Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvantekijöiden keskustelut => Piirtäminen, tekstaus, väritys ja skannaus => : katriv 31.12.2003 klo 15:18:06
-
Olen pistänyt merkille sellaisen asian että monet omaelämäkerrallisia sarjakuvia tekevät parantelevat omaa ulkonäköään piirtäessään alter egojaan. Kiinnostaisipa sellainen asia että mitä ominaisuuksia tällä listalla olevat muuttavat itsessään piirtäessään omakuviaan? En nyt tarkoita mitään tyylittelyä ja ymmärrän tietenkin että suurin osa ei harrasta mitään fotorealismia, mutta persoonallisimmillakin tyyleillä piirtävät kommentoivat omakuvissaan omaa ulkonäköään. Yleensä parempaan suuntaan paitsi underground-tyypit jotka pyrkivät rumentamaan.
-
En ole pahemmin tehnyt omaelämäkerrallisia sarjakuvia (vaikka usein kuulenkin, että jotkut hahmoistani muistuttavat minua), mutta välillä olen piirtänyt itseni cameo -rooliin ja muutenkin olen omakuvia tehnyt (kuten avatarini).
Mutta itseäni piirtäessä en yritä muutella mitään, kun suuri työ on ylipäätään saada kuvasta itsensä näköistä. Usein en edes koita piirtää kuvasta näköistä ja esim. mainitsemani cameo -esiintymiset tiedän lähinnä vain minä.
-
mitä ominaisuuksia tällä listalla olevat muuttavat itsessään piirtäessään omakuviaan?
10 kiloa pois, ja parta paremmin rajattu. Vaatteetkin istuvat sarjakuvissa vähän paremmin, vaikka yleisesti ottaen olen tarpeettomankin julma omakuvilleni.
Ihan käytännön syistä värisarjakuvassa vaatteeni ovat muuta kuin mustia, toisin kuin todellisuudessa. Kokomustia hahmoja on ankea sijoittaa väreihin, niinpä pitää ottaa väriksi se "mustan väri" - musta kun hyvin harvoin on neutraalia, vaan yleensä aina joku väri kajastaa.
Koti on myös sarjakuvissa siistimpi, sellainen kuin se on oikeasti ehkä kahdesti vuodessa. Ja joitakin sisustuselementtejä, hauskoja pikkuesineitä, vaatteita tms. "sovitan" sarjakuvassa ennen kuin oikeasti päätän niiden hankkimisesta.
Itselleni hauskin todellisuusmodifikaatio löytynee Lasikuula-albumin sarjasta 'III luokan superinspiraatio'. Siinä silloinen asuinpaikkani, ankea lauttasaarelais-kerrostalon yläkerran olohuone+parveke muuttui palmuja kasvavaksi kattopuutarhaksi. Merinäköalakin tuli esiin aivan toisella tapaa kuin todellisuudessa, jossa mun ja rikkumattoman merenrannan välissä oli Maa ja Vesi Oy:n sateenläikittämä betoniseinä ja suoraan ikkunaan paistava valvontavalonheitin. Varsinainen Itä-Saksa, siis. Silloinen piirustuspöytäni "Godzilla" sen sijaan on oikealla paikallaan, sellaisena kuin se oli luonnostaankin. Paitsi, ettei se osaa puhua... tai ehkä osasikin, muistaakseni työpäivät olivat sen verran pitkiä, että esineet hyvinkin juttelivat mulle...
-
mitä ominaisuuksia tällä listalla olevat muuttavat itsessään piirtäessään omakuviaan?
10 kiloa pois, ja parta paremmin rajattu. Vaatteetkin istuvat sarjakuvissa vähän paremmin, vaikka yleisesti ottaen olen tarpeettomankin julma omakuvilleni.
Kuva puhuu enemmän kuin tuhat sanaa .
Tuoreimmassa Suomen Kuvalehdessä sivuilla 64 ja 65 voitte vertailla herra Larmolan reaali- ja ideaalipärstöjä.
Itse en omaelämänkertoja harrasta , mutta olin "Otto-Wille Kosolan" mallina suressa konspiraatiossa:
http://www.kolumbus.fi/aquilon/konspiro.htm
- Luonnossa korppikotkankaulani ei kyllä ole ihan noin suora ja lyhyt ...
-
Tiedä moniko piirtää itseään esimerkiksi peilin tai valokuvan kanssa? Itsestä, niinkuin muistakin, meillä on myös jonkinlainen ideaalikuva mielessä. Silmät näyttää maailmasta mitä näyttää, vain yhden totuuden.
Ihan yleisesti piirroksista tulee varmaan helposti tehtyä tai yritettyä tehdä symmetrisiä. Todellisuudessahan kasvot on aina vähän vinkkelissä.
Vasta ilmestyneessä jutussani en paljon uhrannut asian miettimiseen, pyrin enemmän hahmon tunnistettavuuteen kuin näköisyyteen. Yritin välttää turhaa hinkkaamista (oli kyse sitten näköisyyden saavuttamisesta tai ulkonäön muokkaamisesta paremmaksi/huonommaksi).
-
Kyllähän sitä on tullut itse esiinnyttyä omissa sarjakuvissa. Joskus hahmossa on joitakin omia piirteitä, joskus taas ihan rehellisesti esiintyy omana itsenään. Mulle on jotenkin tyypillistä, että vähän kaikki kehittelemäni hahmot on jollain tapaa mun kaltaisia - kertooko tämä sitten suuresta itsekeskeisyydestäni vai mistä, mutta näin tuppaa olemaan. :)
-
Jos piirrän tarkoituksella itseni johonkin cameo-rooliin tai omakuvia piirtelen, niin yleensä tuppaan parodioimaan pärstääni. Eli mitään kauneusleikkauksia en tee. (Toivottavasti.)
