Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvantekijöiden keskustelut => Luomistyö, käsikirjoittaminen ja kääntäminen => : neko 03.06.2006 klo 20:11:31
-
Minun sarjikseni nimi on Nekorin :)... Siinä tarinassa on 4 tyttöä Yukiko, Hoshiko, Kohana, Matsuko ja heidän lentävä kissansa jonka nimi on vain Neko eli suomeksi kissa.
Tätä sarjaani RAKASTAA tai VIHAA ! Yukiko löysi Nekon roskiksesta ja Neko auttoi häntä löytämään muut heidän tulevaan (kissa)jengiinsä kuuluvat jäsenet. He saivat Nekolta jokainen itselleen yhden kulkusen ja kun he painoivat sitä, he saivat kissan hännän ja kissan korvat jotka vain näyttävät kissan korvilta vain ovat oikeastaan pienet tietokoneet joilla he voivat myös pitää sähköpostin kautta yhteyttä toisiinsa.
Neko kissa osaa puhua :-* ja neuvoo heitä sujelemaan kaikkia vaarassa näkemiänsä kissoja niin kuin Yukikokin pelasti Neko kissan roskiksesta. Minun keskustelu kuvakkeeni hahmo näyttäää hyvin samanlaiselta 8]kuin sarjani Matsuko siksi otin sen netistä ja laitoin keskustelukuvakkeekseni..
Ja ne valkoisenmustat kissan korvat sitte lisäsin sille ite että se oikeest näyttäs siltä Matsukolta. :P
En oo alottanu sen sarjakuvan piirtämistä vielä..Ajattelin ensin vähä kehittää taitojani koska sain kuvaamataidosta todistuksessa 9 ;D tosi kivaa!Kuviksen ope sano että mä olin hilkulla saada 10 mutta se ajatteli että ei ehkä ihan tänävuonna että ehkä seuraavana vuonna saattaisin saada 10 ;)!
Nähdään ja voitte kysyä tai arvostella sarjakuvaani osoitteeseen petitcharat94@msn.com
Pientä muutosta lukemisen helpottavuuden kannalta tehty. Hyvä, että innostusta ja rohkeutta riittää kertomaan omista luomuksistaan. Hiukan
tein omia kappalejakoja ja poistelin hymiöitä.
Edit2. Otsikko muutettu myös, ehkä hieman kieliopillisempaan suuntaan?
-Wade
-
Ja lisäys että sarjaani ei saa kopioida ei edes sen nimeä!
-
Ja lisäys että sarjaani ei saa kopioida ei edes sen nimeä!
Lupaan ja vannon jättää sarjan rauhaan!
-
Ja lisäys että sarjaani ei saa kopioida ei edes sen nimeä!
täytyy... vastustaa...kiusausta....
No jaa, vitsit sikseen , oma manga sarjikseni kertoo viidestä hyvin epätasapainoisesta teinistä (kliseevaroitus) jotka joutuvat vastentahtoisesti erään salaperäisen järjestön, LOUHn projektiin pelastamaan toista maailmaa sitä uhkaavilta hirviöiltä, kyseessä on siis NGE+witch-tyyppinen sarjakuva maustettuna nightwishin musiikilla. Sarjakuvani on tarkoitus löytää vielä julkaisija jotta kaikki pääsevät nauttimaan sen erinomaisuudesta ;)(hymiö ihan vain sen takia etten ole oikeasti ylimielinen).
-
Kivalta kuullosti Jonir! Siitä tulee varmaan hyvä sarjakuva! ;)
-
Kivalta kuulostivat ;D
Joo omaani en kehtaa kertoa... se on niin nolo (ei siinä mielessä) Se vaan on vähän semmoinen bum bam sekoilu taikatyttö kaunispoika söpöily xD No ei ny iha.... Voin ehkä joskus paljastaa sen (Muistuttaa aika pahasti Tanemuran mangoja... mun jumalan xD)
-
"Oi, saanx määki?"
Ei kun oikeesti, nyt tekee mieli vuodattaa kaikki perikliseiset kuviot esiin, että se viimeinenkin vaihtoehtoisuus niitetään, murhataan ja raiskataan pois.
Elikäs, juju on, hyvin klisesti sanottuna, ihmisen pahuus; vuoden toisessa maassa elänyt päähenkilö (hiljainen, arka, "takias"tyttö, jolla on AIVAN mahdottoman paljon ongelmia) saapuu takaisin kotimaahan ja huomaa, että hänen silloinen ihastuksensa ja paras kaverinsa ovat yhdessä. No kummiskin, elämä jatkuu suhteellisen samaa rataa, kunnes takiaistyttö ja hänen "bestiksensä" käyvät kirjaston alemyynnissä. Sieltä jostain hyllyjen alta/takaa/perimmäisestä kulmasta löytyy mystisen pölyinen, viiteen kertaan sinetöity todella vanha opus, jonka kannessa roikkuu medaljonki.
