Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvantekijöiden keskustelut => Luomistyö, käsikirjoittaminen ja kääntäminen => Aiheen aloitti: keijoahlqvist - 20.07.2006 klo 21:12:07
-
Mulla ei ole koskaan ollut pulaa sarjakuva-aiheista, mutta jotkut ei tunnu kelpuuttavan niitä joita tulvii ympäriltä, vaan kyselevät että "Mitä minä piirtäisin?".
Minusta olisi omiaan suunnitella parodinen sarjakuva jossa Superhomo (nahkainen lippalakki, pullistuma lahkeentyvessä ja itsevarma virnistys) kiitäisi ympäri maailmaa tekemässä naurunalaiseksi esimerkiksi latvialaisviranomaiset jotka kieltävät seksuaalivähemmistöjen mielenosoituksia, turkkilaiset poliisit jotka pahoinpitelevät afgaanipakolaishomoja tai ihan kotimaisia uskovaisia joiden mielestä Korkeasaaren kotkat tekivät syntiä homostellessaan, vielä yleisön ja pienten lasten nähden.
Sitten olisi kiva nähdä kekseliäs toteutus kuningatar Elisabet kakkosen ja prinssi Charlesin eu:lta saamista yhteensä 1,8 miljoonan euron maataloustukiaisista. (En viitsi todeta että poimin tiedon netistä, Voima-lehden sivustosta, siitä saattaisi seurata aiheen lukitseminen.)
Edelleen on kiehtovaa tietoa (tietyistä syistä kartan muotoa Tiesittekö...) että lähdössä viiden minuutin aikana lentokoneen turbiinit käyttävät happea saman verran kuin 17 000 hehtaaria metsää tuottaa päivässä. Saako tämmöistä sarjakuvailmaisuksi joka piristäisi lentoasemalla lähtöä odottelevien lomalaisten ikävystymistä?
Tämmöisiä voisi sovittaa tietsikan näytöltä luettavaan kokoon ja lähettää vaikka Latviaan ja Britanniaan asianomaisten tahojen sihteerien huviksi tai tulostaa muutama arkki ja lapsellisuuttaan käydä sujauttamassa ilmaisjakelujulkaisujen väliin. Ja julkaista Kvaakin galleriassa, tietty.
-
(En viitsi todeta että poimin tiedon netistä, Voima-lehden sivustosta, siitä saattaisi seurata aiheen lukitseminen.)
Eääh, ei kai nyt vielä noin pienestä. Mutta jospa minä toivoisin kun kerran luin Kansallissosialismin sivuja, että olisi mielenkiintoista jos joku edes yrittäisi käsitellä sarjakuvassaan äärioikeistolaisuutta ja uusnatsismia. Ja mielellään näkisi vähän vaivaakin, eikä tekisi vain pelkkää strippiä jossa kuvataan rasismia vain amiksen heikkolahjaisimpien teinipoikien harrastuksena. Niin NYT aletaan jo lähestyä arkoja alueita.
Aiheitahan saa kun viitsii vain katsoa ympärilleen, tai ei edes sitäkään tarvitse. Unistaankin voi tehdä sarjakuvaa, kuten Tähtivaeltajassa onkin jo tehty.
Sellainen toive kuitenkin mulla olisi kaikille nuorille sarjispiirtämisestä haaveileville, että älkää lapsi kullat ainakaan tehkö enää yhtään omaelämäkerrallista sarjaa, jossa kuvataan opiskelijaelämää, seurustelusuhteiden vaikeuksia ja tutustumista baarikulttuuriin. Niitä on tässä maassa jo tarpeeksi. Koettakaa keksiä jotakin uutta.
Ei se vaikeaa ole: Lukekaa kaikki sarjakuvat mitä saatte käsiinne ja sitten vain teette jotakin sellaista mitä ei ole ennen tehty.
-
(En viitsi todeta että poimin tiedon netistä, Voima-lehden sivustosta, siitä saattaisi seurata aiheen lukitseminen.)
En ymmärrä logiikkaasi. Tietojen poiminta netistä tai mistä hyvänsä ja siitä mainitseminen on päinvastoin erittäin toivottavaa. Tässä tapauksessa olisit voinut jopa linkata lähdemateriaaliin. Teen sen puolestasi. Tässä mainitsemasi Voiman pikku-uutinen:
http://www.voima.fi/content/view/full/1728?PHPSESSID=a0e1beaa2b271fd56d4f5f1c4b4896d9
Tässä sivusto johon Voima itse viittaa juttunsa yhteydessä:
http://www.farmsubsidy.org/
Sinänsä nuo eivät minun mielestäni mitenkään hyviä ajatuksia sarjakuviksi ole. Maistuu siltä että halusit vain päästä saarnaamaan sinulle tärkeistä asioista (ja siinä sivussa hiukan aukomaan päätäsi Kvaakin ylläpidolle). Mut eipä siinä mitään. Teit temppusi kohtalaisen tyylikkäästi. Lisää pökköä pesään vaan.
Minusta joku saisi viimeinkin tehdä sarjakuvan suomalaisten joukkomuutosta Ruotsiin 60-70-luvuilla töiden perässä. Itse en siihen luultavasti koskaan kykene.
-
Mutta jospa minä toivoisin kun kerran luin Kansallissosialismin sivuja, että olisi mielenkiintoista jos joku edes yrittäisi käsitellä sarjakuvassaan äärioikeistolaisuutta ja uusnatsismia.
Mä oon pyöritelly mielessäni sellasta natsiporukoissa pyörivää hahmoa, kohtalaisen älykästä mutta hitusen ailahtelevaista ja väkivaltaista nuorta kaveria joka perustais nihilistisen maailmankuvansa lähinnä linkolalaisiin oppeihin. Voisi olla ihan toimiva tyyppi ja sen verran on noiden natsien kanssa tullu pyörittyä että osaisin varmaan tehdä muutamasta muustaki tyypistä uskottavan.
