Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Sarjakuvien ostaminen ja keräily => Aiheen aloitti: Janne - 29.06.2006 klo 10:26:57
-
En tämänsuuntaista ketjua löytänyt mistään. Ehkä en vain osannut etsiä...
Minulla olisi ongelma 50-luvun liuskalehden kanssa, jossa muutama ruutu on nätisti vesiväritetty. Paperi on melko huokoista, mutta väri ei ole kuitenkaan imeytynyt paperin toiselle puolelle. Haluaisin päästä vesiväristä eroon. Olisiko kellään pätevää niksiä?
-
Ensiksi varoitus: lähes aina KAIKKI amatöörien tekemä keräilysarjakuvien/vastaavien korjailu/restaurointi aiheuttaa yleensä vain lisää tuhoa.
Toiseksi: vesiväriä et saa mitenkään muuten pois kuin poistamalla sen raaputtamalla samalla tuhoten paperin pintaa.
Unohda koko juttu.
-
Minulla olisi ongelma 50-luvun liuskalehden kanssa, jossa muutama ruutu on nätisti vesiväritetty.
Minusta voisit värittää loputkin, arvo kohoaisi ilman muuta. Ainakin minun silmissäni.
-
Ei varmasti kokoaisi, jos saisit minun taiteilemani uniikkikappaleen käsiisi ;). Alkuperäinen vesivärittäjä on ollut kyllä aika hyvä. Olisi vaan jatkanut homman loppuun!
-
Minulla olisi ongelma 50-luvun liuskalehden kanssa, jossa muutama ruutu on nätisti vesiväritetty. Paperi on melko huokoista, mutta väri ei ole kuitenkaan imeytynyt paperin toiselle puolelle. Haluaisin päästä vesiväristä eroon. Olisiko kellään pätevää niksiä?
Ota mustavalkoiset valokopiot, korjaa niihin jääneet ylimääräiset harmaasävyt korjauslakalla ja ota uudet kopiot. Taitaa olla ainoa vaihtoehto, jos ei joku aito konservaattori muuta keksi. Mutta älä hävitä niitä alkuperäisiä sivuja, ne on kuitenkin arvokkaampia kuin ne valokopiot vaikka niissä vesiväriä onkin.
-
Eli eli, löytyykö minun lisäkseni muita toimintasankarisarjisten haalijoita, joilla on fiksaatio kohentaa omia huonossa hapessa olevia lehtiään kotipolttoisin menetelmin, parantaakseen lähinnä omaa lukunautintoaan (esim. estäen sivujen tippumisen nidoksesta) keräilyarvon tippumisenkin uhalla? :-*
Antakaa hullun leima, tai/ja paljastakaa parhaat vinkinne kotipolttoiseen lehtien ehostamiseen! Bonus-pisteitä tarjolla mm. niille, joilla hyvää Pirkka-niksiä vanhojen liimaselkien stabilointiin lukukelpoisiksi! Varsinkin Mega-kokoa/paksuutta olevien liimaselkien! :P
Nimimerkillä 'Pikaliimaa, vasaraa ja rautalankaakin kokeillut' ;D
-
Surfin Joe ehtikin siirtää tämän, mutta aiheesta on keskusteltu ennenkin täällä keräilyssä. Kuten näissä:
Sarjakuvien säilytys (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=151.0)
Hyvä kirjasitomo sarjiksille (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=7862.0)
Osoitetarran poistaminen lehdestä (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=2241.0)
Sarjakuvien varjelemisesta yleistä (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=5677.0)
Sotkujen poistaminen (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=6511.0)
Albumien korjaaminen (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=7682.0)
Haisevat keräilylehdet (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=60.0)
Mutta ei se mitään. Tehdään tästä ketjusta yleinen FAQ. Eli yllä lista aiheeseen liittyvistä keskusteluista Kvaakissa ja hyviä niksejä voi pistää tähän jatkoksi. Varsinainen kommentointi sitten vaikka noihin linkkiketjuihin.
-
Amerikankieltä ymmärtäville:
http://www.cgccomics.com/resources/restoration.asp
-
Hyvä kirjasitomo sarjiksille (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=1674.0)
Albumien korjaaminen (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=6095.0)
Nämä aiheet on poistettu tai linkit muuten rikki.
-
Nämä aiheet on poistettu tai linkit muuten rikki.
Joo, harmi sinänsä. Mukava olis ollut seurata noita.
Onko yhdistetty johonkin?
-
Muistelisin, että ne on yhdistetty johonkin. Tai joku on yhdistetty niihin (molemmissa sama tulos = osoite muuttuu).
Edit: Korjasin linkit (ja lisäsinkin yhden), joten nyt pitäisi taas toimia.
-
Eli eli, löytyykö minun lisäkseni muita toimintasankarisarjisten haalijoita, joilla on fiksaatio kohentaa omia huonossa hapessa olevia lehtiään kotipolttoisin menetelmin, parantaakseen lähinnä omaa lukunautintoaan (esim. estäen sivujen tippumisen nidoksesta) keräilyarvon tippumisenkin uhalla? :-*
Antakaa hullun leima, tai/ja paljastakaa parhaat vinkinne kotipolttoiseen lehtien ehostamiseen! Bonus-pisteitä tarjolla mm. niille, joilla hyvää Pirkka-niksiä vanhojen liimaselkien stabilointiin lukukelpoisiksi! Varsinkin Mega-kokoa/paksuutta olevien liimaselkien! :P
Nimimerkillä 'Pikaliimaa, vasaraa ja rautalankaakin kokeillut' ;D
Ehdotan, jos et ole jo kokeillut tätä, niin teet puusta tai jostain muovikannun kansista kannet. En tiedä toimisiko tämä aina, mutta mitä nyt itse olen kokeillut, on kyllä toiminut todella hyvin.
-
Muovikannun kansista?
Olen uteilas kuulemaan lisätietoja.
-
Itse tein päreistä kannet. Ne vain paloivat alta. Tein kaikkeni.
Timo
-
Sarjakuvien kunnossapitoon kai tämäkin kuuluu:
Miten te, rakkaat sarjakuvan ystävät, pidätte julisteitanne seinällä? Sinitarra muutaman vuoden julisteessa kiinni oltuaan (mm. 99 asti seinällä ollut Rosan Aku- sukupuu) ns. "tulee läpi", eli näkyy julisteessa katselupuolella. Jos joskus aiot sitten tätä sinitarraa ottaa pois, lähtee julisteesta nurkka mukaan.
Olenko käyttänyt liikaa/ huonoa merkkiä / väärällä tavalla sinitarraa, vai onnistuuko sillä pitkäaikainen seinälläpito? Kokeilin sitten yhden julisteen kanssa teippiä, mutta se ei juuri tahdo pysyä seinässä. Onko käytössäni teipissä sitten liian pitämätön merkki? Nuppineula tekee jäljen seinään, enkä kuitenkaan aio loppuelämääni viettää tässä talossa. Konktaktimuovinpätkällä takapuoleen (julisteen) saa sen tiukasti kiinni, mutta entäpä irroitus sitten?
Tarkoitukseni ei siis ole koko ajan irroitella julisteita seinästä, vaan mahdollisesti joskus muuttaa, tai vaihtaa julisteiden paikkaa tms.
