Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Kotimaiset sarjakuvat => Aiheen aloitti: Vesse - 27.01.2004 klo 13:32:45
-
Kuka muistaa sarjiksen, jossa ryhmä nuoria lähti, olisko ollut koulun loputtua, pois kaupungista. Ryhmä rakensi leirin metsään, jossa heillä oli puihin rakennettuja majoja, köysiratoja, hälytysjärjestelmiä, jne. Olen lukenut ko. sarjista muistaakseni 70-luvulla. Kirja oli sellainen Asterixin kokoinen. Tunnelma sarjiksessa oli suurin piirtein sellaista " Viisikko seikkailee" -tasoa. Kyse on käännössarjakuvasta.
Mistä kannattaa etsiä?
-
Tämä kuulostaa aika vahvasti Apassit -sarjalta, joka oli kylläkin suomalainen, Martti Sirolan piirtämä. ilmestyi kyllä juuri 1970-luvun alussa.
Timo
-
Peesaan Timoa.
Arvelen, että kyseessä on Martti Sirolan ensimmäinen "Apassit" -albumi, joka tuli Weilin&Göösiltä 70-luvun alussa.
Tämän jälkeen Sirola piirsi vielä kaksi Apassit-albumia; "Erämaaseikkailun" ja "Apassit ja Rautaparran". Omalla kököllä tavalla viehättäviä ja puhdashenkisiä albumeita olivat, ja Rautaparta heijasti hienosti ajan tapaa jakaa kulttuuri "hyvään" ja "roskaan".
Nää muuten ilmestyivät myös kovakantisena yhteissidoksena 1986, minkä jälkeen niitä on löytynyt koko lailla hyvin divareista ja kirjatoreilta.
-
Apassit! juuri niin tietenkin. Kiitos.
Ajattelin, ettei kukaan tiedä surkeasta kuvauksestani ja huonosta muistikuvastani mitä tarkoitan. Lapsena ko. sarjis upposi pieneen seikkailijaan täysin. Täytyypi käydä divarissa katsastamassa, vieläkö efekti on tallella. Vai pitäisikö jättää hyvät muistot rauhaan, ettei vaan kupla puhkeaisi?
Mistä täällä Turussa olisi maahdollista löytää ko. sarjis?
t. Vesse
Ps. Tämä onkin hyvä sivusto. Luulin, että joudun odottamaan vastausta pitkään. Kiitos vastaajille.
-
Mistä täällä Turussa olisi maahdollista löytää ko. sarjis?
Kokeile Alfa Antikvaa, käänny ulko-ovesta heti vasemmalle ja kurkkaa hyllyjen välissä alas kahta alinta hyllyä. Siinä on pari hyllyllistä vanhoja, kaiken maailman albumeita. Siellä saattaapi olla joku Apassikin. Ainakin siellä on Zoom-alppareita, Alixeja, ja Tarzaneita ynnä muuta sekalaista 1970-80 -luvuilta.
Sitten voit kokeillä myös Vaskikarin divaria.
-
Rautaparta olikin lempparisarjakuvani yhdessä legendaarisen Lepakkomies/Ras al Ghul alpparin kanssa, voih, niitä aikoja. Lepis-alpparinikin on perin huonokuntoinen ja piirrelty ja Rautaparta hävinnyt aikojen saatossa :'(
-
Ka vaan! Olenhan minä tuon nähnyt mm. GF:n hyllyssä mutten ole osannut yhdistää lapsuuteni legendaariseen (toistanko jo itseäni?) alppariin. Hii. Harkintaan. Kiitosta.
-
Rautaparran Paluu (Teksti & kuvat P.A.Manninen)
Tähtivaeltaja 3/1993
-
Ja taas.
Tästähän saa vielä elämäntehtävän... ;D
-
Hopsista joo, Kivihän se jo kertoi että koosteena Apassit on myös olemassa. Mutta että kovakantisena?
-
Juu.. Se kooste on minunkin muistini mukaan kovakantinen. Yksittäiset osat ovat sen sijaan vain tavallisia pahvikantisia läpysköitä..
