Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Amerikkalaiset sarjakuvat => : roju 26.06.2006 klo 13:35:53
-
Julie Doucet otti ja jätti sarjakuvat kuusi vuotta sitten. Miksi? Ja mitä nyt? Aika hyvä haastattelu löytyy tuolta:
http://www.montrealmirror.com/2006/062206/cover_art.html
Aika... julmaa tekstiä sarjakuvaskenestä ja miehistä siinä. Juliehan menestyi sarjakuvantekijänä oikein hyvin ja hänen arvonsa varmasti on ja pysyy.
Mutta kyllä minua ihmetyttää sekin, miten ihmiset ovat reagoineet hänen uuteen uraansa taiteilijana. Todistaa hänen pointtinsa oikeaksi, itse asiassa.
-
Julie Doucet otti ja jätti sarjakuvat kuusi vuotta sitten. Miksi? Ja mitä nyt? Aika hyvä haastattelu löytyy tuolta:
http://www.montrealmirror.com/2006/062206/cover_art.html
Aika... julmaa tekstiä sarjakuvaskenestä ja miehistä siinä. Juliehan menestyi sarjakuvantekijänä oikein hyvin ja hänen arvonsa varmasti on ja pysyy.
Mutta kyllä minua ihmetyttää sekin, miten ihmiset ovat reagoineet hänen uuteen uraansa taiteilijana. Todistaa hänen pointtinsa oikeaksi, itse asiassa.
Arvo on ja pysyy ja pointtikin on todistettu.
Harmi sinällään. Nythän vastarinnan kiisket voittivat ja sarjakuva on ja pysyy "poikien" kerhona.
maailma kaipaisi toisenlaistakin oikeaksi todistelua.
Mutta se on idealismia. Onnea valitsemalleen tielle.
-
Kyllä maailma tarvitsisi enemmän hyviä sarjakuvantekijöitä kuin hyviä taiteilijoita. Minulla ei olisi ainakaan tällä hetkellä eikä ihan lähitulevaisuudessakaan varmaan varaa ostaa mitään Julien töitä, mutta sarjakuva-albumiin kyllä budjetti venyy melkein missä tilanteessa tahansa. Sikäli sääli. :(
Mutta eipä sitä nyt voi vastentahtoisestikaan sarjakuvia tehdä...
Suomalainen taidemaailmaan loikannut vastine olisi kai Katja Tukiainen, jonka sarjakuvia en ole vähään aikaan nähnyt missään (paremmin asiasta tietävät korjatkoon). Maalauksia ja kuvituksia sen sijaan olen bongannut.
-
Suomalainen taidemaailmaan loikannut vastine olisi kai Katja Tukiainen, jonka sarjakuvia en ole vähään aikaan nähnyt missään (paremmin asiasta tietävät korjatkoon). Maalauksia ja kuvituksia sen sijaan olen bongannut.
Katja taitaa piirtää siihen onko se Pompi tai Pomppis tai joku vastaava lastenlehti. Semmoinen aakkossarja, kollaasityylillä. Ja pitkä juttu oli Association en Inde-albumissa, joka tuli ulos tänä keväänä. Yksi taiteilija lisää, joka tekee suoraan ulkomaille.
Miksi suomalaiset kustantajat nukkuvat kuin YLE ennen Loordia? Suomalainen sarjakuva on kovassa nosteessa ulkomailla, ollut jo vuosia. Mutta Frankfurtissa se ei näy ainakaan isojen kustantajien tiskeillä, kuulin asiasta juuri ihmettelyä täkäläiseltä kustantajalta. Olivat ylpeitä uudesta agentistaan, joka työskentelee Pohjoismaisten kustantajien kanssa, eivätkä melkein uskoneet, kun sanoin, ettei se upea uusi suomisarjakuva josta olivat Angoulemessa innostuneet, sieltä löydy.
-
Aika... julmaa tekstiä sarjakuvaskenestä ja miehistä siinä. Juliehan menestyi sarjakuvantekijänä oikein hyvin ja hänen arvonsa varmasti on ja pysyy.
Minusta tuo oli kyllä ihan Spinal Tappia ja/tai kaikista heikoimmilla mahdollisilla tekosyillä pelaamista. Miksi se ei syyllistä naisia siitä, että ne antaa miesten jyllätä sarjakuvamaailmassa? Tai itseään siitä, että tykkää/tykkäsi loppuviimeksi huonosta itsetunnosta kärsivistä miehistä?
