Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Eurooppalaiset sarjakuvat => : Curtvile 14.11.2006 klo 20:54:23
-
Naissukupuolen ihailijana huomaan hämmästyksekseni ettei eurooppalaisissa sarjakuvissa ole minkäänlaista ketjua euroopan tekijöiden naiskuvasta, naissarjakuvantekijöistä ja sarjakuvien sankarittareista?
Tiedän on Natasha ja toimintasankarien puolella ketjunsa, mutta Kvaak on yhtä tiukasti reviiritietoinen kuin mikä tahansa muu kulttuurifoorumi.
Minusta vanhalla mantereella on oma kulttuurisuotimensa kuten Japanilla tai Yhdysvalloillakin.
Toki on poikkeuksia kuten Jaime & Gilbert Hernandezin Love 6 Rockets joka tuntuu etelä-amerikkalaiselta vaikka onkin pohjois-amerikkalainen.
Eurooppalaiseen naiskuvaan kun mahtuu paljon muutakin kuin Laureline ja Manaran ... "naiset".
Itseäni viehättävät Julian ja Jessica Blandyn kaltaiset hahmot itsenäiset ja itsepäiset seikkailijattaret, joilla on moraalista selkärankaa.
Lisää tuoretta ja mielenkiintoista luettavaa olisi tervetullutta löytää.
-
Vielä kivempi on lukea seikkailijattarista joilla ei ole moraalista selkärankaa...
-
Vielä kivempi on lukea seikkailijattarista joilla ei ole moraalista selkärankaa...
juu, kyllä minäkin Druunaa luen...
eikun siis jotain Yannin ja Berthetin Poison Ivyn, District 77n Lili Fayetten tai Tiffanyn (Yann & Herval) kaltaista.
ainahan on se taiteellisempi puoli missä on nämä Hurleventin Brontén sisarusten ja Katherine Murmaul´tin kaltaiset naiset, Hulluuden ja Rumuuden Helen ja niin pois päin.
Varmasti aidompi ja todempi monien mielestä, mutta kun omaankin tuttavapiiriin kuuluu enemmän näitä "jätkämäisiä" naisia niin nämä uppoavat paremmin.
minä pidän seikkailukertomuksista, mutta kaikkiruokaisena ahmin monenlaista sarjakuvaa.
Naispäähenkilöä on mielenkiintoista seurata ja ainakin minulle tuo yhden kiinnostavan vierauden aspektin. uuden tavan nähdä maailmaa.
Eurooppalainen viitekehys tuo sentään jonkin asteista samaistumistakin.
-
Minä ja Tertsi ollaan muistaakseni ennenkin kehuttu Yannin ja Conradin teoksia jotka on klassisia seikkailusarjoja sieltä aivan terävimmästä kärjestä
http://www.bdgest.com/critiques/images/planches/tigresseblanche02.jpg
-
Hetken jo mietin, kannattaako tällaista itsestäänselvyyttä edes mainita, mutta kun nyt kerran:
Modesty Blaise. Perusteluja tuskin tarvitaan. Siis Holdawayn piirtämänä, kaiken lisäksi.
-
Olivier Rameau-sarjan naisia saisi suomentaa:
http://www.digibulles.com/Dany/olivier/planches/cadre1.htm
...vai kuinka? ;D
-
Olivier Rameau-sarjan naisia saisi suomentaa...
Sillä lailla. Miksei saman tien koko sarjaa? Siitä on 25 vuotta, kun tankkasin ruotsinkieltä tuon sarjan albumeista, joita hyllyssäni on ne samat viisi kappaletta vieläkin. Ranskaksi niitä muistaakseni on ainakin toistakymmentä julkaistu.
Colombine kesämekossaan, se sipsutteleva ballerina ja rakuunatakkinen eläintenkesyttäjätär jättivät lähtemättömät jäljet koulupojan aivoon. Sitäpaitsi Olivier Rameaut olivat Gregin mestarillisesti käsikirjoittamia, leppoisia ja jännittäviäkin kokoperheen satuseikkailuja. Danyn piirrostyö tietenkin on aivan omaa sorttiaan.
... muistaakseni ennenkin kehuttu Yannin ja Conradin teoksia jotka on klassisia seikkailusarjoja ...
