Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Kotimaiset sarjakuvat => Topic started by: keijoahlqvist on 27.09.2006 klo 21:16:47
-
Mitäs uutta Aapo Rapi on tehnyt? Naapuri kertoi lukeneensa jotain kiintoisaa pikkulehteä. Mistä semmoisen voi hommata?
-
Kelomökkien miehen:
(http://www.zumteufelkustannus.net/store/images/uploads/kelomokkienmies.jpg)
Kehtaanko mainostaa, kehtaanko mainostaa, kehtaanko mainostaa.. No totta kai kehtaan kun kerran kysytään!
Sitä saa Zum Teufelista (http://www.zumteufelkustannus.net/store/index.php) sekä Kreegah Bundolosta (http://www.kreegah.net/kauppa). Molemmissa hinta on 3 euroa + pk.
-
Kelomökkien miehen:
Kehtaanko mainostaa, kehtaanko mainostaa, kehtaanko mainostaa.. No totta kai kehtaan kun kerran kysytään!
Sitä saa Zum Teufelista (http://www.zumteufelkustannus.net/store/index.php) sekä Kreegah Bundolosta (http://www.kreegah.net/kauppa). Molemmissa hinta on 3 euroa + pk.
Tilattu ja maksettu 2 kpl.
(Höh, kursaileva kauppamies. Hm. Näin se pelaa kuitenkin.)
-
Juu, tuo on aivan loistava "Palsa-variaatio". Aapo sanoi aikovansa tarjota Ilta-Sanomiin kuukauden kotimaiseksi, mutta varmemmin saa (sensuroimattomana ainakin) korpitaiteilijan ristisaatolle pyrkimykset luettavakseen kun tilaa tuon vihkon. Painos on vain 600 kpl, että olkaapa ripeitä!
-
Tuli perille, kiitos, ja lahjoitin maalauksenopettaja, taidemaalari Hannu Lukinille. Kollegansa Körkkö kiitti teosta. Saa nähdä koska Hannu lukee sen, silloin saattaa kuulua PERKELE (ei tosin kiukkuisesti sillä Hannu on niiiiin lauhkea koleerikko).
Aapo Rapi on ihq sarjakuvantekijä.
-
IS:n kotimaisena Aapo oli viime kuussa, mutta ei tullut Iltista montaa kertaa luettua. Oliko tuo siis sama?
Mummielestä kyllä oli sama. En kyllä vilkuillu Iltistä kuin satunnaisesti, että voi tossa vihkosessa olla jotain ylimääräistä/sensuroimatonta mitä ei kuuk. kotim. sisältänyt. Vihko on hyllyssä ja hyvä onkin, kuten kaikki mitä Rapi on tehny.
Timo
-
Mutta MISSÄ VIIPYY METI?!
Kysyn vaan. Piti ilmestyä ajat sitten, materiaali lienee ollut valmiina jo vuoden päivät. Ilmestymisajankohdaksi oli Suomalaisen kirjakaupan sivuilla merkitty viime kuu, nyt se on siirtynyt ensi vuoden maaliskuulle.
Jos teoksen olisi julkaissut joku pienempi kustantamo, saisimme jo lukea Meti-mummon seikkailuja mutta joudummekin vartomaan loputtomasti. Paljosta vetoa, ei ilmesty vielä maaliskuussakaan! Kuka sitä oikein hautoo?
Hopi hopi, äkkiä nyt!
-
Tietääkseni ei ole kyllä kustantajasta kiinni tämä myöhästyminen. Kannattaisi syytellä faktojen pohjalta eikä arvailujen...
-
Kuka sitä oikein hautoo?
Petteri Oja, tämä on kysymys eikä syytös. Viestin muut lauseet taasen ovat kehoituksia.
Sarjisfestareilla kun alpparia kustantajalta penäsin minulle sanottiin että materiaali on taitettavana. Siellä se on seissyt jo aika pitkään minun mielestäni. Kuinka kauan sellaisen sarjakuva-albumin taittaminen voi kestää, valmis kansi vilahti netissä jo kesällä ja kirja on ollut tilattavissa kuukausikaupalla yhdestä jos toisestakin nettikaupasta.
Haluaisin albumin vain lukea ja pian sittenkin. Joululahjaksi olisin viimeistään toivonut.
-
Miten pieni kustantaja tämän olisi saanut jo markkinoille?
Joskus vaan ei mene aikataulut ja muut asiat niin kuin pitää. Hyvää kannattaa odottaa. Kerron kyllä het kun on 100% varmaa tietoa Metin aikataulusta.
-
Miten pieni kustantaja tämän olisi saanut jo markkinoille?
Niin, no kyllähän me tuo oltaisiin julkaistu jo Helsingin festivaaleille :|
Tässähän on tietty se ero pienen ja isomman kustantamon välillä. Me voidaan liikkua vähän vikkelämmin kuin Banaanin kaltainen jössi.
Mutta, kertokaa toki jos Banaani ei halua julkaista. Pistetään albumi kyllä uuniin heti.
-
Mutta, kertokaa toki jos Banaani ei halua julkaista. Pistetään albumi kyllä uuniin heti.
Älä nyt sinäkin spekuloi. Totta hiidessä ABanaani haluaa julkaista Metin, kunhan saadaan julkaistava materiaali kasaan. Kysy Benjaminilta missä mennään.
-
Älä nyt sinäkin spekuloi. Totta hiidessä ABanaani haluaa julkaista Metin, kunhan saadaan julkaistava materiaali kasaan. Kysy Benjaminilta missä mennään.
No kunhan kiusaan... ja kiusaan lisää sanomalla, että jos kirja oikeasti halutaan tehdä, se myös tehdään. Nopeallakin aikataululla. Ei tässä ole kyse ydinfysiikasta.
MUTTA, toivon mukaan kuluva aika tarkoittaa sitä, että albumi saa arvoisensa ulkoasun.
-
No kunhan kiusaan... ja kiusaan lisää sanomalla, että jos kirja oikeasti halutaan tehdä, se myös tehdään. Nopeallakin aikataululla. Ei tässä ole kyse ydinfysiikasta.