-
Minusta tuo oli kyllä ihan Spinal Tappia ja/tai kaikista heikoimmilla mahdollisilla tekosyillä pelaamista. Miksi se ei syyllistä naisia siitä, että ne antaa miesten jyllätä sarjakuvamaailmassa? Tai itseään siitä, että tykkää/tykkäsi loppuviimeksi huonosta itsetunnosta kärsivistä miehistä?
Ehkä sillä oikeesti ei vaan enää ollu mitään sanottavaa sarjakuvassa... ja lopettamispäätöksen yhteydessä oli hyvä alkaa myös vähän räiskimään ääneen (kun ei enää ollut mtn menetettävää)? Jälkimmäinen kysymys on tavallaan hyvä, mutta tiä vaiks syyllistäiskin.
Ei kukaan täysjärkinen nainen kyllä hakeudu sarjakuvan pariin suuressa maailmassa. Minultakin kysyttiin koulussa heti ensmätteeks että mikä mun ongelma on kun teen sarjakuvia, miksen tee lastenkirjakuvituksia niinkuin kunnon tytöt? Jos joutuu koko ajan olemaan pioneeri/puolustusasenteella liikkeellä, se alkaa vaikuttaa omaan vapaaseen ajatteluun, asenteeseen ja niihin duuneihinkin. Ja yks nainen, kakskaan, ei muuta sitä äijäenemmistöä.
-
Puolustusasenne? Mitä vastaan? Feministinä en ymmärrä koko mies-nais vastakkaisasettelua.
Mutta tappeluketjussa esille tulleen sukupuolitesti mukaan mä olenkin sukupuolineutraali.
-
Julmaa tekstiä miehistä?? Äkkiseltään en löytänyt kuin:
"It’s really a guy’s world, and with comic nerds—in general anyway—all they talk about is comics. They’re not really interested in anything else and just not that open to things. Also I think it had a lot to do with relationships I had—romantic ones—that were very difficult for me. My only friends at the time were men and a lot of the men had a problem with me being more successful than they were. "
Minusta tuo kertoo paljon enemmän henkilöstä itsestään kuin kenestäkään muusta, varsinkaan miehistä. Jos on suhteessa ongelmia ja joku pitää toisen menestystä suurena ongelmana, no buhuu.. !
Lueskelin tuossa pari päivää sitten Kannus #42 muistin virkisteämiseksi ja bongasin ohimennen PA Mannisen sitaatteja. Vuodelta '80: "yhteistyö eri sarjakuvaseurojen kanssa on tiivistä ja pyrimme auttamaan toisiamme aina kuin voimme". Vuodelta 89: "sarjakuvasta on tullut taidetta ja taiteilija eivät ole keskenään solidaarisia".
Ei voisi vähempää kiinnostaa riutuvien taiteilijoiden angstit kun "ihmiset ei ymmärrä" tai miten joku pääsee jonnekin ja saa enemmän apurahaa jne.
Sarjakuva keräilijät puhuu sarjakuvasta?! Aiheen voi laajentaa mihin vaan ihmisryhmään ja kullakin on stereotyyppinen pakkomielle omaan aihepiiriin.
Doucetin sarjakuvat on kyllä hyviä (ja kenties myös taulut?), mutta muusta voisi sanoa aika tylystikin jos haluaisi. Mutta kenties parempi vain jatkossa skipata ruikutusta sisältävät haastattelut.
-
Puolustusasenne? Mitä vastaan? Feministinä en ymmärrä koko mies-nais vastakkaisasettelua.
Sukupuolitestin mukaan miehenä, en kannata feminismiä sen enempää kuin sovinismia. Tasa-arvoa kylläkin. Kumpikaan termeistä kun ei ole alkuperäistä merkitystään ollut pitkiin aikoihin.
Enkä ymmärrä vastakkain asettelua, joskin kuten olen saanut kuulla oma biologinen sukupuoleni mahdollistaa sen ymmärtämisen.
varsinkin kun vielä olen ihonväriltäni valkoihoinen eurooppalainen.
hyvähän minun on suvaita kaikki.
Doucet otti varmasti toisen tai kolmannen polven naissarjakuvatekijätienraivaajana paljon lokaa niskaan.
Mutta lopetti kun pahin höykytys oli ohi ja asema suht vakaa.
Eli huipulla.
