Ovat luultavasti enemmän huolissaan siitä, että historialliset faktat ja yksityiskohdat ovat oikein kuin onko tarina erityisen onnistunut tahi omaperäinen.No tuo selittääkin sen, että ainakin tekstaus näytti noissa aika onnettomalta. Siis kokonaisuus tekstilaatikoiden ja puhekuplien asettelusta lähtien.
Eivät nämä vielä Severinin ja Kubertin asemaa horjuta tai vastaa ECn sotasarjakuvia
Näitä suomeksi! Kun kunnon sotasarjakuvaa ei oikeastaan ole suomennettu. Spesiaalikorkkarina?Kannatetaan. Sillä saisi minutkin ostamaan Korkeajännityksen.
Muistaakos kukaan noita 1970-luvun(???) "Toinen maailmansota"-nimikkeellä julkaistuja albumeita?
Albumeita? Muistan että olisi ollut Ensimmäinen maailmansota ja Toinen maailmansota -nimiset albumit. Niissähän nimenomaan kerrattiin faktoja eikä seikkailtu.Minä muistan ainakin semmoisen A4-kokoisen albumisarjan (ainakin kaksi albumia), joka sijoittui 2. maailmansotaan ja taisi olla sillä nimelläkin. Enimmäkseen historiallisten tilanteiden kertomista dramatisoituna. Nää voi tietekin olla jo 80-luvulta.
Minä muistan ainakin semmoisen A4-kokoisen albumisarjan (ainakin kaksi albumia), joka sijoittui 2. maailmansotaan ja taisi olla sillä nimelläkin. Enimmäkseen historiallisten tilanteiden kertomista dramatisoituna. Nää voi tietekin olla jo 80-luvulta.
Surf-Jokea myötäillen:Mutta voisi olettaa, että ainakin Kubert ja EC:n sarjat voisivat mennä Korkeajännityksen vakilukijoillekin vaikkapa Ihmesarja-tyyllisenä pokkarina. Ja minä ainakin tykkäisin saada Kubertia juuri mustavalkoisena.
Ongelma ei ole siinä, saadaanko Veli ostamaan Korkeajännitys, vaan saadaanko korkkarilukija ostamaan Ennisiä, Kubertia, EC:tä tms. speziaaleja.
Kubert ja EC:n sarjat Korkeajännityksen vakilukijoille Ihmesarja-tyyllisenä pokkarina. Ja minä ainakin tykkäisin saada Kubertia juuri mustavalkoisena.
Aa, tarkoittanet sarjaa Toisen Maailmansodan kohtalonhetket sarjakuvina. Siitä varmaan Curtvile ja Pasoleatikin puhuivat.
Toivottavasti kukaan ei muista "Suuri Sota" -räpellyksiä, jotka myös yrittivät linjata keskeisiä sotatapahtumia hiukan korkkaria isompiin pikkulehtiin. Avuton fumettitaide sai kyllä arvostamaan Commando-kuvituksen vankkaa perustasoa.
Garth Ennisin War Stories -tarinoita suomeksi toivokaamme. Parasta sotasarjakuvaa vuosikausiin.Katselin noita juuri viime viikolla pikaisesti. Isoimman vaikutuksen teki Lloydin kuvittamat tarinat ja hieno väritys; oli sellainen hyvin ajankuvaan sopiva tunnelma noissa.
Kaikkien aikojen parhaita taas ovat minusta EC:n Two-Fisted Talesit ja Frontline Combatit. Enpä sitten tiedä osaako korkkareiden ystävä niitä arvostaa.Olen hankkinut muutamia reprinttejä lähinnä Wally Woodin kuvituksen vuoksi, tai siis kuvittelen niiden olleen juuri noita EC stooreja.
DC-Showcase -sarja menee muuten aina hulppeammaksi. Nyt ilmaantui 500-sivuinen "The Haunted Tank", jossa pieni Stuart-panssari pinnistelee isompiensa rinnalla kapinakenraali Jeb Stuartin haamun avittamana. Ihan huimaa stuffia, joskin rehvakkaasti itseään toistavaa.
http://en.wikipedia.org/wiki/Haunted_Tank
Pride of Baghdad on tosiaan sotasarjakuva, jonka tajusin itse asiassa vasta nyt kun sanoit. Perustuu tositapahtumiin ja suosittelen sitä kaikille.