Ja onhan tämä nykyinen avatarkin puoliksi Alfred E. Neumania ja puolet minua. (Vaikka olenkin ihan Alfredin näköinen noin muutenkin. En aivan yhtä kuvauksellinen tosin.) ;D
-
Tietoisesti en pahemmin parantele. Vaan en rumentelekkaan.
Omakuva tuossa vasemmalla ja valokuva tässä:
http://www.kolumbus.fi/jarmolaakso/stuff/pnaama.jpg
No... kaljua kohtaan en ole pahemmin piirtänyt, mutta ei kai se tuossa kuvassakaan silmille hyppää.
-
Sarjakuvaan en muista koskaan piirtäneeni itseäni, mutta haahuilen kyllä parissa isossa piirustuksessa väkijoukon mukana. En nyt juurikaan parannellut ulkoista olemustani, mitä nyt taisin pari kiloa karistaa ;)
Hitchcockilla oli muistaakseni tapana vilahtaa itse jokaisessa elokuvassaan, vaikka edes sekunnin ajan taustalla jossakin väkijoukossa. Ainakin Linnuissa muistan bonganneeni herran jossakin lintukaupassa tms.
-
En muista nimeä, mutta myös elokuvan "särkymätön" ohjaaja on aina elokuvassaan sivuroolissa. Puherooli on aina.
-
Tarantinollakin on rooli ainakin Pulp Fictionissa ja siinä neljän episodin hotelli-elokuvassa (en muista nimeä), jossa on neljän eri ohjaajan tekele saman aiheen ympäriltä.
-
Tarantinollakin on rooli ainakin Pulp Fictionissa ja siinä neljän episodin hotelli-elokuvassa (en muista nimeä), jossa on neljän eri ohjaajan tekele saman aiheen ympäriltä.
"Four Rooms"
Se on hauska leffa. :)
Ja pysyäkemme aiheessa, itse piirtelen itseäin Hitchcock-tyyliin taustalle aina välillä, tai lainaan luonteenpiirteitäni joillekkin hahmoille. Omakuvia piirtelen aina aika ajoin, kun joku kuviksen opettajistani sanoi joskus että on hyvä aina välillä tehdä omakuva, se kun kuulema auttaa piirrustustaidon ja itsetuntemuksen kehityksessä. Kieltämättä sama opettaja päästi suustaan sanat "Olkaa ameeboja!"...
-
Mä olen itse tossa avatarissa. Sarjakuvassa olen kyllä erilainen. Monesti teen parin, kolmen sivun sarjakuvia esim. päivällä tapahtuneesta hassusta tapahtumasta. Piirrostaito kehittyy ilman kummemman käsikirjoituksen tekemistä.
Taustalla en yleensä ole (joskus kyllä), mutta minulla on Rosaa matkien tapana piilottaa etunimeni jonnekkin sarjakuvan tietämättömiin. Myös nimikirjoitukseni saattaa löytyä esim. pöydänlaatikosta kurkistelemasta, kuten Rosallakin on tapana piilottaa se vaikkapa hiekkaan. Hahmoillani on kaikilla aika samanlainen ulkonäkö vaikeivat ne minua esitäkkään. Harvemmin kukaan sitä huomaa, mutta olinpahan aika imarreltu, kun joku "Näytetään lisää kynsiä" ketjussa mainitsi siitä. Samantapaisia hahmoja siis on tarkoitus tehdä.
Aikaisemmin kun tein Aku Ankka -tarinoita niin joissain niistä oli tapana kuljeskella oma hahmoni - Leo Ankka :-[
Jos siis joskus teen Ankka-tarinan niin sellaisen saatatte sivuhahmona bongata ;)
"Aitona" en itseäni piirtele, mutta varmasti joskus yritän. Ehkä sitten isompana kun olen taitavampi ja olen "vakiinnuttanut ulkomuotoni" jottei uutta tarbitse hommata joka vuosi. Welzulla on hieno omakuva ;)
Saittepahan taas vähän off topiccia kaupan päälle, mutta toivottavasti joku lukee... Axuzille tämä ei sentään vedä vertoja... Ei lähimaillakaan.
-
Sarjakuvaminä
http://www.geocities.com/jukkatilus/kaljalla3.html (http://www.geocities.com/jukkatilus/kaljalla3.html)
oikea minä
http://www.geocities.com/jukkatilus/cv.html (http://www.geocities.com/jukkatilus/cv.html)
-
No, mun Kemin sarjakuvani, kertoo minusta, vaikkei nyt ihan suoranaisesti. Ulkonäössäkin on samaa, vaikken edes yrittänyt piirtää itseäni. Hienosti sanottuna, puran tunteitani sarjakuvan tekemisen avulla! :D
-
Mä olen itse tossa avatarissa.
Sul on iso nenä!
-
Mä piirsin itteni (muka) tohon avatariin. Se ei ole aito, eikä mulla ole isoa nenää kuten Leolla vaikka avatarissa onkin. Lisäksi mä oon tehnyt pikkusiskoni kanssa huvin vuoksi sellasen sarjakuvan jossa otimme dgikameralla kuvia, ja esiinnyimme hahmoina ite, aidoilla taustoilla, sitten laitoimme (mä laitoin) ne Power Pointtiin, lisäsimme (mä lisäsin) mustt reunaviivat, puhekuplat, tekstilaatikot, tekstit, otsikot yms. Tuli siitä sellanen seittemän sivun sarjakuva, jonka tulostin albumiksi, mutta sitä en todellakaan aio pistää nettiin maine (jota ei kyllä ole) menisi pilalle. :-X
-
Mä olen itse tossa avatarissa.
Sul on iso nenä!
Enpäs olekkaan huomannut. Sul on iso nokka!