Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Kotimaiset sarjakuvat => : Curtvile 14.08.2006 klo 13:59:01
-
Tänään Turun Akateemisessa satuin huomaamaan Liken kustantaman Jarmo Somermäen Kuudes huone sarjakuva-albumin.
Tämä on jo neljäs Sonja Vänkä dekkari.
Mutta sitten aloin miettiä.
Miksi Suomen ehdottomasti myydyimmät kirjat ovat dekkareita ja trillereitä (Lehtolainen, Waltari, Remes, Mäki jne) mutta sarjakuvan puolella ei ole juuri mitään?
On Somermäki-Mannoset, ikivanha Massiiviset sarjakuvat, Joonakset ja Jaket on luettavissa jotenkin tähän kastiin, Paha hämärä, Huitulan holmes ja vampyyrit ja.. siinä se.
Ymmärrän toki että sarjakuva on myös taidetta ja kaikki kaupallisuus on kirosana vailla vertaa, mutta kun kerran muussa maailmassa on sarjakuvaversioita niin kirjallisista kuin audiovisuaalista sankareista ja tietenkin ihan alkuperäisiä sankareita ja Anti-sankareita.
Dekkareita lukevat kun kuitenkin ylipäätään lukevat. Ja usein ennakkoluulottomamminkin.
Vai onko tämä se dekkarit on kioskiroskaa-argumentin paikka?
-
Eikös tuo pirtukorkkari uppoa rikossarjakuvaksi? Jos se myy, muita tulee perässä.
-
Ilmoittaudun tekemään parhaani. Professori Anni Isotalon seikkailun Valkoisen Meren Timantit vihoviimeinen sivu tuli just tunti sitten tussattua valmiiksi, lopulliset väritetyt sivut pitäisi saada vietyä Minerva-kustannukseen torstaina iltapäivällä. Tuolloin pitäisi myös tekstimaakari Ketolalla oleman jonkinmoinen juonirunko tai ainakin -tynkä Bosporin Helmeä varten käsillä.
Jos kirjapaino ennättää pyöräyttää alpparin koneistostaan ulos, sarjisfestareilla nähdään. Kirjamessuilla viimeistään.
-
Jos kirjapaino ennättää pyöräyttää alpparin koneistostaan ulos, sarjisfestareilla nähdään.
;D Päivän paras uutinen! Olis mahtavaa saada tuo luettavaksi jo Sarjisfestareilla! Onneksi olkoon työn sankarille!
-
Ai niin Kovanen ja Revel. Ja ne mitä Koskelalta tuli Cottoneihin.
Eihän siis silti koko lajityyppi voi nojata vain näihin.
Sitäkin mietin että pitäisikö Hiltunen ja Rauhala mainita. niin kauan että tuo edellinen viesti ehti tulla.
Valkoisen meren timatit korjannee asiaa osaltaan.
Mutta siis onhan korkeajännityspuolella jo valmiiksi yhteistyötä rikoskirjallisuusväen kanssa.
Ei en tarkoita sovituksia jo olemassaolevista kirjoista, vaan niitä mahdollisesti samojen sankarien sarjakuvaseikkailuja.
Mitä Koskiselle, Viktor Kärpälle, Palmulle ja muille on käynyt kirjojen välissä.
Tai kuten sarjakuvissa CSI, Shield ja Derrick. Eivät ne ole tv-sarjan jaksojen kuvituksia vaan omia itsenäisiä tarinoitaan.
-
Dekkarit, huumori ja seksi ovat niitä kaikkein populaareimpia ja niin muodoin myös myyvimpiä aiheita.
Kokeiluja noiden kolmen teeman yhdistelmäksi on Suomessakin tehty myös sarjakuvapuolella, mutta kuvattomien kirjojen tekijät johtavat yhä kirkkaasti myyntiluvuissa.
Mutta mutta, jos ja kun on tekijöillä tyyliä ja taitoa ja kehityskykyä, niin mikä jottei kotimainen jännäri-sarjakuva-albbukin joskus voisi pompata listojen kärkeen.
Reijo Mäen piti olla mukana kyhäämässä jatkoa Markku Innon ja Heikki Kännön Paha hämärä -albumille, mutta tuloksia ei ole vieläkään kuulunut. Sinänsä en näe mitään estettä, etteikö esmes Vareksia voisi sorvata sarjakuviksikin. Näin tapahtuessa toivoisin perustana olevan mieluummin alkuperäinen stoori kuin sovitus, jos mahdollista.
-
Outsiderin sarjissovitukset puuttuu listasta samoin jotkut Joonaksen ja muiden 30- ja 40-luvun lehtisarjoista (joita ei ole koottu albumeiksi).