Garth Ennisin War Stories -tarinoita suomeksi toivokaamme. Parasta sotasarjakuvaa vuosikausiin.
Tutustumisen arvoinen on myös Ennisin kirjoittama 303.Luin tämän kanssa viikonloppuna ja tykkäsin kovasti. Eniten tähän asti lukemistani Ennisin sotasarjakuvista (jossei Karkeajännitystä lasketa;) ), mutta harmittavan vähän niitä olen itse asiassa kerinnyt lukemaan...
Afganistan jälkeen syyskuun yhdeksännen 2001.
Burrows piirtää upeasti eikä sotaa tehdä kunniakkaaksi.
Ei lapsille eikä korkeajännitysosastoa.
Ten rounds rapid.
Sotasarjakuvista tekisi mieli nostaa esille myös Joe Kubertin loistava "Yossel : April 19, 1943". Sarjakuva käsittelee holokaustia ja Varsovan ghetton tuhoa ravistelevasti, eikä itse asiassa jää vaikuttavuudessa kovin paljoa edes "Mausille". Lukekaa ihmeessä!
http://www.amazon.com/Yossel-April-1943-Joe-Kubert/dp/074347516X
No niin.
Suomalaisesta kirjakaupasta löytyi jotain ihan siedettävääkin.
Mammoth book of War Comics.
Noin 500 sivua Nakazawa, Alex Tothia, Sam Glanzmania, Eisneria, Severinia, Briggsia, Biukovicia...
Kokoelma joista osa pätkäistyjä otoksia, mutta silti.
hinta 9,90€
isbn 9781845295868
linkin takaa Biggles Falklannin sodassa.
Ei, ei ole läppä.
näemmä ei niin tyhjänpäiväistä syytä surmata kanssaeläjiä ettei siitä sarjakuvaa väännettäisi mutta tämä tuli viheltämättä kovaa takoikealta:
http://www.cinebook.co.uk/catalogue~Cat~A-008-012B~Code~9781905460229.asp
linkin takaa Biggles Falklannin sodassa.
linkin takaa Biggles Falklannin sodassa.
Ei, ei ole läppä.
Minä luin W.E.Johnsia joskus kymmeniä vuosia sitten ja nehän sijoittuivat 2. maailmansotaan.
Churchillista Thatcheriin. Miesparka.
tuo taitaa mennä tilaukseen.
Ovatkohan ne tehneet Biggles in Fallujah-opuksenkin?
Biggles seikkaili jo 1. maailmansodassa ja käväisi vapaaehtoisena talvisodassakin. W.E. Johnsin kirjoissa Biggles seikkaili n. 70-luvulle saakka.
Ruotsissa Biggles on kai aika kova juttu ja sieltä on lähtöisin suomessakin julkaistut Biggles-albumit.
...
Falklandin sodassa lentävä ensimmäisen ja toisen maailmansodanveteraani kun vain herättää tuntemuksia ennemmin parodiasta.
linkin takaa Biggles Falklannin sodassa.
No nyt löytyi kuin vahingossa klassikkotaistelu ja tekijätiimikin vaikutta aika ärjyltä.
Eikö ole tuollaista postimerkkiä isompaa näytettä missään?
Tosiaankin vastapuolen versio olisi automaattisesti vähintään 10 kertaa mielenkiintoisempi.
Itse en oikein tajua miksi saksalaiset ovat monille niin tavattoman paljon kiehtovampia.
"Pahuuden" ja voiman insigniat inspiroivat, ja onhan saksalaisunivormuissa todettu olevan militanttia erotiikkaa yli sukupuolirajojen...
Hyvä Luoja, onko Jarlan profiilikuvassa Mikko Kivinen natsipaidassa?
Heh, Pekka Siitin, valtakunnan marsalkanmaksamakkara ja überstuberstrudelhan se on. Liekö luukerit ojossa.
Kallistun enemmän tähän estetiikkaselitykseen kuin vaikkapa entiseen aseveljeyteen...Kalustodesignin puolella on vuosien varrella todettu oman ja tuttujen estetiikan vetävän enemmän tosiaan tuonne niksmannien suuntaan.