Penskana tuli lainattua niitä sarjakuvia monta kertaa kirjastosta. Etenkin ne tekniset piirrokset majan ja kaikenlaisten ritsojen ja muiden esineiden/koneiden rakentamisesta, olivat hyvin mielenkiintoisia. :)
-
Rautaparran Paluu (Teksti & kuvat P.A.Manninen)
Tähtivaeltaja 3/1993
Olisiko tästä Rautaparran paluusta mitään lisätietoja? Tietäisi sitten kannattaako alkaa kyseistä tähtivaeltajaa etsimään divareista.
-
Olisiko tästä Rautaparran paluusta mitään lisätietoja? Tietäisi sitten kannattaako alkaa kyseistä tähtivaeltajaa etsimään divareista.
Kyseinen hengentuote on taattua P.A.Mannisen laatua, Apassit rautaparran nimihahmo päivitettynä oivan kierosti uuteen supersankareiden synkkään aikaan.
Ei apassiporukkaa(vaikka Finnforcelaisia ei taidettu niin esitellä..)
Lukeudun sekä tämän että alkuperäisen Apassit-albumin ystäviin, mutta kannattaa ottaa huomioon että vertailu on vaikea: jos apassit oli kulttuurijaossaan jyrkän hyvää/roskaa mutta silti kiltti.
Rautaparran paluu ei ole. Se on hyvä sarjakuva, mutta ei kiltti.
Varoituksestani huolimatta suosittelen lämpimästi.
-
Martti Sirola piirsi myös Salapoliisi Jukka Vihin tutkimuksia. Löysin niitä albumin verran divarista, ja eihän ne yhtään hassumpia ole. Sirolan piirrostyyli on siinä hyvin "eurooppalainen".
Alla kuvassa päähenkilö a la naturel.
-
Muistelisin, että tuota Jukka Vihiä ilmestyi Satakunnan Kansan sunnuntailiitteessä joskus kultaisella 90-luvulla. Pari stooria ilmestyi.
Tuli aina joka sunnuntai leikattua sivu irti ja liimattua se vihkoon. Ikävä kyllä, olen sen joskus heittänyt menemään, ei meinaan löydy sitten mistään(kaikenmaailman leffavihkoja löytyy senkin edestä). Muistelisin, että Jukka Vihin väritystä tuli ihailtua, ja värit toimivat hyvin sanomalehtipaperiin.
Meikäpoikaan kolahti Apassitkin tosi kovaa, niitä tuli kirjastosta lainattua...
Aiai, täytyykin seuraavaksi divareista katsoa löytyisikö noita albumeja, tuli meinaan sellainen deja vu-fiilis, että...
-
Tämä eka albumi, ja ei niitä kai enempää tullutkaan, sisältää tarinat: Ilmapallorosvot, Antiikkiset aaveet ja Tuhatsorminen mies.
Alla kansikuva.
Olisivatkohan nämä ilmestyneet sitten sanomalehdissäkin?
-
Muistan tuon nyt kun näin!
Minä vuonna tuo Jukka Vihi-albumi ilmestyi? Joskus 90-luvun alussa bongasin nuo tarinat sanomalehdessä.
-
Albumi on ilmestynyt 1995.
Kustantaja on Cultura Oy.
-
Sirolan tuotantoon kuuluvat myös ihan mainiot Hölmöläiset-albumit, itse ostin just eilen sarjan viimeisen osan 5, "Hölmölän kaupan" (Weilin+Göös 1982), kolmella eurolla. Vähemmän mainio on samaa hölmöläislinjaa veikkohuovismaiseen konstahuumoriin kytkevä kolmen albumin mittainen Jäpänperä; Härmäläiset, Käikkä ja Suruton seurakunta.
Välissä vielä suomalaista paperivientiteollisuutta yms. yrityskulttuuria irvinyt Hierrekierre (W+G 1984), käsikirjoittajina Aku-Pekka Laakso ja Pekka "Me muut" Seppänen.
Eikä sarjakuva ole myöhemminkään Sirolalta sivuun jäänyt:
http://vihti500.netcabinet.fi/fin/vasenpalsta/vihtilaisia_vaikuttajia/o__y/sirola_martti/?id=54
Kukaan ei vaan koskaan häntä tunnu muistavan silloin kun Puupää-hatusta päätetään...
