Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Eurooppalaiset sarjakuvat => : Antti Vainio 18.02.2006 klo 20:54:39
-
Lainaan Doc Lomapäivää joka sanoi ääneen saman jota olen itsekin funtsinut:
"Ikävä myöntää ääneen, mutta Eurooppalainen sarjakuva (ja amerikkalainen "altenative") on alkanut tulla korvista, tullut jo pitkän aikaa. Yritin juuri lukea Heavy Metalin 15-vuotiskokoelmaa, ja en mä tosiaan jaksanu syventyä siihen. En jaksa innostua raskaasta visuaalisesta tykityksestä jos jutun sisältö on yhdentekevä."
En ole samaa mieltä eurooppalaisesta sarjakuvasta yleensä, se on muutakin kuin Metal Hurlant ja voi yleisesti ottaen kivasti.
Mutta scifi on tyhmää:muskelimiehiä, tissejä, isoja pyssyjä, robotteja eikä ideoita ollenkaan. Eikös scifin pitäisi ihan jo määritelmällisesti olla uutta ja oivaltavaa? Niinkuin se oli joskus kun Valerian, Moebius etc. oli parhaimmillaan.
Kertokaa ihmeessä jos olette löytäneet mantereelta jotain muutakin kuin graafista pullistelua
-
Lainaan Doc Lomapäivää joka sanoi ääneen saman jota olen itsekin funtsinut:
"Ikävä myöntää ääneen, mutta Eurooppalainen sarjakuva (ja amerikkalainen "altenative") on alkanut tulla korvista, tullut jo pitkän aikaa. Yritin juuri lukea Heavy Metalin 15-vuotiskokoelmaa, ja en mä tosiaan jaksanu syventyä siihen. En jaksa innostua raskaasta visuaalisesta tykityksestä jos jutun sisältö on yhdentekevä."
En ole samaa mieltä eurooppalaisesta sarjakuvasta yleensä, se on muutakin kuin Metal Hurlant ja voi yleisesti ottaen kivasti.
Mutta scifi on tyhmää:muskelimiehiä, tissejä, isoja pyssyjä, robotteja eikä ideoita ollenkaan. Eikös scifin pitäisi ihan jo määritelmällisesti olla uutta ja oivaltavaa? Niinkuin se oli joskus kun Valerian, Moebius etc. oli parhaimmillaan.
Kertokaa ihmeessä jos olette löytäneet mantereelta jotain muutakin kuin graafista pullistelua
Olen, mutta sitä ei julkaista paljoakaan.
Esim. Hiltusen Riutta, Tekrin Sinoz Hoix, Sillage.
Ja vaikka oletkin oikeutettu mielipiteeseesi et silti ole oikeassa. Eurooppalainen sarjakuva on ihan liiankin taiteellista ja korkealentoista.
enemmän scifiä ja pulppia, vähemmän turhaa ihmissuhde- omaelämänkertasontaa.
Scifiä on liian vähän, se on ongelma.
-
enemmän scifiä ja pulppia, vähemmän turhaa ihmissuhde- omaelämänkertasontaa.
Scifiä on liian vähän, se on ongelma.
Huokaus. Suippokorvat ovat sitä mieltä että laadulla ei väliä kunhan määrä on megalomaaninen. Korjaan mielipidettäni, ei scifiä tarvita todella mihinkään vaan kunnon merirosvoseikkailuja, sotaa, viikinkejä, länkkäreitä ja Rosvo-Rudolf
-
Huokaus. Suippokorvat ovat sitä mieltä että laadulla ei väliä kunhan määrä on megalomaaninen. Korjaan mielipidettäni, ei scifiä tarvita todella mihinkään vaan kunnon merirosvoseikkailuja, sotaa, viikinkejä, länkkäreitä ja Rosvo-Rudolf
Eli pulppia. Aivan. Itse toivotan Star Trekin kaikkine inkarnaatioineen kadotuksen syövereihin.
Se nyt vaan on pakollinen paha. Scifiin ja kaikkeen muuhunkin pätee vanha kunnon " ainakin 90% kaikesta on paskaa".
Määrää tarvitaan jotta saadaan laatua. Toinen fakta on että hyvä materiaali ei innoita ketään. Täydellisiä mestariteoksia voi ihailla, mutta ne herättävät minä-en-kykene-tuohon-tai-parempaan- reaktioita.
Mutta kun luet tai katsot jotain aivan käsittämätöntä räpellystä, syntyy kolmivuotiaskin-tekee-parempaa-annas-kun-minä-näytän - henkeä. josta seuraakin jotain.
Ja laatuhan tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. Yksi tykkää tyttärestä, toinen äidistä, kolmas molemmista, neljäs tahtoo katsoa tytärtä ja äitiä vauhdissa, viides tahtoo isää, kuudes koiraa ja seitsemäs seurata tv:stä mäkihyppyä.
Kaikki mielestään oikeassa.
-
Minä en ainakaan halua enää yhtään scihviä jossa on ry-ty-ty-tsiuu- buum-sotajoukkoja, galaktinen imperiumi, sitä vastaan vehkeilevä kauppakomppania tms. ja maailmoja syleileviä juonitteluja, keisareita, herttuoita ja soturilahkoja, hauskoja "syvällisiä" alieneja jotka ovat kehnosti peiteltyjä stereotyyppejä maan kansallisuuksista, ultimaattista pahuutta vs. hyvyyttä ja valoa, pseudozeniläisyyttä, tai muuta viisautta.
Enemmän vaikka jotain kuten Hiltusen Riutta.
Timo
-
Kertokaa ihmeessä jos olette löytäneet mantereelta jotain muutakin kuin graafista pullistelua
Daniel Torresin Rocco Vargas. Se on jo vanha. 1980-luvulta. Näppärää, nokkelaa pulp-henkistä kieliposkessa-kamaa.
