisin ahmia loputtomasti.
Mutta makuasioistahan tässä on kysymys, ja ymmärrän toki, ettei nuoremman polven lukijakunta voi millään saada samoja väristyksiä näistä "vanhentuneista ja lapsellisista" seikkailuista kuin niitä 50- ja 60-luvulla lukeneet. Mennään kuitenkin sulassa sovussa, vaarit ja vauvat.
-
Odottelinkin jo, että milloin Hannu kirjoittaa eriävän mielipiteen ;) Tässä pikku hiljaa palstoja lukemalla oppii tuntemaan kunkin mieltymykset.
On vanhemmissa tarinoissa kieltämättä oma viehätyksensä, ei siinä mitään. Lähinnä ne ovat nuo yliluonnolliset tarinat (ala Mefisto ja Yama), jotka eivät oikein minulle uppoa. Toivottavasti Mefisto ei putkahda esiin taas jostakin hornan syövereistä.
-
Taisi olla niin, että Mefisto ei tällä hetkellä ole hornassa vaan jossain päin Pohjois-Amerikkaa suunnittelemassa kostoa..
Mutta muutoin: Nämä äänestykset ovat aina mielipidekyselyjä ja jokaisella on omansa. Toinen pitää vanhemmasta willerista ja toinen tuoreemmasta tekeleestä. Omalla kohdalla annetut äänet näille tarinoille jakaantuivat 3-2 "vanhempien" tarinoiden eduksi. Tosin jos listassa olisi ollut Fort Defiance, olisi se varmaankin saanut uudemmalle tarinalle annetun äänen. Mistä moinen sitten johtuu: varmaan nostalgiasta ja siitä, että juuri tietyn tarinan kautta on törmätty willeriin ja ovathan ne vanhat tarinat jo niin monta kertaa luettuja, koska niihin on aina tullut palattua uudelleen ja uudelleen.
Näistä voisi varmaan aika pitkään väitellä. Mainittakoon vielä se, että oma hen.koht. suosikkini on Kahden lipun alla, jonka jokainen "ultra-willeristi" teilaa suurimmaksi virheeksi kautta aikain. Ymmärrettävistä syistä tosin mutta en muuta kantaani.
Egmont voisi ottaa hieman vihiä näistä äänestyksistä ja poimia aina sopivassa välissä yhden lukioiden suosikkitarinan Kronikoista omaksi kovakantiseksi julkaisuksi. Uskoisin, että esim. Traaginen risti saattaisi kelvata lukijakunnalle.
-
Kahden lipun alla, jonka jokainen "ultra-willeristi" teilaa suurimmaksi virheeksi kautta aikain.
Onko sitä joku muukin haukkunut kuin minä? ;D Ja jos joku ei muista, niin kyseessä on todella hyvä tarina, mutta siinä pilattiin totaalisesti ja peruuttamattomasti Tex-historian loogisuus.
EDIT. Lisäsin listalle Spaden kaipaaman Fort Defiancen.
EDIT2. Ja lisäilin vähän muutakin, hiukan tuoreempaa tavaraa. Eiköhän ala riittää.
-
Selailin arvosteluja kaikista lukemistani willereistä, kärki arvosanat järjestyksessä ovat
Klaatun kulta
Mefisto
Carsonin menneisyys
Murhaajan saappaissa
Virginia City
Erot kärjessä on khyl sadasosien kokoisia, joten tiukkaa on. Paras tapa olis varmaan et jokainen laittaa oman 5 suosikkiaan kirjallisena, mutta niissä olis sitten vaan melkonen keräily. EIkä siihen varmaan kukaan halua alkaa. Klaatun kulta uupuu listasta, en äänestä ettei menis vääristelyks :)
-
Klaatun kulta lisätty. Hieno tarina!
Lisääkin mahtuu vielä tarinoita, joten ehdotelkaa, jos omaa suosikkia ei listalla ole.
-
Omista suosikeista löytyvät vielä ainakin
1 Vaarallinen Washington 1989
2. Kadonnut Laiva 1990
3. Kauhujen Kaivos 1990
4. Aaveiden majatalo 1988
5. Rajaseudun Rosvot 1990
-
Noista listatuista nousevat suosikeiksi ensimmäisenä:
* Keltainen koira (1981)
* Kaukomaille (1982)
...hiukan perässä...
Mormonikopla (1984).
Pitäisi vissiin joku viikonloppu selailla kaikkia vuosikertoja ym., että ne suosikit löytyisivät.