Kehystäminen on tietysti yksi vaihtoehto, mutta miten se hoituu käytännössä? Kaikki Rosan julisteet (+kymmenet muut) kalliisiin kehyksiin?
Wade
-
Maalarinteippiä rullalle alle, koko ylärivi täyteen ja alariviin muutama. Yleensä pysyy (jos ei ole kauhean kuiva ilma), saa säkällä ja kärsivällisyydellä irti sekä julisteesta että tapetista. Muistaakseni ei ole myöskään jättänyt jälkiä (tosin minulla olekaan vuosiin ollut julisteita seinällä, joten muisti voi tehdä tepposiakin...).
-
Tarkoitukseni ei siis ole koko ajan irroitella julisteita seinästä, vaan mahdollisesti joskus muuttaa, tai vaihtaa julisteiden paikkaa tms.
Kehystäminen on tietysti yksi vaihtoehto, mutta miten se hoituu käytännössä? Kaikki Rosan julisteet (+kymmenet muut) kalliisiin kehyksiin?
Liimaa julisteen taakse alas ja ylös tai sivuille valkoista jesseä (ilmastointieristysnauhaa), sen jälkeen pistät näille kohdin esim sinitarraa. Juliste ei vaurioidu vaikka siirtäisi useita kertoja, mutta ns keräilyarvo kyllä menee samantien.. tai sitten hankit ikeasta halvimmat A1 tai B2 kehykset (9e) ja pistät naulan seinään.
-
Itse olen käyttänyt sellaisia muovisia listoja, jotka pujotetaan julisteen ylä- ja alalaitaan. Ylälaidan listassa on lenkki naulaa/nastaa varten ja alempi lista pitää julisteen suorana, eikä julisteeseen tule kuin korkeintaan pienet "mutkat" ylä-ja alareunaan. Eiköhän noita listoja saa melkein mistä vain, esim. Prismoista ja Anttiloista. Ainakin 10 vuotta sitten sai.
-
Muuttaminen, kuten kaikki tietävät, on yhtä hauskaa kuin valottomalla Ladalla ajaminen rospuuttokelillä. Koska on itsekin tullut harrastettua moista hupia, siis muuttamista, useamman kerran, tässä pari vinkkiä:
1. tapa:
Palkkaa muuttofirma ja tilaa riittävästi muuttolainalaatikoita (50 - 100 kpl). Kallista mutta tehokasta.
ja / tai: hanki esim. Ikeasta kelvollisia säilytyslaatikoita lehdille ja albumeille.
2. tapa:
Hanki tarpeeksi esim. banaanilaatikoita, lähikauppa niitä kyllä luovuttaa kunhan olet ajoissa kysymässä ja sinulla on riittävästi aikaa kerätä niitä. Pakkaa ja kanna.
3. tapa:
Koska sinulla ei ole riittävästi rahaa muuttofirman palkkaamiseen (300 - 500 e) ja / tai olet kahjo, päätät suoriutua muutosta itse. Banaani- ja muut laatikot loppuvat kesken. Lehti- ja kirjapinoja on edelleen vaikka miten. Tällöin: haistata NearMint -luokituksella pitkät, sillä eihän täältä kukaan mitään mukaansa saa, ja osta (mieluiten) kahvallisia jätesäkkejä. Pakkaa loput kirjat ja lehdet ja dvdt ja VHS -kasetit niihin. Älä kuitenkaan ahnehdi, ettei yhdestä säkistä tule liian raskasta, jolloin a) voimasi loppuvat ja b) säkki repeää. Kanna.
-
Otan osaa, Vesa!
Puolisen vuotta sitten itse muuttaneena, käytössä oli noiden tapojen yhdistelmä. Koska muutto oli tiedossa hyvissä ajoin, pahvilaatikoittain tavaraa kuskasin hissukseen pois tieltä lapsuudenkotiin maalle (Tämähän toki vain siirtää ongelmaa).
Tavaran pakkaaminen muuttolaatikoihin otti aikansa. Muuttofirma muutti isot huonekalut ja muuttolaatikot. Ammattilaiset kuskasivat kätevästi laatikot nokkakärryillä neljän pinoissa. Hintaa sille tuli, mutta säästi kyllä hermoja ja ystävien selkiä. Sopivassa vaiheessa puhalsimme pelin poikki, eli jätimme pienempää tavaraa vielä itse kuskattavaksi, koska asuntoa ei tarvinnut tyhjentää ihan heti (Tämä oli käytännössä pieni virhe, mutta ei paha).
Tyhjät pahvilaatikot ovat muuten yllättävän hintavia, jos niitä ostaa kaupasta. Itse ostin muuttofirman pahvilaatikoita jotka oli lehdille ja kirjoille aika sopivan kokoisia ja tukevia, niin että niitä voi pinota. Ja sopivan kokoisella tarkoitan sitä, että täyteen lastatun laatikon jaksaa vielä kantaa.
-
Aiemminkin olen tainnut asiasta mainita, mutta ehdottomasti parhaita sarjisten muutossa on jenkkilän sarjakuvantukun Diamondin rahdituslootat. Koska noilla on kaksi sisäkkäin menevää peruskokoa (iso jossa on sisällä 2 pientä) niin kerrottakoon että se pieni sisempi loota joka on hieman meikäläistä alppua (esmes Tintti) isompi on se mistä tässä nyt hehkutetaan.
Omassa, duunityyppien ja tuttujen muutossa noita on monasti käytetty erinomaisen hyvällä menestyksellä. Lootat ovat tukevia & kestäviä ja niihin mahtuu juuri sopiva määrä sarjakuvia jotta niistä ei tule kannettaessa edes hennommille naispuolisille muuttoapulaisillekaan ongelmia. Raavaat karjuthan sitten voivat kuskata noita haluamansa määrän kun pitää miehuullisuutta kuitenkin todistella. Lisäksi noiden pinoaminen päällekäin onnistuu erinomaisen hyvin.
Panaaniloota tms häviää näille 6-0.
Nyt on loppu banaanit ja lakritsa!
Kyseinen matsku on alan erikoisliikkeissä vihoviimeistä jätettä ja uskoisin että kaikissa liikkeissä ollaan kiitollisia jos joku sitä kuskaa pois. Voi olla hyvä kysellä laatikoiden saatavuudesta vaikka jokunen päivä ennen kuin niitä on tarkoitus hakea; niitä ei ole sitten juuri viskottu roskiin.
Käsittääkseni Diamondilta Suomessa tilaavat ainakin: Fantasiapelit, Fennica, Good Fellows sekä Turbo cityn Alfa Antikva.
-
ehdottomasti parhaita sarjisten muutossa on jenkkilän sarjakuvantukun Diamondin rahdituslootat.
Paras kotimainen vaihtoehto on 75sentin laatikko, joita saa ikeasta. Paperin varastoimiseen tarkoitetun laatikon loota ja kansi taitetaan kasaan yksiosaisesta kartongista. Yhteen laatikkoon mahtuu tismalleen noin 50 taskaria, 40-50 alpparia tai lehtiä vino pino. Ainoa miinus on että useimmat taustapahvit on liian suuria pystyarkistointiin.
-
Tietääkö joku, että kumpi on parempi vaihtoehto, pitää sarjakuvat pahvikotelossa vai kansioissa, jotta pysyisivät hyvässä kunnossa? Olen pitänyt pahvikoteloissa, ja hyvin säilyy. Ajattelin vaan, että olisiko kansio parempi vaihtoehto.