Osa syy miksi miksi sakemannit ja japanilaiset ovat kiinnostavampia on tietenkin se, että historiankirjoitus on heitä kohtaan ollut vääristelevä ja vähättelevä. Oikei he teki "pahoja" asioita,
"Pahuuden" ja voiman insigniat inspiroivat, ja onhan saksalaisunivormuissa todettu olevan militanttia erotiikkaa yli sukupuolirajojen...
En ole perillä Mosleysta, mutta muistui juuri mieleen että Tom Of Finland piti täysin selvänä, että natsien univormut suunnitellut taho ei olisi viihtynyt hampurilaisessa heterokabareessa.
Nyt vasta on ollaan päästy oikeassa historiantutkimuksessa vauhtiin, vuosikausia media syyti lähinnä juutalais-amerikkalaista propagandaa saksalaisista ja muista.
Asko ja Lönkkö ovat asian ytimessä, sakemmanit olivat ja ovat jotenkin esteettisempiä ja kekseliäämpiä kun muut. Ja kyllä saksalainen ja japanilainen sotilas olivat rautaa, saksalaiset pitivät monta vuotta Eurooppaa pihdeissään ja saman teki Japani Aasiassa, aika hyvä saavutus, se on pakko myöntää.
Venäläiset eivät olleet esteettisiä mutta lopulta kohtuullisen kekseliäitä ja niillä oli luja sietokyky. Niiden ansiosta Suomessakaan ei ole sinuntapaiset esteetikot nyt vallassa.
http://www.exile.ru/articles/detail.php?ARTICLE_ID=7739&IBLOCK_ID=35
Korkkareille sallittakoon poikkeuksellisesti sodan esittäminen urheilusuorituksena.
Sota on aina hirveä tragedia. Oikeassa elämässä, jos toiselta ottaa jostain syystä hengen tai vahingoittaa tätä muutoin, niin sen pitäisi olla pelkästään vain häpeällinen juttu.
Sori, vieläkin oli offtopiccia: Korkkareille sallittakoon poikkeuksellisesti sodan esittäminen urheilusuorituksena.
Öh, ei se nyt aina ihan niinkään ole... kyllä monessa Korkeajännityksessä sota esitetään totisena touhuna.
Ootko ihan varma? Meillähän on oikeistohallitus ja kovasti on taas Marski nostettu jalustalle ja puhuttu kunniakkaasti Vapaussodasta ja Tali-Ihantalasta.
Historiallisesti Suomi ja Saksa ovat aina kulkeneet käsi kädessä.
Asko ja Lönkkö ovat asian ytimessä, sakemmanit olivat ja ovat jotenkin esteettisempiä ja kekseliäämpiä kun muut.
Ihan puhtaasti mielenkiinnosta....
jos Charleyn sota otetaan pois listalta, mikä vastaisi sarjakuvissa rautaristiä, yhdeksättä komppaniaa ja Isku mogadishuun-elokuvia?
Jaa-a. Noista ainoastaan Rautaristi on Charley's Warin arvoinen teos, melkeinpä sotaelokuvista parhaimpia, muiden tasoisia sarjakuvia en välittäisi lukea..
Sen verran korjaan että et vissin ole nähnyt yhdeksättä komppaniaa ja että Black hawk downin kohdalla viittaan ennen muuta Mark Bowdenin ansiokkaaseen kirjaan joka ei kaunistele mitään.
Sen tasoista sarjakuvaa ei ole vielä tehty, tietääkseni.
Miten sarjakuvajournalismi sitten uppoaa tähän (realismia ja historiallista paikkansapitävyyttä hakevaan) sotasarjakuvien genreen? Joe Saccon Palestiina ja etenkin Safe Area Gorazde?
En ole lukenut tuota jälkimmäistä. Onko se hyvä?
Yhdeksäs komppania on sitä samaa huttua kuin valtaosa amerikkalaisista Vietnam-leffoista. Ollaan esittelevinään sotaa julmana
Eihän olla. Ei 9.K esitä sotaa julmana vaan kauniina. Filmograafinen taideteos, joka nyt vain sattuu olemaan sotamiljöössä.