MUTTA, toivon mukaan kuluva aika tarkoittaa sitä, että albumi saa arvoisensa ulkoasun.
Muistuta että puren sinua nenään. Kyllä Meti saa ansaitsemansa asun, ja ilmestyttyään pysyy seuraavat 100 x n vuotta suomalaisen sarjakuvan klassikkona, jota nöyränä luetaan ja siteerataan kaikkialla.
-
Meti ei pettänyt! Olen viime aikoina lukenut paljon erilaisia teoksia. Ville Rannan Kajaanin ohella tosi pysäyttävä lukuelämys!
Poikani Aapo oli myös sitä mieltä, että oli hyvää kamaa! Koitti kokoajan varastaa kirjaa kädestä. Aikaisemmin näin kävi Joann Sfarin Klezmer sarjiksen kanssa. Kyllä pampero tietää!
-
Koitti se tämäkin päivä, kiitos vaan Tommille vielä kerran kannustuksesta. :-*
Meti-albbari on maailmalla ja se eläväkin Meti (Meeri) tavattu. Kovin mukava ja ujonoloinen täti, jolta kyllä tarvittaessa irtoaa kovempaakin puhetta.
-
Loistoalppari, ei ollutkaan pelkästään kokoelman Voima-lehdessä julkaistuja juttuja niinkuin ekaks luulin, vaan yhtenäisempi tarina. Erinomaisen hyvä!
-
On kova tekele, joka ei yhdellä krapulalukemisella tyhjene! Suosittelen. Ehkä ois voinut olla isommalla präntillä vanhoille silmilleni, niissä Voimassa ilmestyneissä pätkissä on välillä aika pientä ruutua. Mutta hieno.
-
Löytyykö jo Akateemisesta?
-
Löytyykö jo Akateemisesta?
Siellä on nyt hullut päivät päällänsä, mutta Fingerporin tapaan huomenna viimeistään pitäisi Metiäkin olla saatavilla.
-
Akateemisen verkkosivuilla (https://www.akateeminenkirjakauppa.fi/) Metiä ja F-poria pidetään jo ilmestyneinä ja ovat saatavissa. Taitavat olla ensimmäisiä?
-
Ilmestys, kirja, nyt!
Joo, onhan ne jo heillä varastoissa, mutta liikkeisiin ehtiminen vie kolme-neljä arkipäivää. Maanantaina iltapäivällä ovat lähteneet matkaan.
-
Miksi ei Arktiselta banaanilta vastata tilauksiini? Asiakkaat paukuttavat vihaisena ovea että missä viipyy Fingerpori ja Meti. Yhteenkään yhteydenottoon kirjojen tiimoilta en ole saanut vastausta. Banaaniväki vaikenee kuin muuri.
-
Jaa-a, oletkohan ottanut yhteyttä oikeaan paikkaan? Ensinnäkin, Arktinen Banaani kirjoitetaan isoilla alkukirjaimilla, ja toiseksi, yhteystiedot löytyvät tuolta:
http://www.sarjakuva.com/
-
Jaa-a, oletkohan ottanut yhteyttä oikeaan paikkaan? Ensinnäkin, Arktinen Banaani kirjoitetaan isoilla alkukirjaimilla, ja toiseksi, yhteystiedot löytyvät tuolta:
http://www.sarjakuva.com/
Olen sekä kirjoitus- että lukutaitoinen toisin kuin suurin osa alalla toimivista henkilöistä ja kyllä, olen lähettänyt lukuisat yhteydenottoni ihan oikeaan paikkaan.
Näin jälleenmyyjänä en malta olla ihmettelemättä sitä kuinka palvelualttius ei tunnu olevan millään tavalla sidoksissa kustantajan suuruuteen. Toisilta vastataan tilaukseen välittömästi ja kirjat odottavat postissa seuraavana päivänä ja sitten on se toinen koulukunta. Sekä pienet että suuret kustantajat itkevät lehtien palstamillimetrien täydeltä sitä kuinka sarjakuva myy huonosti. No, täällä on yksi jälleenmyyjä eurot ojossa odottamassa kirjoja. Eikä ole ensimmäinen kerta eikä ainoa kustantamo, jonka kanssa on hankaluuksia. Joskus saa nähdä ihan tosissaan vaivaa että saa kirjoja myyntiin.
-
kyllä, olen lähettänyt lukuisat yhteydenottoni ihan oikeaan paikkaan.
Et muuten ole. Yksi viesti löytyi puolen vuoden takaa, eikä sitäkään ollut lähetetty oikealle henkilölle.
-
Vai niin. Nettisivuillanne lukee että myyntipäällikkö on Katariina Huttunen. Hänelle olen lähettänyt tilaukseni osoitteeseen joka näkyy sekä nettisivuillanne että myös minulle viime vuonna tulleissa sähköpostiviesteissä joissa tarjottiin kustantamonne tuotteita. Alustava kysely kirjoista tasan kuukausi sitten ja kirjatilaus 18. maaliskuuta.
Jos kyseinen henkilö ei jotenkin järjenvastaisesti ole vastuussa kirjojen myynnistä niin pahoitteluni. Olisi hän kuitenkin voinut lähettää viestit eteenpäin oikealle henkilölle.
Lisäys: Mikään tästä ei tietenkään liity millään tavalla siihen että Meti-sarja on parasta mitä on.
Lisäys 2. Pikakurssi siitä kuinka toimia närkästyneen asiakkaan kanssa:
Ei kannata ryhtyä väittämään vastaan vaan pyrkiä ennemmin sovittelemaan. Nyrkkisääntönä on että asiakas on aina oikeassa. Oikea vastaus tässä kyseisessä tilanteessa on: "Olemme pahoillamme että emme ole voineet toimittaa teille tilaamianne tuotteita. Tutkimme asiaa ja otamme Teihin yhteyttä niin pian kuin suinkin ja toimitamme haluamanne kirjat ensitilassa. Tilauksenne on meille tärkeä ja olemme pahoillamme että emme ole sitä pystyneet toimittamaan toivomassanne aikataulussa." Ongelmatilanne asiakkaan kanssa on paras mahdollinen tapa saada hänestä uskollinen asiakas iäksi, jos hoitaa tilanteen asiallisesti.