Syytä voi hakea myös siitä, että suomalaisen sarjakuvan kenttä on ylipäätään aika ohut. Mitään genrejä tai koulukuntia, huumoria lukuunottamatta, ei siitä erotu sen paremmin.
-
Ei erotu ei, mutta eiköhän tilanne korjaannu:
Etusivullakin on http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=656
Jos tämä Tuomas Lius on hän joksi luulen niin eiköhän sieltä ole tulossa muutakin kunhan saadaan jalkaa oven väliin.
Oma arvioni määrän vähyyteen on se sama kuin muutoinkin kirjallisuus ja sarjakuvapiireissä: salonkikelpoisuuden puute.
dekkareita saa lyntätä vaikka omat ansiot rajautuvat Reginan puolipornonovelleihin ja on "oikea" kirjailija.
Dekkarit ja seikkailukertomukset kun ovat vain viihdettä, eivät syvennä kokemusmaailmaamme kuten avautuvat tilitykset.
Voi olla että sarjakuvan kenttä on ohut, minusta näyttää siltä klassiselta "juon viiniä olen sivistynyt, juot olutta olet alkoholisti"- silmälappumentaliteetilta.
-
Tänään Turun Akateemisessa satuin huomaamaan Liken kustantaman Jarmo Somermäen Kuudes huone sarjakuva-albumin.
Tämä on jo neljäs Sonja Vänkä dekkari.
Neljäs? Ilmeisesti Siipirikot on sitten ainoa Somermäen albumi jossa ei ole Sonja Vänkää. Se on myös ainoa jonka olen lukenut, ennen tätä.
Kuudes huone ei niin hirveän erikoinen ollut. Jopa hieman puuduttavampi tarinaltaan kuin odotin. Eniten tökkii kuitekin piirrostyyli. Jos Somermäki antaisi käsiksensä jonkun osaavamman piirrettäväksi, lopputulos olisi paljon toimivampi. Vai enkö vain ymmärrä? Voiko joku sanoa rehellisesti pitävänsä Somermäen piirrostyylistä?
-
Voiko joku sanoa rehellisesti pitävänsä Somermäen piirrostyylistä?
Minä! Jostain syystä olen siitä aina tykännyt ja se mielestäni sopii noihin tarinoihin oivallisesti, vaikka se ei kovin taidokasta olekaan. Jotenkin siitä tulee sellainen vanhojen Suomi-filmien tunnelma sarjaan.
-
Ihan oikeasti olen kirjoittamassa tällaista Raid/Vares-tyylistä juttua mutta olisiko minun maalaisvihamieliset provokaatiot ja harhaanjohtava esittely sitten aiheuttaneet sen että ketään ei kiinnosta? Curtvile luki sen alun ja kommentoi ettei se ollut totaalisesti perseestä. Vai onko näin että genre ei innosta piirtäjiä?
Somermäen kanssa minun ongelma on se että se tunkee niin hirveästi tekstiä joka sivulle ja juonetkin on aika kirjallisia. Kadonneen tai katoavan Helsingin kuvaajana se ei silti ole hullumpi vaikka eihän sitä miksikään piirtäjävirtuoosiksi voi väittää
-
Vai onko näin että genre ei innosta piirtäjiä?
Vai onko niin, että kukaan ei uskalla.
Et tainnut selkeästi kertoa, minkä kokoisesta työstä olisi kysymys. Jos mielessä on nettijatkosarja tai muutaman sivun antologiakelpoinen novelli , kannattaisi mainita. Semmoisen 40-100 sivuisen itsenäisenä julkaisuna toimivan tarinan kuvittaminen olisi vähintään parinsadan luultavammin tuhannen tunnin työ. - Vieraan tekstiin sitoutuminen vuodeksi-viideksi on melkoinen riskisijoitus, mikäli julkaisukanavaa ei ole valmiina.
-
Albumin mittainen juttu, 44 sivua kai. Kirjoitan tuollaisen kolmessa kuukaudessa enkä odota että kukaan aloittaisi moista touhua näkemättä sitä mikä se on valmiina. Piirtäjän kommentit vaan auttaa. Melkein kaikki Suomessa piirtää ilmaiseksi, minäkin kirjoitan ilmaiseksi. En osaa kirjoittaa 8-sivuista tarinaa, ne on tuollaisia.
-
Neljäs? Ilmeisesti Siipirikot on sitten ainoa Somermäen albumi jossa ei ole Sonja Vänkää. Se on myös ainoa jonka olen lukenut, ennen tätä.