Sellainen toive kuitenkin mulla olisi kaikille nuorille sarjispiirtämisestä haaveileville, että älkää lapsi kullat ainakaan tehkö enää yhtään omaelämäkerrallista sarjaa, jossa kuvataan opiskelijaelämää, seurustelusuhteiden vaikeuksia ja tutustumista baarikulttuuriin. Niitä on tässä maassa jo tarpeeksi.
Just niitä aiheita jotka mua kiinnostaa. Mun mielestä tollast sarjakuvaa tehdään Suomessa aivan liian vähän.Voitko Jippo ilmotella mulle aina ku törmäät näihin jossain. Laadulla ei sinänsä oo väliä, kyllä ne huonommatki kiinnostaa mut jos enemmän realismiin kuin pottunenäteekkarihuumoriin ois kallellaan ni se ois plussaa. Ja tietty mitä erikoisempaa alaa opiskellaan, mitä sekavempia seurustelusuhteet ovat ja mitä pahemmasta räkälästä baarikultturissa on kyse, sen parempi.
Koettakaa keksiä jotakin uutta.
Tää kannattaa toki omaelämäkerrallistaki sarjakuvaa tehdessä pitää mielessä. Elätte kaikki ainutlaatuista elämää ja siitä pystyy halutessaan ja osatessaan tahkoamaan loputtomasti erilaista ja uutta sarjakuvaa. Mikä tärkeintä, älkää eläissänne lukeko enää yhtään sarjakuvaa niin ette sorru (vahingossakaan) matkimaan muiden tekemisiä.
-
Tietenkin esittelen minulle tärkeitä asioita, olisin kumma jos esittelisin aiheita jotka ovat minulle vastenmielisiä. Sovitaan sitten että nämä ovat vain minua kiinnostavia eikä siitä sen enempää.
Mutta noissa teidän esittämissänne aiheissa ei ole mitään vikaa mutta ne ovat tukehduttavan laajoja. Itse ajan takaa lyhyisiin sketseihin tähtääviä aihioita.
Ja joo, siitä logiikasta:
Hei, minulla on vielä parempi ajatus! Sellainen ketju, mihin voisi kirjoittaa jotain Internetissä lukemistaan asioista! Sehän todella hyödyntäisi tämän foorumin hierarkista tapaa jäsentää ja lajitella informaatiota, eikä yhtään tuhlaisi kenenkään aikaa!
-
Muistuipa vielä mieleen laajoista aiheista Kutilan kanssa käynnistelty hanke tehdä sarjakuva jätkän historiasta. Lähtökohta oli upea SKS:n Jätkät sen kuin porskuttaa -perinnekokoelma ja faktatueksi löytyi Jukka Eenilän progradu vai oliko väikkäri ynnä muuta mukavaa aineistoa. Jätkien elämä kun oli erikoista, värikästä ja rankkaa tietyssä Suomen vaiheessa.
Mutta liian kunnianhimoinen haave se. Piti tehdä ansiotöitä, ei ehtinyt saada aikaan kuin muutama näytesivu jotka nekin lie kadoksissa. Tai ehkä ei ollu jätkillä jätkän sisua.
-
Minusta joku saisi viimeinkin tehdä sarjakuvan suomalaisten joukkomuutosta Ruotsiin 60-70-luvuilla töiden perässä.
Tällaista kyllä lukisin mielelläni, kun aihekin on kiinnostanut jo pidemmän aikaa. Toinen aihe minkä mielelläni näkisin sarjakuvassa liittyy samaan kuin tuo Ruotsikin eli suuri maaltamuutto kaupungin lähiöihin. Tai ehkä enemmän lähiöelämän nykypäivä kaikkine lieveilmiöineen ja monikulttuurisuuksineen kaikkineen. Jotakin tällaista olen pyöritellyt pääkopassani jo kauan, siis ylipäänsä suomalaiseen kerrostalolähiöön liittyvää, jossa itse lähiö olisi se "päähenkilö". Tämän pidemmälle en ole päässyt ja tähän se varmasti jääkin, valitettavasti. Mutta kenties siinä voisi olla ideantynkää jollekin tarmokkaammalle piirtäjälle...?
-
suuri maaltamuutto kaupungin lähiöihin. Tai ehkä enemmän lähiöelämän nykypäivä kaikkine lieveilmiöineen
Mämmilä ainakin sivuaa tätä aihetta. Toki muitakin tekijöitä mahtuu vielä käsittelemään kyseistä aihetta.
Itse haluaisin hyödyntää viihdesarjakuvassa Venäjän läheisyyttä ja Suomen sijaintia idän ja lännen välissä.
-
Itse haluaisin hyödyntää viihdesarjakuvassa Venäjän läheisyyttä ja Suomen sijaintia idän ja lännen välissä.
Mua kiinnostais lukea. Ja sehän kelpais julkaistavaksi. Vois olla myös kiehtova haasteen aihe.
-
Mämmilä ainakin sivuaa tätä aihetta.
Ja hyvin sivuaakin, mutta tarkoitin sellaista perinteistä kaupunkilaista betonilähiötä tyyliin Kontula tai Hervanta, en niinkään maalaispitäjää kuten Mämmilä. Kerrostaloja, asfalttia, pyöräkellareita, parkkipaikkoja, ostareita, bussipysäkkejä...