Liityn kuoroon. Y&C -tuotanto on tietenkin karvan verran aikuisempaan, kyynisempäänkin suuntaan kirjoitettuja "noir" -tarinoita, missä tuo eurooppalainen sivellinpiirustustyyli antaa aivan oman mausteensa. Ei ihan sokkona voisi lahjakirjaksi kummilapsille ostaa.
-
On Bourgeonin naiset... Etenkin Cyann, jota soisi myös suomennettavan.
-
Naissukupuolen ihailijana huomaan hämmästyksekseni ettei eurooppalaisissa sarjakuvissa ole minkäänlaista ketjua euroopan tekijöiden naiskuvasta, naissarjakuvantekijöistä ja sarjakuvien sankarittareista?
Minusta vanhalla mantereella on oma kulttuurisuotimensa kuten Japanilla tai Yhdysvalloillakin.
Eurooppalaiseen naiskuvaan kun mahtuu paljon muutakin kuin Laureline ja Manaran ... "naiset".
Lisää tuoretta ja mielenkiintoista luettavaa olisi tervetullutta löytää.
Pari juttua sarjakuvien tekijöistä ja sankarittarista:
Naiskuvan laajuus & taso on sarjakuvissa suoraan suhdannainen siihen, kuinka paljon naisia tekijöissä on. Ihan sama kuin kaikessa muussakin (pop)kulttuurissa. Jos vertaa Ameriikkaa ja Vanhaa Mannerta, niin tilanne on muuttunut vasta hiljalleen Euroopan eduksi.
Siis tottakai miestekijä voi luoda hienoja naishahmoja ja vice versa mutta jostain syystä on aina paljon vaikeampaa luoda hahmoja, jotka ovat oman kokemuspiirin ulkopuolella. Ranskakin tuotti vielä 90-luvun loppupuolelle asti suurimmaksi osaksi ihan kauheeta höttöä mitä naishahmoihin tulee (Kts. esmes Soleilin valikoima) ja naistekijöitäkin oli vasta kourallinen.
Suurin osa on höttöä edelleen mutta pienten kustantajien mukana kentälle on tullut todella paljon nuoria nais- ja miestekijöitä, joilla ei ole enää samaa painolastia, kuin edellisellä sarjakuvantekijäsukupolvella. Siis "minkälainen naishahmon tulee olla". Tilanne on koko ajan muuttumassa paremmaksi.
Lennosta tulee mieleen: Joann Sfar, Nadja, Lucie Durbiano, Abouet... Kaikki kirjoittaa/ piirtää naisia, jotka eivät mene muottiin ja jotka elävät ihan omaa elämäänsä.
Suomi on siitä omituinen maa, että sielä jo vuosikymmenen ajan naiset/tytöt ovat tehneet melkein yhtä paljon sarjakuvaa kuin miehet/pojat, ainakin mitä Suomen superlaadukkaaseen "alternative"-skeneen tulee. Toisin sanoen pohja on jo ihan toinen: Mitä enemmän tekijöitä, sitä parempia tekijöitä ja sarjakuvia, sitä enemmän nuoria (naisia) jotka innostuvat= tilanne ruokkii itse itseään.
-
Pari juttua sarjakuvien tekijöistä ja sankarittarista:
Naiskuvan laajuus & taso on sarjakuvissa suoraan suhdannainen siihen, kuinka paljon naisia tekijöissä on. Ihan sama kuin kaikessa muussakin (pop)kulttuurissa. Jos vertaa Ameriikkaa ja Vanhaa Mannerta, niin tilanne on muuttunut vasta hiljalleen Euroopan eduksi.
Lennosta tulee mieleen: Joann Sfar, Nadja, Lucie Durbiano, Abouet... Kaikki kirjoittaa/ piirtää naisia, jotka eivät mene muottiin ja jotka elävät ihan omaa elämäänsä.
Suomi on siitä omituinen maa, että sielä jo vuosikymmenen ajan naiset/tytöt ovat tehneet melkein yhtä paljon sarjakuvaa kuin miehet/pojat, ainakin mitä Suomen superlaadukkaaseen "alternative"-skeneen tulee. Toisin sanoen pohja on jo ihan toinen: Mitä enemmän tekijöitä, sitä parempia tekijöitä ja sarjakuvia, sitä enemmän nuoria (naisia) jotka innostuvat= tilanne ruokkii itse itseään.
