Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Muut sarjakuva-aiheet => : Otto Sinisalo 16.01.2004 klo 12:52:02
-
Kaltsu lupaili tuolla uutisten kommenteissa alkavansa kertomaan viikottain kuulumisiaan uutisten perään. Olisiko parempi, jos vaikka niitä kuulumisia kerrottaisiin tämmöisissä viikottaisissa viestiketjuissa? Esimerkiksi mitä on tehnyt tai lukenut, sarjakuvia siis. Niin: ja jos listaatte lukemianne sarjiksia, kertokaa niistä jotakin. Kukaan ei halua lukea pelkkiä listoja.
No, tässä on minun viikon lukulaarini:
PLANETES, Vol. 1: Pokkari selkämyksessä lukee "100% mangaa". No LUOJAN KIITOS, ettei se ole vaikka 95%, laimennettua mangaa. Aikas hyvä, kuitenkin.
AKIRA 8: Maailman paras toimintasarjakuva? Voipi olla. Lopun räjähdysspektaakkelista ei valitettavasti saa mitään tolkkua, mutta kenties kirjassa 9 asia selvitetään, jahka se ilmestyy vuonna 2008.
Uusi GET YOUR WAR ON (http://www.mnftiu.cc/mnftiu.cc/war30.html): Näin clip-art-sarjakuvia pitäisi tehdä: näyttää täysin naurettavalta, mutta tiedostaa sen itse. Myöskin: hauska.
HÄMÄHÄKKIMIES/SPIDER-MAN/WHAT-EVER 1/2004:
Hyvä herra Straczynski,
voisitteko taas kirjoittaa tarinoita, jotka olisivat oikeasti kiinnostavia. Aloittakaa ihan koska vaan haluatte.
Teidän, Otto Sinisalo
-
Mitähän sitä tuli tehtyä, pitääkin miettiä...
Niin, viikko käynnistyi Kalervo Palsan teoksella Eläkeläinen muistelee. Jos sarjakuvalla oli jotain syvempää merkitystä, se jäi kyllä täysin sairaiden tapahtumien peittoon. Vaikka tässä on tullut luettua ja katsottua kaikenlaisia väännöksiä, niin tässä kyllä vedettiin rajapyykit jälleen kauemmaksi. Olipahan siellä välissä hauskoja juttujakin (kuten reikäopas), mutta kokonaisuutena vastenmielinen.
Homma jatkui myös vastenmielisellä Body Bags: Father's Day (Jason Pearson) TPB:llä. Tällä kertaa eri syistä. Sankaritar on muodikkaasti 14-vuotias ja F-kuppikokoa, sankarittaren isä parin vaatekaapin kokoinen mörkö ja tarinassa on kliseitä enemmän kuin sielu sietää. Ei näköjään ole tehty tätä yhtä albumia enempää, mikä olkoon osoituksena ihmiskunnan piilevästä älykkyydestä.
Nämä kaksi lainasin onneksi kirjastosta, niin ei rahaa kulunut hukkaan. Ostettuja ja luettuja puolestaan ovat Sokalin Hoitajan veriset kädet. Ankardo on kyllä niin rakastettava hahmo että alta pois. Niin herttaista seurata, kun kyynisen monotoninen ankka levittää ilosanomaa Valtoihin ja rakastuu jälleen toivottomasti. Tarina ei kovinkaan kummoinen ole, mutta sisältää mukavaa parodiaa lakitupasarjoista.
Toinen ostettu (tai pikemmin saatu) sarjakuva Aku Ankan taskukirja 287: Kiinalainen juttu. Vähän normaalia parempi taskari, jossa kaksi oikein hauskaa juttua. Tarkempi arvostelu on nähtävissä lähipäivinä Taskaritietokannan sivuilla.
Ei enempää tällä viikolla.
-
Hyvä ajatus listailla viikottaisia sarjakuvia.
Alkuviikosta luin 100#luotia sarjan numeron 48(?), mikä oli hieman pettymys kun olin ladannut paljon odotuksia numeron 47 jälkeen.
Sitten pääsin uppoutumaan Sandman Endless nightsiin. Manaran piirtämä Desire jäi uniin asti vaivaamaan. Samoin Pradon Dream tarina oli vakuuttava. Muutkin kelpo juttuja.
Luin myös Transmetropolitan lehtiä, muistaakseni numerot 6-9 ja naureskelin.
Lainasin kirjastosta Ville Rannan Sade albumin ja olin vaikuttunut. Sarjakuva oli melko yksinkertaisesti piirretty ja tulin useaan otteeseen miettineeksi, että osaisin itsekin piirtää samaan tapaan. Kerronta oli hyvää ja tarina mukaansa tempaava. Jäi ajatuksiini pitempään kuin muut viikolla lukemani sarjakuvat. Taidan ostaa albumin heti kun saan rahat kasaan.
Tänään ostin uusimman Ankardon. Vaikka pidänkin Ankardoista, ovat viimeiset kolme Ankardoa olleet hieman keskinkertaisia. Ei kuutamoa katuojaan oli vielä hyvä, mutta näistä muista en oo niin innostunu. En silti kadu ostosta.
-
Manaran piirtämä Desire jäi uniin asti vaivaamaan.
Tässä olisi todella ilmeisen huonon vitsin paikka, mutta onneksi olemme sellaisen yläpuolella, olemmehan?
-
Mielestäni hieno idea, sillä samalla saa lukea muiden kommentteja tietyistä sarjiksista.
Ainut sarjis viikkoon:
Y- The last man(osa 2)- Pettymys valui hikenä selkää pitkin, sillä olin odottanut tätä jo kauan 1 osan innostumiseni jälkeen.
Ajatus on hieno, mutta juonen kuljettaminen ja muutenkin yksittäiset tapahtumat pistää taas sapen kiehumaan. >:( Kuinka kukaan ei tarkasta näitä(ja puutu taiteilijoiden taiteellisiin vapauksiin!!) ennen painoon menoa.
No, aina ei voi voittaa :(
-
Y- The last man
Olen sanonut sen aiemmin: Y - The Last Man on huono (http://www.iwn.fi/kalaksikukko/katuoja/kk_katuoja_110303.htm) esitys (http://www.iwn.fi/kalaksikukko/katuoja/kk_katuoja_160903.htm), jonka kriittinen arvostus on Bermudan kolmion kaltainen mysteeri.
-
Katuoja on muuten tosi hieno sivusto!
No, tässä se mitä minä olen tehnyt:
Tein hirmuisasti päivityksiä kotisivuilleni ja opettelin koodausta. Vihdoin se onnistui, mutta sivut sekosivat aika pitkälti... Onko jollain muuten jotain hyvää sivua, jolla olisi koodeja?
Luin Aku Ankkoja lähinnä, mutta tutustuin myös mämmilään ja luin tinttejäni uudestaan.
Sitten piirtelin hirveästi sarjakuvia yms. Ja kirjoittelin kvaakkiin...
Leo kuittaa.
-
Luin siis jo aiemmin mainitsemani (American Splendor-osiossa analyysi, whatever) Bob & Harvin ja lisäksi olen vain kertaillut kronologisesti omistamiani Hellblazereita.
Itseasiassa muutan käsitystäni Ennisin HB:istä positiivisempaan suuntaan. Vaikkain edelleen turha verellä läträily - suoranainen splatteri - ärsyttää. Ja Azzarellon uusnatsijututosio aika mielenkiintoinen. Etenkin pidin kohdasta jossa tämä nainen jota Constantine etsi (ja siis löysi) perusteli uutta rasismi-ideologiaansa ja sanoi ettei vihaa ketään Luojan luomia koska se on syntiä mutta blaa blaa blaa. Ja Constantine heitti sen että:"Kenen luulet luoneen Saatanan?"-jutun.
Näin kerrottuna en tee oikeutta kyseiselle sananvaihdolle. Tämä oli sikamaisesti supistettu versio.
Nuff said.
-
Ja taas tuo teidän hieno sensuurinne iski. Huokaus. Voi edes uskonnosta puhua... ::)
-
Hymiö tosin kaiketi pitäisi olla vakavammalla naamalla luoda ylös katseita. Huokaus.
-
Hmm. Mulla on tämä viikko ollut hiljaista sarjakuvien luvun puolella. Viime viikon perjantaina tulleita Alpha Flight (#1-44) -lehtiä olen lueskellut hissukseen (nyt olen Vartijan kuoleman kertovassa jaksossa, eli ensimmäinen vuosikerta on takana).
Ihan kivoja ovat nämä olleet ja Suomen Alfa Lentueissa oli hypätty parhaimmat jaksot yli (=eri jäsenten sooloseikkailuja). Byrne näyttää aika oivallisesti, että supersankarisarjakuvan ei aina tarvitse olla sitä samaa superroisto vs. supersankari -juttua.
Ihan kirjapuolella olen lueskellut Clarken RAMA II:sta ja Lewiksen Narniaa.
-
Clarken RAMA II:sta
*köh*Gentry Leen*köh*
Minullakin on sarjiksien puolesta ollut hiljainen viikko. Uuden Dragonballin ostin, ja se oli hauska. Hillittömissä juonenkäänteissä isketään silmää lukijalle, menemättä kuitenkaan ihan metasarjakuvan puolelle.
Bioniclen meinasin ostaa tänään, kunnes näin hinnan ja lehden paksuuden. Siitä muovipalikastako siinä maksetaan?
EDIT: Että sinä et sitten osaa kirjoittaa yhtään, Otto. Korjasin otsikon.
-
Ajan kohta itseni kahvinkeittoon, mutta sitä ennen päivän ajankohtaisuus, joka tällä ajankohdalla on ilman muuta Ranma 3: Musta Ruusu. Tutustumme Takahashin henkilögallerian ärsyttävimpään ilmestykseen all-time. Shiratori Azusa, yoroshiku. Ja kohta ajan luistelemaan heikoille jäille.
-
Ankardoa luin minäkin, mutten uutta vaan taas kerran sen ihkaensimmäisen Tapiiri-albumin Koiran paluu. Ilahduttava löytö Alfasta, nyt hyllyssä ovatkin ne parhaat Ankardot eli neljä ekaa.
Uuden Hämiksen tavasin myös läpi, ja toisin kuin Otto, minä pidin siitä. Mitä vikaa muka on kauan sitten kuolleista gangstereista muotoutuneessa rumassa palapeliolennossa, jonka gammapommi herätti henkiin? :D Vaihteeksi oli myös mukava nähdä että Parkerilla ja MJ:llä pyyhki hyvin.
Viikkoon taitaa mahtua vielä Dragonball 5, joka oli hyvä, minä olen ihan koukussa. Ranma ei vaan kolahda, höh.
Niin ja sitten vielä Witchblade/Darkness 8/03, joka lojui pöydällä viikon jos toisenkin ennenkuin jaksoin siihen tarttua. Midnight Nationin loppuratkaisu oli hyvä niinkuin odottaa sopi, Rising Stars on taas pitkästä aikaa ruvennut tuntumaan kiinnostavalta, ja lehden nimikkosankareista en taidakaan sanoa nyt yhtään mitään. Egmontin puolesta toivon että MN:n tilalle tulee taas joku hyvä sarja, muuten menettävät pian ainakin yhden ostajan.
Kirjapuolelta lukaisin juuri Michael Mooren Tyhmät valkoiset miehet. Miehen dokumenttien ystäville sopii suositella tuotakin.
-
Ajan kohta itseni kahvinkeittoon, mutta sitä ennen päivän ajankohtaisuus, joka tällä ajankohdalla on ilman muuta Ranma 3: Musta Ruusu.
Ilmestyikö se jo?
Mulla tosi vaisu sarjakuvaviikko. Johtuen siitä kun koulut alkoivat. Tavanomainen päiväni tällainen: 8.00 Kouluun 15.00 kotiin 17:00 harkkoihin 18.30 kotiin. Läksyjen teko jää iltamyöhään, kokeitakin on nyt vaikka kuinka monta. En edes kavereita ole ehtinyt nähdä, saati sitten sarjakuvia piirtää tai lukea.
Siis tosiaan, en ole lukenut kuin akkarin, se oli hyvä kuten kaikki muutkin tämän vuoden ovat olleet. Hauskoja nämä julkkisten toivesarjat, vaikka ne nyt ovatkin aika lähihistoriasta, eli on saattanut lukea aikaisemminkin jo. Hyvä oli myös Barksin Korjauspaja. Nykyään Akkarissa on myös paljon Barksia. Hyvä!
Tänään olisi tarkoitus jonkin verran piirtää sarjakuvaa, kun en discoonkaan mennyt, kun peli seuraavana aamuna.. :P Huomenna meen myös varmaan ostamaan tusseja ( ja sählymailaa) että pääsen sitten myös tussaus hommiin. Vielä kun saisin valopöydän rakennettua. :)
-
Sarjakuvan piirtäminen on aina hyvä vaihtoehto discoon menemiselle. Eipähän tule pakkeja. :P
nimimerkki: puhun kokemuksesta
-
Saanu vihdoinki aikasex kerättyä kaikki Teräsmiehet vuosilta 1988 ja 1989 ja pakko taas kerran nöyrtyä ja myöntää, että "väärässäpä olen ollut, Tersämies on ihan jees". Ainakin noin pidempiä ajanjaksoja putkeen luettaessa. Sit löysin Tikkurilan-siitä-toisesta-divarista 18 Lännen Korkeajännitystä 15Neuroon ja niitä tavannu ja rakastunu syvästi siihen hönöön kerrontaan, suttuseen painojälkeen ja pöljiin tarinoihin. Uusia sarjakuvia? Fennicaan suoritin jokatoisviikkoisen toivioretken ja 55Neuroo sinnekki meni. Elektran tarinaa Prophet And Loss numeroista 29-31 lueskellu. Niin ja Garth Ennis/John McCrea yhteistyö Dicks X-Mas Special. Niin paljon ku Ennis bändäri olenkin, on miehen ideat olleet aikas ohuita viime aikoina. Tosin tuo Punisherissa pyörivä tarinakokonaisuus on ihan jees, siinä on jopa kax ideaa.
Emmä kuiteskaa teitä kiusaa näillä viikottaisilla raporteilla ihan joka viikko, syy mixi kirjotan nyt, on se, että pakko mun on Y:tä puolustaa. Kovasti mä olen noista kahesta ekasta tbpstä tykänny, ei mua o osannu häiritä ne kohloudet mitä siellä ehkä o. Emmä osaa enää näin vanhana kovin kriittisesti kaikkeen suhtautua, osa on vain ihan toimivaa viihdykettä, kuten tuo Y.
-
Eipä ole sarjiksia tullut erityisemmin hankittua eikä luetua tällä viikolla, mutta eilen olin liikenteessä monitoimi-ihme Tero Salomaan kanssa ja tulipa siinä taas monenlaista setvittyä. Kuten että Jii Roikosen (moi Jii!) suosikki-ateria on kylmää pitsaa ja kuumaa kahvia, toimii myös toisinkin päin, kuulemma. Legendaarista (ks. Viime vuonna Kemissä-albumi) Jasso-teippiä on yhä saatavilla.
Sarjainfo 4/03 on viimein painossa, ensi viikon lopulla saapuu. Muistakaa www.sarjakuvantekijat.fi :n sarjakuva lapsille - kilpailu, joka päättyy tämän kuun lopussa!
Nyt pitää valmistautua Angoulemeen, joudutte sitten siitäkin lukemaan puolentoista viikon päästä. Ranskalaiset tietokoneyhteydet tuntien voipi olla, ettei ihan reaaliaikaista yhteyttä kvaakkiin Anggulinnasta saada, mutta katotaan nyt.
-
Ihan kohtuullinen sarjakuvaviikko meikäläisellä:
Kirjastosta lainasin Hanneksen (Ernie) sunnuntaisarjoja yhden albumillisen, Darby Conleyn Vastakarvaan -debyytin, sekä Ville Pynnösen Unikurkialan ja Sokalin Ankardo-albumin Lempeä kuolema.
Hannes - Simo-sedän salatut eläimet: Tuttuja Hannes-sunnuntaisarjoja Piraija-klubista, mustekala-aterioista ja Pöpö-kissasta. Ihan mukavaa luettavaa, vaikkei mitään erityisiä värähtelyjä aiheutakaan.
Vastakarvaan: Reuben-palkittu sarjakuva poikamies Roopesta ja tämän lemmikeistä Nökö-kissasta ja Väsy-koirasta. Strippiä, vitsit on hivenen ennalta-arvattavia ja jotenkin "jenkkiläisiä" (vähän samaan tyyliin kuin Aidan takana -sarjassa). Piirrosjälki on mukavaa, mutta kaiken kaikkiaan ei sytyttänyt. Ehkä vika on minussa.
Unikurkialaa ja Lempeää kuolemaa en vielä ole lukenut. Ensinmainittu vaikutti kiinnostavalta pikaselailun perusteella, kivan makaabereita juttuja. Ankardo on suosikki vuosien takaa, mutta Lempeän kuoleman juonta en nyt muista. Rulettanee.
Lisäksi tuli ostettua Ornette Birks Makkonen kohtaa luojansa -albumi sekä viisi vuoden -88 Suomen Madiä.
Ornette Birks Makkonen kohtaa luojansa: Deejii seikkailee. Pauli Kallio -fanittaja kun olen, niin ei tästä ole pahaa sanottavaa. Ville Pirisenkin taide on loistavaa. Pitäisi vain kuunnella noita kaikkia sarjassa mainittuja artisteja samaan aikaan kun lukee, aika moni on tuiki tuntematon muuten kuin nimen osalta. Mutta yhtä kaikki, Ornette rokkaa!
Suomen Madit vm. 1988: Mad on rakas asia, ja nämä kokoelmasta uupuneet ohuet läppyrät oikein mainioita. MAD - Neljä kirjainta joihin voi luottaa! Jesh! Viime vuosina lukeminen on jäänyt, kun taso jossain vaiheessa putosi oikeasti todella alas.
Itsekin tuli tehtyä juttuja:
Erästä sivua olen iltaisin tussaillut koulu- ja muiden kiireiden antaessa myöten. Periaatteella "joka päivä jotain tämän sarjan eteen", joko ideoimista, luonnostelemista ja tussausta. Toivottavasti tästä tulee vielä jotain. Lisäksi suunniteltiin kaverin kanssa nettisarjakuvaa. Jeah, pyörät ne pyörii, toivottavasti jotain konkreettista saan aikaan joskus! Ihan hyvä viikko siis. Ensi viikolla lisää.
ps. Lisäksi tuli heräteostettua laadukasta musiikkia (Suedea ja Pearl Jamia). :)
-
*köh*Gentry Leen*köh*
No, Clarke lukee kannessa isommalla, niin ajattelin kirjoittaa vain sen ja kaikki heti tietävät, että missä mennään. Mutta hyvä kirja siitä huolimatta.
Just ostin Dragonballin ja se saa lukuvuoronsa sitten tuon kirjan jälkeen...
-
Tällä viikolla muutin Lahteen.
Sarjakuvan tekeminen on jäänyt hiukan vähemmälle, mutta olen kantanut kirjastosta reppukaupalla sarjakuvia ja ahminut niitä kuin hullu kun en ole vielä saanut hommattua telkkkaria.
Voi olla, että olisi parempi jättää se telkkari hankkimatta ja keskittyä vain sarjakuviin, mutta sitten minulta jäisi näkemättä ainakin Suomen Robinson ja Miljonääri-Jussi. Eikä edes mitään hymiötä perään.
-
EDIT: Että sinä et sitten osaa kirjoittaa yhtään, Otto.
Äitis käyttää monoja.
Joka tapauksessa: Lisää sarjakuvia!
LUCIFER, Vol. 5: Lucifer päihittää jälleen ylivoimaiset esteet, ja me lukijat saamme kannustaa Saatan'aa. Kuka sanoi, etteivät sarjakuvat opeta arvoja?
PLANETES. Vol. 2: Sankari pelastuu RAKKAUDEN VOIMAN ansiosta, ja minä lopetan tämän sarjan seuraamisen tähän.
-
Minä olen tällä viikolla lukenut oikeastaan ainoastaan yhden sarjakuvan, ellei viikottaisia Aku Ankkoja lasketa:
Mäntylä-Koivusaari: Alainia - Ritari ja punahuivinen papitar on lukukokemukseni nimi, jonka ostin itse käsikirjoittaja Mäntylältä Turun CCC:ssä viime torstaina tavatessamme.