Lisäys 3: Tilaukseni OLI mennyt perille, oikealle ihmiselle ja oikeaan osoitteeseen. Puhelimessa sain myyntihenkilöltä hyvää palvelua ja kirjat ovat minulla huomenna. En tiedä onko Arktiselle Banaanille kovin hyvää mainosta, Kataisto, että istut netissä äkkäämässä ärtyneiden asiakkaiden kanssa! Tästä ei ole hiljattain erotetun ulkoministerin toimintamenetelmät kaukana.
-
Jees, palataanpas aiheeseen. Menkää tappeluketjuun tai setvikää ongelmat muuten.
-
Nyt on Meti hankittu ja nopeahkon ensiselauksen perusteella pakko sanoa, että Aapo Rapi on aivan käsittämättömän loistava piirtäjä ja värien käyttäjä :o
Edit. Ekan lukukerran jälkeen tulee mieleen yksi ainoa sana kuvaamaan Metiä: Mestariteos.
-
Saiskos arvosteluun noita näytekuvia isommaksi? Klikkauksen jälkeenkään en tekstejä viitsi tihrustaa.
EDIT: Tai siis näköjään osa kuvista on pienempiä kuin toiset.
-
Arvostelusta: "Tarinaa kuletetaan kahella tasolla paikoin, mut Aapon oma tarina tuntuup jäävän keskeneräseksi, tai ainaki hiuka vajjaaksi."
No onhan Metillä yli 50 vuotta etumatkaa lapsenlapseensa - että sikäli sanoisin olevan jopa parempi, ettei Aapon oma tarina lopu tähän albumiin. Luehan se Metin takakannen teksti vielä kerran ;D
-
Tavallaan eräs haave on toteutunut: Meti ilmestyi, ja P. Oja möi sen mulle.
Tää nousee mun sarjakuvasuosikkieni kärkeen. Täytynee joskus perustella, kunhan olen rauhoittunut ja laantunut kumartelemasta Aapo Rapin suuntaan.
-
Hienoa että tämäkin julkaistiin.
Kauan aikaa sitten pohdiskelin että olisi nasta jos nuo Voiman Metit koottaisiin alppariksi.
Ostoslistalle menee.
Ai niin, Joen arvostelu oli oikein hieno ja aiheeseen sopivalla tyylillä tehty.
-
Palasin vielä kiittämään, että Surfin Joen arvio oli niin soma, ettei tartte täydennellä.
Tyylikkäintä sarjakuvamuodonviljelyä mitä oon suomalaista lukenu. Jos tänä vuonna tuo teos ylitetään, on juhlan paikka.
-
Hä? Eiks Kajaani ennää olekka mistää kotosi?
On se, mutta luin sen jo. Meti valtasi mielen kuin uusi maisema mutkan jälkeen.
Ei ne syö toisiaan.
Voima-lehden suttuinen "pehmeys" ei totisesti tehnyt oikeutta Metille. Nyt paremmalla paperilla tuo psykedeelinen huopakynätekniikka pääsee oikeuksiinsa, kontrastit täysillä niin kuin pitääkin. Jos tekijä olisi tähdännyt pehmeyteen, hän olisi käyttänyt Copicceja.
-
Mieki arvostelin:
http://lumonetti.fi/portaali/viihde/sarjakuvat/artikkelit/fingerporin_huumori_potkii_ja_metin_murre_puree.html
-
Mieki arvostelin:
Joo, näin se on:
Rapin teos on pienten ihmisten arjen magiaa.
-
AAPO RAPI ON MESTARI!
Meti albumi lunasti odotukset. Sieltä täältä vähän rempallaan. Vähän niinkuin tilkkutäkki. Lämmin ja inhimillinen.
Nauroin ja itkin viimeiset kahdeksan sivua. Mummot on rautaa.
Vaikuttava teos.
tv. petteri tikkanen
-
Luin heti kolme kertaa peräjälkeen. Käsittämättömän hienoja tunnelmia tässä opuksessa.
Osa juttuja oli tuttuja ja se, miten ne nivottiin yhteen tukitarinan avulla toimi vaihtelevasti. Ihan kokonaan ei kahden (tai useampiahan sukupolviahan siinä käytiin läpi, ainakin 5) tarinan yhteissanoma auennut mutta joku ihme koukku siinä oli, niin pieni napakka kirja ja sanoo niin paljon vaikka mistä.
Olin ajatellut hankkia kirjoja lahjoiksi kun omaa sukua on tuolla Metimummun lähimailla mutta sitten rupesi hirvittämään kun menneisyys ei tässä kirjassa todellakaan ole mitään nostalgiahömppää vaan raakaa menoa. Esimerkiksi tuttavaperheen rakas isä olikin kamala lääkäri joka ronkki Metiltä kitarisat tylsillä veitsillä ilman puudutusta... Huh.
Hirveän vähäeleisesti kerrotaan kovaa kieltä siitä, minkälaista maalla oli elää köyhinä ja kurjina ja kuinka kamalaa auktoriteettien pelko oli. Ja kuinka sai hävetä jos ei elänyt "kuten piti" tai oli vaan muuten vaan köyhä. Ihme kirja, pisti miettimään vaikka mitä...Mutta aikas herkkiäkin hetkiä löytyy. Aika sitkee sissi tuo Meti, hattua pitää nostaa.
Värien käyttökin on maagista. Ihme äijä tuo Aapo.
-
menneisyys ei tässä kirjassa todellakaan ole mitään nostalgiahömppää vaan raakaa menoa. Esimerkiksi tuttavaperheen rakas isä olikin kamala lääkäri joka ronkki Metiltä kitarisat tylsillä veitsillä ilman puudutusta... Huh.
