Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Kritiikki ja sarjakuva mediassa => : Irene 28.07.2006 klo 07:27:24
-
Vesa Vitikainen kolumni "Hellboy -tuo punainen mutantti" (löytyy tuolta Arkisto-osiosta kohdasta Kolumnit tuntuu ajankohtaisemmalta kuin koskaan. Päälehtemme Hesari kirjoittaa Teräsmies-elokuvan varjolla supersankari-ilmiöstä. Seuraavassa parhaat palat päivän lehdestä sivulta C3 löytyvästä sarjakuvakriitikko Harri Römpötin jutusta "Onko se lintu? Onko se lentokone? Ei - se on elokuva!"
"Pitkiin kalsareihin sonnustautuneista ja yliluonnollisilla voimilla varustetuista yli-ihmisistä tuli amerikkalaisen sarjakuvan valtavirtaa, joka turmeli puberteettisella ajattelullaan koko taiteenlajin maineen vuosikymmeniksi."
"Enää elokuvia tuskin mollataan pelkäksi lastenviihteeksi, vaikka supersankarit infantilisoivat Hollywoodia entisestään. Esimerkiksi kaksi X-meniä ja uuden Supermanin ohjannut Singer oli aiemmin lupaava tekijä."
"Mutta kuka normaalijärjellä varustettu aikuinen pystyy nauttimaan näistä voiman ja vallan fantasioista varhaisteineille?"
"Mutta ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Sarjakuvan puolella supersankarien suosio on ollut pitkään hiipumassa."
Harmi, että sarjakuva-aktiiveista ja kriitikoista juuri Römpötti pääsee valtakunnan ykköspaikalle paukuttamaan vahvasti subjektiivisia "totuuksiaan" sarjakuvasta.
-
Unohdit tärkeimmän piikin minkä Römpötti heitti: "Ehkäpä lapsellisin viihde nyt siirtyy sarjakuvista lopullisesti elokuviin ja sarjakuva saa pysyvästi taiteen statuksen - toivottavasti siitä ei sentään tule liian elitististä."
Pysyvästi taiteen statuksen? Harri, tulepas Kvaakiin selventämään! Sarjakuvahan on jo pysyvästi taidetta, ja luojan kiitos vähemmän pömpöösiä kuin taide yleensä!
Römpötti viittaa Art Spiegelmanin sanoneen että puupiirroksista tuli taidetta sen jälkeen kun painokone keksittiin. Meikäpoika vaihtaa alaa sitten kun sarjakuvasta tulee puupiirrosten ja Spiegelmanin Mausin jälkeisen kauden kaltaista päätöntä suttailua.
-
Ei Römpötti tule kvaakkiin. Harri on paha pahoille. Lukekaapas myös Metro-lehdestä hänen mielipiteensä Superman returnsista.
Siinä Römbö on kyllä aivan oikeassa (Metrossa), että on täysin typerää jotta Superman returns on Superman returns suomeksi. Teräsmies kun on ollut suomennos nimelleen jo 1940-luvulta lähtien.
-
Sarjakuvahan on jo pysyvästi taidetta, ja luojan kiitos vähemmän pömpöösiä kuin taide yleensä!
No hoh. Mikä voisi olla pompöösimpää kuin (onttouttaan) pullisteleva supersankarifantasia maailmaa - maailmankaikkeutta -syleilevine teemoineen hyvästä ja pahasta, vallasta jne....
Römpötti vähän provosoi, mutta on perustaltaan aika oikeassa.
Timo
-
Olisinkohan itse mahtanut löytää ns. "aikuisten sarjakuvaa" tai "taidesarjakuvaa" ellen olisi 12-vuotiaana ruvennut lukemaan Marveleita... Epäilen.