Alainia oli ihan kiva yllätys kyllä näin alkutalveksi. Jukka Koivusaaren piirrosjälki on fantasiasarjakuvan tyyliin osuvaa, sopivan rujoakin keskiaikavaikutteiseen Alainiaan. Varsinkin alkupuolella piirrostyö on sujuvaa.
Mäntylän teksti noudattelee aika pitkälti tässä ensimmäisessä osassa fantasiakliseitä (matka, 'odottamattomia tuttavuuksia'...). 20 sivussa tapahtuu aika paljon ja toisaalta aika vähän, mutta mukavia ylläreitä tekstissäkin on. Jatkoa odotellessa. :)
-
Mitä teit tällä viikolla sarjakuviin liittyen: luit, piirsit, ostit, käytit ikkunoiden tilkkeenä, koska pakkanen on niin murhaava?
Minä kävin lompakkoni kanssa juhlimassa tuontisarjakuvien hinnanlaskua ja ostin tuoreita jenkkialbumeita.
GLOBAL FREQUENCY: PLANET ABLAZE on Warren Ellisin maksisarja, jossa high-tech-agentit pelastavat maailmaa päivän sci-fi-ideoilta. Myrskylinnut aikuisille. Yhdessä episodissa on RAKKAUDEN VOIMA -loppu, joka kalvaa. Komea taitelijakaarti, kuitenkin: JJ Muth, Steve Dillon, Gary Leach, David Lloyd...
-
No menin lukemaan Ghost in the Shellin uudelleen, lukasin Knights of the Dinner Tablen volumet 1 ja 2, lähetin pari Alainia #1 lehteä parille kirjastolle, lähetin Alainia # 2 käsikirjoituksen synopsiksen mahdolliselle piirtäjälle, järjestin yhden ihmisen vetämään sarjakuvakurssia ja mietin että pitäiskös sitä mennä aloittamaan ihan uus nettisarjakuva.
-
GLOB FREQ: Arvasin, että Otto "tykkäisi" siitä yhdestä. Enimmäkseen tarinat olivat niin kaavamaisia, että edes hyvä (ei erinomainen) kirjoitus ja loistava kuvitus ei riittänyt pelastamaan niitä. "Kerros täynnä kulttisekopäitä! Mikä avuksi?" "Hei, minä tiedän: Ammutaan ne kaikki!" Päättyi kuitenkin hyvällä nuotilla, nimittäin se le parkour -juoksu piti suun hymyssä loppuun saakka. "Onneksi olkoon, hyödytön harrastuksesi pelastaa tänään maailman!"
SPIDER-GIRL #68, 1602 #6, SUPREME POWER #6, ASTRO CITY: LOCAL HEROES #5 ja CAPTAIN MARVEL #18, joista nostan esille SUPREME POWERIN "Teräsmiehen" ja "Batmanin" välisen hulvattoman, öh, ajatustenvaihdon, joka melkeinpä korvasi tarinan etenemättömyyden.
-
Ainoa uusi sarjakuva oli toi Dragonball #5, jonka ostin sunnuntaina. Oli ihan kiva, vaikka taistelua venytettiinkin ihan lopputtoman liikaa. Loppupuolella, kun alkoi uusi seikkailu, rupesi olemaan taas parempaa.
Clarken ja Leen Rama II:n luin loppuun ja käväisin kirjastossa kysymässä Gardens of Ramaa, mutta eipä ollut. Kadonnut >:(
Alpha Flightia olen lukenut myös hiljakseen (tällä tahdilla riittää vielä pari viikkoa).
Sarjakuvia olen väsännyt ihan liian heikosti. Pari sivua väritin ja skannasin reilun kymmenen väritettäväksi. Viikonlopun aikana voisi koittaa saada sitten noi tehtyä alta pois.
Koulussa typografiaa ja kuvankäsittelyä.
Niin joo. Kun ei löytynyt Gardens of Ramaa, lainasinkin Asimovin Ikuisuuden lopun ja siitä olen alkua vähäsen jo lukenut.
-
Oho, miten pääsivätkin Mega ja Ryhmä-X unohtumaan. Chuck Austenin Ryhmis oli hauska, harmi että se loppui meillä siihen. Tekee melkein mieli ostaa loput jenkkikokoelmina, mutta onneksi ei ole varaa. Originista pidin alusta loppuun. Ylivertaiset oli... Mark Millaria.
Jaha, ensi viikolla tilipäivä. Olen ajatellut tutustua Stormwatchiin ja Authorityyn. Neuvoisiko joku mistä kannattaa aloittaa.
Ellisin Stormwatchit on koottu viideksi kirjaksi, mutta koska en siedä Tom Raneyn kuvitusta, suosittelen että aloitat vol 4:stä. Sitten Authority vol 1-2, tai jos rahaa liikenee (hei, kenelle minä oikein luulen puhuvani?) kovakantinen Absolute Authority.
Siihen kannattaakin sitten lopettaa, koska sen jälkeen Mark Millar kuljetti Authoritya kuin Christopher Walken Bruce Willisin isän kelloa. Puolet vol 2:sta on Millaria, joten ne pehmeäkantiset ostamalla voit kevyesti tutustua Millarin versioon, mutta muista pestä kätesi sen jälkeen.
-
GLOB FREQ: Arvasin, että Otto "tykkäisi" siitä yhdestä.
Viesti kaikille sarjakuvantekijöille, joilla on sarjakuva työn alla: jos tarinanne sisältää RAKKAUDEN VOIMA -loppuratkaisun, LOPETTAKAA VÄLITTÖMÄSTI.
"Kerros täynnä kulttisekopäitä! Mikä avuksi?" "Hei, minä tiedän: Ammutaan ne kaikki!"
Minä pidin ammunnasta. Se näytti hyvältä. Mutta! Mikä ihme oli tarinan puolenvälin - HEI SPOILEREITA HEI - käänteen idea?
"Huone on avoin, emme voi mennä suoraan sisään ampumaan!"
"Minulla on suunnitelma, d00d!"
Seuraava sivu: tyypit menevät suoraan sisään ja ampuvat kaikki. Mitä mitä mitä?
SPIDER-GIRL #68
...? ...!
-
Raneyn Thor on upeaa kamaa.
Raneyn hahmoilla on lättänät naamat. Jos Raney piirtäisi sellaisen sarjiksen, jossa näytetään kuinka tarina "kuvataan", kuten Gaiman ja Bisley tekivät Batmanistä, niin siinä kaikkien näyttelijöiden naamat iskettäisiin pöytään, ennen kuin heidät päästetään kameran eteen.
Seuraava sivu: tyypit menevät suoraan sisään ja ampuvat kaikki. Mitä mitä mitä?
Kapteeni, uskon, että kyseessä on ihmiskulttuurille ominainen epäloogisuuden muoto, jota nimitetään huumoriksi.
SPIDER-GIRL #68
...? ...!
Ai, haluat että kerron, mitä siinä on meneillään? Okei, Mayn ystävä Brad on paljastunut mutanttienvihaajaksi, mutta vain May ja JJ Jameson (Jonahin pojanpoika) tietävät, että Brad on myös valmis siirtymään sanoista tekoihin. May ja JJ olivat nimittäin paikalla sellaisessa tilanteessa, mutta supersankari-identiteeteissään, eli Hämähäkkityttönä ja, öh, Surinana. Koulussa heidän siis pitäisi olla kuin eivät tietäisikään, mutta JJ on koko ajan vähällä tehdä Bradistä muhennosta.
Joo, ja sitten May hankki justiinsa uuden kampauksen, ja näyttää vain entistä enemmän äidiltään! Hubba hubba!
-
Athority oli kivaa luettavaa niin pitkään kun Ellis sitä käsikirjoitti (semmonen mukava sense of wonder niissä tarinoissa) ja Hitch piirsi (ne on niin upeita ne kuvat). Millar taas... no jokin siinä tökki, ei ollu niin ihmeellistä tai jotain. Quitelyn kuvitus taas oli hienoa, vaikka alaleukojen piirtämisen kanssa on ko. herralla pieniä ongelmia. ;) Millarin tarinoissa väkivalta onkin ihan toista luokkaa, siinä lentää suolet ja aivot kun käydään mättämään. Hienon näköstä, mutta onko se kivaa?
Ja tällä viikolla hyllyyni ilmestyivät Thomas Ott:in Dead end ja Tales of Error. Kauhuilua EC hengessä raapetekniikalla tehtynä. Tarinat ovat sanattomia, joten kielitaito ei noussut esteeksi. Onko aivoni samalla taajuudella kuin hra. Ott:in vai mikä sitten, sillä valtaosasta tarinoita aavistelin loppuratkaisut jo etukäteen. Hienoa jälkeä ja hauskaa lukemista, varsinkin Tales of Errorin 10 ways to kill your husband -kuvasarja nosti leveän virneen kasvoilleni.
Tekijän haastattelun voi lukea Sarjainfon numerosta 97 eli 4/1997.
-
Mä oon lukenut lähinnä tinttejä, mutta tietenkin myös ahminut Ankkaa ;)
Piirreltyä on tullut aika paljon kaikenlaista ja sitten tuli söhläilytä nettisivujen koodien kanssa -> http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?board=2;action=display;threadid=702;start=new;boardseen=1
Sain muuten ensimmäisen "tilaustyöni" ja teen sarjakuvia koululehteen. Eipä mikään häävi juttu (ei edes palkkaa 8) ), mutta voihan tämän aina heittää kehiin kun ensijulkaisuista joskus tulee puhe ;)
-
Tämä viikko olikin vähän vilkkaampi sarjakuvien saralla, kuin viime. Uusia lehtiä tuli ihan mukavasti, vaikken divarissakaan ole pariin kuukauteen käynyt. :o
Ensin ostin uuden Ranman Se oli tosi hauskaa lukemista. Koko kirja täynnä pieniä yksityikohtia ja Rumiko Takahashin kuvitus on upeaa! Hämähäkkimies 1/2004 tuli myös ostettua. JRjr:n kuvitus oli taas hienoa ja tarina oli hyvä, vaikka vähän scifiksi heittäytyikin. Jäi sellaiseen kohtaan, että seuraava numero pitää ostaa! Siinä alkoi myös Marvelin historia osa 1. Keskiviikkona Akkari tipahti postilaatikkoon, se oli perusakkarin yläpuolella, johtuen Kuukauden klassikko sarjasta: Touho-serkun toilauksia, muut sarjakuvat olivat perustason alapuolella.
Sitten sarjakuvaviikkoni kohokohtiin! Eilen tuli paketillinen Welzun sarjiksia kotiin! Lucifer Chronicles oli upea! Ainut miinuspuoli oli siinä etten ymmärtänyt tarinaa, koska se oli englanniksi.. :P Mutta kuvitus oli kertakaikkiaan hienoa! Mukana tuli myös Loposen Usa Fighters numerot1,2 ja 5. Pidin paljon myös niistä. USA Fighters on oikein toimiva supersankariryhmä, jossa on paljon ainesta. Tämän viikon parhaaksi, luultavasti myös kuukauden ehkä vuoden?, sarjakuvaksi nostaisin Sampsa Kuukasjärven ja Veli Loposen Nimettömän! Sarjakuva on vuodelta 1992 ja siinä on 20 sivua. Vaikka kyseessä olikin action sarjakuva, se kosketti. Paras omakustanne Anne Muhosen Adan lisäksi jota olen lukenut!
Joo, mun omista sarjakuvan tekemisistä. Piirsin yhden stripin, ja pari sivua Erilaista lomaa.
( www.geocities.com/eza90/erilainenloma ) Nyt kun mä sain kuulla, että voin käyttää kotonani olevaa lasipöytää valopöytänä niin lähdenkin tästä tussaushommiin! ;D
-
Viikon paras ostos oli nippu Sarjareita Rauhankadun antikasta. Mukaan tarttui myös pari Sirkkeliä ja Alphaa (myös erotiikka-). Vielä en ole lukenut kuin pari Sarjaria mutta jo ne olivat sen verran hyviä että lienee pakko maksaa seuraavasta tilistä seuran jäsenmaksu ja tilata samalla iso nippu vanhoja numeroita. Olen ilmeisesti aiemmin lukenut vääriä pienlehtiä, en nimittäin osannut yhtään aavistaa kuinka korkea taso Sarjarissa on.
Tänään ostin Mega ja R-X 1/04:t, ja viikonloppuna saanen luettuakin ne. Nyt ei malta kun pitää ahmia David Buckleyn Bowie-elämäkertaa. Etukäteisveikkaus on että Mega on hyvä ja R-X kohtalainen.
t. Aladdin Sane
-
Luin pari viikkoa sitten suomalaisen kirjoittajan Bowien musiikillisen elämäkerran. En muista kuka oli kirjoittaja, mutta POP-lehden toimittajia hän on. Ovat julkaisseet muitakin vastaavia nopeaan tahtiin useita.
Tenho Immonen. Oliko teos hyvä? En ole POP-lehden kirjoja (http://sivut.koti.soon.fi/juhar/kirjat.htm) lukenut, mutta kummastellut olen että kuinka paljon asiaa niihin voi oikein mahtua kun ovat aiheisiinsa nähden kovin ohkaisia. Mahtuuko esim. Bowien mittavasta urasta 150 sivuun muuta kuin ohut pintaraapaisu, kun mukana on vieläpä kattava discografia. Toisaalta discografiathan POP-lehden ominta alaa ovatkin, mutta Bowie-kirjaa (http://sivut.koti.soon.fi/juhar/bowie.htm) ainakin mainostetaan elämäkertana.
-
Viesti kaikille sarjakuvantekijöille, joilla on sarjakuva työn alla: jos tarinanne sisältää RAKKAUDEN VOIMA -loppuratkaisun, LOPETTAKAA VÄLITTÖMÄSTI.
Auts... täytynee pistää sitten vain sivut silppuriin ja ruveta muurariksi tai leipuriksi... :P
No eipäs nyt kuitenkaan...
Tällä viikolla en saanut sarjakuvaprojektiani yhtään eteenpäin, mutta ei se mitään. Dilbertiä on taas tullut luettua, mutta aika vähän muuta. Uusin Ranma ja X-Men pitäisi hakea, mutta vielä en ole jaksanut... Ja lukaisinhan minä Todd McFarlanen Spider-Man visionariesin, jossa on Venomin ensiesiintyminen... se tosin taisi sittenkin olla viimeviikon puolella.
-
Jos joku on kiinnostunut nykyisen gurun 10 vuoden takaisista tekemisistä niin kannattaa nämä tsekata. Morrisonin kirjoittamat numerot 1-26 ovat saatavina kolmena kirjana.
Mistä näitä saa? Olen etsinyt ja etsinyt sen jälkeen kun luin kirjastosta (aina toisinaan saa yllättyä mitä kaikkea niihin hankitaankin) ensimmäisen osan, ja luulin että muita ei sitten olekaan julkaistu.
-
Juicen 'Siinäpä tärkeimmät' oli yksi iso hukattu tilaisuus. Kun kerran mies rupesi elämänkertaa kirjoittamaan, olisihan sen voinut tehdä kunnollakin eikä noin luonnostellen, lonkalta.
Buckleyn analyyttistä 'David Bowiea' sen sijaan kehtaan suositella heille joita Thin White Duken elämä ja tuotanto kiinnostaa. Se on hyvä, ei keskity juoruiluun.
-
Merci beacoup :D
Nyt voisin samalla yrittää hommata lisää Hitmania ja Gen13:a...tiedän ja yrittäkää te pelastaa itsenne!
-
Ei ihan älyttömän hyvä sarjisviikko, mutta jotain sentään:
- useita ideoita liittyen tulevaan pitkäikäiseen produktioon (kuulostaapa professionaalilta kun sanoo sen noin... :P)
- hieman hahmottelua
- Uuden Ankardo-albumin ostin (arvosana "ihan jees" - ja onhan Sokalin taide aina hienoa)
-
Tuli luettua
100 Bullets vol.5 ja vol.6:
Todella kivoja kuvia ja asetelmia. Juoni on omalta osaltaan klassikko, mutta, mutta...
Olisiko käymässä niin, että sarjaa on tehty jo NIIN paljon, että raikkaat ideat alkaa kuihtua.
Itse pidin siitä kun oli paljon yksittäisiä pikku seikkaluja, eikä mitään 5 lehden yksittäsi seikkailua.
Samaten rupeaa hieman tökkimään taustalla oleva salajuonien ja salaliittojen verkosto!!!
Kaipa tämä kuitenkin täytyy seurata hamaan loppuun asti!
-
Minun tavanomaisuudesta poikkeava sarjakuvanautintoni oli vanhempieni kotoa löytämä Piko ja Fantasio: Taistelu perinnöstä -albumi.
Itsehän sen sinne joskus olin jättänyt, tiedä sitten koska, mutta jälleennäkeminen oli riemuisa. Harmi vaan, että itse albumi ei sisällöltään ole kovin kaksinen - tylsä kolmiosainen P&F-seikkailu vailla suurempaa päämäärää. No, esitellään siinä Marsupilami, mutta silti.
-
Sarjisviikon päähankinnat olivat Ranma 3 ja uusin Witch-lehti. Ranma on kyllä niin raivostuttavan hauska sarjakuva, että alta pois. "Kuolettava kellohyökkäys! Saotomen possupuolustus! Possu on raivoissaan! Eikä ihme!" Yritä nyt tuollaista vakavalla naamalla lukea. :D Witchissä alkoi uusi tarinakokonaisuus, joka vaikuttaa suhteellisen mielenkiintoiseltakin.
Lisäksi tuli luettua suomalaiset Batman-lehdet 7/90-3/91. Paljon mielenkiintoisia tarinoita. Suosittelen.
-
Mulla oli hyvä sarjakuvaviikonloppu. Perjantaina matkustin Kuopioon. Olin ensimmäistä kertaa kaupungissa ja olin yllättynyt että sieltä löytyi sen kummemmin etsimättä kolme-neljä ihan perus divaria. Ostin jotain irto lehtiä ja Munoz - Sampayon Billy Holiday albumin.
Maanantaina kävin nyt sitten vihdoin siellä Tukholmassa. Euron ja kruunun suhde oli suotuisa ja vanhankaupungin pikkudivarista ostin 70 kappaletta vanhoja ruotsinkielisiä lehtiä 80-90 luvuilta. Epixiä, Poxia, Thrilleriä, Actionia, 2000+, Tung Metallia Casablancaa, ja flamingoja. Lehtiä josta päiväunelmat on tehty. Nyt on Epix ja Pox kokoelma lähes täydellinen. Hermannin Jeremiahia tuli 2000+ mukana kolme albumia ja Casablancassa yks tour de boys maury.
Ostin myös Bilalin jonkun varhaiskokoelman ja Liberatoren videoclipsin.
Helsingissä törsäsin vielä Kampintorin divarissa pari euroa Norjalaisen Jasonin Hys sarjakuvan, josta pidin kovasti, sekä pari vanhaa Heavy Metallia.
Nyt on selkä kipeä, mutta olo kuin jouluna.
-
Luin Kaltsu Kallion Menisit töihin - teoksen. Aika haaskaa kamaa. Vaikkakin hyvin "normaalia" nuoren miehen elämää - noh, normaalia ainakin omin silmin katsottuna...
Ja lisäksi ostin Jack Jacksonin Comanche Moonin. Onkohan Hiltunen saanut tästä inspistä inkkarijuttuihinsa...?
Mitäs muuta...juu niin, Hellblazerini sain KAIKKI (n. 120?) kerrattua. Kyllähän se aikaa vei mutta selvensi juonikuvioita etenkin kun kävin puuttuvia numeroita täydentämässä GF:stä.
Enki Bilalin alppareiden kertaus olisi seuraabvaksi edessä - kunhan nyt muilta huvituksiltani kerkeän ;D
-
Kerrataanpa jälleen kuulumisia sarjakuvarintamalta! Mitä olette lukeneet, tehneet tai muuten kokeneet?
Minun lukuharrastukseni on vähän kärsinyt, kun Hesan sarjakuvaliikkeiden viimeisen 2 viikon lähetykset ovat viivästyneet lentoyhtiöiden kämmien takia. Argh!
Sarjakuvien sijaan olen lukenut antikuvakirjoja. A. Lurijan "Suurmuistaja" kertoo miehestä, joka muisti käytönnössä kaiken, mitä koki. Kiehtova, joskin kliininen dokumentti.