Ei mitä, päähenkilömme jostain kumman syystä löytää sen ja saa peräti ostettua sen (kiitos välinpitämättömän kirjasto"sedän")! Innoissaan kirjasta he menevät kahville ja tyttöjen tarkastellessa medaljonkia lähempää, tämä putoaa hyvin vanhaan suihkulähteeseen (joka tietenkin on jo keskiajalta ollut siinä pystyssä JOSTAIN kumman syystä). Tytöt harmitteleva, että kuis nyt tällee et cetera, mutta eivät ole pahemmin moksiskaan siitä. Kirja jää bestikselle, koska kirja on jotain kumman kieltä ja bestiksellä on astetta parempi kielipää.
Seuraavana päivänä takiastyttö säikähtää, kun hänen bestiksensä on järjestänyt sokkotreffit poikaystävän tutun kanssa. Okei, treffit menevät mukiin menevästi (ilmenee, että päähenkilön äiti jäi auton alle tytön edessä ja siitä on lähtenyt kamala kammo tien ylityksiä kohtaan ja tytöllä on muutenkin mittava agorafobia a.k.a. torikammo). Lopulta söpö pariskunta saapuu kotiovelle (vai sanoisiko kotirappuun?), kunnes järkyttävä räjähdys kattohuoneistosta (jossa tyttö asuu ottoisänsä, "äitipuolensa" ja "velipuolensa" kanssa). Samaan aikaan tytön bestis rientää kulman takaa sopostaen, kuinka räjähdys ja kirja olivat sittenkin yhteydessä toisiinsa.
Käy ilmi, että kirjaan (tässä tulee se kliseisin osa!) on vangittu seitsemän pahuuden himot (yllätys, yllätys, seitsemän syntiä), jotka heräävät, jos medaljonkin (symbolisoi ihmisen ruumiillistumaa) koskettaa "elämän lähdettä", vettä. Ja koska päähenkilö oli viimeksi käsitellyt medaljonkia, nyt nämä kaikki pahuuden ruumiillistumat ovat tytön perässä ja räjähdys oli peräisin yhdestä raivoavasta pahuudesta.
No, koko konkkaronkka sitten lähtee hakemaan sitä medaljonkia, koska kirjassa neuvotaan pitämään medaljonkin pois pahuuksien käsistä. Lopulta tyttö onnistuu noukkimaan se sieltä suihkulähteesta ja muuntuu sellaiseksi perkuleen kliseiseksi taistelijaksi ja kirja taas sepustaa, että nyt hänen "missionsa" oli tappaa pahuudet.
No lopulta päästään tappamaan niitä, hahmoihin sukelletaan hieman syvemmin ja EI, tässä EI ole kliseistä onnellista loppua, vaan teiniangstinen päätös, josta kukaan erkkikään ei ota selvää.
Eli silleen. Saatan kirjoittaa tota vielä enemmän, mutta nyt loppuu kannettavasta akkua ja multa keskittymiskyky.
-
Oukkei..
Kivalta kuullosti!
-
Olen tehnyt pari lehteä (mainos Kvaakissa (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=5718.msg91930#msg91930))
Erogaroguru numero 1 on enimmäkseen poikamangaa ja sekoilua, kakkosessa on poikamangaa, poliiseja, irtojäseniä (2kpl), "zombieita", kirjarovio, yms.
Uuttakin sarjaa, eiku mangaa... on tekeillä. Siinä on päähenkilönä vanha ukkeli nimeltä Reizoko Kuuru joka kertoo nuorisolle (ja lukijoille) ns. totuuksia. Nuorisoa edustavat tyttö nimeltä Kira ja Jori poika.
Liian aikaista sanoa vielä muuta tuosta. Seikkailua ja tappelua pitäisi saada mukaan lisää ettei käy liian kuivakkaaksi. No, aika- ja paikkamatkustusta siinä sentään harrastetaan.
-
Reiman mankkalehdet ovat kyllä ihkun mainioita, suosittelen ehdottomasti tilaamaan. "Elävien kuvien yö" on tässä juuri elävien silmieni alla, ja se kyllä viihdytti tiiviydestään (12 sivua) huolimatta tai ehkäpä juuri siksi. Parasta suomimankkaa!
-
tässä EI ole kliseistä onnellista loppua, vaan teiniangstinen päätös, josta kukaan erkkikään ei ota selvää.
Ja teiniangstinen päätöshän, joka saa lukijan itkemään sydänvertaan, ei ole kliseinen, miljoonaan kertaan käytetty jo teatteritaiteen ja kaunokirjallisuuden syntyajoista lähtien? Puhumattakaan lukuisista legendoista ja myyteistä from eaa.
Vihaan sitä, että ihmiset päättävät tarinansa itkuun ja kyneeliin ihan vaan siksi, etteivät halua "kliseistä" onnellista loppua. Angstinen loppu ei ole mikään itsetarkoitus, se ei tee tarinasta automaattisesti parempaa. Se on se sisältö, joka ratkaisee. (Nimimerkillä *vihaa surullisia loppuja*)
Parasta suomimankkaa!
Mangan kliseitä ruotivia sarjakuvia on parempiakin, ja ne paremmat sattuvat jostain mystisestä syystä olemaan japanilaisia (kai heillä on terve määrä itseironiaa).