Kun Aku Ankat rupesivat tuntumaan tylsiltä ja Asterixit, Lucky Luket ja Tintit oli jo luettu moneen kertaan, oli mahtava elämys löytää Marvelit ihan jo senkin takia, että ne tarjosivat jatkuvajuonista sarjakuvaa. Muutaman vuoden päästä kirjastosta aikuistenosastolta löytyneet sarjikset alkoivat kiinnostaa - tuskinpa hyppy Taotaosta ja Villivarsasta Corto Malteseen ja Ankardoon olisi noin vain käynyt, ellei siinä välissä olisi sarjakuvaharrastus pysynyt vireänä Ryhmä-X:n ja muiden parissa.
-
Hesarissa asia riippuu kirjoittajasta.
Römpötti teilaa varmasti, mutta esim. Jussi Alhqvist ei torppaa sillä perusteella että onpas tämä typerää ja lapsellista.
Myös aiemmat artikkelit jotka ovat aihetta käsitelleet ovat olleet Irenen kuvaileman linjan mukaisia.
Monesta tässä ei ole mitään vikaa koska lajityyppi ei heitä voisi vähempää kiinnostaa.
Kaikella ystävyydellä:
No hoh. Mikä voisi olla pompöösimpää kuin (onttouttaan) pullisteleva supersankarifantasia maailmaa - maailmankaikkeutta -syleilevine teemoineen hyvästä ja pahasta, vallasta jne....
Römpötti vähän provosoi, mutta on perustaltaan aika oikeassa.
Ihan mikä vain. Sama kuin sanoisi ettei amerikkalainen elokuva voi sisältää ajatuksia koska 95% amerikkalaisista elokuvista ei sitä sisällä.
Lajityyppi ei nimeä sisältöä.
Kritiikkiä supersankarigenrestä toki tuleekin esittää, kuten mistä tahansa muustakin, mutta genren mollaaminen ei takaa statusta ajattelevana ihmisyksilönä joka ymmärtää ympäröivästä todellisuudesta mitään.
Täsmennetään etten hyökkää herroja Römpötti ja Ronkainen vastaan.
Molemmilla on ansiokkaat meriitit sarjakuvan alalla ja heidän tarkoitusperänsä ei ole vain euroaluevinkuna.
Eli se että ranskalainen toimintaelokuva on jo lähtökohtaisesti parempi kuin amerikkalainen.
Hesarin on silti aina välillä muistuttettava olevansa arvostettu valtamedia. Se myös sitoo käsiä. Sillä mikä vakastiotettava valtamedia voisi arvostaa ääri-idealisoitua sankaruutta ja muiden hyvinvoinnin puolesta uhrautuvuutta, hyvän voittoa pahasta?
Myönnän genre on lapsille ja lapsenmielisille.
Niille jotka vielä uskovat ettei saisi tehdä väärin.
-
"Mutta kuka normaalijärjellä varustettu aikuinen pystyy nauttimaan näistä voiman ja vallan fantasioista varhaisteineille?"
Tällaiset kysymykset ovat kalvaneet amerikkalaisia sarjakuvantekijöitä viimeiset vuosikymmenet niin paljon, että supersankarisarjakuvien seksi- ja väkivaltakertoimia on kasvatettu aivan roppakaupalla. Koska nehän ovat ne asiat, jotka aikuisia kiinnostavat.
Mutta en jaksa enää välittää tällaisesta urputuksesta. Se, että joku haluaa kaikkien tietävän, kuinka aikuinen hän on, kielii tehokkaasti keskenkasvuisuudesta.
-
Tällaiset kysymykset ovat kalvaneet amerikkalaisia sarjakuvantekijöitä viimeiset vuosikymmenet niin paljon, että supersankarisarjakuvien seksi- ja väkivaltakertoimia on kasvatettu aivan roppakaupalla. Koska nehän ovat ne asiat, jotka aikuisia kiinnostavat.
itse olen kyllä ollut huomaavinani että "aikuisia" kiinnostaa lähinnä raha, viina ja seksi. Järjestys vain joskus muuttuu.
Hesarin Römpötin jutun vieressä kannattaa lukea Suomen kuvalehden 30/2006 28.7.2006 sivut 40-43 "Teräsmies nousi jälleen lentoon."
Kalle Kinnusen Singer-haastattelu liittyy enemmän itse elokuvaan, mutta tavanomaisuudestaan huolimatta löytää genren sanoman ja sisällön paremmin kuin esim. römpötin artikkeli.