Jep tämän uskon. Itselleen "vieraasta"sukupuolesta kun on lähes mahdotonta kirjoittaa aidonoloisesti.
Oli sitten mitä sukupuolta niistä neljästä hyvänsä.
Google on keksitty mutta nadja on hiukan vaikea täsmentää edes BD-liitteellä.
mutta tuo Abouetin Aya de Yopougnon kiinnosti. Onko mitään täsmentävää, kuten mitä käsittelee?
edes osviitan omaisesti. Durbianon lulu jutut ei oikein herättäneet ahaa-elämystä.
Yannia ja Conradia jo tilauksessa mutta josko kaveriksi?
-
Google on keksitty mutta nadja on hiukan vaikea täsmentää edes BD-liitteellä.
mutta tuo Abouetin Aya de Yopougnon kiinnosti. Onko mitään täsmentävää, kuten mitä käsittelee?
edes osviitan omaisesti. Durbianon lulu jutut ei oikein herättäneet ahaa-elämystä.
Joo, Durbiano on tosi "tyttöjen juttuja" : D
Aya kertoo länsi-Afrikkalaisesta kylästä jossa ei nähdä nälkää vaan ihmissuhteillaan, juonitellaan, juhlitaan jne. Hauska ja aidontuntuinen tarina tyttöporukasta.
Abouet&Oubrerien Aya oli viime Angoulemen hitti, voitti palkinnonkin. Kakkonen tuli just. Kuuluu Gallimardian Jeunessen Bayou-sarjaan jota hoitaa Sfar ja jotka ovat "nuorille & kaikenikäisille" suunnattuja eli ne ovat aika "kilttejä" tarinoita. Taso on kuitenkin todella kova. Löytyy Gipiä, Nadjaa ja Durbianoa. Bayoun Nadjoja en ole lukenut, näyttivät liian lastenkirjamaiselta tarinalta mulle.
www.gallimard.fr/bayou
Nadjaa löytyy myös Corneliukselta, jolla ei ole nettisivuja ja joita ei näköjään löydy Amazon fr:ltakaan...
Muoks: Durbiano on tehnyt siis lähinnä lastenkirjoja, sarjakuvat löytyy les Requins Marteauxilta (2) tai Gallimard-Bayoulta.
-
Sillä lailla. Miksei saman tien koko sarjaa? Danyn piirrostyö tietenkin on aivan omaa sorttiaan.
Mulla on yksi Rameau-albbu. Resan till absurdien.
Mukavaa Liisa-ihmemaassa -meininkiä ja loistavasti piirretty. Laadukasta kultakauden francobelgokamaa. Pitäisi varmaan hankkia nuo kaikki hyllyyn, mutta kun ei ole tilaa.
-
Ayasta vielä:
D&Q julkaisee englanniksi keväällä 2007. Kiva kiva.
D&Q:n nettisivuilta:
Ivory Coast, 1978. Family and friends gather at Aya’s house every evening to watch the country’s first TV ad campaign promote the fortifying effects of Solibra, “the strong man’s beer." It’s a golden time, and the nation, too—an oasis of affluence and stability in West Africa—seems fueled by something wondrous.
Who’s to know that the Ivorian miracle is nearing its end? In the sun-warmed streets of working class Yopougon, aka Yop City, holidays are around the corner, the open-air bars and discos are starting to fill up, and trouble of a different kind is about to raise eyebrows. At night, an empty table in the market square under the stars is all the privacy young lovers can hope for, and what happens there is soon everybody’s business.
Aya tells the story of its 19-year old heroine, the studious and clear-sighted Aya, her easy-going friends Adjoua and Bintou, and their meddling relatives and neighbors. It’s a breezy and wryly funny account of the desire for joy and freedom, and of the simple pleasures and private troubles of everyday life in Yop City. An unpretentious and gently humorous story of an Africa we rarely see–spirited, hopeful and resilient.