-
Hmm... mulla pyöri joskus päässä kirjoittaa hieman uudesta vinkkelistä näistä Suomen sota-ajoista. Jonkinnäköinen kohtaaminen jossain siellä rintamalla omalla tavallaan suurten suomalaisten kesken, eli toisin sanoen Lauri Törnin, Touko Laaksosen ja jonkun ehkä fiktiivisen kolmannen. Lottahan näissä jutuissa kai nykyään kannattaa olla. Joka tapauksessa pointti olisi taas jälleen kerran demystifioida tuota sodankäyntiä. Kolmoisdraamaa, ihmisten erilaisuuksia, sodan absurdia raakuutta ja sitä, että kaikki siellä olivat ihmisiä, ei sen enempää. Ja onhan näitä tehty, kirjallisuudessa ainakin, mutta en tiedä onko ihan tältä vinkkeliltä.
Tämän baarikulttuurin lisäksi olisi mielenkiintoista myös saada sarjakuvana jonkinlainen elämänmakuinen kuvaus nykyaikaisesta huumekulttuurista Suomessa ilman saarnauksenmakua kaikkine vivahteineen. Alkoholikulttuurista puheenollen puuttuu tai ainakaan minun silmiini ei ole osunut tarinointia näistä joihin se on pahimmin vaikuttanut, toisin sanoen näistä joita juopoiksi ,denoiksi ja muiksi kutsutaan.
Ja entäpäs kuoleva maaseutu? Sen jos yhdistäisi tällaiseen Rosa Liksomimaiseen tunnelmointiin ja synkkyyteen, niin voisi tulla hyvää.
En nyt keksi muuta. Harmi, että taitoa puuttuu piirtäjänä. Jotain näistä voisi kyllä kirjoittaa. Taitavat osa olla aika arkoja aiheita. Ja tiedä sitten ketä tämmöiset kiinnostaa.
-
Minusta tuossa Superhomo-ideassa on ainesta. Tosin itse muuttaisin aihetta vähemmän moralisoivaan suuntaan ja tekisin päähahmosta samantyyppisen kuin Leonard Pine on Joe R. Lansdalen kirjoissa. Supersankari, jonka otsa ei olekaan niin kirkas kuin supersankareilla yleensä...
Nuo pari muuta ideaa ovat turhan osoittelevia eivät mielestäni anna tilaa oivallukselle. Samaa sarjaa olisi tarina, jossa päähenkilöllä on sädekehä ja muilla ihmisillä hakaristi hihaan kiinnitettynä (jos sallitte tämän kömpelön ja mauttoman analogian).
-
Minuakin kiinnostaa tuo Suomen asema idän ja lännen välissä. Itse olenkin elätellyt ajatusta viihteellisestä historiallisesta seikkailusarjakuvasta, joka sijoittuisi tsaarin hallitsemaan autonomiseen Suomeen. Vähän jotain A.Dumas-suuntaista.
-
Bobrikovin ja E. Schaumannin suhteen todellinen luonne? Oliko kyseessä sittenkin intohimodraama?
Naureskelin aika hervottomasti huonon makuni yllyttämänä H. Paakkasen pilapiirrokselle, jossa Ben Zyskowicz vaatii, että suomalaisten ex-taistolaisten pitäisi kantaa rintapielissään punaista (vaiko keltaista?) tähteä.
Lumi teki Hektorin... eiku enkelin eteiseen menestyi aika hyvin Hesarin "Suomen synkin kappale" -äänestyksessä. Siinähän se on maaltamuutto (Ruotsiin) sangen hyvin kiteytettynä. Aiheesta on jokunen aikalaisnuortenromaanikin olemassa, ja Reima Mäkinen on kunnostautunut tekemällä ainakin yhden parisivuisen sarjan maalaisnuoren tuskasta kaapunnissa. Sarkaa piisaisi, vaikka esmes Mämmilän Atte ideaalisti palasikin kotimailleen.
Helsingissä kun käytte, niin vilkaiskaapas Merihakaa ja tuumatkaa sitten, miten rajoittamaton onkaan ihmisen mielikuvitus. Suurin osa Mämmilöistä on piirretty tuossa betonigehennassa.
-
Hmm... niin, ehkä se kolmiodraama on keinona turhan, noh kliseinen tai rasittava. Eikä kyllä kovin mielenkiintoinenkaan. Mutta aiheesta mielestäni saisi jotain irti.
Minkä niminen tämä Mäkisen Reiman sarjis oli? Ja onko saatavuus mikä?
Pohdin tässä myös, että jossain kaappien syvyydessä on joskus kirjoittamani luonnos novellista, joka kertoi vanhustenhoidosta. Siitähän oli se dokumenttikin pari päivää sitten. KTässä luonnoksessa lähinnä käsiteltiin sitä, kuinka sodankäynyt sukupolvi tuotti suuret ikäluokat ja muuttui sitten tarpeettomaksi ja heivattiin vanhainkodin yksinäisyyteen. Ja nyt pidetään väkisin hengissä, jälkipolvien lohdutukseksi ilman ihmisarvoa ja mielen rapistuessa. Kyseessä olisi siis äärimmäinen esimerkki ja sarjakuvana takaumat, muistot ja ankeus saattaisi saada erilailla esiin kuin tarinassa. Taisi olla niin, että ajauduin vaikeuksiin, kun yritin jotain lämpöä ja huumoria tuoda mukaan. Pitääkin kaivaa se jostain esiin.
-
Touko, Rokka ja Törni yhdessä! No siinähän sitä olisi karkeajännitystä kerrassaan!
Reiman sarja taisi olla Sarjarissa joskus 1980-luvun lopulla.
-
Korkeajännitys tyylinen piirrosjälkihän olisi tähän aivan omiaan. Harmi ettei ole enää Pahkasikaa, tämä olisi sopinut sinne loistavasti. :)
Ja nyt on taas yksi syy lisää kierrellä divareita.
-
Aiheista tai ideoista ei ole pulaa mutta mitään aivan uutta on hankala löytää.
Vieläkin on jossain kaapissa sata luonnosta dekkarisarjakuvaan munarosvoista. Hylkäsin jutun kun telkkarista tupsahti aiheeseen liittyvä suomalainen tv-näytelmä.