Kriittisen torppauksen aiheesta jota tekijä salaa pitäen arvostaa löytää Tähtivaeltajasta 1/1999: Petri Hiltusen Unelma sankaruudesta eli sarjakuvan supersankarit ja pikkupoikien unilogiikka.
Supersankarit eivät ehkä ole maailman paras genre, mutta ilman niitä uupuisi monta muuta sarjakuvaa mm. Eisneriltä ja Sheltonilta.
Ei Iger-eisner-studiota nukkemiehineen ei spiritia ja elinvoimaa, ei Wonder warthogia ei friikkilän veljeksiä. Parodiaa ei näet voi tehdä ilman parodioitavaa.
Ehkä Helsingin sanomatkin ottaa lusikan kauniimpaan käteen Sarjakuvafestivaalien lähestyessä tai sitten Elliksen Authority, Planetary, Ultimate- sarjat ja excalibur-taustat vaietaan hengiltä.
Tai ei uutisoida koko asiaa.
-
Minä välillä jopa kaipaan niitä aikoja, jolloin täysillä eläytyen ja vähäkriittisesti pystyin nautiskelemaan Ryhmiksen seikkailuista. Samalla lailla hienoa oli lapsena, kun melkeinpä mikä tahansa piirretty elokuva oli mahtava kokemus ja uskomaton seikkailu.
Siksi supersankarielokuvat ovat olleet minulle merkittävä juttu: että näkee senkin päivän kun ne lapsuuden ja nuoruuden seikkailut siirtyvät valkokankaalle... Storm lentää oikeasti, Wolverine yrmistelee, Xavier jakaa viisaita neuvojaan...
*nyyhkis*
-
Römpötiltä terveisiä!:
"Joo, tarkotuskin oli vähän provosoida. Kiitos tiedosta (että kvaakissa kommentoidaan), olisin vaihtanut alaa jos kukaan ei olisi provosoitunut."
-
Römpötiltä terveisiä!:
"Joo, tarkotuskin oli vähän provosoida. Kiitos tiedosta (että kvaakissa kommentoidaan), olisin vaihtanut alaa jos kukaan ei olisi provosoitunut."
Eikö trolleilla pitäisi olla sellaiset pitkät, pystyssä sojottavat hiukset?
-
Römpötillä on äärimmäisen lyhyet, mutta kyllä, tiiviisti pystyssä sojottavat hiukset.
Mutta ei hän mikään trolli ole. Vaikka provosoikin, Römpötti on juuri sitä mieltä mitä kirjoittaa.
Edelleen tiedotetaan, että minulta voi privaattipostilla ostaa valokuvia H. Römpötistä, hinta vain 100 euroa kappale.
-
Jos myyt niitä valokuvia, niin se on sitten syyte osallistumisesta pahoinpitelyyn tjs.
Ainakin Superman Returns-trailerissa Tennarissa Superman oli käännetty Supermieheksi.
-
Jos myyt niitä valokuvia, niin se on sitten syyte osallistumisesta pahoinpitelyyn tjs.
Ainakin Superman Returns-trailerissa Tennarissa Superman oli käännetty Supermieheksi.
Kas kun ei Teräsmaniksi.
Mainittakoon nyt vielä että hyllyssäni on toki tärkeimmät supersankarivihellykset (ja vähän päälle). Pahimmillaan, eli yrittäessään olla vakavia ja aikuisia, niistä tulee helposti pateettisia, fasistisia, nihilistisiä ja tylsiä pullisteluita (bulkki- DC:tä ja Marvelia - koreita kuvia maalattuina ja semmosta). Mieluummin luen hupsuja ja/tai ironialla maustettuja superrymistelyjä, jotka eivät ota itseään liian tosissaan, mutta ovat silti tarpeen tullen hyvinkin sisällyksekkäitä.