-
Ainoa miinus on että useimmat taustapahvit on liian suuria pystyarkistointiin
Mutta jo siis arkistoi lehdet ilman pussittamista/taustapahveja niin menevät noihin pystyyn?
Sillonhan noissa on erinomaisen hyvä hinta/laatu -suhde!
Diamondin lootissa matsku on lappeeltaan eli ei siten sovi kunnolla arkistointiin ainakaan jos niitä on tarkoitus vähääkään useammin pläräillä tai järjestellä. Mutta muutoissa toimivat erinomaisen hyvin!
Et ville872 osisi heittää linkkiä noihin Ikean sivuille tai muistaa edes tuotenimeä?
-
Et ville872 osisi heittää linkkiä noihin Ikean sivuille tai muistaa edes tuotenimeä?
Lienee tämä: http://www.ikea.com/fi/fi/catalog/products/00100467
-
Tietääkö joku, että kumpi on parempi vaihtoehto, pitää sarjakuvat pahvikotelossa vai kansioissa, jotta pysyisivät hyvässä kunnossa? Olen pitänyt pahvikoteloissa, ja hyvin säilyy. Ajattelin vaan, että olisiko kansio parempi vaihtoehto.
Vähän riippuu kansioista. Sellaiset vanhaa tyyppiä olevat, jossa on 4 rengasta, ovat ihan hyviä A4 muovitaskun kanssa säilyttämiseen. Niitä vain ei enää aikapäiviin ole saanut kuin kirppareilta (toisaalta ovat sitten myös halpoja), uusia ei ainakaan markettitavarana enää myydä. Kaksirenkaisessa kansiossa muovitaskut venyvät, vanuvat ja roikkuvat lehtien painosta, huonoja kuin mitkä.
Rautalankakansioihin en myöskään arvolehtiäni suostu laittamaan (tyyliin Aku Ankka kansiot). Repeilyvaara on ilmeinen. Uudemmille Akuille ne ovat ihan näppäriä :)
Itse suosin kalleimmille A4 taskuja ja 4 renkaisia kansioita, massalle pahvisia mappilaatikoita.
Suomalaisessa kirjakaupassa myydään värikkäitä pahvimappeja noin 3 euroa 4 mappia. Ne ovat sellaisenaan taiteltuna lötköjä ja aivan liian isoja lehdille. Mutta jos niitä tuuman verran madaltaa, leikkaa takaseinän pois ja taittelee ja liimaa uuden taustan ja laatikon lyhemmäksi, niistä tulee näppärän kokoisia ja ryhdikkäitä. Ja siistejä.
EDIT: Täsmennänpäs nyt vielä itseäni kuvilla. Toisessa käsitelty ja käsittelemätön pahvimappi. Toisessa tarkoittamani nelirenkainen kansio: renkaat ovat levällään koko selän matkalta.
(http://users.tkk.fi/~rauta/scifi/muut/boxit.jpg)
(http://users.tkk.fi/~rauta/scifi/muut/neljareng.jpg)
-
Lienee tämä: http://www.ikea.com/fi/fi/catalog/products/00100467
Tuo on tullut joskus aiemminkin Kvaakin keskusteluissa. Ei sovellu normikoon sarjakuvalehdille. On liian iso.
Timo
-
Tuo on tullut joskus aiemminkin Kvaakin keskusteluissa. Ei sovellu normikoon sarjakuvalehdille. On liian iso.
Timo
Hommassa tarvitaan vähän mielikuvista, ja jonkunlainen täyttömateriaali sivulle esim vaahtomuovia tai rytättyä sanomalehteä niin esim akkarit menee just. Lehtiä pitää olla sen verran paljon per laatikko että sen saa poikittain tai pitkittäin aivan täyteen, muuten ei kannata.
-
Itse suosin kalleimmille A4 taskuja
Budjettimeiningillä haet teollisuus-etolasta 0,05millin 2kg pakastemuovipusseja ja lähimmästä painosta käteisellä sopivan määrän täsmälleen samankokoista grafiart duo 285gramman kartonkia.
Pussit maksaa muistaakseni 4 egee 100kpl ja vastaava määrä kartonkia kympin.
-
Kaksirenkaisessa kansiossa muovitaskut venyvät, vanuvat ja roikkuvat lehtien painosta, huonoja kuin mitkä.
Olen huomannut saman. Aioin kerran laittaa lehtiä kaksirenkaisiin kansioihin, mutta kun ne taskut roikkuivat lehtien painosta, niin siirsin ne empimättä pahvikoteloihin, koska niissä ne säilyvät hyvin.
-
Hommassa tarvitaan vähän mielikuvista, ja jonkunlainen täyttömateriaali sivulle esim vaahtomuovia tai rytättyä sanomalehteä niin esim akkarit menee just.
Niillä määrillä lehtiä, albumeita ja kirjoja, mitä mulla on, on kaikki täyttömateriaali turhaa hukkatilaa. Kirjoja pitää tuupata kirjariviin kohta lekalla, vaarana että hyllyjen päädut irtoo. Tai jotain... :P USA:sta tilatut laatikot tulee kalliiksi. Hankalaa...
Timo
-
Budjettimeiningillä haet teollisuus-etolasta 0,05millin 2kg pakastemuovipusseja
Eikös tämä ole vähän vähemmän turvallinen tapa säilyttää arvosarjakuvia? Nuo tuskin ovat mylaria eli polyesteriä?
Esemes Mega-Cityn Comicsin mylar esittelyssä kerrotaan seuraavaa:
Mylar is universally recommended for long term storage of paper products because of the quality and chemical stability of the material. Besides its strength, it is resistant to moisture, mildew and mold and will not yellow over time, like poly-bags.
-
Eikös tämä ole vähän vähemmän turvallinen tapa säilyttää arvosarjakuvia? Nuo tuskin ovat mylaria eli polyesteriä?
Esemes Mega-Cityn Comicsin mylar esittelyssä kerrotaan seuraavaa:
Mylar is universally recommended for long term storage of paper products because of the quality and chemical stability of the material. Besides its strength, it is resistant to moisture, mildew and mold and will not yellow over time, like poly-bags.
Polyethylene on reagoimatonta muovia, polyprophene on muovia joka on hyvin vastustuskykyistä emäksille ja hapoille, mylar on polyethylene terephthalate polyester filmiä, eli suomeksi kovaa muoviajonka paksuus on useita millejä. toisenlaista muovia
Kansioihin saatavat muovitaskut tuskin ovat mylaria.
-
filmiä, eli suomeksi kovaa muovia jonka paksuus on useita millejä.
Eipä ole tullut vastaan yhtään mylar-pussia, joka olisi useita millejä paksua. Ameriikanpoikain mil-mittayksikkö on 0,0254 mm, joten yleisesti paksuimmatkin 4 mil mylar-pussit ovat vain noin 0,1 mm paksuja.
-
Eikös tämä ole vähän vähemmän turvallinen tapa säilyttää arvosarjakuvia? Nuo tuskin ovat mylaria eli polyesteriä?
Esemes Mega-Cityn Comicsin mylar esittelyssä kerrotaan seuraavaa:
Mylar is universally recommended for long term storage of paper products because of the quality and chemical stability of the material. Besides its strength, it is resistant to moisture, mildew and mold and will not yellow over time, like poly-bags.