Muita hyviä pokkaritarinoita (muut myöhemmin) nopeesti:
* Tahrittu tinatähti (1972)
* Karjakuninkaan kuolema (1972)
* Texin menneisyys (1973)
* Suuri kuningas (1974)
* Timantti-Jimin kosto (1974)
* Traaginen risti (1976)
* Kahden lipun välillä (1977)
* Ihmismetsästystä (1977)
* El Muerto (1977)
* Kiinalasikortteli (1978)
* Tehtävä Great Fallsissa (1979)
* Laidunsota (1979)
* Uhka rajan takaa (1980)
* Arpiotsainen soturi (1981)
* Paholaisen merkki (1982)
* Kaappaus merellä (1982)
* Punaiset rosvot (1983)
* Fort Apache - suuri vehkeily (1985)
+ Mefisto/poika-tarinat
...
Luin viime- ja toissakesänä Texit 1971-1985, joten mm. ed. mainitut tarinat nousivat esiin.
-
Omista suosikeista löytyvät vielä ainakin
1 Vaarallinen Washington 1989
2. Kadonnut Laiva 1990
3. Kauhujen Kaivos 1990
4. Aaveiden majatalo 1988
5. Rajaseudun Rosvot 1990
Pistin noista listalle kolme ensimmäistä. Oletan nimittäin, että listalla jo valmiiksi oli muutama suosikki.
-
Tuosta listasta puuttuu kaksi loistavaa tarinaa, mitkä ilman muuta kuuluisi olla äänestyksessä vaihtoehtoina :
Punaisen käden paluu 1988
Kiinalaiskortteli 1978
-
Mies ilman menneisyyttä on listalla kaksi kertaa...
-
Hyvä kun huomasit. Onneksi vain toinen oli saanut ääniä. Vaihdoin toisen tilalle Fort Apachen tien vuodelta 1999. Ja siinä onkin muuten kerrassaan mahtava tarina; kunnianosoitus John Fordin ratsuväkielokuville.
-
Texin pahimmat vastustajat Mefisto ja Satania. Mefisto muuttui myöhemmin liian ylimaalliseksi, ei uskottava, Satania oli upea nainen! Entäpä kaunis Tesah, K.W:n intiaaniäiti, häneen voisi rakastua muutkin kuin Texas Rangersin Tex. Muuten Walt Sladekin oli Ranger!
-
Texin pahimmat vastustajat Mefisto ja Satania. Mefisto muuttui myöhemmin liian ylimaalliseksi, ei uskottava, Satania oli upea nainen! Entäpä kaunis Tesah, K.W:n intiaaniäiti, häneen voisi rakastua muutkin kuin Texas Rangersin Tex. Muuten Walt Sladekin oli Ranger!
Mainittakoon, että Tesah ei ole Kit Willerin äiti, vaan Lilyth.
-
listalta taitaa puuttua vielä se Paholaisen merkki vuodelta 1982
-
Ei ihan maailman helpoimpia tehtäviä valita absoluuttisen parhaat tarinat, vaikka viisi ääntä antaa toki mukavammin pelivaraa kuin yksi. Aika ysäripainotteinen lista tuli. Yhtä hyvin olisi voinut äänet mennä joillekin muullekin viidelle, niin paljon hyviä tarinoita listalla on, mutta tällaiseen kompromissiratkaisuun päädyin:
Traaginen risti. Vauhdikas ja jännittävä seikkailu edustaa pappa Bonellin kynän terävintä jälkeä ja ihan samaa voi sanoa Ticcin taiteestakin. Lisäksi muhkea pituus luo tarinasta eeppisen klassikon.
Kadonnut poliisipäällikkö. Nizzin kynäilemä nautinnollisen pitkä, yllätyksellinen ja moderni Tex-tarina toimii joka osa-alueellaan. Villan piirrokset ovat sulaa hunajaa.
Teatterimurha. Tähän pätee oikeastaan ihan samat sävelet kuin edellisessä. Nerokas tarina. Pääkonna Musta Tiikeri on yksi säväyttävimmistä Tex-konnista. Loppukahinat Tiikerin pesäpaikassa ovat vertaansa vailla.
Carsonin menneisyys. Ehkä yhä Bosellin paras tarina, joka syventää ja taustoittaa hienosti ukko Carsonin historiaa. Marcellon piirrokset jakavat mielipiteitä, mutta ainakin minuun ne kolahtavat kuin metrin halko.
