Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Omakustanteet ja underground => : MarkZero 24.05.2006 klo 22:46:57
-
Kai se on tällä viimeistään todistettu, olet hullu!
Mutta uskottava se on, vaikkei uskois. Harmi kun ei ole enää nuori, eikä sarjakuvantekijä, värisarjis on aina ollut läheinen asia. Mutta tuen hulluutta, ehdottomasti.
-
Hulluutta todellakin, mutta sen sortin hulluutta jota riemumielin tuen. Yksi tänne ja heti, kiitos!
-
Ja tämäkö on sitten "pienlehti"?
Pitääkin laittaa tilaukseen.
-
Mandlebrotin setit ja partituurit kyllä kolisi kuin lavallinen halkoja kellariin. Värillistä suomisarjakuvaa - ooh. Psykadelicious retro satanas! Glömp8 jokaiseen kotiin Raamatun ja Matti Nykäsen muistelmien väliin. Näitä pitää saada lisää!
-
Wau, hippitouhua ja psykedeliaa, juuri sitä mitä inhoan vain hieman vähemmän kuin Jari Sarasvuota. Taidan silti ostaa, näytteet oli hienoja
-
Marko:
Kai se on tällä viimeistään todistettu, olet hullu!
Tämä kannusti kovasti!
Antti:
Wau, hippitouhua ja psykedeliaa, juuri sitä mitä inhoan vain hieman vähemmän kuin Jari Sarasvuota.
Hmm, mää kun luulin ettei hipit tee töitä.
Me tehdään.
-
Antti:
Wau, hippitouhua ja psykedeliaa, juuri sitä mitä inhoan vain hieman vähemmän kuin Jari Sarasvuota.
Hmm, mää kun luulin ettei hipit tee töitä.
Me tehdään.
Tuli vaan tuosta mainoksesta ja väreistä ensimmäiseksi mieleen Grateful Dead - tyylinen hämyily josta en ole ikinä erityisesti diggaillut mutta se oli vaan se ensimmäinen mielleyhtymä. Stahanovilaista työmoraalianne en suinkaan epäile
-
Kiitos Tommi albumista.
En keksi itse mitään syytä, miksi en omistaisi Suomen parasta antologia julkaisua. :)
-Warda
-
a.) Jarno
b.) Tommi
?
-
Haluaisin kommentoida ja näinpä kommentoinkin, että kyseisen numeron upean ulkoasun lisäksi juttujen sisältö on aivan toppen-helmeä kamaa. Ei ole jääty vaan fläsäyttämään. Aivan parhautta.
-
Mä luinkin sen yöllä päihteiden vaikutuksen alaisena. Taisin hypätä yli Kramerssit. Mutta kyllä musta esmes Amandan juttu oli hyvä edellämainittujen lisäksi.
Ero aiempiin Glömpin numeroihin on selkeä, suunta oikea. Ja hei, siitä ei päästä mihinkään että kysehän on kuitenkin ns. "graafikkosarjakuvasta" parhaimmillaan (aiemmin myös pahimmillaan). Kun haluat klapiproosaa, tartu Laikkuun.
-
Luin itse intoa puhkuen uuden Glömpin maanantaina, ja kyllähän se aivan upean näköinen (ja HYVÄN hajuinen!!!) kokoelma on, ei voi kuin taas kohottaa knallia Tommille kovasta työstä. Mutta minuakin hieman vaivasi tarinoiden puute. Tottahan se on, että Suomessa on aina ollut enemmän lahjakkaita piirtäjiä kuin kirjoittajia, vaan jotenkin aiemmat Glömpit ovat onnistuneet silläkin saralla tasapainoilemaan mielestäni paremmin. Nyt ainut oikeasti sykähdyttävä stoori oli tuo Jarnon eeppinen seikkailu, joka olisi ansainnut rinnalleen jonkin Pynnösen räväytyksen tms. Noh, toisaalta värikokoelma on kyllä just se paras paikka keskittyä kuvallisiin kokeiluihin tarinoiden kustannuksella, joten en valita. Glömpille tuskin kuitenkaan käy kuten esim. Blabille, joka on nykyään lähes poikkeuksetta kamalaa paskaa.
