Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvantekijöiden keskustelut => Välineet ja oppaat => Aiheen aloitti: roju - 15.06.2006 klo 08:55:56
-
Vihdoin jotain kättä pitempää!
Scott McCloudilta ilmestyy kirja sarjakuvien tekemisestä 5. syyskuuta. Pikku-uutinen tuolla:
http://www.comicbookresources.com/news/newsitem.cgi?id=7541
Kiinnostavaa on, että McCloud sanoo keskittyvänsä niihin asioihin, joita muista oppaista ei löydy:
"The book starts with a radical new look at the process of comics. I just blow past the layout, penciling, inking thing (which I really think only applies some of the time nowadays, when we have all these new tools)."
Instead, McCloud breaks the creation of comics into five choices made as part of the creative process: Choices of moment, frame, image, word and flow.
"Ninety percent of the book is about those subjects that the other books just aren't talking about. I hope if I've done my job right, it's the book you want to read first, before you learn how to draw thigh muscles or how to draw the cape or how to make the runes on that sword look really cool."
"The thing about 'Making Comics' is that it goes beyond just comics because I talk about things like storytelling and world-creation and elements of style and these are things that go just beyond 'How to Draw Comics the Marvel Way.'"
McCloud myös tunnustaa velkansa Eisnerille, ja hänen kaksi kirjaansa Comics And Sequential Art ja Graphic Storytelling ovatkin kyllä parhaasta päästä sarjakuvanteko-oppaita edelleen.
Toiveet ovat suht korkealla. Toivottavasti McCloudin jalat pysyvät jossain määrin maan pinnalla tällä kertaa. Sitten tästä saadaan hyvä lisä jo olemassaolevaan kirjakantaan.
Noita ulkokohtaisia piirustusoppaita (tai viivoittimenkäyttöoppaita, kuten minä niitä kutsun) riittää niin manga-, supersankari- kuin muidenkin genrejen tyyliin toteutettuna. Sisältöön ja kerronnan keinoihin puuttuu harva opas. Se on tietysti myös vähemmän myyvää... vaikka nämä ovat niitä asioita jotka olisivat aika lailla yhteisiä genrestä toiseen. Tietysti kun lapsena kiinnostuu sarjakuvan tekemisestä, haluaa ennenkaikkea oppia piirtämään, koska se on se minkä siitä "hyvyydestä" tajuaa omissa suosikeissaan. Don Martin-fanitkin opettelevat piirtämään kuin Don Martin sen sijaan että harjoittelisivat sketsien kirjoittamisen taitoa, koska ei siitä kukaan mitään puhu.
En ole vielä saanut käsiini sitä viime syksyistäkään kirjaa, Education of a Comics Artist. Tilattu on ja odotellaan.
-
Scott McCloudilta ilmestyy kirja sarjakuvien tekemisestä 5. syyskuuta. Pikku-uutinen tuolla:
http://www.comicbookresources.com/news/newsitem.cgi?id=7541
Kiinnostavaa on, että McCloud sanoo keskittyvänsä niihin asioihin, joita muista oppaista ei löydy:
"The book starts with a radical new look at the process of comics. I just blow past the layout, penciling, inking thing (which I really think only applies some of the time nowadays, when we have all these new tools)."
Instead, McCloud breaks the creation of comics into five choices made as part of the creative process: Choices of moment, frame, image, word and flow.
"Ninety percent of the book is about those subjects that the other books just aren't talking about. I hope if I've done my job right, it's the book you want to read first, before you learn how to draw thigh muscles or how to draw the cape or how to make the runes on that sword look really cool."
"The thing about 'Making Comics' is that it goes beyond just comics because I talk about things like storytelling and world-creation and elements of style and these are things that go just beyond 'How to Draw Comics the Marvel Way.'"