... jos Charleyn sota otetaan pois listalta, mikä vastaisi sarjakuvissa rautaristiä, yhdeksättä komppaniaa ja Isku mogadishuun-elokuvia?
Isku Mogadishuun ja Yhdeksäs komppania jämähtävät molemmat mielestäni sodan välineurheiluun ja uuvuttavaan tappomelskeeseen. Ensin mainitusta emme saane koskaan tietää, miten tapahtumat olisi kuvattu, jos WTC-iskun jälkitärinät eivät olisi iskeneet leikkauspöytään... Kirjan mukaisesti, olettakaamme.
Katsoin tänään elokuvan Yhdeksäs komppania.
Taistelukohtausten koreografia oli ala-arvoisia; Afgaanisissit kävelevät kuin zombiet kohti venäläisten asemia.
Ilman comics codea Rock saattaisi olla todellinen klassikko, nyt se on vähän munaton kuriositeetti. Parkerin sotasivut taas on huimaa luettavaa edelleen.
Eli mikä olisi sellainen sotasarjakuva, jossa on keskitytty estetiikkaan ?ja jos joku keksii vastauksen: kertokoon.
DC:n 70-luvun Weird War Tales oli vain se hulvattomin DC:n sotasarjoista. Iloisesti sotkettu kauhua ja sotaa.
....
Mutta ei Haunted Tankillakaan ollut nimikkolehteä, vaikka se menikin vuosikaudet G.I.Combat -lehdessä.
mutta ottaen tämän takana olleen aivoriihen huomioon, mitä vain on lupa odottaa.
comics continuumissa kansi (http://www.comicscontinuum.com/stories/0809/15/hauntedtank1.htm)
Kubertin kirja Bosnian sodasta eli Fax From Sarajevo on erittäin suositeltava myös ...
Curtti:
Ja aivoriihi oli mikä? Siis ketkä?
Kubertin kirja Bosnian sodasta eli Fax From Sarajevo on erittäin suositeltava myös ...
Suvi Kandell piirsi tuosta arvostelun (http://www.sarjakuvanteko.fi/wiki/index.php/Kubert_Joe:_Fax_from_Sarajevo).
Sloveniaan asettunut Ervin vietti viime vuonna (ehkä edelleenkin) pitkiä aikoja Sarajevossa rakennuttamassa pommitettua toimitaloaan ehommaksi. Oli kuulemma muodostunut kiusalliseksi sotatuhojen turistikohteeksi muuten ahkerasti restauroidussa kaupungissa.
Suvi Kandell piirsi tuosta arvostelun (http://www.sarjakuvanteko.fi/wiki/index.php/Kubert_Joe:_Fax_from_Sarajevo).
Juuri postasin tuosta hyvästä ja totaalisen tuoreesta Guerillas -sarjasta jonka kakkkososa ilmetyi viime viikolla.
Tällä viikolla ilmestyi First Secondilta myös mainiolta näyttänyt Alan's War, jota en ole vielä ehtinyt lukea.
Eräs parhaimpia sotasajakuvia ikuna eli Charley's War ilmestyy edelleen. Vitososa liki tarkalleen kuukausi sitten.
Kohta saadaan Suomen sotien ilmasotakorkkari!
Jos nuo eivät kelpaa niin eikun Himmel! Engländer! dakadakadaka Aargh!...
Tuon Alan's warin takana on Emmanuel Guibert, joka on mielestäni yksi tän hetken taitavimpia piirtäjiä. Ukko hallitsee monta erilaista tyyliä, ja kaikki on ajatuksella tehtyjä. Omistan franskalaisina kaksi Alan's waria ja voin kyllä suositella.
Kopsahti postiluukusta tänään tuo Alan's War, First Secondin englanninkielinen versio.
Kopsahti postiluukusta tänään tuo Alan's War, First Secondin englanninkielinen versio. En tajunnut että se on niin paksu, 304 sivua plus kuvasivut. Ranskaksi olen nähnyt etäältä vain niitä yksittäisiä osia, mutta tuossa ne on kaikki kolme yksissä kansissa. Ja maksoiko tuo nyt sitten 11,70 eur.
Mukavaa kun on paksuja sarjakuvia.