Toki jokaisella on oikeus elantoon, mutta mitä jos täällä Kovacsit, Grezenit, Rojut & co toteiaisi ettei me jakseta leikkiä tätä? Uusien naistekijöiden asema helpottuisi? Äijävalta pienenisi? Tuskin.
sarjakuvien tekeminen on muutenkin kahjoa. Sami Toivonen karkasi lastenkirjojen maailmaan Havukaisensa kera. On kaikilla oikeus elantoon, mutta ilman rajoista ja arkijärjen saneleman palkkatyön upeudesta piittaamattomia henkilöitä ei synny paljoakaan uutta sarjakuvaa.
Maailmasta tulee varmasti silloin tasapainoisempi ja parempi paikka elää.
-
Haiskahtaa siltä, että Doucet on vihainen sarjakuvantekijä joka ei löytänyt sarjakuvapiireistä tarpeeksi kovia vastustajia itselleen ja vaihtoi siksi taiteilijapiireihin. Siellä saa puukottaa selkään niin paljon kuin sielu sietää.
Tasa-arvoa kylläkin. Kumpikaan termeistä kun ei ole alkuperäistä merkitystään ollut pitkiin aikoihin.
Minä kannatan tasa-arvoa feminismi-sanan alkuperäisen merkityksen mukaan. Eli samoilla linjoilla.
sarjakuvien tekeminen on muutenkin kahjoa. Sami Toivonen karkasi lastenkirjojen maailmaan Havukaisensa kera.
Ojasta allikkoon, samaa paskaa se on kirjamaailmassakin. Suomessa on alle 5 kirjailijaa jotka elää kirjoillansa, loput vain esittää elävänsä.
-
Mites nuo muut kanadalaiset/yhdysvaltalaiset naispiirtäjät? Kuinkahan moni tekee sarjakuvia yhä ja vielä kokopäivätoimisesti? 1980- ja 90-luvuilla oli tietääkseni tämä skene aika aktiivinenkin, onkohan enää?
Amazonissa näkyi olevan myynnissä pari kappaletta Phoebe Gloecknerin sarjakuvia. Luin jonkun Twisted Sisters -antologian, jossa Gloecknerilta oli ihan hyvä juttu (Minnie's third love). Ilmeisesti hän sitten ainakin tehnyt vähän aktiivisemminkin juttuja? En ole kyllä kauheasti näihin perehtynyt, mitäs Roju tietäisi henkilöstä?
-
Mites nuo muut kanadalaiset/yhdysvaltalaiset naispiirtäjät? Kuinkahan moni tekee sarjakuvia yhä ja vielä kokopäivätoimisesti? 1980- ja 90-luvuilla oli tietääkseni tämä skene aika aktiivinenkin, onkohan enää?
Onhan noita uudempia mielenkiintoisia tekijöitä, muistista: Genevieve Castree, Sara Varon, Gabrielle Bell, Kathleen Lolley, Laura Grant ja Renee French.
Toisaalta, kun katsoo jenkkiläisten vaihtoehtoistenkin kustantamoiden tekijäluetteloita, ovathan ne hyvin äijävaltaisia. Senkin puolesta meillä täällä Suomessa homma tuntuu olevan terveemmällä pohjalla. Tuon yllä olevan listan kun voisi kotomaan naispuoleisilla tekijöillä peitota mennen tullen!! GO!!!
-
Doucet osasi lopettaa sarjakuvat (melkein) ajoissa, ideat alkoivat hänellä olla jo kovin vähissä. Oleellisin osa hänen sarjoistaan julkaistiin suomeksi Suuren Kurpitsan toimesta. Onnea vaan taidemaailmaan, siellähän ei häröilyä ja itsekeskeisyyttä laisinkaan esiinny.
-
Julie Doucet otti ja jätti sarjakuvat kuusi vuotta sitten. Miksi? Ja mitä nyt? Aika hyvä haastattelu löytyy tuolta:
http://www.montrealmirror.com/2006/062206/cover_art.html
Aika... julmaa tekstiä sarjakuvaskenestä ja miehistä siinä. Juliehan menestyi sarjakuvantekijänä oikein hyvin ja hänen arvonsa varmasti on ja pysyy.
Mutta kyllä minua ihmetyttää sekin, miten ihmiset ovat reagoineet hänen uuteen uraansa taiteilijana. Todistaa hänen pointtinsa oikeaksi, itse asiassa.
Minä en tuosta haastattelusta sitä syytä sarjiksien lopettamiseen löytänyt, lukuunottamatta sarjisnörttien tölvimiselle. vaikea uskoa, ettei Doucet olisi ainakin Ranskan taidesarjisskenestä löytänyt hengenheimolaisia.
Ja vaikkei sarjispiireistä sieluntoveruutta löytäisikään, ei kai se estä omaa sarjakuvan tekekemistä.