Tarkoitus siirtää sen materiaalin minkä pystyy johonkin toiseen tarinaan.
-
Aiheista tai ideoista ei ole pulaa mutta mitään aivan uutta on hankala löytää.
Miten olisi:
Lasten kaupunkikuvan muuttuminen sodan jälkeisinä vuosikymmeninä.
-
väkivaltaista nuorta kaveria
Väkivaltainen nyt ehkä vielä menee, mutta miksi sen pitää aina olla nuori? (En ole kyllä genreen juuri perehtynyt eikä mieleen tule kuin Skin-albumi ja American History X -elokuva. Molemmissa päähenkilöinä nuoria vihaisia miehiä.) Eivätkö aikuiset sitten olekaan rasisteja?
Voitko Jippo ilmotella mulle aina ku törmäät näihin jossain.
Vähän sama asia jos pyydettäisiin ilmoittelemaan mikäli törmään hyvään räppilevyyn, mutta mikäpäs siinä. Jaa niin, luin jokin aika sitten Hannu Eskon Päiväkirjan ja jopa kehaisin sitä täällä.
Hervanta
Jaa että kauhusarjakuvaa..
Ruåtsin siirtolaisista kertovaa sarjaa en ehkä pystyisi lukemaan, faija oli siellä sotalapsena, eikä Suomen historia muutenkaan juuri kiinnosta. Pelkkää kurjuutta ja nöyrtymistä vahvemman edessä. Mutta tuo lähiöelämän kuvausidea on kyllä hieno, siitä voisi saada ihan kunnon tarinoita.
Rupeaako sitä nyt joku pätevämpi toteuttamaan vai pitääkö mun lähteä piirtelemään luonnoksia Hervantaan?
- Mitä sää jätkä vittu niiku teet?
- Suunnittelen sarjakuvaa ja teen luonnoksia sekä muistiinpanoja.
- Tä?
- Sarjakuvaa vaan tässä piirtelen.
- Ootsä homo?
- En ole.
- Haluutko turpaas?
- En tällä kertaa, kiitos.
- Anna röökii.
- Valitettavasti en polta.
- Vitun homo.
- Kyllä herra. Missähän se bussi kuppaa..
-
Väkivaltainen nyt ehkä vielä menee, mutta miksi sen pitää aina olla nuori?
Hyvä pointti. Jossain skenarioissa mietin kyl samaisen kaverin olevan vanhempikin. Sellainen kolmikymppinen ja nuorempien kuulapäiden kunnioittama leppoisa kaveri.
Natsit ny yleensä on nuoria. Vanhemmiten pitää siistiä olemustaan, käytöstään, mennä töihin yms. Nelikymppiset natsit on samalla tapaa huvittavii kuin vaikkapa ikipunkkarit. Enkä meinaa aatteita vaan sitä että notkuu pieneksi käyny pilotti tai nahkatakki päällään steissillä kiljupäissään ja muuta asiaan kuuluvaa.
Rasisteja piisaa kaikissa ikäryhmissä mut mua itteä kiinnostaa nimenomaan nuo aktiiviset natsiporukat ja niiden kuvaaminen.
Mut joo nää on näit mun omia juttui. Näihin liittyy niin paljon muutakin että menis Kvaakki vaan tukkoon ja kuolisitte tylsyyteen ku alkais enempiä kertoilee.
Tänään muuten näen pitkästä aikaa yhtä vanhaa kaveria joka nuorempana oli niin natsi kuin hetero suomalaismies vaan voi olla. Jee. Ehkäpä jatkan aiheesta tuopin äärellä hänen kanssaan.
-
Nelikymppiset natsit on samalla tapaa huvittavii kuin vaikkapa ikipunkkarit. Enkä meinaa aatteita vaan sitä että notkuu pieneksi käyny pilotti tai nahkatakki päällään steissillä kiljupäissään ja muuta asiaan kuuluvaa.
Hmmm... totta ja sitten vanhemmat natsit menevät täysin huumorin puolelle tyyliin elokuvat Kummeli Kultakuume ja Brasilian pojat. Toisaalta, erään perhetutun isä, jo vanha, tunnustautuu avoimesti ihan vanhan tyyliseksi natsiksi. Syntynyt Saksassa toisen maailmansodan alla. Ja ihan vain elämä retuuttanut niin pahasti, että on vanhemmiten on repsahtanut todella jyrkästi oikealle. Itseasiassa vanhemmissa natseissa kiinnostaakin semmoiset ristiriidat, että on esim. hyvä isä lapsilleen, mutta silti jokin on pahasti vinksallaan tuossa aatemaailmassa. Minusta on aina tuntunut, että tätä nuorten touhua määrittää eniten viha.
edit: joskus opin vielä postaamaan suoraan.
-
Ja ihan vain elämä retuuttanut niin pahasti, että on vanhemmiten on repsahtanut todella jyrkästi oikealle. Itseasiassa vanhemmissa natseissa kiinnostaakin semmoiset ristiriidat, että on hyvä isä, mutta silti jokin on pahasti vinksallaan tuossa aatemaailmassa. Minulla on aina tuntunut, että tätä nuorten touhua määrittää eniten viha.
Eli vanhemmin katkeroitunut vihainen kaveri ei ole niin vihainen kuin nuori kaveri?
Ookkei.
Aihevalinta on kiehtova. Ääriliikkeiden edustajat valitettavan usein ovat.
Moralisoimaton tarina vanhainkodista jossa elää palavasieluinen stalinisti ja valkoisen vallan natsistinen kannattaja, henkilökunnassa ulkomaalaistaustaisia ihmisiä ja vanhainkoti siirtymässä yksityiseksi palvelua tarjoavaksi luksusvanhainkodiksi?