Mulla löytyy nuo kirjahyllystä ranskankielisinä, ovat erittäin mielenkiintoisia. Guibert on kingi kun uskaltaa tehdä tuollaisia tekniikkakokeiluja.
Tämä Huuhkaja tuli varsin oivaan sauman, sillä olen viime aikoina lueskellut muutakin aiheeseen liittyvää, mm. Antony Beevorin "Berliini 1945"- kirjan ja pari kuvakirjaa. Tästä tulikin mieleeni: mitä muita hyviä ww2-aiheisia sarjakuvia suosittelisitte? Korkkarit on hyvin hallussa, mutta jotakin tällaista "totisempaa" tavaraa etsiskelisin. Erityisesti itärintama kiinnostaa mutta toki muutkin sotatapahtumat, lentokonejutut ei niinkään. En myöskään ole yletön acionin ystävä joten hieman pohdiskelevampikin ote kelpaisi.
Tästä tulikin mieleeni: mitä muita hyviä ww2-aiheisia sarjakuvia suosittelisitte? Korkkarit on hyvin hallussa, mutta jotakin tällaista "totisempaa" tavaraa etsiskelisin. Erityisesti itärintama kiinnostaa mutta toki muutkin sotatapahtumat, lentokonejutut ei niinkään. En myöskään ole yletön acionin ystävä joten hieman pohdiskelevampikin ote kelpaisi.
Hugo Prattin Aavikon Skorpionit tuloo ekana mieleen.Ja jos Prattissa pitäydytään ja WWII on kriteeri, niin sitten tietysti Morgan mukaan listalle.
Entäpä laadukkaat Vietnamin sotaa käsittelevät sarjakuvat? Onko niitä?
Tykkäsin Joe Kubertin piirustamasta Tuomarin Vietnam-seikkailusta Sarjakuvalehdessä 7 ja 9/96. Ainakin muistaakseni se sijoittui Vietnamiin, lukemisesta on tuo 13 vuotta...
Entäpä laadukkaat Vietnamin sotaa käsittelevät sarjakuvat? Onko niitä?Marvelin Namin pesee mennen tullen aikoinaan Applelta tullut Don Lomaxin Vietnam Journal jonka kokoomia Transfuzion on juuri nut uudelleenjulkaisemaan. Parasta Vietnam -sarjakuvaa ikuna! Marvelhan jopa houkutteli miehen Nam -lehteensä VJ:n takia. Lomax on itsekin Vietnamin veteraaneja.
Mutta sitten niitä suosituksia...
Kiitos paljon mielenkiintoisista vinkeistä! Maus on toki tuttu jo aikojen takaa, mutta ainakin nuo Ennisin teokset on kyllä tsekattava, vaikuttivat juuri siltä mitä etsinkin.
Vähän aikaa sitten selailin The Other Side (http://en.wikipedia.org/wiki/The_Other_Side_(comics)) albumia ja näytti ihan hyvältä. Sitä ei kuitenkaan ollut hankintalistallani, joten jätin hyllyyn. Tarkoitus olisi kyllä tuo jossain vaiheessa lukea.
biologista sodankäyntiä harrastettiin jo 1300-luvulla ulosteisiin tahrittujen miekkojen muodossa
Ei nyt mennä syvemmälle tähän aiheeseen, mutta sivuhuomautuksena ihmiskunta on tuntenut tämän historian hämärästä saakka. Tyypillisempää on käsittääkseni ollut nuolten tahriminen, mikä käy järkeen käytännön syistä.
Sotasarjakuvien ystäville takuulla tutuksi tulleen Warren Ellisin ja minulle aivan tuntemattoman Raulo Cáceresin yhteistyönä syntynyt "Crecy" tuli lukaistua eilen illalla.
Warren Ellisin käsikirjoittama ja espanjalaisen Raulo Cáceresin kuvittama sarjakuva "Crecy" (Avatar Press, 2007) kertoo lyhyesti ja ytimekkäästi satavuotisen sodan kenties merkittävimmästä Crécyn taistelusta (v. 1346), jossa ranskalaisten raskaasti varustettu ritariarmeija kärsi liittolaisineen karmaisevan tappion englantilaisten jousimiesten tulituksessa.Satavuotisessa sodassa oli kolme suurta ja kuuluisaa englantilaisvoittoa: Crécy (v. 1346), Poitiers (v. 1356) ja Agincourt (v. 1415), jotka kaikki (hieman yksinkertaistaen) menivät suurinpiirtein saman sapluunan mukaan: Englannin jousimiehet vastaan Ranskan ritarit.