Kollaasit haastattelun yhteydessä oli kyllä aika kauheita! ( tekeekö tuo kommenttini minusta kapeakatseisen sarjisnörtin?). Hannah Höchin kollaasit 1930-luvulta tulee mieleen, siinä mielessä kuinka ylivertaisia ne teknisesti ja sisällöllisesti noihin Doucet'n askarteluihin ovat.
VesaK saattaa olla oikeassa, että ideat alkoivat sarjiksen puolella ehtymään, ja itsepetoksellisesti Doucet laittaakin syyn lopettamiseen muiden kontolle....
-
Mulla tuli haastattelusta ja näytekollaaseista aika paljo samoja fiiliksiä kuin Veltillä. Ideapuutteen sijasta voisin kyllä epäillä koko ajan kasvaneiden odotusten ja paineen vieneen luomisinnolta terän. Ja onhan niitä sarjakuvia hemmetin paljo raskaampi tehdä kuin kollaaseja tai kirjankansia.
Toivottavasti haastattelu ei anna täysin totuudenmukaista kuvaa asioiden tolasta ja näkisimme vielä jonain päivänä uusia sarjakuvia Julielta. Mun on vaikee hyväksyä että näinkin hyviä sarjakuvia olisi syntynyt ilman jonkinlaista rakkautta ja omistautumista itse taide-alaa kohtaan.
Saatan olla hiukan naivi.
-
Mjaa. Ei minusta Doucet'n sarjakuvat alkaneet mitenkään falskata, tai siis että alanvaihdos olisi johtunut siitä, että takki olisi tyhjä. New Yorkin päiväkirjaan olin vähän pettynyt mutta se johtuikin siitä, että neiti oli sensuroinut kaikkein parhaimmat jutut pois... Tulos oli vähän lattea. Mutta Madame Paulin Mysteeri taas oli ihan taattua ja hauskaa ja kokonaisvaltaista. Ihan hyvä jäähyväisalppari.
Julien taiteellisesta urasta täytyy sanoa, että kaikki mitä olen onnistunut näkemään, on aivan loistavaa. Pienisarjainen serigrafia ja askartelu sopii neidille täydellisesti ja tulokset ovat järjestään loistokkaita.
Parasta on kuitenkin "J comme Je"-omaelämänkerta (Seuil) joka on kollaasitekniikalla tekstinpaloista toteutettu runollinen, kuvaton ja aivan loistava kirja. Siis loistava. Sanonko vielä: Loistava. Kaunis kirja, koskettava tarina. Ekassa osassa päästiin jonnekkin kymmenen vuoden ikään (? en muista tarkkaan), odotan hinkuna jos joskus ilmestyisi jatkoa. Kantena näyttää olevan Julien pienenä piirtämä kuva josta näkyy, kuinka jotkut ovat mestereita syntyessään...
-
J comme je on tosiaankin loistava. Vaikuttava ja hämmästyttävä kirja, jossa muoto palvelee sisältöä. Kohta on tulossa samalla tekniikalla runokirja. Parin lukemani yksittäisen runon perusteella sanoisin: erinomaisuutta.
-
Pidän myös siitä uutukaisesta pikku kirjasta, johon on koottu Julien uuden uran tuotoksia: taiteilijakirjojen faksimilejä, vedoksia ym. En onnistunut löytämään sitä verkosta, olen vain nähnyt sen kirjakaupasta. Mikä mahtoi olla nimeltään... ei löytynyt ainakaan Oie de Cravanin tai Drawn&Quarterlyn kustantamana, ei Fnacin tai Ranskan Amazonin sivuilta.
-
hmmm...onkohan kyseessä se Dan Nadelin toimittama kirja. En tiennytkään, että se on jo ilmestynyt. Odotan malttamattomana.
-
Minusta tämä muistelemani on ilmestynyt jo joku aikaa sitten, n. vuoden sisällä. Veikkaan Blanquetin kustantamoa. Hum hum. Pitänee pyytää kirjakauppiasta pistämään yksi sivuun ja rukoilla äkkirikastusta.
-
Ehkä tarkoitat LADY PEP -kirjaa? Se on D&Q:n kustantama kylläkin.
-
Se se on. Kumma kun ei löytynyt D&Q:n sivuilta, hm.
-
Ehkä tarkoitat LADY PEP -kirjaa? Se on D&Q:n kustantama kylläkin.
Miltä se näyttää? Minkä hintainen? Oliko se joku erikoispikkupainos jos kerran ei löydy enää? Tarttis melkein ostaa...
