Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvantekijöiden keskustelut => Julkaisu, markkinointi, tekijänoikeudet ja palkkiot => : Jurpop 20.01.2004 klo 14:32:16
-
Haluaisin herätellä vähän keskustelua sarjakuvapiratismista. Miten paljon olette touhuun sekaantuneet ja millä asenteella?
Muistaakseni suomessa on ainakin julkauistu Manaran Näkymätön tuoksu piraattina nimellä Erotiikan tuoksu. Muihin en ole äkkiseltään törmännyt.
Netissä kuitenkin pyörii monen moista skannaajaa ja tunnustan itsekin täyttelevän ajoittain kovalevyäni moisilla laittomuuksilla.
Toisaalta arvostan kaikenlaista kulttuurinpelastustyötä ja olen ollut melko positiivisella mielellä tälläkin palstalla mainostettujen fumettien käännöstyöstä.
Missä vaiheessa teidän omatuntonne alkaa soimata?
Itse olen miettinyt skannata ja kääntää muutamia Prattin suomentamattomia töitä, kunhan saan aikaa kyseiselle toiminnalle. Pratt lepäilee jo vilvoittavien vetten äärellä enkä usko että hänen perikuntansakaan kovasti rikastuisi muutaman albumin suomentamisesta. En myöskään usko että suuret kustantamot tarttuisivat näihin suomentamattomiin herkkuihin koskaan ja ne siten jäisivät suomalaisten lukijoiden tavoittamattomiin.
-
Jåå-å. Enpä ole Suomessa koskaan törmännyt varsinaisiin piraattialbumeihin (nettipiratointia ei lasketa), parodioihin kyllä. Lihanukke-pienlehden "spesiaali" Mikki Hintti & Hessu Homo tulee ensinnä mieleen. Siinä, kuten monessa muussakin väännöksessä on pääosin vain kirjoiteltu puhekuplat uusiksi, heh-heh "seksiä Mikki-Hiiri-sarjoissa", heh. Lassista ja Leevistä on useitakin samanlaisia väännöksiä ollut eri pienlehdissä.
Sitten ovat "Herpén" mainiot Tintti-parodiat Mustan Dullan maa ja Seitsemän kristallipulloa. Ensimmäinen löytyy jopa Helsingin yliopiston kirjastosta.
Mutta mutta. Olkoon miten harvinaista Prattin sarjakuvaa tahansa, niin laitonta sen julkaisu (sekä netissä että paperilla) ilman lupia on, ja siitä joutuu tilille jos ja kun kiinni jää.
-
Mielenkiintoinen kysymys.
Mulla suurin osa netistä imuroitavista sarjakuvista koostuu ns. golden age -sarjakuvista, jotka melko pitkälle ovat public domainia ja siis ihan laillisia. Joukossa kyllä välillä (eikä edes harvoin) tulee vastaan myös vanhaa tekijänoikeuksien alaista sarjakuvaa.
Itse olen pitänyt jonkinlaisena rajana saatavuutta. Käsittääkseni ainakin joissakin viihdemuodoissa saatavuus määrittää kopion laillisuuden.
Mutta kyllä usein karsastan sellaisia kopioita, joista on vielä saatavilla ihan uudet versiot (mm. joskus viime vuonna löysin sivuston, josta löytyy satoja jenkkilehtiä vuoden 2000 molemmin puolin, mutta se on saanut minun puolestani pysyä rauhassa).
Tosin mulla on tässä sekin, että luen sarjakuvani mieluiten painettuna, niin kuin ne on tarkoitettukin. Useimmiten.
-
Jos alat myymään muiden töitä omaksi voitoksesi niin se on kyllä totaalisen hanurista. Ja jos toimesi ylipäänsä vaikuttaa jonkin sarjistekijän myynnin laskuun niin kyllä sapettaa. Itse olen skannanut joskus jotain sarjiksen teko opasta, mut on niitä ankea ruudulta kattoa (ja muutenkin hyi minua!). Täytyy hommata se kirja!
Ja mitä lakiin tulee (alkaa tulla tutuksi tuo sanonta) niin laki on laki, eikä siinä selittelyt ja omat teoriat auta, jos tuomarin nenän eteen joutuu.
Kuka on lakimiesten päämies? ...Nooh?... Lucky luke! HAHAHAHAHA! ;D
Piis!
-
Jättimäiset slangia vääntävät apinapiraatit olisivat aika kova sana sarjakuvissa.
Mutta itse aiheesta. En voi sietää sitä. Joku varmaan jo huomasikin, koska kukaan ei kehdannut vastata mitään Welzun Kirbyä ja sillai (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?board=3;action=display;threadid=678)-ketjuun töksäytykseni jälkeen.
Kyse ei ole pelkästään rahasta. Kyse on siitä, että joku tekee luovaa työtä, ja hänellä on sivistysmaiden lakien mukaan oikeus päättää, miten hänen työnsä hedelmille tehdään. Piraatti loukkaa tätä oikeutta. Hän ei kunnioita työn tekijää. Hän katsoo, että hänen omat vaatimattomat tarpeensa tulla viihdytetyksi ylittävät tekijöiden oikeudet.
Sitten on näitä, jotka "pelastavat" unholaan jääneitä teoksia, tai "auttavat" muita löytämään jonkun liian vähäiselle huomiolle jääneen neron. Eivät ilmeisesti saa elämällään aikaan mitään oikeasti hyödyllistä, ja yrittävät tällä tavalla vetää niskaansa jotain sankarin manttelia. Laittomia konserttitaltiointejahan levitetään paljon bootlegeinä, koska "muuten kukaan ei pääsisi kuulemaan niitä". Jep, ainahan yksi taide-elämys on tärkeämpi kuin toisen ihmisyksilön oikeudet.
Kaikista säälittävimpiä ovat tietysti ne, jotka teeskentelevät käyvänsä urheaa sissisotaa ilkeitä, ahneita jättiyhtiöitä vastaan. CD:t kun maksavat ihan liikaa. DVD:istä puhumattakaan. Ja yhtiöt tietenkin riistävät taiteilijaparkoja, jotka erehtyvät allekirjoittamaan epäedullisen sopimuksen. Heitä on autettava. Käyttämällä p2p-softaa. Milloin maailman pelastamisesta tulikin näin helppoa?
ps. Kopioin minäkin pienenä tietskapelejä kavereilta. En enää. Halpispelit ovat todellakin halpoja. Eikä tarvitse stressata koneen tehojen kanssa, kun peli on tehty 5 vuotta sitten.