Minä olen aina ollut vähän kyyninen suhtautumisessani noihin Mylareihin. Niitä myydään, koska hullut jenkit ostavat niitä, ja maksavat vielä kovan hinnan. Jos muovipussi on tarkoitettu elintarvikekäyttöön, siitä ei kauheasti happoja ja hiilivetyjä irtoa.
Jos lehti mylarissa on 50 vuoden päästä 80% kunnossa, on se pakastepussissa 78% kunnossa.
Nämä ovat itse keksimiäni lukuja, joilla petän itseäni olemaan hankkimatta kalliita amerikanpusseja lehdilleni :) Olkaa te muut viisaampia.
(Samanlaisesta syystä kaiutinkaapelini maksavat 25 c metri, vaikka kullattuja, myötäpäivään kierrettyjä ja 500 euroa metri maksavia "Monster Cable" Hi-End kaiutinjohtoja käyttämällä kuuntelukokemukseni saavuuttaisikin järkkymättömän puhtauden ja aitouden tunteen.)
Ei sen puoleen, jos jostakin saisin järkihintaan, niin ehkä parikymmentä mylarpussia ei olisi tyhmempi investointi. Satamäärin niitä tuskin ryhdyn hankkimaan.
-
Eipä ole tullut vastaan yhtään mylar-pussia, joka olisi useita millejä paksua. Ameriikanpoikain mil-mittayksikkö on 0,0254 mm, joten yleisesti paksuimmatkin 4 mil mylar-pussit ovat vain noin 0,1 mm paksuja.
kato joo
sotkin taas display muoveihin joista henk koht pidän enemmän
-
Kansioihin saatavat muovitaskut tuskin ovat mylaria.
Eli eikös noilla sitten vuosikymmenten saatossa saa tärveltyä pussittamansa kokoelman kun ne happanevat noihin ei-mylarisiin pusseihin.
Mulle tuo on ihan yksi lysti, koska en itse pussita lehtiäni.
Jo nyt ne syövät ihan järjettömän määrän tilaa ja pussittaminen lisäisi tilantarvetta oleellisesti.
-
Eli eikös noilla sitten vuosikymmenten saatossa saa tärveltyä pussittamansa kokoelman kun ne happanevat noihin ei-mylarisiin pusseihin.
Paperi haurastuu ja muovista voi ajan kuluessa vapautua haitallisia lisäaineita joista jää jälkiä paperiin. Paperin haurastumista voi ehkäistä sopivilla taustapahveilla (alkaline-buffered).
Elintarvikemuovi on jokatapauksessa polyetyleeniä.
-
PE-, PP- ja Mylar-kalvojen suurin ero tulee UV-läpäisyssä sekä ns. hengittävyydessä. Ihan eksaktia tietoa en ole jaksanut lähteä kaivamaan, koska minä kuulun myös pussittomaan koulukuntaan eli en jaksa/viitsi omiani säkittää. Tulee siis enemmän siviiliammatin puolelta tuo tieto.
-
Moi kaikki.
Toivottavasi olen oikealla osastolla... Etsin viestiketjusta, josko omaan sarjkseeni liittyvää ongelmaa on jo aikaisemmin käsitelty, mutten mitään tietoa löytänyt. Anyway hölmö kysymys, mutta kysytään nyt kuitenkin. Sarjakuvalehteni kannessa on 2 sentin repeämä ja haluaisin suojella lehteä lisävauriolta. Mieleeni on näin ollen tullut teipata opus. Alentaako teippaus hurjastikin lehden arvoa? Veikkaisin että kymppien arvoinen lehti kyseessä.
-
Ei ei teippiä arvokkaisin kohteisiin. Tai oikeastaan minnekään (harmittaa kovasti monet lapsena teippaamani kohteet, tulos: liiman kuivuttua teippi on rapsahtanut irti ja jättänyt kuivan ja/tai tahmamaisen jäljen paperiin). Teippien liima tuhoaa paperia. Repeämät kunnon paperikonservaattori paikkaa ohuella japaninpaperilla, joka kiinnitetään vehnätärkkelysliisterillä.
Timo
-
Minun olisi pitänyt näköjään olla teippaamatta pari vuotta sitten vanhojen taskareiden sivuja takaisin paikalleen. Enpä tietenkään silloin tiennyt että ei kannata. No ne on ollut muutenkin kovassa käytössä koska en ole ainoa joka on ne omistanut, eli eipä niillä nyt varmaan mitään suurta keräilyarvoa ole koska eivät ole parhaassa kunnossa. Nykyään en onneksi teippaile sarjiksiani eikä onneksi ole ollut tarpeen. Tarttuuko muuten ajan kuluessa vanhoista lehdistä jotka ovat muovitaskussa, väriä muoviin? Jos tämä on mahdollista, otan ne lehdet saman tien pois niistä.
-
Tarttuuko muuten ajan kuluessa vanhoista lehdistä jotka ovat muovitaskussa, väriä muoviin? Jos tämä on mahdollista, otan ne lehdet saman tien pois niistä.
Ei kyllä pitäisi, etenkään mikäli muovitaskut ovat nimenomaan sarjakuvalehtien säilyttämistä varten valmistettuja Mylartm -muoveja.
Timo
-
Ei kyllä pitäisi, etenkään mikäli muovitaskut ovat nimenomaan sarjakuvalehtien säilyttämistä varten valmistettuja Mylartm -muoveja.
Timo
No siitä en tiedä, että onko ne juuri Mylar-muoveja, mutta ainakin lehdille ei jää yhtään liikkumatilaa niissä joten ei ole ainakaan vaaraa että kulmat menee. Kiitos kuitenkin tiedosta.
-
Sattui tämä Mylar keskustelu silmiin.
Onko kyseessä joku erikoisuus vain lehtien säilömiseen?
Vai onko kyseessä sama eristyskalvo, jota Du Pont yhtiö valmistaa sähköteollisuudelle tuotenimellä Mylar.
Ko. kalvoa saa eri vahvuuksilla rullatavarana (usean kilon rulla) mutta pussina en sitä ole nähnyt.
Aika jäykkää kalvoa ja paksummat hieman maitomaisen väristä, ohuemmat melko kirkkaita, mutteivat täysin.
-
Sattui tämä Mylar keskustelu silmiin.
Onko kyseessä joku erikoisuus vain lehtien säilömiseen?
Vai onko kyseessä sama eristyskalvo, jota Du Pont yhtiö valmistaa sähköteollisuudelle tuotenimellä Mylar.
Luultavasti ehkä ja kenties on samaa ainetta, mutta ohuempana.
http://www.megacitycomics.co.uk/acatalog/Mylar_Mylite_Comic_Bags.html (http://www.megacitycomics.co.uk/acatalog/Mylar_Mylite_Comic_Bags.html)
Timo
-
Ainoa tapa millä huollan sarjakuviani on se, etten pidä niitä auringon valossa enkä muovisissa pusseissa. Jotkut ulkomaiset lehteni ovat muovisissa pusseissa kun en raskinut heittää pois, muttei niitä ole paljoa kun ylipäätänsä mulla ei ole sarjakuvia kovin paljoa. Joku kait täällä totesi, ettei lehtiä pitäisi lainkaan säilyttää muovisissa pusseissa. Ja muutenkin en ehkä ennään nykyään jaksa välittää lehtieni kunnosta sillä tavoin kuin ennen, koska kun aika jättää, en niitä kuitenkaan saa mukaani :(. Mutta luettavaksihan ne on tarkoitettu kin.