Timo
-
enemmän scifiä ja pulppia, vähemmän turhaa ihmissuhde- omaelämänkertasontaa.
Mä kaipaan scifiä jossa on näitä molempia. Draamaa, toimintaa ja huumoria yhdessä paketissa=seikkailua. (Vrt. Flash Gordon.)
Scifin vika saattaa olla se, että tekijät katsovat elokuvia mutta eivät lue kirjoja. Scifileffoista napataan kuusisilmäiset otukset ja näyttävät taistelut, ja luullaan että sillä pärjää. Oikeasti hyvää harjoitusta olisi ottaa Asimovin tai Lemin novelli ja kuvittaa se (edes päässään jos ei paperille viitsi) ja miettiä mikä jutusta tekee hyvän.
Kaikki eurooppalainen (<- kato Roju!) sarjakuva ei ole paskaa, vain eurooppalainen nykysarjakuva. Vanhat Valerianit ja Rocco Vargas on aikas tykkiä.
-
Britanniassa (2000 AD) ja Italiassa (Nathan Never yms.) julkaistaan paljon rentoa, hyvin piirrettyä seikkailullista scifiä, joista täällä Kvaakissakin on keskusteltu.
-
Minä en ainakaan halua enää yhtään scihviä jossa on ry-ty-ty-tsiuu- buum-sotajoukkoja, galaktinen imperiumi, sitä vastaan vehkeilevä kauppakomppania tms. ja maailmoja syleileviä juonitteluja, keisareita, herttuoita ja soturilahkoja, hauskoja "syvällisiä" alieneja jotka ovat kehnosti peiteltyjä stereotyyppejä maan kansallisuuksista, ultimaattista pahuutta vs. hyvyyttä ja valoa, pseudozeniläisyyttä, tai muuta viisautta.
Minulle passaisi kovasti tuollainen sarjakuvana . Eipä ole juuri suomeksi tullut. Itse asiassa haluaisin tuollaisen tehdä itse, jos osaisin. Siis ainakin ennemmin kuin jotain omaelämänkerrallista... ;D
Enemmän vaikka jotain kuten Hiltusen Riutta.
Mikä oli kyllä todella hyvä sekin.
-
Vagabond des limbes. (Ribera - Godard)
Olen vain selaillut albumeja, mutta hulvattomalta näyttää.
-
Khena ja Skrahilpari olisi kiinnostava tapaus. Sarja jäi Suomessa ikävästi kesken 70-luvulla. Kyllä, Khenan vanhemmat löytyivät.
Miksiköhän tätäkään ei ole enää yritettykään täällä julkaista? Voi olla että nostalgia vaikuttaa liikaa mielipiteeseeni, mutta luulisin sille yhäkin löytyvän sekä uusia lukijoita nuorisosta että sarjaan jo Non Stopissa tutustuneille.
Arvasin että vanhemmat jäivät henkiin. Miten oli käynyt? Olivatko he joutuneet toiseen aikaan vai jollekin vieraalle planeetalle? Ne vaihtoehdothan olivat kuoleman lisäksi mahdollisia.
Niin ja onko noita albumeja muuten näkynyt englannin kielisinä? En muista nyt tällä hetkellä Googlen osoitetta.
-
Khena ja Skrahilpari oli kyllä oma suosikkini Non-Stopin sarjiksista, varsinkin nuoremmassa iässä se oli mielikuvitusta hellivää luettavaa. Joku vuosi sitten bongasin divarista NonStop-alpparin kaksoiskuiden manner ja ihan hyvää viihdettä se oli näin vanhempanakin.
Etsin tuossa hetken löytyykö tätä englanniksi väännettynä, mutta eipä näkynyt. Olisi kiva kyllä nähdä mihin suuntaan tarina eteni ja pysyikö laatu yhtä hyvänä. Joskus kun olin matkoilla hipelöin näitä ranskankielisiä albumeita ja mietin olisiko se ylimääräinen kieli aikoinaan lukiossa kannattanut ottaa?
http://www.lambiek.net/artists/g/gos.htm
-
Liitynpä minäkin näihin, jotka toivovat, että Khena ja Skrahilpari tekisivät paluun Suomeen( ja loput Yoko Tsunon Vineajutuista kans!). Huumori on asia, joka näyttää nykyään olevan kadoksissa scifissä. Saahan sitä pullistelua ja tissejäkin olla, kunhan jonkinlainen ideakin löytyy. Ja Heavy metallia en ole aikoihin jaksanut lukea, kuunnella kylläkin ;D
-
Kertokaa ihmeessä jos olette löytäneet mantereelta jotain muutakin kuin graafista pullistelua
Mantereen pohjoispuolella on pieni sateinen saari, jolla asuu kaveri nimeltä Alan Moore. Se on kuulemma keksinyt omasta päästään melko mainioita scifi-hörhöilyjä a'la "Merkillisten herrasmiesten seura" (tosin oli se saanut ideoita joiltakin vanhoilta kirjailijoilta, tai jotain).
-
Mantereen pohjoispuolella on pieni sateinen saari, jolla asuu kaveri nimeltä Alan Moore. Se on kuulemma keksinyt omasta päästään melko mainioita scifi-hörhöilyjä
Julkaisijanaan America's Best Comics. :P
Timo
-
Julkaisijanaan America's Best Comics. :P
Timo
Ehkä eurooppalaisen scifisarjiksen ongelma onkin siinä, ettemme osta tarpeeksi vanhalla mantereella tehtyjä sarjiksia? Kummasti vaikkapa Brittiläiset tekijät havittelevat nimen omaan Amerikan markkinoita tuotoksillaan.
P.S. Missä päin maailmaa America's Best Comics tarkalleen toimii? Olen elänyt siinä käsityksessä että putiikki sijaitsisi Brittein saarilla ja nimi olisi eräänlainen sanaleikki.