Kuudes huone ei niin hirveän erikoinen ollut. Jopa hieman puuduttavampi tarinaltaan kuin odotin. Eniten tökkii kuitekin piirrostyyli. Jos Somermäki antaisi käsiksensä jonkun osaavamman piirrettäväksi, lopputulos olisi paljon toimivampi. Vai enkö vain ymmärrä? Voiko joku sanoa rehellisesti pitävänsä Somermäen piirrostyylistä?
Päätin kirjoittaa kommenttini tuosta Somermäen Kuudes huone-albbarista. Mielestäni se on tosi hyvä! Helsingin kuvausta, värikkäitä sivuhenkilöitä ja hyvä juoni. Teema oli myös itseäni kiinnostava (ihmisten pyristely auktoriteettien otteessa ja perheen sisäiset jännitteet). Tietysti juonen kehittely oli vähän kirjallista (juoni eteni keskustelujen kautta) ja ehkä jotkut sivuhenkilöt jäivät sittenkin vähän irrallisiksi, mutta kokonaisuutena iski tosi kovaa! En ollut aiemmin Somermäkiä lukenut, joten tämä oli hyvin positiivinen ylläri. Tietysti sivumääräkin antoi jo mahdollisuuksia teemojen kehittelyyn ja syventämiseen. Kokonaisuutena yksi vuoden parhaista kotimaisista ilman muuta.
- Korjasin lainauksen. Petteri
-
Pauli Kallion ja Jouni Mattilan eläinhahmoin kerrottu rikostarina "Kovaksikeitetyn munan arvoitus" ilmestyi vuonna 1998. Ei mielestäni kummankaan tekijän parasta antia.
-
Päätin kirjoittaa kommenttini tuosta Somermäen Kuudes huone-albbarista. Mielestäni se on tosi hyvä! Helsingin kuvausta, värikkäitä sivuhenkilöitä ja hyvä juoni. Teema oli myös itseäni kiinnostava (ihmisten pyristely auktoriteettien otteessa ja perheen sisäiset jännitteet). Tietysti juonen kehittely oli vähän kirjallista (juoni eteni keskustelujen kautta) ja ehkä jotkut sivuhenkilöt jäivät sittenkin vähän irrallisiksi, mutta kokonaisuutena iski tosi kovaa!
Periaatteessa samoilla linjoilla mutta turhan raskaslukuinen noista mainitsemistasi syistä johtuen (ja juoni oli aika pingotettu kun se meininki oli toisaalta hyvinkin suoraviivaista). Kuvittelen että tämä jäbä tekee vielä todella onnistuneen dekkarisarjakuvan jossa noi palaset on tasapainossa
-
Ilahduttavasti suomessa jaksetaaan yrittää tälläkin osa-alueella: Dekkarelia (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,9442.0.html)
Itseäni jaksaa hämmästyttää se miten vähän suuret kustantajjat näihin panostavat.
Kuten erään tutun antikvaristin kanssa keskustelllessa kävi ilmi, dekkarit myyvät.
Voi olla että laatu on tehdasmaisempaa jne. mutta niitä ihmiset hakevat ja ostavat.
Ko. antikvaristi ei itse koko genrestä välitä mutta totesi että ilman niitä olisi melko turhaa yrittää pyörittää firmaa.
Raid, Vares & co myisi sarjakuvapuolellakin, niillekin jotka eivät yleensä niitä osta.
-
Ilmeisesti Siipirikot on sitten ainoa Somermäen albumi jossa ei ole Sonja Vänkää. Se on myös ainoa jonka olen lukenut, ennen tätä.
Kuten tuossa toisessa aiheessa (nani johdannainen) mainitsin, mielestäni Siipirikot on yksi parhaista suomalaisista sarjakuva-albumeista jotka on sellaista "aikuisten sarjakuvaa". Hahmot, tarina, tunnelma, kaikki on jotain mihin ei kukaan "lapsi" ehkä osaa suhtautua. Kynänjälki on varmasti joillekin ongelma, mutta minusta siinä on sellainen vanhan suomalaisen konstailemattoman omakustanteen henkeä. Tarinankerronnanvälineenä se toimii erinomaisesti. Yksittäisinä kuvina ei pääse juuri ihailemaan.
-
Aina välillä sitä ilahtuukin kotimaisesta tuotannosta.
Selailin piruuttani Jerry Cottonia Palkkamurhaajan palkkakuoppa kun piti tappaa aikaa lähimarketissa ja siellähän oli Jerry Cotton sarjis jonka tekijäksi kreditoitiin Deep Black comicsin Jussi Piironen.