Reimalta puuttuivat muuten ilmassa leijailevat kirsikkapuun terälehdet. Elävien kuvien yössä olikin aimo annos yaoilua, mutta missä jeesusletti-bishiet? Ja mikä tärkeintä, missä lonkerot?
-
Mangan kliseitä ruotivia sarjakuvia on parempiakin, ja ne paremmat sattuvat jostain mystisestä syystä olemaan japanilaisia (kai heillä on terve määrä itseironiaa).
Ehkä jaappanilaiset myös tietävät paremmin mistä puhuvat. :)
Reimalta puuttuivat muuten ilmassa leijailevat kirsikkapuun terälehdet. Elävien kuvien yössä olikin aimo annos yaoilua, mutta missä jeesusletti-bishiet? Ja mikä tärkeintä, missä lonkerot?
Puolustaudun vimmaisesti sanomalla että 11-sivuun ei mahdu aivan kaikkea. Piti kuitenkin tarinaakin kehrätä siinä sivussa. Nonsensea jos tekisi niin olisi eri asia. Tässä kuitenkin seikkailtiin Suomessa. Sinänsä hyvä huomio, että kirsikankukat olisivat sopineet, mutta meikäläisillä leveyksillä ne eivät vielä aivan huhtikuussa lähde...
-
Tulossa on joo... mutta ei tietoa milloin ilmestyy.
Sci-Fi-meininkiä (onko tämä osio muuten tehty matkijoita varten), maapallo on kriittisessä pisteessä ja eläminen alkaa olla mahdotonta, ihmisiä (joita ei enää ole jäljellä niin paljon) evakuoidaan... tämä on kertomus viimeisestä laivueesta, joka lähtee matkalle kohti kuuta.
Homma nimi on: Wakare Tsuchi
Kertokaa jos pitää kiinnittää huomiota Jaappanin kielioppiin.
Eikä mitään pelleilyjä.
-
Ja teiniangstinen päätöshän, joka saa lukijan itkemään sydänvertaan, ei ole kliseinen, miljoonaan kertaan käytetty jo teatteritaiteen ja kaunokirjallisuuden syntyajoista lähtien? Puhumattakaan lukuisista legendoista ja myyteistä from eaa.
Vihaan sitä, että ihmiset päättävät tarinansa itkuun ja kyneeliin ihan vaan siksi, etteivät halua "kliseistä" onnellista loppua. Angstinen loppu ei ole mikään itsetarkoitus, se ei tee tarinasta automaattisesti parempaa. Se on se sisältö, joka ratkaisee. (Nimimerkillä *vihaa surullisia loppuja*)
Vertaas nyt tätä hetki; haluaisitko, että tyttö voittaa pahuuden, on niin ku jee, ko on saanut kaiken pahuuden tapettua maailmasta ja alkaakin seurustelemaan kaverinsa poikaystävän kanssa (happily ever after) vai tappaa itsensä sen takia, että on menettänyt kaiken (mukaan lukien perheensä, kaverien luottamuksen, ihastuksensa, joka haavoittuu kuolevasti yhden "pahuuden" ruumiillistuman iskusta) MIETTIEN koko alkuperäistä sättäystä?
Ja ota huomioon, tytöllä on ONGELMIA, PALJON ONGELMIA! Eikö tämä jo alleviivaa, että loppu ei saa olla missään nimessä onnellinen saatikka epäteiniangstinen? =D
Ite ajattelin tän koko jutun tällaiseksi todella ärsyttäväksi melankoniseksi itkuvirreksi, mitä itse vihaan. Haluan silti tehdä sen, koska a) uskon, että kliseitä hyvin yhdistelemällä voi saada hyvää viihdettä b) että voin oikeasti todeta olevani luonteeltani enemmän...iloinen (?) kuin melankoninen teini.
Enkä ole onnellisia loppuja vastaan; mieluummin teen happily ever after-tarinoita kuin näitä "bohoo, maailma oliki julma paikka"-stooreja.
-
Vertaas nyt tätä hetki; haluaisitko, että tyttö voittaa pahuuden, on niin ku jee, ko on saanut kaiken pahuuden tapettua maailmasta ja alkaakin seurustelemaan kaverinsa poikaystävän kanssa (happily ever after) vai tappaa itsensä sen takia, että on menettänyt kaiken (mukaan lukien perheensä, kaverien luottamuksen, ihastuksensa, joka haavoittuu kuolevasti yhden "pahuuden" ruumiillistuman iskusta) MIETTIEN koko alkuperäistä sättäystä?
Vaikka pidän übersuperhappysappy -lopuista, niin en sano, että sinun sellainen pitäisi tehdä. Ne on nähty tuhanteen kertaan. Niin on traagiset itkuvirretkin. Mikset tee omaasi? Omannäköinen loppusi, jollaista kukaan ei ole aiemmin tehnyt. Ai millainen se sitten on? En tiedä. En siis voi sellaista tarjota, mutta sinä voit sellaisen tehdä, ylittää itsesi ja yllättää minut.