-
Ehkä eurooppalaisen scifisarjiksen ongelma onkin siinä, ettemme osta tarpeeksi vanhalla mantereella tehtyjä sarjiksia? Kummasti vaikkapa Brittiläiset tekijät havittelevat nimen omaan Amerikan markkinoita tuotoksillaan.
P.S. Missä päin maailmaa America's Best Comics tarkalleen toimii? Olen elänyt siinä käsityksessä että putiikki sijaitsisi Brittein saarilla ja nimi olisi eräänlainen sanaleikki.
Wildstormin kautta/ DC comicsin osana= yhdysvalloissa.
Itseeni on uponnut niin Valerian kuin Khena & Skrahilpari, Yoko Tsuno, Moebiuksen työt kuin tietysti Hiltusen työt. niin Riutta kuin Gorettakin.
Ranskan maalla paljon lisää mm. Aquablue-sarja tai Colin Wilsonin Rael. Juu, Wilson on vissiin Uudesta Seelannista, mutta Rael silti eurosarjakuvaa.
Piko & Fantasiot on useimmiten scifi-aiheisia.
Puhumattakaan 2000AD-sarjoista. Kyllä Britannia on osa eurooppaa.
Hassua, että automaattisesti ihmiset olettavat kaiken scifin olevan vain mulkosilmäisiä hirviöitä ja avaruusoopperaa.
Huonosti kirjoitettua kaiken lisäksi.
Scifi pystyy kaikkeen mihin ihmissuhdesoopakin. Ja enempään.
-
Wildstormin kautta/ DC comicsin osana= yhdysvalloissa.
Vau, kaikkea sitä oppii kun vanhaksi elää. Kiitos valaisemisesta Curtville.
-
Tosin Moorehan läksi DC:n hoivista viime vuonna toiselle kustantajalle. Ei siis ABC:tä enää Moorelle. Mutta amerikkalainen se uusikin kustantaja on.
-
Mooren scifit unohtui multakin, jos nyt Herramiesliiga edes luetaan scifiksi.
Mutta 2000AD ei ole kyllä mikään merkkipaalu! Judge Dredd on ajoittain hyvä, mutta pääosin kahjoa mättöä. Nemesis oli yksioikoista paskaa, enkä muista Halo Jonesistakaan jääneen mitään hyvää sanottavaa (unohtunu koko juttu).
-
Ei taida Jenkeissäkään ihan puhdasta scifiä sarjakuvissa kamalasti tulla. Jokunen vuosi sittenhän DC yritti tehdä scifille "vertigot" HELIX-otsikolla julkaistuilla tieteissarjiksilla, mutta ainoastaan Warren Ellisin mainio "Transmetropolitan" sai suurempaa suosiota, vaikka hyviä sarjoja pesueeseen mahtui muitakin.
Mutta on niitä Euroopassa sentään joitakin. Uusista "Sillage" on ihan sairaan hyvä. Ihan ookoota, perinteistä avaruusihmettelyä löytyy Rodolphon ja Leon "Aldebaran"-kertomuksista. "Khena ja Skrahilpari" oli kyllä ihan kauhea torttu, kiitos kovasti että muistutitte vanhaa senkin olemassaolosta.
Rmäki
-
Mooren scifit unohtui multakin, jos nyt Herramiesliiga edes luetaan scifiksi.
Liigahan kuuluu ilmiselvästi Steampunk (http://en.wikipedia.org/wiki/Steampunk)-genren scifiin.
Kysyä tietysti sopii lasketaanko vaikkapa Bryan Talbotin Luther Arkwright-tarinat tai Gaimanin kertomukset eurooppalaiseksi scifistelyksi (tai fantasionniksi)?
-
Liigahan kuuluu ilmiselvästi Steampunk (http://en.wikipedia.org/wiki/Steampunk)-genren scifiin.
Kysyä tietysti sopii lasketaanko vaikkapa Bryan Talbotin Luther Arkwright-tarinat tai Gaimanin kertomukset eurooppalaiseksi scifistelyksi (tai fantasionniksi)?
Meinasin juuri ennen tätä viimeistä postaustasi vinkua että minä haluan Steampunkkia. Mutta en tosin meinannut mitään herrasmiesliigan kaltaista, vaan ihan rehellistä fantasiaa scifimäisillä höysteillä. Herrasmiesliiga on mielestäni siinä ja siinä sen steampunkin kanssa.
-
Meinasin juuri ennen tätä viimeistä postaustasi vinkua että minä haluan Steampunkkia. Mutta en tosin meinannut mitään herrasmiesliigan kaltaista, vaan ihan rehellistä fantasiaa scifimäisillä höysteillä. Herrasmiesliiga on mielestäni siinä ja siinä sen steampunkin kanssa.
Ranska ja espanja ovat maasi. Paljon eritoten Verne-henkistä materiaalia. Mm. Vernen ja Nemon tapaaminen teoksessa Voyage into the Deep.
-
Ja missä on tieteen vakavasti ottava scifi-sarjakuva? "Kovaa" scifiä löytyy kirjojen puolelta ihan mukavasti, mutta sarjakuvat ovat tämän tyylisuunnan jättäneeet turhan vähälle. Tekijöillä tai kustantajilla lienee pelkona, että matemaattinen kaava tai mikrobiologinen teoria tarinassa saa lukijan heittämään samaa tietä sarjakuvan roskiin. Näin voi tietenkin ollakin, itse en varmaankaan sovi moneltakaan osin keskivertolukijan määritelmään. Mielipiteitä?
-
Suunnittele tässä nyt sitten omia scifijuttuja:
enemmän scifiä ja pulppia, vähemmän turhaa ihmissuhde- omaelämänkertasontaa.
Minä en ainakaan halua enää yhtään scihviä jossa on ry-ty-ty-tsiuu- buum-sotajoukkoja, galaktinen imperiumi, sitä vastaan vehkeilevä kauppakomppania tms.