Tarina on hieman hyppivä ja äkkinäinen, mutta tällaisenaankin, jopa pakollinen viitekehys huomioonottaen, päihittää kilpailijoistaan genrerajojen ulkopuolellakin semmoiset 90%.
Toivottavasti saa hyvää lukijapalautetta ja saadaan esimerkiksi kotimaista dekkari/trillerisarjakuvaakin esimerkiksi albumimuodossa.
sillä vaikka meillä onkin arkielämän maidonhapantumisfasistiryhmittymä vallalla kotimaisessa sarjakuvakentän näkyvyydessä, niin se ongelma ei ole vain "populaarius" vaan se että näissä "halpahintaisissa dekkareissa" on joskus jopa ihan jotain sanottavaakin.
Se olisi mukavaa vaihtelua.
-
No hitto! Pitääpä ostaa ekan kerran elämässäni Jerry Cotton.
-
Juuri kotimaisia seikkailu ja jännitys sarjojen tekijöitä kaivattaisiin lisää. Jussi Piiroisen Jerry Cotton-sarjakuva on tervetullut lisä jännityssarjakuvien ystäville.
Piiroinen on munulle uusi tuttavuus. En ole törmännyt häneen ennen Jerry Cottonia.
Näyttäisi olevan Drolica: Tuhon lähettiläs -sarjakuvan tussaaja. En tiedä, että onko mahdollisesti kyseessä elokuvassa Monterosso näytellyt henkilö? Mahdollisesti eri henkilöt?
http://www.monterosso.fi/tekijat.html
-
Ilahduttavasti suomessa jaksetaaan yrittää tälläkin osa-alueella: Dekkarelia (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,9442.0.html)
Luin vihdoin Dekkarelian. Joensuun Sarjakuvaseuran antologiat ovat perinteisesti paremmin toteutettuja kuin keskimääräiset kaupunkikohtaiset vastaavat ja niin on nytkin.
Taas tuli huomattua että piirrospuolen osaamista löytyy kyllä pirusti myös ns. "etulinjan" piirtäjien takaa. Esimerkiksi Mika K. Saarelaisen piirtämän pitkän (dekkari)tarinan lukisin oikein mielelläni. Käsikset näissä meinaavat vähän tökkiä, mikä ei liene kellekään yllätys.
Voisko joku valaista mulle mikä on Petteri Lehikoisen jutun idea? Onko semmoista? Curtvile hjälp!
Näyttäisi olevan Drolica: Tuhon lähettiläs -sarjakuvan tussaaja.
Piirosen piirrosjälkeä on tähän mennessä nähty vissiin ainoastaan Mortumissa (http://www.zumteufel.fi/store/index.php?act=viewProd&productId=1374).
-
Ja kysyt sitten kun olen mailla... palataan aiheeseen vaikka myöhemmin kun en ulkoa muista.
Dekkarelia on kyllä hieno ja aliarvostettu teos.
Piirosen jälkeä on Mortumissa ja Jerry Cottonissa aivan samalle tasolle ei nousta, hieman on tainnut olla kiire?
Ja juoni on suoraviivainen kuin sepänsällin spesiaali (paitsi lopussa joka päättyy kuin luvaton ajoneuvonhaltuunotto mustalla jäällä parin promillen reaktionopeuden avittamana)
-
Kiitos kaikille kehuista ja kannustuksista! Näillä näkymin Cotton-sarjakuva jatkuu marraskuussa ja kyseessä on tiukkaakin tiukempi jatkosarja. Cotton on hahmo, jota on todella hauska kirjoittaa ja mielelläni sitä albumimuotoonkin piirtäisin ja käsikirjoittaisin. Ekan Cotton-tarinan kanssa oli tosiaankin vähän kiirus, mutta uuteen jatkosarjaan paneuduin täydellä tarmolla ;D
-
Täällä onkin Jussista jo paljon puhuttu, ja nyt uskallan itekin jo sanoa, kun on jotenkuten tarina nivoutunut päähän, että tullaan tekemään Jussin kanssa giallo-henkinen tarina, joka sitten ilmestyy... joskus.
70-luvun Italiaan sijoittuva murhamysteeri höystettynä pienoisilla kauhuelementeillä.
-
Vaikuttaa mielenkiintoselta. Täytyy laittaa hankintalistalle, kun teos joskus ilmestyy.
-
Jep, kieli pitkänä odottelen Kespan käsikirjoitusta. Argentot, Bavat ja Martinot on taas kerran katsottu läpi ja psykedeelinen hurmemeininki on syvälle päähän iskostettu. Luvassa varmasti syvä kumarrus italialaisten murhamysteerien suuntaan ja minä jo odottelen, että oikein pääsee revittelemään.