Rmäki
-
Tottapa totta! Varmaan tuo taka-aukeaman muikistelu toikin alitajunnasta Villen Jarnon "rinnalle", vaikka toisinpäinhän se siinä kuvassa on...
Rmäki
-
Latva-nikkola, Bergman ja Moisseisen runkkurätti loistavat muun Kramer's ergot kopioinnin keskellä.
Voitko Hans tarkentaa - kuka kopioi ja ketä? Kiinnostaa tietää. Minusta kun jokainen tekijä menee samaan suuntaan, mihin ovat tallanneet pitkän aikaa.
Mikä Krameriin yhdistää on tietty värit (ja värikkyys!) sekä rohkaisu kokeilemaan muotoa. Todettakoon, että Glömpissä jutut ovat kyllä suoremmalla tasolla kuin Ameriikan serkulla.
Rojun kommenttiin palatakseni, nyt tosiaan voi sanoa jo selkeästi, että Laikku ja Glömp ovat erilaisia. Ovathan ne sitä aiemminkin olleet, mutta nyt konkreettisemmin. Se on musta hienoa. Mennään koko tien leveydeltä!
-
Noh, toisaalta värikokoelma on kyllä just se paras paikka keskittyä kuvallisiin kokeiluihin tarinoiden kustannuksella, joten en valita. Glömpille tuskin kuitenkaan käy kuten esim. Blabille, joka on nykyään lähes poikkeuksetta kamalaa paskaa.
Rmäki
Tuossa toimittaessani pidän kyllä kirjaa, paljonko on selkeästi tarinallisia juttuja, paljonko taas kuvallisempia. Tässä uusimmassa tuo lappu näyttää 13/11 tarinallisille. Tähän laskettuna mukaan Jarnon luonnoskirjaosuus sekä Piirustuskerhon kuvat. Jos verrataan edelliseen seitsemänteen numeroon niin tekstiähän tässä uudessa on varmasti puolet vähemmän, 32 sivua pelkkää kuvaakin. Kirjan varmasti lukee nopeammin läpi ensimmäisellä kertaa. Toive kuitenkin on, että siihen tulee tartuttua useampia kertoja. Selkeästi tarinavetoinen sarja kuluisi helpommin loppuun. Tässä kasissa on enemmän tiloja, joita käydä läpi.
Mutta, mutta, tarkoitus on Glömpissä saada tarinallisuus ja vapaampi jammailu toimimaan samojen kansien välissä. Se ei ole aina kovinkaan helppoa. Liittyy sisältöön, tunnelmiin, rytmiin ja muotoon.
Blabin kohtaloa en soisi millekään antologialle. Jos siihen pisteeseen menee, niin koputtakaa olalle - laitan hanskat naulaan sit'.
Nyt Hollantiin!
-
Tomu. Ne sun tekemät kaksi sarjista Glömpissä olivat kertakaikkiaan mahtavat. Jos niistä tulee joskus joku oma kirjanen niin ostan heti.
8]
-
Tomu. Ne sun tekemät kaksi sarjista Glömpissä olivat kertakaikkiaan mahtavat. Jos niistä tulee joskus joku oma kirjanen niin ostan heti.
No hyvä kuulla, että ainakin joku ostaa. Tarkoitus on saada Samuelin ensimmäinen kirja ulos syksyllä 2007. Katsotaan miten ehditään, kovin hidasta työstää. Toisaalta olen sen jo käsikirjoittanut ja jakanut ruudutkin. Book of Hope 2 ennen sitä.
-
En katunut tuon ostamista millään lailla, hyvää hulluutta on syytä tukea ja riittävä määrä kaikin kriteerein laatua ei jättänyt mitään huijauksen makua. En vaan ymmärrä mikä tämä dikotomia on, Laikulla teksti ja teillä kuvat? Mites olisi joku kultainen keskitie?
Hippeys ja jälkipsykedelia on karmeaa katsoa. Kivahan se on varmaan itselle kun on värikästä ja mukava meno mutta meille keskikaljaa käyttäville ihmisvihaajille nuo perkeleen 30 vuotta liian myöhään syntyneet kukkaislapset aiheuttaa vaan päänsärkyä. Jos minulta kysytään niin joutaisivat Intialaisiin tehtaisiin duuniin, siellähän valaistuisivat. Kuten Primal Scream sanoo, kill all hippies.