Voisin tietysti kysyä että mitä kukin odottaa hyvältä scifitarinalta, mutta mikään ei näköjään kelpaa kaikille.
"Sillage" on ihan sairaan hyvä.
....
"Khena ja Skrahilpari" oli kyllä ihan kauhea torttu
Parasta siis lienee vain tehdä sellaisia juttuja, kuin itse haluaisi lukea ja unohtaa muiden mielipiteet. Jos lähtee sille linjalle että pyrkii miellyttämään kaikkia, myös niitä lukijoita, jotka pitävät Sillagen kaltaisesta skeidasta nais-Obelixista, mutteivat ymmärrä Khenan päälle, niin parasta unohtaa suosiolla koko juttu ja alkaa kirjoittamaan vaikka nyyhkyromaaneita. Kiitos muuten Jysäyksen toimitukselle, ettei Sillagea enää ole julkaistu.
Tai no, mitä hittoa: Saisinko lisää mielipiteitä, että mitä kukin haluaisi hyvässä scifitarinassa olevan? Avaruussaippuaoopperaa vai rajuja tulitaisteluja? Ihmisen ja alienin välistä seksiä? Mitä?
-
Ja missä on tieteen vakavasti ottava scifi-sarjakuva? "Kovaa" scifiä löytyy kirjojen puolelta ihan mukavasti, mutta sarjakuvat ovat tämän tyylisuunnan jättäneeet turhan vähälle. Tekijöillä tai kustantajilla lienee pelkona, että matemaattinen kaava tai mikrobiologinen teoria tarinassa saa lukijan heittämään samaa tietä sarjakuvan roskiin. Näin voi tietenkin ollakin, itse en varmaankaan sovi moneltakaan osin keskivertolukijan määritelmään. Mielipiteitä?
Olisiko niin että tekijät eivät kohtaa, eli sarjakuvantekijät ja "kovan tieteen" osaajat eivät vain ole löytäneet toisiaan.
Mulle riittäis kun joku kerran päättäisi edes ottaa juonen tosissaan, tukkisi sen aukot ja rakentaisi uskottavan maailman.
-
Kova tieteiskirjallisuus on genrenä ja trendinä niin "ohi", ettei kukaan suomalainen kustantaja koske siihen tikullakaan. Jos ei ole lukijoita, miksi kustantaa?
-
Suunnittele tässä nyt sitten omia scifijuttuja:
Voisin tietysti kysyä että mitä kukin odottaa hyvältä scifitarinalta, mutta mikään ei näköjään kelpaa kaikille.
Parasta siis lienee vain tehdä sellaisia juttuja, kuin itse haluaisi lukea ja unohtaa muiden mielipiteet. Jos lähtee sille linjalle että pyrkii miellyttämään kaikkia, myös niitä lukijoita, jotka pitävät Sillagen kaltaisesta skeidasta nais-Obelixista, mutteivat ymmärrä Khenan päälle, niin parasta unohtaa suosiolla koko juttu ja alkaa kirjoittamaan vaikka nyyhkyromaaneita. Kiitos muuten Jysäyksen toimitukselle, ettei Sillagea enää ole julkaistu.
Tai no, mitä hittoa: Saisinko lisää mielipiteitä, että mitä kukin haluaisi hyvässä scifitarinassa olevan? Avaruussaippuaoopperaa vai rajuja tulitaisteluja? Ihmisen ja alienin välistä seksiä? Mitä?
Itse pidän Valerianista, Sillagesta ja Khenasta Skrahilpareineen. Scifiä on joka makuun, osa tieteellisesti naurettavaa ja osa erittäin hc-kamaa. Tarina ja henkilöt ratkaisevat.
Ihmisen ja Alienin välisestä seksistä rajuilla tulitaisteluilla varustettu avaruusaippuaooppera voi olla tahattoman koominen räpellys tai lukunautinto vailla vertaa.
Hyvä scifitarina kertoo jotain maailmasta, todellisuudesta ja antroposentrisesti; ihmisestä. Miten ja mitä riippuu tekijästä. se onko se lukijan mieleen lukijasta.
Yllätä meidät Jippo, tee tiukka scifitarina jonka itse haluaisit lukea. On sinulla ainakin yksi muu kiinnostunut.
-
Kova tieteiskirjallisuus on genrenä ja trendinä niin "ohi", ettei kukaan suomalainen kustantaja koske siihen tikullakaan. Jos ei ole lukijoita, miksi kustantaa?
Eli niitä harvoja kovia scifittelyjä joita esim. Fan julkaisi taannoin (esim. Dan Simmons), ei luettu? Eipä sille sitten mitään voi.
-
Olisiko niin että tekijät eivät kohtaa, eli sarjakuvantekijät ja "kovan tieteen" osaajat eivät vain ole löytäneet toisiaan.
Siinä taitaa olla vaan nykyään sitä, että tiede lakkaa olemasta kovaa kun sen päälle tehdään fiktiota. En usko että kukaan pystyy tekemään realistisen oloista sarjakuvaa tai yleensä tarinaa säieteoriasta tai vuoden 2032 singulariteetista ilman että kriitikot teurastavat sen saman tien. Mr. Anorak rules.
Mulle riittäis kun joku kerran päättäisi edes ottaa juonen tosissaan, tukkisi sen aukot ja rakentaisi uskottavan maailman.
Mutta tuo ei millään tavalla ole scifiä. Tuo kai olisi toivomus mille tahansa tarinalle.
Jos lähtee sille linjalle että pyrkii miellyttämään kaikkia, myös niitä lukijoita, jotka pitävät Sillagen kaltaisesta skeidasta nais-Obelixista, mutteivat ymmärrä Khenan päälle, niin parasta unohtaa suosiolla koko juttu ja alkaa kirjoittamaan vaikka nyyhkyromaaneita.
Minä pidän Sillagesta. Mutta pidän myös Khenasta.
