Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Kotimaiset sarjakuvat => : roju 01.10.2006 klo 11:52:44
-
Festareilta hankittu, nyt luettu. Tekijöiden esittelyjen lisäksi oli mainiota että oli esitelty paikkakunnat, ja salaovelaa ettei Helsinki ollut mukana. Kepulainen veto? ;D
Suht suoria päiväkirjamaisuuksia en oikein tahdo enää jaksaa, kun oon jo niin paljon niitä nähnyt.
Varmat tekijät pettivät tällä kertaa, Ranta sortui muotokokeiluunsa vaikka kerronta olikin kaunista taas, mutta mitään ei jäänyt käteen. Mikan tarinaa en valitettavasti ymmärtänyt kolmannellakaan lähiluennalla. Oli vaikea erottaa henkilöitä toisistaan, dementoitunutta miestä etsittiin, ehkä isää?, harhailtiin puistossa ja kiroiltiin malttamattomina (mutta mistä syystä?). Isäksi se loppupuolella paljastui. Suutarin lapsilla ei kai sitten ole aikaa.
Inan juttu oli taas hyvä ja yllättävä, mutta Inan omat julkaisut ovat olleet enemmän edukseen: vähemmän kuvia sivulla, pienempi koko, lisäväri tekevät näille todella nannaa.
Parhaat jutut olivat Tiitulla, tällä kertaa noustiinkin arjen yläpuolelle - omaelämäkerrallinenkin sarjakuva pitää KÄSIKIRJOITTAA!, tämä oli siitä onnistunut esimerkki - ja Otsamolla. Otsamo on mestarillinen. Mukana ajatus ja muoto on niin kohdallaan että sitä ei edes huomaa. Voi kun olisin miljönääri ja/tai diktaattori, järjestäisin niin että ois Pentillä elo huoleton, piirtäis vaan. Sen lisäksi että kaikkien poikien pitäis pitää raitapaitoja.
-
Tiitun osuus oli minunkin mielestäni paras, vaikka nyt pitääkin vähän muistella, mitä siinä tapahtuikaan (olen lukenut niin paljon Tiitun juttuja eri lehdistä viime aikoina). Hannu Eskon juttukin oli hyvä, ja jäi eniten mieleen. Villen sarjiksessa tykkäsin alusta ja lopusta (seksiä!), keskiväli oli ehkä hieman turhaa haahuilua.
Kati Rapian töistä en ole hirveästi välittänyt, mutta tästä kyllä tykkäsin. Otsamon ja Heikkisen jutut taas miellyttivät siksikin, että liikkuivat tutuissa maisemissa (olen Kuopiosta kotoisin ja isovanhemmillani on mökki Maaningalla).
Kyllähän nuo loputkin sarjat ihan kohtuullisen kelpoja olivat, vaikka eivät kauheasti mieleen jääneet. Ehkä enemmän paikallisuutta olisi kaivannut, kun se kuitenkin jonkinlaisena teemana oli (toinen teema tietysti Aleksis Kivi, mutta siihen ei taitanut juuri kukaan Heikkistä lukuunottamatta tarttua - ei ole nyt alpparia tässä käsillä niin en voi tarkistaa). Pakistanin maanjäristys nousi nyt ehkä yhdistävimpänä tekijänä esiin, aika moni mainitsi sen.
Mitään ällistyttävän upeita, klassikoksi jääviä sarjiksia tästä kokoelmasta ei löytynyt. Mutta kaiken kaikkiaan oikein mainio paketti laadukasta, suomalaista sarjakuvaa!
-
Minusta se Villen juttu oli älyttömän hyvä. Ranta vaan parantaa ja parantaa koko ajan, jännittää millainen on miehen seuraava itse käsikirjoitettu albumi!
Myöskin Tiitun juttu oli parasta Tiitua ikinä. Samoin tykkäsin Jyrki Heikkisestä enemmän kuin ennen, johtuen lähinnä siitä että tällä kertaa tunsin saavani tarinasta jotain irti.
Toisin kuin Lietzenin jutusta. Syksyistä tunnelmaa löytyy vaikka muille jakaa mutta mistä oikein on kyse? Kertokaa joku.