-
Sattui kanssa tää keskustelu silmään.
Itse en käytä yleensä muoveja. Mulla on noita lehdille tarkoitettuja perusmuovitaskuja joitakin mutta ne on kaikki järjestään kaikki reilussa 10 vuodessa haalistuneet ja on ihan törkeän ruman näköisiä (ovat siis olleet hyllyssä eikä missään arkoistointilaatikossa). Lehdet on niissäkin ihan hyvin kyllä säilyneet toistaiseksi. Olen aika järjestelmällisesti ottanut pusseja niistä pois ja kantanut niitä vanhoja pusseja roskiin.
Sitten ostin kanssa varmaan 10 vuotta sitten 10 mylaria. Ne on säilyttäneet kirkkautensa ja myös niissä olevat lehdet on ihan uudenveroisia. On vaan nää liian kalliita yleiseen käyttöön. Esillepanoon kirjahyllyn kulmalle ne on kyllä ihan ok.
Toisaalta kyllä mikä tahansa pussi on hyvä jos rasvasin (pesemättömin) käsin niitä koko ajan hiplailee tai antaa vieraiden niitä hiplata.
Kuitenkin itse tykkään pitää kaikki kirjat ja lehdet ilman pussia, ne on siistimpiä hyllyssä ja uskon vakaasti että ne myös pysyvät kunnossa kun niitä pitää varoen. mm. kädet tarttee pestä jos niitä paljon hypistelee.
Poikkeuksena on just-a-fold tyyppiset acid-free suojat kirjojen irrallisille ja repeämisaroille paperikansille, ne on asiallisia eikä edes kalliita.
-MTT
-
Mikähän on toimiva konsti poistaa kuulakynän muste kannesta , kyseessä willer Kronikka ?
-
Mikähän on toimiva konsti poistaa kuulakynän muste kannesta , kyseessä willer Kronikka ?
toimivia keinoja on vähän sanoo nimimerkki joissain divareissa sitten kirjoitetaan hinta kanteen, mur.
Bensiini ei toimi hyvin kynänkärjen urasta johtuen mutta paras vaihtoehto on pyyhekumi, tarkoitukseen sopivia kuulakärkikumeja on. Pinta tosin kärsii hieman mutta voimankäyttöä kannattaa välttää
-
Ja toimihan se , varovaisen työn tuloksena nimmarit katosivat mutta jälki näkyy vaaleampana ."arpena" .
Johtopäätös : Vielä enemmän aikaa , vielä vähemmän voimaa .
-
Tietääkö kukaan liikettä Oulussa mistä löytyisi happovapaata pahvia sarjisten säilytykseen?
-
Onko sarjakuvia turvallista skannata? Jostain luin että se voisi vahingoittaa lehteä jollain tavalla.
Suunnittelen vanhojen lehtien skannausta digitaaliseen muotoon.
-
No mekaanisen vaurion vaara tietysti on aina olemassa, mutta huolellisuudella vältettävissä. Minä olen tehnyt niin että skanneri on korokkeen päällä ja lehti on avattuna vain 90 astetta. Lehdestä puolet sitten roikkuu ulkopuolella koroketta vasten. Tällöin pitää skannerin kannen päällä ehdottomasti olla paino ettei lehti pääse putoamaan. Ei tosin onnistu sellaisissa skannereissa joissa lasin ulkopuolinen reuna on leveä.
Jos tarkoitat jotain muuta kuten esim. skannerin kirkkaalle valolle altistumista, niin en olisi huolissani. Altistimisaika on mitättömän lyhyt ja vaarallisia uv-aallonpituuksia ei noissa taida juurikaan olla. Auringonvalokin on paljon vaarallisempaa.
-
Jos tarkoitat jotain muuta kuten esim. skannerin kirkkaalle valolle altistumista, niin en olisi huolissani. Altistimisaika on mitättömän lyhyt ja vaarallisia uv-aallonpituuksia ei noissa taida juurikaan olla. Auringonvalokin on paljon vaarallisempaa.
Lähinnä tarkoitin juuri valolle altistumista.
Minä olen tehnyt niin että skanneri on korokkeen päällä ja lehti on avattuna vain 90 astetta
Kiitos hyvästä vinkistä, pitää kokeilla ettei turhaan lehteä taitellessa irroita sivuja liimauksesta.
-
Tietääkö joku Tex -liuskalehdille oikein hyvää kansiotaskua?
Katselin rahojen keräilijöiden kansioita ja seteleille tarkoitettuja kansioita ja muovitaskuja, joissa oli 3 taskua yhdellä muovitaskun sivulla alekkain.
Esim: http://www.finnserver.com/vmtarvike/index.php?main_page=product_info&cPath=3_23&products_id=95
Jos nuo Tex-liuskat ovat n. 8 x 17 cm kokoisia, niin tuo rupeaisi olemaan jo ihan kohtuullisen kokoinen tasku - tietysti pitäisi sitten ostaa tuolla neljän reiän jaolla oleva kansiokin.
Mutta tietääkö joku parempaa kansiotaskua, tai mahdollisesti jotain syytä, miksi liuskalehtiään ei kannattaisi tälläisiin muovitaskuihin säilöä ?
-
Minulla on itsellä liuskat valokuvataskuissa. Kyseessä kuitenkin sellainen vähän laadukkaampi tasku ja hiukan normaali valokuvaa isompi. Periaatteessa A4 on jaettuna kahdeksi taskuksi ja ihan peruskansio siinä. Toistaiseksi ainakin toiminut ihan kivasti. Olen vielä teipannut jokaisen taskun umpeen, jotteivät ole edes ilman kanssa tekemisissä.
-
Lähinnä tarkoitin juuri valolle altistumista.
Kysyin kerran tätä asiaa vähän aikaa sitten eräältä paperikonservaattorilta, jonka pitäisi olla Suomen johtavia alallaan. Hän sanoi, että asiaa ei ole vielä tutkittu. Salamavalo sen sijaan vahingoittaa, sillä valo jää vaikuttamaan sen välähdyksenkin jälkeen pitkäksi aikaa molekyylihiukkasiin tms. Skannerin valo ei ole ehkä yhtä kirkas ja haitallinen. Jotain vaikutusta siis voi olla, mutta uskoisin, että silmämääräisesti tuskin huomaa mitään. Auringonvalo on todella haitallista, kuten Arttu sanoikin, varsinkin, jos jättää lehden aurinkoon lojumaan.
-
Skannereiden valonlähteissäkin ja niiden vaikutuksissa lie eroja. Mitä esim. lienee LED Indirect Exposure eli LIDE? Valonlähteenä siis ledilamppu fluoresoivan lampun sijaan. Mitä eroa paperin suhteen näillä lie?
Timo
-
Kunnossapitoon tavallaan liittyyvää kyselyä, kun ei tälle omaa ketjua kannattane perustaa:
Mitä backing boardeja käytette? Miten se ylipäänsä suomennetaan? Käyttääkö kukaan Comicarea nykykokoa? Jos kyllä, mistä hankit ne? Itse olen aina tilannut Lone Starilta sarjisten yhteydessä sitä mukaa kun tarvetta on, mutta nyt niiden postikulut ovat kohonneet aivan käsittämättömiksi joten turha on enää Amerikasta. Fantasiapeleistä saisi ilmeisesti sata kappaletta kympillä plus miedot postikulut, mutta itsekin sivuilla myöntävät että saavatuus on tuurikauppaa. Forbidden Planetista saisi kolmesataa lautaa 39,57 punnan hintaan. Onko halvempaa vaihtoehtoa tiedossa?