Noita ulkokohtaisia piirustusoppaita (tai viivoittimenkäyttöoppaita, kuten minä niitä kutsun) riittää niin manga-, supersankari- kuin muidenkin genrejen tyyliin toteutettuna. Sisältöön ja kerronnan keinoihin puuttuu harva opas. Se on tietysti myös vähemmän myyvää... vaikka nämä ovat niitä asioita jotka olisivat aika lailla yhteisiä genrestä toiseen. Tietysti kun lapsena kiinnostuu sarjakuvan tekemisestä, haluaa ennenkaikkea oppia piirtämään, koska se on se minkä siitä "hyvyydestä" tajuaa omissa suosikeissaan. Don Martin-fanitkin opettelevat piirtämään kuin Don Martin sen sijaan että harjoittelisivat sketsien kirjoittamisen taitoa, koska ei siitä kukaan mitään puhu.
Kuulostaa erittäin hyvältä. McCloud tietää mistä puhuu ja ilmiselvästi rakastaa sarjakuvia.
Syy miksi meille tarjotaan enemmän "viivoittimenkäyttöoppaita" on selkeä: on paljon helpompaa keskittyä konkreettisiin mittasuhteisiin, valoon ja perspektiiviin ja vaikkapa piirtoergonomiaan kuin draaman alkeisiin.
Tiedän että sarjakuva on eri asia kuin kirjat ja elokuvat, mutta näiden käsikirjoitusoppaat ajavat kyllä jossain määrin saman asian.
Sisällöntuottamiseen kun ei itse opas auta, toki tekniikan ja teorian tuntemisesta ei haittaa ole.
Itse tiedän käsikirjoituspuolen oppaita Eisnerin ja McCloudin lisäksi vain kolme:
Dave Taylorin Guide to Comicsscripting
Complete idiots guide to creating Graphic novelin Gertlerin osuuden ja Dennis O´Neilin the DC Comics guide to writing comics.
ei mikään noista kyllä takaa että asian oppii. se tulee yrityksen ja erehdyksen kautta, mutta kunhan on jotain sanottavaa niin eiköhän sitä sarjakuvaa synny.
Kiitos vinkistä Roju.
-
Kuulostaa kyllä hyvälle!!
Mulla on kaikki McCloudin kirjat ostamatta, mutta tämä suomennettu laitos (mikäsenniminytoli) oli kyllä elämys, kun sen ekakerran luki, ja onhan se vieläkin...
-
Tai sitten voi tarttua todelliseen klassikkoon eli Aristoteleen Runousoppiin. :)
Kiitos muuten noista listaamistasi opasvinkeistä. Pitäisi joskus perehtyä tuollaisiinkin, jotta sarjakuvista saisi entistä enemmän irti myös lukijana. Suomenkielisiä oppaita olen lukenut paljonkin, mutta englanninkielisiä en juurikaan.
Silloin kannattaa lukea myös Mark Salisburyn Writers on comics scriptwriting.
Mm. Busiek, Ellis, Ennis, Gaiman, Morrison, Miller, Grayson.
Aristolen runousoppi on avulias teos, kuten myös Joseph Campbellin Sankarin tuhannet kasvot/tuhatkasvoinen sankari (the hero with thousand faces,1949)
Parasta on tietty lukea paljon kirjoja ja sarjakuvia, faktaa ja fiktiota ja tehdä teos jonka haluaisi lukea, mutta jota ei vielä ole.
-
Raamattu. Raamatusta löytyvät kaikki ne kuusi perustarinaa jotka maailmassa on. Onhan se välillä pirun raskasta luettavaa, mutta hervottomiakin hetkiä on paljon.
Sarjakuvaseriffi McCloud on kyllä vähän väliä tuolla ulkona, eikä ihan kaikkia teorioitaan jaksa lukea - edes sarjakuvamuotoisia. Mutta mukava mies hän on, ja tärkeä, hänen kaltaisiaan ei koskaan ole liikaa.
-
Voi voi.
Scott McCloudin making comicsia odotellessa pukkaa ulos tämä tämmöinen: http://www.bookplus.fi/product.php?isbn=1581807309
Peter David jakaa kyllä väkeä ja tuo credits include "Spiderman" "Wolverine" and "Hulk" saa varmasti monen tarttumaan tähän kirjaseen... tai ei.
-
Voi voi.
Scott McCloudin making comicsia odotellessa pukkaa ulos tämä tämmöinen: http://www.bookplus.fi/product.php?isbn=1581807309
Peter David jakaa kyllä väkeä ja tuo credits include "Spiderman" "Wolverine" and "Hulk" saa varmasti monen tarttumaan tähän kirjaseen... tai ei.