Suunnittele tässä nyt sitten omia scifijuttuja:
Voisin tietysti kysyä että mitä kukin odottaa hyvältä scifitarinalta, mutta mikään ei näköjään kelpaa kaikille.
[... ]
Tai no, mitä hittoa: Saisinko lisää mielipiteitä, että mitä kukin haluaisi hyvässä scifitarinassa olevan? Avaruussaippuaoopperaa vai rajuja tulitaisteluja? Ihmisen ja alienin välistä seksiä? Mitä?
Hyvä tarina. Hieno kuvitus. Mielikuvitusta ruokkiva maailma. Mielenkiintoisia hahmoja. Huumoria.
Minun puolestani tieteen ei tarvitse olla uskottavaa, jos sitä ei yritetäkkään selittää. Selittäminen on muutenkin huono idea. Vrt. Tähtien sota: mystinen Voima; Episode I: mittarilla mitatut "midi-chlorians".
Sitten kun teet yleensä hyvän tarinan kaikkine osa-alueineen ja saat sen toimimaan scifistisessä maailmassa, teet hyvää scifiä. Ei toisinpäin.
-
Kova tieteiskirjallisuus on genrenä ja trendinä niin "ohi", ettei kukaan suomalainen kustantaja koske siihen tikullakaan. Jos ei ole lukijoita, miksi kustantaa?
Tässä nyt törmätään hyvin nopeasti ihmisten erilaisiin määrittelyihin "kovasta scifistä", mutta kyllä käsittääkseni moni laskee esim. Liken 2000-luvulla julkaisemat ja Suomessakin hyvin kaupaksi käyneet Vernor Vingen romaanit tähän kastiin. Joten jos kirjoina, niin miksei sarjakuvinakin?
Tosin kovan scifin ongelma on kirjapuolella usein onneton ihmiskuvaus, heikko kirjoitusasu ja kömpelö juoni... Poikkeuksiakin toki löytyy, kuten vaikkapa loistelias Greg Egan. Omia suosikkejani on myös Stephen Baxter, jolta on nähty useampiakin novelleja Tähtivaeltajassa.
Ei siinä kovassa scifissä ole pakko kaavoja ja kaavakuvia lukijan päälle tunkea! Tuo tyyli on ihan 1950-luvun tai tiedemieskirjailijoiden hommia.
Uusi avaruusooppera on kuitenkin se, joka tällä hetkellä rulaa suomalaisissa käännöksissä - tai on tehnyt sitä Dan Simmonsin Hyperion-sarjan (Like) suurmenestyksestä lähtien. Iain Banks, Alastair Reynolds, M. John Harrisonin palkittu Valo jne. Näistä on hyvä ammentaa mallia myös sarjakuviin!
Mutta turha juuttua vain tuohon, scifi tarjoaa sarjakuvantekijälle lähes rajattomat mahdollisuudet erilaisten tarinoiden, teemojen ja painotusten käsittelyyn. Siksi onkin hölmö kysyä millaista sf-sarjakuvaa ihmiset hakevat - eri ihmiset kun pitävät hyvinkin eri tyylisistä sf-jutuista. Laatu lopultakin ratkaisee.
-
Kova tieteiskirjallisuus on genrenä ja trendinä niin "ohi", ettei kukaan suomalainen kustantaja koske siihen tikullakaan. Jos ei ole lukijoita, miksi kustantaa?
Ehkä euroscifin vikana onkin juuri tämä, ajatellaan ettei kannata. Cyberpunkiakin pidettiin kuolleena kasarihypenä, kunnes tuli Matrix ja peilipokat ja latekskuteet oli taas ihan cool.
Animepuolella "kova tiede" ei ole lakannut kiinnostamasta, joten mikä on eri tavalla täällä kuin kaukaisessa Aasiassa?
-
<snip>
Animepuolella "kova tiede" ei ole lakannut kiinnostamasta, joten mikä on eri tavalla täällä kuin kaukaisessa Aasiassa?
En tiedä. Onko tosiaankin tiedepainotteista kovaa anime-scifiä olemassa? Enpä tiennyt sitäkään.
Kustannusalaa läheltä seuranneena tiedän kuitenkin, että kova-sf ei vain myy, eikä kovin hyvin se pehmeäkään. Tosin ehkä pienemmillä kustantajilla on tässä markkinarakoa, jos käännöksistä ja kustannusoikeuksista saadaan sovittua tuntuvasti halvemmat sopimukset. Paksujen kirjojen kääntäminen on hirveän kallista, sitten ovat vielä kannet ja markkinointi ja brändääminen (julkaistaanko sarjamuodossa vai yksittäisinä kirjoina) ja kaikki muu sellainen. Mikäli samalla vaivalla voi julkaista erittäin hyvin menevää lasten ja nuorten fantasiaa, miksi tuhlata perlieuroja mokomaan.
Risto Isomäki on kyllä aika lähellä kovaa skifiä, mutta hänelläkin on kirjoissaan sellainen ekologisvihreäfuturistinen ote...
-
Kovassa scifissäkin ongelmana on usein totaalinen huumorintajuttomuus. Otsa rutussa teknoilu/ihmis/avaruusoliosuhteilu pistää ahistaen.
Kyllä Dredd on mies, Sillage nainen ja Skrahilpari, ööh;avaruusöttiäinen paikallaan!
Tämä kyllä heittää Amerikan puolelle, mutta muistaako kukaan Cadillaceja ja dinosauruksia (tms) sarjaa jota tuli muutama jakso suomeksikin aikoinaan?
-
Kovassa scifissäkin ongelmana on usein totaalinen huumorintajuttomuus. Otsa rutussa teknoilu/ihmis/avaruusoliosuhteilu pistää ahistaen.
Ehkä se genre ei sitten oo teikäläiselle sopiva. Ironia vakavassa scifissä on hankala juttu, asiasta kirjoittaa oivallisesti Sarjainfon Riutta-arvostelussa Otto Sinisalo.