Hannu "Julmuri" Esko oli siinä rajoilla, tykkäsinkö vai enkö. Jotenkin juttu ei tuntunut pysyvän oikein kasassa, vaikka onnistuneita hetkiä oli mukana.
Kaisa Lekan päiväkirja ei viehättänyt lainkaan samalla tavalla kuin Kaisan omat julkaisut. Jotenkin rutiininomainen tuntu tässä työssä.
Kati Rapia kosketti, Ina Kallista pitäisi maailmassa julkaista paljon enemmän.
Otsamo on Otsamo eli aina hyvä, tosin enemmänkin olen joskus töistänsä tykännyt kuin nyt tästä juttusesta. Turusen ufoilu oli aikas hauskaa mutta paljoa ei jäänyt käteen.
Kaiken kaikkiaan erinomainen lukuelämys tämä Laikku, ja kauniisti toteutettu niinkuin kaikki Aseman julkaisut nykyään.
-
Kati Rapia on pelottavan hyvä. Ostakaa, hyvät ihmiset, tämä kokoelma ja vakuuttukaa. Sen perästä: lukekaa kaikki mitä Kati Rapia on kirjoittanut.
-
ostin messuilta. tykkäsin kovasti. hirmu kiva idea ja sopivan erilaista jälkeä kaikilla. markon juttu huvitti joukosta poikkeavuudellaan ja tiitun tarina oli oikein hieno niin juonellisesti kuin toteutukseltaankin. lisää tälläisia julkaisuja! \o/
-
Sain kirjan lahjoituksena, mikä oli eri mukavaa. Kiitos vielä. (Lahjoittajan kynän jälki kirjassa on todella tyylikästä ja toimii kuin häkä, mutta rehellisyyden nimissä on sanottava, että en päässyt oikein jyvälle, että mistä sarjakuvassasi on kyse sisältönsä puolesta.)
Kokonaisuudessaan Laikku kutonen pitää sisällään mielenkiintoisia sarjoja. Osa ylitti vajavaisen ymmärrykseni, mutta muutama helmi pisti kyllä mielen liikkeelle ja muistutti, mistä hyvässä sarjakuvassa on pohjimmiltaan kyse. En tohdi arvioida näitä kaikkia erikseen, mutta suosittelen tutustumaan.
8]
-
Sain Laikku nollafemman lahjoituksena pari päivää sitten, kannattaisiko tämäkin ostaa.
Nimim. en ole vielä kerennyt Laikkua lukea...
-
Laikku-antologia loppuu? No voihan itku. :-\ Itse en kauheasti ole välittänyt antologioita ostella, mutta Laikut, varsinkin kolme viimeisintä, ovat olleet piristävä poikkeus. Taso on ollut korkea kaikilla tekijöillä, ja valitut teemat ovat yhdistäneet albumit hyvin kokonaisuuksiksi.
-
Voi harmi, odotin jatkoa vitoselle, vanhoille Suomi-sarjakuville. Mutta kiitos näistä, hieno sarja.
-
antologioiden tekeminen sillä logiikalla kuin niitä on tehty on myös liian työlästä, eikä sillä oikein tuntunut tulevan ihan niin taiteellisesti eheitä ja rohkeasti kokeilevia kirjoja kuin toivoin. Se vaatisi jonkinlaisen työpajaprojektin, keskusteluja tekijöiden välillä ja paljon enemmän piiskaa.
No paneppas vireille työpajaprojekti. Ryhmä kotimaisia ja ulkomaisia tekijöitä viikoksi kesällä Liminkaan tekemään kunnon Laikku. Matkarahat EU:lta ja apurahoista.
Tämmöisestä Rannan Villen kanssa saattoi olla joskus puhe, tai sitten muistan pieleen.
-
Laikku 05 ei saa jatkoa, koska sille ei ikävä kyllä ollut kysyntää.
Eikä tukea eli apurahoja mistään. Kunpa samalla tavalla kohdeltaisiin vanhoja suomi-leffoja tai suomalaista kirjallisuutta. Prkl...
Mitens kun Suomi-sarjakuva täyttää 100 vuotta 2011 ja Turku on vielä kulttipääkaupunki? Eikö avusta kukaan silloinkaan?