Aya won the 2006 award for Best First Album at the Angoulême International Comics Festival. Clément Oubreri’s warm colors and energetic, playful line connect expressively with Marguerite Abouet’s vibrant writing.
-
Minä ja Tertsi ollaan muistaakseni ennenkin kehuttu Yannin ja Conradin teoksia jotka on klassisia seikkailusarjoja sieltä aivan terävimmästä kärjestä
http://www.bdgest.com/critiques/images/planches/tigresseblanche02.jpg
..ettekä sitä turhaan tehneet.
Tigresse blanche on käsittämättömän hieno.
Käsikirjoituksen tyyli ei ole sitä mitä kepeän selkeältä viivalta odottaisi.
Tämä suomeksi.
Vaikka se vastaisikin kruununjalokivien syytämistä karsinaan.
-
Tiedän että sieltä jostain Pönttövuoren takaa tulee raivokkaita EI KELPAA! - huutoja kun kannessakin lukee että Amerikan parhaat sarjakuvat, mutta silläkin uhalla:
Aloitin nyt Alan Mooren Promethean ja se vaikuttaa kyllä tosi nastalta. Promethea on eurooppalainen, the Five Swell Guys ovat amerikkalaisia
-
Tässäkin ketjussa mainittu Abouetin Aya on tulossa suomeksikin.
---
AYA - YOP CITYN ELÄMÄÄ 1
Tuotenumero: 9789525768336
Tekijät: Abouet Marguerite, Oubreie Clement
Muut tekijät: Kinnunen Kirsi (kääntäjä)
Kustantaja: ARKTINEN BANAANI
Painosvuosi: 2009
Asu: sidottu, kovakantinen
Kieli: suomi
Sivumäärä: 48
Kirjastoluokka: 8532
ALV: 8,00
Saatavuus: 07 Ei vielä ilmestynyt
Ilmestymisaika: 15.10.2009
Referaatti: Youpogonin eli lempinimeltään Yop Cityn lähiö sijaitsee Norsunluurannikolla. Nuori Aya elää siellä 1970-luvun lopulla, keskellä muutoksen tuulia. Entinen Ranskan siirtomaa on itsenäistynyt ja elää voimakkaan talouskasvun aikaa.
Omalla tavallaan Ayan tarinaa voi kuvata "Afrikan Mämmiläksi", sillä sarjalle keskeistä on koko yhteisön kehitys. Lapsia syntyy, avioliittoja solmitaan, mutta erojakin tulee. Perinteet ja rakennemuutos törmäävät. Moni lähtee Ranskaan etsimään itselleen parempaa tulevaisuutta ja taatakseen Yop Cityyn jäävälle perheelleen paremman elannon. Osittain Marguerite Abouetin omaan elämäntarinaan perustuva Aya palkittiin heti ilmestyttyään vuoden parhaana esikoisalbumina Angoulêmen sarjakuvafestivaaleilla Ranskassa 2006. Raati kehui erityisesti Ayan tarinan raikkautta ja huumoria, sen elävää kieltä ja kerronnan luontevuutta. Hahmot ovat rehellisesti ja realistisesti rakennettuja. Afrikasta voi kertoa muutoinkin kuin vain keskittymällä kliseisiin, kurjuuteen, kulkutauteihin ja nälkään. Ayassa afrikkalainen elämänrytmi tulee lähelle lukijaa.
Marguerite Abouet (s. 1971) vietti lapsuutensa samassa ympäristössä kuin Aya, kunnes perhe muutti Ranskaan Abouetin ollessa 12-vuotias. "Vuosien kuluessa haluni kirjoittaa Ayan tarina kasvoi, halusin tallentaa nuoruuteni ja sen kommellukset sekä naapurustossamme tapahtuneet uskomattomat jutut, perheet ja naapurimme. En halunnut unohtaa tätä osaa elämästäni."
"Tunsin osittain syyllisyyttä eläessäni niin kaukana suvustani. Toisaalta olin myös vihainen medialle sen systemaattisesta tavasta esittää vain Afrikan mantereen huonot puolet. Halusin näyttää että Afrikassa eletään myös nykyaikaista elämää. Niinpä Aya on urbaani tarina, joka voisi käytännössä tapahtua missä päin maailmaa tahansa."