-
Eipä ole euroscifiä paljon tullut luettua, viimeksi Riutta ja sitä ennen varmaankin 32. joulukuuta. Mutta jos nimenomaan kovaa scifiä löytyisi tältä mantereelta, niin heti kiinnostuisin. Ja Stephen Baxter on se nimi, johon vertaaminen sinetöisi diilin.
Japanista sitä en ole löytänyt. Isot robotit ja kyborgimisut ovat kivoja, mutta viittaavat yleensä juuri päinvastaiseen suuntaan. Planetes tuntui lupaavalta, mutta sen sitten pilasi perusmangamainen kyvyttömyys siihen välttämättömään, totaaliseen huumorintajuttomuuteen. Alussa hyvin pohjustettu kiertorataympäristön vaarallisuus vesitettiin perusteellisesti huonon savutteluvitsin vuoksi.
Mutta Riutassa näin merkkejä oikeasta asenteesta. Eniten sitä olen löytänyt Warren Ellisiltä, joka on siis britti, mutta kirjoittaa amerikkalaisia sarjakuvia. Orbiter, Ministry of Space ja Ocean ovat tulleet hyvin lähelle sitä, mitä kaipaan. Ongelma on vain siinä, että Ellis ei pääse paljon perusideaa pidemmälle. Tuntuu siltä kuin lukisi ensimmäiset 50 sivua varsin kiinnostavasta tieteisromaanista, mutta loput 450 sivua puuttuvat. Tietysti 500-sivuinen sarjakuva on aika paljon vaadittu. Pitäisi vain hyväksyä se, että sarjakuva on välineenä erilainen, ja etsiä tapoja kertoa tieteistarinoita ja esittää tieteiskonsepteja sarjakuvassa tehokkaasti. Siinä Ellis on hakoteillä, sillä hän on ottanut aivan liikaa vaikutteita elokuvakerronnasta, eikä välttämättä edes aina hyvästä sellaisesta. Ocean vaikutti ennalta Solarikselta, mutta osoittautui Armageddoniksi.
-
...Japanista sitä en ole löytänyt. Isot robotit ja kyborgimisut ovat kivoja, mutta viittaavat yleensä juuri päinvastaiseen suuntaan. Planetes tuntui lupaavalta, mutta sen sitten pilasi....
2001 Nights. Usko pois. Siellä se piilee.
-
2001 Nights. Usko pois. Siellä se piilee.
Hyvä että mun ei tarvinnut taas, kymmenenteen kertaan, puffata sitä...Siinä on kiertoratoja, painovoimia ja biologiaa!
-
Siinä on kiertoratoja, painovoimia ja biologiaa!
Mutta lupaatko, ettei yhtään huumorintajua?
-
Mutta lupaatko, ettei yhtään huumorintajua?
Kolme kertaa sarjan lukeneena ei tule yhtään vitsiä mieleen! Ja on ne henkilöhahmotkin vähän ohkaisia ;D
-
2001 Nights. Usko pois. Siellä se piilee.
Jeps, ja eikös tuo valtavasti kehuttu Planeteskin ole kovaa scifiä?
-
Jeps, ja eikös tuo valtavasti kehuttu Planeteskin ole kovaa scifiä?
On se lähinnä siihen luokiteltavissa. Kovan scifin oletusarvohan on että tarinassa oleva tiede todella on kohdallaan, tyyliin avaruusalus ei tyhjiössä liikkuessaan pidä huminaa aluksen ulkopuolella jne.
Vaikka eivät eurooppalaisia tiukasti ottaen ole Planetes ja Orbiter ovat olleet miellyttäviä valopilkkuja. Hiltusen Riutta ei kyllä häviä vertailussa.
Aiheessa pysyäkseni, olen keksinyt toisen epäkohdan euroscifistä. Liian harvojen scifijuttujen tekemisen lisäksi siis.
Kun listaa katselee huomaa pian että Valerian, Yoko Tsuno, enin osa Moebiuksen töistä, 2000AD ovat pääsääntöisesti saaneet alkunsa jo jossain 1970-1980-luvuilla.
Syy lienee että ennen George Lucasin ensimmäistä tai kolmatta osaa (miten vaan) scifi oli euroopassa salonkikelpoisempaa. Suuria yhteiskunnallisia kysymyksiä, paatosta.
Tähtien sodan buumin jälkeen moni iski hanskat tiskiin ja totesi lajityypin kuuluvan jenkeille ja japanilaisille.
Vanhalle mantereelle kun on ominaista varsinainen taide ja ihmisen syvin olemus.
Eihän nyt sarjakuvataiteilija voi tuottaa mekaanis-matemaattista sieluttomuutta josta vain insinöörit nauttivat.
Sama ehdoton joko-tai -mentaliteetti on kyllä inhimillinen, mutta ei välttämättä se luovin ajattelutapa.
Scifi on lokeroitu anorakkiasuisten, silmälasipäisten syrjäytytneiden nörttien harrastukseksi. Se että tekee sarjakuvia asettaa jo sosiaaliseen marginaaliin. Scifi-sarjakuvat asettavat marginaalin sille laidalle jolle muu marginaali saa nauraa. Tätä ei monen itsetunto kestä.
Scifi ja sen harrastajat ovat paljon muutakin, mutta faktathan eivät ole koskaan estäneet ihmisiä toimimasta/ajattelemasta niin kuin uskovat.
-
Ensinnäkin haluaisin sanoa, että minulla ei ole anorakkia. Mutta:
Syy lienee että ennen George Lucasin ensimmäistä tai kolmatta osaa
Ensimmäistä tai neljättä.