-
Kovakantinen Apassit-"integraali" tarttui kirpputorilta mukaan, en ollut ensimmäistä albumia lukenutkaan sitten 80-luvun alun ja muita tuskin koskaan. Silloin lapsena tämä aiheutti lähinnä inhoreaktion kun ei ollut värejä ja toimintakin oli, no, tuollaista suomalaista!
Nyt 30 vuotta myöhemmin reaktio oli kovin toisenlainen. Ensimmäinen albumi on hienosti kerrottu ja upeasti piirretty, viivassa on jotakin hyvin 70-lukuista rentoutta... Alussa tunnelmat ovat kohdallaan ja niille on annettu tilaa, loppuosassa kohellus lisääntyy ja tiivistyy ehkä hieman liikaa. Hyvin kulkee kokonaisuutena kuitenkin.
(http://i780.photobucket.com/albums/yy85/mlietzen/apassit.jpg)
Toinen albumi Erämaaseikkailu on hätäisemmän oloisesti tehty mutta sekin kyllä toimii, kolmas albumi Rautaparta taas... mitäköhän lienee tapahtunut. Mutta eka albumi on klassikko.
Kukaan ei vaan koskaan häntä tunnu muistavan silloin kun Puupää-hatusta päätetään...
Apassit-sarjan päähenkilö Tatu onkin jo hatutettu...
(http://i780.photobucket.com/albums/yy85/mlietzen/tatun_hatutus.jpg)
-
... eka albumi on klassikko.
Ainakin pieni klassikko. Siinä on tosi hyvä tunnelma, mikä puri ainakin minuun lapsenakin. Tai ehkä se oli se majanrakennusmeininki, tiedä häntä. Piti lukea nuo pari ensimmäistä syksyllä uudestaan ja ensimmäinen albumi toimii edelleen. En kyllä tiedä onko se tunnelma rakennettu ihan hallitusti. Jonkinlainen omituinen pohjaviba siinä on. Tuli etäisesti mieleen Drechslerin Summer of Love, nimenomaa tunnelmasta.
-
Tervehdys,
Olen tassa muutaman vuoden ajan koettanut miettia mika ja kenen oli tama tietty sarjakuva josta aika voimakkaasti 70/80-lukujen vaihteesta on muistoja. En tarinaa enka paahenkiloita, mutta jstain syysta pentuna pidin siita kovasti.
Kyseessa oli nuorten sarjisalbumi jossa paahenkilot pistivat pystyyn koivumetsan keskelle oman leirinsa. Kyseessa oli iso leiri, melkein oma kyla, jossa lapset (nuoret) viettivat aikaansa ja koettivat sita pitaa aikuisilta sun muilta piilossa. Oli aika realistisesti piirretty...
Jos on mitaan tietoa niin kiinnostaisi kun en ole netista loytanyt. Olisikohan ollut jopa suomalainen tai ainakin pohjois-Eurooppalainen...
--Juha.
-
Se on Martti Sirolan "Apassit".
http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=719.0
-
Olipa helppo. Kiitoksia.
-
Myynnissä tuolla Sarjakuvakeskuksella jos haluat nostalgiatripille, kokoelma jossa kaikki sarjan albumit muistaakseni kympillä.
-
Minulta oli mennyt kokonaan ohi että viime vuonna ilmestyi Sirolalta albumi Rottalan kummitus.
Mutta nyt se hauska osuus. Huomasin tämän Suomalaisessa kirjakaupassa. Hinta vain oli niin suolainen että saahan sitä myydä, tekijä siitä tuskin hyötyy myytyinä albumeina. Lähempänä kolmea kymppiä.
-
Hieno homma, onnittelut Martille.
Apassien kokoelman luin pari vuotta sitten uudelleen ja olihan ne ihan luettavia vieläkin joten jäi edelleen hyllyyn. Käikkä, Härmäläiset ja Suruton seurakunta tuli myös luettua. Olivat ihan ok mutta ne meni kyllä vaihtoon. Hölmölän tarinoita tekisi mieli lukea uudelleen kun níiden edellisestä lukemisesta alkaa olla 30 vuotta.