-
Jåå-å. Enpä ole Suomessa koskaan törmännyt varsinaisiin piraattialbumeihin (nettipiratointia ei lasketa), parodioihin kyllä. Lihanukke-pienlehden "spesiaali" Mikki Hintti & Hessu Homo tulee ensinnä mieleen. Siinä, kuten monessa muussakin väännöksessä on pääosin vain kirjoiteltu puhekuplat uusiksi, heh-heh "seksiä Mikki-Hiiri-sarjoissa", heh. Lassista ja Leevistä on useitakin samanlaisia väännöksiä ollut eri pienlehdissä.
Sitten ovat "Herpén" mainiot Tintti-parodiat Mustan Dullan maa ja Seitsemän kristallipulloa.
Varsinaisia vastaan tulleita piraatteja ovat tosiaan sellaiset kuin toi mainittu Manaran "Erotiikan tuoksu", jota siihen aikaan ei kukaan olis suomeksi voinut julkaistakaan (ette ehkä usko, mutta Wolinskyn&Pichardin Paulettea ja Crepaxin Mieletöntä taloa myytiin vain pornokaupoissa, eikä olis ollut puhettakaan, että Fumetti neri ja vastaavia albumeita julkaistaisiin kirjakauppamyyntiin) ja kuopiolaisessa NoNiin -omakustannelehdessä julkaistu Omenapiirakka, joka muuten esitteli meille kääntäjän ja tekstaajan, jotka sittemmin ansioituivat varsin monen suomenkielisen sarjakuvateoksen kanssa. Ellen väärin muista.
Parodioista pitää mainita nuo Hintti-albumit, samoin "Deutschin" mainio satasivuinen "Ankkalinnan Porno-orgiat" ja tuntemattomien tekijöiden varsin hyvä "Ankalinnan (sic.) huumeaalto". En nyt sitten tiedä, tarviiko noista vetää hernettä nenään sen enempää kuin 60-luvun Vesa Oittisen sarjakuvista, Harro Koskisen "Sikamessiaasta" (tästä kyllä moni imuroi kokonaisen luumun nokkaansa), Kalervo Palsan korkeajännityksestä tai vaikka Timo Aarnialan ja kumppaneiden underground-versioinneista.
Loppujen lopuksihan ne ovat ihan samaa kamaa kuin Gotlibin ja kumppaneiden sarjakuvaparodiasarjat (paitsi hauskempia) tai japanilaisten dojinshi (kirjoitetaanko se noin) sarjakuvaversiot - fanikamaa.
J.Lehdon ...äh... jotakin ja Zwingli - C&H-parodia on paras.
Mut piraateista oon samaa kantaa kuin Rami. En polta levyjä, en osta Mustamäen torilta, en edes imuroi netistä (vaikkei se suorastaan oo kiellettyä, ptp on). Päivitän vanhoja osto-ohjelmia. Mulla on varaa ostaa DVD:t oikeissa kansissa ja levyt kaupasta - tai jäädä ilman. Ei kaikkea oo pakko saada heti ja nyt.
-
J. Lehdon "Manu ja Zwingli" - jes!
Mutta kuka damn on se "What Disney?" joka on piirtänyt Aku-parodialehden "Aku Anarki" ja ilmeisesti saman tekijän kädenjälkeä on myös "Teräsbetonimetsä" -eläinpunkalbumi? Kerrassaan loistavaa työtä sekä sarjakuvituksen että tekstin osalta! Miten tällainen henkilö voi ollakin jäänyt nimettömäksi???
-
Sitten on näitä, jotka "pelastavat" unholaan jääneitä teoksia, tai "auttavat" muita löytämään jonkun liian vähäiselle huomiolle jääneen neron. Eivät ilmeisesti saa elämällään aikaan mitään oikeasti hyödyllistä, ja yrittävät tällä tavalla vetää niskaansa jotain sankarin manttelia.
Jee, oon sankari! Palvokaa mun isoa manttelia!
Kyllä se niin vaan on, että esim. jo manan majoille menneiden törkysarjakuvapiirtäjien taideteokset yksinkertaisesti on pelastettava, koska muuten ne katoavat maailmasta; arvon taitelijoiden perikunnat eivät kuitenkaan välttämättä osaa/halua vaalia näiden mestariteosten muistoa. Piratismilla ja fanikäännöksillä on päivänselvä eronsa, johon valitettavasti ei kuitenkaan voi vedota lain edessä. Eli omalla vastuulla skanlaationne teette.
-
Aku Ankasta on pyörinyt netissä jo kauan pilaversio siitä Barksin taikuri -tarinasta, jossa on puhekuplat kirjoitettu uusiksi >:(
Joskus pari vuotta sitten saatoin joitain sivuja netistä ottaa, mutta nykyään ne on kaikki poistettu.
Rosan Suomessa julkaisemattomat tarinat on tullut netistä luettua englanniksi :-[
Yhtään piraattialbumia yms. en ole ostanut enkä tietääkseni omistakkaan. Tintti tuotteenikin (lähinnä t-paitoja yms.) ovat virallisia (niitä onkin vähän) ja olivat muuten peijakkaan kalliita.
-
Piratismilla ja fanikäännöksillä on päivänselvä eronsa
Joka on?
-
Piratismi tähtää kaupalliseen voittoon, fanittelu taasen on (jonkinsorttinen) kunnianosoitus tekijälle. Laki on aina laki.
-
Kuinkas monta kopiota sitä saa sarjiksesta ottaa omaan käyttöönsä. Jos se on se kopioston lupaama 30-sivua niin sitten en ole suuri syntinen tuon sarjis-oppaani sivujen kanssa. Muuten täytyy skarpata. Olen nähkääs kunnian mies. Noh... ainakin omasta mielestäni :(
Olen yllättynyt siitä, miten täällä suhtaudutaan näin jalosti tähän piraattiasiaan. Vai onko se niin, että nyt piraatit ei uskalla kirjoittaa tekosistaan. Hahaha! Pelkuri-piraatit. Puolisilmä-puujalat!
-
Piratismilla ja fanikäännöksillä on päivänselvä eronsa
Joka on?
Piraatti antaa lähes ilmaiseksi Jorbukselle sen, minkä Jorbus olisi muuten voinut käydä ostamassa kaupasta.
Fanikääntäjä antaa ilmaiseksi Jorbukselle sen, mitä Jorbus ei olis muuten saanut ymmärrettävällä kielellä mistään, eli joka siis olisi jäänyt joka tapauksessa Jorbukselta ostamatta. Tämän prosessin aikana Jorbuksen mielenkiinto kyseiseen tuotteeseen saattaa herätä, ja hän saattaa alkaa levittää siitä sanaa.
Eli on noissa mun mielestä pieni ero. En usko, että esim.manga ja anime olisivat nousseet jenkeissä niin kovaan suosioon ilman fanikääntäjien tekemää valistustyötä.