Timo
-
Muutenkin kaipaisin todellista keskustelua siitä mitä sarjakuva on ja voisi olla, mutta. Harvemmin sitä täälläkään.
Totta. Siihen suuntaan on polku tallomatta. Mutta ei se muuta vaadi kuin aloittaa.
Esimerkiksi ennen painetun oubapo-konstailu-julkaisun vakavailmeistä suunnittelua voisi kokeilla keskustelevaa Vuodatus-blogia, tunnukset usealle ihmiselle, rima nilkan korkeudelle ja juttelu käyntiin.
Koska näissä tekstivetoisissa puputuksissa ei juuri kuvaan perustuvat ideat välity. Tämä ajatus on ollut pitkään kytemässä mutta ei ole tullut kiinnostuneita vastaan. Eikä aikaa viitsi investoida turhiin käynnistyksiin.
-
No on se ongelma siinäkin, ettei kellekään kelpaa muiden aloitukset. Oma pitää aina saada ja homma hajaantuu.
Erittäin hyvä puoli siinä kyllä on se, että tämänkokoisessa maassa vaihtoehtojen puute se vasta pelottavaa olisikin. Mutta joskus kyllä tuntuu, että pikkusen enemmän yhteistyötä ois voimaa.
Musta tuntuu että ihmiset ylipäätäänkin jakautuu tasan kahtia tämmöisissä asioissa: ne jotkaa vahtaa ideoitaan mustasukkaisesti ja ne joiden mielestä päämäärä on tärkeämpi, viis siitä kuka kerää propsit. Tuon lauseen arvolatauksista varmaan voikin jo päätellä, kumpaan ryhmään itseni luen... ;D
Nykyään, kun saan idean, nojaudun taaksepäin, hengitän rauhallisesti ja odotan että se menee ohi. Enkä varmaan ole ainoa. Mutta kai aina joku jaksaa... hyvässä porukassa työntekokin on juhlaa.
-
No on se ongelma siinäkin, ettei kellekään kelpaa muiden aloitukset. Oma pitää aina saada ja homma hajaantuu.
On kyllä totta.
Siksi tuumin että jos aloittaa ilman teemaa tai muutakaan sopimusta, ei tulisi torjuntareaktiota.
-
Sarjakuvantekijät ry. tuki kyllä Laikku 05:sta avokätisesti, mistä iso kiitos.
Ah, no sentään. Odottaisi vaan joitain muitakin tahoja kiinnostavan tuonkaltaisen kulttuurihistorian julkaisun avittaminen.
suomalainen sarjakuvahistoria on vaan sen verran tuntematon Afrikka että kokopäivätyöstähän se käy.
Olen valmis auttamaan ja tekemään paljonkin, jos vain aiot tätä jossain muodossa jatkaa. Taitan, skannaan, kirjoitan, kaivan kirjaston uumenia....
Timo
-
Olen valmis auttamaan ja tekemään paljonkin, jos vain aiot tätä jossain muodossa jatkaa. Taitan, skannaan, kirjoitan, kaivan kirjaston uumenia....
Minä myös voin kantaa korteni kekoon jollain tavalla.
-
Tästä keskustelunalusta voisi kehittää kaksikin erittäin tärkeää aihetta. Ensimmäinen on antologioiden tekeminen. Toinen on suomalaisten sarjakuvantekijöiden ja -julkaisijoiden yhteistyö.
Jälkimmäisestä sen verran, että se on menossa paljon parempaan suuntaan. Meidän piirit on aika übertaiteellisia, ja sen takia yhteistyö on vaikeaa, kun kaikki pelkää kuin hullut joutuvansa tinkimään taiteensa muodoista. Mutta silti kyräilyä on (ainakin tekijöiden kesken) todella vähän ja yhä vähemmän. Ja kaikenlaista yhteistyötä kehkeytyy koko ajan.