Yritän seivailla vähän yrittämällä puhua järkeviä. Kuten että en usko että en ehkä usko että kyse on niinkään lokero- tai salonkiongelmista, sci-fi on kuitenkin ehkä sarjakuvallisesti hieman vaativaa. Sen lisäksi että pitää olla (sarjakuva)kirjallisuuden peruselementit kuten mukaansatempaava juoni ja jotakuinkin merkitykselliset henkilöt, pitää vielä keksiä sci-fi elementti X (ja Y, Z jne.) ja luoda niiden ympärille looginen maailma. Tämän päälle pitää sitten vielä luoda graafinen ilme joka erottuu normimaailmasta. Ja sitten tulee tyypit ja valittaa että ei ole tarpeeksi pulppia tai paatosta, tai että ei ole kovaa scifiä kun avaruudessa näkyi ka-pow.
-
Ensinnäkin haluaisin sanoa, että minulla ei ole anorakkia. Mutta:
Ensimmäistä tai neljättä.
Aivan, kiitos korjauksesta.
Totta, scifi-sarjakuvan tekeminen on myös monessa mielessä vaativampaa kuin ns. valtavirtasarjakuvan.
Tästäkin voidaan väitellä maailman tappiin asti. esim. Tinttiä pidetään valtavirtaeurona, mutta kuualbumit ovat HCscifiä.
Hyvän sarjakuvan tekeminen on vaativaa, eikä kaikkia voi, eikä saakaan miellyttää.
Kovassa scifissä voi olla huumoriakin. Mikäli se sopii tarinaan. Sen päälleliimaamista täysin sopimattomasti on nähty liiaksikin, kuten myös eksploitatiivisen seksin ja väkivallan. Poliittisesta korrektiudesta puhumattakaan.
Silti minusta isoin ongelma on että euroopassa nykyisin scifisarjakuva mielletään fantasiasarjakuvaksi jossa on muttereita ja sädeaseita.
Pidän fantasiastakin, mutta kun se sana Science on siinä niin...
Ei tehdä tästä termi spekulatiivinen fiktio keskustelua, eihän?
-
Tuhatkaunon tapaus vasta kovaa scihviä onkin! Unohtamatta Lento 714 -albbua! Melkein kaikissa Tinteissä on fantasiaelementtejä, teokset on vain toteutettu niin streitisti ettei asiaa tule ees ajatelleeksi. Myöhemmät polvet sitten tulkkaavat miten tahtovat:
-
Tuhatkaunon tapaus vasta kovaa scihviä onkin! Unohtamatta Lento 714 -albbua! Melkein kaikissa Tinteissä on fantasiaelementtejä, teokset on vain toteutettu niin streitisti ettei asiaa tule ees ajatelleeksi.
Totuuden sanoja. Scifihän ei rajoitu avaruuden valloittamiseen ja mulkosilmähirviöihin. Tämä usein unohtuu.
Tintteihin palatakseni: Salaperäinen tähti.
-
Tuhatkaunon tapaus vasta kovaa scihviä onkin! Unohtamatta Lento 714 -albbua! Melkein kaikissa Tinteissä on fantasiaelementtejä, teokset on vain toteutettu niin streitisti ettei asiaa tule ees ajatelleeksi. Myöhemmät polvet sitten tulkkaavat miten tahtovat:
Nuo on vanhentunut arvokkaasti ja ovat edelleen hienoja mutta kuumatkat 1-2 on about tylsimpiä Tinttejä. Kovan scifin ongelma on että se happanee kovin äkkiä kun taas joku esim. Dick ja Ballard jotka ei välittänyt tieteestä paskaakaan ovat nastaa luettavaa edelleen
-
Nuo on vanhentunut arvokkaasti ja ovat edelleen hienoja mutta kuumatkat 1-2 on about tylsimpiä Tinttejä. Kovan scifin ongelma on että se happanee kovin äkkiä kun taas joku esim. Dick ja Ballard jotka ei välittänyt tieteestä paskaakaan ovat nastaa luettavaa edelleen
Makuasioista voi aina kiistellä.
uutuudenviehätys tietysti karsiutuu. Ei nykysuomessa kukaan hämmästele nettiä ja kännyköitä tai liiketunnistimellä toimivaa ovea.
Paitsi jos ne eivät toimi.
Itsekin pidän Dickin paranoiaa levittävistä töistä mutta eivät David Brin, Kim Stanley Robinson, C. Sagan tai Steve Baxter happane koska tiede natsaa.
Tieteen mukana olo ei ole ongelma, ei ainakaan saisi. Vaikka kuulin viimeksi tänään kirjastossa erään valittavan Remeksen kirjoja liian tietopainotteisiksi.
Tintin kuumatkan ainoa huono puoli on vesitetty loppu. Muutoin ansiokas avaruussarjakuva.
On mainittava vaikka amerikkalainen onkin: Astronauts in Trouble. Ei ole kuu entisensä. AIT/planet Lar julkaisu.
Lafkalta myös toinen kuuscifijuttu. Ei kaikin osin niin HCscifi Full moon fever. Jos kuussa on ihmissusi, niin täysikuu on koko ajan...
-
Haussa olisi Mills & O´Neill : Nemesis -sarjan albumit 1 ja 6-10.
Tarjoukset privalla tai maililla: kurtangle(at)luukku.com
-Jerry ;D
-
Onkos näitä ilmestynyt näin paljon? Minä kun olen luullut että vaan 5 albumia on julkaistu.
-
Juuri tämä mättää euroscifissä: Carlos Trillon ja eduardo Risson Borderline on ensiksi julkaistu italiassa, mutta itsekin kuulin ensimmäisen kerran amerikkalaisen Dynamite entertainmentin julkaistessa sen ensimmäisen osan.
onko euroscifiä vai jenkkiscifiä?
Transatlanttista Scifiä?
Ja olisiko tästä koskaan kuullut ilman rampauttavaa imperialistista tukkumyyjää Diamondia?
-
No niin nyt en tiedä miten päin olla.
Kun luin tästä pidin sitä vitsinä.