EDIT: typoja
-
Onko kellään mitään infoa 70-luvun alussa ilmestyneestä Kostajat -lehdestä. Se on niin ilmiselvä piraatti kun vaan olla ja voi. Sivut on selkeästi värillisistä jenkkilehdistä ripatut ja jälkihän on näin ollen aika suttuista tässä mustavalkeassa suomi-versiossa. Itselläni on vain tuo numero 2 kyseisestä lehdestä, mutta tietääkseni sitä on ilmestynyt kaiken kaikkiaan viisi numeroa. Kiinnostaisi tietää kuka oli tämmöisen tekeleen takana?
-
Onko kellään mitään infoa 70-luvun alussa ilmestyneestä Kostajat -lehdestä.
Lehti ilmestyi 1975-76 ja sen kustanja oli Tapter Oy. Sama firma kustansi myös Conania ja Jymyä. Kostajien vastaavaksi päätoimittajaksi on merkitty ainakin sellaisia nimiä kuin Kari Kantalainen ja Heikka Laaksonen. Siinä se mitä minä tiedän.
Jos joku tietää enemmän, voisi samalla kertoa myös Yöjuttu-kauhusarjakuvalehdestä (1974-76), joka oli vielä paljon huonommin toimitettu kuin Kostajat. Mikä on jo saavutus. Välillä tuntui, että kirjoitusvirheiden täytyy olla tahallisia, kun niitä oli niin paljon. Yöjutun kustantaja oli Karkir, vastaava toimittaja Eila Turtiainen. Sisältö oli siinäkin Marvel-tavaraa, ainakin tarinoiden alun "Stan Lee -esittää" -tekstistä päätellen.
-
Tunnustan. Kerään netistä hillittömyyksiin asti skannattua ja fansubattua mangaa, jonka saatavuus Suomessa on nolla, ja jota ei ole missään päin maailmaa käännetty kaupallisen julkaisijan toimesta edes englanniksi, vaikka aihetta olisi. Malliesimerkki primus inter pares: http://ykk.misago.org
-
Piratismi tähtää kaupalliseen voittoon, fanittelu taasen on (jonkinsorttinen) kunnianosoitus tekijälle.
Ymmärrän. Käytämme eri määritelmiä piratismille. Omani on sama kuin Merriam-Websterin:
3 : the unauthorized use of another's production, invention, or conception especially in infringement of a copyright
Kaupallinen voitto on sivuseikka. Minua ei vaivaa niinkään se, että joku työhönkykenemätön ressukka hankkii leivän nälkäisten lapsiensa suihin ainoalla osaamallaan tavalla. Minua vaivaa tekijänoikeuksiin kohdistuva välinpitämättömyys, joka on kaiken piratismin pohjalla.
Piraatti antaa lähes ilmaiseksi Jorbukselle sen, minkä Jorbus olisi muuten voinut käydä ostamassa kaupasta.
Entä jos Jorbuksella ei ole varaa ostaa sitä kaupasta? Jos hän on opiskelija, joka jyrsii yhtä leivänkannikkaa kuukauden päivät? Mistä Jorbus silloin saa jokapäiväisen nautintonsa? Jalo piraatti apuun! Kukaan ei kärsi, sehän olisi joka tapauksessa jäänyt Jorbukselta ostamatta.
Fanikääntäjä antaa ilmaiseksi Jorbukselle sen, mitä Jorbus ei olis muuten saanut ymmärrettävällä kielellä mistään, eli joka siis olisi jäänyt joka tapauksessa Jorbukselta ostamatta.
Mikä se sellainen ymmärrettävä kieli on? Onko tekijän syy, jos Jorbus on liian laiska opiskelemaan uutta kieltä? Missä vaiheessa fanikääntäjä voi päättää, että teosta ei tule ikinä saataville Jorbuksen ymmärtämällä kielellä? Ja mistä fanikääntäjä on saanut oikeuden tehdä näitä päätöksiä jonkun toisen luoman teoksen suhteen?
Tämän prosessin aikana Jorbuksen mielenkiinto kyseiseen tuotteeseen saattaa herätä, ja hän saattaa alkaa levittää siitä sanaa.
Eli tekijäähän siinä vain autetaan. Voi tekijäparkaa, kun hän ei osaa auttaa itseään. Ei tiedä varmaan edes omaa parastaan. Oikeus toteaa Tekijän vajaavaltaiseksi, ja määrää hänet Fanikääntäjän huostaan.
En usko, että esim.manga ja anime olisivat nousseet jenkeissä niin kovaan suosioon ilman fanikääntäjien tekemää valistustyötä.
No hyvä kun mainitsit. Ehdin jo unohtaa, että manga pyhittää keinot.
-
Juu, tuleehan noita netistä haettua. Yleensä semmoisia sarjoja joista olen jotain arvosteluja lukenut etukäteen. Iso osa menee samoin tein deleten alle, mielenkiintoisia sarjoja tulee seurattua, jos sarja osoittautuu hyväksi niin ostan sen ensi tilassa kun varat antavat myöten ja TPB julkaistaan. Minulla ei ole varaa ostella kaikkia eri nimikkeitä ja todeta, ettei siitä ollut mihinkään.
Eli käytän nettiä hieman kirjaston tapaan. Ja osa netistä löytyvistä sarjakuvista on semmoisia, mitä on etsitty kissojen ja koirien kanssa, mutta kaupoista ei löydy. Sama pätee elokuviin ja musiikkiin. Kovin montaa Ghibli -studioiden elokuvaa ei olisi ilman nettiä tullut nähtyä. Jos ne saisi suomiteksteillä niin ne ostaisin, nyt vain elellään toivossa että ne joskus tulisivat tänne kylmään pohjolaan DVD:nä. (Niin karusti petyin silloin Mononoken aikoihin... grrrr >:( ) Yhtään piraattielokuvaa tai CD:tä ei hyllyssä ole eikä tule.
Edit:kirjoitusvihre
-
Ai niin, niistä piraateista. Poltettuja levyjä tai elokuvia ei kotoa löydy eikä tule löytymään. Aidon kaupasta saatavan tuotteen korvaaminen poltetulla kopiolla on Paha Asia. Toisaalta en näe mitään pahaa siinä jos kopioisin itselleni levyn, jota ei saa mistään, koska se ei vaikuta mulla mitään siihen ettenkö kuitenkin tilaisuuden tullen ostaisi alkuperäistä levyä itselleni. Se taas johtuu pakkomielteenomaisesta tarpeestani saada aina se alkuperäinen versio hyllyyni. Mutta vaikka sellaista tarvetta ei olisikaan.
Sarjakuvapiraatteihin en ole törmännyt, paitsi netissä niihin fumetteihin. Täytyy tunnustaa, ettei niitä lueskellessa tullut juuri mietittyä toiminnan moraalista puolta. Mutta eipä nyt mietittyänikään tullut kovin syyllistä oloa, vaikka Ramin pointeissa onkin paljon järkeä. Jokainen venyttää moraaliaan sen verran kuin tahtoo, mulla se venyy sulattamaan vanhojen italialaisten pornosarjisten piraattiversioiden lueskelun.