Pihamaalla sitten uusnatsien ja vasemmistonuorten mielenosoitukset.
Kuulostaako käsikirjoituksen synopsikselta.
Vai uupuvatko opiskelurahoja tienaavat homonuorukaiset yhä yhtälöstä? Ja uskonto.
-
Minusta olisi omiaan suunnitella parodinen sarjakuva jossa Superhomo (nahkainen lippalakki, pullistuma lahkeentyvessä ja itsevarma virnistys) kiitäisi ympäri maailmaa tekemässä naurunalaiseksi esimerkiksi latvialaisviranomaiset jotka kieltävät seksuaalivähemmistöjen mielenosoituksia, turkkilaiset poliisit jotka pahoinpitelevät afgaanipakolaishomoja tai ihan kotimaisia uskovaisia joiden mielestä Korkeasaaren kotkat tekivät syntiä homostellessaan, vielä yleisön ja pienten lasten nähden.
Mä pitäytyisin tyystin kotimaisissa asioissa. Länsimaisten yhteiskunnan oppien levittäminen ilman paikallistuntemusta on pahinta imperialismia mitä maailma tuntee. Keijo on varmaan samaa mieltä.
Esimerkki: meillä lehdissä on "humoristinen juttu ulkomailta"-laatikoissa esitelty mm. että joissain maissa on roskaaminen kielletty sakon uhalla. Hassua meillä Suomessa, mutta jos on käynyt katsomassa kolmansien maiden katuojia, olisi valmis vaikka ampumaan kaikki roskaajat.
-
Juhani Aataminpoika on aiheena omaa luokkaansa... Hiltunen pitää minua hulluna, kun tiputtelen sitä ääneen muidenkin saataville.
-
Helsingissä kun käytte, niin vilkaiskaapas
rautatieasemalta tullessanne vasemmalle yläviistoon. Kuin otsikkona kaupunkimaiseman yläpuolella lukee "Maaseudun tulevaisuus".
-
Nuo pari muuta ideaa ovat turhan osoittelevia eivät mielestäni anna tilaa oivallukselle. Samaa sarjaa olisi tarina, jossa päähenkilöllä on sädekehä ja muilla ihmisillä hakaristi hihaan kiinnitettynä (jos sallitte tämän kömpelön ja mauttoman analogian).
Ehkä, tosin ne oli esimerkkejä tosielämästä joten sellaisinaanhan ne kelpaisikaan.
Mutta paha lännenmies tunnistetaan mustasta hatusta, hyvä valkoisesta. Sädekehä ja hakaristi voivat olla paikallaan, sillä nuori yleisö on arvomaailmaltaan tabula rasa. Sinun täytyy käydä ruudussa esittelemässä kuka on tarkoitettu hyväksi, kuka pahaksi.
Kuten on huomattu "aikuisemmankin" yleisön kohdalla. Selkeästi sodanvastaisin motiivein liian fiksusti ohjatut elokuvat on tulkittu sotaa ihannoiviksi. Paths of glory sai jonkun ihailemaan tiukkaa kenraalia joka tapatti omiaan.
Ei pidä aliarvioida yleisön älyä mutta heidän tulkintataitoaan ei voi aliarvioida - vain yliopistossa ilmeisesti opetetaan taideteoksen lukua.
Ja kun siihen lisää tosiaan sen ettei arvokasvatusta enää jaeta (ehkä se on hyväkin), jotku penskat omaksuvat käyttäytymismallikseen satiiriseksi tarkoitetut esitykset äärikyynisestä käyttäytymisestä tai väkivallasta yms. Että siitä etiäppäin, eihän tämä ongelma ole kun ei kukaan suuren yleisön luettavaksi taida yltääkään.
-
Mutta paha lännenmies tunnistetaan mustasta hatusta, hyvä valkoisesta. Sädekehä ja hakaristi voivat olla paikallaan, sillä nuori yleisö on arvomaailmaltaan tabula rasa. Sinun täytyy käydä ruudussa esittelemässä kuka on tarkoitettu hyväksi, kuka pahaksi.
Kaupallisessa mielessä tuo tietysti olisi järkevää (Star Warsissa on selkeästi valoisa ja pimeä puoli, Aku Ankassa pahiksilla on viikset, parta tai sänki), mutta ei mielestäni hirveän kiinnostavaa. Loppujen lopuksihan teot ovat se mikä määrittää millaisia henkilöt ovat ja harmaan eri sävyt ovat paljon kivempia kuin kirkas valo ja synkin pimeys.
Esimerkiksi jos tarinamme kertoo murhaajakööristä, joka tappaa perheen ja ottaa tyttären vangiksi, voi hyvää edustaa yksi murhaajista. Hänen omatuntontsa alkaa kolkuttaa ja hän päästää tytön karkuun. "Kiitokseksi" tästä muut toverit ottavat petturin hengiltä. Summa summarum: Synkällä pohjavärillä tummakin harmaa väyttää valolta (ja päinvastoin).
Ja kun siihen lisää tosiaan sen ettei arvokasvatusta enää jaeta (ehkä se on hyväkin), jotku penskat omaksuvat käyttäytymismallikseen satiiriseksi tarkoitetut esitykset äärikyynisestä käyttäytymisestä tai väkivallasta yms. Että siitä etiäppäin, eihän tämä ongelma ole kun ei kukaan suuren yleisön luettavaksi taida yltääkään.
Totta tuumaat, tosin sama ongelma ihmiskunnalla on ollut jo pitkään. Tämän voi todistaa vaikka Martti Innanen (kaikkihan muistavat Elsan, tuon kohtalon lapsen). Ehkä asiaa ei kannatakkaan lähestyä ongelmana ja pelata varman päälle. Ehkää kannattaakin ottaa riski ja yrittää, josko yleisö vaikka tällä kertaa tajuaisikin jutun. Sillä tavoin mielestäni parhaat tarinat tällä planeetalla ovat syntyneet.