Ei tuossa mitään omituista ollut, jos on omien vanhempien ja isovanhempien juttuja kuunnellut. Tuo nykypäivänä pöyristyttävän julmalta vaikuttava toimenpide oli ihan normaalia käytäntöä ainakin pienemmillä suomalaisilla paikkakunnilla aina 1960-luvulle asti. Varakkaampien perheiden lapset ehkä pääsivät sairaalaan ja/tai saivat ainakin morfiinia, mutta tavislapsien kohdalla homma hoidettiin juuri noin - samalla tavoin on poistettu esimerkiksi äitini kitarisat.
Pahempaakin on ollut, ihan äskettäin tuli televisiosta lyhytelokuva jossa kerrottiin miten 1930-luvulla pohjoisen Suomen lapsilta revittiin järjestelmällisesti tuoreet rautahampaat suusta ja eiku tekarit tilalle jo 12 - 13 -vuotiaana. Kun ei ollut hammashoitoloita joka kunnassa, saati edes hammasharjoja joka kodissa, näin säästettiin pitkä penni terveydenhuoltomenoissa.
-
Joo toi lapsuudenajan lyttääminen on kovin tuttua.
Meidät haukuttiin niin pieniks paskoiks ettei siitä ikinä toivu. Nykyäänkin pitää puolustautua jokaisesta pikkuasisasta ja katseen nurjasta vivahteesta. Perustunto on: "olen olemassa vain hurskaiden kansalaisten laupeudesta, oikeesti kuuluisin biojätesäkkiin".
Nykykersat on terveitä, viehättäviä, vastuuntunoisia ja toisista välittäviä ihmisiä jotka uskaltaa puhutella vieraitakin henkilöitä.
Tosin ne pelaa liikaa, tuhlaa hetkiä viihteeseen eivätkä tajua, että pitää tehdä taukoamatta töitä ollakseen valmistautunut elämänsä ongelmakausiin. Levätä ei saa minuuttiakaan.
-
Meti on erittäin hyvä, samalla kun epätoivon kuvaus ahdistaa rintaa niin hymy väreilee suupielissä erinomaisen tilannekuvituksen ansiosta. Tässä on nyt semmoista tarinaa, että voi suositella ihan kaikille.
Miinusta siintä että kuvat ja teksti on ajoittain niin pirskatin pientä, epäilen että vanhempani saavat lukea tätä luupin kanssa.
Kai tätä tulee vielä joskus lisää?
Ehdottomasti saatava aikanaan sarjakuvafinlandiaehdokkaaksi.
-
Toissailtana tuli luettua.
Hieno ja onnistunut alppuhan on kyseessä.
Voimaa lukiessa oli kuitenkin jotenkin vaan paremmat vibat stripin kanssa joten ehkäpä sitä myöten kehittelin alpullekin kohtuuttomia odotuksia. Kenties kun saa jotain vain pieninä annoksina niin homma tuntuu vieläki paremmalta.
Rapin viivan paksuus näyttää vaihtelevan hieman. Osassa sivuista on ohuempaa ja osassa paksumpaa jälkeä. Jotensakin minuun vetoaa ennempi nuo paksummalla viivalla tehdyt osiot. On jotenkin enempi elämän makuisen oloinen ja istuu myös paremmin voimakkaisiin väreihin kuin hennompi viiva joka jää hieman noiden värien jalkoihin. Vai liekö tämäkin fiilis vain peruja Meteistä jotka tuli luettua huokoisemmalta sanomalehtipaperilta?
-
Meti on erittäin hyvä...
Kai tätä tulee vielä joskus lisää?
Ehdottomasti saatava aikanaan sarjakuvafinlandiaehdokkaaksi.
Siis korjaus: saatava sarjakuvafinlandiavoittajaksi.
-
Luetutin äitienpäivänä muorilla, joka ei lue laisin sarjakuvia, Metin. Olin hieman huolissani suostuuko lukemaan ja mitä tykkää jos lukee.
Aiheetta huolestuin sillä äiti piti alpparista ja sanoi sen olleen elämäntuntuinen teos joka toi mieleen monia asioita omasta nuoruudesta.
-
Tartuin taannoin Metiin, enkä päästänyt irti. Vaan eipä päästänyt irti Metikään minusta.
Albumi oli elämänmyönteinen, hyväntuulinen, rauhallinen, kiireetön - kaikin puolin kaunis teos. Se on todellinen taidonnäyte, kotimaisen sarjakuvan mestariteos, jonka soisi kuuluvan kaikkien sarjakuvantuntijoiden kokoelmiin. Nöyränä kiittäen hulppeasta julkaisusta kaikkia asianomaisia!
-
Meti oli mulle melkoinen lukuelämys. Arvostelunkin sain aikaiseksi Etelä-Saimaaseen: http://www.esaimaa.fi/Kulttuuri---Kirjat/2008/06/26/R%E4v%E4kk%E4%E4+sarjakuvaa+mummomuisteluista/200815460522/173
-
Syksyllä tulee Kuningas Toffee.
(http://sarjakuvantoivo.fi/components/com_virtuemart/shop_image/product/Kuningas_Toffee_4847b40c6ee63.jpg)
-
Syksyllä tulee Kuningas Toffee.
Ennakkotilaus.
-
Metin tarinat olivat minusta aika tavanomaisia yhden ikäluokan lapsuuskokemuksia. Hieno juttu, että niitäkin on nyt sarjakuvamuodossa ja kovissa kansissa. Väritys oli ihan mahtavaa. :)
-
Metin arvosteli (http://www.sarjakuvanteko.fi/wiki/index.php/Rapi_Aapo:_Meti) Fanni Maliniemi.
-
Muistutuksena kaikille Meti-faneille, jotka eivät tätä Sarjakuvafestareilla huomanneet (PitkäMiehen pöydässä esim.):
Meeri Rapi, joka esiintyy itsekin pojanpoikansa Aapo Rapin kirjassa Meti-mummona, on kirjoittanut omaelämäkerrallisen ja koskettavan teoksen "Pilkahduksia".