Klaatun kulta. Canzion ainoa taidonnäyte Texin parissa on perinteitä kunnioittava pieni mestariteos. Kaikki talvisen tarinan osa-alueet ovat kunnossa klassiseen Tex-tyyliin. Fuscon kuvitus on väkevää kuin paloviina.
-
Cheyenne on asian ytimessä, vaikka itsellä olisikin erilainen top-5 lista. Taidanpa lukaista tässä ketjussa hehkutettuja tarinoita uudelleen.
-
Olen lisäillyt listan loppupäähän haluttuja tarinoita. Vaan eipä näytä ne äänisaalista keränneen...
-
Cheyenne on asian ytimessä, vaikka itsellä olisikin erilainen top-5 lista. Taidanpa lukaista tässä ketjussa hehkutettuja tarinoita uudelleen.
Tässäpä hiukan omia mietteitä kesän saldosta.
Yli-Morisco on hehkuttanut Traagista ristiä ja Tehtävää Great Fallsissa kaikkien aikojen suosikkeinaan. Kyllähän nämä kapinatarinat keskivertoa Texiä mukavampia olivatkin, mutta itse en omaan top10:een kumpaistaakaan nostaisi. Great Falls oli näistä kahdesta mielestäni se parempi, sillä Traagisen ristin loppu oli vähän hölmö ja hätäisen irrallinen. Jotenkin liian reipashenkisiltä ja poikakirjamaisilta seikkailuilta nämä vanhemmat tarinat nykyään tuntuvat, vaikka Texin kuulustelumetodit traagisessa ristissä varmaan saisivat Jack Bauerinkin pudistamaan päätään.
Teatterimurhan Musta Tiikeri oli hauska klassinen mastermind-pahis, joka hautoo tuppukylässä maailmanvalloitussuunnitelmiaan. Salaseura joka laittaa murhaamiensa henkilöiden taskuun lappuja ei muutenkaan kovin salaiselta vaikuttanut. Mukavan hömppäinen tarina vuoreen rakennettuine tukikohtineen jaksoi silti viihdyttää ihan kivasti.
Klaatun kullan tuttu tarina intiaanien kulta-aarteesta toi kovin mieleen mm. elokuvan Mckennan kulta tai Blueberryn Kadonneen kaivoksen. Tunnelmallisesti kuvitettu ja kerrottu seikkailu voitti kuitenkin helposti puolelleen ja talvimaisemat näin kesällä olivat mukavaa vaihtelua .
Meksikon Luotijuna oli silkkaa spagettiwesterniä. Tarina toimi mainiosti kevyenä helteisen kesän viihdykkeenä eikä Ortizin hikeä tihkuvissa kuvissa ollut moitteen sijaa. Texin sotasuunnitelmat toivat jo mieleen Blueberryn nerokkaimmat juonittelut, ja kun niitä pettureitakin porukasta jälleen löytyi, niin juoni säilyi sopivan kiharanttina loppuun asti.
Patagonian Rangerit on Luotituisku-Maxin ohella hienoimpia Tex-tarinoita mitä olen nyt pari vuotta kestäneen oman henkilökohtaisen Texin uudelleentulemisen aikana lukenut. Tunnelmallinen kuvitus toi hiukan mieleen Francois Bourgeonin ja kuten täälläkin on sanottu David Lean olisi voinut ohjata tästä vaikka suurelokuvan. Albumi jota saattaisin suositella sellaisillekin, jotka eivät muuten Texistä juuri välitä.
-
Jotenkin liian reipashenkisiltä ja poikakirjamaisilta seikkailuilta nämä vanhemmat tarinat nykyään tuntuvat,
Juuri siksi ne vanhat tarinat ovatkin niiiin nostalgisia!
-
Tässäpä hiukan omia mietteitä kesän saldosta.
Yli-Morisco on hehkuttanut Traagista ristiä ja Tehtävää Great Fallsissa kaikkien aikojen suosikkeinaan. Kyllähän nämä kapinatarinat keskivertoa Texiä mukavampia olivatkin, mutta itse en omaan top10:een kumpaistaakaan nostaisi. Great Falls oli näistä kahdesta mielestäni se parempi, sillä Traagisen ristin loppu oli vähän hölmö ja hätäisen irrallinen. Jotenkin liian reipashenkisiltä ja poikakirjamaisilta seikkailuilta nämä vanhemmat tarinat nykyään tuntuvat, vaikka Texin kuulustelumetodit traagisessa ristissä varmaan saisivat Jack Bauerinkin pudistamaan päätään.