-
Giallot ovat ylväs ja kunnianarvoisa laji.
Sen suomalaisia edustajia onkin saanut odottaa liian kauan.
Voitte varata yhden kappaleen jo sivuun, kiitos.
-
Mulla on yksi jännärijatkis (http://rakkaatsiskot.blogsome.com/jatkis/) työn alla. Tarina syntyi, kun luin viime joululomalla dekkareita ja tylsistyin "kaunis nainen kuollut" -alkuasetelmaan. Mitä jos kerrankin olisi pistetty valtaa pitävä mies hengiltä?
Teen tuota ensisijaisesti dekkariharjoitelmana. Yritän kuvittaa jutun niin, että tarinassa on paljon viittauksia tulevaan ja kokonaisuudesta muodostuu muutenkin ehyt kertomus. Tämä olisi tietysti helpompaa, jos olisin kirjoittanut käsikirjoituksesta aikanaan ylös yksityiskohtaisemman version.;) Viittaus Leena Lehtolaisen ekaan Maria Kallio -dekkariin on puhdas (onnellinen) sattuma, luin Ensimmäisen murhani -teoksen vasta tuon piirtämisen jälkeen (itse asiassa juuri eilen ja toissapäivänä).
Jatkoa ilmestynee parin viikon välein. Tarinan kokonaispituus on noin 16 sivua jos sivulla on 4 riviä sarjakuvaa.
-
Alkuviikosta ilmestyi uusi Jerry Cotton Special, jossa alkaa uusi Cotton- jatkosarjakuva Koston Alkeet.
Yhdellä, jos toisellakin New Yorkin alamaailmassa on vanhoja kaunoja Cottonia kohtaan ja kun eräs vaarallisimmista pääsee ehdonalaiselle, tiedossa ei voi olla muutakuin jännitystä ja tiukkoja tilanteita.
Asekauppias Shumway punoo koston verkkoaan, samalla kun Cotton yrittää saada verkon päästä kiinni. Mukana taas kreisejä kriminaaleja ja Cotton ja Decker kaiken toiminnan välissä.
Vielä ehtii hyppäämään äijien kelkkaan ;D
-
Giallot ovat ylväs ja kunnianarvoisa laji.
Sen suomalaisia edustajia onkin saanut odottaa liian kauan.
Enää ei tarvitse onneksi odottaa kauaa. Tampere kupliille pitäisi ilmestyä "Yö huutaa armoa", jossa sukelletaan suoraan 1970-luvun italiaan. "Jeesus murhaaja" pitää pientä Italialaista kaupunkia pelon vallassa, kun naisia alkaa löytyä murhattuina ympäri kaupunkia. Kovaksikeitetty etsivä Claudio Morante saa tapauksen tutkittavakseen, mutta pystyykö hänkään pysäyttämään murhaajaa ajoissa?
Alppari on B5 kokoinen ja tulee sisältämään n. 40-sivua. Käsikirjoituksesta vastaan minä ja piirroksesta mm. Cottonista tuttu Jussi Piironen.
Linkkien takaa löytyy pari näytettä tarinasta:
http://i115.photobucket.com/albums/n294/kespa/sivu02-1.jpg (http://i115.photobucket.com/albums/n294/kespa/sivu02-1.jpg)
http://i115.photobucket.com/albums/n294/kespa/sivu05.jpg (http://i115.photobucket.com/albums/n294/kespa/sivu05.jpg)
http://i115.photobucket.com/albums/n294/kespa/sivu11.jpg (http://i115.photobucket.com/albums/n294/kespa/sivu11.jpg)
-
Höh, sivu 11 on loukannut Photobucketin sääntöjä? Hyi hyi -kuvaa vaan näyttää. Juuri kun sivu 5 sai minutkin jopa kiinnostumaan.
-
Minulla on näköjään kuva vielä välimuistissa. Väkivaltaa ja nuditeettiahan tuo sisältää.
-
Ittelläni kanssa vielä näkyy, mutta voihan se tietty olla, että puussa roikkuva silvottu alaston nainen rikkookin jotain sääntöjä ;D
-
Kyllä se mullakin näkyy ja kun en aikaisemmin ole noita kuvia katsonut, niin ei voi olla välimuistissakaan.
-
Te näette jotain, jota minä en.
-
Alppari on B5 kokoinen ja tulee sisältämään n. 40-sivua. Käsikirjoituksesta vastaan minä ja piirroksesta mm. Cottonista tuttu Jussi Piironen.