Tekijät: Rapi, Meeri (kirjoittaja)
Kustantaja: Nordbooks
Painovuosi: 2008
Tuotteen tiedot: nidottu, pehmeäkantinen, 166 sivua
ISBN: 9789525782066
Liikuttava teos - ei niin "kepeä" kuin sarjakuvamuotoinen Meti, mutta asiallinen kuvaus millaista elämä Suomessa oli vielä muutama vuosikymmen sitten. Kun esimerkiksi "kasvatus" tähtäsi painottamaan sitä, että varsinkaan nainen ei ollut auktoriteettien (koulu, papisto, porvaristo) edessä juuri mitään. Samalla "Pilkahduksia" on kertomus siitä, miten yksikin ihminen kykenee muuttamaan maailmaa edes hieman paremmaksi jos haluaa ja viitsii.
-
Etelä-Saimaassa (http://www.esaimaa.fi/Kulttuuri---Kulttuuriuutiset/2008/09/19/Sarjakuvamummo+ja+esikoiskirjailija/200815859113/7) on juttua sarjakuvasta ja kirjasta.
-
Kuningas Toffeen sivulla 84 on kuvaus markkinavoimien valtaanastumisesta. Itse teos ei noudata Aristoteleen Runousopista tuttuja kankeuksia.
Mutta katsotaan mitä seuraavaksi.
-
29.01.09 Liberation pläjäytti sivuilleen tämmöisen kritiikin:
Rapi à fleur d’Aapo
Critique
Le Finlandais réinvestit le domaine de la naïveté.
Aapo Rapi Pullapoika Rachkam, «le Signe noir», 72 pp. N & B, 16 euros.
Cher Aapo Rapi, que vous soyez encore jeune (32 ans), beau et trop fun, si l’on en juge par vos photos, en plus de finlandais, ne change rien au fait que c’est pas comme ça (p. 36) qu’on coupe les ongles des ours. C’est beaucoup trop court. Sinon, vous êtes hyperbon pour dessiner les choux, les roses et les ombellifères façon psyché : avec une menace, une asphyxie dans la joliesse. Tant mieux, notez bien, parce que vos personnages, on dirait du Georg Grosz en moins amène. (jne...)
Eli: "Suomalaiset keksivät naivismin uudelleen. Aapo, joka on vielä nuori ja ainakin valokuvan perusteella edelleen nätti, suomalainen ja pirhanan hauska, piirtää asiat miten tykkää, piittaamatta millaisia ne todellisuudessa ovat, mutta ihastuttavasti... Kääntäjä Kirsi Kinnunen on paitsi aivan ihana valokuvissa, myös löytänyt sanan "briochon" (tarkoittamaan pullapoikaa), ja sekin on ihqun ihqu... Pullapojan juoni on kuin puiset rappuset keskellä tuntematonta kylää, johtaen ties minne ja täynnä tikkuja. Kirja on kuin kuvitettu sosialistin käsikirja... mutta Rapi ei saarnaa kapitalismia vastaan sinänsä, vaan osoittaa mistä tie parempaan mahdollisesti lähtee."
http://www.liberation.fr/livres/0101315585-rapi-a-fleur-d-aapo
-
Harmi, etten ollut kunnolla istunut alas Metin kanssa ennen kuin olin kirjoittanut summauksen sarjakuvavuodesta 2008.
Kun nyt vihdoin ja viimein syvennyin teokseen oikein ajan kanssa, en saanut sitä käsistäni ennen kuin olin sen viimeistä myöten lukenut.
Takavuosien murre-Asterixit jne. lähinnä vain ärsyttivät minua, mutta toisin kuin niiden kohdalla, Metin murre ei ole ulkoista kikkailua, vaan lämmin sydän Rapin kuvaamassa todellisuudessa.
Kirjoitettuna murre näyttää usein murre-erojen vuoksi hassulta, mutta tässä tapauksessa pysähdyin vain kahdesti miettimään miltä jokin sana omassa suussani taipuisi. Metin kieli kuulosti juuri siltä kuten vanhempi polvi sitä murtaa, ja hänen äänensä ikään kuin "kuuluu" lukijan päässä.
Olen joskus puhunut elämämakuisesta sarjakuvasta, mutta todellisuudessa sana olisi tullut säästää Metiä varten. Tunnetasolla tämä tavoittaa lukijansa täydellisesti. Kaiken lisäksi loppupuolella sarja tarjoaa aidon hersyvät naurut, mitä en aikoihin muita tapahtuneen.
Kieltäydyn edelleen valitsemasta suosikkiani Sarjakuva-Finlandian kärkikymmeniköstä, mutta jos valinta Metiin osuu, ette minulta tule kuulemaan yhtään poikkipuolista sanaa.
-
Itse itseäni mainostaen:
Kuningas Toffee-sarjakuvasta on tehty näytelmä. Ensi-ilta on huomenna 13.11.
Kellariteatterissa. Liput vain 8/5,-. Kuvaa yhteiskunnan ajautumista mielipuolisesta toffeetyranniasta kohden mieletöntä salmiakkikonsumerismia. Muuten en tiedä itsekään, mitä on luvassa. Kenties päätöntä touhotusta, jonka lomassa yleisöä heitellään löysällä toffeella. Lippuja saanee osoitteesta www.kellariteatteri.net
Saatavilla nyt myös Naaburger- albumi. Puuduttavaa nakkikiskan luukulla hortoilua. Lienee yritys tehdä huumorisarjakuvaa. Lupaavan tekijän rimanalitus. Kymppiä enempää ei kannata maksaa, ellei tule vastaan Naaburger- ateriaa, eli sarjis+paita+juliste, joka vaihtaa omistajaa n.30,- summaa vastaan. Saatavilla, jos ei muualla, niin kutikuti.com tai huudahuuda.com
Nyt ostamaan!
-
Naaburger just ahmittu. Kirjastosta kyl sikamaisesti lainasin, mutta niille keillä
on rahaa shoppailuun suosittelen ehdottomasti. Taattu hyvä olo.
-
Naaburger on toimiva paketti. Strippihölmöilystä kasvaa suomalaisen hönön elämänkaari snagarin luukulla koti-isäksi. Elämän perusasioiden (roskaruoka ja rakkaus) ääressä tässä liikutaan. Suosittelen.