Itse kyllä laittaisin mielummin tuonne omaan Tex Willer Top 10 tarinoita 70-luvulta kuin 90-luvulta. Omasta mielestäni 90-luvulla ei ole ilmestynyt kuin muutama loistava tarina siis tarinat Kadonnut poliisipäällikkö, Carsonin menneisyys ja Klaatun kulta. Kyllä 90-luvulta hyviä tarinoita löytyy esim Murhaajan saappaissa ja Teatterimurha, mutta en nyt liikaa hehkuttaisi 90-luvun tarinoita parhaiksi.
70-luvulla on ilmestynyt monia loistavia ja klassisia tarinoita, jotka pystyy lukemaan vaikka 10kertaa esim. Timantti-Jimin kosto. Itse aionkin kerätä kaikki vuosikerrat 1972-1979.
Tässä on oma Tex Willer top10.
1. Tehtävä Greatfalls 79
2. Traaginen risti 76
3. El Muerto 77
4. Timantti-Jimin kosto 74
5. Kaukomaille 82
6. Suuri vehkeily 85
7. Luurankoylänkö 74
8. Kadonnut poliisipäällikkö 91
9. Fort Defiance 76
10. Carsonin menneisyys 95
-
Listalle on nyt lisätty vuoden 2010 paras Tex-tarina Kuolleen miehen käsi.
-
Aika vähän ääniä täällä. Vasta 31. Missä kaikki äänestäjät lymyävät?
-
Voipi johtua siitä, että tämä on vaativin kysymys. Loppujen lopuksi aika harva on lukenut niin monta kertaa kaikki Willerit, että muistaa ne niin hyvin, että pystyy arvioimaan parhaat tarinat nimien perusteella.
Lueskelen loman kunniaksi willereitä (kuinkas muuten:) ja tuli heti mieleen, että miksi listassa ei ole tarinaa Navajon ylpeys? Aivan loistava tarina, jossa selviää miten Tex ja Tiger tutustuivat ja kaikkea mielenkintoista Tigerista.
-
Aika vähän ääniä täällä. Vasta 31. Missä kaikki äänestäjät lymyävät?
Äänestymäärä on huikea! Uskoisin, että jotakuinkin kaikki Kvaakin aktiiviset Willer-fanit ovat äänestäneet. Koipeliini-äänestyksessäkään (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,14390.0.html) ei kovin paljon isompia lukuja saada...
-
Ja heti tuli kaksi äänestäjää mukaan, kun vähän moitin :).
Lisään Navajon ylpeyden listalle. Hienohan se tarina on.
-
Kuka piirsi nuo vuoden 1974 jutut? Olen kyllä lukenut kaikki Willerit 1975 alkean, mutta vanhempia en kuin muutaman. Nuo molemmat ensinmainitut jutut ovat kyllä hyviä! Vertaapa sen vanhemman tarinan Ticciä uudempaan (1980-alusta eteenpäin).
Vartiaisen sivusto on melko puhdas Galep-vaniklubi! Sen verran yksisilmäistä on tarjonta...Mies mm. ylistää vuosikertaa 1984! Itse en ole edes yrittänyt lukea ko. vuosikerran sontaa n. 10 vuoteen! Kertakin riitti. Muut vuosikerrat on luettu jo. n. kertaa. Tällä hetkellä aloittelen 1991 kertausta.
ööö mun muistaakseni Galep piirsi noi 1974 texit... eiks se menny niin et galep piirsi kaikki texit vuoteen 1984 asti? en oo varma...
-
Ei se ihan niin mennyt. Tuolta http://www.bellingham.fi/tex/tarinat/willer74.htm
kannattaa katsella, mitä tarinoita -74 on julkaistu. Galepia toki on mukana, mutta niin on myös Letteriä ja Nicolóa...
-
Ei se ihan niin mennyt. Tuolta http://www.bellingham.fi/tex/tarinat/willer74.htm
kannattaa katsella, mitä tarinoita -74 on julkaistu. Galepia toki on mukana, mutta niin on myös Letteriä ja Nicolóa...
no niinpä olikin! voi elämä, paantunut tex-asiantuntija ei tiennyt! D:
-
Pitkästä aikaa tutkailin äänestyslistaa. Jännää, Mefiston poika on kirinyt kakkoseksi ja on enää pisteen päässä Traagisesta rististä. Oma suosikkini niistä Mefisto-tarinoista, joissa Yama esiintyy, on Mefiston varjo.