Rick Veitchin Bratpack, josta Curtvilelta sain yhden osan luettavakseni (kiitos!), oli yksi sellainen. Eikä siitä kukaan mulle aiemmin mitään kertonut! Tosin ne kaikki ovat taas aina velkaa tavalla tai toisella aimmin tehdylle, joten... (BPäckistäkään ei varmaan ymmärtäisi mitään semmoinen, joka ei ole koskaan lukenut yhtäkään perinteistä supersankarimättöä).
No joo... Ja sitten ne kaikkein hupsuimmat Superboyt ja muut.
Timo
-
"Mutta kuka normaalijärjellä varustettu aikuinen pystyy nauttimaan näistä voiman ja vallan fantasioista varhaisteineille?"
No onhan se vaikeaa, minä kaipaisin sarjisleffoihin paljon enemmän seksiä. Vähintään Roguella pitäisi olla isommat daisarit.
Ei, oikeasti tuossa Hesarin artikkelissa oli paljon asiaa, joskus tällaista tarvitaan, ettei synny sellaista harhaa, että sarjakuvat olisivat valtaviihdettä. Minä kuitenkin nautin sarjakuvista ja lomien osuessa tällaiseen hellekauteen, ei voi kuin ihmetellä, mitä muut aikuiset jaksavat rannalla lukea.
Ai niin, miksei Teris-leffaa käännetty "Teräsmies palaa".
-
Koska sitte niiden pitäis säätää uudet logot yms ::)
-
Asian vierestä.... telkkarissa pyörivässä Teräsmies traileri on kokonaan tehty 3d tietokone ohjelmilla, myös lähikuvissa näkyvä Teräsmies. Elokuvassa oikea näyttelijä vain silloin kun teräsmies puhuu.
-
"Mutta kuka normaalijärjellä varustettu aikuinen pystyy nauttimaan näistä voiman ja vallan fantasioista varhaisteineille?"
Muttta tuohan on oikeastaan mairitteleva kommentti. Tosi-TV:tä toljottavat tavikset eivät tajua oikeiden elämänarvojen päälle mitään, mutta sitten esimerkiksi Internetin keskustelupalstoilla voi huomata että moni fiksu ihminen lukee supersankaritarinoita. Toinen ääripää ovat sitten lippispäiset amikset, jotka myös tykkäävät Popedasta, Klamydiasta ja auton tuunauksesta. Älykkö tai pöljä, tärkeintä on ettei huku harmaaseen massaan.
Vähänks muuten on hyvä tää popedan uusmman levyn katsastus laulu ootteko kuullu !
-
Mainittakoon nyt vielä että hyllyssäni on toki tärkeimmät supersankarivihellykset (ja vähän päälle). Pahimmillaan, eli yrittäessään olla vakavia ja aikuisia, niistä tulee helposti pateettisia, fasistisia, nihilistisiä ja tylsiä pullisteluita (bulkki- DC:tä ja Marvelia - koreita kuvia maalattuina ja semmosta). Mieluummin luen hupsuja ja/tai ironialla maustettuja superrymistelyjä, jotka eivät ota itseään liian tosissaan, mutta ovat silti tarpeen tullen hyvinkin sisällyksekkäitä.
Rick Veitchin Bratpack, josta Curtvilelta sain yhden osan luettavakseni (kiitos!), oli yksi sellainen. Eikä siitä kukaan mulle aiemmin mitään kertonut! Tosin ne kaikki ovat taas aina velkaa tavalla tai toisella aimmin tehdylle, joten... (BPäckistäkään ei varmaan ymmärtäisi mitään semmoinen, joka ei ole koskaan lukenut yhtäkään perinteistä supersankarimättöä).
No joo... Ja sitten ne kaikkein hupsuimmat Superboyt ja muut.
Ja tämän pointin Römpötti ja moni muu Hesarissa hassaa. Viimeksihän Hellsing-singin sanomat työnsi mangaa harrastaville pavun sukuisia kasveja julkisesti viime syystalvena: http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=4162.0
Sarjakuva on marginaaliharrastus jota on myös suhteellisen helppo "trollata".