-
Kirjastoon suuntasin ja hain kourallisen sarjiksia. Ensiksi luin Pikku Nemo - Hyvä kuningas nimisen teoksen. Tekijöinä Marchand/Moebius. Eipä kummemmin sytyttänyt, vaikka se näytti aluksi tosi kiinnostavalta. Piirrustus oli perus ok, mutta jotenkin elottoman tunteetonta eli jäykkää. Muutamia mahtavia maisemia kyllä jäin tutkailemaan. Tarina oli köyhän miehen Peter Pania. Ja ärsytti ne hyvä ja paha kuningas jutut. Jotenkin liian kliseisen plaah. Keskitason sarjis ainakin ekalla lukukerralla. Ehkä palaan myöhemmin... ainakin tutkimaan niitä maisemia.
Seuraavaksi luen Akira kolmosen...
8)
-
Meinasin ostaa Menisit Töihin-albumin, mutta Ison Omenan Suomalainen ei kaikessa viisaudessaan sitten ollu ottanut sitä hyllyynsä. Noh, alesta sitten tarttui mukaan Daydreamer ja Vaalenapunainen Pilvi. Daydreamerissä ei juuri muuta hyvää ollu ku paksu paperi ja kovat kannet. Vaalenapunainen pilvi taas maistui kahvin kera.
-
Viikko on mennyt lähes kokonaan elokuvien parissa, en ole lukenut yhtään sarjakuvaa. Kirjaa jonkin verran, ja Michael Swanwickin novellin uudesta Tähtivaeltajasta. Voisivat tosiaan uudet lehdet Amerikan ihmemaasta saapua jo.
-
Toissapäivänä saapui Sarjiskerhon-paketti sisältäen uuden Natasha-albumin. Natasha ja Dinosaurukset.
Ihan ok Natasha-juttu, mutta jotenkin ne 70 luvun tuotokset muistuu mieleen parempina. Egmont saisi kyllä julkaista ne väliin jääneet 6 albumiakin.
Alkujaan julkaistu 1998 ja 18:sta Natasha albumi.
Taitaa tuo Walthery panostaa tällä hetkellä enempi Rubiiniin.
-
Noh, alesta sitten tarttui mukaan Daydreamer ja Vaalenapunainen Pilvi. Daydreamerissä ei juuri muuta hyvää ollu ku paksu paperi ja kovat kannet. Vaalenapunainen pilvi taas maistui kahvin kera.
Sul on mun luonto. Samat ostokset ja samat kommentit
-
Toissapäivänä saapui Sarjiskerhon-paketti sisältäen uuden Natasha-albumin. Natasha ja Dinosaurukset.
Ihan ok Natasha-juttu, mutta jotenkin ne 70 luvun tuotokset muistuu mieleen parempina. Egmont saisi kyllä julkaista ne väliin jääneet 6 albumiakin.
Alkujaan julkaistu 1998 ja 18:sta Natasha albumi.
Taitaa tuo Walthery panostaa tällä hetkellä enempi Rubiiniin.
Minun mielestäni Natacha ja Dinosaurukseton järkyttävä tekele!! Hirveä epäuskottava juoni ja Waltheryn ja Wasterlainin ja V.Linthoutin piirrostyylit myodostavat oikean sekametelisopan.
Mutta vain siis omasta mielestäni!
Varsinkin natacha ja kuninkaalinen kosija ja sarjakuvapiirtäjien kaappaus -seikkailujen tyylisiä tarinoita kaipaisin. Ja ne on vielä piirretty aivan mahtavasti.
Maaliskuussa pitäisi ranskaksi ilmestyä uusi Natacha, olen lukenut sen lyijäriversion. Keskitasoa, toivottavasti Walthery malttaa tussata kunnolla. Tähän uuteen tarinaan hän tekee myös taustat, HYVÄ!
-
Taitaa tuo Walthery panostaa tällä hetkellä enempi Rubiiniin.
Nykyään Walthery ei piirrä Rubiiniin mitään, tekee ehkä sivutaiton. (Ja onko koskaan piirtänytkään)
Hahmon hän on kylläkin suunnitellut.
En ole kylläkään ihan varma, pitää tarkistaa iltasella.
-
Alkuviikosta ostin Ranma½ nelososan Kuoleman suudelman. Vähän pitkitettiin sitä tylsää jäätaistelua, mutta uudet seikkailut vaikutti hyvältä. Vähän meinaa eksyä sarjakuvassa kun kaikki henkilöt on samannäköisiä! Sitten loppuviikon kiersin Riihimäen divareissa ja kirpputorilla. Ostin 8 vanhaa Hämistä, kolme vanhaa Madia, yhden viimevuoden Myrkyn, yhen V.s.o.p:n. Niitä en jaksa kommentoida kun on niin vanhoja ja kukaan ei jaksa lukea sitten. Ostin sitten Mika Mokanen Kunnon rohdot albumin. (kun eurolla sai kirppikseltä) Lähes kaikki stripit oli plagioituja plaginoituja, miten se sanotaan, jostain muista sarjakuvista ja oli myös ihan samoja juttuja Mika Mokasestakin vähän eri tavalla kerrottuna. Vitsit huonoja! Muuten piirrostyyli on ihan kivaa, mutta ite Mika on niin kauhean näköinen, ettei kehtaa kattoa. Ällö nauruvirnistys ja sylki roiskuu suusta. Muita hyviä(?) kirppisostoksia olivat Mikki Hiiri ja Pavunvarsi 0,50€ ja Aku Ankan Jouluparaati 1983 0,50€. Luultavasti nämä ovat arvokkampiakin kuin 50 senttiä, vai?
edit. Unohdin vielä yhden haukkumisen Mokasesta. Stripit olivat albumissa ihan sikin sokin eivätkä siis menneet järjestyksessä. Kauheaa!
-
Ei ole tullut luettua yhtään sarjakuvaa, paitsi muutama Jere iltapäivälehdestä.
Olen kyllä tarkastellut oppimismielessä Joe Kubertin sarjakuvia. Olis tarkoitus ruveta ens viikolla piirtämään tarinaa, jossa on paljon mustaa...
-
Mulla on jatkunut Eurooppa -sarjakuviin suuntautunut vimma.
Valerianeja jatkoin. Ja lainasinpa parit Yoko Tsunotkin...
Kaltsun Menisit töihin löytyi vihdoinkin kirjastosta ja kyllä se hauska olikin. Melkeinpä paras tämän viikon sarjiskokemuksista.
Alpha Flightia jatkoin. Vartija heräsi kuolleista ja osoittautui huijariksi. Viimeinen Byrnen numero odottaa lukemistaan...
Lisäksi olen hyvin laiskasti piirrellyt, kun on ollut sitkeä nuha ja sen mukainen olo. Mutta skannasin muutamia sarjakuvia ja pistin niitä julkaisukuntoon.
Multa julkaistiin kaksi sarjakuvaa. Toinen omana lehtenään ja toinen, parin sivun juttu, antologiassa.
-
Sain ystävänpäivä lahjaksi kaksi tex willeriä.
Voisiko joku joka näitä lehtiä useammin lukee kertoa
mikä texissä innostaa??? kiinnostaa????
Kyllä ne kaksi luin ilman taukoja mutta minuun ei taida enempää mahtua. ;)
-
Sain Kemin työni valmiiksi. Nyt on edessä tietokoneella näpertämistä.
Ostin Timo Kokkilan "Voitto kotiin!" läpyskän, joka oli tosi hauska!
Tilasin Juha Kouvalaisen Loikan vuoksi -alppari ykkösen ja nyt odottelen sitä saapuvaksi. Sain FTP-ohjelman kuntoon (kiitos Welzulle neuvoista!) ja aloin järkätä uusia sivuja... Osoitteen kerron myöhemmin!
Suuresta kuplasta tuli lisää infoa! Huii!
Nyt tuli tällä viikolla kiitettävän paljon viestejä vieraskirjaan! Kiitos kaikille kirjoittajille siitä!
Muuten oli aika hiljaista...
-
Kemiin lähti sarjakuvanovelli.
Turun Kirjasto ilahdutti isohkolla tilauksella.
Uusi sarjakuvaidea alkoi riivaamaan päässä. Valmistunee kesäksi.
En lukenut uutta sarjakuvaa tällä viikolla.
-
Turun Kirjasto ilahdutti isohkolla tilauksella.
Mitä ne tilas?
-
Turun Kirjasto ilahdutti isohkolla tilauksella.
Mitä ne tilas?
Vajaa kymmenen kappaletta Alainia sarjakuvaa. Numero ykköstä.
-
Ilahdutin itseäni ostamalla Bilalin albumin Metsästysretki. Äärimmäisen onnistunut tunnelma tarinassa. Ja kansikuva on niin upea että alta pois. Japanista saapui paketti, jossa oli Azumanga Daioh Visual Book 2, josta en ymmärrä jälleen mitään, mutta joka on silti hiano.
Outojen juttujen puolella sain hankituksi Aku Ankka matematiikan valtakunnassa -albumin. Tarina on kopioitu suoraan sivutaittoineen Ankkalinnan säpinät jättikirjasta ja pienennetty albumikokoon. Tuloksena tuhotun sivutaiton lisäksi liian pieni grafiikka. Näin sitä pitää pojat!
DC-spesiaalin ostin ja luin. Teris-juttu ei aiheuttanut ihan niin paljon näppylöitä kuin Terikset yleensä, Hush jatkoi viihdyttävällä linjallaan ja Valtakunta ja voima näytti yhtä upealta kuin muistinkin. Ikävä kyllä noin lyhyissä pätkissä ei tunnu ehtivän tapahtuvan mitään.
Kirjastosta lainasin ja luin Too Much Coffee Man -albumin, jossa seurataan liiallisella kahvinjuonnilla ja tupakanpoltolla itsensä kunnossa pitävää supersankaria. Tehtävät menevät yleensä siihen, että TMCM alkaa kommentoimaan nykymaailman surkeutta ja filosofisia ongelmia. Varsin mukava kokemus. Tietäväisen ja Hannulan Hymyilevä kuu piti lukea, kun tykästyin Linnut ja meret -tarinaan. Ei tämäkään huono ollut, mutta jotenkin keskeneräisen oloinen. Hahmoja esitellään suuret määrät, mutta niitä ei käsitellä kunnolla.
Muuta luettua lyhyesti: Witch (ok), Outlanders vol. 6 (tylsä), Ranma 4 (kivaa). Kirjapuolella luin Japanin historiasta kertovaa Matkaopas historiaan: Japani -teosta. Sainpahan tietää, että 1800-luvun lopulla Japanissa tosiaan oli kapinoiva samuraipäällikkö, kuten elokuva Viimeinen samurai väitti.
-
Tämänkin viikon aikana käytin ruokarahani musiikkiin enkä sarjakuviin.
Ainoa lukemani sarjakuvalehti oli Mega 1/04 eli Ultimates. Se oli varsin hyvä. Kumma juttu kuinka Millarin kyynisyys ja ilkeys niin paljon ärsyttää Ultimate X-Menissä mutta niin paljon ilahduttaa Ylivertaisissa.
Tsekkasin Soundista Ornette Birks Makkonen -stripin, joka oli normaalitasoa kehnompi.
Suomen Kuvalehdistä luin tähän asti ilmestyneet Kivet. Sarjakuva jossa on kissoja ei voi olla huono eikä ollut tämäkään. (Karvista ei lasketa kissaksi.)
-
Jokin aika sitten tekemäni helsingin reissun satoa.
DC universe stories of Alan Moore.
Irrallisia pikkujuttuja eri DC lehtiin. Osa hyviä, osa loistavia.
League of Extraordinary G osa 2
Oikeen mainio lopetus tällekin tarinalle. Olipahan täynnä viitteitä sinne sun tänne. Suurimman osan osasin paikallistaa, mutta pitäisi etsiä joku sivusto josta saa loput tietää. Ja vielä on se lopun novelli lukematta...
Cyborg 009
Cyborgit tappelevat, sanoisin hukkaostokseksi.
Record of Lodoss War, Heroic knight 1-3
Hyvää Lodossia, eli semmoista tyhjänpäiväistä hömppää Grey Witchin tyyliin. Lukee ilolla, kun ei muistele paljon maksoi.
Lucifer, Inferno
Paholaisen uudet seikkailut. Parasta Sandmanista irroitettua sarjakuvaa. Ihan hyvä. Kuvituksen laatu vaihtelee hienosta huonoon.
Tänään ostin Makedoniasta taas yhden vanhan Kippari Kalle albumin.
Kippari oli joskus aikoinaan aika hyvä ja jopa anarkistinen sarjis.
Eetu ja Kippari suunnittelee:
- Kauniin naisen suukko on ainoa keino pelastaa guunit!
- Olga ei ole kaunis nainen! Se on vaan mun sussu!
- Tuupit on tyhmiä! Ei ne erota rumaa kauniista!
-
Sain ystävänpäivä lahjaksi kaksi tex willeriä.
Voisiko joku joka näitä lehtiä useammin lukee kertoa
mikä texissä innostaa??? kiinnostaa????
Kyllä ne kaksi luin ilman taukoja mutta minuun ei taida enempää mahtua. ;)
Tex Willer on neroutta. Tex Willer on mies. Tex Willer on loistavuutta. Tex Willer haavoittuu aina olkapäähän. Tex Willer ei pukeudu spandexiin. Tex Willer on kaikessa vuosikymmenien jämähtäneisyydessään vaihtoehtosarjakuvaa Suomessa, koska se on mustavalkoinen, siinä ei ole supersankareita ja hahmoilla on normaalinkokoiset silmät. Tex Willer kestää isältä pojalle. Tex Willer aiheuttaa kinan, kun poika ei vie sitä luettavaksi tarpeeksi nopeasti isälle. Jos et Tex Willeriä ymmärrä, olet huono.
Mutta silti voi ihmetellä, kuinka jollakin on aikaa: http://www.bellingham.fi/tex/texhome.htm
-
Sain ystävänpäivä lahjaksi kaksi tex willeriä.
Voisiko joku joka näitä lehtiä useammin lukee kertoa
mikä texissä innostaa??? kiinnostaa????
Kyllä ne kaksi luin ilman taukoja mutta minuun ei taida enempää mahtua. ;)
Tex Willer on mies.l
se on mustavalkoinen,
Mutta silti voi ihmetellä, kuinka jollakin on aikaa: http://www.bellingham.fi/tex/texhome.htm
Tex Willer selviää aina. Jopa näillä pohjoisilla raukoilla rajoilla 50-luvulta 2000-luvulle. Kunnioitettavaa.
Kaikki Texin piirtäjät eivät ole mitään tyylitaitureita à la Giraud, mutta päteviä taloudellisen mustavalkotekniikan taitajia kyllä. Meillä aloittelevilla piirtäjillä on heiltä paljon opittavaa!!!
Minulta jäi Tex aikoinaan sivuun, kun hurahdin Non Stopin myötä francobelgo-meininkiin. Kun nyt katselin tuolta hienolta Tex-saitilta vanhoja kansia, niin tuli hieman haikea olo. Tiedä vaikka ostaisin tänään jostain divarista pari Willerii.
Hyvä Tex!
Minuun osui, mutta pystyn vielä ratsastamaan!!!!
-
Luin juuri Akira kolmosen. Hyvä sarjis. Kakkososa moottoripyörä hurjasteluineen oli vähän kiinnostavampi, mutta kyllä tämäkin meni. Kyllä se pitää nyt se nelonenkin lukea, kun on makuun päässyt. Tarina kehittyy kivasti ja sisältää sellaisia uusia oivalluksia, jotka tekee Akirasta jotenkin kliseettömän oloisen.
Viivi ja Wagner vs. B. Virtanen väittelyn innoittamana lainasin kirjastosta ykkösosan Virtasta. Wagnerista en vastaavaa löytänyt. Lueskelin Virtasta väsyneenä bussissa ja olihan se ihan ok, mut ei kuitenkaan mikään superelämys. Se johtuu ehkä siitä, että en pysty juurikaan samaistumaan siihen. Minulla ei ole kurjaa työsuhdetta, komentelevaa pomoa, Nalkuttavaa vaimoa, eikä murrosikäistä painajaislasta. Mutta eipä tuo nyt niin haittaakaan. Parempi niin. Onhan tuo Virtanen kuitenkin hyvin tehty ja tosi tasapainoinen. Että kyllä Heilä asiansa osaa...
Nyt taas tekemään Kemin työtä loppuun ja sitten luetaan lisää kirjaston antimia.
8)
-
League of Extraordinary G osa 2
Oikeen mainio lopetus tällekin tarinalle. Olipahan täynnä viitteitä sinne sun tänne. Suurimman osan osasin paikallistaa, mutta pitäisi etsiä joku sivusto josta saa loput tietää. Ja vielä on se lopun novelli lukematta...
Kannattaa muuten katsastaa Tampereen Akateeminen suht usein, sillä tästäkin oli siellä kovakantinen painos. Hinta taisi olla samaa luokkaa (ellei halvempi) GF:n kanssa (tosin en muista tarkkaan). Ja Sandmania siellä on kanssa...
-
Tänään löytyi kirpparilta Aikuisten sarjakuva 2/79 -pokkari: Minä Karzan sinä Jane! Ei ollut ihan parhaimpia jaksoja vaikka siinä olikin Karzanin syntytarina.
"Viidakon kauhea jättiläispukki sieppasi Janen!"
-
http://www.geocities.com/Athens/Olympus/7160/league1.html
Jaksoin sitten etsiä sivuston, jossa käydään läpi ne miljoonat pikku viitteet, joita Moore on Leagueen tiputellut. Huh, huh, tuollaisella viitausmäärällä ja taustatutkimuksella luulisi kirjoittamiseen menevän vuosikymmeniä.
Jooh, ja tampereen Akateemisessa käyn aina välillä. Mutta kun siellä on niitä sarjiksia niin vähän, niin ei tule löytäneeksi niitä vähiäkään.
-
Taitaa tuo Walthery panostaa tällä hetkellä enempi Rubiiniin.
Nykyään Walthery ei piirrä Rubiiniin mitään, tekee ehkä sivutaiton. (Ja onko koskaan piirtänytkään)
Hahmon hän on kylläkin suunnitellut.
En ole kylläkään ihan varma, pitää tarkistaa iltasella.
Jep!
Kirjassa Sur Les Hauteurs du Hasard Walthéry kertoo, että hän on vain suunnitellut Rubiini-hahmon Mythicin ja Thierry Martensin idean pohjalta jotain 20 vuotta sitten. Mutta Natasha vei Walthéryn kaiken ajan. Eikä kahden viehättävän naishahmon piirtäminen samaan aikaan tuntunut mielekkäältä.
Niinpä sarjaa piirtämään löydettiin nuori serbi, Dragan Lazarevitsh eli D. de Lazare. Walthéry auttoi kolmessa ensimmäisessä seikkailussa, mutta ei piirtänyt niitä.
Nykyään Lasarevitsh lähettää plansseja Walthérylle, jos haluaa neuvoja ja W. lähettää omat näkemyksensä joko faksilla tai postilla Serbiaan.
Eli Walthéryn panos Rubiiniin on sangen pieni.
-
Toissapäivänä saapui Sarjiskerhon-paketti sisältäen uuden Natasha-albumin. Natasha ja Dinosaurukset.
Mikä tuo Sarjis-kerho on? Ilmestykö esim. kyseinen Natasha Ja Dinot yleiseen myyntiin vaiko vain tuon kerhon jäsenille.
Mitä muita albumeita kerholaiset ovat saaneet?
-
Voisiko joku joka näitä lehtiä useammin lukee kertoa
mikä texissä innostaa??? kiinnostaa????
Ei yhtään mikään! Olet NORMAALI. Onnitteluni. Ei vaan, kai niistä tykkää jos tykkää muutenkin länkkäreistä. Ei ne sarjakuvat sen kummempia ole.
Ehkä monet tykkää Texistä (tai ankoista, tai luckylukeista, ja mistä vielä) koska ne on lukeneet niitä pieninä. Mulla on tosta syystä jonkinasteinen fetissi Hopeanuolesta, mutta ei tulisi mieleenikään väittää että se olisi jotenkin erityisen hyvä sarjakuva. Muistoja. Muistoja on myös esim. Boschin helvettimaalauksesta tietosanakirjassa. Se pelotti. Ja on oikeesti hyvä. Ne on kaks eri asiaa.
Onkohan Tex Willerillä samanlaista kulttia missään muussa maassa kuin Suomessa? (Paitsi tekomaassa Italiassa nyt ehkä.) Kyse voi osittain olla myös siitä, että ne vähät ja satunnaisesti valikoituneet sarjakuvat mitä on suomeksi julkaistu, saavat nimikemäärän vähäisyydestä (=vertailukohtien puutteessa!) johtuen ansiotonta arvonnousua. Tästä taisi olla mangan kohdalla jo puhettakin tuolla toisessa säikeessä.