Piti wikipediasta tarkistaa mitä kaikkea Martti on tehnyt ja nämä olen lapsena lukenut useammankin kerran:
Apassit, Apassit - Erämaaseikkailu, Apassit - Rautaparta, Hölmölän väki, Hölmölän akat, Hölmölän arkea, Hölmölän ukot, Hölmölän kauppa, Hierrekierre, Käikkä, Härmäläiset, Suruton seurakunta, Hölmölässä
-
Tämä oli kiva uutinen, muistan Hölmöläiset ja Apassit lapsuudesta ja tuossa männävuonna tuli luettua myös pari uudemman tuotantonsa albumia, lainaan tänne niitä:
Martti Sirola - Irvileuka
On todettava että en ole tainnut lukea Sirolan sarjakuvia lähemmäs 30 vuoteen, enkä edes tiennyt että uutta tuotantoa on...
Kaksi poikaa ja puhuva koira lomailevat isoisän mökillä ja kohtaavat järvellä valtavan hauen, jota sitten aletaan kalastaa...
Monella tavalla tuttuja piirteitä Sirolan tuotannosta, poikain seikkailuja sympaattisen vanhanaikaisessa maaseutumiljöössä, mutta tarinan puolesta päädyin huvittumaan siitä että tässähän vedettiin aika tyylipuhtaaksi maagiseksi realismiksi sillai Gabriel Garcia Marquezin tai Jorge Amadon hengessä (paitsi tietysti että sijoitutaan suomalaiseen maaseutuun ja tarina sopii nuoremmille lukijoille...)
Mikä ei ole ollenkaan kurja verrokki.
Martti Sirola - Rottalan kummitus
Pari vuotta vanhempi albumi samoista henkilöistä, eli Kippo, Nappo ja Kuuppa selvittelevät kummitteleeko eräässä ränsistyneessä kartanossa...
Tämä oli vähän perinteisempi lanu-dekkarimainen seikkailu, ihan sympaattinen huvittavilla yksityiskohdilla mutta tunnelmaltaan pidin kyllä tuosta Irvileuasta enemmän.
-
Hienoa! Sirola oli yksi aliarvostetuimmista ammattilaisistamme. Siitäkin on aikaa kun Sarjainfo viimeksi kirjoitti. Mutta nyt, onnea!
-
Kuka urpo aliarvostaa Martti Sirolaa, en ainakaan minä. Apassit albumit oli mainioita jo silloin lapsuudessa. Sirolan rento piirrostyyli on kyllä kivaa. Stoorit ny ei ehkä uppoo aikuisena ihan small lailla, muttei tarviikaan.
Muistelen että Sirola oli mukana jossain kesäisessä lonkerontäyteisessä kokouksessa Joonaksen kutsumana joskus 90-luvulla..... Mukava mies.
1970-luvullahan kun sirola duunas paljon albumeja, ei ollu kauheen montaa ammattilaispiirtäjää, kourallinen hyviä, sillon huonot ei päässy julkasenkaan kirjojaan, toisin ku ny, ..........muhahahahaaa!!
Onnittelut Martti Sirolalle, kaikki tyyni, hienoa että Sarjakuvaseura "erehtyi" antamaan Puupäähatun OIKEASTI ansioituneelle!! ;) ))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))) !
-
Siitäkin on aikaa kun Sarjainfo viimeksi kirjoitti. Mutta nyt, onnea!
Aika on aikaa, isompi Sirola-juttu julkaistiin Sarjainfossa 3/2014.
Seuraavaan numeroon tulee toki vielä isompi juttu.
-
Oli hauska viimeinkin nähdä Sirola, kun en ollut koskaan nähnyt saati tavannut, eilen sitten. Mukava mies todella.
Integraalit kun ovat muotia, saisi joku kustantaa Hölmölä-alpparit yhteisniteenä, noin 160 sivua siitä vissiin tulisi:
Hölmölän väki, 1976
Hölmölän akat, 1977
Hölmölän arkea, 1978
Hölmölän ukot, 1980
Hölmölän kauppa, 1982
Timo
-
Aika on aikaa, isompi Sirola-juttu julkaistiin Sarjainfossa 3/2014.
Seuraavaan numeroon tulee toki vielä isompi juttu.
Se onkin mennyt minulta ohi, muistelin vain sitä 70-luvun, vai 80-luvun alun juttua kun Mustanoja ja joku toinen hemmo matkusti mestaria tapaamaan.