Mitä pikemmin, sen parempi
-
Hippeys ja jälkipsykedelia on karmeaa katsoa. Kivahan se on varmaan itselle kun on värikästä ja mukava meno mutta meille keskikaljaa käyttäville ihmisvihaajille nuo perkeleen 30 vuotta liian myöhään syntyneet kukkaislapset aiheuttaa vaan päänsärkyä. Jos minulta kysytään niin joutaisivat Intialaisiin tehtaisiin duuniin, siellähän valaistuisivat. Kuten Primal Scream sanoo, kill all hippies.
Mitä pikemmin, sen parempi
Antti sanoi sen taas. Kyllä minä yritän saada hipit ruotuun meidän työhuoneella, mutta ei se yhdeltä naiselta ihan heti onnistu. Plussaksi sanottakoon että useammin siellä soi freejazz kuin pitkät kitarasoolot.
-
Hippeys ja jälkipsykedelia on karmeaa katsoa. Kivahan se on varmaan itselle kun on värikästä ja mukava meno mutta meille keskikaljaa käyttäville ihmisvihaajille nuo perkeleen 30 vuotta liian myöhään syntyneet kukkaislapset aiheuttaa vaan päänsärkyä. Jos minulta kysytään niin joutaisivat Intialaisiin tehtaisiin duuniin, siellähän valaistuisivat. Kuten Primal Scream sanoo, kill all hippies. Mitä pikemmin, sen parempi
Jos katsot Glömpin sisältöä niin ei siinä kyllä hippeilyä ole nimeksikään. Voit katsoa muotoja tai värejä, mutta niiden mukaan kai turha tuomita jokin asia joksikin. No, kai joillain on tapana lokeroida kaikki, jotta voi sitten muodostaa jonkin mielipiteen.
Glömp8:n väreissä on enemmän a) paluuta lapsuuden intoon kokeilla ja tehdä b) vapautta. Ei sarjakuvan tekeminen tarvitse olla niin saatanan vakavaa, puku päällä viivotinta hampainten väliin rusentaen hiki otsassa tehtyä. Välittömyys tekemisessä on yksi keino päätä eteenpäin, kehittää omaa ilmaisua. Kokeillenhan tässä mennään siis.
Mitä hippeihin tulee, ei kiinnosta - vetelyys, tiimari-meininki, päämäärätön maailmanparannus, tuomitseminen... itse asiassa ei kyllä kiinnosta ylipäätään mikään skene. Yhtä perseestä on punkit, jos vastapäätä haetaan. Nuorison harrasteitahan nuo. Lopuksi kaikki jäävät juomaan sitä kaljaa sohvalle tai väsäämään niitä ihania käsikoruja ja keramiikkaa johonkin vi*un Fiskarsiin. Siinä vaiheessa ei puhuta enää mistään ideologiasta, katos kun sitä ei ikinä ollutkaan. Ei periaatteita, ei mitään. Ollaan silti hippei tai punkkei ja tuhistaan jos kadulla vastaan kävelee skini. Hieno elämä.
Mitäs Roju? Mitäs sä sitten edustat - kansikuvatsyby??? Tuuks' meidän kans kuunteleen Aylerii? Eks' sä tykkää vaan chillata?
-
Jos katsot Glömpin sisältöä niin ei siinä kyllä hippeilyä ole nimeksikään.
Totta turiset. En minä siitä mitään varsinaista punaista lankaa tai yhteistä nimittäjää löytänyt mutta en varsinaisesti kaivannutkaan. Jokaiselle jotakin.
Erittäin ytimekkäästi muuten tiivistit hippiyden syvimmän olemuksen
-
Mikon Ayler? Nyt just kuuntelen X-Ray Spexiä ja Slitsiä.
-
Mikon Ayler? Nyt just kuuntelen X-Ray Spexiä ja Slitsiä.
http://www.espritsnomades.com/sitejazz/ayler4.jpg
Kuuntele Slinttiä, womän.
-
He****in myöhässä taas, mutta arvostelu etusivulla.
Argh....
Millon kerkeen tekemään seuraavan arvion?
Timo
-
Jaoin tuolta Glömpin ilmoituksesta (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=7081.0) kommentit tänne. Jatkakaa.
-
He****in myöhässä taas, mutta arvostelu etusivulla.
Argh....