Fontti on tosi karu, muuten näyttää hyvältä.
-
Fontti on tosi karu, muuten näyttää hyvältä.
Koitettiin hakea sellasta vanhanajan tunnelmaa fontilla niin päädyttiin tohon. Mutta toivottavasti silmä tohon äkkiä tottuu.
-
Enää ei tarvitse onneksi odottaa kauaa. Tampere kupliille pitäisi ilmestyä "Yö huutaa armoa", jossa sukelletaan suoraan 1970-luvun italiaan. "Jeesus murhaaja" pitää pientä Italialaista kaupunkia pelon vallassa, kun naisia alkaa löytyä murhattuina ympäri kaupunkia. Kovaksikeitetty etsivä Claudio Morante saa tapauksen tutkittavakseen, mutta pystyykö hänkään pysäyttämään murhaajaa ajoissa?
Todella hyvännäköistä jälkeä! Toki hieman ihmetyttää, että miksi tämä ei voisi tapahtua 70-luvun Suomessa?
-
Kummatkin ollaan Kespan kanssa kovia Giallogenren ystäviä ja tämä on meidän kunnianosoituksemme kyseisille leffoille. Funtsittiin, ettei tämäntyylistä sarjakuvaa vielä ole Suomessa tehty.
Mukavaa, että hartaasti(lue:hitaasti, johtuu piirtäjästä) tekemämme albbari on saanut keskustelua aikaiseksi, Suomessa ei tehdä koskaan liikaa rikossarjakuvaa.
Nimi sarjakuvalle on jo keksittynä, mutta tarvitsemme italiankielentaitoista apua yhteen pikkuseikkaan. Voit pistää yksityisviestin Kespalle tai minulle. Eräästä pikku käännösjutusta on kyse.
-
Todella hyvännäköistä jälkeä! Toki hieman ihmetyttää, että miksi tämä ei voisi tapahtua 70-luvun Suomessa?
Mikäli (kuten oletan) minun tavoin elit 70-luvun Suomessa on vastaus ilmeinen.
Ja se loogisempi syy on myös tuttuus: giallon ystävät ovat tottuneet italialaiseen ympäristöön.
Suomalaisessa kerronnassa elää liian vahvasti speden, Kaurismäen jka Ere kokkosen henki.
Lähimmäksi poliisisarjaa päästään Reinikaisessa (missään ei omassa genressään ole vikaa, mutta giallo/ rikostarinana on. Paljon)
Näin eräässä yhteydessä ihan originaalisivut ja komeita ovat.
JussiDBC on turhan vaatimaton kaveri, tämän lisäksi 2010 saisi ilemstyä Jerry Cotton sarjakuva-albumi.
Sekin menisi välittömästi hankintaan.
-
Mikäli (kuten oletan) minun tavoin elit 70-luvun Suomessa on vastaus ilmeinen.
Suomessa tuntuu olevan vaatimus, että omaa historiaa pitää kuvata realistisesti. Villiin länteen samaa vaatimusta ei kohdistu.
Kyllä kai 1970-luvun pop-kuvastosta voisi rakentaa Suomeenkin sijoittuvan jännitystarinan, joka EI kelpaisi kansatieteen tai historian tenttikirjaksi, mutta voisi olla riemastuttava lukukokemus.
-
Vastaanpa tässä nyt vielä käsikirjoittajan ominaisuudessa. Jussi ja Curtvile sanoivatkin aika hyvin pointteja, joita olisin itsekin sanonut. Käsikirjoitusta tehdessä oli tosiaan kauhea giallobuumi itselläni menossa, ja tuli katteltua varmaan lähemmäs parisenkymmentä leffaa tuona aikana kattottua. Lisäksi oli vielä matka Italiaan lähiaikoina tiedossa niin intressit oli vahvasti sijoittaa albumi Italiaan.
Lisäksi itselläni on ollut aina vaikeampi sijoittaa tarinoita kotimaiseen kulttuuriin. Mutta niille jotka mun juttuja on ennen lukenut voi olla ihan "positiivista", että tällä kertaa on siirrytty jenkeistä jopa Eurooppaan ;D Ehkä joskus tässä vielä teen jonkun tarinan, joka sijoittuu ihan kotosuomeen.
Mutta hyvä, että tämä alppari on saanut näinkin paljon keskustelua aikaan.
-
Näin eräässä yhteydessä ihan originaalisivut ja komeita ovat.
JussiDBC on turhan vaatimaton kaveri, tämän lisäksi 2010 saisi ilemstyä Jerry Cotton sarjakuva-albumi.
