Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvantekijöiden keskustelut => Välineet ja oppaat => : keijoahlqvist 13.10.2006 klo 16:35:22
-
Lueskelin Ydin-lehdestä Maippi Tapanaisen artikkelia sarjakuvapajasta Intiassa.
Suomalaisia on käynyt opettamassa ainakin Afrikassa ja Intiassa sarjakuvan käyttämistä tiedottamisessa oloissa, joissa käytetään useita kieliä tai lukutaidottomuus vaikeuttaa viestintää. Onko Rojulle, Tapelle, Katjalle, Leifille tai kellekään kertynyt oppimateriaalia joka toimisi tuollaisissa oloissa?
Kysyntää olisi nyt Sambiassakin...
-
Sinulle lienee tuttu(?) Leif Packalenin toimittama: "Comics with an Attitude - A Guide to the Use of Comics in Developing Information"
Toiseksi tekijäksi on merkitty Frank Odoi. Ilmestynyt 2002. Kustantaja Ministry for Foreign Affairs of Finland
Oma kappaleeni näyttää olevan kuudetta(!) painosta ja siinä on sekä oppimateriaalia, että ohjeistusta opetuksen teemoista ja lähestymistavoista.
-
Onhan se tuttu.
Kutkuttais ajatus (taas kerran) kolmanteen maailmaan suunnatusta sarjakuvanteko-oppaasta. Mutta tarttis vähä tuntumaa miten ihmiset on menetelleet noilla opetuskeikoilla ulkomailla.
Korjaus:
worldcomics-sivuilla olikin oppaita joita en o ennen nähny.
-
Kutkuttais ajatus (taas kerran) kolmanteen maailmaan suunnatusta sarjakuvanteko-oppaasta.
Kovat on riskit tämmösessä. Kuten tiedät, sarjakuvan koodi ei ole yleismaailmallista vaan kulttuurisidonnaista. Jotta voisit tehdä koodausohjeet sinun pitää tietää miten kyseisessä kulttuurissa/kohderyhmässä yleensä sarjakuva (ja kuva) koodataan auki. Jatkaakseni itsestäänselvyyksistä... ns. kolmans maailma ei ole tässä mielessä mikään kohderyhmä.
Leifin opeista on jäänyt mieleen myös se että alueen potentiaaliset monistustekniikat on huomioitava. (Suomessahan voi sutia sarjakuvat jo millä vaan)
Viimepäivien kokemuksen pohjalta sanoisin että yksinkertaisuus on valttia. Riitää kun kerrot yleisimmistä kuplatyypeistä ja vauhtiviivoista sekä siitä miten ruutu ja ruudut sarjakuvassa toimivat (elikäs miten ne poikkeavat esim. uskonnollisesta tai kuvataiteen kuvasta). Muu on sitten sitä tekijä- ja kulttuurikohtaista säätöä.
-
Eikös ainakin mm Intiassa tai Nigeriassa olla jo melko pitkällä ihan oman sarjakuvakulttuurin kanssa? Eli missään Intiassa ei välttämättä ole tarvetta sarjakuvakuplan esittelyyn?
-
sarjakuvan koodi ei ole yleismaailmallista vaan kulttuurisidonnaista
Roju kertoi eilen kokemuksiaan Mosambikista. Ei se todella ihan yksinkertaista ole. Länsimaiset ammattilaiset ovat tyrkyttäneet etevyyksiään ja joutuneet naurunalaisiksi.
Siksi on käyty kouluttamassa opettajia. He taas tuntevat olot ja osaavat ottaa ne huomioon kouluttaessaan paikallisia sarjakuvantekijöitä.
Mutta sarjakuva on siksi vahva tiedotusväline kehitysmaaoloissa että kyllä sillä mahdollisuuksia on.
-
Intialaista sarjakuvakulttuuria voi ihastella (tai kauhistella) täällä:
http://www.virgincomics.com/
Nätiltä näyttää... Enemmän, itsenäisempää ja paikoin kovatasoisempaa materiaalia kuin vaikkapa Suomessa. Repikää siitä siirtomaaisännät ;)