Se mikä harvoin muistuu on että sarjakuvaharrastajat eivät ole homogeeninen syrjäytyneiden joukko.
pitäisikö manga- ja supersankarisarjakuvien harrastajien nyt sitten pistää pystyyn nettiadressi tai hesariboikotti?
tai pahempaa boikotoida WSOYtä ja Aku Ankkaa tuoteperheineen(sanoma-konsernin rahasampoa)?
Ei tietenkään.
Jonkun pitää olla fiksu.
nauraa sille että toisten itsetunto vaatii muiden itsetunnon mollausta.
Eikä Römpötti ole paha tapaus.
Jos Timoa kiinnostaa niin Veitchin One on vielä sfäärisempi tuotos.
Ja aiemmassa viestissäni mainittu Jussi Alhqvist on hesarin oma fiktiivinen supersankari: oikea HSn toimittaja Jussi Ahlroth (http://blogit.hs.fi/ahlroth/) muuttuu vaaran uhatessa supervoimaiseksi sarjakuvan monitaituriksi jolla on Keijo Ahlqvistin taidot, tiedot ja asenne.
Vaviskaa.
-
Nimikeskustelu jatkuu ketjussa Teräsmies vai Superman? (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=6682.0)
-
Perjantain Aamulehdessä Antti Selkokari (toinen -60 luvun alussa syntynyt elokuvakriitikko) kirjoitti tuosta leffasta ja ilmiöstä hyvin samaan tapaan kuin Römbbä. Itse olen samaa kastia ja siis sitä mieltä, että kyllä nyt roskaa sietää vähän haukkuakin. Eikä edes lapsille tartteis ihan silkkoa tyrkytää.
Tuon Teräsmies palaa -elokuvasarjakuvan perusteella koko tuotoksessa on suurin piirtein mielenkiintoisinta siinä näkyvä tupakkayhtiöiden piilomainonta (vai mistä moinen kessua poltteleva Lois on kekattu mukaan?!)
Näitä supersankari sarjisleffojahan ei todellkaan tunnuta tekevän sarjan faneille (vaan taviksille). Varsinkin jenkkien kesäleffat sopivat parhaiten riemuidiooteille.
Sinänsä supersankarit ei ole viitekehyksenä paljoakaan huonompi kuin moni muu. Teeman mahdollisuudet on vaan niin tarkkaan ja moneen kertaan kaluttu että genren parodiat ja muunnokset (Esim. Marshal Law, Mooren kässäämät ja jopa Megaton Man) tuppaa olemaan mielenkiintoisempia kuin tuo perushuttu.
-
Tuntuu Harri Römpötillä kavereitakin olevan: tänään Van Horn -kokoelmakritiikissään mainitsi Timo Ronkaisen Aku Ankka -tietämyksen airuena. :)
-
Tuntuu Harri Römpötillä kavereitakin olevan: tänään Van Horn -kokoelmakritiikissään mainitsi Timo Ronkaisen Aku Ankka -tietämyksen airuena. :)
Sitä Timo kyllä onkin.
Tämä ei ollut mitään turhaa "hyvä veli"-selkääntaputtelua, vaan ihan faktan toteamista.
Se on eri asia onko Helsingin Sanomilla oma lehmä ojassa vai ei.
Olen muistavinani jonkun vuoden takaisen Nyt-liitteen artikkelin supersankarien voimista ja asiantuntijalausunnoista faktapuolesta puolesta ja vastaan.
Onko kenelläkään tarkempaa tietoa lehden numero tai vastaavaa?
Sitä en kyllä äkkiseltään muista miten HS uutisoi/kommentoi aikanaan Taikaviitta2000-julkaisuja.
Ankkasupersankari on eri sankari? ;)
-
Muualla en muista Loisin kessutelleen. Ostin tuon elokuvaspessun muiden kioskijulkaisujen ohella eilen, mutten ole vielä lukenut.