Ja ota huomioon, tytöllä on ONGELMIA, PALJON ONGELMIA! Eikö tämä jo alleviivaa, että loppu ei saa olla missään nimessä onnellinen saatikka epäteiniangstinen? =D
Pitäisikö tuon toimia viestinä kaikille niille ihmisille, jotka ovat vaikkapa sodissa menettäneet perheensä, kurjuus on vienyt terveyden ja toivoa huomisesta ei ole: kuolkaa paskat poies, niin ei tartte enempää kitua? Henkilökohtaisesti voin sanoa halveksivani kaikkia niitä ihmisiä, jotka päättävät päivänsä, kun elämä ei ollutkaan sitä, mitä amerikkalaisissa high school teinidraamakomedioissa. Elämä on pelkkää vastoinkäymistä, mutta niistä on mahdollista selvitä. Ongelmien määrään tai laatuun katsomatta ei itsemurha ole aina se paras ratkaisu. Kyse on vaihtoehdoista. Kaikki rakkaat ovat kuolleet ja vaihtoehtoina on joko itkeä silmät päästään ja juoda Tolua suruunsa TAI surra hetken pahaa oloaan, mutta nousta lopulta takaisin jaloilleen ja kasvaa ihmisenä. Helvetin harva ihminen on varmaan niin vahva, että pystyisi jatkamaan elämäänsä, mutta eikö tarinoiden päähenkilöiden usein ole tarkoitus olla erilaisia, poikkeuksellisia, tarpeeksi mielenkiintoisia, että heistä kannattaa ylipäätään tehdä tarina?
-
Vaikka pidän übersuperhappysappy -lopuista, niin en sano, että sinun sellainen pitäisi tehdä. Ne on nähty tuhanteen kertaan. Niin on traagiset itkuvirretkin. Mikset tee omaasi? Omannäköinen loppusi, jollaista kukaan ei ole aiemmin tehnyt. Ai millainen se sitten on? En tiedä. En siis voi sellaista tarjota, mutta sinä voit sellaisen tehdä, ylittää itsesi ja yllättää minut.
Pitäisikö tuon toimia viestinä kaikille niille ihmisille, jotka ovat vaikkapa sodissa menettäneet perheensä, kurjuus on vienyt terveyden ja toivoa huomisesta ei ole: kuolkaa paskat poies, niin ei tartte enempää kitua? Henkilökohtaisesti voin sanoa halveksivani kaikkia niitä ihmisiä, jotka päättävät päivänsä, kun elämä ei ollutkaan sitä, mitä amerikkalaisissa high school teinidraamakomedioissa. Elämä on pelkkää vastoinkäymistä, mutta niistä on mahdollista selvitä. Ongelmien määrään tai laatuun katsomatta ei itsemurha ole aina se paras ratkaisu. Kyse on vaihtoehdoista. Kaikki rakkaat ovat kuolleet ja vaihtoehtoina on joko itkeä silmät päästään ja juoda Tolua suruunsa TAI surra hetken pahaa oloaan, mutta nousta lopulta takaisin jaloilleen ja kasvaa ihmisenä. Helvetin harva ihminen on varmaan niin vahva, että pystyisi jatkamaan elämäänsä, mutta eikö tarinoiden päähenkilöiden usein ole tarkoitus olla erilaisia, poikkeuksellisia, tarpeeksi mielenkiintoisia, että heistä kannattaa ylipäätään tehdä tarina?
Miten niin omaani? Tämä tarinahan on kursittu kokoon kliseistä, tylsistä ideoista ja muka-megamageista taistelukohtauksista. SELLAISETKIN TARINAT ON NÄHTY TUHANTEEN KERTAAN! Joten mitä väliä, millaisen lopun minä siihen teen tai mitä MUUT siihen sanovat, pääasia, että ite tykkään räpellyksestäni.
Ota edelleenkin huomioon, kuinka paljon olen painottanut sanaa "viihde". Tämän ei ole tarkoitus olla syvempiä ajatuksia herättävää filosofiaa tai empaattisuudellaan vuoria liikuttava pätkä. Tämä on silkkaa sontaa, jonka joku kyrsiintynyt ihminen, joka on niin helvetin vittuuntunut olemaan "niin erilainen" sais tehdä jotain sellaista, mihin ei tarvitse vuosisataa miettimistä, miten tehdä siitä EI-KLISEINEN artistée-sarjakuva.
Ei se mikään viesti ole, tyttö vain on luuseri. Oon mäki tuntenut tuonkaltaisia luusereita, jotka heti parin vastoinkäymisen takia on vetänyt itsensä jojoon. Mut tän tarinan tarkoitus ei ole se, että tätä pakotetaan potentiaalisille luusereille, jotka hyppäävät ikkunasta heti tämän luettuaan, vaan ihan siksi, että saisin yhden pitkäaikaisimman pakkomielteeni (uneni) pois päästä muiden kiusaksi.
Kummiskin se on vain tosiasia, että VIHAAN tätä hahmoa ja olisi jotenkin ketuttavaa, jos se jäis henkiin. Voin tietenkin sinun vuoksesi heittää joukkoon alteregoni murhaamaan tytön koomisesti, mutta eikös se näin ollen nakertaisi tämän tarinan draamapullistelupitoisuutta aika kiitettävästi? =D
-
Joten mitä väliä, millaisen lopun minä siihen teen tai mitä MUUT siihen sanovat, pääasia, että ite tykkään räpellyksestäni.