EDIT. Jäi huomaamatta Luotituisku-maxi, joka on jaetulla kärkisijalla. Mefiston poika on siis kolmosena.
-
Olen sitten ainoa joka äänesti kuolleen miehen kättä parhaiden joukkoon ;).
Tuo parasta texiä (omasta mielestäni) kirkkaasti missä julkaisuvuosi 201*. Helvetillinen odotus ja tarkistaminen kiparilta oliko uusi numero tullut myyntiin.
Texiähän ei voi tilata keräilytarkoituksessa, itella pystyy tärvelemään läpyskät aika tehokkaasti, kuin myös aku ankat >:( Ankkojen suhteen posti "armeliaampi", ne kestävät paremmin kovan käsittelyn mutta Texien kulmille armoton postikuski on...
-
Ja nyt Mefiston poika luuraa jo jaetulla kärkisijalla. Hui! Vielä, kun saadaan yksi äänestäjä, niin kympit paukkuu. Mutta ehkä vasta 50 on sellainen raja, että alakaa totuus valjeta.
Ja tervetuloa TexKiller mukaan joukkoon sekavaan! :)
-
Ja tervetuloa TexKiller mukaan joukkoon sekavaan! :)
Kiitos!Listasta uupuu(no, toki monia erinomaisia) en muista tarinan nimeä mutta 2002 loppuvuodesta julkaistu erinomainen seikkailu missä Tex taistelee rangaistusvankien kanssa kapinallisia intiaaneja vastaan. Tuo menisi ehkä top vitoseen nippanappa mutta tosiaan absoluuttisen kärkiviisikon valitseminen taitaa olla mahdoton tehtävä ???
-
Lisään sen listalle jahka ennätän.
-
TexKillerin toivomuksesta Marcellon ja Bosellin kyhäämä seikkailu Suuri hyökkäys on lisätty listalle.
-
Ai että tuo Bonellin ja Galleppinin "Kahden lipun välissä" on hieno klassikko! :) Tämän hetken tunnetilassa saattaisin pitää sitä jopa parhaana tarinana. Galleppinin parhaat tarinat ovat mielestäni tämä ja sitten "Timantti Jimin kosto", "El muerto", Appanoosa tarina (en muista otsikkoa) ja tietysti "Mefiston varjo".
-
Kaukomaille, Traaginen risti, Keltainen koira, Kadonnut pueblo ovat taattua Ticciä. Mormonikopla on myös erinomainen tarina tuolta listalta. Niin ja onhan niitä monta muutakin hyvää tuolla listalla.
-
Tämän hetkinen top 10 listaus mun suosikki tarinoista: 1."Kaukomaille"(Ticci/Nolitta) 2."Keltainen koira"(Ticci/G.L.Bonelli) 3. "Red Hillin verilöyly" (Ticci/Nolitta) 4. "Kadonnut poliisipäällikkö" (Villa/Nizzi) 5."Kultasola" (Ticci/Nolitta) 6."Meksikon luotijuna" eli maxi-Tex(Ortiz/Segura) 7."Ennusmerkki" (Civitelli/Nizzi) 8. "Carsonin menneisyys" (Boselli/Marcello) 9."Timantti-Jimin kosto"(Galleppini/Bonelli) 10."Tehtävä Great Fallsissa" (Fusco/Nolitta)
-
Nolitta, eli Sergio Bonelli on rautainen tarinoiden kertoja! Ei ole omena pudonnut kauas puusta vai miten se sanonta menikään.
-
7."Ennusmerkki" (Civitelli/Nizzi)
Tuota tarinaa en saa millään mieleeni vaikka kuinka muistin syövereitä yritän sorkkia. Toivottavasti on julkaistu vuonna 2007 tai sen jälkeen, wanhempia normiwillereitä ei löydy täältä kuin joitakin irtonumeroita.
Luotijuna on arvostettu myös täällä. Ortizin rujo/rosoinen jälki on oikeastaan aika miellyttävää kunhan siihen alkusäikähdyksen jälkeen tottui. Tarina on myös erinomainen.
-
Numerot 13-15/2000 on siis ennusmerkki.
-
Joo kyllä noi Mefisto tarinat on aina tosi hyviä. Niisä Tex ja kumppanit joutuvat ottamaan käyttöönsä kaikki taitonsa ja osaamisensa pärjätäkseen taistelussa vihollista vastaan, jolla on käytössään saatanallisia voimia.
-
Ehdottomasti paras on Yaman merkki, etenkin sen alkuosa saa kyllä täyden kunnian.