-
Kari Kantalainen oli vielä viime vaalikaudella kansanedustajana. Kyllä, sama mies.
No ilmankos nimi oli niin tuttu. Eipä olisi Karista uskonut ensinäkemältä. :D
Yöjuttu oli ilmeisesti Marvelin Vault of Evil-lehden suomalainen versio. VoE julkaisi 1973-1975 23 numeron verran näitä Marvelin 50-60-lukujen hirviötarinoita (http://www.geocities.com/mh_prime/horror00.html)
Kiitos Jukka. Olikohan tuo suomiversio Kostajien tapaan piraatti? Ja kuka kirjoitti sen pakollisen aukeaman pituisen novellin joka numeroon. Ja oliko kannessa seisovalla "TV:n Yöjuttujen parhaat!" -tekstillä mitään tekemistä sisällön kanssa. Kysymyksiä, kysymyksiä.
-
Kostajien kolmossivulla on apinalodjussa (c) Marvel -teksti. Sehän ei tietenkään tarkoita sitä että juttu on laillinen. Kokoomuksen kansanedustaja Kantalainen on rikoksen poluilla vaellellut?
No, juu, NoNiin-lehdessähän julkaistiin piraattina 1980-luvun alussa Crumbia ja Moebiusta ainakin. Yhtenä päätoimittajana oli Ankan nyk. vast.PT. J. Heiskanen. Joka tapauksessa painokset olivat todella pieniä (100?), että rikos ei lie kauhea.
Kovasti tekis mieli julkaista piraattina ainakin Hergen kesken jäänyt luonnosversio AlphArtista, mutta olen yhä toiveikas ja jaksan odottaa Otavan virallista versiota.
Timo
-
numeroon. Ja oliko kannessa seisovalla "TV:n Yöjuttujen parhaat!" -tekstillä mitään tekemistä sisällön kanssa. Kysymyksiä, kysymyksiä.
Eikös töllöstä tullut joskus muinoin Yöjuttu nimistä kauhusarjaa. Voi olla että lehden kansiteksti viittasi juuri tähän television Yöjuttuun. Siihen aikaan tommonen toisen teoksen "nimelläratsastaminen", johon nykyään osataan suhtautua kriittisemmin, saattoi hyvinkin lisätä myyntiä.
Eipä kai toi kannen tv:tä tuttu tekstikään mikään suuri harhaanjohtava synti ollut, olihan kummassakin, sekä tv-sarjassa, että lehdessä kuitenkin kyse yksittäisistä ja irrallisista kauhutarinoista, eikä mistään pidemmistä tarinakokonaisuuksista. Samaa kertakäyttö huttua siis.
Eihän Yöjutun stoorit mitenkään EC-jutuille vedä vertoja, mutta onnistuvat kuitenkin olemaan suhteellisen viihdyttäväiä, paljolti hassujen virheidensä ja huonon toimituksen vuoksi.
-
Telkkarista tuli ainakin kaksi ihan eri sarjaa Yöjuttu-nimellä. Ensimmäinen oli legendaarinen Twilight Zone
Aah, alkuperäinen Härmän Rajamailla. Joskus 1972 tuli jakso joka kertoi kauhujen talosta, naispääosassa Katharine Hepburn, jakson ohjaajana joku täysi tuikituntemattomuus nimeltä Steven Spielberg. Oi niitä aikoja.
-
Fanikääntäjä antaa ilmaiseksi Jorbukselle sen, mitä Jorbus ei olis muuten saanut ymmärrettävällä kielellä mistään, eli joka siis olisi jäänyt joka tapauksessa Jorbukselta ostamatta.
Mikä se sellainen ymmärrettävä kieli on? Onko tekijän syy, jos Jorbus on liian laiska opiskelemaan uutta kieltä? Missä vaiheessa fanikääntäjä voi päättää, että teosta ei tule ikinä saataville Jorbuksen ymmärtämällä kielellä? Ja mistä fanikääntäjä on saanut oikeuden tehdä näitä päätöksiä jonkun toisen luoman teoksen suhteen?
Ymmärrettäviksi kieliksi lasken suomen, ruotsin ja englannin, muiden maiden fanikääntäjillä lienee omat kriteerinsä. Ei ole tekijän syy, jos Joppe ei uutta kieltä opi, mutta kaikki eivät vain voi osata kaikkea. Ja noihin muihin kysymyksiisi voisin vastata vaikka niin, että meikäläisen omatunto on huomattavasti laiskempi kuin Samu Sirkka...
-
[edit] hups tähän olikin jo vastaus tuolla
Jymyn ja Kostajien Kari Kantalainen on sama hemmo, joka on Tampereen seudulta ollut Kokoomuksen kansanedustajana. En tiiä onks enää mut ainakin edellisellä kaudella oli. Kunnallispolitiikassa (ja -opiskelija aikanaan) mies vaikuttaa myös. Luulenpa, että hän mielellään unohtaisi tämän höyryisen menneisyytensä.
[/edit]
Mutta kommentoidaan sitten varsinaista aihetta eli piratismia. Olen Ramin kanssa samoilla linjoilla, paitsi että asia ei ole (valitettavasti) aivan noin yksinkertainen. Oikeudet tai julkaisupäätökset eivät läheskään aina ole teoksen tekijällä eli taiteilijalla. Monesti (just jenkeissä) oikeudet omistaa joku iso yhtiö, jonka julkaisuaivoituksissa ei välttämättä ole paljon tolkkua. Eikä julkaiseminen välttämättä todellakaan hyödytä taiteilijoita (vrt. esim. vähän vanhempi Marvel matsku). Mikä ei sitten myöskään oikeuta rikkomana lakeja ja säännöksiä, jne.
Kas kun kukaan ei olke vielä maininnut Lassia ja Leeviä. Se on ollut mulle ainoa sellainen juttu jossa olen joutunut selkeästi tekemään päätöksen: Piraatti, ei kiitos. Tällä tarkoitan sitä, että tuote ja omat mielihalut ovat olleet ristiriidassa. Muuten piraattimatsku ei yleensä kiinnosta. Kakarana kyllä hankin Kostajat hyvällä halulla kun en mistään mitään tajunnu.
-
Jymyn ja Kostajien Kari Kantalainen on sama hemmo, joka on Tampereen seudulta ollut Kokoomuksen kansanedustajana. Luulenpa, että hän mielellään unohtaisi tämän höyryisen menneisyytensä.