Enpäs ole hetkeen Donnerin ekaa Teris-leffaa katsonut, mutta muistaakseni siinä Margot Kidderin topakka Lois Lane veti kessua, ja kun tämä Singerin versio on "jatkoa" tuolle 70-luvun leffalle, oli ihan luonnollista viitata tähän paheeseen. Kidderhän muuten päätyi myöhemmin umpiskitsossa tilassa (säkkikankaassa ja etuhampaat kurkussa) käkkimään jonkun ventovieraan omakotitalon pusikkoihin, ehkä tämä on osoitus tupakoinnin vaaroista? Vai Teräsmies-elokuvanäyttelijöiden köpöistä kohtaloista?
Apropoo, en ole Harrin arviota Hesarista lukenut, mutta noin äkkiseltään tuntuu, että hän on kirjoittanut noita provosointeja jo tarpeeksensa -- luulisi kyseisen hevosen kuolleen jo vähemmälläkin piiskaamisella. Ehkäpä Hesari voisi vaikka tilata vaihtelun vuoksi Lekuri Lomapäivältä kaneetteja? Tuo aiempi kuitti Spiegelmanin jälkeisestä suttailusta oli lähes T-paidan arvoinen väläytys.
-
Sinänsä supersankarit ei ole viitekehyksenä paljoakaan huonompi kuin moni muu. Teeman mahdollisuudet on vaan niin tarkkaan ja moneen kertaan kaluttu että genren parodiat ja muunnokset (Esim. Marshal Law, Mooren kässäämät ja jopa Megaton Man) tuppaa olemaan mielenkiintoisempia kuin tuo perushuttu.
Ei olekaan ja meillä on julkaistu paljon sitä fiksuinta osaa. Minun halveksinta kohdistuu näihin fanipoikiin jotka eivät voi myöntää että se bulkkitavara joka USA:ssa hallitsee ja on pilannut koko sikäläisen sarjakuvan on ihan järkyttävän huonoa ja typerää. Ihan sama mitä ne höpisee postmodernismista tai mistä tekoälyköt nykyään höpisee, se on kauheata paskaa ja on aina ollut. Huh, helpotti, vittu miten vihaan teitä, säälittävät suippokorvaidiootit. Kirjoittaa nim. Isä joka luki eilen ääneen Hämmästyttävä Hämähäkkimies-seikkalun KAUHU! Tarina:David Michelinie Taide:Todd McFarlaine (miksei sitä kukaan ole vieläkään tappanut?)
-
Ei olekaan ja meillä on julkaistu paljon sitä fiksuinta osaa. Minun halveksinta kohdistuu näihin fanipoikiin jotka eivät voi myöntää että se bulkkitavara joka USA:ssa hallitsee ja on pilannut koko sikäläisen sarjakuvan on ihan järkyttävän huonoa ja typerää. Ihan sama mitä ne höpisee postmodernismista tai mistä tekoälyköt nykyään höpisee, se on kauheata paskaa ja on aina ollut. Huh, helpotti, vittu miten vihaan teitä, säälittävät suippokorvaidiootit
Tässä mennään sitten Frank Millerin kanssa samoille linjoille.
Aina kun jenkeissä joku sarjakuvan uusi "Tähti" saa kustantamolta vapaat kädet, tyyliin tee nyt sellaista mistä pidät niin kaveri versioi jonkun vanhan trikoosankarin vuodelta vasarakirves.
Joskus lopputulos on ihan siedettävää tai hyvää, mutta useimmiten ei.
Miller itse tämän tilityksensä jälkeen teki DK2n. Ja Batman and robinin....
Kurt Busiekin kanta on ymmärrettävämpi, hän kun on tajunnut Warren Elliksen vertauksen siitä kuinka markkinoilla olisi vain terveydenhoitajasarjakuvia.
Se miksi comics coden vinouttamista markkinoista jäi jäljelle supersankarit eikä esim. ankat on hämmentävää.
Busiek on yrittänyt laajentaa skaalaa trilleriosastosta muuhunkin genren sisällä. Ruokkien samalla fanipoikien armadan trikoonälkää.
Supersankarigenreen pätee Sturgeonin paljastukseen (tunnetaan yleensä sturgeonin lakina tai aksioomana) : "90% kaikesta on roskaa"
Hesariin osoitettu kritiikki onkin sitä ettei huomioida sitä 5-10% joka jäljelle jää.