Totta. (MITÄH?! Eivätkö ihmiset teekään sarjakuvia vain minua miellyttääkseen..)
Voin tietenkin sinun vuoksesi heittää joukkoon alteregoni murhaamaan tytön koomisesti, mutta eikös se näin ollen nakertaisi tämän tarinan draamapullistelupitoisuutta aika kiitettävästi? =D
Komedialla on enemmän viihdearvoa kuin tragedialla. Tragediassa pitää olla syvyyttä ja ulottuvuuksia tai se on huono - ei siis yksinkertaisesti viihdytä. Komedia on onnistunut jo silloin, jos se onnistuu naurattamaan. (Tämä ei muuten ole universaali totuus vaan minun empiirisesti havaitsemani subjektiivinen asia, joka ei välttämättä kaikkien kohdalla päde)
-
Ei kukaan oikeastaan voi tehdä uutta erilaista tarinankerrontaa. Kaikki on esitetty tuhanteen kertaan, mutta MITEN kerrot tarinasi, sitä on mietittävä.
-
Ei kukaan oikeastaan voi tehdä uutta erilaista tarinankerrontaa. Kaikki on esitetty tuhanteen kertaan, mutta MITEN kerrot tarinasi, sitä on mietittävä.
Olenko pässi, vai eikö tapa, jolla tarina kerrotaan (= eli miten tarina kerrotaan) ole sama kuin tarinankerronta?
-
korjaan: tarinat on kerrottu tuhanteen kertaan, mutta miten tarina kerrotaan?
-
korjaan: tarinat on kerrottu tuhanteen kertaan, mutta miten tarina kerrotaan?
Noh, jos ajatellaan kyynisesti nykypäivän elokuvien, kirjojen, sarjakuvien ym. juonien olevan vain toisintoja tai variaatioita jo olemassaolevista, niin silloin. Mutten oikein silti usko tuota. Kaikkea ei ole vielä kuultu tai nähty.
-
Noh, jos ajatellaan kyynisesti nykypäivän elokuvien, kirjojen, sarjakuvien ym. juonien olevan vain toisintoja tai variaatioita jo olemassaolevista, niin silloin. Mutten oikein silti usko tuota. Kaikkea ei ole vielä kuultu tai nähty.
No jaa, kaikki tarinat taitavat olla jo olemassa noin x-tuhatta kertaa. Oli itse tarina kuinka omaperäisesti kerrottu hyvänsä, sisältää se aina jonkun perusteeman joka on nähty monta kertaa. Eikä se ole edes huono asia, ne puhuttelevat ihmisiä siitäkin syystä että nuo samat perusteemat toistuvat myös todellisessa elämässä. Perusteemaa voi sitten käsitellä hyvin omaperäisesti ja eri näkökulmista, ja aina parempi jos ei aina pelaa varman päälle... (Että suuri yleisö tykkää...) :P
-
No ensimmäinen 'mangani' kertoo Lucy Naraki nimisestä nykyajan (2007) tytöstä, joka osallistui aikamatkustukseen littyvään kokeeseen, mutta virheen takia hän joutui kauemmaksi menneisyyteen kuin oli ajateltu: fantasia-aikaan. Lucy tapaa Tetra -nimisen fantasia-ajan asukin, ja näyttää tälle erilaisia hienouksiamme. Sekoitus fantasiaa ja huumoria siis. Tarina loppuu töksähtävästi, koska aika ei riittänyt kerta kaikkiaan hienosäätelyyn.
Toisesta sarjiksestani tein tahallani synkemmän, enkä jättänyt paljoa tilaa huumorille. Henkilöille suunnittelin ankarat menneisyydet, joita haluan hyödyntää myöhemmin takaumilla. Tarina kertoo nuoresta demonipojasta (Oni) ja Demon Curse -kirouksesta, jota hän kantaa mukanaan. Maailma jakautui eri kykyjä omaaviin klaaneihin ja kyliin heti sen jälkeen, kun Jumalat lähtivät. Muita henkilöitä ovat miekkaa heilutteleva Hyouri Arisawa ja erikoista pistoolia käyttävä Yuurei. Eipä enempää nyt siitä, koska suunnittelen tarinaan yhä lisää yksityiskohtia samalla kun sitä piirrän. Ehkä sitten myöhemmin lisää kerron.
-
3, 2, 1 jaaaa.. Käy:
Oma mangani nimi Clockwork Clay,
jossa sarjakuva pohjautuu Clay North nimiseen
etsivään jonka paras kaveri ilmoittaa Claylle sekavasti puhelimen
päässä, että hän on keksinyt keinon pysäyttää ajan, ja hän
pelkää että jokin rikollisorganisaatio aikoo tappaa hänet ja
varastaa keksinnön, ja taidat tietää kuinka paljon hallaa sillä
voisi tehdä? Ironista kyllä että Clayn kaveri murhataan
puhelinsoiton aikana, ja kuten kaikki kliseesankarit tekevät,
Clay alkaa selvittämään tapausta omakätisesti ja siitähän sitten
alkaa synkkä kostoretki.