Jos poliittinen vastustajansa haluaa kaivella likaisia yksityiskohtia (smut) äijän menneisyydestä, tässä tilaisuus! Törkylehtien julkaisija, ja vielä piraattina! ;D
Timo
-
Oikeudet tai julkaisupäätökset eivät läheskään aina ole teoksen tekijällä eli taiteilijalla. Monesti (just jenkeissä) oikeudet omistaa joku iso yhtiö, jonka julkaisuaivoituksissa ei välttämättä ole paljon tolkkua. Eikä julkaiseminen välttämättä todellakaan hyödytä taiteilijoita (vrt. esim. vähän vanhempi Marvel matsku). Mikä ei sitten myöskään oikeuta rikkomana lakeja ja säännöksiä, jne.
Totta. Esim. fumetit olivat kustantamojensa omaisuutta, eikä yhdessäkään fumetissa mainittu koskaan edes sen tekijöiden nimiä, vaan kaikki sellaiset tiedot on nyhdetty esiin fanien toimesta. Ja nykyäänhän about kaikki vanhat fumettikustantamot ovat konkurssissa.
Lienee syytä mainita myös tämä: fanikääntäminen perustuu JENKKIEN lainsäädäntöön. Jenkeissähän kaikki sellainen materiaali, jolla ei ole "american copyrightia", on public domainia. Esim. Auli Mantilan Neitoperho on jenkeissä VSOM:n myynnissä kovana suomalaisena sarjamurhaajapätkänä, ja jollei kukaan tuon leffan amerikan oikeuksia osta, niin homma on täysin laillista. Suomessa lainsäädäntö on kuitenkin hyvinkin erilainen.
-
Lienee syytä mainita myös tämä: fanikääntäminen perustuu JENKKIEN lainsäädäntöön. Jenkeissähän kaikki sellainen materiaali, jolla ei ole "american copyrightia", on public domainia. Esim. Auli Mantilan Neitoperho on jenkeissä VSOM:n myynnissä kovana suomalaisena sarjamurhaajapätkänä, ja jollei kukaan tuon leffan amerikan oikeuksia osta, niin homma on täysin laillista.
Anteeksi kuinka? Yhdysvallat ja Suomi ovat molemmat allekirjoittaneet Bernen sopimuksen (http://www.copyrightaid.co.uk/berne_convention_signatories.htm). Se mikä on tekijänoikeuksien suojaamaa Suomessa, on sitä myös Yhdysvalloissa.
Tutkin VSOM (http://vsom.com):n, ja monen muun amerikkalaisen kauhuvideolafkan webbisaittia, ja kappas vain, sama disclaimeri löytyy kaikista jotka levittävät kopioita ulkomaisista elokuvista, useimmissa jopa täsmälleen samassa sanamuodossa:
The section of American copyright law known as "The Berne Act" clearly states: films unreleased in the United States, including original version of films altered and/or edited for release in the United States, are not protected by American copyright; thus, they are considered public domain.
Ongelma on vain siinä, että tämä ei ole totta. Jos Yhdysvaltain copyright-lainsäädännössä jotain tuollaista sanotaan, niin ei ainakaan "selkeästi". Sanaa "unreleased" ei edes ole koko tekstissä. Väitän, että tuo on täyttä roskaa. USA:n lainsäädäntö ei ole noin naurettavassa ristiriidassa Bernen sopimuksen kanssa. Todista, että olen väärässä. Tässä on USA:n copyright-lainsäädäntö (http://uscode.house.gov/title_17.htm). Ja kun olet löytänyt tuon elokuvajulkaisuja koskevan porsaanreiän, voit selittää, miten se liittyy sarjakuvien levittämiseen.
Se, että lukemattomat luovaa työtä tekevät ihmiset ovat luovuttaneet oikeutensa tulla tunnustetuksi teoksensa luojana heidät palkanneelle yhtiölle, ei tarkoita, että tekijänoikeuslainsäädäntöä saa rikkoa. Jos joku on tehnyt sopimuksen ymmärtämättä sitä, se on valitettavaa. Se ei oikeuta kolmatta tahoa tekemään mitä lystää.
Jos joku oikeasti haluaa puolustella tekijänoikeusrikkomuksia, voimme lähteä siitä tosiasiasta, että suuryhtiöt kuten Disney lobbaavat lainsäädäntöä yhtiön taloudellisen edun ajamiseksi, eikä luovaa työtä tekevien ihmisten. Se on väärin. Sitä vastaan tulee taistella. Auttaako tämänhetkisen lainsäädännön rikkominen siinä millään tavalla?
-
Mielenkiintoisia kysymyksiä. Lainsäädäntöä ja sopimuksia, eettisiä kysymyksiä, väärinymmärryksiä ja uskomuksia, yms.
Vastakkain ovat usein taiteilija tai kuluttaja (jolla ei ole paljoa valinnanvaraa) ja suuryhtiöt, jolle nämä asiat ovat kuin sotatantere.
Joskus jää epäselväksi jopa se, ajavatko tekijänoikeusjärjestöt aina lopulta tekijöiden etua (esimerkkinä selkeämmästä päästä muutamankin multimediaromppuhankkeen kaatuminen naurettavan suuriin tek. oik. korvauksiin).
Kannatan edelleen lakeja ja olen sitä mieltä, että tie parempaan käy taiteilijoiden ja heidän järjestöjensä kautta. Omat oikeudet pitää tuntea ja niitä pitää valvoa (vaikka se onkin niin turhaa...).
-
Olin väärässä. Pyydän syvästi anteeksi, pahoittelen kaikkea aiheuttamaani vahinkoa, häpeän typeryyttäni, yritän olla fiksumpi tulevaisuudessa.
Berne convention ei ole suomeksi Bernen sopimus, vaan Bernin sopimus. Se on se kaupunki Saksassa.
Kaikesta muusta olin oikeassa. :P
-
The section of American copyright law known as "The Berne Act" clearly states: films unreleased in the United States, including original version of films altered and/or edited for release in the United States, are not protected by American copyright; thus, they are considered public domain.
Ongelma on vain siinä, että tämä ei ole totta. Jos Yhdysvaltain copyright-lainsäädännössä jotain tuollaista sanotaan, niin ei ainakaan "selkeästi". Sanaa "unreleased" ei edes ole koko tekstissä. Väitän, että tuo on täyttä roskaa. USA:n lainsäädäntö ei ole noin naurettavassa ristiriidassa Bernen sopimuksen kanssa. Todista, että olen väärässä. Tässä on USA:n copyright-lainsäädäntö (http://uscode.house.gov/title_17.htm). Ja kun olet löytänyt tuon elokuvajulkaisuja koskevan porsaanreiän, voit selittää, miten se liittyy sarjakuvien levittämiseen.