-
Mikä tuo Sarjis-kerho on? Ilmestykö esim. kyseinen Natasha Ja Dinot yleiseen myyntiin vaiko vain tuon kerhon jäsenille.
Mitä muita albumeita kerholaiset ovat saaneet?
Kerhoon liityin joskus 90-luvun alkupuolella ja sen jälkeen en ole enempiä mainoksia siitä nähnyt. Taitaa olla tätä nykyä ns "suljettu kerho" (vrt. SM-liiga ;) ).
Kyselin sähköpostitse kerhon "hyvältä-hengettäreltä" asian tiimoilta, mutta hän on ollut "out of office". Tiedottelen lisää kun saan vastauksen.
Kerho ei julkaise mitään erikoispainoksia vaan lähettelee ihan näitä myyntiin tulevia vakiopainoksia joita tarjoaa kerholaisille hiukan aiemmin. Eli kyllä se Natasha myyntiin tulee.
Kerhon kautta lehdet ovat hiukan halvempia (sisältäen pk:t) ja toimitetaan kotiin pahvipaketissa. Kuukausittain kerhossa on tarjolla kaksi vaihtoehtoa. Ei ostopakkoa, peruminen onnistuu sähköpostilla. Neljän albumin ostomäärän tullessa täyteen saa bonus tuotteen, joka on joku aiemmin julkaistu alppari/vast, jonka myynti ei ilmeisesti ole ollut päätä huimaava ja joita on jäänyt varastoon. (Esim Näläkämaan Noeta).
Eikö täällä forumilla ole ketään muita kerhoon kuuluvia?
-
Willerien tarinat ovat yleensä kamalaa standardihuttua ja 40 vuotta ainkin saman kaavan mukaisia olleet MUTTA joskus niissä on oikeasti pahuksen hyviä kuvittajia nykyään, etenkin ulkomaiset vierailevat tähdet.
Ostankin niitä ihan silkan kuvituksen takia. Jos kuvitus mättää jätän väliin. Joku Letteri esimerkiksi, argh, kamalaa...enkä myöskään pidä Galepista (no niin, pyhäinhäväistys ;D)...
-
Mä kuuluin joskus kymmenen vuotta sitten Sarjis -kerhoon. Yllätyinkin ihan kun kuulin, että se vieläkin porskuttaa, vaikka mainoksia ei näy.
-
Mikä tuo Sarjis-kerho on? Ilmestykö esim. kyseinen Natasha Ja Dinot yleiseen myyntiin vaiko vain tuon kerhon jäsenille.
Mitä muita albumeita kerholaiset ovat saaneet?
Tiedottelen lisää kun saan vastauksen.
kiitoksia! Kuulostaa mielenkiintoiselta.
-
Eikö täällä forumilla ole ketään muita kerhoon kuuluvia?
Nimeni on Palonen ja minä olen Sarjiskerholainen. Miksi? En kai ole vain tajunnut erota ja saahan tuolta kohtuu vaivattomasti albumit, mitkä olis muutenki ostanu. Ennen sai aina bonustuotteen joka lähetyksen mukana ja niitä oli hyvä kiikuttaa Kulkukattiin ja aina ne on ollu yhtä tuuttia. Kaheksakytä luvulla sieltä sai sentää liittyessä diplomin, enää ei muuta ku laskun. Joka on kyllä nätin ryssän sininen.
Tex Willer ja juonet? Eihän niitä juonien takia hankita, sehän on kuin väittäisi lukevansa Jerry Cottoneita originaalisuuden takia (kyllä, olen tilaaja senkin). Tai menevänsä festareille musiikin takia. Se tunnelma ja se tosimiehinen omenapiirakan syönti, sitä ei voi ylittää.
Ja jotta totuus ei unehtuisi, on Tex Willerillä, Jerry Cottonilla ja Star Wars'lla selkeä yhteyskin (kolmella askeleella paikasta toiseen)! Kaikkia on suomentanut Renne Nikupaavola, tuo yxi maailman arvokkaimmista herrasmiehistä.
Nyt tais mennä monilta yöunet.
-
Mulla ei ole kytköksiä Egmonttiin, enkä saa mitään provikkaa, mutta kun kerran kysyitte niin tässä kerhoemännältä saamani vastaus kysymyksiin:
"Hei,
Kiitoksia postista ja pahoittelen, että en ole vastannut sinulle aiemmin.
Sarjis-kerho ei toki ole suljettu klubi, mutta elelee melko malatalla profiililla ja sen takia siitä ei ole mainintaa nettisivuillamme eikä mainontaa lehdissämme.
Sarjis-kerhon kautta on mahdollista saada suoraan kotiin sarjakuva-albumeita, joita muutenkin julkaisemme.
Joka kuukausi on mahdollisuus valita kahdesta tuotteesta, joiden hinnat vaihtelevat. Paketin voi myös etukäteen perua ja tästä ilmoitetaan asiakkaalle lähetetyssä kirjeessä. Bonus-tuote lähetetään asiakkaalle, vaikka hän olisi perunut kuukauden tuotteen.
Kerhon jäseneksi voi liittyä joko soittamalla asiakaspalveluumme Tampereen Laserma 03 - 2251 943 tai email asiakaspalvelu.egmont@laserma.fi.
Terveisin,
Jaana Huttunen"
-
Jostain syystä Riihimäeltä noita Egmontin albumeita ei saa mistään ellei pyydä erikseen tilaamaan.
Joo tiedän kyllä Riksun tarjonnan. Kävin 3 vuotta Riksussa Lahesta töissä ja tuli divareita yms kierrettyä ruokatunneilla ;D.
Sarjiskerhon hinnoista tietoa.
Esim se Natasha-alppari oli 8.70 (sis. postikulut)
Ja jos jotakuta vielä sattuis kiinnostamaan niin maaliskuussa kerhopaketin vaihtoehdot on
1) Lucky Luke Morrisin jäljillä 8.70
2) Harald minialbumi- Haraldin haaksirikko 5.30
Nyt kyllä saa sitten minun osalta riittää tämä Sarjiskerhon-puffaaminen :-X
-
Jostain syystä Riihimäeltä noita Egmontin albumeita ei saa mistään ellei pyydä erikseen tilaamaan.
Joo tiedän kyllä Riksun tarjonnan. Kävin 3 vuotta Riksussa Lahesta töissä ja tuli divareita yms kierrettyä ruokatunneilla ;D.
Nyt kun tää näin pahasti ajautui pois aiheesta niin pakko sanoa, että se Hämeenkadun kakkoskerroksen divari on loistava! Ja Riihimäellä on iso kirpputorikin, jossa on paljon sarjakuvia.
-
Jossakin Amerikassa myytiin (silloin kun kävin siellä) kaiken kielisiä sarjakuvia Halvalla. Ja voila! Löysin jopa suomalaisen aku ankan. En kyllä ostanut: Vuoden 2000 joku numero...
-
Sarjakuva-ajankohtaisuuksia:
- Vaihdoin divarissa pari vanhaa pokkaria yhteen Korkkariin vm. 82 ("Aavikon aarre") ja jäi vielä hurjat 50 senttiä ylimäärästä lompakkoon. Ei ollut kyllä oikein mistään kotosin tämä tarina, jossa seikkailivat brittiupseeri, Afrika Korpsin sotilas ja - tietenkin - verenhimoinen SS-mies... No, eipä noissa Korkkareissa nyt muutenkaan joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta elämää suurempia tarinoita kerrota. Minkäs silti teet kun koukkuun olet jäänyt jo joskus lapsuudessa.
- Addiktoiduin Kvaakkiin ;D
- Kirja-alen loppupläjäyksestä löytyi muutama lärpäke hintaan 0,90 € / kpl: Ubu 1 & 2 sekä Vacuum 10. Enpä ollut noista ennen kuullutkaan, ja osa tarinoista oli mielestäni aikamoista huttua, mutta joukkoon oli eksynyt pari helmeäkin.
Ei-sarjakuva-ajankohtaisuuksia:
- Tiskit on tiskattu, keittiö kuurattu, pesty 2 koneellista pyykkiä ja ukkokin sai aikaiseksi siivota eteisen. Kyllä nyt kelpaa :D
-
Piirsin eilen kokonaisen sivun sarjakuvaa, tai siis eihän se ole valmis, kun en tussannut, enkä piirtänyt taustoja, kun ne tekee yks kaverini, mutta olin silti tyytyväinen päivän työhön. Luin Alac Sinner kokoelmaani läpi. Albumit 1 ja 2 ja jonkun ruotsinkielisen jutun lihavien miesten kaupasta -86 vuoden Poxista.
Nyt oon lähdössä kirjakaupan alennusalennusalennus myynteihin.
-
Ostin divarista suhteellisen hulvattoman 1999:tuntematon tulevaisuus- lehden numeron 1/1980. Siinä kumotaan PERUSDOGMI. Mutta: lehden ensimmäiselle sivulle on kirjoitettu "Tämä lehti kuuluu Henrik Sieversille alias Shakkilaudan tiikerille", palauttajalle luvataan runsas löytöpalkkio ja kaikki kulut luonnollisesti korvataan. Jopa puhelinnumero on kirjoitettu kanteen. Kuka tunnustaa? Ja ennen kaikkea, paljonko on runsas löytöpalkkioni?
-
Luin Tilsan Kootuimmat. Nauroin. Ei satanut lunta. Aloin lukemaan Akira nelosta. En lopettanut mangasarjakuvakirjaa. Jäin pois pysäkillä. Asun lähiössä. Tulin kvaakkaamaan. Kohta teen teen. Juon.
8)
-
Divarista löytyi eilen "Cherry No. 11" niminen kumma englanninkielinen pornosarjakuva eurolla.. Eihän siinä ollut muuten mitään niin erikoista, mutta lehti oli tehty sillä erikoisella kaksiväri-painotekniikalla jonka katsomiseen tarvitaan vihreä/punalinssiset lasit.
Täällä ei ole tainnut ilmestyä vielä kovin paljon noita 3D-sarjakuvia? Muistan tähän hätään vain jonkun Aku taskarin mukana tulleen erikoisliitteen ja yhden aika vanhan Dick Tracy aiheisen 3D-sarjakuvan.
Onkohan niitä muitakin?
-
Mustanaamiossa, olikohan 1985 - joka tapauksessa 1980-luvulla, julkaistiin yksi Spirit-juttu 3D:nä. Muita ei tule mieleen.
-
Ja sillon joskus villillä 80 -luvulla oli myös se yksi lelusarja, josta oli liikenteessä ainakin yksi 3D -sarjakuva (olisikohan ollut valokuvista koottu).
En muista nimeä, mutta kivoja ne oli. Joku avaruusjuttu...
-
Juu onhan mulla se. En vain ole tainnut tuota lukea, kun en tykkää lukea 3D -kuvia. Harmi, ettei DC ole tehnyt siitä normaaliversiota >:(
No, pitäis kai skannata koneelle ja fiksata siitä luettava versio.
-
Batman albumeja ei mulla oikein ole, enkä sitä ole paljon lukenutkaan. Korkeintaan katsonut silloin kun tuli tv:stä.
-
Batman albumeja ei mulla oikein ole, enkä sitä ole paljon lukenutkaan. Korkeintaan katsonut silloin kun tuli tv:stä.
Nyt Ville oikeasti jotain tolkkua touhuihin. Sinun ei todellakaan tarvitse kommentoida jokaista mahdollista threadia. Varsinkaan kun sinulla ei ole mitään sanottavaa.
-
Heh. Ajattelin vain varoittaa että välttelette tätä ketjua perjantaina/maanantaina. Meinaan kun on lukemati Hellboy Tales (vai mikä ihme se nyt oli) 7, Hellblazer-kokooma Rake at the gates of hell, Gotham Central, Coup d'etat 2 (Stormwatch: Team Achillesin näkökulmasta), 1602 ja se Race of the Scorpions, ajattelin nääs hieman niistä kehitellä sitten jotain sanomistakin...Olette karmeasti varoitetut. Huhuuuuu!!!
-
Nyt Ville oikeasti jotain tolkkua touhuihin. Sinun ei todellakaan tarvitse kommentoida jokaista mahdollista threadia. Varsinkaan kun sinulla ei ole mitään sanottavaa.
Kaltsu sä oot tosi hot kun sä komennat ;D
-
threadia
Eikös se ollut juuri Kaltsu joka muinoin valitti thread -sanan käytöstä?!? :o
-
Eli mitäpä kuuluu, sarjakuvahahmot?
Minulla on nuhakuume. Onneksi on sarjakuvia. Brian Bendisin ja Alex Maleevin Daredevilia on tullut luettua se kolmaskin kovakantinen kokoelma. On niin hyvää kuin kehutaankin. Dekompressiokaan ei haittaa, kun kerralla voi lukea 12 numeron edestä tavaraa.
-
Viikon aikana tuli luettua vain kaksi sarjakuvaa:
Valerian, Pariisista Kassiopeijaan. On se hieno sarjakuva. Arvoituksellinen juoni, Pariisin oikeat maisemat taustalla, Valerianin ja Laurelinen häiriöinen telepatiayhteys kuvitettu upean näyttävästi. Samaten kohtaamiset monstereiden kanssa. Albumin sivut vain ovat irronneet liimauksesta, mikä haittaa lukemista.
Toinen luetteu sarjis: Blueberry, OK corral. Hyvin piirretty joskaan ei loistavasti, juoni tuntuu jo pitkittämiseltä Spede Pasasen tyyliin. Blueberryn päätä rapaisee luoti kuin Tex Willeriä konsanaan. Mielestäni todella kökköä, tästä dramaturgisesta ratkaisusta pyyhkeitä Giraudille. Plussaa siitä, että ruutuja ja tekstiä on paljon. Albumin lukemiseen menee paljon aikaa(osittain myös heikon ranskankieleni takia), mikä on hyvä asia, mielestäni. Nykyään tuppaavat sarjakuvat sisältämään isoja kuvia ja vähän tekstiä. Lukukokemus näin ollen mitätön, kuten esim. uuden Ankardon kohdalla.
Jään odottelemaan uutta Blueberryä vesi kielellä. Giraud voisi kyllä lopettaa tämän Tombstone-tarinan seuraavaan, viidenteen albumiin.
Rupesin eilen piirtämään uutta 35-sivuista palkkatappajatarinaa, tänään jatketaan.
Vielä pitäis ideoida yks sarjakuvastrippi ennen iltaa.
-
No niin. Aloitetaan.
Coup d'etat: Stromwatch, Team Achilles
Olen jo pitemmän aikaa ollut utelias tämän Team Achillesin sihteen kuultuani "Suomi-yhteyksistä" (Jukko?). Lehti alkoi aika hassusti siihen nähden että kyse oli nimenomaan Authorityn tekemästä Kuup detaasta koska lehden alussa Achillesin turbaanipäinen jäsen ilmestyy estämään Romaniassa tapahtuvaa Unkarin vallankaappausta (Just, minäkin hieman ihmettelin...?) Kapteeni Kaaoksen (?) toimesta. Jepjep. Loppua kohden päästään asiaan eli sekä Authority että Achilles ovat samaa mieltä: nimittäin siitä että toinen ryhmä on väärässä ja he oikeassa siitä mikä on oikein ja mikä väärin. Ja kumpikin ryhmä vaikuttaa täysin fasistiselta ja toimintatavoiltaan yhteneväisiltä. Mielenkiintoista. Sen ainakin tiedän tulevasta että jokunen hemmo saa turpaansa ;D
Hellboy Weird Tales lähinnä ärsyttää: taide on todella hienoa numero 7:ssakin mutta tarinat sitä ainaista samaa Hirviö vs BPRD/Hellboy. Plääh. Siinä jutussa missä se kaasuolio BRPD:stä (en minä mitään nimeä tiedä) ottaa vapaaillan, kun olio ei ilmeisestikään nuku ikinä, oli otetta mutta samaanhan sekin taas päätyi. Plääh.
Gotham Central oli yllättävänkin supersankariton tällä kertaa. Ihan ehtaa tv:n peruspoliisisarjaa muistutti, lähinnä NYPD Blueta, jopa asenteiltaan. Ihan ok mutta ei mitään kovin kiehtovaa tarinaa näytä nyt tulevan. Tämäkin sarja menettänyt hohtoaan.
1602:kin kääntynyt aika silkoiseksi ja venytetyksi sarjaksi. Alkaa muistuttaa ihan normaalia Marvel-vaihtoehtotodellisuuskamaa. Ainoa piristävä pointti oli bongata "baskit Newfoundlandissa (tai jossain siellä päin)"-idea joka on tuttu jo American Gods kirjasta herra Ibiksen esittämänä. Heh.
-
Ai niin. Hupaisaa: Team Achillesin todellisuudessa Suomi on supersankarivapaa alue jonka rajoilla vartioi joku ihme suomalainen erikoisjoukko joka ilmeisesti antaa lättyyn kaikille suupöhiiroille jotka tulevat urputtamaan. Heh. Kornia mutta ihastuttavaa.
Pitäisiköhän huvikseen lukea se Stormwatch: Team Achilles vol. 1...
-
Rosan uutta jatkista Aku Ankasta olen seurannut, ihan viihtyisää vaikka ei todellakaan Rosan huippujuttuja.
Luin myös muinoin ostamani Dale Keownin Pitt- lehdet, kaikki 20 sekä Pitt/Hulk- spesiaalin. Mielettömän pöhköä, juoni koostuu siitä että Pitt kävelee jossain, joku tulee vastaan ja sitten Pitt lyö tätä! Hänellä on lihaksia. Ja verisuonet jotka kulkevat lihaksista välittämättä ties minne pitkin massiivisia käsivarsia. Epämääräistä puhetta teknisistä laitteista lyhennemuodoissa on myös aivan tolkuttomasti. T.C.U tai jotain vastaavaa, ja joka kerran kun tämä termi esiintyy (noin kolme kertaa yhdessä numerossa), on ruudun alaosassa avulias laatikko jossa lyhenne selitetään. Peter Davidin kirjoittama Hulk- juttu ei sekään ole maailman omaperäisin.
Hauskaa silti, kaikesta minäkin olen joskus tykännyt.
Ai niin ja Alan Mooren ja Eddie Campbellin Snakes and Ladders, joka perustuu Mooren oraaliseen performanssiin jossa käsitellään ihmisiä, historiaa, taidetta, magiaa jne. Hyvin mielenkiintoista mutta vaatii vielä pari lukukertaa että siitä saisi tolkkua.
-
Yoko Tsunojen lisäksi olen lukenut DC Spesiaalin. Oli ihan kiva. Valtakunta ja voima oli paras, kuten olin odottanutkin. Synnyinoikeus taas huonoin. Kuvituksesta en tykännyt ja tarinakin oli aika hepponen... Hush jatkui samaan tahtiin kuin Megassa. Ei mitenkään loistokas, mutta ihan hyvää perusjuttua. Ehkä eniten pistää silmään Leen hahmojen ajoittainen jäykkyys ja Batmanin Millerin Dark Knight -näköisyys. Yllättäen parhaiten Leeltä on onnistunut taustat, joita jäin useammasakin kohdassa ihailemaan...
Valtakunta ja voima oli tuttu jo ennestään muutaman vuoden takaa, mutta hyvä se oli näin uudelleen luettunakin. Erityisesti tykkäsin tuosta Teriksen maatilakaudesta ja lopusta. Se toiseksi vika sivu olisi kiva juliste (ja kai siitä on jo tehtykin).
Ai niin. Luin mä Laikku02:sta sen ulkolaisen tyypin tarinankin, joka oli muuten melkoisen hyvä...
Muuten on ollut hiljaisempaa...Sarjakuvia piirrelty ja sellaista...
-
Hyvinkäällä?!? Jes! Pakko lukea ;D
-
Mää oon lukenu Asterixin: Opeliksin orjalaeva, eli savon murteella. Tuli sitä aku ankkoja ja Harald Hirmuisia luettua. Lisäksi jo sadannen kerran Asterix Gallialainen...
-
threadia
Eikös se ollut juuri Kaltsu joka muinoin valitti thread -sanan käytöstä?!? :o
Kaltsu valitti threat -sanan käytöstä. Threadista en tiedä...