Satavuotisessa sodassa oli kolme suurta ja kuuluisaa englantilaisvoittoa: Crécy (v. 1346), Poitiers (v. 1356) ja Agincourt (v. 1415), jotka kaikki (hieman yksinkertaistaen) menivät suurinpiirtein saman sapluunan mukaan: Englannin jousimiehet vastaan Ranskan ritarit.
....
Hieman huvittavaa on, että englantilaiset edelleen hehkuttaa noita (ennenkaikkea Agincourtia) kätevästi unohtaen sodan lopputuloksen (eli takkiin tuli).
Agincourt oli monessa mielessä silti merkittävä, eikä vain juosimiesten kuolettavuuden ansiosta.Olisihan englantilaisille toki lunnaat kelvanneet. Taistelu oli kesken, eikä niillä ollut laittaa vähiä miehiään vartijoiksi vangeille, joten Henrik V käski tosiaan tappaa vangit sosiaaliseen taustaan katsomatta. Tietäen, että säätyläiset asemiehet (lunnaiden toivossa) eivät tähän suostuisi, laittoi kuningas jousimiehet asialle.
Britit sovelsivat myös tasa-arvoa taistelukentällä:
Nyt vangiksi jääneitä kohdeltiin uudella tavoin, ei ritarien paluuta tappiolla ja talonpoikaisrivimosurien teilausta.
Kaikki tapettiin.
Samanarvoisuus on kaunis asia
Ellis ei ole paljoa aiheesta sota kirjoittanut, toisin kuin Garth Ennis.
war stories ja uudemmat ovatkin nk. hyvää sarjakuvaa
Entäpä laadukkaat Vietnamin sotaa käsittelevät sarjakuvat? Onko niitä?
...suuren taistelun tai tilan tuntua
...
...kuvitettu tietokirja imee mukaansa ja vie tapahtumien keskelle paljon tehokkaammin
P. Jarla
...Tarina tarttee olla, vaikka kuinka kliseinen tai "luova."
...
"...Pahuuden" ja voiman insigniat inspiroivat, ja onhan saksalaisunivormuissa todettu olevan militanttia erotiikkaa yli sukupuolirajojen..
Asko AA
...luen edelleen historiani mieluummin kunnon kirjoina kuin puolivillaisina sarjakuvasovituksina.
...
Ennisin sota ei ole Korkkari-henkistä poikain seikkailua, vaan raakaa, julmaa, järjetöntä ja veristä - eli toisin sanottuna varsin realistista - temmellystä.
...
...toimi aika hyvin kartoittaessaan neljän eri puolilla taistelevan ja toisensa sattumalta samassa kranaattikuopassa kohtaavan sotilaan taustoja ja motiiveja
...
Yossel : April 19, 1943". Sarjakuva käsittelee holokaustia ja Varsovan ghetton tuhoa ravistelevasti
...sotaa sekä alabamalaisen merijalkaväen mosurin ja että pohjoisvietnamilaisen sissin näkökulmasta. Sota on raakaa ja brutaalia - taistelukentän hirveyksiä kuvataan hyvin graafisesti ja realistisesti - sotilaiden mielenterveys reistailee pahemman kerran eikä kumpikaan osapuoli taistele puhtain asein.
Matti Karjalainen
Kanigher kertoi sankaruudesta unohtamatta pelkoa ja kauhua ja kaikkea epäinhimillisyyttä joka aiheeseen liittyy. Hänen onnistui myös pitää suitset aisoissa niin että tarina säilyi jossain määrin uskottavana ja viihteellisenä,
...
Burrows piirtää upeasti eikä sotaa tehdä kunniakkaaksi.
...
...tilan kuvaus jossa ihmisien on pakko määrittää itsensä yksilötasolla.
Millainen kukin on. Mitä on valmis tekemään ja mitä ei.
mahdollisuus tulla joksikin muuksi, itseään suuremmaksi tai pienemmäksi.