Eipä mulla ole sulle selityksiä, joskin se hiukan hämmästyttää, että oikeusjuttujen luvatussa maassa ovat tuhannet ihmiset saaneet harjoittaa fansubien levitystä ja muuta laitonta toimintaa jo yli kymmenen vuotta ilman, että siihen olisi kukaan puuttunut (paitsi silloin, jos he levittävät jotain jenkkicopyrightin saanutta). Ihmeellinen on elämä.
Mutta eiköhän tää riitä meikäläisen osalta tästä keskustelusta. En oikein usko, että herra Rautkorpi muuttaa mieltään tässä asiassa, eikä se varmaan olisi sarjakuvasivuston valvojalle suotavaakaan. Enkä minä tosiaan tekijänoikeuslakeja yritä kaataa, itsekin kun luovaa työtä teen, mutta moraalini on vain hiukan joustava etenkin vanhojen, lähes unohdettujen sarjakuvien läheisyydessä.
Ja Jukka Laineelle tiedoksi: "fumetti" tarkoittaa tosiaan italiaksi pelkästään sarjakuvaa, mutta toisaalta esim. sana "manga" tarkoittaa Japanissa ihan kaikkea sarjakuvaa, kun taas ulkomailla sitä käytetään nimenomaan japanilaisesta sarjakuvasta puhuttaessa. Puhtaan Eksploitaation käännökset kuuluvat toki "fumetti neri" tai "fumetti sexy&neri" -kategoriaan, mutta kyllä ne fanin suussa vain usein fumetiksi lyhentyvät...
-
Sama uudestaan.
EDIT: Siis se sama anteeksipyyntö, ei se sama väite, että Bern olisi Saksassa. Kivi voittaa sakset,
sakset voittaa paperin, paperi voittaa kiven ja fakta voittaa mutun.
-
tuli vastaan osoitteessa www.elitisti.com
samaan asiaan liittyen:
Thomas Weisser on pitkän linjan genreasiantuntija joka on kirjoittanut useita kirjoja marginaalisista elokuvista ja genreistä. Vanhan liiton elitisteille hän on tullut tutuksi Asian Cult Cinema -lehden päätoimittajana. Weisser pyörittää päivätyökseen Video Search of Miami -firmaansa kopioimalla harvinaisia ja vähemmän harvinaisia elokuvia kaseteille tai DVD:ille - tämä on siis mahdollista USA:n lakien mukaan: jos elokuvaa ei ole virallisesti julkaistu, on sen materiaali ns. public domainia.
tämä on kaikkea muuta kuin selkeä juttu
edit. pannaan nyt vielä oma mielipide perään:koska amerikkalaiset avoimesti ja systemaattisesti halveksivat muunmaalaisten taiteilijoiden tekijänoikeuksia ei amerikkalaisten tuotteiden rippaamisessa ole mitään moraalista ongelmaa
-
Ja jos oikein kärjistäisi, niin voisi vaikka sanoa, että USA:ssa tekijänoikeus on sillä jolla on eniten rahaa. Kaikki on kaupan ja oikeudet sillä joka pistää eniten pätäkkää asian todistamiseen (mielellään oikeudessa) omaksi edukseen. ;)
-
No lähtihän juttua.
En totta puhuen ajatellut julkaista piraattiversioita Prattin sarjakuvista, vaan kääntämään niitä omaksi ja kavereideni iloksi. Toin Espanjasta läjän halpoja divarista ostamiani albumeita, joita ajattelin myydä kavereilleni käännöksen kera, niin että saan rahani takaisin.
Tottahan ymmärrän miten veemäistä olisi jos vaivalla saisin kokoon sarjakuvan ja joku kus-pää sitten möisi sitä jossain Bruneissa omaan laskuunsa.
Toisaalta sympatiani ovat kyllä näiden fumettipelastajien puolella, enkä hämmästyisi, jos joku alkaisi koota suomalaista korkkaripankkia tms.
Tuosta Jenkkien lakisotkuista tuli mieleeni ainakin Tolkienin TSH sotkut. Luin jutun niistä Tajunnan Alkemistit nimisestä kirjasta. Idea oli että Tolkienin kustannusyhtiö ei ollut Jenkeissä jaksanut rekisteröidä itselleen pokkariversion oikeuksia ja joku toinen kustantamo veti heti välistä.
-
Aiheeseen jollain tapaa liittyen, kysyisin että mitä laki sanoo jonkun rekisteröidyn hahmon käyttämisestä omassa sarjakuvassa. Eli siis piirostyö ja tarinan sovitus on omaa käsialaani mutta hahmo on alunperin jonkun muun. En nyt usko että ketään oikeuksienhaltijaa jaksaa kiinnostaa, varsinkaan jos en aio hankkia tuotoksilla rahallista hyötyä, mutta lähinnä pelottaa että joutuu poistamaan tuotoksensa netistä.
Ja kysyisin vielä että onko minulla tämmöisessä tapauksessa tekijänoikeudet kuvitukseen?
-
Aiheeseen jollain tapaa liittyen, kysyisin että mitä laki sanoo jonkun rekisteröidyn hahmon käyttämisestä omassa sarjakuvassa. Eli siis piirostyö ja tarinan sovitus on omaa käsialaani mutta hahmo on alunperin jonkun muun. En nyt usko että ketään oikeuksienhaltijaa jaksaa kiinnostaa, varsinkaan jos en aio hankkia tuotoksilla rahallista hyötyä, mutta lähinnä pelottaa että joutuu poistamaan tuotoksensa netistä.
Ja kysyisin vielä että onko minulla tämmöisessä tapauksessa tekijänoikeudet kuvitukseen?
Se on kiellettyä. Monestihan fanisivuilla on tämänkaltaista ja siihen harvemmin puututaan, mutta esim. Disney -hahmoja käyttäneistä osa on joutunut jopa vankilaan asti (tosin kyseessä on ollut aika rankkaa undergroundia).
Mutta kuitenkin kaikki, mitä olet itse tuottanut on sinun omaasi. Eli voit piirtää Aku Ankasta kuvan ja omistat sen kuvan tekijänoikeuden. Kuitenkaan et voi ilman Disneyn lupaa sitä julkaista, koska he omistavat Akun tekijänoikeudet.
Sitten parodia on asia erikseen...
-
Tähän koko keskusteluun tahtoisin ihan vain sen verran puuttua, että tuntuisi uskomattomalta että USAssa kaikki mitä ei ole julkaistu siellä ja jota ei ole erikseen USAan rekisteröity tms olisi Public Domainia. Sehän käytännössä tarkottaisi, että voisin ryhtyä etsimään kaikkea mitä ei ole vielä ehditty siellä julkaista ja julkaista ne USA:ssa ja importata nämä tuotteet vaikka suomeen. Enemmin uskoisin, että kyse on vain siitä, että on vaikeampi valvoa etuuksiaan USA:ssa ennen kuin joku sikäläinen taho sen tekee.