-
Mä olen samaa mieltä Kaltsun ja muiden kanssa siitä, että nuorempien (ja vanhempienkin) tulisi hiukan miettiä, että tarvitseeko aina kirjoittaa jotain, jos ei ole mitenkään olennaista sanottavana. Silti haluaisin vastapainoksi sanoa, että emme saisi mielestäni ajaa uusia nuorukaisia pois sillä, että koko ajan sätimme heitä kaikesta. Jotain rajaa siihenkin. Toivoisin, että ohjaisitte viesteissänne, että miten tulee toimia, sen sijaan että vaan toteatte, että olipa turha viesti.
T: Juuri isäksi tuleva puupää
Piis änd lööv 8)
-
Enimmäkseenhän tämä on kateellisten karvaisten vanhojen setien mutinaa, kun ei enää jaksa olla niin vilpittömän innostunut aivan kaikesta. "Onkos nyt sunnuntai... missähän keppi on..."
Juu, mutta kun Suomessa on keksitty semmoinenkin ihme kuin IRC, jotta suomalaiset voisivat puhua vähemmän, niin käyttäkää sitä keskinäiseen jupusteluun elämää pienemmistä asioista.
-
Luin Luther Arkwrightin heart of empire sarjakuvan ja kaunista ja hauskaa oli. Kiitos Talbotin Bryanille. Mietin että mitähän muuta Lutteria on julkastu sen Liken kääntämän adventures of luther... lisäksi. Ainakin jonkunlainen aukko noissa tarinoiden välissä on. Oliko niin että Likeltä olis tullu laajennettu toinen painoskin joskus?
(haaa haa haa mikä avatar Sinisalolla)
-
Jostakin sain virtaa ja ryhdyin tekemään käsikirjoitusta sarjakuvaan. Ajattelin, että valmiin kässärin avulla patistan itseni piirtämään sen, idea ja improvisaatiopohjalta kun en saanut hommaa käyntiin millään. Ja ennen kuin kysytte, niin fantasiaa rustaan ja tarkoituksena olisi välttää niitä suurimpia sudenkuoppia vaikka homman työnimenä onkin Lohikäärmeentappaja. 8) Tietysti tästä tulee heti hirveä megaeepos eli alustavasti arvioiden 30-40 sivua pitkä.
Lukupuolella tutustuin Kati Kovácsin Miestennielijäksi sirkukseen albumiin. Kyllä siinä on tussiterä saanut kyytiä, piirrosjälkeä kuvailisin sanalla mutkaton, tarinoita sanalla estoton. Huippuhetkinä tarinat Kaksi Gustavoa, Hetki vanhenevan äijän kalsareissa ja Ovela, piccolo Benito.
Ja se Liken Luther Arkwright albumi ei ole kuin 1/3?, 1/2? kokonaisuudesta. Jatkoa tai laajennettua painosta ei ole tullut, joten ei muuta kuin ostamaan Dark Horsen The Adventures of L. A., siinä on koko setti yksissä kansissa.
-
ostin lahden super dvd:stä infernal affairs 2 & 3.
ostin zipoon bensaa koska sain viime viikolla 20 kuubalaista sikaaria ja kaksi pulloa 7 vuotista rommia.
Tex Willer kokoelmasta puuttu enää 8 willeriä.
-
Tex Willer kokoelmasta puuttu enää 8 willeriä.
Oho! Eikös niitä ole ihan julmetusti?
-
Tälläista sattui mulle:
Lähetin Kemin työni postissa kilpailuun.
Luin W.i.t.c.h:iä ja jäin koukkuun! Voi mua :(
Sain ensimmäisen sarjakuvaoriginaalini ;D
Uusin akkari tuli ja Rosan tarinan toisen osan luettua tuli sellainen "maksan_mitä_tahansa_jos_saan kolmannen_osan_luettua_ennen_muita" -olo.
Sarjakuvia tuli piirreltyä aika vähän, mutta suunnittelin uutta hahmoa.
Sain postissa kutsun "Ankkapäivien" näyttelyn avajaisiin. Jee!
-
Mulla oli aikavilkas viikko sarjakuvien osalta (ja muutenkin...) :)
Roope-setä 3/04 (295) oli kai olevinaan joku Touhon synttärinumero, mutta tuntuu, että kaikki ne on jotain ekstranumeroita. Tarinat olivat huonoja! Voisiko yleisempää aihetta Aku ja Touho seikkailuun olla kuin, että Roope-setä lahjoittaa heille kaivoksen ja sitten he reissavat sinne laivalla ja joutuvat kuorimaan perunoita ja sitten selviää, että eihän kaivoksessa olekaan kullanhippuakaan. Ohhoh! Enpä olisi arvannut! Tarina alkaa tietenkin näin "Mitä Ankkalinnassa oikein tapahtuu? Miksi Aku on noin tyytyväisen näköinen? Palataanpa ajassa taaksepäin." Murrr! Kauheaa! Montakohan tällä samalla idealla tehtyä sarjakuvaa Disneylla on jo? Onneksi multa loppuu kohta Ropsun tilaus niin säästyy nekin rahat! Yksi hyvä asia oli kuitenkin tässä Roope-sedässä, nimittäin siinä oli ensimmäinen Dekkaripähkinä, jonka ratkaisin!! ;D
Tilasin Kaltsu Kallion Menisit Töihin albumin. Se oli loistava! Monella eri tyylillä piirrettyjä sarjakuvia samasta aiheesta. Tarinat olivat koskettavia ja hauskoja. Tykkäsin.
Pakko sanoa, että Rosa on aika kova jätkä, kun luin Aku Ankka 10/2004. Kirje kotoa on todella hieno sarjakuva. Miten joku voi yhdistellä eri myyttejä yhteen tarinaan ja sitten se on vielä mielenkiintoinen ja hauska. Tuon takia odotankin jo ensi keskiviikkoa!Muutkin Akkarin tarinat olivat hyviä, mutta kauhistus! Siellä välissä on joku pikkulasten Talvipuuhaa-liite ja hinta on kin 2,50€!
Dragon Ball 7 (Merenalainen labyrintti) oli taas aivan loistahtava. Nauroin ääneen neljä kertaan, vaikka en yleensä ikinä naura lukiessani sarjakuvia. Loistavia juttuja! Tarinaahan pitkitettiin kyllä aivan liikaa, mutta nyt taas uudet seikkailut vaikuttavat hyviltä!
-
Kirpputorilta löytyivät nämä Semicin laatupokkarit.
1 - Piko ja Fantasio: Z - Niin kuin Zorbul
2 - Natasa lentoemäntä
3 - Piko ja Fantasio: Zorbulin varjo
4 - Niilo Pielinen: Työn sankari
Tarinat olivat tuttuja toki jo ennestään, mutta vain niiden isompien albumien muodossa ja en edes tiennyt että samoja sarjoja on ilmestynyt myös pokkarikokoisena.
Ja ostin kaupasta myös tuon uusimman Dragonball pokkarin ja DC-spesiaalin. Hyviä olivat kaikki, mutta nautin etenkin tuon Dragonballin lukemisesta. Siinä saa nauraa joskus ihan kunnolla, minkä Eppukin jo totesi. :)
-
Tex Willer kokoelmasta puuttu enää 8 willeriä.
Oho! Eikös niitä ole ihan julmetusti?
Kovilla jätkillä on ne kaikki.
-
Ja se Liken Luther Arkwright albumi ei ole kuin 1/3?, 1/2? kokonaisuudesta.
Eikä se ollut edes Liken julkaisema, vaan Finnish Bookhousen. FBH oli ilmeisesti joku lyhytaikaiseksi jäänyt scifi-kustantamo?
Ite ostin perjantaina Hämiksen ja Dragonballin. DB kutonenkin on vielä lukematta, vaan nytpä voinkin imaista molemmat putkeen.
-
FBH = Fantasiapelit.
Terveisiä Tampereelta! Suosittelen Vapriikin samurai-näyttelyä kaikille. Siihen kuuluu sarjakuvamaisiakin osuuksia, joista "Naisten saari" - kuvakertomus huvitti eniten.
Uusi Sarjainfo omaa erittäin tyylikkäät kannet by Jii Roikonen, joviaalin viivan- ja sanankäytön mestari. Sisältökin sai täytettä.
Like-Otto iski kuin miljoona hattivattia ja kauppasi hyviä kirjoja joihin ei ollut varaa. Mutta Like-kataloogin mukaan vihdoin, ehkä, ristikää kätenne kyynärspäitä myöten, tulossa on uusien Blueberryjen lisäksi viimein Peter Baggen Viha 2 sekä David Laphamin Harhaluoteja... onhan niitä jo tovi odoteltukin... kuin myös uutta Königiä, Konrad & Paul -tarina "Voitte suudella morsianta" on pakko hankkia.
-
Ostin viimein uusimman Sarjarin ja Sarjainfon. Oli viimein mahdollisuus sijoittaa rahaa sarjakuvaan. Sarjarin katastrofi numero tarjosi muutaman mainion jutun. Osasta olisin ollut tyytyväinen jos en olisi niitä koskaan nähnyt. Sarjainfoa en juurikaan ole ennen lukenut ja se yllätti juttujen tasollaan. Elf Questit olivat uudelleen luvun alla ja kyse on nyt ElfQuestin oikeasta osasta, eli Pinien piirtämistä ja kertomista numeroista 1 - 8 (kirja muodossa). Jatkoon en ole tutustunut vaikka kuulemma sielläkin on hyvää fantasiaa.
Lisäksi pistin vähän maistiaisia tulevasta Alainia sivulle
(http://www.alainia.org/sarjakuva/osa2/nayte01.html) ja koin kovasti laskutusongelmia kun ei osaa kirjoittaa kunnollisia Eu direktiivin täyttäviä laskuja.
Edit: Niin maistiaisten kuvituksesta vastaa Johanna Iso-järvenpää.
-
Luetuista mainittakoon kaksi Transformers kokoelma-albumia; "Dark Designs" ja "Rage in Heaven". Kyseessä on brittiläisen Titan Booksin 90-luvun alun 12-osaisesta "Transformers Generation 2" Marvelin mini-sarjasta julkaisemat kokoelmat.
Tarina meinattiin aikoinaan julkaista Suomessa (Action Forcessa julkaistiin "prologi" ja jatko luvattiinkin...), mutta eipäs julkaistukaan. Kirjoittajana toimii Simon Furman ja piirtäjinä huseeraa sekalainen joukko (Derek Yaniger, Geoff Senior, Manny Galan ja Andrew Wildman ainakin), mikä tekee sarjasta erittäin epäyhtenäisen näköisen.
Tyyli on muuttunut siitä mitä Suomessa nähtiin 87-91 (puhumattakaan siitä mitä Egmont julkaisi viime vuonna). "This is not your father´s autobot" ykkösnumeron kannessa hymyilytti. Vähän liikaa tappelemiseen keskittymistä paikoin, mutta onneksi mukaan mahtuu tanakampaakin tarina-ainesta. Ihan hauskaa toimintasarjakuvaa ja jos aihepiiri uppoaa, niin jopa suositeltavaa.
bookplus.fi:stä 20€ kappale.
Ranma½ 4, oli ihan mukavaa uudelleen luettunakin Shampoon mukaantulosta johtuen.
-
Mä oon lukenu tällä viikolla äijäsarjakuvaa. En kyllä tiedä miksi. Sattumalta kai. Työn puolesta kertasin Lukkariset, muuten vaan yritän taas H. Pystystä. Crumbin&Pekarin Bob&Harv -sarjat ilahdutti. Näiden jälkeen Raymond Briggsin Ethel and Ernets oli kuin lasi raikasta vettä!
-
Akira nelonen tuli luettua. Tykkäsin kovasti. Koko sarja on ykköstä lukuunottamatta ollut loistava. Ykkösen lukeminen on melkein pakkopullaa, mutta onneksi lainasin kakkosen kirjastosta. Jäin koukkuun. Seuraavaksi vitonen.
Kiskot on tuossa uudelleen luettavana. Siinä on jotenkin todella tyylikästä jälkeä. En muista tarinasta mitään ensimmäisestä lukukerrasta, mutta jostain syystä, kun selailin sitä kirjastossa, se päätyi toistamiseen matkaan. Hmmm... täytyy paneutua siihen tuonnempana enemmän.
Olen yhä kiinnostuneempi pitkän stoorin sarjakuvittamisesta. Kemin työ vei kaikki voimat ja täytyy vähän palautua, mutta sitten alkanee taas yöunet syövä konseptisuunnittelu ja intensiivinen tarinan kirjoittaminen. tällä kertaa suuntaamme muinaisesta jaappaniasta hiukan matkaa tulevaisuuteen...
8)
-
Kiskot on tuossa uudelleen luettavana. Siinä on jotenkin todella tyylikästä jälkeä.
Tyylikästä jälkeä todellakin. Piti oikein kopioida itselle muutama sivu missä oli niin tajuttoman makeita junan kuvia :) Itse tarinasta en kyllä juurikaan perustanut, vaikka idea sinänsä olikin aika mielenkiintoinen.
Oma ajankohtaisuus: ottaa raskaasti päähän, kun matkustin kotipuoleen mennäkseni kahtena päivänä Salpausselän kisoihin, mutta tulinkin sitten todella ankeaan flunssaan ja jäi kisat käymättä ja ilotulitukset näkemättä ja kisamakkarat syömättä ja ja ja ... Ei saa nauraa, tää on mulle tärkeä asia. Oon ollu kisoissa ekan kerran v.78 äidin vatsassa ja sen jälkeen on tainneet jäädä paikan päällä näkemättä vain kolmet kisat, joten traditiosta on kyse. Mutta ensi vuonna uus yritys!
-
Akira nelonen tuli luettua. Tykkäsin kovasti. Koko sarja on ykköstä lukuunottamatta ollut loistava. Ykkösen lukeminen on melkein pakkopullaa, mutta onneksi lainasin kakkosen kirjastosta. Jäin koukkuun. Seuraavaksi vitonen.
Jos se ykkönen on tosiaan ainoa huono, niin kai sitten munkin täytyy lukea seuraavia osia.
-
Hellblazer: Rake at the Gates of Hell + Heartland nyt luettu. Piti ihan tarkastaa mitä tuo "Rake" tarkoittaa, aivan outo sana..."irstailija", "elostelija"? Miten tuonkin suomentaisi..."Elostelija Helvetin Porteilla"? Öh.
Itse HB oli yllättävän vaisua kamaa, jotenkin en pitänyt siitä kuinka helposti kaikki ratkesi ja kuinka rankasti porukkaa Constantinen ympäriltä teilattiin. Menetti vaikutustaan tehokeinona tuo ystävien kuoleminen ympäriltä tuossa mittakaavassa esitettynä.
Heartlandin olen lukenut useampaankin kertaan jo aiemmin ja pidän sitä Ennisin tähänastisen uran parhaana teoksena (kyllä, parempana kuin KOKO Preacher-episodia). Mielenkiintoista oli se että sarjakuvan pohjavireenä kulki tarina perheväkivallasta ja samana päivänä (eli eilen, kun olin flunssassa kotona) katsoin videolta Kurt Wallander dekkarisarjan Viides Nainen 2. osan jossa myös oli kyse perheväkivallasta - ja naisesta, joka kosti miehille.
Heartlandin koko piirrosjälkikin näytti huomattavasti siistimmältä ja paneutuneemmalta kuin sitä edeltäneessä Rake at the Gates of Hellissä.
-
Ja jotta nyt ei jäisi epäselväksi ja joku ihmettelisi kohtaa: "naisesta joka kosti miehille", siitä ei ollut kyse Heartlandin juonessa kuten lauseesta ja sen rakenteesta saattaisi ymmärtää, se oli vain loppukaneetti Viides nainen viittaukseen. Kirjoitan hieman epäselvästi välillä, I know.
-
Rake on myös harava, eli jatka pähkäilyä näissä merkeissä...
Heartland on kyllä hyvä, mutta tuntuu vähän hassulta verrata sitä koko Preacheriin.
-
Hassulta? Noh, Preacher on mielestäni kokonaisuus ja niin on Heartlandkin vaikka se oikeastaan löyhästi sitoutuukin Hellblazeriin. Ja sinä nyt vaan olet Priitseri-fani...
-
Akiran vitososa tuli luettua. Jotenkin sellainen mukava jännite katosi tämän osan möytä. Skenaario alkaa käydä liian isoksi. Ei olekaan enää kysymys muutamista henkilöstä, vaan (yllätys yllätys) koko kansakunnan kohtalosta. Eli jotenkin vähän turhaa lässytyksen makua ja kliseitä alkaa tulla tähän muuten mainioon sarjikseen. Ja tuntuu myös, että toimintaa on lisätty ihan toiminnan vuoksi. Halvan oloista hollywood räiskettä, jossa hyvät hahmot pärjäävät ylivoimalle tosta vaan. Ihan sillä perusteella vain, että hyvät osaa ampua, mutta pahikset ampuu ohi. Toivottavasti seuraavassa osassa palataan juurille. Hyvää shittiä tämä joka tapauksessa silti on. Otin vain esille sen puolen, josta en pitänyt. Konseptihan tässä on aivan mahtava.
Pelailen muuten pitkästä aikaa Metal Gear Solid-peliä läpi ja siinä on jotain samaa kuin Akira-sarjakuvassa. Loistava peli. Super!
8)
-
Odotahan Hazart kun pääset seiska- ja kasiosaan, siellä sitä toimintaa vasta alkaa olla. Harvassa ne ruudut kun ei jotain ammuta tai räjäytetä. Mutta on se silti aivan loistavaa sarjakuvaa, siinä on jokin outo viehätys. Ehkä siinä on sellainen suuren odotuksen tuntu taustalla...
-
Koska tuo Akira on muuten alunperin tehty ja tehdäänkö sitä vieläkin. Vai onkos käännöstyö vain hidasta...
8)
-
Luin Akiran kirjastosta englanniksi loppuun joskus aikoja sitten. Kyllä enää juurikaan muista mitä siinä tapahtui. Vai jäiköhän lukemiseni kesken...? No, joka tapauksessa niitä pitäisi löytyä myös englanniksi pääkaupunkiseudun kirjastoista, en ole tosin varma löytyykö kaikkia osia.
-
Akiran koko on 2160 sivua. Tarina on eri tavalla jaettu osiin. Suomalaisessa versiossa, jonka käännöstyö on ollut aika hidasta ja sisältänyt yhden piiiitttkkkäään tauon on kokonaisuudessaan 12 osainen kunhan käännöstyö saadaan joskus valmiiksi. Perustuen siihen, että itselläni on hyllyssä sellainen versio Akirasta, jossa on kuusi osaa ja yhteen osaan mahtuu kaksi suomi versiota.
Ensimmäisestä ilmestymisestä löydän kaksi ajankohtaa: 1984 (kuten väitetään esim. suomennoksessa. Ilmestynyt ensimmäisen kerran japanissa 1984.) Toinen lähde väittää, että Akira olisi ilmestynyt ensimmäisen kerran 1982 "Young Magazinessa." Toinen samaan vuoteen viittava lähde väittäisi että Akira olisi vuosilta 1982 - 1993.
Akira elokuvana (1988) oli yksi merkkipaaluista mitä tulee animen leviämiseen länsimaihin.
Edit: Young Magazinessa tarina saatiin päätökseen 1990. Jenkki julkaisu alkoi Marvelin toimesta vähän sen jälkeen, kun elokuva tuli jenkkilässä elokuva teattereihin ja tämä julkaisu tosiaan käsitti noin 40 osaa.
-
Akira elokuvana (1988) oli yksi merkkipaaluista mitä tulee animen leviämiseen länsimaihin.
Hyvin tehty tuo leffa ja hyllystä löytyy, mutta ei pääse lähellekään sarjakuvan fiilistä. Etenee liian nopeasti ja vaatii ehdottomasti kokemuksen sarjakuvasta ollakseen edes vähän ymmärrettävä.
8)
-
Tuli tehtyä pitkästä aikaa visiitti Kulkukatin Poikaan. (maksettu manos.) Muovikassiin tiensä löysivät: Kalma 6/91, Marvelin satajarisat sivuiset Ihmeneloset ,7/92,
ja Aaveajaja 8/94 sekä Nemi albumi. (talvi 2004)
Hintaa ostoksille kertyi 10 euroa.
-
Akira kutonen... (Hazart sukii hymyillen partaansa ja rehahtaa nauruun). Voi hyvänen aika sentään! Kyllä nyt aika isoiksi meni kuviot. Pilvenpiirtäjää menee lakoon niin maan perusteellisesti ja ydintuhomaista sekasortoa ja kaaosta on kaupungilla laidasta toiseen. Ja päähenkilöt senkun porskuttaa tappaen kaiken mikä liikkuu tai välttäen kaiken mikä tappaa. Hahhahaha! Kait tämä nyt sitten on hyvä. En ole ihan varma...