Olen joskus ostanut kivenjalkaliikkeistä kotimaisia lautoja, jotka ovat mittojen puolesta ihanteellisia eivätkä kaipaa trimmausta, mutta lautojen kaarevuus on loppujen lopuksi aika karmaisevaa. Comicare tekee parempia.
-
Fantasiapeleistä saisi ilmeisesti sata kappaletta kympillä plus miedot postikulut, mutta itsekin sivuilla myöntävät että saavatuus on tuurikauppaa.
???
Ei ole meillä hyllytavaraa, mutta voidaan kyllä tilata.
Toimitusaika tilausajankohdasta riippuen hitusen yli viikko-parisen viikkoa.
Kuuden seitsemäsosan todennäköisyydellä lähempänä tuota paria viikkoa.
Koska noille ei ole ollut kysyntää niin ei olla käytetty aikaa siihen että oltaisiin tehty muillekin koille kuin Current Boardsille omat tuoteet. Mikä ei tarkoita sitä etteikö näitä pitäisi ihan samaan tapaan saamaan.
-
???
Ei ole meillä hyllytavaraa, mutta voidaan kyllä tilata.
Toimitusaika tilausajankohdasta riippuen hitusen yli viikko-parisen viikkoa.
Kuuden seitsemäsosan todennäköisyydellä lähempänä tuota paria viikkoa.
Okei. Mua hämäsi näköjään liikaa tuo "Voit toki tilata tuotteet, mutta varaudu siihen, että niitä ei kenties pystytä toimittamaan." Mutta kuten aina, nytkin oli ilo olla väärässä! Tilattu 8]
-
Ajattelin nyt laittaa tähän keskusteluun koska tässä oli jo aiemmin puhetta noista muovitaskuista.
Löysin tällaiset (http://www.vipwebshop.fi/fi/etusivu) sivut. Ja siellä olis myynnissä mm. A5 (http://www.vipwebshop.fi/fi/tuote/muovitaskut/muovikotelot-ylhaalta-auki/120102/muovikotelo-a5-pp-0-12-kirkas-app-ylhaalta-auki) muovitaskuja. Joten kysynkin että mahtaisivatko nuo olla sopivia sarjakuvien säilytykseen? Taskut ovat polypropeenia eli käsittääkseni tuota aiemmin englanniksi mainittua polypropylene:a, kun taas nuo mylarit taisivat olla polyethylene:a eli polyeteeniä.
Pakastepusseissa on vähän se ongelma, ettei mikään ole täysin akkarin, A4:sen tai A3:sen kokoinen.
Ja kun tässä oli aiemmin puhetta noista taustapahveista niin eikös siihen kävisi esim. normaali happovapaa A3 piirustuskartonki? Vai pitäisikö sen olla vahvempaa?
-
Mitenkäs tuota?
Olen hankkinut vinyyliseiskoille kannellisia pahvisia säilytyslaatikoita ja koska aika näppärästi tuo näyttää onnistuvan (varastointi tai miten tämän nyt haluaa parhaiten ilmaista?), niin mitenkäs tämmöisiä löytyy sarjiksille?
-
Taisin jonnekin kirjoitella jo hintalappujen poistamisesta, mutta laitetaan tänne pidempi stoori. Saa siirtää jos parempi paikka löytyy.
Minulla kun on kokemusta sadoista kirjoista/lehdistä joista olen poistanut jos jonkinlaisia tarralappuja menestyksekkäästi, niin rohkenen tarjota omaa menetelmääni.
Työvälineeni: Kuumailmapistooli, tässä tapauksessa Skil Tarjoustalosta n. 40e. Kympilläkin saa moisen mutta savu saattaa päästä pihalle halpiksista.
Paperia, talouspaperikin käy mutta vanhoista t-paidoista saa parempia rättejä.
Lehdet lajittelen kahdenlaisiin, paperisiin kuten vanhat aku-ankat tai kiiltäväpintaisiin kuten Hämähäkkimies.
Hintalappuja on kolmenlaisia, divarilappu, tavallinen hintalappu ja kirpparin viivakooditarra. Noista sitten on vielä vain viikon lehdessä olleet ja ne jotka on olleet jo kuukausia kiinni. Kirpparilapuissa kun on nykyään pävimääräkin niin voi aavistella työn helppoutta.
Divarilaputhan lähtee yleensä irti sellaisenaan ilman toimenpiteitä. Jopa parin vuoden jälkeenkin, hola!
Myös paperikansissa pidempään olleet tavalliset hintalaput ovat saattaneet kuivua niin, että lähtevät parhaiten kylmiltään. Kannattaa kokeilla koska lämmittäminen saattaa saada enemmän sotkua aikaiseksi. Jos lappu ei pikkurapsaisulla kuitenkaan irtoa kannattaa lähteä lämmityslinjalle muuten tulee tuhoa. Kirpparilaput aniharvoin irtoavat kylmänä viemättä jotain mennessään. Kaikkihan tietää että Itä-Kurjistanissa on laboratorio jonka ainoa tehtävä on kehittää mahdollisimman paljon sotkua jättävä liima näihin tarralappuihin.
Periaate on se, että lämmitetään hintalappua kulmasta pistoolin keskiasennolla (2) ja napsutellaan kynnellä nurkkaa ylös. Kun on saatu hiukan kulmaa josta vetää, vuoronperään annetaan lämpöä n. sekunnin-kaksi jonka jälkeen kiskotaan hiukan hintalappua, käännetään reunaa takaisin jotta pistooli saadaan suunnattua taas lapulle, lämmitetään ja taas kiskotaan, enintään sentin verran kerrallaan. Lehdet kestävät yllättävän paljon lämpöä, joskus albumien kannet menevät kieroon lämmön vaikutuksesta mutta oikenevat taas kun pistoolin vaikutus haihtuu. Lieneekö kyseessä lämmön vaikutus pahvin kosteuteen tms. Punaisista hintalapuista näkee lämpenemisen värin tummenemisena.
Niin ja kaukoidässähän keksittiin työntää tikkuja kynnen alle, mutta sielläkään ei keksitty tökkiä kynnen alle kuumalla tarralapulla..
Kun hintalappu on saatu irti, tarkastetaan onko pintaan jäänyt liimaa ja pyyhitään se rätillä. Vasemmalla käden peukalolla ja etusormella tiukka painallus liiman molemmin puolin ja oikealla kädellä hinkataan 2-3cm liikkeillä samalla painaen. Paksukin albumin kansi voi mennä ruttuun jos sitä ei tue samanaikaisesti, rätti voi nimittäin "leikata kiinni" yllättäen. Yleensä liimat lähtevät parhaiten kylmänä hankaamalla. Hankaus synnyttää itse sen verran lämpöä että liima pehmenee ja alkaa leviämään. Tässä vaiheessa tuntuu että kaikki on pilalla kun liima vain leviää pitkin kantta ja sen määrä tuntuu suorastaan lisääntyvän.