Mutta asiasta toiseen. Olisikos kenelläkään ensikäden kokemuksia Meeri Rapin Pilkahduksia kirjasta? Miten resonoi tuon Aapon Metin kanssa? Kannattaako suositella lukukokemukseksi yhdessä?
-
Pilkahduksia on aika lailla erillinen teos, mutta miksei siihen silti kannattaisi tutustua. Kokeneen ja tunneherkän ihmisen muistelmia. Itse ehkä odotin enemmän tyylillistä yhtäläisyyttä Metiin ja kirja jäikin sitten kesken. Joskus vielä uusi yritys...
-
Metin "Pilkahduksia" on tosiaan aika lailla eri näkökulma samoihin aiheisiin kuin sarjis-Meti. Eli astetta vakavemmalla otteella mennään. Jos opus kiinnostaa vaan mistään ei löydy, niin pyytäkää vaikka minulta lainaan.
Kiitokset muuten, Pyntsi ja Petteri, ainoista kirjoitetuista kommenteista jotka Naaburger on kirvottanut yhtään missään. B-laatua, sanoi ystäväni taannoin. Oikeassa olikin, eihän burgeriin kokolihaa laiteta. Hyvä jos kuitenkin pahimpaan nälkään toimi. Teillä nyt ei taida muutenkaan olla niin korkeat kriteerit.
Ja sitten vielä mainoksiin:
Kuningas Toffeen viimeiset näytökset ovat tänään ja huomenna (10.ja11.12.). Voi olla, että vielä saa lipun, jos varaa nyt. Tämäkin on melkoisen erilaista matskua kuin sarjis, mutta minulle kyllä toimi kuin irtokarkkiöverit!
-
Lukaisin Naaburgerin bussimatkalla. Mukava pieni juro, mutta oikeastaan aika lämminhenkinen tarina.
-
Mul on ainakin korkeat kriteerit! Välil tuntuu et liiankin, ainakin oman ja kyl
muidenkin tekemisten suhteen. Mitä ilmeisemmin siis et itse ole N:ään
tyytyväinen? Mulla on tossa kesken James Ellroyn vika, eli Levoton veri, tämä
600-sivuinen USAN rikollista lähihistoriaa ruotivan trilogian viimeinen rytyytys.
Intohimoahan siinäkin on, mut mieluumin käsi nappaa n. 37:ttä kertaa
Naaburger-lärpyn. Legopalikkavärit, vähän kökkelö mut superilmeikäs piirros,
päähenkilönä vähän jälkeenjäänyt vässykkä, jol on kumminkin tunteet.
Voi olla, että tää on perusrapia, mut aika paljon enemmän kuin mikään
`rimanalitus`. Kyllä mä ihan rakastuin.
-
Mäkin tykkäsin Naaburgerista. Se, ettei ulkoasu näytä sliipatulta, sopii sisältöön. Stripeistä muodostui ehjä tarina. Sekä huumori että riipaisevankarmaiseva pohjavire välittyivät.
-
Tänään tuli käytyä katsomassa tuo Kuningas Toffeesta tehty näytelmä. Oli mielenkiintoista verrata melko tuoreessa muistissa olevaa sarjakuvaa näyttämön monessa kohtaa hektiseksi yltyneeseen tapahtumaryöpytykseen. Kun kyseessä on sarjakuvan keinoin kerrotun tarinan siirtämisestä niinkin erilaisen taiteenmuodon, kuin teatterin keinoin esitettäväksi, on lopputulos jokseenkin ennalta-arvaamaton. Esimerkiksi tyyli luisui paikoin slapstickin puolelle, jota en kyllä olisi osannut odottaa.
Siihen miten hyvin tämä oli taipunut teatteriksi vaikutti kai alkuperäisteoksen ansiokas dialogi, joka soveltui myös kuulemma melko suoraan siirrettynä näyttelijöiden esitettäväksi. Tarinankaari ja limittäiset tarinat toimivat myös näyttämöllä. Kaiken kaikkiaan hauska ja viihdyttävä näkemys.
-
Aleksi Peltola arvosteli Naaburgerin:
http://www.sarjakuvanteko.fi/wiki/index.php?title=Rapi_Aapo:_Naaburger
-
Metin jälkeen minun oli tarkoitus lukea Pullapoika, mutta vasta nyt sain sen aikaan.
Upea teos, jossa on visio ja toteutus kulkevat käsikynkkää alusta loppuun. Pieni absurdismin vivahde keventää kovin tiukkaa mutta osuvaa yhteiskunnallista sanomaa. Tämän kohdalla on todella oikeutettua käyttää sanontaa, jonka mukaan taide kuvaa elämää.
-
Rapi on saanut oman Lambiek-sivun.
http://lambiek.net/artists/r/rapi_aapo.htm
Sinne ilmestyy aika hyvin suomalaisia sarjakuvantekijöitä (http://search.freefind.com/find.html?id=2822888&pid=r&mode=ALL&query=finland&find=Search). Autteleeko joku ko. erinomaista sivustoa?
-
Aapo Rapista ei ole pitkään aikaan ollut täällä mitään. Syksyllä ilmestyneen Tulevaisuuden Mies-läpyskän ostin äskettäin ja se viihdytti oikein kunnolla. Ytimekäs tarina. Rapi kyllä osaa viedä tarinaa eteenpäin ja jotenkin tuntui että joka lukukerralla tuo alkoholisoituneen Jaska Jokusen näköinen päähenkilö repi tarinasta uusia näkökulmia. Metropolis leffan tapaista kaupunkia, universumin keisaria, tylyä menoa. Sopivan lyhyessä formaatissa. Tätähän kehtaisi lähetellä ulkomaanystäville ihan piruuttaankin.
-
Sekä Tulevaisuuden mies että samaan aikaan ilmestynyt Kelomökkien mies ovat itseasiassa jo vanhempaa tuotantoa. Ilmestyivät omakustanteina joskus 5-6 vuotta sitten. (Joskaan en ole ihan varma onko Tulevaisuuden miehestä ollut ihan myynnissä asti kustannetta aikaisemmin. Lukenut olen senkin silti vuosia sitten.)