Writing for Comics with Peter David vaikuttaa mielenkiintoiselta, mutta suhtaudun aina varauksella sarjakuvien kirjoitusoppaisiin. Yleensä ne ovat olleet valtavia pettymyksiä, koska oppaan kirjoittaja on muun alan käsikirjoittaja ja kirjoittaa sarjakuvista vain sen perusteella mitä kuvittelee sarjakuvan olevan.
Jos joku tutustuu teokseen niin kuulisin mielelläni kommentteja.
-
Raamattu. Raamatusta löytyvät kaikki ne kuusi perustarinaa jotka maailmassa on. Onhan se välillä pirun raskasta luettavaa, mutta hervottomiakin hetkiä on paljon.
Kuusi? Eikös niitä ole kymmenen? Kuudennessa tehdään huorin, viitosessa tapetaan ja jossakin sekaannutaan naapurin karjaan? Vai tarkoitatko joitakin muita perustarinoita?
-
Vielä ei ole piirretty kaikkein sarjakuvinta sarjakuvaa joten ei ihme ettei sen tekemiseenkään tyrkytetä kelvollisia oppaita.
-
Voi voi.
Scott McCloudin making comicsia odotellessa pukkaa ulos tämä tämmöinen: http://www.bookplus.fi/product.php?isbn=1581807309
Peter David jakaa kyllä väkeä ja tuo credits include "Spiderman" "Wolverine" and "Hulk" saa varmasti monen tarttumaan tähän kirjaseen... tai ei.
En haluaisi leikkiä fanipoikaa mutta minkäs teet. PADin tekstit ovat melkein poikkeukseta vähintään hyviä. Haluaisin kuulla vastakkaisia perusteluja. En voi ajatella PADin jakavan väkeä kuin leireihin "PADia lukenut" ja "PADia lukematon".
-
Vielä ei ole piirretty kaikkein sarjakuvinta sarjakuvaa joten ei ihme ettei sen tekemiseenkään tyrkytetä kelvollisia oppaita.
Sanoo piirrä sarjakuvaa!-teoksen toinen tekijä.
joka ei häviä vertailussa ulkomaisille kilpakumppaneilleen.
En haluaisi leikkiä fanipoikaa mutta minkäs teet. PADin tekstit ovat melkein poikkeukseta vähintään hyviä. Haluaisin kuulla vastakkaisia perusteluja. En voi ajatella PADin jakavan väkeä kuin leireihin "PADia lukenut" ja "PADia lukematon".
P.A.Davidillä on ansiokas ura sarjakuvien, kirjojen ja Television käsikirjoituspuolella, mutta kuten aina paitsi faneja miehellä on myös niitä anti-faneja joiden mielestä kaikki hänen tuottamansa lukeutuu lähinnä ongelmajätteisiin.
Vitikainen & co voinevat korjata mutta eikös mm.Erik Larsen lukeudu P.Davidin pilkkaajiin.
Sen lisäksi David on nk. ammattikäsikirjoittaja, joka monelle on yhtä kuin kaupallisuuden alttarille itsensä prostituoinut virkaheittosenttari ja siten hänen mielipiteensä on arvoton.
Kunhan tuon saan luettua jossain välissä kerron oman kantani, ok?
-
Kävin ny väijymästä tosta ekan postauksen linkistä tätä sheriffi McCloudin uutukaista. Kirjaa näkemättä on helppo haukahtaa, että äijä on jämähtänyt 90-luvulle ja menee yhä syvemmälle pöpelikköön (siis samaan suuntaan johon Reinventing alkoi osoittaa) mainion Näkymätön taide -opuksensa jälkeen. Mutta ans kattoo, vielä kun saisi tuon jostain käpäläänsä. Bookplussakin kertoo ilmestymisajaksi vasta syyskuun lopun.
Peter Davidista en sano mitään ku en tiiä. Muta eiköhän se tämän mainoslauseensa veroinen ole vähintään.
...It: provides guidance for beginners; ...