EDIT: No eikun tämähän löytyikin ihan kivutta:
www.drawnandquarterly.com/shopCatalogLong.php?item=a41d1e13ab9d24
Ja halpakin on. Kiva taidekirjasarja D&Q:ltä.
Ja miksei mulle ole aiemmin kerrottu tästä mitään, häh?! :D
-
Ja halpakin on. Kiva taidekirjasarja D&Q:ltä.
Ja miksei mulle ole aiemmin kerrottu tästä mitään, häh?!
Sää Outi et lue Sarjainfoa tarpeeksi tarkkaan. Dee et Quun "Petits livres" - kirjasarjasta kerrottiin jo Sarjainfossa 1/05. Mukana myös näyte Doucetin vänkyräpiirroksista.
-
Salaperäisen Madame Paulin arvostelu Kvaakin etusivulla johti tähän keskusteluun Julie Doucet'n menneestä urasta sarjakuvien parissa. Sikäli harmillista että viimeiseksi jäänyt albumi on tuntunut saavan vähänlaisesti huomiota eikä herättänyt minkäänlaista keskustelua vaikka kyseessä on hieno teos johon ainakin omassa katsannossani tiivistyy jotain olennaista siitä millaista sarjakuvakerronta parhaimmillaan voi olla.
Kun luin Madame Paulin ensimmäisen kerran sen ilmestyttyä englanniksi, myönnän lapsellisesti ajatelleeni tarinan olevan täysin omaelämäkerrallinen. Kuinka jännittävää voikaan kanadalaisen sarjakuvataiteilijan elämä olla! Hahmot tuntuivat niin todellisilta ja kerronta sekä dialogi soljuivat niin luontevasti että ajattelin ettei moista voi omasta päästään keksiä.
Myöhemmin lukiessani kirjan uudelleen huomasin kuinka täsmällisesti se on rakennettu. Että kaikkia perinteisen kerronnan sääntöjä on noudatettu pilkulleen eikä siinä ole yhtään turhaa ruutua vaan kaikki palvelee tarinaa ja sen etenemistä. Aristoteles olisi ylpeä.
Madame Paul on jokaiselle sarjakuvien käsikirjoittamisesta haaveilevalle malliesimerkki siitä kuinka fiktiivinen jännityskertomus kirjoitetaan niin että lukija luulee sitä todeksi.
Harri Römpötti kirjoitti albumista Helsingin Sanomiin:
http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Logan+Streetin+arvoitus/HS20071231SI1KU02qzo
Lainaus: "Esimerkiksi kissan lihominen saa selityksensä, kun jaloissa pyörii pian pentuja ilman enempiä selityksiä. Lukijalle jää hoksaamisen ilo ja hersyvä tunnelma." Juuri tuo lihovan kissan mysteeri oli syy miksi tarjouduin tekstaamaan albumin ilmaiseksi. Oli hienoa löytää kirjasta muitakin pieniä elementtejä joissa lukijalle jätettiin tilaa oivaltaa itse tapahtumaketjuja.
Asiaan mutkan kautta ja otsikkoon ihan ilman mutkia liittyen: Julielta on hiljattain ilmestynyt uusi kirja: 365 days. Ilmestynyt kaiketi ranskaksi jo monta vuotta sitten. Luonnoskirjamateriaalista koottu jötkäle jonka sarjakuvallisuutta pystynee tuskin kukaan kieltämään.
-
Asiaan mutkan kautta ja otsikkoon ihan ilman mutkia liittyen: Julielta on hiljattain ilmestynyt uusi kirja: 365 days. Ilmestynyt kaiketi ranskaksi jo monta vuotta sitten. Luonnoskirjamateriaalista koottu jötkäle jonka sarjakuvallisuutta pystynee tuskin kukaan kieltämään.
joo, toi ilmestyi Assojen Cotelette-sarjassa, joka jo yksinään muodostaa n. 68% syystä opetella ranskaa. Siis etenkin jos on tämän meidän alamme harrastaja. Ne kaikki kirjat ei ole täysosumia, mutta ovatpahan taas jotakin aivan uutta. Tai olivatpahan sarjan alkaessa 90-luvulla - nythän joku ranskantaitoinen jenkki tai miksei suomalainenkin on saattanut innostua niitä, tehdä omia versioitaan ja sitten kun ja jos kohta joku saa niitä käsiinsä täällä, saattaa joku kvaakissakin äännähtää.