Hyvä että tuli kuitenkin... ylipäätään hyvä, että Kvaakissa arvostellaan jatkossakin sarjakuvaa laidasta laitaan. Glömp on ehkä jossain siellä toisessa ääripäässä.
Ysiä tässä jo pyöritellään. Löytyykö jostain varakasta vanhempaa rouvashenkilöä tukemaan sarjakuvaa päiväkahvien merkeissä?
-
Ysiä tässä jo pyöritellään. Löytyykö jostain varakasta vanhempaa rouvashenkilöä tukemaan sarjakuvaa päiväkahvien merkeissä?
En myönnä täyttäväni tuon haku-ilmoituksen kaikkia kriteereitä, mutta ainakin kahvit voin tarjota. GLÖMPit ovat sen verran tujua settiä, että voin vain ihailla miten voikaan joku lykätä kaiken järjen tuolle puolen ja silti menestyä. Hiukan edes.
Enkä vain ihailla. Millaisista summista puhutaan, jos vaikka jättäisin Barskin kootut ostamati ja lähtisin tukemaan projektia nimeltä GLÖMP 9?
Laitappas sähköpostia, niin keksustellaan.
-
Kahdeksas Glömp lienee nyt loppuunmyyty mistä onnittelut tekijöille.
Tällainen tapaus herättelee varovaista optimisia sarjakuvakustantamisen suhteen kun Suomessa voi julkaista yli 200-sivuisen tinkimättömän taideantologian väreissä ja reilussa puolessa vuodessa saada painoksen myytyä loppuun.
Painos myi tosiaan hiukan yllättäen loppuun viidessä kuukaudessa. En silti lähtisi tästä mitään optimistisia johtopäätöksiä tekemään. Tilanne on toki paljon parempi kuin jokunen vuosi sitten. Edellisen Glömpin kohdalla ehkä päällimmäiset syyt kohtalaiseen menestykseen erittelisin näin:
- verrattaen hyvä näkyvyys lehdissä (kaikki pääsanomalehdet huomioivat, yhteensä n. 15 lehtijuttua)
- pramea ulkoasu (yli 200-sivuisia nelivärisiä kirjoja ei Suomessa sarjakuvasta juuri ole ilmestynyt... tämän vuoksi kirjaan näyttävät tarttuvan helposti sarjakuvaa lukemattomatkin ihmiset)
- rikas sisältö, jossa tuttuja ja tuntemattomia (uuden lukijakunnan saavuttaminen vatii näköjään edes muutaman tutun tekijän kokoisen tarttumapinnan)
Yksi homma on tietty, että Glömp pyörii nyt jo yhdeksättä vuotta, ilmestyen kuta kuinkin kerran vuodessa. Vuosien pakertaminen on luonut jonkinlaisen lukijakunnan. Olen koko ajan koettanut uudistaa julkaisua, pitää sen eloisana. Tämä tuntuu tekevän siitä jollain tavalla kiinnostavan, aktivoivan ihmisiä tarttumaan uuteenkin numeroon.
Vertailukohtana voin kertoa, että tätä kahdeksatta numeroa edeltänyt kirja on myynyt tähän mennessä vajaat 500 kappaletta. Sehän oli ulkomaalaisnumero, jossa esiteltiin täällä lähes tuntemattomia tekijöitä... siis niin tuntemattomia, ettei se ketään näytä kiinnostavan. Kirja sai lisäksi viimeisimpään numeroon verrattuna ehkä neljänneksen palstatilaa. Kriitikoilla on valtaa (toivottavasti joku teistä lukee tämän). Sääli sinällään, sillä mielestäni se on edelleen sisällöllisesti paras Glömp, jonka tekijöistä kyllä taatusti vielä kuullaan.
Kerropa Musturi miten iso osa painoksesta myytiin kotimaassa. Huhu kertoo että rapakon taakse meni monta sataa kappaletta.