8)
-
Ugalabugala sarjakuva!
Tämä on mahtava sarjkuvakansi: http://www.killoggs.com/getdata.php?image_id=4040 (http://www.killoggs.com/getdata.php?image_id=4040)
Olen lukenut Giffenin/Demattaisin/Maguiren "Formerly knows as the Justice League":ta. Siinä vanhat sedät lämmittelevät uudelleen 80-luvun hüümöri-Oikeudenpuolustajia, joita suomessakin nähtiin. Kummaa on, että Giffen ja DeMatteis ovat sooloprojekteissaan käsittättömiä, huumorintajuttomia tai tylsiä mutta yhdessä dimangia.
-
Formerly Known oli ihan hauska muttei vetänyt vertoja parhaille tarinoille joihin asti ei ihan Suomessa päästy. Numerot noin 25-50 olivat parasta huumori-JLA.ssa.
Niistä ei taida olla kokoelmaa, sääli.
Ja missä oli Guy Gardner?
Helvetissä. Ei, kirjaimellisesti. Gardner kuoli jossain järkijättöisessä cross-overissa - Our Worlds at War, muistaakseni. FKAJL-jatko-osassa "I can't believe it's not Justice League" kuulemma matkustetaan manalaan noutamaan Gardneria takaisin.
-
Vihdoinkin postissa saapui Gregin ja Hermanin Comanche-albumi Le Prisonnier. Albumissa on 70 luvulla Super pokkarissa ilmestyneet kaksi Red Dust -tarinaa + muutama muu lyhyt stoori.
Pokkari on parempi formaatti, kuin tämä albumiformaatti, mutta on hienoa saada nämä lapsuuden aarteet uutena fiininä versiona, kuitenkin.
Yksi strippi tuli piirrettyä itse sarjakuvaa.
-
Akira kutonen... (Hazart sukii hymyillen partaansa ja rehahtaa nauruun). Voi hyvänen aika sentään! Kyllä nyt aika isoiksi meni kuviot. Pilvenpiirtäjää menee lakoon niin maan perusteellisesti ja ydintuhomaista sekasortoa ja kaaosta on kaupungilla laidasta toiseen. Ja päähenkilöt senkun porskuttaa tappaen kaiken mikä liikkuu tai välttäen kaiken mikä tappaa. Hahhahaha! Kait tämä nyt sitten on hyvä. En ole ihan varma...
Sehän on paras! Kerrankin revitellään kunnolla eikä pihistellä sivumäärissä. Viimeistään toi jakso vakuutti mut Akiran ihailijaksi.
-
Eilen ostin Supreme Powerin ensimmäisen TPB:n. Eli Marvelin version "Teriksen" tulosta maapallolle, realistisesti. Eli avaruusalus tipahtaa jonnekkin jenkkilän keski-länteen, ja sisällä on pieni vaavi. Armeja tulee tutkimaan ja tuloksena on, että Yhdysvallat päättää kasvattaa pikku pojan kunnon jenkiksi, ties mitä kaikkea tuollainen jätkä voisi tehdä, jos hän on kunnon patriootti.
Valtio luo eisenhoweriliaisen kodin, jossa "isä" ja "äiti" hääräilee, samalla kun pihapiirin ulottumattomissa alue on aidattu ja armeja kattoo että kukaan ei tuu sisään. Mutta millainen Mark Milton (kuten vauvaa nyt kutsutaan) kasvaa, kun superaistit tietävät oikein hyvin että hän asuu vartioidulla alueella, ja kuulee kaiken mitä talossa tapahtuu? "Isä" ja "äiti" kun eivät tuppaa tulemaan oikein toimeen keskenään. Kaikki valehtelee, että teriksestä kasvais kunnon patriootti. Mutta mitä, kun tämä tietää että kaikki ei ole oikein?
Ja nii eespäi. Mahtavaa tekstiä, ja kannattaa ostaa jos rahaa löytyy. Markin tarinan ohessa kerrotaan kaikista muista superolennoista, jotka alienivaavin läsnäolo aikaansaa. Tähän mennessä näköjään Marvelin versioita JLA:n ydinhahmoista. The Flash on näköjään nyt iholtaan musta.. mikä on hyvin sopivaa, niinhän ne olympiajuoksiatki o..
-
Formerly Known oli ihan hauska muttei vetänyt vertoja parhaille tarinoille joihin asti ei ihan Suomessa päästy. Numerot noin 25-50 olivat parasta huumori-JLA.ssa.
Näitä olisi jo pidemmän aikaa tehnyt mieli lukea. Mitkäköhän hakusanat ebay.comissa pitäisi pistää, jotta näitä JLA lehtiä löytyisi? DC:n vol järjestelmä kun on JLA:n suhteen yhtä kiinaa minulle.
-
Akira kutonen... (Hazart sukii hymyillen partaansa ja rehahtaa nauruun). Voi hyvänen aika sentään! Kyllä nyt aika isoiksi meni kuviot. Pilvenpiirtäjää menee lakoon...... ....Kait tämä nyt sitten on hyvä. En ole ihan varma...
Sehän on paras! Kerrankin revitellään kunnolla eikä pihistellä sivumäärissä. Viimeistään toi jakso vakuutti mut Akiran ihailijaksi.
Mulla ei oo mitään ongelmaa noiden tuhojen suhteen, mutta jotenkin noiden päähenkilöiden haavoittumattomuus huvittaa. Kyllähän tämä hieno on. Ei siitä pääse mihinkään.
-
Etusivulta voitte katsoa mitä on Päivälehden museossa. Siellä olivat melkein kaikki, paitsi ei Mauri Kunnasta, joka varmaan on talvilomalla Bahaman-saarellaan tms.
Jaa, ei siellä ollut Jubaakaan. Joka muuten myös talvilomailee, kuten tarkkaavaisimmat Hesarin lukijat ovat ehkä huomanneet - menossa on Viivi&Wagner-strippien uusintakierros vuodelta 2000.
Näyttelyavajaisten jatkoilla ei tapahtunut muuten mitään erikoista. Paitsi Heikki Paakkanen joka tapahtuu aina. Aivan uskomattoman hieno persoona.
Jalavalta Corto Maltesen nuoruus -uusintapainos sekä Hiltusen Väinämöinen 5: "Läpi harmaan kiven". Jälkimmäinen jätti vähän vaisun tunnelman ensilukemalla, teemat tuntuvat kuluneen ohuiksi ja tekstiä on hiivatin paljon useimmissa stripeissä. Katsotaan nyt jos homma aukenisi paremmin uusintaluvulla.
-
Aika hiljaista oli tämä viikko. Silti kävin Minä Aku Ankka -näyttelyssä ja hienohan se oli!
Uusia sarjakuvia ei tullut luettua - tehtyä kyllä.
Nettisivuja tein myös. Ei siis kummempia.
-
Etusivulta voitte katsoa mitä on Päivälehden museossa. Siellä olivat melkein kaikki, paitsi ei Mauri Kunnasta, joka varmaan on talvilomalla Bahaman-saarellaan tms.
Enkä minäkään päässyt, vaikka en millään lomalla ollut - täysin päinvastoin. Sarjakuvaa ja animaatiotakin on pitänyt tehdä lähes aamusta iltaan. Mutta onhan tuolla käytävä! Hyvältä näyttää kuvien perusteella! Ja päivän Hesarissa oli myös juttua.
Timo
-
Vesa, olitko Minä Aku Ankka -näyttelyn avajaisissa? Niin tuosta tekstistä saattoi päätellä. Vai käsitinkö väärin?
-
Olinhan minä kyllä Ankkaa avaamassa, jos se jäi epäselkeäksi.
Ensi viikolla olen taasen Helsingissä mm. puhumassa Kirjastoväelle sarjakuvista. Toivon mukaan luvassa on myös hyviä uutisia syyskuun sarjakuvafestivaalien ohjelmasta... Nyt kannattaa ilmoittautua Helsingin festeille vapaaehtoistyöntekijäksi, heille on luvassa extraetuja joita perusvierailijat eivät voi saavuttaa - etujen saaminen edellyttää tietysti ahkeraa työntekoa, mutta ovat varmasti sen arvoisia.
-
Tänään ostin ruuhka lukemisto ykkösen eli Kari Sihvosen ja Reima Mäkisen Kevättä ilmassa-syksyä rinnassa. Kiva tarina, tai en tiedä oliko se kiva, mutta hyvä. Kuvitus oli hienoa.
Viikolla tilasin Pledge of Allegiancen ja Megazeen 8. Veli Loposen P.o.A oli tosi hjuva tarinaltaan, kuvitukseltaan ja väritykseltään. Jatkoa ajatellen vaikuttaa mielenkiintoiselta. Megazeen 8 oli aika outoa kamaa. Jotkut jutut oli oikein hienoja ja jotkut sitten eivät olleet.
Yhtään mitään sarjakuvaa en ole piirtänyt. Tänään illalla varmaan vähän piirrän.
-
Ei muuten Vesa, muttakun mäkin olin siellä!
Hitsi kun olisin tiennyt etukäteen :-\ oltaisiin voitu vaikka tavata nopeasti. No, minä olin kai toinen kaksitoistavuotiaista pojista joita siellä oli, joten ehkäpä näit minut...
-
Tänään lueskelin Dragonballit 6 ja 7 sekä Ranma nelosen, kun lainasin pikkuveljiltä. Olivat kyllä kaikki hyviä, mutta Ranmasta tykkään enempi.
Natashaa olen muutaman albumin lukenut ja on ollut hyvää samoin kuin Rubiini. Just äsken luin loppuun MArc-Antoine Mathieun Alun Lopun ja luin myös muut Julius Corentin Aqfaq, unien vanki -albumit. Jänniä ja kaikille suositeltavia!
Comesin pari albumia luin alkuviikosta ja näyttää ikäväkseni siltä, että Comes on yhden idean tekijä. Kuvitus on kyllä komeaa ja tarinoihin sopivaa, mutta tulee koko ajan mieleen, että kun on lukenut yhden tarinan, on lukenut ne kaikki.
Lukemista odottelee Jasonin Hys!, yksi Rubiini, pari Sammya ja pari Comesin albumia sekä muutama Yoko Tsuno.
Tekeminen on tällä viikolla rajoittunut vähäiseen värittämiseen ja tussaukseen.
-
Ei muuten Vesa, muttakun mäkin olin siellä!
Hitsi kun olisin tiennyt etukäteen :-\ oltaisiin voitu vaikka tavata nopeasti. No, minä olin kai toinen kaksitoistavuotiaista pojista joita siellä oli, joten ehkäpä näit minut...
Saatoinpa nähdä, itselläni oli yllä se sininen Corto Maltese-villapaita, mutta nuo avajaiset ovat vähän semmoista keskinäisen kehun kerhoa aina. Eli tutut klikkiytyvät puhelemaan keskenään eivätkä huomaa juuri mitn muuta. Pitää kunnon kvaak.fi -tapaaminen organiseerata vaikka Helsingin festien aikaan.
-
Olen tässä viikon aikana lueskellut pitkästä aikaa Savage Dragonia uudestaan, ensimmäiset 50 numeroa tähän mennessä. Alku on aika kankeaa, joskin ihan viihdyttävää ja merkkejä tulevasta näkyy paikoitellen. Jossain numeron 15 paikkeilla Larsen kuitenkin pääsee vauhtiin ja siitä tuohon numeroon 50 asti meno on todella hauskaa, absurdia, kekseliästä, yllätyksellistä ja kyllä, omaperäistä, huolimatta kaikesta mistä ei saisi mitään tolkkua jos ei olisi lukenut edes jonkin verran vanhoja (ja/tai ilmestymisajan) Marveleita. Parhaita supersankari/saippuaooppera/luovan hulluuden juhla- sarjakuvia kautta aikojen, minun mielestäni.
Oli myös viihtyisää lukea kirjepalstoilta Larsenin ja Peter Davidin lapsellista väittelyä.
Ostin myös Y: the Last Manin numeron 20 (tämän lehden voisi kyllä aivan yhtä hyvin jättää ostamattakin, ei ole kovin mieleenpainuvaa jälkeä, mutta tyttöystävä tykkää) sekä vihdoin ilmestyneen Popbot 5: sen. En ole sitä vielä lukenut mutta veikkaan ettei se tuo juttuun sen enempää tolkkua kuin neljä edellistä numeroakaan, mutta tämä on niitä harvoja tapauksia joissa en vain välitä siitä. Järjetöntä ja kuvitukseltaan pitkälti poseeraamista. Tykkään silti, Ashley Woodin tyyli vetoaa jotenkin. Sääli edelleen että Automatic Kafka loppui niin pian.
-
Viikon sarjakuvat ovat jääneet vähiin, syystä jos kolmannestakin, mutta tällä kertaa on mainittava pluspuolelle semmoinen julkaisu kuin Aku Ankka.
Viimeisissä parissa numerossa julkaistu Don Rosan "Paluu Vanhaan linnaan" on taas pitkästä aikaa sentyylistä Rosaa, jota mielelläni luen - varsinkin tarinan loppupuoli. Muutamat edelliset ovat olleet pettymyksiä, mutta nyt valoa tunnelin päässä taitaa taas pilkottaa.
Kunhan vain ei olisi juna, tai jos on, olisi edes höyryveturi.
-
Opetusharjottelu vie voimat. projekteja, didaktikkoja opettajia, tuntisuunnitelmia. Asioita joita en suuremmin rakasta. Kersat on ok.
Tunteja en vain jaksa hioa. Vaihtaisin alaa heti jos muualle pääsisin.
Viikonloppuna tosin rentouduin hetkisen lukemalla Dylan Dog sarjakuvan Johnny Freak ja Peter Baggen Viha 1, Buddy Bradley managerina ja sitten käänteisesti vielä Bradleys albumin.
Hauskaa keuhkoa. Oletteko lukeneet noita ton ...managerina, tarinan jälkeen ilmestyneitä kokoelmia?
eipä muuta.
Ai niin. Yks viidesluokkalainen tyttö piti uskomattoman esitelmän Manga-sarjakuvasta. Voisin postata jos joku jaksaa lukea ja kommentoida.
-
Moon lukenu uudelleen Crumbbeja. Miljuunannen kerran. Kyllä ei oo epäselvää kuka on maailmankaikkeuden kovin jätkä. Kuka vaan sukkahoususeikkailun vääntää, mutta pistää ittensä sillai likoon ku Crumb.... :o
-
Ai niin. Yks viidesluokkalainen tyttö piti uskomattoman esitelmän Manga-sarjakuvasta. Voisin postata jos joku jaksaa lukea ja kommentoida.
Sitä et oikein saisi tehdä ilman tytön lupaa...
Bill Wattersonin "Calvin & Hobbesin 10th anniversary book" on tullut luettua iltalukemisena ties kuinka monetta kertaa. Osan stripeistä tosin skippailin surutta ylitse. Wattersonin artikkelit ovat ehkä kuitenkin kirjan parasta antia, kun muut kokoelmat löytyvät hyllystä.
-
Viikonloppuna tosin rentouduin hetkisen lukemalla ... Peter Baggen Viha 1, Buddy Bradley managerina ja sitten käänteisesti vielä Bradleys albumin.
Hauskaa keuhkoa. Oletteko lukeneet noita ton ...managerina, tarinan jälkeen ilmestyneitä kokoelmia?
Hmm, tää taitaa olla jo paljon varhaisempi, jonka lainasin viime viikolla kirjastosta: Peter Baggen "Junior And Other Losers", pirun hauska ja osuva sekä hyvin piirretty, erityisesti tarinat Chet & Bunny Leeway -nimisestä pariskunnasta nosti suupielet ylös. Muistutti välillä vähän liikaakin omaa meininkiä...
Edit: hui, tuli satanen täyteen. Pitäisiköhän rajoittaa... :P
-
Joo. Kysyin jo etukäteen luvan ja tyttö vaikutti innostuneelta. Toivottavasti jaksatte sitten lukea sen kun se on about 3 sivua pitkä ja vielä antaa sille rekentavaa palautetta. Mulla ei oo vielä sitä tekstitiedostona, eli postaan sen kun ehdin.
-
Vau!! Viikon ehdoton kohokohta! Juba oli törmätä muhun eilen Hämeenkadulla. Tässähän tuntee itsensä jo melkein julkkikseksi! ;D
-
Kävin tänään Lappeenrannan linnoituksen taidemuseossa "Kultainen timantti" nimisessä sarjakuva/taidenäyttelyssä. Siellä oli esim. Pirisen ja ainakin kuuden muun kotimaisen taiteilijan sarjakuvia, maalauksia, veistoksia ja animaatioita.
Oli kyllä tosi hieno näyttely. Siellä oli myös yksi huone, jossa kävijät voivat piirrellä omia sarjakuvia ja jättää ne näytille, mutta en jaksanut itse osallistua, koska oli niin vähän aikaa :) (Koulun järkkäämä näyttelykierros)
-
Hyvää kevään alkua kaikille!!!
Auringon paiste on pitänyt minut järjissäni nämä viime päivät. Koulu on tuottanut paljon töitä, mutta olen ehtinyt lukea aika paljon sarjakuvia.
Uusinta rymä-x, paljon ja vielä enemmän Prattiä ja lisää Prattiä ja hiukan Blueberryä kun nyt se leffakin tuli katottua.
Joitakin sarjakuvia ja kirjoja lukee yhtä innokkaasti aina ja aina uudestaan kuten Corto Maltesea ja joitakin asioita odottaa aina yhtä malttamattomana ja ihastuneena kuten kevättä ja ensimmäisiä kukkia!
-
Phjoop, tuleepi hiljainen viikonloppu (pääsiäiseen laskeutuminen) kun Kvaak.fi:n kaakattajista moni on Tukholmassa.
Njoo, sarjistapahtumiin liittyen, tällä viikolla vierailin Tove Janssonin ateljeessa osana näyttelytyöryhmää, tuloksia näkyy syyskuussa Helsingin postimuseossa.
Jubaksen avajaiset olivat, siitä enemmän etusivulla, ja samalla Arktisen Banaanin uusien toimitilojen vihkiäiset. Timppa Mäkelä soittaa muuten varsin pätevästi kitaraa. Vielä mahtui viikkoon kokous sarjakuvaohjelmiston järjestämisestä Helsingin kirjamessuille.
Luetuksi tuli Adrian Tominen Summer blonde-kokoelma, jossa pikkasen ärsytti tarinoiden loppuminen "kesken". On niin kovin samanlaista kuin Daniel Clowesilla, joskin C. on graafisesti lahjakkaampi. Toki "Bomb Scare" -tarina pyyhkii lattioita jollain Dawson´s creekillä ja 90 prosentilla uutta ameriikkalaista nuorisodraamaa.
Perusteita verrytelläkseni luin uudelleen kaikki vanhat Ahmed Ahneet. Goscinnyssa menetettiin kyllä liian monta miestä. Asterix ja Riidankylväjä meni siinä sivussa, jälleen kerran yksi niin hieno juttu kuin ikinä, vaikka huipentuukin mielikuvituksettomaan joukkotappeluun roomalaiset/gallit. Jälkinäytös toimii toki hienosti.
-
. Asterix ja Riidankylväjä meni siinä sivussa, jälleen kerran yksi niin hieno juttu kuin ikinä, vaikka huipentuukin mielikuvituksettomaan joukkotappeluun roomalaiset/gallit. Jälkinäytös toimii toki hienosti.
Se joukkotappelu on parodia pilotoramoista, isoista historiallisista Pilotessa ilmestyneistä "opettavaisista" kuvista.
Ja Riidankylväjä ilmestyi alkujaan Pilotessa, kai.
Luin Natasa-albumin La Mer de Rochers. Piirsin puoli sivua Hullu Lehmä -sarjakuvaa kiireesti. Siitä tuli aika ruma, taas kerran.
Tänään piirretään palkkamurhaaja-stooria. Huolella.
-
Lukuohjelmaani on viimeisen viikon aikana kuulunut Niilo Pielinen (useita), Piko ja Fantasio (useita), Tim ja Tom (#1) sekä Johannes ja Pirkale (#2).
Päällimmäisenä mielessä on ollut näissä se, että miksi tämän kaltaisissa seikkailusarjoissa päähenkilöt ovat niin usein piilohomoja. Tim ja Tom ovat tästä oikein hyvä esimerkki, kun ilmeisesti asuvat yhdessä ja toinen (en muista kumpi on kumpi) vielä kokkaa molemmille herkkuruokia. No, platonistahan se tyystin on.