Tylsää, tavanomaista, pashkaaa..
-
Suunnittelemassani mangasarjakuvassa on atoomisodan jälkeinen neo-Helsinki jota väkivaltaiset skootterijengit hallitsevat brutaalisti. Sankaritar Ryu-Kiu-Retto omistaa huonoimman skootterin jota kaikki pilkkaavat. Hänen ihastuksensa on poptähti Hayosiko Monosi (joka on oikeasti DEMONI! Ja ainaskin tuhat vuotta vanha!)
Yhdessä he kokevat seikkailuja, monesti käy että oikeus voittaa, mikä on ironista
-
Tiding. Minun ja kaverini piirtämä manga olkaa hyvä:
Tarina kertoo noin 18-20 vuotiaasta pojasta nimeltä Yamato (kaverini on mennyt monta kertaa nimissä sekaisin ja sanonun Daisukeksi). Kun hän oli 6 vuotias, hän meni isänsä kanssa retkelle vuorille. Siellä kuitenkin Yuki Onna niminen nainen (Se on oikea japanilainen taruolento) tappoi Yamaton isän. Yamato vannoi kostoa, joten hän nyt 18-20 vuotiaana lähtee etsimään Yuki Onnaa. :3 Sarjakuva on vain about 24 sivua.
Kuulostaa ehkä kliseiseltä, mutta ei haittaa. harjoitustyö tavallaan.
Ja sitten toinen jota olen piirtäny: Mannytsun mandariineja + sunmuuta sälää. Se on strippi sarjakuvaa minun ja kavereideni tohelluksista. Olen piirtänyt noin 5 strippiä ja idealistassa odottelee piirtämistä yli 10. :3 Avatarissani on kuva yhdestä stripistä muuten
-
Öööh...miksi niiden nimet pitää olla aina japanilaisia? Onko se joku uskottavuuskysymys?
-
Öööh...miksi niiden nimet pitää olla aina japanilaisia? Onko se joku uskottavuuskysymys?
No minun sarjakuvieni hahmojen nimet riippuvat minkä maalaisia he ovat. Joskus haluas tehdä japanilaisista kertovan mangan ja joskus suomalaisista. Joskus taas nime ovat jotain ihan outoa jos he ovat jostain muusta maailmasta. Jokainen tykkää laittaa nimet joista pitää.
-
Öööh...miksi niiden nimet pitää olla aina japanilaisia? Onko se joku uskottavuuskysymys?
Tarina kertoo nuoresta demonipojasta (Oni)
Tarina kertoo noin 18-20 vuotiaasta pojasta nimeltä Yamato (kaverini on mennyt monta kertaa nimissä sekaisin ja sanonun Daisukeksi)
*Off-topic*
Itseasiassa tästä tulisi hyvä ketju- Mitä hahmosi nimi kertoo?
(Ihan minkä kieliset nimet tahansa)
Koska usein näkee juuri nuorissa mangakoissa sen että hahmolla on aivan perhanan kliseinen nimi joka on nähty Digimonissa tms. tai on tyyliin Inu-Yasha, eli nimi kertoo suoraan turhan paljon. :-\
Esim. "Hahmoni nimi on Kyuuketsuki ja arvatkaa mitä; se on VAMPYYRI!"
(Tämän kommentin saa ylläpito poistaa tahtoessaan mutta oli pakko vaan sanoa. ;))
-
*Off-topic*
Itseasiassa tästä tulisi hyvä ketju- Mitä hahmosi nimi kertoo?
(Ihan minkä kieliset nimet tahansa)
Koska usein näkee juuri nuorissa mangakoissa sen että hahmolla on aivan perhanan kliseinen nimi joka on nähty Digimonissa tms. tai on tyyliin Inu-Yasha, eli nimi kertoo suoraan turhan paljon. :-\
Esim. "Hahmoni nimi on Kyuuketsuki ja arvatkaa mitä; se on VAMPYYRI!"
(Tämän kommentin saa ylläpito poistaa tahtoessaan mutta oli pakko vaan sanoa. ;))
Jos on aloitteleva sarjakuvapiirtäjä (mangaka), niin nimillä ei ole paljon väliä. Tärkeintä on vain, että taidot kehittyy ja nimi saa olla niin kliseinen kuin itse haluaa :). On vaikeata keksiä nimi joka ei olisi kliseinen (Tämä maailma on liian täynnä kliseitä. x) )
-
Jos on aloitteleva sarjakuvapiirtäjä (mangaka), niin nimillä ei ole paljon väliä. Tärkeintä on vain, että taidot kehittyy ja nimi saa olla niin kliseinen kuin itse haluaa :). On vaikeata keksiä nimi joka ei olisi kliseinen (Tämä maailma on liian täynnä kliseitä. x) )
No niinhän se kyllä on :D ja ehkä se vaan näkyy selvemmin japaninkielisissä nimissä. Mutta toisaalta jos haluaa kehittyä niin kannattaa kiinnittää huomiota myös yksityiskohtiin. Eikä alkajana oleminen aina oikeuta sitä että pistää hahmonsa nimeksi jotain turhan läpinäkyvää. Paitsi tietysti Mikki Hiiri. Eikä se ole aloittelijan tekemä.