Moebius tekemässä jostain xbox-pelistä sarjakuvaa. niin taas.
ja kas: http://www.gamespot.com/news/6146200.html
ja http://www.bookplus.fi/product.php?&isbn=0785123725
halo. halo? Hei haloo.
kai minullakin jonkunasteinen tarkkaavaisuushäiriö on mutta siis...?
mistäs sitä tietää vaikka ammuskelupelistä pääsisi syvällisiinkin ihmisyyden sfääreihin ja tajunnanräjäyttäviin tieteellisiin visioihin.
-
mistäs sitä tietää vaikka ammuskelupelistä pääsisi syvällisiinkin ihmisyyden sfääreihin ja tajunnanräjäyttäviin tieteellisiin visioihin.
Tai jos siitä saa rutosti rahaa. Tuleepa mieleen Stepan Pastisin juttu (Pearls before Swine):
Pastisin naapuri: This in my neighbor, Stepan. I hate him.
Every time we go to a bookstore, I hope that there will be none of his books.
But always there is a full shelf of his &#"% books.
Then that %&#* goes to the counter and says, "Hello, I am Stepan Pastis. Can I sign my books?"
Then he signs every one of his %&€# books and the cashier puts stickers on them: "Signed by the author."
I ask him, do they ever want to check his ID?
He says, no, never.
The next day I will go to the same bookstore and say: "Gimme a pen. I'm John %&€#&n Grisham."
Mitä tästä opimme? Kun olet Moebius, niin sää vain oot.
-
kai minullakin jonkunasteinen tarkkaavaisuushäiriö on mutta siis...?
mistäs sitä tietää vaikka ammuskelupelistä pääsisi syvällisiinkin ihmisyyden sfääreihin ja tajunnanräjäyttäviin tieteellisiin visioihin.
Halo pelistä on jo tehty romaanisarja, jota en ole lukenut, mutta olen kuullut kehuttavan oikeasti ihan laadukkaaksi. Hankala konsepti, koska kaikki olettavat videopelien oheistuotteiden olevan täyttä roskaa, niinkuin useimmiten onkin asianlaita. Pitänee tuota jossain ainakin silmäillä miltä vaikuttaa.
-
Mitä tästä opimme? Kun olet Moebius, niin sää vain oot.
Tekihän se Citroenin rahoillakin mitä huvittaa, jotain kristallihömpötyksiä. Molemmat osapuolet oli tyytyväisiä. Olen tällä kertaa Kurt Vilen kanssa eri mieltä:ota niiden rahat ja laskuta liikaa, tee mitä tykkäät mutta säilytä se niiden vaatima otsikko. Naura matkalla pankkiin. Mitä väärää tuossa on?
-
Olen tällä kertaa Kurt Vilen kanssa eri mieltä:ota niiden rahat ja laskuta liikaa, tee mitä tykkäät mutta säilytä se niiden vaatima otsikko. Naura matkalla pankkiin. Mitä väärää tuossa on?
eihän siinä mitään väärää ole sinällään. Hämmästyin vain vetoa.
Toivon mukaan Moebiuksella on nyt lisäsiipi huvilaansa välimeren rannalla.
Tekihän mies Hopeasurffarinkin.
Kai tätä jäärää korpeaa se ettei kukaan iske Moebiukselle, Christinille tai jollekin vastaavalle taholle samaa massia tiskiin ja sano: "Niin kovaa laatua kuin pystyt, kädet on vapaat"
Ja kuten sanottua Moebius on ennenkin saanut paljon irti vähistäkin tarpeista.
-
Mitä väärää tuossa on?
Kuluttajaa kustaan silmään.
-P.
-
Kuluttajaa kustaan silmään.
-P.
Tuota..., miten niin?
-
Piilotetaan mainoksia ja höynäytetään hyväuskoiset sarjisfanit ostamaan kaikenmaailman automainoksia... ;D
-P.
-
Tarkennetaan että Halo-sarjakuvassa on neljä tarinaa ja jokaisella eri piirtäjä. Piirtäjät ovat Simon Bisley, Jay Faerber, Tsutomu Nihei ja Moebius eli ihan osaavaa porukkaa. Ja kirjoittajat vielä päälle. Lukaisin yhden arvion ja ainakin sen mukaan kyseessä on ihan laadukas julkaisu, mutta sarjis on selkeästi suunnattu Halo-pelisarjan faneille.
http://comics.ign.com/articles/719/719171p1.html
-
Niin ja siitähän on Kvaakissa jo Halo-keskusteluakin (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,9151.0.html) koska se on julkaistu suomeksi.
Myönnetään, Valerian tuli suomeksi, mutta Borderline ja Nathan Never uupuvat yhä.
-
Marvel julkaisee Soleil-kustantamon scifiä ja fantasiaa pian englanniksi:
Oukei! Toisaalla kehumani Universal War One siis kohta kolmannella kotimaisella. Kannattaa tutustua. Tämän rinnalla nykyinen Valerian iskee kuin sukallinen kaurapuuroa. UW1 kvaakissa:
Le fleau des dieux on myös varsin erinomainen sarja. Attilan nousu ja uho muutettuna avaruusoopperaksi. Käsiksestä vastaa Dennis Bajramin vaimo Valerie Mangin. Serbistara Aleksa Gajic tykittää graafisesti. Piirtäjän enkun kielinen kotisivu:
http://www.aleksagajic.com/ (http://www.aleksagajic.com/)
EDIT: yo sivulla new stuff on linkki tekeillä olevan Technotise-animaation kotisivulle.
-
Tuota ihan kysyn että onko se että eurooppalaista scifisarjakuvaa julkaistaa amerikoissa jotenkin huono asia?
Kun meillä on Mikä sitten on HYVÄÄ euroscifiä? (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,5685.0.html) ketjukin.
Saatavuuden hankaluudesta olen yhä samaa mieltä. Siinä mielessä aplodit Devil's Due:lle.