Mitä tulee muiden luomien hahmojen käyttöön, niin yhtä lailla ne hahmot ovat kehittäjänsä omaisuutta elleivät ole myyneet oikeuksiaan jollekin isommalle firmalle. Kuitenkin muiden luomien hahmojen käyttäminen on laitonta ja en usko, että siitä olisi paljon hyötyä jos omistat piirrokset johonkin, joka on jo alunperin laiton. Toki Fanfictiota on netti täynnä ja suurin osa on sellaista mihin hahmojen oikeuden omistava taho ei edes tahdo puuttua, mutta esim. Disneyn hahmojen käyttämisestä saa varmasti ilmoituksen, että tämä netti saitti on suljettava välittömästi ja jos jatkat hommaa niin saat lakimies armeijan perääsi. Tosin jos tuotteesi on riittävän hyvä niin toki voit yrittää myydä sitä sille taholle joka omistaa hahmot. Esim. jos joku nyt tahtoisi tehdä töitä Marvelille, niin kannattaisi tehdä lyhyt tarina jostain vähän tuntemattomamsta hahmosta ja tämmöinen täyte sarjakuva voisi jopa mennä läpi olettaen että kyse olisi riittävän laadukkaasta tavarasta ja moni muu asia osuisi kohdalleen. Japanilaisten hahmojen käyttö taitaa olla yleisempää ja he eivät tunnu niin paljon asiasta välittävän... Parodiat taitavat sitten taas olla ihan oma lukunsa ja ellei kyse ole mistään mainstream sarjakuvasta niin ainahan voi kysyä tekijältä saako hahmoa käyttää.
Tosin en ymmärrä miksi käyttää jonkun muun luomia hahmoja kun omat hahmotkin voi kehittää ja silloin on jotain järkeä uharata energiaa sarjakuvan tekemiseen kun sitä voi oikeasti jossain julkaistakin.
-
Niin ja selvennyksenä sarjakuvani perustuu siis novelliin, mutta hahmo on sittemmin esiintynyt ahkeraan sarjakuvissakin.
Jostain muistan lukeneeni että kirjallisuudesta tulee ns. vapaata riistaa kun tekijän kuolemasta on kulunut 70 vuotta. Tarkoittaako tämä sitä että voin tehdä kyseisestä julkaisusta sarjakuvaversion ja pitää kaikki oikeudet siihen itselläni?
Edit: Ja pitää vielä mainita että tuo oikeuksien hallinta on siinä mielessä minulle sivuseikka koska teen tätä harrastuspohjalta, ja tarkoitus olisi siis vain julkaista luomustani ilmaiseksi netissä.
-
Weisser pyörittää päivätyökseen Video Search of Miami -firmaansa kopioimalla harvinaisia ja vähemmän harvinaisia elokuvia kaseteille tai DVD:ille - tämä on siis mahdollista USA:n lakien mukaan: jos elokuvaa ei ole virallisesti julkaistu, on sen materiaali ns. public domainia.
tämä on kaikkea muuta kuin selkeä juttu
Älä naurata. Mistäköhän Elitisti on tämän tiedon saanut? Weisseriltä itseltään. Tuo on se sama väite, joka on hänen, ja monen muun bootlegvideoita kauppaavan limanuljaskan kotisivuilla, ja se on valhe. Bisnes sujuu, koska ne taiteilijat, joiden tekijänoikeuksia he loukkaavat, asuvat toisella puolella maailmaa eivätkä ole töissä isoilla studioilla, joten oikeusjuttujen nostaminen tulisi aivan liian kalliiksi heille. Tuo valhe ei ole kauppojen kotisivuilla siksi, että se suojaisi oikeusjutuilta, vaan siksi, että nuo nilviäiset haluavat asiakkaikseen tekijänoikeuksista piittaamattomien sunnuntaianarkistien lisäksi sellaisia, jotka periaatteessa noudattavat lakeja, mutta eivät vaivaudu itse ottamaan selvää, mitä ne lait ovat.
Idea oli että Tolkienin kustannusyhtiö ei ollut Jenkeissä jaksanut rekisteröidä itselleen pokkariversion oikeuksia ja joku toinen kustantamo veti heti välistä.
Aivan mahdollista. Ennen vanhaan Jenkkien lainsäädäntö aiheutti kaikenlaisia kommelluksia, sillä oikeudet piti paitsi erikseen rekisteröidä, myös uudistaa tietyin väliajoin. Kun Fleischerin Teräsmies-piirrettyjen oikeudet jäivät epähuomiossa uudistamatta, seurasi tämä omituinen tilanne, että nuo piirretyt todellakin ovat public domainia, siitä huolimatta, että alkuperäiset Teräsmies-sarjakuvat, ja siis itse Teräsmies-hahmo, ovat edelleenkin tekijänoikeuksien ("tekijä" on siis National Periodicals, nyk. DC Comics) suojaamia.
Nykyään tekijänoikeuksia ei tarvitse erikseen rekisteröidä, ei omassa maassa, eikä missään toisessa maassa, jos molemmat maat ovat allekirjoittaneet Bernin sopimuksen.
-
Niin ja selvennyksenä sarjakuvani perustuu siis novelliin, mutta hahmo on sittemmin esiintynyt ahkeraan sarjakuvissakin.
Jostain muistan lukeneeni että kirjallisuudesta tulee ns. vapaata riistaa kun tekijän kuolemasta on kulunut 70 vuotta. Tarkoittaako tämä sitä että voin tehdä kyseisestä julkaisusta sarjakuvaversion ja pitää kaikki oikeudet siihen itselläni?
En tiedä onko tuokaan ihan niin yksinkertainen juttu, mutta on toki lukuisia hahmoja joita voi käyttää ihan vapaasti kuten nyt ainakin Robin Hood ja Arthur ja varmaan melkein kaikki viktoriaanisen ajan kirjallisuuden hahmot. Kiinnostavampaa olisikin tietää onko esim. Conan jo vapaata riistaa tai onko siitä tulossa vapaata riistaa muutaman vuoden kuluttua. Robert E Howardin kuolemasta on jo aika kauan, mutta muistaakseni Conanin oikeudet myytiin joku aika sitten jollekin skandinaaviselle firmalle ellen nyt ihan puhu läpiä päähäni.
Mutta oma mielipiteeni on, että tekijänoikeuksia pitää kunnioittaa vaikka kyse olisi miten pienestä julkaisusta tahansa. Tosin ellei kyse ole kenenkään ison firman omistamasta hahmosta, niin tuskin kukaan tulee vaatimaan kotisivun sulkemista ja tuskin hahmon keksijäkään haudassastaan nousee valittamaan sinulle hahmon käyttämisestä.