-
Superhomo-sarjiksia on muistaakseni tehtykin jo, muuten. Mutta mitäpä ei olisi.
Joku voisi tehdä sarjakuvan Tapani Löfvingistä, tuosta isovihan aikaisesta sissipäälliköstä ja "sankarista", joka kirjoitti itsestään itsekehuiset muistelmat. Kyösti Wilkunan viattoman ihannoivaan poikakirjaan pohjautuva sarjakuva taidettiin hänestä tehdäkin joskus 50-luvulla (?). Kaipaan kuitenkin sellaista esitystä, missä näytettäisiin urotekojen lisäksi miten Tapani miehineen verotti eli suomeksi sanottuna ryösti elantonsa paikallisilta talonpojilta, ja kuinka sissiseikkailujen seurauksena kasakat kostoksi kiduttivat, raiskasivat ja lahtasivat suomalaista rahvasta oikealla ja vasemmalla.
Toisen vastaavan voisi tehdä vaikkapa kaikkien aikojen juhlituimmasta maantierosvosta Dick Turpinista, jota rahvas myöhemmin ihannoi kuin Robin Hoodia konsanaan, mutta joka todellisuudessa oli luku- ja kirjoitustaidoton, epäonninen, juoppo, väkivaltainen moukka. Tämä "herrasväen ja virkavallan kauhu ja kansan ystävä" muun muassa kidutti raihnaista torpan mummoa tulisijassa saadakseen selville oliko hänellä rahaa jolla herra Turpin voisi ostaa itselleen lisää giniä.
Piirtäisin itse jos jaksaisin. Mutta kun en jaksa.
-
Joo, noita sarjakuvien aiheita tulee mieleen jatkuvasti. Vähintään kerran päivässä huomaan ajattelevani, että tästäkin tapauksesta voisi tehdä sarjakuvan. Mun sarjakuvaidikset voi jakaa seuraavanlaisiin kategorioihin:
- pienet arkiset sattumukset höystettynä sopivalla liioittelulla, hauskoilla anekdooteilla ja tilannekomiikalla
...
Olisihan noita aiheita, mutta valitettavan harvoin niitä ehtii toteuttaa.
Näin on. Kävelin hautausmaanläpi ja huomasin haudoilla kuulutuksia jotka tulkitsin näin:
http://vuodatus-static.web-effect.net/g/8907/130988.jpg
Kun ei ehdi piirtää luurankoa, alkaa fuskata kollaasia.
-
Keijo A. Hautakiven asukkaan nimikin sopii hyvin tuohon sinun piirrokseesi! :D Häviäähän se kun hävitetään.
-
Keijo A. Hautakiven asukkaan nimikin sopii hyvin tuohon sinun piirrokseesi! :D Häviäähän se kun hävitetään.
Arvelin sopivaksi muutta vähän kiven nimeä (muka intimiteettisyistä, toinen nimeni on hienotuntiesuus) ::).
-
Superhomo (nahkainen lippalakki, pullistuma lahkeentyvessä ja itsevarma virnistys)
Muuta maailmaa aina puoli vuosisataa edellä olevat japanialaiset ovat tietysti jo tämän tietyssä muodossa jo toteuttaneetkin (http://en.wikipedia.org/wiki/Masaki_Sumitani#Hard_Gay), tosin tv-viihteenä. Näin siksi, koska sarjakuvien puolella homot ovat Japanissa tunnetusti lähinnä viihdettä naisille.
Mutta sarjakuvaideoita taas... Aikoinani sain idean nettisarjakuvasta nimeltä Ircwood. Se olisi ollut sarjakuva, joka olisi koostunut kokonaan tai lähes kokonaan IRC-keskusteluista ja muusta internetkanssakäymisen muodoista, lisänä satunnaisia galleriakuvia ja päähenkilöiden siluetteja - mutta vain silloin kun se olisi ehdottoman relevanttia. Toisin sanoen se olisi perustunut lähes kokonaan verbaaliselle huumorille, minkä takia se opisi myös graafisesti vähemmän lahjakkaalle tekijälle kuten minulle. Minkälaista ihkua nörttihuumoria siitä olisikaan saanut revittyä...
En sitten kuitenkaan jaksanut.
-
Oon miettinyt miten piirtäisin yhden ideani:
Espanjan sisällissota (joskus vuonna 1937 ? paikkaa en vielä tiedä):
Juoksuhaudassa harvennettu komppaniallinen kansainvälisen prikaatin ulkomaalaisvahvistuksia. Etumaastossa räjähtelee ja miehet tärisevät peloissaan ja kyselee komppanianpääliköltä useilla eri kielillä että joskos peräännyttäis. Komppapäällikkö kehottaa miehia rauhoittumaan ja pitää kannustavan puheen miesten urheudesta ja vakaumuksen puhtaudesta, lupaa hankkia apuvoimia paikalle ja poistuu juoksuhaudasta yhdyshautaa pitkin takavasemmalle.
Komppanianpäällikkö kävelee kohti rikki ammuttua komentopaikkaa ja taustalla näkyy miten hyökkäys asemia vastaan alkaa. Mies kävelee talon ovesta sisään, ottaa koppalakin päästä ja ripustaa sen naulaan. Nostaa peilin seinältä ja asettaa sen pöydän päähän tuolia vasten pystyyn. Sytyttää kynttilän ja laskee sen peilin eteen pöydälle. Istuutuu pöydän toiseen päähän, peiliä vastapäätä, niin että kynttilä jää peilin ja miehen väliin.
Mies kaivaa taskustaan korttipakan ja alkaa jakaa kortteja itselleen ja peilille. Sitten mies katsoo totisena omat korttinsa ja sanoo: "Piru ja kortit". Peilistä takaisin katsoo sama mies mutta kasvot eivät ole totiset vaan leveässä pirullisessa virneessä.