En kyllä täysin haluaisi allekirjoittaa Mikan julistusta, että Laikku loppuu ;D ;D ;D, mutta tiedän tietysti, mistä on puhe. Olemme yrittäneet kehittää Laikkua kokeelliseen suuntaan, sellaiseen, jossa moni tekijä rupeaisi kokeilemaan jotain ihan uutta, jota ei itsenäisessä pitkässä albumissa uskaltaisi. Mutta tällaiset projektit on tosi vaikeita, kommunikaatio on vaikeaa, jopa omista tekemisen tavoista keskusteleminen on vaikeaa, koska ne koetaan helposti vastakkain- tai paremmuusasetteluksi. Ja pelätään, että oma hauras visio hajoaa. (Ja voihan se hajota.)
Tarvitsisimme sarjakuvantekijöiden työpajoja ja seminaareja, joissa pohdittaisiin sarjakuvan mahdollisuuksia. Tekijät kertoisivat omasta työstään ja tekniikoistaan, ideoistaan, tavoitteistaan. Jaettaisiin syrjäytyneisyyttämme.
Tällaiselta pohjalta voisi tavalla tai toisella syntyä oikeasti mielenkiintoisia antologioita. Jotenkin tämä työnäyteantologiakulttuuri on ainakin minun mielessäni päässyt eltaantumaan.
Tällaiselta pohjalta haluaisin tehdä Aseman kymmenvuotis-Laikun. (Ei kai täysin epärealistista, kun antaa projektille aikaa jo lähtökohtaisesti kolme vuotta.)
-
Oliko se Moebius vai kuka, joka selitti miksi Metal Hurlant (http://www.bdoubliees.com/metalhurlant/) oli niin loistava lehti ja Heavy Metal (http://www.heavymetal.com/) vain lehti, jossa oli sarjakuvia. Edellisen tekijöitä yhdisti oman koulukuntansa "ideologia", ja juuri tämä "hengen palo" puuttui jälkimmäisestä... Ehkä siksi Heavy Metal ilmestyy yhä, koska se on kaupallinen tuote jota Metal Hurlant ei sisimmältään oikeastaan koskaan ollut.
Pitäisikö Suomeen saada lehti, jossa juuri tällä hetkellä voimakkaana leiskuava sarjakuvan virta nousisi pintaan, kuten Jenkeissä 60-luvulla Zap Comix tai punklehdet Suomessa 70-luvulla. Ei tämän aviisin tarvitsisi elää monta vuotta, kunhan edes hetken zeitgeistin ikkunana!
Oho, kylläpäs innostuin...
-
Että minusta sarjakuva ei juuri tällä hetkellä leisku voimakkaana, vaan on pikemminkin säästöliekillä. Tekijät asettavat itselleen ihan turhaan rajoja.
Yhtenä rajoitteena on ehkä se, että sarjakuva nähdään yhä aika yhtenäisenä lajina. Sarjakuvaa arvioidaan aika usein "kaupallisena paskana" tai "epäselvänä taidehörhöilynä". Voi olla monen teoksen kohdalla ihan osuva kuvaus, mutta usein tuota leimaa lyödään siksi, että arvioidaan jotain sarjakuvateosta erilaisesta lajityypistä käsin.
Esimerkki: Luetin kerran Kemiin menevässä junassa uusia sivujani sarjakuvaharrastajalla ja kyselin, että saako tekstistä selvää (mulla kun on tätä kaunoa). Tuli kysymys, että mikset sä tekstaa Helvetica-fontilla niin kuin Korkkarit ja Tex Willerit erimerkiksi? Eikö kaikki sarjakuvat kannattaisi tekstata Helvetica-fontilla? Siihenhän lukijat on tottuneet.
Ja toinen esimerkki: Viivi ja Wagner ja Kiroileva siili on perseestä siksi, että ne ei ole hyvää kerrontaa, vaan kertoo aina samanlaisia vitsejä. Mistä lähtien Viivin ja Wagnerin tai Kiroilevan siilin on pitänyt olla kertovaa kaunokirjallisuutta? Nehän on päivästrippejä.
Sarjakuvaa koskevassa pohdiskelussa olisi hyvä päästä eteenpäin yleistyksistä. Sarjakuvaa alkaa jo olla erilaisia lajeja, kuten kaunokirjallisuutta. Pieni elitistyminen voisi tehdä ihan hyvää skenelle.