-
Itse tiedän käsikirjoituspuolen oppaita Eisnerin ja McCloudin lisäksi vain kolme:
Dave Taylorin Guide to Comicsscripting
Complete idiots guide to creating Graphic novelin Gertlerin osuuden ja Dennis O´Neilin the DC Comics guide to writing comics.
Alan Moore´s Writing for Comics. On muuten äärettömän hyvä.
http://www.amazon.com/Alan-Moores-Writing-Comics-1/dp/1592910122/sr=8-10/qid=1157323476/ref=pd_bbs_10/002-6134675-4811256?ie=UTF8&s=books
Kommentoisin opusta enemmänkin, mutta se perkele meni ja putosi kirjahyllyn taakse jokin aika sitten...
-
Uutta McCloudia suosittelen KAIKILLE piirtäjille. Ekat 50 sivua voi kyllä jättää huoletta lukematta (tai ainakin lukea kriittisesti). Teoriat menee siinä minusta vähän tuuba-osastolle. Piirtäjän ei tietenkään tartte näihin niin paneutukaan, että lopulta sama se vaikka joukossa olis vähän kummallisempaakin juttua.
Mutta sitten, luvusta 2. alkaen päästään asiaan. Monta ihan mielenkiintoista huomiota ja varsinkin kasvonilmeet oli kerrankin tutkittu kunnolla (siitä tunneteoriasta voi taas olla eri mieltäkin jos jaksaa). Lopussa vielä tuhdisti välinehifistelyä joka ei itteä niin kiinnosta, mutta montaa muuta varmaan... Myös lukujen loppuun liitetyt notesit on mielenkiintoisia niissa Scott aina jaksaa teroittaa että älkää uskoko mitä hän sanoo, vaan miettikää ite.
Jäin myös miettimään sitä Näkymätön taide kirjan (se eka) termiä masking effect (joka esiintyy tässäkin). Heiskanen on kääntänyt sen naamioefektiksi, mutta voisiko se sittenkin olla pikemminkin maskaus efekti?
Mulla on vaa toi suomi-laitos niin että en oikeen pääse tästä perille.
Ai juu. Tietokonepiirräntä tökkii minusta edelleen hieman, vaikka on siellä ihan hienojakin ruutuja (tyyppi käyttää 1200dpi:n filejä!)
Sinänsä hauskaa myös se että Jansson on mainittu kirjassa muutaman muun eurooppalaisen mestarin rinnalla.
-
Sinänsä hauskaa myös se että Jansson on mainittu kirjassa muutaman muun eurooppalaisen mestarin rinnalla.
veikkasinkin että on hintansa väärti.
Tuota onko tämä ironiaa vai ymmärrettävissä ettei Jansson ole itse asiassa R. Mäkisestä mistään kotoisin?
Menihän minullakin tovi tottua karuhkoon jälkeen mutta Klaus Jansson on (ainakin minusta) rautainen ja aliarvostettu ammattilainen.
Ja ennen muuta hyvä tussaaja.
-
Klaus vai Tove?
Pitää koittaa kaivaa jostain tämä opus. Hankkisivatpa kirjastoon. Ei ole varaa kaikkeen.
Timo
-
Tuota onko tämä ironiaa vai ymmärrettävissä ettei Jansson ole itse asiassa R. Mäkisestä mistään kotoisin?
Kaikki kolme Janssonia ovat mielestäni hyvinkin kelpoja sarjakuvantekijöitä. Suomalaiset maailmalla perinteisesti ehkä vielä toistiseksi hieman aliarvostettuja? Siksi mieltäni lämmitti että McCloud nostaa häntä/heitä.
"Jansson" mainittiin Hergén, Uderzon, Tardin, Moebiuksen ja Schuitenin rinnalla (s. 242). Asiaan nyt palattuani henkilöhakemisto paljastaa että että kyse on Tovesta.
-
Ekat 50 sivua voi kyllä jättää huoletta lukematta (tai ainakin lukea kriittisesti). Teoriat menee siinä minusta vähän tuuba-osastolle.
Tarkkana ja punniten pitää kaikkea lukea, mutta ei tuossa alussa ole mitään tuubaa mun näkökulmasta.