Mutta kun muistaa kääntää rätistä aina uutta pintaa ja jatkaa hinkkaamista, alkaa liima pikkuhiljaa imeytymään rättiin. Liiman liu'uttaminen reunaa kohden ei useimmiten kannata vaan saattaa sotkea sivupinkan. Sitkeys palkitaan ja lopulta liima on hävinnyt eikä oikein tehtynä pinnassa ole kuin korkeintaan aavistus kiillottumista jos liimaa oli poikkeuksellisen paljon. 95% lapuista lähtee täysin jälkiä jättämättä. 70-luvun tai uudemmissa lehdissä ei ole minulle tullut värimuutoksia tai sitten ne on tulleet jo aiemmin valon vaikutuksesta lapun ympärille.
Pitkään kiinni olleet hintalaput voivat kuitenkin jättää rasvajäljen joka vaatinee liuottimia. Tällainen lappu irtoaakin yleensä itsestään kun on saanut kaiken liimansa imeytettyä kanteen.
Mikäli lappu on ollut pitkään, irtoaa kylmänä ja sen alla liima kuivahtanut eikä sula rätillä hinkaten, voi kokeilla lämmittää liimaa pistoolilla puhdistuksen aikana. Mutta vain jos se on välttämätöntä, tavallisesti liiman lämmitys vain pidentää puhdistusaikaa saadessaan liiman leviämään laajemmalle.
Tällaista kuivumista tapahtuu yleensä paperikantisissa lehdissä, jotka eivät kestä kauheasti hankaustakaan. Silloin voi vain lämmittää ja kevyesti painella rätillä koittaen imeyttää liimaa pois, mutta on mahdollista että liimaa ei saa enää pois kokonaan.
-
Huomasin että 70-luvun Mokkeri-lehdissä on muovitettua paperia joka ei oikein kestä lämpöä, nousee kuplalle. Mutta nuo lehdet onkin säilyneet parempana kuin paperikantiset. Missään muussa lehdessä ei vastaavaa ole tullut esiin.
-
Laitan tämän nyt tähän keskusteluun, vaikka sarjakuvien säilyttämisestä (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,151.0.html) on omakin ketjunsa. Mutta kun siinä ei tunnu hirveästi keskustelua tapahtuvan, ja siitäkin oli välillä linkitetty tähän ketjuun kun tässä on jo sarjiksien säilyttämisestä puhuttu aiemminkin.
Eli siis, Aku Ankan nettisivuilta voi tilata uudenlaisen kotelon akkareiden säilyttämiseen (https://kauppa.akuankka.fi/-/Aku-Ankka-kansiot/Aku-Ankka-lehtien-LEHTIKOTELO-sis.-2-kpl.html?ProductUUID=H80K7A8g5KAAAAFFKf0qDZtu). Onkos kellään kokemusta näistä? Melko tiiviisti näyttäisi kuvan perusteella akkarit menevän siihen, että mahtaakohan pusseissa olevat lehdet mahtua siihen kuinka hyvin?
-
Laitan tämän nyt tähän keskusteluun, vaikka sarjakuvien säilyttämisestä (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,151.0.html) on omakin ketjunsa. Mutta kun siinä ei tunnu hirveästi keskustelua tapahtuvan, ja siitäkin oli välillä linkitetty tähän ketjuun kun tässä on jo sarjiksien säilyttämisestä puhuttu aiemminkin.
Eli siis, Aku Ankan nettisivuilta voi tilata uudenlaisen kotelon akkareiden säilyttämiseen (https://kauppa.akuankka.fi/-/Aku-Ankka-kansiot/Aku-Ankka-lehtien-LEHTIKOTELO-sis.-2-kpl.html?ProductUUID=H80K7A8g5KAAAAFFKf0qDZtu). Onkos kellään kokemusta näistä? Melko tiiviisti näyttäisi kuvan perusteella akkarit menevän siihen, että mahtaakohan pusseissa olevat lehdet mahtua siihen kuinka hyvin?
Mulla on pari tollasta. Sen verran tiivis on tosiaan, että en usko pussien mahtuvan.
-
Myykö Suomessa kukaan cgc-tyyppisiä muovikoteloita lehtien säilytykseen? Olisi pari itselle tärkeää lehteä jotka voisi säilöä tuollaiseen. Vinkatkaa jos jostain saa.
-
Aa. Löysin vasta tämän ketjun täältä. Mä olen käyttänyt tolkuttomasti aikaa Tarzan vuosikertojen tekemiseen.
69-75 olen liimasitonut. 67-68 -kerrat entisöin alkuperäisellä ompelutekniikalla. Kirjojen kannet olen uudelleentulostuttanut ja myös tehtaillut alkuperäisistä GK-kansista. Ne olivat vuosien saatossa niin kuluneet. Selkämyksen kluutti tuo näihin hienon historian havinan tunteen.
68 tuli eilen valmiiksi ja siitä tuli ihan helmi kun tulostin kannen canvasmateriaalille. Liimaus kontaktiliimalla.
67 puuttuu vielä 5 nroa. Tällä haavaa en aio ostaa yksittäisiä kalleimpia nroita vaan tulostutan ne diginä. Lasertulostimen tarkkuus on hivenen "pehmeä". Hintaa tulee varmaan about 20€ per lehdykkä.
-
Hojo! Vuosikertaa pukkaa. Shokit, joiden sivut tunnetusti tehtiin niin haperolle paperille soveltuvat erityisen hyvin vuosikirjoiksi tekemiseen. Puhelinluetteloakin paksumpi opus tästä valmiina tulee. 55mm.
-
Hojo! Vuosikertaa pukkaa. Shokit, joiden sivut tunnetusti tehtiin niin haperolle paperille soveltuvat erityisen hyvin vuosikirjoiksi tekemiseen. Puhelinluetteloakin paksumpi opus tästä valmiina tulee. 55mm.
^Ohoh, komeita ovat! Paljonkos tuollaisen yhden vuosisidoksen koostaminen (miinus lehdet) oikein tulisi kustantamaan?
-
Materiaalikustannuksilla pärjää kun itselle tekee. Ei tarvitse itseään laskuttaa. Myyntiin en ompelemisia laita. Ihan niin pro en ole.
-
Noniin, kyssäri:
Soveltuuko tämä ns.magazine koko täällä Suomessa esmes just Shokki-koon lehdille?
https://www.ebay.com/itm/273034163144
-
Ostin juuri 200 albumikoon Mylar-pussia ja happovapaat taustapahvit. Näissä ostamissani pahveissa toinen puoli on korkeakiiltoinen ja toinen karkeampi. Onko molemmat puolet arkistointikelpoisia pintoja vai onko toinen vain arkistointikelpoinen.
Ennestään olen jenkeistä saanut näitä pusseja pienempien lehtien tilausten yhteydessä ja niissä pahveissa molemmat puolet karkeita - ei siis korkeakiiltoisia. Ja olen säilönyt yhden lehden molemmin puolin pahvia kannet muoviin päin.
Mitä kokemuksia. Voiko Mylarin ja happovapaan pahvin kanssa möhliä? ::)
-
Ostin juuri 200 albumikoon Mylar-pussia ja happovapaat taustapahvit. Näissä ostamissani pahveissa toinen puoli on korkeakiiltoinen ja toinen karkeampi. Onko molemmat puolet arkistointikelpoisia pintoja vai onko toinen vain arkistointikelpoinen.