Tulee mieleen se ikinaurattava läppä jonkun vuoden takaa, kun suomalainen sarjakuvakriitikko manaili, kuinka maailmasta on asiantunteva sarjakuvasta kirjoittaminen loppunut.
Mä en ollenkaan ole sitä mieltä että kaikkien pitäisi opiskella ranskaa että voitaisiin käydä mielenkiintoisempaa keskustelua sarjakuvasta. Ehei, joku saisi opetella saksaa, italiaa ja espanjaa myös, sillä niilläkin kielillä tutkitaan sarjakuvaa paljon ja kiinnostavasti. Ja Brasiliassa ymmärtääkseni myös, sen perusteella mitä olen kuullut.
Mikä ei ole ilmestynyt englanniksi, sitä ei ole olemassa.
-
Äidit ja tyttäret ynnä muut hassut seikat... Itselleni Mme Paul oli pikemminkin pettymys, epäilin jopa oireeksi takin tyhjenemisestä alan vaihdon myötä. Tarkka kerronta ei paljoa lohduta, jos itse mysteeritarina henkilöhahmoineen ei onnistu liikuttamaan. Minua. Sitäpaitti tuo yhden sivun episodeihin pilkkominen häiritsee hieman albumi-flow'ta. Piirrosjälkikin on (ymmärrettävästi) rauhoittunut, ja sai haikeudella vilkuilemaan uran alkupään rosoisuutta.
-
Asiaan mutkan kautta ja otsikkoon ihan ilman mutkia liittyen: Julielta on hiljattain ilmestynyt uusi kirja: 365 days. Ilmestynyt kaiketi ranskaksi jo monta vuotta sitten. Luonnoskirjamateriaalista koottu jötkäle jonka sarjakuvallisuutta pystynee tuskin kukaan kieltämään.
Jösses. Että joku on jaksanut kääntää ja tekstata ko. kirjan! On meinaan kovasti tekstipainoitteinen. Siis päiväkirja, 1 sivu/päivä. Mitään kamalan intiimiä kerrontaa ei sisälly tähän opukseen mutta mulle riiti ihan tällänen rauhallinen, osin tapahtumaton arkiomaelämänkerrallisuus. Matkoista Eurooppaan kirja saa vähän väriä. Niin ja Rojua voi bongailla useammastakin kohdasta :)
Madame Paulista vielä: Minua juuri viehätti se realistisuus, Doucet'n nuoruuden surrealistisuutta en jäänyt kaipaamaan. Ja tarina oli hyvä. Episodimaisuus tietysti on harmi mutta juttuhan on julkaistu alunperin lehdessä joten sitä lienee ollut vaikea välttää...
-
Mmm, Doucetin webbisivut avattu: www.juliedoucet.net (http://www.juliedoucet.net) Aika ihqt.
-
Hmm. Oiskohan Doucetilla jotain sivun pläjäystä Kutiin?
Madame Paul on mainio ja Veltin kommentti askarruttaa hänen väittäessään Doucetin töitä askarteluksi. En nyt saanut itsekään irti noista kahdesta näytekollaasista, mutten mene sanomaan miltä esimerkiksi kokonainen näyttely näyttäisi. Taide ei ole eloonjäämiskamppailua, missä olisi olennaista sanoa kenenkään työtä ylivertaiseksi verrattuna toiseen. Doucet'n sarjakuvat osoittavat hyvin hallitun visuaalisuuden tajun, mikä graafisuudessaan on mielestäni harvinaista naispiirtäjille. Ja tällä en tarkoita mollaavani muita naispiirtäjiä vaan tuon tyylin vähäisyyttä jo ennestään vähemmistöryhmässä mitä tulee sarjakuviin. En soisi Doucet'n lopettavan kokonaan, mutta ymmärrän jos välillä tekee mieli tehdä vain yksittäisiä kuvia. Kestihän se Terrence Malickiltakin kakskytvuotta palata ohjaamiseen. Ja muuta yhtä järkevää hölinää...
-
Milla Rosi :-* arvosteli Madame Paulin (http://www.sarjakuvanteko.fi/wiki/index.php/Doucet_Julie:_Salaper%C3%A4inen_madame_Paul) sarjakuvan kielellä.
-
Hrrrrr apua, luin tuon säikeen nimen jostain syystä "Dolcettin uusi ura" – tosin tämä antaisi toki toivoa siitä, että herran ura olisi peräti loppunut. Niin, sarjakuvapiirtäjä siis hänkin, älkää googletko enempää jos mielenterveytenne on teille kallis...