Kirja on pursuaa sujuvasti ja tuoreesti esitettyä sarjakuvaoppia jota on totisesti kaivattu. Olen haaskannut varmaan tonnin paperia apurahahakemuksiin, että sais kunnon oppaan aikaan mutta tuolta se sitten tuli ja teki omat materiaalipinot jätepaperiksi.
Tämä pitää saada suomeksi (ja on syntymässäkin opiskelijatyönä) mutta kuka sen nyt ottaa kustannettavaksi?
-
Suomalaiset maailmalla perinteisesti ehkä vielä toistiseksi hieman aliarvostettuja? Siksi mieltäni lämmitti että McCloud nostaa häntä/heitä.
Complete Moominhan on tulossa, saas nähdä millaiset "omat Muumit" Disney kehittää, kun alkuperäisiä ei saanut ostetuksi?
Kemissä McCloud innostui myös mm. Mämmilästä, mutta toisaalta hän vaikuttaa sellaiselta tyypiltä joka innostuu aivan kaikesta sarjakuvaan (jotenkin) liittyvästä.
-
Olen haaskannut varmaan tonnin paperia apurahahakemuksiin, että sais kunnon oppaan aikaan mutta tuolta se sitten tuli ja teki omat materiaalipinot jätepaperiksi.
Eikö siinä samassa ajassa olisi jo jonniinmoisen opuksen saanut aikaiseksi?
-
Eikö siinä samassa ajassa olisi jo jonniinmoisen opuksen saanut aikaiseksi?
Vain palasia.
Halpisversio kyllä syntyi mutta kustantajat ei halua mitään minkä hankintahinta olisi pieni. Semmoista taas tarttisivat koululaiset.
-
Luin teoksen vihdoinkin loppuun.
Kuten Sarjakuva - näkymätön taide -teoksessakin, tässä on paljon mistä voi arvellen keskustella, mutta moittiminen olisi kohtuutonta, niin huolellisesti McCloud on työnsä hoitanut. Ja hän osaa itse varoittaa mm. pinttymästään luokitteluihin. Mutta jäsentyneisyydessä on tämmöisen kirjan voimakin - jälkeenpäin voi sitten ravistautua siitä irti ja palauttaa taiteellinen kahlitsemattomuus ja arvaamattomuus -moodi.
Parasta on sujuvuus, väsy ei tule. Kuvakerronta on taas havainnollista ja viihdyttävää. Perin amerikkalaisilmeinen tämä on, Hollywoodin kasvattaman kansakunnan tuote. Eurooppalaisella tai aasialaisella tekijällä olisi hillitympi tunnelma. Ja toisaalta, pidättyväisyys ei olisi eduksi, rohkeudesta altistaa ideoitaan McCloudia pitää kiittää.
Sarjakuvantekeminen ja opettaminen selkeytyy. Täytyy ruveta kokeilemaan.
-
Kokeilin tänään tilata kyseisen opuksen playsta visa elektronilla, nyt vain odottelen, mitä ilmoittaavat. Ainakaan nordean tilitapahtumissa ei näy, että kyseinen summa olisi hävinnyt tililtä.
Katsotaan onko maanantaihin mennessä mitään tapahtunut.
Joopa joo...ei onnistunut.
-
Joopa joo...ei onnistunut.
Vielä jos olet ostamassa niin ainakin kotimainen Kreegah Bundolo nettikauppa väittää että kirjaa olisi varastossakin.
http://www.kreegah.net/kauppa/index.php?act=viewProd&productId=609
Juuri luettuani voin kyllä suositella.
-
Luettu on. Ei Scott mitään maailmaa mullistavia uusia teorioita tai metodeja siinä esittele, mutta pukeepahan sanoiksi ja kuviksi silloin tällöin asioita jotka kyllä on periaatteessa tiennyt alitajuisesti, mutta joita ei ole itse osannut mitenkään järkevästi selittää.
-
...pukeepahan sanoiksi ja kuviksi silloin tällöin asioita jotka kyllä on periaatteessa tiennyt alitajuisesti, mutta joita ei ole itse osannut mitenkään järkevästi selittää.