Tässä kohden uskallan väittää että kyseessä on kritiikon klaffivirhe: kuka haluaa käyttää aikansa sen bulkin läpikahlaamiseen löytääkseen helmet?
Aika harva.
surullisempaa on se että Helsingin sanomien sarjakuvakritiikissä vaikuttaa sisällön ulkopuoliset asiat vaakakupissa liikaa.
Kotimainen ja eurooppalainen sarjakuva ansaitsevat lisää julkisuutta ja mainosta, mutta niiden oletusarvoinen nostaminen on tuomittavaa.
Tähän Römpötti ei onneksi ole usein syyllistynyt.
Nimimerkki Isä joka luki eilen ääneen Hämähäkkimies seikkailee 2 JA Paksukarvinen 8 ensimmäiset 30 sivua....
-
Tässä mennään sitten Frank Millerin kanssa samoille linjoille.
Aina kun jenkeissä joku sarjakuvan uusi "Tähti" saa kustantamolta vapaat kädet, tyyliin tee nyt sellaista mistä pidät niin kaveri versioi jonkun vanhan trikoosankarin vuodelta vasarakirves.
Ja tekevät siitä tasan yhtä idioottimaisen kuin alkuperäinen joka oli aivan aiheesta unohdettu. Euroopassa sentään tapahtuu jotain evoluutiota, tekijät muistelevat mitä lukivat lapsena mutta eivät kopioi vaan soveltavat, tulos on sitten joku Jussi Jänis tai Herra Jean
-
Eiks tästä aiheesta (Onko eurooppalainen sarjis parempaa/huonompaa kuin amerikkalainen) ole olemassa jo useampikin ketju? Jos ryhtyisitte vaikka vertailemaan öljyväritöitä ja hiilipiirroksia vaihteeksi?
-
Jos ryhtyisitte vaikka vertailemaan öljyväritöitä ja hiilipiirroksia vaihteeksi?
Pah. Kaikkihan nyt tietävät, että öljyväritaide on nostalgiassa rypevien fanipoikien oireilua. Todellinen innovaatio on hiilipiirroksissa.
-
Hiilipiirrokset on so ½ hours ago, luolamiehet maalasi seiniin innovatiivisia kuvia. Ja arvatkaa mitä, ne on Euroopassa parempia kuin Amerikassa
-
Hiilipiirrokset on so ½ hours ago, luolamiehet maalasi seiniin innovatiivisia kuvia. Ja arvatkaa mitä, ne on Euroopassa parempia kuin Amerikassa
Altamirasta vois tehdä uuden synkän versioinnin. ;D
Timo
-
Ei minulla tähän itse aiheeseen ole mitään sanottavaa kun hesaria luen harvakseltaan ja supersankareita en koskaan.. Mutta mitä tulee mr. Römpötin teksteihin, kyllä joskus itse olen miettinyt juuri tuota että kannattaako provosoida & esittää omia ilman vakaata pohjaa (= asiantuntemusta??) olevia mielipiteitä, jos voidaan olettaa että suurin osa lukijoista ottaa sen totuutena kun kerran Hesarin sivuilla kerrotaan? Se että provoilla saadaan alan harrastajat kiukkuiseksi ja alaa harrastamattomille dis-informaatiota, ketä se palvelee, paitsi kirjoittajan omien näkemysten edistämistä.
Kyllä minä olettaisin että sanomalehden asia-artikkelit olisi jotain muuta kuin "rahvaan" mielipidekirjoitusten tasoisia.
Lähinnä jo vuosien takainen herran K-18 osaston sarjakuvien puiminen pisti ihmetyttämään onko muukin sarjakuvatietous yhtä vahvoissa kantimissa ja teksti yhtä luotettavaa vai puhtaasti tunnesidonnaista.
