Minusta ne simppelit hahmot tekee tarinoista ällistyttävän nerokkaalla tavalla luettavampia. En tykännyt niistä ensinäkemällä, mutta onneksi sarjakuvat onkin tarkoitettu luettaviksi eikä katsottaviksi.
Kaisa Lekan sarjakuvista voipi keskustella täällä.
Kaisan uusimman On the outside looking in -albumin arvostelu löytyy nyt myös etusivulta:
http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=717
On vaikea keksiä mitään erityisen suurta moitittavaa - Kaisan tarinoista joko pitää, tai sitten ei. :)
Mistähän tätä Lekaa sais, sieltä absoluuttisen totuuden sivuilta en löytänyt. Pitääkö tilata vai ranpata ynpäri Keksi-suonea tätä jostain ehtimäsä?
Yst.vast.pik.nyt.ja.heti.k'tos.tänne. (kun kiinnostaa niin kovin)
Hänen tyylinsä _on_ karikatyyrimäistä ja paikoin karuakin, mutta mielestäni hänen meriittinsä ovatkin ehdottomasti kirjoituksellisessa annissa. Loistava ajattelija, joka pukee mietteensä hyvin sanoiksi omalla surkuhupaisan ja elämäniloisen koomisella tavallaan.
Kaisa pyrkii näemmä eduskuntaankin.
Kaisasta oli tosi kiva juttu uusimmassa Arvo-lehdessä (eli SAK:n nuorten lehdessä).
Tosi komee kuva Kaisan työhuoneesta, mäkin haluan joskus sellaisen työskentelytilan *huokaus*
Tosi komee kuva Kaisan työhuoneesta, mäkin haluan joskus sellaisen työskentelytilan *huokaus*
Skanneri laulamaan, Mari! Mäkin haluan nähdä sen :)
Lehti löytyy myös netistä:
http://www.digipaper.fi/arvo/
Tour d' Europe on opus, jonka tekemisessä olisi edes jossain vaiheessa pitänyt pysähtyä ja katsoa tuotosta lukijan silmin. Kuka per**le on kiinnostunut kenenkään matkakertomuksesta riippumatta millä per**leen hilavitkuttimella se taitetaan?
...
Tour d' Europe vaatii lukijaltaan sekä rajatonta intoa pyöräilyyn ja täydellistä hurahtaneisuutta joogaan ja muihin itämaiden kotkotuksiin.
...
Kvaak-sisällöntuottajana vihaan itseäni tämän sanoessani, mutta tämä on kirjastosarjakuvaa sanan inhottavimmassa merkityksessä: sarjakuvaa jota ei koskaan kukaan lue, liekö edes tarkoitettukaan muualle kuin kirjastojen hyllyille.
- Oikeassa elämässä ei koskaan keksi nasevaa sanottavaa sillä hetkellä, kun pitäisi keksiä jotakin nokkelaa. Sarjakuvissa nämä tilanteet voi purkaa jälkikäteen. Siellä on se naseva vastaus aina valmiina ja itselläni on aina viimeinen sana, hän summailee.Noinhan se taitaa useimmiten mennä -ainakin itsestä tuntuu kovin tutulta.
Vuoden Graafikko -työryhmä palkitsee Kaisa ja Christoffer Lekan erityisesti työstään graafisen suunnittelun opettajina, mutta myös pitkäjänteisestä ja moneen otteeseen palkitusta omakustannetoiminnastaan. Työryhmä perustelee valintaansa Lekojen kokonaisvaltaisella intohimolla alaa kohtaan, mikä näkyy niin pieteetillä viimeistellyissä painotuotteissa kuin opetustyössä, joka inspiroi uusia graafisen suunnittelun opiskelijoita erityisesti typografian ja painotuotteiden pariin. Lekojen pyyteetön paneutuminen näihin molempiin osa-alueisiin on hyvin erityislaatuista ja ihailtavaa. Lekat ovat työllään saavuttaneet tunnettuutta myös alan piirien ulkopuolella.