-
Kansalaistottelemattomuuden Korkeajännitys- Arndt Pekurisen elämä ja teloitus. Tutulla korkkaripaatoksella.
Sateenkaariväen Korkeajännitys - Pohjolan Sodoma. Kuvaus suomalaisen ja saksalaisen upseerin lyhytikäiseksi jäävästä rakkaustarinasta sota-ajan pimennetyn Helsingin kaduilla.
-
Kansalaistottelemattomuuden Korkeajännitys- Arndt Pekurisen elämä ja teloitus. Tutulla korkkaripaatoksella.
Sateenkaariväen Korkeajännitys - Pohjolan Sodoma. Kuvaus suomalaisen ja saksalaisen upseerin lyhytikäiseksi jäävästä rakkaustarinasta sota-ajan pimennetyn Helsingin kaduilla.
Kansa luisteli, sivarit kertovat.
-
Miten kaunista:
Käpykaartilaisten korkeajännitys
Vielä kauniimpaa: Kolmannen maailman korkeajännitys ja 11.9.
-
Itse harrastelen historaa. Luen paljon aiheesta ja olen huomannut, että siitä löytyy valtavasti aiheita hyviin sarjakuviin. Erityisesti minua ovat aina kiehtoneet ihmiset tapahtumien pyörteissä. Kuinka täysin rauhallinen ja yhteisössään rakastettu ihminen saattaa muuttua täysin toiseksi, kuinka hyvät ihmiset muuttuvat pahoiksi koska eivät uskalla toimia pahuutta vastaan. Siksi juuri toinen maailmansota on kiehtova aihe. Olen lukenut siitä paljon, tutustunut mm. Sven Hasselin sinänsä mielenkiintoiseen tuotantoon. Ja rakennellut mielessäni jos jonkinmoisia ideoita, aiheinaan hyvyys, pahuus, julmuus, rakkaus ja ennenkaikkea oikeat teot kaiken pahuuden ja kärsimyksen keskellä.
Nyt tussailen pikkuhiljaa valmiiksi ensimmäistä todellista ja yllättävän hyvin toimivaa sarjakuvaani aiheesta. Se kertoo Venäläisestä nuoresta naisesta ja SS- upseerista. Ei siitä sen enenmpää...
-
Tuosta Tapani Löfvingistä on minullakin ollut mietteitä. Tai yleensäkin olisi hienoa tehdä sarjakuva suuresta pohjan sodasta. Olen tässä lueskellut omaksi ilokseni isänmaallista hapatusta paljon sisältävää kirjasta: "Suomalaisia sankareita", mutta rivien välistä näkee hyvin myös sodan todellisuuden, ja olen alkanut tuntea kasvavaa kiinnostusta aihetta kohtaan. Ehkäpä joskus jopa saisin piirrettyäkin aiheesta. Joka tapauksessa äärimmäisen mielenkiintoinen aihe ja vähän käytetty..
-
-Mies, jolla ei ole heppiä
-Kukkaislapset
-Itsemurha
-Sadomasokismi
Noilla pääsee hyvään alkuun.
-
No jo on... Ja minä juuri mietin, että kaikki ideat ovat jo käytetty ;D
Joten en ala siitä mutisemaan...
-
80-luvulla suomalaisille annettu poliorokote, joka annettiin sokeripalassa. Pyritään osoittamaan salaisten asiakirjojen avulla, joita jäljitetään tms., että tosiasissa kyseessä oli Neuvostoliiton pyrkimys alentaa suomalaista sisua.
Lääkkeen vaikutus on nähtävissä nykyisissä mielenterveystilastoissa. Lisäksi tarinaan lisätään sivujuoneksi henkilö, joka suorittaa kokeita ihmisillä.
Ja huumoria pitää olla, joten päähenkikö on kirjailija (tarinan sankari) joka on saanut valmiiksi kirjan, mutta ei pysty toimittamaan sitä kustantajalle. Miksi? No, hänellä on pelkotiloja kirjekuoria ja postilaatikoita kohtaan...
-
On totaalinen harhakäsitys, että kaikki aiheet olisi jo kauttaaltaan koluttu. Scifin ja fantasian täysin rajattomista maailmoista on koluttu kourallinen: virallinen cyberpunk-maailma, star wars-avaruusooppera, steampunk-maailma, trikoosupersankarit, Tolkien-fantasia, Hellblazer-maailma...Sodista on käsitelty toinen maailmansota oheistapahtumineen aika hyvin ja ensimmäinen huonosti. Vietnamin sotaa jonkin verran. Muita ei juuri lainkaan.
Muuten, vakoilusarjiksia on todella vähän. Siis ei James Bondia vaan John Le Carrea. Pirunhuuli tulee mieleen, ja Queen & Country. Tahdon lisää! Ei ole desanttejakaan taidettu käsitellä.
-
On totaalinen harhakäsitys, että kaikki aiheet olisi jo kauttaaltaan koluttu. Scifin ja fantasian täysin rajattomista maailmoista on koluttu kourallinen: virallinen cyberpunk-maailma, star wars-avaruusooppera, steampunk-maailma, trikoosupersankarit, Tolkien-fantasia, Hellblazer-maailma...Sodista on käsitelty toinen maailmansota oheistapahtumineen aika hyvin ja ensimmäinen huonosti. Vietnamin sotaa jonkin verran. Muita ei juuri lainkaan.
Muuten, vakoilusarjiksia on todella vähän. Siis ei James Bondia vaan John Le Carrea. Pirunhuuli tulee mieleen, ja Queen & Country. Tahdon lisää! Ei ole desanttejakaan taidettu käsitellä.