-
Jos ette huomanneet, Kvaakista tuttu Leo Lehtinen oikaisee tänään Hesarin Nyt-liitteen kirjepalstalla Lordin Adaa koskevia väärinkäsityksiä. Asiantuntevalta Lehtiseltä - Lordi-Jysäys on luettu ilmeisen tarkkaan - pyydetään myös konsultaatioapua musiikkisivujen juttuun, jossa Adaa jäljitetään satelliitilla. Hyvä Leo!
-
Minun halveksinta kohdistuu näihin fanipoikiin jotka eivät voi myöntää että se bulkkitavara joka USA:ssa hallitsee ja on pilannut koko sikäläisen sarjakuvan on ihan järkyttävän huonoa ja typerää.
Siinähän halveksit ja yleistät. Tuo laulu alkaa pikku hiljaa olla sen verran kulahtanut (se oli iskusävel 10 vuotta sitten), että kohta voisi harkita levyn vaihtamista.
Römpötti lienee reissannut USA:ssa ja kolunnut sikäläisiä sarjiskauppoja yms. useammin ja pidempään kuin moni meistä. Mahdollisesti hän on kynyt paikan päällä ainakin yhtä monta kertaa kuin tämän keskustelun osallistujat yhteensä? Vaikka Harri esittää yleistyksiä ne ovat jotenkin myös perusteltavissa, ehkä jopa paremmin kuin tuo Antin kuvaus koko amerikkalaisesta sarjakuvasta. Ja tämä ajatuksen vaihdon pohjana ollut lehtikirjoitushan liittyi enemmän supersankarileffoihin kuin julkaisuihin.
Käsitykseni mukaan jenkeissä on myös vahva alternative-, nettisarjakuva, ja pseudomangaskene, eikä kaikki supersankarikamakaan ole täyttä paskaa. Siis vaikka jenkki mainsteram tukehtuisi omiin kengännauhoihinsa jäljelle jäisi vielä paljon muuta (hyvää ja huonoa) Fanipojista en sano muuta kuin että niitäkin riittää myös tuolle alternaive -kamalle.
Hiilipiirrosten mainitseminen tässä ketjussa oli myös harkitsematonta (Otto prkl) . Nimittäin jokainen tietää että noin 100% hiilipiirroksista ja öljymaalauksista on roskaa.
-
Voisivatko nuo supertuottajat kenties harkita leffoja esim. Supreme Powerista? Vai eikö sellaisilla voi muka tuplata/triplata rahoja? Siinähän lennellään ja pelastetaan myös oikein urakalla (visuaalista mättöö riittäisi tarjoiltavaksi). Se on mielestäni koukeroineen ja hahmoineen PALJON parempi kuin Teräsmies on ollut ikinä. Tiedän kyllä, että alkuperäinen on legenda, mutta kuitenkin.
Nimim. Helposti toistoon uuvahtava
(Huom! SP oli vain yksi esimerkki ja toivon vilpittömästi, että Superman returns tuottaa yli äyräiden ja voitoilla kustannetaan sitten jotain toista stuffii ... esim. uusia pommeja ja rynkkyjä)
-
Teräsmies palaa -elokuvasarjakuvan perusteella koko tuotoksessa on suurin piirtein mielenkiintoisinta siinä näkyvä tupakkayhtiöiden piilomainonta (vai mistä moinen kessua poltteleva Lois on kekattu mukaan?!)
Teräsmieshän suhtautui Loisin tupakointiin lempeän tuomitsevasti, joten eiköhän sanoma kessuttelun haitallisuudesta ollut kuitenkin päälimmäisenä ajatuksena (vähän sama juttu kuin siinä Onnen päivien jaksossa, jossa kaikkien teinien ultracool roolimalli Fonzie sai kuulla Joanien tupakoineen).
-
Tuntuu Harri Römpötillä kavereitakin olevan: tänään Van Horn -kokoelmakritiikissään mainitsi Timo Ronkaisen Aku Ankka -tietämyksen airuena. :)
Öhöh... joo, ei musta kyllä Kivekkäälle vastusta ole. Sarjakuviin keskittyneenä Disneyn elokuvapuolesta ja huvipuistoista on mulla paljon hatarammat tiedot ihan taatusti. :P
Timo