Tim ja Tom oli muutenkin tämän kasan heikoimpia esityksiä. Ei huono, vaikkakin hyvin keskinkertainen seikkailu. Kun en entuudestaan tiennyt mitään T&T:n päävastustajasta, Shockista, oli tämän esilletulo todellinen yllätys. Miksi sillä on tuo haarniskan kypärä? Eikö se haittaa naamioitumista? Ja vielä kun äijä menee parhaat päällä joka paikkaan.
Johannes ja Pirkale oli hyvä, vaikka jäin kaipaamaan ykkösalbumissa nähtyjä smurffeja. Albumin parhaiksi hahmoiksi nousivat yllättäen kiertelevät viihdetaiteilijat.
Pikossa ja Fantasiossa olen päässyt jo lukemaan muidenkin kuin Franguinin töitä ja kyllä täytyy todeta, että ison F:n seikkailut ovat huimasti parempia kuin jälkeen tulevien, vaikka kuvitus ei vielä olekaan sitä (mielestäni) parasta Franguinia, mitä nähdään mm. Niilo Pielisen myöhemmissä jaksoissa. Marsupilami on mielestäni useimmiten vähän turha sivuhahmo (Spip on paljon söpömpi eläimellinen sidekick), mutta esim. Jättiläinen jäätiköltä -albumissa marsu oli yllättävän hyvä, vaikka sen viaton ilkiömäisyys ärsyttikin suunnattomasti. Itse olisin näyttänyt haulikon piippua jo siinä vaiheessa, kun se vei sen dinosauruksen munan.
Pielinen taas jaksaa hauskuttaa, vaikka vitsit on luettu moneen kertaan ja niistä useimmat vielä kierrätettynä monissa Niilo -jaksoissa. Usein naurattavinta ei ole se vitsin ydin (tai se, minkä oletan olevan vitsin ydin), vaan pienet yksityiskohdat, joita sarjassa vilisee. Niilon tempauksia lukiessa alkaa itsekin haluta töihin jonkin lehden toimitukseen. Niilo on mun idoli!
Tällä viikolla olen piirtänyt vain yhden sivun sarjakuvaa. Harrastin myös kokkailua ja väsäsin peruna/soijalaatikon. Koulussa olen kovasti asemoinut sivuja ja koittanut välttää tylsistymistä.
-
Olen aina ajatellut heidän olevan veljeksiä. Ovat saman näköisiäkin.
Joo, toi on totta toi samannäköisyys. Ehkäpä ovatkin siis kaksosia. Mutta tuota samaa ei voi sanoa vaikkapa Pikosta ja Fantasiosta (tosin Fantasiohan kyllä on naisiin menevä). Kohtalokas kuu oli tässä mielessä oikein oivallinen, kun siinä tarina aika pitkälle perustui juuri Pikon "vastustuskyvylle".
Tietenkin noi pikkupoikien mieltymykset vaikuttivat paljon. Siksipä kai Batmanilläkin on Robin.
-
Robin tuli sen takia, että Kane arveli että muksut pitäisivät siitä, että lehdessä olisi sankarina heidän ikäisensä lapsi, eg. heidän ei tarvitsisi odottaa olevansa "isoja" päästäkseen seikkailemaan. Ja tottahan on, että heti Robinin ilmestymisen jälkeen myyntiluvut kasvoivat. Sen jälkeen joka toinen supersankari sitten saikin lapsen (tai lapsenomaisen aikuisen) sidekickikseen.
Ja koska Batman ja Robin asuu yhdessä ja Robin tykkäsi poseerata jalat levällään, todistettiin 50-luvulla että se tarkoittaa heidän olevan homoja, ja että tämä nimenomainen sarjakuva on syynä siihen miksi homojen määrä yhteiskunnassa oli kasvanut.
Tiedän että tiedätte, tuo on vain niin kiva sanoa, aina.
-
Tim ja Tom oli muutenkin tämän kasan heikoimpia esityksiä
Ostin jokin aika sitten sen Tim Ja Tom Louvre-seikkailun. Olipa heikko.
Mietin vain, että mikä oli käännöksen osuus jutun tunnelmaan. Koska eniten siinä haittasi jotenkin dialogin töksähtelevyys. Onko sama ongelma jo alkuperäisessä ranskankielisessä versiossa?
Muistan Ruudusta lukeneeni äskettäin albumina ilmestyneen Uniin Tunkeutujan ja ainakin silloin joskus se tuntui varsin hyvältä seikkailulta.
Miten on? Onko joku lukenut sen nyt albumina?
Willin akvarellit ovat hyviä!
Ja Tim ja Tom -seikkailu Majakan Kirous on hieno.
-
En ole lukenut muuta kuin ostamani Poison Elves 76: n ja Spawn mikänumerolienikäänjahälläväliä. Lukemista odottavat Savage Dragon 114 ja Hellboy: The Corpse, jonka sai eurolla.
-
Lainasin just kirjastosta Tim ja Tom nelosen (TOARIN herääminen). Saapi nähä millainen se on. Mukaan tarttui myös yksi Klorofylli -albumi ja liuta muita (Asterix, Ahmed Ahne, Piko ja Fantasio sekä Niilo Pielinen).
Näköjään tommonen reilun kymmenen albumin satsi riittää aika hyvin viikon.
-
Lainasin just kirjastosta Tim ja Tom nelosen (TOARIN herääminen). Saapi nähä millainen se on.
Kerro sitten olitko eri (tai samaa) mieltä:
http://www.kvaak.fi/naytaarvostelu.php?articleID=46 (http://www.kvaak.fi/naytaarvostelu.php?articleID=46)
Timo
-
Ostin Taru vanhoista herroista -juhlaalbumin.
Sain kotisivuni (http://www.sunpoint.net/~leolehtinen) valmiiksi.
Ostin ja luin "Teinitärinää" -albumin (Jere).
Jatkoin sarjakuvieni listaamista.
Kiersin kaikkien aktiivikvaakkilaisten kotisivut.
Puhuin paljon Ankkiksessa (http://www.ankkis.urli.net) joka on taas alkanut kerätä lukijoita. Kaikki Ankkaa lukevat sinne ;D
Suunnittelin uusia hahmoja, mutta sivuja sain valmiiksi vain yhden.
-
Olin/olen flunssassa. Luin P. Craig Russellin Ring of the Nibelungin. Oli mielestäni tosi hyvä. Sen jälkeen aloitin Daredevilin (Underbossin) lukemisen. Ihmetyttää, että Suomessa julkaistiin Megassa heikompitasoista tarinaa kahdessakin lehdessä. Välistä jäi tuolloin myös Bendisin Wake Up-stoori.
Olen lähettänyt myös nettihuutokaupan kohteita. Toivottavasti tulevat perille.
-
Tulipahan haettua iso nippu sarjiksia viikolla kirjastosta. Osa kevyemmmästä päästä mutta pari hyvääkin, uutta tuttavuutta. Parhaat palat :
Paul Austerin ja David Mazzucchellin - City Of Glass oli mielyttävä kohtaaminen, varsinkin kuin loppu ei ole itsestäänselvä tai liiemmin selitelty. Ja 'kuka on kuka' onkin tässä monipohjaista ja arvoituksellista ... kiehtovaa. Pelkistetty kuvitus osuu ihan nappiin, anto vähän Otsamo-fiilistä.
Koiken & Kojiman - Samuraij (Lone Wolf & Cub) oli yllättävä, joskus olen selaillut aikoja sítten, nyt perehdyin paremmin. Ensimmäiset jaksot palkkamurhaajasta jolla on sympaatisia piirteitä. Hiukan häiritsee tuo suora 'rip-off' Toshiro Mifunesta (Sanjurosta ja Yojimbosta) päähahmoon mutta kertomus on jäntevää ja mukaansa tempaavaa. Ja stoorin idea onkin varsin loistava. Tyylikästä kuvaa myös!
Ja vanhahko suosikki uudeksi luettavana, Mooren & Zaraten - Hiljainen Kuolema. Värikästä ja syvällistä.
-- j --
-
Uusin Jussi Jänis (Blacktown) oli ilmestynyt ja olikin ihan mainio tarina. Minun makuuni parempi kuin edellinen.
Myös uusin Dragon Ball eli 8 tuli luettua ja samaa tavaraa oli kuin edellisetkin. Ainoa yllätys taisi olla, että ostamani pokkari oli toista painosta - mihinkähän ensimmäinen painos oli ehditty myydä?
Ja vieläkään en ole nähnyt Natasaa ja dinosauruksia myytävänä missään muualla kuin huuto.netissä. Onkohan tilanne sama muuallakin kuin Turussa?
-
Akateemisesta mukaan tarttuivat:
Sade, jossain tätä kehuttiin (kvaakissa?) paksu opus.
Joku Yoko Tsuno, ostin kun oli halvennuksessa vaikken suuremmin tsunoista välitäkään, varsinkaan uusista.
Blackthorne, joittenkin nummien valituksen toinen osa. Ensimmäinen oli ihan välttävä, ei kai tämä huonompi ole.
Kaikki ylllämainitut jäivät kuitenkin lukematta, koska ostin myös uuden Edgen ja luin sen mielummin pitsan kera kuin minkään noista sarjakuvista.
Makedoniassakin kävin, mutta en saanut mitään ostetuksi. Melkein koko myymälä oli matkalla jonnekin sarjismessuille.
-----
Luin blackthornen. Oli heppoinen. Petyin.
-
Tänään, se tapahtui. Merkatkaa tämä päivä (2.4.) kalentereihinne sillä myöhemmin se on liputuspäivä ;D.´Nyt mä omistan virallisesti KAIKKI Aku Ankan taskukirjat! Paitsi että Erikoisnumeroista puuttuvat Ruotsalaiset tulitikut, Vanha kunnon, Mikki Hiiri sekä Onnea Aku Ankalle, mutta "virallisista" ei puutu yhtään. Poppa Joesta nuo sain.
B. Virtasia siellä oli kiskurihintaan, joten tällä kertaa mukaan tarttui kolme taskaria, Mikki Hiiri -juhla-albumi, sekä Mä Hessu -pokkari.
-
Ja vieläkään en ole nähnyt Natasaa ja dinosauruksia myytävänä missään muualla kuin huuto.netissä. Onkohan tilanne sama muuallakin kuin Turussa?
Eipä ole Natasaa ja dinoja näkynyt Helsingissäkään.
-
Poppa Joesta nuo sain.
Kuka oli myyjänä? Anna kuvaus.
-
Kuka oli myyjänä? Anna kuvaus.
Nyt menee ufoksi. Älä vain sano että sinä! Noh, sillä oli silmälasit ja se oli mies.
-
Kuka oli myyjänä? Anna kuvaus.
Nyt menee ufoksi. Älä vain sano että sinä! Noh, sillä oli silmälasit ja se oli mies.
Ei, ei se ollut minä, mutta saattoi olla henkilö, jonka tunsin jossain vaiheessa melko hyvin. Pitäisi taas tavata, mutta kun viimeksi tapasin niin ei herralla ollut edes puhelinta, joten pitäisi käydä kaupassa kun hän on vuorossa - mutta aina kun minä siellä olen käynyt niin tiskillä on ollut vanhemman puoleinen herrasmies. Olisiko noin 30-40 vuotta vanha, vaalea hiuksinen jätkä. Etsimäni kaveri on mustahiuksinen (tai ainakin hyvin tummat hiukset), silmälasit ja ikää noin 20 vuotta.
-
Etsimäni kaveri on mustahiuksinen (tai ainakin hyvin tummat hiukset), silmälasit ja ikää noin 20 vuotta.
Juuri tuollaisen tapasin! Heti kun menin sisään niin heti osuivat silmään puuttuvat taskarit numero 101 ja 102
-
Olin tänään vähän kiertelemässä kirppareita. Tuli ostettua hirveästi.
Kirpputoreilta tein jonkinlaisia löytöjä:
Keijo Kervisen Rautakoura (0.10€)
Myrkky 1 1989 (eka Myrkky) (1€)
Hannu Peltoniemen Massiiviset sarjakuvat (alle euro)
Turunen ja Varpio Koira hyvään kotiin (alle 2 €)
Suomen Madit 4/83, 3/84, 3/87, 5/94 (halvalla)
Sarjakuvastin special
Hakki Hamsteri 3/87, 1/91
Sarjis 1/73
Ryhmä-X 12/87, 1/91
Roope Setä 12A/83 (Barksin Kääpiöintiaanit), 1/96
Ja sitten tein loistolöytöjä vielä Nakke 2/1955, 6/1955, 3a/1956, 20b/1956, 1a/1957, 8/1965, 46/1970
Kaikki 0.30 € kappale!!! Sinne jäi vielä jonkin verran viiskyt ja kuuskytluvun Nakkeja samaan hintaan ja aion käydä hakemassa nekin pois!
Sitten ostin Lukusopista Hämähäkkimiehet 7/95, 8/95, 10/95 ja laitoin tilaukseen tulemaan Oh, My Goddesia kaksi ekaa numeroa. (hinta noin 18€ kipale) JEE!
Viikolla ostin Ranma½ 5, joka oli ihan loistava!
Piirtelin yhden Kerkon football Show-stripin, mutta enimmikseen tein yksittäisiä kuvia ja harjoitelmia.
-
Ja sitten tein loistolöytöjä vielä Nakke 2/1955, 6/1955, 3a/1956, 20b/1956, 1a/1957, 8/1965, 46/1970
Kaikki 0.30 ? kappale!!! Sinne jäi vielä jonkin verran viiskyt ja kuuskytluvun Nakkeja samaan hintaan ja aion käydä hakemassa nekin pois!
Mua vaivaa kuka oli se paras Nakke-piirtäjä jonka tyyli näyttää ihan Taliaferrolta.
Mua vaivaa, että ketkä näitä Nakkeja piirsi? En tiedä yhtään nimeä. Onko niitä piirtäjien nimiä edes sanottu ikinä missään? Tietääkö joku jonkun piirtäjän?
EDIT. Sehän on kaikkien aikojen toinen Nakke!! Siinä on kannessa vielä leima "NÄYTEKAPPALE" Tietääkö joku minkä arvoinen se on? Muuten hyväkuntoinen, mutta reunat on rei´itetty eli on ollut varmaan kansiossa.
-
Olen yrittänyt etsiä Naken piirtäjistä myös tietoa muttei löydy.
Nakke Nakuttajassa Tomin ja Jerryn seikkailuja piirsi aluksi Harvey Eisenberg, ja nämä julkaistiin uusintoina suomalaisen Tom & Jerryn ekoissa numeroissa 70-80-luvun taitteessa. Tony Strobl kuulemma teki joitakin noita mutta en ole huomannut mitä.
EDIT: Ai niin, Marjukkaa ja Mikkoa piirsi aina yhtä upea Al Hubbard.
Oho! Monet Ankka-piirtäjät ovat siis piirtäneet Warner Brosin sarjakuviakin, kuten se Barkskin. Nyt kun ilmestyi viime vuosina pari Nakke Nakuttaja lehteä, niin niissähän oli vanhojen sarjojen lisäksi sarjoja Oscar Martinilta, joka piirtää Tomia ja Jerrya.
-
Western Publishing Company omisti kaikki kolme, Dellin, Gold Keyn ja Whitmanin.
Timo
-
Minulla on nyt kaksi Nakkea numero 2/1955, eli jos joku himokeräilijä haluaa ostaa 1000 eurolla saa ostaa!
-
Jees thatsa more like it. Roky on aina hyvä. Sheltonin Gilbertti teki nuoruusvuosinaan keikkajulisteita 13th Floor Elevatorsille. Ynnä "Fire (I´ll take you to burn)" soi maailman parhaassa zombikomediassa Return of the Living Dead.
Njoo, Tukholmassa oltiin ja sieltä löytyi sitten lopulta pari klassikkoa, eli Lauzierin kässäämä villilänsi-opus "Al Crane - osannoliga berättelser från vilda västern". Al on kova koville. Desperadot ja intiaanit raiskaavat joukolla Cranen morsiamen, mutta Al ei ole moksiskaan. "Sinut pakotettiin siihen, minulle sinä olet yhä viaton", kujertaa Crane, kunnes kuulee morsiamen pahimman paljastuksen: Tämä on suudellut neekeriä! Sitähän ei Al voi enää sulattaa, vaan marssii tiehensä piittaamatta morsiamen paluupyynnöistä.
Toinen hassuttelulöytö on amerikkalaisen National Lampoon -lehden ruotsiversio Etikett 3/86, jossa julkaistiin "Tintti Libanonissa" -tarina. George Bush senior avittaa poikareportteria laukaisemaan ydinohjuksen Libanoniin ja toteaa että seuraavaksi olisi hommia Etelä-Amerikassa.
Peter Baggen tuotantoa löytyi myös, uudempaa sellaista eli ei mitään niin kovin erikoista. Sweatshop 1 ja 6 sekä HATE annual 4. Niin menee äijä kuin äijä pilalle hurahdettuaan Spice Girlsiin.
Juu, ja vielä löytyi matkaan nimensä mukainen Hellblazer-kooste "Son of Man". Kipeetä, kipeetä on ollut sarjallinen luettava tässä viime aikoina.
Njoo, hyvää Påskiä vaan itse kullekin, pitää tässä seuraava Sarjainfo laittaa rattaisiin.
-
Jees thatsa more like it. Roky on aina hyvä. Sheltonin Ynnä "Fire (I´ll take you to burn)" soi maailman parhaassa zombikomediassa Return of the Living Dead.
Vaan tämähän on hörhöhorrorshow-yhtyeen Crazy World of Arthur Brownin kappale alkuaan. Pitkä versio on parempi.
Timo
-
Jees thatsa more like it. Roky on aina hyvä. Sheltonin Gilbertti teki nuoruusvuosinaan keikkajulisteita 13th Floor Elevatorsille. Ynnä "Fire (I´ll take you to burn)" soi maailman parhaassa zombikomediassa Return of the Living Dead.
Njoo, Tukholmassa oltiin ja sieltä löytyi sitten lopulta pari klassikkoa, eli Lauzierin kässäämä villilänsi-opus "Al Crane - osannoliga berättelser från vilda västern". Al on kova koville.
Al Crane on tosi mies, sanoisinko jopa miesten mies!! Ei tätäkään sitten ole kannattanut kääntää suomeksi?????
-
Jees thatsa more like it. Roky on aina hyvä. Sheltonin Ynnä "Fire (I´ll take you to burn)" soi maailman parhaassa zombikomediassa Return of the Living Dead.
Vaan tämähän on hörhöhorrorshow-yhtyeen Crazy World of Arthur Brownin kappale alkuaan. Pitkä versio on parempi.
Timo
Njuu, mutta Rokynkin raakkumana toimii ah niin kauniisti.
Al Cranesta vielä, että Alexiksen piirros muistuttaa juuri sopivan herkästi Jean Giraudin jälkeä... Juu, ei sitten kannattanut suomentaa ja keräilykamaa tämä on Ruotsissakin nykyisellään. Kah kun eivät edes Tapiirin "pojat" oivaltaneet Cranen arvoa, ehkä oikeudet eivät hellinneet.
-
date=1081421769]
Al Cranesta vielä, että Alexiksen piirros muistuttaa juuri sopivan herkästi Jean Giraudin jälkeä.
Alexiskin sitten otti ja kuoli nuarena. parhaat ne aina ensin...
-
Al Cranesta vielä, että Alexiksen piirros muistuttaa juuri sopivan herkästi Jean Giraudin jälkeä... Juu, ei sitten kannattanut suomentaa ja keräilykamaa tämä on Ruotsissakin nykyisellään.
Jaah.. Omani ostin muutama vuosi sitten Turun Omituisista Opuksista 10 markalla. :)
Timo
-
Al Cranesta vielä, että Alexiksen piirros muistuttaa juuri sopivan herkästi Jean Giraudin jälkeä... Juu, ei sitten kannattanut suomentaa ja keräilykamaa tämä on Ruotsissakin nykyisellään.
Jaah.. Omani ostin muutama vuosi sitten Turun Omituisista Opuksista 10 markalla. :)
Timo
Ja Alvglans (Tukholmalainen sarjiskauppa) mainostaa nettisivuillaan Al Cranea edulliseen 250 kruunun hintaan. Toivottavasti Vesa löysi omansa halvemmalla.
Näiden Al Crane -keskustelujen jälkeen oli pakko lukea tuo albumi uudelleen ja onhan se mainio edelleen.