Aikoinaan ostin pahveja Forbidden Planetista, jossa asiantuntevan oloinen myyjä korosti että lehti tulee kiiltävälle puolelle. Kiiltävä puoli näyttää ainakin (niissä pahveissa) tähän mennessä toimineen (about 28 vuotta sitten pakattuja lehtiä). Karkeaa puolta en sittemmin edes kokeillut. Olen kyllä pakannut kahta lehteä selät vastakkain ilman pahvia, kun eipä ne lehdet omassa käsittelyssä pahvia vaadi. Toisaalta mylarit on niin jämerää kamaa, että ne tukee melkein enemmän pahvia kuin pahvi niitä. Itsellä on mylarin käyttö hyvin harkinnanvaraista, kun ovat niin perhanan kalliita. Kyllähän ne asiansa ajaa, mutta pahvien osalta epäilyttää olisiko lehdissä näkyviä eroja, jos olisi pakannut pahvin väärälle puolelle. Vaatii ehkä 128 vuotta lisää, että erot alkaisi näkyä. Pitännee pakata väärälle puolelle joku buster tai pellefantti kokeeksi ja palata väliaikaraportilla vuonna 2047.
-
Sanoisin että jos pahvi on happovapaa, niin se tarkoittaa että se on sitä kaikilta osin. (Muutenhan siitä erittyisi sitä happoa myös hapottomaan osaan jne.) Kiiltävä pinta lienee siinä enemmän estettisistä syistä. Eli makuasia miten päin haluaa sitä katella. :)
-
Sanoisin että jos pahvi on happovapaa, niin se tarkoittaa että se on sitä kaikilta osin. (Muutenhan siitä erittyisi sitä happoa myös hapottomaan osaan jne.) Kiiltävä pinta lienee siinä enemmän estettisistä syistä. Eli makuasia miten päin haluaa sitä katella. :)
Kyllä ja ei, eli riippuu näemmä täysin valmistajasta: pikaisella googlauksella ainakaan pinnoittamatonta puolta ei kannata käyttää. Kaksipuolisissa "buffered board"(*** pahveissa (E.Gerber tai Bill Cole) ei ole erikseen kiiltävää puolta ja matta-puolta. Toisaalta tämänkin testin tekijä ehdottaa että pahvit kannattaa jättää mieluumin kokonaan pois (paitsi jos Gerber/Cole). Taidanpa nakkailla jatkossa omani metsään, kun ei niistä muutenkaan ole minulle hyötyä.
https://www.cgccomics.com/boards/topic/205695-are-acid-free-backing-boards-truly-acid-free-time-to-ph-test-amp-find-out/
Test results:
As was to be expected, of the new boards every single coated backing board (BCW, Ultra-Pro, Miller Hobby and Comic Vision) failed the acid-free test - the coated/shiny side was in every case either pH neutral or pretty close to it, but this was offset by the heavy acidity of the uncoated side.
In contrast, every single buffered board (E Gerber and Bill Cole) passed the acid-free test - on these boards, both sides were pH neutral (or slightly alkaline), and as these boards are buffered throughout (not coated), the entire board can therefore be considered acid-free.
Conclusion:
These boards [siis yhdeltä puolelta pinnoitetut pahvit] are all, at best, "acid-free on one side at time of manufacture" which tells you that at some point some part of this particular board was rendered acid-free, but that the rest of the board will happily contribute to the acidic environment inside your (sealed) comic book bag.
As a matter of fact, it would be safer for your comic book to store them in a bag without a coated backing board.
- - - - - - - - - - - - - - - -
(*** Toisaalla netissä selitetään tämä "buffered board"-käsite:
What makes E. Gerber boards better?
Most standard SBS type backer boards - such as BCW, ComiCare, and other leading brands - have the acid-neutralizing alkaline buffer on one side of the board. That's why they're shiny on one side and matte on the other. When used properly those boards are OK for short term use but really should be replaced every 5 years or so as the acid free qualities of the board can change over time.
E. Gerber Premium Backer Boards have the 3% alkaline buffer mixed throughout the board making them retain their acid free, archival state much, much longer.
E. Gerber Boards meet strict US government standards for archival storage.
-
Onhan täällä varmasti ollut jo aiheesta keskustelua, mutta kun SS Libricon ei vastaa kyselyihin (enkä jaksa enää vaivautua), niin mistäpä löytyisi esmes Hämiksiin sopivat muovit ja tukipahvit? Myös sellaiset uudelleensuljettavat suojamuovit kiinnostavat (eli näitähän löytyy ainakin älppäreille että "with strip").
Linkkejä kehiin jos tiedossa on, tarvis olis isommallekin määrälle - kiitos jo etukäteen.
-
Onhan täällä varmasti ollut jo aiheesta keskustelua, mutta kun SS Libricon ei vastaa kyselyihin (enkä jaksa enää vaivautua), niin mistäpä löytyisi esmes Hämiksiin sopivat muovit ja tukipahvit? Myös sellaiset uudelleensuljettavat suojamuovit kiinnostavat (eli näitähän löytyy ainakin älppäreille että "with strip").
Linkkejä kehiin jos tiedossa on, tarvis olis isommallekin määrälle - kiitos jo etukäteen.
Hanki Silver Age sarjakuvien kokoisille tarkoitetut muovit ja pahvit, ne on vähän moderneja isompia, jolloin niihin mahtuu paremmin suomalaiset paksummat lehdet. Kyllä toki Modern koon muovit/pahvit menee jos niitä vahingossa ostaa. Niitäkin olen käyttänyt jonkun verran. Yleensä olen vielä ottanut noista ns. deluxe versiot.
Ihan paksuimmille suomenetuille sarjakuville sopii vaikka Gold Age koon muovit ja pahvit, ainakin muovit käy, välttämättä pahvit ei mahdu kaikkiin.
Käytän Comic Conceptin valmistamia, uudelleensuljettavia muoveja ja sen pahveja. Ultimate Guardin valmistamat muovit ja pahvit on myös ok.
Nämä hankin eBaysta, myyjänä X-Comics, joka on saksalainen, on sillä omat sivutkin toki. Myyvät säästöpakkauksena esim. 1000kpl paketteja, jossa muovit ja pahvit. eBay linkki: https://www.ebay.com/str/xcomicsgmbh
On luotettava toimittaja, tai ainakin minulla on hyvät kokemukset heistä.
Mitään pitkän ajan kokemusta noista minulla ei ole, pahveja varmaan suositellaan vaihdettavaksi 10 vuoden välein jollei pahvi ole kokonaan acid free pahvi. esim. nämä Comic Conceptin ja vastaavat on suojattu/bufferoitu vain toiselta puolelta (se kiiltävä puoli). Tämmöinen tieto minulla on. Eli lehti aina kiiltävää puolta vasten.
Parhaat muovit on niitä mitä sanotaan Mylar muoveiksi, jotka maksaa paljon/kpl ja niitä ei myydä tietääkseni euroopassa tai englannissa, jenkeistä niitä pitää jostain tilailla. Toki noi Mylar muovit on sitten ns. ikuiset eikä tarvi vaihtaa niitä koskaan.
Jos joku tietää saako Mylar muoveja jostain päin eurooppaa niin vinkkejä otetaan vastaan.