Mutta ehkä juuri tuo on häiritsevintä, että Hiirtä ja Ankkaa katsotaan läpi sormien ja siitä on tullut itsestäänselvyys, mutta joitain alkajia tökitään hahmonsa nimen takia. Toisaalta nimi antaa syvyyttä hahmolle eikä lastenpiirretyissä esiintyvän hahmon kuulu olla enempää kuin Hiiri. Perhana kun tästäkin saisi tekstiä niin paljon...
-
Jeeeey! Palatakseni alkuperäiseen aiheeseen (lol):
Miulla olisi simmonen vanha idea vuodelta 2003 joka sijoittuu ei-niin-läheiseen tulevaisuuteen (ties mille planeetalle), ja päähenkilönä on punatukkainen tiikeripoika, Khai (persuksista pilkistää punaraidallinen häntä, ja se siitä) jota pidetään laboratorio-oloissa jostain helkutin syystä, ja jonkin juonellisen porsaanreiän ansiosta nulikka pääsee pakoon, ja robopoliisithan lähtevät hänen peräänsä.
Sitten kuvaan astuu homo ihmiskyttä Clef Bartleby joka pitää hiuksiaan poninhännässä joka vastahakoisena pelastaa Khain ja joutuu kuitenkin tämän kanssa pakomatkalle, löytäen väliaikaisen turvapaikan jostain pirun satamavarastoista jossa jotkut ihme kummalliset violetti-ihoiset kyborgit ovat juuri viimeistelemässä aurinkovoimalla kulkevan sukellusveneensä rakentelua, vau! On simpsakka ylipirteä Gamma jolla on hervottoman isot kyborgikädet, Sigma jolla on bioninen pihtimekanismi vasemman käden tilalla ja sitten on joku hemmetin Tri Garland jolla on hervottoman iso nenä.
Ja seikkailu jatkuu, ja sillä välin ropokytät jäävät edelleen betoniviidakkoon mesoamaan ja kääntävät kaupungin ylösalaisin mutta tiikeripoikaa ei vaan löydy. No voi.
Ja sit ne rantautuvat jollekin toiselle mantereelle, en tiedä miten ne oikein onnistuivat ajautumaan niiiiin etelään että ei vie kauaa niin pääkolmikko (tikru, kyttä, kyborgiina) päätyvät keskelle kuivaa aavikkoa ja auta armias kun puhkeaa hiekkamyrsky niin maisema on ihan erilainen, ihmisetkin ovat kuin toisesta maailmasta, HÄH?!
Mutta mutta, Khai-tikru vain seuraa nenuansa ja haluaa löytää kotinsa ja oman heimonsa, mutta sitten on paha lohikäärmeprinssi joka ei tykkää tiikereistä muuteskaan (le gasp). Ja matkan varrella he kohtaavat monia "haasteita" ja kokevat monia typeriä seikkailuja ennenkuin sarja päättyy ja saa typerän jatko-osan jossa seikkailee Khain tytär joka on VALKOINEN tiikeri. Voi hurraa.
-
Itsellä on crossover jossa siis Animen parhaat viholliset liittoutuvat.Sitten ''sankarit'' saavat tietää ja hekin liittoutuvat.Lopussa ne voittaa ja lähtevät takaisin omille teilleen.Henkilöt:Myöhemmin ilmoitettavissa.
-
Itsellä on crossover jossa siis Animen parhaat viholliset liittoutuvat.Sitten ''sankarit'' saavat tietää ja hekin liittoutuvat.Lopussa ne voittaa ja lähtevät takaisin omille teilleen.Henkilöt:Myöhemmin ilmoitettavissa.
Tuossa kannattaa olla varovainen noiden copyright-juttujen kanssa jos käyttää tunnettuja animehahmoja (siitä tässä kai oli kysymys vai ymmärsinkö väärin?) ja aikoo levittää sarjistaan edemmäs.
-
Tuossa kannattaa olla varovainen noiden copyright-juttujen kanssa jos käyttää tunnettuja animehahmoja (siitä tässä kai oli kysymys vai ymmärsinkö väärin?) ja aikoo levittää sarjistaan edemmäs.
Suurin osa puljuista ja tekijöistä tuntuu olevan suht välinpitämättömiä fanartia kohtaan tai jopa sallivat sen. Mutta jos sarjakuvaa aikoo markkinoida omanaan tulee ongelmia varmasti eteen... Hahmojen luvaton käyttäminen ja fanart/parodia/viittaus ovat kuitenkin eri asioita.
-
Suurin osa puljuista ja tekijöistä tuntuu olevan suht välinpitämättömiä fanartia kohtaan tai jopa sallivat sen. Mutta jos sarjakuvaa aikoo markkinoida omanaan tulee ongelmia varmasti eteen... Hahmojen luvaton käyttäminen ja fanart/parodia/viittaus ovat kuitenkin eri asioita.