...
...realismin taju, mustahko huumori ja oivallinen taide
Curtvile
Sota on niin absurdi tila, että se paitsi liikuttaa, myös viihdyttää. Jossain vaiheessa sille on pakko nauraa, sitä kutsutaan defenssiksi. Suhtautuminen sotaan elää ihmisellä jatkuvasti, tiedon ja eri näkökulmien saamisen myötä. Kakarana sota ja sotaleikit olivat maailman siistein juttu, nykyään kyyneleet putoilevat Nakazawan sarjakuvan ruutujen päälle, tietenkin ilman, että naiset näkevät. Parhaimmillaan sotasarjakuvan lukeminen on isoloitunut, masturbatoris-henkinen oman maailmantuskan ruokintaprosessi.
Janne Kuusinen
En pidä ollenkaan (realismiin pyrkivistä) sotakuvauksista, joissa jommasta kummasta osapuolesta tehdään sankari.
Merrot
Archie Goodwin, Frank Frazetta, Wally Wood, John Severin, Alex Toth, Al Williamson, Russ Heath, Reed Crandall, and Gene Colan, Blazing Combat was originally published by independent comics publisher James Warren in 1965 and ’66. Following in the tradition of Harvey Kurtzman’s Two-Fisted Tales and Frontline Combat, Goodwin’s stories reflected the human realities and personal costs of war rather than exploiting the clichés of the traditional men’s adventure genre. They were among the best comics stories about war ever published.
Blazing Combat ended after its fourth issue when military post exchanges refused to sell the title due to their perception that it was an anti-war comic. Their hostility was fueled by the depiction of the then-current Vietnam War, especially a story entitled “Landscape,” which follows the thoughts of a simple Vietnamese peasant rice-farmer who pays the ultimate price simply for living where he does — and which was considered anti-war agitprop by the more hawkish members of the business community.
Blazing Combat (http://www.fantagraphics.com/index.php?page=shop.product_details&flypage=shop.flypage&product_id=1719&category_id=546&manufacturer_id=0&option=com_virtuemart&Itemid=62&vmcchk=1&Itemid=62) tuloo!...pehmeäkantisena.
Kiinnostaisi nimittäin tietää mikä genressä teitä alan harrastajia eniten sykähdyttää? [...] Kiinnostaisi kuitenkin vielä se että miten tärkeää mielestänne koneiden ja aseiden kuvaaminen on?
Dong Xoai 1965 tekijänään Joe Kubert (http://dccomics.com/dcu/comics/?cm=14371)
jotenkin tuntuu että tuolta on LUPA odottaa laadukasta Vietnamin sotaa käsittelevää sarjakuvaa
Lahjoitan kirjan tänään Oulun kaupunginkirjastoon. Sieltä sitä voi kysellä lainaksi muutaman päivän päästä
Kysymällä selvisi, että se on hyllyssä ehkä joskus syksyllä.
Onko tuo Blazing Combat julkaistu alunperin väreissä? Siis ne irtonumerot. Aika monenlaisia (väritys?)tekniikoita ovat piirtäjät käyttäneet.
Komppaan.En ole noita 70-luvun juttuja lukenut, mutta oikeastaan nuo kaikki 2000-luvun Weird WHATEVER Talesit enimmäkseen pelittivät penteleen hyvin!
Ja 2000-luvun alun 4-osainen minisarja Weird war tales on myös erinomainen.
Tämä Imagen ulos pukkaama Brahm Revelin Vietnamiin sijoittuva lehti on ainakin parin numeron perusteella oikein suositeltava tuttavuus.
Käsitteleekö mikään täysjärkinen sarjakuva vuoden 1812 sotaa? Sehän on kaikin puolin vähän kummallinen selkkaus, ja aika vähän tunnettu.Oliko kaikki kuukkelin löydökset jotenkin vajaajärkisiä ?
Käsitteleekö mikään täysjärkinen sarjakuva vuoden 1812 sotaa? Sehän on kaikin puolin vähän kummallinen selkkaus, ja aika vähän tunnettu.ECn sotatarinoissa ja muistaakseni myös Blazin' Combateissa oli joitain tarinoita tuosta kahinasta.