-
Tulevaisuuden mies -vihkonen oli Kiasman Päin näköä -näyttelyssä esillä ensi kertaa.
Keväällä -14 on luvassa Rapikauhua kahden kirjan edestä, ensin "Kosmista kauhua" Likeltä, sitten Rapin kirjoittama ja Kari Sihvosen piirtämä "Hiihtoa kryptasta" Arktiselta Banaanilta.
-
Tulevaisuuden mies -vihkonen oli Kiasman Päin näköä -näyttelyssä esillä ensi kertaa.
Siellä mää sen taisinkin lukea.
-
Pieni arvio Kosmisesta kauhusta Aavetaajuudella (http://aavetaajuus.fi/blog/syrjaytyneita-hirvioita-ja-kosmista-kauhua-aapo-rapi-sarjakuva/).
-
(http://kasperstromman.com/wp-content/uploads/2014/02/AaponkirjaChart.jpg)
Kasper Diem -blogissa on analysoitu Kosmista kauhua (http://kasperstromman.com/2014/02/27/kirja-arvostelu-aapo-rapi-kosmista-kauhua/).
-
Ja viimein Kosmista kauhua on arvioitu myös Kvaakissa (http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=2072).
-
Ja viimein Kosmista kauhua on arvioitu myös Kvaakissa (http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=2072).
Osuva oivallus tämä: "Rapin kuvituksesta tulee mieleen Richard Corbenin klassiset kauhutarinat." No, niin tuleekin!
-
Koivusen ja Rapin teoksen ulkoasu on moitteeton yhtä pientä seikkaa lukuun ottamatta. Monessa puhekuplassa on näkyvissä tuhrua, joka liittynee käsin tekstaukseen. Ne antavat hieman harrastelijamaisen vaikutelman, mutta toisaalta se sopii tällaiseen perinteitä kunnioittavaan teokseen. Ei niissä 70-luvun kauhulehdissäkään ollut kaikki detaljit ihan viimeisen päälle.
Mietin itsekin tätä, että ovatko mukaan jätetyt tuhrut ja huono taitto (selkämykseen on jätetty niin vähän tilaa, että ruudut meinaavat mennä piiloon) tarkoituksellista fiilistelyä vaiko huolimattomuutta. Jos ensinmainittua, niin sitten albumin ulkoasu olisi mielestäni saanut muutenkin noudatella 70-lukulaisuutta, nythän siinä oli ihan liian laadukas paperi ja kiiltävät kannet...
Tjaa-a.
-
Osuva oivallus tämä: "Rapin kuvituksesta tulee mieleen Richard Corbenin klassiset kauhutarinat." No, niin tuleekin!
Minulle tuli Corben mieleen jo aikoinaan Metiä lukiessa, mutta nyt entistä voimakkaammin. Ehkä taustalla vaikutti tuoreessa muistissa oleva Shokki - Tekijänä Richard Corben.
Mietin itsekin tätä, että ovatko mukaan jätetyt tuhrut ja huono taitto (selkämykseen on jätetty niin vähän tilaa, että ruudut meinaavat mennä piiloon) tarkoituksellista fiilistelyä vaiko huolimattomuutta. Jos ensinmainittua, niin sitten albumin ulkoasu olisi mielestäni saanut muutenkin noudatella 70-lukulaisuutta, nythän siinä oli ihan liian laadukas paperi ja kiiltävät kannet...
Tjaa-a.
Tuumailin jonkin aikaa, että mainitsisinko tuon taiton arvostelussa, mutta kun se ei nyt niin paljoa lukemiseen vaikuttanut, niin jätin sanomatta. Kuvanäytteiden skannaamisen se kuitenkin esti.
Olisi kyllä suotavaa, että taitto tehtäisiin niin, että ruudut on nähtävissä kokonaan. Pahimmat taitto-ongelmat on viime aikoina tullut vastaan amerikkalaisissa albumeissa. Esim. The Punisher Vol. 1 (Rucka-Checchetto) piti sisällään hienon koko aukeaman kuvan, paitsi että taiton vuoksi kuvan keskikohtaa ei pystynyt näkemään. Ellei sitten olisi ollut valmis murtamaan liimaselkää. Siirtyminen lehdistä albumimuotoon ei ole aina niin helppoa.
Palatakseni vielä Kosmisen kauhun ulkoasuun, niin pidin teoksesta ja sen puolesta haluan ajatella, että sen puutteetkin ovat osa tekijöiden suunnitelmaa. Totuus kuitenkin on, että nykymaailmassa ei ole aikaa hioa kaikkia yksityiskohtia, jos haluaa saada joskus leipääkin pöytään, joten varmaan tässäkin tapauksessa taustalla on vain kiire.
-
Totuus kuitenkin on, että nykymaailmassa ei ole aikaa hioa kaikkia yksityiskohtia, jos haluaa saada joskus leipääkin pöytään, joten varmaan tässäkin tapauksessa taustalla on vain kiire.
Tuo ei ole mikään totuus. Nyt ei puhuta mistään kerran viikossa ilmestyvästä makkaramainoksesta vaan ainutkertaisesta sarjakuva-albumista.
(Tämän totean täysin tiedostaen monissa omissa julkaisuissani esiintyvät juostenkusemat.)
-
Kyllähän se tuhnuisuus ja huolittelemattomuus on ollut olennainen osa Rapin juttua jo ihan ensimmäisistä omakustanteista lähtien. Niissä oli marginaaleissa kaikenlaista luonnosta ja muistiinpanoa ja kynien testailua. Sama sitten jatkunut näissä virallisemmissakin julkaisuissa vaihtelevassa määrin. Meti oli muistaakseni suht siistiksi putsattu (ja muutenkin suosikkini näistä Rapin kirjoista ulkoasunsa osalta ja muutenkin. En tiedä missä määrin siinä kaupalliset myönnytykset ovat kustantajalta lähtöisin ja missä määrin tekijän omaa toivetta että kirja möisi hyvin).