Sekin menisi välittömästi hankintaan.
Juu, taisit nähdä ne Necrocomiconissa, kun Kespalle loppusivun ja muutaman muun kiiruulla kiikutin(tulit siellä ulko-ovella luultavasti vastaan, en tarkkaan muista ulkonäköäsi, kun pimeässä ja kovassa kuumeessa viimeksi teikäläisen nähnyt ;D)
Eli nyt sinä luultavasti tiedät mun ja Kespan tarkoin varjellun tarinan loppuratkaisun? ;D
Mukavaa, että Cotton miellyttää. Väännän sitä suurella sydämellä(muksuna tuli aina kesämökillä luettua kyseistä lehteä)ja toivon että lukijatkin tykkää, niin saan jatkaa. Uuden Jerry-jatkiksen käsikirjoitus on jo työn alla...
-
Lisäksi itselläni on ollut aina vaikeampi sijoittaa tarinoita kotimaiseen kulttuuriin. .
Joo, no eihän suomalaiselle sarjakuvantekijälle voi asettaa mitään erityistä velvoitetta sijoittaa tarinoitaan Suomeen.
-
Herätelläänpäs keskustelua taas henkiin...
Neljän vuoden jälkeen alkaa minun ja Hannu Kesolan giallo-sarjakuva Yö Huutaa Armoa olla valmis.
Olimme kumpikin pistäneet syrjään giallon tekemisen(mutta emme silti unohtaneet sitä) , eikä meillä ollut tietoa, koska jatkamme projektia.
Muutama kuukausi sitten Hannu otti minuun yhteyttä ja kysyi, vieläkö kiinnostaisi saattaa projekti loppuun. Minä innostuin todella paljon(joku voisi sanoa, että olen viime aikoina ollut hulluna tähän sarjakuvaan) ja ryhdyin hommiin.
Juuri äsken sain valmiiksi sivun 31.
Tulossa on jännittävä tarina, jossa on aimo annos sleazea ja nakuilua, niinkuin italialaisessa 70-luvun murhamysteerissä kuuluukin olla.
Mukana myös mystinen salakuva(?!).
-
Galleriakuvien perusteella voi odottaa aika mainiota pläjäystä.
Yö huutaa armoa - minä en... ;D
Onko kustantajaa tiedossa?
Timo
-
Jere Kostamuksen voi varmaan laskea tähän sarjaan. Uusi seikkailu on jo työn alla.
(http://www.verikoirat.com/export/043.jpg)
(http://www.verikoirat.com/export/044.jpg)
-
Galleriakuvien perusteella voi odottaa aika mainiota pläjäystä.
Yö huutaa armoa - minä en... ;D
Onko kustantajaa tiedossa?
Timo
Kustantajasta en uskalla vielä mennä hiiskumaan, koska mitään ei ole vielä lyöty lukkoon. Mutta toivottavasti tämä asia selvenee tässä muutaman viikon sisällä.
Kun uudelleen aloittelimme Yö Huutaa armoa tekemistä, väsäsin heti aluksi kannen. Toivottavasti saamme sen jossain vaiheessa näytille tänne. Siinä on vanhojen giallo-julisteiden tunnelmaa.
-
Pistetäänpä tänne näytille vähän uutta rikossarjakuvaa mitä on tulevaisuudessa tulossa. Itse kässäröin ja Ville Vaino piirtää sarjakuvaa, joka sijoittuu rikollisten moottoripyöräjengien maailmaan. Ensimmäinen alppari on 100-sivuinen.
Albumin kansi on tällä hetkellä jenkkiläisellä Marvel-kuvittajalla työn alla, postailen vaikka tänne kunhan sen saan. Helposti jäljestä kyllä tunnistaa, jos miehen töitä on joskus lukenut.
Näistä kuvista puuttuu vielä merkkejä liiveistä ja tatskoja käsistä, joita Ville lisää myöhemmin.
-
Tässä vielä loput näytesivut.
-
Nyt on kansikin saapunut. Kaikki jotka ovat kyseisen herran tuotoksia joskus lukeneet niin varmaan tunnistavat tekijän.
-
Jes! Hyvältähän tää tosiaan näyttää :)
-
Jes! Hyvältähän tää tosiaan näyttää :)
Kyllä se sitä on. Täytyy joskus linkittää kuva isompana tänne, jotta Hotzin erinomainen tussausjälki näkyy paremmin. Albumille varmistui eilen myös paras mahdollinen kustantajakin, joten kunhan valmistuu niin pääsette lukemaan.