Oikeassa olet juu. Jotta tuohon copyright homman voi sanoa mitään pitäisi tietää enemmän kyseisestä sarjiksesta. Ja kyllä se jossain Animeconissa tai netissä vielä mutta jos siitä tekee ihan kunnon pienjulkaisun ja alkaa tarjoamaan kirjakaupoille niin sitten... Mutta nyt hyppään vähän liian pitkälle.
-
Okei en vielä ole miettinyt kaikkia hahmoja mutta nämä ainakin ovat siinä.Setsuna Oomido,Kaizan Doushi,Toguro,Vincent Volaju,Vicious,Kisame Hoshigaki.
-
Oikeassa olet juu. Jotta tuohon copyright homman voi sanoa mitään pitäisi tietää enemmän kyseisestä sarjiksesta. Ja kyllä se jossain Animeconissa tai netissä vielä mutta jos siitä tekee ihan kunnon pienjulkaisun ja alkaa tarjoamaan kirjakaupoille niin sitten... Mutta nyt hyppään vähän liian pitkälle.
Siis jos levitän sitä vaikka tänne tai jonnekin muualle nettiin niin se on laillista.
-
Siis jos levitän sitä vaikka tänne tai jonnekin muualle nettiin niin se on laillista.
Julkaisu se on nettijulkaisukin, jos teet nettisarjista omalla nimelläsi ja markkinoit sitä omana juttunasi, mutta käytät muiden keksimiä hahmoja, saattaa tulla ongelmia.
-
Tuli tänään ostettua se Manga piirtäjän opas ja nyt olen alkanut mietimään omaa mangaani. En ole vielä keksinyt henkilöille nimiä, mutta juoni menee näin: Päähenkilö rakastuu valtakunnan prinsessaan kun tämä on kävelyllä yksin metsässä. Myös prinsessa tuntee jotain häntä kohtaan, mutta kuningas ei aio suostua liittoon ennenkuin näkee pojan. Tapaamispäivänä joukko hirviöitä kuitenkin sieppaa kuninkaan ja ilkeä kreivi pääsee valtaan. Kreivi tekee valtakunnan asuinolot huomattavasti huonommaksi ja jokaisen yli 15-vuotiaan pojan oli tultava armeijan koulutukseen. Kreivi halusi hallita myös koko maailmaa ja koulutti sotilaita suureen sotaan. Päähenkilö näkee kohtalonsa jonka mukaan hänen on kukistettava ilkeä kreivi ja palauttaa olot valtakunnassa normaaleiksi. Tarinan pääkonna on kuitenkin salaperäisten hirviöiden johtaja, Gregakus. Tämä hirviö tappoi kuninkaan ja käski joukkojensa siepata myös kuninkaan neuvonantajan. Silloin päähenkilö löytää legendaarisen Racoeuksen miekan, jota pidetään koko maailman voimakaimpana aseena. Racoeuksen miekka on myös ainoa ase joka pystyy tappamaan Gregakuksen hirviöt. Kreivi aikoo kuitenkin tappaa päähenkilön ja saada itselleen miekan, mutta sankarit saavat selville, että Gregakus johti tapahtumia kulisseista ja Racoeuksen miekan löytyminen ja kreivin valtaantuleminen olivat osa hänen suunnitelmiaan valloittaa koko maailma.
-
Öhöm... En nyt ole aivan varma siitä mistä nyt puhun, mutta eikös manga ole japania ja tarkoita "sarjakuvaa". Eikös topicin nimi olisi voinut olla "kertokaa sarjakuvastanne ja sen henkilöistä". Ja panissa on varmaan joku topicci jonka nimi on "kertokaa länsimaisesta sarjakuvastanne ja sen henkilöistä". Eihän nyt ihminen kovin erityinen ole jos se osaa piirtää mangaa, koska se on tavallista sarjakuvaa, mutta piiretty japanissa. Eli periaatteessa kukaan täällä ei ole voinut piirtää mangaa, ellei ole piirtänyt sitä japanista. Me Eurooppalaispirut olemme varmaankin sekoitaneet japanista kotoisin olevan sarjakuvan sen yleisimpään piirrostyyliin. Tuskinpa missään japseissa kustantamo lue jonkun sarjakuvaa ja totea:
" Ei tämä ole mangaa, vaan länsimaista piirrostyylin perusteella". Ei kai voi olla jonkinlaista rajaa, joka rajaa sarjakuva maailman jonkin piirrostyylin mukaan. En nyt ole todellakaan selvillä siitä mistä nyt puhun. Nyt taidan mennä piilottamaan marihuana kätköni jonnekkin, ennen kuin poliisit saapuvat.
-
En nyt ole aivan varma siitä mistä nyt puhun, mutta eikös manga ole japania ja tarkoita "sarjakuvaa". Eikös topicin nimi olisi voinut olla "kertokaa sarjakuvastanne ja sen henkilöistä".
Ihan oikeassa olet, mutta silti väärässä. Mangalla tässä tapauksessa tarkoitetaan tietenkin japanilaistyylisen sarjakuvan tekemistä. Siis sellaista, mitä esim. nykyisin julkaistaan suomeksi. Aiheesta voi jauhaa enemmänkin täällä (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,7900.0.html).