-
Ruma juttuhan tuo piratismi on. Tähän väliin pakko (ilman sulkuja huom!) on tunnustaa että olen jonkun verran tuohon tekijänoikeusien rikkomiseen syyllistynyt.
Lähinnä anime ja manga fanikäännöksiä, joskaan en kovin montaa niitäkään. Tosin pc ruudulta on ikävä lukea ja elokuvien katseluunkin se on liian pieni, joten yritän ostaa kaupasta kaiken mihin budjetti antaa myöden. Mitä tuohon mainittuun CD ja DVD levyjen ylihintaan tulee, niin levy-yhtiöt saavat kyllä syyttää itseään osittain kun ovat CD:n alkuajoista lähtien pyytäneet törkyhintoja levyistä. Mutta DVD:tkö kalliita? Halpoja ne mielestäni ovat, kun otetaan äänen+kuvan laatu ja muu krääsä huomioon.
Olen kyllä ehdottomasti musiikkipiratismia vastaan ja jos elokuvia nyt on AIVAN pakko ladata netistä laittomina kopioina, niin linjani on että elokuvan täytyy olla joko a) mahdoton saada Suomesta tai b) täyttä roskaa, jota kukaan ei ostaisi muutenkaan. Piratismia yritän ainakin omalta osaltani koko ajan rajoittaa, ja nyt se onkin jäänyt aika vähiin.
Suurin syy piratismin leviämiseen on varmasti se että niitä levittävien sivujen osoitteet leviävät paljon nopeammin ja laajemmalti kuin laillisten ilmaistuotossivujen osoitteet.
Jaaha tulipas taas varsin tarpeeton sillisalaattivastaus mutta olkoon.
edit: typoja, niin ja piratismia ei tueta. ;)
-
Tottahan ymmärrän miten veemäistä olisi jos vaivalla saisin kokoon sarjakuvan ja joku kus-pää sitten möisi sitä jossain Bruneissa omaan laskuunsa.
Sellaisestahan voisi olla suorastaan otettu.
-
Aiheeseen jollain tapaa liittyen, kysyisin että mitä laki sanoo jonkun rekisteröidyn hahmon käyttämisestä omassa sarjakuvassa.
Kyllä hahmo saa ihan luvallisesti "vierailla" sarjakuvassasi, sanotaan ruudun tahi muutaman ajan. Se on visuaalista lainaa, viittausta, näin on tehty maailman sivu ja tullaan tekemään, eikä sitä missään ole kielletty.
Kokonaan oman sarjan tekeminen jonkun muun hahmoa käyttäen on toki kielletty. Ja sitten parodia sopivasti etäännytettynä on ihan ok. Sanokoon vaikka Disney mitä. Muinaiseen Air-pirates juttuun Disney puuttui ja voitti, koska Mikki ja kumppanit esiintyivät tismalleen omilla nimillään ja ilmiasuillaan tässä underground-lehdessä.
Timo
-
Olis kiva saada Herra Disneyltä postia. Pitäisköhän pyöräyttää parit ankkaseikkailut... ::)
-
Niin ja selvennyksenä sarjakuvani perustuu siis novelliin, mutta hahmo on sittemmin esiintynyt ahkeraan sarjakuvissakin.
Jostain muistan lukeneeni että kirjallisuudesta tulee ns. vapaata riistaa kun tekijän kuolemasta on kulunut 70 vuotta. Tarkoittaako tämä sitä että voin tehdä kyseisestä julkaisusta sarjakuvaversion ja pitää kaikki oikeudet siihen itselläni?
Edit: Ja pitää vielä mainita että tuo oikeuksien hallinta on siinä mielessä minulle sivuseikka koska teen tätä harrastuspohjalta, ja tarkoitus olisi siis vain julkaista luomustani ilmaiseksi netissä.
Tuo tekijänoikeus voi säilyä tosiaan esim. firmalla tekijän kuoltua (esim. Tarzan, Conan etc.). Kannattaa siis tarkistaa kyseisen novellin olemus (vapaata riistaa vaiko ei).
Jos se on pudonnut ns. public domainiin, niin siitä saa tehdä vapaasti vaikka sarjakuvasovituksen. Täytyy kuitenkin huomata, että käännöksissä käännöskin on tekijänoikeudella suojattu.
Itse et kuitenkaan saa sarjakuvasovitusta tekemällä tarinan/hahmojen tekijänoikeuksia, mutta tekemäsi teos itsessään kyllä on laillisesti sinun.
Esim. oliko se Huitula, joka joskus teki Sherloc Holmes -albumin? En muista perustuiko Doylen kirjaan vai ei, mutta joka tapauksessa oli ihan laillinen tempaus. Ja siinäkin sarjakuvan tekijän tekijänoikeus rajoittui vain kyseiseen albumiin (=lähinnä se kuvitus, mutta myös se sovitus).
Mielenkiintoista muuten on sekin, että ideat eivät ole tekijänoikeussuojattuja. On siis lupa tehdä samankaltaisia tarinoita. Muutat vain tarinasta nimet ja paikat ja vähän muutoksia sinne ja tänne ja siinä meillä on uusi Tarina Sormustinten Johtajasta. Tietenkin tässäkin kuljetaan vähän hämärillä poluilla.
Edit: Täsmensin vähän...
-
Eikös Regis Loisel hyödyntänyt juuri tätä "vapaata riistaa" -asetusta tehdessään Peter Pan sarjakuvansa. Tuolloinhan tekijän kuolemasta tuli kuluneeksi ? vuotta ja samalla hahmon oikeudet tipahtivat pois myös Disneyltä.
Hank Williamsin tapauksessa en saisi tehdä Hank Williams levyä ja myydä sitä, mutta luultavasti saisin tehdä levyllisen Hank Williams covereita, ilman että joutuisin niiden tekemiseen lupia kyselemään.
Useista kodeista löytyy myös Taistelevat metsot -teos, ei kylläkään se originaali.
Tekijänoikeus ei ole niitä yksinkertisimpia asioita, esim. Gaimanhan käy oikeutta McFarlanen kanssa joistakin Spawnin hahmoista. Gaiman vieläpä lupasi, että kuka tahansa joka häneltä luvan kysyy saa tehdä sarjakuvaa näistä hahmoista, mikäli hän oikeusjutun voittaa.
Ja sitten, jos tekee fanisarjakuvaa, ei sinulla ole oikeuksia mihinkään muuhun kuin omaan taiteeseesi, oikeuksien omistaja voi lainata sinulta vapaasti juonen jos sen niin hyväksi näkee. Tämä on oikeudessa todennettu fakta. (Ihan kuin olisin lukenut tästä kvaakissa, etsin kyllä mutta ei löytynyt. ??? )
Jotta jos jostain lainaa niin parempi ottaa jostain todella vanhasta, Kuningas Oidipuksesta vaikka.