Itse kun vietän pari-kolme kuukautta vuodessa siistien pikselitasolla roskia pois Läskimooseksen skanneista, aika herkästi osuu silmään roskat myös muiden julkaisuissa. Toleranssini on korkea kuvia katsellessa mutta puhekuplat haluan nauttia siisteinä. Huomasinpa sitten Robert Crumbin Mystic Funnies-lehtiä lukiessa että monenlaista roskaa ja roisketta oli siinäkin puhekuplissa. Mietin että ehkä olisi syytä vastaisuudessa pyrkiä nauttimaan niistä jutuista eikä vinkua pikseleistä tai pienistä roskapipanoista.
Enemmän tuossa Kosmista kauhua-kirjassa minua häiritsivät kustantajan tekemät valinnat paperien osalta ja muutenkin se esillepano siinä. Kun punnitsin kirjakaupassa kirjan hintaa ja sitä kuinka paljon paremmin olisin kirjan itse julkaissut, jäi valitettavasti tällä kertaa hyllyyn odottelemaan vääjäämättä tapahtuvaa radikaalia hinnan alennusta.
Aika monia tunnustettuja ja tuleviakin sarjakuvan klassikoita on Like onnistunut valinnoillaan häpäisemään mutta sielläkin puhaltavat uudet tuulet joten elän toivossa että hommat hoidetaan jatkossa paremmin.
-
Enemmän tuossa Kosmista kauhua-kirjassa minua häiritsivät kustantajan tekemät valinnat paperien osalta ja muutenkin se esillepano siinä.
Tämä. Sisällön puolesta opus menee varmasti heittämällä tämän vuoden top-vitoseen, mutta paketointi on tehty samalla sapluunalla kuin mikä tahansa bulkkijulkaisu ja esillepanon miettimiseen tuskin on kovin montaa ajatusta laitettu. Skarpatkaa!
-
Hienoa, että kerrankin arvostelustani syntyy mielenkiintoista keskustelua!
Tuo ei ole mikään totuus. Nyt ei puhuta mistään kerran viikossa ilmestyvästä makkaramainoksesta vaan ainutkertaisesta sarjakuva-albumista.
(Tämän totean täysin tiedostaen monissa omissa julkaisuissani esiintyvät juostenkusemat.)
En käy tästä peistä vääntämään, sillä sinulla on oikeasti kokemusta sarjakuvien julkaisemisesta. Uskon kuitenkin, että vaikka kirjoittajalle ja piirtäjälle kyseessä on ainutkertainen teos, niin koneistossa on mukana muitakin ihmisiä, jotka eivät välttämättä jaa samanlaista intohimoa teosta kohtaan vaan sen sijaan ovat kuin makkaratehtaalla töissä. Ja varmasti hankkeeseen liittyy myös jonkin verran "ulkopuolisten" aikatauluja, jotka painostavat tekijöitä olemaan valmiina tiettynä päivänä. Voihan myös olla, että tekijöilläkin on muita hankkeita menossa samaan aikaan, joten he eivät pysty keskittymään niistä jokaiseen ihan niin paljon kuin olisivat halunneet. Elannon hankkiminen sarjakuvia tekemällä on kohtuullisen haastavaa puuhaa, etenkin Suomessa, joten en ihmettelisi, jos monen tekijän pitää tehdä rahakkaampia juttuja siinä sivussa.
Tähän liittyen tuli mieleen Dave McKeanin esitelmä Mikkelissä. Hän mainitsi aikatauluista sen verran, ettei halua luovuttaa kirjaa tai työtä eteenpäin ennen kuin on itse siihen tyytyväinen. Tämä johtaa toisinaan siihen, että deadlinet paukkuu. Hänelle se ei ollut ongelma, sillä mitä väliä onko kirja kaupan hyllyllä ensi viikolla vai vasta kuukauden päästä, tärkeintä on, että lopputulos on hyvä. Kustantajilla ja painotaloilla oli sitten vähän toisenlainen kanta. Heillä on monta rautaa tulessa ja sopimuksia eri suuntiin. Sitten kun yksi projekti myöhästyy, niin pitää järjestellä monta hanketta uudelleen. Bisnestähän se kustannustoimintakin on ja monen ihmisen elanto riippuu siitä saako taiteilijat valmista sovitun aikataulun mukaan. Kaikin puolin haastava yhtälö.
-
Jottei keskustelu täysin tyrehtyisi, niin olisi kiinnostavaa kuulla miten Petteri, Kreegah ja Ville olisitte hoitaneet tuon tarinan paketoinnin? Varmaan jokaisella on kuitenkin omanlaisensa visio sopivimmasta ulkoasusta. Olisikotteko pistäneet mattakannet ja karkeamman paperin vai ihan jotain muuta?
Itse kun katson teosta näen, että tällainen se on, mutta en osaa kuvitella miten se olisi parempi, jos valinnat ulkoasun suhteen olisikin tehty toisin. Tietoni kaikista mahdollisuuksista ovat hyvin rajatut, joten mielelläni lukisin aiheesta lisää. Siitä voisi olla myös hyötyä arvostelujen kirjoittamisessa, kun osaisi kuvitella millainen teos olisi parhaassa tapauksessa voinut olla.
-
Kas, uudessa ranskalaisessa sarjakuvajulkaisussa Pandorassa mukana Aapo Rapi ja Ville Ranta. Ilmestyy puolivuosittain. 13 huhtikuuta eka numero ulkona.
-
Echramathin Pieniä tapauksia -ketjuun postaamasta (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,7140.msg464584.html#msg464584), Christer Nuutisen piirtämästä Enduro Racer -kuvasta muistui mieleeni, että myös Aapo Rapi on päässyt esittelemään taidettaan Mikrobitti-lehdessä - ainakin kahdesti.
Ensimmäinen työ julkaistiin numerossa 9/92 Bittigalleria-palstalla. Vuoden 1993 alussa taas julkistettiin Lemmings-kilpailu (muistatteko vielä tuon mainion nokkeluutta vaatineen tietokonepelin, jossa piti ohjata laumaa sopuleita vaarojen läpi?). Kisassa piti piirtää oma Lemmings-heimon jäsen, ja Rapi oli yksi viidestä voittajasta tällä hevimetallihahmollaan.