Vakoilusarjakuvia lisää! Tahtoo kanssa! Ja hitaan piirtäjän etuna laitan käsikirjoituksia jos joku piirtää.
Sodistakin käsitelty vain näitä "hyväksyttyjä" sotia, ei Biafraa, Ruandaa, Darfuria, Tsetseniaa, Myanmaria, Nepalia....
Ei ehkä sotasankarisarjakuvia saisi aikaan, mutta ajatuksia herättävää kumminkin.
Sen verran täytyy Hra.Jarlaa korjata ettei noitakaan ole läpi koluttu. Siis tolkien-fantasiaa, kyberpunkkia ja trikoosupersankareita.
Toki perus- olen aarteen etsintä pahan voimien pysätys retkellä fantasia ja supervoimaisena taistelen rikollisia vastaan on nähty n kertaa, mutta emme teeman variaatiota.
tolkien fantasia linnoituksia rakentavista muurareista tai supersankarikertomus duunaripohjalta.siis ei olen supersankari/henkivartija/vuokrakyttä/palkkasoturi vaan enemmän purku-rakennus-tuotantotekninen puoli.
Ne joista siinä ei ole mitään jännitettä niin odottakaas kun Ay-liike ja ökykapitalistit tulevat....
Tietenkin ainahan voi tehdä tolkien-fantasia-kyberpunk-trikoosupersankari-vakoilusarjakuvan.
-
Tietokoneella ja konsoleilla pelaaminen on nykyään niin merkittävä osa elämäntapaa, että on mielestäni kumma, että sitä on sarjakuvissa käsitelty niin vähän. Pelaamista, pelaajia, peliskeneä... ja nimenomaan hieman syvemmälle mennen, ei pelkästään leukaillen Penny Arcade -tyyliin.
Jospa joku kertoisi peliharrastuneisuudesta samalla omistautumisella kuin Crumb/Pekar kertoivat jazz -harrastuksistaan...
-
Pitää oikaista itseään, Curtvile on oikeassa, valitsin sanani vähän huonosti: ei ole mitään genreä läpeensä koluttu.
-
Itsellä olisi käsis sarjakuvaan nimeltä yrjö =Oksennus.
Meinasin vain että kukaan ei taida tykätä oksennuksesta käsittävästä aiheesta. No itsellenihän minä teen, mutta tälläinen pieni mieli ristiriita päässä joka juontuu myrkky viha ajoilta.
Mutta kun se käsis on hyvä. ???
-
Sarjispäiväkirjoja on mollattu mutta oonpa nähny muutamia joissa ei maito happane jääkaapis.
Luen parhaillaan ihan posketonta inttipäiväkirjaa jossa välillä roolipelihahmot sekottuu sotapoliisikoulutukseen, ja piirtojälki on täysin omaperäinen ja herkullinen. Joonas Kainulainen, sä oot äijjä. (Vaikka aika sotahullu mut menköön ku oot tyylikkäästi.) :-\ (Mut että vielä vapaapainihullu, se on liikaa.) >:(
-
Jos tiedät jonkun hyvän sarjakuvan niin teet samankaltaisen mutta ei mikään kopio jostain.Tämä on siitä jos aiot julkaista tuon isommalla menekillä.Jos teet jatkoa jollekin sarjakuvalle niin näytä sitä vain tutuillesi tai levitä jonnekin nettiin.Mutta isoa julkaisua tuollaisesta kannattaa kysyä ensin luojilta voitko julkaista sen ja sitten jos löydät jonkun julkaisijan niin nimi vain paperiin.En ole ihan vanhatekijä noissa varmuuskopiojutuissa joten kysy joltain muulta nuo isot julkaisut.
-
Sellainen toive kuitenkin mulla olisi kaikille nuorille sarjispiirtämisestä haaveileville, että älkää lapsi kullat ainakaan tehkö enää yhtään omaelämäkerrallista sarjaa, jossa kuvataan opiskelijaelämää, seurustelusuhteiden vaikeuksia ja tutustumista baarikulttuuriin. Niitä on tässä maassa jo tarpeeksi. Koettakaa keksiä jotakin uutta.
Ei se vaikeaa ole: Lukekaa kaikki sarjakuvat mitä saatte käsiinne ja sitten vain teette jotakin sellaista mitä ei ole ennen tehty.
Lukekaa kaikki sarjakuvat, mitä saatte käsiinne... Ah, omistautumista asialle vaaditaan. Ihan oikeinhan se on toki.
Itse mietin tässä itsekriittisyyden kourissa, että en taida enää ikinä piirtää mitään sarjakuvaa mistään. Aiheet väkisinkin lipsuvat kohti tuota teiniangstista perussettiä. Mietin syytä ja tulin siihen tulokseen, että siitä on helpoin kirjoittaa minkä parhaiten tietää ja tuntee. Mitä lähempänä omaa elämää aihe on, sen helpompi siitä on ammentaa. Sen sijaan joistain korkealentoisemmista idoista on vaikea saada hyvää otetta, vaatisi perehtymistä aiheeseen, siltikään esimerkiksi suomen kansallissosialistiskenestä olisi vaikeaa kirjoittaa realistisesti jos ei missään "piireissä" ole koskaan pyörinyt. Sama huumekulttuurin kanssa. Josta sitten päästäänkin siihen, että siinä vaiheessa sarjakuva alkaa paljastaa aikatavalla tekijästään, jos esimerkiksi masennusta aletaan käsitellä sairaan näkökulmasta realistisesti jossain laitoksessa oloa kuvaillen... Tuon voisikin melkein tehdä. Jos olisi tietoa tai kokemusta. Pitää kai hankkiutua laitokseen ensin ja piirtää siellä se.
Kukas se olikaan joka meni vankilaan saadakseen kokemuksia ja materiaalia johonkin kirjaansa vai elokuvaansa...