-
Menee kyllä aika epäajankohtaiseksi, mutta tuo Al Crane innosti kaivamaan esille muitakin Serier för vuxna -sarjassa julkaistuja albumeja. Tuossa sarjassa julkaistut kovakantiset, tavallista albumikokoa suuremmat Bilalit ja kovakantiset Tardin Adelet ovat todella kauniita albumeja - ja sisältökin on mahtava. Vaan eipä taideta Ruotsissakaan enää julkaista mitään vastaavaa.
-
Luin Johnny Knigan sarjissivun. Tällä kertaa lähes ainoa hauska oli Hagelberg.
Tilipäivän kunniaksi ostin Alfasta Hämähäkkimies 1/86:n, jo kolmannen kerran. Kahdella aiemmalla kerralla olen saanut silvotun lehden, nyt yritin olla tarkkasilmäisempi. Kumma juttu että kun yleensä ottaen tosi harvoin saa viallisia lehtiä, niin tästä numerosta oli viimeisen sivun napsinut pois useampikin lukija. Ilmeisesti siinä ollut skrulli-esittely oli niin hyvä että se piti saada seinälle. ???
Lukemista odottavat myös uusin Hämis, Dragonball 8 ja Sarjari 61.
Pyhinä aattelin tuon lisäksi käydä tsekkaamassa Froikkarit ja katsoa Passion of Christin.
Se on hyvä pääsiäisfilmi... Leffalla on toki puutteensa, mutta vaikuttava kokemus oli silti ainaskin mulle.
-
Minua Lauri Ahosen Myyräkuume naurattaa joka kerta aivan tajuttomasti Johnny Knigassa.
Jeesuksesta... (http://www.elitisti.com/review.php?id=10302&page=1)
-
Helsingissä kävin ja kolusin Good Fellowsin Syvän unen ja Kampintorin divarin. Itäkeskuksen divarista tosin vasta jotain ostin.
Lewis Trondheimin Blacktownin ja Tardin Den Ödesdigra Resan
Jussi jänis oli aika mahtavaa tavaraa.
...kertooko hilpeä ilmeeni ja huoleton olemukseni että odotan pikaista kuolemaa, mitä luulet?...
Kaunista lyyrisyyttä:)
Tardi oli myös löytö. 2.5 euroa
Outo tarina, saattoi tosin johtua ruotsinkielen ruosteisuudestani.
Påsk vaan minunkin puolestani.
-
Påsk Påsk, ja Happy Wester.
Trondheimin Blacktown tarttui meikäläisenkin kätösiin, joku oli vienyt arvostelukappaleen divariin. Toki paikoitellen hyvin näppärää dialogia, söpöjä eläimiä, ei siinä mitään, mutta jotenkin se puhelias kultajahti jätti vain kylmäksi. Voi olla myös, että sarjakuvan eurooppa-osasto on jo rutistanut tyhjiin Villi Länsi - aiheen, eikä siitä enää jaksa innostua. Väritys oli myös yllättävän masentava, yks'totinen.
Trondheimilta olisi mukava lukea suomennettuna lisääkin niitä kaheleita avaruusvalloittajatarinoita, joissa ne kaksi älykääpiötä menevät planeetalta planeetalle, tarkoituksenaan valloittaa ja alistaa paikallinen väestö. Noita oli Sarjainfon sarjisnumerossa silloin joskus muutamia... sanokaas nyt sen sarjan nimi, kun ei sedälle tule mieleen.
Dragonball 8aa oli mukava lukea bussimatkalla. Mutta eivätkö lohikäärmekuulat olekaan sarjan pääasia, jos kerran Son Gokulla on jo tässä jaksossa melkein kaikki?
Peter Baggen tuotantoa löytyi myös, uudempaa sellaista eli ei mitään niin kovin erikoista. Sweatshop 1 ja 6 sekä HATE annual 4. Niin menee äijä kuin äijä pilalle hurahdettuaan Spice Girlsiin.
Suht uskomatonta. Tuleepi mieleen eräs "rock"lehti, joka meni pilalle, kun siitä tuli Nylon Beatin fanilehti.
-
Tuossa sarjassa julkaistut kovakantiset, tavallista albumikokoa suuremmat Bilalit ja kovakantiset Tardin Adelet ovat todella kauniita albumeja - ja sisältökin on mahtava.
Ah, Adele!
Tuli silloin aikoinaan ostettua nuo kaikki roatsin kielellä, joten kun eka Adele ilmestyi suomeksi, niin ostamatta jäi.
Taas oli suomipoika vuosia jäljessä.
-
Trondheimilta olisi mukava lukea suomennettuna lisääkin niitä kaheleita avaruusvalloittajatarinoita, joissa ne kaksi älykääpiötä menevät planeetalta planeetalle, tarkoituksenaan valloittaa ja alistaa paikallinen väestö. Noita oli Sarjainfon sarjisnumerossa silloin joskus muutamia... sanokaas nyt sen sarjan nimi, kun ei sedälle tule mieleen.
Se oli hieno numero, Jasoniakin mukana. Trondheimin juttu oli suomennettu nimellä Kaput & Zösky.
Dragonball 8aa oli mukava lukea bussimatkalla. Mutta eivätkö lohikäärmekuulat olekaan sarjan pääasia, jos kerran Son Gokulla on jo tässä jaksossa melkein kaikki?
Sitten kun sillä on kaikki kuulat se voi esittää yhden toivomuksen jonka jälkeen pallot katoavat. Ja taas ne pitää etsiä uudestaan. Ja sitten taas uudestaan. Tämä etsintäkierros on jo toinen, ekan kerran ballsit olivat kasassa kakkospokkarissa.
Se on kätevää, ettei tekijän tarvitse koko ajan keksiä jotain uutta ja kummallista juoni-ideaa, kun aina tasaisin väliajoin voi pistää jonkun hahmoista etsimään lohikäärmekuulia.
-
Mukaan tarttuivat kaksi uutta Blueberryä, Korak kokoomateos ja Tarzanin juhlakirja.
Blueberryt tietysti olivat hyviä, kuten aina. Vähän jo häiritsee Moebiuksen sivupersoona Giraudin taiteen tuottamista. Onhan Moebiuskin hyvä, muttei niin Blueberryssä. Kuinkas paljon niitä vielä on tulossa? Ja mistähän taas löytäisi ne alkupään tässä uudessa sarjassa julkaisemattomat albumit.
Tarzanin juhlakirja vuodelta 81 tai 80. Tarzan kohtaa merirosvoja ja vastaavia. Huonohan se oli. Arvasinkin niin.
Korak juhlakirja tai semmoinen nro 1. Olisiko puoli vuosikertaa tai koko vuosikerta niputettu yksiin kansiin. Oli suorastaan todella huono, lähes campia.
Taas pärjännee vuoden verran sortumatta viidakkosankareiden seikkailuihin. Kun halvalla saa, on melkein pakko ostaa.
-
Trondheimin avaruushölmöjen nimet ovat myös alkukielellä Kaput & Zösky, ettei kukaan erehtyisi luulemaan moista suomentajan visioksi... (Tyyliin Stanku Brickley...)
Yritimme kaverin kanssa katsoa Jackie Chanin "Project A-Koa, mutta ei jösses, ei.. katsoimme sitten uudelleen 24 hrs Party Peoplen.
Reima Mäkisen näyttely alkaa ensi viikolla Turuussa, Cosmicissa.
-
Mukaan tarttuivat kaksi uutta Blueberryä, Korak kokoomateos ja Tarzanin juhlakirja.
Blueberryt tietysti olivat hyviä, kuten aina. Vähän jo häiritsee Moebiuksen sivupersoona Giraudin taiteen tuottamista. Onhan Moebiuskin hyvä, muttei niin Blueberryssä. Kuinkas paljon niitä vielä on tulossa? Ja mistähän taas löytäisi ne alkupään tässä uudessa sarjassa julkaisemattomat albumit.
Suomeksi kääntämättömät Blueberryt:
Arizona Love (Charlier kuoli kesken seikkailun, mutta Giraudin yksin loppuun saattama tarina on hyvä ja hauska)
Sitten Giraud aloitti uuden Blueberry-syklin, mister Blueberry.
Blueberry on uhkapeluri Tombstonessa, OK-Corralin kaksintaistelun aikoihin. Piirrostyö on hieman heikentynyt, jotenkin jäykänoloista, juoni hieman sekava ja tylsähkö. Mutta "ihan hyvää viihdettä".
Ilmestyneet albumit:
Mister Blueberry
Ombres sur Tomstone (Varjoja Tomstonen Yllä)
Geronimo L'Apache
OK. Corral, ilmestyi syksyllä 2003
Seuraavaksi ilmestyy albumi: Dust, toivottavasti vuonna 2005. Giraud pirtää Blueberryä noin puoli sivua viikossa, muistaakseni.
Kieltämättä tuo Viimeinen kortti on aika kaukana perus-Giraudista. Jälki on turhan hienostunutta länkkäriin. Ohuet viivat ovat kadonneet painossa aika heikoiksi. No, Arizona Lovessa tyyli korjaantuu lähemmäs perinteistä.
Russ Manningin Korak-seikkailut on hyvii, tosin viimeinen lukuelämys on ajalta, kun olin yhdeksänvuotias. Saiskohan niitä enää mistään ei-kovin homeisina?
-
Yritimme kaverin kanssa katsoa Jackie Chanin "Project A-Koa"
Etsi viisi virhettä. Tai no, yksikin riittää.
-
Jackie Chanilla ei ole mitään tekemistä Project A-kon (http://www.imdb.com/title/tt0091794/) kanssa. Ehkä Vesa tarkoitti Project A:ta (http://www.imdb.com/title/tt0085127/).
-
Joku sellainen, juu, Project A:han tämä on eikä animaatio. Melkein yhtä hieno kuin nuo 9 kasettia Urotsukidojia ym. jotka kaverini sai tupaantuliaisiksi.. niitä oli kaupattu Citymarketissa parilla eurolla kpl Muumivideoiden vieressä... Cacciatora, haloo, valvontaa kaivataan!!!
-
Luin pääsiäisenä vain ja ainoastaan Ken Parkereita. Olen nyt lukenut...hmmm...kahta vajaat kaikki Parkerini. Ne on kyllä hyviä. Voisinpa keksiä niistä jopa jotain oikein kunnon sanottavaakin mutta se taas vaatisi sellaista paneutumista asiaan että huh.
-
Phooh, mitähän mää olisin tehny, ainakin sen verran töitä poies alta, että kerkeän taas täällä vastailemaan kaikkeen :)
Sain just eilen illalla ison sarjakuva ja musiikki -artikkelin valmiiksi Joensuun Sarjakuvaseuran kesällä ilmestyvää albumia varten ja luin sitten siihen liittyen kaikkea Nyrokkia ja semmosta ja tietty lähdeaineistoa. Sitten en kai ole sen kummemmin sarjakuvia noin niikun ihan 100% huvikseni lukenukkaan. Beigbederin romaani 29,90 € on puolivälissä. Mainosalan kirpeää (?) kritiikkiä.
Onni on Nestlen rekisteröimä sana.
Timo
-
On jo 14.4 mutta väliäkö hällä...
Uudet numerot lehtiä Y: The Last Man (ok), Planetary (todella hyvä) sekä Poison Elves (ok). Myös Steve Nilesin ja Ben Templesmithin 30 Days of Night- vampyyrijutun jatko-osa Dark Days kootussa muodossa. En ole vielä lukenut, mutta näyttää yhtä komealta kuin edeltäjänsäkin.
-
Minkäköhän takia tuohon on pakko aina lykätä tuo päivämäärä otsikkoon muuten?
Niin. Olen kahden viime viikon aikana lukenut metrikaupalla sarjiksia kun lasketaan ne Parkeritkin mukaan ja ilman niitäkin puolisen metriä. Hmmm, luultavasti tuo metrikaupalla on sittenkin liioittelua...
Juu. Joka tapauksessa:
Human Targetin uusin tarinakokonaisuus amerikkalaisista terroristeista ja ex-terroristeista on aika mielenkiintoista kamaa näinä hysteerisinä arabinmollausaikoinamme. Löytyi ja löytyy niitä Jänkeistäkin. Sarjakuvan uusi piirtäjä Chiang ei vakuuta samalla tavalla kuin Puliedo mutta kyllä sekin katsomista kestää vaikka onkin jotenkin jäykähköä. Juonesta tulee mieleen vanha "natsikarkuri soluttautuu pikkukaupunkiin"-leffa Stranger (Muukalainen katosi).
Christopher Chance, tuo tuhatkasvoinen sällikkä, on nykyisin vakituisesti vähintään kaksikasvoinen vai lasketaanko oikeastaan peräti kolmekasvoiseksi. Hmmm...ensin omat kasvonsa alla, yksi. Sitten siihen tehty operaatio jossa sen vanhan kuolleen hemmon kasvot aiemmasta tarinakokonaisuudesta, kaksi. Ja vielä päälle Chancen kasvot jotka joutuu nykyisin naamioimaan itselleen kun kasvoina operaation jäljiltä vanhan hemmon kasvot. Öh.
-
Sarjisrintamalta:
Kirjasto on köyhän paras ystävä:
Joanna Rubin Dranger: Neiti Tärkeä ja uraputki
- lyhyestä virsi kaunis: olipas sympaattinen tarina!
Jacques Martin: Alix - Musta koura
- ah, luin näitä viimeksi ala-asteella, viattomien lapsuuspäivien muistot tulvahtivat mieleen… Hieman oli jäykähkö piirrostyyli ja vähän kömpelö tarina, mutta väritys oli yhtä hienoa kuin muistinkin. Alixit pitäisi saada hankittua omaankin hyllyyn. Tietääkö joku, montako niitä oikein on julkaistu?
Roberta Gregory: Bitchy’s College Daze & Burn Bitchy Burn!
- Bitchy Bitchin elämään mä en kyllästy koskaan! Nämä on mulle elämää suurempia juttuja…
Viime päivinä on tullut piirreltyä aika paljon, samaten myös tuhrittua uutta sarjista vesiväreillä. Ainakin tähän mennessä näyttää mun subjektiivisten silmälasien läpi tarkasteltuna ihan mukiinmenevältä.
Ei-sarjisrintamalta:
Jo kolmas flunssa syksyn jälkeen… Ja jotta elämä ei olisi liian helppoa, laitetaan siihen päälle vielä kutittava, kirvelevä ja märkivä silmätulehdus, joka ei ota laantuakseen :'(
-
Hanna: Niin niin mutta miksei täällä vaan ole osiota jossa kerrotaan mitä sarjakuvia on viimeksi lukenut ja arvioita, suosituksia ym. sellaista niistä...
Äh, kyllähän te tiedätte mikä pointtini tässä on. Luulisin.
-
Dark Days onnistui olemaan oikein kiitettävän tyly ja toimiva jatko. Templesmith nyt vielä hakee ehkä tyyliään mutta hienoa kuvitus joka tapauksessa on.
-
Sain eilen ostettua ja luettua Uncle Samin, Alex Rossin ja Steve Darnallin tarinan vapauden hengestä, joka tarinan alkaessa löytää itsensä NY:n kadulta kerjäämässä almuja, muistinsa menettäneenä. Oikein kiva pieni tarina (100 sivua, paljon tekstiä), joka tuo aihepiirinsä perusteella mieleen Gaimanin American Godsin. Sarjiksen teemana on Amerikka ja mikä meni pieleen "suuressa kokeessa", jossa valtiota ei johda monarkki. Kantavana ajatuksensa on ilmeisesti se, kuinka Amerikka ei enään symboloikaan vapautta, vaan kapitalismia.
Sarjakuva on tehty vuonna -97 ja on aika kriittinen yhteiskuntakuvaus. Julkaistu DC:n Vertigo-nimikkeen kanssa, ja tarinalla ei ole mitään tekemistä DC:n "Uncle Sam" sankarihahmon kanssa, ellei kenties sen ideologian, joka aikoinaan hahmon loi.
Ross sanoi jonkin aikaa sitten haastattelussa, että jos hän olisi tehnyt sarjiksen tänään, se olisi ollut vielläkin kriittisempi.
Suositus; jos yhtään kiinnostaa Yhdysvaltain historian ja politiikan "kivat" puolet (intiaanien lahtaus, politiikan rahalahjukset, orjuutus yms) niin kivaa luettavaa. Ensisijaisesti suunnattu varmaan niille ihmisille, jotka kuvittelevat että Amerikka Ei Voi Tehdä Mitään Pahaa. Hieno tarina. Kertakaikkiaan.
-
Juuri tulin Päivi Arffmanin tohtorinväitöstilaisuudesta. Suosittelen lämpimästi tutustumaan teokseensa amerikkalaisesta underground-sarjakuvasta ja sen vaikutuksista ko. yhteiskuntaan 1966-74. Sanan "väitöskirja" ei pidä pelästyttää, sillä kuten vastaväittäjä Pekka Gronowkin totesi, teos on myös mainio luettavuudeltaan ja ansiokas tietolähde aiheesta kiinnostuneille. Ketäs täällä ei sarjakuva kiinnostaisi? Kirjaa voi ostaa Turun yliopiston kirjakaupasta, ainakin, ja sitä voi tiedustella ko. yliopiston kulttuurihistorian laitokselta, ks. www.utu.fi
Laajempi juttu tulee pikapuoliin etusivulle. Ja Sarjainfoon sitten aikanaan (heinäkuussa) Arffmanin haastattelu & artikkeli aiheesta.
-
Kuumetta potiessa luin Lucky Lukeja sekä Rannan Sateen. Olivat hyviä. Sade oli yllättävänkin hyvä, koska en aiemmin ole hirveästi tykännyt Rannan sarjoista. Mutta syynä onkin ollut lähinnä kuvitus. Ei tarinat.
Tänään luin Ranmat 5 ja 6. Olivat hyviä. Vaikka Dragonball on viime aikoina parantunut, niin kyllä tämä poikatyttö on vielä parempi. En tosin tiedä, kuinka kauan Ranman ja Akanen viha-ihastus -asetelma voi pysyä mielenkiintoisena...
Tekemisen saralla on ollut edelleen hidasta, mutta kesällä mahdollisesti julkaistavan jutskan valmistuminen otti taas yhden askeleen.
-
Jukka, mua hämäsi kaupassa ku sitä pläräilin, että onko tässä nyt kyse samasta Samista kuin se, joka Freedom Fighterseissaki oli. Ei tietenkään, mutta siltä varalta että joku muukin teki saman yhdistyksen, niin päätin asian siinä mainita.
Kapu on kiva. Varsinkin toisesta arkista (numero 7?) aina numeroon 18 volumessa neljä oli kama oikein hauskaa ja mukavaa. Toinen asia on tietenkin ne Sarjakuvalehdessä julkaistu kama jossa "Amerikka ei salli minun häviävän!" ja vielläkin pahempi, oli se kirjastosta lainaamani "Captain America vs. Baron Blood" tjsp. Ilmeisesti seiskytluvun sarjis sekin. Hirveää isänmaallista paatosta. Mutta kenties kyse oli vain näistä käsikirjoittajista?
-
Luettua:
Wexi Korhosen Dekkarit sain loppuun. Pitäisköhän ottaa Mäen Vares-sarja työn alle...
DC-spessu. Voi tuota teriksen tuskaa koko maailman pelastamisesta. Tuo synnyinoikeus olisi voinut jäädä tekemättä. Ainakin vielä tuntuu siltä. Lederlappen etenee turhan hitaasti. Voima ja valtakunta jyrää ja jotenkin tuo maailman pelastamisen tuska toimii ikääntyneellä teriksellä.
Nyt juuri luvun alla Avengers Legends 2 (TPB): The Korvac Saga. Mukava tuulahdus 70-luvun loppupuolelta ja G.Perezin piirtäjänuran alkupuolelta. Kunnon kosmista mätkintää ja maanläheistä saippuaa siitä kuka johtaa kostajia sekä tietysti maailman pelastamista. Hallituksen tiukkis ja sankareiden elämän hankaloittaja Henry Peter Gyrich tekee ensiesiintymisensä ynnä paljon muuta.
Tämän jälkeen otan käteen Wolverinen Brotherhood TPB:n ja jään odottelemaan Sarjiskerhon toukokuun pakettia, jossa oli tarjolla joko Y.Tsunoa (Paholaisen Urut) ja Sammy.D:tä (olikohan Gorilloja ja Apinoita). Tilasin molemmat.
Muuta ajankohtaista:
Kävin rankamettällä huitomasssa vesurilla ja istutin takapihalle jalokärhön. ;D