Sama tunne tuli, moni asia tuntuu nyt selkeämmältä. Mahtava kirja. Ja kaikki mangavihaajat lukemaan ajatuksella se mangaosuus... :P
-
Tarkkana ja punniten pitää kaikkea lukea, mutta ei tuossa alussa ole mitään tuubaa mun näkökulmasta.
Tarkoitin alun epäilyttävyydellä sitä, että McCloud ei näytä tuntevan semiotiikkaa eikä taidekuvankaan tutkimusta. Hän rakentelee omia teorioita (keksii termejä jne) asioista joita (monet)muutkin ovat pähkäilleet. Kirja olisi siis uskottavampi jos se perustuisi muuhunkin kuin herran omaan järkeen (jota en suinkaan vähättele). Se että McCloud sivuuttaa alan tieteellisen tutkimuksen ja monta merkittävää teoreetikkoa yli 100 vuoden ajalta, tarkoittaa sitä että kirja ei sijoitu millekään yleiselle jatkumolle vaan edustaa McCloud-universumin totuutta, vähän niinku marvelin sankarit toimii Marvelin todellisuudessa :)
En myöskään pidä pahana omien teorioiden esittelyä, ajattelen vain että "dialogi" muiden alan tutkijoiden kanssa voisi olla hedelmällisempi (ja mielenkiintoisempi) lähestymistapa näinkin kimurantteihin asioihin.
-
En myöskään pidä pahana omien teorioiden esittelyä, ajattelen vain että "dialogi" muiden alan tutkijoiden kanssa voisi olla hedelmällisempi (ja mielenkiintoisempi) lähestymistapa näinkin kimurantteihin asioihin.
Joskus estää taiteenalan omimman olemuksen ennakkoluulottoman ymmärtämisen, kun sitä yrittää tirkistellä sellaisten muilla aloilla kunnostautuneiden neropattien näkökulmasta, jotka eivät ole tehneet sarjakuvaa itse. Sopimattomien termien annetaan vääristää sisään ahdistettuja sisältöjä.
En niele McCloudin tarjoomuksia sellaisenaan mutta pidän siitä että hän nimen omaan on ajatellut itse. Ja paikallaan kyllä jos tuosta irtoaisi täydentävää keskustelua.
-
En niele McCloudin tarjoomuksia sellaisenaan mutta pidän siitä että hän nimen omaan on ajatellut itse. Ja paikallaan kyllä jos tuosta irtoaisi täydentävää keskustelua.
Ja ainahan siitä irtoaakin. Luulen kirjan olevan paljon selkeämpi ja raikkaampi ilman perinteisiä termejä, vain McCloudin omana näkemyksenä siitä mitä sarjakuva on ja miten sitä voi tehdä. Eihän mies kuitenkaan tarjoa mitään "asia on näin, piste, kaikki muu on väärin"-teorioita vaan korostaa omien tapojen ja ajatusten hakemista. Kirja selkiyttää mukavasti pään ja antaa eväät lähteä tekemään sarjakuvaa ja intoa kokeilla.
-
Luettu vasta pari päivää sitten, vaikka ostettu onkin pari kuukautta sitten. Ehdottomasti paras opas mitä koskaan olen lukenut miltään alalta (Näkymätön taidehan on vielä parempi, mutta en luokittelisi sitä suoraan oppaaksi).
Välillä menee reilusti yli hilseen, mutta suhtkoht selkeää. Kuvat ovat havainnollistavia ja hienoja.
Eikä Limingan Mikon "Meiking komiks" häviä paljoa.
Joonas
-
pukeepahan sanoiksi ja kuviksi silloin tällöin asioita jotka kyllä on periaatteessa tiennyt alitajuisesti, mutta joita ei ole itse osannut mitenkään järkevästi selittää.
Mulle tuollainen elämys tuli notes-osassa kappaleeseen 3: Jos yrittää kirjoittaa tarinoita laskelmoiden, mikä kiinnostaisi ihmisiä, kilpailee niiden kanssa jotka tekevät samaa sisäsyntyisestä innostuksesta käsin ja "they'll kick your ass every time". Eli paras lähtökohta on omat pakkomielteet, markkinoilla pärjäämisenkin kannalta. Jostain syystä tää on jäänyt mainiosta opuksesta parhaiten mieleen.