Hatusta heittäen 850 kappaleen painos jakaantui näin:
Tekijänkappaleet - 125 kpl
Promot - 75 kpl
Kädestä käteen tapahtumissa - 150 kpl
Suomen kaupat ja galleriat - 200 kpl
Jenkkilä - 200 kpl
Muut maat - 100 kpl
Painoksen aikaiseen loppumiseen oli lähinnä syynä juuri tuo 300 kappaleen myynti ulkomaille. Aiemmin luku on ollut siinä 100 kappaleen tienoilla. Hyvää kehitystä kuitenkin. Glömpin kaltainen suht' kokeellinen taidepainotteinen julkaisu tuskin tulee Suomessa myymään 1000 kappaletta enempää. Sinällään käsittämätöntä, että suomenkielinen sarjakuva voi myydä Jenkeissä parisataa kappaletta. Käännökset toki löytyvät, mutta niiden avulla sarjojen lukeminen on omasta mielestänikin suhteellisen tuskaista. No, ehkä meissä on pieni eksotiikan maku.
Niin, tarkoitus on tehdä kirjasta toinen painos. Nyt vain ei siihen rahaa ole. Tällä hetkellä työstän tulevaa numeroa, josta tihkunee ensimmäiset tiedot tuossa loppukeväästä. Todettakoon kuitenkin, että siitä tulee isoin ja kaunein Glömp tähän mennessä. Sisältö jakaantuu puoliksi kotimaisiin ja puoliksi ulkomaisiin tekijöihin. Mukana olevasta taitelijakatraasta olen kovin innoissani. Tukimarkkoja otetaan vastaan.
-
Suomessa tehdään mahtavaa sarjakuvataidetta. Ilman fanaatikkojen taloudellista uhkarohkeutta emme siitä tietäisi. Glömp-kasin kaikissa valinnoissa on varmaan ansioita mutta itte tykkään Jari Vaarasta, Katri Sipiläisestä, Ina Kalliksesta, Reijo Kärkkäisestä, Amanda Vähämäestä, melkein Benjamin Bergmanista ja siitä että jos ottaa muutamista muistakin rahtusen jotakin mukavaa ja karsii jotain miellyttämisenhalua ja tekotaiteellista painolastia pois, saa noopelin arvoisen kuvakerrontateoksen.
Jos Suomentuputtamisministeriö julkaisis yhen edustavan sarjakuva-antologian avainkielillä, se herättäis enemmän myötäarvostusta kuin miljoonilla tuettu doupingurheilu.
-
Tällä hetkellä työstän tulevaa numeroa, josta tihkunee ensimmäiset tiedot tuossa loppukeväästä. Todettakoon kuitenkin, että siitä tulee isoin ja kaunein Glömp tähän mennessä. Sisältö jakaantuu puoliksi kotimaisiin ja puoliksi ulkomaisiin tekijöihin. Mukana olevasta taitelijakatraasta olen kovin innoissani. Tukimarkkoja otetaan vastaan.
Voiko tuosta siis päätellä, ettei tulevassa Glömpissä ole tilaa sellaiselle 7-sivuiselle tarinalle? Olisi ollut tarjolla rock-lyyriikkaan pohjautuvaa herkkää ja runollista tarinaa mustan ja valkoisen loistossa...
Noh, sarjikseni luokitellaan sitten vissiin "vuonna 2050 tuleva omakustanne" -mappiin. Siellä alkaa kyllä olla kohta jo tunkua...
-
Voiko tuosta siis päätellä, ettei tulevassa Glömpissä ole tilaa sellaiselle 7-sivuiselle tarinalle? Olisi ollut tarjolla rock-lyyriikkaan pohjautuvaa herkkää ja runollista tarinaa mustan ja valkoisen loistossa...
Hyville jutuille on aina tilaa. Glömp on pääsääntöisesti kutsupohjalta toimiva julkaisu, mutta kyllä minulle voi aina materiaalia lähettää. Pidän itse tärkeänä, että mukaan tulee uusia tekijöitä. Näin julkaisu ei sammaloidu.
-
Jaa, no jos mää sitten tässä joku päivä illan kähmässä laittaisin sähköpostitse matala-resoluutioiset versiot tulemaan. Eihän sitä tiedä jos vaikka saisi p... palautetta. ::)
-
Saitko tomu sen sarjiksen näyteversion?
Laitoin sähköpostitse viime viikolla.
-
Saitko tomu sen sarjiksen näyteversion?
Laitoin sähköpostitse viime viikolla.
Jep, tallessa on. Palailen asiaan tekijöiden suuntaan, kunhan materiaali on kasassa. Tarkoittaa toukokuun alkua.