-
Kyllä se sitä on. Täytyy joskus linkittää kuva isompana tänne, jotta Hotzin erinomainen tussausjälki näkyy paremmin. Albumille varmistui eilen myös paras mahdollinen kustantajakin, joten kunhan valmistuu niin pääsette lukemaan.
Nyt sain Kyleltä vielä viilatun kannen, tässä se nyt paremmalla resoluutiolla:
(http://i115.photobucket.com/albums/n294/kespa/Hannuadj.jpg)
-
Alppariin on tulossa myös hieno pin-up galleria, jossa mukana lisää maailmanmiehiä. Vanha herra ja Hulk-legenda Herb Trimpekin kaivaa kynänsä tätä varten esiin.
Toivottavasti jonnekin saisi näistä vaikka joskus näyttelynkin.
-
Sami Kivelän blogissakin on jotakin kivaa näytillä: http://samikivela.blogspot.fi/2013/06/a-sneak-peek.html (http://samikivela.blogspot.fi/2013/06/a-sneak-peek.html)
-
Terve vaan Kvaakin väki! Olen parhaillaan hieromassa Jukkiksen kanssa viimeisiä piirtoja syksyllä ilmestyvään seikkailusarjakuvaamme Lintu mustasiipi (http://arktinenbanaani.fi/tuote/jukka_petteri/lintu_mustasiipi/9789522701176). Teos lähee painoon elokuussa, ja toivon mukaan sitä on viimeistään Helsingin sarjisfestareilla saatavilla.
Vähitellen alkaa jännittelemään, sillä projekti alkoi jo loppuvuodesta 2008. Asuimme silloin kämppiksinä Helsingissä, Jukkis kaipaili piirrettävää ja minun pää taas pulppuaa tarinoita. Aluksi oltiin tekemässä vain lyhyttä tarinaa erääseen antologiaan, mutta tarina ja hahmot alkoivat viedä mukanaan..
Nyt on valmiina 106 sivua ehtaa seikkailua. Tyyliltään ja hengeltään tarinamme menee kai jonnekin Tintin ja Corto Maltesen välimaastoon. Jatkoakin on luvassa, jos vain tarinamme löytää ystäviä.
Jukkis on postannut pari kuvaa (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=gallery;su=user;cat=617;u=6291) Kvaakin galleriaan (ja lupaili laittaa myöhemmin jotain lisääkin). Näin teostamme kuvaillaan Arktisen Banaanin sivuilla:
Lintu mustasiipi on seikkailusarjakuvien perinteitä kunnioittava tarina, jossa sukelletaan rohkeasti maailmaa mullistaneisiin vuosiin 1918-1920. Seikkailun päähenkilö on saksalainen lentäjä-ässä August Von Essen, joka päätyy dramaattisten käänteiden kautta rintamakarkuriksi, Berliinin ja Kaukasusvuorten kautta Tbilisin kaduille. Matkallaan hän kohtaa uusia ystäviä ja vaarallisia tyyppejä sekä mysteerin murenevassa Trans-Kaukasuksen tasavallassa. Samalla Augustin olisi vielä karistettava menneisyyden haamut harteiltaan.
-
Kvaakin galleriakuvien lisäksi näytteitä löytyy myös kotisivuiltani: http://koti.kainuu.com/jukkis/sarjikset.html (http://koti.kainuu.com/jukkis/sarjikset.html). Sinnekin päivitän lähitulevaisuudessa lisää matskua.
-
Ensimmäinen arvostelu Lintu mustasiivestä (http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=1989) ilmestyi eilen Kvaak'iin. Oli ilahduttavaa huomata, että Anssi Rauhala oli löytänyt siitä niitä juttuja, mitä mekin olimme ajatelleet - ja vielä pitänyt tarinasta. Kiitokset arviosta Anssi!
-
... Anssi Rauhala oli löytänyt siitä niitä juttuja, mitä mekin olimme ajatelleet... (http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=1989)
Ja kiitokset myös Tertsille, joka urakoi tuon arvion Kvaakin mutkikkaaseen julkaisujärjestelmään. Itsehän en tunne tuota kuuleman mukaan hornamaista systeemiä lainkaan, enkä aio tutustuakaan, jollei sitä havaita välttämättömäksi.
-
Ja Jukka Laine ilmeisesti siirsi jutun arvosteluihin, kun minä olin ensin sössinyt sen artikkelit-osioon. Ei voi syyttää julkaisujärjestelmää; ihan oli oma mokani.
-
Aki Vainion arvio Lintu Mustasiivestä (http://blog.guildredemund.net/2013/09/17/lintu-mustasiipi/).