Garth Ennis palaa Taistelukentille.
Battlefields The Green Fields beyond sarja alkaa marraskuussa ja päättää sarjan.
Kersantti Stiles saa vihdoin tankin jolla tekeekin mitä tahtoo, mutta tämä on 1951 Korea ja kevät offensiivi....
Ovatko fransut käsitelleet 1950-luvulla käymäänsä Algerian sotaa sarjakuvissa? Olen ymmärtänyt, että tuo suhteellisen likainen siirtomaasota ja siihen liittyneet sisäpoliittiset kriisit ovat vieläkin melko kipeä aihe ranskalaisille.
Ovatko fransut käsitelleet 1950-luvulla käymäänsä Algerian sotaa sarjakuvissa? Olen ymmärtänyt, että tuo suhteellisen likainen siirtomaasota ja siihen liittyneet sisäpoliittiset kriisit ovat vieläkin melko kipeä aihe ranskalaisille.
tänään tuli nakattua rahaa paitsi kahteen vakipaikkaani myös akateemiselle ja niiden sarjishyllyssä nökötti Apalin kustantama Oliver Speltensin kynäilemä
Varjojen ArmeijaOsa 1:Venäjän talvi
näytti oikein hyvältä pikaselauksella, saksalaisten itärintamaa ei kuvata näemmä kivana kesäretkenä.
Perus sujuva realistisemman BDn näyte ei nopeasti ollut yhtä veretöntä kuin lentokonekuvauksensa, formaatti on yhä päin prinkkalaa (kovat kannet) joten jopa -20% hinnasta täkyillä jäi vielä ainakin tänään odottamaan aikaa parempaa.
Todennäköisesti jossain välissä käy pyydykseen ja oletan foorumilta löytyvän faneja.
Kun nyt katselee vaikka Pacific-televisiosarjaa, tai Taistelutovereita, miltä tuntuisi, jos Kapteeni Amerikka ponkaisisi jostain esiin ja huutaisi että nyt pojat mennään että heilahtaa? Pilkalta ja parodialta....sillä siitä ei tosiaan ole kyse.
EC:n palkon parempia sotajuttuja tuli vain kahdessa lehdessä, mutta Atlaksella oli parhaimmillaan 12 eri nimikettä kuukaudessa.Oli ihan normaali Martin Goodmanin taktiikka hukuttaa mikä tahansa tuore suosittu genre isolla kasalla nimikkeitä tuosta genrestä.
... aistillisesti pyöristyvissä huulissa oli hetkittäin jotain myönteisellä tavalla fingerporimaista.Myönteisellä tavalla manaramaista aistillisuutta.
Vaikka albumi tulikin aikaa sitten sodasta ja histroriasta kiinnostuneiden kannattaa korvamerkitä Max Brooksin ja Caanan Whiten Harlem Hellfighters
Minusta vaikuttaa siltä, että tuohon Varjojen armeija -juttuun on otettu vaikutteita jonkin verran Guy Sajerin omaelämäkerrallisesta muistelusta 'Le soldat oublié', englanniksi 'The Forgotten Soldier'. Hälytyskello alkoi soida, kun muistelivat kananmunien ostamista puolalaisilta maanviljelijöiltä. Muitakin yhtymäkohtia on ja matka itään kyllä muistuttaa Sajerin (oikealta nimeltään Guy Mouminoux) kirjan alkua pääpiirteissään, ei kuitenkaan mitenkään 1:1. Myös sivuhenkilöhahmoissa on tiettyjä tuttuja piirteitä. Odotan jatkoa mielenkiinnolla jo senkin takia mihin suuntaan tarina vie: jos päähenkilö liittyy Grossdeutschland-divisioonaan, niin sitten asia on harvinaisen selvä. Sajer/Mouminoux on muuten myös BD-sarjispiirtäjä/käsikirjoittaja Dimitri...
Ovatko fransut käsitelleet 1950-luvulla käymäänsä Algerian sotaa sarjakuvissa? Olen ymmärtänyt, että tuo suhteellisen likainen siirtomaasota ja siihen liittyneet sisäpoliittiset kriisit ovat vieläkin melko kipeä aihe ranskalaisille.
Kelpo jutun kirjoitit Jarkko.